www.aikashop.fi Nro 35 28. elokuuta 2014 RV Ristin Voitto Digi- Ristin voitto << PRO1 - Itella Posti Oy << Itella Green Skolekalenteri w w w. r i s t i n v o i t t o . f i Päivi Isoaho (toim.) ”Tervehdys lämmittää maahanmuuttajia" Erityisopettaja Marja-Liisa Perttulan sydän sykkii muukalaisille. Sivu 2 Kirjahyllysi kertoo sinusta paljon »Teemana kirjailijat, lukeminen ja lukijat Sivut 10–11, 16–19 »Lähetysseurakunnan kerho polttopisteessä Sivu 4 ■ Suomen juutalaiset: antisemitismiä on Sivut 6–7 ■ Anton Laurila ylistää Sivut 14–15 Pääkirjoitus » Mistä ihmeestä aikaa seurakunnalle? Sivu 3 » puheenaihe » uutiset » keskustelu » usko ja elämä » ajassa » radio-TV » ilmoitukset 2 puheenaihe 28. elokuuta 2014 RV RV Ristin Voitto Seurakunnalla mahdollisuuksien paikka kotoutumisessa ”Maahanmuuttajatyö on kotimaantyötä” Pauliina Perttula Marika Anttila Erityisopettajana ja asiantuntijana toimiva Marja-Liisa Perttula on seurannut näköalapaikalta suomalaisen yhteiskunnan M kansainvälistymistä. aahanmuuttajien parissa työskentelevä erityisopettaja Marja-Liisa ”Marsa” Perttula rohkaisee seurakuntia vaivaamaan aivonystyröitään maahanmuuttajatyön kehittämiseksi. Siitä hyötyvät kaikki. Maahanmuuttajalle seurakunta voi tarjota kotoutumista edistävän, turvallisen yhteisön. Tulijat puolestaan rikastuttavat ja elävöittävät seurakuntaelämää. – Useimmat Suomeen tulevista maahanmuuttajista ovat taustaltaan kristittyjä. Heillä tuppaa olemaan paljon luonnollisempi ja välittömämpi suhtautuminen uskonasioihin kuin meillä suomalaisilla, jotka usein tyydymme pitämään ajatuksemme piilossa. He tuovat seurakuntaan kasvua ja saavat aikaan totuttujen toimintatapojen päivittämisen tarvetta, Perttula toteaa kokemuksen rintaäänellä. Monikulttuurinen seurakunta Tilastokeskuksen mukaan Suomeen muuttaa vuosittain lähes 20 000 ulkomaalaista esimerkiksi työn, opiskelun tai avioliiton vuoksi. Pieni vähemmistö maahanmuuttajista on kiintiöpakolaisia tai turvapaikanhakijoita. Suurin osa Suomeen muuttajista on parhaassa työiässä olevia perheellisiä aikuisia. Yli puolet ulkomaalaistaustaisista asuu maamme kymmenessä suurimmassa kaupungissa. Esimerkiksi Helsingin väestöstä vieraskielisiä oli viime vuoden alussa 12 prosenttia, mikä tarkoittaa yli 70 000:ää asukasta. Myös Perttulan kotiseurakunnassa Helsingin Saalemissa lähes 40 kansallisuudesta koostuva vieraskielisten joukko muodostaa yli kymmenesosan seurakunnan jäsenmäärästä. Näkinkujan temppelillä järjestetäänkin säännöllisesti lingalan, ranskan-, thain-, farsin-, arabian- sekä englanninkielisiä tilaisuuksia. Perttula on ollut useita vuosia Saalemin lähetystoimikunnassa ja mukana muun muassa laatimassa seurakunnan maahanmuuttajatyön strategiaa. Äskettäin maahanmuuttajatyö lohkaistiin lähetystoimikunnasta omaksi maahanmuuttajatyöryhmäksi, johon Perttulakin siirtyi. – Se oli hyvä ratkaisu, sillä maahanmuuttajatyö on mielestäni kotimaantyötä ja konkreettisesti läsnä oleva osa seurakunnan arkea. Lähetyskenttä löytyi kotimaasta Perttulalla itsellään on pitkä kokemus työskentelystä maahanmuuttajien parissa. Valmistuttuaan opettajaksi 1980-luvun lopussa hän opiskeli Kaliforniassa maahanmuuttajien opettamista – mielessään jo Kristillinen viikkolehti ■ Vuodesta 1912 ■ Päätoimittaja Leevi Launonen Suomen helluntaiseurakuntien julkaisu ■ 103. vuosikerta, ISSN 0355-4155 ■ www.ristinvoitto.fi Toimituksen postiosoite rv.toimitus@aikamedia. fi ■ Aikamedia/RV-lehti, Jäspilänkatu 2, 04250 KERAVA ■ fax (09) 495 676 Mistä ihmeestä aikaa