Isostelun lyhyt oppimäärä

ISOSTELU
LYHYT OPPIMÄÄRÄ
Nimi: ___________________________________________
1. LUKU – ISONEN
MIKÄ ON ISONEN?
P UUTTUVA RENGAS
S EURAKUNTANUORI
Isonen toimii linkkinä leiriläisten ja vetäjien välillä.
Hän puhuu leiriläisille vetäjien ajatuksia ja vetäjille
leiriläisten ajatuksia.
Isoseksi lähtee monenlaisia ihmisiä. Keneltäkään ei
voida velvoittaa henkilökohtaista uskoa. Jonkinlaista leimaa joutuu silti kantamaan otsassaan isoskoulutuksesta alkaen. Isosta pidetään mallikappaleena
seurakuntanuoresta. Se saa olla ylpeyden aihe.
Siksi osallistuminen muuhun seurakunnan toimintaan ei ole kiellettyä. Hyvä on pohtia, millainen
olen isosena ja ihmisenä? Missä löytyy kasvunvaraa? Millaisen kuvan annan seurakunnasta?
I SOVELI JA ISOSISKO
Leirin vetäjät näyttävät helposti kaukaisilta aikuisilta. Lähempänä omaa ikää oleva isonen on helpompi kohdata keskustelukumppanina, kuuntelijana,
rohkaisijana ja oppaana monelle leiriläiselle vieraassa ympäristössä.
A MMATTILAINEN
J OKAPAIKANHÖYLÄ
Leirityö on rankkaa. Isonen hoitaa juoksevia asioita
ja leirirutiineja 24 h vuorokaudessa. Vaikka työtehtävissä olisi tauko, silti täytyy olla varustautunut
kaiken varalle.
Isonen on lopulta osaava nuori, joka on oppinut
selviämään tilanteesta kuin tilanteesta. Koulutuksen jälkeen on myönteistä muutosta havaittavissa.
ISOSEN PERUSTEHTÄVÄT
L EIRILÄISEN KOHTAAMINEN
Isosen ylivoimaisesti tärkein tehtävä on oman aikansa antaminen leiriläisen kohtaamiseen. Leiriläisen on tärkeä kokea kuuluvansa joukkoon. Joskus
kohtaaminen on toiminnan järjestämistä, kuuntelemista, kannustamista, ohjaamista tai kinkkisiin
kysymyksiin vastaamista. Aina se on läsnä olemista
omana itsenään. Joskus leiriläinen saattaa kaivata
syvällistä juttuseuraa, kuuntelijaa ja olkapäätä.
Erityisen tärkeää on huomata yksinäiset leiriläiset.
minen, yövalvonta, hartauksien pitäminen, raamatturyhmien ohjaaminen, uinti-, soutu- ja saunavalvonta. Joskus isosia tarvitaan apuna myös opetustilanteissa.
E LÄVÄ MAINOS
Isonen tunnistetaan isoseksi joskus ennen leiriä ja
aina leirin jälkeen. Isosen toivotaan ohjaavan ja
kannustavan leiriläisiä mukaan seurakunnan toimintaan.
L EIRIN KÄYTÄNNÖN ASIAT
V ALVONTA JA TIEDOTUS
Leirin aikana käytännön tehtäviä ovat muun muassa vapaa-ajan ohjaaminen ja organisoiminen, pelaaminen, iltaohjelmat, iltapalojen valmistelu,
ryhmätöiden valvominen, ulkoläksyjen kuulustele-
Isonen joutunee joskus tilanteisiin, jolloin on osattava ottaa kantaa asioihin, joko napakasti tarttuen
tai hiljaa kuunnellen. Erittäin tärkeää on viestittää
leirin tunnelmia vetäjille ja pitää leiriläiset tietoisina vetäjien antamista ohjeista.
Nyrkkisääntö 1: Leiriläisen vapaa-aika on isosen tärkeintä työaikaa!
Nyrkkisääntö 2: Aina ei voi tietää, kuinka kuuluu toimia, mutta aina voi antaa aikaansa.
2
2. LUKU – ISOSEN IDENTITEETTI
UNELMAISONEN




Unelmaisonen vaikuttaa varmaotteiselta ja ihaillulta. Hän on rohkea esiintymään ja sujuvasanainen.
Uskonasiat ovat hänelle itsestään selviä, ja hän osaa puhua niistä helposti omin sanoin.
Isonen hoitaa tilanteen kuin tilanteen näyttävästi, menestyksekkäästi ja hyvällä huumorilla.
Isosella on ässä hihassa niin leikkeihin, sketseihin kuin leirin arkeenkin.
TODELLINEN ISONEN




Vuoden ikäero on isosen suunnasta katsottuna tosi vähän.
Pelottaa olla yhtäkkiä ryhmänjohtaja, eikä oikein tiedä, mitä saa ja mitä pitää tehdä.
Uskonasiat ovat hädin tuskin alkaneet avautua, joten niistä puhuminen tuntuu ylipääsemättömältä.
Kaikki tilanteet tuntuvat uusilta ja jännittäviltä. Seurakunnan työntekijät ovat vieraita.
Tärkeää! Isoset ovat jokainen omanlaisiaan yksilöitä. Samoin ovat leiriläiset. Siksi leiri tarvitsee monenlaisilla
vahvuuksilla ja persoonilla varustettuja isosia. Ei saa ajatella, että isosen pitää olla juuri yhden mallin mukainen.
HENGELLINEN IDENTITEETTI



Isonen ei voi olla hengellisesti valmis yksilö. 60-vuotias rovastikaan ei sitä ole. Monesti toinen ihminen
nähdään paljon rohkeampana, varmempana ja menestyksekkäämpänä kuin hän itse itsensä kokee.
Isonen on itsekin oppimassa. Usein isonen kasvaa leirin aikana enemmän kuin saman leirin leiriläinen.
Isonen on seurakunnan työntekijä, joten hänen kuuluu tehdä työtä seurakunnan tavoitteiden mukaisesti, vaikka itse vielä kyselisi omaa suhtautumistaan uskonasioihin.
KYSYMYKSIÄ POHDITTAVAKSI:
1.
2.
3.
Milloin isosta aletaan pitää isosena? Milloin isosta ei enää pidetä isosena?
Miten isonen erottuu katukuvassa ”tavallisista nuorista”?
Mistä isosen pitää olla varma ja mitä hän saa epäillä ja kysellä?
Isosen työ alkaa jo isoskoulutuksen myötä ja tavallaan se jatkuu niin kauan kuin yksikin muistaa hänen toimineen isosena. (Samalla tavalla kuin pappi tunnetaan papiksi vapaa-aikanaan – tai opettaja tunnetaan opettajaksi.)
Uskonelämän ei tarvitse olla valmis. Isonen saa olla rehellisesti kyselijä, jos siltä tuntuu. Leiriläinen ei osaa samaistua hengelliseen supermieheen tai -naiseen. Kun isonen näyttää omalla esimerkillään, että hän kunnioittaa
uskonasioita – vaikka ei niistä vielä kaikkea tiedäkään – on leiriläisen helppo kuvitella, että hän voisi toimia
samoin.
Isosen ei osaa kaikkea, mutta hän tietää, mistä vastauksia hengellisiin kysymyksiin löytyy: Raamatusta ja Raamattua tuntevilta henkilöiltä. Leiriläinen ei ehkä osaa mennä papin tai nuorisonohjaajan puheille, mutta isonen
voi toimia linkkinä.
3
3. LUKU – ISOSEN ASENNE
OIKEA ASENNE ON AVAIN ONNISTUNEESEEN LEIRIIN
1.
2.
3.
4.
5.
6.
Toimin leirin vetäjän antamien ohjeiden mukaan.
Innostan ryhmääni, vaikka tehtävä olisi mielestäni tylsä tai lapsellinen.
Leirien ja tilanteiden vetotapoja on monia. Minun mallini ei ole ainoa oikea.
Kun tulee erimielisyyksiä toimintamalleista, isospalaveri tai kahdenkeskinen keskustelu vetäjän kanssa
on oikea paikka. En purnaa leiriläisten kuullen.
Mikäli en tue leirin johdon linjaa, on vaarana, että leiri leviää käsiin.
Vaikea isonen vastaa kymmentä vaikeaa leiriläistä.
VAROITTAVIA ESIMERKKEJÄ
Leirillä on alkamassa päivän kilpailu. Osan porukan asenne kulkee linjoilla: ”ei kiinnosta, liian lapsellista, tylsää…” Leirin vetäjät yrittävät tsempata riparilaisia osallistumaan. Samaan aikaan osa isosista ”kannustaa”: ”Tulkaa tekin mukaan, kun meidänkin on pakko osallistua.”
Leirin vetäjä päättää, että viimeisenä iltana mennään nukkumaan aivan samaan aikaan kuin muinakin iltoina.
Leiriläisiltä pääsee iso valitus. Osa isosista ymmärtää leiriläisiä sanoen: ”Tää on ihan näkemiin touhua. Mun
omalla leirillä sai viime vuonna valvoa vaikka kuinka myöhään.”
Ryhmän tehtävänä on tiskivuoron hoitaminen. Ryhmä ei meinaa ehtiä valmiiksi ajoissa. Isonen kannustaa leiriläisiä keittiöjakkaralla istuen, karkkia ja limsaa nautiskellen: ”Sitten kun teistä tulee isosia, ei teidänkään tarvitse
muuta kuin jaella käskyjä.”
Vapaa-ajalla on selvästi huomattavissa, että jotkut leiriläiset jäävät selvästi yksikseen. Osa isosista huomaa
asian. He kuitenkin kokevat, että on merkittävämpää keskustella toimivan isosporukan ja ulospäin suuntautuneiden leiriläisten kanssa. Siitä leirin yhteishenki nousee paremmin. Ja se on mukavampaakin.
Leirillä on sovittu, että jos isoset eivät voi olla polttamatta, he tupakoivat omalla ajallaan – eivät leiriläisten
kanssa. Eräs isonen kuitenkin viettää aikaansa leirin tupakkiporukan kanssa, koska tupakkapaikalla syntyy paljon hyviä ja henkeviä keskusteluja. Yhteishengen vuoksi hän ei myöskään viitsi huomauttaa siitä, että yhdellä
leiriläisistä ei ole turvallisuustietolomakkeessa merkintää tupakoinnista.
Leirillä on menossa neljäs iltaohjelma. Leirin vetäjä on ohjeistanut, että tälle leirille täytyy iltaohjelmissa painottaa lauluja ja leikkejä – ei sketsejä, varsinkaan kuiviksia. Isoset päättävät joka tapauksessa vetää vanhat tutut
sketsit, koska ”ne toimivat niin hyvin joka kerta”.
4. LUKU – RYHMÄN JOHTAMINEN
JOHTAMINEN ON TEHTÄVÄ – EI ASEMA
Johtajan oikeus toimia johtajana perustuu vain ja ainoastaan siihen, että hänen vastuullaan on ryhmän saaman
tehtävän suorittaminen.
4


Johtaja ei pönkitä omaa egoaan.
Johtaja johtaa, jotta ryhmä suorittaa tehokkaasti sille kuuluvan tehtävän.


Johtaja ei nauti eduista vaan vaatii itseltään saman kuin ryhmältään.
Johtamisessa ei ole kyse vallankäytöstä vaan tavoitteeseen pääsemisestä.
JOHTAMISEN TYÖKALUJA
1.
2.
3.
4.
5.
Esimerkki ja kannustus
Johdonmukaisuus ja tasapuolisuus
Määrätietoisuus ja reippaus
Rauhallisuus ja harkitsevuus
Ryhmän jäsenten ominaispiirteiden huomioiminen
HENKILÖKOHTAINEN AUKTORITEETTI




Johtajilla on erilaisia henkilökohtaisia ominaisuuksia, jotka vaikuttavat luonnostaan saatavaan auktoriteettiin.
Vakuuttavuutta lisäävät muun muassa: ammattitaito, kokemus, varmuus ja rohkeus tehtävässään, virka-asema, aitous sekä ulkoiset tekijät (ääni, koko, ikä).
Vaikka leiriläinen pitää isosta aina kokeneena seurakuntanuorena, puuttuu nuorelta isoselta useita
auktoriteettia tukevia tekijöitä. Siksi luontevinta on johtaa olemalla aito ja toimimalla hyvänä esimerkkinä.
Isosen auktoriteetti on seurausta leirin johtajan auktoriteetista. Vetäjille kapinoiva johtaja näyttää kapinoinnin mallia omalle ryhmälleen. Yhteisymmärrys sen sijaan osoittaa leiriläiselle, että johtaja seisoo
isosen takana ja tukee tätä.
OHJEIDEN ANTAMINEN






Kuvittele tuleva tilanne mielessäsi ja suunnittele ohjeiden antaminen etukäteen.
Selkeä, ymmärrettävä ja oikeassa järjestyksessä tehty ohjeiden antaminen on erittäin vaikeaa. Jaarittelu antaa kuvan epävarmuudesta ja ohjeet on vaikea muistaa. Epäloogiset tai puutteelliset ohjeet eivät
aukea kuulijalle.
Ohjeet on selitettävä eniten opastusta tarvitsevan ryhmäläisen tasosta alkaen. Aina ja ikuisesti tarpeeton lause on: ”Kaikkihan teistä tietävät …”
Usein kannattaa puhutella tarvittavia ryhmän jäseniä nimeltä ja varmistaa, että ohje on ymmärretty.
Ryhmälle annettua tehtävää ja tavoitetta kannattaa korostaa. Tällöin ei jää vaikutelmaa, että johtaja
pomottaa vain huvikseen.
Huutaminen tuhoaa johtajan auktoriteettia, mutta tarvittaessa on osattava olla oikealla tavalla napakka. (”Jos joudut huutamaan, olet jo menettänyt pelin”)
VALVONTA



Johtajan kuuluu valvoa, että ryhmälle annettu tehtävä tulee suoritettua.
Johtaja ei voi ottaa ryhmän töistä sellaista osuutta, mikä estää tarkkailemasta ryhmän toimintaa kokonaisuutena. Hän kannustaa, toimii linkkinä ryhmän jäsenten ja muiden tarvittavien tahojen kanssa.
Johtaja osallistuu ensisijaisesti niihin tehtäviin, jotka parhaiten palvelevat kokonaisuutta.
Kyse ei ole kyttäämisestä. Välinpitämättömyys ryhmälle annetun tehtävän lopputuloksesta antaa kuvan käskyjä jakelevasta johtajasta, jota ei kiinnosta ryhmän toiminnan tavoite.
HYVÄ JOHTAJA ON AINA MYÖS HYVÄ JOHDETTAVA
5
5. LUKU – LEIKIT, PELIT JA KILPAILUT
MIKSI LEIKITÄÄN?
Pelien, leikkien ja kisailuiden on ennen kaikkea tarkoitus olla mukavaa ajanvietettä. Lisäksi:
1.
2.
3.
Leikkien avulla tunnelma vapautuu ja ryhmän jäsenet tutustuvat toisiinsa.
Leikkiessä saa purkaa tarmoaan ja saa rohkeutta olla muiden kanssa.
Itse tekemällä viihtyy paremmin kuin vain toisten tekemistä seuraamalla.
Taitavasti valitulla leikillä voidaan myös opettaa haluttuja asioita.
LEIKIN OHJAAMINEN
L EIKIN VALITSEMINEN







Älä koskaan valitse leikkiä vain siksi, että se on toiminut jollain toisella ryhmällä. Jokainen ryhmä on
erilainen, vaikka se vaikuttaisi edellisen kaltaiselta.
Huomioi ryhmäläisten ikä ja ryhmän koko sekä mahdolliset fyysiset rajoitukset.
Huomioi tilanteen luonne ja ryhmän vireystila.
Muokkaa tuttua leikkiä tarvittaessa ryhmälle sopivaan suuntaan.
Tutustu leikkiin siten, että itse ymmärrät ja osaat sen.
Kun opit uuden leikin, kirjoita se muistiin. Hyviä leikkejä ei ole liikaa.
Leirin vetäjällä on velvollisuus todeta kyseenalainen leikki tilanteeseen sopimattomaksi.
A LKUVALMISTELUT




Tee kaikki valmistelut huolellisesti etukäteen. Leikki on jo valmiiksi pilalla, jos osallistujat joutuvat
odottamaan, että järjestelyt saadaan kuntoon.
Varmista, että tila on riittävän iso, turvallinen ja ennalta järjestelty.
Varaa kaikki materiaali oikeille paikoilleen, jotta ne saa nopeasti käyttöön.
Älä luota, että materiaali on edellisen kerran jäljiltä kunnossa. Tarkista se.
J OHTAMINEN









Aloita ja lopeta tilanne selkeästi. Pidä homma koko ajan kontrollissa.
Laita ryhmä haluamaasi muodostelmaan ohjeiden antamisen ajaksi.
Leikin sääntöjen sujuva ja looginen selittäminen on yksi isosen vaikeimmista tehtävistä.
Leikkiin valittu ohjaaja tai ohjaajat hoitavat koko homman suunnitelmansa mukaisesti. Esimerkiksi
muut isoset eivät huutele väliin. Jos ”paremmin leikin tuntevalla” on asiaa, hän voi sanoa sen ”onko
kysyttävää” –kohdassa.
Pysäytä leikki, jos sääntöjä tarvitsee kerrata tai lisätä.
Suunnittele sääntöjen selittäminen etukäteen. Tarkista lopuksi: ”Onko kysyttävää?”
Tarkkaile leikin kulkua. Rohkaise arkoja ja rauhoittele vilkkaita.
Jos mahdollista, ohjaaja leikkii aina itse mukana, ettei hän vaikuta lastenvahdilta.
Ole innostunut, jos haluat muidenkin olevan sitä.
A JANKÄYTTÖ



6
Arvioi leikin kesto. Leikki kestää helposti kauemmin kuin sille on varattu aikaa.
Leikkiessä aika kuluu nopeasti. Erityisesti leikin johtajalta saattaa ajantaju kadota. Seuraa kelloa.
Tarkkaile ryhmää. Into leikkiin saattaa hiipua äkkiä. Leikki täytyy lopettaa kun se on vielä hauska. Mieluummin kaksi lyhyttä leikkiä kuin yksi pitkitetty.
T URVALLISUUS



