Nro 45 6. marraskuuta 2013 RV Ristin Voitto Digi- Ristin voitto << PRO1 - Itella Posti Oy << Itella Green www.aikashop.fi w w w. r i s t i n v o i t t o . f i Muista isää 10.11.! ”Isän kuolema ei vienyt mahdollisuuksia pärjätä” Luistelija Mika Poutala on isänpäivänä poissa kotoa. Sivu 2 Vastavalo En huutaisi, jos kuuntelisit Pääkirjoitus » Muuttuva seurakunta » Miksi pitäisi pyytää anteeksi, jos on oikeassa? Sivut 10–11 » Maahanmuuttajatyö haastaa Sivu 4 ■ Mikkelissä perusevankeliumia Sivu 6 ■ Hitler on muotia Aasiassa Sivu 13 ■ Lisää vapaakirkollista yhteistyötä? Sivut 16–17 Sivu 3 » puheenaihe » uutiset » keskustelu » usko ja elämä » ajassa » radio-TV » ilmoitukset 2 puheenaihe 6. marraskuuta 2013 Kun lapsuuden yllä on unohduksen verho [email protected] Mika Poutala on nyt saman ikäinen kuin Sakari Poutala oli E kuollessaan. letään kaunista kesää 1990. Seitsemänvuotias Mika Poutala palaa seurakunnan kesäleiriltä isoveljensä Markuksen kanssa. Kotona kokoonnutaan keittiön pöydän ääreen. Päivi-äidillä on asiaa. Isä on kuollut leirin aikana. Suruviesti päätettiin kertoa pojille vasta leirin jälkeen. Vain puoli vuotta aiemmin diagnosoitu sidekudossyöpä on tehnyt tehtävänsä. Sakari Poutala on kuollessaan vasta 30-vuotias. – Pitkin elämää on tuntunut, että isä oli jo aikuinen, tavallaan vanha. Nyt ymmärrän, että isä oli tosi nuori kuollessaan, tänä vuonna itse kolmikymppistynyt luistelija Mika Poutala pohtii. Ei muistoja Isän ja pojan viimeisestä tapaamisesta sairaalassa Poutalalla ei ole muistikuvaa – niin kuin ei monesta muustakaan asiasta koko lapsuuden ajalta. Asiat ovat vain pyyhkiytyneet pois. – Melkein kaikki muistoni perustuvat valokuviin tai siihen, että joku muu on muistellut tilanteita, Poutala sanoo. – Muistojen katoamisen täytyy liittyä jotenkin isän kuolemaan, muuta en osaa sanoa. En kuitenkaan itse muista, että olisin ollut hirveän surullinen. – Kun äiti kertoi isän kuolemasta, tuli heti tunne, että isi on mennyt parempaan paikkaan. Tiesin myös, että minulla on Taivaan Isä, joka pitää huolta. – En ole koskaan tuntenut, että olisin jotenkin kärsinyt. Olen ollut sujut asian kanssa. Keskustelut läheisten kanssa piirtävät toisenlaista kuvaa. Syksyllä koulunsa aloittava Mika muuttuu hymypojasta surumieliseksi pikkumieheksi. Iltaisin itkettää, kun isän ikävä on niin kova. Käydään terapiassa. Rakennellaan arkea uudelleen. Mutta tästä aikuinen Mika ei itse muista mitään. Ehkä ihminen on luotu niin, että liian kovat asiat vain pyyhkiytyvät sielun pinnalta pois – vieden samalla mennessään myös muistamisen arvoisia asioita. – Moni on sanonut, että minulle pitäisi jossain vaiheessa tulla voimakas mullistus isän kuoleman vuoksi, viimeistään nyt, kun olen itse pienen pojan isä. Että alkaisin yhtäkkiä muistaa asioita. Vielä ei ole kuitenkaan mitään kriisiä kuulunut, Poutala sanoo ja katsoo lattialla telmivää kaksivuotiasta Elieliä. asuvalle Mikalle monta tärkeää taitoa. – En ollut koskaan kateellinen kenellekään, jos perheessä oli isä. Jos jollain kaverilla oli tosi mukava faija, niin nautin kyllä olostani poikkeuksellisen hyvin siinä kodissa. Puolitoista vuotta vanhemmalla isoveljellä Markuksella on ollut myös tärkeä rooli esikuvana. – Broidi joutui varmaan pakostikin huolehtimaan minusta lapsena. Olen luonteeltani paljon huolettomampi kuin Markus. Vancouverin opetukset Pian isän kuoleman jälkeen Mika Poutala kokeili ensimmäistä kertaa