Väärässä seurassa ei tajua, miten ympäristö voi

n 4/2012
THL:n Tarja Heino
tutkii huostaan otettujen
selviytymistä
s. 6
Pelastakaa sukupolvi
-kampanja herätti
auttamishalun – lähes 60
vapaaehtoista on jo
koulutettu lapsiperheiden
tueksi
s. 10
Alfred Kordelinin säätiön
kannustuspalkinto
Resonaarille
s. 26
Remu Aaltonen:
Väärässä seurassa ei tajua,
miten ympäristö voi imeä
mukaansa
s. 4
PÄÄKIRJOITUS
7.12.2012
YHDESSÄ YKSINÄISYYTTÄ
VASTAAN
I
stun Turun taidekappelissa. Hautajaisissa.
Elämään kuuluva kuolema on koonnut sukulaiset ja ystävät saattamaan rakasta ihmistä viimeiselle matkalleen. Edessämme ja vieressämme istuvat
lapsemme lapsenlapsineen. Pieni kaunis kappeli on
täynnä heille tuttuja serkkuja ja pikkuserkkuja.
Saatamme arkun ulkona odottavaan autoon.
Lähes nelivuotias Lenni on sylissäni ja katselee tarkkaavaisesti. Auton takaovi avautuu. ”Hei ne sytytti
Hanskille valot”, pieni mies ilahtuu.
Auto lähtee verkkaisesti. ”Moikka Hanski”, pieni
mies huutaa ja vilkuttaa. Hän kääntyy kuiskaamaan
korvaani: ”Nyt se viedään maan alle.”
Yhteinen sureminen helpottaa ja lohduttaa omaa
surua. Mutta sitä varten tarvitaan yhteisöä, ystävien ja
sukulaisten piiriä.
Merkittävää mikä rooli yhteisöllä on ihmisen elämänkaaren alussa ja lopussa. Matka alkaa ja päättyy
yhteisön käsivarsilla. Ensitoimi on tuudittaminen. Viimeinen on saattaminen. Kummastakaan asianomainen itse ei taida mitään tietää. Mutta yhteisö kannattelee...
Yksinäisyys on sitä, että kannattelijat ovat vähissä.
Meille HelsinkiMissiossa yksinäisyys on eräs kaupunkilaisen köyhyyden muoto. Se luo kärsimystä kaikissa ikäluokissa ja kaikissa sosiaalisissa ryhmissä. Se
on ilmiö, jonka edessä yhteiskunta sosiaali- ja terveystoimineen on lopulta aika neuvoton. Yksinäisyyttä ei
voi poistaa virkamiestoimilla ja virastoilla. Siihen tarvitaan lähimmäisiä. Toinen ihminen on paras lääke
tähän vaivaan.
Yhteisöllisyyden edistäminen on iso tehtävä
ennen kaikkea kolmannelle sektorille. Havainto on
tärkeä juuri näinä aikoina kun järjestökenttä etsii
pakon edessä ominta olemustaan rakenteitaan muuttavassa Suomessa.
Havainnon ovat tehneet jo Raha-automaattiyhdistys, edistyksellisimmät kunnat sekä sosiaali- ja terveysministeriö. RAY:n uusi strategia painottaa vapaaehtoistyötä, järjestölähtöistä auttamistyötä ja järjestöjen rajapintojen selkeyttä suhteessa kuntaan mutta
myös liiketoimintaan. Järjestöjen paikka yhteiskunnassa on kuntien ja yritysten välissä.
Se on tarkka paikka. ”Rajapintojen selkeyttäminen” tarkoittaa, että järjestöjen pitäisi toimia tehtävis-
sä, jotka eivät kuulu kunnalle eivätkä yrityksille.
Muutos on jo käynnissä. Juna kulkee jo, vääjäämättä. Siinä missä vielä 10 vuotta sitten järjestöt toimivat erilaisten sosiaalipalveluiden tuottajina (lastenkodit, vanhuspalvelut, päiväkodit ja erilaiset hoivapalvelut), yritykset ovat jo ohittaneet järjestöt palveluntuottamisessa. Ja toisaalta iso osa aiemmin RAY:n tukemista järjestöjen sosiaalipalveluista on siirretty suoraan kuntien tehtäväksi.
Nyt kolmas sektori on havahtumassa uudelle todellisuudelle. Järjestöjen piirissä vallitsee laaja yksimielisyys siitä, että palvelutuotanto on keskittymässä
isoille toimijoille. Kysymys kuuluu: mihin yhteiskunta
kolmatta sektoria tarvitsee?
Me HelsinkiMissiossa uskomme, että meidän palvelutehtävämme löytyy vapaaehtoistyöstä ja yhteisöllisyyden kehittämisestä. Ja olemme linjanneet toimintamme keskeisimmäksi tavoitteeksi yksinäisyyden
lievittämisen.
Strategiamme lähtee siitä, että HelsinkiMissio ei
osallistu laajamittaiseen yritystoimintaan eikä palvelujen myymiseen. Tämän takia luovuimme rakentamamme Cecilian – Suomen suurimpiin lukeutuvan
palvelutalon – hoivapalveluiden tuottamisesta ja myymisestä. Tämä toiminta siirtyi Diacor Oy:lle. Me keskitymme ilmaisten palveluiden kansalaistoimintaan
ja kaupunkilaisten auttamiseen satojen vapaaehtoistemme avulla.
Olisiko mahdollista, että kolmas sektori laajemminkin ottaa tehtäväkseen yhteisöllisyyden vahvistamisen Suomessa? Kenelle muulle se oikeastaan kuuluisikaan?
Pelastakaa sukupolvi -hankkeemme on tässä varovainen avaus. Se on suunniteltu alusta alkaen yhdessä Helsingin sosiaaliviraston kanssa. Järjestö vapaaehtoisineen voi tarjota apua yksinäisyydestä kärsiville
kaupungin ekosysteemissä neuvoloista päiväkoteihin.
Kaupunki saa meiltä satoja vapaaehtoisia, jotka tulevat tueksi heille, jotka ovat tuen tarpeessa.
Suomen tulevaisuus on sen varassa, että me kaikki
jaksamme. Ja siihen tarvitaan yhteisöä. Koska yhteisö
kannattelee. Taistelu yksinäisyyttä vastaan tiivistyy!
Olli Valtonen
toiminnanjohtaja
2
HYVÄÄ JOULUA – JA KIIIIIITOS!
Vuosi 2012 on kohta ohi. On aika sanoa menneille päiville kiitos – ja tuleville me sanomme:
Tervetuloa!
Me HelsinkiMissiossa haluamme kiittää. Paljon olemme saaneet aikaan ja siitä suuri kiitos
sadoille vapaaehtoisillemme, lahjoittajillemme ja lukemattomille yhteistyökumppaneillemme.
En kiitä vain HelsinkiMission puolesta. Kiitän satojen ja taas satojen vanhusten ja nuorten
puolesta, jotka ovat löytäneet avun yksinäisyyteensä. Kiitos kuuluu teille.
Hyvin tehty!
Olli Valtonen
toiminnanjohtaja
n 4/2012
Harriet Finne haluaa järkeistää
vanhustenhoitoa s. 8
Musik till kvällskaffet
med Schevelew började s. 16
Remu on syrjäytymisen asiantuntija..............................4
Huostaan otettu lapsi voi pärjätä elämässään............6
Pelastakaa sukupolvi -kampanja
herätti ihmiset toimimaan..............................................10
Kaupungin kanssa yhteisvoimin tukea perheille.......11
HelsinkiMission vapaaehtoistoiminnan
keikkamalli leviää Suomessa........................................12
Nuorten Kriisipiste auttaa myös nuoria pariskuntia.14
Gruppträffar delar kunskapen mellan fler..................15
Vapaaehtoistoiminta tuo sisältöä elämään................18
Vapaaehtoisten omat sivut............................................20
HelsinkiMission työn tuloksia ......................................22
Asiantuntemusta ja palkintoja 2012.............................23
Miesryhmässä riittää tarinoita ja kuulijoita................24
Herkkä ihminen, Henrietta Grönlundin kolumni.........25
Ajankohtaista ..................................................................26
Olavi Sydänmaanlakan terveiset Amerikasta............28
Etsitkö hyvää joululahjaideaa?.....................................32
3
Vertaistukea kadun varjoisalta
Ruskeasannan hiekkakuopassa
hylätyssä junanvaunussa pikkupoikana asunut Henry ”Remu”
Aaltonen on kulkenut pitkän
matkan pikkurikollisesta ja
rocktähdestä Porvoon parhaalle
paikalle, lukaaliin joen rannalle.
Moni kaveri samoista kuvioista on
kuollut tai syrjäytynyt systeemistä,
ja murhattiinpa oma velikin. Mutta
muusikko porskuttaa yhä.
Remu Aaltonen saapuu Sibelius-Akatemian tiloihin Musiikkitalossa. Hänet on
kutsuttu opettamaan, kuinka alkuvoimaista rokkia soitetaan oikeasti eikä vain vankalta teoriapohjalta.
Opiskelijat eivät olleet syntyneetkään
1970-luvulla, kun Remun johtama Hurriganes oli huipulla ja teki legendaariset levynsä. Vanhan mestarin kanssa harjoitellaan Hurriganesin vanhoja kappaleita ja
tuoretta tuontitavaraa.
Bändinjohtaja ohjastaa tottuneesti innostuneita noviiseja. Kirosanatkin sinkoilevat, kuitenkin niin lempeästi, ettei kukaan kovaa ojennusta saanut pane pahakseen. Kun soitto alkaa sujua, tahtia lyövä
rumpali hymyilee aseistariisuvasti.
Remu ihmettelee uutuudenkiiltäviä
treenitiloja upeine näkymineen. Hän harjoitteli tunkkaisissa ja pimeissä autotalleissa ja kellareissa.
Musiikki oli 8-lapsisen romaniperheen
pojalle pakokeino arjen ankarista realiteeteista, köyhyydestä ja kylmyydestä. Henry
joutui vanhimpana lapsena kantamaan
vastuuta sisaruksistaan isän rällästäessä
missä sattui.
– Mäkin kävin välillä huonoilla teillä.
Olen poika varjoisalta kujalta. Olen ollut
tekemisissä ylämaailman ja alamaailman,
enkelien ja rikollisten kanssa. Ekan kerran
lähdin lusimaan kakkua, kun me Sammy
Babitzinin (1948–1973) kanssa oltiin aloitettu bändi.
– Liikuin liian isojen jätkien messissä.
Väärässä seurassa ei tajua, miten ympäristö voi imeä mukaansa. Sitten onkin jo paskat housuissa, Remu varoittaa niitä, jotka
nyt vaeltavat pimeällä puolella.
Syntymädorkat välttäköön
nuottiöljyä
Musiikkitalon käytävien poikki vanhemman valtiomiehen karismalla kävelevä ja
kunnioitusta nuoremmissa kollegoissaan
herättävä Remu hymähtää ajatukselle, että
hän olisi ollut faneilleen sankari.
– En mä ole mikään sankari.
Tämä ei tarkoita, etteikö suomirockin
yksi kivijalka tuntisi omaa arvoaan ja paikkaansa populaarimusiikkimme historiassa.
– Meillä oli asennetta enemmän kuin
kenelläkään, hän myöntää.
Kultakaudellaan Remun rytmiryhmä oli Suomen suosituin. Kun pienimpiäkin tähtiä putoaa – langettuaan ensin ylösja sitten alaspäin – on pidettävä varansa.
Kohta 65-vuotiaalla Remulla on kaksi pitkän iän salaisuutta.
– Monta äijää on joutunut laatikkoon
dokaamisen takia. Mä en ole koskaan tarvinnut nuottiöljyä, koska olen valmiiksi
niin dorka ja syntymähullu, Remu vakuuttaa ravintolassa kahviaan siemaillen.
Raamatun ja romanikulttuurin parhaiden perinteiden pohjalta nousee toinen
elämänohje: kunnioita vanhempia heimopäälliköitä, vähintään äitiäsi.
– Mutsi piti hyvää kuria himassa. Joka
kuritta kasvaa, kunniatta kuolee. Olen yrittänyt itsekin panna parhaani mukaan rajoja skideille. Mutta on siinä työtä...
Pidä varasi, että palaat pohjalta
Muusikon moni läheinen on vaihtanut
hiippakuntaa turhan aikaisin, silkkaa varomattomuuttaan tai tyhmyyttään. Bändikaverit Cisse Häkkinen (1951–1990) ja
Albert Järvinen (1950–1991) ovat surullisia
esimerkkejä.
Unelmajoukkueen ainoan henkiin
jääneen jäsenen äänessä on yhä vähän
kiukkua sitä kohtaan, että huumeisiin hairahtanut ”Abeliino” ensin elämänsä ja orkesterin nuotit sekoitti ja sitten lusikan
nurkkaan heitti.
Cisse kuoli maksakirroosiin, vaikka
Remu kävi edellispäivänä sairasvuoteella
ja käski ystäväänsä pysymään hengissä, lekurien lausunnoista piittaamatta.
Remun mielestä läheisten pitäisi tajuta, ettei addiktioiden alamaisia kannata
hyysätä liikaa.
– Jos joku ihminen on mulle läheinen
ja rakas ja se on hakoteillä, niin mulla alkaa
4
piippaa ja hälyttää.
Orkesterinjohtajan on joskus erotettava bändin miehistä parhaimmatkin. Ajoissa annettu varoitus saattaa hyvässä lykyssä
herättää jonkun.
– Jos toinen sisimmässään toista rakastaa, ja toinen meinaa alkaa pikkusenkin
alaspäin putoamaan, hyvä perustuu siihen,
että se pitää työntää sinne pohjalle asti. Jos
se omin neuvoin sieltä selviää, niin silloin ei
oo mitään hävittävää. Sitten tietenkin harjoituksia jatketaan, kun vaan alhaalta tullaan ylös.
Älä aliarvioi pahinta
vastustajaasi
Ahneus ja ylpeys käyvät lankeemuksen
edellä, Paholaisen masurkkaa sammuvien tähtien kanssa tanssinut taiteilija tietää.
puolelta
4-5 Remun haastattelu, elämäntarinaa + näkemyksiä siitä, miten syrjäytymistä voidaan estää. Remu on syrjäytymisen asiantuntija. Mainintana myös
Sokos Hotel Aleksanterin sisustuscase.
Tekijät: Janne Villa, Jani Laukkanen
Lavealle tielle lähteneiden tuhlaajapoikien ei sovi antaa nesteen nousta borsaliinoon.
Vaikka vaarallisimmasta seurasta olisi
selvitty vähän säällisempään jengiin ja
pahin päihdeputki olisi takana, jokaisella
on yhä yksi vihollinen kohdattavanaan. Se
katsoo peilistä.
– Kenelläkään ei ole syytä aliarvioida
suurinta vastustajaansa, itseään, päinvastoin on tehtävä kaikkensa, jotta löytäis ja
tunnistais tien, joka itseen vie. Se ei välttämättä ole tutun oloinen, tasainen saatikka
puhtaaksi aurattu. Vain enkelit voivat selviytyä hengissä tiheimmissäkin piikkipensaissa.
– Kun jonain päivänä oma parkkiintunut ja täyteen tatuoitu nahka myydään
eniten tarjoavalle, voi ehkä itse jopa pieni
hymy kasvoilla seurata sivusta, kuinka ihmiset jatkavat etsimistä, sovittaen omaa
avaintaan omaan oveensa, jolloin vasta
huomaavat kenen nimi ovessa on.
Väärältä polulta kultaiselle
keskitielle
Remun kertomus on koottu värikkäistä ja
kovistakin kokemuksista, kärsimyksistä
ja selviytymisistä. Uskovainen äiti – ”joka
ei ole kyllä itsekään mikään eilisen teeren
tyttö!” – on ollut huolissaan lapsistaan.
– Mutsi koettaa vieläkin pistää rajaa,
Remu naurahtaa.
Välillä on istuttu vankilassa, joskus
hengellisessä herätyskokouksessa parannettavana. Monesta mahdottoman tuntuisesta asiasta on tullut mahdollista, rumasta
kaunista ja pahasta hyvää. Menestyksen ja
5
kunnian päivät on koettu – ja hyviä päiviä
on yhä edessä.
Kirjavan elämäntarinansa kautta muusikko haluaa ”ennen kaikkea antaa uskoa,
toivoa ja rakkautta vaikeuksissa oleville”.
– Kultainen keskitie ei löydy koulukirjoista. Se pitää itse löytää ja oivaltaa pikku
hiljaa. Vaikka on kirkkaat valot, voi välillä
eksyä polulta. Pimeys on niin sokaisevaa ja
pilkkopimeässä on niin rankkaa, ettei näe
ympärille. Ja sitten tulee tömähdys.
– Jos jää luokalle elämässä, voi viedä
pitkään päästä eteenpäin, mutta mikään
ei ole sattumaa. Uskon kohtaloon. Kaikki mun jutut, ongelmat ja onnettomuudet
on säädetty. Se on sellainen viritys, jonka
Korkeampi voima tekee jokaiselle, Remu
uskoo.
Teksti: Janne Villa / Kuva: Aki Rask
Huostaa
Vaikeastakin taustasta
ammentava nuori voi rakentaa
hyvän elämän, kun aikuiset
hänen ympärillään uskovat
häneen, muistuttaa Terveyden ja
hyvinvoinnin laitoksen erikoistutkija Tarja Heino.
Uutiset ovat aina näkökulmakysymyksiä.
