-min lehti, Iitti 2011
a j n e B -min lehti, Iitti 2011 Älä tee sitä samaa kuin kaikki muut, tee vähän paremmin. Usko omaan itseesi ja omaan tapaasi tehdä. Benjam Eerola Toriemännät Eila ja Titta joukkoineen kutsuvat Sinut aitojen makujen äärelle! Hyväntuulisesta Heilasta löydät Benjamin Lihatorin palvelevan lihatiskin Dorrit - tuotteiden kalatiskin Paikan päällä valmistettuja Viini - Heilan tilaviinejä, siidereitä ja limonadeja sekä pienpanimo-oluita Laatuherkkuja ja kädentaitoja lähes kahdeltasadalta pientuottajalta Näillä sanoilla alkaa ProAgria Maaseutukeskusten Liiton julkaisema Maatilayritysten menestystarinoita - kirja. Meidät on nimetty Liha-alan oman tien kulkijoiksi. Aika osuvasti otsikoitu, täytyy myöntää. Tuntuu nimittäin siltä, että kuluneen vuoden aikana tätä meidän polkuamme ja tapaamme tehdä asioita on mittailtu monelta kulmalta ja ihan hyväksi havaittu. Mieleeni on painunut luentoni hämäläisille isännille ja emännille, lukuisat yhteydenottopyynnöt milloin opastamiseen, neuvomiseen, kehittämiseen tai uuden lähiruokayrittäjyyden luomiseen. Kuluttajien kysyntä on muuttunut pientuotantoa suosivammaksi ja on huomattu, ettei lähikaupasta niin helposti löydy paikallisia perunoita. Samaan aikaan suomalaisen maatilayrittäjyyden ja etenkin sikatalouden on todettu olevan melkoisten haasteiden edessä. Tulevaisuudessa on todellisia uhkakuvia. Onko ainoa tapa pärjätä kilpailussa matkia toisia, tehostaa ja karsia kustannuksia minimiin suurentaen yksikkökokoa? Uutta on luotava. Palloa ei kuitenkaan tarvitse keksiä uudelleen. Possussa on samat kaksi kinkkua ja sisäfileetä juhannuksena ja jouluna. Maassamme pitäisi osata katsoa asioita uusista vinkkeleistä ja löytää toimintatapoja, joilla arvostetaan ja tehdään oikeasti mahdolliseksi ostaa paikallisesti tuotettua, aitoa, alkuperäistä, hyvää ruokaa. Olen aiemminkin pohdiskellut tämän yhtälön vastausta, eikä ratkaisua ole vielä löytynyt. Meillä on näyttää paikallisesti toimiva malli ja esimerkki, mutta huoli kasvaa laajemmalle: kuinka etelän isojen asutuskeskittyminen tai Kainuun harvaan asutun maakunnan väelle voitaisiin tarjota sitä kaikkea hyvää, paikallista ja maukasta. Elintarviketuotannon tulevaisuudesta koko maassa meidän jokaisen tulee kantaa vastuuta. Pienten yritysten herkuissa ne makuhelmet piilevät. Hyvänä ruokapaikkana mainetta niittänyt Cafe Heila tarjoaa lähileivonnaisia tuoreen kahvin kera, herkkuja a la carte listalta ja arkilounaita. Tilaa riittää myös myös isommille ryhmille. Benja -min lehti on Iitin Kausalassa ja Heinolassa toimivien Ainoa pysyvä on muutos – ja siinä sen mahdollisuus Ismo Eerola Tämäkin on lainaus mainitsemastani kirjasta. Millä vauhdilla sitten muutumme? Painiskelemme perinteisyyden ja uutuuksien viehättävyyden kesken. Haluamme kuunnella asiakkaitamme ja tehdä teidän mielipiteillenne ja toiveillenne tilaa. Kaiken perässä emme kuitenkaan voi juosta vaan olemme rajanneet karsinamme. Hyvät, tukevat seinät ja raamit, paksu perusta tukijalkana. Tutuiksi tulleet juttutuokiot asiakaspalvelussa ovat edelleen parasta työssäni. Viime perjantaina toivoin jalkani valettavaksi kassan taakse betoniin, jotta siinä pysyisin ja saisin nauttia palvelemisesta. Tuleva kiireinen kesä saa taas sykkeen nousemaan ja innostuksen punan poskille. Tätä työtä rakastan! Benjamin Maatilatorin ja Benjamin Lihatorin asiakaslehti. Lähiruokatori Heila, E4 Heinolan pohjoinen liittymä 24 Työmiehentie 35, 18200 Heinola puh. 010 239 2399 [email protected] www.heilan.fi Päätoimittaja: Toimitus ja taitto: Eila Eerola puh. (05) 3260 247, 0400 750 491 Studio Salokannel & Toivonen, Lahti Julkaisija ja ilmoitusmyynti: Paino: BMT Iitti Oy, Iitintie 6, 47400 Kausala puh. (05) 3260 247 Esa Print Oy, Lahti Eila Eerola Benjamin Maatilatori www.maatilatori.fi 3 Benjamin possut maailmalla Ei varmastikaan ole yhtään sellaista kokkia tai keittiömestaria joka ei hyvän ruoan salaisuutena ja perustana painottaisi hyviä raaka-aineita. Mitä laadukkaampaan ja maukkaampaan, nautinnollisempaan ruokailukokemukseen ravintolat ovat sitoutuneet, sitä tärkeämmäksi raakaaineiden todellinen laatu ja arvoketju, jopa merkitysketju muodostuvat. Benjamin eettisesti hyvin tuotettu, stressitöntä purupohjaa tonkivan sianelämää eläneen ja viljalla ja jälkiruokaheinällä ruokitun lähipossun liha on