Liikunta – Nämä pitää löytyä kaikkien pitopohjasukset omistavien kuntohiihtäjienkin voiteluvälineistöstä: voiteenpoistoaine, kelin mukainen luistovoide, jäänestoaine sekä harja, jolla suksen pohja puhdistetaan kunnolla, Juha Vankka näyttää. Kuntoilijakin saa vaatia LAATUSUKSET Asiantuntijamyyjä Juha Vankka rohkaisee vaatimaan palvelua ja varaamaan aikaa hiihtovälineostoksille. H TEKSTI JA KUVAT ANTTI-PEKKA SONNINEN iihto on nostanut tämän vuosituhannen puolella suosiotaan suomalaisten kuntoliikuntana, vaikka talvisäät ovatkin oikutelleet. Mikäli tänä talvena on normaalisti lunta, tuhannet harrastajat suuntaavat jälleen suksikaupoille tai ainakin miettivät, saisiko vanhoista sivakoista vielä käyttökelpoiset. Moni pähkäilee, millaiset sukset pitäisi hankkia, jotta niiden hiihtokunnossa pitämiseksi ei tarvittaisi avaruusteknologian tutkintoa. Ei hätää: kuntohiihtäjille on valmistajien valikoimissa tarjolla hyvin helppohoitoisia suksia, joiden voitelussa ei tuhraannu aikaa eikä vaatteita. Ennen suksikaupoille lähtöä on kuitenkin hyvä miettiä asioita hetki. – Hyvä kysymys kuuluu, miksi kuntoilija ei saisi vaatia sitä, että hänen välineensä toimivat ja että hänelle neuvotaan, miten 36 hiihdetään oikein, Ylöjärvellä J-Sport-yrityksessään hiihtovälineitä myyvä ja huoltava Juha Vankka muistuttaa. Vankka on myös valmentaja, joten hän tietää, että aina ei ole suksien vika, jollei hiihtäminen tunnu onnistuvan. Annetaanpa siis hänen kertoa kansankielellä, miten hyvät sukset valitaan, miten ne pidetään kunnossa ja mitä muuta kuntohiihtäjän on otettava huomioon. – Tärkein neuvo on, että varatkaa aikaa ja vaatikaa palvelua, jota ei marketeista välttämättä saa. Ettehän te lähtisi uimaankaan farkut ja kengät jalassa! Vankka aloittaa. Vanhat sukset mukaan kauppaan Kun potentiaalinen suksenostaja päättää lähteä kaupoille, hänen on hyvä ottaa mukaansa entiset menopelinsä, jos ne eivät ole ihan sananmukaisesti entiset eli 1970- tai 80-luvun hikilaudat. – Auttaa paljon, jos asiakas osaa kertoa, miten sukset ovat toimineet. Tietysti myyjän tarvitsee tietää, kuinka paljon ja millaisessa tarkoituksessa asiakas aikoo uusilla suksilla hiihtää, Juha Vankka sanoo. Asiantunteva myyjä löytää alkupuheiden jälkeen muutaman vaihtoehdon, joita ruvetaan sitten kokeilemaan. Erittäin olennaisia asioita siinä vaiheessa ovat hiihtäjän paino, kunto ja lajitaidot. – Kuntohiihtäjälle ei voi välttämättä tarvitse ruveta kauppaamaan parhaita kilpasuksia, vaikka hän olisi valmis maksamaan niistä. Suksen tärkein ominaisuus on se, että sillä pystyy hiihtämään. Hinta on väärä peruste, Vankka korostaa. Oletetaan, että asiakas haluaa ostaa perinteisen sukset. Tilannekartoituksen jälkeen Vankka pyytää asiakasta seisomaan suksien päälle. Niiden ja alustan väliin hän on asettanut ohuen liuskan. Kun kokeilija varaa sen puolen jalalle perinteisen hiihdon potkun ponnistusta mallatakseen, liuskaa ei pitäisi voida liikuttaa. – Jos se liikkuu, suksi on liian jäykkä tai asiakas ponnistaa väärin, jolloin paine kohdistuu ihan eri kohtaan kuin – KUN