Suksihuolto PIMP MY SKIES Mikäpä sen hienompaa kuin uusilla suksilla sujuttelu. Niitä on vielä tehtaan jäljiltä vielä tuunattu lisää: kantit viimeistelty timantilla, annettu pohjille vähän fiinimpää rasvaa ja sillein. Eka skraadi alkukauden irtokivistä harmittaa niin vietävästi. Ja siitä se rakkaus sivakoita kohtaan alkaa rakoilla päättyen huonoimmillaan heitteillejättöön. Seuraavassa muutamia vinkkejä rakkauden pitkittämiseksi: Säilytys, pakkaaminen ja kuljetus: Otsikon kaikki osa-alueet vaikuttavat merkittävästi suksien huoltamiseen. Siis työn määrään. Mahdollisuuksien mukaan säilytä sukset kuivassa, tasalämpöisessä paikassa. Tasalämpöisyys vähentää korroosion muodostumista suksen kantteihin ja näin ollen ovat helpommat teroittaa. Pohjasuojat suojaavat suksia muualtakin kuin ainoastaan pohjista. Kantit ja suksen sivut ovat kolhuille herkkiä ja saavat vaurioita usein kuljetuksen aikana. Laitoitpa sukset pussiin ja lentoyhtiön armoille tai boxiin on pohjasuoja paras tapa suojata sukset. Mieti, kun sukset ovat tuhannen km boxissa, on se aikamoista hiontaa suksille. Jos pohjasuojat tuntuvat liioittelulle, käytä edes sträppejä. Kärjessä ja kannassa. Kärjessä sträppejä kannattaa käyttää aina kun suksia liikutellaan, sillä terävä kantti leikkaa mukavat kolot suksen pohjiin… Pohjien huolto Suksien pohjat ovat edelleen tärkeässä asemassa suksien käyttäytymisen kannalta, vaikka leikkaavasti lasketaankin. Kuivat pohjat, kivien tekemät vauriot tai huonon säilytyksen vuoksi parhaimman kukoistuksensa menettäneet sivakat ovat ikävät laskea. Ei käänny eikä luista. Asiantuntevat suksien huoltofirmat tekevät nykykoneilla sukset huippukuntoon, mutta aina sitä palvelua ei ole saatavilla, joten seuraavassa tee-se-itse ohjeet: Pohjien paikkaus Naarmut ja kolot ovat paikattavissa – melko helpostikin. Osta Kimmo ”Kurssin tarpeessa” Tiiran Intersportista suksen pohjaan tarkoitettua paikkausmuovia, Swix Polystick. Se on ohut liuska ja sitä saa ainakin talven muotiväreissä eli mustana ja kirkkaana. Jos kyseessä on reikä, kolo tms. leikkaa sen repaleiset reunat pois. Puhdista kolo irtonaisesta liasta. Sytytä paikkausmuovitanko palamaan. Älä polta itseäsi, kaveriasi, koiraasi tai sitä torppaa jossa touhuat. Sula, palava muovitippa polttaa ihoa ja sytyttää helposti muutakin materiaalia palamaan. Tiputa paikkausainetta paikattavaan koloon. Täytä kolo hiukan korkeammaksi kuin pohja ympärillä ja anna jäähtyä. Leikkaa ylimääräinen muovi pohjan suuntaisesti pois terävällä veitsellä tai puukolla. Tämän jälkeen hio alue sileäksi hienolla vesihiomapaperilla, karkeus 300–600. Jos työkalut eivät pysy kädessäsi, älä tee tätä vaan vie skimbat Kimmolle suksihuoltoon. Hifistely, maksimi luisto Kisasukset sliipataan aina konehionnan jälkeen. Tämä sen vuoksi että pohjassa oleva nukka saadaan pois ja näin luistoa paremmaksi. Tähän hommaan tarvitset pohjan puhdistusaineen, Swix Base Cleaner (I0084-150), Swix Fiberlene liinaa, tai Serla GT-X vol.5 Alpine- talouspaperia, BP 88 ja CH6 voiteet, voiteluraudan, nylonharjan (T0183B) ja hienon teräsharjan (T0188B). Aseta suksi tukevasti huoltopöytään