lunastanut paikkansa vaativimpien ravintoloiden keittiöissä. Helsinkiläisten ja muidenkin kulinarismia ja laatua arvostavien ravintoloiden menun sivuilla mainitaan usein raaka-ainelähde myös eri ruoka-annoksissa, eikä vain esimerkiksi viineissä. Benjamin viljapossunliha on tae sekä kokille, että asiakkaalle hyvästä raaka-aineesta ja sitä kautta hyvästä makukokemuksesta. Tämän takuun merkiksi maatilatorilla on luotu oma sertifikaatti, Hyvin pidettyä -laatta, jonka voi saada omakseen ravintolansa seinään ja laatunsa merkiksi sellainen raaka-aineen käyttäjä, joka osaltaan sitoutuu hyvin pidetyn ruoan tarjoamiseen. Laatta on kuin sinetti, joka omalla pienellä vaatimattomalla tavallaan osoittaa sisällön luotettavuuden ja arvon. TONTTU TUNTEE PARHAAN POSSUN Tonttu ja possu on lyömätön yhdistelmä, ainakin ravintola Pihatonttu ja Benjamin viljapossu ovat löytäneet toisensa tavalla, joka käy malliesimerkistä toimivan ravintolakonseptin kehittämisestä. Vain peruskoulun ruokala on enää paikka, jossa tarjotaan kaikkea kaikille. Muualla joudutaan erikoistumaan, profiloitumaan, konseptoimaan, rakentamaan käyttäjiensä mukaisia palveluja. Jokainen ravintola tarvitsee oman identiteettinsä, syyn olla olemassa. Jokainen ravintolassa käynti kokemus vastaa ruokailijan odotuksiin, joko palkiten ja vastaten laatulupaukseen tai sitten 6 vähättelemällä asiakkaan toiveita. Erikoistumisen ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa erikoisuuksia ja eksotiikkaa. Hyvästä pohjoismaisesta ruokaperinteestä löytyy nykyaikaan sopiva ydin. Pihatonttu on konstailematon ruoka- ja seurusteluravintola Eerikinkadulla Helsingissä. Ateria Pihatontun tapaan syödään rauhassa nautiskellen hyvän päälle hyvää. Siellä tarjotaan vaihtuva lounaslista. Keittiömestari Kari Suomen a´la carte lista on monipuolinen, sesonkeja seuraava. Ravintolan erikoisuus on oma viljapossulista: sinappipaneroitua viljapossunkyljystä, laavagrillissä mehevöitettyä hedelmäistä viljapossun lapavarrasta. Itse opin ravintolakoulun olutkurssilla ruokaperinteiden kehittyvän käsi kädessä kunkin maanosan olosuhteiden kanssa. Pohjoiseen ilmanalaan kuuluu vilja hedelmien sijaan. Porsaita on pystytty kasvattamaan karussa ja kylmässä ilmanalassa. Ne eivät ole tarvinneet suuria laidunmaita. Porsaanlihan valmistustavat ovat sopineet talven yli kantavaan pitkään säilömiseen. Suolaus ja savustus, hapan leipä, etikkaan säilöminen, fermentointi, viljaisa sahti ja olut kuuluvat pohjoiseen makuhistoriaan. Tämä pohjoinen makuhistoria, sen parhaiden puolien konstailematon ydin on Pihatontun erikoisuus. Pihatontun ruokalista vannoo oman, persoonallisen ruokakulttuurimme nimiin siinä missä ranskalainen tai italialainen omaansa. Ravintolapäällikkö Jenni Nieminen vastaa osaltaan siitä, että konseptia toteutetaan laadukkaalla ja ryhdikkäällä tavalla. ”Benjamin palkitun viljapossun, siitä valmistettujen aterioiden kyytipojaksi sopivat luomuolut, omenainen orgaaninen siideri, luomuviini”. Kun tekeminen on linjakasta ja tekemisessä noudatetaan ydinideaa, syntyy vahva persoonallinen ja aito kokonaisuus. 7 Teksti: Riikka Salokannel Kuvat: Rami Toivonen SAVUSAUNAPALVI ON SUOMALAISEN MIELEEN Kissalan veljekset tai koskenlaskijat, molemmilla lempinimillä voi Kimmo Nevalaisen lihaherkkuja valmistavan Savumajan väkeä kutsua. Hirvensalmen Kissakosken historiallisessa tehdasmiljöössä syntyvät lihajalosteet, palvituotteet savustetaan Mäntyharjun Miekankosken kuohujen äärellä. Vuonna 1997 perustetussa lähilihan jalostamossa tehdään kypsennettyjä lihavalmisteita, mustaa savusaunapalvia, lihahyytelöitä, raakalihavalmisteita. Benjamin palvelevaan lihatiskiin toimitetuista lähiruokajalosteista luonnonsuoleen tehdyt makkarat ja nakit sekä savusaunapalvi ovat ylivoimaisesti suosituinta. ”Tekemisen filosofiana meillä on monipuolisesti vaikka pienesti hyvää, kertoo Kimmo Nevalainen yrittäjä ja intohimoinen uusien tuotteiden kokeilija ja kehittäjä. Vaikka tuotantomäärät ovat pieniä lihateollisuuteen verrattuna, laadun toistettavuus on ehdoton vaatimus. Palvelupisteistä tapahtuva myynti on ehdoton etu tuotekehitykseen, palautteen saa välittömästi. Yhteistyössä Benjamin Lihatorin kanssa Nevalainen arvostaa erityisesti selkeyttä, Kimmo Nevalainen ammattitaitoa ja reiluutta. Kuormat ajetaan vuoroviikkoon, toimitukset puolin