ALLA varsinaiseen pitoalueeseen. ON OIKEIN Liian jäykkää perinteisen suksea ei saa taikatempuillakaan piVALITTU JA tämään – eikä liian löysää kunVOIDELTU nolla luistamaan. Kummassakin tapauksessa hiihdosta katoaa SUKSI, ERO teho ja nautinto. ENTISEEN VOI Vapaan suksia ostaessa ei pitoalueista tarvitse välittää, mutta OLLA HUIMA. liian löysä suksi käyttäytyy levottomasti eikä luista optimaalisesti. Turhan jäykkä taas on ”eloton” ja tunnoton, vaikkakin kulkee vakaasti. Perinteinen suksi on liian jäykkä käyttäjälleen, jos pitoalueelle asetettava liuska liikkuu hiihtäjän varatessa koko painollaan sille puolelle. – Suksen muodosta voi jo päätellä paljon, mikä kenellekin sopii, Juha Vankka sanoo. Pitopohjasukset turvallinen valinta Jo ostoprosessin alkuvaiheissa asiantunteva myyjä tiedustelee, onko asiakas ajatellut kokonaan voideltavien vai pitopohjasuksien hankkimista. Kelit vaihtuvat usein todella nopeastikin, joten perinteistä hiihtävien kannattaa miettiä, onko voiteluun aina aikaa, halua ja taitoa. Juha Vankka uskaltaakin suositella pitopohjasuksia useimmille kuntohiihtäjille, sillä ne ovat kehittyneet kovasti verrattuna ensimmäisiin markkinoilla olleisiin malleihin. – Nimenomaan ongelmakeleillä nano- tai pitopohjasukset toimivat varmimmin. Nanopohja pitää myös märillä sekä karkeilla liisterikeleillä, mutta kovalla pakkasellahan se ei kunnolla toimi. Vankka näyttää, miten nopeasti pitopohjasukset saa hiihtokuntoon. Ammattimieheltä siinä menee 4–5 minuuttia, mutta ei siihen tavan tallaajaltakaan kulu paljoa enempää. – Tärkeintä on pohjan puhtaana pitäminen, sillä lika vie luiston ja pilaa suksen, hän tähdentää. Ensin otetaan siis käteen rätti ja voiteenpoistoainetta, jolla vanhat voiteet sekä ladusta aina mukaan tarttuvat liat putsataan. Homman voi hyvin tehdä vaikka kerrostaloasunnossa, sillä uudet voiteenpoistoaineet eivät haise läheskään yhtä voimakkaasti kuin esimerkiksi kynsilakanpoistoliemet. Sitten pohja vielä harjataan ”auki” ennen kuin – Kuntohiihtäjä voi mainiosti harjoitella kotona peilin edessä monelle vaikeaa vapaan hiihtotavan painonsiirtoa, Juha Vankka opastaa. 37 Liikunta – Perinteisen vuoropotkun loppuvaiheessa vartalon pitäisi olla tällaisessa asennossa eikä pystyssä tai takakenossa, Juha Vankka vinkkaa. – Harjaa, harjaa ja vielä kerran harjaa suksiesi pohjaa, ja ne kestävät pidempään kunnossa! Juha Vankka kehottaa. Pohjaparafiinia tai kelin mukaista palavoidetta suksen pohjaan sulatettaessa raudan riittävän korkea lämpötila on tärkeää. luistovoitelu tehdään. Nykyiset pikavoiteet kuivahtavat suk- vat mukaan kauppaan, jossa ammattitaitoinen myyjä katsoo, sen pinnalla hetkessä, ja sen jälkeen homma viimeistellään ovatko ne sopivan pitkät. harjalla sekä pohjan pitoalueen jäätymistä estävällä aineella. – Sauvatkin pitää valita paitsi oman pituuden, myös voimaNormaalisti voideltaviin suksiin laitetaan tietysti kelin mu- varojen mukaan. Suosittelen mieluummin hieman ali- kuin ylikaista pitoa, mutta nykyisillä voiteilla siihenpitkää sauvaa kuntohiihtäjälle, jotta hän pääsee