niin että se on kiinni keskeltä ja kanta ja kärki ovat tuetut. Levitä puhdistusaine Fiberlenellä tai talouspaperilla suksen pohjaan. ( Talouspaperi on siinä mielessä huono että se ole millään tavoin generoitunut alppihiihtoon muuta kuin vessareissuilla, joten se ei lisää uskottavuutta huoltohommissa. Eli jätetään se talouspaperi sinne köökin puolelle.) Harjaa nylon harjalla kun pohja on märkä. Pyyhi pohja puhtaalla Fiberlenellä ja anna pohjan kuivua. Harjaa pohja ”auki” kevyesti teräsharjalla kärjestä kantaan. Voitele suksi Swixin BP-88 voiteella. ( Sulata voiteluraudan avulla voidepalasta tasainen ”tippa rivistö” koko pohjan alueelle) Lämmitä voide suksen pohjaan tasaiseksi voitelurautaa koko ajan liikuttaen, mieluimmin kärjestä kantaan. Toista tämä kolmesti peräjälkeen. Varmista, että raudan lämpötila on oikea, eli 135C. Älä koskaan laita kuumaa rautaa suksen pohjaan kiinni ilman että välissä on voidetta. Suksen pohja nimittäin sulaa 135 asteessa. Tämä jos pääsee tapahtumaan, sitä Intersportin Kimmoa hymyilyttää. Anna suksen jäähtyä ja tee sama uudestaan 3-5 kertaan. Anna suksen jäähtyä ja siklaa suksi. Harjaa pohja hyvin. Pohja on harjattu valmiiksi kun suksen pohjakuvio näkyy hyvin eikä harjattaessa voidepölyä irtoa. Parhaimpaan lopputulokseen pääset käyttämällä ensin Swix Wild Boar harjaa (T0198B) ja sen jälkeen Stiff Nylon (T0199B). Seuraavaksi ota harja, jonka päälle asetat Fibertexin. ”Harjaa” Fibertexiä kevyesti edestakaisin vedoin suksen päästä päähän muutamia kertoja. Älä käytä voimaa. Levitä suksen pohjaan CH 6 voide ja anna suksen jäähtyä. Siklaa pohja terävällä siklillä ja tee sama homma uudestaan. Nyt pohja on lähes nukaton ja valmis perusteellisempaan pohjustukseen. Kanttien teroitus Nykysuksilla, jos sitä termiä vuonna 2012 voi enää käyttää, kanttien kunto vaikuttaa merkittävästi laskemiseen ja suksien käyttäytymiseen. Pelkästään osittain terävät, esim. kärjestä tylsyneet kantit tekevät laskemisesta lähes mahdottoman yhtälön; ja sitä vaikeammaksi homma käy mitä kovemmalle alustalle siirrytään. Leikkaavan käännöksen aikaansaamiseksi suksen kärki tulee ohjata suksea käännökseen ja näin ollen sen tulee olla hyvässä terässä. Sivukantit ”turistiteroittimilla” Sivukanttien teroittamisessa on muutama tärkeä seikka huomioitavaksi. Suksen tulee olla hyvin kiinnitettynä huoltopöytään tai vastaavaan. Swixillä on kelpo puristimet, Swix World Cup Ski Vise (T014950). Näillä pärjää teetpä suksille minkälaista remonttia tahansa. Lisäksi tarvitset terottimen, esim. Swix Edger Comp tai Pro-malli. Molemmissa on säädettävä kulma suorasta kulmasta 87:aan. Molemmilla homma luonnistuu. Lisäksi tarvitset apukantin poistajan, sidewall cutter tai remover. Niitä löytyy monenlaisia hinnaltaan ja toimivuudeltaan. Henkilökohtaisesti olen tykästynyt pyöreäteräiseen. Tärkeintä työkalussa kuitenkin on sen käsiteltävyys ja terän säätö. Kallein ja ylivoimaisesti paras on Swixin Sidewall Remover World Cup(TA102). Omani sain vuosia sitten Mitja Zupanilta, Swixin tallipäällikkö, jonka jälkeen olen poistanut apukanttia liki parista tuhannesta suksesta. Samalla