luistelua. Siitä alkoi urheilullinen uraputki, josta Poutala on tunnettu viimeiset kymmenen vuotta. Poutaloiden keittiön seinällä on neljä kelloa. Suomen lisäksi ne käyvät olympiakaupunkien Torinon, Vancouverin ja Sotshin aikaa – niissä Poutala on Suomea edustanut. Sotshin kisakomennus varmistui viime viikolla. Ja Sotshin eteen Poutala – tai pikemminkin koko perhe – tekee nyt töitä. Sunnuntaina isänpäivänä Mika on Kanadassa maailmancup-kilpailussa. – Olen vähentänyt reissaamista niin, että harjoittelukaudella tulen aina normaalisti viikonloppuisin kotiin. En ole seitsemää päivää pidempään poissa. Ulkomaanvuorokausia Poutalalle kertyy vuosittain sata. Jos Suomessa olisi yksikin pikaluisteluhalli, määrä puolittuisi. Poutalan perhe on tyypillinen huippuurheiluyksikkö: kompromissitkin tehdään niin, että ne ovat aina alisteisia urheilulle. Nykytekniikka on tullut reissulaisten avuksi. Eliel ja Sanni-vaimo tulevat kuvaruudulle Skypen avulla usein matkojen aikana. – Sotshi tulee olemaan kuitenkin vain kisa muiden joukossa, vaikkakin tärkeä, Mika Poutala sanoo. Vancouverissa 2010 Poutala luisteli 500 metrillä elämänsä alkuerät ja lähti finaaleihin johtoasemasta. Putoaminen viidennelle sijalle tuotti karvaan pettymyksen. – Vaikka olin kuinka tolkuttanut itselleni, ettei urheilu ole koko elämä, niin silloin kyllä tuntui, että kaikelta putosi pohja pois. Alhosta noustiin aikanaan, ja käteen jäi hyvä oppi arvojärjestyksestä. Vaikka Poutala suuntaa uusiin kisoihin yhtä täysillä kuin ennen, miehen puheesta kuulee, että urheilussa aina vaanivaan epäonnistumisen mahdolliseen suhtaudutaan nyt eri tavalla. Elämässä on läsnä myös 14-vuotiaana tehty iso ratkaisu: Jumalan täytyy olla aina ykkönen. Yläkouluikäinen luistelijalupaus ilmoitti tuolloin valmentajalle, ettei aio enää harjoitella perjantai-iltaisin, koska ei halunnut jättää Saalemin nuorteniltaa väliin. Hyviä miehiä ympärillä Monista Sakari-isän ystävistä tuli vuosien saatossa Mikalle huolehtijoita ja miehen malleja. Pete kuskasi seurakunnan kerhoon ja partioon. Riston kanssa oli mukava viettää aikaa, ja ystävyys on jatkunut aikuisenakin. Äidin uusi puoliso Jukka oli kätevä käsistään ja näytti nyt uudessa omakotitalossa Kellot keittiön seinällä kertovat, mitä aikaa olympiakaupungeissa eletään. Mika ja Eliel Poutala viettävät isän kotipäiviä yhdessä. – Rennon yhdessä olemisen merkitys korostuu, koska olen paljon poissa, Mika Poutala sanoo. RV Jos jollain kaverilla oli tosi mukava faija, niin nautin kyllä olostani poikkeuksellisen hyvin siinä kodissa. pääkirjoitus 3 6. marraskuuta 2013 Sanni Poutala Mika Poutala: ”Isätön poika voi onnistua” Anssi Tiittanen RV – Se oli elämäni yksi tärkeitä päätöksiä. Valmentaja oli viisas ja alkoi suunnitella harjoittelun tämän linjauksen mukaan. Ratkaisu tuki myös urheilua eikä päinvastoin. Ristin Voitto Kristillinen viikkolehti ■ Vuodesta 1912 ■ Päätoimittaja Leevi Launonen Suomen helluntaiseurakuntien julkaisu ■ 102. vuosikerta, ISSN 0355-4155 ■ www.ristinvoitto.fi Toimituksen postiosoite rv.toimitus@aikamedia. fi ■ Aikamedia/RV-lehti, Jäspilänkatu 2, 04250 KERAVA ■ fax (09) 495 676 lukeminen vienyt mennessään Onko olemassa sellainen riski, että ison osan vuodesta maailmalla viettävä urheilija alkaa elää kuin kahta elämää? Onko olemassa matka-Mika ja koti-Mika? – Sanoisin näin, että on olemassa kaksi arkea. Olen ihan sama ihminen koko ajan, mutta olen ottanut