Pure Audio Blu-ray - TomFloor Production Oy
TEKSTI: TOMMI SAARELA KUVAT: 2L Pure Audio Blu-ray – maukkaampaa musiikkia! Äänitemarkkinoiden tulokasf ormaatti Pure Audio valjastaa Blu-ray-soittimet ja koti teatterikaiuttimet musiikink uunteluun, ja vie kuulijan elämysmatkalle soittajien sekaan. S amalla kun kuluttajien valtavirta nauttii musiikkinsa yhä pakatumpina ja teknisesti huonolaatuisempina annoksina, ilmassa on merkkejä myös päinvastaisista kuuntelutottumuksista. Valistuneempi ja vaativampi kuulijajoukko kasvaa, analogi- muotoiset vinyyli-älpeet tekevät vahvaa paluuta, ja digitaalisella Super Audio CD -monikanavaformaatillakin on uskolliset tukijansa. Kokonaan uudenlaisesta hifistelyinnosta ja audiopurismista kertoo tuorein lanseeraus Pure Audio, joka valjastaa miljoonat koteihin jo hankitut kotiteatterikalustot musiikinkuunteluun. – Pure Audion taustalla on niinkin vanhanaikainen ajatus kuin äänilevy, jonka sekaan ei ole sotkettu mitään live-twiittejä, sosiaalista mediaa tai muuta musiikin kuuntelemisesta harhauttavaa informaatiota, vastaa lajin ensimmäisen suomalaisen levyn tuottanut Tomi Pietilä. Maailmalla formaatissa on tähän mennessä julkaistu voittopuolisesti klassista musiikkia sekä akustista jazzia, ja ensimmäinen Aidoimmillaan Pure Audion taika välittyy levyiltä, jotka on äänitetty kaunissointisessa tilassa niin, että esiintyjät ympäröivät mikrofoniasetelmaa. 54-56 Pure Audio.indd 54 28.8.2013 13.53 pop/rock-kategoriaan solahtava Pure Audio -levy onkin sattumoisin suomalainen ”Mutala”, jonka Pietilän TomFloor Production Oy taltioi Eppu Normaalin akustisista seurantalosessioista. Jan Gunnar Hoffin luotsaaman Hoff Ensemblen levytyksessä soittavat Helppo kuin cd norjalaisen jazzin Blu-ray-standardia hyödyntävä Pure Audio Blu-ray (PABD) on saksalais-pohjoismaisen yhteistyön tulosta. Formaatin isiä ja taustavaikuttajia ovat müncheniläisen Stefan Bockin MSM-studiot sekä norjalaisen Morten Lindbergin 2L-levyfirma, jotka ovat vääntäneet PABD-levyjä jo pidempään mutta niin matalalla profiililla että harva on niistä kuullutkaan. Vasta nyt näyttää siltä, että jotain on tapahtumassa laajemmassa mittakaavassa – ja kenties nopeastikin jos isot firmat hyppäävät keksinnön kelkkaan. Kuitenkin vielä tällä hetkellä 2L on maailmalla PABD-ääni tyksien edelläkävijä sekä määrässä että laadussa, MSM puolestaan on pitkälti vastannut levyjen koodauksesta, koska nimikkeitä julkaistaan toistaiseksi maakohtaisesti niin harvakseltaan, ettei arvokasta auktorointilaitteistoa kannata joka narikkaan erikseen hankkia ja pystyttää. Formaatin tärkeät lisukkeet, mShuttle ja Screenless-navigointikin ovat MSM:n kehittämiä ominaisuuksia, joita ei vielä taida löytyä vakiona kaupallisista koodausohjelmista. PABD-levyillä jo pelkkä äänityksen stereoversio on tekniseltä laadultaan helposti kahdeksankertainen normaaliin cd-levyyn verrattuna. Levyn ydintä on kuitenkin monikanavainen korkearesoluutioinen miksaus, joka on vähintään 5.1-muodossa, mutta tyypillisesti 7.1- tai jopa 9.1-kanavainen. Monikanavaäänen häviötön pakkaus pohjautuu Blu-ray-elokuvissa käytettyihin stan- kovimmat nimet, basistilegenda Arild Andersenia myöten. Pyydykseen ripustettujen DPA:n 4041-S -mikrofonien signaali kuljetetaan Pyramix-äänityö asemaan Millennia dardeihin, joita ovat DTS HD Master Audio ja Dolby True HD. Lisäksi PABD-levyltä löytyvät formaattiin nivotun mShuttlen alta alkuperäisestä studiomasterista konvertoidut cd- ja mp3tiedostot sekä korkearesoluutioiset wav-tiedostot verkkotoistimia