Huostassa olleiden nuorten aikuisten pärjäämisestä voisi otsikoida esimerkiksi: ”Yli 60 prosenttia huostassa olleista miehistä jättää opinnot peruskouluun”.
Tai sitten voi kertoa positiivisen uutisen: ”60 prosenttia huostassa olleista on
24-vuotiaana töissä tai koulussa”.
Molemmat johtopäätökset on vedettävissä Tarja Heinon ja Marianne Johnsonin vuonna 2010 tekemästä tutkimuksesta, jossa he kävivät läpi 24-vuotiaiden
joskus huostassa olleiden ja 24-vuotiaan
verrokkiryhmän pärjäämistä elämässä.
Koulutus on suojaava tekijä
Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen kuin otsikot kertovat, korostaa Tarja
Heino.
– Huostaan otettujen lasten selviäminen riippuu paljon myös sijoituspaikasta
ja siitä, minkä ikäisinä heidät on sijoitettu. Teini-ikäisenä laitokseen sijoitettu ja
pikkulapsena perheeseen sijoitettu ovat
nuorina aikuisina ihan erilaisessa asemassa. Lasten yksilölliset selviämiserot
ovat myös huimia, hän toteaa.
Heinon ja Johnsonin tutkimuksesta
voi lukea esimerkiksi sen, että tyttö, joka
on sijoitettu perheeseen alle 12-vuotiaa-
6
aan otetulla on asiaa
na, suorittaa todennäköisemmin korkeaasteen tutkinnon kuin joko kotona tai sijoitettuna asunut keskivertopoika.
Toisaalta yli 12-vuotiaana sijoitetuista pojista, jotka ovat vaihtaneet sijoituspaikkaa kerran tai useasti, yli 80 prosenttia jättää opintonsa peruskouluun. Vain
noin 15 prosenttia heistä suorittaa ylioppilas- tai muun keskiasteen tutkinnon.
– Koulutus on iso suojaava tekijä. Ne
huostassa olleet nuoret, jotka suorittavat ylioppilas- tai korkea-asteen tutkinnon, työllistyvät yhtä hyvin kuin muut
samanikäiset nuoret. Muu keskiasteen
koulutus ei tuo samanlaista suojaa, Tarja
Heino kertoo.
Toisaalta hän huomauttaa, että pelkkää koulupaikkaa tuijottamalla ei nähdä
koko totuutta tilanteesta. Nuorella voi
mennä mukavasti, vaikka opinnot olisivatkin jääneet peruskouluun.
– Syrjäytymisen käsite liittyy vahvasti rekistereihin ja indikaattoreihin, mutta
mitä se jättää katveeseen? Ainakin ihmissuhteet, jotka tutkimusten mukaan
liittyvät selviytymiseen ja hyvinvointiin.
Nuoret tuntevat selviämisen
avaimet
Huostassa olleilla lapsilla ja nuorilla on
ollut elämässään monenlaisia taloudellisia, sosiaalisia ja psyykkisiä riskitekijöitä.
Tarja Heino kuitenkin vierastaa päätelmiä, joissa huostaanotto ja syrjäytyminen liitetään saumattomasti yhteen. Hän
peräänkuuluttaa voimauttavaa puhetta
ja ilmiön moninaisuuden tunnistamista.
– Kun nuorilta itseltään kysytään, he
pitävät tärkeimpänä sitä, että on aikuisia,
jotka uskovat heihin ja heidän unelmiinsa, hän sanoo.
Nuoret, jotka ovat itse olleet huostaan otettuina ja kokeneet selvinneensä,
ovatkin tutkijan mielestä niitä, joita kannattaa tarkimmin kuunnella.
– Selviytyjänuoret ovat laatineet
muille huostaan otetuille ja aikuisille oppaita, jotka kokoavat syrjäytymisen syitä
ja selviämisen avaimia. He painottavat
sitä, että aikuiset pysähtyvät ja kuuntelevat, rohkaisevat kertomaan asioista ja
ovat luotettavia. Tämä tieto on arvokasta.
Koko verkosto saman pöydän
ääreen
Tarja Heino johtaa Suomessa uraauurtavaa rekisteritutkimusta huostaan otettujen nuorten selviämisestä. Hän ei lakkaa
korostamasta nuorten ja heidän lähipiirinsä kuulemisen merkitystä.
– Meillä Suomessa koko järjestelmä
on liian sektoroitunut. Ammattilaisia on,
mutta yksi viranomainen tietää yhdestä
asiasta ja toinen toisesta, eikä keskinäistä yhteistyötä ole. Toimintatapa pitää arvioida uudelleen ja pohtia, miten nuoret
perheineen pysyvät toimijoina ja mukana omassa asiassaan, hän sanoo.
Ratkaisuehdotuskin hänellä on, ja
se on peräisin Uudesta-Seelannista. Läheisneuvonpito on toimintaa, jossa lapsi
itse, hänelle läheiset ihmiset ja eri auttajatahot kootaan saman pöydän ympärille. Neuvonpito voidaan järjestää varhaisena tukena, ennen huostaanottoa tai
siinä vaiheessa, kun nuori on siirtymässä
takaisin kotiin tai asumaan omilleen.
– Läheisneuvonpidossa lähdetään
siitä, että lasta kuullaan ja hän on keskiössä. Häneltä kysytään, keiden hän ajattelee voivan auttaa ja keitä hän haluaa
7
mukaan neuvonpitoon, Tarja Heino selittää.
– Liian usein ajatellaan, että perhe
on niin syrjäytynyt, ettei sieltä löydy yhtään tolkkupäistä ihmistä keskustelemaan. Kuitenkin monella lastensuojelun
asiakkaalla on perheessä tai lähipiirissä
niitä, jotka haluavat auttaa ja kykenevät
siihen. Läheisten joukosta löytyy yleensä myös niitä, jotka voivat keskittyä neuvonpidossa lapseen, auttaa tätä tulemaan kuulluksi ja ajaa lapsen etua.
Neuvonpidot eivät synny itsestään,
vaan ne kutsuu kokoon koordinaattori.
Heinon ihannetilanteessa Suomea peittäisi koulutettujen koordinaattorien verkosto, jota hallinnoi esimerkiksi jokin
kansalaisjärjestö.
– Koordinaattorin ei tarvitse olla sosiaalialan ammattilainen – voi olla parempikin, jos hän ei sitä ole. Hänen pitää
pystyä toimimaan puolueettomasti kokousten puheenjohtajana ja valmentaa
läheisverkostoa neuvonpitoon. Kokouksissa on tarjolla suuria tunteita, mutta
niihin ei saa mennä liian syvälle, Tarja
Heino toteaa.
Helsingissä kaksi palkattua koollekutsujaa järjestää tarvittaessa läheisneuvonpitoja. Palvelun tulokset ovat olleet
hyviä.
– Olen kuullut perheiden ihmetelleen, miksi tällaista ei ole järjestetty aikaisemmin. Ratkaisun avaimet ovat joissakin tapauksissa hyvin pienissä asioissa, kuten siinä, että lapsi saa oman sängyn. Lapsen läheisillä on usein arkisia ja
toimivia ratkaisuja tilanteeseen – heille pitää vain antaa mahdollisuus kertoa
niistä, Tarja Heino toteaa.
Teksti: Laura Pörsti
Kuva: Sari Tammikari
Helsinki
varautuu
vanhenemiseen
Teksti: Janne Villa
Kuvat: Jani Laukkanen
Helsingin vanhustenhoito on
suhteellisen hyvällä tolalla
mutta reippaan remontin
tarpeessa, tietää tilanteen
kartoittanut geriatrian
dosentti Harriet Finne-Soveri.
Vanhusväestön raju kasvu
asettaa hoidolle ja palveluille
paljon uusia vaatimuksia. Myös
Helsinki Mission vapaaehtoisille
on nyt suuri sosiaalinen tilaus.
Suomalaisten ikärakenne on nopeassa
muutoksessa. Suuret ikäluokat elävät edeltäviä sukupolvia vanhemmiksi.
Helsingissä 65 vuotta täyttäneiden
määrän arvioidaan kasvavan 118 000 henkilöön tällä vuosikymmenellä. Tämä merkitsee lähes kolmanneksen lisäystä vuoden
2010 tilanteeseen. 75 vuotta täyttäneen väestön ennustetaan kasvavan 12 805 henkilöllä ja 80 vuotta täyttäneen noin 5 822 henkilöllä.
– Kaikissa länsimaissa pohditaan, kuinka sosiaali- ja terveyspalvelut pitäisi rakentaa niin, että vanhustenhoidon kustannusten nousu olisi mahdollisimman vähäinen,
sanoo vanhuuden sairauksiin erikoistunut
lääkäri Harriet Finne-Soveri.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella
työskentelevän Ikäihmisten palvelut -yksikön johtajan mielestä kaikki ongelmat voidaan ratkoa, kun toimitaan järkevästi yhteistyössä ja halutaan aidosti saada aikaan
muutos.
– Mikään tuuli ei ole suotuisa laivalle, jos laiva ei tiedä, minne se on menossa.
Mutta jos laivassa tiedetään, minne ollaan
matkalla, aina löytyy jokin reitti. Meillä täytyy olla selkeä käsitys siitä, mikä on vanhusten hoidon päämäärä, ja uskallus kulkea
sitä kohti.
Hauraat vanhukset
voimaantuvat
Eläkkeelle siirtyvien hyväkuntoisten henkilöiden suuri lukumäärä on uusi ilmiö.
Vain harvat ja valveutuneet vapaaehtoisjärjestöt ovat tajunneet tämän terhakkaan
joukon resurssit aktiivisina toimijoina eikä
vain toiminnan ja auttamisen kohteina.
– Meneillään on ajattelun muutos.
Kuva vanhenevasta henkilöstä hauraana
hoidon ja hoivan kohteena on monipuolistumassa. Iäkäs henkilö nähdään objektin
sijasta subjektina. Hänen omat voimavaransa, itsenäinen päätöksentekonsa ja elämänlaadun ylläpitäminen ovat astuneet
kuvaan.
Nyt mietitään, miten iäkkäitä voitaisiin auttaa asumaan kodeissaan mahdollisimman pitkään. Iäkkäille pyritään tarjoamaan mahdollisuus valita, missä asua ja
elää ja tukea tämän valinnan toteutumiseen. Useimmat haluavat asua kotona niin
kauan kuin mahdollista.
Harriet Finne-Soverin mielestä erityisesti muistisairaiden kotihoitoa on kehitettävä radikaalisti. Samalla on parannettava
omaisten tukijärjestelmää. He ovat usein
uuvuksissa, eivätkä jaksa pitää iäkästä kotona ilman kunnon tukea.
– Systeemi hajotettiin tuusan nuuskaksi, kun kunnat ulkoistivat eri toimijoille kodin hoitamisen, siivous-, ateria- ja
kuljetuspalvelut sekä ylipäätään kaikki ulkoistettavissa olevat palvelut. Toimijoiden
joukko on laajentunut farmaseutteihin,
hoiva-avustajiin ja omaishoitajien sijaishoitajiin...
– Ihmistä ja hänen kotiaan hoitaa aiempaa suurempi joukko entistä lyhyemmän
ajan kerrallaan. Iäkkäät ovat jo vuosia toivoneet vähemmän käyntejä ja enemmän
aikaa.
Yksinäisyys ei ole luonnonlaki
Helsinkiläisistä kotihoidon asiakkaista
8
joka neljäs viettää päivänsä pääsääntöisesti
yksin ja joka kolmas kokee itsensä yksinäiseksi. Palvelutaloissakin joka viides tuntee
itsensä yksinäiseksi.
Vaikka yksinäisyys vaivaa valtavan
suurta ikääntyneiden joukkoa, se ei ole
mikään luonnonlaki. Asialle on tehtävissä
paljonkin hoitajien ja muiden työntekijöiden sekä esimerkiksi Helsinki Mission vapaaehtoistyöntekijöiden organisoimisen
avulla.
– Uusien ihmissuhteiden solmiminen
ja aiempien ylläpito ovat osa täysipainoista elämää. Se on mahdollista silloinkin, kun
sanat ovat kateissa. Tarvitaan vain riittävästi tilaisuuksia toisten ihmisten kohtaamiseen.
– Mahdollisuus sosiaaliseen vuorovaikutukseen on järjestettävissä missä tahansa, riippumatta palvelujen järjestäjätahosta,
Harriet Finne-Soveri muistuttaa.
Kaikkien kynnelle kykenevien kannattaa liikkua ja hakeutua aktiivisesti ihmisten
seuraan, niin kauan kuin se vain suinkin on
mahdollista.
Etähoitaja ei korvaa läsnäoloa
Helsingissä on tutkittu teknologian käyttöä
vanhusten vuorovaikutuksen edistäjänä ja
yksinäisyyden vähentäjänä. Tulevaisuudessa internet, sosiaalinen media ja teknologia voivat helpottaa yksinäisyyden ja eristymisen kokemusta ainakin niillä iäkkäillä, jotka kykenevät käyttämään uusimpia
kommunikointivälineitä.
Ehkäpä etähoitaja aloittaa jonain päivänä vanhusten virtuaalisen jumppatunnin
tai terapiaryhmä kokoontuu kotitietokoneiden äärellä skypen kautta. Uusista innovaatioista voi olla paljon iloa ja hyötyä.
Ihmisen aitoa läsnäoloa kasvokkain kaivataan kuitenkin yhä kipeästi.
– Helsinki Mission kaltaisilla järjestöillä on ihan varmasti tulevaisuudessa kasvava rooli. Kunnilla on lakisääteinen tehtävänsä järjestää peruspalvelut, mutta kaik-
kiin inhimillisiin tarpeisiin ei voi vastata verovaroilla.
Järjestöjen kautta toimivilla sosiaalialan ammattilaisilla ja vapaaehtoisilla on
oma kenttänsä, jota kunnan ja yksityisen
sektorin toimijat eivät korvaa.
– Vanhusten hoitamisessa kaikille tekijöille on tilaa, tarvetta ja oma tärkeä paikkansa. Vapaaehtoistyön ohjaajien kanssa
toimiessani olen nähnyt, että heillä on kiteytynyt ja kirkastunut hyvin oma roolinsa
suhteessa avun tarvitsijoihin ja kunnallisiin
toimijoihin, Harriet Finne-Soveri kiittää.
Vapaaehtoistyö on sivistyksen
merkki
Vanhustyön palkittu asiantuntija Harriet
Finne-Soveri näkee, että yhteiskunnallinen ilmapiiri on parinkymmenen vuoden
aikana muuttunut letkeämmäksi ja epämuodollisemmaksi.
Toisaalta rahakeskeiset, kovat ja nuoruutta palvovat piirteet ovat korostuneet
kulttuurissamme.
– Kotona asuvilla
tärkein sosiaalisen
vuorovaikutuksen
kynnys on pääsy
kodin ulkopuolelle.
Palvelutaloissa ja
laitoksissa asuvilla
ratkaisevan tärkeää
on pääsy ylipäänsä
ylös vuoteesta,
sanoo Harriet
Finne-Soveri.
9
Helsinki Missiossa tehtävä työ on yksi
merkki siitä, ettei vanhuksista välittämistä
ole ulkoistettu yhteiskunnalle.
– On osa jokaiseen sivistysvaltioon
kuuluvaa kansalaissivistystä, että me huolehdimme myös vapaaehtoisesti sellaisista ihmisistä, joiden eväät ovat pienemmät
kuin itsellä.
– Joillekin voi käydä niinkin, että auttamisesta saa myös omaan elämään merkitystä ja sisältöä, mikä on äärettömän tärkeä
asia.
Teksti: Marika Aro ja Harri Markkula / Kuva: Harri Markkula
Mentoritoiminnalle
innostunut vastaanotto
Suomalaisten auttamishalu näytti
jälleen kasvonsa lokakuussa
alkaneessa Pelastakaa sukupolvi
-kampanjassa. Jo reilun
kuukauden sisällä 131 ihmistä
ilmoitti HelsinkiMissiolle
halustaan tukea lapsiperheitä
vapaaehtoisena. Innostus kertoo,
että satojen lasten paidat
onnistutaan lähivuosina
vaihtamaan parempiin.
Pelastakaa Sukupolvi -hankkeen marraskuinen infokoulutus oli ensimmäinen iso ja konkreettinen askel, kun koulutukseen osallistui 55 lapsiperheiden
tukemisesta kiinnostunutta osallistujaa.
Ensimmäinen infokoulutus oli ainutlaatuinen päivä, joka tarjosi vapaaehtoistoimintojen valikon HelsinkiMission sekä hankkeen kumppaneiden
Helsingin Diakonissalaitoksen, Pienperheyhdistyksen sekä Helsingin kaupungin sosiaaliviraston toiminnoista.
Koulutuksen tarkoituksena oli antaa
kattava kuva kaikkien hankkeessa toimivien järjestöjen lapsiperheitä tukevista vapaaehtoistoiminnan muodoista.
Infokoulutuksessa lanseerattiin HelsinkiMission oma äiti- ja isämentoritoiminta, joka sai innostuneen vastaanoton. Mentoritoimintaan ilmoittautui
23 henkilöä. Loput osallistujat löysivät
itselleen sopivan auttamismuodon mieskaveri-, tukiperhe tai iltapäiväkerhotoiminnasta. Tunnelma koulutuksessa oli
myönteinen, ja vuoropuhelu kouluttajien sekä osallistujien kesken oli vilkasta.