Vaarallisia leikkejä ei saa missään tapauksessa valita.
Fyysisen turvallisuuden lisäksi henkinen turvallisuus on varmistettava. Hyvä leikinohjaaja tarkkailee,
että jokainen leikkijä kokee tilanteen miellyttäväksi.
Leikin varjolla tapahtunut herjaaminen, naurunalaiseksi joutuminen tai nolaaminen satuttaa pahasti,
koska se tapahtuu ohjaajan ja koko ryhmän nähden. Asiaan on puututtava välittömästi. Ohjaajan vaikeneminen on tapahtuneen hyväksymistä.
HUOMIOITA ERI LEIKKITYYPEISTÄ
T UTUSTUMISLEIKIT
Tutustumisleikkejä ei suotta kannata jättää vain ensimmäisen illan jutuksi. Koko leirin ajan esillä voi olla leikkejä, joissa saa tutustua muihin ihmisiin muutenkin kuin nimen opettelun merkeissä. Hiljaisemmatkin leiriläiset
tulevat tällä tavalla tutummiksi koko porukalle.
R YHMÄYTTÄMISLEIKIT
Ryhmäyttämisleikit ovat pienissä ryhmissä tehtyjä haasteellisia tehtäviä, joissa joudutaan ratkomaan ongelmia
yhdessä, koskettamaan toista ja kannustamaan. Nämä ryhmädynamiikkaa erinomaisesti tukevat leikit kannattaa koota yhdeksi iltaohjelmaksi ja suunnitella leirin vetäjän johdolla.
N OLAUSLEIKIT
Nolausleikit eivät koskaan sovi seurakunnan tilaisuuksiin. Yksi ainoa nolatuksi tulemisen kokemus saattaa tuhota leiriläisen tai koko ryhmän luottamuksen ja vaikuttaa koko loppuleiriin. Nolausleikit ovat myös suurin syy
siihen, miksi vapaaehtoisia on usein vaikea saada. Älä saata ketään naurunalaiseksi.
K ILPAILUT
Kilpailut ovat hauskoja, mutta niiden on oltava keskenään aina riittävän erilaisia, jotta eri kerroilla pääsevät
loistamaan eri asioita osaavat ihmiset. Kaikki eivät todellakaan nauti juoksemisesta. Leiriolympialaisiin kannattaa panostaa aikaa, vaivaa ja mielikuvitusta.
V APAA - AJAN TEKEMINEN
Vaikka ohjelmassa olisi vapaata, voi porukan koota pelailemaan tai kisailemaan. Huomaa myös arka ja vetäytyvä leiriläinen, sillä juuri hän saattaa toivoa pääsevänsä mukaan, mutta ei uskalla pyytää. Ihailemansa isosen
kutsu voi olla hänelle koko leirin kohokohta.
6. LUKU – SKETSIT
Hyvä huumori tukee ryhmän yhteishenkeä erinomaisesti. Onnistuneet sketsit voivat parhaimmillaan luoda niin
viihdyttävän tunnelman, että se herättää kiinnostuksen seurakunnan toimintaa kohtaan.
AJOITUS ON TÄRKEIN
Ensisijaisesti huumorin hyvällä ajoituksella tarkoitetaan luontaista sketsien rytmiä ja tempoa, joka kutittelee
katsojan nauruhermoja. Teknisen taitavuuden lisäksi tarvitaan myös tilannetajua. Väärään aikaan ja tilanteeseen sijoitettu huumori muuttuu haitalliseksi pelleilyksi tai luo kiusallisia tilanteita.
7
HUOMIOI TILANNE JA HENKILÖT
Sketsien ja huumorin sopivuudesta eri tilanteisiin ei ole mitään yleispätevää sääntöä. Rivot, loukkaavat ja pilkalliset sketsit eivät ole koskaan hyvää huumoria, eivätkä ne sovi seurakunnan leireille. Myös leirin vetäjillä on
erilaisia näkemyksiä hyvästä huumorista. Kannattaa keskustella linjauksista leirin vetäjien kanssa.
HYVÄ KOOMIKKO
Sketseistä suurimman osan muodostavat näyttelijäsuoritukset. Loppujen lopuksi harvassa perinteisessä sketsissä on itsessään mitään erityisen hauskaa. Ne naurattavat – jos naurattavat – näyttelijöiden ansiosta. Roolihahmojen ideoimiseen kannattaa käyttää aikaa. Se on lisäksi ihan kivaa.



Arka leiriläinen ei uskalla nauraa itselleen.
Hienotunteinen yleisö ei naura toisista ihmisistä kerrotuille vitseille.
Kaikki nauravat esiintyjälle, joka antaa luvan nauraa itselleen. – Laita siis itsesi peliin.
MUISTILISTA
H ARJOITTELE !
Harjoiteltu sketsi toimii monin verroin paremmin kuin improvisoitu. Harjoittelu poistaa epävarmuutta ja arkuutta. Harjoitellessa myös keksii useimmiten uusia hyviä kikkoja. Sketsi on syytä harjoitella muutaman kerran
kokonaisuudessaan roolivaatteiden kanssa. Yleisö näkee välittömästi, onko asiaan paneuduttu. Huolella tehty
mitätönkin sketsi on onnistunut.
V ARAA ROOLIVAATTEET JA JÄRJESTELE TILA !
Harva näyttelijä naurattaa omana itsenään. Roolihahmo on tärkeä. Sellaista on vaikea luoda ilman roolivaatteita. Toisinaan jo pelkät roolivaatteet voivat tehdä sketsistä hyvän. Lisäksi tilan on oltava sketsin esittämiseen
sopiva. Jokaisen katsojan täytyy nähdä sketsi hyvin.
E SIINTYMINEN
Puhu kuuluvasti ja rohkeasti! Katsojan elämys menee pieleen, jos pitää koko ajan keskittyä siihen, saako puheesta selvää. Ydinkohdat on puhuttava liioitellun selvästi, jos ne meinaavat jäädä naurun alle. Esiinny myös
aina yleisöön päin ja mieti sketsin asettelu yleisön suunnasta. Näyttelijöiden rintamasuunta on pidettävä katsomoon päin, jos se juonellisesti vain on mahdollista.
EI NÄIN!
1.
2.
3.
4.
8
Sketsit esitetään aina niin kuin ennenkin on tehty. Ei ymmärrystä siitä, millainen sketsi toimii.
Into näyttelemiseen on niin kova, että ei osata aistia, haluavatko leiriläiset nähdä sketsejä.
Jatkosarjoja vedetään suunnaton määrä ensimmäisestä illasta alkaen. Lopputuloksena monta päivää
sketsejä, joiden ideaa leiriläinen ei ymmärrä.
Sketsin idea hukassa: a) Keskitytään omaan kikkailuun. b) Ratkaiseva repliikki lausutaan ohimennen ja
hiljaa. c) Sketsejä pitkitetään näyttelemisen ilosta katsojien haitaksi.
7. LUKU – ILTAOHJELMAT
YLEISTÄ
Iltaohjelmilla tarkoitetaan yleensä leiripäivän päätteeksi vietettyjä iltahetkiä. Päivän touhujen jälkeen on hyvä
kokoontua yhdessä nauttimaan rennosta ilmapiiristä ja iloisesta yhdessäolosta. Vanhastaan iltaohjelmat ovat
olleet leiripäivien kohokohtia. Sitä ne ovat edelleen, mutta niiden ainutlaatuisuus saattaa joskus kadota.
Iltaohjelmat ovat vakiinnuttaneet muodokseen noin tunnin mittaisen koosteen lauluja, sketsejä ja leikkejä,
jotka ovat kiertäneet leireillä vuosikymmeniä. Nykyisellään samoja sketsejä näkee myös kouluissa ja muiden
ryhmien illanvietoissa. Lisäksi television sketsisarjat ovat vieneet osan sketsien tehosta. Jos isoset innostuvat
kehittelemään jotain erilaista ja uutta, tarttuu heidän intonsa myös leiriläisiin. Muutosten ei tarvitse olla isoja,
mutta joskus kannattaa harkita jotain totaalisen erilaista.
Huom! Usein rippileirin iltaohjelmista tulee isosille elämää suurempi tehtävä. Valmisteluihin käytetään koko
päivä ja vielä iltaohjelmaa edeltävä aikakin niin, ettei ehditä edes olla leiriläisten kanssa vapaa-ajalla ja saunoissa. Ei näin! Isosten aikatauluista päättää leirin johto, mutta yksi erittäin järkevä toimintamalli on, että iltaohjelma suunnitellaan ja harjoitellaan mahdollisimman napakasti aamupäivän oppituntien aikana. Iltapäivän oppitunnit voivat näin olla isosen lepoaikaa. Tällöin päivällisen jälkeen isonen jaksaa ja pystyy tehokkaasti kohtaamaan leiriläisiä.
VAIHTOEHTOJA PERINTEISELLE ILTAOHJELMALLE
I LTANUOTIO
Nuotion ääressä makkaran paistaminen, tarinoiden
kertominen ja laulaminen luovat mainiota yhteenkuuluvuudentunnetta. Toimintamallin teho on
nimenomaan yhdessä olemisessa eikä esimerkiksi
sketseissä – vaikka nekin sopivat oikein toteutettuna valoisaan kesäiltaan.
ratkeaa helposti, jos käytettävissä on kaksi tilaa,
jossa voi katsoa elokuvaa. Lähtöpisteessä elokuva
laitetaan pyörimään sillä hetkellä, kun ensimmäinen lähtee radalla. Saapumispisteessä sama elokuva laitetaan pyörimään sillä hetkellä, kun ensimmäinen saapuu sinne. Näin jokainen näkee koko
elokuvan riippumatta siitä, missä vaiheessa elokuvaa lähtee radalle.
R YHMÄYTYS
Ryhmien yhteenkuuluvuudentunnetta lisäävät
ryhmäytysrastit sopivat hyvin leirin kolmanteen
iltaan. On ehditty jo vähän tutustua, jotta ryhmäyttäminen voidaan tehdä, mutta leiriä on vielä riittävästi jäljellä, jolloin ryhmäytyksestä saadaan hyöty.
Ryhmäytysrastit kannattaa aina valmistella leirin
vetäjien johdolla.
R ADAT
Hiljainen hartausrata, toimintarastirata, luontopolku, perinteinen sovitusrata tai kristityn vaellus ovat
pitkäkestoisia ja usein hyvällä tavalla paljon puhuttavia kokemuksia. Ne sopivat hyvin perinteisen
iltaohjelman sijaan. Myös hyvällä maulla tehty ja
ryhmähenkeä kasvattava leirikaste on harkitsemisen arvoinen.
Vinkki: Yksilöinä suoritettavilla radoilla alkuun ja
loppuun jää paljon turhauttavaa odotusaikaa, joka
P ELIT JA TURNAUKSET
Energinen leiriporukka saattaa innostua kovastikin
erilaisista peleistä tai turnauksista. Myös vähemmän urheilulliset vaihtoehdot kannattaa miettiä
läpi.
A SKARTELU , RAKENTAMINEN
Iltaohjelmaksi sopivat erilaiset tekemiset ja puuhastelut. Kaikki pääsevät touhuamaan, kun leirin
voimin askarrellaan tai rakennetaan jotain yhteistä
– vaikka lavasteet seuraavaan iltaohjelmaan.
O PEN S TAGE
Leirin osallistujat voivat itsenäisesti, isosryhmittäin
tai muuten organisoidusti tuottaa ohjelmaa iltaan.
Leiriläisten erityistaitoja kannattaa hyödyntää.
S EURAT
Jos leiriläisissä löytyy resursseja, myös seuratyyppinen hartaudellinen ilta on hyvä vaihtoehto.
9
PERINTEINEN ILTAOHJELMA
Perinteinen iltaohjelma on onnistuessaan hyvin viihdyttävä. Leirin kuluessa siitä saattaa muodostua jopa pilke
silmäkulmassa tehty leirin ”päiväkirja”, jossa leirillä syntyneet hyvät jutut saavat elää.
Toisaalta isosten on erittäin tärkeä tutkia itseään ja motiivejaan. Perinteiseen iltaohjelmaan ei saa automaattisesti päätyä siksi, että isoset itse haluavat testata taitojaan näyttelijöinä ja showmiehinä. Iltaohjelman on palveltava ensisijaisesti leiriläisiä eikä isosia. Vetäjät osaavat kokemuksensa turvin isosia nopeammin arvioida,
minkä tyyppiset iltaohjelmanumerot tuntuvat toimivan kyseiselle ryhmälle.
Isosten on myös oltava rehellisiä itselleen omista taidoistaan. Kaikki isoset eivät pysty tekemään samanlaisia
asioita. Jotkut isoset ovat taitavia leikkeihin innostajia. Toiset hurjalla lavakarsimalla varustettuja näyttelijöitä.
Kolmannet saavat house bandin svengaamaan. Kukaan ei osaa kaikkea. On etsittävä tasapaino isosporukan
vahvuuksien ja leiriläisille toimivien juttujen välille.
Leirillä hyvin tärkeä muistaa ryhmäprosessi. Alkupuolella on oltava selkeitä ja itsenäisesti toimivia kokonaisuuksia - ei sisäpiirinjuttuja, hyvää ryhmän tuntemista vaativia leikkejä tai päättymättömiä sketsien jatkosarjoja.
Isoset ovat usein iltaohjelman toteutusvastuussa. Leirin vetäjä on kuitenkin vastuussa siitä, että sisältö on leirin
linjaan sopiva. Leirin vetäjillä voi olla erilaisia näkemyksiä, joten isosen ammattitaitoa on kysyä rajatapauksiksi
epäilemiään kokonaisuuksia. Tällaisia voivat olla hengellisiin vitseihin, kaksimielisyyksiin tai ruualla leikkimiseen
liittyvät asiat. Alastomuutta ja rivoutta ei seurakunnan leirillä voida koskaan suosia.
Iltaohjelma on isosten työsuoritus, mutta lopputuloksen pitää olla niin hyvin valmisteltu, että se tuntuu leiriläisestä mukavalta yhdessäololta.
Ei ole syytä kangistua kaavaan: ”laulu, leikki, sketsi, laulu, leikki, sketsi”. Usein on järkevämpää, että lauluja
lauletaan kerralla useampia, kun soittajat ovat paikalla ja laulukirjat käsissä. Leikkejä varten raivatussa tyhjässä
tilassa on kätevää leikkiä useampikin leikki samalla kertaa. Sketsiasetelmaan ryhmittymisen jälkeen on perusteltua katsoa useampi sketsi peräkkäin.
Illan isännöinti on erittäin tärkeää. Juontaja tai isäntä/emäntä pitävät huolen siitä, että kokonaisuus toimii, ei
tule tunnelmaa katkaisevia taukoja ja leiriläisillä on turvallinen tunne siitä, että homma pysyy kasassa. Yksittäinen juttu saattaa toimia, mutta illasta voi jäädä silti tyhmä olo, jos kokonaisuus ei toimi. Juontajan ei tarvitse
eikä pidäkään esitellä jokaista ohjelmanumeroa. Jatkuva juontaminen saattaa jopa häiritä kokonaisuutta. Silti
jollain on koko ajan oltava illan ohjat käsissä.
Iltaohjelmat ovat tasapainoilua hauskuuden ja kurin välimaastossa. Jos leiriläiset hälisevät liikaa, ohjelmasta jää
tylsä maku. Jos isoset pistävät orjapiiskurin ottein kaikki kuriin, kenelläkään ei ole hauskaa. Onkin osattava
muutama niksi, joilla mielenkiinto ja imu pysyvät yllä:





10
Kenellekään ei voida sanoa: ”Ole hiljaa ja viihdy.” Isosten pitää tavoitella niin sujuvasti etenevää ja
mielenkiintoista kokonaisuutta, että kukaan ei halua hälistä.
”Laulu alkaa hiljaisuudesta”, on tyhmä lause iltaohjelmassa. Homma toimii, kun laulu ilmoitetaan ja
säestys alkaa välittömästi. Laulu etsitään alkusoiton aikana nopeasti ja hiljaa. Jos väliin jää tyhjää, leiriläiset juttelevat, vaikka kuinka yritettäisiin huutaa heitä hiljaisiksi. Ja tunnelma lässähtää.
Perussääntö on, että isoset ovat itse mukana kaikessa. Muuten he antavat signaalin, että iltaohjelma
on vain leiriläisiä varten, mutta isosta se ei enää kiinnosta. Isosten toimintaa ihailevat leiriläiset eivät
silloin itsekään innostu.
Isosen on opeteltava lukemaan ryhmää. Jos porukka tykkää leikeistä, eivät hyvätkään sketsit uppoa.
Jos leiri haluaa laulaa, ei kannata tuputtaa leikkejä. Väärä lajivalinta saa porukan hälisemään.
Ylipäätään älämölöä pitää sietää sopivassa määrin. Meteli on usein merkki innostumisesta. Hieno kokemus on kiva jakaa saman tien vieruskaverin kanssa.
L EIRIN ENSIMMÄINEN ILTA
Ensimmäinen ilta antaa leiriläiselle vaikutelman siitä, millaista on olla iltaohjelmissa. Ensivaikutelmaa on vaikea
uusia. Jos leirin ensimmäinen ilta toteutetaan perinteisen iltaohjelman tavalla, on erittäin tärkeä kiinnittää
huomiota seuraaviin asioihin:
1.
2.
3.
4.
On panostettava toimivimpiin juttuihin sekä hyvän kokonaistunnelman luomiseen.
Sketseissä on oltava hyvät vitsit, eikä jatkosarjoja voi aloittaa. Loppuleiristä sketsit voivat olla outoja sisäpiirinvitsejä tai päätöntä kohellusta, koska ne toimivat leiritunnelman ja tutuksi tulemisen ansiosta.
Leikkien on oltava lyhyitä ja sellaisia, että jokainen pääsee yhtä aikaa tekemään. Pitkäkestoiset tutustumisleikit, joissa yksi puhuu vuorollaan muiden kuunnellessa, ovat täydellisiä tunnelmantappajia.
Lauluiksi kannattaa valita helppoja kappaleita, jotta laulaminen alkaisi tuntua luontevalta.
L EIRIN VIIMEINEN ILTA
On upeaa, jos leiristä jää hyvä maku suuhun. Viimeinen ilta on usein leiritunnelman kohottamisen ja erityisen
panostuksen paikka. Leiriläiset osaavat itsekin odottaa jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Tässä on kuitenkin
mahdollisuus ampua pahasti yli ja saada aikaan päinvastainen vaikutus kuin toivottiin.
1.
2.
3.
4.
Leiri ei pääty viimeiseen iltaan! Seuraava päivä on vielä oikeaa leiriä. Kova viimeisen illan hehkuttaminen ja leirin loppumisen korostaminen aiheuttavat sen, että leiri tuntuu loppuvan siihen hetkeen. Seuraavan päivän kuuluisi olla vielä oikeaa leiriä ja mukavaa yhdessäoloa, mutta siitä tuleekin väsynyt
jäähdyttelypäivä. Leiriläiselle ei jää kuvaa iloisesta ja pirteästä joukosta vaan hapan maku suuhun.
Leirin johtajan kokemusta on kuunneltava! Isosen on ymmärrettävä, jos leirin vetäjä ei halua mitään
erityisiä tempauksia viimeiseen iltaan. Erityisohjelmille annettuja aikarajoja ja muita ohjeita on ehdottomasti noudatettava.
Valvomista on vältettävä. Usein seuraavana päivänä on vielä loppukoe, eikä liika valvominen muutenkaan lopulta paranna tunnelmaa.
Leirin loppuminen on joillekin tunteellinen asia. Jos on havaittavissa, että eroa ja ikävää aletaan tuoda
esiin, isosen ei pidä millään toiminnoilla korostaa sitä. Kynttiläringit ja leiriläisten tunnelmointiporukat
ovat omiaan lietsomaan pahimmillaan jopa hysteriaa. Isosen ammattitaitoa on katsoa kokonaisuutta.
8. LUKU – HARTAUS
HARTAUS ON



hiljaisuutta, rukousta, puhetta, musiikkia, raamatunlukua, vuorovaikutusta Jumalan kanssa
olemista Jumalan edessä teeskentelemättä
sen jakamista, mitä itse on saanut Jumalalta
Nämä ovat periaatteita. Käytännön toteuttamismalleja on loputtomasti.
HARTAUDEN TAVOITE
1.
2.
3.
Kirkastaa Kristusta ja synnyttää tai vahvistaa uskoa.
Olla Jumalan edessä hoidettavana ja puhuteltavana.
Hiljentää ja rauhoittaa.
Hartauden pitäjä ei voi olla varma, kuinka tavoitteet 1 ja 2 toteutuvat kuulijoiden sydämessä. Siksi niiden asioiden puolesta on hyvä rukoilla. Tavoite 3 on helpompi varmistaa omilla toiminnoilla.
11
VALMISTELUT
1.
2.
3.
4.
Rukoile hartaustilanteen, hartauteen osallistuvien ja itsesi puolesta.
Suunnittele hartaus hyvissä ajoin ja kirjoita tarvittavat asiat paperille.
Jätä reilusti aikaa käytännön toteutukselle.
Varmista etukäteen, että
 Tarvittava materiaali on saatavilla.
 Tilan järjestely on sellainen kuin haluat.
 Tekniikka pelaa ja osaat käyttää sitä.
Motto 1: Rukoile ja työtä tee!
Motto 2: Hyvin rukoiltu on puoliksi tehty.
Huom! Hartauden onnistumista ei voi koskaan mitata. Voit tutkia sitä, kuinka käytännössä osasit tehtäväsi,
mutta se, mitä tapahtuu kuulijan sydämessä, on kuulijan ja Jumalan välinen asia.
HARTAUDEN SISÄLTÖ





