Hevosharrastus ja raskaus Perheenlisys ja hevosharrastus Hevosharrastajista suuri osa on naisia ja on luonnollista että elämään mahtuu muutakin kuin hevosharrastus. Milla LuodonpääManni kertoo artikkelissaan millä tavoin hänen hevostelunsa muuttui raskauden myötä. Kysyimme myös fysioterapeutilta ja synnytyslääkäriltä mielipidettä raskausaikaan liittyvistä mahdollisista riskeistä. ”Raskauden myötä naisen keho muuttuu ja muun muassa lantion liitoksissa tapahtuu ligamenteissa löystymistä kun keho valmistautuu synnytykseen ja tämä on usein syynä selkäkipuihin. Kaikki eivät kipuja saa, mutta mikäli löysyyttä on ja harrastaa lajia jossa lannerankaan ja lantioon tulee runsaasti rytkytystä saattaa siitä aiheutua liian suurta rasitusta nivelille ja ligamenteille. Tähän vaikuttaa myös kuinka hyvä on lihaskunto eli tuki joka saadaan lihaksistosta. Luonnollisesti myös vaikuttaa vielä naisen ikä. Yleisesti ottaen raskaana olevan pitäisi pystyä jatkamaan harrastuksia jotka ovat ennestään kuuluneet päiväohjelmaan. Ei siis kannata aloittaa ratsastusta uutena lajina raskaaksi tultuaan. On tietenkin yksilöllistä miten kenenkin raskaus etenee ja jos ongelmia on esim. supistelun kanssa, kannattaa kysyä neuvoa lääkäriltä. Tai jos on ollut vaikea tulla raskaaksi voi olla parempi miettiä haluaako ottaa riskin, että fyysinen harrastus aiheuttaa mahdollisesti ongelmia. Tapaturmariski on tästä nyt jätetty sivuun, senhän ymmärtävät kaikki. Itse en ratsastanut ensimmäisen neljänneksen jälkeen vain siitä syystä että pelkäsin ottaa riskiä putoamisen suhteen. Nykyisten tietojeni valossa sanoisin että ratsastamista voi halutessaan harrastaa niin kauan kun se tuntuu mukavalta eikä vatsa ole tiellä. Harjoitusravia en kuitenkaan suosittele juuri siitä syystä että hevosen aiheuttama liike kehossa saattaa aiheuttaa lisää löystymistä. Koska jokainen raskaus on yksilöllinen ja niin jokaisen naisen kehokin, että itse en automaattisesti näyttäisi asiakkaalleni vihreää valoa ratsastuksen suhteen, vaan kehotan häntä tarkistamaan myös lääkäriltään, onko se hänen kohdallaan suositeltavaa. Tässä huomioidaan muun muassa minne istukka on kiinnittynyt jne.” Jenni Väätäinen fysioterapeutti ”Vaikka ratsastuksen vahingollisuudesta ei ole saatavilla tutkimustietoa, on muutama seikka kuitenkin lääketieteellisestä näkökulmasta syytä huomioida. Esimerkiksi nivelsiteiden ja luisten liitosten pehmeneminen ja löystyminen on yksi asia joka voi aiheuttaa ongelmia, lähinnä kipuvaivoja lonkissa ja ristiselässä. Vatsan kasvaessahan vartalon painopiste myös muuttuu ja lanneselkä kaartuu enemmän eteenpäin, mikä voi aiheuttaa kipuja sekä tasapainon heikentymistä. Käsitykseni mukaan sen puolesta voi hyvin toimia niin, että välttää kaikkea mikä aiheuttaa vaivoja ja epämukavuutta, noin 20-24 viikolle asti. Sen jälkeen on syytä ylimääräiseen varovaisuuteen mm. sen vuoksi, että iskusta, puristuksesta tai pahasta höykytyksestä voi seurata mm istukan osittaista irtoamista, mikä on hengenvaarallinen tilanne sekä lapselle että äidille, koska istukan verenkierto on vilkas ja verenvuodot voivat yltyä hyvin runsaiksi. Mikäli esiintyy ennenaikaisia supistuksia ja kohdunsuu alkaa kypsyä ennenaikaisesti, on myös enneaikaisen synnytyksen riski, mutta kohdunsuun voi tarkistuttaa lääkärillä ja jos ei siinä ole poikkeavaa ei tätä asiaa tarvitse varoa. Eli siis