seurakunnalle? teitä, ja kulttuurishokki voi olla rajukin. Myös seurakuntaan sopeutuminen edellyttää tulijalta voimia ja yritteliäisyyttä. Perttulan mukaan kotoutumista eli integroitumista seurakuntaan voidaan tukea monin eri tavoin. – Seurakunnan toiminta kannattaisi suunnitella niin, että maahanmuuttajien osallistumiselle ei olisi turhia kynnyksiä. Siihen saa parhaita vinkkejä tietysti heiltä itseltään. Perttula kehottaa myös tekemään arkisia havaintoja seurakuntaelämän keskellä: Onko jumalanpalveluksissa kuulijoina maahanmuuttajia? Istuvatko he tiukasti omana ryhmänään vai onko heillä jo suomalaisia ystäviä seurakunnassa? Onko eri palvelutehtävissä maahanmuuttajia? Käykö pyhäkouluissa ja lastenleireillä maahanmuuttajataustaisia lapsia? Entä saako maahanmuuttajanuori nuortenilloissa kavereita? Saavuttaako seurakunnan perhetyö myös maahanmuuttajataustaiset perheet, ja tunnistetaanko heidän tarpeitaan? Entä tavoittaako seurakunnan tiedotus vieraskieliset? Mitä enemmän ei-vastauksia kertyy, sitä enemmän toimintatavoissa on vielä kehitettävää. – Seurakunnan johdon suhtautuminen maahanmuuttajiin ja monikulttuurisuuteen näkyy myös muun muassa saarnoissa ja opetuksessa. Katsekontakti tuntuu hyvältä Marsa Perttula toivoo, että mahdollisimman monet uskovat rohkaistuisivat kohtaamaan paikkakunnalle muuttaneita ulkomaalaisia. Omia rasistisia ajatuksia ja tunteita ei kannata pelästyä. – Ei ole olemassa ihmistä, ei edes kristittyä, joka olisi rasismista vapaa. Omia asenteitaan ja ennakkoluulojaan kuitenkin voi ja pitääkin työstää, erityisopettaja kannustaa. lapsuudessa syntynyt ajatus lähetystyöstä. Samaan aikaan Suomeen alkoi kuitenkin saapua maamme mittakaavassa runsaasti pakolaisia ja turvapaikanhakijoita. Kun Perttula palasi kotimaahan, hän totesi, että hänen osaamistaan tarvittiinkin täällä. Siitä alkoi työura maahanmuuttajien opettajana. – Varsinaisen opetustyön lisäksi pääsin suunnittelemaan linjauksia ja pedagogisia toimintamalleja maahanmuuttajaopetukseen. Lisäksi asialle antautunut nainen on alusta asti kiertänyt kouluttamassa ja rohkaisemassa koulujen henkilöstöä koulumaailman muuttuessa yhä monikulttuurisemmaksi. Aihe innosti Perttulaa niin, että hän jatkoi opintojaan ja teki sivulaudaturopinnot sekä pari pientä tutkimusta kotoutumisen problematiikasta. – Olen saanut olla näköalapaikalla seuraamassa suomalaisen yhteiskunnan kansainvälistymistä. Sydämeeni syttyi tuolloin kipinä, joka palaa edelleen ja jota pidän Jumalan kutsuna. Kulttuurishokki voi olla voimakas Seurakunnan maahanmuuttajatyössä on Perttulan mukaan kaksi yhtä tärkeää painopistealuetta: kotoutumisen tukeminen ja maahanmuuttajan omankielisen hengellisen osallistumisen mahdollistaminen. Uuteen kulttuuriin sopeutuessaan maahanmuuttaja joutuu ylittämään useita es- pääkirjoitus 3 28. elokuuta 2014 Yksittäiset seurakuntalaiset voivat pienillä asioilla vaikuttaa suuresti maahanmuuttajan kotoutumiseen. – Katsekontakti ja tervehtiminen ovat asioita, jotka tuntuvat hyvältä kenestä tahansa. Seuraavalla kerralla voi jo kysyä nimeä ja selvitellä, kuinka hyvin toinen ymmärtää suomen kieltä. Sitten voi vaihtaa kuulumisia ja antaa vinkkejä arjen asioihin, Perttula rohkaisee. – Jos vielä kutsuu maahanmuuttajan kotiinsa, on tarjonnut näkökulmaa omaan arkeensa ja tehnyt arvokkaan aloitteen ystävystymiselle. Useiden seurakuntakasvua mitanneiden tutkimusten mukaan seurakunnat kasvavat juuri ystävyysevankelioimisen kautta – siis siten, että uskova kiinnostuu lähimmäisestään, tutustuu