Aihe voi liittyä mihin vain hengelliseen asiaan.
Hartaudessa ei saarnata uskontoa = etiikkaa ja moraalia.
Hartaudessa ei herkutella hartaudenpitäjän kokemuksilla tai kärsimyksillä.
Hartaudessa vahvistetaan uskoa ja turvautumista Jeesukseen.
Hartauksien sisältönä on Raamatun sanoma, jonka keskuksessa on kuollut ja ylösnoussut Jeesus.
Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta eivätkä sinne palaa vaan kastelevat maan, joka hedelmöityy ja versoo ja
antaa kylväjälle siemenen ja nälkäiselle leivän, niin käy myös sanan, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä
palaa vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan, ja saa menestymään kaiken, mitä varten sen lähetän. (Jes.
55:10-11)
KÄYTÄNNÖN VINKKEJÄ
1.
2.
Älä pidä puhetta! Sano se, mitä haluat sanoa.
Käsittele vain yhtä asiaa yhdessä hartaudessa. Valitse yksi pointti, jota voi tarvittaessa edeltää valmistava osuus ja seurata syventävä osuus.
3. Valitse toteutustapa, joka rauhoittaa, poikkeaa hartautta ympäröivästä tilanteesta ja sopii hartauden
sisältöön. Kynttilät, takkatuli, nuotio ja/tai hämärä valaistus auttavat hiljentymään.
4. Järjestä hartaustila niin, ettei kukaan jää toisten selän taakse eikä muodostu erillisiä keskusteluryhmiä.
5. Rauhoita hartauteen tulijat jo ennen kuin he istuvat paikoilleen.
6. Puhu riittävän kuuluvasti ja rauhallisesti.
7. Uskonasiat ovat joillekin vaikeita. Puhu yksinkertaisesti. Havainnollista sanomaasi esimerkeillä, esineillä, kuvilla, näytelmillä, musiikilla jne.
8. Puhu normaalia puhekieltäsi. Ole oma itsesi – myös uskosi suhteen. Hartaudessa ei esitellä pitäjän uskon määrää tai laatua vaan Raamatun sanomaa. Hartauden keskus on Jeesus eikä isonen.
9. Älä koskaan aloita: ”Kun mietin, mistä puhuisin…”
10. Voit lukea hartauden paperista. Vapaasti puhuttu ei ole yhtään parempi kuin luettukaan. Jos luet paperista, lue selkeästi ja rauhallisesti. Myös rukous voi olla kirjoitettu paperille.
11. Musiikkia kannattaa käyttää. Se voi olla yhteislaulua, esitys tai äänite. Tutustu tekniikkaan hyvin ja järjestä säestys etukäteen kuntoon. Laita ihmiset etsimään hartauden laulu jo etukäteen, niin ei tule hälinää hartauden keskelle.
12. Pyydä apua, jos sitä tarvitset.
12
9. LUKU – RAAMATTURYHMÄT
TILAN VALINTA JA JÄRJESTÄMINEN
Ryhmätilannetta valmisteltaessa on otettava huomioon kokoontumispaikka. Sen on oltava rauhallinen, jossa
huomio ei kiinnity epäoleelliseen, eikä tilaan kuulu toisten ryhmien puhe. Pyydä ryhmä istumaan rinkiin, jolloin
tilannetta on helpompi hallita, eikä kukaan jää ulkopuolelle. Halutessasi voit laittaa ringin keskelle kynttilän,
ristin, alttarin tms.
RYHMÄN TAVOITE
Raamatturyhmän tavoitteena on tehdä yhdessä oivalluksia päivän aiheesta. Isosen tehtävänä on rohkaista ja
innostaa ryhmäläisiä omaan pohdintaan. Isosen ei tule antaa omia ajatuksiaan valmiina vastauksina, vaan leiriläisten omille mielipiteille ja ajatuksille on myös annettava tilaa. Rimaa ei kannata asettaa liian korkealle, sillä
joku saattaa pitää Raamattua kädessään ensimmäistä kertaa.
RUKOILEMINEN
Raamattu ei ole kenenkään omin avuin selitettävissä (2. Piet. 1:20). Rukoile ryhmätilanteen aluksi yhdessä ryhmäsi kanssa, että Jumala voisi auttaa ymmärtämään luettua tekstiä. Jos ryhmässä on aktiivista keskustelua ja
innokkaita leiriläisiä, voit kysyä, haluaisiko joku heistä rukoilla. Lopuksi rukoilkaa ja kiittäkää siitä, mitä olette
ymmärtäneet. Jos rukoileminen tuntuu hankalalta, voit rukoilla esim. Isä meidän –rukouksen tai jonkun muun
valmiin rukouksen. Voit myös kirjoittaa oman rukouksesi etukäteen paperille. Rukouksen pituuteen tai sanojen
hienouteen ei saa kiinnittää huomiota, vaan ryhmätilanne tuodaan muutamin sanoin ja yksinkertaisesti Jumalan eteen.
KYSYMYSTEN TEKEMINEN
On turha odotella aktiivista osallistumista ainakaan ensimmäisissä ryhmäkokoontumisissa. Jännitys ja epätietoisuus näkyvät häiritsemisenä tai passiivisena hiljaisuutena. Kysymysten esittäminen ryhmissä kannattaa siksi
tehdä seuraavasti:




Kysy selkeitä kysymyksiä ja osoita ne aina suoraan jollekin ryhmäläiselle.
Ryhmä ei opi koskaan vastaamaan, jos se huomaa mahdollisuuden päästä helpolla. Älä siis vaihda
kohdetta ”en tiedä” –vastauksen takia, vaan osoita silloin jae, mistä vastaus löytyy. Jos kysymys ei ole
suoraan Raamatusta, niin helpota vastauksen keksimistä esimerkeillä ja vihjeillä. Kyllä vastaus tulee,
kun vähän potkii.
Häiritsevälle ryhmäläiselle kannattaa antaa tekemistä, jotta energia purkautuu ja huomiontarve saadaan tyydytettyä. Ensimmäiset kysymykset kannattaa kysyä häneltä.
Hiljaisuus ei ole aina pahasta. Usein henkilökohtaiset kysymykset mietityttävät tai vaientavat ryhmäläiset. Joskus mielipidekysymysten kohdalla on oltava hienovarainen ja vaihdettava kysymyksen muotoilua tyyliin: ”Miten olette kuulleet jonkun koulukaverinne ajattelevan tästä asiasta?”
Leiriläiset voivat myös esittää kysymyksiä, jotka tuottavat päänvaivaa isoselle. Tällöin on syytä muistaa, että
hyvästäkään valmistautumisesta huolimatta isosen velvollisuus ei ole olla kaiken osaava raamatunselittäjä. Kun
ryhmän jäsen esittää kysymyksen, johon et osaa vastata, sano, ettet tiedä mutta otat asiasta selvää. Älä luota
muistiisi, vaan kirjoita kysymys paperille ja kysy apua leirin vetäjältä. Leiriläisen kysymykseen vakavasti suhtautuminen on paras kannustus, jotta hän viitsii kysyä toistekin.
Muista aina! Jos ryhmässäsi ilmenee ongelmia, puhu asiasta leirin vetäjälle, niin voitte yhdessä miettiä, miten
asia ratkaistaan.
13
10. LUKU – MUSIIKKI
Ihminen on psykofysiologinen olento, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Musiikki on yksi helpoimpia tapoja vaikuttaa mielialaan. Musiikin tahdissa unelmoidaan, hiljennytään, koetaan yleviä tunteita, tsempataan itseään
jne. Musiikin taitavalla käyttämisellä luodaan hienosti toimivia tilanteita. Ennen hartauden alkua oikeanlainen
musiikki hiljentää kuulijat ja valmistaa heidät kuuntelemaan. Hyvillä sanoilla varustettu laulu puheen päätteeksi
tiivistää ajatukset helposti muistettavaan muotoon. Klassinen musiikki sopii erinomaisesti hiljentymisen ja mietiskelyn taustalle. Tapoja on monia, ja vain mielikuvitus on rajana.
LASTEN JA NUORTEN HENGELLISET LAULUT




Laulaminen sujuu ala-asteikäisiltä. Rippikoululaista laulaminen helposti ujostuttaa.
Hengelliset laulut ovat useimmille vieraita. ”Laulakaa kovempaa!”, ei siksi kuulu isosen sanavarastoon.
Leiriläiset kyllä laulavat, kunhan oppivat.
Leirin aikana jotkut laulut muodostuvat hiteiksi. Isonen ei saa kyllästyä laulamaan niitä yhä uudelleen,
vaikka olisi niitä kurkkua myöten täynnä. ”Ei taas tätä!”, ei myöskään kuulu isosen sanavarastoon. Isonen päinvastoin innostaa, kun kerran on löytynyt joku hittibiisi.
Hartauksia varten on hyvä yrittää löytää lauluja, jotka sanoitukseltaan sopivat aiheeseen.
VIRRET




Virret mielletään harvoin ykköshiteiksi. Niissä sanoitus onkin kertosäkeitä tärkeämpi.
Virsissä on kullanarvoisia tiivistelmiä kristinuskosta sekä erittäin syvällisiä mietelmiä.
Virsikirja on kirkon paras rukouskirja.
Virsien rauhallisten melodioiden on tarkoitus auttaa hiljentymistä rukoukseen.
SÄESTÄMINEN



Turha alemmuudentunne on pahasta: ”En säestä, ellen ole yhtä hyvä kuin tuo toinen.”
Rohkaise itseäsi tai arkaa kaveriasi. Säestämisen oppii vain säestämällä.
Laulun säestys ei ole taidonnäyte. Säestämisen tehtävä on tukea laulua. Yleensä yksinkertainen säestys
on hyvä säestys. Siihen on helppo laulaa.
HOUSE BAND


14
Hyvin yhteen soittava bändi on mahtava laulun tunnelmanluoja.
Kiusaus tähteyteen ei saa nousta liian suureksi. Jos esiintymisenhalu ohittaa palvelunhalun, menettää
bändi merkityksensä. Bändin tehtävä on sama kuin säestäjän: tukea laulua, ei esitellä soittajan taitoja.
11. LUKU – LEIRIJUMALANPALVELUS
Jumalanpalvelus = hetki, jossa Jumala palvelee ihmistä
Leirin käytännöistä riippuen ohjelmaan sisältyy yleensä vähintään yksi, mutta joskus useampikin leirijumalanpalvelus. Ne ovat oikeita jumalanpalveluksia, mutta tavallisesta sunnuntaimessusta poiketen niistä on karsittu
pois vieraimpia liturgisia elementtejä sekä ehtoollinen.
Joillakin rippileirillä pidetään leirijumalanpalvelus joka aamu. Se mahdollistaa Raamatun ydinsanoman opiskelun esimerkiksi kirkkovuoden tärkeimpien juhlapyhien kautta. Tällöin isosryhmät valmistelevat yleensä leirin
papin tai kanttorin johdolla jumalanpalveluksen edellisenä päivänä. Hartauden harjoittamisen lisäksi jumalanpalvelus tarjoaa mahdollisuuden kerrata ulkoläksyjä niiden yleisimmässä käyttötarkoituksessaan.
Alla esimerkki leirijumalanpalveluksesta. Suluissa valmistelija / toteuttaja.
Laulu
Siunaus ja johdanto
Synnintunnustus
Synninpäästö
Kiitoslaulu
Päivän rukous
Evankeliumi
Saarna
Uskontunnustus
Laulu
Esirukous
Isä meidän –rukous
Herran siunaus
(ryhmä)
(pappi)
(ryhmä)
(pappi)
(ryhmä)
(ryhmä)
(ryhmä)
(pappi)
(pappi)
(ryhmä)
(ryhmä)
(pappi)
(pappi)
12. LUKU – ISOSRYHMÄT
Rippileireillä ja joskus varhaisnuorten leireilläkin muodostetaan isosryhmät. Jokainen isonen saa tällöin noin
viiden hengen suuruisen oman leiriläisporukan. Tavoitteena on, ettei ryhmään kuuluisi ennestään toisille tuttuja parhaita kavereita. Leirin aikana näiden keskenään erilaisten ihmisten toivotaan oppivan tuntemaan toisensa
ja kasvavan hyvähenkiseksi ryhmäksi.
Isoselle näiden leiriläisten kuuluu olla silmäteriä, joiden hyvinvoinnista ja viihtyvyydestä hän pitää erityisen
hyvää huolta. Hyvässä hengessä tehty puolustaminen ja suosiminen on sallittua. Isosen on hyvä keskustella ja
kysellä erityisesti oman ryhmän kuulumisia. Omaa ryhmää on syytä kantaa rukouksissa.
Leireillä on erilaisia käytäntöjä. Millään leirillä ei ole kaikkia mahdollisia isosryhmien tehtäviä, mutta jokaisella
on jotain. Leirikohtaisesti myös ryhmään kuuluvat tehtävät voivat vaihdella.
15
P ÄIVYSTYSRYHMÄ




Isonen kirjoittaa päiväohjelman näkyviin.
Isonen herättää leirin miellyttävästi.
Isonen pitää huolen päiväohjelman aikataulun noudattamisesta.
Ryhmä huolehtii lipun nostamisen ja laskemisen
J UMISRYHMÄ


S IIVOUSRYHMÄ

S AUNARYHMÄ


Isonen / ryhmä lämmittää saunan.
Tarvittaessa ryhmä kantaa saunaan vedet
ja puut.
K EITTIÖRYHMÄ



Ryhmä pyyhkii pöydät ja siistii ruokailutilan aterian jälkeen.
Ryhmä auttaa tarvittaessa keittäjää eri askareissa.
Isonen vastaa iltapalan esille laittamisesta.
Ryhmä valmistelee leirijumalanpalveluksen ja on mukana toteutuksessa.
Ryhmä järjestää tilan jumista varten.

Ryhmä vastaa tiettyjen ennalta määrättyjen tilojen siisteydestä, esim. luokkahuone
ja käytävät
Ryhmä hälytetään paikalle, jos tarvitaan
tilapäistä siivousapua.
K RONIKKARYHMÄ


Ryhmä laatii kertomuksen edellisen päivän tapahtumista.
Ryhmä ottaa kuvia yhteiseen kameraan.
K ANTTIINIRYHMÄ

Isonen vastaa leirin kanttiinin toiminnasta
sovittuina aikoina.
N AKKIRYHMÄ

Ryhmä on valmiudessa suorittamaan satunnaisia päivän tehtäviä.
13. LUKU – ISONEN SEURAKUNNAN TYÖNTEKIJÄNÄ
P AAVALI T IMOTEUKSELLE :
”Kenenkään ei pidä väheksyä sinua nuoruutesi vuoksi. Näytä sinä uskoville hyvää esimerkkiä puheissasi ja elämäntavoissasi, rakkaudessa, uskossa ja puhtaudessa.” - 1.Tim. 4:12 –
ISOSEN LUOTETTAVUUS
Isosen ominaisuuksista kirkkaasti ylitse muiden nousee luotettavuus. Ammattitaito, rohkeus, henkilökohtainen
karisma ja muut vastaavat ominaisuudet kehittyvät kokemuksen myötä. Hyvinkin aloitteleva isonen on erinomainen isonen, jos häneen voi luottaa kaikessa. Luottamus tarkoittaa isosen työssä ennen kaikkea seuraavaa:
Isonen on avoin ja rehellinen suhteessa leirin vetäjiin ja toisiin isosiin. Hän ei salaile tai piilottele asioita, vaan
pyrkii päinvastoin tiedottamaan vetäjää asioista, joilla voi olla leirin suhteen merkitystä. Kaikin tavoin on yritettävä pitää kiinni asioista, jotka on sovittu. Isosesta on enemmän haittaa kuin hyötyä, jos vetäjä joutuu valvomaan häntä leiriläisten lisäksi tai kaiken varalta itse tarkistamaan isosen tehtävät tai toiminnan.
Erittäin tärkeää on ilmoittaa ajoissa, jos joku sovittu asia muuttuu. Ei ole ollenkaan häpeällistä, jos isonen joutuu peruuttamaan osallistumisensa leirille tai ei pysty suorittamaan jotain hänelle sovittua tehtävää. Häpeällistä on se, että isonen yrittää muka päästä mahdollisimman huomaamatta eikä ilmoita asiasta ennen kuin on
pakko. Vetäjä luottaa isoseen ja olettaa asioiden sujuvan niin kuin on sovittu. Mitä myöhemmin hän saa kuulla
muutoksesta, sitä suurempi paine ja kovempi kiire hänellä on paikata tilanne. Aina ei pystytä toimimaan sovitulla tavalla, joten ajoissa tehty ilmoitus osoittaa, että isonen haluaa kantaa vastuunsa ja olla luotettava.
16
ISONEN EDUSTAA SEURAKUNTAA
Seurakunta on palkannut isosen palkkioperusteiseen työsuhteeseen. Isosen on siis toimittava kaikessa seurakunnan linjan mukaisesti ja noudatettava esimiestensä ohjeita. Ensisijainen isosen esimies on leirin vastuuvetäjä. Ylin esimies on kirkkoherra.
Seurakunta ei voi eikä saa pakottaa työntekijäänsä uskomaan, mutta työntekijänä hänellä on tietyt velvollisuudet:






Seurakunnan leireillä opetetaan kristinuskosta ja rohkaistaan uskomaan. Isosen velvollisuus on työtehtävissään opettaa työnantajan linjan mukaan.
Isonen ei saa sanoillaan tai teoillaan kumota seurakunnan opetusta. On kannustettava myönteiseen
suhtautumiseen kristillistä uskoa kohtaan.
Isosen ei oleteta olevan kaikkitietävä: On myönnettävä itselleen, ettei osaa kaikkea. Tärkeintä on olla
halukas tutkimaan uskonasioita yhdessä leiriläisten kanssa.
Työntekijänä isosen on pyrittävä olemaan selvillä, mikä on työnantajan ”tuote”.
Isonen on innostaja, opastaja ja kutsuja seurakunnan toimintaan.
Leirin loputtua leiriläiset edelleen tunnistavat oman isosensa katukuvassa ja koulussa. Isonen ei ole silloin työsuhteessa, mutta hänen toivotaan edelleen edustavan seurakunnan työntekijälle sopivia arvoja
ja osoittavan esimerkillistä käytöstä.
ISONEN TYÖNTEKIJÄNÄ LEIRILLÄ