kään osaan ei kulu aikaa monta minuuttia kunnolla suksen päälle, ja vartalolinja säilyy oi”PITÄKÄÄ enempää kuin pitopohjien kunnostamiseen. keana, Juha Vankka sanoo. MONOJA Jos on kovin kiireinen, sukset sukset kanSen sijaan sauvakävelyyn maastossa hän neunattaa valmiiksi sisään kuivumaan aina kunvoo hieman pidempiä sauvoja kuin yleisesti anJALOISSANNE kin lenkin jälkeen. nettu ohje siitä, että sauva olisi sopiva silloin, VÄHINTÄÄN Kilpahiihtäjien suksien laitto on melkoiskun kyynärpää muodostaa 90 asteen kulman. 5–10 MINUUTTIA ta tiedettä, mutta voiteetkin ovat kehittyneet – Siihen kymmenen senttiä lisää, ja sauvalniin, että kuntohiihtäjä pärjää muutamien la pystyy tekemään tehokkaan työnnön, VankENNEN kymppien ostoksilla yhden talven. ka perustelee. OSTOPÄÄTÖKSEN Sauvojen kämmenremmien sopivuus on hyvin yksilöllistä käden koon ja sormien mittasuhteiTEKOA.” Oikea rauta tärkeä vahavoitelussa den mukaan, joskin kiinnityksissä on yleensä Sukset tulee myös pohjakäsitellä säännöllisesti. Vankka suo- runsaasti säätövaraa. Kaupassa on siis otettava hanska käteen sittelee kuntohiihtäjiä tekemään niin noin 200 hiihtokilomet- ja kokeiltava, jottei kotona tulisi ikäviä yllätyksiä. rin välein. Kätevintä on viedä sukset erikoisliikkeiseen pohjavoidelta- Monojen oltava juuri sopivat vaksi sekä tarpeen mukaan hiottaviksi. Jos haluaa tehdä pohjavoitelun tai laittaa luistoa vahapa- Hiihtokengät, eli kansanomaisesti monot vaan, ovat hiihtoloista itse, siihen tarvitaan hieman apuvälineitä: kunnon teli- nautinnon kannalta yhtä olennaiset varusteet kuin sukset. Sopimattoman kokoisilla ja huonolaatuisilla kengillä ei saa kuin ne, voitelurauta, sikli ja harja, jolla liika voide otetaan pois. – Älkää käyttäkö silitysrautoja, vaan oikeita voitelurauto- pahan mielen ja hiihtokammon, mikä on ehdottomasti muisja, jolla lämpötilan saa varmasti säädettyä kohdalleen. Rau- tettava lapsille monoja ostettaessa. – Liian suuret kengät hiertävät ja saattavat vahingoittaa jaldan tulee olla riittävän kuuma, jotta voide sulaa kertavedolla suksen pohjaan; edestakaisin sillä ei hinkata, Vankka näyttää. kapöytää, koska ne eivät tue kunnolla. – Kun varpaat ovat monon kärjessä, kantapään ja kengän Kun näin menetellään, ja harjaus tehdään huolella, pohjassa ei näy parafiiniklönttejä keräämässä jäätä ja jarruttamassa luistoa. väliin pitää mahtua käyttäjän sormi, mutta ei yhtään enem– Muistakaa harjata, harjata ja vielä kerran harjata! Vank- pää. Puolentoista sentin kasvunvara on ehdoton maksimi, Vankka neuvoo. ka kertaa. Tietyssä iässä lasten jalkaterät saattavat kasvaa niin huimaa – Kun alla on oikein valittu ja voideltu suksi, ero entiseen voi olla huima. Siksi tähän asiaan kannattaa ehdottomasti vauhtia, että monot voivat käydä yhden talven aikana pieniksi. Niillä ei saa yrittää hiihtää väkisin, vaan viisainta on myykäyttää aikaa ja rahaakin, Vankka rohkaisee. Entäpä pitoteipit, jotka tulivat kymmenkunta vuotta sitten dä ne uusille tarvitsijoille. – Monoista kannattaa laittaa ilmoitus internetin välinepörsmarkkinoille kovalla