Moniammatillinen käsikirja - Oulun Seudun Setlementti ry

Liisa Viren – Heidi Telkki – Sanna Voutilainen
TUEN JA KOHTAAN
MAAHANMUUTTAJANAISIA
Kokemuksia Naisten koulusta
© Julkaisun kirjoittajat:
Liisa Viren, Heidi Telkki, Sanna Voutilainen
© Piirroskuvat: Fang Zhang
Kansikuva: Studio Juha Sarkkinen
Upeat naiset kannessa (vas.):
Kasv.kand. Sanna Voutilainen, kulttuurimentori Luz Peltoniemi, lähihoitajaopiskelija
Madina Mahdy, taiteilija/lähihoitajaopiskelija Fang Zhang, yhteisötyöntekijä Aruna
Somani
Taitto: Pirjo Heikkuri
Joutsen Median painotalo
Teos on rahoitettu Manner-Suomen ESR-ohjelmasta Työ- ja elinkeinoministeriön
koordinoiman, vuosina 2008-13 toteutettavan Valtava-kehittämisohjelman kautta.
ISBN: 978-952-92-9652-1
Joutsen Median painotalo
Oulu 2011
Sisältö
Esipuhe............................................................................................... 5
Johdanto..............................................................................................7
1 Mikä on Naisten koulu?............................................................8
Taustaa.............................................................................................8
Kenelle Naisten koulu on tarkoitettu?.............................................11
Mitä naisten koulussa tehdään?.....................................................12
2 Maahanmuuttajanaisen elämää.........................................15
Erilaisia elämäntarinoita................................................................16
Suomalaisten keskellä.....................................................................21
Lastenkasvatus haasteena...............................................................25
Identiteettiä rakentamassa.............................................................29
3 Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus..............................................34
Tasa-arvoa? Globaalinäkökulma......................................................36
Yhteentörmäyksiä...........................................................................39
Yhdenvertaisuus yhteiskunnassa....................................................43
Karu todellisuus..............................................................................44
Rasismi.........................................................................................44
Syrjintä.........................................................................................46
Väkivalta.......................................................................................46
Syrjäytyminen...............................................................................47
4 Voimaantuminen ja elämänhallinta.................................50
Tulevaisuusperspektiiviä.................................................................50
Elämä hallinnassa?..........................................................................54
5 Haasteita maahanmuuttajanaisten aktivoimisessa.....58
Transnationaalinen elämäntapa......................................................58
”Kotona istumassa”........................................................................60
Oppimisen hidasteet.......................................................................62
Opettajana Naisten Koulussa..........................................................68
Työpajaohjaaja.............................................................................68
ATK-opettaja.................................................................................69
Liikunnanopettaja.........................................................................71
3
6 Maahanmuuttajanaisten ohjauksesta..............................73
Vuorovaikutuksen monet muodot..................................................73
Kuuntele ja ymmärrä......................................................................75
Viranomaisten kokemuksia.............................................................77
Ohjaus Naisten koulussa................................................................79
Ohjaus Työvoiman Palvelukeskuksessa...........................................82
Kokonaisvaltainen kuntoutus..........................................................85
7 Hyvät käytännöt Naisten koulussa.....................................88
Arjessa selviytymistä tukeva valmennus.........................................88
Kuntouttavan työtoiminnan uusi malli............................................90
Moniammatillinen yhteistyö valmennuksessa................................92
Ohjaus ja kulttuurimentorin työ......................................................93
8 Voimaantuneet naiset............................................................97
9 Toimenpide-ehdotuksia.........................................................101
Lähteet.............................................................................................104
Liitteet.............................................................................................110
4
Esipuhe
Naisten koulu on prosessi, joka alkoi jo kymmeniä vuosia sitten. Pääsin nuorena opettajana 1980-luvulla tutustumaan Intiassa silloisessa Madrasissa aikuiskoulutusprojekteihin, joissa naisille opetettiin suurkaupungin slummeissa
lukemista ja arjen taitoja. Ymmärsin, miten tärkeitä ovat konkreettiset, meille itsestään selvät tiedot ja taidot. Samalla matkalla opin paljon ihmisoikeusasiaa naisnäkökulmasta.
Olen saanut ilon tehdä pitkään työtä Suomessa asuvien ja opiskelevien ulkomaalaisten kanssa. Viittakiven kansainvälisen kansanopiston opettajana Hauholla kohtasin sekä naisia että miehiä, eri-ikäisiä ja eri maista tulevia. Oulun
Setlementissä aloimme sitten vuosituhannen vaihteessa kouluttaa maahanmuuttajia kulttuurivälittäjiksi ja perustimme Ystävyystalon, joka antaa eri maista muuttaneille ihmisille mahdollisuuden oppimiseen, vuorovaikutukseen ja
osallisuuteen.
Suomalaisen akateemisesti koulutetun naisen on helppo torjua sukupuolinäkökulman tärkeys kaikessa elämänmenossa. Ystävyystalossa sitä ei ole voinut
unohtaa. Monet maahanmuuttajanaiset ovat niin täysin perinteisen naisenroolinsa määrittämiä, että heidän on vaikeaa saada suomalaisesta elämänmenosta otetta. Tästä asiasta tuli arvostettu, Intiasta muuttanut työtoverini Aruna Somani puhumaan minulle. Hän sanoi, että naisilla pitää olla oma koulu,
jossa he voivat rauhassa opiskella itselleen tärkeitä asioita! Siinä tilanteessa
hyppäsin ajatuksissani hetkessä takaisin Intian naisryhmiin ja ymmärsin sen,
mitä Aruna sanoi: ”Pitää olla Naisten koulu!”
Naisten koulu on valmennusohjelma sellaisille maahanmuuttajanaisille, joille tavanomaiset kotoutumispalvelut eivät riitä turvaamaan mahdollisuutta aktiiviseen osallisuuteen yhteiskunnassa. Naisten koulusta toteutettiin vuonna
2007 Euroopan Sosiaalirahaston rahoituksella kolmen kuukauden mittainen
versio työvoimakoulutuksena. Kokemukset olivat niin rohkaisevia, että päädyimme hakemaan rahoitusta myös uudella ohjelmakaudella. Ohjelmaa muokattiin ja kehitettiin edelleen, ja syksyllä 2011 olemme aloittamassa kolmatta
koko lukuvuoden mittaista Naisten koulu -valmennusta. Mahdollisuus tähän
on suotu meille Manner-Suomen ESR-ohjelmasta rahoitetun Valtava-kehittämisohjelman kautta. Valtava on sukupuolten tasa-arvoa edistävä ja valtavirtaistava kehittämisohjelma, jonka ainoa maahanmuuttajiin suunnattu hanke
on Naisten koulu.
5
Kiitokset
Tämä kirja on työstetty yhteisenä, mielenkiintoisena prosessina. Kirjan tekstit
ovat suurelta osin sosionomi (ylempi AMK) Heidi Telkin ja kasvatustieteiden
kandidaatti Sanna Voutilaisen käsialaa. Kirjan sisältöön on vaikuttanut myös
kulttuurimentori Luz Peltoniemi ja viimeistelyyn projektikoordinaattori Heli
Nygård. Kirjaan sisältyvät kauniit piirrokset ovat vuonna 2009-10 Naisten kouluun osallistuneen upean taiteilijan Fang Zhangin kynästä. Kiitokset heille kaikille innostuksesta, ahkeruudesta ja osaamisesta! Kiitokset tuesta ja avusta
myös konsultillemme Eija Leinoselle ja kaikille muillekin sanansa sanoneille.
Naisten koulu -projekti jatkuu vuoden 2013 loppuun asti, ja niin jatkuu asioiden prosessointi meidän kaikkien mielissä. Elämässä jotkut asiat ovat todella tärkeitä – meille tärkeää on työ Naisten koulussa.
Oulun Seudun Setlementissä
Lokakuussa 2011
Liisa Viren
6
Johdanto
Parhaillaan lukemasi kirja maahanmuuttajanaisten kohtaamisesta ja tukemisesta on toteutettu käytännön kokemuksia ja ajankohtaista teoreettista tietoa
yhdistelemällä. Kirjassa raportoidaan Oulun Seudun Setlementissä toimineessa Naisten koulussa syntyneitä kokemuksia siitä, kuinka elämässään haasteita
kohtaavia maahanmuuttajanaisia voidaan tukea ja ohjata. Naisten kertomusten ja kirjoitusten pohjalta pyritään valottamaan sitä, millaisten kysymysten
kanssa naiset kamppailevat arjessaan ja kuinka he kokevat elämänsä ja mahdollisuutensa Suomessa.
Jokaisessa kulttuurissa on erilaisia ihmisiä, joilla on erilaiset luonteet, taipumukset, toiveet ja pyrkimykset, joten kulttuuritaustan perusteella ei voi tehdä
rankkoja yleistyksiä. Myös naisten aikaisempi koulutustausta on ratkaiseva tekijä mietittäessä sitä, millaista valmennusta maahanmuuttajanaiset Suomessa tarvitsevat. Jokainen maahanmuuttajanainen on yksilö, jota määrittää hänen elämänhistoriansa ja naiseutensa. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen
myöskään tässä kirjassa ei voida antaa mitään yksinkertaistettuja neuvoja tai
ohjeita, jotka toimisivat kaikkien maahanmuuttajanaisten kohdalla.
”Tuen ja kohtaan maahanmuuttajanaisia – kokemuksia Naisten koulusta”
–kirjan tarkoitus on raottaa monipuolista ja moniulotteista toimintaulottuvuutta, johon maahanmuuttajanaisia työssään kohtaava voi törmätä. Kirja on
laadittu maahanmuuttajatyötä tekevien tai sellaista suunnittelevien sekä maahanmuuttaja-asiakkaita työssään kohtaavien toimijoiden tarpeita ajatellen.
Esimerkiksi lääkärit ja muu terveydenhoitohenkilökunta, sosiaalityöntekijät
ja opettajat voivat saada kirjasta uusia näkökulmia ja käytännön vinkkejä työhönsä. Kirjassa ei kuitenkaan keskitytä minkään tietyn kulttuurin erityispiirteiden esittelyyn tai valmiiden toimintaohjeiden antamiseen. Sen sijaan lukija
voi ammentaa kirjasta tietoa ja uusia ideoita työhönsä tai esimerkiksi varautua etukäteen maahanmuuttaja-asiakkaan tuloon, jos kokemusta monikulttuurisesta työstä ei aikaisemmin ole.
Naisten koulu-projekti on saanut jatkorahoitusta vuosiksi 2012–13. Jälkimmäisen jakson aikana on tarkoitus tuottaa kirja, jossa käytännönläheisesti
kerrotaan hyväksi koetuista menetelmistä tukea tarvitsevien maahanmuuttajanaisten ohjaamisessa ja tukemisessa. Kirja tulee olemaan ns. materiaalipankki, johon kootaan Naisten koulussa toimiviksi koettuja käytänteitä ja
menetelmiä sekä konkreettista opetus- ja ohjausmateriaalia, jota muut maahanmuuttajanaisia työssään kohtaavat voivat hyödyntää. Tämä kirja puolestaan on laajempi teos, jossa valotetaan lukijalle maahanmuuttajanaisten
elämän todellisuutta Suomessa, niitä haasteita, joita maahanmuuttajat suomalaisen yhteiskunnan kontekstissa kohtaavat ja myös sitä, millaisia keinoja
suomalaisilla viranomaisilla ja toimijoilla voisi olla maahanmuuttaja-asiakkaan
tukemisessa ja ohjaamisessa.
7
1 Mikä on Naisten koulu?
Tuen ja kohtaan maahanmuuttajanaisia – Kokemuksia Naisten koulusta -teoksessa raportoidaan Naisten koulu -projektissa vuosina 2009–11 kerättyjä kokemuksia. Mikä ihmeen Naisten koulu?, Sinä ehkä kysyt. Seuraavissa luvuissa vastataan kysymykseesi ja kerrotaan tarkemmin Naisten koulun taustasta,
ideasta ja tavoitteista.
Naisten koulu avaa ovensa, ole hyvä ja astu sisään.
Taustaa
Naisten koulun idea syntyi Oulun Seudun Setlementti ry:n toteuttaman monikulttuurisen toiminnan piirissä läheisessä kontaktissa maahanmuuttajanaisiin. Setlementissä on toiminut vuodesta 2000 alkaen Raha-automaattiyhdistyksen rahoituksella monikulttuurinen Ystävyystalo1, joka järjestää erilaista
maahanmuuttajien elämänhallintaa ja aktivoitumista tukevaa toimintaa. Ystävyystalon työntekijät ovat itsekin maahanmuuttajataustaisia, joten heillä on
laaja näköala kentän tarpeisiin. Ystävyystalon kokemuksia ja siellä syntynyttä
tietoa hyödyntäen Naisten koulu perustettiin vastaamaan lisätukea tarvitsevien maahanmuuttajanaisten tarpeisiin.
Mitä nämä tarpeet sitten ovat? Maahanmuuttajat ovat kotouttamislain pohjalta oikeutettuja osallistumaan kotouttamistoimenpiteisiin 2, joiden tavoitteena on tukea ja edistää maahanmuuttajan kielitaidon ja yhteiskuntaan integroitumisen tasoa. Oulussa kotouttamistoimenpiteissä korostuvat
työvoimapoliittiset kielikurssit. Runsaasta kielikurssitarjonnasta huolimatta Oulussa on maahanmuuttajanaisia, jotka eivät ole kotouttamistoimenpiteiden aikana saavuttaneet riittävää yhteiskuntaan integroitumisen tasoa tai kielitaitoa.
Esimerkiksi pienten lasten äidit jäävät helposti vuosikausiksi kodin seinien sisälle perhettä huoltamaan eivätkä
opi kieltä ja uudessa yhteiskunnassa toimimista. Erityisesti pienten lasten (alle 3-vuotiaiden) hoitaminen kotona on
monille maahanmuuttajanaisille itsestään selvää. Tämä sitoo
naiset kotiin vuosiksi varsinkin silloin, jos perheessä on useita lapsia. Kotoutumisen ja kielen oppimisen kannalta pienten lasten äidit ovat haasteellinen ryhmä, sillä kielikursseille
1
2
Ystävyystalosta www.ystavyystalo.fi
Laki kotoutumisen edistämisestä 31.12.2010
8
osallistumisen järjestäminen voi olla hankalaa, eikä arkipäivän kontaktia suomalaisiin ole. Näin ollen myöskään kielitaito tai yhteiskuntatietous ei kehity
ja vaarana on syrjäytyminen, joka heijastuu koko perheen elämään ja periytyy helposti seuraavalle sukupolvelle.3 Naisilla voi olla myös erilaisia henkilökohtaisia tai kulttuurisia syitä, jotka estävät heitä kasvamasta täyteen osallisuuteen yhteiskunnassa.
Ystävyystalon työn pohjalta on käynyt ilmeiseksi, että Oulussa on maahanmuuttajanaisia, jotka tarvitsevat paikan, jossa he voivat parantaa kielitaitoaan ja yhteiskuntatietouttaan, osallistua työtoimintaan yhdessä suomalaisten kanssa, saada henkilökohtaista ohjausta ja tukea sekä apua tulevaisuuden
suunnitteluun. Tältä pohjalta syntyi Naisten koulu.
Naisten koululle tarjoaa fyysisen toimintaympäristön ja moniammatillisen
taustayhteisön Oulun Seudun Setlementti, jonka perustehtävänä on edistää
yksilön elämänhallintaa, mahdollistaa elinikäinen oppiminen, vahvistaa ihmisten läheisyyttä ja kehittää hyvinvointia lisääviä toimintamuotoja.4 Tehtäväänsä Setlementti toteuttaa muun muassa kansanopisto Pohjola-opistossa, Oulun kansalaisopistossa, nuorisokeskuksissa Pudasjärvellä ja Hailuodossa sekä
erilaisissa sosiaalityön hankkeissa.
Setlementin koulutalossa on monenlaisia ja monenikäisiä opiskelijoita muskarivauvoista kansalaisopiston senioreihin. Naisten koulun opiskelijat toimivat sulassa sovussa muiden opiskelijoiden mukana. Naisilla on koulutalossa
oma luokka, jossa he opiskelevat sekä ruokailevat lounastauolla. Naiset käyttävät myös Setlementin yhteisiä tiloja, kuten kotitalous-, käsityö- ja atk-luokkia sekä liikuntasalia.
Naisten koulu toteutetaan Setlementissä järjestön arvopohjaa noudattaen.
Koko Setlementtityön perusta on usko yhteisöllisyyteen ja sen voimistavaan
vaikutukseen. Setlementtityössä, joka kattaa koko elämänkirjon vauvasta vaariin, toteutetaan käytännössä tasavertaisuuden ja yhteisöllisyyden ideaaleja.
Setlementissä on pitkä historia ja kokemus monikulttuurisesta työstä.5 Naisten koulussa toteutetaan taustajärjestön arvoja ja hyödynnetään taustayhteisön vankkaa kokemusta.
Setlementin arvopohjan lisäksi tärkeä ulottuvuus Naisten koulussa on sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen ja maahanmuuttajanaisten aseman
parantaminen. Maahanmuuttajanaisten ja miesten käsitys tasa-arvosta on erilainen kuin useimpien suomalaisten. Osan kohdalla käsitys tasa-arvosta on se,
että tasa-arvoa ei ole eikä pidä olla. Tämän takia on tärkeää tehdä tasa-arvotyötä maahanmuuttajien parissa.
Naisten koulu on osa Valtava-kehittämisohjelmaa, joka on Työ- ja elinkeinoministeriön koordinoima ohjelmakokonaisuus Sukupuolten tasa-arvon
edistämiseksi ja valtavirtaistamiseksi. Ohjelma toteutetaan Manner-Suomen
ESR-ohjelmasta vuosina 2008–13. Muita Valtavaan kuuluvia projektia ovat
esimerkiksi Lapin Letka ja Balanssi.
3
4
5
ks. esim. Lainiala & Säävälä, ”Jos äiti osaa maan kieltä, hän on kuin kotonaan”. 2010.
Lisää Oulun Seudun Setlementistä osoitteessa www.oulunsetlementti.fi
www.setlementti.fi
9
Tavoitteena Valtava-kehittämisohjelmassa on muun muassa tukea tasa-arvotoimijoiden asiantuntemusta sekä kehittää ja lisätä yleistä tietoutta sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisesta.6 Sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisella
tarkoitetaan sukupuolinäkökulman huomioimista kaikessa päätöksenteossa.7
Naisten koulu tekee tasa-arvotyötä siten, että se vahvistaa, aktivoi ja kannustaa maahanmuuttajanaisia lisäämään itsenäistä ja omatoimista osallistumista
yhteiskunnassa. Naisten koulu on positiivista erityiskohtelua ihmisryhmälle,
jonka rooli suomalaisessa yhteiskunnassa ei ole yhdenvertainen muiden kanssa. Naisten koulun kohderyhmä on usein joutunut monimuotoisen syrjinnän
kohteeksi naisena, maahanmuuttajana, maahanmuuttajanaisena ja usein myös
ikään liittyvän syrjinnän muodossa. Naisten koulussa tehdään työtä sukupuolten välisen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Naisten koulu perustuu suvaitsevaisuuteen, ihmisten tukemiseen, lähimmäisen auttamiseen
sekä kaikkien ihmisten välisen tasa-arvon ideaaleihin. Naisten koulussa jokainen opiskelija on arvokas ja tärkeä. Jokainen kohdataan yksilönä. Naisten
koulussa ollaan lähellä ihmistä ihmisenä, ihmisen vuoksi.
6
7
http://www.tem.fi/index.phtml?s=3223
http://www.stm.fi/tasa-arvo/tasa-arvopolitiikka/valtavirtaistaminen
10
Kenelle Naisten koulu on tarkoitettu?
Naisten koulun ensisijainen kohderyhmä ovat työttömät ja peruskoulutusta
tai ammatillista koulutusta vailla olevat maahanmuuttajanaiset, joiden työllistyminen on vaikeaa. Toissijaisena kohderyhmänä ovat erilaiset työorganisaatiot ja -yhteisöt, joihin juurrutetaan Naisten koulu -projektin avulla monimuotoisuusajattelua.
Naisten koulussa esimerkiksi ihmisen taustalla, maahanmuuttosyyllä tai koulutuksella ei ole merkitystä. Tästä syystä osallistujanaiset ovat muodostaneet
heterogeenisen ryhmän, mikä on nähty valmennuksessa positiiviseksi asiaksi. Ainoat kriteerit osallistujille ovat, että he ovat Suomessa yli kolme vuotta
asuneita (ei saa olla enää kotoutumistoimenpiteiden piirissä) maahanmuuttajanaisia, joilla on tarvetta henkilökohtaiselle ohjaukselle ja tuelle. Naisten
koulu -valmennus ei siis ole kotoutumistoimenpide, vaan opiskelijat ovat kotoutumisvaiheen ohittaneita ja Suomessa pitkään asuneita. Lisäksi Naisten
koulu -valmennukseen liittyvään rahoitusmalliin kuuluu, että naisilla tulee olla
toimeentulotukioikeus. Osallistujat Naisten kouluun valitaan yhteistyössä TEtoimiston ja työvoiman palvelukeskuksen kanssa. Yhdellä kerralla koulutukseen valitaan 12 motivoitunutta naista.
Sinä saatat ihmetellä, miten pelkästään naisille suunnattu valmennus on tasa-arvoa. Naisten koulun tärkeä tehtävä on maahanmuuttajanaisten yhteiskunnan tasa-arvoisina ja yhdenvertaisina kansalaisina toimimisen mahdollistaminen. Kohderyhmän tilanne on se, että he ovat yhteiskunnasta syrjässä
eivätkä tiedosta omia mahdollisuuksiaan tai oikeuksiaan. Heikko kielitaito ja
puutteelliset tiedot ja taidot työntävät nämä naiset yhä kauemmas suomalaisesta yhteiskunnasta. Lisäksi syrjäytymisvaarassa ovat myös naisten perheet. Syrjäytymiskierteen ehkäisyn ja naisten voimaannuttamisen kautta tasa-arvoisempi yhteiskunta on pienen askeleen lähempänä. Tätä työtä Naisten
koulussa tehdään.
Naisten koulussa opiskelijoiden lisäksi myös kaikki opettajat ovat naisia, vaikka tähän ei ole tietoisesti pyritty. On kuitenkin ollut havaittavissa, että joillekin
maahanmuuttajanaisille luokassa aktiivinen toimiminen on helpompaa ja yleisesti vuorovaikutus on avoimempaa, kun opettajakin on nainen. Lisäksi nainen näyttää esimerkiksi tietotekniikan opettajana käytännön esimerkin naisten mahdollisuuksista työskennellä monenlaisilla aloilla Suomessa.
11
Mitä Naisten koulussa tehdään?
Tarve Naisten koululle huomattiin lähellä maahanmuuttajanaisia tehtävässä työssä. Tämän tiedon pohjalta suunniteltiin valmennuskokonaisuus, jossa yhdistetään luokassa tapahtuva opiskelu ja kuntouttava työtoiminta. Naisten koulun idea on, että naiset oppivat käytännöllisiä tietoja ja taitoja, joita
he tarvitsevat suomalaisessa yhteiskunnassa kansalaisina, työntekijöinä, äiteinä ja naisina.
Naisten koulu -projektin innovatiivinen elementti on kuntouttavan työtoiminnan ja työelämävalmiuksia kehittävän koulutuksen yhdistäminen vaikeasti työllistyvän kohderyhmän työelämään poluttamiseksi ja aktiiviseen osallisuuteen ohjaamiseksi. Viikoittainen ohjelma noudattaa rytmiä, jossa naiset
osallistuvat kahtena päivänä kuntouttavaan työtoimintaan setlementin eri yksiköissä ja saavat kolmena päivänä luokkaopetusta eri aineissa.
Erityinen elementti Naisten koulu -valmennuksessa on kulttuurimentorin
rooli. Kulttuurimentori on maahanmuuttajataustainen, Suomeen hyvin kotiutunut henkilö, joka toimii opiskelijoiden tukihenkilönä, ohjaajana sekä opettajien ja opiskelijoiden avustajana. Kulttuurimentorin rooli on Naisten koulussa erittäin merkittävä. Kulttuurimentoritoiminta on Naisten koulu -projektin
hyvä käytäntö. Kulttuurimentorin roolia on Naisten koulun aikana kehitetty
eteenpäin. Tarkemmin kulttuurimentorin roolista voit lukea Naisten koulun
ohjausta käsittelevästä luvusta ja hyvät käytännöt -luvusta.
Naisten koulu kestää syyskuusta toukokuuhun ja noudattaa koulujen lomaaikoja, koska useilla naisista on kouluikäisiä lapsia. Naisten ollessa lomalla samaan aikaan lastensa kanssa heidän ei tarvitse miettiä lasten päivähoitokuvioita lomien ajalle. Naisten koulun kokonaiskesto on 35 viikkoa, joista syksyllä
toteutetaan 15 ja keväällä 20 viikkoa.
Valmennusohjelman opetus koostuu suomen kielen opetuksesta (100 tuntia), naisena suomalaisessa yhteiskunnassa -kokonaisuudesta (160 tuntia), kädentaitojen opetuksesta (80 tuntia), kodintaitojen opetuksesta (80 tuntia), liikunnasta ja terveystiedosta (80 tuntia) sekä tietotekniikan opetuksesta (40
tuntia). Opetuspäivät kestävät viisi tuntia.
Kuntouttavan työtoiminnan päivinä naiset osallistuvat käytännön työtehtäviin Setlementin eri yksiköissä. Työpäivät ovat maanantaisin ja perjantaisin
ja kestävät neljä tuntia. Työtoiminnassa naiset saavat tutustua erilaisiin työtehtäviin ja ihmisiin. Merkittävää on mahdollisuus käyttää suomen kieltä jatkuvasti. Kuntouttavan työtoiminnan kautta monet Setlementin suomalaiset
työntekijät ovat saaneet mahdollisuuden ohjata maahanmuuttajataustaista
henkilöä ensimmäistä kertaa. Tämä on nähty positiivisena asiana. Se myös
tukee Naisten koulu -projektin toissijaista tavoitetta työyhteisön monikulttuurisuuteen kouluttamisesta.
12
Opetuksen ja kuntouttavan työtoiminnan lisäksi merkittävää Naisten koulussa on opiskelijoiden kannalta mahdollisuus saada konkreettista tukea ja
apua arkielämän tilanteista selviämiseen. Kulttuurimentori on lähellä naisia
jatkuvasti ja tietoinen heidän murheistaan. Hän auttaa naisia kykynsä mukaan
ja ohjaa naiset tarvittaessa asiantuntijatahojen luokse. Naisten koulussa on
selvitetty opiskelijoiden elämää vaikeuttavia tilanteita. Tyypillisiä arkielämän
pulmatilanteita naisilla ovat esimerkiksi lääkäriaikojen varaamiset, laskujen
maksuun liittyvät epäselvyydet ja vaikeudet ymmärtää esimerkiksi Kelan päätöksiä. Suurempiakin ongelmia on ollut ja niitä on hoidettu yhteistyössä työvoiman palvelukeskuksen kanssa. Kulttuurimentorin lisäksi naisten tukena on
myös muu Naisten koulun henkilökunta.
Naisten koulussa nähdään tärkeäksi naisten voimaannuttaminen ja aktivoiminen. Joidenkin kohdalla edellä mainitut asiat ovat osoittautuneet haastaviksi tehtäviksi esimerkiksi kulttuuritaustan aiheuttamien hidasteiden tai naisen
henkilökohtaisten ominaisuuksien vuoksi. Naisten koulussa jokainen yksilö
kohdataan yksilönä eikä häntä painosteta. Naisten annetaan reflektoida tilannettaan rauhassa ja heitä tuetaan silloin, kun hän on muutokseen valmis.
Naisten koulu on ESR-rahoitteinen projekti. Projektilta odotetaan tuloksia.
Tämän kirjan lopussa esitellään tarkemmin Naisten koulun merkitystä naisten itseohjautuvuuden lisääjänä, kahden ensimmäisen toimintakauden aikana kerättyjä tuloksia valmennuksesta sekä projektin aikana hyväksi todettuja käytäntöjä. Alustavasti voidaan todeta, että Naisten koulussa huomioidaan
maahanmuuttajanaisten elämäntilanne ja että heitä tuetaan kokonaisvaltaisesti. Osallistuminen Naisten kouluun on antanut naisille lisää välineitä suomalaisessa yhteiskunnassa toimimiseen kielitaidosta ja yhteiskuntatietoudesta
suomalaisiin ruokaohjeisiin ja tietoteknisiin taitoihin. Naisilla on ollut mahdollisuus saada henkilökohtaista tukea ja neuvontaa tarpeidensa mukaan. Jokaiselle naiselle on Naisten koulun loppuvaiheessa mietitty yhteistyössä työvoiman palvelukeskuksen ohjaajien kanssa jatkopolkuja.
Naisten koululla on ollut positiivinen vaikutus osallistujien itseohjautuvuuden lisääjänä. Merkittävää on ollut muun muassa mahdollisuus osallistua,
tarkastella omaa elämää ja tulevaisuutta sekä saada uusia ideoita. Myöskään
uusien ystävyyssuhteiden ja sosiaalisten verkostojen muodostumisen merkitystä ei sovi unohtaa. Tärkeää on ollut se, että naisilla on ollut paikka, johon
lähteä joka aamu ja jossa on voinut olla aktiivinen osallistuja. Näin ollen heidän ei ole tarvinnut olla ”kotona istumassa”8.
Naisten koulun jatkorahoitus kausille 2011–2013 varmistui kesällä 2011.
Seuraavien toimintakausien aikana Naisten koulussa on tarkoitus tuottaa niin
sanottu materiaalipankki maahanmuuttajanaisten opetuksessa hyväksi todetusta materiaalista ja välineistä. Tarkoituksena on jatkaa maahanmuuttajanaisten aktivoitumista tukevaa työtä. Lisäksi järjestetään viranomaiskoulutuksia
maahanmuuttajanaisten tilannetta koskien sekä pilotoidaan maahanmuuttajamiesten tasa-arvokoulutusta.
8
maahanmuuttajien yleisesti käyttämä termi silloin, kun heillä ei ole työtä, koulutusta tai mitään
muutakaan aktiviteettia. Tällöin he omien sanojensa mukaan ovat vain ”kotona istumassa”.
13
Olet nyt saanut alustavan käsityksen Naisten koulusta ja sen kohderyhmästä. Kirjan edetessä edellä esitettyihin teemoihin paneudutaan syvällisemmin.
Luettuasi kirjan kannesta kanteen olet toivottavasti saanut käsityksen ensinnäkin siitä, millaista maahanmuuttajanaisen elämä voi olla Suomessa ja toisekseen siitä, minkälainen kokonaisuus Naisten koulu - integraatiota ja arjen
taitoja maahanmuuttajanaisille -valmennus on. Kirjassa kuuluu vahvasti maahanmuuttajanaisten oma ääni, sillä vain sen kautta on mahdollista valottaa
sitä, millaista maahanmuuttajanaisen arki Suomessa todellisuudessa on.
Tervetuloa Naisten kouluun!
Lyhyesti Naisten koulu
• Naisten koulu on osa Euroopan Sosiaalirahaston rahoittamaa
projektia nimeltään Naisten koulu – integraatiota ja arjen
taitoja maahanmuuttajanaisille. Projekti toteutetaan Oulun
Seudun Setlementissä vuosina 2009-13.
• Naisten koulu on osa Valtava-kehittämisohjelmaa, joka on
Manner-Suomen ESR-ohjelmasta rahoitettu sukupuolten
tasa-arvon edistämistä ja valtavirtaistamista edistävä
kokonaisuus.
• Naisten koulu on valmennuskokonaisuus työttömille ja
heikosti koulutetuille maahanmuuttajanaisille, joiden
työllistyminen ja yhteiskuntaan integroituminen on vaikeaa.
• Naisten koulu–valmennuksessa yhdistetään kuntouttava
työtoiminta ja työelämävalmiuksia lisäävä opetus.
Valmennus kestää yhdeksän kuukautta ja siihen valitaan 12
osallistujaa kerralla
• Kulttuurimentorilla on Naisten koulussa merkittävä rooli
14
2 Maahanmuuttajanaisen elämää
Maahanmuuttajanaiset eivät ole yhtenäinen ryhmä. Naisen elämään Suomessa vaikuttavat merkittävästi esimerkiksi maahantulosyy, koulutustausta ja lähtökulttuuri sekä yksilön henkilökohtaiset resurssit. Joitain yleistyksiä voi varovaisesti tehdä puhuttaessa esimerkiksi pakolaisina tulleista tai suomalaisen
kanssa avioituneista. Näissäkin tilanteissa yksilöiden väliset erot ovat suuria.
Monet suomalaismiehet esimerkiksi kannustavat eri kulttuurista tulleita vaimojaan oppimaan suomen kieltä ja pääsemään sisälle yhteiskuntaan. Kokemusten mukaan on myös sellaisia suomalaismiehiä, jotka eivät tue vaimonsa
yhteiskuntaan integroitumista.
Maahanmuuttaja on yleisnimitys ihmiselle, joka on siirtynyt oleskelemaan
toiseen kansallisvaltioon. Maahantulosyy voi olla esimerkiksi opiskelu, perhesyyt, paluumuutto, humanitääriset syyt tai työ. 9 Pakolainen on ulkomaalainen, jolla on lähtömaassaan perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi esimerkiksi uskonnon, kansallisuuden tai poliittisen mielipiteen vuoksi.
Pakolaisaseman saa henkilö, jolle joku valtio antaa turvapaikan tai jonka UNHCR (United Nations High Commissioner for Refugees eli Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutettu) toteaa pakolaiseksi. Kiintiöpakolainen
on henkilö, jolle UNHCR on myöntänyt pakolaisaseman ja jolle on myönnetty
maahantulolupa budjetissa vahvistetun pakolaiskiintiön puitteissa. Turvapaikanhakija on henkilö, joka pyytää suojaa ja oleskeluoikeutta toisessa valtiossa. Turvapaikan saatuaan hänelle myönnetään pakolaisasema.10
Maahanmuuttostatuksella ei ole Naisten koulussa merkitystä. Naisten koulussa ei tehdä kotoutumistyötä, eikä toimintaa ole projektina suunnattu millekään tietylle maahanmuuttajaryhmälle. Yhteistä opiskelijoille on se, että kaikilla heillä on Suomessa ollut tarvetta lisätuelle. Monien elämää värittävät
useat haasteet ja ongelmat. Naisten koulun naiset ovat nimenomaan se maahanmuuttajanaisten ryhmä, jolla on ongelmia. Kaikilla maahanmuuttajilla tai
maahanmuuttajanaisilla ei ole vastaavia ongelmia.
Seuraavissa luvuissa tarkastellaan Naisten koulun naisten elämää Suomessa.
Kurkistamme myös heidän taustoihinsa ja siihen, millaista elämä kotimaassa
oli. Maahanmuuttajanaiset kertovat mietteitään suomalaisista ja siitä, millaiselta lasten kasvattaminen Suomessa tuntuu. Teemme myös katsauksen maahanmuuttajan identiteettityöhön uudessa maassa.
9
Sisäasiainministeriö
Maahanmuuttovirasto
10
15
Erilaisia elämäntarinoita
Kahdessa Naisten koulun valmennusryhmässä on ollut yhteensä 25 naista.
Naiset ovat kotoisin Vietnamista, Irakista, Iranista, Kosovosta, Albaniasta, Thaimaasta, Sri Lankasta, Somaliasta, Sudanista, Tansaniasta ja Venäjältä. Naisista
suurin osa on muuttanut Suomeen turvapaikanhakijoina tai kiintiöpakolaisina,
osa on avioitunut suomalaisen miehen kanssa, jotkut ovat tulleet muista perhesyistä. Naisten koulutustausta on hyvin vaihteleva. Mukana on naisia, jotka eivät ole käyneet päivääkään koulua ennen Suomeen saapumista. Toisilla
taas on kotimaassa suoritettu ammatillinen tutkinto ja oman alan töitä tehtynä useamman vuoden ajalta. Kaikilla naistenkoululaisilla on ollut Suomessa
tarvetta tukitoimenpiteille. Naisten koulun opiskelijoista useimmat ovat äitejä, mutta heissä on myös lapsettomia naisia. Siviilisäädyltään naiset ovat aviovaimoja, leskiä, eronneita tai naimattomia. Iältään naiset ovat 27–63-vuotiaita. Heidän suomen kielen taitonsa vaihtelee välillä A1.1–B1.2.
Kotimaan koululaitoksesta naisilla on erilaisia näkemyksiä kotimaastaan riippuen. Koulu on aloitettu yleensä kuuden tai seitsemän vuoden iässä ja se on
kestänyt keskimäärin kahdeksan vuotta. Osa naisista muistelee kouluaikansa
olleen mukavaa. Toiset taas kertovat, että koulussa oli kurjaa, sillä opettajat
olivat ankaria ja pelottavia. Eräs nainen muistelee koululuokkien olleen isoja.
Hän kertoo lisäksi, että ala-asteella tytöt ja pojat opiskelivat samoissa ryhmissä, mutta yläasteella ja lukiossa koulut eriytyivät sukupuolen mukaan. Irakilaisnainen muistelee, että koulusta sai ilmaiset kirjoitusvälineet ja kirjat, mutta ei lounasta. Koulupukua tuli käyttää.
Menin 6-vuotiaana kouluun. Minä pidin koulusta ja historiasta.
Minun koulu oli huono, koska opettaja ei ollut hyvä: hän oli ankara.
Huono asia oli se, että oppilaat pelkäsivät opettajia. Ja koulussa oli hyvää se,
että meillä oli hyviä ystäviä.
Naisilta kysyttiin myös, millaista koulutusta naiset ovat Suomessa saaneet ja
mitä he mahdollisesti haluaisivat opiskella tulevaisuudessa. Kaikki naiset kertovat käyneensä suomen kielen kursseilla ja suorittaneensa erilaisia työharjoittelujaksoja. Osa naisista tahtoisi opiskella ammattikoulussa itselleen esimerkiksi kokin tai kampaajan ammatin. Esteeksi opinnoille naiset näkevät
kielitaitonsa heikkouden. Lähes kaikki naiset kirjoittavat, että suomen kielen
parempi hallinta olisi heille tärkeää.
Naisia pyydettiin kertomaan kotimaassaan tekemästään työstä. Eräs nainen
kertoo työskennelleensä eläinlääkärinä, toinen kirjanpitäjänä, kolmas myyjänä ja neljäs oli töissä sairaalassa. Naisten koulutus- ja työtausta vaihtelee kotona opitusta työnteosta asiantuntijatehtäviin. Useat naiset kertovat, että työ
opittiin lähinnä tekemällä ja työtovereiden opastuksella. Osalle heistä voi tästä syystä tuntua kummalliselta se, että Suomessa jokaiseen työhön tulee käydä pitkä formaali koulutus.
16
Naiset kertovat pitäneensä työstään, vaikka se oli joskus raskasta, ja päivät
saattoivat venyä pitkiksi. Naisten kirjoituksista ja puheista on toisinaan aistittavissa vahva kaipuu työelämään. Eräs nainen esimerkiksi kirjoittaa työstään
ja siitä, miten hän viihtyi työpaikallaan ja koki työyhteisön olleen hänelle kuin
suuri perhe. Hän päättää kirjoituksensa näin:
Kotimaassani sain paljon hyötyä työstäni, mutta Suomessa siitä ei ole ollut
mitään hyötyä.
Osa naisista kertoo pystyneensä hyödyntämään entistä työtään siten, että he
ovat Suomessa tehneet oman alansa työharjoitteluja. Vakituista työpaikkaa
ei kenellekään ole löytynyt. Eräs sairaanhoitajana kotimaassaan työskennellyt nainen toivoo, että pääsisi työskentelemään lähihoitajana, sillä hän pitää
työstä ja kokee olevansa siinä hyvä. Hän kirjoittaa:
Minä toivon, että kun minä pääsen lähihoitajaksi, kokemukseni auttaa paljon. Sairaanhoitajan tehtävä on aina sama, vain uusia koneita ja uusia asioita voi olla.
Joillakin suomalaisilla on maahanmuuttajista sellainen käsitys, että maahanmuuttajat tulevat Suomeen tietoisesti ”lorvailemaan” ja elämään sosiaalituilla. Naisten kirjoituksista ja puheista saa kuitenkin toisenlaisen kuvan: suurin
osa naistenkoululaisista tahtoisi olla työelämässä ja elättää itsensä, ei elää toimettomana suomalaisen sosiaaliturvan varassa.
Kun olin kotimaassa, minulla oli kaikki mitä tarvitsin elämässä. Minulla oli rahaa ja työntekijät kotona. -- Nyt olen Suomessa, tunnen niin kuin olisin köyhä, pitää saada rahaa Kelalta.
Suomalaisille työ ja ammatti ovat usein vahva identiteettikysymys ja itsearvostuksen lisääjä, samoin se näyttäisi olevan myös maahanmuuttajille. Syyt,
miksi naiset eivät kuitenkaan ole palkkatyössä, ovat yksilöllisiä: osalla kielitaito on esteenä, toisilla sairaudet, osalla on motivaatio-ongelmia ja joidenkin kohdalla työpaikan löytämisen esteenä on se, että oman alan työpaikkoja
ei Suomessa ole tarjolla. Esimerkiksi maahanmuuttajan, joka on ammatiltaan
ompelija, on suhteellisen vaikea löytää ammattiaan vastaavaa työtä Suomessa. Lisäksi ammattitutkinnon suorittaneilla maahanmuuttajilla työn löytämistä hidastaa se, että kotimaassa hankittu koulutus voi Suomessa olla arvoton
tai sitä ei hyväksytä sellaisenaan. Tutkinnon rinnastaminen vaatisi usein lisäopintoja, joiden haasteena taas on kielitaidon heikkous.
Seuraavassa on koonteja ”tyypillisistä” maahanmuuttajanaisten elämäntarinoista. Nimet ovat keksittyjä, ja tarinoissa on yhdistelty palasia useiden naisten tarinoista. Tarinoilla pyritään valottamaan lukijalle sitä todellisuutta, mitä
maahanmuuttajanainen on kotimaassaan elänyt ja millaista hänen elämänsä
Suomessa voi olla.
17
Onnellinen lapsuus maaseudulla –
ikääntyminen Suomessa
Zeila on syntynyt Itä-Afrikan maaseudulla. Vanhemmat ovat työskennelleet
kotona hoitaen maata ja eläimiä. Zeila on pienestä pitäen osallistunut kodin
askareisiin ja pikkusisarusten hoitamiseen. Muistot lapsuudesta ovat onnellisia ja huolettomia. Pienessä kylässä, jossa perhe asui, ei ollut tapana lähettää tyttöjä kouluun eikä kaikkia poikiakaan. Zeilan ollessa kahdeksanvuotias
hänen äitinsä kuoli. Isä antoi Zeilan ja hänen nuorimman siskonsa mummolle
hoitoon. Zeila meni naimisiin seitsemäntoistavuotiaana ja sai seitsemän lasta. Hän työskenteli kotona ja jonkin verran torimyyjänä. Arki oli työlästä, mutta tasapainoista ja toimivaa.
Poliittisten levottomuuksien ja sisällissodan myötä Zeila joutui lähtemään kotoaan ensin kaupunkiin ja myöhemmin naapurimaahan pakolaisleirille. Hänen
miehensä ja kaksi lastaan kuolivat sisällissodan uhreina. Suomeen Zeila muutti kiintiöpakolaisena keski-iän jälkeen tyttärensä perheen kanssa.
Suomessa Zeila aloitti opiskelemisen ensimmäistä kertaa elämässään. Hän
on oppinut ilmaisemaan itseään suomen kielellä jonkin verran, mutta kirjoittaminen ja lukeminen tuottavat hänelle suuria vaikeuksia.
Zeila on tyytyväinen siihen, että arki sujuu ja elämä on turvallista. Olemukseltaan Zeila on rauhallinen, tasapainoinen ja rohkea. Hän on valmis tarkastelemaan kulttuurinsa vanhoja tapoja kriittisesti ja on valmis joustamaan esimerkiksi rukouskäytänteissä. Zeilasta on nähtävissä lähtömaan kulttuurissa
tyypillistä ikääntyvän ihmisen arvokkuutta.