Isonen ei ole erillinen yksikkönsä. Hänet on palkattu osaksi isoa kokonaisuutta.
Osallistuminen leirin yhteisiin tilanteisiin on aina isosen työtehtävä, ellei toisin määrätä.
Isonen noudattaa leirin sääntöjä ja vetäjien ohjeita.
Isonen on oikeudenmukainen, ei anna erityisoikeuksia, suosi joitakin leiriläisiä tai hypi työtehtävissään
aidan matalimman kohdan yli.
Isonen huoltaa itseään pysyäkseen hyvässä työkunnossa.
Seurakunta valitsee työntekijänsä. Seurakunnan velvollisuus ei ole sietää työntekijää, joka ei hoida
tehtäviään. Leirin vetäjällä on oikeus katkaista isosen työsuhde ja lähettää hänet pois leiriltä.
YHTEISTYÖ
ISOSET KESKENÄÄN






Kaikki eivät ole parhaita kavereita. Ammattitaitoa on tehdä hyvää yhteistyötä kenen kanssa tahansa.
Osoita muille isosille luottamusta ja ole itse luottamuksen arvoinen.
Isosten keskinäiset ongelmat on hyvä käsitellä yhdessä vetäjien kanssa. Näin ne selviävät yleensä helpommin. Isosten tai vetäjien ongelmia ei ikinä tuoda leiriläisten selviteltäväksi.
Jokainen isonen vaikuttaa suuresti omalta osaltaan isostiimin niin ennen leiriä kuin leirin aikanakin.
Hyvää palautetta kannattaa opetella antamaan paljon. Rakentava kritiikki on myös joskus tarpeen. Hyvä nyrkkisääntö on: Anna positiivinen palaute julkisesti ja negatiivinen kahden kesken.
Vanhempien isosten ei pidä kuvitella, että heillä on paras tieto. Nuorempien kannattaa kysellä kokeneemmilta vinkkejä, mutta myös olla rohkeasti oma itsensä ja kokeilla uusia asioita.
I SOSTEN ISONEN



Joskus joku vanhemmista isosista nimetään isosten isoseksi tai isosryhmän vetäjäksi.
Tämä ei saa nousta isosten isoselle päähän ja aiheuttaa pomottamista tai laiskuutta.
Isosten johtaja ei saa myöskään vähätellä tehtäväänsä, vältellä vastuutaan ja jättää johtamista tekemättä. Myöskään muut isoset eivät saa aliarvioida nuorta johtajaa. Häntä on päinvastoin tuettava tekemällä mahdollisimman hyvää yhteistyötä ja kunnioitettava hänen työtään.
17

Kavereiden johtaminen ei ole helppoa. On erittäin tärkeä muistaa, että johtaminen on tehtävä eikä
asema. Isosten isonen nimitetään tehtäväänsä pitämään huoli siitä, että isosten keskinäinen työ on tehokasta ja organisoitua.
ISOSET JA VETÄJÄT




Isosen tehtävänä olla linkkinä vetäjien ja rippikoululaisten välissä.
Vetäjillä on paljon erilaisia toimintamalleja. Isosen on tärkeä kuunnella, keskustella ja kunnioittaa kulloisenkin esimiehensä mielipiteitä. Vetäjältä odotetaan myös kunnioitusta erilaisia isosia kohtaan.
Isosten ja vetäjien kesken puhutut asiat eivät yleensä kuulu leiriläisille.
Vetäjät tietävät leirin tilanteesta myös sellaisia asioita, joita ei voida kertoa isosille. Siksi isosten on
luotettava siihen, että jotkut isosten toiveista poikkeavat päätökset voivat olla erittäin hyvin perusteltuja, vaikka syitä ei voida paljastaa.
PAPERIASIAT
Tekniset yksityiskohdat voivat vaihdella vuosittain. Työsuhteiden ehdot voivat muuttua, joten ennen leiriä on
hyvä tarkistaa käytännöt epäselvyyksien välttämiseksi. Periaatteet ovat karkeasti ottaen seuraavat.










18
Leiripalkkiota haetaan isospalkkiolomakkeella leirin jälkeen. Lomake palautetaan leirin vetäjälle tai
suoraan kirkkoherranvirastoon.
Palkkiot maksetaan täysiltä ja puolikkailta vuorokausilta. Palkkioluokkia on kolme isosten koulutuksen
ja täysi-ikäisyyden perusteella: a) Ensimmäisen vuoden isonen tarkoittaa ensimmäisen vuoden isoskoulutettavaa sekä alle 18-vuotiasta isosta, joka ei ole käynyt toista vuotta isoskoulutuksesta. b) Toisen vuoden isonen tarkoittaa koko isoskoulutuksen käynyttä ja alle 18-vuotiasta isosta. c) Yli 18vuotias isonen on täysi-ikäinen sekä isoskoulutuksen käynyt tai suorittamassa sitä loppuun.
Leirille saapumisesta ei makseta matkakorvauksia.
Kerhoista maksetaan palkkiota sen mukaan, onko kyseessä urheilukerho vai harrastekerho ja onko
kerhonohjaaja alle vai yli 18-vuotias.
Kerhopalkkio maksetaan korkeintaan kahdelle kerhonvetäjälle / kerhokerta.
Kerhopalkkiot haetaan kerhopalkkiolomakkeella kahdesti vuodessa: syksyn ja kevään toimintakausien
päättyessä.
Kerhomatkoista voidaan maksaa matkakorvaus.
Leiriavustajiksi valituille henkilöille maksetaan palkkio yleisellä leiripalkkiolomakkeella eri taksan mukaan.
Muista allekirjoitus! Ilman allekirjoitusta mikään palkkiolomake ei ole virallinen, eikä palkkiota voida
maksaa.
Lisäksi palkkion maksamista varten täytyy seurakuntaan toimittaa verokortti.
14. LUKU – ISOSEN USKO
ISONEN ON USKON MALLI



Halusipa isonen tai ei, leiriläinen pitää häntä seurakuntanuoren mallikappaleena. Isonen on siksi aina
myös uskon malli ja tuki. Onkin hyvä miettiä, millaisen kuvan isonen antaa uskosta leirillä tai leirin ulkopuolella.
Esikuvana oleminen saattaa aiheuttaa vääränlaisia paineita kahteen suuntaan: a) Vastuu tuntuu ahdistavan suurelta, eikä tiedä, kuinka osaisi toimia oikein. b) Seurakuntanuoren leima ei tunnu kivalta, ja
isonen yrittää korostaa käytöksellään, ettei ole uskova ihminen.
Tärkeintä on olla aito, oma itsensä. Jos ei tiedä tarkasti ajatuksiaan, saa rehellisesti olla kyselevä ja
epävarma eikä esittää jotain muuta.
TÄYDELLISTÄ USKOA EI OLE



Kaikki vahvistuvat ja kasvavat uskossa vähitellen. Jokaisella on uskoon liittyviä kysymyksiä ja epäselvyyksiä – myös seurakunnan työntekijöillä.
Isonen saa olla myös oppilas. Hyvin usein isonen oppii työtehtäviensä ja koulutuksen myötä paljon
enemmän kuin rippikoululainen. Omista kysymyksistä on tärkeä keskustella isoskoulutuksen aikana
ryhmässä tai ohjaajien kanssa. Jos työtehtävät antavat myöten, kysymyksiä voi käsitellä myös isosena
ollessa, jos se ei häiritse muita työtehtäviä.
Epäily tai "heikko" usko ei tee kenestäkään huonoa isosta.
USKON NÄKYMINEN LEIRILLÄ





Seurakunnan leirien tavoite on synnyttää ja vahvistaa uskoa ylösnousseeseen Jeesukseen.
Yleensä usko näkyy jotenkin, ja siitä on hyvin suotavaa kertoa. Omaa uskoa ei silti pidä todistella tai
tyrkyttää. Isonen kertoo uskostaan hyvin paljon sillä, miten hän elää.
Parasta uskon näkymistä on myönteinen suhtautuminen leirin tavoitteisiin ja toimintaan, sekä kaikessa tukena oleminen.
Tärkeää on leiriläisten innostaminen. Heitä kannattaa rohkaista kyselemään ja ottamaan rohkeasti selvää uskosta.
Muista! Kukaan ei voi tietää, onko toinen oikeasti uskossa vai ei. Vain Jumala ja ihminen itse sen tietävät.
JOS ISONEN EI USKO



Seurakunta ei voi pakottaa ketään uskomaan eikä edes teeskentelemään uskovaa. Jokainen tulee työhön omana itsenään.
Isonen voi tehdä työnsä hyvin, vaikka ei uskoisikaan. Seurakunta odottaa kuitenkin rehellisyyden lisäksi yhteistyökykyä. Jos ei-uskovalla isosella on tarve mainostaa omaa elämänkatsomustaan seurakunnan leirillä, hänen ei ole syytä hakea isoseksi.
Missään tapauksessa isonen ei saa asettua vastustamaan leirin työtä ja opetusta, tai ryhtyä murentamaan ilmapiiriä.
ISOSEN HOITAA USKOAAN


Uskonelämän hoitamisen tuolinjalat: Raamattu, rukous, ehtoollinen, kristittyjen yhteys.
Isoskoulutus, seurakunnan tilaisuudet ja esimerkiksi leirin raamatturyhmien preppaustilaisuudet
ovat hyviä mahdollisuuksia kysellä uskoon liittyviä kysymyksiä.
19
15. LUKU – LEIRILÄISEN KOHTAAMINEN
LEIRILÄISELLÄ ON OIKEUS TULLA HUOMATUKSI
Rippileirin jälkeen seurakuntaan jäädään mukaan keskimäärin siksi, että leirillä on koettu hyviä kokemuksia.
Seurakunnan leireillä keskeistä on opettaa uskosta, mutta tieto saa harvoin ketään innostumaan seurakunnan
toiminnasta. Siksi on erittäin tärkeää, että jokainen leiriläinen huomataan. Hänen oikeutensa on tulla kohdatuksi niin, että leiristä jää hyvä muisto. Seurakunnan on oltava paikka, jossa kenenkään ei tarvitse olla yksin.






Anna aikaasi ja ole kiinnostunut leiriläisen asioista.
Pyri löytämään yhteys erilaisiin ihmisiin. Jokainen on oma persoonansa.
Ota kontaktia tasapuolisesti äänekkäisiin ja hiljaisiin leiriläisiin.
Varo, ettei leirin tunnelma tai työkiireet tempaise mukaansa niin, että unohdat kohdata yksilöitä. Jos
täytyy valita, on parempi tehdä vähemmän ja kohdata enemmän.
Joskus ikävän sävyinen tai nenäkäs kommentti saattaa olla leiriläisen epäsuora testi, onko isonen valmis kuuntelemaan ja voiko häneen tutustua.
Tärkeää: Vastaanota leiriläinen jo ovella hänen saapuessaan. Hyvästele hänet samoin lopuksi.
RIPPIKOULULAISEN PSYKOLOGIAA
F YYSINEN KEHITYS


Ripari-iässä on saattanut juuri tapahtua kasvupyrähdys ja hormonitoiminta on vaikuttanut ulkoisen
olemuksen lisäksi ajatteluun. Monet asiat ovat mielessä sekamelskana.
Epäselvä minäkuva aiheuttaa epävarmuutta ja arkuutta.
T IEDOLLINEN KEHITYS


Abstraktin ajattelun kyky kehittyy suunnilleen 11-18 ikävuoden välissä. Uskonasioiden syvällinen ymmärtäminen sekä näkymättömän ja kaikkialla läsnä olevan Jumalan tajuaminen alkaa olla rippileirillä
mahdollista. Kaikki eivät ole silti samassa kehitysvaiheessa menossa.
Ajattelumaailma on hyvin mustavalkoinen – joskus jopa kaikkitietävä. Mielipiteet ovat ehdottomia sekä puolesta että vastaan. Lisäksi ne sidotaan usein kavereiden mielipiteisiin, jolloin itsenäinen ja avoin
pohtiminen ei ole aina helppoa.
S OSIAALINEN KEHITYS





20
Teini-ikäinen alkaa itsenäistyä. Hän toisaalta haluaa tai jopa kuvittelee olevansa oman elämänsä herra
samalla, kun hän on vahvasti sidoksissa vanhempiinsa.
Sidokset kaveriporukkaan muuttuvat hyvin tärkeiksi. Omien vanhempien auktoriteettia saatetaan kyseenalaistaa. Tällöin johtajiksi ja mielipidevaikuttajiksi otetaan kaveriporukan kypsimpiä ja vahvimpia
persoonia. Joskus sen roolin saavat idolit ja esikuvat. Perheen ulkopuoliset aikuiset voivat olla hyvin
tärkeitä. Negatiivisuus ja muutosvastarinta perinteisiä auktoriteetteja kohtaan saattaa nousta pintaan.
Toiset suuntautuvat ulospäin ja viihtyvät parhaiten väkijoukossa ja tekemisen parissa. Toiset ovat passiivisia, ja heitä on vaikea saada aktivoitua mihinkään toimintaan kaveriporukkansa ulkopuolella.
Pitkäjännitteisyys ei ole nykynuorelle ominaisin piirre. Mieluummin eletään hetkessä kuin sitoudutaan
tulevaisuudessa tapahtuviin projekteihin tai pitkäkestoisiin harrastuksiin. Joillain keskittymiskykyä ei
tahdo riittää edes oppitunnin mittaa.
Tyttöjen ja poikien välinen kinastelu on joskus kiinnostuksen osoittamista, joskus valtataistelua. Identiteetin kehittymisen vaiheessa monet sanat voivat olla haavoittavia. Miehisyyteen ja naiseuteen liittyvät herjat eivät ole sopivia. Nyrkkisääntö: Naisille ulkonäkö on herkkä kohta samalla tavoin kuin miehille heidän tekonsa ja saavutuksensa.
U SKONNOLLINEN KEHITYS


Rippikoululainen alkaa kyetä hahmottamaan uskonasioita syvällisesti. Toisaalta rippikouluiässä kiinnostus uskonasioita kohtaan on matalimmillaan.
Nuorten yleistieto maailman asioista on keskimäärin erinomainen. Uskoon ja kristilliseen perinteeseen
liittyvät asiat ovat keskimäärin surkeasti hallussa.
E LÄMÄNTILANNE




Rippikouluiässä elämäntilanteet vaihtelevat eri muuttujien vuoksi todella paljon.
Koulun haasteet, tulevaisuudenhaaveet ja ammatinvalintaan liittyvät asiat ovat jollekin helppoja ja
selviä. Toiselle ne tuovat paljon ahdistusta ja tuskaa.
Yhdelle koti on rakas paikka. Toinen riitelee vanhempiensa kanssa. Kolmannen koti on turvaton.
Ajatukset seurustelusta tai seurustelukumppanin etsimisestä hallitsevat ajattelua.
Isosella kuuluu olla herkät tuntosarvet, jotta hän voisi aistia erilaisia leirin tilanteita. Jos kaikki asiat eivät suju
leirillä suunnitelman mukaisesti, kyseessä ei automaattisesti ole tottelematon tai ilkeä leiriryhmä. Käytännön
asioita on kokonaisuuden sujumiseksi joka tapauksessa hoidettava ohjeiden mukaisesti, mutta samalla on pyrittävä kohtaamaan jokainen leiriläinen ainutlaatuisena yksilönä.
16. LUKU – KUUNTELEMINEN JA SIELUNHOITO
KUUNTELEMISEN ENNAKKOASENTEET





Jokainen kuuntelija tulkitsee kuulemansa omista ennakkoasenteistaan käsin, eli ikään kuin katselee
maailmaa värillisten lasien läpi.
Värilliset lasit muodostuvat elämänkokemuksista, huhuista, mielialasta, totutuista tavoista jne.
Kuuntelija ei pysty riisumaan värilasejaan, joten tärkeintä on tunnistaa omat ennakkoasenteensa. Silloin pystyy paremmin asennoitumaan toisen asemaan.
Keskustelussa kahdet lasit kohtaavat, eivätkä toisen lasit ole toista paremmat.
Sympatia on tunne. Empatia on taito ja kyky asettua toisen asemaan. Taitoa voi harjoitella, mutta silti
empatian kyky ei kenelläkään ole yhtä suuri jokaista ihmistä ja elämäntilannetta kohtaan.
MITÄ VIESTEJÄ KUULET?




”Ääh, taas joku tyhmä sketsi.”
”Joko kohta on välitunti.”
”Ei tässä huoneessa pysty nukkumaan.”
”Leirillä on tylsää. Haluan kotiin.”
IHMISEN KOKOINEN ONGELMA





Sama asia voi olla toiselle innostava haaste – toiselle elämää ratkaisevasti vaikeuttava este. Esimerkiksi
toinen nauttii seikkailusta, kun toinen samassa tilanteessa kaipaa turvallisuutta.
Kuunneltaessa on katsottava asiaa toisen laseilla. ”Ongelma on aina ihmisen kokoinen ongelma.”
Älä koskaan vähättele asiaa, jonka joku toinen kokee ongelmalliseksi.
Älä koskaan vertaa kokemuksiasi toisen kokemuksiin. ”Tuo on pikkujuttu. Minulle sattui kerran…”
Älä koskaan väitä tietäväsi, miltä toisesta tuntuu. Ongelmissa oleva ihmisen tunne on usein, että hänen ongelmansa ovat pahempia kuin muiden.
21
ANNA AIKAASI, ÄLÄ RATKAISUJA






Kuuntelijan tehtävänä ei ole ratkaista asiaa vaan kuunnella ja antaa toisen pukea ongelmansa sanoiksi.
Ulkopuolisella on harvoin avaimet toisen ongelmaan. Joskus hyvää tarkoittava neuvo saattaa olla suorastaan loukkaava tai satuttava.
Vaikka sielunhoitajalla olisi oikeastikin ratkaisu, täytyy puhujan saada ensin jutella riittävästi ajatuksiaan, jotta hän on tunnetasolla valmis hyväksymään sen. Hänen on ikään kuin keksittävä ratkaisu itse.
Ole läsnä! Keskeytä muut puuhasi! Osoita olemuksellasi, että otat asian vakavasti.
Kun esität kysymyksiä, jotka liittyvät puhujan tunteisiin ja vievät keskustelua eteenpäin, autat puhujaa
hahmottamaan tilannetta. ”Mikä saa sinut tuntemaan niin? Milloin tämä tunne on vahvimmillaan?
jne”. Sielunhoitajan ja kuuntelijan tärkein taito on olla itse mahdollisimman hiljaa ja saada toinen puhumaan mahdollisimman paljon.
Kuuntelija kokee usein painetta tai avuttomuutta, kun ei osaa ratkaista ongelmaa. Kuuntelun tärkein
taito onkin sietää avuttomuuden tunnetta. Usein paras apu on, kun puhuja huomaa, että kuuntelija
menee aivan hiljaiseksi. Silloin hän tajuaa, että hänen ongelmansa on kuultu ja otettu vakavasti.
Parhaimmillaan kuuntelija saattaa onnistua katselemaan ongelmaa ulkopuolisena ja antamaan jonkun
uuden näkökulman tai rohkaisevan sanan. Ajatuksissa ja sydämessä olevia ongelmia ei kuitenkaan kukaan voi ratkaista toisen puolesta.
SIELUNHOITOTILANNE