Kokonaisuudessaan koulutuksen onnistuminen oli osoitus aidon kumppanuuden toteutumisesta, jossa yhdessä tekemällä luotiin positiivista energiaa sekä
itse tilaisuuteen että kaikkien toteuttajien kesken.
Hyvä
kiertämään
Kristiina Zaeske
osallistui Pelastakaa Sukupolvi
-hankkeen infokoulutukseen lauantaina 17.11.2012. Hän on aikaisemmin ollut mukana
tukiperhetoiminnassa ja toiminut
nuoren tukihenkilönä Nuorten Kriisipisteessä. Lasten ollessa jo aikuisia mentorointi tuntui nyt
sopivalta toimintamuodolta.
– Ajattelen,
että hyvä pitää laittaa kiertämään.
En tarkoita, että
niin tekemällä olisin hyvä ihminen,
vaan että hyvän tekeminen aina laajentaa omaa näkökulmaa. Viime
10
kädessä se tulee takaisin tavalla tai toisella.
– Tukiperheistä ja -henkilöistä on
ollut huutava pula vuosikaudet. On
mahtavaa, että nyt voidaan auttaa matalan kynnyksen kautta, eikä aina viranomaisteitse. Avun vastaanottaminen on
helpompaa, kun se tulee läheiseksi koetulta ihmiseltä eikä viranomaiselta. Silloin apu ei ole myöskään leimaavaa.
– Ei avun tarvitse tarkoittaa isoja tekoja, eikä siihen tarvitse olla asiantuntija. Riittää, kun on halua auttaa ihmisiä
pienissä asioissa ennen kuin niistä kasvaa isoja ongelmia. Mitä aikaisemmin
voi auttaa, sen kannattavampaa se on.
– Suurin ongelma on aina yksin jäämisessä. On aivan sama, mistä tulet, läheltä tai kaukaa, ellei ole ketään, kenen
kanssa puhua tai keneltä kysyä apua
ja neuvoa. Toiselta paikkakunnalta tai
seudulta muuttaneen on vaikea toimia
ilman luonnollisia verkostoja. Kun elämästä tulee pelkkää arjen pyöritystä, ulkopuolinen kädenojennus voi tulla tarpeeseen.
– Olisiko niin, että ympyrä on sulkeutumassa: ollaan palaamassa yhteisölliseen ja auttamisen tahtoon, kun
välillä näytti siltä, ettei ole aikaa mihinkään ylimääräiseen. Nyt näyttää siltä,
että avun antamiseen aletaan taas havahtua, ja se on hyvä. Naapuriapuakin
osataan jo antaa.
Seuraava mentorikoulutus
alkaa maaliskuussa 2013.
Ilmoittautua voi täyttämällä
lomakkeen osoitteessa
www.pelastakaasukupolvi.fi
Yhteisvoimin
tukea perheille
Keskeinen osa Pelastakaa
sukupolvi -hanketta on myös
kaupungin työntekijöiden
kouluttaminen.
Kolmen tunnin pituisella koulutuksella eli mentorimallinnuksella työntekijät valmennetaan siihen, että he pystyvät ohjaamaan tukea tarvitsevat perheet
mentorituen piiriin.
HelsinkiMissio on syksyllä kouluttanut noin 50 kaupungin työntekijää
hankkeen pilottipaikoissa, muutamissa Helsingin kaupungin päiväkodeissa,
leikkipuistoissa ja varhaisessa tuessa.
Näin päästään ratkaisevassa vaiheessa
tukemaan perheitä – ennen kuin haasteista tulee ongelmia ja syrjäytymispolku on näkyvissä. - Tämä on ennen muuta kumppanuushanke, luonnehtii projektipäällikkö
Marika Aro Helsinki Mission ”Pelastakaa sukupolvi” -hanketta.
- Koko mentoritoiminta perustuu
aitoon kumppanuuteen Helsingin kaupungin yhteistyöverkoston kanssa. Niinpä mentoreiden koulutuksen lisäksi
mallinnamme mentoritoimintaa ja kerromme vapaaehtoistoiminnan periaatteista yleisemminkin kaupungin työntekijöille, kuvailee Aro.
Ensimmäiset koulutetut mentorit
lähtevät kentälle joulu-tammikuussa.
Odotukset ovat korkealla.
-Oltiinpa sitten asiakkaan kotona
tai leikkipuistossa, HelsinkiMission on
mukana ensimmäisessä kohtaamisessa.
HelsinkiMission koordinaattori seuraa
mentorointisuhteen etenemistä kunkin
perheen kohdalla, vaikka kyseessä olisi
vain muutaman kuukauden mittainen
mentorointi.
Marika Aro tiivistää mentoroinnin
tavoitteen yhteen lauseeseen: Perheen
sisältä etsitään niitä voimavaroja, joilla
päästään myönteiseen muutokseen perheen arjessa.
- Haluamme kannustaa ja tukea
äitiä, isää tai koko perhettä löytämään
omat voimavaransa selviytyäkseen
arjen haasteista – ei kuitenkaan niin,
että ulkopuolinen taho tulee kertomaan,
miten asiat pitäisi hoitaa, vaan yhdessä
tekemällä.
Lähes 60 hakijaa aloitti vapaaehtoiskoulutuksen marraskuussa.
”Apu tulee tarpeeseen”
Itäisen Helsingin Päivähoitoyksikkö
Nalli-Sakaran johtaja Leena Sucksdorff
pitää Helsinki Mission ”Pelastakaa sukupolvi” -hanketta erittäin hyvänä ja
myös henkilökunnan kannalta motivoivana.
- Kyseessä on matalan kynnyksen
tuki, josta on varmasti hyötyä monille
perheillemme.
On erinomaista, että lapsiperheille
on tarjolla muitakin verkostoja kuin viranomaisia!
Me puolestamme haluamme antaa
nyt perheille mahdollisuuden miettiä,
- Haluamme kannustaa ja
tukea äitiä, isää tai koko
perhettä löytämään omat
voimavaransa
selviytyäkseen arjen
haasteista – ei kuitenkaan
niin, että ulkopuolinen
taho tulee kertomaan,
miten asiat pitäisi hoitaa,
vaan yhdessä tekemällä.
miten ne itse määrittävät tarpeensa ja
millainen apu olisi kaikkein tervetulleinta.
Sucksdorff korostaa, ettei hankkeessa ole kyse lastenhoidosta, vaikka sen
ytimessä onkin koko perheen hyvinvointi.
- Keskiössä ovat vanhemmat, joita
pyritään kaikin keinoin auttamaan löytämään omat voimavaransa. Lasten
hyvä tulee siinä ohessa.
Nalli-Sakaran henkilökunta on otta-
11
Mentoritoiminta tarjoaa monia
mahdollisuuksia perheiden hyvinvoinnin
lisäämiseen, sanoo Leena Sucksdorff. Esimerkiksi maahanmuuttajaperheen
saama apu voisi olla vaikkapa suomalaisiin
ruokiin, ruokakulttuuriin ja juhlien
vuotuiskiertoon perehtymistä.
nut tarjotun vaihtoehdon vastaan myönteisesti.
- Pelkäsimme lisätöitä, mutta oikeasti onkin ihanaa, että meille annetaan tietoa, jota voimme todella mielellämme
kertoa eteenpäin.
- Erittäin tärkeää on, että mukaan
lähtevät myös leikkipuistot, joiden
kanssa meillä on yhteisiä perheitä. Näin
tieto tulee perheille monesta suunnasta
yhtaikaa ja kulkee suusta suuhun.
- Perheiden lähestyminen lastensuojelun nimissä on aina ongelmallista, myös henkilökunnan näkökulmasta.
Nyt tilanne on toinen, ja on selvää, että
tämä apu tulee todelliseen tarpeeseen.
Leena Sucksdorffilla on hankkeelle
konkreettinen tavoite.
- Toivon kovasti, että saamme perheitä ja mentoreita yhteen ja että tästä
kohtaamisesta syntyisi jotain aidosti
uutta vanhempien kanssa koko perheen
parhaaksi.
- Haluan myös kertoa hankkeesta
herätteenä omille ystäville tästä ajattelutavasta: että toisille voi olla avuksi ja
tehdä jotain itse.
Teksti ja kuvat: Harri Markkula
Keikka-avun
mallista
Teksti ja kuva: Harri Markkula
valtakunnallinen
HelsinkiMission keikka-avun
mallia on ryhdytty levittämään
muualle Suomeen. Pilottina
toiminut Espoon kaupunki on
osoittanut, että malli voi
toimia erinomaisesti erilaisissa
olosuhteissa. Nyt keikka-avun
mallia monistetaan muillekin
paikkakunnille.
– Keikka-avun malli on riittävän yksinkertainen ja selkeä sen soveltamiseen
hyvinkin erilaisista lähtökohdista, toteaa HelsinkiMission SeniorTrainer -projektin projektipäällikkö Maria MäntyläGranda.
– Riittää, kun on aikaa ja halua vapaaehtoistyön organisoimiseen ja sitoutumista keikkapohjaiseen työskentelymalliin. Kaikki tarvittava tieto projektikuvauksineen ja materiaaleineen
on saatavissa HelsinkiMissiolta. Ennen
kaikkea tarjoamme uuden yhteistyökumppanin käyttöön koko kokemuksemme keikka-aputoiminnasta. Samalla
lupaamme olla mukana konsultoivana
tukena projektin eri vaiheissa. Tärkeitä keskustelunaiheita ovat mm. turvallisuuskysymykset ja vakuutukset.
HelsinkiMissio on kolmen vuoden
aikana kouluttanut 286 keikkavapaaehtoista, joista tämän vuoden aikana aktiivisia on ollut 140. Apua vastaanottavia
senioreita on tänä vuonna ollut 227, ja
keikkoja on kertynyt lokakuun loppuun
mennessä yli 500. Jokaiseen keikkaan
sisältyy palautteenanto suoraan hankkeen koordinaattorille.
– Koordinaattorin rooli on todella
iso: hän ottaa vastaan keikka-apupyynnöt, välittää avustajat ja huolehtii palautesoitoista keikan jälkeen niin seniorille kuin avustajallekin. – Miten meni, ja
voidaanko jotain tehdä paremmin?
Koordinaattorin taustalla ja hänen
käytettävissään on iso verkosto eri alojen ammattilaisia, jolloin palvelun laatu
pystytään pitämään korkeana. Näin se
on myös turvallista ja toimivaa niin vapaaehtoiselle kuin keikka-avun vastaanottajalle.
Maria Mäntylä-Granda korostaa
keikka-avun ennalta ehkäisevää luonnetta.
–Vapaaehtoiset tekevät asioita pääsääntöisesti seniorin kanssa, eivät hänen
puolestaan, ja se parhaimmillaan edistää seniorin toimintakykyä. Samalla
konkreettiseen askareeseen, vaikkapa verhojen ripustamiseen, liittyy aina
myös sosiaalinen, mielialaa piristävä
puoli, joka vähentää yksinäisyyden tunnetta ja voi ennaltaehkäistä masennusta.
– Konkreettista pärjäämistä ja arjen
turvallisuuden tunnetta lisää sekin, että
seniori osaa ja voi pyytää apua sitä tarvitessaan, toteaa Mäntylä-Granda.
Raha-automaattiyhdistyksen rahoittaman valtakunnallistamisprosessin resepti on yksinkertainen. Keikka-aputoiminnasta kiinnostunut taho ottaa yhteyttä suoraan projektiin HelsinkiMissiossa, saa koulutusmateriaalin ja voi
järjestää vapaaehtoisten koulutuksen
omalla paikkakunnallaan.
– Pilottinamme toiminut Espoon
kaupunki on mahtava esimerkki siitä,
miten malli voi toimia toisella paikkakunnalla. Nyt mukana ovat myös Kaarina, Saarijärvi, Tuusula ja Vantaa, ja
lisää kyselyjä tulee kaiken aikaa, kertoo
Maria Mäntylä-Granda.
Mäntylä-Granda toivoo yhteydenottoja hankkeesta kiinnostuneilta kunnilta tai organisaatioilta kevään aikana.
projektipäällikkö
Maria Mäntylä-Granda
puh. 044 054 6230
maria [email protected]
12
Projektipäällikkö Maria Mäntylä-Granda
näkee HelsinkiMission keikka-avun mallilla
kaikki mahdollisuudet kehittyä valtakunnallisesti merkittäväksi tekijäksi, kun kehitetään ihmisten erilaisiin elämäntilanteisiin
sopivia auttamisen tapoja. Malli on kehitetty vähentämään seniorien yksinäisyyttä,
mutta sitä voidaan soveltaa myös muiden
arjen tukea tarvitsevien ihmisryhmien
auttamiseksi.
Keikkavapaaehtoistoiminnan malli
HelsinkiMissio on luonut keikkavapaaehtoistoiminnan mallin, joka sopii nykypäivän auttamishaluisten ihmisten kiireiseen
elämänrytmiin. Se madaltaa kynnystä ja
saa mukaan vapaaehtoistoimintaan ihmisiä, jotka eivät halua tai pysty sitoutumaan
säännölliseen toimintaan, kuten nuoria ja
työikäisiä.
Koulutetut keikkavapaaehtoiset auttavat
esimerkiksi atk-kysymyksissä, kaupassa
käynnissä, ulkoilussa, verhojen ripustamisessa, lampun vaihtamisessa tai lääkärikäynneillä.
Keikka-auttajana toimiva vapaaehtoinen
voi itse määritellä, mille keikalle lähtee auttamaan ja milloin. Mallin konkreettisuus ja
toiminnallisuus ovat tuoneet mukaan toimintaan myös aiempaa enemmän miehiä.
”Tuntuu hyvältä tehdä juttuja
yhdessä, ettei asioita tehdä mun
puolesta niin, että tuntisin itseni
tarpeettomaksi.”
Keikka-avun laajenemiselle koko
Espooseen on vahvat tukiverkostot, arvioi
projektipäällikkö Tiina Nurmenniemi.
–Vapaaehtoista keikka-apua alettiin kehittää Espoossa toukokuussa 2010. HelsinkiMissiossa oli toimiva ja turvallinen
vapaaehtoisen keikka-avun malli, jolla
voitiin onnistuneesti välittää vapaaehtoisia helsinkiläisille ikäihmisille arjessa
selviytymisen tueksi. HelsinkiMission
keikka-apu toimi osana SeniorTrainerprojektia ja yksi projektin tavoite oli levittää hyväksi koettua mallia muihin
kuntiin. Espoo lähti ensimmäisenä mukaan kehittämistyöhön mallin siirtämiseksi. Keikka-apumallin siirtämistä Espooseen helpotti jo valmiiksi järjestäytynyt vapaaehtoistoiminnan kenttä.
Espoossa on vuodesta 2008 toiminut
Espoon Järjestöjen Yhteisö ry:n hallinnoima Santra-hanke, joka on luonut Espoon vapaaehtoisverkoston. (Kirsi Koivulan opinnäytetyöstä keikka-aputoiminnan kehittämisestä Espoossa, Laurea-ammattikorkeakoulu 2012.)
täntöjen jakaminen, joka on sovellettavissa valtakunnallisestikin.
– HelsinkiMission malli on toiminut meillä erinomaisesti. Siihenhän sisältyy myös suora palautteenanto niin
keikan vastaanottajalta kuin keikkaavustajiltakin, joille molemmille koordinaattori Milla Koski soittaa keikan jälkeen ja kuulostelee, miten apu meni perille. Tässä soittamisessa on sekin hyvä
puoli, että avun vastaanottaja, asiakas,
saa yhden kontaktin lisää, ja samalla on
mahdollista lievittää mahdollista yksinäisyyttä, arvioi Tiina Nurmenniemi.
HelsinkiMission mallin
mukaan
Espoon keikka-avun pilottihanke käynnistettiin vuonna 2011 yhteistyössä Raha-automaattiyhdistyksen kanssa, joka
tukee koko vapaaehtoistoiminnan kehittämishanke Santraa, ja HelsinkiMission mallia seuraten. Mukana kehittämistyössä ovat nyt päärahoittajana Espoon seurakuntayhtymä sekä Espoon
kaupungin vanhusten palvelut, Punaisen Ristin Espoon ystävävälitys ja Esbo
svenska pensionärer.
Espoossa keikka-avun koordinaattorina toimii Milla Koski ja avun kehittämisestä ja laajentamisesta vastaa Espoon Järjestöjen Yhteisö ry:n Santrahankkeen projektipäällikkö Tiina Nurmenniemi.
Runsaasti vapaaehtoisia
– Vapaaehtoisia keikka-avustajia on nyt
jo 60, ja lisää koulutetaan tarpeen kasvaessa koko ajan. Syksyn 2012 aikana
avustuskäyntejä kertyy reilusti yli sata,
Keikkaapu
laajeni
Espooseen
ja apua saaneita ikäihmisiä on lähes
70. Haluammekin tarjota espoolaisille mahdollisuuden löytää vapaaehtoistoiminnan pariin ja samalla tukea sitä
järjestäviä tahoja niiden omassa työssä,
kertoo Tiina Nurmenniemi .
Hyviä käytäntöjä jaetaan
Keikka-avun mallin käyttöönotolle Espoossa oli otollinen maaaperä.
– Espoosta puuttui laajempi koordinoitu keikkavapaaehtoistoiminta kokonaan. Suurin osa siihenastisesta toiminnasta edellytti pidempiaikaista sitoutumista. Kun HelsinkiMissiosta oltiin yhteydessä ja tiedusteltiin, voisiko jo hyväksi havaittua keikkamallia soveltaa
myös Espoossa, oli reitti selvä.