terällä. Hyvä vehje. Halvempiakin toki löytyy ja ihan toimivia sellaisia, kuten Swixin Sidewall Cutter Economy. Enivei, palataan hommiin. Suksi on tukevasti puristimissa kiinni ”kyljellään”, pohja poispäin itsestä. Säädä cutterin terä siten, että se osuu kantin yläpuolella olevan materiaaliin. Tukeva ote cutterista, pidä työkalu tukevasti kiinni suksen pohjassa ja vedä kevyesti ja tarvittaessa lisäät painetta terään. Lopputulos tulisi olla tasainen jälki kantin yläpuolella. Tämä toimenpide on välttämätön kantin teroittamisen vuoksi, mutta apukanttia EI SAA poistaa kerralla, vaan voi olla että joudut kesken viilauksen poistamaan apukanttia lisää. Nimittäin, jos viila kantaa apukanttiin ei saa kunnolla kontaktia kanttiin se ei myöskään teroitu. Apukantti on in memorian ja päästään itse asiaan. Suksi edelleen samassa asennossa, työkalukin muistuttaa edellistä sillä erolla että leikkaavan terän tilalla on pätkä viilaa. Jos haluat, voit suojata suksen pohjan teipillä, jotta kantista irtoava lastu ei hierry ja uppoa pohjaan. Minä haluan. Käytän siihen 3M:n polyesteriteippiä; se ei jätä liimaa suksen pohjaan ja kestää kitkaa. Sitä löytyy ainakin Helsingin Pitäjänmäen 3M:n myymälästä. Laita teippi tasaisesti pohjaan noin 1-2 millimetrin päähän kantista kärjestä kantaan. Pakkausteippiä, maalarinteippiä voi kokeilla, mutta oma kokemus niistä on huono – liima teipistä jää pohjaan eikä ne yleensä kestä kitkaa. Aloita viilaaminen suksen päästä, lyhyin (20-30cm) vedoin, kevyesti, ilman voimaa. Jos viilaamisessa tarvitset voimaa, vaihda viila, koska se on tylsä. Jos haluat pullistella voimillasi, käy ennen suksihuolto punttisalilla. Käy koko kantti aina kerran läpi, tarkista jälki ja jatka kunnes olet saavuttanut kantille sellaisen terävyyden kuin haluat. Työn edetessä, varo kättäsi, kantti voi olla niin terävä, että se leikkaa ihoa syvältä. Muutama vuosi sitten Tahkolla kaverilta katkesi ranteesta jänne… Sivukantit viilakulmalla ja viilalla Viilakulma on kiinteä kulma (Swix, johon viila kiinnitetään erityisillä puristimilla. Kulmia on saatavana 90 asteen kulmasta 85 asteeseen alumiisena ja rosterisena. Rosteriversio kulkee nimellä World cup ja on suosittu kisapuolen työkaluna. Etua siinä on raskaampi paino. Mitä terävämpi kulma sitä aggressiivisempi suksesta tulee. Kisatapahtumien ulkopuolella 89–87 asteen kulmat riittävät varsin hyvin. Kasiseiska on jo vähän rajatapaus, joka vaatii monon ja pipon väliin taitavan laskijaa. Kiinnitä viila 25–30 asteen kulmaan kahdella puristimella viilakulmaan. Muuten työskentely on samanlaista kuin yllä. Viilakulmissa on se etu, että viilaa voi vaihtaa, joko kulumisen vuoksi tai jos viilan karkeutta pitää vaihtaa. Kun pitkä viila tuntuu tylsältä, katkaise muutama sentti viilan päästä pois. Swixiltä löytyy 3 eri materiaalista valmistettua viilaa: Kromaamaton teräsviila, ns. ”patarautaa”, josta löytyy 3 eri karkeutta. Karkein on Bastard, 13 hammasta sentillä (tpcm), 2nd Cut, 16 tpcm ja hienoimpana Fine, 20 tpcm. Patarauta viilojen kestävyys on noin 5-10 paria suksia viilausmäärästä riippuen. Sama löytyy kromiversiona ja sen kestävyys on 