22
Sielunhoito tarkoittaa kahdenkeskistä keskustelua, jossa käsitellään ihmisen huolia, ongelmia tai hengellisiä kysymyksiä luottamuksellisesti.
Keskustelutilanne voi syntyä spontaanisti jonkun tekemisen lomassa tai se on voitu sopia etukäteen.
Kumpikin tilanne on yhtä tärkeä ja niitä koskevat samat periaatteet.
Etukäteen sovittua tilannetta varten on etsittävä keskusteluun sopiva paikka, jossa ei ole häiriötekijöitä eikä vaaraa siitä, että joku keskeyttäisi.
Varaa aikaa riittävästi, että pystyt keskittymään. Keskustelua aloittaessa on hyvä sanoa, jos itsellä on
aikaraja, jolloin on lopetettava. ”Minulla on nyt puoli tuntia aikaa. Jutellaan sen aikaa rauhassa.”
Sulje puhelimesi. Jos se on unohtunut päälle ja soi, kysy lupa vastaamiseen keskustelukumppanilta tai
jätä kokonaan vastaamatta. On loukkaavaa, jos puhelu menee tärkeän keskustelun edelle.
Yli tunnin mittaisista keskusteluista ei ole tehokasta hyötyä. Silloin on syytä sopia uusi keskusteluaika.
Tunnissa ehtii sanoa tärkeimmät huolet. Kesken jääneet asiat prosessoituvat mielessä seuraavaa keskustelua varten.
”Pyhä Henki menee nukkumaan kello 22.00.” Moni syvällinen keskustelu muuttuu sekavaksi vyyhdiksi
väsyneenä. Myöhäiseen ajankohtaan käydyt keskustelut saattavat jopa pahentaa tilannetta. Leiriiltana yllättäen syntyneessä keskustelutilanteessa kannattaa kuunnella vain ydinkohdat ja sopia keskusteluaika seuraavalle päivälle. Tieto tulevasta keskustelusta voi lieventää huolia jopa enemmän kuin
itse keskustelu.
”Sielunhoidossa ei tarvita käsiä.” Sielunhoitotilanteeseen liitetyt halaukset eivät ole sopivia varsinkaan
vastakkaisen sukupuolen kohdalla. Sanojen loppuessa koskettaminen saattaa tuntua hyvältä idealta,
mutta sitä pitää silti välttää. Asioiden helpottuessa sielunhoitoon tullut henkilö saattaa jopa kokea tulleensa hyväksikäytetyksi. Hyvien kaverusten kohdalla tilanne on toinen, jos koskettaminen on kuulunut ystävyyteen aikaisemminkin.
Sielunhoidossa saa hengellisyys olla selvästi mukana. Keskustelukumppanilta on soveliasta kysyä lopuksi, haluaisiko hän, että yhdessä rukoillaan keskustelussa olleen asian puolesta.
Sielunhoito saattaa johtaa rippiin, eli synnintunnustukseen, johon sielunhoitaja lausuu synninpäästön.
Tätä mahdollisuutta on suotavaa käyttää pääasiassa papin tai muun seurakunnan työntekijän kanssa.
VAITIOLOVELVOLLISUUS






Luottamus ja vaitiolovelvollisuus ovat ehdottomia vaatimuksia. Harva uskaltaa puhua oikeista ongelmistaan, jos pelkää, että asiat leviävät. Sinulle kerrottu asia on tarkoitettu vain sinun korvillesi.
Jos kohtaat vaikean ongelman, voit aina pyytää keskustelukumppanilta lupaa kertoa asiasta seurakunnan työntekijälle tai kysyä, haluaisiko tämä sinun kanssasi mennä jonkun työntekijän puheille.
Jos keskusteluissa kuulemasi asia alkaa ahdistaa sinua itseäsi, voit aina mennä itse sielunhoitoon seurakunnan työntekijän luo. Kavereille jutteleminen ei ole tässä tapauksessa sielunhoitoa!
Seurakunnan työntekijät ovat vaitiolovelvollisia. Papeilla sielunhoitosalaisuus on täysin koskematon.
Maksimirangaistus sen rikkomisesta on vuosi vankeutta. Pappi ei saa todistaa edes oikeudessa sielunhoitotilanteessa kuulemistaan asioista. Isosen vaitiolovelvollisuutta ei ole säädetty lailla, mutta kerran
menetettyä luottamusta on mahdotonta saada takaisin.
Jos et tiedä, oliko käymäsi keskustelu sielunhoitoa vai muuten vain syvällinen keskustelu, käsittele sitä
silloin luottamuksellisesti.
Vaitiolovelvollisuuden piiriin kuuluu myös, että mahdollisuuksien mukaan varjellaan keskustelukumppanin henkilöllisyyttä paljastumasta – vaikka keskustelun sisällöstä ei mainittaisi mitään.
17. LUKU – HENGELLISET TYÖVÄLINEET
RAAMATTU ON YLIN OHJE
Raamattu on kirkon uskon ja opin ylin ohje. Raamatussa Jumala on kertonut itsestään ja tahdostaan. Jumalasta
ei saada tietoa muuta kautta.
Raamattu on yhtä aikaa jumalallinen ja inhimillinen: Raamattu on kokonaan ihmisten kirjoittama – ja se on
samalla kokonaan Jumalan sanaa. Raamattu on syntynyt, kun ihmiset ovat kirjoittaneet muistiin silminnäkijälausuntoja, Jumalan ilmoituksia ja historiassa tapahtuneita asioita.
Raamatun punainen lanka on Jeesus, jonka ympärille koko juoni rakentuu. Ihminen luotiin paratiisiin, mutta
joutui syntinsä takia sieltä pois. Raamatun tarkoitus on opettaa, kuinka ihminen pääsee takaisin paratiisiin Jeesuksen pelastustyöhön uskomalla.
Isosen tehtävä on kunnioittaa Raamattua ja opettaa leiriläiset kunnioittamaan sitä – vaikka itse ei uskoisikaan,
että se on Jumalan puhetta.
Kukaan ei osaa Raamattua täydellisesti. Raamatun arvovalta ei perustukaan siihen, että sen ymmärtää. Isonen
saa opettaa Raamattua turvautuen siihen, että a) Jumala pitää huolen hänen Sanansa synnyttämästä uskosta b)
Kirkko on määritellyt Raamatun ylimmäksi ohjeekseen.
RAAMATTU ON JUMALAN SANAA
Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana. (Room. 10:17)
Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun
uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden. (Joh.
20:31)
Jumalan sana on elävä ja väkevä. Se on terävämpi
kuin mikään kaksiteräinen miekka, se iskee syvään
ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden
ytimet, se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme. (Hepr. 4:12)
Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta eivätkä
sinne palaa vaan kastelevat maan, joka hedelmöi-
23
tyy ja versoo ja antaa kylväjälle siemenen ja nälkäiselle leivän, niin käy myös sanan, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan, ja saa menestymään
kaiken, mitä varten sen lähetän. (Jes. 55:10-11)
Joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan, pääsee
kyllä selville siitä, onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani. (Joh. 7:17)
Pyhitä heidät totuudellasi. Sinun sanasi on totuus.
(Joh. 17:17)
RUKOUS KANTAA ISOSTA JA LEIRIÄ
Rukous on tärkeä isosen tehtävä. Hyvä isonen tekee tehtävänsä tunnollisesti ja taitavasti. Silti vain Jumala pystyy vaikuttamaan ihan kaikkiin asioihin leirillä, leiriläisten elämässä ja heidän sydämessään. Siksi työ on tehtävä
Jumalalta siunausta ja johdatusta pyytäen.
Rukous kannattaa aloittaa jo ennen leiriä. On hyvä rukouksin muistaa leiriläisiä – erityisesti omaa ryhmää –
leirin muita isosia sekä työntekijöitä ja käytännön järjestelyjä.
Leirin aikana on hyvä päivittäin siunata itseään ja leirin asioita rukouksin. Niin kiire ei koskaan ole, etteikö iltarukoukseen, aamurukoukseen tai vaikkapa isosten keskenään omassa kämpässään pitämään rukoukseen olisi
aikaa. Rukouksen tärkeys ei kuitenkaan tarkoita, että käytännön työt voi korvata rukoilemalla.
Leirin jälkeen kannattaa jatkaa rukousta leiriläisten puolesta, jotta leirillä kylvetty Jumalan sana itäisi heidän
sydämissään.
Jumala kuulee rukoukset ja toimii, mutta rukous muuttaa myös rukoilijaa. Asiat, joiden puolesta rukoilee, tulevat itsellekin tärkeämmiksi.
RUKOUS VAIKUTTAA
Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy
minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään.
Joka ei pysy minussa, on kuin irronnut oksa: se
heitetään pois, ja se kuivuu. Kuivat oksat kerätään
ja viskataan tuleen, ja ne palavat poroksi. Jos te
pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä,
voitte pyytää mitä ikinä haluatte, ja te saatte sen.
(Joh. 15:5-7)
Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen pyytävä saa ja jokainen etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan. (Matt. 7:7-8)
Siitä lähtien, kun saimme tästä kuulla, mekin
olemme lakkaamatta rukoilleet teidän puolestanne
ja pyytäneet, että te saisitte runsaasti hengellistä
viisautta ja ymmärrystä ja tulisitte täydelleen tun-
24
temaan Jumalan tahdon. Rukoilemme, että eläisitte Herralle kunniaksi ja kaikessa hänen mielensä
mukaan ja että kantaisitte hedelmää tekemällä
kaikkea hyvää ja kasvaisitte Jumalan tuntemisessa.
(Kol. 1:9-10)
Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta,
pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta. (Jaak. 1:5)
Tämän kaiken olen kirjoittanut teille, Jumalan Poikaan uskoville, jotta tietäisitte, että teillä on iankaikkinen elämä. Me saamme rohkeasti lähestyä
Jumalaa uskoen, että hän kuulee meitä, mitä sitten
pyydämmekin hänen tahtonsa mukaisesti. Ja kun
tiedämme hänen kuulevan kaikki pyyntömme,
tiedämme myös, että saamme sen mitä häneltä
pyydämme. (1. Joh. 5:13-15)
18. LUKU – ULKOLÄKSYT
KUULUSTELEMINEN
Ulkoläksyjen kuulusteleminen on yksi isosen tehtävistä. Joillakin rippileireillä vetäjät saattavat ottaa osan kuulusteluista itselleen, jotta he saavat yhden luontevan keinon lisää olla kasvotusten jokaisen leiriläisen kanssa.
Ulkoläksyt sisältävät keskeisimmät kristinuskon opetukset. Ne opetellaan sanatarkasti ulkoa, jotta ne jäisivät
mahdollisimman hyvin mieleen. Pelkkä asian ytimen muisteleminen alkaa usein vääristyä mielessä. Sanatarkkkuus on myös selkeä linja, jolloin kaikilla isosilla on sama raja, eivätkä leiriläiset joudu isosista riippuen eriarvoiseen asemaan.
Leireillä harva kohtaa ylipääsemättömiä oppimisvaikeuksia. Toisinaan joku kokee helpommaksi suorittaa ulkoläksyn kirjoittamalla. Joskus joitakuita joudutaan auttamaan hyvin paljon. Jos isosella on ryhmässään hyvin
vaikeasti ulkoläksyjä oppiva leiriläinen, täytyy asiasta jutella vetäjän kanssa. Hän päättää, kuinka toimitaan.
Ulkoläksyjä kuulustellessaan isosen kuuluu olla kannustava. Vaatimusten suhteen pitää olla napakka, mutta
mitään pilkallista tai nöyryyttävää puhetta ei saa kuulusteluun sisällyttää.
Kuulustelutilanteessa on syytä ottaa leiriläinen erilleen väkijoukosta, vaikka moni suorittaisikin läksyt mieluusti
ohimennen. Ulkoläksyjen kuulusteleminen on myös oppimistilanne, joten tilanteen on oltava rauhallinen. Tällöin myös leiriläisellä on vähemmän paineita.
P IENOISEVANKELIUMI
H ERRAN SIUNAUS
Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että
antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen
uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen
elämän.
Herra siunatkoon teitä ja varjelkoon teitä. Herra
kirkastakoon kasvonsa teille ja olkoon teille armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa teidän puoleenne ja antakoon teille rauhan. Isän ja Pojan ja Pyhän
Hengen nimeen. Aamen.
I SÄ MEIDÄN
Isä meidän, joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon
sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin
taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä
saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia
iankaikkisesti. Aamen.
10 KÄSKYÄ
1. Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa
olla muita jumalia.
2. Älä käytä väärin Herran, Jumalasi nimeä.
3. Pyhitä lepopäivä.
4. Kunnioita isääsi ja äitiäsi.
5. Älä tapa.
6. Älä tee aviorikosta.
7. Älä varasta.
8. Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi.
9. Älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta.
10. Älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa, työntekijöitä, karjaa äläkä mitään, mikä hänelle kuuluu.
K ASTE - JA LÄHETYSKÄSKY
Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan
päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun
opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja
Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän
noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne
kaikki päivät maailman loppuun astI.
U SKONTUNNUSTUS
Minä uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen,
taivaan ja maan Luojaan,
ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin,
astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä
kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän,
Kaikkivaltiaan, oikealla puolella ja on sieltä tuleva
tuomitsemaan eläviä ja kuolleita,
ja Pyhään Henkeen, pyhän yhteisen seurakunnan,
pyhäin yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän.
25
19. LUKU – ONGELMALLISET LEIRILÄISET
HÄIRIKÖN TAUSTAT
Leireillä on enemmän tai vähemmän häiritseviä ihmisiä. Syyt häiritsemiseen ovat yhtä moninaiset kuin ovat
leiriläisten taustatkin. Joskus häiriköinnin syy on nähtävissä tai ainakin selvitettävissä – useimmiten ei. Nyrkkisääntö on kuitenkin, että kukaan ei häiriköi ilman syytä. Esimerkiksi:





Ongelmia kotona tai kaverisuhteissa
Ongelmia oman itsensä kanssa, alemmuudentunne
Uskonasioista vaivautuminen
Leirielämään sopeutumisen vaikeus
Epävarmuus vastakkaisen sukupuolen suhteen
HUOMION TARVE



Häirikkö purkaa pahaa oloaan tavoittelemalla huomiota. Siksi häiriköintiä ei voi hoitaa vain rangaistuksilla. Anna häirikölle positiivista huomiota aina kun voit! Pelaa, keskustele, kysele fiiliksiä.
Ryhmätilanteissa ei voi keskittyä vain yhden ihmisen hoitamiseen. Häirikköä voi kuitenkin huomioida
esittämällä hänelle kysymyksiä, antamalla palautetta vastauksista ja ottamalla hänet aktiivisesti mukaan toimintaan.
Ryhmän tehtävän hoitamiseksi nuhteleminen tai ryhmästä poistaminen on joskus tarpeen.
KILTIT HÄIRIKÖT
Aina häiriköinti ei johdu jostain suuresta lapsuuden traumasta tai isosta ongelmasta. Joskus syy on paljon yksinkertaisempi. Se voi johtua jopa vetäjän tai isosen toimintamalleista tai leirin käytännönjärjestelyistä.
1. TYLSISTYNYT LEIRILÄINEN


Isonen sortuu helposti ajattelemaan vain omaa suoritustaan. Mitä leiriläiset tekevät sillä aikaa?
Ryhmätoiminnan on oltava sujuvasti etenevää, selkeästi ohjeistettua ja mielenkiintoista. Kukaan ei
jaksa odottaa paikallaan, jos tilanteen vetäjät säätävät ja arpovat seuraavaa siirtoaan.
2. YLI - INNOSTUNUT LEIRILÄINEN


Hyvä tunnelma ja iloinen ilmapiiri voivat paisua villiintymiseksi.
Jos on tarve rauhoittaa tilanne, hengähdetään hetki tai tehdään jotain levollisempaa.
3. VÄSYNYT LEIRILÄINEN


Luomakunnan käsittämättömimpiä asioita on se, kuinka lapsi (joskus myös nuori) alkaa riehua sitä
enemmän, mitä väsyneempi hän on.
Keskittymistä vaativia asioita ei pidä sijoittaa rankan päivän päätteeksi. Iltaan sijoittuvan toiminnan on
oltava erityisen mielenkiintoista ja sopivan helppoa.
4. LAPSELLINEN LEIRILÄINEN



26
Varhaisnuorten leiriläinen ei ymmärrä ottaa toisia ihmisiä huomioon. Jopa rippikoululainen ajattelee
vain yhtä hetkeä – ja sitäkin omasta näkökulmastaan.
Istumajärjestyksellä ja muilla vastaavilla järjestelyillä pyritään varmistamaan, että keskittymistä vaikeuttavia häiriötekijöitä olisi mahdollisimman vähän.
Yhteinen toiminta pitää valita ryhmän tason mukaan.
KUINKA ISOSEN KUULUU REAGOIDA?
1.
2.
3.
4.
5.
6.
Ensimmäiseksi tarkistetaan omat toimintatavat ja korjataan puutteet.
Muistetaan kärsivällisyys - ei ivaamista, silmätikuksi ottamista tai turhaa huutamista.
Häiriköintiin taipuvaisen leiriläisen huomioiminen positiivisesti jo ennakolta.
Istumajärjestyksen vaihtaminen ja isosten sijoitteleminen oikeisiin väleihin.
Henkilökohtainen keskustelu.
Kaikissa asioissa yhteyden pitäminen leirin johtoon.
20. LUKU – LEIRIN ONGELMATILANTEITA
ERILAISET VETÄJÄT
Leirin johtajat tai muut leirillä työskentelevät henkilöt voivat aiheuttaa ristiriitatilanteita tai ongelmia.
A)
P APPI , NUORISOTYÖNOHJAAJA , KESÄTYÖNTEKIJÄ , ISONEN





B)
Vetäjillä on erilaisia tapoja, leirikokemusta, sääntöjä ja hengellisiä näkemyksiä, joiden vuoksi eri vetäjien leirit voivat olla hyvinkin erilaisia.
Vetäjät ja isoset väsyvät – väsymys voi aiheuttaa arvaamattomia ongelmia.
Syystä tai toisesta leirin vetäjät tai isoset saattavat jättää työnsä tekemättä.
Vetäjät eivät aina tule toimeen keskenään.
Isoset saattavat riidellä tai ryhmittyvät toisiaan vastaan.
M UU HENKILÖKUNTA





Emännät ja keittiöön liittyvät asiat voivat hiertää leirin käytäntöjen suhteen.
Isännät, kesäisännät ja kiinteistön huoltoon liittyvät asiat voivat aiheuttaa kysymyksiä.
Ulkopuoliset saattavat puuttua leirin vetämiseen ja jakaa omavaltaisesti käskyjä, kieltoja tai lupia tahi
järjestää omaa ohjelmaa.
Voivat kieltää ja kytätä tarpeettomasti.
Eivät tee omaa työtään.
M ITÄ TEEN ?




Älä asetu kenenkään puolelle, vaan mieti, mikä on sinun tehtäväsi? Anna muiden hoitaa omat tehtävänsä.
Muista, että leirin vetäjät ovat isosen esimiehiä, ja heidän velvollisuutensa on ohjeistaa isoset ja leiriläiset. Keskity omaan työhösi.
Älä juorua. Varmista kaikki asiat niiltä, joilla oikeasti on valta päättää tai kommentoida niitä.
Ota puheeksi kaikki, mitä ihmettelet ja mikä ei mielestäsi ole hyvin.
ULKOPUOLISET IHMISET


Leirillä luvattomasti tai luvan kanssa vierailevat henkilöt saattavat sotkea leirin dynamiikkaa ja järjestystä: vanhemmat, perhe, kaverit, yövieraat.
Toinen samassa paikassa yhtä aikaa oleva leiri saattaa myös olla mahdollinen. Se saattaa aiheuttaa
omat haasteensa kilpailutilanteiden tai keskinäisen kyräilyn muodossa.
27
M ITÄ TEEN ?