Käyttöön otettiin sama koulutusmateriaali kuin HelsinkiMissiossakin, ja
lähtökohdaksi otettiin sama hyvien käy-
13
Päivän odotettu kohokohta
Aina ei keikka-apu ole se klassinen lampun vaihto. Yksi voi tarvita apua tietokoneen kanssa, toiselle riittää yhdessä
kävely tai kaupassa käynti. Mutta avun
luonteesta riippumatta sille varataan
aina parituntinen. Lampun voi vaihtaa
hetkessä, mutta on hyvä vaihtaa myös
kuulumiset ja viettää yhteistä laatuaikaa. Monelle ikäihmiselle keikka-avustajan käynti on päivän odotettu kohokohta.
Hyvän elämän jäljillä
– Keikka-avun tarjoaminen onkin olennaisesti ikäihmisten syrjäytymisen ehkäisemiseen tähtäävää toimintaa. Tämä
koskee myös keikka-avun antajia itseään.
– Viime kädessä on kyse hyvän elämän ylläpitämisestä. Haluamme pitää
yllä auttamisen arvoa ja pehmeitä arvoja ylipäätään. Samalla tarjoamme kanavia auttamisen halun toteuttamiselle, tiivistää Tiina Nurmenniemi.
Keikka-avun mallin on tarkoitus
laajentua koko Espooseen vuoteen
2014 mennessä.
projektipäällikkö Tiina Nurmenniemi
puh. 050 440 5352
[email protected]
www.espoonvapaaehtoisverkosto.fi
HelsinkiMission
Nuorten Kriisipisteestä
tulee ensimmäisenä
mieleen yksittäisten
nuorten auttamispaikka, mutta Kriisipisteen asiakkaina
käy usein myös nuoria
pariskuntia.
Nuorten Kriisipiste
auttaa myös
nuoria pareja
Nuorten Kriisipisteen kriisityöntekijä
Satu Lekola on koulutukseltaan pari- ja
seksuaaliterapeutti, auktorisoitu seksuaalineuvoja ja sosionomi AMK. Hän
on työskennellyt pian puolitoista vuotta Nuorten Kriisipisteellä. Lekola antaa
keskusteluapua sekä yksittäisille nuorille että pareille. Hän tekee parityötä - niin
ikään parina - yhdessä toisen kriisityöntekijän kanssa. Useimmiten Lekola työskentelee seksuaalineuvojan ja psykiatrisen sairaanhoitajan Anu Tulen kanssa,
mutta tarvittaessa parina on kuka tahansa Nuorten Kriisipisteen kriisityöntekijöistä.
- Parityöskentelyssä yhdistetään kahden ammattilaisen tietämys, tapaamisesta tulee monipuolisempi ja saadaan tapaamiseen enemmän näkökulmia. Teen
parityöskentelyä yleensä Anun kanssa,
koska meillä työ sujuu hyvin ja luontevasti yhdessä.
Uskottomuutta, riitoja ja
seksiongelmia
ko, parille annetaan tehtäviä, joita voi
miettiä ja tehdä tapaamisten välillä.
Tavoitteena kriisitilanteen
tasoittuminen
Tapaamisissa kaikki lähtee liikkeelle pariskunnan tasavertaisesta kohtaamisesta, jossa kummallekin annetaan vapaus
kertoa omat näkemyksensä. Jos esimerkiksi toinen osapuolista on dominoiva,
niin toisellekin annetaan tilaa ja mahdollisuus kertoa, mikä tilanne kotona on.
- Pyrimme etsimään syitä siihen,
mikä kriisiyttää pariskunnan. Kartoitamme vähän myös parin historiaa ja yritämme etsiä heidän ongelmansa ydinkohtaa. Tavoitteena on etsiä voimavaroja ja saada arki rauhoittumaan, tasoittaa tilannetta. Tapaamisessa saatamme
myös Anun kanssa keskustella parin
tilanteesta rakentavaan sävyyn. Se on
yleensä aika herättävä kokemus pariskunnalle.
Lekola ja Krisjouren för Ungan krii-
sityöntekijä Carmela Lindroos ovat tehneet parityötä joitakin kertoja myös englannin kielellä. Tällaisissa tapauksissa
yleensä toinen osapuoli on suomalainen
ja toinen englanninkielinen. Englanniksi
on Suomessa vaikea saada pariterapiaa,
joten Kriisipisteen tarjoama apu tulee
tarpeeseen.
Tunnekeskeistä pariterapiaa
Monipuolisesta koulutuksestaan huolimatta Lekola haluaa täydentää ja pitää
koulutuksensa ajan tasalla. Tänä vuonna
hän on aloittanut täydennyskoulutuksena tunnekeskeisen pariterapian opiskelun. Suomen pariterapiayhdistys on tuonut hiljattain menetelmän Suomeen Kanadasta.
Jos Lekola saisi päättää, niin kaikki paritapaamiset tehtäisiin voimavarakeskeisesti tunnekeskeisen pariterapien
menetelmin.
- Tunnekeskeisessä pariterapiassa
pidetään käyttäytymisen takana olevia
tunteita ja kiintymyssuhdetyyliä keskeisenä asiana parisuhdevaikeuksia hoidettaessa. Parin kanssa työskennellään
nimeämällä tunteita ja auttamalla paria
ymmärtämään toistensa reaktioita. Pyritään tuomaan esiin se negatiivinen kehä,
joka aiheuttaa ongelmia. Kun pari löytää
kielteisen kehän ja ymmärtää sen tuhoavan merkityksen suhteessaan, voidaan
saada muutosta aikaan.
Asiakaspariskunnat hakeutuvat Nuorten Kriisipisteelle joko yksilötapaamisten kautta, yhteistyötahojen ohjaamina
tai omasta aloitteestaan. Syynä kriiseihin ovat yleisimmin uskottomuus, voimakkaat riidat, eroaikeet sekä ongelmat
seksin ja seksuaalisuuden kanssa. Myös
jommankumman tai molempien masennus tai ahdistus voi haitata parisuhdetta.
Lekola korostaa, että Kriisipisteen
paritapaamisissa käy sekä hetero- että
homopareja.
- Yleensä tapaamme kutakin paria
viisi kertaa noin kahden viikon välein.
Yksi tapaaminen kestää puolitoista tuntia. Viisi tapaamista on aika vähän, mutta
kyllä siinäkin ajassa jotain voidaan
tehdä, etenkin jos pari on motivoitunut
ja työskentelee itse tapaamisten välillä.
Koska tapaamiset ovat joka toinen viik-
Satu Lekolan mukaan kriisityö on joustavaa
ja tilanteen mukaan sovitettavaa työtä,
johon hän soveltaa menetelmiä kaikista
koulutuksista, joissa on käynyt sekä omaa
elämänkokemustaan.
Teksti: Jaana Kiuru / Kuva: Satu Lekola
14
Gruppträffar delar kunskapen
mellan fler
Lägg dig på en
sommaräng vid
havet. Låt en
avslappningsvåg
gå från fötterna till
huvudet och från
huvudet till fötterna.
Visualisera dina
problem som moln
och koncentrera dig
på att lösa upp
molnen. Det är
instruktionerna
som strömmar från
högtalarna medan
tonåringarna ligger
på golvet i en
avslappningsövning
under Krisjouren för
ungas och Mattlidens
hälsokunskapskurs.
Att Krisjouren för unga drar en kurs tillsammans med kurator Gunilla Biström i
Mattlidens gymnasium är dels ett sätt för
skolan att närma sig samhället, dels ett
sätt för Krisjouren att komma närmare
ungdomarna.
– Det finns ett visst behov av gruppverksamhet, men det är svårt att samla
målgruppen, säger Biström.
– Därför är det bra att göra sådant
här som en kurs. Fler alternativa kurser behövs i allmänhet: som kurser i avslappning och stresshantering.
Enligt Charlotte Wieliczko, krisarbetare vid Krisjouren för unga och kursdragare tillsammans med Biström, skulle fler sådana kurser dessutom hjälpa
upp ungdomarnas kunskaper i att hantera utmaningar och valsituationer. Vilket är samma saker som både Biström
och Wieliczko berör i individuella samtal
med ungdomar.
– Men att göra det i grupp och i kursformat gör lärdomarna tillgängliga för
fler, vilket utökar det förebyggande effekten, säger Wieliczko.
Det är en högre tröskel att ta sig till
Krisjouren eller till kuratorn än att välja
Charlotte Wieliczko och Gunilla Biström har arbetat hårt för att skapa en unik
hälsokunskapskurs och hoppas nu på att kursen kan få en fortsättning i någon form.
en frivillig kurs. När det gått så långt att
individen själv tar kontakt med någon
för att få hjälp är situationen redan svårare än den hade behövt vara, ifall de
redan på förhand hade fått de verktyg
som behövs för att hantera den.
Samkursen baserar sig på ett av Krisjourens färdiga koncept, som sedan har
byggts på och raffinerats till en gymnasiekurs.
– Grunden ligger i att skapa gruppverksamhet på basis av den problematik vi stöter på i vår verksamhet, säger
Wieliczko.
Till kursen hör temalektioner i bland
annat vila, mat, tidshantering, självbild
och framtid. Till kursen hör också att låta
eleverna skapa en problemlösningsmodell som är lösningsinriktad i stället för
probleminriktad.
– Under vår förra lektion lät vi eleverna skapa en bild av ett problem, en
problematisk situation eller person. De
fick ge bilden tydliga egenskaper: är den
stor eller liten? Inramad eller gränslös?
Efter att ha beskrivit bilden för en kamrat fick de skapa en likadan bild av en
neutral eller positiv för att sedan ersätta
15
den negativa bilden med en positiv eller
smälta ihop dem så att den positiva blir
starkare. Det är en väldigt krävande övning, men eleverna klarade av den bra
och var nöjda efteråt.
Passar utmärkt för de
”duktiga”
Alla ungdomar har nytta av en sådan här
kurs, säger Wieliczko och Biström.
– Inte bara de som löper risk för marginalisering. De ”duktiga” ungdomarna
behöver också sådant här, de löper i stället risk för att krascha, att bli utbrända,
säger Wieliczko.
Enligt Biström är högpresterarna en
allt större del av socialarbetet, vilket står
i kontrast till socialarbetarnas utbildning
som till stor del handlar om social misär.
Nu hoppas både Wieliczko och Biström på en fortsättning. Exakt hur den
ska se ut är oklart, men behovet är tydligt. Planeringen är redan gjord, så kursen är i sig ett färdigt paket.
Text och bilder:
Viktor Grandell
Jag kan inte
leva utan
musik
Gunilla Kurtén och Ann-Kristin
Schevelew är båda av den åsikten att
det är svårt att leva utan musik.
Musik till Kvällskaffet startades
av HelsingforsMission i höstas
och är planerad att även i fortsättningen hållas en gång i månaden
på kvällstid. Åhörarna har fått
ta del av både levande musik,
klassisk musik, filmsnuttar samt
det viktigaste av allt, all historia
och kunskap om tonsättarna som
Ann-Kristin Schevelew så inlevelsefullt berättat för oss.
Hon började sin karriär som
radiohallåa och sedan blev det
både radio och tv i 40 års tid.
Bland annat har hon varit programledare för Musikväktarna
i Radio Vega samt medverkare I tv-programmet Solo. Hon
var en av de tre tävlande i det
finländska laget I Musikfrågan Kontrapunkt. Hon har fått
flera priser, däribland Topelius-priset och Nylands svenska
kulturfonds pris.
Musiken går rakt in i hjärtat, det finns inga omvägar för
den, förklarar Ann-Kristin
Schevelew. Åhörarna behöver inte förkunskaper om musiken, det är bara att njuta. Att
veta om omständigheterna
kring uppkomsten av musiken
och vad kompositören tänkte,
kan tillföra någonting till musiken. Det är vad Musiken till
Kvällskaffet kan ge, tillägger
hon.
Själv kan hon inte leva utan
musik eller åtminstone skulle det vara väldigt svårt. Även
om hon så småningom kom
att göra mest musikprogram
under sin karriär, har hon varit
intresserad av musik sedan bar-
naåren. När hon var barn hade
hon inga möjligheter att lära sig
spela något instrument men nu
som äldre har hon funderat på
att ta upp pianospelet. Sjunga
i kör är inte heller obekant för
henne.
Även korna mjölkar
bättre till Mozart
Hon tycker att Musik till
Kvällskaffet har mottagits
mycket bra. Många kommer
och pratar med henne efter
tillställningen och en del har
redan bra kunskaper om klassisk musik. Men musiken har
inga gränser, klassisk musik
är inte den enda rätta. Underhållningsmusik kan vara precis lika bra, enligt Ann-Kristin.
– Någon kväll kommer jag att
ta upp klassiska amerikanska
musikaler, säger Ann-Kristin.
Bakgrundsmusik lär vi aldrig
höra under Ann-Kristins tillställningar, för det är musik
hon inte kan tåla.
Men hur är det med musikens välgörande krafter, finns
de?
Det finns undersökningar
där man har påvisat att patien-
Liisa Melin och Tamara Bergkvist från HelsingforsMission är glada
över den fina stämningen som finns i både Allsången och Musik till
Kvällskaffet.
16
ter som har legat i koma har
reagerat på musik. Det sägs
till och med att korna mjölkar
bättre till Mozart, så musiken
har en klar terapeutisk effekt,
säger Ann-Kristin bestämt.
Hennes råd för alla som vill förkovra sig är att så mycket som
möjligt lyssna till musik. Man
kan t.ex köpa en samlingsskiva
med många populära klassiska
stycken. Hon avslutar samtalet
med uppmaningen: - Att bara
lyssna. Mera krävs det inte, om
man inte själv vill.
Stamgäster njuter av
musik och fakta
Gunilla Kurtén besökte andra
gången Musik till Kvällskaffet. Ann-Kristin Schevelew
är välbekant för henne från
de tv-uppträdanden hon gjort
och musiktävlingen hon deltog I. Gunilla Kurtén gillar
Ann-Kristin Schevelews sätt
att framställa fakta, hennes informella sätt att berätta.
Jag har tyckt bra om allt
hon gjort hittills och det är
också trevligt att överraskas,
berättar Gunilla Kurtén.
Gunilla var förut själv aktiv
inom musiken, hon spelade
piano och var med i körer. Nu,
som hon säger själv, är hon passiv förbrukare av musiken. Hon
går och lyssnar på stadsorkestern regelbundet och har även
besökt Nyslotts opera flera
gånger. – Musik är för mig ett
sätt att njuta. Jag kan inte tänka
mig ett liv utan musik, hävdar
Gunilla Kurtén.
Projektchef för den svenskspråkiga seniorverksamheten
Liisa Melin och koordinatorn
Tamara Bergkvist är nöjda
med det intresse som visats för
verksamheten, men också för
att många seniorer fått hjälp.
-Tack vare engagerade volontärer, som velat hjälpa på
många olika sätt seniorer, har vi
nått resultat, säger Liisa Melin.
till
k
i
Mus fet
f
a
k
s
l
l
kvä
Vid grammofonen:
Ann-Kristin Schevelew
KOm sOm du är – njut Av musiKen!
Kom och lyssna till musiken som lever! Den serveras en gång i månaden
av en rad musiker , en grammofon och Ann-Kristin Schevelew.
Fritt inträde - vi bjuder på kaffe!
Onsdagar 2.1, 6.2, 6.3, 3.4 och
15.5 kl. 18
Text: Tamara Bergkvist
Bilder: Jani Laukkanen
Tfn 045 - 8690 945 • E-post [email protected] •
www.helsingforsmission.fi
Ann-Kristin Schevelew är känd
för sitt inlevelsefulla sätt att
berätta, även många glada skratt
kan höras under kvällens gång.
17
Albertsgatan 33, Helsingfors
Vapaaehtoisten omat sivut
Selvä
suunnitelma
eläkepäiville
Kuka? Ulla Partanen (65)
Olen toiminut Taloushallinnon
Ulla Partanen nautti Aki Louhelan
konsertista Aleksanterin teatterissa
yhdessä muiden vapaaehtoisten kanssa.
Konsertin myötä HelsinkiMissio halusi
kiittää vapaaehtoistyöntekijöitään heidän
tekemästään tärkeästä työstä.
Salmen onnettomuudessa heikentynyt
kävelykyky on selvästi parantunut.
Liiton toiminnanjohtajana,
”Tää on mun juttu”
verohallinnon sekä vakuutus-
Ulla Partanen on sitoutunut Salmen tukihenkilöksi vuoden loppuun asti, mutta
ilmoittaa samaan hengenvetoon, ettei
hänellä ole mitään syytä olla jatkamatta
myös sen jälkeen.
Partasella on myös toinen HelsinkiMission vapaaehtoistehtävä; hän päivystää Aamukorvassa ja on yksi sen neljästä ryhmänvetäjästä.
- Kun kuulin ensimmäisen kerran
Aamukorvasta, tiesin, että ”tää on mun
juttu”. Organisaation vetäjänä olen saanut kuunnella toisten ongelmia, ja muutenkin haluaisin olla herkkä kuuntelija.
Se on luonut hyvän pohjan päivystämiselle Aamukorvassa.
- Olen jo varannut jouluaattoaamun
päivystysvuoron. Siitä voi tulla joko
rankkaa tai ihanaa – tai sitten ihanan
rankkaa.
yhtiön kouluttajana ja ammattilehti Tilisanomien päätoimittajana.Tutkinnot olen suorittanut taloustieteistä ja neurolingvistiikasta. Kun tähän lisätään
oman yrityksen pyörittäminen,
kertyy vuosia liike-elämän
palveluksessa neljäkymmentäkaksi.