ja toisin pitävät. Ismo Eerola puolestaan arvostaa Nevalaisessa erityisesti kokeilumieltä ja hurttia mutta erittäin ammattitaitoista asennetta: ”Yhdessä kehittelemme milloin kotimaista ”Parman” kinkkua, milloin maistelemme ja tirisytämme uusvanhoja reseptejä, kuten vaikka tuota savusaunapalvia”. Savumajan tuotteet myydään omasta tehtaan myymälästä, Mikkelin kauppahallista sekä lähiruokaan vihkiytyneiden jakeluteiden kautta. Heilan ja maatilatorien lisäksi jopa oman jakeluauton kautta lihatuotteet päätyvät herkkusuille. ”Toimitamme tuotteitamme myös suoraan ravintoloille ja teemme jalosteita asiakkaan itsensä toimittamasta, tarkastetusta liharaaka-aineesta. Me teemme rahtipalvausta ja käsittelemme myös riistalihaa. Käsittelemme monenlaista lihaa. Teemme makkaroiden ja savustuksen lisäksi muottiin kokolihaleikkeitä, viherpippuri- ja aurajuustoleikettä. Maksapateet, keittokinkku ja lihahyytelöt ovat myös erikoisuuksiamme”. Benjamin lihatorin kanssa yhteistyö on sujunut hyvin. Jo se, että tuotteet ovat päässeet tiskiin, on laadun tae. Todellinen laatu syntyy valmistusvaiheiden yksityiskohtien laadusta, palvaussaunan kiuas lämmitetään vain ja ainoastaan leppähaloilla. Sitä tehdään, mistä ihmiset pitävät, mitä he arvostavat ja minkä vuoksi ovat valmiita aina uudestaan ja uudestaan käyttämään palveluita ja tuotteita. Timo Mouhu Savumaja K. Nevalainen 0400 507 586 Vahvamäentie 42, Kissakoski, Hirvensalmi [email protected] Kissakosken tehtaanmyymälä auki perjantaisin Kauppahalli Mikkeli maaanantaista lauantaihin 9 HyväSikala XO Oy Benjam Eerola oli kaukaa viisas mies. Hänellä oli auto ennen taloon johtavaa tietä. Sama viisaus ja näkemys on periytynyt sukupolvelta toiselle. Ismo Eerola on kaukaa viisas mies. Hän on tarkalla korvalla seurannut ajan ilmiöitä, toteuttanut eettisesti kestävän lihantuotannon mallin. Hän myös uskoo, että ihmiset eivät halua vain kauhistella eläinten kohtelua vaan ovat valmiita toimimaan kestävän lihantuotannon edistämiseksi. Hän haluaa meidät kanssaan eettisesti kestävän, maukkaan lihan tuottajiksi, ennen kuin uusi sikala on edes valmis. Iitissä Eerolan tilalla ennakkoluulottomuus näkyy myös konkreettisina tekoina. Kompostoiva purupohjasikala toimii hyvin, vaikkei se olekaan alan yleinen käytäntö. Eläinten tonkiva lajinmukainen elämä yhdessä ympäristön ja valumien kannalta optimaalisen kompostoivan ratkaisun avulla luulisi olevan yleisemminkin käytössä. Mutta siihen investointi vaati rohkeutta. Päivittäinen työ sikalassa tehdään aikaa ja viljaa säästämättä, se vaatii ahkeruutta. Hyvin tekeminen vaatii näkemystä, uskoa omaan visioon ja kykyä toteuttaa se. Ismo Eerola uskoo konkreettisiin tekoihin. Benjamin lihatorin 15-vuotisen toiminnan aikana, merkityksellisen lihantuotannon kysyntä ja tarve on tasaisesti lisääntynyt. Eerolat ovat myös kokeneet, että asiakkaat kokevat hyvät tuotteet omikseen. Viljapossua ostettaessa ei hankita vain hyvää sianlihaa ruoan laittoon, vaan siinä halutaan maksaa myös koko arvoketjusta. Ihminen äänestää valinnoillaan. misen omilla viineillä ilman, että sitoutuu ranskalaiseksi maanviljelijäksi. Toisaalta lomaosake markkinoilla on hyviä toimivia malleja sille, miten pienellä investoineilla osaomistajuudella voi päästä todella hyvien lomakokemusten omistajaksi. Tämän osaomistajuuden toteuttamiseksi Ismo Eerola käynnistää perustamansa Hyvä Sikala XO Oy:n osakeannin, jossa lasketaan liikkeelle 2500 nimellisarvoltaan euron arvoista osaketta 200€ kappalemyyntihintaan. Parhaillaan on käynnissä osakkeiden ennakkovaraus. Osakkeita lasketaan liikkeelle rajallinen määrä. Yrittäjävastuu ja päätösvaltaisuus säilyvät Eeroloilla, mutta osakkuuden myötä Benjamin lihatorin tuotteisiin ja toimintatapaan sitoutuneet ja sen omakseen kokevat asiakkaat voivat hyödyntää asiakasomistajuuden hyötyjä ja etuja. Osakkaaksi uuteen purupohjasikalaan Parasta XO:ta Seuraavaksi Ismo on rakentamassa uutta 400 sikapaikan purupohjasikalaa, jonka yhteydessä 300 lihasikapaikan kesäsikalaosasto. Sikala perustetaan osakeyhtiöksi, jonka osakkaaksi on mahdollista nyt päästä. Osakkuus on sekä kannanotto tuotantotavan puolesta, että tie kestävään elintarviketuotannon tuottajaksi ja omistajaksi. Osakasomistajalle aukeaa tie hyvän ja laadukkaan lihantuotannon ytimeen. Tällainen omistajuus on tuttua esimerkiksi