noin 20-24 viikolle voi käsittääkseni ratsastaa melko normaalisti jos se tuntuu hyvältä, ja sen jälkeen tulee olla varovainen. Näin vanhemmiten ja synnytyslääkärinä korostan ehkä enemmän riskejä, nuoremmat ja etenkin ensimmäistä lastaan odottavat eivät välttämättä pidä niitä kuitenkaan niin merkittävinä. Jokainen raskaus on kuitenkin yksilöllinen ja jokainen tuleva äiti tekee lopulta itse ratkaisunsa sen suhteen, ratsastaako raskausaikana ylipäätään ja jos ratsastaa, niin kuinka pitkään.” Nanneli Pallasmaa Naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Tamma tutustuu eka kertaa vauvaan Tunne Hevonen 1 Mikä aihe Pitkin ohjin juoksuttaminen on hyvä vaihtoehto ratsastamiselle. Hevosharrastus ja raskaus Ð mahdoton yhdistelm? Naisvaltaisella alalla on mahdoton välttää kysymystä, kuinka yhdistää rakas hevosharrastus ja hartaasti toivottu raskaus. Mikäli neuvolan ohjeita on uskominen – ei mitenkään. Raskausaikana ei ratsastamista eikä muitakaan ”hölskyttäviä” urheilulajeja juuri suositella. Jotkut lääkärit sallisivat ratsastamisen sillä ehdolla, että selästä ei saa pudota. teksti: Milla Luodonpää-Manni kuvat: Riku Manni R askaus on henkilökohtainen asia, eikä kahta samanlaista raskautta ole olemassa. Hevosharrastuksen jatkaminen raskauden aikana riippuu paljon omista tuntemuksista. Jotkut saavat supistuksia jo pelkästä hevosen selässä istumisesta, toiset voivat jatkaa ainakin maastokävelylenkkejä pitkään. Itselläni hevosharrastuksen jättäminen raskausaikana ei ole vaihtoehto, koska oma hevonen kotipihassa vaatii hoitoa raskaudesta huolimatta. Kyse onkin siitä, kuinka löytää tilanteeseen sopivat harrastuksen tavat. Alkuraskaus, viikot 1-13 Rapsutusta ja hyvää mieltä Uutuutena olemme ottaneet ohjelmaan yhteiset postinhakureissut työpäivän jälkeen. Kotiin tullessani hevonen odottaa jo portilla, että mentäisiinkö taas hakemaan posti? Matkalla annan hevosen maistella sen lempikasvia, hiirenvirnaa, tienpientareilta. Vaikka nämä lenkit eivät varsinaisesti hevosen kuntoa kasvatakaan, koen ne tärkeiksi meidän suhteellemme. On kiva nähdä, että hevonen odottaa innolla yhteisiä kävelyitämme. Lisäksi stressitön tepastelu ja hevosen rapsuttelu sopii hyvin niillekin päiville, kun ratsastamista ei voi ajatellakaan huonovointisuuden vuoksi. Väsyttää Alkuraskautta leimaavat armoton väsymys ja kuvotus. Jo ennen kuin tiedän olevani raskaana, ihmettelen, miten voin olla niin väsynyt koko ajan. Lenkille lähteminen tuntuu toisinaan ylitsepääsemättömältä. Lisäksi lenkkien kesto jää toisinaan kuvotuksen vuoksi normaalia lyhyemmäksi. Joinakin päivinä en selviä ratsaille saakka, mutta talutuslenkit metsän siimeksessä suojassa paahtavalta heinäkuun auringolta tuntuvat mukavilta. Nyt olen onnellinen siitä, että olen harjoitellut hevosen taluttamista maastossa jo etukäteen. Tässä vaiheessa en jaksaisi alkaa kouluttaa köydessä tempoilevaa ja heinätupsujen perään hamuavaa hevosta käytöstavoille. Hyvinäkin päivinä ajatukset pyörivät uuden ihmisen alun ympärillä niin, että en jaksa keskittyä kenttätyöskentelyyn. Maastolenkille siis! Virtaa Moni saattaa pelätä hevosen keräävän kovasti virtaa vähentyneen liikunnan vuoksi. Itsekin vähensin toki hevosen kaura-annosta jo ihan terveydellisistä syistä, mutta kokemukseni mukaan hevonen tottuu nopeasti pienempään liikuntamäärään, kunhan sitä tarhataan runsaasti. Muutaman