Huolenpitoa vapaaehtoisista
- Ajatus vapaaehtoistyöhön
lähtemisestä syntyi jo työurani
loppuvaiheessa. Olen saanut
osaltani suvussamme hoitaa
iäkkäämpiä. Siksi vapaaehtoisuus tuntui itsestään
selvältä vaihtoehdolta kun
pohdin, mitä tekisin eläkepäivinäni, sanoo Ulla Partanen.
- HelsinkiMissio tuli juuri sopivaan saumaan elämässäni, kun oli luontevaa
alkaa pohtia, mitä voisin itse tehdä toisten hyväksi.
- Ensimmäinen tehtäväni keikkaavustajana oli kaupassa käynti 84-vuotiaan Salmen kanssa. Se ilmeisesti onnistui hyvin, koskapa Salme kysyi erotes-
samme, voisinko tulla toisenkin kerran.
Nyt olemme sitten liikkuneet puoli
vuotta yhdessä, milloin kaupassa, milloin terveysasemalla, milloin ihailemassa rhododendroneita puistossa tai vain
juttelemassa samalla kun harjoittelemme kävelemistä. Yhdestä keikasta on
kehittynyt lämmin ja toimiva tukihenkilösuhde.
Läsnäolon tarve
Ullan ja Salmen tukihenkilösuhteessa
ei ole kyse vain kaupassa tai terveysasemalla käymisestä.
- Tärkeintä on juttelun ja läsnäolon
tarve. Saatamme tehdä puolentoista
tunnin lenkkejä pyörätuolin kanssa. Niiden aikana ehdimme mukavasti vaihtaa kuulumiset sen sijaan, että istuisin
hänen luonaan juttelemassa. Samalla
18
HelsinkiMission vapaaehtoisena Ulla
Partanen arvostaa erityisesti yhteisiä tapaamisia, tukea ja työnohjausta.
- Työnohjaus tulee todella tarpeeseen. Tärkeää on myös, että vapaaehtoisista pidetään huolta monin tavoin,
myös puhelinsoitoin ja sähköpostiviestein. Silloin tulee sellainen tunne, että
on olemassa jollekin, ei vain kasvoton
monien joukossa. HelsinkiMissio osaa
pitää huolta vapaaehtoisistaan upeasti!
Soppakauhan varressa
Ulla Partaselta riittää aikaa muuhunkin
kuin HelsinkiMission vapaaehtoistyöhön. Paraikaa hän toimii Puistolan kirkon Tapulikaupungin seurakuntakodin
”soppakirkkovastaavana”.
- Huomenna menen seurakuntakodille ja laitan porisemaan nakkisopan 60
hengelle. Olen sanonut jo hyvissä ajoin
Salmelle, että kun soitan sinulle, pistät
takin päälle ja hiivit alaovelle, niin tulen
hakemaan sinut syömään soppaa.
Vapaaehtoisten omat sivut
Uteliaisuudesta
elämään
Piiju Laurio (82) on palvelutalo
Cecilian ensimmäisiä
asukkaita. Hän vetää talossa
useita eri ryhmiä ja on
kouluttanut myös vapaaehtoistyöntekijöitä, mutta
aikaa jää myös oman henkisen
vireyden ylläpitämiseen.
Piiju Laurio muutti Ceciliaan ensimmäisten asukkaiden joukossa talon valmistuttua vuonna 2004.
– Jo silloin kerroin vapaaehtoisten koordinaattoreille, että voisin alkaa
pitää jotain kursseja talossa. Keväällä
2005 aloitinkin jo ”Hyvän olon ryhmällä”. Se perustui ihmiselle kokonaisvaltaisesti hyvää tekevään rentoutusharjoitukseen, jossa rentoutuksen avulla
pyritään unenkaltaiseen tilaan, ei kuitenkaan uneen. Ihminen ikäänkuin hellittää sekä fyysisesti sekä henkisesti.
”Laiva on lastattu”
Piiju Laurion vetämässä ”Laiva on
lastattu”-visailussa etsitään oikeita substantiiveja kirjain kerrallaan aakkosjärjestyksessä ja kehitetään samalla muistia.
Visailun päätteeksi Piiju Laurio
vetää tietokilpailun, eikä vieläkään
päästä ryhmäläisiään helpolla.
– Ryhmän seniori on jo satavuotias
mies, joka juuri voitti kisan aivan suvereenisti. Tiesi samperi senkin, montako
kertaa Elizabeth Taylor on ollut naimisissa, Laurio nauraa.
Ruotsi piti opetella uudelleen
Piiju on aina pitänyt itseään ”suht kaksikielisenä”, vaikka suomi onkin hänen
ensimmäinen kielensä. Aivoinfarkti kuitenkin vei ruotsin sanat, jotka oli
opeteltava uudelleen. Apu löytyi Cecilian omasta ruotsin kielen kurssista.
Sen jälkeen ruotsi oli palautunut jo siinä
määrin, että hän oli valmis aloittamaan
oman ruotsin keskusteluryhmän vetämisen. Nyt ”Svenska Diskussionsgrup-
Piiju Laurio arvostaa HelsinkiMission tapaa pitää vapaaehtoisistaan huolta.
Jokainen kokoontuminen on jo itsessään tärkeä yksistään kohtaamisen vuoksi. Kun
samanhenkiset tapaavat toisiaan, syntyy pulinaa, ja se on hyvä. Kuva ”Vapaalla”-konsertista
Aleksanterin teatterissa.
pen” on tavannut jo pari vuotta samalla
kokoonpanolla.
Mitään tekemättä
Jääkö aktiiviselle eläkeläiselle sitten laisinkaan omaa aikaa?
–Voin sanoa, ettei minulla ole koskaan kiire enkä ole koskaan yksinäinen. Ryhmien lisäksi harrastuksiini kuuluu bridge neljä tuntia kerran viikossa.
Ja sitten ratkon ristisanoja ja sudokuja
ja luen, mutta välillä rakastan istumista
ihan mitään tekemättömänä. Hengitän
sen avulla, että olen tekemättä yhtään
mitään.
kivaa tänään tapahtuu”. En kuitenkaan
odota, että Clark Gable soittaisi ovikelloani. Illalla nukkumaan mennessäni
huomaan kuitenkin, että jotain on tapahtunut joka päivä. Ystävällisen sanan
tai hymyn vaihtaminenkin on jo tapahtuma, samoin se, kun joku avaa minulle oven tai hymyilevä lapsi tulee rattaissa vastaani. Haluan noukkia ne kaikki
päiväni varrelta, ne ovat pieniä asioita,
jotka tekevät hyvää. Ei päivän tapahtuman tarvitse olla niin hirveän ihmeellinen.
Toivon, etteivät ihmiset hukkaisi
uteliaisuuttansa maailmaa kohtaan. Elämään kuuluu sen mysteerien ihmettely,
Ikuinen uteliaisuus
Minussa asuu ikuinen uteliaisuus. Aamuisin sanon itselleni: ”Piiju, mitähän
19
Jatkuu seuraavalla sivulla
Vapaaehtoisten omat sivut
Jatkoa edelliseltä sivulta
ja utelias voi olla iästä riippumatta. Minulle kaiken ydin on tässä päivässä.
”Minä olen hyvä”
Aki Louhela on kokenut
säveltäjä-muusikko, jonka karisma ja
ilmaisun syvyys ovat vuosien saatossa vain parantuneet.
Kuvat: Jani Laukkanen
Kiitoskonsertissa
vaihdettiin vapaalle
HelsinkiMission vapaaehtoiset pääsivät
runsaslukuisesti nauttimaan hyvin ansaitsemastaan vapaaillasta 8.10.2012.
Aleksanterin teatterissa järjestetyssä
Vapaalla-kiitoskonsertissa kuultiin muusikko Aki Louhelan ja hänen orkesterinsa
mukaansa tempaavaa musisointia. Juontajana toimi Mikko Leppilampi, joka myös
haastatteli laulujen lomassa HelsinkiMission toiminnanjohtajaa Olli Valtosta.
Illan ohjelmisto koostui Louhelan
omista kappaleista, kuten Jos oon liikaa ja
Vapaana syntynyt sekä muistoja herättävistä suosikki-covereista eri vuosikymmeniltä. Turhaan ei miestä ole nimetty pohjolan omaksi Bryan Adamsiksi.
Syksyn pimeyteen virkistystä tuonut
konsertti oli nimettömänä pysyttelevän
HelsinkiMission vapaaehtoisen järjestämä. HelsinkiMissio kiittää lämpimästi niin järjestäjää, konserttivieraita kuin
esiintyjiäkin.
Elävä musiikki, mukava seura sekä Aleksanterin teatterin historiallisen juhlavat puitteet
auttoivat irtautumaan arkirutiineista.
20
- Useinhan me ihmiset ajattelemme, että
emme ole yhtään mitään. Se on miltei
synnynnäinen virhe. Kuitenkin olemme hyviä juuri sellaisina kuin olemme.
Ellemme sitä itse usko, eivät sitä voi toisetkaan nähdä. Hyvänä olemista voi
harjoitella vaikkapa aamuisin sanomalla itselleen: ”Minä olen hyvä.” Ei tarvitse kuunnella mitään vanhaa levyä, auktoriteettia, joka kieltää tekemästä jotakin. Tämä on tärkeää hoksata, muuten
vain toistaa opittua. Jokainen kielteinen
sana on pohdittava loppuun asti: onko
se totta, olenko samaa vai eri mieltä. On
huojentavaa huomata, että voi olla eri
mieltä.
Elän tätä päivää
– Elämän tässä vaiheessa ei mielestäni
kannata pohtia, mikä on mennyt oikein
ja mikä väärin. Opettelen anteeksiantamista ja pyytämistä, sen sijaan katumiseen ei kannata haaskata energiaa.
Parantamiseen sen sijaan on totta vie
varaa.
– Yritän olla armelias itselleni. Pidän
pohdiskelusta, mutta en ole siinä alkuunkaan valmis. Elämä on kaiken
kaikkiaan niin mielenkiintoinen. Osaan
kyllä myös uneksia ja haaveksia, ja monesti uneksijan kuva on minussa voimakkaampi kuin tekijän. En silti halua
jäädä kiinni menneisyyden hyviin ja
huonoihin puoliin, vaan elää tätä päivää, sillä siinä juuri piilee uteliaisuuden
voima, ja unelmissa.
– Uteliaisuudessa ja unelmoinnissa
ei kuitenkaan ole kaikki. Niiden lisäksi
voimavarojani ovat lapsenmieli ja hulluttelu. Mihin ihmisiltä on jäänyt lapsenmieli?
”Shhh…. kävikö tuossa ikkunan takana tonttu kuuntelemassa”, kuiskaa
Piiju ja kääntyy vakavissaan ikkunaa
kohti.
Teksti: Harri Markkula
Kuva: Jani Laukkanen
Teksti: Jaana Kiuru
Kuvaaja: Iiris Niemi
Vapaaehtoisten omat sivut
Oikeilla otteilla pyörätuolin käsittely sujuu kätevästi
ja turvallisesti.
Vapaaehtoiset tutustuivat pienapuvälineisiin, jotka helpottavat monin
tavoin ikäihmisten elämää.
Omenan kuoriminen onnistuu vaikka yhdellä
kädellä, kun on oikeanlaiset välineet.
Ergonomiakoulutus auttaa
auttamaan oikein
HelsinkiMission vapaaehtoisille järjestettiin 12.11. viime syksyn tapaan ergonomiailta. Koulutuksesta vastasi neljä
toimintaterapeuttiopiskelijaa Metropolia-ammattikorkeakoulusta.
Senioreja auttavien vapaaehtoisten
on tärkeää osata liikutella pyörätuolia
turvallisesti ja auttaa rollaattorin kanssa esimerkiksi kynnysten kohdalla, luiskissa ja bussiin mentäessä. Oikeat otteet
ovat hyödyksi sekä auttajalle että autettavalle, sillä niiden avulla ehkäistään vahinkojen ja vaaratilanteiden syntymistä.
Metropolian opiskelijoiden järjestämillä apuvälinerasteilla vapaaehtoiset
pääsivät kokeilemaan avustamista haastavissa tilanteissa. Lisäksi oli mahdollisuus kokeilla erilaisia pienapuvälineitä
ja ottaa itsekin tuntumaa liikkumisen
apuvälineisiin. Kaikkiaan 20 vapaaehtoista keikka-auttajaa, tukihenkilöä ja
ryhmänohjaajaa osallistui koulutusiltaan.
Kysy Ne-Rå:sta
sosiaalipalveluista
Kiitos palautteesta
ja luottamuksesta
Koulutusillassa saatiin tärkeää tietoa
myös muista ikäihmisiin liittyvistä aiheista. Sininauhaliiton kouluttajat kertoivat ikääntyneiden päihteiden käytöstä ja sosiaalipalvelujen neuvontapalvelu
Ne-Rå tarjosi tietoiskun siitä, mitä palveluja Ne-Rå:sta voi saada.
Kiitokset kaikille lähes 200 vapaaehtoiselle, jotka vastasivat tekemäämme
vapaaehtoisten kyselyyn! Kyselyllä halusimme saada palautetta asioista, joihin olemme vapaaehtoistoiminnan organisoinnissa erityisesti panostaneet
viime aikoina (kuten viestintä) ja toisaalta nostaa esiin kehittämiskohteita.
Testasimme myös muutamia väittämiä,
ja iloksemme esimerkiksi 95 % vastanneista luottaa HelsinkiMission työntekijöihin, 91 % kokee, että HelsinkiMissio
vaikuttaa myönteisesti Helsingin tai helsinkiläisten arvoihin ja 90 % kokee että
HelsinkiMissio tarjoaa yhteisöllisyyden
kokemuksia. Kiitos! Kaikki vastaukset
luetaan tarkasti ja hyödynnämme niitä
toiminnan kehittämisessä. Tampereen
Kaupunkilähetys
vietti Aamukorvan
25-vuotisjuhlaa
Helsingissä
Ne-Rå auttaa mm. näissä asioissa:
• Neuvontaa ja ohjausta sosiaali palvelujen – ja etuuksien
hakemisessa
• Keskusteluapua erilaisissa
elämäntilanteissa
• Apua lomakkeiden täyttämisessä
• Asiointitukea mahdollisuuksien
mukaan Lisätietoa: www.ne-ra.fi
21
Lauantaina 27.10.2012 Helsingissä vietettiin Tampereen Kaupunkilähetyksen
Aamukorvan 25-vuotista taivalta koulutuksellisen seminaaripäivän muodossa. Osallistujajoukko muodostui sekä
Tampereen että Helsingin Aamukorvapäivystäjistä. Asiantuntijaluennoitsijoina päivässä kuultiin Henrietta Grönlundia, Pirkko Lahtea sekä Pia Pohjolaa.
Päivän loppukevennyksenä Pienperheyhdistyksen teatteriryhmä Tuulahdus
viihdytti osallistujat hyvillä mielin kotimatkalle.
HelsinkiMissio – yksinäisyyttä
vastaan vuonna 2012
Vuosi alkaa olla lopuillaan, joten on
aika vilkaista lähimenneisyyteen ja
katsoa, mitä HelsinkiMissiossa on
tänä vuonna saatu aikaan.
Ammattilaistemme ja vapaaehtoistemme voimin olemme jälleen
antaneet tukea ja toivoa tuhansille
yksinäisille nuorille ja senioreille.
Lämmin kiitos tuestanne!
Kiitos kaikille vapaaehtoisille ja lahjoittajille korvaamattomasta panoksestanne lapsiperheiden, nuorten ja seniorien
tueksi. Teidän vuoksenne Helsingissä
on vähemmän yksinäisyyttä ja enemmän välittämistä!
Tack för ert stöd!
År 2012 hade vi redan 50 volontärer
som hjälpte svenska seniorer och ungdomar på sitt modersmål. Ett stort tack
till er som har donerat tid eller pengar
för att stöda vår kamp mot ensamhet
bland svenskspråkiga seniorer och ungdomar. Tack vare er har vi mindre ensamhet och mer omtanke i Helsingfors.
Kiitämme myös lämpimästi
kampanjointiimme panoksensa antaneita markkinointiviestinnän osaajia: Folkia, Seediä, Toastia, Zeelandia,
Hekua, ClearChannelia, Talentumia,
OtavaMediaa, Lehtiyhtymää ja Kotimaa-Yhtiötä.
Uusia vapaaehtoisia lähes
tuplasti enemmän
Noin 200 uutta koulutettua vapaaehtoista kouluttautui ja tuli mukaan tänä
vuonna HelsinkiMission vapaaehtoistoimintaan. Tämä on lähes kaksi kertaa
enemmän kuin viime vuonna (reilut 100
henkilöä vuonna 2011).
Tässä otteita työmme tuloksista (1.1.30.10.2012):
pomalla, avustamalla monenlaisissa tilaisuuksissa ja tapahtumissa sekä esilaulamalla yhteislaulutilaisuuksissa, joita
järjestetään jo useita viikossa sekä suomeksi että ruotsiksi. Uusi lapsiperheitä tukeva Pelastakaa sukupolvi -hanke sai mukaan uusia
vapaaehtoistoiminnasta kiinnostuneita.
161 ihmistä lähetti hakemuksen vapaaehtoiseksi tähän toimintaan ja heistä
lähes 60 aloitti jo vapaaehtoiskoulutuk-
Tukea tuhansille senioreille
HelsinkiMission seniorityö toteutetaan
suurelta osin vapaaehtoistoiminnan keinoin. Senioreja tuetaan auttavan puhelimen, toimintaryhmien, keikka-avun ja
tukihenkilöiden avulla.