10-20 paria suksia. Edellä mainittuja viiloja löytyy kahta mittaa, 10 ja 20 senttisinä. Hifistelyosastolle on saatavana rosteriviila, kulkee nimellä World Cup, kahdella karkeudella. Medium 13 tpcm ja Fine 17 tpcm. Kestävyys näillä viiloilla on omaa luokkaansa: yli 100 paria. Rosteriviiloja löytyy vain mitassa 10 cm. Kestävyytensä ohella rosteriviiloissa on toinenkin ominaisuus: oikein käytettynä se jättää lähes kierteettömän lopputuloksen. Viimeistely, ylläpito Viilauksen jäljiltä kanttiin jää kierre. Se on ohut ”lippa” kantin terävässä kulmassa, joka tulee muokata mahdollisimman pieneksi. Jos tätä ei tee, kierre murtuu irti kantista laskiessa ja sen jälkeen suksi on tylsä. Alustasta riippuen kuinka nopeasti tämä tapahtuu, jäisellä rinteellä hyvin nopeasti, muutamassa käännöksessä. Tähän kierteen nujertamiseksi otetaan käyttöön daamien paras kaveri – timantti. Joo, ei ole mitään koruliike tavaraa, mutta dimangi kuitenkin. Niitä on useaa karkeutta: karkea 200, 400, 600 ja hienoin 1000. ”Arkikäytössä” 400 tai 600 riittää hyvin. Suksi on edelleen kiinni puristimissa. Jos käytät pohjan suojana teippiä, ota se tässä vaiheessa pois. Sivukantin viimeistely kannattaa tehdä viilakulman kanssa, jossa timantti on kiinni samalla puristimella kuin viilatessakin. Tämän voi tietysti tehdä ilman viilakulmaakin, vapaalla kädellä, mutta siinä tulee helposti tuhottua viilamisella saatu terävyys kun timantti kulkee terävämmässä kulmassa kuin viilauksessa käytetty. Kuljeta timantti sivukanttia pitkin tuplasti pidemmin vedoin kuin viilatessa. Pohjan puolella tue timantti pohjaa vasten, muuten vedot samanlaiset kuin sivukantissa. Etusormen kynsi on hyvä apuväline kantin terävyyttä selvitettäessä. Kynnen tulee jäädä ”kiinni” kanttiin kun vedät kynttä poikittain alas kanttiin nähden. Ja sama ylöspäin. Kierteen tunnet sormella; liuta KEVYESTI sormea kanttia pitkin. Kierteetön kantti tuntuu sileältä ja tasaiselta. Varo leikkaamasta sormeasi. Veden käytöstä timantin kanssa ollaan kahta mieltä, itse käytän timantin kuivana ja timantit on kestänyt ihan yhtä kauan kuin kollegoidenkin. Vesi pitää ne hiukan paremmin puhtaana. Itse puhdistan KAIKKI työkalut, paitsi harjat, voiteenpoistajalla. Kokeile Swix Solvent Base Cleaneriä, sitä saa myös sitruunantuoksuisena, heh heh. Muutama vinkki vielä tähän loppuun: siklin pystyy teroittamaan helposti Swixin panssariviilalla. Kiinnitä viila pöytään tai viilan pää vaikkapa pöydällä seinää vasten. Työnnä siklin reunat kevyesti viilaa pitkin kunnes sikli on terävä. Käännä sikli välillä, näin saat sen pysymään suorakaiteen muotoisena. Jos painat liikaa, siklin pinta sulaa ja lopputulos on röpelöinen. Huomaa että panssariviila ”ottaa” toiseen suuntaan aggressiivisemmin kuin toiseen. Käytä sitä vähemmän ottavaa. Pidä työkalut puhtaina, silloin ne toimivat kuten on suunniteltu. Älä rakastu viilaan, se on kulutustavaraa ja vaihda se riittävän usein. terveisin hese PIMP MY SKIES, OSA2 Voitelu Suksien voitelu kuuluu samaan sarjaan kuin saunan rakentaminen tai kalan savustus. Jokainen, jolla vähänkään on aiheesta käsitystä julistautuu oman pitäjänsä