kävelypäivän jälkeen hevonen ei enää edes kysele ravin perään ja ottaa hämmästyneen ilmeen, kun seuraavan kerran pyydän sitä raviin. Tunne Hevonen 2 Hevosharrastus ja raskaus ”Hevosharrastuksen ja raskauden yhdistäminen on aina henkilökohtainen asia ja siitä on mahdotonta antaa yleispäteviä ohjeita. Jokainen tekee lopulta päätöksen itse omien tuntemustensa perusteella. Koen olleeni onnekas, sillä normaalisti edennyt raskauteni mahdollisti hyvävoimaisena säilymisen aina viimeisille viikoille saakka. Lisäksi minulla on ollut onni saada oppia monilta Teknisiä ongelmia Talutusharjoitukset ovat hyvää jumppaa niin hevosen keholle kuin aivoille, kuvassa takapäänväistö. Keskiraskaus, viikot 14-27 Työn touhussa jälleen Varautumista tulevaan Olotilan parantuessa pystyn nauttimaan harrastuksesta melko täysipainoisesti. Hyödynnämme syksyiset sänkipellot ja viimeiset aurinkoiset päivät. Kevyempi jakso on tehnyt hevosellekin hyvää – se oikein puhkuu intoa, kun saa suorittaa pitkästä aikaa lempikoululiikkeitään, väistöjä. Kuntokin on ennallaan, eikä hevonen edes hengästy tunnin kohtuullisen raskaasta lenkistä. Hevosen kunnon romahtamista on siis turha pelätä. Mikäli hevosella on valmiiksi hyvä pohjakunto, se pysyy kyllä jonkin aikaa yllä kohtuullisen pienelläkin liikunta-annoksella. Sen sijaan itse huomaan nyt, miksi ”hölskyttävä” liikunta ei välttämättä sovi raskaana oleville: ravissa alkaa jotenkin tuntua tukalalta vatsan seudulla. Onneksi tuntemukset väistyvät pienen kävelytauon jälkeen. Lisäksi ratsastushousut alkavat jo hieman kiristää kasvavaa vatsaa. Olisiko aika ostaa pari numeroa suuremmat? Lykkään vielä toistaiseksi hankintaa ja tyydyn käyttämään väljempiä verryttelyhousuja ratsastaessa. Mieleen muistuu alkeiskurssi joskus aikojen takaa ja siellä käytetyt verryttelyhousut ja kumisaappaat! Vaikka ratsastus sujuukin nyt mukavasti, mielessä risteilevät jo ajatukset siitä, kuinka lenkkeily onnistuu vatsan vielä kasvaessa. Päätänkin palauttaa valmiiksi mieleen erilaisia maasta käsin toteutettavia työmuotoja. Harjoittelemme ohjasajamista, juoksutusta ja talutusharjoituksia. Erityisesti ohjissa juoksuttaminen vaikuttaa lupaavalta ratsastuksen korvikkeelta. Ohjissa juoksuttaen hevosen kanssa on mahdollista tehdä monia kouluratsastusliikkeitä ympyröistä väistöihin ja lisäksi hevosen taivuttaminen on helpompaa kuin yhdessä liinassa juoksuttaen. Mitään erityisiä välineitäkään ei tarvita: ohjan virkaa toimittavat hyvin kaksi pitkää juoksutusliinaa, jotka pujotetaan pitkinä roikkuvien jalustimien läpi. Jalustimet on hyvä kiinnittää mahan alta toisiinsa esim. ylimääräisellä jalustinhihnalla, etteivät ne pääse hakkaamaan hevosen kylkiin. Ennen juoksutukseen ryhtymistä on lisäksi syytä totuttaa hevonen huolellisesti siihen, että sen kylkiin, vatsaan, takapuoleen ja kintereisiin saa koskea köyden kanssa. Tämä auttaa välttämään turhia riskejä, mitä kukaan ei halua raskausaikana ottaa. Ratsastus onnistui hyvin vielä viidennellä kuulla, kun ratsuna oli luotettava, tuttu hevonen. Vasta raskauden puolivälin jälkeen voin sanoa, että pahoinvointi on kokonaan ohi. Eläköön-huuto sille! Nautin ratsastuksesta täysin siemauksin. Toisaalta vatsa alkaa nyt jo olla niin iso, että se estää kumartumasta satulassa kunnolla eteenpäin. Pohdinkin, miten minun tulisi kiivetä satulaan – ja tulla sieltä alas! Tuolista