uutiset Ympäristökonsulttien tiedotuslehti 1/2014 Radioseurannalla uutta tietoa liito-oravasta Ennallistaminen ja luonnonhoito Itämeren rehevöitymisen ratkaisut saavutettavissa Vesialueiden inventoinnin ja paikkatiedon hyödyntäminen aluesuunnittelussa Radioseurannalla uutta tietoa liito-oravan elinympäristö vaatimuksista ja käyttäytymisestä kaupunkiympäristössä Ennallistaminen ja luonnonhoito - esimerkkinä lehdot T ietoja liito-oravasta on kerätty maankäyttöä varten yleensä etsimällä papanoita liito-oravan tunnetusti suosimista metsätyypeistä. Tällaisia ovat mm. varttuneet sekametsät, joissa etsiminen on kohdennettu etupäässä suuriin kuusiin ja haapoihin. Koska yksilöitä ei ole seurattu, liikkumisreitit ja elinympäristörajaukset ovat perustuneet ns. papanapuiden ja metsikön ominaisuuksien avulla tehtyihin johtopäätöksiin, eikä esimerkiksi tärkeimpiä oleskelualueita ole voitu todentaa. Luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa kansainvälisestikin Tarkempaa tietoa liito-oravan käyttäytymisestä elinympäristössään sekä elinpiirin laajuudesta ja laadusta on käytännössä mahdollista saada vain reaaliaikaisella seurannalla. Liito-oravan kokoluokan eläimellä tällä hetkellä ainoa mahdollinen menetelmä on radioseuranta. merkittäviksi keinoiksi ovat nousseet ennallistaminen ja luonnonhoito. Espoonlahden ja Matinkylän alueilla suoritettiin liito-oravien radiopantaseuranta, jonka tarkoitus oli antaa vastauksia kaupunkiympäristössä tehtyjen liito-oravahavaintojen herättämiin kysymyksiin elinympäristövaatimuksista ja liikkumisreiteistä. Radioseurantatutkimuksen tarkoitus oli tuottaa tietoa liito-oravien käyttäytymisestä kaupunkimaisessa ympäristössä Espoossa ja siten tukea liito-oraviin liittyvää maankäytön suunnittelua ja päätöksentekoa. S uomessa ennallistamista toteutetaan pääsääntöisesti suojelualueilla, kun taas luonnonhoidon eritasoiset toimet ovat käytössä myös talous- ja taajamametsissä. Hyvin toteutetun ennallistamisen ja luonnonhoidon perusta on huolellinen suunnittelu. Hannusmetsän, Iivisniemen ja Matinkylän alueilta pyydystettiin ja pannoitettiin kevään 2013 aikana yhteensä viisi koirasta ja kaksi naarasta. Liitooravia seurattiin yhteensä 82 yönä, jona aikana kertyi 127 vähintään tunnin mittaista seurantaa. Liito-oravan liikkumiskyvystä kaupunkiympäristössä saatiin näin runsaasti uutta kokemusperäistä tietoa. Ennallistaminenvoimakkaasti muuttuneiden kohteiden luonnontilan palauttamisessa Seurannassa olleiden liito-oravien käyttämät alueet etenkin Matinkylässä osoittivat kaupunkien viheralueiden ja runsaspuustoisten rakennettujen ympäristöjen soveltuvan elinympäristöksi tai sen osaksi pienialaisuudestaan ja mosaiikkimaisesta rakenteestaan huolimatta, mikäli kulkuyhteydet ovat hyvät ja alueen muut minimiominaisuudet täyttyvät. Seurannan aikana liito-oravien ei havaittu häiriintyvän melusta, liikenteestä, rakennuksista, ihmisistä tai eläimistä, mikä osaltaan edesauttaa liito-oravan sopeutumista myös kaupunkiympäristöön. Lisätietoja liito-oravien radioseurannasta: [email protected] Ympäristötutkimus Yrjölän väki kehittää itseä än: Paula Salomäki su oritti luontokartoittajan erikoisa mmattitutkinnon loppunäyttötyönä än kattava liito-oravaelinympä ristöselvitys Etelä-Espoossa. Rauno Yrjölä läpäis i uuden lain mukaisen koe-eläi ntutkinnon Helsingin yliopistos sa vuoden 2013 lopus sa. Kannen kuvat Joki: Jani Helminen Metsä: Paula Salomäki Maaliskuu 2014 