Naisten kouluun Zeila on ollut erittäin tyytyväinen. Hän on ollut aktiivinen
osallistuja. Käytännöllisten aineiden tunneilla Zeila on ollut todella innostunut ja taitava. Heikko suomen kielen taito on rajoittanut jossain määrin vuorovaikutusta muiden opiskelijoiden ja opettajien kanssa. Kurssin aikana se on
kuitenkin parantunut, ja Zeila on rohkaistunut käyttämään suomen kieltä esimerkiksi kaupassa asioidessaan. Hän kokee, että on oppinut Naisten koulussa
tärkeitä taitoja, jotka liittyvät terveelliseen ruokavalioon ja suomalaisessa yhteiskunnassa pärjäämiseen. Lisäksi hän on todella iloinen siitä, että on Naisten koulussa oppinut virkkaamaan ja neulomaan.
Tulevaisuuteen Zeila suhtautuu avoimesti. Hän haluaa oppia lisää suomen
kieltä, mutta ei usko mahdollisuuksiinsa työllistyä. Häntä vaivaa jossain määrin se, että hän joutuu turvautumaan yhteiskunnan tarjoamaan tukeen, mutta toisaalta hän hyväksyy sen, ettei muuta mahdollisuutta ole. Zeila osallistuu
aktiivisesti järjestöjen kerhotoimintaan. Tyttärensä perheessä hänellä on lisäksi tärkeä rooli mummona ja oman kulttuuritiedon välittäjänä.
18
Peruskoulutus kotimaassa –
Suomessa perheenäitinä
Dao on syntynyt Vietnamissa. Hän on käynyt kotimaassaan peruskoulun. 18
vuotta täytettyään hän suoritti kuuden kuukauden mittaisen kurssin, minkä
jälkeen hän työskenteli sairaala-apulaisena. Suomeen Dao muutti vähän yli
kaksikymmentävuotiaana aviomiehensä kanssa. Heille on Suomessa syntynyt
kaksi lasta, jotka ovat nyt peruskoulussa. Suomessa Dao on osallistunut kielikursseille ja ollut työharjoittelussa päiväkodissa. Arjen hallinnassa Dao käyttää
monenlaisia keinoja, hän on esimerkiksi ahkera kalastaja ja marjastaja.
Naisten koulussa Dao on ollut aktiivinen ja innokas opiskelija. Hänen suomen
kielen taitonsa on edistynyt merkittävästi. Lisäksi hän on rohkaistunut hoitamaan asioita aiempaa itsenäisemmin ja käyttämään suomen kieltä rohkeasti
erilaisissa tilanteissa. Hän on ymmärtänyt terveellisen ruokavalion merkityksen. Hänen perheensä on ollut tyytyväinen Daon opittua uusia suomalaisia
ruokaohjeita. Erittäin tärkeäksi Dao kokee sen, että Naisten koulun ansiosta
hän ymmärtää paremmin ympäröivää yhteiskuntaa ja kykenee paremmin hahmottamaan maailmaa, jossa hänen lapsensa elävät.
Tulevaisuudessa Dao haluaisi opiskella ammatin. Hän ei ole kuitenkaan päässyt koulutukseen heikon suomen kielen taidon vuoksi. Toisaalta hän on tyytyväinen myös nykyiseen arkeen, joka toimii kohtuullisen hyvin.
Vähäinen pohjakoulutus kotimaassa –
Suomessa elämää aviomiehen kontrollin alla
Yeoh kasvoi perheessä, jossa on 10 lasta. Hän kävi peruskoulua kuusi vuotta.
Pitempään koulutukseen vanhemmilla ei ollut rahaa, sillä Thaimaassa koulusta
täytyi maksaa, ja tärkeämmäksi nähtiin poikien opiskeleminen. Aikuistuttuaan
Yeoh työskenteli kukkakauppiaan apulaisena ja asui vanhempiensa luona.
Suomeen Yeoh muutti mennessään naimisiin kotimaassaan tapaamansa suomalaisen miehen kanssa. Avioliiton alku vaikutti onnelliselta, mutta myöhemmin mies osoittautui erittäin kontrolloivaksi. Yeohilla ei ole ollut mahdollisuuksia rakentaa sosiaalista verkostoa Suomessa, sillä hänen miehensä kontrolloi
kaikkia hänen menojaan ja rahankäyttöään.
Naisten koulussa Yeohilla on ollut mahdollisuus viettää aikaa toisten naisten
kanssa vapautuneessa ilmapiirissä. Hän on saanut tärkeää tietoa perheväkivallasta ja naisten oikeuksista Suomessa. Naisten koulussa Yeohille on tullut
tunne siitä, ettei hän ole yksin. Yeoh on myös alkanut ajatella, että hänen tilanteensa kotona voisi joskus muuttua.
19
Lapsuus vauraassa perheessä –
kotirouvana Suomessa
Maria kasvoi varakkaassa perheessä. Hän on käynyt peruskoulun. Koulun jälkeen hän työskenteli virkailijana pankissa. Marian nuoruutta on varjostanut
Irakissa pitkään jatkunut sota. Lopulta levottomuuksien lisääntyessä hän pakeni aviomiehensä kanssa Turkkiin.
Turkista matka jatkui Suomeen. Suomessa Maria on asunut 18 vuotta. Hänen kaikki kolme lastaan ovat syntyneet Suomessa. Ensimmäisinä maassaolovuosinaan Maria ei päässyt suomen kielen kursseille lasten syntymien vuoksi.
Lasten vartuttua Maria kävi kielikursseilla ja suoritti työharjoitteluita, mutta muuten hän ollut pitkiä aikoja kotona. Marialle perinteinen kristinusko on
tärkeä ja hän käyttää paljon aikaa ja energiaa kulttuurin ja perinteiden ylläpitämiseen.
Naisten koulua aloittaessaan Marian suomen kielen taito oli jo vähän taantunut. Naisten koulu on Marian mielestä hyvä koulu, mutta hän ei oikein jaksa innostua opiskelusta, koska hän ei usko tulevaisuuden tarjoavan hänelle
parempia mahdollisuuksia. Toisaalta arki sujuu mukavasti rauhallisella tahdilla, ja irakilaisten yhteisö Oulussa tarjoaa mahdollisuuden sosiaalisiin kontakteihin. Maria on tyytyväinen osaansa kotirouvana. Hän hoitaa kodin sisäiset
asiat ja mies kaikki suhteet ja tehtävät kodin ulkopuolella. Toisinaan hän haaveilee, että osaisi paremmin suomea ja olisi töissä, mutta aika ei tahdo riittää
suomen kielen opiskelemiseen ja läksyjen tekemiseen.
20
Suomalaisten keskellä
Naisen taustalla ja elämänhistorialla on jonkin verran vaikutusta siihen, kuinka hän suhtautuu suomalaisiin ja elämään Suomessa. Jos yksilö on esimerkiksi joutunut elämään jatkuvassa pelossa, jos häntä on huijattu ja petetty, on
luonnollista, ettei hän suhtaudu luottavaisesti uusiin ihmisiin ja uusiin tilanteisiin.
Useat Naisten koulun naiset ovat kertoneet onnellisesta lapsuudestaan kotimaassaan. Monien vanhemmat ovat työskennelleet kotona maata viljellen.
Jotkut ohittavat puheissaan elämänsä kotimaassa hyvin lyhyesti. Erityisesti
pakolaistaustaiset naiset kertovat, että sotien ja poliittisten levottomuuksien
takia elämä muuttui vaikeaksi. Monilla kuoli perheenjäseniä. Perheet muuttivat ensin maan sisällä ja hakivat myöhemmin turvaa lähimaista. Esimerkiksi irakilaiset ovat yleensä tulleet Turkin kautta Suomeen. Pakolaistaustaisista
naisista useat kiittävät elämää Suomessa, koska täällä elämä on turvallista ja
arki sujuu hyvin. Osa naisista tyytyy tähän eikä tavoittele esimerkiksi suurempaa osallisuutta suomalaisessa yhteiskunnassa.
Vain muutamat Naisten koulun naiset kertovat pyrkivänsä työelämään aktiivisesti. Heillä on suunnitelmat ammatillisen koulutuksen hankkimisesta ja
työllistymisestä. He haluavat olla aktiivisia suhteessa suomalaisiin. Monet
unelmoivat työllistymisestä, mutta eivät eri syiden takia jaksa ponnistella paremman tulevaisuuden eteen, vaan tyytyvät elämäänsä sellaisena, kuin se on.
Jotkut eläkeikää lähestyvät naiset kertovat nauttivansa suomalaiseen kulttuuriin ja elämäntapaan tutustumisesta. Nämä naiset ovat aktiivisia kävijöitä erilaisissa järjestöjen tapahtumissa ja kerhoissa. He ovat löytäneet mahdollisuuden aktiiviseen osallistumiseen, vaikka eivät voi päästä työelämään.
Suomi on mukava, kaunis ja turvallinen maa. Suomessa Oulussa minä olen
opiskellut suomen kielen kurssilla, leipomoalalle, käsityökurssilla, Naisten koulussa ja muissa paikoissa. Olen ollut monessa paikassa työharjoittelussa. Iltaisin käyn erilaisissa kerhoissa. Minulle on kaikki mielenkiintoista. Olen tutustunut monenlaisiin suomalaisiin ja venäläisiin ja ulkomaalaisiin ihmisiin. Elämä
on hauskaa ja erilaista.
Muutamat naiset ovat saaneet suomalaisia ystäviä. Toiset kokevat, että suomalaiset ovat vaikeasti lähestyttäviä ja tutustuminen heihin on hidasta. Heikko kielitaito hankaloittaa suomalaisiin tutustumista erittäin paljon. Useimmiten naiset kuvaavat suomalaisia sanoilla kohtelias ja rauhallinen. Suomalaisia
pidetään auttavaisina, joskin hieman ujoina ja sisäänpäin kääntyneinä ihmisinä. Suomalaisiin osataan suhtautua myös huumorilla:
Suomalainen on erittäin älykäs, esimerkiksi hän on luonut maailman vaikeimman kielen.
21
Maahanmuuttajanaiset ovat kiinnittäneet huomioita siihen, että suomalaiset toimivat sääntöjen mukaan, esimerkiksi terveyskeskuksen jonossa ei etuilla. Suomalaiset ovat rehellisiä ja odottavat samaa muiltakin. Aikataulujen noudattaminen on tärkeää ja osittain siitä syystä suomalaiset ovat kiireisiä. Naisia
mietityttää suomalaisten vapaamielisyys ja se, ettei vanhoja ihmisiä kunnioiteta. Lisäksi muutamat kulttuurien eroista johtuvat seikat vaikeuttavat toisinaan arkipäivän elämää:
Minun maassa aikuinen ei riisu vaatteita, jos lapset ovat katsomassa. On
vaikea täällä mennä saunaan yhdessä.
Naisten käsitykset suomalaisista vaihtelevat erittäin positiivisesta suhteellisen negatiiviseen. Voi olla, että joistakin kulttuureista on helpompi tulla Suomeen kulttuurietäisyyden ollessa pieni. Lisäksi ihmisen persoonallisuus vaikuttaa siihen, millaisena ympäristön näkee ja millaista palautetta saa ympäriltään.
Avoimen ja positiivisen ihmisen on helpompi solmia uusia ystävyyssuhteita
kuin sulkeutuneen ja negatiivisen. Esimerkiksi eräs pakolaisena tullut nainen
kertoo perheensä saaneen suomalaisen ystäväperheen heti maahan muutettuaan. Ystäväperhe on auttanut monenlaisissa käytännön asioissa ja mahdollistanut positiivisen käsityksen syntymisen Suomea ja suomalaisia kohtaan
alusta lähtien.
Toisaalta negatiivinen käsitys suomalaisista voi johtua huonoista kokemuksista. Muutamat suomalaisten miesten kanssa avioliiton solmineet naiset ovat
esimerkiksi joutuneet kokemaan huonoa kohtelua sekä puolisoltaan että tämän suvulta ja ystäviltä. Vieraassa maassa kielitaidottoman naisen on vaikea puolustautua ja löytää turvallisia ihmissuhteita ympärilleen. Asioiden
mennessä jollain tapaa pieleen heikoimmassa ja haavoittuvimmassa asemassa ovat nimenomaan suomalaisen miehen kanssa avioituneet maahanmuuttajanaiset. Esimerkiksi pakolaisena maahan tulleet ovat saaneet välittömästi
Suomeen saavuttuaan avukseen kotoutumistoimenpiteet ja suoran kontaktin
viranomaistahoihin kuten sosiaalitoimeen. Suurin osa suomalaisista miehistä
kohtelee maahanmuuttajataustaista vaimoaan rakastavasti ja kunnioittavasti ja tukee hänen itsenäistymistään Suomessa, mutta valitettavasti on paljon
myös niitä maahanmuuttajanaisia, jotka joutuvat elämään suomalaisen miehensä alistamina ja pahoinpiteleminä. Näillä naisilla ei ole välttämättä mitään
tietoa siitä, kenen puoleen voisi kääntyä tai mistä voisi saada apua.
Huonoa kohtelua ja vääryyttä kokeneen maahanmuuttajan voi olla vaikea
hahmottaa, keneen voi luottaa. Naisten koulussa onkin törmätty siihen, että
huonosti kohdeltu nainen ei luota sosiaalitoimen ja TE-toimiston työntekijöihin tai muihin viranomaisiin. Heikko suomen kielen taito lisää väärinymmärrysten mahdollisuutta, ja asiakas on voinut esimerkiksi saada karenssin oman
toimintansa vuoksi ymmärtämättä kokonaisuutta. Tällaisessa tilanteessa asiakas, mutta erityisesti maahanmuuttajataustainen ja kielitaidoton asiakas, voi
kokea, että työntekijä tahallaan aiheuttaa hänelle hankaluuksia. Suomalainen
sääntöjä noudattava virkailija ja koko palvelukokonaisuus voi tuntua hänestä
epäystävälliseltä ja kylmältä.
22
Osa naisista aiheuttaa itse omalla käytöksellään osan viranomaistahojen
kanssa kokemistaan ongelmista: henkilö voi olla esimerkiksi äärimmäisen epäluuloinen kaikkia viranomaisia kohtaan, suhtautuu heihin jo lähtökohtaisesti
negatiivisesti ja ensimmäisen kielimuurista johtuvan väärinymmärryksen jälkeen suuttuu ja luovuttaa. Eräs naistenkoululainen esimerkiksi suhtautuu lähtökohtaisesti virastoissa asiointeihin erittäin vastahakoisesti, vaikka kyseessä
on hänen omien asioidensa hoito. Naisille onkin Naisten koulussa pyritty kertomaan tahdikkaan jämäkästi, että myös heidän oma asennoitumisensa ja käytöksenä vaikuttaa siihen henkilöön, jonka kanssa hän on asioimassa.
Suomalainen on hyvin varovainen ja on usein vaikea puhua syvällisesti hänen kanssaan. Suomalainen tuntuu joskus erittäin vakavalta ja itsepäiseltä.
Jotkut suomalaiset ovat kuin sammakko joka istuu kaivossa ja ajattelee, että
vain oma paikka on oikein hyvä. He eivät halua nähdä maailmaa Suomen ulkopuolella. Suomalainen puhuu suoraan.
Toisilla negatiivinen käsitys suomalaisista johtuu suurelta osin kulttuurien
erilaisuudesta. Suomalaisia pidetään vaikeasti lähestyttävinä, jopa tylyinä.
Suomalaisten tapa aikatauluttaa elämä koetaan kanssakäymistä vaikeuttavana. Lisäksi joidenkin naisten näkemyksen mukaan suomalaiset eivät ole vuorovaikutustilanteissa kohteliaita. Myös rasistinen kohtelu on omiaan lisäämään
negatiivista käsitystä suomalaisista.
Suomalaisten kanssa on vähän vaikea olla tekemisissä, koska suomalaisille
aika on tosi tärkeä. On paljon erilaisia asioita kuin minun kotimaassa, esimerkiksi se että Suomessa kun puhuu toisen henkilön kanssa, pitää katsoa häntä
suoraan silmiin. Minun kotimaassa kun ihmiset puhuvat toisen kanssa, eivät
katso suoraan. Minä en osaa sanoa, missä asioissa suomalaiset ovat samanlaisia kuin ihmiset minun omassa maassani. Minulle on vaikeaa ”aika”, sillä
suomalaiset tulevat ja menevät kellon mukaan, se on minulle tänään vähän
vaikeaa.
Suomalainen terveydenhuolto saa maahanmuuttajanaisilta kiitosta. Eräs nainen vertaa kotimaansa ja Suomen tilannetta seuraavalla tavalla:
Suomalaiset sairaalat ovat erilaisia kuin sairaalat kotimaassa. Siellä kaikki ostavat lääkkeensä itse. Joka päivä on aamulla lääkärintarkastus ja lääkäri kirjoittaa lääkemääräyksen. Sairaala ei anna lääkkeitä. Hoitajat eivät auta.
Perheen pitää hoitaa kaikki asiat. Jos haluaa hyvän lääkärin ja hoitajan, kaikki antavat omaa rahaa. Suomalaiset lääkärit ja hoitajat ovat iloisia ja kaikki auttavat hyvin.
Suomalainen lainsäädäntö on maahanmuuttajanaisten mielestä hyvä. Erityisen tärkeiksi he kokevat lastensuojelulain sekä tasa-arvolait. Naiset ovat
kiinnittäneet huomiota myös kotimaansa ja Suomen eroihin perhesuhteissa. Useissa kulttuureissa pariskunnat eivät asu yhdessä ennen avioliiton
23
solmimista. Avoliitto-käsitteenä on useille heistä vieras. Useat korostavat lisäksi kotimaansa tapaa kunnioittaa vanhempia ihmisiä, mikä näkyy esimerkiksi käytöstavoissa.
Vaikka jotkut suomalaisten tavat olla ja elää ihmetyttävät ja mietityttävät
naisia, he suhtautuvat pääsääntöisesti positiivisesti Suomeen ja suomalaisiin.
Elämä täällä on erilaista kuin kotimaassa, mutta suurin osa näkee sen hyvänä
asiana, täällä kun ei tarvitse elää jatkuvassa pelossa. Erityisesti sotien jaloista tai köyhistä lähtökohdista tulevat naiset arvostavat Suomea turvallisena ja
rauhallisena maana, jossa on hyvä elää.
24
Lastenkasvatus haasteena
Naisten koulun naiset arvostavat sitä, että Suomessa kaikilla lapsilla on hyvät
mahdollisuudet käydä koulua ja opiskella ammatti. Pääsääntöisesti naiset haluavat kannustaa ja tukea lastensa koulukäyntiä. Monet ajattelevat, että lasten kasvatus on järjestetty Suomessa hyvin.
Naisten kirjoittamista teksteistä käy ilmi, että naiset arvostavat ja pitävät
tärkeinä samoja asioita kuin suomalaisetkin vanhemmat: yleisestä hyvinvoinnista huolehtimista (ruoka, vaatteet, puhtaus, uni), hellyyttä ja lapsen rakastamista. Maahanmuuttajanaisille on näiden lisäksi erittäin tärkeää oman kulttuurin, kielen ja uskonnon siirtäminen lapsille. Toisinaan kahden kulttuurin
ristipaineessa eläminen aiheuttaa naisissa huolta ja murhetta; esimerkiksi suomalaisten tapa antaa lapsilleen, erityisesti tyttölapsilleen, vapauksia huolettaa useita naisia. Myös suomalaislasten ja -nuorten alkoholinkäyttö nähdään
erittäin pahana asiana.
Huonona piirteenä suomalaisessa yhteiskunnassa osa naisista näkee liiallisen vapauden. Heidän näkemyksensä mukaan kasvatuksessa pitäisi olla enemmän kuria ja lapset pitäisi opettaa kunnioittamaan vanhempia ja opettajia.
Naisille on Naisten koulussa puhuttu lastensuojelulaista ja siitä, että kaikenlainen lapsen fyysinen kurittaminen on laissa kielletty. Joidenkin naisten mielestä tätä on vaikea ymmärtää: hekin ovat sitä mieltä, että lyöminen ja muu
vastaava väkivalta on väärin, mutta esimerkiksi tukistamisen tai luunapin laittomuutta he ovat joutuneet hetken sulattelemaan.
Naiseus ja siihen läheisesti liittyvä tyttöys on Naisten koulussa yksi tärkeä
opetukseen kuuluva teema. Tyttönä olemiseen ja kasvamiseen liittyviä asioita naiset ovat työstäneet reflektoimalla ja kirjoittamalla siitä, millaista on
olla hyvä tyttö. Tyttöyteen liittyvien teemojen pohdiskelun kautta on haluttu
valottaa naisille sitä, millaiseen sukupuoliroolien ymmärtämiseen heidät on
kasvatettu ja millaista tyttöyttä tai naiseutta he ovat siirtämässä omille lapsilleen. Käsitys tyttönä ja naisena olemisesta voi olla joidenkin naisten ajatuksissa murroksessa vanhojen käsitysten joutuessa kyseenalaistetuksi suomalaisen
yhteiskunnan kontekstissa. Erityisesti maahanmuuttajaperheiden tytöt voivat
joutua tyttöyden määritelmien ristipaineeseen suomalaisen ja oman kulttuurin käsitysten ollessa erilaisia.
Niin sanotun hyvän tytön vaade on olemassa myös Suomessa, ja myös suomalaisissa perheissä tytöt ja pojat kasvatetaan eri tavalla. Suomessa hyvä tyttöys ja hyvä poikuus ovat usein erilaisiin käytänteisiin piilotettuja, arjessa usein
tiedostamatta toteutuvia asioita, kun taas monissa muissa kulttuureissa hyvän
tytön vaade on julkilausuttu ja kyseenalaistamaton.
Hyvän tytön ominaisuuksina naiset mainitsevat todella usein kiltteyden, kuuliaisuuden, ahkeruuden, vanhempien kunnioittamisen, rehellisyyden ja työteliäisyyden. Moni maahanmuuttajanainen kokee olleensa hyvä tyttö, mikä
naisten mukaan tarkoittaa sitä, että he ovat olleet kilttejä, vanhemmilleen
25
kuuliaisia ja auttaneet kotiaskareissa. Naiset haluavat kasvattaa omista lapsistaan hyviä ihmisiä ja kilttejä tyttöjä.
Minun mielestä hyvä tyttö on sellainen, joka on kiltti ja kuuntelee, mitä vanhemmat käskevät, koska vanhemmat haluavat kaikki oman lapsen parhaaksi.
Jotkut kokevat, että lasten kasvattaminen Suomessa on vaikeaa, koska ympäröivä yhteiskunta näyttää niin erilaiselta kuin se, missä itse on kasvanut.
Naisia huolettaa, koska he eivät tunne suomalaista yhteiskuntaa, kulttuuria ja
perinteitä. Siksi he pyrkivät suojelemaan erityisesti tyttöjään epäilyttäväntuntoisilta vierailta vaikutteilta. Naiset haluaisivat kasvattaa lapsensa siten, että
lapsi osaisi valita suomalaisesta kulttuurista vain hyviä asioita. Oman kulttuuriperinteen merkitys tyttöjen kasvattamisessa Suomessa näkyy erityisen hyvin kahdesta alla olevasta lainauksesta. Lainaukset ovat eri naisten kirjoittamia. Naisilla on yhteinen kulttuuritausta.
Toivoisin, että tyttöni asuisivat täysi-ikäisinä luonani, jos eivät mene naimisiin. Kuitenkin he ovat vapaita muuttamaan pois, jos he haluavat lähteä opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. - - jos he haluavat muuttaa pois, toivoisin
etteivät muuttaisi kauas.
Haluan, että tyttöni asuvat luonani, kunnes menevät naimisiin. Jos he haluavat lähteä opiskelemaan esimerkiksi Helsinkiin, muuttaisin heidän mukanaan.
Naisten koulussa on huomattu, että maahanmuuttajanaiset sanovat usein
puheissaan, että suomalainen nainen on itsenäinen ja vapaa ja että Suomessa naisen asema on tämän takia hyvä. Käytännössä naiset haluavat kuitenkin
pitää kiinni kulttuurinsa perinteisestä tavasta pitää tyttö kodin piirissä niin pitkään, että hän menee naimisiin. Patriarkaalisissa kulttuureissa naisen pitäminen kodinpiirissä avioliiton solmimiseen asti liittyy sekä perhekäsitykseen että
käsitykseen sukupuolirooleista; esimerkiksi islamilaisessa kulttuurissa yksin
asumista vältetään ylipäänsä, ja toisekseen naisen pitämisen kodissa avioliiton solmimiseen asti katsotaan suojelevan naista.11 Kollektiivisesta kulttuurista tulevalle naiselle suomalainen naiseus tai tyttöys voi näyttää toisaalta kiehtovalta, mutta kuitenkin kaikessa vapaudessaan pelottavalta ja ahdistavalta,
ei todelliselta vaihtoehdolta.
Osa naisista kirjoittaa kaipaavansa perheen ja sukulaisten tukea lasten kasvattamisessa. Useissa kulttuureissa perhekäsitys on huomattavasti suomalaista laajempi: perheeseen katsotaan kuuluvaksi ydinperheen lisäksi isovanhemmat, tädit, sedät ja joskus myös läheiset ystävät. Sukulaisten ja perheen
mielipidettä arvostetaan ja erityisesti vanhempia ihmisiä kunnioitetaan.
11
Akar & Tiilikainen, 2009
26
Nuorempien oletetaan huolehtivan vanhemmistaan ja erityisesti suvun naisten auttavan äitiä lasten hoidossa.12
Useissa kulttuureissa on tapana jättää lapset isovanhempien tai muiden sukulaisten hoidettavaksi siksi aikaa, kun äiti menee palkkatyöhön. Suomessa
tämä ei monenkaan naisen kohdalla ole mahdollista, sillä sukulaiset asuvat
ympäri maailmaa. Useiden naisten kirjoituksista on aistittavissa kaipuu vanhoihin hyviin aikoihin kotimaassa, ennen kuin tilanne siellä kävi sietämättömäksi. He myös kaipaavat kollektiivin suojaan.
Naiset ovat [kotimaassa]onnellisia, koska he elävät sukulaisten keskellä.
Maahanmuuttajaperheessä vanhemmuuteen tuovat lisähaasteita monenlaiset tekijät. Monissa perheissä tiukka taloudellinen tilanne kuluttaa vanhempia ja heijastuu myös lapsiin. Vanhempia voi rasittaa myös muuton aiheuttama sosiaalinen lasku. Sosiaalinen verkosto ja sen tarjoama tuki jäävät usein
heikoksi, kun omat verkostot ovat jääneet lähtömaahan ja toisaalta kontakti
uuteen yhteiskuntaan on heikko ainakin aluksi.13 Äidin jaksamisella on merkitystä myös lasten ja koko perheen hyvinvoinnille ja mahdollisuuksille pärjätä
elämässä. Joidenkin naisten kohdalla Naisten koulusta saatu tuki mahdollistaa äidin jaksamisen ja kyvyn hoitaa perheensä asioita paremmin, mikä puolestaan heijastuu koko perheen hyvinvointiin.
Yleensä yhteiskunnallisella epätasa-arvoisuudella on taipumusta olla ylisukupolvista, sillä perheen mahdollisuudet tukea lapsiaan saattavat vaikuttaa lasten tulevaisuuteen. Perheen tarjoamat resurssit voivat olla taloudellisia, sosiaalisia tai emotionaalisia voimavaroja. On paljon maahanmuuttajaperheitä,
joissa vanhemmat eivät voi tarjota lapsilleen taloudellista tukea, mutta sen
sijaan heillä on tarjota arvokkaita sosiaalisia ja emotionaalisia resursseja kuten tuttavapiiri, vanhemmuus ja kulttuurinen tieto.14
On tärkeää, että maahanmuuttajavanhempia tuetaan vanhemmuudessa uudessa maassa. Naisten koulun voimaannuttava vaikutus ulottuu koko perheeseen, kun äidillä on aikaisempaa enemmän suomalaisessa yhteiskunnassa tarvittavaa tietoa ja taitoa. Merkittävää on myös se, että Naisten koulun aikana
naisilla on mahdollisuus saada konkreettista tukea erilaisten asioiden hoitamiseen. Eräs äiti esimerkiksi kertoi poikiensa pyytäneen pitkään, että he voisivat aloittaa jalkapallon pelaamisen. Äiti ei tiennyt, mistä löytäisi tietoa erilaisista harrastusmahdollisuuksista ja alueella toimivista joukkueista. Naisten
koulun työntekijä ja kyseinen äiti selvittivät yhdessä asiaa, ja pian innokkaat
pojat pääsivät pelaamaan. Äiti ja Naisten koulun työntekijä muistuttivat poikia vielä yhdessä tuumin, että koulutehtävistä on huolehdittava, jotta harrastuksiin pääsee.
Akar & Tiilikainen, 2009
Alitolppa-Niitamo, 2010
14
Peltola 2010
12
13
27
Länsimaisittain olisi helppo ajatella, että naisten tulisi Suomessa nauttia vapaudestaan ja kasvattaa omat lapsensa meidän tavallamme, mutta asia ei
suinkaan ole näin yksinkertainen. Jos on itse kasvanut tietyntyyppisessä kulttuurissa, saattavat suomalaisen kulttuurin tavat ja ajattelumallit tuntua kaukaisuudessaan niin pelottavilta ja oman kulttuurin tavat puolestaan turvallisilta, että yksilön kannalta luonnollinen valinta on kasvattaa lapset sen perinteen
mukaan, johon itse on kasvanut. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että naisten ajatuksia ei olisi mahdollista muuttaa tai edes auttaa heitä ymmärtämään
suomalaisten tapa nähdä maailmaa, jotta se ei enää tuntuisi niin pelottavalta.
Toisaalta on aiheellista miettiä sitä, missä määrin maahanmuuttajalta voidaan
vaatia oman kulttuurinsa tapojen korvaamista suomalaisilla tavoilla. Suomalaisilla olisi myös opittavaa muista kulttuureista: meidän olisi syytä tarkastella
kriittisesti esimerkiksi perheen merkitystä ja ikääntyneiden kunnioittamista.
Todennäköisesti suomalaisessa kulttuurissa kasvaneen ja koko elämänsä eläneen on vaikeaa ymmärtää muualta tulleiden tapaa elää ja olla, mutta sama
pätee myös toisin päin: samalla tavalla maahanmuuttajaa saattaa hämmästyttää, kummastuttaa ja ihmetyttää monetkin suomalaisten tavat elää ja olla.
Minun mielestäni meidän maapallolla kaikkien ihmisten ja eläinten pitäisi elää
kuin samassa perheessä. Meidän pitäisi huolehtia ja rakastaa toisiamme, elää
sovussa.
28
Identiteettiä rakentamassa
Naisten koulussa on pohdittu maahanmuuttajanaisten työllistymisen vaikeutta. Jotkut Naisten koulun opiskelijoista ovat olleet työelämässä kotimaassaan.
Suomessa monet ovat olleet työharjoittelussa ja työelämässä, mutta varsinaisessa palkkatyössä heistä ei ole ollut yksikään. Joillakin naisilla on innostusta opiskella ja hankkia ammatti, mutta on myös paljon niitä, jotka eivät usko
mahdollisuuksiinsa työllistyä. Näyttäisi vahvasti siltä, että osalle kodin ja perheen hoitaminen on tärkeämpää kuin suomen kielen opiskeleminen, vaikka
he puhuvat siitä, että haluaisivat oppia suomen kieltä ja päästä työelämään.
Naisten koulussa on pohdittu sitä, mikä on näiden naisten identiteetti, mihin
se perustuu ja mikä merkitys työllistymisellä olisi naisten identiteetille. Sopisiko maahanmuuttajanaisen identiteettiin, kuvaan itsestä, käsitys palkkatyössä
käyvästä minästä? Maahanmuuttajanaisten elämää määrittää erittäin vahvasti perhekeskeisyys sekä äidin ja vaimon rooli. Sopiiko tähän kuvioon työssäkäyvän naisen identiteetti?
Seuraavassa käsitellään maahanmuuttajan identiteettityötä pitkälti teoreettiselta kannalta. Väliin on ujutettu muutamia huomioita myös Naisten koulun
naisista, mutta heidän kokemuksiaan ei voida tarkastella tältä osin kovin tarkasti. Siitä, millainen toisen kokemus itsestä on, ei ulkopuolinen voi sanoa mitään. Naisilta on hankala kysyä heidän omaa käsitystään identiteetistään, sillä sen pukeminen suomen kielen sanoiksi on vaikeaa.
Identiteetti on ihmisen suhteellisen pysyvää tunnetta siitä, kuka hän on ja
mihin hän kuuluu. Identiteetin muodostumiseen vaikuttavat muun muassa
sukupuoli, koulutustausta, ammatti, äidinkieli, ympäröivä yhteiskunta, lähtömaa ja etniseen ryhmään kuuluminen sekä uskonto. Maahanmuuttaja joutuu
huomaamaan, että hänen kotimaassaan muodostunut identiteettinsä ei päde
enää uudessa maassa.15
Uuteen maahan muuttaessa ihminen joutuu jättämään taakseen monet
identiteetin rakennusaineet. Lisäksi uusi ympäristö asettaa uudet haasteet
ja arvot, joihin peilata itseään. Maahanmuuttajat joutuvat Suomeen saapuessaan rakentamaan identiteettiään uudestaan. Maahanmuuttajanainen joutuu jollain tavalla pohtimaan omaa olemistaan ja elämistään suhteessa suomalaisen naisen tapaan elää.
Maahanmuuttajan uutta identiteetin luomista voidaan kutsua kolmanneksi individuaatioksi. Ensimmäinen separaatio-individuaatioprosessi on varhaislapsuudessa, toinen murrosiässä. Maahanmuuttajan kolmannessa individuaatioprosessissa on samoja piirteitä kuin kahdessa ensimmäisessä, mutta se
on kuitenkin monimutkaisempi: käytännössä koko aikuisen ihmisen elämä
15
Saraneva, 2002, s.61
29
organisoidaan siinä uudelleen. Kolmannessa individuaatioprosessissa maahanmuuttaja joutuu luopumaan eletyn elämänsä tavoista olla ja toimia, jotta voisi
saavuttaa uuden olemisen ja toimimisen tavan. Uuteen kulttuuriin integroituakseen maahanmuuttajan on jossain määrin luovuttava entisestä identiteetistään. Identiteetin vaihtaminen olinpaikan mukaan ei ole mahdollista, vaan
toimivan ja uuden identiteetin muodostuminen on pitkä ja monivaiheinen prosessi, jonka lopputuloksena on uuden ja vanhan identiteetin integrointi. 16
Kieli on yksi kulttuurin tärkeimmistä aspekteista. Identiteetin kehittyessä äidinkieli on välttämätön sekä symbolisaation että sosialisaation kannalta. Äidinkielen menetys ja uuden kielen opettelu on vaikea asia maahanmuuttajan
sopeutumisessa; itsetunnolle ja minälle on kova isku, jos äidinkielen arvo laskee. Uudessa kotimaassa vaadittavan kielitaidon puuttumisen johdosta maahanmuuttaja joutuu päivittäin tilanteisiin, joita voisi verrata pienen lapsen
avuttomuuden kokemuksiin silloin, kun hän ei vielä osaa puhua. Vaikka uuden kielen hallitsisi hyvin, se ei tarkoita sitä, että uusi kieli olisi maahanmuuttajan tunnekieli. Tunnekieli on yleensä äidinkieli, eivätkä uuden kielen sanat
koskaan tunnu saavuttavan sitä merkitystä, mitä äidinkielen sanoilla on.17 Esimerkiksi sana äiti saa erilaisen tunnelatauksen ja syvällisemmän merkityksen
omalla äidinkielellä.
Maahanmuuton on katsottu vaikuttavan eri tavalla eri-ikäisiin ihmisiin. Tutkimusten perusteella näyttäisi siltä, että keski-ikäiset ja nuoret aikuiset selviävät esimerkiksi pakolaisuuden seurauksista parhaiten. Iäkkäät maahanmuuttajat sen sijaan eivät löydä helposti omaa rooliaan uudessa kulttuurissa ja
ovat usein taipuvaisia melankolisuuteen. 18 Lapsista oletetaan usein, että mitä
nuorempina he muuttavat uuteen maahan, sitä paremmin he sopeutuvat. On
totta, että lapsi oppii uuden kielen ja tavat nopeammin kuin aikuinen ollessaan ikätovereidensa kanssa päiväkodissa tai koulussa. Lasten sopeutuminen
uuteen kulttuuriin voi kuitenkin aiheuttaa perheissä vaikeita arvokonflikteja vanhempien eläessä yhä vanhojen kulttuuriarvojen ja tapojen mukaisesti.
Perhehierarkiaan voi tulla muutoksia esimerkiksi siten, että lapsi ”kohoaa”
arvojärjestyksessä vanhempiensa ohi toimimalla heille tulkkina tai oppaana.
Lisäksi perheen kielitaitoiset lapset voivat joutua ottamaan perheessään ikätasoonsa nähden liikaa vastuuta joutuessaan hoitamaan koko perheen asioita. 19
Naisten koulussa katsotaan erittäin tärkeäksi nimenomaan naisten, jotka
yleensä ovat myös äitejä, kielitaidon ja yhteiskuntaan integroitumisen parantaminen sekä naisten itsensä että myös heidän perheensä takia. Perheen äidin
parempi suomen kielen taito voi esimerkiksi lisätä äidin kykyä ja mahdollisuuksia hoitaa perheen asioita, jolloin perheen lasten ei tarvitse omaksua tulkin tai
asioidenhoitajan roolia, vaan he voivat puhtaasti olla sitä, mitä ovat: lapsia.
Saraneva, 2002, s. 61-62
Saraneva, 2002, s. 62
Saraneva, 2002, s. 63
19
Saraneva, 2002, s. 63
16
17
18
30
Maahanmuuttajanaisilla on, kuten kaikilla muillakin, useita erilaisia rooleja: esimerkiksi äidinrooli, vaimonrooli, opiskelijanrooli ja niin edelleen. Usein
maahanmuuttajanaisilla kaksi ensin mainittua ovat heidän naisen elämänsä
”päärooleja”. Suomalaisen naisen rooleissa usein perhekeskeisten roolien lisäksi on vahvana vaikuttajana työ- tai ammattirooli. Mielenkiintoista on selvittää, millaisena maahanmuuttajan ammatti-identiteetti näyttäytyy osana naisen identiteettiä. Aihepiiriin voidaan tutustua seuraavan katsauksen kautta.
Minna Säävälä20 on tutkinut Kosovon albaaninaisten identiteettiä. Kosovon
konflikti ja siihen liittyvä albaanien järjestelmällinen syrjintä ja naisten joukkoraiskaukset vaikuttavat käsitykseen naisen roolista ja haavoittuvuudesta, tyttöjen ja poikien kasvatuksesta sekä perheen asemasta albanialaisuuden määrittymisessä. Nekin, jotka eivät ole itse kokeneet väkivaltaa, ovat väistämättä
kohdanneet pelon ja naisten haavoittuvuuden.
Suurimmalle osalle albaaninaisista perhe ja suku ovat tärkeitä omanarvontunteen lähteitä ja voimavara uudessa kotimaassa. Sodan aiheuttamista traumoista toipuminen ja Albanian kulttuurin säilyttäminen koetaan tärkeäksi,
minkä vuoksi naiset haluavat avioitua kosovolaisen miehen kanssa ja saada
ison perheen. Yleensä naiselle perhe on tärkeämpi kuin loistava työura. Pääsääntöisesti he kuitenkin haluavat opiskella ja päästä työelämään. Mies ja kulttuuri eivät ole albaaninaisen työllistymisen esteenä. Albaaninaiset voivat olla
päättämässä asioista perheen sisällä, vaikka ulospäin mies on muodollisesti
perheen pää. Naiset eivät koe olevansa alistettuja eivätkä halua asettua Suomessa yleisesti ajateltuun alistettujen musliminaisten muottiin.21
Korkeasti koulutetut maahanmuuttajanaiset, joita on muuttanut erityisesti Venäjältä, ovat suuntautuneet työelämään jo kotimaassaan. Venäjällä on
oletus, että nainen osallistuu työelämään yhtälailla miehen kanssa. Näiden
naisten identiteettiin ammatti vaikuttaa enemmän kuin yleensä maahanmuuttajanaisten identiteettiin. Suomessa harvemmin tunnustetaan ulkomailla suoritettuja tutkintoja ilman lisäkoulutusta, joten venäläisten naisten työllistyminen koulutusta vastaavaan työhön on haastavaa. Lisäksi useat Venäjältä
muuttaneet naiset ovat suuntautuneet alalle, joka on Suomessa perinteisesti
miesvaltainen, jolloin työllistymisen esteenä voi olla myös sukupuolinen syrjintä. Venäjältä muuttaneiden keskuudessa on suhteellisen yleistä tarve peittää lähtömaa, minkä vuoksi venäjän kielen käyttöä vältetään julkisilla paikoilla. Tähän vaikuttaa varmasti myös prostituoiduksi leimautumisen pelko. Edellä
mainitut asiat vaikuttavat väistämättä uuden identiteetin luomiseen.22
Edellä on esitetty kaksi esimerkkiä erilaisista maahanmuuttajanaisen identiteetin uudelleen luomisesta ja naisten mahdollisuuksista suunnata elämäänsä Suomessa. Tutkimusten perusteella näyttäisi, että vain harvoilla maahanmuuttajanaisilla kulttuuri, uskonto tai aviomies olisi estämässä työllistymistä.
Säävälä 2007
Säävälä 2007
22
Saarinen 2007 ja Varjonen 2007
20
21
31
Sen sijaan suuri perhe ja yksinhuoltajuus hidastavat merkittävästi maahanmuuttajanaisten työllistymistä. Monen pienen lapsen äitinä useilla naisilla ei
ole mahdollisuutta opiskella työelämässä tarvittavaa suomen kieltä. Yhteisöllisistä kulttuureista tulevat naiset eivät ehkä osaa yhdistää työssäkäyntiä ja perheestä huolehtimista, sillä lähtömaassaan he ovat tottuneet, että lapset hoidetaan yhteisvoimin lähisuvussa, jolloin äidin työssä käyminen on ollut helppo
järjestää. Osa-aikatyö sen sijaan voisi sopia usealle suuren perheen äidille.23
Naisten koulun naisista yksikään ei ole muuttanut Suomeen työn perässä.
Tästä syystä myöskään tässä teoksessa ei ole käsitelty työperäistä maahanmuuttoa, sillä se ei kosketa Naisten koulun kohderyhmää. Identiteettiä ja sopeutumista koskevassa pohdiskelussa on kuitenkin syytä viitata hieman myös
työperäiseen maahan tai maastamuuttoon, sillä aihe on ajankohtainen myös
Suomessa yhä useampien suuryritysten toimiessa ylikansallisesti. Lisäksi Suomessa on paljon keskustelua siitä, pitäisikö tiettyjen alojen työvoimapulaa korjata lisäämällä työperäistä maahanmuuttoa.
Tuula Siljanen ja Anna-Maija Lämsä ovat tutkineet kulttuurienvälistä sopeutumista ulkomailla voittoa tavoittelemattomissa yrityksissä työskentelevien
työntekijöiden kertomusten (narratiivien) pohjalta. Tutkimuksessaan he päätyivät lopputulokseen, jonka mukaan heidän tutkimansa ihmiset voidaan sopeutumisensa perusteella jakaa globaaleihin uraihmisiin (global careerist),
tasapainoisiin asiantuntijoihin (balanced experts), idealisteihin ( idealizers)
ja ajelehtijoihin (drifters).24 Sopeutuminen uuteen kulttuuriin riippuu monista tekijöistä, joista tärkein on kuitenkin yksilön oma motivaatio. Myös yksilön
asettamilla odotuksilla ja yksilön ominaisuuksilla on merkitystä tarkasteltaessa sitä, miten hyvin sopeutuminen vieraaseen kulttuuriin onnistuu. Globaalit
uraihmiset ja tasapainoiset asiantuntijat kokevat uuteen kulttuuriin sopeutumisen suhteellisen helpoksi ja ovat yleisesti ottaen tyytyväisiä, samoin idealistit, joita ohjaa vahva sisäinen (yleensä uskonnollinen) kutsumus. Ajelehtijat
sen sijaan tuntevat pitkästä maassaoloajasta huolimatta itsensä ulkopuolisiksi.
Ulkopuolisuuden tunne ei liity välttämättä heidän sen hetkiseen oleskelumaahansa, vaan kokemus seuraa heitä maan vaihtamisesta huolimatta.25 Uuteen
kulttuuriin sopeutuminen ei siis ole yksinkertaista silloinkaan, kun kyseessä on
yksilön tietoisesti tekemä valinta, kuten ulkomailla työskentely usein on. Vielä monimutkaisempaa sopeutuminen on todennäköisesti silloin, kun omasta
maasta on joutunut lähtemään tahtomattaan, ilman vaihtoehtoja.