on apua, mutta kunnon ratsautumisjakkara olisi eduksi. Sellainen, jonka päältä ei tarvitsisi nousta selkään, vaan pikemminkin laskeutua sinne. Hevosellekin tämä on mukavampi tapa kuin jalustimen varassa selkään nouseminen. Se säästää sekä hevosen selkää että satulaa. Kuudennelta kuulta alkaen nämä ratsautumispulmat käyvät kuitenkin niin suuriksi, että päätän luopua kokonaan ratsastamisesta. Loppuraskaus, viikot 28-40 Talutusharjoituksia Ratsastuksen sijaan nautin nyt mm. talutusharjoituksista. Niiden tuoma aivojumppa on hyvää vastapainoa liikunnalle ja kuten tiedämme, tämä on usein väsyttävämpää kuin fyysinen rasitus! Rakennan hevoselleni maapuomeista ja pujottelutörpöistä erilaisia labyrinttejä, joita sen tulee ratkaista. Kuljen itse peruuttaen hevoseni edellä labyrintissä ja kutsun sitä seuraamaan esimerkkiäni kapeissa ja mutkaisissa kujissa. Aluksi hevostani hieman jännittää ja se potkaisee törpön nurin kurvissa oikaistuaan. Vahingosta viisastuneena se alkaa keskittyä paremmin myös takajalkojensa asettelemiseen. On ihana seurata, kun hevonen selvästi pohtii, mitä siltä halutaan ja ottaa itseensä tyytyväisen ilmeen tehtävän ratkaistuaan. Tuntuu, että sillä ryhtikin kasvaa 5 cm, kun se odottaa rapsutuksia palkaksi hyvin tehdystä työstä! Kukapa ei haluaisi tarjota hevoselle tällaisia onnistumisen kokemuksia? Ja lisää talutusta Loppuraskauden ohjelmaksi vakiintuvat juoksutusta 1-2 kertaa viikossa sekä lähes päivittäiset kävelylenkit peltoteillä talutellen. Neuvolankin suositusten mukaan kävely on turvallinen ja suositeltava tapa ylläpitää kuntoaan raskauden aivan viimeisiin viikkoihin saakka. Kävelyvauhtini on tosin vain varjo entisestään, mutta se ei tunnu hevostani haittaavan. Sen sijaan se ottaa kaiken irti aurinkoisista hankikeleistä ja piehtaroi nautiskellen lumikinoksissa. Reagointinopeuteni hidastuessa kiinnitän entistä enemmän huomiota turvallisuuteen hevosen kanssa. Taluttaessa käytän aina naruriimua sekä vähintään 3,5m pitkää talutusköyttä, joka mahdollistaa turvallisen etäisyyden säilyttämisen hevoseen mahdollisissa vaaratilanteissa. Hoitotilanteissakin vältän joutumasta minkäänlaisiin ahtaisiin paikkoihin hevosen kanssa. En esimerkiksi koskaan kulje hevoseni edellä karsinaan, vaan lähetän sen oviaukosta yksin karsinaansa käytävältä käsin pitkällä talutusköydellä ohjaten. Talutuslenkit tekevät hyvää sekä odottavalle äidille että hevoselle. Omaa aikaa Kaksi viikkoa hyvin sujuneen synnytyksen jälkeen aloitin jälleen talutuslenkit peltoteillä. Pian kiipesin myös satulaan ja huomasin, että ratsastus on minulle sitä omaa aikaa vauvanhoidon lomassa. 17-vuotias ”tätihevoseni” otti uuden ihmistulokkaan hyvin vastaan. Kun joskus vien pojan hevosta katsomaan, tammani puhaltaa lempeästi ilmaa vauvan kasvoille. Tamman ilmeestä selvästi näkee, että se ymmärtää kyseessä olevan aivan erityisen pikkuihmisen. Lapsen syntymän jälkeen huomaan kuitenkin, etten aina kykene keskittymään hevosen kanssa puuhasteluun samalla tavalla kuin ennen. Vauva kun on koko ajan ajatuksissa mukana. Vaikka olen hevoselle fyysisesti läsnä, en kuitenkaan aina pysty sitä olemaan henkisesti. Rattolan tilalla Turun Paattisilla hevostaitokurssia pitänyt Tiina Järvinen lohdutti: ”On luonnollista, että vauva on sinulle nyt kaikkein tärkeintä. Kyllä hevonen sen hyväksyy.” Hän oli oikeassa. Tunne Hevonen 3