Lehden ulkoasu: Wirasto/Kai Haikonen Painatus: 2 Helsingin painopalvelut Painettu 100% uusiopaperille Envispec – yritysten välistä yhteistyötä Envispec on kolmen ympäristöalan yhtiön Kala- ja vesitutkimus Oy:n, Alleco Oy:n, ja Ympäristötutkimus Yrjölä Oy:n välinen markkinointinimi, jonka alla pyrimme yhdessä tarjoamaan monipuolisempaa ympäristöalan osaamista. Toimeksiantomme liittyvät yleisemmin ympäristölupahakemusten edellyttämiin selvityksiin, velvoitetarkkailuihin Envispec 1/2014 ja ympäristövaikutusten arviointeihin. Ennallistamisessa pyritään nopeuttamaan luontaisen sukkession käynnistymistä ja näin palauttamaan kohde mahdollisimman lähelle luonnontilaa. Lehtojen kohdalla ennallistamistoimia vaaditaan kohteissa, joissa lehdon ominaispiirteet kuten kosteus ja ravinneolosuhteet tai kasvillisuus ovat muuttuneet voimakkaasti. Hyvin voimakkaasti muuttunut kohde voi olla esimerkiksi pelloksi raivattu lehto, joka metsitetään uudelleen. Tällaisissa tapauksissa tavoitteena on usein jalopuita kasvavan lehdon aikaansaaminen. Puulajista ja halutusta lopputuloksesta riippuen metsittäminen voidaan toteuttaa luontaisesti tai istuttamalla. Pellonmetsityskohde vaatii usein hoitotoimenpiteitä vielä jatkossakin, kunnes metsän luontainen sukkessio ottaa vallan. Ojituksen tai muun vesiolosuhteisiin kuivattavasti vaikuttavan toimenpiteen jäljiltä kostea lehto voi vaatia ennallistamistoimenpiteitä. Kosteustasapaino pyritään palauttamaan esimerkiksi ojia tukkimalla. Myös lähteen ennallistaminen vaikuttaa usein myönteisesti ympäröivän lehdon olosuhteisiin. Mikäli kohde, jossa luonnontilassa kasvaisi lehtipuuvaltainen puusto, on metsätalouden vaikutuksesta muuttunut lähes tai täysin kuusivaltaiseksi, voi olla tarpeen tehdä normaalia luonnonhoitoa laajempia toimenpiteitä. Jos kuusivaltaisuus on ehtinyt jo vaikuttamaan maan ravinteisuuteen voi ainut keino alkuperäisen lehdon palauttamiseen olla täydellinen kuusenpoisto ja lehtipuuston istutus. Luonnonhoidolla elvytetään ja ylläpidetään Luonnonhoidon tavoitteena on usein tietyn luontotyypin tai lajiston elinympäristön elvyttäminen tai ylläpito. Luonnonhoidossa ei tavoitellakaan luonnontilaa vaan luontaiseen sukkessioon joudutaan usein puuttumaan lajistonsuojelullisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Ennallistamisen perustuessa yleensä kertaluontoisiin toimenpiteisiin, luonnonhoidossa toimenpiteitä toistetaan tietyin väliajoin, jotta saadaan ylläpidettyä haluttu elinympäristö. Kuusettunut talousmetsälehto, jossa lehdon lajistoa on kuitenkin vielä nähtäEnvispec 1/2014 vissä, hyötyy kuusen poistosta. Tulee kuitenkin muistaa, että osalla lehdoista kuusi kuuluu lehdon luontaiseen lajistoon ja etenkin kuusilahopuu tarjoaa elinympäristöjä monille uhanalaisille lajeille. Reheviä lehtoja on usein hyödynnetty metsälaitumina ja hakamaina. Tällaisten kohteiden luonnonarvot ovat sidoksissa kulttuurivaikutukseen. Perinnebiotooppien ylläpito vaatii perinteistä käyttöä kuten laidunnusta tai sitä jäljitteleviä toimenpiteitä kuten niittoa. Taajamametsissä lehtoja uhkaa kulutus ja vieraslajit. Lisäksi luonnontilainen ryteikköinen metsä ei usein sovi kaupunkikuvaan vaan metsiä hoidetaan puistomaisina. Kulutusta voidaan vähentää kulunohjauksella ja vieraslajien leviämistä asukkaiden tiedottamisella sekä jo kohteelle levinneiden vieraslajien poistolla. Puistomaisuus, lehtipuustoisuus ja avoimuus ovat monille valoisuutta vaativille lehtolajeille suotuisia ominaisuuksia. Uhanalaista tai muuta arvokasta lajistoa kasvavilla kohteilla metsänhoito tulee kuitenkin hoitaa suunnitellusti, jottei lajistoa tuhoudu. Lisätietoja ennallistamisen ja luonnonhoidon suunnittelusta ja toteutuksesta: Paula Salomäki, Ympäristötutkimus Yrjölä Oy, puh. 0400 952 318, [email protected]. yrjola.