häneen ja kertoo omasta uskostaan sanoin ja teoin. – Maahanmuuttajalla ei yleensä ole vielä valmiita ystävyyssuhteita ja tukiverkostoja Suomessa, ja hän on erityisen avoin uusille ihmissuhteille. On sääli, jos suomalaiskristityt eivät antaudu maahanmuuttajien kanssa keskusteluihin ja kerro elämästään, arvoistaan sekä uskostaan. Omankielinen ryhmä tarjoaa vertaistukea Kotoutumisprosessista huolimatta vieraassa kulttuurissa on antoisaa kuulla hengellistä opetusta myös omalla äidinkielellään ja tavata muita samaa kieltä puhuvia. – Omankielisessä ryhmässä on usein mahdollista kokea tuttua ja turvallista hengellistä ja muutakin kulttuuria, jossa itse on saanut elää. Ryhmä tarjoaa myös vertais- On sääli, jos suomalaiskristityt eivät antaudu keskusteluihin maahanmuuttajien kanssa. tukea: lohdutusta ja voimia kotimaan ikävässä sekä malleja Suomeen sopeutumiseen, Perttula kertoo. Samalla hän pitää kuitenkin tärkeänä, että omankieliset hengelliset ryhmät ovat kiinteästi yhteydessä siihen suomenkieliseen seurakuntaan, jossa ne kokoontuvat. – Omankielisten ryhmien vetäjien tulisi itse olla esimerkkinä seurakuntaan integroitumisesta eli suomen kielen oppimisesta ja osallistumisesta myös seurakunnan suomenkieliseen toimintaan. SYKSYN ALKU tuo mukanaan vanhat tutut elämän rutiinit. Koulut, päiväkodit ja työt alkavat. Niin myös seurakunnan toiminta ja eri palvelutehtävät. Jokainen joutuu jälleen miettimään, mihin aikansa laittaa. Kai se vanha totuus pitää vieläkin paikkaansa: aikaa löytyy sille, mitä pitää tärkeänä! Onko siis seurakunta tärkeä? Mikä on sen henkilökohtainen merkitys? Nimittäin samanlaista vanhanaikaista talkookulttuuria ja yhteisöön sitoutumista ei enää ole kuin ennen vanhaan. Nyt mennään yksilöllisten tarpeiden ja trendien perässä. Aika on muuttunut. Myös siinä mielessä, että työ- ja opiskeluelämä ovat hyvin intensiivisiä. Töissä vaaditaan paljon ja kotiin tullaan poikkiväsyneenä. Ja sitten ovat vielä erilaiset perhetilanteet. Lasten kuljettaminen hoitoon ja harrastuksiin. Mistä löytäisi aikaa itselleen edes hetken päivästä? Annetaanko seurakuntayhteydelle se aika, mikä jää harrastuksilta, tv-sarjoilta ja ylitöiltä? Käydäänkö jumalanpalveluksissa silloin, kun ei varmasti ole muuta tekemistä. Tuodaan lapsia kerhoihin, pyhäkouluihin ja leirille, jos heidän harrastuksistaan sattuu jäämään aikaa? Eihän kalliita harrastuksia voi jättää väliin ja niihin pitää todellakin sitoutua? On tärkeä kysyä, mitä seurakuntayhteys merkitsee. Ensiksikin uskova on hengellisen opetuksen ja ohjauksen piirissä – hän saa siitä voimaa kaikkeen, myös työ- Onko minulla siis aikaa Jeesukselle? Arvokasta auttamistyötä Perttula arvostaa kovasti sitä työtä, jota monilla vastaanottokeskuspaikkakunnilla tehdään vasta maahan tulleiden parissa. – Minulla on ollut monta opiskelijaa, jotka ovat kertoneet, miten paljon joku tietty kristitty auttoi häntä silloin, kun hän oli aivan outo ja muukalainen. Näitä laupeuden osoittajia tarvitaan tulevaisuudessa entistä enemmän: esimerkiksi pääkaupunkiseudulla vieraskielisten asukkaiden ennustetaan muodostavan vuonna 2030 jo noin viidennekseen väestöstä. kuka Marja-Liisa ”Marsa” Perttula » työskentelee erityisopettajana ammatillisessa oppilaitoksessa syrjäytymisvaarassa olevien maahanmuuttajanuorten ryhmässä » opiskellut Kalifornian Pasadenassa World Mission Centerissä maahanmuuttajien opetusta 1989–1990 » kotiseurakunta Helsingin Saalem, jossa maahanmuuttajatyöryhmän jäsen » naimisissa, 3 lasta hönsä. Toiseksi Jumala vahvistaa