profeetaksi. Tai ainakin kylästä löytyy SE viisas henkilö kuka homman taitaa. Hyvä niin. Sehän kielii ainoastaan siitä, että liikumme aiheessa, joka muljauttaa sisäkaluja enemmän kuin Dallas-sarja koskaan. Kaikesta kansanperimästä huolimatta saamme toisinaan kuulla uutisia, joissa hiihtojoukkueidemme huoltomiehet eivät ole onnistuneet aivan nappiin suksihuollossa. Riippuen tasosta, jota haemme, kyse ei siis ole aivan läpihuutojutusta. Suksia voidellaan muutamasta eri syystä: pohjien käyttöikä pitenee, luisto paranee ja kääntyminen helpottuu. Itse voitelun voi jakaa alaryhmiin, kuten Perusvoitelu, Pikavoitelu, Kelivoitelu ja Hifistely PERUSVOITELU Perusvoitelun tarkoitus on saada suksen pohjaan mikroskooppiset huokoset täyteen voidetta. Syntyessään sukset saavat tehtaalla pikaisen voidekasteen, koneellisesti. Koneellisessa voitelussa ei sinällään ole mitään vikaa, helppoa ja nopeaa. Suurin ero ”perinteiseen” voiteluun on voitelun kesto. Koneellisessa voitelussa suksen pohja ei juuri lämpene ja kestävään voiteluun sitä lämpöä juuri tarvitaan. Koneellinen voitelu on osa nykyaikaisten huoltokoneiden prosessia ja samoja koneita käytetään jo yleisesti niin suksivalmistajien kuin huoltojen pajoissa. Manuaalisesti tehtynä perusvoitelussa käytetään voitelurautaa. Käytöstä poistettu silitysrauta ei ole hyvä valinta. Suksivoitelussa tarvitaan tiettyjä lämpötiloja, joita on tavallisesta vaatteille tarkoitetusta silitysraudasta vaikea löytää. Kiinteä, korkeisiin lämpötiloihin tarkoitettu voide (vaha) käytettynä oikeassa lämpötilassa mahdollistaa huokosten täyttämisen voiteella ja näin saadaan kulutusta paremmin kestävä suksen pohja. PIKAVOITELU Suksien voitelusta on tehty niin helppoa että oikein naurattaa. Kauppojen hyllyt notkuvat erilaisia luistovoiteita joka-kelin-voiteista ohjusmaisen tarkkaan täsmävoiteluun. Fluorilla ja ilman. Purkista tai spreynä. Tuoksulla ja ilman. Odotan sitä päivää kun pikavoiteita voi saada samoja tuoksuja kuin muutenkin hiihtoprinsessan ja -prinssin käyttämät parfyymit ja partavedet. Saataisiin suomalaisetkin puhumaan ankkurihississä toisilleen… Pikavoiteet, kuten nimikin jo kertoo, ovat nopeita ja helppoja käyttää. Voidepakkauksetkin ovat saaneet oikean mittakaavan, joten ne mahtuvat vaikka takin taskuun. Siellä niitä on hyvä pitääkin, sillä voitelun kesto ei ole kuumavoitelun luokkaa. Mutta verraton apu, kun sivakat tuntuvat tahmeilta. Tuotteesta riippuen pikavoiteiden käyttö kuivattaa suksen pohjaa, joten perusvoitelun tulisi olla hyvin kunnossa. TARVIKKEET Hyvän lopputuloksen aikaansaaminen on usein ”vehkeistä kiinni” eikä suksien voitelu tee tästä poikkeusta. Satsauksen suuruus luonnollisesti myötäilee omia ambitioita, mutta pienellä budjetillakin pärjää ihan hyvin. Tukeva pöytä jossa kunnolliset telineet / puristimet ovat välttämättömyys, samoin riittävä voitelurauta ja teräviä muovisiklejä. Ja tietysti sitä voidetta. Voiteluraudasta kannattaa selvittää sen maksilämpö ja verrata sitä käytettävien voiteiden lämmön tarpeeseen. Yllätys voi olla ikävä kovien voiteiden käsittelyssä kun voiteluraudan lämpö ei riitäkään voiteen