Joronen 2007
Siljanen & Lämsä, 2009
25
Siljanen & Lämsä, 2009
23
24
32
Naistenkoululaisten elämää Suomessa
• Maahanmuuttajanaiset ovat heterogeeninen ryhmä: he ovat
kotoisin eri maista ja heillä on erilaisia taustoja, osaamista ja
haasteita
• Suomalaisiin suhtaudutaan usein positiivisesti: suomalaiset
nähdään kohteliaina, rauhallisina ja auttavaisina
• Maahanmuuttajanaiset ihmettelevät joitakin suomalaisten
tapoja. Kahden kulttuurin ristipaineessa eläminen lisää
lastenkasvatuksen haastetta. Monessa perheessä pidetään
tärkeänä oman kulttuurin, kielen ja uskonnon välittämistä
lapsille.
• Monissa maahanmuuttajaperheissä tytöt ja pojat kasvatetaan
eri tavoilla. Tytöiltä odotetaan kiltteyttä, kuuliaisuutta,
ahkeruutta ja siveellisyyttä.
• Maahanmuuttaja joutuu rakentamaan
uudestaan uudessa maassa.
identiteettinsä
33
3 Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus
Naisten koulu -projekti on osa valtakunnallista ohjelmaa (Valtava), jossa pyritään sukupuolten välisen tasa-arvon lisäämiseen ja valtavirtaistamiseen. Naisten koulun toiminnassa pyritään lisäämään naisten itseohjautuvuuden tasoa
ja auttamaan heitä tätä kautta saavuttamaan tasa-arvoisempi asema perheessä ja yhteiskunnassa. Maahanmuuttajanaisten kanssa työskennellessä työtä
määrittävät sekä tasa-arvolaki että yhdenvertaisuuslaki. Lisäksi erityisesti iäkkäiden maahanmuuttajanaisten kanssa toimittaessa on huomioitava mahdollinen ikään perustuva syrjintä ja sen ehkäiseminen.
Mistä itse asiassa puhutaan, kun puhutaan tasa-arvosta tai sen lisäämisestä? Tasa-arvon käsite on laaja ja moniulotteinen ja sen määrittely on tämän
vuoksi haastavaa. Tarkkaa käsiteanalyysiä ei tässä tapauksessa ryhdytä tekemään, vaan tyydytään toteamaan, että tasa-arvolla tarkoitetaan tässä teoksessa tasa-arvolaissa määriteltyä sukupuolten välistä tasa-arvoa ja naisen aseman
parantamista todellisen tasa-arvon toteutumisen mahdollistumiseksi. Lisäksi pyritään parantamaan maahanmuuttajien asemaa siten, että heillä olisi todellinen mahdollisuus elää yhteiskunnan tasa-arvoisina jäseninä.
Naisen asema ja tasa-arvokysymykset ovat olleet pitkään julkisen keskustelun aiheina ja tutkimuksen kohteina. Suomessa naisen asema on erinomainen suhteessa moniin muihin maihin. Word Economic Forumin Global Gender
Report 2010 -raportin mukaan Suomi sijoittuu kolmanneksi kansainvälisessä tasa-arvon toteutumista mittaavassa tutkimuksessa.26 Suomalaisessa yhteiskunnassa tasa-arvon toteutumisen suurimpina haasteina mainitaan usein
segregaatio ja sukupuolten väliset palkkaerot. Lisäksi Suomessa on edelleen
useita sukupuolittuneita käytäntöjä, esimerkiksi tyttöjen ja poikien erilainen
kasvatus ja heihin kohdistettujen rooliodotusten erilaisuus. Naisiin kohdistuvaa perheen sisäistä väkivaltaa esiintyy Suomessa kansainvälisesti verrattuna
paljon. Suomessa ilmenevät epäkohdat tasa-arvossa ovat luonteeltaan erilaisia kuin maahanmuuttajien kotimaissa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ne
olisivat jotenkin vähäpätöisiä.
Suomessa sukupuolten välistä tasa-arvoa on hallinnollisin keinoin edistetty esimerkiksi siten, että perhe- ja työelämän yhdistäminen on pyritty tekemään mahdollisimman helpoksi ja joustavaksi päivähoitojärjestelmän avulla.
Sukupuolten välistä tasa-arvoa edistetään kaksoisstrategian avulla, mikä pitää sisällään erityistoimia tasa-arvon esteiden poistamiseksi (positiivinen erityiskohtelu) ja sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen kaikkeen päätöksentekoon ja sen valmistelemiseen.27
26
27
Hausmann et alk. 2010, s. 8-11
Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2010:8, s. 14-15
34
Suomessa on sitouduttu tasa-arvon edistämiseen lainsäädännön ja tasaarvopolitiikan kautta. Lisäksi Euroopan unioni, kansainväliset sopimukset ja
kansainvälinen tasa-arvopolitiikka edellyttävät Suomelta aktiivista työskentelyä tasa-arvon puolesta. Suomen tasa-arvolain tarkoituksena on estää sukupuoleen perustuva välitön tai välillinen syrjintä ja edistää miesten ja naisten
välistä tasa-arvoa sekä parantaa naisten asemaa erityisesti työelämässä. Sukupuolinäkökulma on tärkeää sisällyttää demokratian ja kansalaisvaikuttamisen edistämiseen. Sukupuolinäkökulma on otettava huomioon myös silloin,
kun edistetään vähemmistöryhmien ja maahanmuuttajien osallistumismahdollisuuksia.28
Naisten koulu on tasa-arvoa edistävää toimintaa; se on suunnattu vähemmistöryhmälle, maahanmuuttajanaisille, jotka usein jäävät ilman erilaisia toimintamuotoja. Erityisen haavoittuvaisia ovat pienten lasten kanssa kotona
olevat maahanmuuttajanaiset ja eläkeikää lähestyvät tai sen ylittäneet naiset.
Myös näiden naisryhmien ohjaaminen ja kouluttaminen on tärkeää ja Suomen
lain velvoittamaa. Naisten koulu on vastaamassa tähän tarpeeseen.
Seuraavassa tarkastellaan tasa-arvoon liittyvää tematiikkaa ja sitä, miten se
maahanmuuttajanaisten elämässä näyttäytyy. Yhdenvertaisuutta käsittelevissä luvuissa määritellään aluksi lyhyesti se, mitä yhdenvertaisuudella tarkoitetaan. Tämän jälkeen tarkastellaan suurimpia todellisen yhdenvertaisuuden toteutumisen esteitä suomalaisessa yhteiskunnassa.
28
Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2010:8, s. 14-15
35
Tasa-arvoa? Globaalinäkökulma
Monissa maissa tyttöjä syrjitään jo ennen heidän syntymäänsä. Tyttölapsia
abortoidaan enemmän kuin poikalapsia. Tyttölapset ovat poikalapsia useammin aliravittuja, eikä heidän terveydenhuoltoonsa kiinnitetä huomioita niin
paljon kuin poikalasten. Tyttölapsia syrjitään ja laiminlyödään ja heidät opetetaan jo varhain lapsuudessa asettamaan itsensä muiden jälkeen. Tytöt opetetaan ajattelemaan, että heidän tehtävänsä on hoitaa kotiaskareita ja että poikien tehtävät ovat kodin ulkopuolella. Tämä syrjintä jatkuu niin, että tytöillä
ei ole yhtä hyviä mahdollisuuksia opiskella kuin veljillänsä. Tyttöjen mahdollisuuksia opiskella vähentää myös kulttuuri, jossa tytöt naitetaan hyvin nuorina miehille, joita he eivät ole itse voineet olla valitsemassa.29
On laskettu, että maailmanlaajuisesti 70 % pahimmasta köyhyydestä kärsivistä ihmisistä on naisia. Köyhyyden naisistumista vastaan taistelemisen ja naisten poliittisen, taloudellisen ja sosiaalisen voimaannuttamisen sekä sukupuolten välisen kuilun kaventamisen on oltava sekä kansallisen että kansainvälisen
tasa-arvopolitiikan prioriteetti. On katsottu, että naisiin panostaminen esimerkiksi koulutuksen avulla lisäisi huomattavasti valtioiden bruttokansantuotetta
puhumattakaan vaikutuksista naisten jokapäiväiseen elämään. 30
Maailmanlaajuisen asiantuntijakyselyn mukaan surkea terveydenhuolto, äärimmäinen köyhyys ja väkivalta tekevät Afganistanista maailman vaarallisimman maan naisille. Toiseksi vaarallisimmaksi maaksi naisille on todettu Kongo sen järkyttävien raiskaustilastojen takia. Kongossa raiskataan enemmän
kuin 400 000 naista vuodessa. Pakistan, Intia ja Somalia ovat listalla seuraavia. Pakistanin suurimmat naisiin kohdistuvat epäkohdat ovat kunniamurhat
ja lapsiavioliitot. Intiassa ongelmana ovat muun muassa lapsimurhat ja ihmiskauppa. Somaliassa puolestaan synnytyskuolemat, raiskaukset ja sukuelinten
silvonta ovat merkittävimpiä naisten terveyttä ja henkeä uhkaavia tekijöitä.
Vaarallisin asia, minkä nainen voi Somaliassa tehdä, on tulla raskaaksi. Somaliassa raskaana olevalla naisella on 50 prosentin mahdollisuus selvitä hengissä; sairaaloita ja terveydenhuoltoa ei ole. 31
Useille patriarkaalisissa kulttuureissa eläville naisille on tuttua se, että naiselle elämässä avautuvat mahdollisuudet ovat rajatumpia kuin miehille. Naisilla ei ole mahdollisuutta tai tarvetta poistua tutun ja turvallisen perhepiirin
läheisyydestä, vaan ajatellaan, että naiset hoitavat kodin asiat, eikä heillä ole
päätäntävaltaa saati tarvetta hoitaa asioita kodin ulkopuolella. Tällaisista lähtökohdista tulleelle naiselle suomalaisen yhteiskunnan näennäisesti avoimet
ovet voivat tuntua pelottavilta ja luotaantyöntäviltä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö juuri näille naisille olisi erityisen tärkeää kertoa suomalaisesta tasa-arvosta ja naisen mahdollisuuksista.
29
30
31
Suomen UNIFEM
Aboum, 2002, s. 41-43
Helsingin Sanomat, ”Tutkimus: Afganistan on maailman vaarallisin maa naiselle” 16.6.2011
36
Suomessa naiset ovat perinteisesti osallistuneet yhteiskunnalliseen elämään
ja päätöksentekoon täysivaltaisina jäseninä. Suomi oli esimerkiksi yksi edelläkävijä myöntäessään naisille äänioikeuden jo 1900-luvun alussa. Suomessa
pidetään itsestään selvänä, että naiset saavat osallistua päätöksentekoon poliittista valtaa käyttävien tahojen ylimmältä portaalta lähtien. Maahanmuuttajanaiset tulevat usein erilaisista kulttuuriperinteistä. Tarkasteltaessa Naisten koulun opiskelijoiden kotimaan tilannetta World Economic Forumin Global
Gender Report 2010 -raportista nähdään, että useimmat naisten kotimaista eivät ole päässeet tilastoon (tarkastelun kohteena 134 maata). Ne maat, jotka
ovat listalle päässeet, ovat sijoittuneet kauas Suomen taakse. Joidenkin maiden puuttuminen listasta johtuu siitä, että niistä ei ole ollut saatavilla riittävää määrää raportissa vaadittuja tilastoja.32 Kokonaistilanteessa Suomi sijoittuu listalla kolmannelle sijalle jääden Islannin ja Norjan taakse. Lähimmäksi
Suomea ja listan kärkeä pääsee Sri Lanka sijoituksella 16. Tämän jälkeen ranking-sijoituksensa mukaisessa järjestyksessä naisten kotimaat ovat seuraavat:
Venäjä sijalla 45, Thaimaa sijalla 57, Kiina sijalla 61, Tansania sijalla 66, Vietnam sijalla 72, Albania sijalla 78 ja Iran sijalla 123.33
Jos tarkastellaan tilastoa nimenomaan naisten poliittisen osallisuuden osalta naistenkoululaisten kotimaissa, Suomi sijoittuu listalla toiseksi; esimerkiksi
Sri Lanka sijalle 6 ja Iran vasta sijalle 129.34 Luvut paljastavat, että naisen poliittinen päätäntävalta ei naistenkoululaisten kotimaissa ole suuri. Tämä takia
ei ole ihme, että naistenkoululaiset eivät myöskään Suomessa ole ottaneet aktiivisesti roolia yhteiskunnallisessa päättämisessä tai edes oman kotipiirinsä
asioista päätettäessä. Tarkempi Global Gender Report 2010:n tarkastelu paljastaa esimerkiksi sen, että Iranissa naisten osallisuus poliittisessa päätöksenteossa on käytännössä olematon: naisia on parlamentissa suhteessa miehiin
3–97, ministeriasemassa saman verran ja valtionpäämiehenä nainen ei ole viimeiseen 50 vuoteen ollut kertaakaan. Myös perusoikeuksien toteutumisessa on puutteita: Iranissa esimerkiksi naisiin kohdistuvaan väkivaltaan liittyvät
lait eivät ole toimivia, ja miehen auktoriteetti on naisen vastaavaa huomattavasti korkeampi. 35
Jos naisen asemaa ja tasa-arvon toteutumista tarkastellaan World Economic Forumin tekemän raportin perusteella, on realistista todeta, että tasaarvo ei naisten kotimaissa yksinkertaisesti toteudu tai ole lähelläkään toteutumista. Monet suomalaisille itsestään selvät asiat ovat täysin uusia asioita
maahanmuuttajille ja ne poikkeavat niin radikaalisti heidän lähtömaansa tilanteesta, että jotkin hyväksikin koetut asiat, kuten naisten vapaus, voivat tuntua maahanmuuttajasta itse asiassa pelottavilta. Ei kuitenkaan tule ajatella
siten, että naiset välttämättä, tasa-arvon puutteesta huolimatta, olisivat olleet kaikin puolin onnettomia perhe-elämässään tai että tilanne kotimaassa
olisi ollut tasa-arvon puutteesta johtuen jatkuvasti onneton. Osalle naisista
Hausmann et al., 2010 s. 6-7
Hausmann et al., 2010 s. 8-11
Hausmann et al., 2010 s. 8-11
35
Hausmann et al., 2010 s. 164
32
33
34
37
esimerkiksi miehen suuri rooli perheen asioiden hoidossa on helpotus ja he
kokevat olonsa turvalliseksi miehensä suojeluksessa.
Suomessa tasa-arvon toteutumista maahanmuuttajanaisten keskuudessa on
tutkittu jonkin verran viime vuosina.36 Naisten koulussa on ollut naisia hyvin
monenlaisista kulttuureista, ja opetuksessa kaikkien ihmisten välisestä tasaarvosta on täytynyt huomioida useita asioita, kuten esimerkiksi joidenkin islaminuskoisten ja kristinuskoisten erilainen käsitys avioliitosta (monogamia vs.
polygamia). Aiheen käsittelyssä tulee olla hienotunteinen ja kuunnella naisia
sekä välttää liian kärkkäiden argumenttien käyttämistä. Ei myöskään voida stereotypioihin perustuen olettaa, että kaikki islaminuskoiset kannattaisivat moniavioisuutta tai pitäisivät sitä hyvänä asiana. Toisaalta kaikki islaminuskoiset
naiset eivät pidä moniavioisuutta niin pahana asiana kuin länsimaisittain voisi kuvitella. He esimerkiksi puhuvat vaimojen välisestä läheisestä ystävyydestä ja naisten muodostaman tiiviin yhteisön tuesta.
Muutokset suhtautumisessa tasa-arvoon ja naisen ja miehen asemaan eivät tapahdu hetkessä. Maahanmuuttajalle tulee antaa aikaa reflektoida kotimaansa ja suomalaisen yhteiskunnan tilannetta ja eroja sekä antaa hänen
muodostaa ajattelutyönsä kautta mielipiteensä asiasta. Liian nopeat tai ennen kaikkea ulkopuolisen taholta tulevat muutokset perheen elämässä ja dynamiikassa voivat saada aikaiseksi hallitsemattomia reaktioita, jotka voivat
purkautua esimerkiksi väkivaltana. Maahanmuuttajille tasa-arvosta puhuminen ja sen toteutumisen tukeminen tuleekin tehdä hienovaraisesti ja ennen
kaikkea ajan kanssa.
Maahanmuuttajista ja tasa-arvosta samassa lauseessa puhuttaessa sorrutaan helposti stereotyyppiseen ajatukseen siitä, että kaikkien maahanmuuttajanaisten asema esimerkiksi parisuhteessa olisi todella huono. Suomessa
elää kuitenkin paljon maahanmuuttajanaisia, joilla on tasa-arvoinen ja hyvä
asema parisuhteessa ja perheessä. Suomessa on lisäksi korkeasti koulutettuja maahanmuuttajanaisia, jotka ovat voineet rakentaa uraansa eteenpäin uudessa kotimaassaan. Ihmisillä on lisäksi oikeus elää omaa elämäänsä hyväksi
kokemallaan tavalla, eikä ulkopuolinen voi arvottaa, millaista on hyvä elämä
kullekin. Joskus tasa-arvon näkökulmasta katsottuna jonkin naisen elämä ei
länsimaisen silmään näytä millään mittarilla mitattuna hyvältä, mutta jos nainen itse on elämäänsä tyytyväinen ja siinä onnellinen, ei tilannetta ole mitään
syytä lähteä muuttamaan. Toisaalta selkeät ihmisoikeusrikkomukset ovat myös
maahanmuuttajatyössä toimivien kohdalla sellaisia asioita, joihin on puututtava, eikä niitä voi kulttuurirelativismiin vedoten sivuuttaa.
36
katso Martikainen T ja Tiilikainen M. (toim.) 2007
38
Yhteentörmäyksiä
Monet naistenkoululaiset kertovat ajattelevansa, että suomalainen nainen on
itsenäinen ja vapaa tekemään asioita niin, kuin itse haluaa. He ajattelevat, että
Suomessa naisen on hyvä elää. Positiivisena asiana naiset näkevät sen, että
Suomessa miehet ja naiset jakavat kodin askareet ja vastuun lasten hoitamisesta. Joidenkin naistenkoululaisten elämään on tullut enemmän mahdollisuuksia Suomeen muuttamisen jälkeen, kun taas jotkut ovat jatkaneet elämäänsä oman perheensä piirissä entiseen tapaan.
Naisten koulussa on huomattu, että naisille voidaan puhua tasa-arvosta, yhdenvertaisuudesta ja naisten oikeuksista, mutta usein heidän elämänsä todellisuus ei kuitenkaan mahdollista tasa-arvon toteutumista arkipäivän elämässä. Osalla naisista aviopuolison asema perheessä on niin vahva, ettei vaimolla
ole voimaa tai rohkeutta lähteä muuttamaan tilannetta. Nainen voi myös ajatella, että hänellä ei ole muuta mahdollisuutta, kuin sopeutua alistettuun asemaansa. Erittäin kontrolloivassa ja alistavassa suhteessa elävä nainen toimii
itse asiassa viisaasti sopeutuessaan tilanteeseensa. Nopeat muutokset voisivat aiheuttaa puolisossa hallitsemattoman reaktion, joka vaarantaa naisen ja
koko perheen turvallisuuden. Joidenkin kohdalla sen sijaan mies ei ole esteenä vaimonsa itsenäistymiselle, mutta nainen itse on niin tottunut tilanteeseen, jossa mies hoitaa kaikki kodin ulkopuoliset asiat, ettei koe tarpeelliseksi
tai viitsi nähdä vaivaa opetellakseen elämään itsenäisemmin.
Maahanmuuttajanaisen tasa-arvon todellinen toteutuminen vaatii, että naiset voimaantuvat ja voivat sitä kautta mahdollisesti parantaa asemaansa kotona pikkuhiljaa. Naisten koulun opetussuunnitelma pyrkii tukemaan naisten
voimaantumista. On tärkeää, että naiset oppivat suomen kieltä ja itsenäistä
pärjäämistä myös kodin ulkopuolella. Isot muutokset tapahtuvat pienin askelin.
Naisten ja äitien voimaantuminen vaikuttaa myös lasten elämään. Äidin voimaantuminen, itsenäistyminen ja omanarvon tunteen kasvaminen heijastuu
erityisesti tyttäriin ja heidän käsityksiinsä naisen elämästä. Vaikkei äiti omassa
elämässään voisi toteuttaa unelmiaan, tietoisuuden kasvaessa hän ehkä pystyy kannustamaan tyttäriään etsimään parempia mahdollisuuksia elää. Äidin
on lisäksi tärkeää tiedostaa mahdollisuudet ja oikeudet, joita hänen tyttärellään suomalaisessa yhteiskunnassa on, jotta turhat kulttuurieroista johtuvat
ristiriidat voidaan välttää perheen sisällä. Jos tytär varttuu suomalaisessa yhteiskunnassa ja omaksuu ainakin osittain myös suomalaisen yhteiskunnan tasa-arvoajattelun ja arvot, on hänen vanhempiensa äärimmäisen tärkeää olla
näistä tietoinen.
Tasa-arvoa koskevat asenteet ovat mahdollisesti vähitellen muuttumassa
Suomessa asuvien maahanmuuttajien keskuudessa. Tällä hetkellä on kuitenkin
niin, että useissa maahanmuuttajataustaisissa perheissä poikien kasvatukseen
suhtaudutaan vapaammin kuin tyttöjen kasvatukseen. Pojilla ei esimerkiksi ole
vastuuta kotiaskareista tai painetta käyttäytyä hillitysti ja pysyä viattomana.
39
Esimerkkinä lasten erilaisista kasvatustyyleistä voidaan mainita konservatiivisessa kulttuurissa elävän äidin huoli murrosikäisestä tyttärestään, joka antaa
samaa kulttuuria edustavan pojan halata itseään tilaisuudessa, jossa on läsnä aikuisia ja lapsia. Äitiä huolettaa se, että muut kyseisen kulttuurin edustajat kritisoivat jo valmiiksi hänen tytärtään, sillä äiti ei ole asettanut tälle niin
tiukkoja rajoja kuin muut äidit. Mielenkiintoista tässä on se, että tytön kunniallisuus kyseenalaistaan. Poikaa kohtaan ei ilmaista samanlaista huolta, vaikka poika on aloitteellinen nuorten halailussa. Esimerkki kertoo osaltaan siitä,
että joissakin kulttuureissa tyttöjen viattomuutta ja kunniallisuutta varjellaan
todella voimakkaasti, mutta pojista sen sijaan ei kanneta huolta samalla tavalla. Pojat saavat toimia niin kuin itse haluavat.
Toinen esimerkki tyttöjen ja poikien kasvatuksen erilaisuudesta on se, että
konservatiivisissa kulttuureissa tytöt asuvat äitinsä kanssa siihen asti, kun he
menevät naimisiin. Lastenkasvatusta koskevassa luvussa olleesta lainauksesta käy ilmi, että myös Suomessa naistenkoululaiset tahtoisivat pitää tyttärensä
lähellään siihen asti, kunnes he menevät naimisiin. Usein naiset perustelevat
tätä sillä, että he haluavat suojella tyttäriään. Maahanmuuttajanaiset unohtavat ehkä toisinaan, että myös suomalaisäidit haluavat suojella tyttäriään. Suomalaisessa kulttuurissa suojeleminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että äidin tulee vahtia (aikuista) tytärtään jatkuvasti, vaan suojelu on pääasiassa sitä, että
lapsille kerrotaan elämässä tarvittavat tiedot ja sen jälkeen annetaan lapsen
elää omaa elämäänsä valitsemallaan tavalla. Tätä maahanmuuttajanaisten on
toisinaan vaikeaa ymmärtää. Toisaalta on myös sellaisia maahanmuuttajaperheitä, joissa ei ajatella siten, että koko perheen tulisi muuttaa toiselle paikkakunnalle, jos lapsi lähtee opiskelemaan. Näissä perheissä suhtautuminen lasten kotoa muuttoon on samantyyppinen kuin suomalaisten: nuorten annetaan
ottaa vastuu omasta elämästään ja elää itsenäisesti valitsemallaan tavalla.
Naisten koulussa suomalaisen tasa-arvoajattelun opettaminen on ollut yksi
tärkeistä teemoista. Naisille on opetettu, miten tasa-arvo ja yksilön oikeudet
yhdenvertaiseen kohteluun määritellään lainsäädännössä. Tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta tietämisen ja omien mahdollisuuksien ja oikeuksien tiedostamisen voidaan katsoa voimaannuttavan naisia ja lisäävän heidän mahdollisuuksiaan toimia yhteiskunnassa. Osa maahanmuuttajanaisista ei esimerkiksi
tiedä edes perusoikeuksiaan, kuten oikeutta toimeentuloon tai oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen myös parisuhteessa.37 Opetuksen avulla voidaan
myös poistaa epäluuloja ja vääriä uskomuksia aiheeseen liittyen.
Naisten koulussa annettiin tasa-arvo-teeman pohjalta naisille tehtäväksi kirjoittaa aiheesta Naisen elämä kotimaassa ja Suomessa, jonka avulla naiset
ovat voineet reflektoida omaa kulttuurista lähtökohtaansa ja suomalaista yhteiskuntaa siten, kuin se heille näyttäytyy. Naiset ovat lukeneet ryhmälle kirjoituksensa ja tämän jälkeen muilla on ollut mahdollisuus esittää kysymyksiä
kirjoitukseen liittyen. Tuloksena on ollut erittäin antoisa ja avoin keskustelu.
37
Saarnio, 2005, s. 25-26
40
Naiset kirjoittavat, että joissakin maissa naisilla on ollut mahdollisuus kouluttautua siinä missä miehilläkin ja että he ovat olleet työelämässä kotimaassaan.
Heillä on ollut kotimaassa lähes samat oikeudet kuin miehilläkin. Merkittävä
ero on siinä, että naisporukka ei ole voinut illalla olla keskenään kaupungilla tai ravintolassa. Lisäksi perheen äiteinä naisilla on usein ollut heikommat
mahdollisuudet toimia itsenäisesti, sillä heillä on ollut päävastuu lastenhoitamisesta. Joissakin maissa miehet ovat olleet sodassa, minkä vuoksi naisilla
on ollut mahdollisuus ja toisaalta myös pakko toimia hyvin itsenäisesti ja ottaa sekä miehen että naisen rooli perheessä.
Jotkut naiset kertovat, ettei heillä kotimaassaan ole ollut mahdollisuutta
käydä koulua, koska he olivat tyttöjä. Vaimon rooliin kuuluen he ovat yleensä
työskennelleet kotona ja saaneet lisäansioita esimerkiksi mattoja kutomalla.
Aviomiehellä on kuitenkin ollut mahdollisuus ottaa vaimonsa ansaitsemat rahat ja muutenkin päättää perheen rahojen käytöstä. Tällaisissa kulttuureissa
mies on perheen pää ja siihen on pitänyt sopeutua.
Edellä esitettyihin naisten kirjoituksista nousseisiin teemoihin on kuitenkin
suhtauduttava varauksella. Maahanmuuttajanaiset ”kaunistelevat” usein kotimaansa tilannetta tasa-arvon suhteen. Esimerkiksi se, että naisilla olisi ollut
lähellekään samat oikeudet kuin miehillä, ei pidä paikkaansa. Naisilta puuttuu kyky reflektoida kotimaansa tilannetta. Heille tilanne kotimaassa, esimerkiksi miehen korkeampi auktoriteetti, on niin itsestään selvä asia, ettei sitä kyseenalaisteta. He eivät esimerkiksi huomaa ristiriitaa siinä, että miehen valta
perheessä on naisen valtaa suurempi. Myöskään se ei näyttäydy heille kummallisena, että naiset eivät ole mukana politiikassa. Se, miksi naiset eivät osaa
eritellä kotimaansa todellista tilannetta tasa-arvon suhteen, on monimutkainen asia. Joko heidän kielitaitonsa ei riitä analysointiin tai he eivät ymmärrä
koko tasa-arvon käsitettä, osittain mukana voi olla myös halu näyttää oma kotimaa todellisuutta paremmassa valossa. Voi myös olla, että kotimaan tilanne
on naisille niin turvallisen tuntuinen, ettei sitä haluta kyseenalaistaa. Kyseenalaistamalla esimerkiksi miehen auktoriteetti perheessä he kyseenalaistaisivat yhden kulttuurin merkittävimmistä aspekteista ja siihen he eivät välttämättä ole valmiita.
Maahanmuuttajista ja tasa-arvosta puhuminen samassa lauseessa johtaa
helposti stereotyyppisiin yleistyksiin, joissa suomalainen pariskunta nähdään
tasa-arvon profeettoina ja maahanmuuttajanainen ja -mies hänen opetuslapsinaan. Maahanmuuttajanainen voidaan nähdä myös uhrina ja hänen miehensä ankarana paimenena.
On kiistämättä totta, että useissa, itse asiassa lähes kaikissa konservatiivisissa kulttuureissa naisen asema on huono. Sen myöntävät toisinaan myös
kyseisistä kulttuureista tulevat naiset. Ovatko naiset kuitenkaan onnettomia
eläessään epätasa-arvoisessa parisuhteessa, jossa mies määrää ja nainen tottelee? Vastaus edellisiin riippuu siitä, keneltä kysytään. Vastaus voi vaihdella mihin vain välillä kyllä ja ei. Jokainen epätasa-arvoisessa parisuhteessa elävä nainen ei ole onneton. Jokainen tasa-arvoisessa parisuhteessa elävä ei ole
onnellinen.
41
Läheskään kaikki suomalaisten väliset parisuhteet eivät ole tasa-arvoisia.
Useissa parisuhteissa tasa-arvo on näennäistä. Samoin myös silmiinpistävä
epätasa-arvo voi olla pelkkää ”silmänlumetta” ja itse asiassa naisen määräysvalta on perheessä ja myös sen ulkopuolella julkilausuttua tai -näytettyä suurempi. Lisäksi tulee muistaa myös yksilön subjektiivinen kokemus omasta
määräysvallastaan ja itsenäisyydestään. Maailma ei välttämättä ole niin mustavalkoinen, kuin se ensi näkemältä näyttää.
42
Yhdenvertaisuus yhteiskunnassa
Yhdenvertaisuuslain (2004/21) tarkoitus on edistää ja turvata yhdenvertaisuuden toteutumista ja tehostaa syrjinnän kohteeksi joutuneen oikeussuojaa
syrjintätilanteissa. Yhdenvertaisuuden ja siihen läheisesti liittyvän etnisen tasa-arvon todellista toteutumista yhteiskunnassamme on kuitenkin syytä pohtia hieman tarkemmin.
Yhdenvertaisuuden ideaaliin kuuluu se, että heikoimmassa asemassa olevia
tuetaan positiivisella erityiskohtelulla, mikäli hänen lähtökohtansa eivät ole
tasavertaiset muiden kanssa: tasa-arvoinen kohtelu ei tarkoita sitä, että kaikkia kohdellaan tismalleen samalla tavalla, tasapäistäen. Ei riitä, että otetaan
lähtökohdaksi tasa-arvoinen yhteiskunta, vaan lähtökohdaksi tulee pikemminkin ottaa mahdollisuuksien tasa-arvon toteutuminen.38
Positiivisesta erityiskohtelusta ja positiivisesta syrjinnästä on keskusteltu mediassa viime aikoina runsaasti. Erityisesti maahanmuuttajiin kohdistuva positiivinen erityiskohtelu on aiheuttanut joissakin keskustelijoissa närää. Naisten
koulu on positiivista erityiskohtelua monella tapaa: se on suunnattu naisille,
maahanmuuttajille ja vieläpä maahanmuuttajanaisille.
Naisten koulun kohderyhmän tilanne suomalaisessa yhteiskunnassa on huolestuttava. Ilman kielitaitoa, yhteiskuntatietoutta, käsitystä omista oikeuksista
ja mahdollisuuksista sekä tulevaisuudensuunnitelmista naisten ja myös heidän
lastensa vaara syrjäytyä on todellinen ja vakavasti otettava. Sisäasiainministeriön tiedotteessa 9/6/2011 käsitellään nuorten maahanmuuttajien syrjäytymisen ehkäisemistä. Vastaukseksi syrjäytymisen ehkäisylle sisäasiainministeriö
näkee etnisten suhteiden neuvottelukunnan ehdotuksen mukaisesti koulutuksen ja koulutukseen osallistumisen helpottamisen ja mahdollistamisen.39 Sama
periaate pätee myös naisten syrjäytymisen ehkäisyyn: kouluttamalla, ohjaamalla ja mahdollisuuksista kertomalla voidaan auttaa maahanmuuttajanaisia
ja heidän perheitään välttämään yhteiskunnasta syrjäytymisen kierteen. Maahanmuuttajanaisiin kohdistuvan erityiskohtelun hinta on pieni verrattuna siihen, millaisia kuluja ja ongelmia maahanmuuttajanaisen ja hänen perheensä
syrjäytyminen yhteiskunnasta voisi pahimmillaan aiheuttaa.
Naisten koulu toteuttaa käytännössä mahdollisuuksien tasa-arvon toteuttamista. Se tarjoaa naisille välineitä, joiden avulla naiset voivat osallistua aktiivisesti yhteiskunnalliseen toimintaan ja ymmärtää ympäröivää yhteiskuntaa paremmin. Naisten koulu lisää naisten mahdollisuuksia osallistua erilaisiin
toimintoihin esimerkiksi kuntouttavan työtoiminnan kautta, mutta se auttaa
heitä myös näkemään oman potentiaalinsa ja mahdollisen tulevaisuuden urapolkunsa. Naisten koulussa opiskelijoille annetaan tilaisuus pohtia tulevaisuuttaan ja reflektoida omaa osaamistaan sekä saada positiivista palautetta työelämän puolelta.
38
39
Laaksonen, 2007, s. 30
Sisäasianministeriö, katsottu 18.8.2011
43
Karu todellisuus
Maahanmuuttajien kohdalla yhdenvertaisen kohtelun suurimpina esteinä voidaan nähdä rasismi ja rotuennakkoluulot. Näitä tarkastellaan seuraavaksi ensin teoreettiselta kannalta ja sen jälkeen Naisten koulun naisten kokemuksiin
perustuen. Naiset eivät välttämättä ole kovin innokkaita puhumaan rasistisesta kohtelustaan. Osa heistä on hyvin arkoja ja he mahdollisesti pelkäävät, että
heidät tuomitaan kiittämättömiksi, jos he kertovat kohtaamastaan rasistisesta
käytöksestä. Jos ihmisen itseluottamus on heikko, hän ei mielellään valita epäkohdista. Toisilla taas käsitteiden ”rasismi” ja ”syrjintä” ymmärtäminen voi kielitaidon heikkoudesta johtuen olla hankalaa, eivätkä he välttämättä osaa eritellä kokemuksiaan rasistisiksi tai syrjiviksi. Osa maahanmuuttajataustaisista
sen sijaan vetoaa jokaisessa ristiriitatilanteessa rasismiin tai syrjintään, vaikkei todellisuudessa näistä olisikaan kyse.
Myös maahanmuuttajien keskuudessa on rasistista suhtautumista ja ennakkoluuloja sekä valtaväestöä että muita kulttuureita kohtaan. Rasismi ja rotuennakkoluulot mielletään helposti vain valtaväestön asenteiksi, vaikka rasismi on
huomattavasti monimuotoisempi ilmiö myös meidän yhteiskunnassamme.
Rasismin lisäksi seuraavissa alaluvuissa käsitellään syrjintää, väkivaltaa ja
syrjäytymistä yhdenvertaisuuden toteutumisen esteinä. Maahanmuuttajanaisen elämän todellisuus Suomessa voi olla kaukana yhdenvertaisuuden ideaaleista. Yhdenvertaisuuden esteitä käsitellään seuraavissa lähinnä teoreettiselta pohjalta.
Rasismi
Rasismiin liittyvät voimakkaasti ennakkoluulot ja -asenteet, jotka ovat käsityksiä, kuvitelmia tai mielipiteitä erilaisista ilmiöistä, ihmisryhmistä tai yksilöistä. Ennakkoluulot häiritsevät yksilön kykyä ajatella kriittisesti, sillä ne saavat
ihmisen valikoimaan havainnoistaan ennakkoluuloja tukevia asioita. Ennakkoluuloja on kaikilla ihmisillä ja ne ovat luonteeltaan sekä positiivisia että negatiivisia. Sitkeimmin pysyvät ennakkoluulot saavat alkunsa vanhempiin samaistumisen, lapsuudessa tehtyjen johtopäätösten sekä median ja myyttien
kautta. Ennakkoasenteet ovat usein tiedostamattomia ja niihin on sen takia
hyvin vaikea vaikuttaa.40
Julia Kristeva katsoo rasististen ennakkoluulojen juontavan juurensa siihen,
että ihminen luontaisesti pelkää kaikkea vierasta ja outoa itsessään. Ihminen ei halua ottaa omakseen tiettyjä pimeitä puoliaan. Sen sijaan hän projisoi, siirtää, ne erilaiseen ihmiseen, ”Siihen Toiseen”, joka mahdollisesti vielä
40
Saraneva, 2002, s. 80
44
näyttää ulkoisestikin erilaiselta. Mitä suurempi etäisyys minun ja ”Sen Toisen” välillä säilytetään ja mitä erilaisemmalta hän ulkoisesti näyttää, sitä paremmin projisointi onnistuu. Koska tähän ”Toiseen” on liitetty omat pimeät
ja vieraat puolet, hänet koetaan uhaksi ja häneen tutustumista vastustetaan
kaikin tavoin41.
Rasismilla tarkoitetaan systemaattista näkemystä, joka määrittelee muut etniset ryhmät ja kulttuurit ala-arvoisiksi ja omaa ryhmää huonommiksi. Rasismissa korostuvat voimakkaat rotuennakkoluulot. Rotuennakkoluuloista on rasistin mielessä muodostunut metafyysinen näkemys, jota on hankala horjuttaa
vasta-argumenteilla. Rasistit voidaan jakaa kategorioihin, joista lievimpään
kuuluvat sellaiset ihmiset, joiden rasismi perustuu pelkkään tietämättömyyteen. Heihin voidaan vaikuttaa. Muita kategorioita ovat avoimesti massiivisen
vihamieliset ihmiset, joilla on eriasteista psykopatologiaa, intellektuellit eli rasismin tukiryhmä ja piilevän rasistiset ja muita myötäilevät ihmiset42.
Vaarallisin rasistiryhmä on avoimesti massiivisen vihamieliset rasistit, joilla
on lisäksi jotain psykopaattisia piirteitä ja viallisia ajattelumalleja. Nämä ihmiset eivät tarvitse rasistisesti tai sadistisesti toimiakseen kovinkaan suurta kimmoketta, vaan he itse asiassa etsivät kohderyhmää ja tilaisuuksia päästäkseen
toimimaan. Tällaiset ihmiset ovat varhain ja vaikeasti häiriintyneitä. Heidän
henkilökohtaiset syynsä ja psykodynamiikkansa häiriöt vaativat heitä suorittamaan rasistisia tekoja. Pelottavaksi tämän ryhmän tekee se, että sen edustajat ovat lisäksi usein älykkäitä ja karismaattisia. Esimerkkinä tämän rasistijoukon edustajista voidaan mainita Hitler ja muut natsijohtajat.43
Intellektuelleilla rasismin tuki- ja tienraivaajaryhmillä tarkoitetaan esimerkiksi toimittajia, historioitsijoita, tutkijoita ja tiedemiehiä, jotka eivät välttämättä tiedosta omaa rooliaan rasismin tukemisessa.44 Tieteellä on ollut erittäin merkittävä rooli rasististen asenteiden levittämisessä kautta historian.
Esimerkkinä tästä mainittakoon vaikka 1700-luvulla alkunsa saaneet kallonmittaukset, joissa perusajatuksena oli se, että eri rotujen aivojen koossa on eroja, mikä puolestaan viittaa eroihin heidän luonteenpiirteissään sekä älykkyydessään. Esimerkkejä 1700- ja 1800-luvun tieteellisestä rasismista on useita,
ja esimerkiksi Hitler perusteli rotujen hierarkkisuutta koskevan propagandansa aikansa tieteellisillä saavutuksilla. Tiede on ollut ja on edelleen merkittävä rasististen ajattelumallien tekijä ja niiden ylläpitäjä, joko tietoisesti tai tiedostamattaan.
Piilevän rasistiset ja muiden mielipiteitä myötäilevät ihmiset ovat sellaisia,
joiden ennakkoluulot ovat varsin epämääräisiä ja heidän tietonsa puutteellisia. Tähän ryhmään voidaan lukea kuuluvaksi myös sellaiset ihmiset, jotka eivät halua puuttua rasistiseen toimintaan, vaikka sellaista havaitsisivat. Nämä
ihmiset ovat niitä, jotka sulkevat silmänsä eivätkä ota asioihin kantaa. Jos silmänsä sulkevia ja selkänsä kääntäviä ihmisiä on paljon, avoimesti rasistisen
ryhmän toiminta mahdollistuu; sitä ei vastusteta. 45
Saraneva, 2002, s. 80
Saraneva, 2002, 81-82
43
Saraneva, 2002, s. 81
44
Saraneva, 2002, s. 82
45
Saraneva, 2002, s. 82
41
42
45
Naisten koulun naiset joutuvat arjessaan kohtaamaan rasistista pilkkaa ja ilkeydentekoa. Maahanmuuttajanainen on voinut kokea esimerkiksi pilkkaa ja
pienimuotoista ilkivaltaa naapureidensa toimesta vuosien ajan ilman mahdollisuutta muuttaa muualle asunnon omistussuhteiden vuoksi. Ilkeydet toteutetaan usein siten, ettei niitä pysty helposti todistamaan, eikä naapuria näin
saada vastuuseen teoistaan. Naiset kertovat myös lastensa joutuneen rasistisen pilkan kohteeksi. Rasistisen asennoitumisen vuoksi joidenkin naisten elämä on hankaloitunut huomattavasti esimerkiksi siten, että hänen asioidensa
hoitamista pitkitetään tahallisesti ja perusteettomasti.
Syrjintä
Rasismiin läheisesti liittyvä käsite on etninen syrjintä, mikä tarkoittaa henkilön tai ryhmän kohtelemista eriarvoisesti sen perusteella, että he kuuluvat johonkin etniseen ryhmään. Yhdenvertaisuuslain mukaan kyse on välittömästä syrjinnästä silloin, kun henkilöä kohdellaan epäsuotuisammin kuin
jotain toista henkilöä esimerkiksi työhönottotilanteessa. Välillisellä syrjinnällä puolestaan tarkoitetaan sitä, että henkilö joutuu perusteettomasti jonkin
menettelyn seurauksena huonompaan asemaan kuin toiset. Välillistä syrjintää esiintyy tyypillisimmillään esimerkiksi rekrytointitilanteissa, jossa hakijalta
vaaditaan täydellistä suomen kielen hallintaa, vaikkeivät työtehtävät varsinaisesti sitä edellyttäisi. Institutionaalinen syrjintä puolestaan tarkoittaa yritysten, organisaatioiden tai koko yhteiskunnan harjoittamia käytäntöjä, joilla on
syrjiviä vaikutuksia. Institutionaalinen syrjintä voi olla myös tiedostamatonta
ja sitä kautta tahatonta.46 Naisten koulun naiset eivät ole hakeneet työpaikkoja avoimilta työmarkkinoilta, joten heillä ei ole kokemusta syrjinnästä työnhakutilanteessa.
Väkivalta
Viimeisen vuosikymmenen kuluessa maahanmuuttajanaisiin kohdistunut väkivalta on lisääntynyt. Erityisesti suomalaisista ulkoisilta ominaisuuksiltaan
eroavat naiset joutuvat yhä useammin arkipäivän rasismin, mutta myös suoranaisen rasistisen väkivallan uhreiksi. Pari- ja läheissuhdeväkivalta on alkanut nousta aikaisempaa näkyvämmäksi maahanmuuttajien keskuudessa, mikä
on huomattavissa myös turvakotien asiakasrakenteessa ja poliisitilastoissa.