rytinällä? – Ne toimivat, kunhan ne laitetaan juuri oikeaan kohtaan. siin, sillä hyväkuntoiset menevät varmasti kaupaksi. Ihmisillä on myös hyvin erimuotoisia jalkateriä, joten jonkun mielestä loistavasti istuvat hiihtokengät saavat jonkun toiÄlä osta liian pitkiä sauvoja sen parkumaan tuskasta. Se pitää ottaa huomioon kaupassa. Samalla suksien päivityksen kanssa on hyvä tarkistaa myös – Pitäkää monoja jaloissanne vähintään 5–10 minuuttia ensauvojen tilanne. Helpoimmalla pääsee, kun ottaa vanhat sau- nen ostopäätöksen tekoa. 38 Hintalappua ei kannata tuijottaa Entä jos jalkaterä on oikein hankalanmallinen esimerkiksi vaivaisenluiden vuoksi? Voiko maastohiihtokenkiä ”tuunata” lämmittämällä ja muotoilemalla, kuten laskettelukenkiä? – Ei, vaan hiihtomonot on tehty paljon joustavammista materileista ja muotoutuvat käyttäjänsä kehon lämmön mukaan. – Mono-ostoksissakaan ei kannata tuijottaa hintalappua kumpaankaan suuntaan. Kalleimmat kilpakengät ovat hyvin riisuttuja malleja, jotka eivät sovi kaikkien jalkaan, Vankka sanoo. Jos Vankka saisi päättää, hän kieltäisi suksipakettien myymisen lapsille marketeissa. Ne sisältävät useimmiten korkeintaan välttävälaatuiset sukset ja kengät, joilla hiihtokammon saa vuorenvarmasti. – Alle 150 euron ei saa riittävän laadukasta suksipakettia lapsihiihtäjälle. Jos aikuinen ihminen tietää hiihtävänsä vaikkapa vain viikon, muttei yhtään enempää, paketti voi olla hyvä ratkaisu. Sukilla ja alusasulla on väliä! Kun suksi- ja kenkäkalusto on kunnossa, hiihtäjä tarvitsee vielä asianmukaiset vaatteet, jotka lämmittävät sopivasti, eivätkä rajoita liikeratoja. – Ostakaa oikeankokoiset hiihtovaatteet. Paljon näkee liian isoja pukuja, joissa ei ole yhtä mukava hiihtää kuin sopivissa, eivätkä ne näytä niin hyviltäkään, Vankka vinkkaa. Kuten talvisessa ulkoliikunnassa yleensäkin, kaikki lähtee sukista ja alusasusta. Jos valitsee ne oikein, päälle onkin helppo laittaa lämpötilan vaatimia vaatekerroksia. Nykyaikaiset monot ovat niin lämpimät, ettei kovin paksuja sukkia tarvita. Oikein muotoillut, pohjasta paksummat ja päältä hikeä ulos päästävät hiihtosukat pitävät jalat lämpiminä ja kuivina. Alusvaatteiden tehtävänä on siirtää kosteus ihon pinnalta pois niin, että olo tuntuu hikoilusta huolimatta kuivalta. – Aluspaitaan ja -housuihin kannattaa satsata. Laadukkaat materiaalit eivät hierrä eivätkä kutita, vaan ovat lähes huomaamattoman keveitä. – Ne eivät myöskään rupea lemuamaan jo parin pesun jälkeen, koska ne kestävät pesukoneessa korkeampiakin lämpötiloja, Juha Vankka sanoo. Viimantorjunta on tärkeää Hiihtäessä viima käy ihan eri tavalla kuin juostessa. Sen vuoksi vaatevalikoimassa on hyvä pitää alushousuja, joiden etumus on tuulisuojattu. Myös hiihtotakkien etuosan tuulenpito on tärkeää, kun taas selkäosan tulee laskea kosteutta ulos. Jos lämpötila sitä vaatii, väliin voi laittaa ohuen vaatekerroksen tai sujauttaa takin päälle liivin, joka lämmittää, muttei kinnaa kainaloista tai hartioista. – Ylipukeutuminen on hiihtäjienkin yleisin virhe. Sen huomaa piposta roikkuvista