sulattamiseen. Puhumattakaan fluorivoitelussa, jossa tarvitaan lämpötiloja yli 150C astetta. Sikli on hyvän voitelun tärkeimpiä työkaluja. Tarkemmin laitettuna terävä sikli. Terävä sikli helpottaa jäähtyneen voiteen siklaamista erittäin paljon. Se on kuin montun kaivamista, jossa lapio kummasti auttaa kuopan syntyä; sikliä näissä suksihommissa voi verrata tuohon maanmainioon lapioon… Mitä kovempia voiteita käytetään, sitä terävämpi siklin tulisi olla, ei kuitenkaan metallisena vaan akryylisikli on se paras. Siklin paksuudellakin on väliä: kun meillä on terävä sikli on ohuen (2-3 mm) siklin vaarana taipua kaiken innostuksen lumoissa keskeltä kaarelle ja kaapia voiteen ohella myös pohjaa. Lopputuloksena konkaavi pohja, jollaista ei voi laittaa edes kaverin ex-anopin alle. Neljämillinen sikli on osoittautunut optimipaksuudeksi, se on helppo teroittaa eikä taivu ihan hevillä. Jos kuitenkin olet parin 2mm paksun siklin loukussa, käytä niitä tuplana siten että takimmainen sikli on hiukan toista ylempänä, jolloin vain toisen siklin reuna osuu suksen pohjaan. Avot, näin saadaan nelimillinen sikli. Panssariviila on hyvä työkalu siklin teroitukseen, ja hiekkapaperikin käy. Muista pitää sikli pystysuorassa viilaan nähden ja käännä sikli välillä. Ja voima pois näistä treeneistä. HIFISTELY Voide suksen pohjassa ei ole liukas. Itse asiassa sopivassa olosuhteessa liiallinen voide suksen pohjassa voi olla vähemmän liukas kuin harmaan kuiva suksi. Näin on usein paukkupakkasilla, parinkympin pakkasasteen tuntumassa. Hyvä, perusteellinen siklaus auttaa asiaa, mutta vasta pohjan harjaamisen kautta saavutetaan optimi luisto. Juu, hölmöltähän se tuntuu ensin tunkea pohja täyteen voidetta ja sen jälkeen samalla vimmalla pois. Suksien luisto perustuu molekyylitason tekijöihin, suomeksi pohjaan jää voiteista ohut kalvo joka pienentää lumen ja suksen välistä kitkaa. Takaisin hommiin. Pohjat ovat kunnolla siklatut, eli pohjasta ei siklaamalla irtoa enää voidetta. Otetaan harja, mieluiten luonnonjouhta, Swixin valikoimassa parikin vaihtoehtoa: lyhyt jouhinen hevosesta peräisin ja pitkäjouhinen a’la villisika. Itse suosin aluksi lyhyttä, koska se kaivaa nätisti pohjakuvion auki. Harjataan niin kauan ettei pohjasta irtoa voidepölyä. Tämä toimenpide riittää laskettelun harrastajalle hyvin, mutta kilpapuolella harjausta jatketaan parin kolmen harjan verran päämääränä nylonharjalla kiillotettu pohja. Ja se on liukas. Edellyttäen että siihen on laitettu oikea kelivoide. VOITEEN VALINTA Voidepaketin kyljessä on ilman lämpötila-alue, jolle voide on suunniteltu käytettäväksi. Joissain voiteissa on leveä kelialue, kuten Swixin pohjustusvoiteella BasePrep 88 (0C— -10C), joka aidosti toimii hyvin. Voide on hiukan rasvaisempi kuin tavalliset perusvoiteet, joten sen kestävyys on osoittautunut hyväksi. Harrastuskäytössä fluorittomat perusvoiteet oikein tehtynä riittävät hyvään luistoon. Swixin repertuaarissa nämä voiteet kulkevat nimellä CH. Kirjainyhdistelmän perässä oleva luku kertoo kelialueen: 10 plussan puolella, 8 nollan molemmin puolin, 7 pikku pakkasille, 6 kestää pakkasta jo hiukan