Pari- ja lähisuhdeväkivalta on erittäin suuri ongelma myös kantaväestön keskuudessa. 47 Maahanmuuttajaperheissä perhe- ja lähisuhdeväkivallan taustalla on myös kulttuurisia erityispiirteitä, joihin liittyy usein kulttuurisidonnainen
46
47
Joronen & Salonen, 2006, s. 17-18
Puhakainen, 2006, s. 75-76
46
käsitys naisen ja miehen asemasta ja roolista yhteiskunnassa. Maahanmuuttajanaisten kokemaan lähisuhdeväkivaltaan liittyy usein mustasukkaisuutta,
käsitys miesten etuoikeuksista ja vallasta, uskonnollista pelottelua tai seksiin
pakottamista. 48
Sukupolvien väliset näkemyserot voivat myös olla väkivallan taustalla; nuorten ja naisten omaksuessa suomalaisen yhteiskunnan käytänteitä ja tapoja
perheen miehiä ja vanhempia nopeammin, perheen sisällä saattaa ilmentyä
kontrolloivaa ja väkivaltaista käytöstä. Perheen kunniaan ja maineeseen liittyvät teemat voivat myös ilmetä väkivallantekoina. Edellä mainittuja kutsutaan
usein nimellä kunniakysymyksiin liittyvä väkivalta, jonka vakavin muoto ovat
niin sanotut kunniamurhat.49
Suomessa perustuslaki edellyttää kulttuurien kunnioittamista. Perustuslaissa tai kotoutumislaissa ei kuitenkaan tarkasti määritellä sitä, mitä kulttuurien
kunnioittaminen tarkoittaa käytännössä. Kulttuurien kunnioittaminen ei kuitenkaan missään nimessä tarkoita väkivallan hyväksymistä: väkivaltainen käytös toista ihmistä kohtaan on aina rikos ja rikkomus ihmisoikeuksia vastaan.
Väkivaltaan ei voida suhtautua siten, että sen ajatellaan olevan johonkin tiettyyn kulttuuriin kuuluva piirre silloinkaan, kun taustalla on kulttuurisia traditioita, kuten tyttöjen sukuelinten silpomisessa. Kulttuuristen käytäntöjen ja
perinteiden tuntemus on toki eduksi maahanmuuttajien kanssa työskennellessä, jotta toisen tilannetta voi ymmärtää paremmin. Ennakkotietojen ja esiymmärryksen lisäksi tärkeää on tietysti keskustelu ja toisen kuunteleminen.
50
Ymmärryksestä ja kuuntelemisesta huolimatta on erittäin tärkeää muistaa,
että mitkään kulttuuriset traditiot tai erityispiirteet eivät voi missään tilanteessa toimia fyysisen, henkisen, sosiaalisen tai seksuaalisen väkivallan perusteluina.51
Joidenkin naistenkoululaisten elämään pelko viharikosten kohteeksi joutumisesta vaikuttaa konkreettisella tavalla. He eivät esimerkiksi uskalla muuttaa
maan tasalla oleviin asuntoihin tai edes yöpyä rivi- tai omakotitalossa asuvien lastensa luona. Naisten koulun naiset välttävät iltaisin ja erityisesti pimeällä liikkumista. Myöskään yksin ei mielellään liikuta.
Syrjäytyminen
Naisten koulun naiset ovat asuneet Suomessa useita vuosia. Tästä huolimatta monien kontaktit suomalaisiin ja suomalaiseen yhteiskuntaan ovat erittäin
heikot. Maahanmuuttajanaisten vaara syrjäytyä suomalaisesta yhteiskunnasta
on todellinen. Syrjäytymisen riskiä nimenomaan naisilla lisää yleensä heikko
kielitaito ja lasten saaminen, mikä sitoo naiset pitkiksi ajoiksi kotiin. Tällöin esimerkiksi kielikursseilla käynti ja sitä kautta kielitaidon parantaminen ei usein
ole mahdollista. Joidenkin naisten puolison kielteinen suhtautuminen naisen
Puhakainen, 2006, s. 77-78
Puhakainen, 2006, s. 77-78
50
Kyllönen-Saarnio, 2005, s. 21
51
Kyllönen-Saarnio & Nurmi, 2005, s. 14
48
49
47
yritykseen parantaa toimintakykyään lisää syrjäytymisriskiä. Naiset eivät kuitenkaan välttämättä koe olevansa syrjäytyneitä, etenkään silloin, jos heillä on
Suomessa paljon perheenjäseniä tai oman kulttuurinsa edustajia. Silti on aiheellista todeta, että he ovat usein suomalaisen yhteiskunnan ulkopuolella ja
todellisessa syrjäytymisvaarassa.
Riskeinä yhteiskunnasta syrjäytymiseen pidetään pitkittyvää työttömyyttä,
heikkoa taloudellista toimeentuloa ja terveysongelmia. Hyvän suomen kielen taidon, riittävän pitkän Suomessa asumisajan ja ystävystymisen samaan
maahanmuuttajaryhmään kuuluvien sekä suomalaisten kanssa on sen sijaan
katsottu suojaavan syrjäytymiseltä.52 Naisten koulun tarkoitus on estää omalta osaltaan naisten yhteiskunnasta syrjäytymistä. Tätä tavoitetta toteutetaan
opettamalla naisille suomen kieltä ja yhteiskuntataitoja, joiden avulla naisten
kyky toimia yhteiskunnassa sen täysivaltaisina jäseninä paranisi.
Naisten yhteiskunnasta syrjäytymisen riskiä on ehdottoman tärkeä pienentää, sillä syrjäytymisen voidaan katsoa siirtyvän sukupolvelta toiselle. Jos perheen äiti on täysin syrjässä kaikesta, mitä hänen ympärillään tapahtuu, eikä
ymmärrä ympäröivää yhteiskuntaa, hän helposti elää pelkkien ennakkoluulojen, jopa pelkojen varassa. Nämä luulonsa ja epävarmuutensa hän siirtää myös
lapsilleen. Tätä kautta myös lasten asenne Suomea kohtaan voi muuttua epäluuloiseksi ja heidän riskinsä epätoivottavalle käyttäytymiselle ja yhteiskunnasta syrjään jättäytymiselle lisääntyy.
52
Laaksonen, 2007, s. 63-64
48
Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus
naistenkoululaisten elämässä
• Osa naisista tulee erittäin epätasa-arvoisista maista. He
eivät täysin ymmärrä tasa-arvon käsitettä tai näe sen olevan
mahdollinen omassa elämässään.
• Nainen ei välttämättä koe elävänsä onnettomassa, sorretussa
tilanteessa, vaikka hänen asemansa ulkopuolisen silmin
näyttää epätasa-arvoiselta.
• Suomalainen tasa-arvoajattelu ja naisen vapaus on
maahanmuuttajien mielestä hyvä, mutta toisaalta myös
hieman pelottava asia.
• Maahanmuuttaja tarvitsee aikaa reflektoida tasa-arvoon
liittyviä asioita: nopeat ja suuret muutokset eivät ole monissa
maahanmuuttajaperheissä mahdollisia.
• Yhdenvertaisuuslain tarkoitus on turvata heikommassa
tilanteessa olevien ihmisryhmien, kuten vähemmistöjen
asema yhteiskunnassa.
• Maahanmuuttajanaiset kokevat arjessaan monenlaista
rasismiin ja syrjintään perustuvaa toimintaa, kuten ilkivaltaa,
pilkkaamista ja asioiden hoidon pitkittymistä.
• Naisten
koulu
on
positiivista
vähemmistöryhmälle,
jonka
asema
yhteiskunnassa ei ole yhdenvertainen.
erityiskohtelua
suomalaisessa
• Naisten koulussa voimaannutetaan naisia, jotta tasa-arvo ja
yhdenvertaisuus olisivat heidän elämässään mahdollisia.
49
4 Voimaantuminen ja
elämänhallinta
Naisten koulussa on huomattu, että erityisesti kollektiivisista kulttuureista tulevilta maahanmuuttajanaisilta puuttuu omaan elämään liittyvä tulevaisuuden katse. Heillä ei ole tulevaisuuttaan koskevia unelmia, suunnitelmia tai
tavoitteita. Osalla tämä selittyy todennäköisesti sillä, että kotimaassa naisen
elämä on edennyt tietyn kaavan mukaan: on asuttu vanhempien kodissa naimisiin menoon asti, sen jälkeen on muutettu yhteiseen kotiin puolison kanssa, perustettu perhe ja jääty kotiin hoitamaan lapsia yhdessä yhteisön muiden
naisten kanssa. Näillä naisilla ei ole ollut tarvetta asettaa erityisiä tulevaisuuden suunnitelmia, sillä elämä on kulkenut kutakuinkin ennalta määrätyn kaavan mukaisesti.
Suomessa maahanmuuttajanainen joutuu pohtimaan sitä, kuka hän on. Naiselta odotetaan yksilöllisyyttä, omaa tahtoa ja oman elämän suunnittelua.
Naisten koulun tarkoitus on voimaannuttaa naisia ja auttaa heitä näkemään
oma potentiaalinsa, suuntaamaan katsetta tulevaisuuteen ja miettimään omaa
elämäänsä ja uraansa Suomessa. Naisia kannustetaan ottamaan vastuu omasta elämästään ja ennen kaikkea uskomaan itseensä. Itsetunnon vahvistaminen ja omien kykyjen tunnistaminen on maahanmuuttajanaisten ohjauksessa erittäin tärkeää.
Tärkeää on myös elämänhallintataitojen parantaminen naisten itsensä ja
heidän perheidensä takia. Useiden maahanmuuttajanaisten elämää värittävät
jatkuvat pienet tai isommat katastrofit, jotka johtuvat siitä, ettei naisilla ole
suomalaisessa yhteiskunnassa tarvittavia tietoja ja taitoja. Naisten koulussa
naisia autetaan ja ohjataan siten, että nämä katastrofit voitaisiin tulevaisuudessa välttää ja naiset osaisivat hoitaa asiansa itsenäisesti ja oikein.
Tulevaisuusperspektiiviä
Seuraavassa esitetään Juha Siitosen ajatuksiin pohjautuen voimaantumisen
teoreettista pohjaa. Tätä taustaa vasten tarkastellaan Naisten koulun pedagogiikkaa ja ohjausta. Sen jälkeen tarkastellaan elämänhallintaa ja sen puutteita maahanmuuttajanaisilla. Seuraavien lukujen kautta lukijalle toivottavasti
valottuu se osittain kaoottinen todellisuus, jossa osa maahanmuuttajanaisista Suomessa elää.
Juha Siitosen53 mukaan voimaantuminen on ihmisestä itsestään lähtevä prosessi: voimaa ei voi antaa toiselle. Voimaantunut ihminen on omat voima-
53
Siitonen 1999
50
varansa löytänyt, itseään määräävä ja ulkoisesta pakosta vapaa, autonominen
yksilö. Vaikka voimaantuminen on henkilökohtainen prosessi, siihen vaikuttavat toiset ihmiset, olosuhteet ja sosiaaliset rakenteet. Voimaantumisen kannalta toimintaympäristön olosuhteet (esimerkiksi valinnanvapaus ja turvalliseksi
koettu ilmapiiri) voivat olla merkityksellisiä ja tämän vuoksi voimaantuminen
voi olla jossain tietyssä ympäristössä todennäköisempää kuin toisessa.
Naisten koulun sisältöjen suunnittelussa ja toteutuksessa on kiinnitetty huomiota siihen, millaiset asiat mahdollistavat ihmisen voimaantumisen. Käytännön kokemusten perusteella on kuitenkin täytynyt joidenkin naisten kohdalla yksinkertaisesti todeta, että toisen ihmisen puolesta ei voi voimaannuttaa.
Jos ihminen itse ei halua muutosta elämäänsä tai haluaisi muutosta, mutta ei
ole valmis tekemään mitään sen eteen, työntekijän on tyytyminen henkilön
tekemiin ratkaisuihin oman elämänsä suhteen.
Voimaantumista tukevat ja mahdollistavat tekijät voidaan teoreettisella tasolla jakaa osaprosesseihin, joita ovat päämäärät, kontekstiuskomukset, kykyuskomukset ja emootiot. Ihmisen voimaantumisen kannalta on oleellista,
että hän voi asettaa itselleen tulevaisuutta koskevia unelmia. Suuret unelmat
sisältävät yleensä pienempiä välitavoitteita, joiden täyttyminen vapauttaa ihmisen voimavaroja. Tavoitteiden tulee olla saavutettavissa mutta kuitenkin tarpeeksi haastavia. Vapaudella asettaa ja oikeudella toteuttaa unelmia on suuri merkitys ihmisen sisäisen voimantunteen rakentumisessa.
Naisten koulussa on erilaisten tehtävien kautta ja jokaiselle naiselle henkilökohtaisesti järjestettävissä palavereissa yhdessä työvoiman palvelukeskuksen
työntekijöiden kanssa suunnattu katsetta kunkin naisen tulevaisuuteen. Pyrkimyksenä on, että jokainen nainen saisi realistisen tavoitteen ja suunnitelman
oman tulevaisuutensa rakentamiseksi. Joidenkin naisten kanssa tulevaisuuden suunnitteleminen ei ole helppoa, sillä osalla Naisten koulussa opiskelevista puuttuu tulevaisuuteen suuntaava näkökulma omasta elämästään ja ajattelustaan lähes kokonaan. Nämä naiset karttavat tulevaisuudesta puhumista
ja heidän kuulee toistuvasti sanovan, ettei heillä ole tulevaisuutta. Osalla naisista tämä voi johtua siitä, että he ovat kasvaneet sellaisessa kulttuurissa, jossa naiset menevät nuorena naimisiin ja työskentelevät koko elämänsä kotona ilman mahdollisuutta tai tarvetta suunnitella ja rakentaa tulevaisuutta tai
asettaa itselle päämääriä.
Kotimaassani nainen ei ole itsenäinen eikä vapaa. Nainen asuu vanhempiensa kanssa kunnes menee naimisiin ja silloin hänen täytyy ottaa vastuu miehensä kanssa.
Osalla naisista tulevaisuusperspektiivi puuttuu ajattelusta siksi, että he ovat
masentuneita, eivätkä sen takia jaksa katsoa pitkälle tulevaisuuteen. Toisaalta Naisten koulussa on myös positiivisia esimerkkejä siitä, kuinka naisella on
motivaatiota opiskella ja selkeä suunnitelma siitä, mihin hän haluaa ryhtyä
Naisten koulun jälkeen.
Ihmisen usko omiin kykyihinsä ja mahdollisuuksiinsa saavuttaa omat päämääränsä vaikuttaa merkittävästi yksilön voimaantumiseen. Merkittävää on
51
ihmisen minäkuva ja siihen läheisesti liittyvä itsetunto. Jos ihmisellä on myönteinen kuva itsestään, hän suhtautuu tulevaisuuteen optimistisesti ja asettaa
itselleen realistisia päämääriä. Ihminen myös arvioi ympäristöään minäkäsityksensä kautta ottaen vastaan minäkäsitystä tukevaa informaatiota. Voimaantumista vahvistaa ihmisen mahdollisuus vaikuttaa omaan elämäänsä ja siihen
liittyviin päätöksiin sekä mahdollisuus ottaa vastuu omasta elämästään ja läheisistään. Lisäksi on tärkeää suhteuttaa tehokkuusvaatimukset ihmisen todellisiin kykyihin suoriutua niistä.54
Naisten koulussa opitut asiat liittyvät naisten elämänpiiriin ja ovat siksi naisista kiinnostavia ja tarpeellisia. Naiset voivat helposti siirtää opitun omaan
elämäänsä55. Käytännön töissä lahjakkaat naiset kokevat onnistumiselämyksiä, mitä he eivät suomenkielisessä teoriapainotteisessa opiskelussa juurikaan
koe. Lisäksi kuntouttava työtoiminta tarjoaa naisille mahdollisuuden osoittaa
kykyjään käytännöllisissä töissä. Opittujen taitojen kautta naisilla on aiempaa
paremmat mahdollisuudet vaikuttaa omaan elämäänsä.
Suomen kieltä opitaan oppitunneilla. Erittäin tärkeää kielitaidon kehittymisen kannalta on myös suomen kielen käyttäminen erilaisissa tilanteissa. Monet naiset arkailevat käyttää heikkoa kielitaitoaan arkisessa elämässä eivätkä
luota siihen, että osaavat tehdä erilaisia asioita. Naisten koulussa kannustetaan ja rohkaistaan naisia yrittämään ja kokeilemaan taitojaan myös tutun ja
turvallisen elämänpiirin ulkopuolella. Uusien asioiden ja suomen kielen oppimisesta syntyviä hyötyjä naiset kuvaavat muun muassa seuraavilla tavoilla:
● ei tarvitse pelätä
● voi mennä töihin ja elää helppoa elämää
● voi katsoa uutiset ja ymmärtää ympäröivää maailmaa
● voi hoitaa itse omat asiat.
Ympäristö eli toimintakonteksti voi olla mahdollistamassa ja vahvistamassa
voimaantumista. Oleellista on tunne siitä, että on tervetullut, hyväksytty, arvostettu ja kunnioitettu sekä luottamus siihen, että vaikeuksissa saa ympäristöltä tukea, ei vähättelyä. Sisäisen voimaantumisen kannalta erityisen tärkeää
on arvostuksen ja kunnioituksen kokeminen. Avoimen, kannustavan, suvaitsevan ja vapaan ilmapiirin vahvistaminen, ihmisten kannustaminen, joustavuus,
keskinäinen kunnioittaminen, luottamus, turvallisuus ja arvostus ovat tekijöitä, joiden vaikutuksesta ympäristö on voimaantumista tukeva. Ilmapiirillä on
vaikutusta ihmisen kykyyn oppia uutta. Pelko epäonnistumisesta, syyttämisestä ja tuomitsemisesta vähentää luovuutta.56
Naiset kokevat Naisten koulussa opiskelemisen turvallisena, koska luokassa
on vain naisia. Lisäksi kannustavan ilmapiirin luomiseen on pyritty myös tietoisesti. Molemmissa ryhmissä naiset ovat olleet hyvin erilaisia taustoiltaan
54
55
56
Siitonen 1999
erityisesti kotitaloudessa, käsitöissä ja terveys- ja liikuntaopetuksessa
Siitonen 1999
52
ja oppimisvalmiuksiltaan. Jokainen on
ponnistellut eteenpäin omalta tasoltaan, eikä negatiivista keskinäistä
vertailua ole juuri ilmennyt. Osaltaan kokonaisuuteen vaikuttaa se,
että kaikki opettajat ovat ammattitaitoisia ja innostuneita. Pienetkin edistykset pyritään näkemään, ja naisia kannustetaan
yrittämään vielä enemmän.
Naisten koulussa epäonnistuminen on sallittua.
Emootiot ovat tärkeä energianlähde voimaantumiselle. Positiivinen
lataus lisää innostuneisuutta, luo voimavaroja ja antaa energiaa, mitä tarvitaan haasteellisissa tilanteissa ja riskien ottamisessa.
Hyvän positiivisen latauksen saaminen, tekemisestä innostuminen ja kokemus
omasta voimaantumisesta häivyttävät ihmisen sen hetken huolet ja tukevat
ihmisen innostuneisuutta, toiveikkuutta sekä halua parantaa taitojaan ilman
ulkoista pakkoa tai rangaistuksen uhkaa. Toiveikas ihminen ikään kuin ”säteilee” ympäristöönsä toiveikasta ilmapiiriä. Opettajan toiveikkuuden on katsottu vahvistavan myös opiskelijan toiveikkuutta.
Voimaantumisen kannalta onnistumisen kokemukset ovat erittäin tärkeitä.
Onnistuminen vaikuttaa minäkuvaan ja rohkaisee tarttumaan uusiin haasteisiin. Turvallisessa ilmapiirissä epäonnistumista ei tarvitse pelätä ja epäonnistumiseen suhtaudutaan yhteisenä oppimiskokemuksena.
Naisten koulussa tehdään asioita, joissa jotkut naiset ovat taitavia entuudestaan. Esimerkiksi kotimaassaan 30 vuotta ompelijana toiminut ihminen saa
käyttää ammattitaitoaan kuntouttavassa työtoiminnassa työpajalla ja kokee
näin onnistumisen tunteita. Turvallinen ilmapiiri ja onnistumisen kokemukset
tarjoavat mahdollisuuden kokea innostusta ja positiivista latautumista. Lisäksi opettajat pyrkivät säilyttämään toiveikkaan asenteen suhteessa tekemäänsä työhön ja opiskelijoihin. Tärkeää on, että opettajat ovat ennakkoluulottomia ja pitävät työstään.
Naisia kannustetaan eteenpäin silloin, kun heillä on tulevaisuutta koskevia
toiveita ja unelmia. Naisten koulussa on opiskellut esimerkiksi nainen, joka oli
kotimaassaan työskennellyt sairaanhoitajana ja halusi Suomessa opiskella lähihoitajaksi. Nainen oli käynyt pääsykokeissa jo useamman kerran tuloksetta,
sillä hänen suomen kielen taitonsa eivät riittäneet pääsykokeissa pärjäämiseen. Naisten koulussa huomattiin, että naisella on potentiaalia ja motivaatiota lähihoitajan työhön. Tämän seurauksena naisen kanssa jäätiin koulupäivän
jälkeen harjoittelemaan pääsykokeessa toimimista: tehtiin esimerkiksi psykologisia testejä internetissä ja harjoiteltiin haastattelutilannetta. Lisäksi naiselle kirjoitettiin suosittelukirje mukaan pääsykokeisiin. Nainen pääsi opiskelemaan lähihoitajakoulutukseen ja suorittaa tällä hetkellä ahkerasti ja hyvällä
opintomenestyksellä opintojaan.
53
Elämä hallinnassa?
Elämänhallintaa tarkastellessa ei voida ohittaa ihmisen omaa kokemusta siitä, onko hänellä mahdollisuuksia vaikuttaa elämänsä kulkuun vai koostuuko
elämä perättäisistä tapahtumista, joihin itsellä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa. Edellytys elämänhallinnalle on autonomia, joka vaatii mahdollistuakseen
muun muassa oikeutta itsehallintaan ja ulkoisia edellytyksiä. Kyetäkseen autonomiaan ihmisen perustarpeiden tulee olla kohtuullisen hyvin tyydytettyjä.
Esimerkiksi krooninen nälänhätä tai voimakas turvattomuuden tunne voivat
hallita ihmisen elämää niin suuressa määrin, ettei hän pysty tekemään rationaalisia ratkaisuja tai ajattelemaan muuta kuin ongelmaansa.57
Elämänhallinta jaetaan usein ulkoiseen ja sisäiseen hallintaan. Ulkoisen hallinnan merkkeinä pidetään työpaikkaa, koulutusta sekä aineellista ja taloudellista turvaa.58 Sisäinen hallinnan tunne taas on kyky nähdä muuttuvat tilanteet positiivisessa valossa. Ihminen kykenee voimakkaastikin muuttuvissa
tilanteissa sopeutumaan muutoksiin. Elämänhallinta ei ole sitä, että ihminen
voisi hallita koko elämänsä, vaan hallinnan tunne on tunne siitä, että voi selviytyä erilaisista vaiheista ja haasteista elämässään. Hallinta voi olla myös yksilön ulkopuolella, esimerkiksi perheenjäsenillä tai viranomaisilla.59
Sisäinen hallinnan tunne voi perustua yksilön käsitykseen mahdollisuuksistaan muokata fyysistä ja sosiaalista todellisuutta omien tavoitteidensa mukaiseksi. Erityisesti yhteisöllisissä kulttuureissa sisäinen hallinnan tunne on
enemmän kykyä sopeutua elämänkulkuun ja omaan tilanteeseen. Tähän liittyy perheen, ystävien, työtovereiden ja Jumalan apuun luottaminen ja avun
saaminen.60
Naisten koulun opiskelijoista suurimmalla osalla näyttäisi olevan kohtuullinen autonomisuus. Joidenkin kohdalla autonomisuutta rajoittaa mies tai traumaattinen tausta. Lisäksi jotkut naisista ovat tottuneet jättämään vastuun
asioiden hoitamisesta miehelleen ja ovat haluttomia ponnistelemaan selvitäkseen erilaisista tilanteista itsenäisesti.
Koherenssin tunne kuvailee sisäistä hallinnan tunnetta sen yhteisöllisessä
painotuksessa ja ilmaisee sen, miten paljon ihminen luottaa siihen, että maailma on ennustettavissa ja asiat menevät siten, kuin on kohtuullista odottaa.
Koherenssin tunne on yhteydessä siihen, muodostuuko erilaisista jännitystilanteista stressi, pystyykö ihminen ehkäisemään stressin tai määrittelemään
jännitystilanteet jopa tervetulleina haasteina.61 Aikuisena Suomeen muuttaneista ihmisistä osa näyttää pärjäävän hyvin uudessa yhteiskunnassa, mutta
joillakin näyttää elämänhallinta katoavan lähes kokonaan. Ihmisten koherenssin tunteen voimakkuudella on todennäköisesti jonkin verran vaikutusta sii-
Riihinen 1996
Roos 1987
59
Roos 1987
60
Järvikoski 1996
61
Kukkurainen 2006, Hanhinen 2007
57
58
54
hen, millaiseksi ihmisen elämä uudessa maassa muodostuu. Toisaalta Feldt62
toteaa väitöskirjassaan, että elämänhallinta kehittyy myöhemmälläkin iällä.
Naisten koulussa opiskelevilla naisilla on erilaisia elämäntilanteita ja elämänhallintataitoja. Joillakin naisilla on elämässään niin isoja akuutteja ongelmia,
ettei heillä ole kapasiteettia opiskella ja hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla Naisten koulun monipuolista ja hyvää opetusta. Naisten koulun opiskelijalla voi olla esimerkiksi arkista elämää hankaloittava terveysongelma tai epätasapainoinen perhe-elämä puolison kokeman kidutuksen vuoksi.
Naisten koulun työntekijät käyttävät paljon aikaa naisten ongelmien selvittämiseen, jotta he pärjäisivät paremmin myöhemmin elämässään. Voi olla,
että osalla naisista ei koskaan ole realistisia mahdollisuuksia työllistyä avoimilla työmarkkinoilla. Työllistymistavoitteen – tai sen mahdollistumisen joskus tulevaisuudessa – lisäksi Naisten koulussa nähdään tärkeäksi tavoitteeksi
parantaa naisten elämänhallintakeinoja edes siinä määrin, että heidän arkinen elämänsä sujuisi ilman jatkuvia pienimuotoisia katastrofeja. Naisten olisi
tärkeää myös oppia hoitamaan asiansa kerralla oikein.
Naisten koulun opiskelijoilla elämänhallinta on osittain heikkoa. Naiset eivät esimerkiksi osaa tai kykene hoitamaan täysivaltaisesti omaan terveyteensä liittyviä asioita. Esimerkkinä tästä voidaan mainita yli kymmenen vuotta
Suomessa asunut nainen, jolla oli pitkään jatkuneita rintakipuja. Nainen kävi
lääkärillä, joka määräsi hänelle kolmenlaisia lääkkeitä ja lähetti ultraäänitutkimukseen. Lääkkeistä nainen tunnisti ainoastaan särkylääkkeen. Ultraäänitutkimuksen jälkeen nainen ei osannut sanoa tuloksista mitään, vaan kertoi,
että oman alueen lääkäri soittaa joskus hänelle. Naiselle oli kuitenkin epäselvää myös se, milloin hän voisi odottaa lääkärin soittoa.
Toinen esimerkki on naisesta, joka oli sairastunut yllättäen. Nainen kävi lääkärissä ja sai lääkereseptin. Sitä nainen ei kuitenkaan tiennyt, minkä diagnoosin lääkäri oli hänestä tehnyt tai millaisia lääkkeitä reseptissä määrätyt lääkkeet ovat. Tällaiset lääkäreiden ja diagnoosien kanssa sattuneet epäselvyydet
ovat valitettavan yleisiä naistenkoululaisilla.
Näyttää siltä, että naiset eivät ota päävastuuta omasta terveydestään. He
eivät esimerkiksi ota selvää, mikä lääkärin näkemys vaivasta on, vaan syövät
kiltisti lääkärin määräämät lääkkeet tietämättä edes, millaisia lääkkeitä ovat
syömässä tai mihin niiden pitäisi vaikuttaa. Lääkärin vastaanotolla on todennäköisesti käynyt niin, että lääkäri on kyllä yrittänyt selittää naiselle hänen
vaivaansa liittyvät asiat, mutta nainen ei ole niitä ymmärtänyt. Kysyttäessä
ymmärsikö nainen lääkärin selityksen useat naiset vain nyökkäilevät ymmärryksen merkiksi. Monet Naisten koulun naiset ovat arkoja kysymään uudelleen, jos eivät ole ymmärtäneet. Tällöin on olemassa varteenotettava riski,
että lääkärillä jää jotain sanomatta tai potilaalla jotain ymmärtämättä.
Jos potilas ei aktiivisesti ole selvittämässä omien asioidensa hoitoa, voi tulla suuria virheitä ja väärinymmärryksiä. Ihminen voi olla hyvinkin kipeä, mutta ei edes tiedä, milloin voisi saada lisää tietoa tutkimustuloksista tai hoidon
62
Feldt 2000
55
etenemisestä. Maahanmuuttajien tapauksessa aikuinen ihminen voi olla täysin
sivussa oman sairautensa ja vaivojensa hoidosta. Olisikin äärimmäisen tärkeää, että naiset oppisivat pyytämään paperille edes muutamin sanoin diagnoosinsa, jotta he voisivat myöhemmin pyytää siihen tarkempaa selitystä toiselta henkilöltä.
Myös terveydenhuoltohenkilökunta voisi automaattisesti kirjoittaa maahanmuuttajataustaiselle hänen sairauteensa, määrättyihin lääkkeisiin ja muihin
sairauden kannalta relevantteihin asioihin liittyvät seikat edes muutamalla lauseella. Naistenkoululaisten kanssa on huomattu, kuten edellä jo todettiin, että
he ovat melko hyviä peittämään hämmennyksensä ja ymmärtämättömyytensä, vaikka eivät todellisuudessa ole ymmärtäneet puheesta juuri mitään. Erityisesti sairaudenhoidossa käytetty kieli sisältää paljon erityissanastoa, jota
myös suomenkielisten on toisinaan vaikea ymmärtää. Maahanmuuttajataustaisella, huonon kielitaidon omaavalla, tämä vaikeus nouseekin sitten jo aivan eri tasolle.
Toinen tosielämän esimerkki siitä, miten maahanmuuttajataustaisella oman
elämän hallinta ja omien asioiden hoitaminen voi olla erittäin haasteellista, on
naisesta, joka ei ollut saanut kolmeen kuukauteen rahaa mistään. Kyseessä on
pitkään Suomessa asunut iäkkäämpi maahanmuuttajanainen, joka kertoi rahahuolensa Naisten koulun työntekijälle Naisten koulun päätyttyä. Naisten koulussa opiskelijoista huolehditaan myös valmennuksen jälkeen. Heille on kerrottu, että he voivat halutessaan ja apua tarvitessaan ottaa yhteyttä Naisten
kouluun. Tässä tapauksessa kyseisen naisen tytär opiskeli parhaillaan Naisten
koulussa ja senkin takia yhteydenotto oli luontevaa.
Kävi ilmi, että täytettyään 65 vuotta nainen oli siirtynyt vanhuuseläkkeen piiriin ja hänen eläkepäätökseensä oli liittynyt epäselvyyttä. Naisten koulun työntekijä huomasi lisäksi, että nainen ei ollut tiennyt sosiaalitoimistonsa vaihtuneen eri kaupunginosassa sijaitsevaan toimistoon. Useiden puhelujen jälkeen
työntekijä ja nainen saivat selville, että naisen eläkerahat olivat menneet väärälle tilille. Naisen asiaa hoidettiin viikon ajan, jonka jälkeen naisen kolmen
kuukauden eläkkeet saatiin oikealle tilille. Lopuksi järjestettiin vielä tapaaminen naisen uuden sosiaalityöntekijän kanssa, jotta nainen sai sovittua laskujen maksamisesta ja yhteydenpidosta.
Edellä esitetystä esimerkistä on nähtävissä ensinnäkin se, että maahanmuuttajanainen oli passiivisesti odottanut kolmen kuukauden ajan, että rahaa tulisi
jostain ilman, että olisi yrittänyt selvittää tilannettaan. Toisekseen sosiaalihuoltojärjestelmässä on nähtävissä myös vikaa: asiakas on siirretty sosiaalitoimistosta toiseen ilman, että hän on tästä tietoinen. Sosiaalitoimisto olisi siirron
yhteydessä voinut välittää tiedon myös siitä, että kyseinen asiakas on lähes
kielitaidoton iäkkäämpi nainen, joka tarvitsee erityistukea.
Elämänhallinnassa haastavimmaksi tekijäksi nousee lähes aina kielitaidon
puute. Sellaisilla naisilla, joiden kielitaito on jo suhteellisen hyvällä tasolla,
osa elämänhallinnan puutteista selittyy suurelta osin sillä, etteivät naiset ole
tottuneet hoitamaan omia asioitaan (ne hoitaa puoliso, joku muu perheenjäsen, sosiaaliviranomaiset tai muut auttavat tahot) tai he eivät halua opetella
hoitamaan niitä. Osalla aikaisemmat huonot kokemukset ovat laskeneet luot56
tamuksen itseen niin alas, ettei omien asioiden hoitamisen yrittäminen ymmärrettävästi huvita.
Suurimmat elämänhallinnan ongelmat ja jokapäiväiset katastrofit syntyvät kuitenkin kielitaidosta johtuvista haasteista tai esteistä hoitaa omia asioita. Esimerkiksi sellaisten ongelmien kuten vesivahinkojen edessä naiset ovat
käytännössä voimattomia. Eräskin tapaus, jossa nainen pyysi Naisten koulun
työntekijää soittamaan ja ilmoittamaan vesivahingosta taloyhtiölle, kohtasi
vastoinkäymisiä jo siinä vaiheessa, kun työntekijä pyysi naiselta isännöitsijän
numeroa. Nainen ei ollut osannut katsoa taloyhtiön ilmoitustaululta oikeaa
numeroa, vaan hänellä oli mukana useita numeroita, joista yksikään ei ollut
oikea. Naisten koulun työntekijä etsi vuokranantajan numeron internetistä ja
metsästi sitä kautta oikean kiinteistöhuollon henkilön. Tarkastaja saatiin asuntoon ja ongelma sitä kautta hoitoon. Naisten koulussa on törmätty lukuisiin tämän tyyppisiin tapauksiin, jotka kertovat naisten puutteellisesta elämänhallinnasta. Joskus vaikeuksien takana on myös asiaa hoitavan työntekijän puolelta
tahallista asioiden puutteellista hoitoa työntekijän rasistisuudesta johtuen.
Vaikka elämä Suomessa on maahanmuuttajanaisille täynnä haasteita ja arkisetkin asiat, kuten lääkäriaikojen varaamiset, voivat olla heille suuri ponnistus,
nämä naiset ovat onnistuneet jollain tapaa pitämään elämänsä edes jossain
määrin hallinnassa usean Suomessa asutun vuoden ajan. Miten he se tekevät? Suurin apu monella maahanmuuttajalla ovat Suomessa pitkään asuneet
ystävät ja tuttavat sekä suomalaiset ystävät. Usein maahanmuuttajat ottavat ongelmatilanteissa yhteyttä sellaisiin ihmisiin, joihin luottavat, esimerkiksi
opettajiinsa tai ryhmien ohjaajiin. Viranomaistahot koetaan usein kaukaisiksi
ja niissä asiointi jännittää heitä. Tämän takia viranomaistaho saattaa monien
kohdalla olla vasta viimeinen vaihtoehto.
Maahanmuuttajanaisen voimaantuminen ja
elämänhallinta
• Naisten koulussa on opiskelijoita, joille oman tulevaisuuden
ajattelu ja suunnittelu on vierasta. Naisia rohkaistaan ja
kannustetaan tunnistamaan oma potentiaalinsa.
• Naisten voimaannuttamisella voidaan tukea naisen lisäksi
koko hänen perhettään.
• Naistenkoululaisia tuetaan ja ohjataan kokonaisvaltaisesti
ja pyritään lisäämään heidän elämänhallintataitojaan, jotta
elämä sujuisi tulevaisuudessa helpommin.
57
5 Haasteita maahanmuuttajAnaisten aktivoimisessa
Naisten koulun kohderyhmä on vaikeasti työllistettävät ja tuen tarpeessa olevat maahanmuuttajanaiset. Naisten koulun aikana on huomattu, että joidenkin naisten aktivoiminen on erittäin haasteellista. Seuraavissa esitetään joitain
syitä sille, miksi joidenkin maahanmuuttajanaisten tavoittaminen aktivoimisella on vaikeaa. Tematiikkaa lähestytään tarkastelemalla transnationaalista elämäntapaa, erilaisia oppimisen hidasteita ja joidenkin naisten passivoitumista.
Tässä luvussa tutustutaan myös muutaman Naisten koulun opiskelijoita opettaneen opettajan näkemyksiin maahanmuuttajanaisten opettamisesta.
Transnationaalinen elämäntapa
Transnationaalisuus on prosessi, jonka avulla maahanmuuttajat luovat ja ylläpitävät moninaisia sosiaalisia suhteita, jotka liittävät yhteen lähtö- ja määränpäämaan yhteisöt. Maahanmuuttajan sosiaalinen toimintakenttä ei rajoitu sen hetkiseen asuinmaahan, vaan yhteyttä pidetään aktiivisesti ystäviin ja
sukulaisiin ympäri maailmaa. Transnationaaliset käytänteet sisältävät puhelut,
yhteydenpidon internetin kautta, vierailut lähtömaassa sekä raha- ja tavaralähetykset. Teknologian ja liikenneyhteyksien kehittyminen sekä vapaa liikkuminen Euroopan maiden välillä ovat vauhdittaneet transnationaalisten suhteiden tiheyttä ja syvyyttä.63
Transnationaalisuus synnyttää elämäntavan, jossa arkiseen elämään vaikuttavat voimakkaasti sekä lähtö- että päämäärämaan tilanne ja kulttuuri. Maahanmuuttajat elävät Suomessa ja ystävystyvät suomalaisten kanssa, lapset
ovat suomalaisessa koulussa ja vanhemmat mahdollisesti töissä. Näiden lisäksi maahanmuuttajat kokevat erittäin tärkeiksi lähtömaahan jääneet tai muihin
maihin muuttaneet sukulaiset ja ystävät, joihin pidetään tiiviisti yhteyttä. 64
Taloudellisen avun lähettäminen lähisukulaisille lähtömaahan on monille
maahanmuuttajille itsestäänselvyys, vaikka se joissakin tilanteissa on ristiriitaista ja vaikeaa. Sukulaisilla lähtömaassa voi olla sellainen käsitys, että rikkaassa Suomessa jokaisella on paljon rahaa. He eivät ehkä ymmärrä, kuinka
taloudellisesti tiukoilla voi olla iso perhe, jossa vanhemmat ovat työttömiä tai
matalapalkkaisessa työssä. Osa maahanmuuttajista haluaa olla perillä lähtömaansa poliittisesta tilanteesta tai he pyrkivät välittämään lapsilleen tietoa
lähtömaasta ja sen kulttuurista. Tämän vuoksi jotkut ryhmät katsovat satelliittien kautta paljon kotimaansa televisiokanavia.65
63
64
65
Hyvönen 2008
Tiilikainen 2008
Tiilikainen 2008
58
Naistenkoululaisista useilla on satelliitti kotonaan ja he katsovat paljon kotimaan televisiolähetyksiä. Näyttää siltä, että erityisesti pakolaisina Suomeen
muuttaneet pyrkivät nopeasti hankkimaan kotiinsa satelliittiantennin. Lisäksi
tietyissä ryhmissä näyttäisi olevan yleistä tarve olla jatkuvasti tietoinen kotimaan tilanteesta. Esimerkiksi Irakin kristittyjen ja somalien keskuudessa satelliittiantennin omistaminen näyttäisi olevan enemmänkin sääntö kuin poikkeus.
Naisten koulussa muutamat irakilaiset ovat perustelleet satelliitin käyttöä
sillä, että lähtömaan televisio-ohjelmat ovat lapsille parempaa katseltavaa
kuin suomalaiset ohjelmat, joissa on liikaa paljasta pintaa ja vapaita suhteita. Joissakin perheissä naiset haluaisivat katsoa suomalaisia televisiokanavia
enemmän, mutta perheen television katsomisesta päättää mies, jolla on ylin
päätösvalta. Liiallisella kotimaan uutisten katsomisella voi olla negatiivisia vaikutuksia yksilön elämään sitä kautta, että kotimaan sotatilanne tulee päivittäin
omaan olohuoneeseen myös Suomessa. Esimerkiksi useiden irakilaisten puheissa toistuvat sodan ja sodassa kuolleiden ihmisten teemat. Erityisesti kirkkoihin tehdyt iskut surettavat naisia. Kotimaan tilanteen jatkuva seuraaminen
aiheuttaa usein alakuloista mieltä.
Erityisesti yhteisöllisestä kulttuurista tulleilla ihmisillä perhekäsitys voi poiketa suomalaisten perhekäsityksestä merkittävästi. Vaikka maahanmuuttajan ydinperhe olisi Suomessa, hänen perheeksi kokemansa suurperhe voi olla
transnationaalinen. Joissakin kulttuureissa ei ole epätavallista, että äiti jättää
osan lapsistaan lähtömaahan omalle äidilleen hoidettavaksi tullessaan Suomeen. Lapsia voidaan myöhemmin siirtää maasta toiseen isovanhempien tai
tätien ja setien kasvatettavaksi tai pitkän kesäloman ajaksi hoitoon. Perheiden hajaantuminen vahvistaa tarvetta pitää vahvaa transnationaalista yhteyttä raha- ja tavaralähetysten, matkustelun ja aktiivisen molempiin suuntiin tapahtuvan tiedonvälityksen muodossa. Suhteet perheenjäsenten välillä voivat
pysyä läheisinä välimatkasta huolimatta, ja lähisuvulla voi olla sananvaltaa
esimerkiksi lasten kasvatukseen liittyen, vaikka he asuisivat toisella puolella maapalloa.66
Transnationaalinen yhteys voi olla ihmiselle tärkeä voimavara. Lähtömaassa asuva äiti tai tytär voi olla merkittävä tuen antaja ja kannustaja. Elämän
kiinnittyminen kahteen tai useampaan eri valtioon aiheuttaa kuitenkin myös
monenlaisia ongelmia. Valtiolliset rajat, pitkät ja kalliit matkat sekä maahanmuuttoa koskevat säädökset merkitsevät rajoitusta, hidastetta ja haastetta
perhesuhteiden ylläpitämiselle. Läheisten perheenjäsenten hajaantuminen ja
perheen äidin kiinnittyminen eri maihin merkitsee hajaantunutta kotia, jossa
tulevaisuuden suunnittelu voi olla vaikeaa ja vähäistä. Hankalaa on myös se,
että ikääntyvät vanhemmat lähtömaassa tai nuori äiti pienten lasten keskellä tarvitsisivat mahdollisesti lähisuvulta konkreettista tukea päivittäisissä askareissa.67
66
67
Hyvönen 2008, Siim 2008 ja Tiilikainen 2008
Hyvönen 2008, Siim 2008 ja Tiilikainen 2008
59
Vahva transnationaalisuus voi olla myös estämässä kotoutumista, kun ihmiselle ei jää tilaa tai tarvetta oppia suomen kieltä, kiinnittyä yhteiskuntaan ja
luoda kontakteja paikallisiin ihmisiin. Naisten koulussa on naisia, jotka ovat
asuneet Suomessa vuosia ja käyneet useita kielikursseja ilman kunnollisen yhteiskuntatietouden tai kielitaidon kehittymistä. Osittain yhteiskuntaan integroitumattomuuteen vaikuttaa transnationaalisuus.
Naiset käyvät Naisten koulussa viisi tuntia päivässä. Loppupäivän he hoitavat kotiaskareita, seurustelevat oman kulttuurin edustajien kanssa ja katsovat
satelliittien kautta lähtömaansa televisiolähetyksiä. Osa kokee, ettei heillä ole
aikaa tehdä koulussa annettuja kotitehtäviä. Jotkut naiset ovat niin sitoutuneita omaan kulttuuriin liittyviin elämäntapoihin, etteivät halua ottaa käyttöön
esimerkiksi Naisten koulussa opittuja terveellisen ruoan ohjeita. He ovat tehneet vuosikausia tietyntyyppistä valkoista leipää samalla reseptillä. Jos leipätaikinaan sekoittaisi esimerkiksi kuitupitoisempia jauhoja, ei leipä enää olisi
samanlainen. Oma kulttuuri, omat tavat ja se, että ne pysyvät muuttumattomina, on naisille tärkeää. Niinkin pieneltä tuntuva muutos kuin reseptin varioiminen voi tuntua naisista liian suurelta muutokselta. Erityisesti irakilaisille
naisille näyttää kulttuurin säilyttäminen muuttumattomana myös Suomessa
olevan erittäin tärkeää.