ja siunaa seurakuntansa palvelutehtävien kautta. Näin Jumala on sen säätänyt. Valitsemalla seurakuntayhteyden uskova tunnustaa, että on ihminen ja inhimillinen, eikä pärjääkään yksin. Sieluvihollinen nimittäin pyrkii valheineen sokeuttamaan uskovan. Näkökyky lyhenee, usko ja toivo tulevaan hiljalleen vähenevät, elämän haasteet ja toimeentulon murheet ja läheisten taistelu täyttävät mielen. Elämästä tulee vain murehtimista. Tarvitsemme seurakuntaa muistuttamaan suuresta Jumalasta, jolle voimme kantaa murheemme. Lisäksi tärkeä ehtoollisyhteys muistuttaa koko elämän perustasta, Jeesuksen sovitustyöstä, ja johtaa voiman lähteelle. Uskovien rukousyhteys ja yhteinen Jumalan palvelus tuovat hengellistä voimaa. Olla osa voittoisaa joukkoa, jota tuonelan portitkaan eivät voita! Seurakunta on siis tärkeä hengellinen periaate. Kun uskova käsittää seurakunnan tärkeyden, hän löytää sille myös aikaa. Hän tuo lapsensa pyhäkouluun ja näkee sen vaivan, että tulee väsyneenäkin uskovien yhteyteen. Ja virkistyy! Hän kasvattaa lapsensa Jeesuksen tuntemiseen seurakunnan avulla. Hän myös antaa oman lahjansa palvelutehtäviin. Kristinusko on todellakin yhteisöusko, yksin ei voi uskoa Jumalaan. Jumalan suunnitelma on seurakunta. Pitäisikö seurakunta olla kalenterissa merkintöinä niin kuin muutkin tärkeät asiat? Varmasti oikea kysymyksen asettelu lähtee Jeesuksesta. Onko minulla siis aikaa Jeesukselle? Jos hänelle on aikaa, löytyy aikaa myös hänen seurakunnalleen. Enhän voi elää ilman häntä, enkä hänen seurakuntaansa! Usko Katto Miten kristityt voisivat torjua antisemitismiä? jälkeen, kun Israel aloitti sotatoimet Hamasia ja muita gazalaisia terroristijärjestöjä vastaan heinäkuussa, Euroopassa on nähty merkittävä juutalaisvastaisten vihanpurkausten aalto. Tyypillistä mielenilmauksille ja väkivallalle on ollut kaikkien eri maissa asuvien juutalaisten syyttäminen Israelin tekemisistä. Vaikka tilanne on Suomessa ollut parempi, julkinen antisemitismi ei ole vierasta täälläkään. Yhtenä näkyvimpänä esimerkkinä toimii tavarataloyhtiö Kärkkäisen mainoslehtenä aiemmin toimineen Magneettimedia-julkaisun juutalaisvastaisen kirjoittelun jatkuminen, taannoisesta käräjäoikeuden tuomiosta huolimatta. SEN Mitä suomalaiset kristityt voisivat tehdä antisemitismin vastustamiseksi, Helsingin juutalaisen seurakunnan hallintojohtaja Dan Kantor? – Olisi tärkeää, että ilmiöstä keskusteltaisiin julkisuudessa. Että ihmiset tiedostaisivat ongelman, joka juutalaisten kollektiivisen syyllistämisen taustalla on. Usein ihmiset eivät nimittäin varmaan edes tiedosta, että heidän asenteissaan on kyse antisemitismistä. – Lisäksi olisi hyvin toivottavaa, että Magneettimedian kirjoitteluun reagoisivat muutkin kuin juutalaiset. Se antaisi asialle pontta, eikä syntyisi kuvaa, että aina ne juutalaiset valittavat. Kuka tahansa voi esimerkiksi tehdä julkaisusta tutkintapyynnön. Historian aikana ei-juutalaisen valtaväestön edustajat ovat monissa maissa osoittaneet solidaarisuuttaan juutalaisia kohtaan käyttämällä pukeutumisessaan juutalaisia tunnuksia. Miten Suomen juutalaiset suhtautuvat tällaisiin solidaarisuuden osoituksiin; mitä jos esimerkiksi kristitty mies haluaisi vastustaa antisemitismiä pukeutumalla kipaan? – Mielestäni se olisi hieno symbolinen ele. Uutinen viime viikkoina eri puolilla maailmaa tapahtuneista juutalaisvastaisista hyökkäyksistä, vandalismista ja uhkauksista sivulla 6. Usein ihmiset eivät varmaan edes tiedosta, että heidän asenteissaan on kyse juutalaisvastaisuudesta.