varten. Kuunneltavan raitapaketin voi helposti valita Blu-raysoittimen kaukosäätimestä löytyvillä väripainikkeilla. Pure Audio -levyllä yhdistyvät cd:n helppokäyttöisyys ja korkea resoluutio, musiikista nauttimiseen ei tarvitse avata kotiteatteriin kytkettyä näyttöä, riittää että painaa play-nappia ja kuuntelee. Median etuasteen läpi. Vanhassa vara huonompi Pietilän mielipiteet joidenkin suurten kansainvälisten levy-yhtiöiden nihkeästä asenteesta uutta formaattia kohtaan eivät ole painokelpoista luettavaa. Vanhojen julkaisujen hyödyntäminen eli Monta kokkia Ääniteteollisuudessa on jo pidempään kaivattu audioformaattia joka perustuisi Blu-ray-alustalle. Eikä mitään uutta auringon alla – nythän niitä näyttääkin tunkevan markkinoille samaan aikaan useampia rinnakkain. Tämän päivän formaattisopalla tuntuu olevan useampia kokkeja kuin välttämättä tarvittaisiin. Esimerkiksi levyjätti Universal Musicin toimet ovat omiaan tuottamaan päänvaivaa sekä tuottajille että kuluttajille. Universal on julkaissut muun muassa Rolling Stonesin kokoelman ”High Fidelity Pure Audio” -nimellä, joka on tarkemmassa syynissä tavallinen Blu-ray-levy valikkohässäköineen – vain ilman videokuvaa. Ja erotuksena esimerkiksi PABD-levyistä Universalin HFPA-levyllä on pelkästään stereomateriaalia, koodattuna kolmeen eri muotoon. Kesällä perustettu Blu-ray-alustalle äänilevyjä tuottavien ja julkaisevien tahojen kattojärjestö Pure Audio Group joutuikin toteamaan ensimmäisen kokouksensa päätteeksi, ettei tarjolle ehkä saada heti kättelyssä yhtä yhteistä formaattia, joten tavoitteeksi kirjattiin yhteisymmärrys ja rauhanomainen rinnakkaiselo eri tulkintojen kesken. – Me olemme selkeästi monikanavaisen sisällön kannalla, Pietilä sanoo viitaten PABD- leiriin, johon kuuluvat muun muassa MSM, 2L ja SonoLuminus. – Kun taas isommat levy-yhtiöt, joilla on paljon katalogia, yrittävät saada istutettua uuteen formaattiin kaiken vanhan stereomatskun, sehän on niiden tärkeintä omaisuutta. Tuottajalla töitä Tulkintojen erimielisyyksistä huolimatta Pure Audio on kiinnostava tulokas ainakin siksi, että se tarjoaa uutta käyttöä kotona jo kököttävälle Blu-ray-soittimelle ja monikanavaiselle kaiutinjärjestelmälle, eikä edellytä hankittavaksi uutta laitteistoa, jotta voisi nauttia levytyksistä. Screenless-navigointi on saksalais-norjalaisen Pure Audio Blu-rayn eli PABD:n avainominaisuuksia – kuluttaja otti aikoinaan myös cd:n nopeasti ja helposti omakseen juuri helppokäyttöisyyden vuoksi. PABD on paluuta samaan, sillä taulutelkkaria ei tarvitse avata, kuuntelu ja käyttö onnistuu kaukosäätimen värinapeilla ja numeropainikkeilla. Screenominaisuudet löytyvät levyltä optiona, jolloin kotiteatterin ruudulle avautuva valikko tarjoaa lisäaineistoa, esimerkiksi tietoa levyn sisällöstä. PABD-äänitteen mShuttle-ominaisuus puolestaan tarjoaa korkearesoluutioisen sisällön rinnalle kuunteluformaatit muihinkin ostajan kuunteluympäristöihin, kuten älypuhelimen nappeihin tai auton cd-soittimeen. Ämpeekolmoset, wavit sun muut saa napattua ostamal- taan levyltä tietokoneen kautta kätevästi, jos Blu-ray-soitin on kytkettynä kotiverkkoon. – Miksaaja-tuottajan kannalta Pure Audion kanssa touhutessa on tärkeintä osata tehdä masterit kaikkiin käyttökohteisiin korkearesoluutioisesta monikanavasta eri latausversioihin sekä sen kaiken muun mitä artisti haluaa mShuttleen sisällyttää. Lisäksi olisi suotavaa, että monikanavainen 192 kilohertsin – tai vähintään 96 kilohertsin – master on tehty muuten kuin upsamplaamalla. Se, miten