”Kotona istumassa”
Naisten koulun opiskelijoissa on monta pitkään työttömänä ollutta. Monet
heistä ovat tehneet työharjoitteluita ja osallistuneet kursseille, mutta kenelläkään ei ole ollut pitempää työsuhdetta Suomessa. Yksi merkittävä osatekijä
naisten työmarkkinoiden ulkopuolelle jäämisessä on se, että suurin osa naisista on jossain vaiheessa ollut kiireinen pienten lasten äiti ja sitä kautta työelämän ulkopuolella. Lasten päiväkoti- tai kouluikään kasvamisesta huolimatta
useilla naisilla on Naisten koulua aloittaessaan takana vuosia kestänyt työttömyys, jonka aikana he eivät ole aktiivisesti osallistuneet yhteiskunnan toimintoihin. Osa naisista toteaa suomen kielen osaamisen taantuneen viime
vuosina. Erityisesti toisessa ryhmässä Naisten koulun opetusryhmässä oli havaittavissa passiivisuutta.
On realistista todeta, että Naisten koulussa on naisia, joilla ei koskaan tule
olemaan mahdollisuutta työllistyä avoimilla työmarkkinoilla. He eivät yksinkertaisesti pysty saavuttamaan tarvittavaa suomen kielen ja yhteiskunnan osaamista. Lisäksi heillä on ongelmia terveytensä kanssa. Monen naisen kohdalla
taas ei ole mitään syytä, miksi he eivät voisi joskus työllistyä, mutta työn saaminen vaatisi suuria ponnistuksia. Monien pettymysten jälkeen naisilta saattaa puuttua usko siihen, että he oikeasti voisivat saada pitempää työrupeamaa. Naisten koulussa työntekijät joutuvat pohtimaan, kuinka naisia voidaan
60
aktivoida ja innostaa ja mistä löytyy realistisia tavoitteita, joiden vuoksi naisten kannattaisi ponnistella ja pyrkiä elämässä eteenpäin.
Naisten koulun opiskelijoista osalla on säilynyt aktiivinen ote elämään, vaikka he ovat olleet työttömiä pitkään. Aktiiviset naiset osallistuvat erilaisiin vapaa-ajan toimintoihin, ovat valmiita tekemään vapaaehtoistyötä, poimivat
syksyisin marjoja myyntiin tai osallistuvat johonkin muuhun elämäniloa ja
osallisuutta ylläpitävään toimintaa. Toiset naisista taas ovat passiivisia ja heidän elämänsä pyörii pääasiassa oman kodin ja omaan kulttuuriin liittyvien toimintatapojen ympärillä. Vaikka he sanovat haluavansa oppia suomen kieltä,
käytännön tasolla he eivät tee edes Naisten koulussa annettuja kotitehtäviä,
vaikka niiden tärkeydestä on puhuttu moneen kertaan.
Naisten koulun henkilökunnan ja muiden maahanmuuttajatyötä tekevien
kanssa on usein pohdittu sitä, miksi joidenkin ihmisten aktivoitumisen tukeminen on niin hankalaa. Jossain määrin on nähtävissä, että kansallisuuksien välillä on eroja. Joissain kulttuureissa naisen rooli saattaa esimerkiksi olla passiivinen, eikä aktivointi sen takia tavoita naisia. Toisaalta yksilöiden välillä on eroja,
eikä puhtaasti kulttuurin perusteella voida arvioida tai arvostella ihmistä.
Maahanmuuttajataustainen maahanmuuttajatyötä tekevä henkilö totesi,
että naisen passiivisuus useinmiten liittyy motivaation puutteeseen. Joidenkin
kohdalla ei esimerkiksi ole tarvetta kouluttautua ja hankkia rahaa, sillä puoliso tekee pimeää työtä. On myös käyty keskustelua siitä, onko yhteiskunnan
kotouttamistyö ja sosiaaliturva niin holhoavia, että passiivisuuteen taipuvainen ihminen toteaa, että Suomessa voi pärjätä, vaikkei teekään mitään. Passivoiva maahanmuuttopolitiikka luo passiivisia maahanmuuttajia. Voi olla myös
niin, että ihmisellä on ollut korkea yhteiskunnallinen asema lähtömaassaan ja
hänen on sen vuoksi vaikea sopeutua siihen, että Suomessa pitää edetä pienin askelin ja olla valmis aloittamaan vähemmän arvostetusta työstä pienellä palkalla.
Keskimääräisesti maahanmuuttajien keskuudessa naiset ovat heikommin
koulutettuja kuin miehet. Heikosti koulutetun maahanmuuttajanaisen on vaikea oppia suomen kieltä ja ammatin saaminen on todella haasteellista. Lisäksi heidän mahdollisuutensa työllistyä ovat pääasiassa matalapalkkaisille aloille, jolloin taloudelliset hyödyt työssä käymisestä jäävät suhteellisen pieneksi
verrattuna yhteiskunnan tuella elämiseen. Monet naiset kokevat tärkeäksi kodin ja lasten hoitamisen, eikä heillä ole motivaatiota lähteä töihin taloudellisen hyödyn jäädessä pieneksi.68
Haluttomuus etsiä aktiivisesti työtä tai kouluttautua uuteen ammattiin selittyy osan kohdalla sosiaalisen aseman laskulla. Joillakin naisilla on ollut arvostettu asema kotimaassaan ja Suomeen tulon jälkeen asema on laskenut,
joillakin jopa romahtanut. Jos lisäksi kotimaassa hankittua ammattitaitoa ja
koulutusta ei Suomessa arvosteta, ei liene mikään ihme, että halu yrittää ja
aloittaa niin sanotusti alusta puuttuu osalta täysin. Tähän voi lisäksi liittyä esi-
68
Joronen 2007
61
merkiksi traumaattista menneisyyttä, sosiaalisia ongelmia tai hankaluuksia
perheessä. Pohjalta ponnistaminen ei kenellekään ole helppoa, varsinkaan
silloin jos itsetunto ja -luottamus on alhaalla, eikä uskoa omiin mahdollisuuksiin ole.
Maahanmuuttajanaisissa on todella passiivisia ja aktivointitoimenpiteiden
ulottumattomissa olevia naisia. Kolikon kääntöpuolena taas ovat aktiiviset, innokkaat ja menevät naiset, jotka eivät missään nimessä haluaisi olla niin sanotusti ”kotona istumassa”, vaan he haluavat osallistua, harrastaa, opiskella ja
työskennellä. Passiivisten naisten aktivointi on haastavaa ja toisinaan erittäin
turhauttavaa. Aktiivisten ja innokkaiden naisten kohdalla puolestaan törmätään valitettavasti lähes aina siihen ongelmaan, ettei Oulusta yksinkertaisesti löydy heille työtä. Oulussa ongelmana on korkea työttömyysaste. Esimerkiksi elokuussa 2010 työttömyysaste oli 12,9 prosenttia. 69Tätä taustaa vasten
maahanmuuttajien on erittäin haasteellista löytää palkkatyötä. Töitä ei yksinkertaisesti ole.
Sinällään maahanmuuttajien käyttämä termi ”kotona istumassa” on harhaanjohtava, koska se antaa ymmärtää, että maahanmuuttajanaiset istuskelisivat päivät pitkät kotonaan tekemättä mitään. Tämä ei pidä paikkaansa, sillä esimerkiksi erittäin passiiviset ja vaikeasti aktivoitavat naiset ovat hyvinkin
toimeliaita kotonaan. Heidän päivänsä täyttyvät muun muassa kotiaskareista
ja kulttuuriin ja/tai uskontoon kuuluvien askareiden tekemisestä ja perheen
huoltamisesta. Näille naisille ”kotona istuminen” näyttäytyy sinällään positiivisena vaihtoehtona, sillä se helpottaa arkiaskareiden ja muun heille merkityksellisen hoitamista.
Aktiivisimmille ja eteenpäin pyrkiville naisille sen sijaan ”kotona istuminen”
on negatiivinen asia. Useat heistä pyrkivätkin täyttämään päivänsä esimerkiksi kerhoissa käymisellä tai muilla harrasteilla. He eivät missään nimessä halua jäädä neljän seinän sisälle. Nämä naiset ovat ahkeria kävijöitä esimerkiksi
Oulun Seudun Setlementin Ystävyystalon kerhoissa ja tapahtumissa. Tärkeintä heille on, ettei tarvitse olla eristäytyneenä kotiin.
69
Tilastokeskus, katsottu 19.8.2011
62
Oppimisen hidasteet
Naisten koulun opiskelijoilla on monenlaisia haasteita oppimisessaan. Naisten oppimiseen liittyviä haasteita on kuvattu seuraavassa varsin yleisellä tasolla. Kovin tarkkaan analyysiin tai oppimisvaikeuksien yleiseen kuvaukseen
ei tämän teoksen puitteissa voida ryhtyä. Traumaa on käsitelty melko laajasti,
sillä suurimmalla osalla naisista on taustallaan vaikeita ja rankkoja kokemuksia, jotka hankaloittavat elämää myös Suomessa.
Naisten koulun opiskelijoilla näyttäisi kirjoittaminen olevan erittäin haastavaa suomen kielen oppimisessa. Mekaaninen lukeminen sujuu useimmilla
heistä jotenkuten, kun taas luetunymmärtäminen on pahasti puutteellista lähes kaikilla. Naisten koulussa on kiinnitetty huomiota lukutaidon harjoittamiseen jokaisella oppitunnilla. Ääneen lukemista, vaikka se joillekin opiskelijoille
on vaikeaa, on harjoiteltu jatkuvasti. Opiskelijat ovat rohkaistuneet lukemaan
myös vaikeampia tekstejä, mitä on opettajien ja ohjaajien ollut ilo seurata.
Joidenkin Naisten koulun opiskelijoiden keskittymiskyky on heikko. Opiskelijat kuulevat, mitä opettajat sanovat, mutta eivät kuuntele. Opettajat joutuvat usein toistamaan sanottavansa useaan kertaan, ennen kuin koko ryhmä
on ymmärtänyt. Joidenkin kohdalla ”kuulee, muttei kuuntele”-problematiikka liittyy keskittymisvaikeuksiin, osalla taas sanavarasto on vielä niin suppea,
että ymmärryksen saavuttaminen on vaikeaa. Puhuessaan opettajat käyttävät selkosuomea ja lyhyitä lauserakenteita sekä selittävät yksinkertaisimmiltakin tuntuvat asiat.
Monilla Naisten koulun naisilla on erityisesti kirjoittamiseen liittyviä ongelmia. Onko heillä kuitenkaan varsinaisesti oppimisvaikeuksia, vai liittyvätkö
kirjoittamisessa korostuvat ongelmat vieraan kielen oppimisen vaikeuksiin?
Maahanmuuttajataustaisten kielihäiriöiden diagnosointi ei ole helppoa. Tämä
johtuu maahanmuuttajille soveltuvan testistön puuttumisesta, eikä suomenkielisiä testejä voida suoraan soveltaa maahanmuuttajien oppimisvaikeuksien diagnosointiin.70 Lisäksi joillakin maahanmuuttajilla oma äidinkieli ja sen
ääntämisasu voi vaikeuttaa suomen kielen ääntämistä ja hahmottamista. Esimerkiksi kirjainyhdistelmä ou voi olla joillekin hankala, jos sitä ei omasta äidinkielestä löydy.
Useiden maahanmuuttajien äidinkielessä ei käytetä latinalaisia aakkosia, joten esimerkiksi lukemisen opetteleminen täytyy aloittaa aivan alusta. Jos maahanmuuttajan lukihäiriötä haluttaisiin testata, paras väline olisi pitkäaikainen
seuranta. Testauksessa olisi huomioitava oppilaan mahdollinen luku- ja kirjoitustaito omassa äidinkielessä ja se tulisi myös testata.
Helsingin Diakonissalaitoksen Oma tie -projektissa on kehitelty nuorten maahanmuuttajien oppimisvaikeuksien arviointia, joka huomioisi oppijan kieli- ja
kulttuuritaustan, henkilöhistorian ja ympäristötekijät. 71 Oppimisen perus-
70
71
Nissilä et al., 2009, s. 38
Arvonen et al., 2009, s. 65-66
63
edellytykseksi nähdään oppilaan jaksaminen ja hyvinvointi. Nuorten maahanmuuttajien elämä koostuu erilaisista toimintakokonaisuuksista, kuten koulunkäynti ja opiskelu, itsestä huolehtiminen, asiointi ja kotielämä, vapaa-aika ja
lepo. 72 Aikuisten opiskelijoiden kohdalla arkea ja rooleja määrittävät ennen
kaikkea perhe, kansalaisuus, työ ja koulutus.73
Tärkeää opiskelun ja oppimisen kannalta on se, että kaikki elämän toimintakokonaisuudet ovat tasapainoisessa suhteessa keskenään. Jos yhden osaalueen hallinta vie kohtuuttoman paljon energiaa tai jos jonkin osa-alueen
hallinta on puutteellista, vaikeutuu toimintakokonaisuuksien hallinta kokonaisvaltaisesti.74 Useilla naistenkoululaisista arjen rutiinit ja oman kulttuurin
ylläpitäminen vievät paljon aikaa. Toimintakokonaisuuksista kotielämä ja kotiaskareet, mutta myös oman kulttuurin edustajien kanssa seurustelu sekä
transnationaaliset suhteet vievät suuren osan naisten psyykkisestä energiasta ja ajasta. Toimintakokonaisuudet ovat keskenään epätasa-arvoisessa suhteessa, eikä oppimiselle näin ollen jää aikaa tai jaksamista.
Oppimisessa esiintyviä ongelmia voi maahanmuuttajataustaisella selittää
oppimisvaikeudet, sairaudet tai vammat, mielenterveyteen liittyvät ongelmat,
oppijan sosiaalinen tilanne, suomen kielen taidon puutteet, taitojen harjaantumattomuus, oman kielen taito sekä kotoutumiseen liittyvät seikat.75 Joillakin naisista ei ole juurikaan koulutuksellista taustaa ennen Naisten koulua, joten on ymmärrettävää, että heille itse opiskelu on vierasta ja sitä kautta myös
erittäin haastavaa. Maahanmuuttajataustaisilla voi olla oppimisvaikeuksien lisäksi oppimisessaan myös muunlaisia haasteita, kuten sosiaaliset tai traumaperäiset ongelmat. Tämän takia ei riitä, että puututaan pelkkiin oppimisvaikeuksiin, vaan opiskelijan tilanteen kokonaiskartoitus ja hänen kokonaisvaltainen
tukemisensa on erittäin tärkeää.76
Useilla maahanmuuttajanaisilla on ollut elämässään rankkoja kokemuksia.
Näistä kokemuksista ei mielellään puhuta, mutta ne vaikuttavat naisen elämään myös Suomessa. Traumaattisilla kokemuksilla on vaikutusta myös yksilön kykyyn oppia. Jokainen maahanmuuttaja ei ole vakavasti traumatisoitunut,
mutta monet, erityisesti pakolaisina tulleet, ovat. Maahanmuuton itsessään
voidaan katsoa olevan ainakin jollain tasolla traumatisoiva kokemus, sillä siinä yksilö joutuu muodostamaan identiteettinsä ja järjestämään koko elämänsä uudestaan. Vaikka nainen itse olisikin säästynyt pahimmilta traumatisoivilta kokemuksilta, perheessä esimerkiksi puoliso tai joku muu perheenjäsen on
voinut joutua esimerkiksi kidutuksen kohteeksi. Perheenjäsenen traumatisoituminen vaikuttaa koko perheen dynamiikkaan ja toimintaan.
Traumaattisella kokemuksella voidaan tarkoittaa monenlaisia asioita. Esimerkkejä traumaattisesta kokemuksista ovat luonnonkatastrofit tai onnettomuudet. Vakavimmin traumatisoivina kokemuksina pidetään kokemusta toisen
Arvonen et al., 2009, s. 65-66
Kakkuri, 200, s. 132
74
Arvonen et al., 2009, s. 65-66
75
Arvonen et al., 2009 s. 67-68
76
Nissilä et al., 2009, s. 38
72
73
64
ihmisen väkivaltaisen käytöksen kohteeksi joutumisesta. 77 Pakolaisina maahan muuttaneilla voi olla kokemuksia kidutetuksi tai terrorin uhriksi joutumisesta. Pakolaisuuden traumailmiön voidaan katsoa olevan monimuotoinen:
psykoanalyyttisen koulukunnan viitekehyksessä voidaan puhua massiivisesta
separaatio–annihilaatio-syndroomasta. Pakolainen on joutunut ja osittain joutuu koko ajan elämään kahden uhan välissä: joko hän menettää henkensä tai
menettää identiteettinsä. Pakolaisuus koskettaa ihmisen alkukantaisia pelkoja: sepaariotioahdistusta (lapsen pelko olla erossa äidistä, menettää hänet) ja
annihilaatioahdistusta (vauvan perusahdistus). Pakolaisuudessa ihmisen pahimmat pelot ja painajaisunet toteutuvat. Hänet on yritetty tuhota fyysisesti
ja psyykkisesti, jonka lisäksi hän menettää kaiken, koko identiteettinsä.78
Traumaattinen tilanne aiheuttaa ihmisessä monenlaisia reaktioita: hän voi
tuntea voimakasta pelkoa, avuttomuutta ja kauhua, mikä puolestaan vaikuttaa negatiivisella tavalla yksilön emotionaalisiin, kognitiivisiin ja fysiologisiin
prosesseihin. Psykoanalyyttisen koulukunnan traumakäsityksen lähtökohta
on siinä, että traumaattinen tilanne, totaalisen avuttomuuden kokemus, josta ei ole pakotietä, tuhoaa yksilön illuusion turvallisuudesta ja palauttaa yksilön takaisin alkukantaisen täydellisen avuttomuuden, kauhun ja ahdistuksen armoille. Traumaattisen kokemuksen katsotaan myös tuhoavan yksilön
minän rakenteita perustavalla tavalla riippuen yksilön aikaisemmista suojamekanismeista ja traumaattisen kokemuksen luonteesta. Jos traumaattinen
kokemus on luonteeltaan pitkäkestoinen ja toistuva, negatiiviset vaikutukset
moninkertaistuvat. 79
Siirtolaisuuden tai pakolaisuuden synnyttämä trauma eroaa luonteeltaan yksittäisen kauhukokemuksen aiheuttamasta traumasta. Pakolaisuuden synnyttämä trauma on pitkäaikainen traumaattinen prosessi, johon liittyy useita erilaisia traumakokemuksia. Vielä pahemmaksi trauman tekee se, jos yksilö on
joutunut siirtolaiseksi tahtomattaan, pakotettuna pakenemaan ”omaa väkeään” vieraaseen maahan, johon ei välttämättä tunne olevansa tervetullut.80
Mediassa on toisinaan keskustelua maahanmuuttajien aggressiivisesta ja
hyökkäävästä käyttäytymisestä. Jotkut maahanmuuttajien kanssa työskentelevät sosiaalityöntekijät ovat esimerkiksi joutuneet asiakkaiden toimesta fyysisellä väkivallalla uhkaamisen tai haukkumisen kohteiksi. Aggressiivisuus on
tavallinen posttraumaattinen oire. Terrori- tai kidutustilanteet synnyttävät yksilössä voimakkaita aggressioita, jotka kyseissä tilanteessa on kuitenkin pakko ohittaa ja torjua. Vasta kun yksilö kokee olevansa turvassa, hän voi alkaa
reagoida aggressiivisesti. On normaalia, että viha ja katkeruus omaa maata
kohtaan projisoidaan uuteen maahan ja sen viranomaisiin. Heiltä halutaan
myös kompensaatiota omista kärsimyksistä. Lisäksi yksilö voi tuntea syyllisyyttä sen takia, että on jäänyt henkiin ja toiset joutuvat edelleen kärsimään tai
Peltoniemi, 2009, s. 168
Saraneva, 2002, s. 49-50
79
Peltoniemi, 2009, s. 168; Saraneva, 2002, s. 51
80
Saraneva, 2002, s. 60
77
78
65
kuolemaan kotimaassa. Yksilö voi kokea myös häpeää pakolaisen roolistaan.81
Pakolaisista suurin osa on kuitenkin syrjäänvetäytyviä ja depressiivisiä, kun
taas aggressiivisesti käyttäytyvät ovat vähemmistönä.
Traumatisoituminen vaikuttaa oppimiseen siten, että traumaattisen kokemuksen läpikäyminen ja psyyken suojautumismekanismit vievät yksilöltä niin
paljon psyykkistä energiaa, että hänen oppimisensa vaikeutuu huomattavas
ti.82Traumatisoituminen voi näkyä oppimisessa vaikeutena useilla oppimisen
kannalta merkityksellisillä alueilla. Traumatisoitumisen seurauksena oppijan
tarkkaavaisuus voi esimerkiksi häiriintyä, eikä hän jaksa keskittyä opittavana
olevaan asiaan. Traumatisoitumiseen liittyy usein myös yksilön kohonnut vireystila. Kohonneen vireystilan takia yksilö on jatkuvasti valppaana ja varuillaan, mikä puolestaan hankaloittaa keskittymistä ja oppimista. Myös muistiongelmat ovat traumatisoituneilla yleisiä.83
Tuloksellista oppimista ei tapahdu, jos halu oppia ei lähde yksilöstä itsestään. Tarkoituksenmukaisen ja tehokkaan oppimisen kannalta sisäsyntyinen
motivaatio on erittäin merkittävä tekijä. Naisten koulu oppimisympäristönä on
ilmapiiriltään kannustava ja tukeva, mutta näyttäisi siltä, että eninkään tuki
ei auta, jos halu oppia ei lähde itsestä. Osa naistenkoululaisista on ollut Suomessa pitkän aikaa (yli 10 vuotta) oppimatta kieltä kunnolla. Tällöin voidaan jo
miettiä, onko yksilöllä ollut tavoitteellista kielenoppimista missään vaiheessa.
Myös käsitys oppimisesta voi olla vääristynyt; ajatellaan, että osallistumalla
kielikursseille tai Naisten kouluun kieli ikään kuin siirtyy itsestään oppijan mieleen, eikä ymmärretä tai haluta ymmärtää sitä, että kielen oppiminen vaatii
oppijalta tietoista ponnistelua ja työn tekemistä oman oppimisen eteen.
Naisten koulun naisista osalla on lähtömaassa hankittu ammatillinen koulutus. Maahanmuuttajien ammattikoulutus kotimaassa on usein ollut perinteistä mestari–kisälli-opetusta, jossa ohjaaja antaa oppijalle pikku hiljaa vaikeutuvia tehtäviä siten, että oppijan virheiden määrä on erittäin vähäinen. Tällaista
opetusmenetelmää kutsutaan errorless learning-menetelmäksi. Opetusmetodin positiivinen puoli on siinä, että se antaa oppijalle jatkuvia onnistumisen
kokemuksia ja parantaa sitä kautta myös hänen itsetuntoaan. Negatiivisina
piirteinä voidaan nähdä menetelmän passivoivuus: se ei kannusta oma-aloitteisuuteen, ongelmanratkaisuun tai erilaisiin kokeiluihin. Työelämässä puolestaan korostetaan luovuutta, kriittistä ajattelukykyä ja itseohjautuvuutta. Onkin
katsottu, että ”yritystä ja erehdystä” painottavan opetusmenetelmän avulla
voidaan paremmin vastata nykypäivän työelämän haasteisiin.84
Jos oppija on saanut aikaisemman koulutuksensa errorless learning -menetelmän avulla, hänelle on tarpeen opettaa uusi tapa oppia, sillä mestari–kisälli-menetelmä ei riitä vastaamaan nykypäivän koulutustarvetta. Maahanmuuttajien kohdalla on tärkeää lisäksi kartoittaa heidän olemassa
olevat tietonsa ja taitonsa (ammattiopintojen, koulutuksen tai arjen kautta
Saraneva, 2002, s. 65
Peltoniemi, 2009, s. 168
83
Peltoniemi, 2009, s. 174-175
84
Trux, 2009, s. 152-153
81
82
66
saavutetut) ja valjastettava
nämä käyttöön yhdistämällä ne uusiin tietoihin. 85
Maahanmuuttajanaisten
on joskus vaikea ymmärtää
sitä, että Suomessa jokaiseen ammattiin täytyy kouluttautua. Esimerkiksi Naisten koulun irakilaiset naiset
kertovat, että heidän kotimaassaan kampaajan ei
tarvitse käydä kouluja, riittää, että seuraa osaavan
kampaajan työtä muutaman kuukauden ajan ja oppii ikään kuin työn ohessa. Naisille onkin Naisten koulussa pyritty juurruttamaan sellaista ajattelutapaa, että jokaiseen ammattiin tarvitaan Suomessa
koulutus, niin hölmöltä kuin se heistä saattaa tuntua. Osa on Naisten koulun
aikana oppinut huomaamaan, että esimerkiksi siivoojan työssä ammattikoulutuksen käyminen on hyödyllistä siksi, että osaa käyttää erilaisia koneita tai
kemikaaleja oikealla tavalla.
Naisten koulussa on ollut muutama sellainen oppija, jonka koulunkäyntitausta on olematon tai erittäin vähäinen. Tällaisille oppijoille on erityisen tärkeää opettaa oppimistaitoja ja myös harjoittaa niitä käytännössä. Aikuisella opiskelijalla, jolla ei ole käytännössä minkäänlaista opiskelutaustaa, ei pidä olettaa
olevan mitään käsitystä niin sanotuista ”oppimiseen liittyvistä perusasioista”,
vaan on lähdettävä siitä, että hänelle on opetettava monenlaisia opiskelussa
tarvittavia taitoja alusta pitäen. Haastavan tilanteesta tekee tietysti se, että
ryhmissä on usein monenlaisen opiskelutaustan omaavia yksilöitä, ja oppimistaitojen opettaminen on sen takia usein melkoista tasapainoilua.86
Elinikäinen oppiminen on käsite, jota korostetaan nykyään useissa eri tilanteissa ja sen merkityksen katsotaan olevan yhä keskeisempi yhteiskunnan
kannalta. Elinikäisellä oppimisella voidaan Longworthin ja Davies’n (1996) tapaan tarkoittaa elinikäisen oppimisen prosessia, jossa formaalista koulutuksesta siirrytään iän lisääntyessä yhä enenevässä määrin informaalin, arkielämän
oppimisen piiriin.87Naisten koulun sijoittuminen virallisen koulujärjestelmän
ulkopuoliseksi oppimisympäristöksi tukee osaltaan elinikäisen oppimisen periaatteita.
Mahdollistuakseen elinikäinen oppiminen edellyttää oppimisen taitoja, jotka voidaan jakaa oppilaitosympäristöissä tarvittaviin taitoihin ja kaikissa elämisympäristöissä tarvittaviin taitoihin. Näitä ovat esimerkiksi kyky opiskella
Trux, 2009, s. 152-153
Trux, 2009, s. 162
87
Kakkuri, 2000, s. 124
85
86
67
itsenäisesti ja itseohjautuvasti, metakognitiiviset taidot ja suunnitelmallisuus
sekä kyky ohjata omaa toimintaa. 88Naisten koulun naisilta itsenäinen ja itseohjautuva opiskelu ei onnistu. Osittain tämän voidaan katsoa johtuvan harjaantumattomuudesta, mutta suuri selittävä tekijä lienee kuitenkin motivaation puute ja se, ettei haluta (ei ole totuttu, ei osata tai ei yksinkertaisesti
haluta) ottaa vastuuta itsestä ja omasta oppimisesta. Naisten koulu tai sen
tyyppinen oppimisympäristö kannustavine ja tukevine ilmapiireineen ja käytäntöineen on käytännössä ainut, mihin suurin osa näistä naisista pystyy tällä
hetkellä. Naistenkoululaisissa on toki myös esimerkkejä ahkerista ja rohkeista
naisista, jotka valmennuksen aikana saamansa tuen turvin ovat uskaltautuneet
hakemaan ja myös päässeet opiskelemaan eri oppilaitoksiin. Nämä naiset
ovat kuitenkin olleet jo lähtökohdiltaan (esimerkiksi kielitaidoltaan tai aikaisemmalta koulutustasoltaan) ryhmän keskitasoa huomattavasti parempia.
Oppimisen kannalta, erityisesti aikuisen oppijan näkökulmasta katsottuna
on tärkeää, että oppijalla on selvä käsitys siitä, miksi hän opiskelee. Heikon,
sisältä kumpuamattoman motivaation vaikutukset ovat osan kohdalla ilmeiset; vuosikausien Suomessa asumisesta huolimatta kielen oppiminen on ollut
erittäin heikkoa. Naisten koulussa osan kielitaito (ja uskallus käyttää ja kehittää
sitä) on parantunut huomattavasti, mutta silti mieleen nousee kysymys siitä,
mitä tapahtuu, kun Naisten koulu loppuu. Jääkö suomen kielen käyttäminen
ainoastaan Naisten koulun ovien sisäpuolella tapahtuvaksi ilmiöksi?
Opettajana naisten koulussa
Naisten koulussa opetus on järjestetty niin, että eri kursseilla opettavat opetettavan alan ammattilaiset. Näin varmistetaan ammattitaitoinen opetus ja
toisaalta naisten kontaktit erilaisten opettajien kanssa. Naisten antaman palautteen mukaan tämä on ollut erittäin onnistunut linjaus. Naisten koulussa
naiset ovat joutuneet ja saaneet puhua useiden suomalaisten kanssa ja tätä
kautta heidän rohkeutensa kielen käyttämiseen on lisääntynyt merkittävästi.
Seuraavissa alaluvuissa eri alojen opettajat kertovat kokemuksistaan Naisten
koulussa opettamisesta.
Työpajaohjaaja
Airi Parpala on nuorten työpajan ohjaajan töistä eläkkeelle jäänyt nainen, joka
toimii Naisten koulussa opettajana kuntouttavan työtoiminnan työpajalla. Airi
on opiskelijoille loistava esimerkki siitä, että Suomessa myös iäkkäämpi nainen voi olla aktiivisesti mukana yhteiskunnan toiminnassa ja työelämässä. Airi
on esimerkki ennakkoluulottomasta ja ahkerasta naisesta, joka haluaa olla aktiivinen vielä eläkeiän jälkeenkin. Maahanmuuttajanaisille tällaisen esimerkin
näyttäminen on erittäin tärkeää.
88
Kakkuri, 2000, s. 126
68
Työpajalla on opeteltu uusia taitoja, kuten neulomista ja virkkaamista. Varsinkin toisen Naisten koulussa opiskelleen ryhmän kanssa pääpaino on ollut
tilaustöiden tekemisessä; naiset ovat esimerkiksi tehneet keppihevosia Setlementin musiikkileikkikouluun ja erilaisia eläimiä käsittelevän koskettelukirjan
näkövammaisille lapsille. Koskettelukirjan tekeminen oli naisille merkityksellinen kokemus ja kirjaa tehtiinkin huolella ja pitkään. Pajalla on ollut kahdesta neljään naista kerrallaan. Osa naisista on suorittanut useita kuntouttavan
työtoiminnan jaksoja työpajalla, sillä naisten terveysongelmat ovat estäneet
heitä osallistumasta muunlaiseen työhön.
Naisten koulussa työskentely on Airin ensimmäinen kokemus maahanmuuttajaryhmän kanssa työskentelystä. Airi on kokenut maahanmuuttajanaisten
ohjaamisen mukavana. Joidenkin naisten erittäin heikko kielitaito ei ole ollut
opettamisen esteenä. Airi kertoo ymmärtäneensä luonnostaan, että täytyy puhua hitaasti, rauhallisesti ja selkeällä suomen kielellä murteita välttäen. Lisäksi vuorovaikutusta on helpottanut se, että on tehty konkreettisia töitä, joissa
on voinut näyttää esimerkkiä sanojen tueksi. Toisinaan maahanmuuttajanaiset ovat arkoja kysymään uudelleen, jos eivät ymmärrä jotain. Yksi naisista esimerkiksi peitti todella pitkään heikon kielitaitonsa. Pitkän ajan kuluttua Airi
huomasi, ettei nainen todellisuudessa ollut ymmärtänyt juuri mitään.
Ensimmäisessä Naisten koulun ryhmässä ilmapiiri työpajalla oli alusta asti
innostunut, mihin vaikutti todennäköisesti se, että työpajalla painottui käytännöntaitojen, kuten neulomisen ja virkkauksen, oppiminen. Jonkin verran vaikutusta on luultavasti ollut myös sillä, että ensimmäisen ryhmän aikana naisten
työpaja toimi nuorten työpajan rinnalla. Innostusta lisäsi myös mahdollisuus
tehdä itselle tarpeellisia asioita, joita sai suoraan omaan käyttöön.
Toisen ryhmän kohdalla Airi on huomannut yleisesti ilmapiirissä innostuksen puutetta. Työpajalla naiset tekevät sen, mitä käsketään, mutta eivät yhtään enempää. Airi pohtii tämän johtuvan mahdollisesti siitä, että naisten mielestä on varmasti lannistavaa, jos ei näe itsellään mahdollisuuksia esimerkiksi
saada töitä. Kenenkään mielestä tuskin on järin kannustavaa, jos ihminen saa
kaikki asiat valmiina eteensä kannettuina samalla tietäen, ettei itse kykene ilman kielitaitoa tekemään juuri mitään oman elämänsä eteen.
Maahanmuuttajanaisille työpajamuotoinen toiminta on hyvä ajatus, sillä ihmiset yleensä innostuvat, kun saavat tehdä käsillään jotain. Merkittävää on
myös se, että ihminen pystyy tekemään ja osallistumaan toimintaan, vaikka
hänen kielitaitonsa ei ole hyvä; itse asiassa kielitaito kehittyy luontevasti käsillä tekemisen ohella. Airi pohtii, että olisi antoisaa opastaa kädestä pitäen
naisia vaikka puutarhatöihin. Tärkeintä olisi, että ihminen innostuisi jostain
asiasta elämässään.
ATK-opettaja
Pirjo Kurkela on ennen Naisten koulua opettanut yhtä maahanmuuttajanaisten
ryhmää. Naistenkoululaisten lisäksi Pirjo opettaa nuorempia maahanmuuttajia, jotka opiskelevat Setlementin kansanopistossa kahdella maahanmuutta69
jille suunnatulla linjalla. Naistenkoululaisille Pirjo opettaa ATK-taitoja kerran
viikossa kahden oppitunnin mittaisen iltapäivän.
Naisten koulun ryhmän kanssa Pirjo on hyödyntänyt seniorikurssien opettamisesta kerääntynyttä kokemusta. Opettajan tulee esimerkiksi kiinnittää huomiota omaan puhumiseensa ja muistaa ilmaista asiat yksinkertaisesti. Kertaaminen on ehdottoman tärkeää samoin kuin yksinkertaistenkin sanojen
selittäminen.
Naisten koulun ryhmän opettamisen on tehnyt haastavaksi se, että opiskelijoiden taidoissa on ollut suurta vaihtelua. Osa on täysin luku- ja kirjoitustaidottomia, kun taas toiset ovat suhteellisen paljon kouluja käyneitä ja kykeneviä oppimaan lisää. Oppituntien aikaan luokassa on toiminut opettajan tukena
kulttuurimentori, mutta hänenkään aikansa ei ole riittänyt kaikkien auttamiseen. Lisäksi joidenkin opiskelijoiden toistuvat poissaolot ovat heikentäneet
oppimistuloksia.
Naisten koulun alkuvaiheessa käytettiin paljon aikaa suomen kielen oppimista tukevien ohjelmien käyttämisen harjoittelemiseen. Naisten koulussa
on käytetty Mopedia89, jonka avulla voidaan harjoitella esimerkiksi sanojen
kirjoittamista kuullun perusteella. Opetuksessa on ollut tärkeää tulla tutuksi tietokoneen kanssa ja ymmärtää tietojen tallentamista ja internetin käytön
perusteita. Pirjo huomauttaa, että luku- ja kirjoitustaidottomallakin on mahdollisuuksia oppia; yksi nainen esimerkiksi on pärjännyt erittäin hyvän valokuvamuistinsa avulla ja kyennyt tekemään tehtäviä nähtyään ne muutaman
kerran.
Yhteiskunnan muuttuessa jatkuvasti yhä enemmän tietotekniikan varassa
toimivaksi atk-taidottomien ihmisten mahdollisuudet pärjätä itsenäisesti heikkenevät merkittävästi. Vuonna 2013 maksupalvelu poistuu käytöstä ja siirrytään e-laskuihin, jolloin kaikkien tulisi pystyä käyttämään verkkopankkia. Tämä
muutos huomioon ottaen naisille on järjestetty erillistä vapaaehtoista verkkopankkikoulutusta, johon on otettu muutama nainen kerrallaan. Opettajan ja
ohjaajan tukemana muutamat naiset ovat uskaltautuneet hankkimaan verkkopankkitunnukset ja maksaneet laskujaan verkossa. Tämä on tietysti upeaa
edistystä ja askel kohti lisääntyvää itsenäisyyttä. Laskujen maksamisen lisäksi
tietokoneen avulla voi helposti seurata maailman tapahtumia omalla kielellä.
Yhteydenpito sukulaisiin on internetin kautta edullisempaa kuin puhelimitse,
esimerkiksi Skype-ohjelma on tässä hyvä apu.
Pirjon mielestä tietotekniikan opetus olisi oppimisen kannalta parempi järjestää siten, että opetusta olisi kahtena päivänä 45 minuutin oppitunti kerrallaan. Nykyisellä tavalla kahden peräkkäisen oppitunnin aikana naiset osoittavat jo väsymisen merkkejä. Lisäksi kerran viikossa järjestettävän opetuksen
miinuspuoli on myös se, että asiat meinaavat unohtua oppilailla viikossa. Tärkeää olisi, ettei opetuksessa tulisi pitkiä taukoja. Ryhmän jakaminen kahtia
Moped on ollut opetushallituksen tukeman monikulttuurisen opetuksen virtuaalikoulun julkaisukanava. Nykyään se toimii Turun kaupungin tuella, www.moped.fi
89
70
taitotason mukaan voisi myös olla hyvä idea.
Kokonaisuudessaan Pirjo ajattelee, että on rikkaus opettaa erilaisia ryhmiä.
Maahanmuuttajien opettaminen on mukavaa, sillä opiskelijat ovat nauravaisia,
iloisia ja ystävällisiä. Vaikka maahanmuuttajanaisten opettaminen on haastavuudessaan kuluttavaa, on se myös antoisaa. Pirjon mukaan on ollut avartavaa
oppia tuntemaan henkilökohtaisesti maahanmuuttajia ja heidän tarinoitaan.
Liikunnan opettaja
Alexandra Rustamova on muuttanut Suomeen syksyllä 1999 Pietarista. Hän
ehti opiskella suomen kieltä vain reilun vuoden, kun hänelle tarjottiin työtä
Setlementin kansalaisopiston balettiopettajana. Alexandra otti rohkeasti työn
vastaan, vaikka hänen suomen kielen taitonsa oli tuolloin vielä heikko. Työnsä ohessa Alexandra on hoitanut kolmea lastaan, opiskellut suomen kieltä ja
suorittanut ammattikorkeakoulututkinnon suomen kielellä. Tällä hetkellä Alexandra toimii muun muassa Oulun kansalaisopistossa toimivan baletti-/tanssikoulu Setriinan opettajana. Setriina on Alexandran ohjauksessa kasvanut menestyneeksi ja arvostetuksi tanssikouluksi, jonka opiskelijat ovat osallistuneet
erilaisiin kilpailuihin ja näytöksiin erinomaisella menestyksellä. Itse oivallista
esimerkkiä näyttäen Alexandra toteaa, että maahanmuuttajalla on kaikki mahdollisuudet menestyä, mutta onnistuakseen pitää olla ahkera ja valmis tekemään paljon töitä menestymisen eteen.
Naisten koulun ryhmän opettaminen on ollut Alexandralle mieluisa tehtävä.
Alexandra uskoo, että kehon ja mielen tasapainon löytäminen avaa ihmiselle
mahdollisuuksia löytää onnea. Tämän vuoksi hän kokee opetuksensa yhdeksi
tärkeäksi tavoitteeksi naisten oman kehontuntemuksen lisääntymisen. Vaikka
Naisten koulun ryhmä on monikulttuurinen, naisilla on Alexandran näkemyksen mukaan keskenään samantyyppinen suhtautuminen kehoonsa. Naisilla on
kehon tuntemuksessa valtavia puutteita, eivätkä he välttämättä tunne edes kehon rakennetta. Alexandra ei tiedä, mistä naisissa ilmenevä kehon tuntemuksen puute johtuu. Mahdollisesti omaan kehoon suhtautumiseen vaikuttavat
kulttuuri, koulutus tai se, onko naisilla ollut mahdollisuutta harrastaa liikuntaa. Kehon ja mielen tasapainon löytäminen vaatii todella paljon töitä kulttuuritaustasta riippumatta. Maahanmuuttajaryhmässä on aloitettava kehon osien
tunnistamisesta ja vasta sen jälkeen voidaan alkaa puhua tasapainosta.
Kehon tasapainon löytäminen tuottaa mielihyvää. Alexandra on asettanut
Naisten koulun liikunnalle myös monia muita tavoitteita: liikkuminen parantaa oloa myös vaikuttamalla hormonitoimintaan ja helpottamalla masennusta. Kun adrenaliinitaso nousee, stressihormonit väistyvät. Alexandra on kiinnittänyt huomiota siihen, että naiset ovat olleet liikuntatunnin jälkeen pirteitä
ja iloisia.
Alexandra toivoo, että naiset löytäisivät liikunnasta keinon purkaa pahaa
oloa ja haastavan elämäntilanteen aiheuttamaa stressiä. Lisäksi Alexandra on
huomannut, että naisilla on kipuja. Liikunnan avulla naiset ovat oppineet suhtautumaan kipuihinsa uudella tavalla ja hoitamaan ne pois esimerkiksi venyt71
telemällä. Lisäksi naiset ovat oppineet erilaisia rentoutumistekniikoita, joista
voi olla apua unettomuuden hoidossa.
Alexandra kokee, että on saanut työvälineitä Naisten koulussa tekemäänsä
työhön ammattikorkeakouluopinnoistaan. Merkitykselliseksi tekijäksi työssä menestymisessä Alexandra kuitenkin näkee opettajan luovuuden ja halun
auttaa ihmisiä. Ihmissuhdetyöstä on pidettävä, jotta sitä jaksaa tehdä. Omaan
työhönsä Alexandra suhtautuu jatkuvana tutkimuksena, jossa hän tarkkailee
tunneille osallistujia, tekee muistiinpanoja ja pyrkii kehittymään.
Työssään maahanmuuttajanaisten kanssa Alexandra on hyödyntänyt omaa
maahanmuuttajataustaansa. Hän kokee, että taustansa takia hän on kyennyt
ymmärtämään naisia paremmin, kuin suomalainen olisi voinut. Lisäksi hän
on oman kulttuurinsa pohjalta pystynyt ilmaisemaan itseään ilmein ja elein,
mikä puolestaan on helpottanut heikosti suomea puhuvien mahdollisuuksia
ymmärtää opetusta.
Naisten koulun opettajien näkökulmassa korostuu yhteisenä piirteenä se,
että he kokevat maahanmuuttajanaisten opettamisen toisinaan haastavaksi.
Erityisesti naisten heikko kielitaito aiheuttaa välillä pulmatilanteita, joista kuitenkin on opittu selviämään keskustelemalla tai käyttämällä muita kommunikointitapoja, kuten piirtämistä ja kädestä pitäen näyttämistä. Huumori on
lisäksi maahanmuuttajien kanssa työskenneltäessä iso apu työssä jaksamisessa ja jokapäiväisistä minikatastrofeista selviämisessä: Naisten koulussa ollaan
usein tekemisissä raskaiden asioiden ja suurten ongelmien kanssa, mutta onneksi naisista suurin osa ei ole silti menettänyt kykyään nauraa ja iloita. Naistenkoululaisilla onkin maine iloisina ja ahkerina naisina. Lisäksi opettajan työssä jaksamisen kannalta on tärkeää työkavereiden tuki ja tiivis yhteistyö.
