Leipuri
Jarmo Rantanen 23 v.
Pulla on hauska tuote
Suurtuotannon leimasta huolimatta teollisuusleipurin työ on
monipuolista. Pulla on hauska tuote, joka vaatii valmistajaltaan
hereilläoloa. Löysällä asenteella ei selviä. Jos oma halu
puuttuu, työ muuttuu tuskaksi.
Tehdasleipomon tuotteet eivät synny ilman osaavaa
henkilökuntaa. Olen toiminut leipurin ammatissani kaksi vuotta,
ja pidän itseäni hyvänä ammattilaisena, mutta työpaikallani on
paljon minua taitavampaa väkeä, kokeneita konkareita, jotka
tuntevat teollisen valmistuksen kaikki metkut.
Fazer Leipomoiden Vantaan Leipomossa valmistetaan leipää
ja tuoreita leivonnaisia. Minä työskentelen leivonnaisten
tuotantolinjoilla. Teen kahvileipää eli pullaa. Tuotantomäärät
ovat valtavia, tuotteet silti tasalaatuisia ja maukkaita.
Automaatiota ja käsityötä
Ruokaleipää tehdään yötä päivää, kahvileipä valmistuu
kahdessa vuorossa. Viikon työlista ja leipomon esimiehet
määrittävät päivän työtehtävät. Tällä hetkellä työskentelen joko
taikinanvalmistuksessa, tuotantolinjalla tai pakkaamossa.
Säännöllinen tehtäväkierto pitää yllä ammattitaitoa ja estää
leipääntymisen.
Kahvileivän taikinantekijät tulevat töihin aamulla puoli viideltä,
muut puolitoista tuntia myöhemmin. Suurin osa raaka-aineesta
ohjautuu siiloista pataan putkia pitkin, loppu annostellaan
käsin. Kun taikinakone pyörähtää käyntiin. Seossuhteet ja
sekoitus nopeus määräytyvät kulloisenkin reseptin mukaan.
Taikinan valmistuttua se paloitellaan ja siirretään
tuotantolinjalle muotoiltavaksi.
Tuotantolinjalla valmistetaan yhtä tuotetta kerrallaan yleensä
koko työvuoron ajan. Tuotevalikoimaan kuuluu kymmenkunta
tuotetta, joista jokaisella on omat nostatus- ja paistoaikansa.
Yksi tuote syntyy rutiinilla, toinen vaatii enemmän osaamista.
Uutuustuotteen valmistuksessa veteraanillakin on tekemistä.
Valtaosa valmistusvaiheista on automatisoitu. Kone tekee
leivonnaisen, minä viimeistelen, pyöräytän sen käsin
lopulliseen muotoonsa. Mahdollisen täyteaineen annostelu
tehdään tuotteesta riippuen käsin tai koneellisesti. Muotoillut
tuotteet siirtyvät uuniin automaattisesti.
Paistaminen on minuuttipeliä
Varmuus leivonnaisen laadusta syntyy maistamalla. Silloin
tällöin kannattaa suorittaa aistinvarainen testi, sillä leipuri
päättää, pannaanko tuote pakettiin. Jos tuote minun mielestäni
maistuu siltä, miltä sen pitääkin maistua, se on kelvollinen
jaettavaksi myös kuluttajille. Suosikkejani ovat
peruskorvapuusti ja texaspulla, mutta en napsi niitä linjalta kuin
vain maistaakseni.
Koneen vauhti sanelee työtahdin
Työni muistuttaa prosessinvalvontaa. Leivon toki käsilläni,
mutta useimmiten varmistan, että koneet tekevät toivottua
jälkeä. Jos koneen asetukset ovat virheelliset, korjaan. Kun
raaka-ainetta tarvitaan lisää, lisään. Kun tuote muuttuu,
vaihdan terät ja säädän asetukset uudelleen. Osaan paikantaa
pikkuviat, mutta en kajoa teknistä ammattitaitoa vaativiin töihin.
