Raskaus ja ratsastus

Hevosharrastus ja raskaus
PerheenlisŠys ja
hevosharrastus
Hevosharrastajista suuri osa on naisia ja on luonnollista että
elämään mahtuu muutakin kuin hevosharrastus. Milla LuodonpääManni kertoo artikkelissaan millä tavoin hänen hevostelunsa
muuttui raskauden myötä. Kysyimme myös fysioterapeutilta
ja synnytyslääkäriltä mielipidettä raskausaikaan liittyvistä
mahdollisista riskeistä.
”Raskauden myötä naisen keho muuttuu ja muun muassa lantion
liitoksissa tapahtuu ligamenteissa löystymistä kun keho valmistautuu synnytykseen ja tämä on usein syynä selkäkipuihin. Kaikki eivät
kipuja saa, mutta mikäli löysyyttä on ja harrastaa lajia jossa lannerankaan ja lantioon tulee runsaasti rytkytystä saattaa siitä aiheutua
liian suurta rasitusta nivelille ja ligamenteille. Tähän vaikuttaa myös
kuinka hyvä on lihaskunto eli tuki joka saadaan lihaksistosta. Luonnollisesti myös vaikuttaa vielä naisen ikä.
Yleisesti ottaen raskaana olevan pitäisi pystyä jatkamaan harrastuksia jotka ovat ennestään kuuluneet päiväohjelmaan. Ei siis kannata
aloittaa ratsastusta uutena lajina raskaaksi tultuaan. On tietenkin
yksilöllistä miten kenenkin raskaus etenee ja jos ongelmia on esim.
supistelun kanssa, kannattaa kysyä neuvoa lääkäriltä. Tai jos on ollut
vaikea tulla raskaaksi voi olla parempi miettiä haluaako ottaa riskin,
että fyysinen harrastus aiheuttaa mahdollisesti ongelmia.
Tapaturmariski on tästä nyt jätetty sivuun, senhän ymmärtävät
kaikki. Itse en ratsastanut ensimmäisen neljänneksen jälkeen vain
siitä syystä että pelkäsin ottaa riskiä putoamisen suhteen. Nykyisten
tietojeni valossa sanoisin että ratsastamista voi halutessaan harrastaa
niin kauan kun se tuntuu mukavalta eikä vatsa ole tiellä. Harjoitusravia en kuitenkaan suosittele juuri siitä syystä että hevosen aiheuttama
liike kehossa saattaa aiheuttaa lisää löystymistä.
Koska jokainen raskaus on yksilöllinen ja niin jokaisen naisen kehokin, että itse en automaattisesti näyttäisi asiakkaalleni vihreää valoa
ratsastuksen suhteen, vaan kehotan häntä tarkistamaan myös lääkäriltään, onko se hänen kohdallaan suositeltavaa. Tässä huomioidaan
muun muassa minne istukka on kiinnittynyt jne.”
Jenni Väätäinen
fysioterapeutti
”Vaikka ratsastuksen vahingollisuudesta ei ole saatavilla tutkimustietoa, on muutama seikka kuitenkin lääketieteellisestä näkökulmasta
syytä huomioida.
Esimerkiksi nivelsiteiden ja luisten liitosten pehmeneminen ja löystyminen on yksi asia joka voi aiheuttaa ongelmia, lähinnä kipuvaivoja
lonkissa ja ristiselässä. Vatsan kasvaessahan vartalon painopiste
myös muuttuu ja lanneselkä kaartuu enemmän eteenpäin, mikä voi
aiheuttaa kipuja sekä tasapainon heikentymistä. Käsitykseni mukaan
sen puolesta voi hyvin toimia niin, että välttää kaikkea mikä aiheuttaa vaivoja ja epämukavuutta, noin 20-24 viikolle asti. Sen jälkeen
on syytä ylimääräiseen varovaisuuteen mm. sen vuoksi, että iskusta,
puristuksesta tai pahasta höykytyksestä voi seurata mm istukan
osittaista irtoamista, mikä on hengenvaarallinen tilanne sekä lapselle
että äidille, koska istukan verenkierto on vilkas ja verenvuodot voivat yltyä hyvin runsaiksi. Mikäli esiintyy ennenaikaisia supistuksia ja
kohdunsuu alkaa kypsyä ennenaikaisesti, on myös enneaikaisen synnytyksen riski, mutta kohdunsuun voi tarkistuttaa lääkärillä ja jos ei
siinä ole poikkeavaa ei tätä asiaa tarvitse varoa.