matkat mahdollisuutena erilaiseen ajankäyttöön. Kotona vapaa-aikana painottuu perheen kesken oleminen. Tarve korostuu, koska isä on niin paljon poissa. Reissussa taas Poutala käyttää lähes kaiken vapaa-ajan opiskelemiseen. Lukemistossa on johtamista, ajankäyttöä, ihmissuhdetaitoja ja esiintymistä. Edessä on urheilu-uran jälkeinen aika, jolloin Poutala haluaisi valjastaa urheilemalla ja lukemalla oppimansa asiat hyötykäyttöön. – Moni ihminen kaipaa käytännön opetusta siihen, miten elämässä saa eri osa-alueet toimimaan. Uskon simppeliin opastukseen, itsekin opiskelin valokuvausta pitkälti yksinkertaisten nettivideoiden avulla, Poutala kertoo. – Pitää edetä askel kerrallaan. Ensinnäkin: mikä saa innostumaan ja motivoitumaan? Mikä taas saa muuttamaan omia tapoja, jotka ohjaavat elämää? – Itsekin olen sellainen, että sytyn helposti moniin asioihin, mutta suurimman osan kohdalla huomaan parissa viikossa, että hei, ei tää ollutkaan niin toimiva juttu. Olen hyvä aloittamaan, mutten saattamaan loppuun. – Asian pitää olla tosi tärkeä ja sen pitää tuntua merkitykselliseltä pitkään, että se lopulta toteutuu, Poutala sanoo ja viittaa talonrakennukseen ja urheiluun. Ura puhujana on lähtökuopissa. Poutalalla on jo kiinnitys Speakers Forumiin. Vielä pitää kuitenkin lukea paljon, ehkä kirjoittaa myös kirja. – Kirja voisi olla hyvä maali itselle, ja asiakkaallekin takuu siitä, että kaveri tietää, mistä puhuu. Muuttuva seurakunta ”ÄlKÄÄ MuKAuTuKo tämän maailman menoon, vaan muuttu- kaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.” Tämä Raamatun jae jättää vain kaksi vaihtoehtoa: mukautumisen maailman menoon tai uudistumisen Jumalan tahdon mukaan. Muuttumattomuus, paikalleen pysähtyminen, ei ole vaihtoehto. Maailma ympärillämme muuttuu jatkuvasti, ja se pakottaa meidätkin muutokseen. Muutumme siis yhdessä ympäröivän maailman kanssa, mutta meidän muutokseemme vaikuttavat arvot tulevat aivan muualta. Entä mitä on mielen uudistus? Tämä raamatullinen käsite joutuu tarpeettoman usein törmäyskurssille ympäristön ulkoisen muutoksen kanssa. Joskus ennen vanhaan asiat yksinkertaistuivat niinkin selviksi, että farkkujen ostaminen oli mukautumista ja suorien housujen pitäminen mielen uudistusta. Seurakunnissamme eletään muutoksen aikaa tai ainakin sen odotuksessa. Monille muutos on toivon kipinä. Toisille se puolestaan tuottaa pelkoa mukautumisesta. On kuitenkin syytä huomata, että pysähtyneisyys ei ole koskaan Herrasta. Aina, kun Herran Henki vaikuttaa, jotakin muuttuu. Kristus on sitoutunut esittelemään Isälleen seurakunnan, joka on pyhä ja moitteeton. Aina, kun Herran Henki vaikuttaa, jotakin muuttuu. Esko Matikainen Kirjoittaja on Suomen Helluntaikirkon toiminnanjohtaja. Orpokodin avajaiset Viitasaarella Jos isä ei olisikaan kuollut Sakari Poutala on haudattu Malmin hautausmaalle. – Haudalla tulee käytyä harvoin. Yleensä kerran vuodessa jouluna, Mika sanoo. Olisiko elämä erilaista, jos isä ei olisi kuollut? – Varmasti olisi. En kuitenkaan ole varma, olisivatko asiat paremmin. Jumalan suunnitelmaan kuului tämä. Poutala uskoo, että yksi osa sisällä palavaa liekkiä on halu näyttää, että isätönkin poika voi pärjätä elämässä. – Jos isä ei olisi kuollut, tuskin olisin esimerkiksi koskaan aloittanut luistelua. Ehkä Sakarikin katsoo isänpäivänä kisoja ja on ylpeä jäällä viilettävästä Mikasta. Kristus näkee jo edeltä käsin seurakunnan puhtaana ja