Häiriö pysäyttää koneen automaattisesti, ja merkkivalo
ilmaisee, milloin paikalle on syytä kutsua huoltoryhmä.
Pakkaamossakin valvon koneita, mutta ajan myös trukkia ja
siirrän tuotelavoja. Työvuoron päätteeksi koneet pestään.
Leipomossa valmistetaan elintarvikkeita, joten hygieniaan
kiinnitetään erityisen paljon huomiota. Käsiä pestään ja
desinfioidaan jatkuvasti. Ulkomaille suuntautuneen matkan
jälkeen työntekijältä vaaditaan salmonellanäyte.
Jokaisella leipurilla on oma erityistehtävänsä. Tuotantolinjalla
työskennellään kuitenkin työryhmänä. Työtä tehdään koko
ajan. Kukaan ei lähde paikaltaan kesken kaiken, ja tauotkin
pidetään vuorotellen.
Pidän siitä, kun ympärillä on työkavereita. Voin kääntyä
kollegan tai esimiehen puoleen missä tahansa
ongelmatilanteessa. Apua löytyy aina. Ja muutoinkin: hyvä
ilmapiiri ja reilu peli lisäävät työviihtyvyyttä. Kun kaikki toimii, on
syytä antaa hyvää palautetta. Huonosta työnjäljestä pitää
huomauttaa.
En jaksaisi olla paikallani koko työvuoroa. Vaikka teen suurelta
osin istumatyötä, pääsen liikkumaankin. Koneiden
tuotantovauhti sanelee leipurin työtahdin. Modernit
kuulosuojaimet poistavat meluhaitan ja mahdollistavat jopa
radion kuuntelun. Työpäivän jälkeen leipuri on tietenkin leipurin
näköinen, jauhoinen ja massainen.
Viihdyn fyysisessä ja vaihtelevassa työssäni. Tehdessä ja
valppaana ollessa aika kuluu nopeasti. Mikä tahansa työ tympii
joskus, mutta jos aion elättää itsen ja perheeni, on leivottava
pullaa. Linjalta vyöryy taikinaa tasaisena virtana. Jos minä en
jaksa leipoa, joku muu jaksaa.
Ammatti herättää myönteisiä tuntemuksia
Lähes koko äidinpuoleinen sukuni äidinäidistä lähtien on
fazerilaisia. Äitini on työskennellyt Vantaan leipomossa lähes
neljäkymmentä vuotta. Isoveli, isosisko, äidin veli…kaikki, jo
pelkästään siitä syystä viihdyn talossa.
Vaikka leipominen ja ruoanlaitto olivat aina kiinnostaneet
minua, peruskoulun jälkeen hakeuduin ammattioppilaitoksen
puuseppälinjalle. Puutyöt edustivat arvostamaani kädentaitoja
ja ruumiillista työtä.
Puuseppäkoulussa huomasin kuitenkin, etten tulisi viihtymään
niissä töissä. Hain Fazerin Vantaan Leipomolle ja pääsin
leipurin oppiin ensin pakkaamoon ja myöhemmin
tuotantolinjoille. Lähitulevaisuudessa aloitan leipurin
oppisopimuskoulutuksen. Löysin leipomosta mielityöni ja
turvalliseen työnantajan.
Ammattini herättää kaveripiirissä ainoastaan myönteisiä
tuntemuksia. Mediakin näyttää arvostavan ruoanlaittajia ja
leipureita. Kun itsekin pidän leipurin työstä, miksi pyrkisin pois?
Leipomoiden automatisoinnista huolimatta ihmiskättä tarvitaan
aina. Taloudelliset suhdanteetkaan tuskin kaatavat alaa.
Lähestulkoon kaikki syövät leipää. Ja pullalla ihmisen on hyvä
piristää päiväänsä.
Haastattelu ja teksti: Jukka Vuolle
Kuvat: Jukka Uotila