Eli siis noin 20-24 viikolle voi käsittääkseni ratsastaa melko normaalisti jos se tuntuu hyvältä, ja sen jälkeen tulee olla varovainen.
Näin vanhemmiten ja synnytyslääkärinä korostan ehkä enemmän
riskejä, nuoremmat ja etenkin ensimmäistä lastaan odottavat eivät
välttämättä pidä niitä kuitenkaan niin merkittävinä.
Jokainen raskaus on kuitenkin yksilöllinen ja jokainen tuleva äiti
tekee lopulta itse ratkaisunsa sen suhteen, ratsastaako raskausaikana
ylipäätään ja jos ratsastaa, niin kuinka pitkään.”
Nanneli Pallasmaa
Naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri
Tamma tutustuu eka kertaa vauvaan
Tunne Hevonen
1
Mikä aihe
Pitkin ohjin juoksuttaminen on hyvä vaihtoehto ratsastamiselle.
Hevosharrastus ja raskaus
Ð mahdoton yhdistelmŠ?
Naisvaltaisella alalla on mahdoton välttää kysymystä, kuinka yhdistää rakas hevosharrastus
ja hartaasti toivottu raskaus. Mikäli neuvolan ohjeita on uskominen – ei mitenkään.
Raskausaikana ei ratsastamista eikä muitakaan ”hölskyttäviä” urheilulajeja juuri suositella.
Jotkut lääkärit sallisivat ratsastamisen sillä ehdolla, että selästä ei saa pudota.
teksti: Milla Luodonpää-Manni kuvat: Riku Manni
R
askaus on henkilökohtainen asia, eikä kahta samanlaista
raskautta ole olemassa. Hevosharrastuksen jatkaminen
raskauden aikana riippuu paljon omista tuntemuksista.
Jotkut saavat supistuksia jo pelkästä hevosen selässä istumisesta,
toiset voivat jatkaa ainakin maastokävelylenkkejä pitkään. Itselläni
hevosharrastuksen jättäminen raskausaikana ei ole vaihtoehto, koska
oma hevonen kotipihassa vaatii hoitoa raskaudesta huolimatta. Kyse
onkin siitä, kuinka löytää tilanteeseen sopivat harrastuksen tavat.
Alkuraskaus, viikot 1-13
Rapsutusta ja hyvää mieltä
Uutuutena olemme ottaneet ohjelmaan yhteiset postinhakureissut
työpäivän jälkeen. Kotiin tullessani hevonen odottaa jo portilla, että
mentäisiinkö taas hakemaan posti? Matkalla annan hevosen maistella
sen lempikasvia, hiirenvirnaa, tienpientareilta. Vaikka nämä lenkit
eivät varsinaisesti hevosen kuntoa kasvatakaan, koen ne tärkeiksi
meidän suhteellemme. On kiva nähdä, että hevonen odottaa innolla
yhteisiä kävelyitämme. Lisäksi stressitön tepastelu ja hevosen rapsuttelu sopii hyvin niillekin päiville, kun ratsastamista ei voi ajatellakaan
huonovointisuuden vuoksi.
Väsyttää
Alkuraskautta leimaavat armoton väsymys ja kuvotus. Jo ennen
kuin tiedän olevani raskaana, ihmettelen, miten voin olla niin väsynyt
koko ajan. Lenkille lähteminen tuntuu toisinaan ylitsepääsemättömältä. Lisäksi lenkkien kesto jää toisinaan kuvotuksen vuoksi normaalia lyhyemmäksi. Joinakin päivinä en selviä ratsaille saakka, mutta
talutuslenkit metsän siimeksessä suojassa paahtavalta heinäkuun auringolta tuntuvat mukavilta. Nyt olen onnellinen siitä, että olen harjoitellut hevosen taluttamista maastossa jo etukäteen. Tässä vaiheessa
en jaksaisi alkaa kouluttaa köydessä tempoilevaa ja heinätupsujen
perään hamuavaa hevosta käytöstavoille. Hyvinäkin päivinä ajatukset
pyörivät uuden ihmisen alun ympärillä niin, että en jaksa keskittyä
kenttätyöskentelyyn. Maastolenkille siis!
Virtaa
Moni saattaa pelätä hevosen keräävän kovasti virtaa vähentyneen
liikunnan vuoksi. Itsekin vähensin toki hevosen kaura-annosta jo
ihan terveydellisistä syistä, mutta kokemukseni mukaan hevonen
tottuu nopeasti pienempään liikuntamäärään, kunhan sitä tarhataan
runsaasti. Muutaman kävelypäivän jälkeen hevonen ei enää edes
kysele ravin perään ja ottaa hämmästyneen ilmeen, kun seuraavan
kerran pyydän sitä raviin.