viinitilaosuuksina. Osakkuus viinitilasta mahdollistaa oman viinikellarin kartutta- laatua. Tässä sikalassa saparot on sikkuralla. Possut syövät lähiruokaa, omilla ja lähitilojen pelloilla kasvanutta ohraa ja kauraa. Lisäravinteina on kasvulle välttämättömiä vitamiineja, kivennäis- ja hivenaineita. Jälkiruoaksi on lihan laatua parantavaa kuivattua heinää. Antibiootteja saatikka geenimanipulointia ei käytetä eikä tarvita. Kasvaneet siat teurastetaan Iitin Kausalassa. Lyhyet kuljetus- matkat ja se että yhteen kyytiin menee aina oman lauman eläimiä, vähentävät stressiä, edes matkalla ei tarvitse tapella asemasta laumassa. Tätä on eettinen, sikojen lajinmukaisen elämänmuodon salliva Benjamin possujen elinkaari. Näin syntyy parasta XO:ta Benjamin Hyvin Pidettyä Viljapossua. Kuten toisessakin tunnetussa nautintoaineessa Benjamin Hyvin Pidetty Viljapossu on parasta XO:ta. Possut syntyvät Iitin Vuolenkoskella, Finskaksen sikalassa. Emakot saavat porsia vapaasti. Possut kasvavat tilavassa, ja nyt laajentuvassa sikalassa Ismo Eerolan hyvässä huolenpidossa Iitin Kauramaan kylän Heikkolassa. Possuilla on lämmintä ja kuivaa yli puolimetrisellä purupatjalla. Elintilaa sikaa kohden on n. 2m2, kaksinkertaisesti nykyiseen lainsäätäjän vaatimaan tilamääräykseen verrattuna. Runsas liikunta, tonkiminen, omassa laumassa kasvaminen, stressittömyys parantaa lihan Kuva kirjasta Maatilayritysten menestystarinoita, Pro Agria Keskusten Liitto Kirjan valokuvat Jouni Ranta 10 11 HyväSikala XO Oy OSAK EKIRJ Nro 1 /2500 Ismo Nyt on aika merkitä HyväSikala XO Oy:n HyväSikala XO Oy osakkeita ja päästä näin omistajana 2356275-1 Perustettu 6.9.2010 Rekisteröity 12.10.2010 mukaan Benjamin Hyvin Pidetyn Viljapossun tuotantoon ja siihen hyvään ja herkulliseen mitä osakkuus mukanaan tuo. Parhaiten se käy ottamalla suoraan yhteyttä tulevaan yhtiökumppaniin Ismo Eerolaan. omist HyväS nimis Osakepääoma 2500 € Nimellisarvo 1 €, osakemäärä 2500 kpl (Ismo Eerola) Osakk Osakepääoman korotus; - yhteensä tarjotaan nyt 750 uutta osaketta - nimellisarvo 1 € / osake ja merkintähinta 200 € - ylikurssi kirjataan yhtiön omaan vapaaseen pääomaan - mahdollisesti myöhemmin tarjotaan vielä merkittäväksi enintään 1749 osaketta Hallituksen pj Ismo Eerola 0400 155 049 Lapinkulmantie 270, 47610 Kymentaka [email protected] HyväS Ismo 12 ikala Iitissä 1.6.20 ikala uksen (1) XO Oy htiön osakk een n een. imelli sarvo on (1 ) euro . Eerola Hallit Eerola aa yh den en os akey A valtuu 11 XO Oy 13 ttami na Eila E erola TÄYS KYMPPI! Pate ”Minä käyn Benjamin maatilatorilla ainakin kerran viikossa, vaikka en edes syö lihaa” viittaa Päivi Ahtiainen-Touko siihen, että eniten maatilatorille väkeä vetää maan mainio lihatiski. ”Aluksi kävin täältä hakemassa hiivatonta leipää ja sittemmin olen jäänyt koukkuun. Saan täältä lähiruokaa, puhdasta ruokaa, lisäaineetonta ruokaa, käsittelemätöntä ruokaa juuri kuten haluan. Tuoreita vihanneksia, leivonnaisia ja vapaan kanan munia haen usein ja erityisesti juustoja. Tuorejuustot ovat loistavia” hehkuttaa Päivi. Benjamin maatilatori on aito asia ja ansaitsee täyden kympin! Kymmenen vuotta sitten Iitin maatilatori muuttui Benjamin maatilatoriksi ja Benjamin lihatorin väki otti hoitaakseen koko torin. Vuosiin mahtuu paljon: hyvää ruokaa, tuotteita ja ihmisiä. Jokainen päivä on erilainen ja jokaisena päivänä henkilökunta palvelee ilolla maatilatorin asiakkaita. Yksi on kuitenkin kaikille yhteistä, maatilatori tuntuu omalta paikalta. ”Kyl mie käyn tääl usein, kun asun niin lähel” kertoo Sanni Kyttä ”tääl on hyvä käyvä”. Grillimakkaraa hakemassa oli kouvolalainen Henri Soikkeli, joka käy maatilatorilla viikon tai kahden välein. Työpaikka on naapurissa. Siellä metallipajalla syntyvät niin mönkijän peräkärryt kuin metalliset kalusteet. ”Melkein tossa lihatiskillä roikun, kun täällä käyn” kertoo metallimies maatilatorilla käynnin motiiveistaan. 