ﬁ 3 Ongelmien ratkaisemiseksi tulisi kehittää uusia hankkeita, joilla on konkreettinen vaikutus Itämeren tilaan. Ulkoisen kuormituksen vähentäminen tulisi tapahtua lisäämällä yhdyskuntajätevesien investointeja niillä alueilla, joilla niitä ei ole vielä tehty. Pienten taajamien vedenpuhdistukseen tulisi kehittää kustannustehokkaita ratkaisuja. Maatalouden ravinnekuormituksen osalta ratkaisun avaimet ovat ravinteiden talteenotossa ja kierrätyksessä. Ravinnepäästöistä voidaan luoda tuotteita, joilla on rahallista arvoa. Eläintuotannon lannasta voisi esimerkiksi tuottaa energiaa ja jäljellä olevasta kuivemmasta jätteestä lantaa sellaisessa muodossa, jossa se olisi helposti kuljetettavaa. Myös Itämeren sisäistä kuormitusta tulisi rajoittaa. Asian parissa tehdään jo jonkin verran tutkimustyötä. Mielenkiintoisimmat pilottiprojektit liittyvät syvänteiden hapettamiseen, jonka avulla ravinteet saataisiin sidottua pohjasedimenttiin, sekä pohjalietteen ravinteiden kierrätykseen ja käyttöönottoon esimerkiksi uusilla ruoppausmenetelmillä. Luomalla Itämeren alueelle tai Itämeren eri Teksti: Dennis Hamro-Drotz, Alleco Itämeren rehevöitymisen ratkaisut saavutettavissa Itämeri muuttui 1900-luvulla niukkaravinteisesta kirkasvetisestä merestä runsasravinteiseksi meriympäristöksi. Ravinnepäästöt ovat pääasiassa peräisin teollisuus- ja yhdyskuntajätevesistä sekä maataloudesta. I tämeren ravinnepäästöt ovat vähentyneet huomattavasti 1980-luvulta. Toimenpiteiden tuloksena rantavesien tila on parantunut monilla alueilla. Siitä huolimatta Itämeri on yhä erittäin huonossa kunnossa niin ulkoisen kuin sisäisen kuormituksen vuoksi. Ulkoinen kuormitus johtuu paitsi maatalouden hajakuormituksesta, myös suurista yksittäisistä päästöistä alueilla, joilla yhdyskuntajäteveden käsittelyssä on puutteita. Sisäinen kuormitus on puolestaan kasvanut suurimmaksi yksittäiseksi ravinnelähteeksi Itämeressä. Sen aiheuttaa meren pohjaan kertynyt fosfori, joka palautuu rehevöittämään vesiekosysteemiä pohja-alueiden happikadon johdosta. Euroopan Unioni ja HELCOM ovat tärkeimmät tahot, jotka päätöksillään ja säännöillään voivat vaikuttaa Itämeren tilaan. Meren heikkenevän tilan vuoksi Itämeren rantavaltiot solmivat vuonna 1974 Itämeren suojelusopimuksen, jonka tarkoituksena oli vähentää päästöjä Itämereen. Sopimusta hallinnoimaan perustettiin Helsinki Commission (HELCOM). Vuonna 2009 laadittiin Euroopan Unionin Itämeren alueen strategia (EUSBSR), sillä Itämeri on yksi Euroopan herkimpiä alueita meren mataluuden, runsaan laivaliikenteen aiheuttamien riskien sekä maalta ja ilmasta tulevien päästöjen takia. Vuon- 4 na 2012 päivitetyn EUSBSR:n toimintasuunnitelman yksi painopistealue on Priority Area (PA) Nutri, jonka tavoitteena on Itämeren hyvä ekologinen tila rehevöitymisen osalta.1) Mitä on tehty tähän mennessä? Tanska, Saksa, Suomi ja Ruotsi ovat jo tehneet suuria investointeja yhdyskuntajätevesien puhdistamiseksi. Uudet keinot päästöjen leikkaamiseen ovat näissä maissa kalliita, sillä edullisesti puhdistettavat suuret päästölähteet ovat vähissä. Viro, Latvia, Liettua