Kriisipuhelin Aamukorvassa vapaaehtoiset vastasivat lokakuun loppuun
mennessä 2996 puheluun (yli 400 puhelua enemmän kuin vuonna 2011 vastaavana aikana). Soittajista noin kolme neljäsosaa (75 %) kuului Aamukorvan ensisijaiseen kohderyhmään (yli 60-vuotiaat). Keikka-apua annettiin myös reilusti enemmän kuin viime vuonna, yhteensä 564 kertaa (2011 koko vuonna 354
keikkaa), joista yli 50 tapahtui ruotsinkielisten seniorien tueksi heidän omalla äidinkielellään. Vapaaehtoiset ovat
siis auttaneet senioreja (ulkoilu- ja saattoapu, arjen askareet yms.) lokakuun
loppuun mennessä yli 550 kertaa. Apua
kaupassakäyntiin, ulkoiluun tai arjen
asioihin on saanut yli 200 eri senioria. Vapaaehtoisten ohjaamissa erilaisissa suomen- tai ruotsinkielisissä virike- ja
keskusteluryhmissä vapaaehtoinen on
kohdannut seniorin yli 4000 kertaa.
Tukihenkilönä seniorille tai nuorelle on tämän vuoden aikana toiminut
pitkälti yli 100 vapaaehtoista. Tämä tarkoittaa varovastikin arvioiden ainakin
2000 yksinäisyyttä vähentävää ja elämän iloa lisäävää kohtaamista vapaaehtoisen ja seniorin tain nuoren välillä.
Myös tukihenkilötoimintaa järjestetään
sekä suomen että ruotsin kielellä.
Lisäksi vapaaehtoiset ovat tuoneet
iloa ja apua neulomalla villasukkia, lei-
22
sen marraskuussa. Ensimmäiset vapaaehtoiset äiti- ja isämentorit ovat valmiit
auttamaan perheitä jo ennen joulua.
Senioripysäkit toimivat
aktiivisesti ympäri Suomea
Senioripysäkki-ryhmät helpottavat senioreiden elämää pääkaupunkiseudun
lisäksi lähes 30 paikkakunnalla ympäri
maata. Senioripysäkki-ryhmillä on tänäkin vuonna ollut tuhansia asiakaskontakteja.
Nuorten Kriisipisteelle 755
yhteydenottoa
Nuorten Kriisipiste auttaa nuoria ja
nuoria pareja seitsemän kriisityöntekijän voimin, joista yksi tekee kiertävää
kriisityötä eli käy oppilaitoksissa kertomassa nuorille tukea tarjoavista tahoista.
Päivystysyhteydenottoja Kriisipisteelle oli tullut lokakuun loppuun mennessä 755.
Puheenvuoroja ja palkintoja
yksinäisyyden vähentämisestä
Helsinkimission taistelua yksinäisyyttä vastaan käydään vankan asiantuntemuksen pohjalta. 90 hengen
joukosta löytyy tohtoreita, ympäri
maapallon sykähdyttäviä innovaattoreita sekä pitkän kokemuksen
tuomaa osaamista.
Toiminnanjohtaja Olli Valtonen toimii
vuoden 2012 loppuun asti kaupunginvaltuutettuna ja Helsingin sosiaalilautakunnan varapuheenjohtajana. Valtonen osallistui myös lukuisiin TV- ja radio-ohjelmiin
sekä paneelikeskusteluihin.
Apulaistoiminnanjohtaja Sari Vapaavuori on työnsä ohella ollut mm. KatajaParisuhdekeskus ry:n ohjausryhmän jäsen
ja osallistunut senioriparisuhdeprojektin
ohjaus- ja seurantaryhmään. Lisäksi hän
on luennoinut mm. Helsingin Osuuspankin Elohopeakerhon ystävänpäiväristeilyllä 14.2. ja Arvokas elämä -tapahtumassa
24.11.
HelsinkiMission musiikin erityispalvelukeskus Resonaarin johtajat Kaarlo Uusitalo ja Markku Kaikkonen vastaanotti-
Krisjouren för Ungassa 750
asiakaskäyntiä
Ruotsinkielisen nuorten kriisiavun asiakasmäärä on kasvanut edellisvuodesta.
Krisjouren för Ungassa on asiakkaita, jotka ovat käyneet säännöllisesti
tai käyvät edelleen on noin 95 henkilöä
(vuonna 2011 yhteensä 81 asiakasta).
Toteutuneita käyntejä näillä asiakkailla
on ollut noin 750 (vuonna 2011 yhteensä 721 käyntiä). Kouluyhteistyön, messujen, tapahtumien, yhteistyötapaamisten, kurssien yms. toiminnan kautta kontakteja on ollut noin 1500 kpl lokakuun
loppuun mennessä.
vat 6.11. Alfred Kordelinin säätiön 20 000
euron suuruisen palkinnon kannustuksena musiikkikasvatuksen ja musiikin avulla
tapahtuvan kuntoutuksen alalla tehtävään
työhön.
Markku Kaikkonen valittiin heinäkuussa International Society for Music
Education ISME:n maailmankonferenssissa Kreikassa ISME:n Music in Special
Education kommissioon, johon kuuluu
kuusi asiantuntijajäsentä eri puolilta maailmaa. Kaikkonen toimii kauden 2012-14
komission jäsenenä statuksella chair-elect,
mikä tarkoittaa että hän siirtyy komission puheenjohtajaksi kaudelle 2014-16
ISME:n maailmankonferenssissa Brasilissa vuonna 2014.
Kaikkonen puhui myös World Design
Capital -vuoden tilaisuuksissa siitä, miten
Resonaarissa käytetyt erityisryhmien tavoitteelliseen musiikinopetukseen tehdyt
kuvionuotit nähdään uutena oppimisen
designina.
Kansalaistoiminnan johtaja Henrietta Grönlund väitteli toukokuussa aiheesta
Volunteerism as a mirror of individuals
and society: reflections from young adults
in Finland” (Vapaaehtoistoiminta yksilön
ja yhteiskunnan peilinä). Vuoden aikana Grönlund on luennoinut muun muassa arvoista, vapaaehtoistoiminnasta ja sen
tulevaisuudennäkymistä. Kuulijoina ovat
olleet muun muassa RAY:ssä avustusvalmistelijat ja muiden järjestöjen työntekijät,
Kansalaisareenan Menu-messujen näytteilleasettajat sekä yksittäisten järjestöjen
ja liittojen hallitukset ja työntekijät.
HelsinkiMission katuväkivallan Aggredi-projektissa työskentelevä Tuula
Kekki väitteli Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa taparikollisuuden motiiveista. Väitöskirjan nimenä on
Taparikollisuuden kulttuuriset ja rakenteelliset ulottuvuudet – Huumeiden käyttäjien
ja poliisin tulkinnat taparikollisuudesta.
Pelastakaa sukupolvi -hankkeen projektipäällikkö Marika Aro oli järjestösektoria edustavana panelistina Helsingin, Espoon ja Vantaan Tukevasti alkuun
– vahvasti kasvuun -hankkeen päätösseminaarissa 22.11.
Vapaaehtoistoiminnan projektipäällikkö Maria Mäntylä-Granda puhui HelsinkiMission keikkamuotoisen vapaaehtoistoiminnan kokemusten pohjalta seniorien toimintakyvystä ja toimijuudesta
23
RAY:n Kansallisen ikääntymisen foorumissa 21.11. Granda kertoi vapaaehtoisten
motivoimisesta myös Kirkon kansalais- ja
vapaaehtoistoiminnan tulevaisuus –seminaarissa 22.11.
HelsinkiMission väkivaltatyön
kehittämisprojekti Aggredi kutsuttiin jäseneksi sisäasiainministeriön Sisäisen turvallisuuden ohjelman järjestöyhteistyöryhmään toimikaudelle 2012-2015. Lisäksi
Aggredi on mukana EU:n väkivaltaisen
radikalisoitumisen ehkäisemiseen tähtäävässä työryhmässä (RAN, DERAD).
Aggredin Tapani Aulis puhui 12.9.
sisäisen turvallisuuden ministeriryhmän
järjestämässä seminaarissa Eduskuntatalolla joukkosurmien taustoista.
Aggredin Sami Keski-Nisula puolestaan osallistui sisäasiainministeriön
23.10. järjestämään seminaariin Pojat
ja miehet – unohdettu sukupuoli, jossa
hän kertoi näkemyksiä siitä, miten poikien ja miesten väkivallan kierre syntyy.
Aggredi järjesti myös Laurea-ammattikorkeakoulun rikosseuraamusalan
opiskelijoille kaksi koulutuspäivää keväällä 2012. Tämän lisäksi Laureassa pidettiin kahden päivän opintojakso 19.20.11.2012 aiheesta Kodin ulkopuolinen
väkivalta ja sen vähentäminen.
Nuorten Kriisipisteen vastaava kriisityöntekijä Katja Laamanen vaikutti vuonna 2012 Tyttöjen talon ohjausryhmässä. Nuorten kriisityön johtaja
Olavi Sydänmaanlakka luennoi lukuisissa kouluissa ja oppilaitoksissa ympäri
maan vanhemmille ja oppilaille.
Krisjouren för ungan matalan kynnyksen ammattiapu nuorille palkittiin
ruotsalaisuuden päivänä 6.11. Svenska Finlands folktingetin myöntämällä
Bojan Sonntag -palkinnolla.
Myös järjestön edellisvuoden kampanjoinnin vaikutuksia noteerattiin
vielä 2012. HelsinkiMission kansalaiskeskustelua herätellyt Kadonneet-ilmoitus palkittiin 23.1.2012 kunniakirjalla
MediaFinlandia 2011 -kilpailun finalistina. Mainostoimisto Folkin suunnittelema ilmoitus palkittiin myös 27.3. Helsingin Sanomien Pahvilla.
HelsinkiMisssion vuosikertomus
2011 sai kunniamaininnan 13.11. PWC:n
Avoin Raportti -kilpailussa. Kunniamaininta tuli muun muassa kiinnostavuuden vuoksi.
Tuhannen
tarinan
miesryhmä
Seniori, tule sinäkin
mukaan ryhmään!
Keskiviikkoisin kokoontuu
Kinaporin Kerhosalissa
HelsinkiMission miesryhmä.
Ryhmä parantaa maailmaa eri tavoin sitoutumatta mihinkään ryhmään ja puuttumatta uskontoon ja politiikkaan liittyviin aiheisiin.
– Ryhmä on kokoontunut nelisen
vuotta ja siinä on vaihtelevasti kymmenkunta osanottajaa, kertoo ryhmän vetäjä Pertti Andersson (75). Miesryhmän
kokoamiselle ei ole ollut vaikeuksia.
– Miehille duuni on ollut tärkeä, ja
kun sitä ei enää ole, tulee tyhjää. Sitä
tyhjää paikkaa voidaan täyttää ryhmässä porisemalla.
Keskiviikkoryhmän seniori Pauli
(80) on samalla sen ensimmäinen jäsen
ja ollut siis mukana alusta lähtien.
– Kävin ensin vaimoni kanssa lauluryhmässä. Kun tästä ryhmästä soitettiin
ja kysyttiin, tulisinko mukaan, lähdin
ilman muuta, mikäs, kun olen eläkkeellä. Mukaan ehdin, elleivät mökkipuuhat
osu keskiviikolle.
– Tämä on hyvä ryhmä. Kun uskonnosta ja politiikasta ei puhuta, ei tule riitoja. Ulkopolitiikkaa kyllä käsitellään,
mutta leppeässä hengessä, ei vakavailmeisesti. Sitäkin pohditaan, miten saataisiin nuorille töitä.
Ryhmän ”nuorisosiipeä” edustava
Olavi (66) löysi paikalle lehti-ilmoituk-
sen perusteella.
– On mielenkiintoista olla ryhmässä, jossa on itseä vanhempia ihmisiä ja
paljon elämänkokemusta. Ihan kuin
HelsinkiMission julisteessa, jossa sanotaan ”Tuhat tarinaa eikä yhtään kuulijaa”. Tämä on lungi ryhmä, jossa kukaan
ei jännitä toistaan. Samalla tämä tarjoaa
kevyen kukkaron harrastusmahdollisuuden.
Miesryhmä ei nimittäin ainoastaan
kokoonnu keskustelemaan vaan myös
sivistää itseään retkeilemällä mielenkiintoisiin kohteisiin. Sanoman kirjapainossa on käyty, seuraavaksi on suunnitteilla retki Laiturin Unioninkatunäyttelyyn. Samaan matkaan mahtuvat
Kampin kappeli ja Luonnontieteellinen
keskusmuseo. Maksullisten kohteiden
pääsymaksuihin kerätään kolehti.
Miesryhmään mahtuu vielä, ja tarvetta olisi aamuryhmän lisäksi iltapäiväryhmällekin.
Tärkeintä ovat juttuseura, tarinat ja
jakaminen. Tuhat tarinaa odottaa kertojaa ja kuulijaa.
HelsinkiMission Miesryhmä
Kinaporin kerhosali,
Kinaporinkatu 11 A
keskiviikkoisin klo 10 – 11.30
Teksti: Harri Markkula
24
Tammikuussa starttaa neljä ryhmää, joihin voi tulla nauttimaan yhdessäolosta
ja mukavasta tunnelmasta. Ryhmät kokoontuvat Kinaporissa ja Albertinkadulla. Osallistuminen on maksutonta, mutta
ole hyvä ja ilmoittaudu etukäteen.
Lisätietoa ja ilmoittautumiset
puhelimitse tai sähköpostitse:
Marjut Puisto, puh. 045 872 3516
[email protected]
Kinaporin ryhmät:
Kirjallisuuspiiri
Kerran kuukaudessa torstaisin alkaen
17.1. klo 14.30-16.00
Ryhmä sinulle, kirjojen ystävä.
Torstaisalonki
Joka torstai alkaen 17.1. klo 11-13,
keskustelua ajankohtaisista
asioista kahvin kera.
Albertinkadun ryhmät:
Runoryhmä
Kerran kuukaudessa torstaisin alkaen
17.1. klo 14-15.30. Lausutaan ja
kuunnellaan runoja.
Kirjallisuuspiiri
Kerran kuukaudessa tiistaisin alkaen
29.1. klo 14-15.30. Yhteisiä lukuelämyksiä
sinulle, kirjojen ystävä.
Kolumni
Herkkä ihminen
M
illaisia mielikuvia tai ajatuksia yllä oleva otsikko sinussa herättää? Millainen on herkkä ihminen? Onko
määritelmä positiivinen vai negatiivinen? Oletko sinä
ehkä herkkä ihminen?
kemmin joukoin kuin pitkään aikaan. Kampin hiljaisuuden
kappeli houkuttaa tuhansia ja tuhansia kävijöitä.
Ehkä erityisen herkät ihmiset voisivat olla suunnannäyttäjiämme tasapainoisempaan elämään? Stressin ja kaoottisuuden
ennaltaehkäisyyn, riittävän rauhan löytämiseen kiireen keskellä, kauneuden huomaamiseen tai ainakin moninaisuuteen.
Jos erityisen herkkiä on Suomessa jopa miljoona, ja muillakin
alkaa sietokynnys mölylle ja kaaokselle laskea, miksei esimerkiksi aistiystävällisiä kauppoja, kahviloita ja muita palveluja ole
enempää?
Herkkyys on teema, josta keskustellaan yllättävän vähän. Ehkä
siksi, että ainakin minun mielestäni sillä on ajassamme ja kulttuurissamme jotenkin negatiivinen kaiku. Herkkyys assosioituu ylitunteellisuuteen, heikkouteen, varovaisuuteen ja nehän
ovat tässä kilpailuyhteiskunnassamme huonoja asioita.
Herkkyys on itse asiassa paljon moniulotteisempi käsite kuin
ensi alkuun ajattelisi. Asian tieteellinen tutkimus käsittelee
paitsi herkkyyttä tunteille, myös herkkyyttä monenlaisille muille asioille. Ihminen voi olla erityisen herkkä esimerkiksi voimakkaille aistiärsykkeille, esteettisille kokemuksille ja monille samanaikaisille impulsseille. Tällä tavalla erityisen herkkien
ihmisten aivot yksinkertaisesti toimivat hieman eri tavoin kuin
enemmistön. He huomaavat yksityiskohdat helpommin, kokevat aistiärsykkeet voimakkaammin, prosessoivat tietoa syvemmin, ja tästä syystä kokevat olonsa kaikkien yksityiskohtien
keskellä joskus liian intensiiviseksi, jopa kaoottiseksi. Tällä tavalla ymmärretyssä herkkyydessä on kyse sisäsyntyisestä ominaisuudesta, jota esiintyy myös lähes kaikilla eläinlajeilla.
Olisiko erityisen herkkien aika tulla esiin erityislahjansa kanssa, ja vaatia sille arvostusta? Entä jos ominaisuudelle löytyisi
uusi termi: syväaistiva, aktiivisesti reagoiva, huippusensorinen? Herkkyyden ominaisuuden
siivoaminen virheellisistä ennakkoluuloista ja mielikuvista tekisi joka tapauksessa hyvää koko
kulttuurillemme, ja
rohkaisisi kenties
ihan jokaista tiedostamaan ja arvostamaan sitä herkkyyttä jota enemmän tai
vähemmän meissä
kaikissa on.