Aktivoinnin haasteita Naisten koulussa
72
•
Monen maahanmuuttajanaisen perhe ja lähisuku asuvat eri
puolilla maapalloa. Naiset pitävät säännöllisesti yhteyttä
läheisiinsä esimerkiksi Internetin avulla.
•
Monet naiset seuraavat kotimaan tilannetta esimerkiksi
satelliittitelevision välityksellä ja pyrkivät kaikin keinoin
säilyttämään omaa kulttuuria uudessa kotimaassakin.
•
Transnationaalisuus, elämän kiinnittyminen yhteyksiin
Suomen
ulkopuolella
vaikuttaa
monella
tapaa
maahanmuuttajanaisen arkeen.
•
Heikosti koulutetut ja työttömät maahanmuuttajanaiset
jäävät helposti ”kotiin istumaan”. Heitä voi olla vaikea
tavoittaa aktivoimiskeinoilla.
•
Naisten koulun opetuksessa otetaan huomioon naisten
oppimisessa ilmenevät erilaiset hidasteet ja haasteet.
6 Maahanmuuttajanaisten
ohjauksesta
Maahanmuuttaja-asiakkaita ohjatessa vuorovaikutus asiakkaan kanssa on
usein erilaista kuin kantasuomalaisen asiakkaan kanssa esimerkiksi tulkin läsnäolon takia. Toisinaan suomalaisia työntekijöitä voi jännittää maahanmuuttaja-asiakkaan kohtaaminen. Seuraaviin lukuihin on kerätty joitakin huomioita,
joita maahanmuuttaja-asiakkaita työssään kohtaava voisi pohtia. Maahanmuuttaja-asiakkaan ohjausta käsittelevä luku koostuu teoreettisesta tiedosta, Naisten koulussa kerätyistä kokemuksista sekä maahanmuuttaja-asiakkaita
ohjaavien viranomaisten kanssa käydyistä keskusteluista kootuista tiivistelmistä.
Vuorovaikutuksen monet muodot
Vuorovaikutusorientaatio asiantuntija – asiakassuhteessa voi olla asiantuntijakeskeinen, asiakaskeskeinen tai dialoginen. Asiantuntijakeskeisessä orientaatiossa toimintaa ohjaa vahvasti asiantuntijoiden tai järjestelmien määrittelemä
tavoite tai tulkinta. Tällöin asiakas voi kokea, että hänen mielestään tärkeät
asiat jäävät huomiotta, eikä työntekijä ymmärrä asiakkaan elämää.90
Asiakaskeskeinen näkökulma puolestaan korostaa asiakkaan kokemusmaailmaa, asiakkaan kunnioittamista ja tarpeiden huomioimista. Asiakaskeskeisen
orientaation ongelmana on se, että asiakas voi toisinaan jäädä vaille ohjausta
ja eteenpäin kannustamista. Tämä johtuu siitä, että työntekijä saattaa eläytyä
asiakkaan vaikeaan elämäntilanteeseen liikaa, eikä näin ollen koe olevansa oikeutettu vaatimaan asiakkaalta ponnistuksia elämäntilanteensa muuttamiseksi. Asiakaskeskeisyydessä voi käydä myös niin, että työntekijän valta ja vastuu
pyritään häivyttämään. Työntekijä ei tällöin katso olevansa oikeutettu esimerkiksi esittämään asiakkaalle vaatimuksia. Tästä syystä asiakkaan tilanne voi jäädä paikoilleen pitkäksi aikaa, eikä hän pääse elämässään eteenpäin.91
Erityisesti asiantuntijan osaamista ja valtaa korostavasta kulttuurista tulevien maahanmuuttaja-asiakkaiden kohdalla asiakaslähtöinen orientaatio voi
helposti jättää asiakkaan niin sanotusti tyhjän päälle, kun hän ei saa työntekijältä selkeitä toimintaohjeita totutulla tavalla. Esimerkiksi maahanmuuttajatyötä järjestössä tekevä venäläistaustainen työntekijä kertoo paikkakunnan
Venäjältä muuttaneiden soittavan hänelle silloin, kun he eivät koe saavansa
apua viranomaisilta. Työntekijän mukaan ongelman taustalla on suomalaisten
90
91
Mönkkönen 2002
Mönkkönen 2002
73
viranomaisten asiakaslähtöinen orientaatio, jossa annetaan paljon tilaa asiakkaan omille ajatuksille. Järjestön työntekijä puolestaan auttaa ihmisiä kertomalla selkeästi erilaisista vaihtoehdoista ja niiden seurauksista. Erityisesti
nuorten kanssa hän näkee joskus parhaaksi antaa vahvoja suosituksia jonkin
tietyn ratkaisun tekemisestä. Venäjällä kasvaneet ihmiset ovat tyytyväisiä ja
kokevat saavansa parempaa ohjausta järjestön työntekijältä kuin suomalaisilta viranomaisilta, sillä järjestön työntekijä ottaa rohkeasti kantaa heidän ongelmaansa pelkkien vaihtoehtoisten ratkaisumallien esittelyn sijaan.
Kolmas vuorovaikutuksen näkökulma on dialoginen orientaatio, jossa vuorovaikutus nähdään vastavuoroiseksi, yhteisymmärrykseen pyrkiväksi suhteeksi, jossa molemmat osapuolet vaikuttavat. Asiakassuhteen dialogisessa vuorovaikutuksessa asioissa edetään asiakkaan ja työntekijän ehdoilla pyrkimyksenä
tilanteen selvittäminen. Taitava työntekijä osaa ikään kuin ”herkästi tunnustella” asiakkaan tilannetta ja antaa tilaa tämän ajatuksille vieden samalla vuorovaikutustilannetta eteenpäin. Dialogisessa vuorovaikutuksessa on tärkeää
löytää yhteinen kieli asiakkaan kanssa ja ymmärtää, että sanoilla on erilaisia
merkityksiä. Täydelliseen ymmärrykseen ei kuitenkaan voida pyrkiä eikä sitä
koskaan voida saavuttaa, sillä ihmiset tulkitsevat asioita aina oman henkilöhistoriansa, kokemustensa ja tilanteiden luomien edellytysten kautta.92
Dialoginen vuorovaikutus tarkoittaa sitä, että jokaisen keskusteluun osallistujan annetaan puhua ja jokaista myös kuunnellaan. Dialogi on vuoropuhelua,
jossa muiden näkemysten kuuleminen on yhtä tärkeää kuin omien näkemysten esittäminen; dialogi on puhumista, kuulluksi tulemista ja toisten kuuntelua. Dialogin osa-alueista kuunteleminen ei ole helpoimpia, sillä kuuleminen
ja kuunteleminen ovat eri asioita. Kuunteleminen on kuullun selville saamista, ymmärtämistä.93
Erityisesti heikosti suomea puhuvan maahanmuuttajan kanssa toimiessa on
tärkeä tiedostaa, että kuuntelemalla pyritään ymmärtämään. Vuorovaikutustilanteisiin tulee varata aikaa, jotta voidaan varmistua siitä, että ei vain kuulla toisen sanoja, vaan todella ymmärretään häntä. Jos huomataan, ettei yrityksistä huolimatta saavuteta riittävää ymmärrystä, täytyy pyytää tulkkausta
tai etsiä muita vuorovaikutusmenetelmiä, jotta hoidettava asia saadaan kuntoon.
Naisten koulussa työskentelevän kulttuurimentorin mukaan esimerkiksi maahanmuuttajien ilmeistä huomaa, jos he eivät ole ymmärtäneet jotain asiaa.
Usein naisilta varmistetaan kysymällä, ovatko he ymmärtäneet. Jos huomataan, että naiset eivät ymmärrä puhuttua kieltä (keskustelunaihe on liian abstrakti tai vieraita sanoja on paljon) voidaan vaikka piirtää, kirjoittaa tai käyttää
elekieltä. Ymmärrystä voidaan pyrkiä lisäämään myös kertomalla asia uudelleen puhumalla hitaammin tai käyttämällä esimerkkejä.
92
93
Mönkkönen 2002
Heikkilä ja Heikkilä 2001
74
Joskus henkilökunnan on vaikeaa ymmärtää, mitä Naisten koulun opiskelijat
yrittävät kertoa. Naisten kertomuksia on kuunneltava tarkkaan ja toisinaan on
yritettävä myös arvaamisen kautta selvittää, mitä keskustelukumppani tarkoittaa. Arvauksen jälkeen varmistetaan, tarkoittiko puhuja sitä, mitä kuulija arveli
hänen tarkoittavan. Kertyneen kokemuksen kautta Naisten koulussa on opittu
tulkitsemaan ihmisten käyttämiä kiertoilmaisuja: jos nainen esimerkiksi kertoo, ettei hänellä ole lamppua kotona, nainen todennäköisesti tarkoittaa, ettei hänellä ole sähköjä. Lisäksi maahanmuuttajatyötä tekevät oppivat nopeasti
tunnistamaan tietyn maahanmuuttajaslangin, josta esimerkkeinä iso sairaala
(Oys), Kelan raha, Mäkelininkatu (Sosiaalitoimisto) ja niin edelleen.
Kuuntele ja ymmärrä
Kuuntelemista häiritsevät ennakko-oletukset, jotka voivat vaikuttaa niin, että
poimimme kuulemastamme esimerkiksi vain itsellemme mieluisat asiat. Kuuntelun tehokkuus laskee myös silloin, jos kokee pelkoa, ahdistusta, suuttumusta
tai käsitellään ihmisen emootioita ja joudutaan kritiikin kohteeksi.94
Maahanmuuttajanaisten kanssa työskentelevän pitää tiedostaa omat oletuksensa ja asenteensa suhteessa maahanmuuttajiin ja erityisesti maahanmuuttajanaisiin. Ei esimerkiksi pidä automaattisesti tulkita voimakkaan epätasa-arvoisista kulttuureista tulevien maahanmuuttajanaisten kertomuksia siten, että
heidän mielestään kaikki asiat olivat ennen huonosti tai että kaikki naisten nykyiset ongelmat johtuvat ainoastaan heidän taustoistaan. Joillakin on vaikeaa
taustansa vuoksi, mutta monet erittäin epätasa-arvoisista kulttuureista tulleet
ovat Suomessa nähneet mahdollisuuden paremmasta, ja perheiden sisäiset
rakenteet ovat muuttuneet maan vaihtamisen myötä. Ihmiset myös kaipaavat
kotimaahansa, vaikka naisen elämä täällä voi ulkoisesti olla helpompaa.
Suomalaisessa kulttuurissa kasvaneen voi olla vaikeaa hahmottaa, kuinka
lapsuuden ja nuoruuden kasvuolot sekä uskonto vaikuttavat maahanmuuttajanaisen elämässä. Erilaisessa ympäristössä kasvanut ei todennäköisesti koskaan ymmärrä maahanmuuttajaperheiden sisäisen vuorovaikutuksen, roolien ja työnjaon vaikutuksia. Maahanmuuttajia työssään kohtaavan on hyvä
olla tietoinen tästä ja todella panostaa siihen, että oikeasti kuulisi, mikä toiselle on merkittävää ja millaisessa maailmassa toinen elää. Kuuntelemiseen liittyy toisen kuunteleminen siten, että alkaa katsella maailmaa ikään kuin ”toisen silmin”.
Toisen sanomisesta pyritään löytämään se, mikä on merkittävää ja tärkeää. Yhtä tärkeää on löytää sellaisia asioita, jotka laajentavat omaa ymmärrystä asiasta. 95 Toisen kuuntelemisen kanssa tulee kuunnella samanaikaisesti omaa sisäistä keskustelua. Kuuntelijan tulee tunnistaa omat sisäiset
94
Heikkilä ja Heikkilä 2001
75
ristiriitansa, defenssinsä ja ennakko-oletuksensa sekä niiden vaikutus siihen,
miten kuuntelemme toista. Aktiivinen kuuntelija tuntee oman sisäisen äänensä, mutta osaa hiljentää sitä niin, että voi pidättäytyä arvostelusta ja kritiikistä. Lisäksi aktiivinen kuuntelija sietää ristiriitaisen informaation vastaanottamisen ja tilanteiden avoimena pysymisen. Aktiivinen kuuntelija antaa aikaa
kuulluille asioille eikä pyri heti tekemään johtopäätöksiä.96 Toisinaan esimerkiksi työvoiman palvelukeskuksen sosiaalityöntekijöiden ja ohjaajien esitiedot
Naisten koulun opiskelijoista ja opiskelijan oma näkemys jostain tietystä asiasta eivät kohtaa. Tällaisissa ristiriitatilanteissa Naisten koulun työntekijä ei asetu lähtökohtaisesti kenenkään puolelle, vaan kuuntelee jokaista osapuolta ja
pyrkii hahmottamaan kokonaisuuden.
Jokainen auttaja joutuu jossain vaiheessa kohtaamaan rajallisuutensa ja
ristiriitaisuutensa, vaikka hän kuinka haluaisi kohdata toisen ihmisen esittämän näkökulman avoimesti. Ymmärrys rakentuu pikkuhiljaa, ja jokainen löytää ajoittain itsessään pikkusieluisuutta, kateutta, kilpailua ja epäluuloa toista
ihmistä kohtaan. Myös vuorovaikutusammattilaisen on pystyttävä tarkastelemaan näitä piirteitä omassa toiminnassaan, osattava arvioida omaa toimintaansa kriittisesti sekä kyettävä muuttamaan toimintatapojaan.97
Kulttuurimentori Luz Peltoniemi pohdiskelee työntekijän sisäisen tunnemaailman kohtaamista toteamalla, että kaikilla ihmisillä on tunteita mutta ihmissuhdetyötä tekevän tulee hallita tunteensa ja kyetä tahdikkuuteen. Luz analysoi ihmisiä mielellään, minkä hän kokee olevan avuksi ihmisen toiminnan
ymmärtämisessä. Joskus Luzillekin tulee tunne siitä, ettei hän voi auttaa toista. Tuollaisessa tilanteessa on hyvä pysyä rauhallisena ja yrittää olla miettimättä asiaa liikaa. Kun asian ”sulattelulle” antaa aikaa, työntekijä voi löytää uusia
voimavaroja ja mahdollisuuksia asian ratkaisemiseen.
Naistenkoululaisilla on paljon erilaisia huolia ja murheita. Työntekijän on
tärkeää priorisoida, mitä asiaa lähtee hoitamaan ensimmäisenä, jotta ongelmavyyhdin purkaminen etenisi järjestelmällisesti. Joskus Luzillekin tulee sellainen olo, ettei hän juuri sillä hetkellä jaksa keskittyä toisen puheisiin. Tällöin
hän pyrkii lopettamaan tilanteen kohteliaasti ja jatkamaan sitä mahdollisesti
myöhemmin. Toisinaan voi olla hyvä ratkaisu antaa toisen vain puhua, vaikkei
itse jaksaisikaan keskittyä toisen sanomisiin. Joskus ihmisille on nimittäin tärkeää saada puhua silkasta puhumisen ilosta.
95
96
97
Heikkilä ja Heikkilä 2001
Heikkilä ja Heikkilä 2001
Mönkkönen 2007
76
Viranomaisten kokemuksia
Seuraavassa esitetyt huomiot maahanmuuttajanaisten kohtaamisesta ja ohjauksesta pohjautuvat työvoimaneuvoja Eija Santalan ja Oulun kaupungin maahanmuuttajapalveluiden sosiaalityöntekijän Pia Kortessalon kanssa käytyihin
keskusteluihin. Eija ja Pia ovat tehneet maahanmuuttajatyötä pitkään ja sen
takia heidän näkemyksensä maahanmuuttajanaisten ohjauksesta on erityisen arvokas.
Maahanmuuttajanaisen tullessa asiakkaaksi hänen maahanmuuttostatuksensa vaikuttaa jossain määrin asiakkaan tilanteeseen. On eri asia tulla Suomeen pakolaisena kuin esimerkiksi avioliiton kautta. Myös sillä, tullaanko
Suomeen esimerkiksi Euroopasta tai Afrikasta, on usein merkitystä. Maahanmuuttosyy ei sinällään vaikuta TE-toimiston tarjoamiin palveluihin, sillä kaikille maahanmuuttajille lähtömaasta ja maahantulostatuksesta riippumatta
tehdään kotoutumissuunnitelma. Maahanmuuttosyytä ei myöskään TE-toimistossa välttämättä kirjata asiakkaan tietoihin. Asiakkaasta kirjataan kansalaisuus ja äidinkieli. Esimerkiksi pakolaisuus voi nousta esille siinä vaiheessa,
kun mietitään osallistumista erilaisiin projekteihin, joissa tavoite on pakolaisten tukeminen.
Maahanmuuttajanaisen käsitykseen mahdollisuuksistaan Suomessa vaikuttaa merkittävästi lähtömaa. Naiset elävät Suomessakin hyvin vahvasti sitä roolia, mihin ovat kotimaassaan tottuneet. Yleensä tämä näyttäytyy niin, että
naiset eivät osaa unelmoida tai suunnitella tulevaisuuttaan. Toisaalta maahanmuuttajanaiselta puuttuu usein myös tieto siitä, mihin hän Suomessa voisi
ryhtyä. Yhteiskunnan tarjoamista mahdollisuuksista ja omista kyvyistä ei olla
tietoisia. Lähtömaan ja sen kulttuurin lisäksi maahanmuuttajanaisen käsitykseen mahdollisuuksistaan vaikuttaa se, miten hänet on kasvatettu, millainen
tausta hänellä on ja onko hän kouluttautunut lähtömaassaan. Mitä korkeamman koulutuksen nainen on kotimaassaan hankkinut, sitä helpompi hänen on
orientoitua kouluttautumaan myös Suomessa.
Useille naisille tulee yllätyksenä se, että Suomessa täytyy kaikki oppia itsenäisesti. Monia järkyttää myös se, että Suomessa täytyy äitiysloman jälkeen
osallistua kursseille tai mennä töihin. Osa naisista tahtoisi jäädä kotiin hoitamaan lapsiaan. Problemaattiseksi tilanteen tekee se, että maahanmuuttajanaisen olisi äärimmäisen tärkeää lähteä pois kotoa, sillä vain sitä kautta yhteiskuntaan kiinnittyminen voi onnistua. Kotona ollessa kielitaito ei kehity ja
ympäröivä yhteiskunta jää vieraaksi. Toisaalta, onko oikein vaatia maahanmuuttajanaista lähtemään kotoaan silloin, kun hän haluaisi olla perheensä lähellä? Tilanne on monimutkainen useiden kohdalla ja toisinaan tuntuu väärältä vaatia naisia tekemään sellaista, mitä he eivät halua. Silti nimenomaan
kodinpiiristä poistuminen on se avain, jolla naisten itsenäistymistä voidaan
tukea ja joka avaa heille uusia mahdollisuuksia.
Oulussa asuu aktiivisuudeltaan hyvin erilaisia maahanmuuttajanaisia. Esimerkiksi viime aikoina Suomeen tulleet, eri kansalaisuuksia edustavat pakolaisnaiset ovat todella aktiivisia ja innostuneita oppimaan. Sen sijaan kymmenisen
77
vuotta aikaisemmin Suomeen tulleissa pakolaistaustaisissa maahanmuuttajanaisissa löytyy passiivisuutta; he ovat ikään kuin pysähtyneet paikoilleen. He
haluaisivat mahdollisesti muutosta tilanteeseensa, mutta eivät loppujen lopuksi uskalla muuttaa mitään.
Maahanmuuttajaperheissä tasa-arvo ei toteudu useinkaan. Maahanmuuttajanaisen on käytännössä pakko ottaa itse tasa-arvoisempi asema itselleen,
sillä mies ei sitä vapaaehtoisesti ole tarjoamassa. Tasa-arvoisempaan suhteeseen pyrittäessä naisen itsenäisyys, kyky huolehtia ja hoitaa omia asioita, on
keskeistä. Keino lisääntyvän itsenäisyyden saavuttamiseen on kielitaito sekä
tiedot omista mahdollisuuksista, oikeuksista ja kyvyistä. Toisinaan viranomaisia turhauttaa se, että maahanmuuttajanaiset eivät tartu heille tarjottuihin
mahdollisuuksiin naiseutensa vuoksi. Toisinaan esteenä voi olla puoliso, joka
ei halua vaimonsa opiskelevan ja itsenäistyvän. Varsin usein syy kuitenkin on
naisissa itsessään: uskallusta ja rohkeutta muuttaa vallitseva tilanne ei ole.
Maahanmuuttajan työelämään suuntautumista vaikeuttaa se, että Suomesta puuttuvat suorittavan tason työpaikat. Nuorten maahanmuuttajien työllistymisennuste on parempi kuin vanhempien, samoin koulutettujen. Mitä korkeammin koulutettu maahanmuuttaja on, sitä helpompi hänen on suuntautua
työelämään myös Suomessa. Koulutetut, arvostetussa asemassa kotimaassaan työskennelleet maahanmuuttajat voivat Suomessa törmätä siihen, että
heidän ammattitaitoaan ei täällä arvosteta. Edes tutkinnonrinnastamispäätös ei takaa sitä, että koulutettu ihminen saisi koulutuksensa mukaista työtä.
Kilpailu työpaikoista on niin kova, että jopa kouluttautuneet maahanmuuttajat jäävät työelämän ulkopuolelle. Tilanne on tällä hetkellä hankala, mutta se
muuttuu toivottavasti valoisammaksi siinä vaiheessa, kun avoimien työpaikkojen määrä lisääntyy.
Joillekin kouluttamattomille ja kotimaassaan työelämän ulkopuolella olleille
voi työelämä kaikkine rutiineineen olla vierasta. Maahanmuuttajille olisi hyvä
opettaa suomalaisen työelämän pelisääntöjä, kuten aikatauluissa pysymistä ja
ajoissa töihin tulemista. Erityisen tärkeää olisi opettaa heille myös niin sanotut hiljaiset säännöt, kuten se, että suomalaiset eivät pidä siitä, jos puhutaan
kovalla äänellä. Työpaikoilla maahanmuuttajan voi olla vaikeaa löytää vuorovaikutuksessa sopivia sanoja tai ilmauksia, erityisesti jos hänen kielitaitonsa
on heikko. Edellä mainitun kaltaisten arkielämän pulmatilanteiden selvittämiseen olisi hyvä antaa maahanmuuttajille toimintaohjeita.
Työvoimaneuvojan ja maahanmuuttajapalveluiden sosiaalityöntekijän näkemyksen mukaan maahanmuuttajanaisia voidaan tukea parhaiten siten, että
heidät sijoitetaan mahdollisimman pian maahantulon jälkeen koulutukseen.
Koulutuksissa tulisi olla pitkäjänteisyyttä. Odottelua ja pitkiä taukoja tulisi välttää. Myös erilaisia kursseille tai toimenpiteisiin osallistumiselle asetettuja pääsyvaatimuksia tai kriteereitä tulisi laventaa. Maahanmuuttajille tarjottavissa
koulutuksissa on tärkeää olla jokin kannustin, jotta he osallistuvat. Esimerkiksi työvoimakoulutuksiin ylläpitokorvauksineen he osallistuvat mielellään,
opintotuella opiskeltaviin kokonaisuuksiin eivät. Naisten koulu -valmennuksen katsottiin olevan naisille hyödyllinen, sillä valmennuksessa huomioidaan
naisten elämä kokonaisvaltaisesti: opiskellaan kieltä ja yhteiskuntataitoja,
78
mietitään yksilöllisiä jatkopolkuja ja tutustutaan työelämään kuntouttavan työtoiminnan kautta.
Maahanmuuttajien asioita pohdittaessa puhe kääntyy lähes aina pulmatilanteisiin ja ongelmiin. Maahanmuuttajanaisissa on kuitenkin myös onnistujia, sinnikkäitä naisia, jotka ovat Suomeen tulon jälkeen luoneet itselleen uuden elämän. Jokainen maahanmuuttajatyötä tehnyt varmasti allekirjoittaa sen,
että maahanmuuttajanaiset ovat mitä ihanimpia, ystävällisimpiä ja auttavaisimpia naisia, joiden kanssa työskentely on miellyttävää ja mukavaa. Maahanmuuttajanaisen hymy ei hevillä hyydy, vaikka hän olisi kokenut paljon vaikeuksia elämässään. Se on lohdullista huomata.
Ohjaus Naisten koulussa
Naisten koulun opiskelijat tarvitsevat apua, tukea ja ohjausta selviytyäkseen
arkielämässä. Tuen tarve riippuu muun muassa naisten kielitaidosta ja elämänhallintataidoista sekä omasta aktiivisuudesta. Naisten koulun erityinen
elementti maahanmuuttajanaisten tukemisessa on kulttuurimentorin rooli.
Kulttuurimentori Luz Peltoniemi tekee työtä lähellä naisia, ohjaa, tukee ja
auttaa heitä monenlaisissa asioissa, joista seuraavassa esitellään vain murto-osa. Kulttuurimentori on merkittävässä roolissa naisten ohjaamisessa, joten seuraavassa keskitytään esittelemään hänen rooliaan naisten ohjaajana
ja tukijana.
Naisten koulussa törmätään jatkuvasti ihmisten elämässä sattuneisiin vastoinkäymisiin, joiden taustalla on väärinymmärryksistä johtuneet virheet. Kulttuurimentori Luz Peltoniemen ajasta suuri osa menee siihen, että hän auttaa
naisia korjaamaan virheitä, joita on sattunut naisten yritettyä hoitaa asioitaan.
Luz on usein joutunut soittamaan esimerkiksi terveydenhoitajalle tai lääkärille ja selvittämään, mitä varten Naisten koulun opiskelijalle on varattu lääkäriaika. Puhelimessa Luz kertoo, että kyseinen nainen istuu hänen vieressään
ja on pyytänyt Luzia soittamaan, sillä nainen ei ole ymmärtänyt hänelle varatun lääkäriajan tarkoitusta.
Naisten ongelmat ja arkielämän pienet haasteelliset tilanteet johtuvat lähes
aina kielitaidon heikkoudesta johtuvista väärinymmärryksistä. Kielitaidoltaan
heikko maahanmuuttajanainen jäisi ongelmiensa kanssa usein yksin, jos hänellä ei olisi Naisten koulun tukea. Esimerkiksi eräs yksin asuva naistenkoululainen oli ollut puolitoista viikkoa ilman internet-yhteyttä ja sitä kautta kykenemätön yhteydenpitoon lähtömaassaan asuviin sukulaisiinsa ja ystäviinsä.
Nainen oli murheellinen ja huolissaan siitä, miten läheiset pärjäävät. Huolen
huomasi myös naisen käytöksestä oppitunneilla, sillä hän oli normaalia alakuloisempi ja hiljaisempi. Nainen kertoi ongelmansa Naisten koulun työntekijöille, jotka lähtivät naisen kanssa hänen kotiinsa selvittämään tilannetta. Työntekijä soitti puhelun, joka kesti muutaman minuutin ja ongelma oli korjattu;
kyseessä ei ollut monimutkainen pulma. Ongelma oli saanut alkunsa naisen
yritettyä hoitaa itse erästä internet-liittymään liittyvää asiaa.
79
Toisinaan, jos naiset eivät saa itse hoidettua asioitaan, Luz lähtee mukaan
tapaamaan esimerkiksi sosiaalityöntekijää, vakuutustoimiston virkailijaa, Kelan virkailijaa tai poliisia. Luzin näkemyksen mukaan viranomaiset tekevät parhaansa ja yrittävät auttaa niin paljon kuin pystyvät. Jos asiakkaalla on ongelmia suomen kielen käyttämisessä, hoidettava asia ei aina mene oikein. Naisten
koulussa pyritään siihen, että naiset pikkuhiljaa oppisivat itse hoitamaan asiansa; aluksi tuettuina, mutta myöhemmin täysin itsenäisesti.
Naisten koulussa kulttuurimentori on ollut apuna ja tukena kaikilla oppitunneilla. Erityisen paljon aikaa hän on viettänyt paljon tukea tarvitsevien
opiskelijoiden, kuten luku- ja kirjoitustaidottomien ihmisten, kanssa. Luz antaa tarvittaessa tuki- ja lisäopetusta ja auttaa opiskelijoita läksyjenteossa oppituntien jälkeen. Hän varmistaa oppiaineksen perillemenon, hoitaa naisten
käytännön asioita, tukee elämänhallintaan liittyvissä asioissa ja antaa psykososiaalista tukea.
Kulttuurimentori tekee tiivistä yhteistyötä työvoiman palvelukeskuksen ohjaajien kanssa naisten tilanteen parantamiseksi. Loma-aikoina hän on tehnyt
myös kotikäyntejä ja tavannut naisia epävirallisissa yhteyksissä, kuten PohjoisPohjanmaan Marttojen kanssa järjestetyissä naisten illoissa ja Vares-keskuksen (Vapaaehtoistyön ja vertaistuen resurssikeskus) järjestämässä vapaaehtoistoiminnan peruskoulutuksessa maahanmuuttajille.
Maahanmuuttajanaiset ovat usein arkoja lähtemään yksin erilaisiin toimintoihin, mutta kulttuurimentorin tukemana ja muiden opiskelijatovereiden seurassa uusia asioita uskalletaan kokeilla rohkeammin. Luz on huomannut, että
epävirallisissa tilanteissa naiset ovat aluksi ujoja ja hieman pelokkaita. Kun he
alkujännityksen jälkeen kokevat olonsa luontevaksi ja turvalliseksi, osa naisista muuttuu esimerkiksi käsityö- tai kotitalouskerhoissa huomattavan vapautuneiksi, iloisiksi ja puheliaiksi. Erilaisiin vapaa-ajantoimintoihin osallistumista tuetaan Naisten koulussa, koska ne lisäävät naisten positiivisia kokemuksia
suomalaisesta yhteiskunnasta ja suomalaisista, mahdollistavat suomen kielen käytön luonnollisissa olosuhteissa ja antavat mielekästä tekemistä vapaaajalle. Myöskään uusien ihmissuhteiden ja verkostoitumisen tai uusien tietojen ja taitojen oppimisen merkitystä ei sovi vähätellä. Vapaa-ajantoiminnoissa
myös sosiaaliset taidot kehittyvät.
Luz on ollut tarpeen mukaan naisten tukena, kun he ovat hoitaneet asioitaan
eri viranomaisten kanssa. Koululla on esimerkiksi harjoiteltu laskujen maksamista verkkopankissa tai varattu aikoja lääkäriin ja virastoihin. Kulttuurimentori tukee ja auttaa naisia samalla jatkuvasti kannustaen heitä lisääntyvässä määrin ottamaan vastuun omasta elämästään ja omien asioiden hoidosta.
Käytännössä tämä on hoitunut esimerkiksi siten, että naistenkoululainen on
pyytänyt Luzilta apua lääkäriajan varaamiseen. Luz on rohkaissut naista soittamaan puhelun itse Luzin ollessa lähellä valmiina auttamaan, jos puhelu ei
suju halutulla tavalla. Naiset eivät uskalla tarttua yksin puhelimeen ja soittaa, sillä he pelkäävät jonkin menevän vikaan. Kulttuurimentorin tai muun ohjaajan ollessa lähellä uskallus yrittää asioiden hoitamista itsenäisesti lisääntyy huomattavasti.
80
Esimerkiksi käsityötunnilla kulttuurimentorin rooli opettajan tukena on ollut
erittäin tärkeä. Hän on auttanut lankojen pujottamisessa ompelukoneeseen,
kaavojen piirtämisessä ja niin edelleen. Osan naisista on ollut vaikea ymmärtää ohjeet yhteisesti annetusta opetuksesta kielitaidon ollessa puutteellinen.
Tämän vuoksi on tärkeää, että kulttuurimentori on ollut opettajan tukena näyttämässä kädestä pitäen, kuinka asiat tehdään. Kotitaloustunnilla Luz on opastanut opiskelijoita opettajan ohjeen mukaan esimerkiksi hygienia-asioissa ja
roskien lajittelussa. Myös reseptien tulkinnassa monet naiset ovat tarvinneet
apua. Oppituntien lisäksi kulttuurimentori on kuntouttavan työtoiminnan päivinä Naisten koulun työpajalla opettajan ja opiskelijoiden apuna.
Kulttuurimentori työskentelee lähellä naisia ja on tietoinen heidän murheistaan ja mietteistään. Naisten koulussa työskentelevän kulttuurimentorin rooli
on merkittävä, sillä hän on samanaikaisesti avustaja, vertaisohjaaja, motivoija ja naisten tukihenkilö.98 Kulttuurimentorin työ on ihmisläheistä ja toisinaan
myös vaativaa. Kulttuurimentorin tulee olla ymmärtäväinen ja luotettava henkilö, joka pitää ihmisen lähellä tehtävästä työstä. Lisäksi kulttuurimentorilla
on hyvä olla laajat perustiedot erilaisista kulttuurisista tavoista ja uskonnoista
sekä avoin ja suvaitsevainen suhtautuminen edellä mainittuihin asioihin.
Naisten koulun opetuksen kehittämisessä kulttuurimentorin rooli on ollut
merkittävä, sillä hän osaa tuoda esiin naisten näkökulman käytännön tasolla.
Kulttuurimentori on naisille turvallinen ja pysyvä tukihenkilö opettajien vaihtuessa eri oppiaineiden mukaan.
Naisten koulussa on tärkeää opiskelijoiden tukeminen, jotta opiskelijoiden
elämä sujuisi tulevaisuudessa paremmin. Erityisen paljon tukea ja huomiota
on saanut Naisten koulussa opiskellut nainen, jonka keittiössä tapahtui suuri vesivahinko. Nainen on yksinhuoltaja ja kielitaidoltaan erittäin heikko. Hän
asuu alaikäisten lastensa kanssa perheen omistamassa asunnossa.
Vesivahingon hoitaminen ei sujunut erityisen joutuisasti, sillä tilanteen hoitamisessa nainen ei saanut isännöitsijältä tarvitsemaansa apua. Isännöitsijä pimitti naiselta tietoja ja hidasti asian hoitamista monella tapaa. Häneen ei esimerkiksi saatu otettua yhteyttä asian tiimoilta, eikä hän suostunut antamaan
kirjallista näkemystä asiasta sitä pyydettäessä. Isännöitsijä oli myös lähettänyt
naisen maksettavaksi täysin perusteettomasti taloyhtiön maksettavaksi kuuluvan laskun. Isännöitsijä suhtautui naiseen erittäin negatiivisesti ja syytti häntä
useaan otteeseen vesivahingon tahallisesta aiheuttamisesta. Naisten koulun
työtekijät, kulttuurimentori erityisesti, hoitivat yhteistyössä työvoiman palvelukeskuksen ohjaajien kanssa naisen asiaa vuoden ajan. Koko tämän ajan nainen perheineen asui asunnossa, jossa ei ollut keittiötä.
Luz osallistui tilanteen ratkaisemiseen alusta asti esimerkiksi järjestämällä palavereja eri viranomaistahojen kanssa ja tekemällä tiivistä yhteistyötä
työvoiman palvelukeskuksen ohjaajien kanssa asian tiimoilta. Hän on ollut
Kulttuurimentorin ammattiroolia on mallinnettu Kulttuurimentori-projektin loppuraportissa, saatavissa sähköisessä muodossa www.oulunsetlementti.fi/ystavyystalo
98
81
yhteydessä vakuutusyhtiöön ja muihin asiaa hoitaviin tahoihin naisen puolesta, sillä nainen ei kielitaitonsa takia pysty tekemään sitä itse. Luz on toiminut
ikään kuin asianajajana ja edunvalvojana ihmiselle, jonka omat taidot kielitaidosta lähtien eivät riitä omien oikeuksien puolustamiseen tai edes niiden perään kyselemiseen. Ilman kulttuurimentorin työpanosta naisen asia ei todennäköisesti vieläkään olisi edennyt.
Opiskelijat ovat arvioineet kulttuurimentorin roolia muun muassa seuraavin sanoin:
● Luz tosi tärkeä Naisten koulussa, koska hän auttaa opettajaa ja
opiskelijoita monissa asioissa.
● Luz on kuin sisko. Hän aina jaksaa, eikä suuttuu ketään.
● Hän auttaa kaikille naisille, jos on ongelmia.
● Hän on mukava, iloinen ja ahkera. Saamme apua häneltä.
Ohjaus työvoiman palvelukeskuksessa
Naisten koulun opiskelijat ovat Oulun työvoiman palvelukeskuksen asiakkaita.
Palvelukeskuksessa asiakkaan kanssa työskentelee työparina kaupungin sosiaalitoimen ohjaaja ja työvoimavirkailija yhteistyössä Kelan kanssa.
Yhteistyö Naisten koulun kanssa toi työvoiman palvelukeskuksen ohjaajille
Katrilleja Sarille uuden ammatillisen kokemuksen: maahanmuuttajanaisten
ohjauksen. Maahanmuuttajat eivät ole työvoiman palvelukeskuksen tyypillisintä asiakasryhmää. Naistenkoululaisten siirryttyä työvoiman palvelukeskuksen
asiakkaiksi myös ohjaajat saivat mahdollisuuden lisätä sekä vahvistaa taitojaan
työskennellä maahanmuuttajanaisten ja heidän perheidensä kanssa. Yhteistyö
maahanmuuttajatyötä tekevän toimijan kanssa toi työskentelyyn huomattavaa
lisäarvoa ja tukea. Seuraavassa esitetyt huomiot maahanmuuttaja-asiakkaan
ohjauksesta on kerätty Katrin ja Sarin kanssa käydystä keskustelusta.
Kokeneiden sosiaali- ja työvoimaviranomaisten käsitystä maahanmuuttajaasiakkaan kohtaamisesta on esitelty tässä kirjassa jo aiemmin. Katrin ja Sarin
näkemystä käsitellään nyt laajemmin, sillä on hedelmällistä osoittaa se, millaisena maahanmuuttajien ohjaus näyttäytyy viranomaiselle, jonka aikaisempi
kokemus maahanmuuttajatyöstä on vähäisempää. Lisäksi keskustelu pitkään
maahanmuuttajatyötä tehneiden kanssa on erilaista kuin kentälle vasta tulleen, sillä maahanmuuttajatyön vasta aloittanut huomaa erilaisia asioita kuin
työtä jo pitkään tehnyt. Molempien näkökulma on arvokas ja tärkeä ja siksi
ne on tässä kirjassa käsitelty omina lukuinaan.
Katrin ja Sarin mukaan maahanmuuttajataustaisen asiakkaan kanssa on huomioitava asiakkaan kulttuurinen tausta ja kulttuurin käsitys naisen roolista ja
naisen paikasta. Onko naisen paikka perinteisesti ollut kotona lapsia hoitamassa vai onko myös naisilla tapana käydä palkkatyössä? Joillekin maahanmuuttaja-asiakkaille ei esimerkiksi voida suunnitella sellaista toimintaa, joka veisi
7–8 tuntia päivittäisestä ajasta, sillä naisen rooli on hoitaa kaikki kodin sisäi82
set asiat ja pitkien koulutuspäivien takia naiset kuormittuisivat resursseihinsa nähden liikaa. Tällaisille naisille on suunniteltava vaihtoehtoisia toimintoja tai esimerkiksi kestoltaan lyhyempiä työ- tai koulutuspäiviä. Työntekijän on
myös huomioitava oma kulttuurinen taustansa ja sen vaikutus omiin asenteisiin, tapoihin ja tyyliin kohdata asiakas.
Maahanmuuttaja-asiakkaiden ohjaamiseen liittyy erilaisia haasteita verrattaessa suomalaisten asiakkaiden ohjaamiseen. Maahanmuuttajataustaisen asiakkaan kanssa toimiessa on otettava huomioon kieleen liittyvät haasteet ja
tarvittaessa käytettävä tulkkauspalveluita. Tulkin käyttö aiheuttaa lisähaasteita, sillä joitakin asioita voi olla vaikeaa kääntää tulkattavalle kielelle. Ohjaaja
ei myöskään aina voi varmuudella tietää, menikö tulkattu asia sisällöltään oikein tai itse asiassa edes sitä, mitä tulkki oikeastaan asiakkaalle sanoi. Esimerkiksi Oulun kokoisessa kaupungissa tulkin käyttöön liittyvä erityishaaste on se,
että usein tulkki ja tulkattava tuntevat toisensa maahanmuuttajapiirien ollessa
pieniä ja tästä syystä asiakkaan voi olla vaikea kertoa asioistaan työntekijälle
tulkin ollessa läsnä. Lisäksi maahanmuuttajanaiset tuntevat olonsa rentoutuneemmaksi naistulkin kanssa. Usein käy kuitenkin niin, että maahanmuuttajat odottavat, että tulkki poistuu ja alkavat puhua vasta sitten. Tämä tietysti
vaikeuttaa asioiden hoitamista huomattavasti.
Haasteeksi maahanmuuttaja-asiakkaiden ohjaamisessa Katri ja
Sari näkevät myös sen, että maahanmuuttaja-asiakkaille ei ole
tarjolla niin paljon mahdollisuuksia kuin suomalaisille asiakkaille. Palvelujärjestelmä on kaikille työvoiman palvelukeskuksen
asiakkaille sama, mutta luonnollisesti kaikkia niitä mahdollisuuksia, mitä suomalaisille voidaan tarjota, ei esimerkiksi kieleen liittyvien haasteiden vuoksi voida ajatella maahanmuuttajille.
Katri ja Sari kokevat, että he ovat saaneet asiakkainaan olevista naistenkoululaisista kokonaisvaltaisemman kuvan ja ymmärryksen naisten todellisesta tilanteesta verrattuna moniin muihin
asiakkaisiinsa. Tästä kuuluu kiitos Naisten koulun kanssa tehtävälle tiiviille yhteistyölle. Erityisesti muiden maahanmuuttajaasiakkaiden ohjaamisessa ongelmalliseksi työvoiman palvelukeskuksessa koetaan se, ettei heidän tilanteestaan saavuteta
kovinkaan syvällistä ymmärrystä. Toisinaan Sari ja Katri esimerkiksi kokevat, että ihmisten tilanteen todellisen luonteen hahmottaminen on hankalaa,
toisinaan taas asiakkaan kanssa on vaikeaa löytää yhteisymmärrys ja yhteinen kieli.
Toisinaan Naisten koulun työntekijät toimivat
ikään kuin tulkkeina palavereissa asiakkaan ollessa läsnä ja käyttökielen ollessa suomi juuri sen takia, että Naisten koulun työntekijä
ymmärtää asiakkaan tilannetta kokonaisvaltaisesti ja osaa sanoa ääneen ne asiat,
joihin asiakkaalla ei löydy sanoja. Tiiviistä
83
yhteistyöstä Naisten koulun kanssa on työvoiman palvelukeskuksen mukaan
sekin hyöty, että yhteistyön ja sitä kautta saavutettavan syvemmän ymmärryksen avulla voidaan valjastaa käyttöön laajempia keinoja asiakkaan tilanteen parantamiseksi.
Naisten koulussa ollaan tietoisia monien opiskelijoiden elämäntilanteesta
kokonaisvaltaisesti. Voidaanko ajatella, että Naisten koulu olisi tietyssä mielessä asettanut itsensä viranomaisten alueelle vai onko rajanveto viranomaistahojen ja Naisten koulun välillä selvä? Vaikka Naisten koulussa usein selvitetään naisten arkielämän pieniä ja toisinaan isompiakin ongelmia, eivät Katri
ja Sari näe Naisten koulun astuneen viranomaisalueelle. Naisten koulussa on
lisäksi käytäntönä ohjata opiskelijat tarvittaessa oikean viranomaistahon puoleen saamaan lisäapua, jos tarve niin vaatii.
Naisten koulun naiset eivät Sarin ja Katrin mukaan käy usein heidän luonaan asiakaskäynneillä; naistenkoululaiset itse asiassa käyttävät heidän palveluksiaan vähemmän kuin suomalaiset asiakkaat. Voi olla, että naiset kokevat saavansa Naisten koulusta, erityisesti kulttuurimentorilta, kaipaamansa
tuen, eikä tarvetta viranomaistahoille tästä syystä ole. Silloin kun naistenkoululainen pistäytyy työvoiman palvelukeskuksessa, hänen asiansa koskee lähes
poikkeuksetta rahaa, esimerkiksi Kelan etuuksiin liittyviä asioita tai toimeentulotukiasioita. Joidenkin naisten elämään suuresti vaikuttavia rahaongelmia
on hoidettu työvoiman palvelukeskuksen kautta.