ja Puola ovat niin ikään investoineet yhdyskuntajätevesien puhdistukseen EU-jäsenyytensä myötä. Investointeja on tehty suurissa ja keskisuurissa kaupungeissa, mutta pienemmillä paikkakunnilla on vielä suuria mahdollisuuksia päästöjen leikkaamiseen. Näissä maissa on pääsääntöisesti rakennettu puhdistamoja, jotka noudattavat löyhempiä päästönormeja kuin HELCOM:n suositukset. Jos Baltiassa ja Puolassa noudatettaisiin sitovien EU-direktiivien sijaan HELCOM:n suosituksia, voitaisiin fosforin osalta saavuttaa 3 000 tonnin päästövähennykset vuosittain. Itämeren valuma-alueeseen kuuluvista maista Valko-Venäjä ja Venäjä eivät kuulu EU:hun. Näissä maissa on vielä paljon Envispec 1/2014 tehtävää yhdyskuntajätevesien puhdistamiseksi. Pietarin jätevedenpuhdistamot ovat huomattava poikkeus: kaupungin jätevedet on tätä nykyä saatu HELCOM:n suositusten tasolle isojen investointien ansiosta. Hanke on myös mainio esimerkki kansainvälisestä yhteistyöstä Venäjän viranomaisten, rahoituslaitosten, muiden maiden viranomaisten sekä yksityisten tahojen välillä. Jäljellä olevista päästölähteistä maatalouden kuormitus on suurin avoin kysymys. Päästöt syntyvät pääosin sadevesien pelloilta huuhtomista ravinteista sekä eläintuotannon jätteistä. Ratkaisujen löytämistä vaikeuttaa ympäristö- ja maataloussektoreiden välinen vastakkainasettelu, joka vallitsee suurimmassa osassa Itämeren rantavaltioista. Maatalouden ravinnepäästöt ovat huomattava paikallinen ongelma kaikissa Itämeren valuma-alueeseen kuuluvissa maissa. Esimerkiksi Ruotsi on toiseksi suurin nitraattipäästöjen lähde suuren maataloussektorinsa ja pitkän rantaviivansa vuoksi. ValkoVenäjällä, Baltian maissa, Puolassa ja Venäjällä maataloussektorin on arvioitu kasvavan huomattavasti tulevaisuudessa. Siksi yksi suurimmista haasteista onkin, miten kasvu saadaan hallittua niin ettei Itämeren tila huononee entisestään. Tämä artikkeli perustuu strategiatyöhön, jota Alleco tekee yhteistyössä Sito:n kanssa ympäristöministeriölle. Projektin tavoite on tunnistaa ja kehittää uusia lippulaivahankkeita EU:n Itämeristrategialle. 1) allasalueille toimiva ravinnepäästökauppa olisi mahdollista rahoittaa kustannustehokkaita hankkeita nykyistä paremmin. Toimivan ravinnepäästökaupan myötä olisi mahdollista ohjata rahavirtoja hankkeisiin, jotka tehokkaimmin parantavat Itämeren tilaa. Uskomme, että kaikki nämä hankeideat ovat sekä toteutettavissa että yhteiskunnalle kannattavia. Baltic Stern raportissa todetaan, että vähentämällä Itämeren rehevöitymistä voimme luoda hyvinvointia Itämeren maiden väestölle ja säästää noin miljardi euroa vuodessa. 2) 2) Baltic Stern (2013). The Baltic Sea – Our Common Treasure, Economics of saving the sea. BalticSTERN Secretariat, Stockholm. Mihin tulisi tulevaisuudessa keskittyä? Viime vuosina on toteutettu useita projekteja, joiden tavoitteena on ravinnepäästöjen vähentäminen Itämeressä. Vaikka edistystä on tapahtunut, enemmän konkreettisia projekteja tarvitaan, jotta Itämeren tila kohenee edes tyydyttävälle tasolle. Suurimmat ongelmat liittyvät asennemuutoksiin niin poliittisessa päätöksenteossa, yksityisen sektorin ja maatalouden investoinneissa kuin paikallisväestön suhtautumisessa Itämeren tilaan. On yleistä, että ongelman aiheuttajan ei tarvitse kantaa ongelmasta vastuuta. Ero EU-direktiivien ja HELCOM:n suositusten välillä ravinnepäästöjen suhteen on esimerkki ongelmasta poliittisella tasolla. Muita pullonkauloja