jääpuikoista lenkin jälkeen. Vaatetus on sopiva, jos ennen liikkeelle lähtöä olo tuntuu hieman kylmältä, Vankka muistuttaa. Kokonaisuuden kruunaavat käsineet ja päähine sekä mahdollisesti ohut ”kommandopipo” tai kaulaa suojaava putkihuivi, jonka kukin voi muotoilla haluamakseen. Vähänkin kovemmalla pakkasella sormia suojaa parhaiten ”puolirukkanen”, jossa pikkusormi ja nimetön lämmittävät toisiaan samoin kuin etu- ja keskisormi. Pipoon pätee sama kuin sukkiin: villa-aika oli ja meni. Teknisistä materiaaleista valmistetut päähineet ovat miellyttävämpiä käyttää, ja niistä löytyy sään mukaan eri vahvuisia. Eipä unohdeta hiihtolaseja, jotka suojaavat sekä viimalta että auringonpaisteelta. Laadukkaat lasit maksavat viidestäkympistä ylöspäin, ja jos se kirpaisee, voi ajatella Juha Vankan sanoin: – Miettikää, onko hyödyllisempää sijoittaa viisikymppinen varusteisiin vai pitää se hiihtotakin taskussa! Mieti, miten hiihdät H iihto ei suinkaan ole pohjoisilla leveysasteilla asuvien kansojen geneettinen ominaispiirre, vaan opittava liikuntataito siinä missä esimerkiksi uiminenkin. Lapsille oikeiden hiihtotekniikoiden opettelu on tietysti tärkeää, mutta myös aikuiskuntoilijan on hyvä silloin tällöin pysähtyä miettimään niitä. Varsinkin jos edellisistä hiihtokerroista on kulunut vuosia, mahdollisesti vuosikymmeniäkin, hyvä vaihtoehto on etsiä lähin hiihtokoulu, jossa alan ammatti-ihmiset toimivat opettajina. Hiihtokouluja järjestävät urheiluseurat, kuntoklubit ja kunnat sekä yksityiset personal trainerit, esimerkiksi Juha Vankan J-Sport. – Hiihto ei ole ihan niin yksinkertaista kuin mitä usein kuvitellaan, mutta sen hienous on juuri siinä. Perinteinen hiihto on jopa vapaata vaativampaa, koska siihen liittyy enemmän opeteltavia yksityiskohtia, Vankka sanoo. – Hiihtokouluun on lähdettävä avoimin mielin uutta oppimaan – ei niin, että ”hyvin tämä on näinkin mennyt”, hän tähdentää. Kaikki lähtee jo siitä, miten hiihtäjä seisoo suksiensa päällä. Jos asento kaatuu eteen tai taakse, siitä on mahdotonta lähteä teke- mään tehokasta potkua ja oikein eteenpäin suuntautuvaa liukua. Vapaan hiihdon eri tekniikat taas ovat käytännössä eri työntötahtivariaatioita samalle painonsiirto – liuku-liikkeelle. Tärkeintä on siirtää vartalon paino kunnolla sille jalalle, jolla lähdetään liukumaan. – Näitä asioita voi hyvin opetella kotona peilin edessä. Kuivaharjoittelun tarkoituksena on ymmärtää oppimaan oma liike ja sen vaikutus etenemiseen. Tärkeää on myös pitää lihaskunnostaan huolta, sillä sekä perinteisen että vapaan tehokas hiihto lähtee keskivartalon pidosta. – Se saadaan paranemaan jumpalla, ei pelkästään hiihtämällä, Vankka vahvistaa. Heikot vatsalihakset ovat hiihtäjälle hankalat sikälikin, että silloin hän ei pysty hyödyntämään tasamaalla nopeinta tekniikkaa, tasatyöntöä. Myös selkävaivat iskevät helpommin. – Kun hiotte hiihtotaitojanne ja harjoitatte ominaisuuksianne, pitäkää koko ajan ajatus mukana. Uskaltakaa myös kysyä hiihtokoulussa opettajalta, miksi mitäkin harjoitetta tehdään! Vankka rohkaisee. 39