Tarkista yhteiset pelisäännöt eri ryhmien kanssa.
Muista leirialue ja vierailuaika.
Leiri on suljettu tilaisuus: ulkopuoliset voivat olla mukana vain kutsusta.
Kerro vetäjille, jos leirille saapuu ulkopuolisia ihmisiä. Toimi muutenkin ohjeiden mukaan.
Turvallisuusvastaava antaa luvan poistua tai saapua leirille.
LEIRIN ULKOPUOLISET ASIAT




Leiriä voivat häiritä kotona sattuneet suuret asiat ja niistä aiheutuneet kysymykset, kuten perheen vaikeat tapahtumat.
Joskus maailmalla sattuneet järkyttävät tapahtumat saattavat puhuttaa leiriläisiä.
Nopea tiedonkulku, kuten kännyköiden kautta leviävät huhut, saattavat pahimmillaan aiheuttaa suuriakin paniikkitilanteita leirillä tai kotona.
Leirillä tapahtuneista ikävistä asioista tiedotetaan turvallisuusvastaavan kautta kirkkoherralle, joka
hoitaa tiedotuksen siitä eteenpäin. Isoset eivät levittele omia versioitaan.
LEIRILÄISILLÄ TAI ISOSILLA OLEVAT ONGELMAT
S ALAISUUDET




Leirillä puhutaan helposti asioista, joita epäillään tai kauhistellaan, mutta vetäjät eivät koskaan saa niitä tietää. Leiriläisten ja isosten keskenään pyörittämät ongelmat ratkeavat harvoin.
Isonen ei saa mennä mukaan mihinkään huhuun. Juorut vääristyvät käsittämättömän helposti. Isosen
pitää siksi pystyä ensimmäiseksi juttelemaan sellaisen tahon kanssa, joka asiasta oikeasti jotain tietää.
Isosen yksi tärkeimmistä työtehtävistä on kertoa leirin vetäjille juuri niitä asioita, joita harvoin kukaan
leiriläinen sanoo suoraan vetäjille. Isoset ovat nimenomaan linkkejä leiriläisten ja vetäjien välillä.
Vetäjä ei voi ottaa huomioon ongelmaa tai korjata sitä, jos hän ei tiedä sitä. Moni ongelma pienenee
tai ratkeaa jo pelkällä vetäjien tietoon saattamisella.
S AIRAUDET



Monia sairauksia hävetään tai piilotellaan. Jopa turvallisuustietolomakkeissa saatetaan jättää kertomatta oleellisia asioita.
Salatut ongelmat aiheuttavat ahdistusta, vaikeuksia tai suoranaisia vaaratilanteita.
Isosen on oltava hienotunteinen, jos saa tietää jostain leiriläisen vaikeasta sairaudesta. Isonen ei silti
saa itse jatkaa salailua. Kaikista epäselvistä asioista on syytä jutella turvallisuusvastaavan kanssa.
I SOSEN ONGELMAT



Jokaisella isosella on hyviä ja huonoja päiviä. Aina työ ei tunnu yhtä mukavalta. Asian tunnustaminen
on tärkeää.
Jos mielessä on satunnaista huonoa tuulta suurempia asioita, niistä on syytä jutella vetäjän kanssa. On
virhe kuvitella, että omat ongelmat eivät näkyisi tai ne eivät vaikuttaisi työhön.
Isosten keskinäinen luottamus on hieno asia. Silti jotkut ongelmat pahenevat, jos niitä pyöritellään
vain isosten kesken.
PERUSOHJEET JOKAISEEN TILANTEESEEN
Sääntöjen noudattaminen ehkäisee joidenkin ongelmien syntymistä. Jos ongelmia silti tulee:
28
1.
2.
3.
Pyri rakentavaan ratkaisuun. Rauhoita tilanne ja keskustelut. Älä suurenna ongelmaa.
Kerro aina vetäjille leirillä ilmenevistä ongelmista.
Ole avoin. Ota selvää ja kysy rohkeasti. Älä levitä ensimmäistäkään huhua.
21. LUKU – TURVALLISUUS
SELUSTA ON TURVATTAVA
Jokaiselle seurakunnan leirille ja retkelle on nimetty turvallisuusvastaava. Hänen vastuullaan on leirin käytännön asioiden turvallisuus sekä henkinen turvallisuus. Vaaratilanteita ja onnettomuuksia on vältettävä kaikin
keinoin. Turvallisuusvastaavan velvollisuus on laatia turvallisuusasiakirja leiristä sekä turvallisuussuunnitelmat
kaikista suurempiriskisistä toiminnoista, kuten uimisesta, veneilystä tai metsäretkistä. Turvallisuusvastaavan
sana on laki.
Leiriläiset täyttävät aina turvallisuustietolomakkeen, jossa kysytään leiriläisen henkiseen ja fyysiseen turvallisuuteen liittyviä asioita. Sekä yli että alle 18-vuotiaiden isosten on täytettävä lomake. Leirin vetäjiltä ei edellytetä turvallisuustietolomaketta.
Jokaisen leirin aluksi turvallisuusvastaavan velvollisuus on kertoa leiriturvallisuuteen liittyvät käytännöt, leiripaikan huomionarvoiset seikat ja muut tärkeät tiedot. Isosen velvollisuus on noudattaa kaikkia turvallisuusohjeita järkähtämättömästi.
Riittävänä vetäjämääränä pidetään, että jokaista alkavaa kymmentä alaikäistä leiriläistä kohden leirillä on yksi
yli 18-vuotias leirinvetäjä. Leirin vetäjistä vähintään yhdellä on oltava EA1-kurssi suoritettuna. Isosia järjestetään leireille yleensä yksi viittä leiriläistä kohden. Leireillä on mukana myös kattava ensiapuvälineistö.
Mikään käytäntö ei aukottomasti estä vahinkoja. Toimintamallit onkin rakennettava siten, että mahdollisen
onnettomuuden sattuessa seurakunta voi osoittaa järjestäneensä leirin riittävällä huolellisuudella ja asiaan
kuuluvilla turvallisuusjärjestelyillä. Isonen on omalta osaltaan velvollinen raportoimaan kaikista havaitsemistaan turvallisuuteen liittyvistä epäkohdista.
FYYSINEN TURVALLISUUS
Vakavat onnettomuudet ja loukkaantumiset ovat harvinaisia. Niiden mahdollisuus on silti aina olemassa. Seurakunnan toiminnassa on kaikin keinoin pyrittävä näkemään ennalta ja ehkäisemään turvallisuusriskit.
Isosten on kaiken muun suunnittelun ohessa mietittävä järjestämiensä tilanteiden turvallisuus. Peleissä ja kilpailuissa leiriläisen on helppo satuttaa itseään. Puitteiden on oltava turvallisia. Liikunnallisissa tilanteissa on
oltava riittävästi tilaa, kaikki kompastumisia tai törmäyksiä mahdollistavat esteet on poistettava ja annettuja
ohjeita on valvottava.
Uinti ja veneily ovat riskialttiita tapahtumia. Erityisesti varhaisnuortenleireillä uimavalvojien on oltava tarkkoina. Uimavalvonta voidaan periaatteessa antaa myös alle 18-vuotiaan tehtäväksi, mutta vastuukysymysten takia
on tärkeää, että ainakin yksi uimavalvojista on täysi-ikäinen.
Ruokailujen yhteydessä siisteys ja erityisesti käsihygienia on erityisen tärkeä turvallisuustekijä. Yksikin mahatautitapaus tartuttaa pian koko leirin.
Tupakkalaki kieltää tupakkatuotteiden hallussapidon alaikäiseltä. Evankeliumi kuuluu kuitenkin kaikille, joten
tupakointi ei ole syy, jonka vuoksi ketään heitettäisiin pois leiriltä. Tupakoinnin suhteen tärkeintä on estää
salapolttaminen ja siitä aiheutuvat tulipaloriskit. Kasvatuksellisesti seurakunta pitää tärkeimpänä, että vanhemmat ovat tietoisia leiriläisen tupakoinnista.
HENKINEN TURVALLISUUS
Leiriläinen kokee leirin turvalliseksi, kun hänen ei tarvitse pelätä mitään. Turvallisuudentunne ei synny pelkästään siitä, että kaikki on turvallista – sen pitää myös tuntua turvalliselta.
29
Mitä nuorempi leiriläinen, sitä laajempi kirjo erilaisia pelkoja on pimeästä hyväksytyksi tulemiseen ja möröistä
joukkoon kuulumiseen. Samoja pelkoja löytyy vanhemmista leiriläisistäkin.




Uudet asiat ja tilanteet: Joku on ensimmäistä kertaa poissa kotoa. Toinen potee koti-ikävää. Leirillä on
nukuttava vieraiden ihmisten kanssa. Opetukset, ruokailu ja leirin tavat poikkeavat paljon kotioloista.
Uudet ihmiset: Miten minuun suhtaudutaan? Ovatko vetäjät ja isoset mukavia? Saanko kavereita?
Nauretaanko minulle tai kiusataanko minua?
Oppiminen: Osaanko ulkoläksyt ja pärjäänkö tentissä?
Hengelliset asiat: Miten niihin pitää suhtautua? Käännytetäänkö minua? Mitä kaverit ajattelevat, jos
kiinnostun?
Isosen on muistettava, että hänelle kokemus on tuonut varmuutta ja turvallisuudentunnetta, mutta se puuttuu
monelta leiriläiseltä. Jos leiriläinen näyttää pelkäävän jotain tai hän ilmaisee sen, tilannetta ei saa missään tapauksessa vähätellä. Pelkoja on pyrittävä lieventämään jo ennakolta. Leiriläisen epävarmuuden tiedostaminen,
aktiivinen läsnäolo ja ystävällinen kohtaaminen ovat tärkeimmät työkalut. Jos kiusaamista tai muuta hyvinvointia tuhoavaa esiintyy, isonen ei saa ummistaa silmiään.
Sukupuolten mukaan jaetut majoitustilat sekä kämppärauha ovat sääntöjä, joilla pyritään lisäämään intimiteettisuojaa, yksityisyyden mahdollisuutta ja sitä kautta turvallisuudentunnetta, kun leiriläisellä on edes yksi oma
paikka.
Energiajuomia, kännyköitä ja muita erikseen säädettyjä aktiviteetteja rajoittavat ohjeet ovat myös leiriturvallisuutta. Leirin hyvää ilmapiiriä heikentävät tai muusta leiristä erottautumaan kannustavat toimintamallit pyritään karsimaan pois.
KURIN JA JÄRJESTYKSEN MERKITYS





”Rajojen asettaminen on rakkautta.” Säännöt luovat turvallisuutta.
Fyysisen turvallisuuden osalta hyvät ohjeet, ennalta suunniteltu toiminta ja sääntörikkomuksiin puuttuminen vähentävät vahinkojen ja onnettomuuksien mahdollisuuksia.
Henkisen turvallisuuden näkökulmasta sääntöjen laatiminen ja ennen kaikkea niiden valvominen on
vielä tärkeämpää. Jos annettuja sääntöjä ei valvota, tehdään aina vääryyttä niille, jotka noudattavat
sääntöjä kiltisti. Säännöistä kiinni pitäminen takaa sen, että hiljaiset, arat ja tunnolliset leiriläiset eivät
jää äänekkäiden ja eläväisten jalkoihin.
Säännöt ovat tasapuolisuutta.
Isosen ei pidä pelätä tiukkapipon mainetta. Kurittomilta leiriläisiltä saattaa tulla ikäviäkin kommentteja
sääntöjen valvomisesta. Silloin täytyy muistaa, että paljon suurempi joukko kilttejä leiriläisiä pitää
säännöistä joustavaa isosta epäreiluna ja lepsuna, vaikka eivät tätä ääneen sanokaan.
22. LUKU – LEIRIVÄSYMYS JA ISOSEN HUOLTO
Leirielämä on kuluttavaa. Vaikka tuntuisi, että ei tee mitään, elimistö on koko ajan valmiudessa. Leiritunnelma
ottaa erityisesti uuden isosen valtaansa niin, että mennään kovempaa kuin todellisuudessa jaksetaan. Lyhytkin
leiri uuvuttaa jokaisen työntekijän ja isosen tavalla tai toisella. Leiriväsymystä ei voi välttää, mutta sitä voidaan
ehkäistä ja sen haitallisia vaikutuksia minimoida.
30
MISTÄ LEIRIVÄSYMYKSEN TUNNISTAA?





Ensimmäinen varoittava oire: Viihdytään paremmin isosten kuin leiriläisten kanssa.
Otetaan öisin omaa aikaa, kun silloin ei ole leiriläisiä kohdattavana.
Harrastetaan omaa kikkailua lepäämisen kustannuksella.
Työtehtävät unohtuvat tai niitä tehdään muun hauskanpidon ohessa.
Viimeinen vaihe: Leiriläisten tempaukset ja kujeilu alkavat ärsyttää. Oma positiivinen ote häviää.
KUINKA LEIRIVÄSYMYSTÄ HOIDETAAN?
1.
2.
3.
4.
5.
6.
Nukutaan yöt.
Hartaudet ja muut tiedossa olevat henkilökohtaiset työtehtävät suunnitellaan ennen leiriä.
Iltaohjelmien valmistelu tehdään ripeästi ja tavoitteellisesti.
Jaetaan työtehtäviä tasaisesti ja autetaan kaveria tarvittaessa.
Levätään, kun siihen on hyvä hetki.
Tarvittaessa keskustellaan vetäjien kanssa levon tarpeesta.
Tärkeää: Isosilla kuuluu olla lukujärjestys siitä, milloin ollaan työtehtävissä ja milloin levätään. Ilman aikataulua
käy niin, että ollaan koko ajan töissä, mutta samalla yritetään päästä mahdollisimman helpolla. Leirin vetäjä
antaa ohjeet aikataulutuksen laatimisesta. Jos vetäjä ei tee sitä oma-aloitteisesti, voi isosporukka ehdottaa
järkevää toimintamallia.
23. LUKU – KONFIRMAATIO
KONFIRMAATION IDEA
Konfirmaatio tarkoittaa uskon vahvistamista. Useimmat rippikoululaiset ovat saaneet kasteen jo lapsena. Heidän vanhempansa halusivat, että heidät liitetään seurakunnan jäseniksi. Rippileiri on osa vanhempien ja kummien kanssa toteutettavaa seurakunnan kasteopetusta. Konfirmaatiossa nuori opetusta saatuaan tunnustaa
uskonsa seurakunnan kanssa ja ilmaisee halunsa pysyä siinä.
Käytännössä monelle riparilaiselle leirin aikana opitut asiat ovat uusia ja vieraita. Niiden omaksuminen ja mielipiteen muodostaminen ottavat aikaa. Konfirmaatio ei ole uskon vahvuuden mittari. Usein vasta siitä hetkestä
alkaa uskossa kasvaminen. Konfirmaatioon on lupa tulla hyvin heiveröisenkin uskon kanssa.
ISONEN KONFIRMAATIOSSA
T EHTÄVÄT
Isoselta odotetaan tilanteesta riippuen monenlaisia palvelutehtäviä: albojen pukemisessa avustaminen, tekstien lukeminen, kolehdin kantaminen, ehtoollispikareiden peseminen sekä muut mahdolliset jumalanpalveluksessa tarvittavat tehtävät. Lisäksi isonen usein osallistuu ristikulkueeseen, siunaamiseen, valokuvaukseen, onnitteluihin, todistusten jakamiseen, konfirmaatiolauluun ja muihin samoihin asioihin kuin konfirmoitavat.
P UKEUTUMINEN
Konfirmaatio on arvokas juhla kirkkotilassa. Pukeutumisessa on huomioitava kunnioitus juhlivia ihmisiä kohtaan
ja kirkkoon sopiva pukeutuminen. Yksiselitteisiä sääntöjä ei voida asettaa, mutta koska isoset eivät käytä albaa,
on vaatetuksella väliä. Pojat eivät voi tehdä etikettivirhettä, jos pukeutuvat pukuun tai suoriin housuihin ja
31
kauluspaitaan. Tyttöjen on suotavaa käyttää perinteisesti kirkoissa suositeltua ”olkapäät ja polvet piilossa” –
linjaa. Huomion tavoitteleminen vesirajahameilla tai tyrkyttävillä kaula-aukoilla ei sovi kirkolliseen juhlaan.
R IPPIRALLI
Usein isosia ja leirin vetäjiä pyydetään vierailemaan rippikoululaisten kotona konfirmaatiopäivänä. Rippirallin
mainostaminen on syytä jättää leirin vetäjien huoleksi. Isosten ei pidä itsenäisesti kerätä mahdollisimman kattavaa listaa leiriläisiltä. On mukava saada kutsuja, mutta niitä ei pidä missään tapauksessa kalastaa. Kutsun on
noustava leiriläisen omasta tai hänen vanhempiensa toiveesta.
Pitkällä rippirallilla ei ole aikaa juurikaan viivähtää juhlissa. Tervehdyssanat ja onnittelut vaihdetaan harmillisen
nopeasti, joten isosen ammattitaitoa on keskittyä juhlan päähenkilöön ja isäntäväkeen. Rippirallilla vetäjien ja
isosten keskinäinen tunnelma nousee yleensä helposti. Juhlaväelle ei kuitenkaan saa missään vaiheessa tulla
vaikutelma, että leirin vetoporukka on tullut heille pitämään omaa kivaa.
24. LUKU – VARHAISNUORTEN KERHOT
MIKSI KERHOJA PIDETÄÄN?
Kerhot ovat hyväksi havaittu keino järjestää varhaisnuorille mielekästä toimintaa ja samalla tehdä seurakunnan
tärkeintä tehtävää:
”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen
nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa.” (Matteus
28:18-20)
KERHOILLAN RAKENNE
Kerhon ideasta riippuen illat voivat rakentua hieman eri elementeistä ja edetä erilaisilla järjestyksillä. Pääsääntöisesti kerhoilta sisältää aina seuraavat osat:




nimenhuuto, tarrat
hartaus alkuun tai loppuun
toiminnallinen osuus esim. kokkaaminen, sählyn pelaaminen, askartelu jne.
sisaruspiiri tai loppurukous
KANGASALLA KERHOTYÖSSÄ




Emäpitäjässä: Ari Vettenranta (poikatyön kerhot), Sanna Tiainen (tyttötyön kerhot), Ismo Vettenranta
(nuorisotyön kerhot)
Sahalahdella: Katja Mikkola
Kuhmalahdella: Monika Viitala
Isoskoulutuksen käyneet tai isoskoulutuksessa olevat kerhonvetäjät ohjaavat kerhoja pääsääntöisesti
itseä nuoremmille, eli varhaisnuorille. Oman ikäisille kerhon ohjaaminen ei ole yleensä järkevää ja
toimivaa.
KERHOJEN VETÄMISEN OHESSA
32

Järjestetään tarvittavaa koulutusta ja pidetään kerhonohjaajapalavereja noin kerran kuukaudessa. Palavereissa annetaan tarpeellisia vinkkejä sekä materiaalia esimerkiksi kerhohartauksia varten.