ovat eroavaisuudet ympäristö- ja maatalouslainsäädännön välillä sekä taloudellisten kannustimien puute tarvittavien investointien tekemiseen. Lisäksi on puutteita tiedonkeruussa ja seurannassa sekä vaikeuksia löytää sopivia rahoitusmekanismeja projekteihin. Vedenpuhdistuksen korkeat kustannukset ja maataloussektorin laajentuminen ja teollistuminen monessa maassa kaipaavat niin ikään toimivia ratkaisuja. Nimityksiä, Alleco Oy:ssä Vesa Hautsalo Vesa luo vedenalaisissa töissä käytettäviä sovelluksia Allecon tuotekehityshankkeessa. Aikaisemmin hän on työskennellyt mm. Museovirastossa, missä hän on luonut Nadirohjelmiston viistokaikuluotainaineistojen visualisointiin. Vesa harrastaa pyöräilyä ja vauhtilajeja. Dennis Hamro-Drotz Dennis on saanut tehtäväkseen johtaa Allecon liiketoiminnan kehittämistä uusien tuotteiden ja toiminnan laajentamisen myötä. Lisäksi hän toimii ympäristöalan, sosiaalisten ja taloudellisten kysymysten asiantuntijatehtävissä. Sekä ekonomiksi että maantieteilijäksi valmistunut Dennis on toiminut aikaisemmin muun muassa Pohjoismaisessa Investointipankissa ja YK:n ympäristöohjelmassa Genevessä. alleco.ﬁ Envispec 1/2014 5 Paikkatieto, jossa yhdistyvät inventointitulokset ja hankkeen arvioidut vaikutusalueet, auttaa vaihtoehtojen vertailussa. Vesialueiden inventoinnin ja paikkatiedon hyödyntäminen aluesuunnittelussa Ihmisen ympäristölle aiheuttama kuormitus on viimeisen vuosikymmenen aikana kasvanut ja kumuloitunut suurien kaupunkien läheisyyteen. Erityisesti kaupunkien maa- ja vesialueiden käytön suunnittelun tärkeys on korostunut. Inventoinnissa selvitetään esimerkiksi pohjanlaatua, virtauksen monipuolisuutta ja kaloille sopivien kutu- ja poikasalueiden määrää. Tietojen perusteella eri koskialueet voidaan luokitella niiden potentiaalin perusteella ja esittää tulokset kartalla. Teksti: Sauli Vatanen, Jani Helminen ja Ari Haikonen M aanpäällisiä luontokartoituksia on tehty kaavoituksen tausta-aineistoksi jo pitkään. Sen sijaan vesialueilla järjestelmällisiä ja kattavia paikkatietoa hyödyntäviä kartoituksia on tehty vähemmän. Perusteellisen inventoinnin avulla voidaan jo kaavoituksen tai hankkeen suunnitteluvaiheessa muodostaa kokonaisvaltainen käsitys alueen avainhabitaateista ja lajistosta sekä minimoida ympäristölle aiheutettavat haittavaikutukset. Tällä tavalla säästetään sekä luontoa, aikaa että kustannuksia. Aineistojen kokoaminen Paikkatietoaineistojen kerääminen aloitetaan olemassa olevan aineiston kokoamisella mm. ympäristöhallinnon tietokannoista. Joskus aineisto on riittä- 6 vää, mutta yleensä tarvitaan myös alueen tapauskohtaista inventointia. Vesialueilla inventoinnilla voidaan selvittää esimerkiksi alueen soveltuvuutta eri lajien käyttöön mm. pohjanlaadun, kasvillisuuden tai veden syvyyden ja laadun perusteella. Tyypillisiä selvitystarpeita ovat mm. eri kalalajien keskeisten lisääntymisalueiden sijainti ja niiden kunto. Lisäksi esimerkiksi paikkatietoa ammatti- ja vapaa-ajankalastuksen sijoittumisesta voidaan hyödyntää alueen käytön suunnittelussa ja ohjaamisessa. Kohteiden tunnistaminen Onnistunut ja ympäristön huomioon ottava aluekäytön suunnittelu edellyttää herkkien kohteiden tunnistamista. Paikkatietoa hyödyntämällä voidaan sovittaa yhteen arvokkaat luontokohteet ja hankEnvispec 1/2014 keen vaikutusalue, havaita ongelmakohdat ja etsiä vaihtoehtoisia ratkaisuja. Mitä monipuolisempaa tietoa on paikkatietona saatavilla, sitä