kukin tuohon sitten pääsee, onkin enää kiinni ammattiosaamisesta ja laiteinvestoinneista... Eppu Normaalin Mutala-tuplan Blu-rayversio on kotimainen esimerkki Pure Audio -levyn runsaudesta. Lätyltä löytyvät kaikki tarvittavat versiot äänitteestä: 5.1 DTS-HD Master Audio (192 kHz / 24 bit), 2.0 LPCM (192 kHz / 24 bit), studiomasterista konvertoidut cd- ja mp3-tiedostot sekä korkearesoluutioiset wav-stereotiedostot. www.riffi.fi 5/2013 54-56 Pure Audio.indd 55 55 28.8.2013 13.53 Kitaravirtuoosi Børge Petersen-Øverleirin strato tallentuu peräti 352,8 kilohertsin taajuudella, jotta sessioiden hedelmät voidaan julkaista uudestaan nykyistäkin tarkemmalla laadulla sitten, kun kuuntelijoiden laitteisto yltää yhtä korkealle. ns. back catalogin myyminen uudelleen ja uudelleen tuntuu olevan levy-yhtiöille uusien formaattien lanseerauksessa etusijalla. Ja sehän ei oikein Blu-ray-alustalla onnistu, koska vanhoja levyjä ei ole äänitetty spekseihin riittävällä laadulla, eikä vanhasta olennaisesti poikkeavaa uutta miksausta voi tehdä vanhaa stereomasteria upsamplaamallakaan – siis keinotekoisesti nostamalla resoluutiota ja näytetaajuutta – koska ilman alkuperäistä moniraitakakkua ei stereosta saa väännettyä vakuuttavaa monikanavalevyä. Blu-ray-pohjaista Pure Audiota edeltäneet reilu vuosikymmen sitten lanseeratut SACD ja DVD-Audio tarjosivat klasarin lisäksi innokkaille edelläkävijöille tukun rokkilevyjenkin uusmiksauksia, mutta kirjavin tuloksin. Liian usein kuulijan käteen jäi vain vanha stereo, johon oli liimattu päälle ambienssia, joka kumahteli kaikuna jostain sohvan takaa. – Sehän olikin SACD- ja DVD-A -lanseerauksien suurin virhe, niissä olisi pitänyt selkeästi satsata uusiin miksauksiin. Täytyy vain ihmetellä levy-yhtiöiden hinkua mennä tulevaisuuteen vanhat nimikkeet edellä – miksei uustuotannosta tehdä mielenkiintoisempaa kuin vanhasta? Pietilä haastaa. Korvapuustia kollegoille Pure Audio -leirin äänitorvena Suomessa toimiva Pietilä ei ole turhautunut ainoastaan levy-yhtiöiden tahmailuun monikanava levyjen julkaisussa – korvapuustia saavat myös kollegat eli studio kulttuuri, jonka asenneilmasto tuntuu usein olevan vuosikymme nien takaisella tasolla. Valmius monikanavaäänen toistoon niin ulkomaiden kuin kotimaan huippupajoissakin on ollut olematonta, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Studioissa al- Mopolla moottoritietä Levy-yhtiöiden ja studioiden lisäksi Pure Audio Groupin sateenvarjon alle on tarkoitus koota kaikki toisistaan hieman poikkeavatkin formaatit, jotta loppupelissä syntyisi yhteinen speksaus Blu-ray-äänitteelle. Toistaiseksi ainoa AES:n direktiivit täyttävä on saksalaisen MSM-studion ja norjalaisen 2L-levytuottajan kehittämä Pure Audio Blu-ray eli PABD. Esimerkiksi Universalin HFPA:n käyttöliittymä jättää toivomisen varaa. PABD-formaattia kannattavan joukon mielestä musiikkiäänitetuotannon tekninen rima tulisi jälleen nostaa sille kuuluvalle tasolle, ettei levyjen tekeminen olisi enää päivittäistavarakaupan tasoista hommaa, jollaiseksi se pääsi jossain vaiheessa luiskahtamaan. Tomi Pietilä uskoo, että kaikki ylenkatsotut tekniset laatuasiat näyttelevät avainroolia siinä, että ääniteala saataisiin palautettua uuteen kukoistukseen, – Klassiseen verrattuna asenne kevyellä puolella on surkuhupaisa: kuuntelijat pakotetaan ajamaan moottoritietä mopoautolla 40km/h vain sen vuoksi, ettei autoteollisuus ole tehnyt kotiläksyjään ja tutkimustyötä motarille sopivien nopeuksien ja ajo-ominaisuuksien kehittämiseksi, Pietilä