Onko Naisten koulusta ollut naisille hyötyä? Katrin ja Sarin mukaan varsinaista hyötyä mitattavana yksikkönä on erittäin vaikea, jopa mahdoton, konkreettisesti todeta, mutta joka tapauksessa osallistuminen Naisten kouluun on
ollut heidän asiakkailleen ehdottomasti positiivinen asia. On kuitenkin totta,
että niin paljon kuin Naisten koulussa pyritään voimaannuttamaan naisia ja
auttamaan heitä tulevaisuuden rakentamisessa, monet suunnitelmat kaatuvat jossain vaiheessa kielestä johtuviin ongelmiin. Jatkopolkujen suunnittelu
on kuitenkin hyvä asia, ja naisten aktivoiminen toiminnan pariin myös tulevaisuudessa koetaan tärkeäksi.
Maahanmuuttaja-asiakkaiden kohdalla on huomioitava asiakkaan tulevaisuuteen liittyvien suunnitelmien realistisuus ja suunnitelmien toteutumiseen
mahdollisesti liittyvät esteet, kuten asiakkaan traumaattinen menneisyys, terveydentila ja muut rajoitteet. Maahanmuuttajien kanssa toimittaessa on tärkeää malttaa pysyä niissä ratkaisuissa, joita viranomaisella sillä hetkellä on tarjota, eikä herättää liikoja toiveita lupailemalla esimerkiksi liiaksi räätälöityjä
ratkaisuja, jotka eivät lopulta toteudukaan.
Kuntouttavan työtoiminnan alkuvaiheessa olevan pitkäaikaistyöttömien terveystarkastuksen sekä työvoiman palvelukeskuksen että Naisten koulun työntekijät kokivat naisille erittäin tärkeäksi. Työvoiman palvelukeskuksessa asiakkaiden terveydentila kartoitetaan kaikilta asiakkailta, koska se vaikuttaa
oleellisesti henkilön jatkosuunnitelmiin. Naisten koulussa on nähty perusterveydenhoidosta tiedottamisen ja huolehtimisen olevan osa naisia voimaannuttavaa työtä, joten siihen on kiinnitetty opetuksessa paljon huomiota. Lisäksi äidin perustiedot terveydestä ja terveydenhuollon palveluista voivat toimia
koko perheen hyvinvointia lisäävinä tekijöinä. Se, ottavatko maahanmuuttaja84
asiakkaat lääkäreiden ohjeita tai neuvoja käytännössä todesta, on tietysti tapauskohtaista ja vaihtelee huomattavasti. Pääsääntöisesti lääkäreiden mielipiteitä kunnioitetaan ja terveyteen kiinnitetään aiempaa enemmän huomiota.
Maahanmuuttajien kanssa työskentely on usein haastavaa, joten heidän
kanssaan asiointiin on varattava aikaa. Maahanmuuttaja-asiakkailla on toisinaan vaikeuksia ymmärtää talousasioita (esimerkiksi sitä, miten Kelan tuki
määräytyy), joten rahaan liittyvien seikkojen selventämiseen tulee varata paljon aikaa ja kärsivällisyyttä.
Katri ja Sari näkevät naisten motivoimisen aktiivisuuteen erityisesti maahanmuuttajanaisten ohjaamisessa tärkeänä teemana: naiset on saatava heidät kulttuuritaustastaan huolimatta ymmärtämään, että Suomessa nainen voi
ja saa olla aktiivinen yhteiskunnallinen osallistuja. Maahanmuuttaja-asiakkaat
osallistuvat Sarin ja Katrin kokemuksen mukaan mielellään erilaisiin koulutuksiin, joita heille järjestetään, tosin sillä edellytyksellä, että niiden ajalla taloudellinen tilanne ei heikkene. Tietysti mieluisin vaihtoehto on, jos koulutuksen
ajalta toimeentulo paranee.
Katri ja Sari kokevat, että maahanmuuttaja-asiakkaat ovat haastavia ja että
heidän kanssaan toimimisessa on paljon opittavaa. Maahanmuuttaja-asiakkaiden kanssa toimimisen oppii kuitenkin vain käytännössä, joten maahanmuuttaja-asiakas voi olla työntekijälle oma henkilökohtainen oppikoulu. Maahanmuuttaja-asiakkaiden ohjaus on osoittautunut myös Sarille ja Katrille uudeksi,
positiiviseksi kokemukseksi, joka on vahvistanut heidän ammatillista osaamistaan työskennellä jatkossakin maahanmuuttajien kanssa.
Kokonaisvaltainen kuntoutus
Erityisesti Naisten koulun toisen ryhmän kanssa on huomattu, miten monenlaisia esteitä yksilöllä voi olla kielen oppimisessa tai yhteiskunnan aktiiviseksi toimijaksi tulemisessa. Toisella ryhmällä on ollut runsaasti poissaoloja
sairauksien vuoksi. Molemmissa ryhmissä opiskelijoilla on ollut erilaisia terveysongelmia sekä elämänhallinnan puutteesta ja perheen sisäisistä ihmissuhteista johtuvia vaikeuksia arkisessa elämässä. Joillakin maahanmuuttajilla voi olla vakavia mielenterveyden ongelmia rankkojen taustojensa vuoksi.
Useilla ei myöskään ole ollut mahdollisuutta käyttää terveydenhuollonpalveluita kotimaassaan, joten heillä voi olla piileviä perussairauksia, jotka vaikeuttavat elämää huomattavasti. 99 Osan kohdalla on realistista todeta, että heistä
ei koskaan tule työkykyisiä. Monilla naisista on lapsia. Lasten, mutta erityisesti naisten itsensä takia, yhteiskunnasta syrjäytyminen tulee ehkäistä. Miten
tämä käytännössä onnistuu, kun he eivät pääse työelämään ja elämä monien
kohdalla jää pyörimään ainoastaan oman kodinpiirin ympärille?
Naisten koulussa pyritään tukemaan opiskelijoita hyvin laaja-alaisesti. Kokonaisuudessaan Naisten koulusta voisi sanoa, että se on laaja-alaista naisten elämäntilanteen huomioivaa kuntoutusta. Naisia myös ohjataan erityis99
Buchert & Vuorento, 2011
85
asiantuntijoiden luokse, jos heidän tilanteensa näyttää sitä vaativan. Naisten
koulu on kuitenkin vain määräaikainen projekti, johon pääsee kerrallaan vain
12 naista ja joka kestää ainoastaan yhdeksän kuukautta. On käynyt ilmeiseksi, että pysyvälle kuntoutuspalvelulle, jossa on maahanmuuttajatyössä tarvittavaa erityisosaamista, olisi tarvetta.
Uuden kotoutumislain myötä kotoutumisvaiheen pituus vaihtelee aikaisempaa joustavammin maahanmuuttajan tilanteen ja tarpeen mukaan. Kotoutumista edistävien viranomaistoimenpiteiden on kuitenkin tarkoitus olla
määräaikainen tuki ihmiselle, joka on vasta saapunut uuteen maahan. Viime
vuosina on alettu puhua myös maahanmuuttajien kuntoutuksesta. Kuntoutus voisi olla oikea tuki niille maahanmuuttajille, jotka eivät kotoudu kohtuullisessa ajassa.
Kuntoutus on toimintaa, jonka tavoitteena on korjata, kompensoida ja ennaltaehkäistä sairauksia ja vammoja sekä niiden aiheuttamia ongelmia. Yhtälailla
kuntoutuksella pyritään tukemaan ihmisen työ- ja toimintakykyä ja sosiaalista
selviytymistä arkielämässä ja elämänuran erilaisissa siirtymävaiheissa. Kuntoutuksen käynnistämisen perusteena voi olla sairaus, vamma, työkyvyn heikkeneminen, pitkäaikainen työttömyys tai sosiaalisen syrjäytymisen uhka.100
Kuntoutuksella voidaan viitata lääkinnälliseen, ammatilliseen, sosiaaliseen,
kasvatukselliseen ja ammatilliseen kuntoutukseen. Ensiksi mainitulla viitataan
yleensä kuntoutuksen edellyttämiin lääketieteellisiin tutkimuksiin ja niiden perusteella käynnistettäviin toimenpiteisiin. Ammatillisella kuntoutuksella autetaan yksilöä työnsaannissa tai työn säilyttämisessä. Kasvatuksellisella kuntoutuksella viitataan yleensä vammaisen lapsen tai aikuisen kasvatukseen tai
koulutukseen ja niihin liittyviin erityisjärjestelyihin. Sosiaalinen kuntoutus puolestaan pyrkii parantamaan yksilön sosiaalista toimintakykyä esimerkiksi osallisuudesta huolehtimalla. Viime vuosina on alettu puhua kokonaisvaltaisesta,
edelliset kuntoutuksen muodot yhdistävästä kuntoutuksesta. On huomattu,
että jotkut maahanmuuttajat hyötyisivät edellä mainitun kaltaisesta ihmisen
kokonaisvaltaisesti huomioivasta kuntoutuksesta.101
Kuntoutumisprosessin kannalta keskeistä on, että kuntoutuja osallistuu
oman kuntoutuksensa suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin. Kuntoutujan lähiympäristön resurssit pyritään hyödyntämään kuntoutumisprosessissa.
Kuntoutumisen tarpeen arviointia ja kuntoutussuunnitelmaa tehdään moniammatillisena yhteistyönä, koska kuntoutuja on usein kuntoutumisprosessinsa aikana monen asiantuntijan asiakkaana.102
Kuntoutuksella lisätukea tarvitsevien maahanmuuttajien yhteiskunnasta syrjäytymistä pyrittäisiin ehkäisemään. Kokonaisvaltaisen kuntoutuksen kautta
myös mahdolliset oppimiseen liittyvät haasteet sekä sosiaaliset ja terveydelliset ongelmat olisi mahdollista diagnosoida paremmin, ja yksilö saisi tarvitsemansa hoidon. Tällä olisi merkittävä yksilön elämänlaatua parantava vaikutus,
100
101
102
Järvikoski & Karjalainen, 2008, s. 80-83
Järvikoski & Härkäpää, 2004, s. 23-24
Järvikoski & Härkäpää, 2004
86
joka todennäköisesti ulottuisi koko maahanmuuttajan perheeseen.
Maahanmuuttajien kuntoutuspalvelu edellyttäisi moniammatillista ja pitkäjänteistä työtä. Moniammatillisuuden lisäksi palvelun erityisluonteeseen kuuluisi se, että työntekijöillä olisi maahanmuuttajatyössä tarvittavaa erityisosaamista sekä riittävä määrä resursseja. Eri asiantuntijatahojen tulisi olla lähellä
toisiaan, mieluiten fyysisesti samassa rakennuksessa. Suomalainen palvelujärjestelmä on nykyään useiden maahanmuuttajien näkökulmasta hajanainen ja
toisinaan hankala sokkelo, jossa heikon kielitaidon omaava maahanmuuttaja
harhailee ja tuntee usein olevansa eksyksissä.
Työvoiman palvelukeskus on nykyään tärkein viranomaistaho, joka huomioi asiakkaidensa tilanteen kokonaisvaltaisesti.103 Tällä hetkellä Oulusta kuitenkin puuttuu erityisesti maahanmuuttajien tarpeet huomioiva kuntoutuspalvelu. Naisten koulun toiminnan aikana on käynyt ilmeiseksi, että sellaiselle olisi
tarvetta. Kysymys kuuluu, löytyykö Oulusta tahoa, jossa olisi riittävä osaaminen maahanmuuttajien kuntoutuspalvelun organisoimiselle?
Maahanmuuttajanaisten ohjaamisesta
• Maahanmuuttaja-asiakasta ohjatessa on ymmärrettävä
asiakkaan kulttuuri ja erityisesti kulttuurin käsitys naisen
asemasta. Kieli ja mahdollinen tulkkaus sekä tulkkaukseen
liittyvä problematiikka vaikuttavat merkittävästi ohjauksen
sujumiseen.
• Maahanmuuttaja-asiakkaan kanssa työskentelyyn on
varattava aikaa. Lähtökohdaksi on otettava kuunteleminen
ja asiakkaan elämän todellisuuden tavoittaminen.
• Naisten koulu on laaja-alainen, naisten elämäntilanteen
huomioon ottava kokonaisuus.
Kokemuksen mukaan
pysyvälle, maahanmuuttajien tarpeisiin perustuvalle
kuntoutustoiminnalle on tarvetta.
• Naisten koulussa ohjaamiseen liittyvä erityiselementti on
kulttuurimentori.
103 Peltola & Metso, 2008, s. 119
87
7 Hyvät käytännöt
Naisten koulussa
Seuraavassa esitellään Naisten koulussa systemaattisen mallinnustyön tuloksena kehitettyjä hyviä käytäntöjä. Hyviksi käytännöiksi todettiin arjessa selviytymistä tukeva valmennusohjelma, kuntouttava työtoiminta, moniammatillisen
yhteistyön malli valmennuksen ajalle sekä kulttuurimentorin työ.
Arjessa selviytymistä tukeva valmennus
Perheessä äidin arjen taidoilla on merkitystä koko perheen hyvinvoinnille.
Maahanmuuttajaperheissä äidin vastuu lasten ja kodin hoitamisesta on usein
korostuneempi kuin suomalaisissa perheissä, eikä aikaa suomen kielen ja yhteiskuntatietouden opiskeluun yksinkertaisesti tunnu riittävän arkiaskareiden
jälkeen. Työvoimapoliittisina aikuiskoulutuksina tarjottavat kielikoulutukset
ovat tälle kohderyhmälle usein liian raskaita ja teoreettisia. Monet naiset ovat
perhesyistä joutuneet jäämään kodin seinien sisäpuolelle ilman mahdollisuutta opiskeluun tai oppimiseen. Naisten koulun valmennusohjelma on suunniteltu naisten omista lähtökohdista käsin tukemaan arjessa selviytymistä.
Naisten koulun valmennussuunnitelman ja toteutuksen innovatiivinen elementti on luokkamuotoisen, työelämävalmiuksia lisäävän opiskelun ja kuntouttavan työtoiminnan yhdistäminen. Koulutuksella pyritään tukemaan naisten yhteiskuntaan integroitumista kokonaisvaltaisesti sekä tiedon lisäämisen
että myös käytännön taitojen opetuksen kautta.
Naisten koulu -valmennuksen kesto on 35 viikkoa. Valmennukseen valitaan
viranomaisten kanssa yhteistyössä vuosittain 12 hengen mahdollisimman monikulttuurinen ryhmä. Ohjelmassa on viikoittain kaksi päivää kuntouttavaa
työtoimintaa sekä kolme päivää luokkaopetusta seuraavissa aineissa: naisena suomalaisessa yhteiskunnassa, terveystieto ja liikunta, suomen kieli, kotitalous, käsityö sekä atk-taidot.
Naisena suomalaisessa yhteiskunnassa -opetuksessa on käsitelty esimerkiksi tasa-arvoteemoja ja suomalaista kulttuuria. Terveystiedon tunnilla naiset
ovat saaneet tärkeää tietoa erityisesti naisen elämää koskettavista teemoista,
kuten painonhallinnasta, rintasyövästä ja vaihdevuosista. Suomen kielen tunneilla on käyty läpi kielioppiasioita ja kiinnitetty erityistä huomiota lukemiseen
ja luetunymmärtämiseen. Kotitaloustunneilla naiset ovat valmistaneet maistuvia suomalaisia ruokia ja saaneet tärkeää tietoa esimerkiksi kierrätyksestä
ja terveellisestä ruokavaliosta. Käsityötunneilla naiset ovat tehneet vaatteita
omaan käyttöönsä tai esimerkiksi lapsilleen. Atk-tunneilla on harjoiteltu tietokoneen käyttöä ja tutustuttu muun muassa verkkopankkiin.
Käsityön ja kotitalouden ottaminen osaksi opetussuunnitelmaa voi herättää
kysymyksen siitä, miksi tällaiset perinteiset naisten työt on otettu tasa-arvoa
88
korostavaan ja sukupuolirooleja tasa-arvoistavaan koulutukseen. Lähtökohtana on ollut naiskulttuurin arvostus ja hyväksyminen. Kotitalouden opetuksesta naiset saavat lisää vinkkejä terveellisestä ruuasta ja esimerkiksi sydänmerkistä. Kädentaitojen harjaannuttamisella palvellaan kohderyhmän etuja:
naiset ovat tulotasoltaan heikkoja, joten perheen taloudellisen tilanteen kannalta voi olla hyödyllistä, jos perheessä osataan korjata tai tehdä vaatteita itse
ja säästää näin rahaa. Käytännön aineet ovat tarjonneet monille naisille osaamisen ja uuden oppimisen kokemuksia.
Viikko-ohjelma on Naisten koulussa noudattanut koko kurssin ajan samaa
peruskaavaa: maanantaisin ja perjantaisin on ollut kuntouttavaa työtoimintaa, ja tiistaista torstaihin on opiskeltu luokassa. Samanlaisena pysyvän opetussuunnitelman perusrakenteen avulla naiset ovat oppineet ennakoimaan
tulevaa, mikä puolestaan on vähentänyt koettua stressiä. Naiset ovat kokeneet muutokset, esimerkiksi kuntouttavan työtoiminnan paikkojen vaihdot
kymmenen viikon välein, jännittävinä. Toisinaan paikan vaihdoksia on myös
vastustettu. Mukavuusalueen rajojen säätely onkin yksi tämän tyyppisen ohjauksen perustaitoja. On huomattu, että tietyssä määrin naisia on pitänyt pakottaa oppimista edistäviin muutoksiin.
Naisten koulu on osoittautunut onnistuneeksi yhdistelmäksi yksilöllistä työskentelyä ja ryhmäoppimista. Kuntouttavassa työtoiminnassa naiset ovat yleensä olleet yksin. Perjantain ja maanantain työpäivien jälkeen on palattu valmennusryhmään takaisin ja toimittu ryhmässä torstaihin asti. Ohjelma on tarjonnut
naisille yksilöllisiä haasteita pelkän luokkaopetuksen sijaan.
Naisten ohjelma on ollut vaihteleva eri viikonpäivinä. Koulupäivinä myös
aamu- ja iltapäivien ohjelma on yleensä ollut erilainen. Naisista on selvästi
89
ollut havaittavissa, että he ovat olleet iltapäivätunneilla väsyneitä, jos aamupäiväkin on istuttu luokassa. Toiminnallisten oppituntien jälkeen vireystaso on
sen sijaan ollut selvästi korkeampi. Näyttää siltä, että vaihteleva ja erilaisia oppimistilanteita sisältävä ohjelma edistää jopa luku- ja kirjoitustaidon kehittymistä normaalia kieliopetusta paremmin.
Opetusmenetelmistä erityisen hyviksi on Naisten koulussa todettu Reteaming-prosessi ja kirjoittaminen itseilmaisuna. Reteaming-prosessissa on haastettu naiset unelmoimaan ja miettimään keinoja tavoitteensa saavuttamiseen.
Kirjoittamisella itseilmaisun menetelmänä naiset ovat saaneet pysähtyä miettimään omaa elämäänsä ja tietysti harjaannuttaneet kielitaitoaan lisää. Tässä
kirjassa olevat kursivoidut tekstinpätkät ovat otteita naisten kirjoituksista.
Naisten koulussa opetus on haastavaa, sillä opiskelijoilla on monenlaisia oppimisen esteitä ja osalla ei ole koulutustaustaa ollenkaan. Vuorovaikutus on
opetuksessa tärkeää. On huomattu, että naiset oppivat keskustelemalla, kuuntelemalla, näkemällä, kokeilemalla, selittämällä, tekemällä ja kirjoittamalla, eli
erilaisia opetusmenetelmiä käyttämällä. Opetuksessa uusi tieto on lisäksi pyritty niveltämään siihen, mikä naisten ennakkokäsitys käsiteltävästä asiasta oli.
Tämä edellyttää opettajalta kulttuurien välistä sensitiivisyyttä ja maahanmuuttajien tilanteen tuntemusta. Opettajan näkökulmasta keskeistä on löytää se
tieto, joka vie naisia parhaiten elämässä eteenpäin. Opetuksen sisällöstä erityisesti kotitalous ja liikunta ovat olleet naisten mieleen.
Valmennusohjelman tuloksena naisten luottamus omiin kykyihin on lisääntynyt ja he ovat löytäneet itsestään uutta osaamista ja taitoja, minkä ansiosta
he ovat uskaltautuneet hakeutumaan koulutuksiin ja työharjoitteluun.
Kuntouttavan työtoiminnan
uusi malli
Pitkään työttömänä ollut henkilö voi osallistua kuntouttavaan työtoimintaan,
jonka tarkoitus on henkilön työllistymismahdollisuuksien ja elämänhallinnan
parantaminen. Kunta voi järjestää kuntouttavaa työtoimintaa joko itse tai sopia sen järjestämisestä esimerkiksi toisen kunnan kanssa.104 Kuntouttavan työtoiminnan paikat voivat olla erilaisia työpajoja, joissa on ammattitaitoisia ohjaajia. Jossain määrin kuntouttavaa työtoimintaa järjestetään myös esimerkiksi
kaupungin erilaisissa laitoksissa kuten keittiöllä. Kaupungit voivat hankkia kuntouttavaa työtoimintaa myös järjestöiltä ostopalveluna.105
Kuntouttavaa työtoimintaa voidaan järjestää kokopäiväisesti tai osa-aikaisesti yhdestä viiteen päivänä viikossa ja se voi jatkua 3–24 kuukauden ajan.
Kuntouttavan työtoiminnan alussa TE-toimiston tai kunnan sosiaalihuollon viranomainen laatii yhdessä asiakkaan kanssa aktivointisuunnitelman.106 Naisten koulussa kuntouttava työtoiminta on järjestetty Setlementin eri yksiköissä107 ja Naisten koulun omalla työpajalla.
Tietoa aktivointisuunnitelmasta ja kuntouttavasta työtoiminnasta, TE-toimisto
Karjalainen & Karjalainen 2010
106
Kuntouttava työtoiminta STM
104
105
90
Naisten koulussa kohderyhmää tuetaan kuntouttavan työtoiminnan mahdollisuuksia soveltaen ja kehittäen siten, että henkilöt saavat erilaista työkokemusta sekä omaan tilanteeseensa liittyvää, elämänhallintaa tukevaa koulutusta ja yksilöllistä ohjausta. Ryhmämuotoisessa koulutuksessa työssäoppimisen
kokemuksia käsitellään ja sisäistetään edelleen. Kokonaisuus on yksilöllisten
haasteiden ja ryhmäoppimisen yhdistelmä: käytännön ja teorian synteesi.
Naiset ovat ottaneet kuntouttavan työtoiminnan hyvin vastaan. Kuntouttavassa työtoiminnassa naiset ovat tehneet töitä, saaneet ohjausta eri aloilta ja
oppineet erilaisia taitoja, joita voivat hyödyntää ja syventää myöhemmin elämässään. Naiset ovat lisäksi tutustuneet uusiin ihmisiin ja saaneet kokemusta
työelämässä toimimisesta suomalaisten kanssa. Työtoiminnassa he ovat joutuneet ja saaneet käyttää suomen kieltä jatkuvasti. Naisten koulun oma työpaja on antanut mahdollisuuden niille, jotka eivät ole voineet erilaisten terveysongelmien vuoksi mennä työtoimintaan Setlementin muihin yksikköihin.
Työpajalla on tehty käsitöitä tilaustöinä.
Naiset ovat toisinaan löytäneet itsestään uusia osaamisalueita kuntouttavan
työtoiminnan kautta. Joku on esimerkiksi huomannut pitävänsä siivoamisesta ja saanut palautetta, että on nopea ja taitava siivoojan työssä. Tällainen on
kannustanut pyrkimään laitoshuoltajan koulutukseen. Myös keittiössä työskennelleitä naisia on pyrkinyt alan koulutukseen tai löytänyt paikkansa suurkeittiön apulaisena. Naisten koulusta kirjoitetaan lisäksi suosittelukirjeitä, jos
on selvää näyttöä siitä, että opiskelija voisi menestyä haluamallaan alalla.
Erilaisten verkostojen merkitys on nykypäivän työmarkkinoilla huomattava.
Kuntouttavan työtoiminnan ja sitä kautta ihmisiin ja työpaikkoihin tutustumisen avulla naiset ovat voineet luoda omaa verkostoaan, minkä kautta tulevaisuudessa voisi mahdollisesti saada uusia työtehtäviä ja mahdollisesti joskus
työllistyä. Naiset ovat kokeneet, että heidät on otettu työpaikoilla hyvin vastaan ja että he ovat saaneet ohjausta tarpeen mukaan. Joillekin uuteen paikkaan meneminen on aluksi tuntunut vaikealta, mutta ajan myötä he ovat kokeneet uuden työn kääntyneen voitoksi.
Kuntouttavan työtoiminnan kautta moni Setlementissä työskentelevä suomalainen on päässyt ensimmäistä kertaa ohjaamaan maahanmuuttajataustaista ihmistä. Useimmiten ohjauskokemukset ovat olleet erittäin positiivisia.
Naistenkoululaisista pidetään, koska he ovat iloisia, ystävällisiä ja kohteliaita.
Naiset ovat olleet vastaanottavaisia ohjaukselle kyseenalaistamatta opetettuja menetelmiä.
Naisten koulussa toteutettu kuntouttavan työtoiminnan uusi malli edellyttää
sekä kohderyhmälle soveltuvia työssäoppimispaikkoja että koulutusorganisaation, joka toteuttaa ryhmätoiminnan ja opinnolliset elementit. Kuntouttavan
työtoiminnan työpaikkaohjaajilta edellytetään yhteistyökykyä, suvaitsevaisuutta ja monimuotoisuuden arvostamista. Työpaikkaohjaajien mentorointi onkin ollut osa projektin ohjausta. Moniammatillinen yhteistyö on tärkeää
oppijan voimaantumisen tukemiseksi.
107
Tyttöjen Talolla, Ystävyystalossa, Kansanopiston maahanmuuttajille suunnatuilla linjoilla, seniorityössä, keittiöllä tai siivoojien mukana
91
Naisten koulun mallissa kuntouttavan työtoiminnan toteuttamiseen on osallistunut koko organisaatio. Työtoiminnan ja elämänhallintaa tukevan koulutuksen yhdistelmä on toteutettavissa myös muiden kohderyhmien kanssa. Työtoiminta lisää yksilön hyvinvointia taloudellisesti, sosiaalisesti ja psyykkisesti.
Henkilökohtaisen ohjauksen ja ryhmän antaman tuen ansiosta henkilö uskaltautuu kokeilemaan uusia asioita ja oppimaan uutta.
Moniammatillinen yhteistyö
valmennuksessa
Naisten koulussa on kehitetty tiivis moniammatillinen yhteistyömalli eri viranomaistahojen sekä kuntouttavan työtoiminnan ja koulutuksen järjestäjän välillä kohderyhmän tukemisessa ja ohjaamisessa. Valmennuksen toteuttaminen
on edellyttänyt myös opiskelijoiden raha-asioiden hoidossa erityisjärjestelyjä,
joista on sovittu yhteisymmärryksessä eri viranomaisten kesken.
Moniammatillisen yhteistyöverkoston toiminta kattaa koko Naisten koulu
-valmennuksen alkaen opiskelijarekrytoinnista jatkuen vielä Naisten koulu
-valmennuksen loputtua. Ennen varsinaista rekrytointiprosessia Naisten koulun työntekijät, TE-toimiston, työvoiman palvelukeskuksen ja osin myös kaupungin maahanmuuttajapalveluiden virkailijat sekä Setlementin ja muiden
järjestöjen monikulttuurista työtä tekevät työntekijät miettivät asiakkaistaan
sellaisia naisia, jotka hyötyisivät Naisten koulu -valmennuksesta ja joille voisi suositella valmennukseen osallistumista. Valmennuksen myötä naisten TEtoimiston ja sosiaalitoimen asiakkuus siirtyy työvoiman palvelukeskukselle,
joten rekrytointiyhteistyön painopiste on siellä.
Konkreettisimmin Naisten koulun arjessa näkyy yhteistyö Oulun työvoiman
palvelukeskuksen kanssa. Työvoiman palvelukeskus on mukana opiskelijoiden
elämässä Naisten koulun alusta lähtien, jolloin opiskelijoille laaditaan kuntouttavan työtoiminnan aktivointisuunnitelma ja osoitetaan oma sosiaalityön ja
työvoimahallinnon työntekijä. Ohjaajan ja Naisten koulun kesken tehdään
yhteistyötä ja vaihdetaan kuulumisia koko valmennuksen ajan. Yhteydenpito
Naisten koulun ja työvoiman palvelukeskuksen välillä koskee useimmiten naisten taloudellisten asioiden hoitoa tai esimerkiksi joidenkin koulutukseen kuuluvien käytännön asioiden selvittämistä. Kokemuksen mukaan kohderyhmän
naisilla on runsaasti erilaisia terveysongelmia, joten on hyvä, että he pääsevät valmennuksessa terveystarkastukseen ja sitä kautta ohjautuvat tarvitsemansa hoidon piiriin.
Naisten koulu -valmennuksen loppuvaiheessa yhteistyöverkostossa mietitään naisten valmennuksen jälkeistä jatkopolkua. Eräille naisille on ehdotettu esimerkiksi kielikursseja, toisille mietitään työharjoittelumahdollisuuksia tai
tukityöllistämistä, osalle katsotaan jatko-opiskelupaikkaa. Palavereissa ovat
mukana työvoiman palvelukeskuksen ohjaajat ja työvoimaneuvojat, Naisten
koulun työntekijät ja tietysti opiskelija itse.
Naisten koulun toimintamalli perustuu kuntouttavan työtoiminnan ja
omaehtoisen koulutuksen yhdistelmään, joten toimintamallin toteutus on
92
vaatinut joustavuutta ja konsensukseen pyrkimistä eri virkamiestahojen kesken. Valmennuksen suunnittelussa on ollut tärkeää huolehtia siitä, ettei osallistujien taloudellinen tilanne heikkene valmennuksen ajalla. Naisten koulun
kohderyhmä koostuu pienituloisista naisista, joille on haluttu turvata toimeentulo opiskelun ajalta siten, ettei muutos taloudellisessa tilanteessa ainakaan
muodostu esteeksi Naisten koulu -valmennukseen osallistumiselle. Naisten
koulun projektiluonteeseen liittyen naisten toimeentulo on ratkaistu paikallisesti sopimalla siitä, että opiskelijoille maksetaan omaehtoisena koulutuksena toteutuvien opiskelupäivien ajalta ylläpitokorvaukset harkinnanvaraisena
toimeentulotukena. Ylläpitokorvaus maksetaan kuitenkin vain siinä tapauksessa, että opiskelijalla on jo ennen koulutukseen osallistumista toimeentulotukioikeus; uusia toimeentulotukiasiakkuuksia ei projektiin osallistumisen
takia saa syntyä. Lisäksi opiskelijoille maksetaan matkakorvaus koulumatkojen taittamisesta Oulu-lipulla. Kuntouttavan työtoiminnan päivistä korvaukset maksetaan normaalimenettelyn mukaisesti.
Projektihenkilöstön ja työvoiman palvelukeskuksen yhteistyö on kehittynyt
projektin aikana joustavaksi ja tarkoituksenmukaiseksi. Projektiin osallistuvilta naisilta pyydetään jo alkuvaiheessa kirjallinen lupa siihen, että työvoiman
palvelukeskus saa antaa tietoja Naisten kouluun osallistuneiden naisten tilanteesta Naisten koulun työntekijöille projektin päättymiseen saakka. Erityisen
tärkeää tällainen lupamenettely on ollut sellaisissa tapauksissa, joissa opiskelijan elämäntilanne on ollut niin haastava, ettei sitä ole valmennuksen aikana saatu hoidettua kuntoon. Naisten koulun työntekijät ovat sitoutuneet
auttamaan opiskelijoita myös valmennuksen loputtua. Jotta yhteistyö työvoiman palvelukeskuksen ja Naisten koulun työntekijöiden kesken opiskelijan tilanteen ratkaisemiseksi olisi toimivaa ja sujuvaa, täytyy myös tiedonkulun sujua molempiin suuntiin.
Ohjaus ja kulttuurimentorin työ
Erityisen tärkeän ja omaleimaisen elementin Naisten koulu -valmennukseen
antaa kulttuurimentori. Hän on maahanmuuttajataustainen kotoutumisohjaaja, joka ohjaa maahanmuuttajia omien kokemustensa, aikaisemman työkokemuksena ja koulutuksensa avulla. Kulttuurimentor-toiminta on kehitetty
Oulun Seudun Setlementissä Euroopan Sosiaalirahaston rahoittamassa projektissa vuosina 2004–06. Kulttuurimentorin rooli on selkiytynyt Naisten koulussa maahanmuuttajanaisten ohjauksessa. Naisten koulun aikana on käynyt
ilmeiseksi, että kulttuurimentorille on Naisten koulun tyyppisessä valmennuksessa todellinen tarve ja että hänen työpanoksensa valmennuksen onnistumisessa on ollut merkittävä. Maahanmuuttajataustainen maahanmuuttajien ohjaaja on ollut valmennuksessa erittäin arvokas voimavara.
Maahanmuuttajataustaisena ja Suomeen hyvin integroituneena ihmisenä
kulttuurimentori näyttää opiskelijoille esimerkkiä siitä, että aktiivisella ja ahkeralla työllä voi pärjätä ja työllistyä Suomessa. Lisäksi erilaisten kulttuurien tunteminen ja vaikkapa suomen kielen oppimiseen liittyvien haasteiden
93
ymmärrys on maahanmuuttajataustaisella usein syvällisempää kuin suomalaisella. Ennen kaikkea suomalaiseen yhteiskuntaan sopeutumiseen liittyvien haasteiden monimuotoisuuden ymmärrys on kulttuurimentorilla omakohtaista.
Kulttuurimentori osaa katsoa suomalaista yhteiskuntaa nimenomaan maahanmuuttajan silmin ja näkee siinä sellaisia asioita, joita syntyperäinen suomalainen ei välttämättä huomaa. Kulttuurimentori antaa Naisten koululle
omaleimaisen elementin muihin valmennuksiin verrattuna. Kulttuurimentorin työkenttä on laaja, kuten ohjausta käsittelevästä luvusta kävi ilmi. Hän on
vertaisohjaaja, tukija, motivoija, avustaja, kielisilta ja kulttuurinrakentaja.108
Monessa suhteessa kulttuurimentorin työ on samantyyppistä kuin esimerkiksi sosiaaliohjaajan: hän auttaa naisia heidän elämäänsä vaikeuttavissa asioissa, antaa heille psykososiaalista tukea ja ohjaa heitä henkilökohtaisesti.
Kulttuurimentorilla ei kuitenkaan ole viranomaisvastuuta eikä hänen tarvitse
hoitaa raha-asioita, mikä koetaan Naisten koulussa pelkästään positiiviseksi
asiaksi. Lisäksi positiivista on se, että kulttuurimentorilla ohjaukseen varattu
aika on periaatteessa rajaton. Hänen ei siis tarvitse miettiä sitä, että ohjattavan asioiden hoitoon on varattu esimerkiksi tunti viikossa, vaan asioita voidaan hoitaa rauhassa ja ajan kanssa niin kauan, kuin tarve vaatii.
Naisten on myös helpompi lähestyä kulttuurimentoria kuin viranomaistahoja, sillä luottamus kulttuurimentorin ja opiskelijoiden välillä syntyy alusta
lähtien. Luottamuksen syntyyn vaikuttavat sekä opiskelijan että kulttuurimentorin persoonallisuus, mutta myös se, että kulttuurimentorin maahanmuuttajatausta on merkittävä luottamusta lisäävä tekijä.
Naisten on luonnollista ja helppoa lähestyä kulttuurimentoria kysymyksineen, sillä he tietävät, että hän jaksaa kuunnella ja auttaa heitä. Kulttuurimentori myös ymmärtää naisten viestinnän piilomerkitykset. Hän osaa avata
naisille suomalaista yhteiskuntaa ja tarttua juuri niihin seikkoihin, jotka useita maahanmuuttajia Suomessa ihmetyttävät. Motivoitunut ja positiivisen elämänasenteen omaava kulttuurimentori jaksaa valaa uskoa ja toivoa myös niihin naisiin, joiden aktivointi osoittautuu kaikkein haastavimmaksi.
Kulttuurimentori on esimerkiksi
● ollut opiskelijan mukana tekemässä rikosilmoitusta poliisilaitoksella
● käynyt opiskelijan kanssa katsomassa vuokra-asuntoa ja tekemässä
vuokrasopimuksen
● täyttänyt kirjoitustaidottoman opiskelijan puolesta
asumislisähakemuksen ja muuttoilmoituksen
● opastanut, miten nostetaan rahaa pankkiautomaatista
● auttanut opiskelijaa kotitehtävän tekemisessä koulun jälkeen
● auttanut opiskelijaa löytämään itselleen sopivan autokoulun
108 Stolt, 2006, s. 15
94
● käynyt opiskelijan kanssa läpi opiskelijan sairautta ja antanut hänelle
neuvoja ja ohjeita sairauden kanssa pärjäämiseen
● järjestänyt ja ohjannut talvilomalla pientä käsityöpajaa naisille
joilla ei ole loma-aikoina mielekästä tekemistä
● käynyt opiskelijan kanssa sairaalassa hoitamassa paperiasiat,
jotta opiskelija on päässyt pikaisesti tarvitsemaansa hoitoon.
• Kulttuurimentori on maahanmuuttajataustainen ohjaaja,
joka työskentelee lähellä maahanmuuttajia ja on tietoinen
heidän murheistaan ja elämäntilanteestaan.
• Kulttuurimentori antaa opiskelijoille psykososiaalista tukea,
toimii oppitunneilla eniten tukea tarvitsevien avustajana
sekä hoitaa tarvittaessa naisten käytännön asioita.
• Kulttuurimentorin panos valmennuksen kehittämistyössä on
merkittävä, sillä hän on tietoinen kohderyhmän tarpeista ja
tilanteesta kokonaisvaltaisesti.
95
8 Voimaantuneet naiset
Naisten koulun tarkoituksena on parantaa vaikeasti työllistyvien maahanmuuttajanaisten mahdollisuuksia selviytyä suomalaisessa yhteiskunnassa kansalaisena, työntekijänä, naisena ja äitinä. Naisten koulussa pyritään voimaannuttamaan naisia ja lisäämään heidän elämänhallintataitojaan. Naisia ohjataan
ja kannustetaan suurempaan itseohjautuvuuteen. Heitä kannustetaan ottamaan vastuu omasta elämästään, omien asioiden hoitamisesta ja tulevaisuuden suunnittelusta. Onko Naisten koulu onnistunut tavoitteissaan? Miten Naisten koulu on vaikuttanut naisten elämään?
Kahden ensimmäisen Naisten koulu -valmennuksen päättymisestä on vasta vähän aikaa. Vielä on mahdotonta sanoa, mikä merkitys Naisten kouluun
osallistumisella on ollut naisten elämään pitkällä tähtäimellä. Valmennuksen
jälkeen haluttiin kuitenkin tarkastella sitä, millaisia muutoksia Naisten kouluun osallistumisen seurauksena naisissa tai heidän elämässään on tapahtunut. Arviointia hankaloittaa se, että esimerkiksi palautteen pyytäminen Naisten koulun opiskelijoilta ei ole yksiselitteistä. Naisten kielitaito ei välttämättä
riitä oman taitotason arviointiin tai Naisten kouluun osallistumisen merkityksen analysointiin. Itse asiassa maahanmuuttajat tyytyvät varsin usein palautetta pyydettäessä toteamaan, että ”kaikki on hyvin”, minkä pohjalta on vaikea tehdä sen suurempia johtopäätöksiä.
Naisten kouluun osallistumisen vaikutusta kunkin opiskelijan kohdalla päädyttiin arvioimaan henkilökunnan kesken käytyjen keskustelujen perusteella.
Jokaisen opiskelijan itseohjautuvuuden taso on arvioitu koulutuksen alussa
ja koulutuksen lopussa. Arvioinnissa käytettiin hyväksi Oulun Seudun Setlementin Kulttuurimentor-projektissa 2004–06 kehitettyä maahanmuuttajan
ohjaamismallia, jossa maahanmuuttajan ohjaustapa riippuu hänen itseohjautuvuuden tasostaan. Mallissa ohjaajan rooli voi maahanmuuttajan itseohjautuvuudesta riippuen olla joko auttaja, avustaja, ohjaaja tai tukija.109 Aikuisten maahanmuuttajien ohjaamisessa olennaisinta on itseohjautuvuuteen
kannustaminen.110 Ohjauksen tarve on suurimmillaan auttajan roolissa ja se
pienenee asteittain siirryttäessä kohti tukijan roolia. Maahanmuuttajan itseohjautuvuutta voidaan tarkastella hänen yleisen kielitaitonsa mutta myös kiinnostuksensa kotoutumiseen pohjalta.111
Naisten koulun vaikutusta yksilön itseohjautuvuuden lisääjänä on kunkin
opiskelijan kohdalla arvioitu siten, että hänet on sijoitettu taitojensa ja asenteensa mukaan Kaavioon 1. Naisten arvioinnissa itseohjautuvuus koostuu
seuraavista elementeistä: kielitaito, omatoimisuus/tuen tarve, motivaatio, tulevaisuusorientaatio, positiivinen asenne elämään. Opiskelijoita on arvioitu
heidän lähtötasonsa mukaan ja sen mukaan, mille tasolle he Naisten koulun
jälkeen sijoittuivat. Arvioinnissa sovellettu kaavio on esitetty Kulttuurimentor-projektin loppuraportissa ja se perustuu G.O. Grownin (1991/1996) malliin itseohjautuvasta oppimisesta.112
Stolt, 2006, s. 6
Stolt, 2006, s. 24
111
Stolt, 2006, s. 43
112
Stolt, 2006, s. 43
109
110
96
Kaavio 1. Maahanmuuttajan itseohjautuvuuden taso.
Kaaviossa tasolle 0 sijoittuva maahanmuuttaja on ohjaajastaan riippuvainen
ja tarvitsee apua lähes kaikissa arkielämään liittyvissä asioissa. Tasolle 0 sijoittuvan maahanmuuttajan kielitaito on lähes olematon ja yksinkertaisimmatkin
kommunikointitilanteet tuottavat hänelle vaikeuksia.
Tasolla 1 oleva maahanmuuttaja on kiinnostunut elämästä Suomessa ja pärjää arkielämässään kohtalaisesti. Tasolla 1 maahanmuuttajan kielitaito riittää
yksinkertaisista puhetilanteista selviämiseen. Maahanmuuttaja on motivoitunut oppimaan uusia asioita.
Tasolla 2 oleva maahanmuuttaja on sitoutunut elämään Suomessa ja suhtautuu optimistisesti elämäänsä. Hän on avoin ja luottaa mahdollisuuksiinsa selvitä tulevaisuudessa. Kielellisesti hän hallitsee perussanaston ja yleisimmät
kielioppirakenteet.
Tasolle 3 sijoittuva maahanmuuttaja on itseohjautuva, eli kykenee hoitamaan
asiansa itsenäisesti ja etsimään tarvitsemiaan tietoja. Hän on tulevaisuusorientoitunut ja asettaa elämälleen tavoitteita. Hän on myös valmis tekemään
töitä tavoitteidensa saavuttamisen eteen. Kielitaidoltaan hän hallitsee laajahkon sanavaraston ja keskeisimmät kielioppisäännöt. Arkielämästään hän selviytyy kielitaidollisesti hyvin. 113
113
Stolt, 2006, s. 43
97
Alkutasoltaan114 naiset sijoittuvat asteikkoon vaihteluvälille 0–2,5. Tämä kertoo
siitä, että naistenkoululaiset ovat itseohjautuvuudeltaan erittäin heterogeeninen ryhmä. Osa opiskelijoista on lähes täysin riippuvaisia auttajasta, eivätkä he selviydy arkielämän tilanteista itsenäisesti. Näiden opiskelijoiden kielitaito on erittäin heikko, ja tavalliset puhetilanteet tuottavat heille vaikeuksia.
Taitotasolle 2,5 sijoittuvat opiskelijat sen sijaan ovat kielitaidoltaan edistyneitä, pärjäävät arkielämässään ilman jatkuvaa avuntarvetta ja ovat kiinnostuneita ympäröivästä yhteiskunnasta. Heillä on myös suunnitelmia tulevaisuutensa suhteen. Keskiarvoisesti naistenkoululaiset sijoittuvat alkutasonsa
mukaan tasolle 1,06. Tämä viittaa siihen, että suurin osa naisista oli Naisten
koulun alussa suhteellisen kiinnostunut elämästä Suomessa ja pärjäsi kielellisesti kohtuullisesti. Kulttuurimentorilta kaivatun avun osalta kulttuurimentorin rooli sijoittui avustajan rooliin.