Aivojen herkkyydestä reagoida ärsykkeisiin seuraa usein herkkien ihmisten tarve kontrolloida ärsykkeitä, vetäytyä välillä sosiaalisista tilanteista, viettää aikaa hiljaisuudessa ja rauhoittua.
Herkät ihmiset eivät kuitenkaan ole välttämättä ujoja, vaan
tutkimusten mukaan jopa kolmannes erityisen herkistä ihmisistä on persoonallisuudeltaan ulospäin suuntautuneita. Kaiken kaikkiaan herkkiä ihmisiä on herkkyystutkijoiden mukaan
jopa 15-20 prosenttia väestöstä. Kyseessä ei siis ole minkään
pienen joukon ominaisuus, mutta kuitenkin riittävän pienen,
jotta alussa kuvaamani kaltaiset väärinymmärrykset ja -tulkinnat heikkoudesta ja ujoudesta ovat yleisiä.
Joulun aika on yksi vastatrendien kenttä. Vaikka on paljon
vilkkuvia valoja, kiirettä ja hulinaa, joulu on myös hiljentymistä vuoden vaihteessa, kynttilöiden sytyttämistä pimeään talveen, tuoksuja, makuja ja värejä, jotka puhuttelevat aisteja ja
herättävät muistoja. Kristityille joulu on myös ansaitsemattoman armon ja ilman suorituksia saadun rakkauden juhla. Maailmankatsomuksesta riippumatta joulun aika mahdollistaa
oman herkkyyden kuulostelua meille kaikille, erityisen ja ihan
tavallisen herkille. Vietitpä joulun aikaa yksin tai muiden kanssa, toivon, että pystyt löytämään hetkiä pysähtymiselle, hiljentymiselle, syventymiselle ja kokemiselle kaikin aistein. Ehkä sitä
voisi toteuttaa joskus joulun jälkeenkin.
Mitä tämä tarkoittaa niiden jopa miljoonan suomalaisen kohdalla, joiden aivot toimivat erityisen herkällä tavalla? Häpeääkö herkkä lapsi, nuori tai aikuinenkin itseään kulttuurissa,
joka kannustaa kovaäänisyyteen ja jatkuvassa ärsykevirrassa
seikkailuun niin fyysisessä kuin virtuaalisessakin maailmassa?
Miten hän jaksaa koulujen kakofoniaa, työpaikkojen multi-taskingia tai vapaa-ajan monikanavaisuutta?
Kulttuurissamme on onneksi myös vastatrendejä. Korkealta ja
kovaa -kulttuuri alkaa mennä niin pitkälle, että rauhaa ja tilaa
kaipaavat jo muutkin kuin erityisen herkät. Elämäntapaamme
eivät kestä sen paremmin ihmiset kuin tämä planeetta. Meditaatio, jooga ja retriitit ovat valtavirran harrastuksia. Luontoon
hiihtämään, sieniretkille ja järven rantaan hakeudutaan san-
Henrietta Grönlund
HelsinkiMission kansalaistoiminnan johtaja
Kuva: Jani Laukkanen
25
AJANKOHTAISTA
Arvostettu Kordelinin säätiön kannustuspalkinto Resonaarille
HelsinkiMission musiikin erityispalvelukeskus Resonaarin johtajat Kaarlo Uusitalo ja Markku Kaikkonen vastaanottivat 6.11. Alfred Kordelinin säätiön 20 000 euron suuruisen palkinnon
kannustuksena musiikkikasvatuksen ja
musiikin avulla tapahtuvan kuntoutuksen alalla tehtävään työhön.
Palkintoperusteluissa todettiin, että
Resonaari on luonut laajan kansallisen
ja kansainvälisen yhteistyöverkoston ja
kehittänyt merkittävästi alansa toimintamuotoja. Palkintojen saajista vuosittain päättävä Kordelinin säätiön hallitus
oli yksimielinen Resonaarin valinnasta kannustuspalkinnon saajaksi. Säätiö
jakoi yhteensä kaksi tunnustuspalkintoa ja kolme kannustuspalkintoa, jonka
Resonaarin lisäksi saivat toimittaja
Maarit Tastula ja professori Lauri Nummenmaa.
Resonaarin johtajat Markku Kaikkonen ja Kaarlo Uusitalo sekä toimittaja Maarit Tastula
Alfred Kordelinin säätiön palkintojenjakotilaisuudessa Helsingissä 6. marraskuuta 2012.
Resonaarigroup Latviassa
Resonaarigroupin kehitysvammaiset muusikot Jaakko Lahtinen, Marlo
Paumo sekä Resonaarin johtajat osallistuivat elokuussa Meeting in Music
musiikkileirille Pavuls Jurjans musiikkikoulussa Latviassa. Yhteistyö Resonaarin ja Baltian maiden toimijoiden kanssa perustuu vuosina 2009-2011 toteutettiin EU-rahoitteiseen Music for All
-hankkeeseen.
Riskiryhmä konsertoi
Skotlannissa
Resonaarin Riskiryhmä-bändi vieraili lokakuussa Edinburghissa elinikäisen
oppimisen Luminate-festivaalin pääesiintyjänä. Riskiryhmään kuuluu kuusi
soittajaa, jotka aloittivat soittoharjoittelun ja bändisoiton neljä vuotta sitten
lähes 70-vuoden iässä. Edinburghissa he
viihdyttivät lähes sadan hengen yleisöä
rock-pitoisella keikalla. Vierailun yhteydessä Riskiryhmä ja Resonaarin johtajat
myös kouluttivat paikallisia opettajia ja
musiikkitoiminnan järjestäjiä.
Remu sisusti hotellihuoneen
syrjäytymistä vastaan
Remu Aaltonen, Nicke ja Raakel Lignell
sekä Jani Tolin lähtivät Sokos Hotel Aleksanterin talkoisiin pelastamaan syrjäytymisvaarassa olevien lasten sukupolvea.
Tempauksella hotelli tukee HelsinkiMission Pelastakaa sukupolvi -hanketta, jolla
tarjotaan perheille oikea-aikaista tukea
arjen haasteisiin.
Muusikko Remu Aaltonen sai vapaat
kädet helsinkiläisen Sokos Hotel Aleksanterin juniorisviitin sisustukseen. Tämä
Rock’n Rose
-nimen saanut
huone luovutettiin yleisön käyttöön 14.11. Hotelliyön voi varata normaalisti
hotellin myyntipalvelusta. Sokos
Hotel Aleksanteri lahjoittaa
HelsinkiMissiolle osan jokaisesta Rock’n Rose
-huoneen yömajoituksesta.
Sokos Hotel Aleksanterissa Rock’n Rose -huoneessa yöpyjä voi
viihdyttää itseään vaikka pelaamalla erän aidolla Elvis-flipperillä.
26
Tupaantuliaisissa Isä
Ambrosius siunasi
HelsinkiMission päämajan
käyttöön.
herkullisia leipomuksia, kolmoskerroksessa oli mahdollisuus kokeilla soittamista
kuvionuottien avulla Resonaarin opettajan ja oppilaiden opastuksella ja vastauslaatikkoon saattoi laittaa ehdotuksensa kysymykseen ”Mikä on
parasta taistelua yksinäisyyttä vastaan?”
Vastauslaatikosta löytyikin monta hyvää
ehdotusta, joista tässä muutama: Ystävyys.
Kynttilän sytyttäminen toisen kanssa. Ystävällisyys tuntemattomalle. Perhesuhteiden
vahvistaminen. Yhteisöllisyys. Toiset ihmiset.
Onnea uudelle päämajalle
Aleksanterissa aukesi myös
Lignellien suojelema lasten
taidenäyttely
Kuuleeko Kukaan II -konsertti
13.2.2013
Kuuleeko Kukaan II -konsertti Nuorten
mielenterveystyön tukemiseksi järjestetään Savoy-teatterissa keskiviikkona 13.
helmikuuta. Konsertti antaa mahtavan ja
mieleenpainuvan vuorovaikutteisen musiikkielämyksen, joka sisältää tuttuja kappaleita ja ihan uusia tuttavuuksia. Artisteina mm. Paleface, Alavala ja Stina Girs.
Juontajina Jani Toivola ja Silvia Modig.
Liput alk. 25 €, Kummilippu 40 €/2 hlöä.
Varmista paikkasi ja osta lippusi hyvissä
ajoin: www.lippupalvelu.fi
Konsertin taustalla mukana nuorten
mielenterveystyössä HelsinkiMission lisäksi Yeesi, Suomen mielenterveysseura,
Punainen Risti ja Nunu.
Krisjouren för Unga fick
Sonntag-priset
Svenska Finlands folktings garanter r.f.
delade ut Bojan Sonntag -priset till HelsingforsMissions Krisjouren för unga på
Svenska dagen.
Saija ja Laura
LLau
Saija Myllykoski kriisityöntekijäksiLa
Nuorten kriisipisteeseen
kanssamme
– vähemmän yksinäisyyttä
yhdessä laulaminen on tehokas yksinäisyyden karkottaja.
helsinkimissio on järjestänyt laula kanssamme –yhteislauluhetkiä inna vintturin johdolla jo vuodesta 2000 lähtien.
Konsepti on osoittautunut toimivaksi: hyvät pullakahvit,
iloinen musiikkiryhmä ja paljon energisiä seniorilaulajia.
Saija on työskennellyt terveydenhuollossa, mutta opiskelu on hänelle elämäntapa. Matkaan on tarttunut mm.
sosiaalipsykologiaa, aikuiskasvatustiedettä, viestintää ja lasten mielenterveystyön opintoja. Parhaillaan hän on
psykoterapiakoulutuksessa, suuntauksena ratkaisukeskeinen psykoterapia.
Laura Pakarinen
toimistosihteeriksi
Laura on monille jo ennestään tuttu, parin
vuoden takainen harjoittelijamme. Hän on
saanut merkonomiopintonsa päätökseen
ja aloitti 19.11. Albertinkadulla toimistosihteerinä. Laura vuorottelee aulan vastaanotossa Irman kanssa ja lisäksi hallinnon/talouden vahvistuksena kolmannessa
kerroksessa.
27
laula kanssamme –tapahtumia vietetään eri puolilla
helsinkiä. yksi näistä on ruotsinkielinen allsång på
albertsgatan. Käy tutustumassa sivuillamme
www.helsinkimissio.fi
helsinkimissio tunnetaan työstään vanhusten ja nuorten
parissa pääkaupunkiseudulla. helsinkimissiossa on satoja
vapaaehtoisia tukihenkilöitä, joka aamu päivystävä
aamukorva-puhelin, terapeuttisia keskusteluryhmiä ja
paljon muuta. helsinkimissio haastaa kaikki toimimaan
unohdettujen puolesta – yksinäisyyttä vastaan.
isBn 978-952-93-1523-9
Kansi: jukka valtonen
Lau
La
LauLa kanssamme
Sokos Hotel Aleksanterissa avattiin samalla kertaa myös Nicke ja Raakel Lignellin suojelema lasten taidenäyttely ”Ilo ja
Ystävä”. Taidenäyttely koostuu lasten tekemistä värikkäistä maalauksista sekä kuvataiteilija Jani Tolinin graffititöistä. Kaikki näyttelyn työt ovat ostettavissa ja tuotto
lahjoitetaan HelsinkiMission Pelastakaa
sukupolvi -hankkeelle satojen vapaaehtoisten auttajien rekrytoimiseen, kouluttamiseen ja työssä ohjaamiseen lapsiperheiden tueksi. Näyttelyyn voi tutustua Sokos
Hotel Aleksanterin aulassa.
HelsinkiMission uuden päämajan tupaantuliaisia vietettiin 5.10. Kutsuvieraita oli päässyt runsaslukuisesti paikalle ja
heitä kierrätettiin vastaremontoidussa talossa pienryhmissä. Vapaaehtoiset leipojat olivat loihtineet kahvipöydän täyteen
kanssamme
Kauniita Kansanlauluja,
raKKaita virsiä ja
iloisia isKelmiä
yhteislauluhetKiin
toimittanut
inna vintturi
Uusi Laula kanssamme
-laulukirja innostaa yhteislauluun
Yhdessä laulaminen on tehokas yksinäisyyden karkottaja. HelsinkiMissio on järjestänyt Laula -kanssamme yhteislauluhetkiä Inna Vintturin johdolla jo vuodesta
2000 lähtien. Nyt Inna Vintturi on koonnut rakkaimmat laulut kirjaksi, jonka alaotsikkona on Kauniita kansanlauluja, rakkaita virsiä ja iloisia iskelmiä yhteislauluhetkiin. Kirja sopii mainiosti muihinkin
yhteislaulutilaisuuksiin ja vaikka perhejuhliin. Kirjaa voi ostaa tai tilata HelsinkiMissiosta hintaa 15 euroa/kpl.
Olavi Sydänmaanlakka uusiin tehtäviin
HelsinkiMission Nuorten kriisityön johtaja
Olavi Sydänmaanlakka päätti lähteä
Amerikan kautta uusiin haasteisiin.
Sydänmaanlakka on nimitetty Mielenterveyden keskusliiton toiminnanjohtajaksi
ensi vuoden alusta alkaen.
Elokuussa Sydänmaanlakka lähti neljäksi ja
puoleksi kuukaudeksi vuorotteluvapaalle tutustumaan yhdessä perheensä kanssa amerikkalaiseen elämäntapaan. Sydänmaanlakan puoliso Marianna sai Fulbright-stipendin
käytettäväksi koulutusohjelmaan USA:ssa, ja
niinpä koko perheelle tarjoutui hyvä tilaisuus
lähteä matkaan.
Perhe vuokrasi asunnon Green Beltin kaupungista, 20 minuutin metromatkan päästä
Washington DC:stä. Alueen väestö on pääosin
mustaa, tienoo tunnetaankin nimellä Black
County. Marraskuun lopulla kotiinpaluun jo
häämöttäessä Sydänmaanlakka kertoo, että
Amerikan kuukaudet ovat olleet voimakas kokemus koko perheelle.
timaassa hyvällä tolalla, esimerkiksi suomalainen koulujärjestelmä on loistava.
USA:ssa avautui
kontrastien maailma
– Elämme täällä kontrastien maailmassa. Olemme
matkustelleet paljon ja käyneet kokkareilla ja muissa hienoissa tilaisuuksissa,
mutta asuinalueemme on
kaukana amerikkalaisesta
unelmasta. Täällä vallitsee
sukupolvelta toiselle periytyvä köyhyyden ja
väkivallan kulttuuri. Kaduilla näkee surun läpäisemiä ihmisiä, narkkareita ja rikollisia. Poliisiautojen ja ambulanssien sireenit soivat lähes
lakkaamatta ja tunnelma on välillä kuin suoraan amerikkalaisesta TV-sarjasta! Selväksi on
käynyt se, että amerikkalaista unelmaa pystyvät
toteuttamaan vain ne, joilla on rahaa.
Sydänmaanlakka kertoo, että perheen
takia asuinalueen rauhattomuus on jännittänyt
ja huolestuttanut.
– Toisaalta tämän kokemuksen jälkeen voi
olla Suomesta todella ylpeä. Moni asia on ko-
HelsinkiMissio kasvatti johtajaksi
Entä mikä sai miehen vaihtamaan maisemaa
työpaikan suhteen?
– En erityisesti halunnut lähteä HelsinkiMissiosta, mutta kun hyvä tilaisuus tuli eteen,
niin ajattelin, että ehkä nyt on oikea hetki siirtyä
toisaalle. Mielenterveyden keskusliitto on Euroopan suurin mielenterveysalan järjestö ja
uskon että, pystyn hyödyntämään siellä työhistoriaani, jossa mielenterveyden teemat ovat
kulkeneet koko ajan mukana.
Sydänmaanlakan mukaan kymmenen
vuotta HelsinkiMissiossa ovat olleet hyvä
koulu johtajuuteen kasvamisessa.
– Huomasin, että kaikkea ei voi tehdä itse,
vaan on mahdollista hyödyntää omaa historiaansa ja tehdä töitä osaavien ihmisten kanssa.
– HelsinkiMissiosta minulla on monia
hyviä muistoja ja tapaan vanhoja työkavereita varmasti työasioiden tiimoilta, mutta aion
käydä Albertinkadulla välillä myös kahvilla ja
rupattelemassa, sillä tuleva työpaikkani sijaitsee aivan lähellä, Ratakadulla.
Isäntänä Olli Valtonen
messun
on ja Tuomas
HelsinkiMissi
Varmista paikkasi ja osta liput ennakkoon. Liput 18 euroa + toimituskulut www.lippupalvelu.fi
Puhelinpalvelu 0600 10 800 (1,96 euroa/min+pvm) tai 0600 10 020
28(6,79 euroa/puhelu+pvm)
Auki ma-la 8-21, su ja pyhäisin 10-18.
ROHKEASTI LAPSEN
MAAILMAAN
Neuvokasta puhetta ja
osuvia juttuja sekä lasten
että perheiden arjesta.
Tilaa Lapsen Maailma lahjaksi tai itsellesi!
Hinta vain 63 e (kesto), 74 e (12 kk), 49 e (6 kk), 49 e (opiskelijat).
Lehti ilmestyy 11 kertaa vuonna 2013.
Tilaukset: (03) 4246 2222 tai [email protected]
Lapsen Maailmaa julkaisee
Lastensuojelun Keskusliitto, jonka
jäseniä ovat lastensuojelualan
järjestöt ja kunnat. Liitto ajaa
lapsen etua, vaikuttaa lapsia
koskevassa päätöksenteossa
ja yhdistää eri tahojen
lastensuojeluasiantuntemusta.