15 ”Meillä on täällä vakipöytä, käymme täällä useamman kerran viikossa, oikeastaan tämä on olohuoneemme” kertovat ystävykset Virpi Petäjämäki, Sari Buddas ja Satu Leppänen. Virpi myös tekee lähiruokaa torille myytäväksi, ruokapakasteita, kotiruokia, chilikastiketta, kotikosmetiikkaa. ”Hengailemme täällä mielellämme, lihamestari on aivan ihana ja henkilökunta on loistavaa” tirskuvat tytöt. Jaalasta vakitapaamiseen pyörähtänyt Satu, kertoo että 10 kilometriä kauppamatkaa ei tunnu missään, kun perillä on hyviä tuotteita ja mahdollisuus tavata ystäviä. Jo Lintukankaiden aikaan pitopalveluyrittäjä Annikki Ruokonen kävi raakaaine hankinnoilla torilla. ”Täältä saa erikoista ja väki valmistelee ainekset juuri sellaisiksi kuin haluan”. Lihatiskiltä kaikki alkoi, mutta nauravainen Annikki käyttää myös paljon kalatiskiä. ”Ryhmille ruokaa laittaessa voin helposti huomioida myös erityistarpeita, täällä on monipuolinen gluteenittomien tuotteiden valikoima”. Iirin musiikkijuhlat on meillä täällä tapaus. Juhlille valmistetaan aina Benjamin possun pataa ja grillissä on tietenkin näitä täyslihamakkaroita. Laadukkaat juhlat ja laadukasta ruokaa. Sirpa Palokari tuli poikansa Lassin kanssa Nastolasta vartavasten ostoksille, vaikka matkaa onkin kymmenisen kilometriä. ”Tänne on kiva tullaa ja samalla juoda kahvit”. Paikan tekee houkuttelevaksi runsas tarjonta. ”Täällä voi oikeasti tehdä koko ruokaostokset” toteaa Sirpa, ”ja sellaisia herkkuja, mitä muualta ei saa on paljon”. Tällä kertaa mukaan löytyi myös lahjatavaraa, pieni lelu ja riisisuklaata. ”Pyöräilin juuri hautuumaalta, ja pysähdyin kahville, tänne on niin helppo piipahtaa. Ja kyllä mie käyn täällä paljon ostoksilla, erityisesti silloin kun tytär Saksasta on perheineen käymässä. Silloin haetaan täältä kaikki ja vävymies Ralf grillaa. Ja paljon he vievät täältä tuliaisia ja viemisiä Saksaan” kertoo Laila Vahvelainen, jonka tyttären nyt jo aikuiset lapset myös viihtyvät lomillaan Iitissä mummin luona. Kahteenpekkaan olivat kaupoilla Matti ja pojanpoikansa Mika Roininen. ”Maalaispalvin takia täällä käydään ja maalaisleipää hakemassa”. Benjamin maatilatorilla miehet kertovat käyneensä sen koko olemassaolon ajan. Paikka on sopivasti matkan varrella kun miehet Lahdesta ja Uudesta kylästä kulkevat harrastamassa. 16 17 Riikka Salokannel Lähimuotoilua Benjamin maatilatorilla ja Heila lähiruokatorilla on hyvien tuotteiden lisäksi aina panostettu myös tilaan. Persoonallinen, aitoja asioita viestivä miljöö on tärkeä osa kokonaisuutta. Lahden muotoilu- ja taideinstituutin kalustesuunnittelun opiskelija Isko Lappalainen jatkaa osaltaan kehitystyötä suunnittelemalla Heilaan uutta kokonaisilmettä, kalusteita, valaistusta. ”Tavoitteena on tuoda tilaan moderni maalaisuus ja näyttää asiakkaille mistä tuotteet tulevat” oli toriemäntä Titta Pihamaan brieffaus tehtävään. Isko on opinnäytetyössään pyrkinyt juuri tähän, välittämään lähiruokatorin idean ja tunnelman suunnitelmassaan. Arvostan puuarkkitehtuuristaan tunnetun ja palkitun Hermann Kaufmanin töitä ja filosofiaa; luonnonmateriaaleja, lähimateriaaleja, rakenteita, joissa liitokset näkyvät. Olin aluksi ajatellut myymäläkalusteiden materiaaliksi lehtikuusta, mutta se tuotaisiin kaukaa Venäjän metsistä vaikka suomalaista kuusta saa ihan tästä läheltä, Isko kertoo valintansa perusteista. Höylätty kuusi sopii muutenkin kalusteisiin. Haluttu raffi maalaisilme tulee materiaalista, samalla kun haluttu modernius tulee kalusteiden rakenteista. Myös tilan valotunnelmaan nuori suunnittelija halusi parannusta. Valojen yleisilme on tasainen. Suunnitelmassa yhdistyivät loisteputkien yleisvaloon hiilettömät Skiluxkohdevalot ja käsityöläistunnelmaan sopivat virkatut lampunvarjostimet. Suunnittelijan mukaan, riippumatta siitä tehdäänkö asioita isolla tai pienellä budjetilla, valaistuksella tehdään tilaan tunnelma. 18 Lopputyössään Lappalainen pohti myös koko myymälän pohjaratkaisua, mietti kiertosuuntia ja kulkuväyliä. Talon arkkitehtooniset ratkaisut, viinimyyntiin liittyvä lainsäädäntö yhdessä kassatyöskentelyn kanssa vaikuttivat siihen, että kovin helpolla ei perusratkaisua saisi muutettua. Ongelmana on, että myymälään ensikertaa tuleva ei helposti hahmota aulan takaosassa sijaitsevan sisäänmenoporttia, vaan harhautuu liikkeeseen kassojen kautta vastavirtaan. Ratkaisu olisi ehkä mahdollinen pistämällä kaupan koko hyllyjärjestys uusiksi, mutta toisaalta jo toisella kerralla Heilaan tulevat lähiruoan ystävät löytävät oikealle reitille lihatiskien ja vihannespöytien ääreen. Lappalaisen opinnäytetyö, samoin kuin suunnittelija itse valmistuvat tämän kevään aikana, Isko muotoilun koulutusohjelmasta kalustemuotoilijaksi. Nuori ja aikaansaapa kaveri ei ole kuitenkaan jäänyt odottelemaan virallista valmistumistaan. Opiskelukollega Mikko Murtosen kanssa he ovat perustaneet yhdessä muotoilutoimisto Iam design Oy:n Lahteen tiede-ja yrityspuiston yrityshautomoon. Opinnäytetyö valmistuu yöaikaan päivien kuluessa varsinaisten suunnittelutoimeksiantojen toteutukseen. Suunnittelua tehdään sekä lähelle, onhan Lahti osa maailman muotoilupääkaupunkia, että kauas. Keväiset Pietarin ja Barcelonan projektit ovat avanneet nuorille suunnittelijoille ovet kansainvälisiin muotoilutehtäviin. 