Tunne Hevonen
2
Hevosharrastus ja raskaus
”Hevosharrastuksen ja raskauden yhdistäminen on aina
henkilökohtainen asia ja siitä on mahdotonta antaa
yleispäteviä ohjeita. Jokainen tekee lopulta päätöksen
itse omien tuntemustensa perusteella. Koen olleeni
onnekas, sillä normaalisti edennyt raskauteni mahdollisti
hyvävoimaisena säilymisen aina viimeisille viikoille
saakka. Lisäksi minulla on ollut onni saada oppia monilta
Teknisiä ongelmia
Talutusharjoitukset ovat hyvää jumppaa niin hevosen keholle kuin aivoille, kuvassa takapäänväistö.
Keskiraskaus, viikot 14-27
Työn touhussa jälleen
Varautumista tulevaan
Olotilan parantuessa pystyn nauttimaan harrastuksesta melko
täysipainoisesti. Hyödynnämme syksyiset sänkipellot ja viimeiset
aurinkoiset päivät. Kevyempi jakso on tehnyt hevosellekin hyvää
– se oikein puhkuu intoa, kun saa suorittaa pitkästä aikaa lempikoululiikkeitään, väistöjä. Kuntokin on ennallaan, eikä hevonen edes
hengästy tunnin kohtuullisen raskaasta lenkistä. Hevosen kunnon
romahtamista on siis turha pelätä. Mikäli hevosella on valmiiksi hyvä
pohjakunto, se pysyy kyllä jonkin aikaa yllä kohtuullisen pienelläkin
liikunta-annoksella. Sen sijaan itse huomaan nyt, miksi ”hölskyttävä”
liikunta ei välttämättä sovi raskaana oleville: ravissa alkaa jotenkin
tuntua tukalalta vatsan seudulla. Onneksi tuntemukset väistyvät pienen kävelytauon jälkeen. Lisäksi ratsastushousut alkavat jo hieman
kiristää kasvavaa vatsaa. Olisiko aika ostaa pari numeroa suuremmat?
Lykkään vielä toistaiseksi hankintaa ja tyydyn käyttämään väljempiä
verryttelyhousuja ratsastaessa. Mieleen muistuu alkeiskurssi joskus
aikojen takaa ja siellä käytetyt verryttelyhousut ja kumisaappaat!
Vaikka ratsastus sujuukin nyt mukavasti, mielessä risteilevät jo
ajatukset siitä, kuinka lenkkeily onnistuu vatsan vielä kasvaessa. Päätänkin palauttaa valmiiksi mieleen erilaisia maasta käsin toteutettavia
työmuotoja. Harjoittelemme ohjasajamista, juoksutusta ja talutusharjoituksia. Erityisesti ohjissa juoksuttaminen vaikuttaa lupaavalta ratsastuksen korvikkeelta. Ohjissa juoksuttaen hevosen kanssa on mahdollista tehdä monia kouluratsastusliikkeitä ympyröistä väistöihin ja
lisäksi hevosen taivuttaminen on helpompaa kuin yhdessä liinassa
juoksuttaen. Mitään erityisiä välineitäkään ei tarvita: ohjan virkaa toimittavat hyvin kaksi pitkää juoksutusliinaa, jotka pujotetaan pitkinä
roikkuvien jalustimien läpi. Jalustimet on hyvä kiinnittää mahan alta
toisiinsa esim. ylimääräisellä jalustinhihnalla, etteivät ne pääse hakkaamaan hevosen kylkiin. Ennen juoksutukseen ryhtymistä on lisäksi
syytä totuttaa hevonen huolellisesti siihen, että sen kylkiin, vatsaan,
takapuoleen ja kintereisiin saa koskea köyden kanssa. Tämä auttaa
välttämään turhia riskejä, mitä kukaan ei halua raskausaikana ottaa.
Ratsastus onnistui hyvin vielä viidennellä kuulla, kun ratsuna oli luotettava, tuttu hevonen.