75
vuotta
29
Jaa mailmasi, älä jää yksin
HelsinkiMission Nuorten Kriisipisteen blogissa me jaamme
maailmamme, jotta sinäkin jakaisit omasi. Kirjoittamalla työssämme esiin nousseista teemoista, haluamme herättää nuoret ja
nuorten kanssa tekemisissä olevat pohtimaan nykypäivän nuorten arkea iloineen ja suruineen. Lue ja kommentoi.
http://nuortenkriisipiste.blogspot.fi/
Vårens artist:
Klaus Pennanen
Kom som du är – njut Av musiKen!
Dela din värld, du bir inte ensam
Du är hjärtligt välkommen i vårt glada sällskap! Sjung av
hjärtans lust eller bara njut av gemenskapen.
Fritt inträde – vi bjuder på kaffe.
I Helsingfors Mission Krisjouren för ungas blogg delar vi vår
värld, så att även du kan dela din. Genom att skriva om aktuella
teman som stiger fram ur vardagen, vill vi nå fram till unga och de
som har med unga att göra, att fundera kring både på soliga och
tråkiga saker som dagens unga och unga vuxna möter i vardagen. Läs och kommentera.
http://krisjouren.blogspot.fi
varje torsdag kl. 13 - 14
Tfn 045 - 8690 945 • E-post [email protected] •
www.helsingforsmission.fi
ENNEAGRAMMISEMINAARI Italiassa
Jouluyön Tuomasmessu 24.12.12 klo 23
Mikael Agricolan kirkossa
Tule kokemaan jouluyön ihme
Saarnaa
Liturgina
pastori,
Hans
psyko-
Tuominen
terapeutti
Musiikissa
Jaana
Räntilä
Inna
Vintturi
ja jouluorkesteri
TUOMAS
Mikael Agricolan kirkko› Tehtaankatu 23
tuomasmessu.fi
Kevätkauden
ensimmäinen
Tuomasmessu
13.1.
M ESSU
› Helsinki› ratikka 3B› bussit 14 ja 18
Albertsgatan 33, Helsingfors
Assisi 30.6.–7.7.2013 Yhdeksän tapaa kurkottaa
kohti hyvää
Kouluttajina Olli ja Leila Valtonen.
Me kaikki haluamme hyvää. Mutta millä tavalla? Ja millä toimin? Fransiskaaniluostari tarjoaa hyvät puitteet pohtia yhdeksää eri tapaa kamppailla ja kilvoitella itsensä
kanssa.
Seminaariohjelma rakentuu luennoista ja paneeleista.
Luostarimme sijaitsee vanhan Assisin keskustassa. Luostarissa on täysihoito ja ilmastointi. Kontemplatiivinen ympäristö ja vanhan kaupungin
tunnelma luovat ihanteelliset puitteet luostareissa laajasti käytössä olevalle
itsetuntemusjärjestelmälle ja loman ja seminaarin yhdistelmälle.
Franciscus Assisilaisen kaupungissa on paljon nähtävää ja koettavaa.
Asiantuntevista opastuksista vastaa Pirjo Kantala, seminaarin musiikista
Inna ja Juha Vintturi.
Valittavana kaksi vaihtoehtoa:
1) Valmismatka 30.6.–7.7.2013,
valmispaketin hinta 1695 €/hlö. Sisältää:
• lennot Finnairin reittilennolla Helsinki-Rooma-Helsinki turistiluokassa
• täysihoito Assisin luostarissa
• majoitus luostarissa 2-hengen huoneissa/lisämaksusta yhden hengen huone
• bussikuljetus Rooma-Assisi-Rooma
• seminaari 4 pv luostarissa
• opastettu kiertoajelu ja lounas Roomassa 7.7.
• tutustuminen pyhän Franciscuksen elämään ja kaupunkiin
• matkanjohtaja Pirjo Kantalan palvelut koko matkan ajan
• matkalle myydään nais- ja miespaikkoja
LISÄMAKSUSTA: retki Umbria Jazz-festivaaleille Perugiassa 5.7.
2) Omatoimimatka
Pelkkä Assisin seminaari 30.6.–4.7. 2013.
Seminaarihinta 790 €/hlö kahden hengen huoneessa,
sis. luostarimajoituksen ja täysihoidon ko. ajalta.
LISÄMAKSUSTA: Mahdollisuus osallistua Umbria Jazz
festivaaleille sisältäen lisävuorokaudet luostarissa.
Vastuullinen matkanjärjestäjä Lomalinja Oy
Matkavaraukset ja tiedustelut: Leena Siukola
Lomalinja Oy
Puh 010 289 8112
Gsm 050 400 4408
[email protected]
Tiedustelut myös Pirjo Kantala puh 040 5111989, tai [email protected]
Albertinkatu 33 n 00180 Helsinki n Puh. 09-2528 2711
NUORTEN KRIISITYÖ
Seniorityö
HelsinkiMission hallitus
Puheenjohtaja Hannu Tonteri,
toimitusjohtaja, kauppaneuvos
Varapuheenjohtaja Tapio Aaltonen, yritysvalmentaja, kirjailija
Hallituksen jäsenet
Jaana Hallamaa, sosiaalietiikan
professori
Yrjö Kopra, toimitusjohtaja
Heikki Ropponen, varatoimitusjohtaja
Caroline Lilius, markkinointijohtaja
HelsinkiMission valtuuskunta
Puheenjohtaja Reijo Karhinen,
pääjohtaja
Varapuheenjohtajat
Ahti Hirvonen, kauppat. tohtori h.c.
Sirkka Hämäläinen, kauppat. tohtori
Valtuuskunnan jäsenet
Metropoliitta Ambrosius
Irja Askola, Helsingin piispa
Arto Bryggare, kauppat. maisteri
Helena Helve, tutkimusprofessori/
dosentti
Harri Hollmén, toimitusjohtaja
Eero Huovinen, emerituspiispa
Olli Härmänmaa, varatuomari
Sirkka-Liisa Kivelä, professori
Pentti Kivinen, kauppaneuvos
Lasse Koivu, dipl. ekonomi
Eija-Riitta Korhola, europarlamentaarikko
Johannes Koroma, EK, asiamies
Antti Kuljukka, toimitusjohtaja
Matti Leikola, professori
Pekka Merilampi, laamanni
Kari Neilimo, vuorineuvos
Mauri Niemi, hall. puh.joht., toim.joht.
Topi Paananen, toimitusjohtaja
Mauri Palvi, hallituksen puheenjohtaja
Paavo Pitkänen, FM
Jukka Riikonen, Helsingin
poliisikomentaja
Tapani Ruokanen, päätoimittaja
Karsten Slotte, konsernijohtaja
Kari O. Sohlberg, vuorineuvos
Timo Strandberg, professori
Sakari Tamminen, toimitusjohtaja
Astrid Thors, kansanedustaja
Seppo Tirkkonen, rovasti
Liisa Tuovinen, rovasti
Helsinkimissio
Albertinkatu 33, 00180 Helsinki
Puh. 09-2528 2711
[email protected]
www.helsinkimissio.fi
Toiminnanjohtaja
Olli Valtonen
Puh. 040-500 5329
Apulaistoiminnanjohtaja
Sari Vapaavuori
Puh. 0400-678 858
Talouspäällikkö
Paula Kotonen-Hautala
Puh. 045-341 0247
IT-päällikkö
Jussi Mursula
Puh. 0400-941 489
Palvelutalo Cecilia
n Tiedustelut n varaukset
n vuokraus
Irma Kallamäki, HelsinkiMissio,
Albertinkatu 33, 00180 Helsinki
Tiedustelut arkisin klo 9–11
Puh. 045-341 0244 / vaihde 09-2528 2711
[email protected]
HelsinkiMission Seniorityö tarjoaa maksutonta ja turvallista läsnäoloa, yhteyttä,
ammattikeskustelua tai arkiapua yksinäisille senioreille.
Senioripysäkki
Maksuton keskusteluryhmä yli 60-vuotiaille
omien ajatusten ja tunteiden jakamiseen.
HelsinkiMissiossa ryhmiä ohjaavat psykoterapeutit, muualla Suomessa sosiaali- ja
terveydenhuoltoalan koulutetut ammattilaiset.
Gsm 045-341 0506 tai
puh. 09-2528 2720
[email protected]
www.senioripysakki.fi
Senioripysäkkiohjaajakoulutus
Sari Eskelin
Aamukorva
Ikäihmisiä auttava puhelin
Puh. 09-2528 2730 tai
gsm. 045-341 0504
joka aamu klo 5.00-9.00
Vapaaehtoistoiminta
HelsinkiMission vapaaehtoistoiminta
valjastaa suomalaisten auttamishalun
joustaviin vapaaehtoistoiminnan muotoihin
senioreiden, nuorten, lapsiperheiden ja
erityisryhmien parissa.
[email protected]
Kansalaistoiminnan johtaja
Henrietta Grönlund
Puh. 045-872 1870
Seniorityö
Virikeryhmät ja tukihenkilötoiminta
Projektikoordinaattori
Marjut Puisto
puh. 045 872 3516
Senioreiden keikka-apu
Vapaaehtoistoiminnan koordinaattori
Tiia Hautamäki
puh. 044 054 6236
Aamukorva
Vapaaehtoistoiminnan koordinaattori
Kaisa Kauhanen
puh. 050 323 7651
SeniorTrainer-projekti
Projektipäällikkö Maria Mäntylä-Granda
044-0546230
Nuorten tukihenkilötoiminta ja
lapsiperheet
Vapaaehtoistoiminnan koordinaattori
Anna Lepistö
puh. 045 854 7528
Pelastakaa Sukupolvi -projekti
Projektipäällikkö Marika Aro
puh. 045 858 4375
Svensk verksamhet
Projektchef
Liisa Melin
Tel. 045-891 2502
Volontärverksamhetens koordinatör
Tamara Bergkvist
Tel. 045-8690 945
Nuorten kriisityön tavoitteena on vahvistaa
nuoren osallisuutta yhteiskunnassamme
rakentamalla pohjaa nuoren sosiaaliselle
hyvinvoinnille ja psyykkiselle terveydelle.
www.nuortenkriisityo.fi
Nuorten kriisityön johtaja
Olavi Sydänmaanlakka
(Virkavapaalla 31.12.2012 saakka)
Nuorten Kriisipiste
Katja Laamanen
Puh. 045-341 0594
Krisjouren för unga
Camilla Laine
Puh: 045 341 7552
(Heidi Nygård-Michelsson perhevapaalla
5/2012 alkaen)
MARKKINOINTIVIESTINTÄ
JA VARAINHANKINTA
Markkinointiviestintä
Viestintäpäällikkö
Helena Hulkko
Puh. 044-733 1544
Varainhankinta
Yhteyspäällikkö
Liisa Melin
Puh. 045-891 2502
(Niina Frösen perhevapaalla 3/2012 alkaen)
Face-to-face-varainhankinta ja kuukausilahjoittajat
Outi Neuvonen
Puh. 044-054 6224
Projektityöntekijä
Liina Kahelin
Puh. 045-888 9625
Varainhankinnan koordinaattori
Sonja Kopponen
Puh. 044-054 6225
Nuorten Kriisipiste
[email protected]
www.helsinkimissio.fi
Keskusteluapua 12–29 -vuotiaille
nuorille ja nuorille aikuisille
Päivystys: ti–to klo 9.00–13.00
Kriisipuhelin 045-341 0583
Toimisto 045-341 0589
[email protected]
www.nuortenkriisipiste.fi
Krisjouren för unga
Samtalshjälp för ungdomar och unga
vuxna mellan 12 och 29 år
Jourtider: tis–tors kl. 11–13
Albertsgatan 33, 00180 Helsingfors
Kristfn. 045-341 0574
[email protected]
www.krisjourenforunga.fi
Kotivuoren lastenkoti
Puotilantie 6 A, 00910 Helsinki
Johtaja Päivi Mattila
Puh. 045-341 0596
Osasto A, puh. 050-435 5189
Osasto D, puh. 050-444 2296
[email protected]
www.nuortenkriisipiste.fi
Aggredi
Väkivaltatyön projekti
Hämeentie 29, 3. krs, 00500 Helsinki
Asiakasohjauspäivystys
Puh. 045-341 0564
www.aggredi.fi
Työ erityisryhmien parissa
Keräyslupa:
HelsinkiMission keräyslupa 2020/2010/3531
Keräystili:
FI68 50085320 0123 05
Kuukausilahjoitus on tehokkain tapa auttaa.
Suoraveloitussopimuksen voi tehdä
kadulla HelsinkiMission feissarin kanssa tai
ottamalla yhteyttä HelsinkiMission toimistoon
(09-2528 2711).
Valtakirja on myös saatavilla HelsinkiMission
nettisivuilta, ja sen voi postittaa toimistolle
maksutta merkitsemällä kuoreen tunnuksen
”5008731, 00003 VASTAUSLÄHETYS”.
Keräyslupa 2020/2010/3531
Kertalahjoitus
Jokainen lahjoitus on meille tärkeä.
Voit antaa lahjasi HelsinkiMission keräystilille
FI68 5008 5320 0123 05
Yritysyhteistyö
HelsinkiMissio tarjoaa yrityksille
mahdollisuuden hyvän tekemiseen ja yhteiskuntavastuun kantamiseen. Jos olet kiinnostunut yrityskumppanuudesta, ota yhteyttä
yhteyspäällikkö Liisa Meliniin.
HelsinkiMission
pääyhteistyökumppanit
Resonaari
Musiikin erityispalvelukeskus
ja musiikkikoulu
Kulosaaren puistotie 26,
00570 Helsinki
Johtaja Markku Kaikkonen
Puh. 0400-766 712
Johtaja Kaarlo Uusitalo
Puh. 040-501 1371
[email protected]
www.resonaari.fi
www.facebook.com/helsinkimissio
Haluaisitko paperilehden sijasta sähköisen lehden?
Sähköinen verkkolehti on ympäristöystävällinen vaihtoehto, joka auttaa myös karsimaan postituskuluja. Soita (09) 2528 2711 tai lähetä yhteystietosi sähköpostitse [email protected] ja vaihda sähköiseen lehteen. Saat sähköpostiisi neljä
kertaa vuodessa linkin, josta pääset lukemaan uusimman verkkolehden.
HelsinkiMission tiedotuslehti • ISSN-L 1799-7739 • ISSN 1799-7739 (Painettu) • ISSN 2242-2536 (Verkkolehti)
• Julkaisija: HelsinkiMissio • Jakelu noin 13.000 kappaletta • Päätoimittaja Olli Valtonen
• Toimitussihteerit: Jaana Kiuru ja Helena Hulkko • Albertinkatu 33 • 00180 Helsinki • [email protected]
• Taitto: Johanneksenleipäpuu • Painopaikka: Erweko Oy • Helsinki 2012
Joulun tärkein lahja meiltä
”Olen pitkälläni paljon, kun ei muutakaan enää jaksa. Kai sitä olisi jo valmis lähtöön.
Olen ollut koko viikonlopun yksin. Viikonloput ovat
pahimpia, olen alkanut ihan pelätä niitä. On tosi
hankala olla, kun kukaan ei käy tervehtimässä.
Minulla on kolme lasta, mutta heillä ei ole aikaa
pitää minuun yhteyttä. Tyttären tytär on ainoa, joka
käy silloin tällöin hakemassa minut hänen luokseen,
tai soittaa. Mutta hänelläkin on aina kiire. Tänään
yritin pyytää häntä tänne edes viideksitoista
minuutiksi kahville, mutta hän ei ehtinyt. Se rupesi
itkettämään.”
Joulun tärkein lahja on toinen ihminen. Tänäkin
Tänäkin vuonna
vuonna tuhannet
tuhannet vanhukset
vanhukset valmistautuvat
valmistautuvat viettämään
viettämään joulua
soita tai
antavat
aikaansa
ja läsnäoloa
yksin. Kukaan ei soita,
tai tule
tule käymään.
käymään. HelsinkiMission
HelsinkiMissionsadat
sadatvapaaehtoiset
vapaaehtoiset
antavat
aikaansa
ja läsnäoloa
kaupunkimme unohdetuille.
yliyli
1010
000
kohtaamista
yksin
jääneen
vanhuksen
kanssa.
kaupunkimme
unohdetuille.Kuluva
Kuluvavuosi
vuositoitoi
000
kohtaamista
yksin
jääneen
vanhuksen
kanssa.
Voidaksemme
olla
läsnä
yhä
useamman
unohdetun
elämässä
tarvitsemme
apuasi.
Voidaksemme olla läsnä yhä useamman unohdetun elämässä, tarvitsemme apuasi.
Aikalahjallasi autat HelsinkiMissiota saattamaan yhteen auttajan ja avuntarvitsijan sekä löytämään,
sitouttamaan ja kouluttamaan uusia vapaaehtoisia. Läsnäoloa tarvitsevat niin lapsiperheet, nuoret
kuin vanhukset, jotka ovat jääneet täysin yksin.
10 €
15 €
20 €
25 €
Osta nyt Aikalahja osoitteesta www.aikakauppa.com. Lahjan saajalle voit kertoa
lahjasta verkkokaupan sähköisellä kortilla, jonka voit joko tulostaa tai lähettää sähköpostilla. Voit lahjoittaa myös suoraan tilille FI68 5008 5320 0123 05
(HelsinkiMission rahankeräyslupa 2020/2010/3531).
Lämmin kiitos avustasi!