19 Teksti: Riikka Salokannel Kuvat: Riikka Salokannel ja Rami Toivonen Työkalut pitää olla kunnossa Poistimme siannahan terävällä fileointiveitsellä Pienempien palojen kanssa on helpompi toimia Ameriikanpekonia Iitistä Meillä syödään aika usein pekonia. Ei niinkään raskaana englantilaisena aamupalana sellaisenaan vaan osana, maun antajana, kääräistynä herkkusienen tai broilerinpalan päälle. Italialaiselta vaihtarityttö Franzeskalta opimme sellaisen pekonipastan reseptin, joka on pelastanut nälkäisen, mutta maukkaasta tykkäävän perheemme mitä tänään syötäisiin –ruokahuolesta useammin kuin kerran. Franzeskan pastassa keitetään spagetit, ruskistetaan sipulia ja pekoni pieninä paloina ja sekoitetaan ne keskenään. Joukkoon kananmunan keltuainen, parmesaan-juustoa, valkopippuria ja suolaa. Siinä kaikki. Itse olen keittiössä, jos en nyt uusavuton, niin kyllä sellainen 400 grammaa jauhelihaa tai paketti ameriikanpekonia –kokki, jolta jää hirventurpa-aladoopit ja muut Paloiteltua lihaa suolasimme vuorokauden hanhipaistit tekemättä. Onneksi talossa on mies, jonka kulinaarinen harrastuneisuus on sitä luokkaa, että lihaliemikin on itse keitettävä, varsinkin silloin kun sattuu into päälle. Voitte uskoa, mikä inspiroitumisen lähde Benjamin lihatiski meille on. Mutta vaikka kuinka vannomme eettisen tuotannon ja hyvien raaka-aineiden nimeen tuo ameriikanpekoni on edelleen ollut sellaista valmiiksi pakattua, kaupan kuin kaupan einestiskistä hankittua. Ohutsiivuista, rapeaksirapsahtavaksi paistuvaa siankylkeä kun ei palvelutiskissä ole. Toki tiedämme syyn, tuoreesta possunlihasta ei ohuenohuita siivuja niin vaan leikatakaan. Kylki pekoniksi Päätimme kuitenkin selvittää, miten viljapossusta saisi maailman parasta pekonia. Iitistä haimme palasen, ison palan kylkeä. Siinä olivat kylkiluut vielä mukana. Ne leikattiin irti, esikeitettiin Valtasen Heikin ohjeen mukaan laakerinlehdellä, pippurilla ja suolalla maustetussa liemessä pari tuntia ja lämpöisinä pistettiin marinoitumaan grillausta varten. Pekonia oltiin tekemässä, mutta sivutuotteena syntyi hauska grilli-ilta ja mahdottoman mureat kylkiribsit. Sitten suolaus. 1 osa karkeaa merisuolaa ja 10 osaa vettä on hyvä suolausliemi. Sokeria voi pari palaa laittaa joukkoon myös. Vesi on kuumennettava, jotta suolakiteet saa liuotettua ja sitten jäähdytettävä, ettei varsinainen kypsennys vielä pääse alkamaan. Poistimme siannahan terävällä fileointiveitsellä. Paloittelimme lihan ja liottamalla suolasimme sitä vuorokauden. Tuleeko nyt tarpeeksi ohutta? Kylkiluut leikataan irti ... 20 21 Poronkäristyksen tekijät ja maksan rapeaksi paistajat tietävät, että ainoa tapa saada tuoreesta, pehmeästä lihasta ohuita paloja on terävä veitsi ja pakastaminen kohmeiseksi. Palasemme olivat n. 15x20cm kokoisia ja 3 tuntia pakastimessa oli sopiva aika kylkipalan jähmettämiseksi leikkuukuntoon. Siinä oli hyvää aikaa teroittaa veitset. Muistan ikuisesti kuinka Vanamo ja Kolmonen päivittelivät hienoja keittiöitä, joissa olivat pitoja kokanneet. Kaikki muu oli hienoa ja fiiniä, mutta kunnon veistä ei koko talosta löytynyt. Siis veitset teräväksi, ja hyhmäisiä paloja siivuttamaan. Mitä taitavampi sen 22 veitsen kanssa on, sen ohuempia siivuja saa vuoltua. Omalla kotikokillani ei ongelmia ollut, hän kun on amatöörirotissööriyden lisäksi myös taitava puuseppä, jolla vuolutyökalut pysyvät käsissä. Itse siivuttamani tuppasivat jäämään ainakin millin paksuisiksi, mutta harjoituksella pääsee todistettavasti noihin ohuen ohuisiin. Tässä on myös syy, miksi lihatiskistä näitä ohuen ohuita ei saa. Tiskissä on tuoretta, pakastamatonta lihaa. Isosta kylkipalasta saimme ameriikanpekonia yllin kyllin. Pakastimme ison osan saman tien annospusseihin, jotteivät hieman jo jäätynyt liha su- laisi ennen uutta pakastamista. Jatkoimme