toiselle kymmenelle ja 4 menee jo alueelle, jossa harkitaan onko rinteeseen meno enemmän innokasta kuin älykästä. Jos haluat maksimoida suksiesi luiston (olet haastanut naapurin äijän SuomiSlalomiin) ja satsaat siihen aikaa ja rahaa tulevat kyseeseen fluorilliset vahat. Ne ovat selkeästi kalliimpia kuin perusvoiteet, mutta vastaavasti naapurin ukko haukkaa luistopuolella varmat hopeat. Low Fluor (LF) Swixin voiteista sisältää fluoria jo aika reippaasti ja varsinkin kosteissa oloissa saadaan nätti luisto aikaiseksi. Jos itsevarmuus ei tällä tule vielä kisakuntoon laitetaan tämän jälkeen High Fluoria (HF) pohjaan. Ennen HF:ää pitää edellinen voitelu(LF) viimeistellä loppuun. Eli käytännössä tämä tarkoittaa niin moninkertaista työmäärää kuin voidekerroksia sukseen laittaa. HF:lle on vielä vahapuolella yksi vaihtoehto, joka on Swixin patentoima High Fluor Black Wolf (HFBW). Voide sisältää volframia, joka molekyylitasolla tarkoittaa useita kerroksista muodostuvaa rakennetta. Pointti volframissa on siinä, että mitä enemmän painetta kohdistuu kerroksiin sitä enemmän ne pyrkivät toisistaan pituussuunnassa eroon. Luonnollisesti tämä voide on saanut hyvän vastaanoton World Cupissa. JA LISÄÄ HIFISTELYÄ Jos sukelletaan vielä syvemmälle tätä suksien pimplaamista niin palataan koneellisen huollon jälkeiseen tilanteeseen. Suksi tulee koneesta ulos, pohjat ovat kuvioitu ja kantteihin ajettu halutut kulmat. Halutessaan voi jättää koneellisen voitelun väliin ja niin pitää tehdäkin kun mennään seuraavaan vaiheeseen. Suksen pohjaan jää aikamoinen setti epäpuhtauksia eli passsssaahan se olla sanomattakin, kuten huoltokoneessa veden seassa kemikaalin, irtopartikkelit, vettä ynnä muuta moskaa joka ei sinne kuulu. Tähän on Lahdessa Snyffen pajassa (Timanttikantti Oy) keksitty ratkaisu. Suksen pohja puhdistetaan erityisessä uunissa alipaineella eli pohja imetään puhtaaksi irtopartikkeleista ja ennen kaikkea kuivaksi. Suksen käsittely uunissa jatkuu voiteen levityksellä ja sen jälkeen uuniin päästetään normaali ilmanpaine. Sinne, missä pohjan uumenissa oli vettä ja muuta roinaa, sujahtavat voiteet juuri sinne missä niitä kaivataankin. Vaivatonta ja nopeaa. Voitelu-uuneja on tullut markkinoille, joiden ideana on ollut nopeuttaa pohjustusvoitelun aikaa ja hyvinhän ne siinä toimivatkin. Viisi tuntia sukset pehmeän voiteen kanssa uuniin, lämpötila reilut 50 celsiusta ja homma on valmis. Snyffen menetelmällä suksi lisäksi puhdistuu ja ajasta voi ottaa pois neljä ja puoli tuntia. LOPUKSI Suksien huoltaminen on ihan mukavaa puuhaa kun paikka on sellainen että voi keskittyä oleelliseen. Riittävän hyvät työkalut auttavat paljon hyvän lopputuloksen aikaansaamiseksi. Pidä työkalut puhtaina silloin ne toimivat kuin on suunniteltukin. Tee huoltaminen vaiheittain, varsinkin jos huollettavia suksipareja on useita; ensin pohjat kuntoon, pohjustus, nukanpoisto, kanttien teroitus ja voitelu. Jos mieltäsi painaa jokin suksien huoltamiseen liittyvä kysymys, tartu meiliin ja lähetä pähkinä meille purtavaksi, saat vähintäänkin meiliisi vastauksen, ehkä se pääsee lehteen saakka. terveisin hese