Kiitokseksi arvokkaasta panoksesta järjestetään kerhonohjaajien ja nuorteniltojen vastuutiimien yhteisiä virkistysiltoja sekä keväällä että syksyllä.
KERHONOHJAAJIA TARVITAAN
Monissa seurakunnan toimipisteissä ei vielä ole kerhoja. Kerhonohjaajien avulla näihinkin niitä saataisiin. Jos on
kiinnostunut, mutta ei heti uskalla ottaa kokonaan vastuulleen jotakin kerhoa niin voi tulla mukaan apuohjaajaksi.
Varhaisnuorisotyöntekijät ovat kerhonohjaajien apuna ja tukena. Lisäksi he toimittavat tarvittavat materiaalit.
Töitä tehdään yhdessä. Kerhonohjaaja saa olla mukana jakamassa evankeliumia ja samalla kantamassa vastuuta oman kotiseurakuntansa toiminnassa varhaisnuorten parissa.
25. LUKU – VARHAISNUORTEN LEIRIT
KANGASALAN SEURAKUNNAN VARHAISNUORTENLEIRIT
1.
2.
3.
4.
5.
6.
7.
8.
Pikkuveturit
Päiväleirit
Young Ladies’it
Seikkailuleirit
Jymyjuttu
Isä-lapsi –leirit
Äiti-lapsi –leirit
Perheleirit
7-10 –vuotiaille tytöille ja pojille
7-10 –vuotiaiden tyttöjen ja poikien klo 9-15 kestäviä leiripäiviä
10-14 –vuotiaille tytöille
10-14 –vuotiaille pojille
pyhäkoululeiri 7-14 -vuotilaille tytöille ja pojille
Isille ja heidän mukanaan tuleville tytöille ja pojille
Äideille ja heidän mukanaan tuleville tytöille ja pojille
Perheille – joissa usein on alle 14-vuotiaita lapsia
ESIMERKKI OHJELMARUNGOSTA PIKKUVETUREILLA
8.00 herätys
8.25 lipunnosto, hartaus, aamupala
9.00 toimintatuokio esim. liikunnallinen tai askartelua tai musiikkituokio
11.30 lounas
12.30 toimintatuokio
14.00 päiväjuoma
14.30 toimintatuokio
16.00 päivällinen,kioski
17.30 saunat
20.00 iltapala, iltaohjelma ( makkaranpaistoa ), hartaus
21.30 iltapesut
22.00 iltasadut ja hiljaisuus.
ISOSEN TEHTÄVÄT






hartauksien pitäminen
iltaohjelmien suunnittelu
leikkien ja pelien ohjaaminen
toiminnassa aktiivisesti mukana oleminen
lasten olemiseen ja turvallisuuteen liittyvät valvontatehtävät
yhdessä oleminen lasten kanssa
33


tarvittaessa kioskin pitäminen
Joillakin leireillä voi isosella olla oma ryhmä tiettyjä tehtäviä varten.
EROJA RIPPIKOULULEIREIHIN VERRATTUNA







Isosella on vähemmän opetustehtäviä.
Asiat pitää puhua erittäin yksinkertaisesti.
Jatkuva läsnäolo lasten kanssa välttämätöntä.
Koti-ikävän lievittäminen.
Lasten konkreettinen auttaminen esim. ruokailuissa, saunoissa jne.
Lapset ottavat isosen vastaan varauksettomasti. Lopulta isosesta tulee heidän ”idolinsa”. Toisaalta lasten jatkuva huomio on raskasta, mutta vielä enemmän se on upea ja iloinen kokemus.
”Ole kuin aasi – suuret korvat huolien kuuntelemiseen, vahva selkä kantamaan toisten kuormia.”
26. LUKU – RYHMÄYTTÄMINEN
Rippileirillä leiriläinen on hänelle täysin uudessa ympäristössä. Ryhmähengen ja turvallisuudentunteen luomiseksi voidaan käyttää erilaisia harjoituksia. Isosryhmissä suoritetut ryhmäyttämistä varten kehitetyt rastitehtävät ovat tässä hieno työkalu. Ryhmäyttämisleikkien englanninkielinen nimi ”ice breaker games” kertoo hyvin
niiden idean.
Ryhmäyttämisleikkejä ei kannata tehdä toisilleen vieraan ryhmän kanssa heti ensimmäisenä iltana. Osa ryhmäyttämisleikeistä toimii paremmin jo hieman toisiinsa tutustuneessa ryhmässä. Esimerkiksi viikon mittaisella
leirillä kolmas päivä on keskimäärin hyvä. Jos ryhmäyttäminen onnistuu leirin alkuvaiheessa, siitä on hyötyä
koko leiriä ajatellen. Jos ryhmäyttäminen onnistuu vasta loppupuolella, jää leiristä silti onnistunut vaikutelma.
Kokonaisuus ja ryhmäytystehtävien sisältö on syytä aina suunnitella leirin vetäjän johdolla. Kyse ei ole tavanomaisesta iltaohjelmasta. Toisaalta ryhmäytysrastien ei ole välttämätöntä sijoittua iltaan vaan voivat olla keskellä leiripäivääkin.
Ryhmäytystehtävät voivat olla erittäin helppoja tai äärimmäisen vaikeita. Merkittävää on, että ryhmän on pakko toimia yhdessä. Onnistuminen tai edes hyvä yritys luo yhteyden ryhmäläisten välille.
Tehtävien lomassa löydetään usein uusia kykyjä. Esim. hiljainen ryhmäläinen osoittautuu asiantuntijaksi, jota
äänekkäät alkavat kuunnella. Roolit hioutuvat ryhmätyötä palveleviksi.
Koskettamisella on suuri voima yhteyden luomisessa, mutta sitä myös helposti arastellaan. Kontaktin ottaminen tapahtuu ryhmäytysleikkien lomassa luontevasti.
Isosen rooli on rohkaista ja kannustaa – ei pakottaa. Isonen antaa ohjeet ja yrittää tehdä itsensä tarpeettomaksi. Leikkien idea ei ole onnistua tehtävässä vaan saada ryhmä toimimaan.
34
27. LUKU – MAINOSTAMINEN JA KUTSUMINEN
SEURAKUNNAN TEHTÄVÄ ON KASVAA




Lähetyskäskyssä Jeesus ohjeistaa, että kaiken ydin on tehdä ihmisistä hänen opetuslapsiaan.
Seurakunta on olemassa a) kasvaakseen b) hoitaakseen jäseniään.
Helposti aktiiviseurakuntalaisten, esimerkiksi nuorten toiminnan vakiokasvojen, kohtaaminen korostuu. Uusi tulokas tuntuu joskus harmittavalta tapaukselta, kun tuttujen kanssa olisi mukavampaa.
Jokainen seurakuntalainen on Jumalan ja toisten seurakuntalaisten palveltavana – mutta yhtä paljon
myös palvelemassa sitä kokonaisuutta, että yhä uudet ihmiset löytäisivät Jeesuksen ja viettäisivät iankaikkisuuden taivaassa. ”Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet?” (Room. 10:14)
MAINOSTAMINEN ON MIELIKUVIEN LUOMISTA



Mainos saa ihmisen kiinnostumaan. Se, mistä puhutaan, tuntuu tutulta ja houkuttelevalta. Kaupassa
valitset helpoimmin sen tuotteen, josta olet joskus kuullut.
Se on olemassa, mistä puhutaan. Jos seurakunnasta ei puhuta, se unohtuu.
Aina ei ole helppoa olla kristitty ja tunnustaa omaa väriään kaveriporukassa. Vielä harvempi uskaltaa
suoranaisesti julistaa Jeesuksesta. Erittäin hyvä ja tehokas asia on yrittää olla rohkea ja rehellisesti kertoa, jos tykkää käydä seurakunnan tapahtumissa. Mitä useamman nuoren tiedetään liikkuvan seurakuntaporukoissa, sitä kiinnostavammalta seurakunta ja sen sanoma kuulostavat.
HENKILÖKOHTAISEN KUTSUN MERKITYS
Ihmiset lukevat mainoksia, jotka heitä kiinnostavat. Harva selaa huvikseen kirkollisia ilmoituksia lehdestä tai
etsii tiensä seurakunnan nettisivuille – jos ei ole kiinnostunut seurakunnan toiminnasta. Työntekijöiden mainonta saatetaan leimata ”pitäähän sen papin virkansa puolesta puhua” –tyyliseksi. Kaikkein tehokkainta mainostamista on kutsua kaveri mukaan toimintaan, johon itse on menossa.
1.
2.
3.
Rukoile, että Jumala saa kaverin kiinnostuneeksi.
Nykäise kaveria hihasta ja pyydä mukaan tapahtumaan, joka sinua itseäsi kiinnostaa.
Elä elämääsi uskosi mukaan. Näytä mallia siitä, että usko on hieno ja iloinen asia.
ISONEN MAINOKSENA






Isonen antaa tahtomattaan yhden kuvan seurakunnasta ja seurakuntalaisista.
”Hyvä kello kauas kuuluu - paha vielä kauemmas.” Kaikki, mitä isonen puhuu leirillä seurakunnasta ja
seurakunnan toiminnasta, vaikuttavat siihen, mitä leiriläinen siitä ajattelee.
Leirin jälkeen kiinnostus toimintaa kohtaan on yleensä kaikkein suurin. Silloin on erittäin tärkeää, että
jokainen leiriläinen saisi henkilökohtaisen kutsun ja opastajan seurakunnan toimintaan. Isonen on tällöin avainasemassa. Esimerkiksi kesän Reinola-iltoihin kutsuminen ja oman leiriläisen kanssa yhdessä
meneminen voi olla leiriläisen elämässä suuri käänne.
Työntekijöillä ei ole koskaan isosen veroista mahdollisuutta herättää leiriläisissä kiinnostusta seurakunnan toimintaa kohtaan.
Historian saatossa on ollut helposti nähtävissä, että tiettyjen isosten leireiltä on jäänyt aina paljon leiriläisiä mukaan isoskoulutukseen ja nuorteniltoihin. Nämä isoset ovat pitäneet seurakunnan nuorisotyötä positiivisesti esillä ja rohkaisseet muita mukaan.
Isosen ei pidä teeskennellä, että kaikki seurakunnan toiminta on hänen mielestään erinomaista ja jokainen työntekijä on huipputyyppi. Siksi on erilaisia tapahtumia ja erilaisia työntekijöitä, että jokainen
löytäisi itselleen sopivan toimintamuodon. Isosen on siis puhuttava rehellisesti hänen mielestään hyvistä puolista.
35
28. LUKU – LIIAN ISO ISONEN
Seurakunnassa mukana olevalle isoselle syntyy aikaa myöten helposti asenne, että hän on jollain tavalla parempi kuin nuoremmat kollegat. Jokainen rehellinen itsensä tutkija löytää näitä ”koulutuksen suoma etu” –
tyylisiä ajatuksia itsestään. Näiden piirteiden tunnistaminen ja välttäminen on tärkeää. Tässä joitain esimerkkejä liian ison isosen ajattelusta ja toimintamalleista. Esimerkit ovat tylysti kärjistettyjä, jotta parodian keinoin
idea tulisi selväksi.
SÄÄNNÖISTÄ JOUSTAMINEN




Liian iso isonen on omasta mielestään jotenkin kehittyneempi kuin leiriläinen tai nuoret isoset. Säännöt eivät koske häntä samalla tavalla, koska hänellä on enemmän ikää, kokemusta ja koulutusta.
Liian iso isonen huutaa leiriläisille, että heidän pitää noudattaa hiljaisuutta, mutta menee sen jälkeen
pelailemaan muiden isosten kanssa.
Liian iso isonen valvoo, ettei leirille tule kutsumattomia vieraita, mutta käy itse leirikeskuksessa morjestamassa tuttuja. Hänen mielestään se ei häiritse, koska hän tuntee isoset ja vetäjät.
Liian iso isonen heitä kenkiä jalastaan, koska hänen kengissään ei kulje samanlaista likaa ja rapaa kuin
muilla – ja eihän se haittaa samalla tavalla, kun vain hänellä on kengät.
NUOREMMISTA EROTTAUTUMINEN



Liian iso ei viitsi mennä nuorten tilaisuudessa istumaan samaan porukkaan kuin riparilaiset ja muut
nuoret. Liian iso tietää jo nämä jutut, joten hän istuu sivulla ja juttelee oman ikäisten kanssa.
Liian iso isonen ruokailee leireillä vetäjien pöydässä. Muulloinkin hän mieluummin liikkuu samoissa piireissä vetäjien kanssa kuin isosten kanssa. Hän on vetäjien paras kaveri ja lähes vetäjä siis itsekin.
Liian iso miettii ääneen, miten kaksi vuotta sitten – vanhaan hyvään aikaan – tehtiin kaikki paremmin.
Mutta kyllä hän ymmärtää sen, koska ”nämä nykyiset ovat niiiiin nuoria”. Rippikoululaisetkin näyttävät
vuosi vuodelta aina vain pienemmiltä.
LIIAN ISO ITSENÄISYYS



Liian iso ei saavu ajoissa, koska kuitenkin ilta alkaa vähän kellonlyömän jälkeen. Ei mene oma aika hukkaan, kun tulee mieluisaan aikaan. Jos joku muu häiriintyy, se on hänen ongelmansa.
Liian iso ei osallistu talkoisiin. Hän ei kanna tuoleja tai valmistele, koska sitä tuli tehtyä jo ensimmäisenä isosvuotena ihan tarpeeksi.
Liian iso kasvaa joskus jopa niin isoksi, että hän alkaa ohjailla vetäjien ja työntekijöiden toimintaa.
OIKEA NÖYRYYS
On luonnollista, että kaikissa asioissa mielellään pyrkii aina eteenpäin ja ”seuraavalle tasolle”. Isosen perustyössä sellaisia tasoja ei kuitenkaan ole olemassa. Ikä ja kokemus mahdollistavat yhä uudenlaisten vastuutehtävien
ottamisen, mutta se ei tarkoita vapautusta muista tehtävistä.
Seurakunta on yksi perhe. Mitä kauemmin on ollut kuvioissa mukana, sitä paremmin pitää ymmärtää yhteyden
merkitys. Keskinäinen yhteishenki turmeltuu heti, kun jotkut alkavat nauttia ”koulutuksen suomista eduista” ja
elävät itsekkäästi. Vanhemmista ja kokeneemmista katsotaan mallia. Heidän kuuluu siksi erityisen esimerkillisesti osallistua yhteisen tilanteen rakentamiseen. Jos haluaa olla omassa rauhassaan ja tehdä oman mielensä
mukaan, ei seurakunnan yhteinen kokoontuminen palvele sitä tarkoitusta.
36
Muista! Isosella ei ole koskaan mitään syytä puhua ikäeroon liittyvistä asioista - ei suhteessa leiriläiseen tai
toisiin isosiin. Ikäeron mainitseminen on aina automaattisesti nuorempaa alentavaa käytöstä. Nuorten toimin-
nassakin nuoriso pitää usein hyvin visusti lukua siitä, minkä ikäinen kukin nuori on. Tällä rakennetaan haitallisia
luokkaeroja.
Huom! Ei ole olemassa ikänsä puolesta liian vanhoja isosia. Kokeneet isoset ovat erittäin tervetulleita leireille.
Isonen voi aivan hyvin olla vaikka 25-vuotias. On kuitenkin mahdollista olla asenteensa puolesta liian vanha.
TÄHTI-ISONEN
Yksi liian ison isosen toimintamalli on tähteyden tavoittelu. On luonnollista, että huomio tuntuu mukavalle.
Joskus se voi mennä kuitenkin liian pitkälle:




Iltaohjelmissa panostetaan sketseihin, vaikka leiriläiset tykkäisivät leikeistä. Sketseissä kun isonen pääsee itse esille.
Vauhdikas show-mies ajattelee olevansa parempi isonen kuin hiljainen ja turvallinen kohtaaja.
Taitavia muusikkoja nostetaan jalustalle ja vähätellään niitä, jotka eivät ole musikaalisia.
Hartauksissa kerrotaan omasta elämästä mahdollisimman huomiota herättävästi tai koskettavasti,
mutta silti koko hartauden idea jää kuulijoilta hämärän peittoon.
Kaikkia imartelee se, kun saa kiitosta työstään. Kiitos ei kuitenkaan ole mittari siitä, että on keskittynyt oikeisiin
asioihin. Usein kaikkein tärkeintä työtä tekevät hiljaiset puurtajat eivät saa mitään kiitosta panoksestaan.
Isosen on pystyttävä keskittymään tehtäviinsä ja katsomaan, millainen toiminta on leirin parhaaksi. Näyttäviä ja
huomiota herättäviä suorituksia saa ja pitää olla, koska nekin ovat usein leirin parhaaksi. Tietyissä tilanteissa on
kuitenkin ymmärrettävä vaihtaa tyyliä, jos huomaa, että oman kunnian tavoittelu on oikein toimimisen esteenä.
Opetuslasten kesken syntyi myös kiistaa siitä, ketä heistä olisi pidettävä suurimpana. Silloin Jeesus sanoi heille:
"Kuninkaat hallitsevat herroina kansojaan, ja vallanpitäjät vaativat, että heitä kutsutaan hyväntekijöiksi. Niin ei
saa olla teidän keskuudessanne. Joka teidän joukossanne on suurin, se olkoon kuin nuorin, ja joka on johtaja,
olkoon kuin palvelija. Kumpi on suurempi, se, joka on aterialla, vai se, joka palvelee häntä? Eikö se, joka on
aterialla? Mutta minä olen teidän keskellänne niin kuin se, joka palvelee. (Luuk. 22:24-27)
29. LUKU – LEIRIN ERITYISTEHTÄVÄT
HENKILÖKOHTAINEN AVUSTAJA
Leirillä voi olla henkilö, joka tarvitsee syystä tai toisesta henkilön, joka avustaa häntä erilaisissa leirin käytännönasioissa. Henkilökohtaiseksi avustajaksi pyydetään yleensä kokenutta isosta, jolla on huomattu valmiudet
toimia itsenäisesti ja avustaa kyseisen henkilön tarvitsemalla tavalla. Henkilökohtainen avustaja ei tee samoja
tehtäviä muiden isosten kanssa, vaan hän elää leirin elämää avustettavan rinnalla. Avustajan työ on vastuullista
ja uuvuttavampaa kuin tavallinen isosen työ, joten siitä maksetaan suurempaa palkkiota. Halukkuus avustajana
toimimiseen on mahdollista ilmoittaa isoshakulomakkeessa.
K EHITYSVAMMAISEN AVUSTAJA



Kehitysvamma määritellään olennaiseksi vaikeudeksi oppia ja ylläpitää päivittäiseen elämään liittyviä
toimia.
Isosen ja erityisesti henkilökohtaisen avustajan on pyrittävä luomaan kehitysvammaiselle leiriläiselle
antoisa leirikokemus.
Tehtäviin voi kuulua ruokailuissa, oppitunneilla, peseytymisessä ja wc:ssä käynnissä avustamien.
37








Tavalliselle rippileirille tulevat leiriläiset eivät ole vaikeasti vammaisia. Heitä varten järjestetään omat
leirinsä, joissa on koulutetut avustajat.
Avustajalla on vaitiolovelvollisuus leiriläistä koskevissa henkilökohtaisissa asioissa. Luottamus on tärkeä. Joskus luottamuksen tai edes katsekontaktin saaminen voi kestää kauan, jopa useita päiviä.
Kehitysvammaisen kohtaaminen tuntuu aluksi ehkä pelottavalta. Persoonina he kuitenkin ovat keskimäärin hyvin avoimia ja vilpittömiä. Avustajan kannattaa ottaa sama asenne. Tilanne on loppujen lopuksi ihan tavallinen kahden ihmisen kohtaaminen. Toinen vain tarvitsee normaalia enemmän apua.
Jokainen kehitysvammainen on oma yksilönsä. Älä muodosta mitään valmista mielikuvaa. Tutustu ja
keskustele kaikenlaisista asioista. Kun opit tuntemaan hänet, osaat sen jälkeen jutella hänen tavallaan
ja häntä kiinnostavista asioista.
Älä pidä kehitysvammaista tyhmänä. Älä aliarvioi hänen kykyjään. Suhtaudu häneen lähtökohtaisesti
niin kuin muihinkin samanikäisiin nuoriin.
Älä tee asioita toisen puolesta. Mitä avuttomampana kehitysvammaista pidetään, sitä avuttomampi
hänestä tulee.
Kehitysvammainen ei ehkä osaa ilmaista itseään selkeästi. Se ei tarkoita, ettei hänellä olisi samanlainen ajattelumaailma ja usko kuin terveellä ihmisellä.
Joku kehitysvammainen saattaa olla hyvin välitön ja osoittaa myös hellyyttä esimerkiksi halailemalla.
Isosella on oikeus pitää oma reviirinsä, kuten kehitysvammaisella omansa. Rajoja saa asettaa ja niistä
saa pitää niistä kiinni.
K IELIAVUSTAJA