myös koekeittiössämme tekemällä hyväksi havaittuja pekoniruokia kuvattavaksi ja innoittamaan hyvän suomalaisen lähiruoan toteuttamista. Kuulimme nimittäin, että ne valmiiden pakkausten pekonisiivut ovat toki suomalaista lihaa, mutta ne käytäisiin Tanskassa viipaloimassa. Tätä en varmistanut mistään. Joka tapauksessa näissä pekonisiivuissa on kaukoruokaa vain suola. Annikan pasta 200 g ohutta pekonia 2 sipulia ruskistetaan. Sekaan 2 rkl vehnäjauhoja ja 4 dl maitoa, Suurustuneeseen kastikkeeseen lisätään mausteet, suola, valkopippuri, yrtit (oregano, timjami, basilika) sekaan sulatetaan paketti Aura-juustoa. Tarjoillaan pastan kanssa. Franzeskan pastan lähiruokaversiossa käytimme spagetin sijaan kotilon muotoista, punajuuresta värinsä saanutta munapastaa. Pastan muoto vaikuttaa tässä kananmunan keltuaisen ja juuston tarttumiseen. Pennet ja fussillit sopivat paremmin kastikkeellisiin pastoihin. 23 Lähiruokaa ja luomulihaa Suomessa ja Belgiassa Tanja Griffith Lähiruokakäsite oli minulle Suomessa asuessani melkoisen selvä. Se on ruuan raaka-aine, mikä on tuotettu mahdollisimman lähellä omaa asuinaluetta tai paremminkin sitä aluetta, missä siitä valmistetaan ruoka ja se syödään. Tähän itselläni liittyi vahvasti myös käsitys kotimaisesta ruuasta. Poro kasvatetaan Lapissa, mutta Etelä-Suomessa sekin on lähiruokaa, koska sitä ei sen lähempänä ole saatavilla. Lisäksi se on sentään kotimaista. Nyt Belgiassa Brysselin kupeessa viimeiset viisi vuotta asuneena, olen joutunut pohtimaan tätä käsitettä. Belgia on niin pieni maa, että voisi käsittää kaiken täällä tuotetun ruuan raaka-aineen olevan lähiruokaa. Tietysti on sen parempi mitä lähempänä Brysselin seutua raaka-aine on kasvatettu, koska siellä sen myös kulutan. Mutta mitä Belgiassa kotimaisuus tarkoittaa minulle? Se tarkoittaa kotimaista kurkkua, jota isoäitini aina ehdottomasti osti, koska ulkomaisten kurkkujen maku oli niin kamala. Entä kotimainen peruna tai liha? Kotimaanihan on Suomi. Kotimaisuuskäsite muuttuikin viime vuosina kohdallani lähiruokakäsitteeksi. Ostan Belgiassa kasvatettua kurkkua mieluummin kuin Hollannissa kasvatettua tai belgialaista perunaa mieluummin kuin espanjalaista tai belgialaista lihaa mieluummin kuin vaikkapa irlantilaista lihaa. Näin uskon takaavani omalta kohdaltani sen, että ruoka on mahdollisimman tuoretta ja saan varmasti tietoa sen alkuperästä, enkä jätä turhan suurta ekologista jalanjälkeä taakseni. Nämä seikat takaavat mielestäni myös sen, että ruoka on mahdollisimman hyvän makuista ja se että olen omalta osaltani teh24 nyt ekologisesti, sosiaalisesti, taloudellisesti ja mikä parasta kulttuurisesti hyvän teon, mitkä kaikki lisäävät ruuan maukkautta. Se on se psykologinen puoli hyvästä ruuasta nautittaessa. Luomulihaan olen tutustunut jo lapsena, kun asuimme maalla. Pihallamme pidettiin kesäisin muutamia kanoja ja kalkkunoita, jotka sitten teurastettiin ja syötiin. Isoäitini kasvatti lampaita, joita me lapset hoidimme kesäisin ja sitten nekin teurastettiin ja syötiin. Minusta tämä kiertokulku oli aivan luonnollista, yhtä luonnollista, kuin oli käydä onkimassa ja illalla valmistaa saaliista ruokaa. Nämä eläimet saivat kasvaa vapaasti ja soivat luonnonmukaista ruokaa ja miten niiden liha olikaan hyvää. Sittemmin olen kaupungissa asuessani joutunut turvautumaan tehokasvatettuunkin lihaan, mutta mausta sen huomaa ja ruuan valmistuksessa on eroja. Luomupossu ei räiski pannulla eikä sen liha haise pahalle. Lihatiski on intohimoni Johtuneeko lapsuuden kokemuksistani vai mistä, mutta hyvä liha on tullut minulle intohimoksi. Enkä nyt tarkoita ihan sitä tavallista pihvin puremista, vaan rakastan hyviä lihatiskejä. Minusta on ihana mennä jonnekin uuteen paikkaan, etsiä sieltä se paikallinen kauppa ja mennä ihastelemaan. Benjamin lihatorilla vierailin ensi kertaa serkkuni kanssa 2000-luvun alussa. Serkkuni katseli kyllä kaikkea muutakin, mutta minä seisoin Kesäiittiläinen Olen syntynyt Lahdessa, mutta oikeastaan olen myös syntyperäinen kesäiittiläinen. lihatiskin edessä, enkä päässyt siitä mihinkään. Suunnittelin mielessäni mitä kaikkea niistä ihanista lihankappaleista voisi valmistaakaan. Serkkuni tuli sitten nykimään minua poispäin. Kotiin lähtiessä minulla oli kassissa lihaa varmaan kolmeksi viikoksi. Täällä Belgiassa on myös hyvää