tahrattomana. Mutta hän näkee myös seurakuntaa uhkaavat vaaralliset trendit ja kehityskulut. Osa näistä uhkakuvista tulee seurakunnan sisältä, osa ulkopuolelta. Ylipaimenemme Jeesus haluaa havahduttaa seurakunnan paimenet näkemään ajan luonteen ja reagoimaan siihen oikealla tavalla. ”Älkää jokaista henkeä uskoko”, varoitti apostoli Johannes. Seurakuntien ja herätysliikkeen muiden johtohenkilöiden on tietoisesti varauduttava muutosten tulvaan. Juuri, kun tuntuu siltä, että olemme saaneet yhden muutosprojektin valmiiksi, on kolme keskeneräistä jo odottamassa – kaikki Talvipäivien hyväksyminä. Paavalin mukaan meidän on oltava avoimia muutokselle. Rakenteistamme ei saa tulla kuvia, joita jäämme kumartamaan. Yhtä lailla seurakunnan on oltava herkkä tajuamaan ympäröivästä yhteiskunnasta tulevat signaalit. nais Yksi alue, jossa tarvitaan oikeaa muutosta, on naisten asema seurakunnan palveluviroissa. Se on vanha hä asia, jota Pyhä Henki haluaisi meidän selkeyttävän hänen kunniakseen. sa Myös seurakunnan ulkopuolella käydään samaan aikaan keskustelua naisten asemasta, Sik mutta täysin erilaiselta arvopohjalta. Siksi tarvitsemme profeetallista ääntä ja apostolista näkökykyä erottaa nämä virtaukset toisistaan. Silloin emme mukaudu tämän maailman ajan mukaan, vaan muutumme mielen uudistuksen kautta. ESKo HAlME [email protected] Kalle Rantanen raportoi orpokodin vihkiäisistä Viitasaaren Pasalan kylässä. RV 9/1947. Helluntaiherätyksen ensimmäinen Orpokoti Viitasaarella, jota on uudelleen rakennettu ja laajennettu, vihittiin tarkoitukseensa juhannuspäivänä. –– Varsinainen vihkiäisjuhla alkoi klo 14 uskovaisten ja kutsuvieraiden läsnäollessa. Kuopion Elim-seurakunnan sekakuoron laulettua tilaisuuteen sopivia lauluja, lausui Orpokodin talouden hoitaja Juho Pennanen kaikki vieraat tervetulleeksi. Saarnaaja Vilho Hartonen piti ihanan ja sydämille käyvän juhlapuheen. Veli Soininen esitti kodin historiikkia koskevan selostuksen. Viitasaaren kunnan edustajana puhui huol- toesimies K. Vesterinen. Puheessaan hän kiinnitti huomiota siihen suureen ja arvokkaaseen työhön mitä tämän kodin kautta on tehty ja tullaan tekemään, vähäosaisten hyväksi, lausuen iloitsevansa siitä, että tällainen laitos on noussut juuri heidän kuntansa alueelle, ilman kunnan varoja ja avustuksia. Antaako pasuuna selvän äänen, kysyy Jouko Heinikainen tarkoittaen RV-lehteä. RV 15/1984. Rakas Ristin Voitto. Olen lukenut sinua vuosikymmenet. Olen pitänyt sinua helluntaiherätyksen virallisena lehtenä. Olen tottunut luottamaan antamaasi sanomaan. –– Viime aikoina olen joutunut kyselemään: kumpi on muuttunut, sinä vai minä, sillä olen nykyisin sinua lukiessani usein harmistunut ja joskus tullut melkein vihaiseksi. Minusta tuntuu, että sinä olet kiinalaistunut. Tuntuu, kuin olisit päästänyt sivuillesi kiinalaisen periaatteen: antaa kaikkien kukkien kukkia, eli antaa kaikkien kirjoitusten päästä sivuillesi. Sitä vain kyselen, miten rakentavaa tämä on. –– Viimeisessä lähetyslehdessä oli lausuma, jossa sanottiin, että on kieroutunutta jakaa ihmiset evankelistoiksi ja opettajiksi. Onko Raamattu kieroutunut ja milloin, sillä vielä eilen minun painokseni suoritti tämän jaon Efesolaiskirjeessä? Tekisi mieleni sanoa, että jo riittää. Sekaisin tässä menee vähemmästäkin, kun viskellään kaikissa opintuulissa. Olen nykyisin sinua lukiessani usein harmistunut ja joskus tullut melkein vihaiseksi.
© Copyright 2024