Taso, jonka naiset saavuttivat Naisten koulun jälkeen, vaihtelee suuresti. Osa
jäi tasolle nolla tai sen tuntumaan. Kaksi opiskelijaa saavutti tason 3, joka kertoo siitä, että opiskelijat ovat täysin itseohjautuvia, eikä jatkuvalle tuelle ja ohjaukselle ole tarvetta. He ovat sijoittuneet Naisten koulun jälkeen haluamiinsa
opiskelupaikkoihin ja ovat tulevaisuusorientoituneita ja motivoituneita. Keskiarvoisesti Naisten koulun opiskelijoiden lopputaso sijoittuu tasolle 1,64, ja
keskimääräinen muutos verrattuna alkutilanteeseen on ollut +0,58 yksikköä.
Muutoksen suuruus vaihtelee +1,5:n ja 0 yksikön välillä.
Naisten koulun 25 opiskelijasta kuusi opiskelijaa jäi lopputasoltaan samalle tasolle kuin olivat valmennusta aloittaessaan. Kaikkien muiden kohdalla
itseohjautuvuuden katsottiin lisääntyneen. Niin sanotusti paikalleen jääneiden naisten kohdalla edistymisen esteinä olivat mahdollisesti kognitiiviset ongelmat, puolison kielteinen suhtautuminen itsenäistymiseen, yhteiskunnasta
syrjään vetäytyminen, kielen oppimisen erityishaasteet ja passiivisuus. Osan
kohdalla motivaatio oppia lisää oli korkealla, mutta esimerkiksi kielitaidon
edistyminen oli muista syistä hidasta ja vaikeaa. Naistenkoululaisten alkutasojen tarkemmat analyysit löytyvät kirjan liitteestä 2. Liitteessä on eritelty alkutasolle 0–0,5, 1–1,5 ja 2–2,5 sijoittuneiden naisten lukumäärä, keski-ikä ja
muutoksen suunta. Lisäksi liitteestä löytyy tietylle alkutasolle sijoittuneiden
tyypilliset piirteet.
Jos Naisten koulun kahta valmennusryhmää115 verrataan toisiinsa, eroja löytyy kielitaidon, iän, mutta ennen kaikkea motivaation ja aktiivisuuden suhteen. Naisten koulun ensimmäisen opiskelijaryhmän keski-ikä oli toista ryhmää korkeampi ja mukana oli viisi 55–64-vuotiasta naista. Mielenkiintoinen
huomio valmennukseen osallistuneista on, että iäkkäämmät opiskelijat olivat
erittäin aktiivisia ja motivoituneita osallistujia. He tekivät annetut tehtävät ja
pyysivät tarvittaessa esimerkiksi lastenlapsiltaan apua kotitehtävien teossa.
Poissaolojen määrä oli iäkkäillä rouvilla erittäin vähäinen. Vaikka yli 60-vuotiailla, erityisesti kielitaidoltaan heikoilla naisilla ei ole todellista mahdollisuut-
114
115
Liite 1
Liite 3
98
ta työllistyä, he katsoivat tulevaisuuteen luottavaisin ja uteliain mielin. Edes
heikko kielitaito ei estä näitä naisia osallistumasta erilaisiin toimintoihin kuten kerhoihin. Iäkkäät maahanmuuttajanaiset ovat olleet kiinnostuneita, ahkeria ja ennen kaikkea rohkeita osallistujia. Lisäksi he ovat olleet aktiivisuudellaan hyvä esimerkki nuoremmilleen.
Toisen opetusryhmän ikähaitari oli ensimmäistä ryhmää kapeampi ja keskiikä matalampi. Heistä peräti puolet sijoittui alkutasoltaan nollan tuntumaan,
ja loput tasoille 1-2. Lopputaso heillä vaihteli nollan ja 2,5 välillä. Sekä alkutason että lopputason perusteella ensimmäinen opetusryhmä sijoittui korkeammalle tasolle. Toisen ryhmän opiskelijoissa, joista suurin osa oli 40–50-vuotiaita naisia, oli aistittavissa selkeää passivoitumista ja tulevaisuusnäkökulman
puutetta. Mahdollisesti tähän vaikuttaa myös toisen ryhmän naisten kulttuurinen tausta: useat heistä tulivat kulttuureista, jossa naisen rooli on olla passiivinen ja kodin piirissä elämänsä viettävä. Tulevaisuus näillä naisilla näyttäytyi jatkuvan samanlaisena, kuin mitä elämä oli tähänkin asti ollut: kotona
perheen parissa, kotiasioita tehden. Toisaalta myös toisen ryhmän opiskelijoita pääsi opiskelemaan Naisten koulun jälkeen ja monien urasuunnitelma
selkiytyi. Eräs nainen innostui kuntouttavan työtoiminnan kautta keittiötyöstä ja pyrki heti Naisten koulun jälkeen työharjoitteluun keittiölle. Toinen puolestaan huomasi siivoustyön olevan sellainen, jota haluaisi tehdä ja hakeutui
Naisten koulun jälkeen laitoshuoltajan koulutukseen.
Kun verrattiin jokaisen naisen alkutilannetta lopputilanteeseen, huomattiin,
että edistystä on tapahtunut. Vaikka esimerkiksi kielitaito ei ollut huomattavasti parantunut tai nainen ei ollut päässyt elämässään niin sanotusti ”näkyvästi” eteenpäin, osan kohdalla oli tehty pientä ja usein näkymättömiin jäävää työtä aktiivisuuden ja elämäntilanteen parantamiseksi. Muutamaa naista
oli esimerkiksi autettu saamaan apua terveysongelmiinsa. Toisten kohdalla oli
selvitetty sosiaalisia ongelmia. Jokainen Naisten koulussa opiskellut oli saanut
henkilökohtaista ohjausta ja tukea.
Naisten koulun kohderyhmä on tuen tarpeessa olevat maahanmuuttajanaiset. Valmennusryhmälle asetettujen muutosodotusten on oltava lähtökohtaisesti realistisia. Osalla alkutilanne oli erittäin heikko, ja toiveet esimerkiksi heidän työelämään sijoittumisestaan tai opiskelemaan pääsemisestä ovat
epärealistisia. Näiden naisten kanssa on edettävä pienin askelin myös tavoitteiden ja odotusten asettamisessa. Edistymiseksi on laskettava esimerkiksi se,
että naiset ovat rohkaistuneet hoitamaan asioitaan itse, soittamaan virastoihin ja varaamaan lääkäriaikoja. Osa on oppinut verkkopankin käytön, mikä on
askel kohti itsenäistä asioiden hoitamista. Luku- ja kirjoitustaidottomat ihmiset ovat oppineet lukemaan ja kirjoittamaan, mikä on merkittävä edistysaskel
matkalla kohti itsenäistä elämää Suomessa.
Elämänlaatua parantavaksi seikaksi on laskettava esimerkiksi se, että naiset
ovat valmennuksen aikana saaneet kokea osallisuuden tunteita, ovat saaneet
onnistumisen kokemuksia ja luottamusta omiin taitoihinsa ja kykyihinsä. He
ovat saaneet kokemuksia erilaisista työtehtävistä ja suomalaisten kanssa toimimisesta. Muutamat naisista ovat hankkineet vapaaehtoistyössä tarvittavan koulutuksen kulttuurimentorin tukemana tai osallistuneet muunlaiseen
99
vapaa-ajantoimintaan. Eräs naisista on valmennukseen kuuluvan liikunnanopetuksen kautta innostunut hankkimaan itselleen liikuntaharrastuksen. Monissa
maahanmuuttajaperheissä ruokavalioon on tullut muutoksia uusien reseptien muodossa naisten saatua lisää tietoa terveellisestä ruokavaliosta. Tärkeitä
ovat olleet myös valmennuksen aikana saadut tiedot esimerkiksi tasa-arvosta ja terveydestä. Osa on selkeästi rohkaistunut ja reipastunut valmennuksen aikana. Valmennuksen alussa olleen terveystarkastuksen ansiosta naiset
ovat tulleet tietoisiksi sairauksistaan, joita he eivät itsenäisesti ole osanneet
hoidattaa.
Suurimpia menestystarinoita Naisten koulussa ovat jatko-opiskelupaikan
saaneet naiset. On ollut mukavaa seurata sitä, kuinka osa on löytänyt itsestään uusia osaamisalueita ja hakeutunut sitä kautta esimerkiksi työharjoitteluun jollekin tietylle alalle. Yksilöllisten jatkopolkujen avulla on mietitty jokaiselle naiselle suuntaa elämässä. Jokaiselle valmennukseen osallistuneelle
Naisten koulu on tarjonnut jotain, oli se sitten esimerkiksi urasuunnitelman
selkeytymistä, uskoa omiin kykyihin tai taitoa käyttää ompelukonetta.
100
9 Toimenpide-ehdotuksia
1. Naisten koulun kokemukset osoittavat, että hyvin toteutetun kotoutumisvaiheen jälkeenkin osa maahanmuuttajista on pysyvästi syrjäytymisvaarassa. Tarvitaan siis keinoja, joilla näitä henkilöitä aktivoidaan ja
joiden avulla heille annetaan tarvittavaa neuvontaa ja ohjausta. Kuntoutus on toimintaa, jonka tavoitteena on korjata, kompensoida ja ennaltaehkäistä sairauksia ja vammoja sekä niiden aiheuttamia ongelmia.
Kuntoutuksella pyritään tukemaan ihmisen työ- ja toimintakykyä ja sosiaalista selviytymistä arkielämässä ja elämänuran erilaisissa siirtymävaiheissa. Kuntoutuksen käynnistämisen perusteena voi olla sairaus, vamma, työkyvyn heikkeneminen, pitkäaikainen työttömyys tai sosiaalisen
syrjäytymisen uhka. Maahanmuuttajataustaisten ihmisten erityistarpeet
tulee sisällyttää osaksi kuntoutuksen kentän kehittämistä. Suomalaisessa palvelujärjestelmässä tulee osoittaa taho, jonka tehtäväksi annetaan
maahanmuuttajien kuntoutuspalvelujen organisointi ja kehittäminen.
2. Moni maahanmuuttajanainen hyötyisi työpaikoista, joissa vaikeassa työmarkkina-asemassa oleva ihminen voisi työskennellä omiin voimavaroihinsa sovelletulla tavalla pitkäjänteisesti, useamman vuoden ajan. Monet
naistenkoululaiset pitivät todella paljon koulutukseen sisältyvästä työpajasta, ja pysyvä pajatoiminta olisikin heille hyvä vaihtoehto jatkossa.
Pysyvään pajatoimintaan osallistuvalle ei tule asettaa suuria tavoitteita työllistymisen suhteen, sillä pajatoiminnalla on itsessään merkitystä
elämänhallintaa, vuorokausirytmiä ja toimintakykyä ylläpitävänä tai palauttavana. Pajaan tulee kuitenkin sisältyä myös työelämään suuntaavaa
toimintaa. Ohjaajien tulee osata ohjata eteenpäin työkokeilujen ja tuetun työllistymisen kautta niitä naisia, joilta löytyy motivaatiota ja kapasiteettia pyrkiä avoimille työmarkkinoille. Oulussa tarvitaan siis työpajoja, joissa aikuiset maahanmuuttajat voivat työskennellä pitkäjänteisesti.
3. Naisten koulu -projektissa on kehitetty valmennusmalli, joka on osoittautunut hyvin toimivaksi ja tarpeelliseksi. Naisten koulu on erinomainen
vaihtoehto kunnan tarjoamaksi koulutukseksi maahanmuuttajanaisille,
joilla on haasteita osallistua kokoaikaiseen työvoimakoulutukseen. Käytännönläheinen opetussuunnitelma ja pedagogiikka soveltuvat hyvin myös
kotoutumisajan koulutukseksi. Koulutuksen toteuttaja voi hyvin olla esimerkiksi vapaan sivistystyön oppilaitos tai kolmannen sektorin toimija.
101
4. Naisten koulua voidaan kehittää myös esimerkiksi kansanopistojen vapaan sivistystyön koulutuksena. Kuntouttava työtoiminta tulee siinä tapauksessa muuttaa esimerkiksi opintoihin kuuluvaksi työharjoitteluksi.
Työhallinnon näkökulmasta Naisten koulua tarkastellaan silloin omaehtoisena koulutuksena, johon osallistujat voivat osallistua työttömyysetuudella. Koulutuksen järjestäjän on tuolloin pystyttävä osoittamaan,
että koulutus on myös ammatillista osaamista ja pätevyyttä lisäävää.
5. Naisten koulussa on yhdistetty kuntouttavaan työtoimintaan ryhmämuotoinen opetus ja yksilökohtainen tavoitetyöskentely. Kokonaisuus
on osoittautunut osallistujien kannalta erittäin onnistuneeksi ja pedagogisesti perustelluksi. Mielenkiintoisen työkokemuksen ja laadukkaan koulutuksen yhdistäminen turvaa osallistujille hyvän aktivointimenetelmän. Opetushenkilöstön ja kuntouttavan työtoiminnan ohjaajien
(TYP) yhteistyöllä yhdessä asiakkaan kanssa voidaan löytää parhaat jatkopolut. Malli soveltuu kaikkien väestöryhmien kanssa työskentelyyn.
6. Naisten koulu on osoittanut, että maahanmuuttajanaisilla voi olla runsaasti erilaisia hoitamattomia terveysongelmia, joiden vuoksi heidän on
hyvä päästä kuntouttavaan työtoimintaan liittyvään terveystarkastukseen
ja saada terveyden itsehoitoon liittyvää opetusta. Maahanmuuttajanaisilla liittyy lääkärissä käynteihin paljon pelkoa ja epävarmuutta. He eivät
uskalla kertoa, jos eivät ymmärrä lääkärin puhetta ja annettuja hoito-ohjeita. Lääkärin määräämiä lääkkeitä syödään ilman, että ymmärretään,
mistä vaivassa on kysymys. Tämän vuoksi on suositeltavaa, että lääkärit antavat maahanmuuttajataustaisille potilaille kirjallisen ja selkokielisen selvityksen siitä, mikä potilasta vaivaa ja millaista hoitoa hänelle
suositellaan. Potilas voi sitten myöhemmin keskustella asiasta jonkun suomea taitavan ihmisen kanssa ja oppia ymmärtämään omaa tilannettaan.
7. Tulkin käyttöön liittyy maahanmuuttajanaisten tilanteessa usein runsaasti ongelmia. Tulkit ovat pienellä paikkakunnalla ja pienten etnisten yhteisöjen tilanteessa usein ihmisten sukulaisia tai tuttavia, jolloin ihmiset pelkäävät omien asioidensa paljastumista yhteisössä. Tulkkien vaitioloon ja
ammattietiikkaan ei luoteta. Monesti naiset eivät halua tulkkia asioimistilanteisiinsa – ja mitä henkilökohtaisempi ja vaikeampi asia on, sitä vastahakoisempia he ovat tulkin käyttöön. Viranomaisten ja auttajatahojen
tulee tiedostaa ongelma ja pyrkiä tilaamaan puhelintulkkauksia sekä kehittämään omia vuorovaikutustaitojaan maahanmuuttajataustaisten ihmisten kanssa. Naisten koulun työntekijät ovat toimineet ”tulkkina” monissa
herkissä tilanteissa, vaikka he eivät puhu asiakkaan äidinkieltä. Kommunikaatio on mahdollista, kun sen rakentaa todellisen kuuntelun ja yksikertaisten viestien pohjalle.
102
8. Naisten koulussa viranomaisyhteistyö valmennuksen rekrytointivaiheessa ja naisten ohjauksessa on toiminut hyvin. Sosiaaliviranomaiset tuntevat parhaiten humanitaarisista syistä tulleiden ihmisten tarpeet. Työvoimaviranomaisilla puolestaan on rekistereissään kaikki työttömiksi
työnhakijoiksi ilmoittautuneet henkilöt. Tiedetään kuitenkin, että suomalaisten miesten puolisoina tulleiden joukossa on sellaisia naisia, jotka tarvitsisivat Naisten koulun kaltaista elämänhallintaa lisäävää koulutusta, mutta jotka eivät välttämättä ole missään viranomaisrekistereissä.
Naisten koulu -valmennus olisi heistä monelle tärkeä voimaantumisen
ja tasa-arvon mahdollistaja, mutta usein tieto tästä mahdollisuudesta
ei heitä koskaan tavoita. Naisten koulu tulisikin saada pysyväksi toimintamuodoksi, josta eri tahot (mm. päivähoito) voisi aktiivisesti tiedottaa.
9. Kulttuurimentori on nimitys maahanmuuttajataustaiselle ohjaajalle, joka
hyödyntää toisten maahanmuuttajien kotouttamis- ja ohjaustyössä omia
kokemuksiaan maahanmuuttajana elämisestä Suomessa. Kulttuurimentorin toimintamalli on luotu Oulun Seudun Setlementissä ESR-rahoituksella
vuosina 2004–06 ja edelleen kehitetty Naisten koulu -projektissa. Hyöty
kulttuurimentorin työstä kotouttamis- ja maahanmuuttajatyötä tekevissä
työyhteisöissä koituu sekä maahanmuuttajataustaisille ohjattaville että
suomalaiselle työyhteisölle. Työyhteisöjen monimuotoisuus on rikkaus,
jota kannattaa tavoitella monestakin syystä!
103
Lähteet
Aboum, A. 2002. A critical assessment of the international monetary institutions in relation to gender and poverty. Teoksessa Gender, poverty and church
involvement: a report from a research conference in Uppsala, May 6–8, 2002.
Toim. Katharina Hallencreutz. Uppsala: Swedish Institute of Mission Research,
2005.
Akar, S. & Tiilikainen, M. 2009. Katsaus islamilaiseen maailmaan. Naiset, perhe ja seksuaaliterveys. Toim. Lipsanen, L. Väestötietosarja. Väestöliitto.
Alitolppa-Niitamo, A. 2010. Perheen akkulturaatio ja sukupolvien väliset suhteet. Teoksessa Maahanmuuttoja ja sukupolvet. Suomalaisen kirjallisuuden
seura. Toim. Martikainen, T. & Haikkola, L. Helsinki: Hakapaino.
Arvonen, A., Katva, L. & Nurminen, A. 2009. Maahanmuuttajanuori ja oppimisen haasteet – Näkökulmia oppimisvaikeuksien tunnistamiseen. Teoksessa Maahanmuuttajien oppimisvaikeudet. Toim. Nissilä, L. & Sarlin, H-M. Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy.
Anis, M. 2008. Sosiaalityö ja maahanmuuttajat. Lastensuojelun ammattilaisten ja asiakkaiden vuorovaikutus ja tulkinnat. Väitöskirja. http://www.doria.
fi/bitstream/handle/10024/35938/diss2008Anis.pdf?sequence=1 Viitattu
7.12.2010.
Buchert,U. & Vuorento, M. 12.4.2011. Kuntoutussäätiö. http://www.kuntoutussaatio.fi/files/586/13.25_-_Ulla_Buchert_Vuorento_-KuntPvt2011.pdf Viitattu 16.8.2011.
Erilaisten oppijoiden liitto. 2007. Erilaisen oppijan käsikirja. Helsinki: Erilaisten oppijoiden liitto.
Feldt, T. 2000. Sense of coherence: structure, stability and health promoting
role in working life. (Elämänhallinnan rakenne, pysyvyys ja terveyttä edistävä
merkitys työelämässä). Jyväskylä.
Hanhinen, H. Joste 2/2007. http://www.kansanterveys.info/joste/arkisto/etusivu-2/salutogeenisuus Viitattu 18.5.2010.
Haarakangas, K. 2008. Parantava puhe. Dialogisuus ihmissuhteissa, mielenterveystyössä ja psykiatrisessa hoidossa. Magentum. Helsinki: Hakapaino.
Hausmann, R., Tyson, L., & Zahidi, S. 2010. The Global Gender Cap Report.
World Economic Forum. Geneva, Switzerland, 2010.
104
Heikkilä, J. & Heikkilä, K. 2001. Dialogi. Avain innovatiivisuuteen. Vantaa:
WSOY.
Helsingin Sanomat, ”Tutkimus: Afganistan on maailman vaarallisin maa
naiselle” 16.6.2011.
Hyvönen, H. 2008. Koti Suomessa mutta kotimaa on Viro: Suomessa asuvien
virolaisäitien transnationaaliset sosiaaliset tilat. Teoksessa Maahanmuuttajanaiset: Kotoutuminen, perhe ja työ. Toim. Martikainen, T. & Tiilikainen, M.
Väestöliitto. Helsinki.
Härkäpää, K. & Peltola, U. 2005. Maahanmuuttajien työllistymisen tukeminen ja kuntoutusluotsaus. Majakka Beacon -hankkeen loppuraportti. Kuntoutussäätiön työselosteita. http://www.kuntoutussaatio.fi/files/174/Maahanmuuttajien_tyollistymisen_tukeminen_ja_kuntoutusluotsaus.pdf
Isaacs, W. 2001. Dialogi ja yhdessä ajattelemisen taito. Kauppakaari. Helsinki: Gummerus Kirjapaino Oy.
Joronen, M. & Salonen, A. 2006. Rasismi ja etninen syrjintä – ajatuksia ja tekoja. Teoksessa Rasismi ja etninen syrjintä Suomessa 2005. Toim. Salonen, A.
& Villa, S. Helsinki: Ihmisoikeusliitto.
Joronen T. 2007. Työmarkkinoiden monenlaiset maahanmuuttajanaiset:
Haaste suomalaiselle sukupuolijärjestelmälle. Teoksessa Maahanmuuttajanaiset: Kotoutuminen, perhe ja työ. Väestöliitto. Toim. Martikainen, T. & Tiilikainen M. Helsinki.
Järvikoski, A & Härkäpää, U. 2004. Kuntoutuksen perusteet. Helsinki: WSOY.
Järvikoski, A. 1996. Sisäinen elämänhallinta ja sosiaaliset paineet. Teoksessa
Elämänhallintaa etsimässä. Toim. Raitasalo, R. Kansaneläkelaitos. Sosiaali- ja
terveysturvan katsauksia 13. Helsinki.
Kakkuri, I. 2000. Lukemisen ja kirjoittamisen ongelmat elinikäisessä oppimisessa. Teoksessa Erityispedagogiikka ja aikuisuus. Toim. Ladonlahti, T. &
Pirttimaa, R. Espoo: Frencellin Kirjapaino Oy.
Karjalainen, J. & Karjalainen, V. 2010. Kuntouttava työtoiminta – aktiivista sosiaalipolitiikkaa vai työllisyyspolitiikkaa? Empiirinen tutkimus pääkaupunkiseudulta. http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/4aa5eb26-0e0e-4dac-928e4597d8c7a8d9
Kokko, R-L. 2006. Tulevaisuuden muistelu. Ennakointidialogit asiakkaiden
kokemina. Stakes. Vaajakoski: Gummerus Kirjapaino Oy.
105
Kotiranta, T. 2008. Aktivoinnin paradoksit. Väitöskirja. Jyväskylän yliopistopaino.
Kotouttamislain kokonaisuudistus. Sisäasianministeriö. 2010–11.
http://217.71.145.20/TRIPviewer/show.asp?tunniste=he+185/2010&base=e
rhe&palvelin=www.eduskunta.fi&f=WORD
Kukkurainen, M. 2006. Fibromyalgiaa sairastavien koherenssintunne, sosiaalinen tuki ja elämänlaatu. Oulu: Oulun yliopistopaino.
Kuntouttava työtoiminta. Sosiaali- ja terveysministeriö. http://www.stm.fi/sosiaali_ja_terveyspalvelut/sosiaalipalvelut/kuntoutus/kuntouttava_tyotoiminta Viitattu 22.3.2011
Kyllönen-Saarnio, E. 2005. Maahanmuuttajanaiset ja väkivalta: opas sosiaalija terveysalan auttamistyöhön. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö: Työministeriö: Monika-Naiset liitto.
Laaksonen, A. 2007. Maahanmuuttajaoppilaat erityiskouluissa. Turun yliopisto, Turku.
Lainiala, L. & Säävälä, M. 2010. Jos äiti osaa maan kieltä, hän on kuin kotonaan. Mitä helsinkiläiset pienten lasten maahanmuuttajavanhemmat ajattelevat
kieliopinnoista? Helsingin kaupungin opetusviraston julkaisusarja A1:2010.
Latomaa, S. 2007. Miten maahanmuuttajat kotoutuvat Suomeen – opinpolku
varhaiskasvatuksesta työelämään. Teoksessa Kohti tulevaisuuden kielikoulutusta. Kielipoliittisen projektin loppuraportti. Toim. Pöyhönen, S. & Luukka,
M-R. Jyväskylä: Jyväskylän yliopistopaino.
Kyllönen-Saarnio, E. & Nurmi, R. 2005. Maahanmuuttajanaiset ja väkivalta.
Opas sosiaali- ja terveysalan auttamistyöhön. Sosiaali- ja terveysministeriön
oppaita 2005:15. Helsinki: Yliopistopaino.
Lehtinen, U. 2000. Ammatillisuus ja käyttäjäkeskeisyys aikuiskasvatuksessa.
Teoksessa Erityispedagogiikka ja aikuisuus. Toim. Ladonlahti, T. & Pirttimaa,
R. Espoo: Frencellin Kirjapaino Oy.
Lehto, M. 2011. Kaikki mukaan! Osatyökykyiset työmarkkinoilla. Selvityshenkilön raportti. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 3011:5. http://www.stm.
fi/c/document_library/get_file?folderId=2872962&name=DLFE-14649.pdf
M a a h a n m u u tto v i ra sto . h tt p : / / w w w. m i g r i .f i / n e tc o m m /c o n te n t .
asp?path=8,2709,2722 Viitattu 25.8. 2011.
106
Martikainen, T. & Gola, L. 2007. Intian niemimaalta muuttaneiden naisten käsityksiä perheestä ja sukupuolirooleista. Teoksessa Maahanmuuttajanaiset: Kotoutuminen, perhe ja työ. Toim. Martikainen, T. ja Tiilikainen, M. Väestöliitto. Helsinki.
Martikainen, T. & Tiilikainen, M. (toim.) 2007. Maahanmuuttajanaiset: kotoutuminen, perhe ja työ. Väestöntutkimuslaitoksen julkaisusarja. Väestöliitto. Helsinki.
Mönkkönen, K. 2002. Dialogisuus kommunikaationa ja suhteena. Vastaamisen, vallan ja vastuun merkitys sosiaalialan asiakastyön vuorovaikutuksessa.
Väitöskirja. Kuopio: Kuopion yliopiston painatuskeskus.
Mönkkönen, K. 2007. Vuorovaikutus. Dialoginen asiakastyö. Helsinki: Edita
Prima Oy.
Nissilä, L., Vaarala, H., Pitkänen, K. & Dufva, M. 2009. Kaksi- ja monikielisten
kielelliset oppimisvaikeudet ja kielen oppimisen tuki. Teoksessa Maahanmuuttajien oppimisvaikeudet. Toim. Nissilä, L. & Sarlin, H-M. Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy.
Peltola, M. 2010. Ulossuljettu keskiluokka? Maahanmuuttajataustaiset nuoret, perhe ja yhteiskunnallinen asema. Teoksessa Maahanmuuttoja ja sukupolvet. Toim. Martikainen, T. & Haikkola L. Suomalaisen kirjallisuuden seura.
Helsinki: Hakapaino.
Peltola, U. & Metso, L. 2008. Maahanmuuttajien kuntoutumisen ja työllistymisen tukeminen Helsingissä. Kuntoutussäätiön tutkimuksia 79/2008.
Peltoniemi, A. 2009. Aikuisten maahanmuuttajien tuki. Teoksessa Maahanmuuttajien oppimisvaikeudet. Toim. Nissilä, L. & Sarlin, H-M. Keuruu: Otavan
Kirjapaino Oy.
Puhakainen, R. 2006. Maahanmuuttajataustaisiin naisiin kohdistuva väkivalta
ja syrjintä. Teoksessa Rasismi ja etninen syrjintä Suomessa 2005. Toim. Salonen, A. & Villa, S. Helsinki: Ihmisoikeusliitto.
Riihinen, O. 1996. Elämänhallinta käsitteen erittelyä ja ongelmia. Teoksessa
Elämänhallintaa etsimässä. Toim. Raitasalo, R. Kansaneläkelaitos. Sosiaali- ja
terveysturvan katsauksia 13. Helsinki.
Roos, J-P. 1987. Suomalainen elämä. Tutkimus tavallisten suomalaisten
elämänkerroista. Hämeenlinna.
107
Saarinen, A. 2007. Venäläiset maahanmuuttajat ”naisystävällisessä” Pohjolassa: kansalaisuus ja stigmatisoitunut identiteettti. Teoksessa Maahanmuuttajanaiset: Kotoutuminen, perhe ja työ. Toim. Martikainen T. & Tiilikainen M.
Väestöliitto. Helsinki.
Sata – komitean ehdotukset sosiaaliturvan uudistamisesta. 2009.
L o p p u r a p o r t t i . h t t p : / / w w w. s t m . f i / c / d o c u m e n t _ l i b r a r y / g e t _
file?folderId=39502&name=DLFESaraneva, K. 2002. Trauma ja pakolaisuus. Teoksessa Trauman monet kasvot.
Psyykkinen trauma sisäisenä kokemuksena. Toim. Haaramo, S. & Palonen, K.
Therapeia-säätiö.
Sarlin, H-M. 2009. Opiskelussa esiintyvät tuen tarpeet ja niihin vastaaminen
eri koulutusasteilla. Teoksessa Maahanmuuttajien oppimisvaikeudet. Toim.
Nissilä, L. & Sarlin, H-M. Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy.
Siim, P. 2007. Äidit ja heidän lapsensa: Perhesuhteista neuvottelua ylirajaisissa perheissä. Teoksessa Maahanmuuttajanaiset: Kotoutuminen, perhe ja työ.
Toim. Martikainen, T. & Tiilikainen, M. Väestöliitto. Helsinki.
Siitonen, J. 1999. Voimaantumisteorian perusteiden hahmottelua. Oulun opettajakoulutuslaitos. Oulun yliopisto.
Siljanen, T. &Lämsä, A-M. 2009. The changing nature of expatriation: exploring cross-cultural adaptation through narrativity. The International Journal of
Human Resource Management, 20:7.
Sisäasianministeriö. http://www.intermin.fi/intermin/bulletin.nsf/PFBD/
F2F0EEC504A65BCAC22578AA00313B9C
Viitattu 18.8.2011.
Sisäasiainministeriö. http://www.intermin.fi/intermin/home.nsf/pages/0BA8
FB29A87335EAC225767E00495CCD?opendocument Viitattu 25.8.2011.
Sosiaali- ja terveysministeriö. http://www.stm.fi/tasa-arvo/tasa-arvopolitiikka/valtavirtaistaminen Viitattu 25.8.2011
Stolt, E. 2006. Kulttuurimentori maahanmuuttajan kotoutumisohjaaja. Kokemuksia ESR-projektista. Saatavana sähköisessä muodossa: http://www.oulunsetlementti.fi/ystavyystalo/fi/index.html
Suomen UNIFEM. http://www.unifem.fi/naisetjakoyhyys_haavoittuvat.
php.10659.pdf. Viitattu 15.11.2010
108
Säävälä, M. 2007. Sukupuoli etnisen itseymmärryksen keskiössä: Naiseus,
avioliitto ja perhe Kosovon albaaninaisten puheessa. Teoksessa Maahanmuuttajanaiset: Kotoutuminen, perhe ja työ. Toim. Martikainen, T. & Tiilikainen,
M. Väestöliitto. Helsinki.
Tietoa aktivointisuunnitelmasta ja kuntouttavasta työtoiminnasta. TE-toimisto. http://www.mol.fi/toimistot/raisio/esitelomake/kuntouttava%20tyotoiminta.pdf Viitattu 22.3.2011
Tiilikainen, M. 2007. Somaliäidit ja transnationaalinen perhe. Teoksessa Maahanmuuttajanaiset: Kotoutuminen, perhe ja työ. Toim. Martikainen, T. & Tiilikainen, M. Väestöliitto. Helsinki.
Tilastokeskus. http://www.stat.fi/tup/seutunet/ouluseutu_tyollisyys.html Viitattu 19.8.2011
Trux, M-L. 2009. Maahanmuuttajataustaisten erityinen tuki ammatillisessa
koulutuksessa. Teoksessa Maahanmuuttajien oppimisvaikeudet. Toim. Nissilä,
L. & Sarlin, H-M. Keuruu: Otavan Kirjapaino Oy.
Varjonen, S. 2007. Enemmän on ollut valoisia puolia: Maahanmuutto osana
elämäntarinaa. Teoksessa Maahanmuuttajanaiset: Kotoutuminen, perhe ja
työ. Toim. Martikainen, T. & Tiilikainen, M. Väestöliitto. Helsinki.
109
LIITE 1
Opiskelija
A
B
C
D
E
F
G
H
I
J
K
L
M
N
O
P
Q
R
S
T
U
V
X
Y
Z
∑= 25
Ikä*
63
60
60
63
41
36
38
58
39
27
46
48
39
40
56
41
45
41
42
49
58
35
43
36
46
X– : 46
max: 64
min: 27
X–
Alkutaso
2
0,5
0,5
0
1
1,5
2,5
0
1
1
1
1,5
2,5
2
1
2
2
0,5
0,5
0
0,5
1
0,5
0
1,5
: 1,06
max: 2,5
min: 0
Lopputaso
3
1,5
1
0,5
1
2,5
3
0
2
1
1,5
2
3
2,5
2
2,5
2
1,5
2
0,5
0,5
2,5
1
0
2
X– : 1,64
max:3
min:0
Muutos
+1
+1
+0,5
+0,5
+1
+0,5
+1
+0,5
+0,5
+0,5
+0,5
+1
+0,5
+1
+1,5
+0,5
+1,5
+0,5
+0,5
X– : +0,58
max: +1,5
min: 0
• Ikä laskettu syntymävuoden ja valmennukseen osallistumisvuoden mukaan
110
Liite 2
Naistenkoululaisten alkutasot ja lopputasot
sekä niiden selitykset taitotasoittain
Taitotaso 0–0,5
AlkutasoLopputaso Muutos
0,5
1,5
+1
0,5
1
+0,5
0
0,5
+0,5
0
0
0,5
1,5
+1
0,5
2
+1,5
0
0,5
+0,5
0,5
0,5
0,5
1
+0,5
0
0
∑:10
: +0,55
X–
Suurin osa naistenkoululaisista sijoittuu alkutasonsa perusteella tasolle 0–0,5.
Kielitaidoltaan nämä naiset ovat todella heikkoja ja heillä on jatkuva tuen tarve. Nollatasolta aloittaneista naisista puolet myös jäi lopputasoltaan nollan ja
0,5:n tasolle. Sen sijaan motivoituneimmissa ja innokkaimmissa naisissa näkyi
selkeä muutos alkutilanteeseen verrattuna ja he saavuttivat lopputason välillä
1–2. Keskiarvoisesti alkutasolta 0 lähteneiden muutos oli +0,55 yksikköä, mikä
selittyy sillä, että monet heistä jäivät sille tasolle, mistä aloittivat tai nousivat
0:sta 0,5:een. Nollatasolta aloittaneille ja nollan tuntumaan jääneille naisille tyypillisinä piirteinä voidaan pitää erittäin heikkoa kielitasoa sekä oppimisessa ilmeneviä huomattavia hidasteita tai jopa esteitä. Keski-iältään alkutason 0 naiset ovat 51 vuotta.
111
Taitotaso 1–1,5
AlkutasoLopputaso Muutos
1
1
1,5
2,5
+1
1
2
+1
1
1
1
1,5
+0,5
1,5
2
+0,5
1
2
+1
1
2,5
+1,5
1,5
2
+0,5
∑:9
– : +0,67
X
Alkutasolle 1–1,5 sijoittui yhdeksän naista. Tällä tasolla ainoastaan kaksi naista
jäi aloitustasolle, muilla itseohjautuvuuden katsottiin lisääntyvät vähän (+0,5
yksikköä) tai huomattavasti (+1,5 yksikköä). Muutos tasolta 1 aloittaneilla naisilla oli keskiarvoisesti +0,67 yksikköä, mikä on koko ryhmän keskiarvoa hieman parempi. Keski-ikä heillä oli 41,5 vuotta. Tyypillinen piirre näillä naisilla
oli se, että he kyllä osoittivat aktiivisuutta ja innostuneisuutta Naisten koulussa, mutta aktiivisuus ei jatkunut koulupäivän tai valmennuksen jälkeen.
Osalla mies oli esteenä itsenäistymiselle, osa puolestaan eli vahvasti kahden
kulttuurin välissä, mikä vaikeuttaa suomalaiseen yhteiskuntaan kiinnittymistä
huomattavasti. Osalla oli sosiaalisia ongelmia, mitkä estivät suuremman osallisuuden. Kielitaidoltaan alkutason 1 naisilla olisi potentiaalia kehittyä huomattavasti, sillä pohjataidot heillä on kunnossa. Alkutasolta 1 nousi myös
niin sanottuja menestystarinoita; naisia, jotka innostuivat Naisten koulun aikana opiskelusta ja hakeutuivat oppilaitoksiin. Edistystä tapahtui heidän kohdallaan merkittävästi.
112
Taitotaso 2–2,5
AlkutasoLopputaso Muutos
2
3
+1
2,5
3
+0,5
2,5
3
+0,5
2
2,5
+0,5
2
2,5
+0,5
2
2
∑:6
X– :+0,5
Taitotasolle 2 alkutasonsa mukaan sijoittui Naisten koulun opiskelijoista kuusi naista. Tyypillistä heille on hyvä kielitaito, tulevaisuuteen suuntautuminen
ja kiinnostus opiskella ja hankkia töitä. Lopputason 3 saavuttaneet opiskelijat ovat onnistuneet hankkimaan opiskelupaikan tai tekevät kovasti töitä sen
eteen. He suhtautuvat elämäänsä Suomessa positiivisesti ja uskovat tulevaisuuteen. Muutosta tässä ryhmässä oli keskimäärin +0,5 yksikköä, mikä selittyy sillä, että naiset olivat jo alkutasoltaan korkealla.
Ainoastaan yksi alkutason 2 naisista jäi sille tasolle, miltä aloitti. Kyseinen nainen on kielitaidoltaan edistynyt ja pystyisi halutessaan vaikka mihin. Ongelmallista hänen kohdallaan on oman motivaation puute, sillä hän ei tunnu innostuvan mistään ja on erittäin passiivinen. Kuten aikaisemminkin todettiin,
toisen ihmisen puolesta ei voi voimaannuttaa ja kyseisen naisen kohdalla tämä
on ollut pakko hyväksyä. Potentiaalia kyseisellä naisella olisi vaikka mihin, jos
hän vain itse haluaisi tehdä muutoksia tulevaisuutensa ja elämänsä suhteen.
Keski-iältään taitotason 2 alkutasokseen saaneet olivat 44,3 vuotta.
113
Liite 3
Valmennusryhmä1
Opiskelija
A
B
C
D
E
F
G
H
I
J
K
L
M
∑: 13
Ikä*
63
60
60
63
41
36
38
58
39
27
46
48
39
–X : 47,5
max: 63
min:27
Alkutaso
2
0,5
0,5
0
1
1,5
2,5
0
1
1
1
1,5
2,5
–X : 1,15
max: 2,5
min:0
Lopputaso
3
1,5
1
0,5
1
2,5
3
0
2
1
1,5
2
3
–X :1,69
max: 3
min:0
Muutos
+1
+1
+0,5
+0,5
+1
+0,5
+1
+0,5
+0,5
+0,5
–X : +0,6
max:+1
min:0
*Ikä syntymävuoden mukaan
Naisten koulun ensimmäisessä opetusryhmässä opiskelijoita oli yhteensä 13,
joista yksi keskeytti valmennuksen päästyään opiskelemaan. Ryhmän keski-ikä
oli 50,5 vuotta, iän puolesta hajontaa oli välillä 27–63 vuotta.
Ensimmäisen opetusryhmän taitotaso oli alussa keskimääräisesti tasolla 1,15
ja vaihtelua esiintyi välillä 0–2,5. Ryhmässä oli siis todella hyvän motivaation
ja kielitaidon omaavia ja toisaalta erittäin suuren avuntarpeessa olevia. Myös
ikähaitari ryhmässä oli suuri. Lopputasoltaan ensimmäinen valmennusryhmä
saavutti keskiarvoisesti lukeman 1,69. Vaihtelua oli välillä 0–3. Muutos oli keskiarvoisesti +0,6 yksikköä.
114
Valmennusryhmä 2
Opiskelija
N
O
P
Q
R
S
T
U
V
X
Y
Z
∑:12
Ikä
40
56
41
45
41
42
49
58
35
43
36
46
–X : 44,3
max: 58
min: 35
Alkutaso
2
1
2
2
0,5
0,5
0
0,5
1
0,5
0
1,5
–X : 0,96
max: 2
min:0
Lopputaso
2,5
2
2,5
2
1,5
2
0,5
0,5
2,5
1
0
2
–X : 1,58
max: 2,5
min:0
Muutos
+0,5
+1
+0,5
+1
+1,5
+0,5
+1,5
+0,5
+0,5
–X : +1,25
max: +1,5
min:0
Naisten koulun toisen opetusryhmän keski-ikä oli hieman ensimmäistä ryhmää alempi, 45,3 vuotta. Myös ryhmän ”ikähaitari” (36–59v.) oli ensimmäistä ryhmää kapeampi. Alkutasolta toisen ryhmän naisista peräti puolet oli tasolla 0–0,5, ja loput tasoilla 1–2. Lopputasoltaan naiset sijoittuivat tasoille
0–2,5 keskiarvon ollessa 1,58.
115
Liite 4
Naisten koulu
– Arjen taidot maahanmuuttajanaisille
Valmennusohjelma
Oulun Seudun Setlementti ry:ssä
7.10.2009–31.5.2010 ja
1.9.2011–31.5.2012
KUKA VOI TULLA NAISTEN KOULUUN?
Naisten kouluun valitaan Oulussa asuvia työttömiä maahanmuuttajanaisia,
jotka ovat asuneet Suomessa yli kolme vuotta ja tarvitsevat lisää tietoja ja
taitoja.
Jos haluat päästä mukaan valmennusohjelmaan, on tärkeää, että olet motivoitunut ja aktiivinen opiskelemaan luokassa ja työskentelemään erilaissa tehtävissä. Valmennusryhmä on monikulttuurinen, joten sinun pitää olla avoin
toisia kulttuureita kohtaan.
MITÄ NAISTEN KOULUSSA OPITAAN?
Naisten koulun ideana on oppia hyvin käytännöllisiä taitoja, joita nainen tarvitsee suomalaisessa yhteiskunnassa kansalaisena, työntekijänä ja perheenäitinä.
Suomen kielen taito vahvistuu, kun kieltä opitaan eri oppiaineissa ja käytännön työtehtävissä.
Naisten koulussa opitaan iloisessa ja rauhallisessa ilmapiirissä. Käsitellään
asioita, jotka ovat kaikille naisille tärkeitä.
116
VALMENNUKSEN SISÄLTÖ
Naisten koulu kestää syksyllä 15 viikkoa ja keväällä 20 viikkoa. Ohjelmaan kuuluu opetusta luokassa kolmena päivänä viikossa ja kuntouttavaa työtoimintaa
kahtena päivänä viikossa Setlementissä.
Valmennus järjestetään Setlementin talossa, Kaarretie 14
Opetuspäivien ohjelma:
Suomen kieli (100 tuntia)
Naisena suomalaisessa yhteiskunnassa (160 tuntia)
Kädentaidot (80 tuntia)
Kodintaidot (80 tuntia)
Liikunta ja terveys (80 tuntia)
Tietotekniikka (40 tuntia)
Työtoimintapäivien ohjelma:
osallistut erilaisiin käytännön tehtäviin Setlementissä neljä tuntia päivässä
tutustut erilaisiin työpaikkoihin
HAKEMINEN NAISTEN KOULUUN
Lähetä hakemus Setlementtiin
Kurssin hakijat haastatellaan
12 opiskelijapaikkaa
Lisätietoja Naisten koulusta antavat:
Liisa Viren
p. 040 562 6556
Luz Peltoniemi p. 044 786 7089
Naisten koulu
Oulun Seudun Setlementti ry
Kaarretie 14, 90500 Oulu
www.ystavyystalo.fi
117
118
119
120