lihaa, Belgian sinistä. Sitä kansainväliset huippukokit pitävät arvossaan sen mureuden vuoksi. Missä tahansa ravintolassa voi tilata kunnollisen pihvin ja mikä parasta, se osataan myös paistaa oikein. Asiakkaan toiveiden mukaisesti tietysti, kunnon pihvi on parasta raaempana kuin mihin Suomessa on totuttu. Itse syön pihvini aina paistoasteella raaka, sillä siinä lihan maku pääsee oikeuksiinsa. Eikä mitään grillimausteita, vain vähän suolaa ja ehkä pippuria pintaan ja siinä se. Kirjoittaja on ravintolapäällikkö ja ammattiopettaja. Hänellä on cateringyritys Belgiassa. Yritys valmistaa ja tarjoilee edustusruokia Brysselin EU-virkailijoiden eri tilaisuuksiin. Toukokuun alussa hän siirtyy takaisin Suomeen ja aloittaa Omnian lähi- ja luomuruokaan painottuvassa lounasravintola Henricuksessa ravintolapäällikkönä. Ravintola on opetusravintola ja se avataan syksyllä 2011. Isäni oli kotoisin Perheniemen Myllylästä ja vietin siellä veljeni ja serkkujeni kanssa kaikki lapsuuteni kesät. Nyt meillä on vaimoni kanssa kymmenisen vuotta ollut oma kesäpaikka Kymijoen varressa Sitikkalan kylässä. Kesäpaikasta on tullut koko perheelle varsin tärkeä paikka rentoutua, puuhastella, seurata luontoa – ja vain olla. Lapsuudessani en hahmottanut, että Iitin Vesikansan puoli on ihan erilainen kuin Maakansan puoli. Radan eteläpuolellahan ei oikein ole muuta vesistöä kuin Sääksjärvi. Perheniemen kartanolta avautuva peltomaisema sen sijaan on edelleen maan komeimpia. Radan pohjoispuolella puolestaan vesistöjä on todella paljon jylhine kallioseinämineen. Iittiläinen maisema on siten hyvin monipuolinen ja vaihteleva ja se houkuttelee liikkumaan pyörällä ja vaikkapa kanootilla. Viime talvena tuli testattua myös latu Matkakeitaalta Ravilinnalle. Jo lapsena jäi mieleeni kirkonkylän upea kokonaisuus. Siitä on vuosien aikana pidetty hienosti huolta ja se on edelleen todellinen kansallinen helmi. Kirkko ja hauta-alueet, pappila, kesäkahvila, musiikkijuhlat, kesäteatteri – siinäpä lyömätön yhdistelmä! Kausalasta taas on kehittynyt moderni monipuolinen kaupallinen keskus, jonka yhteydessä olevat upeat asuinalueet kiinnittävät huomion. Kaiken kaikkiaan Iitin kuntaa on kesäasukkaan silmin katsottuna hoidettu hyvin. Se näkyy kunnan julkikuvana, teollisuutena, yrittäjyytenä ja työpaikkoina. Erinomainen näyte palvelevasta ja laadukkaasta yritystoiminnasta on Maatilatori ja sen pihalla oleva kalakauppias! Oikea iittiläisyys näkyy myös siinä hengessä, millä kylätoimintaa toteutetaan. Otetaanpa vain esimerkiksi vuolenkoskelaisten todella monipuolinen aktiivisuus ja perheniemeläisten toiminta Haavistolla. Viime kesänä Sitikkalan kylälläkin järjestettiin upeat kaiken kansan yleisurheilukilpailut. Vaimoni innostui osallistumaan kuulantyöntöön, vaikka se ei todellakaan ole hänen lajinsa. Kaikilla paikkakunnilla on omat vaikeutensa ja kiistansa ja niin voi olla Iitissäkin. Mutta, kyllä niitä sittenkin taitaa olla aika vähän, sillä eivät ne häiritse mitenkään aktiivista ja tyytyväistä kesäiittiläistä! Kari Salmi Ruokaa, palvelua ja asumista lähellä 2011 Lauantai 18.6. www.vuolenkoski.fi Kun haluat nauttia kiireettömästä golfista ja poikkeuksellisen kodikkaasta miljööstä. XI Valtakunnan virallisen kylähullun julkistaminen Lauantai 2.7. www.vuolenkoski.fi Tervetuloa kahville ja pelaamaan! Joustavaa teurastuspalvelua Liha REM Oy Iitin Kausalassa www.kapteeninkastikkeet.fi Niskaportin kenttä sijaitsee Kirkkojärven ja Urajärven välisellä kannaksella. Kenttä on rakennettu Niskaportin tilan maille, jolta löytyy historiaa aina 1600-luvulle saakka. Upea paikka on saanut hyödyllisen ja arvolleen sopivan käyttötarkoituksen ja tarjoaa golfareille erityisen tunnelman kauniissa maalaismaisemassa. www.iittigolf.com www.liharem.net ”hyvin pidettyä brandin hallintaa” Iitti Golf Niskaportin Golfkeskus Iitintie 684, 47400 Kausala Puh. (05) 544 4400 [email protected] www.salokanneltoivonen.fi 27 Asunnot ja tontit Tontit: www.oikotie.fi - Uutta: Sorronniemen uusi asuntoalue Kymijoen rannassa Kirkonkylässä avautuu myyntiin loppukesästä Vuokra-asunnot: www.iitti.fi/iitinvuokratalot Kausalan torilla on tunnelmaa! - Kesän toritapahtumat www.iitti.fi/tapahtumat - Tiistaimarkkinat ja lauantaitorit ympäri vuoden - Iltatorit kesäkeskiviikkoisin - maaseutu kahden kaupungin välissä -
© Copyright 2024