Vasta raskauden puolivälin jälkeen voin sanoa, että pahoinvointi
on kokonaan ohi. Eläköön-huuto sille! Nautin ratsastuksesta täysin
siemauksin. Toisaalta vatsa alkaa nyt jo olla niin iso, että se estää
kumartumasta satulassa kunnolla eteenpäin. Pohdinkin, miten minun
tulisi kiivetä satulaan – ja tulla sieltä alas! Tuolista on apua, mutta
kunnon ratsautumisjakkara olisi eduksi. Sellainen, jonka päältä ei
tarvitsisi nousta selkään, vaan pikemminkin laskeutua sinne. Hevosellekin tämä on mukavampi tapa kuin jalustimen varassa selkään
nouseminen. Se säästää sekä hevosen selkää että satulaa. Kuudennelta kuulta alkaen nämä ratsautumispulmat käyvät kuitenkin niin
suuriksi, että päätän luopua kokonaan ratsastamisesta.
Loppuraskaus, viikot 28-40
Talutusharjoituksia
Ratsastuksen sijaan nautin nyt mm. talutusharjoituksista. Niiden
tuoma aivojumppa on hyvää vastapainoa liikunnalle ja kuten tiedämme, tämä on usein väsyttävämpää kuin fyysinen rasitus! Rakennan
hevoselleni maapuomeista ja pujottelutörpöistä erilaisia labyrinttejä,
joita sen tulee ratkaista. Kuljen itse peruuttaen hevoseni edellä labyrintissä ja kutsun sitä seuraamaan esimerkkiäni kapeissa ja mutkaisissa kujissa. Aluksi hevostani hieman jännittää ja se potkaisee törpön
nurin kurvissa oikaistuaan. Vahingosta viisastuneena se alkaa keskittyä paremmin myös takajalkojensa asettelemiseen. On ihana seurata,
kun hevonen selvästi pohtii, mitä siltä halutaan ja ottaa itseensä
tyytyväisen ilmeen tehtävän ratkaistuaan. Tuntuu, että sillä ryhtikin
kasvaa 5 cm, kun se odottaa rapsutuksia palkaksi hyvin tehdystä
työstä! Kukapa ei haluaisi tarjota hevoselle tällaisia onnistumisen
kokemuksia?
Ja lisää talutusta
Loppuraskauden ohjelmaksi vakiintuvat juoksutusta 1-2 kertaa
viikossa sekä lähes päivittäiset kävelylenkit peltoteillä talutellen. Neuvolankin suositusten mukaan kävely on turvallinen ja suositeltava
tapa ylläpitää kuntoaan raskauden aivan viimeisiin viikkoihin saakka.
Kävelyvauhtini on tosin vain varjo entisestään, mutta se ei tunnu
hevostani haittaavan. Sen sijaan se ottaa kaiken irti aurinkoisista hankikeleistä ja piehtaroi nautiskellen lumikinoksissa. Reagointinopeuteni hidastuessa kiinnitän entistä enemmän huomiota turvallisuuteen
hevosen kanssa. Taluttaessa käytän aina naruriimua sekä vähintään
3,5m pitkää talutusköyttä, joka mahdollistaa turvallisen etäisyyden
säilyttämisen hevoseen mahdollisissa vaaratilanteissa. Hoitotilanteissakin vältän joutumasta minkäänlaisiin ahtaisiin paikkoihin hevosen
kanssa. En esimerkiksi koskaan kulje hevoseni edellä karsinaan, vaan
lähetän sen oviaukosta yksin karsinaansa käytävältä käsin pitkällä
talutusköydellä ohjaten.
Talutuslenkit tekevät hyvää sekä odottavalle äidille että hevoselle.
Omaa aikaa
Kaksi viikkoa hyvin sujuneen synnytyksen jälkeen aloitin
jälleen talutuslenkit peltoteillä. Pian kiipesin myös satulaan
ja huomasin, että ratsastus on minulle sitä omaa aikaa vauvanhoidon lomassa. 17-vuotias ”tätihevoseni” otti uuden
ihmistulokkaan hyvin vastaan. Kun joskus vien pojan hevosta
katsomaan, tammani puhaltaa lempeästi ilmaa vauvan kasvoille. Tamman ilmeestä selvästi näkee, että se ymmärtää kyseessä
olevan aivan erityisen pikkuihmisen.
Lapsen syntymän jälkeen huomaan kuitenkin, etten aina
kykene keskittymään hevosen kanssa puuhasteluun samalla
tavalla kuin ennen. Vauva kun on koko ajan ajatuksissa mukana. Vaikka olen hevoselle fyysisesti läsnä, en kuitenkaan aina
pysty sitä olemaan henkisesti. Rattolan tilalla Turun Paattisilla
hevostaitokurssia pitänyt Tiina Järvinen lohdutti: ”On luonnollista, että vauva on sinulle nyt kaikkein tärkeintä. Kyllä hevonen sen hyväksyy.” Hän oli oikeassa.
Tunne Hevonen
3