vertaa. kaisi olla jo aika herätä miettimään monikanavaisuuden tarjoa mien mahdollisuuksien ihmemaata. – Yksi suurimpia virheitä monikanavaisuuden yleistymisessä on se, ettei edes niissä paikoissa, joissa äänitteet tehdään – eli studioissa – artisteille itselleen suoda henkilökunnan aloitteesta tilaisuutta päästä kuulemaan innostavia esimerkkejä hienoista monikanavaäänitteistä! Levy-yhtiöiden innostusta luulisi lisäävän ainakin tieto siitä, että uuden formaatin saapuminen on silkkaa myrkkyä piraateille. – Masterin koko on 45 gigaa – siis yli 30 kertaa enemmän kuin tupla-cd:n – että siinä riittää piraatilla imuroimista ja jakamista. Ihminen on kuitenkin sen verran mukavuudenhaluinen, että uskoisin monen mieluummin ostavan levyn ja käyttävän aikansa musiikin kuunteluun sen sijaan, että lataisivat tuota bittimäärää päivätolkulla ja miettisivät sitten millä sitä voisi kuunnella, Pietilä heittää. Aidompaa illuusiota Päin vastoin kuin levyjen tuotantotaustoja penkomalla voisi luulla, Pure Audio on ennen muuta julkaisualusta, johon ei sisälly yhteisesti sovittua äänitysestetiikkaa eikä julkilausumatonta dogmaa. Vaikka esimerkiksi konserttitaltiointi voi perustellusti olla yksi yhteen -dokumentaatio esitystilanteesta, toisaalta äänite on aina fiktiivinen, koska kyse on menneestä tapahtumasta. – Miksi vaikutelman pitäisi kotilaitteiston äärellä olla se, että istutaan pari tuntia samalla penkillä samassa salissa? Suomen ensimmäisen Pure Audio -levyn tuottanut Tomi Pietilä kysyy. – Jokin äänikuva miksaajan pitää aina luoda ja tämä formaatti mahdollistaa tekemään sen sisällön ehdoilla – varsinkin kun valtaosa kuluttajalaitteista on ollut jo pitkään 7.1-kanavaisia, mikä mahdollistaa runsaasti enemmän luovia ratkaisuja kuin aiempi 5.1. Äänite on aina illuusio, josta on Pietilän mielestä tärkeää antaa saataville myös ”se paras” versio eli bitistä bittiin kopioitu monikanavainen studiomasteri – niille, joilla on varaa kunnon laitteisiin ja ymmärrystä niiden käyttämiseen. Soittajien seassa Kuulijan ympäröiminen äänimaisemalla on monille Pure Audio -levyjä tekeville se kovin juttu, mahdollistaahan lisääntyvä kanavamäärä 360 asteen kuuntelukentän, jossa kuulija jää kaiut timien muodostaman ympyrän keskelle. Pure Audion monikanavaisuus onkin omiaan häivyttämään aiempaa jyrkkää kahtiajakoa musiikillista sisältöä tarjoavien etukanavien ja tilavaikutelmaa toistavien takakanavien välillä. Pietilä luottaa siihen, että kuulija osaa lukea kotiteatterilaitteistonsa kytkentäohjeet jaa saa aseteltua laitteistonsa kuuntelutilaan oikein. – Jokainenhan voi tietysti kotonaan roiskia kaiuttimet miten päin haluaa, mutta tuottajan lähtökohtana on, että kaiuttimien ostaja vaivautuu sen verran perehtymään, että osaa ne järkevästi asetella. Kannattaa pitäytyä monossa, jos on kovin huolissaan kuuntelijan kaiuttimien sijoittelusta. Maailmankuulu tuottaja ja äänittäjä Elliot Scheiner (mm. Sting, Clapton, Paul Simon, Queen, Eagles) on todennut omasta ideologiastaan, että ”jos kerran kaiuttimia on useampia, niitä pitää käyttää tasa-arvoisesti”. Saman lähtökohdan myös Pietilä allekirjoittaa, ja isolla. – Monikavalevyistä varsinkin konserttitaltioinnit olen tehnyt sellaisella periaatteella, että kuulija täytyy päästää äänikuvan keskelle. Ei ole järkeä kahlita kotikuuntelukokemusta tilanteeseen, että kurkottelet jossain konserttisalin puolivälissä, kun kaikki musiikillinen informaatio on rajattu etukenttään. u 56 www.riffi.fi 5/2013 54-56 Pure Audio.indd 56 28.8.2013 13.53
© Copyright 2024