Leireille tulee toisinaan huonosti suomea puhuvia nuoria. He tarvitsevat oppitunneille ja yhteiseen
toimintaan kieliavustajan, joka varmistaa, että asia tuli ymmärrettyä.
Uskonnollinen kieli on välillä sen verran haasteellista, että avustaja voi joutua toimimaan lähes tulkkina.
LEIRI-ISÄNTÄ




Seurakunnan ulkopuolelle suuntautuvilla leireillä (esim. Retkiripari ja Viron riparit) tarvitaan usein leiriisäntää.
Isäntä hoitaa leirin käytännönasioita, kuten kantaa vettä saunalle ja lämmittää saunan, toimii keittiön
ja muun tukihenkilöstön apuna, käy kaupassa jne.
Isännän työtehtävät ajoittuvat usein aikaiseen aamuun, jotta leiripäivä pääsee vauhdilla käyntiin.
Leiri-isännän on ymmärrettävä, että työstä kunnialla suoriutuminen ja riittävä unensaanti edellyttävät
leirin muusta elämästä sivussa olemista. Leiri-isäntä ei pysty osallistumaan iltaohjelmiin tai muuhun
viihteeseen samalla tavalla kuin tavallinen isonen.
LEIRIAPULAINEN



38
Leireille saatetaan tarvita kokeneita ja täysi-ikäisiä isosia apuvetäjiksi.
Apuvetäjät kantavat vastuuta erilaisista opetus- ja valvontatehtävistä laajemmin kuin isoset.
Apuvetäjät täyttävät myös leirin turvallisuudesta vastaavien täysi-ikäisten vetäjien kiintiötä.
30. LUKU – LEIRIELÄMÄN KNOPPEJA
AAMUHERÄTYS
Aamuherätyksen tavoite on aloittaa aamu mukavasti ja miellyttävästi. Helposti liiallinen kujeilumieli valtaa
isosen ja herätyksestä pyritään tekemään jollain tavalla legendaarinen. Pahimmillaan aamutuimaan tarjoillaan
hevikonsertin ja sotilassoittokunnan yhdistelmää, jonka jälkeen suurin osa leiriläisistä varmasti herää väärällä
jalalla.
Miellyttävän musiikin käyttäminen on erittäin sopivaa. Erityisesti Pyysalossa on kuitenkin huomioitava se, että
päivällä hädin tuskin kuuluva keskusradion äänenvoimakkuus on yön hiljaisuudessa levänneille korville kovaa
meteliä. Sekä musiikin että puheen on oltava äärimmäisen hiljaista. (Mikrofonista saa syttyä maksimissaan
ensimmäinen vihreä valo.)
Herätykset eivät saa olla myöskään liian pitkiä. Hyväkin musiikki ärsyttää, jos se ei tunnu loppuvan ollenkaan.
Heräämisen rytmi on erilainen, joten usein on riittävää herättää ja kertoa, mitä tapahtuu seuraavaksi.
YÖVALVONTA
Yövalvonnan käytännöt vaihtelevat leirikohtaisesti. Toisinaan yövalvontaa suorittavat leirin vetäjät, joskus erilliset yövalvojat ja usein myös isoset.
Yövalvojan tehtävä on palvella leiriä ja pitää huoli, että leiriläiset nukkuvat riittävästi. Hienokin leiripäivä voi olla
todella takkuinen huonosti nukutun yön jälkeen. Erityisesti rippileirillä oppiminen vaikeutuu ja ilmapiiri latistuu
merkittävästi, jos leiriläiset ovat väsyneitä.
Ryhdikkään ja napakan ohjeistamisen lisäksi yövalvojan on oltava kärsivällinen ja ymmärtäväinen. Kesäleirien
ohjelma ei vastaa keskivertonuoren kesäloman unirytmiä. Ei ole mikään ihme, jos leiriläisiä ei oikeasti nukuta
leirin alkupuolella. He ovat tottuneet menemään nukkumaan useita tunteja myöhemmin. Lisäksi jokaisella on
oma henkilökohtainen unirytminsä. Monet ovat myös tottuneet nukahtamaan musiikin tai television ääreen.
Hiljaisuuden venyessä riittävän pitkälle ymmärryksen on kuitenkin loputtava. Hiljaisuuden valvonta on yksi
tehtävistä, joissa isosen henkilökohtainen auktoriteetti ei yleensä riitä äärimmäisiin tilanteisiin. Liiasta levottomuudesta on tällöin tiedotettava leirin vetäjää.
RUOKALAULUT
Seurakunnan leirien ruokailut aloitetaan ruuan siunaamisella. Joillain leireillä aloitetaan laululla tai ruokarukouksella vain suuret ruokailut, toisilla myös välipalat. Leiristä riippuen voidaan ruokailut myös lopettaa yhdessä
kiitoslauluun tai –rukoukseen. Leirin vetäjä päättää toimintamallista.
Ruokalauluissa voidaan käyttää erilaisia humoristisia melodioita. Niiden suhteen on kuitenkin osattava toimia
hyvällä maulla. On liian helppo keskittyä vain erilaisille sävelmille naureskeluun ja unohtaa, että kyse on rukouksesta. Taitoa on olla sopivassa määrin vakava ja sopivassa määrin hauska. Hyvä on myös huomata, että ruokalaulun erikoisen melodian vitsi piilee siinä, että ensin on opittu laulamaan se laulu tavallisesti. Kikkailumelodioita ei siksi kannata käyttää ihan ensimmäisinä leiripäivinä.
39
31. LUKU – KRISTINOPPI TEKSTIVIESTEINÄ
J EESUS
S YNTI
Ihmiseksi syntynyt Jumala. Jeesuksen kuolema ja
ylösnousemus ovat koko kristinuskon ja Raamatun
ydin.
Jumalan tahdon rikkominen. Jumalaa vastustava
taipumus ja sydämen ero Jumalasta. Ihminen syntyy syntisenä. Sitä sanotaan perisynniksi.
P ELASTUS
S OVITUS
Jumalan lapseksi tuleminen. Taivaaseen pääseminen. Ihminen pelastuu ainoastaan uskomalla ja
turvautumalla Jeesukseen.
Jeesus maksoi kuolemallaan ihmisen puolesta sen
rangaistuksen, joka syntisen olisi täytynyt itse kärsiä Jumalan edessä.
U SKO JA EPÄUSKO
L UNASTUS
Usko on luottamista siihen, että Jeesuksen ansiosta
syntinen ihminen saa syntinsä anteeksi ja pääsee
taivaaseen. Epäusko on tämän torjumista.
Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus vapauttavat
uskovan ihmisen synnin, kuoleman ja pahan vallasta.
R AAMATTU
A RMO
Jumalan Sana. Sen ovat kirjoittaneet ihmiset Jumalan vaikutuksesta. Raamattu on kirkon uskon ja
opin ylin ohje. Jumalasta ei saada tietoa muuta
kautta.
Jumalan rakkaus ja anteeksiantamus annetaan
ihmiselle lahjaksi, ilman ihmisen omia ansioita.
R UKOUS
Puhetta Jumalalle. Jeesuksen ansiosta syntinen
ihminen saa lähestyä maailmankaikkeuden Herraa.
Rukouksen tapa ja sisältö ovat täysin vapaavalintaisia. Isä meidän –rukous sisältää kaiken tarvittavan.
R AKKAUS
Raamatussa on monta erilaista rakkaussanaa. Yleisimmin rakkaus ei tarkoita Raamatussa tunnetta
vaan tekoja toisen ihmisen hyväksi.
L AKI
Jumalan tahto ja käskyt. Laki tarkoittaa kaikkea
sitä, mitä Jumala ihmiseltä vaatii.
S IUNAUS
Kaikkea aineellista ja hengellistä hyvää, jota Jumala
antaa. Siunausta voidaan pyytää itselle tai toivottaa lähimmäisille.
E VANKELIUMI
S EURAKUNTA
V ANHURSKAS
Jeesukseen uskovien joukko. Maailmassa on paljon
erilaisia näkyviä kirkkoja ja seurakuntia. Kaikki
uskovat muodostavat näiden sisällä yhden näkymättömän Kristuksen seurakunnan. Seurakunnan
tehtävä on julistaa sanomaa Jeesuksesta ja palvella
lähimmäisiä.
1. Jumalan vanhurskaus tarkoittaa hänen täydellisyyttään. 2. Ihmisen vanhurskaat teot tarkoittavat
Jumalan tahdon mukaisia tekoja. 3. Vanhurskas
ihminen on syntinsä anteeksi saanut ihminen, josta
on tullut Jumalalle kelpaava.
K ÄSKYT
Jumala on Isä, Poika ja Pyhä Henki. Kristityillä on
vain yksi Jumala, joka on ilmoittanut itsensä kolmessa eri persoonassa.
Jumalan tahto. Kristityn velvollisuus on noudattaa
Jumalan käskyjä, jotta elämä olisi hyvää itselle ja
lähimmäiselle. Kukaan ei silti ole täydellinen, eikä
käskyjä noudattamalla voi pelastua.
40
Jumalan lupaukset ja armo. Evankeliumi tarkoittaa
kaikkea sitä, mitä Jumala ihmiselle antaa.
K OLMIYHTEINEN
P YHÄ
Jumala on virheetön eli pyhä. Syntinen ihminen
tulee Jumalan silmissä pyhäksi, kun hän uskoo
Jeesukseen ja saa syntinsä anteeksi.
S AKRAMENTTI
P YHITYS
Kaste ja ehtoollinen. Kirkon pyhä toimitus, jonka
Jeesus on käskenyt ja jossa on mukana näkyvä
aine.
Jumalan työ ihmisessä. Usko Jeesukseen muuttaa
ja kasvattaa ihmistä Jumalan tahdon suuntaan.
K ASTE
Kasteessa ihminen liimataan kiinni Jeesukseen.
Kaste on Jumalan lupaus, että Jeesuksen kuolema
ja ylösnousemus kuuluvat kastetulle ihmiselle.
Pelastuminen. Uskon löytäminen on niin suuri
muutos, että voidaan sanoa ihmisen suorastaan
syntyneen uudelleen. (Täysin eri asia kuin itämainen jälleensyntymisoppi.)
E HTOOLLINEN
”J EESUKSEN NIMESSÄ ”
Ehtoollisessa varmistetaan, että kasteen liima pitää. Leivässä ja viinissä otetaan vastaan Kristuksen
ruumis ja veri. Ehtoollinen on syntisille tarkoitettu
anteeksiannon ateria.
Syntisellä ihmisellä ei ole oikeuksia Jumalan edessä
ilman Jeesusta. Usko Jeesukseen tekee Jumalan
lapseksi. Jeesuksen nimissä ihminen saa lähestyä
Jumalaa.
T OIVO
R IPPI
Luottamus Jumalan lupauksiin siitä, että maailman
lopussa pelastus tulee näkyväksi, kaikki lupaukset
täyttyvät ja vaikeudet ovat poissa.
Synnintunnustus ja synninpäästö. Synnintunnustuksessa ihminen myöntää syntisyytensä ja pyytää
sitä anteeksi. Synninpäästössä pappi tai muu kristitty julistaa synnit anteeksi Jeesuksen tähden.
U UDESTISYNTYMINEN
P ARANNUS
Täyskäännös. Ihmisen velvollisuus hylätä väärät
teot ja muuttaa elämäänsä Jumalan tahdon suuntaan. Parannus ei onnistu ilman Jumalan armoa.
32. LUKU – ISOSEN TEESIT
1. ISONEN EDUSTAA SEURAKUNTAA JA SEN USKOA


Seurakunnan leirien tarkoitus on opettaa ja kannustaa uskomaan. Isosen velvollisuus on tukea tätä linjaa. Hän ei saa kumota sanoillaan tai teoillaan seurakunnan opetusta.
Oman vakaumuksen teeskentelyä suuntaan tai toiseen ei saa kuitenkaan harrastaa, koska muuten arkielämä kumoaa sen, mitä leirillä on opettanut.
2. HYVÄ JOHTAJA ON AINA HYVÄ JOHDETTAVA




Isonen on työntekijä ja leirin ohjaajat ovat hänen esimiehiään.
Johtajien toimintaa saa kyseenalaistaa yhteisissä palavereissa muttei julkisesti. Vastakkainasettelussa
isonen menettää arvovaltansa leiriläisten silmissä.
Leirin johtajilla on vastuu kaikesta, joten isosen ei tarvitse osata perustella leiriläisille kaikkea. Aina voi
vedota johtajan ohjeisiin. Pääasia on noudattaa niitä.
Myöskään leirin johtajat eivät saa puukottaa isosia selkään, sillä se syö isosen auktoriteettia.
3. ISONEN ON LEIRILÄISIÄ VARTEN

Leiriläisen vapaa-aika on isosen tärkeintä työaikaa.
41


Etukäteen selvillä olevat tehtävät on syytä valmistella ennen leiriä (esim. hartaudet), jotta leirillä jää
mahdollisimman paljon aikaa leiriläisten kohtaamiseen – ja tarvittaessa lepoon.
Isonen on ennen kaikkea kohtaaja ja kuuntelija sekä kannustaja ja innostaja – ei poliisi. Vetäjiin verrattuna isosella ei ole koskaan suurta auktoriteettia, vaikka olisi kuinka hyvä työntekijä.
4. ISONEN ON YHTEISTYÖKYKYINEN





Isoset ja vetäjät pitävät yhtä keskenään. Ammattitaitoa on toimia yhdessä erilaisten ihmisten kanssa.
Jos isosilla ja vetäjillä menee hyvin, leiri on onnistunut, vaikka leiriläiset aiheuttaisivat ongelmia.
Ohjaajilta saa aina kysyä neuvoa ja ohjeita. Ongelmia ei pidä hautoa yksin.
Muiden haukkuminen selän takana saattaa hetkittäisesti auttaa leiriläisten suosioon pääsemisessä,
mutta se tuhoaa leirin yhteishengen. Isonen ei voi tekeytyä yhdeksi leirin vetäjäksi tai kalastella leiriläisten suosiota. Isosen tehtävä on toimia tasapuolisena linkkinä ohjaajien ja leiriläisten välillä.
Vaikeaa leiriläistä siedetään pitkään, mutta vaikea isonen poistetaan leiriltä nopeasti.
5. ISONEN NÄYTTÄÄ ESIMERKKIÄ



Isonen on esimerkillinen sääntöjen noudattaja. Hän ei voi rikkoa sääntöjä, joita itsekin on valvomassa.
Isosen säännöt ovat pääasiassa samat kuin leiriläisten. Toisaalta leirin vetäjä ja isonen eivät ole samassa asemassa kaikkien sääntöjen suhteen.
Isosten on oltava esimerkillisiä myös toisiaan kohtaan. Ei ole olemassa koulutuksen suomia etuja tai
vanhemman isosen oikeuksia.
6. LEIRILÄISELLE KAIKKI ON UUTTA




Monet seurakunnan leiriläiset eivät ole kristinuskon ammattilaisia. Rippileirille jokainen tulee ensimmäistä kertaa. Perinteet ja tavat eivät ole tuttuja. On tärkeää asennoitua tähän tilanteeseen ja muistettava aloittaa kaikki alusta.
Isosen täytyy olla innoissaan, vaikka leiriläiset joka iltaohjelmassa toivovat samoja lauluja. Ne ovat ainoat laulut, jotka leiriläinen osaa.
Moni leiriläinen pelkää seurakunnan työntekijöitä ja uutta tilannetta, vaikkei näytä sitä ulospäin.
Isonen ei ole hauska, kun hän kertoo sisäpiirin vitsejä.
7. VANHOJA LEIRITUNNELMIA EI VOI LÄMMITTÄÄ



Uudelle leirille ei voi tuoda vanhoja tunnelmia. Jokainen leiri aloitetaan kaikin puolin alusta. Entisestä
saa ottaa ideoita, mutta ne eivät saa hallita.
Eri työntekijät toimivat eri tavoin. Ei ole yhtä oikeaa tapaa vetää leiriä. Täysin vastakkaiset tyylit voivat
olla yhtä hyviä. Isosen on oltava joustava, ja on hyväksyttävä, että omasta leiristä edellisistä menetelmistä ei välttämättä voi hyödyntää juuri mitään sellaisenaan.
Uusi leiriporukka voi muuttaa vanhalla lukujärjestyksellä pidetyn leirin täysin toisenlaiseksi kuin edellinen oli.
8. EI LEIRIROMANSSEJA



42
Isosten keskinäinen seurustelu huonontaa kahden ihmisen työpanosta. Isosen ja leiriläisen keskinäinen
seurustelu syö yhden isosen työpanoksen ja yhden leiriläisen opiskelun.
Isosen ammattitaitoa on mahdollisessa ihastumistapauksessa odottaa leirin loppumista. Jos seurustelu
tai sen mahdollinen aloittaminen kaatuu viikon odottamiseen, se olisi varmasti kaatunut muutenkin.
Leiriläinen ihastuu helposti isoseen, joten yhteen isoseen voi olla ihastunut useampikin leiriläinen.
Seurustelu tai kiinnostuksen osoittaminen voi pilata useankin pikkuisen leirin.

Odottaminen kannattaa pelkästään oman ihastumisen testaamiseksi. Psykologinen tosiasia on, että
leirin ulkopuoliset ihmiset häviävät olemasta ja mieli alkaa etsiä tarjolla olevista parasta.
9. VARAUDU ODOTTAMATTOMAAN


Aikataulut ja ohjelmat saattavat muuttua monista syistä, vaikka sovitusta ohjelmasta pyritäänkin pitämään kiinni. Joskus tämä voi aiheuttaa suurimmat pettymykset isosille, jotka odottivat jotain omaa
kivaa osuutta.
Muutosten sattuessa isosen on pyrittävä luottamaan leirin ohjaajan kokemukseen ja arvostelukykyyn.
10. HUOLLA ITSEÄSI





On nukuttava riittävästi. Väsymystä ei leirihuumassa huomaa helposti, mutta siitä seuraa silti paljon
ikäviä oireita.
Leiriväsymyksen ensimmäinen oire on, että isosten keskinäinen oleminen alkaa kiinnostaa selvästi
enemmän kuin pikkuisten kanssa oleminen.
Isosten keskinäinen kikkailu on hauskaa myös väsyneenä, mutta yötä myöten valvominen tekee pahasti hallaa työlle.
On osattava tunnistaa väsymyksensä ja keskusteltava siitä leirin johtajien kanssa. Lepoaikaa pyritään
järjestämään.
Isosella on oikeus kahdenkeskiseen keskusteluun ja sielunhoitoon vetäjien kanssa. Omia kysymyksiään
saa myös selvitellä leirin aikana, kunhan ei tee sitä silloin, kun on työtehtäviä menneillään.
43
Marko Sagulin
Versio: helmikuu 2012
44