paremmin erilaisia vaikutuksia voidaan arvioida ja selvittää. Tuloksia voidaan myös käsitellä monella tapaa. Eri alueet voidaan luokitella esimerkiksi niiden herkkyyden (uhanalaiset lajit, suojellut luontotyypit), koon tai kunnostustarpeen (hyöty, kiireellisyys) mukaan. Lopputulos voidaan esittää taulukoina ja sijaintitietona kartalla, jolloin tieto on helposti niin suunnittelijoiden, viranomaisten kuin tutkijoidenkin hyödynnettävissä. Esimerkkejä sovelluskohteista Inventointia voidaan hyödyntää myös aiemmin ihmistoiminnalla muokattujen alueiden kartoittamiseen. Näitä muokat- tuja alueita voidaan kunnostaa ja ennallistaa paremmin soveltuviksi eri eliölajien käyttöön. Perusteellisen inventoinnin avulla kunnostustoimenpiteet voidaan kohdistaa kokonaisuuden kannalta merkittävimmille alueille. Jokialueella pelkästään erilaisten virtapaikkojen pinta-alan selvittämisellä saadaan tietoa mahdollisesta poikastuotantokyvystä. Kun tähän lisätään vedenlaatutiedot ja virtapaikkojen kunto asiantuntija-arviona, voidaan laskea mahdollisista kunnostuksista saatavaa hyötyä poikastuotantoa ajatellen. Jokia voidaan tarkastella myös valumaaluetasolla, jolloin taustamateriaalina voidaan käyttää alueen maaperän morfologiaa (esim. soraharjut, savimaat jne.). Merellä puolestaan erilaisten pohjatyyppien esiintyminen yhdistettynä kasvillisuus-, syvyys- ja tuulialttiustietoon antaa viitteitä eri kalalajien potentiaalisista li- sääntymisalueista. Kun poikaspyynnillä tai esimerkiksi kalojen telemetriaseurannalla tunnistetaan kutualueiden sijainnit ja tyypit, voidaan kerätty tieto mallintaa kattamaan laajempiakin alueita. Monipuolinen työkalu Asiantuntevasti toteutettu ja alueellisesti kattava inventointi, joka muutetaan hyvin hyödynnettävissä olevaksi havainnolliseksi paikkatietokannaksi, on arvokas työkalu, jota voidaan hyödyntää useiden erilaisten hankkeiden, suunnittelun ja tutkimusten yhteydessä. kalajavesitutkimus.ﬁ Envispec 1/2014 7 Alleco on ehtinyt tuottaa asiakkailleen tietoa vedenalaisesta maailmasta jo 25 vuotta. Panu Oulasvirta ja Jouni Leinikki perustivat vuonna 1989 biosukellukseen erikoistuneen yrityksen, joka alkoi heti niittää mainetta vedenalaisen luonnon luotettavana asiantuntijana. Neljännesvuosisataamme mahtuu monia käänteitä suomalais-venäläisestä yhteisyrityksestä ammatillisen tutkimussukeltajakoulutuksen kautta vedenalaisen informaatioteknologian kehittämiseen. Alun perin kahden biologin toimistona pyörinyt firma on kasvanut maltillisen arvokkaasti, tänään Allecossa on vakituisia työntekijöitä viisi. Juhlistamme merkkipäivää julkaisemalla joukon tuotteita. Uudistetuilla verkkosivuillamme kävijän huomio kiinnittyy ennen kaikkea varuste- ja ohjelmistovalikoimaamme, mutta myös palvelumme ovat lisääntyneet uuden henkilöstön myötä. Kehitämme ja tuotamme uusia tiedonkeruuvälineitä sekä tutkimussukeltajille sopivia työkaluja. Nykysin tarjoamme ratkaisuja luonnonvarojen kestävään hallintaan sekä ympäristövastuuseen ja kehitysalaan liittyvissä hankkeissa. Lisätietoja: alleco.fi Allure – tiedonkeruun uusi askel • keräät maastohavainnot vaivattomasti • tallennat tekstiä, lukuja, paikkatietoja, valokuvia, ääntä jne. • lähetät tiedon suoraan kentältä – myös ilman jatkuvaa nettiyhteyttä • nautit selkeistä ja nopeasti täytettävistä lomakkeista • tallennat tiedot palvelimelle yhteen tietokantaan useilta laitteilta Myynti ja lisätiedot: Alleco Oy, p. 050-548 4156 / sales@alleco.ﬁ