ÄNNÄ 1/2012 Näsijärven Purjehdusseura Näsijärvi Segelsällskap ry. Paljonko paikka maksaa s.9 Naisnäkökulma Atlantin ylitykseen s.10 Kipparinmaalle purjehdittu jo 20 vuotta s.12 Tuntemattomilla vesillä s.16 Kommodorin mietteitä Kevään tapahtumia. SVUL palkitsi Marko Dahlbergin Hämeen vuoden 2011 parhaana miesurheilijana. Molemmat MM-mitalistimme Marko ja Rike olivat kunniavieraina palkitsemistilaisuudessa SVUL:n perinnepäivillä. Tilaisuudessa palkittiin joukko eri lajien vuoden 2011 menestyjiä. Nimekäs ja tunnettu kaarti jäi Markon ja Riken taakse. Myös Näsijärven Purjehdusseura palkittiin samassa tilaisuudessa poikien saavutusten ansiosta. Oli hienoa käydä ”pokkaamassa” palkinto seuran edustajana. Hienoa että purjehdus noteerataan lajina näin korkealle. Toivottavasti vastaavia tilaisuuksia tulee lisää, niihin tuskin kyllästyy. Vielä kerran onnea Markolle ja Rikelle loistavien saavutusten johdosta. tapaan paljon uutta nähtävää. Edessä on jäsenten vuotuinen yhteinen ponnistus, eli vuosikirjan ilmoitusmyynti. Kirja on merkittävässä asemassa talouden kannalta, joten ilmoitusten hankintaan kannattaa panostaa. Maaliskuun lopulla pidetään Näsijärven Purjehdusseuran sääntöjen määräämä kevätkokous. Tulkaa joukolla mukaan päättämään yhteisistä asioista. Kaikille oikein hyvää jäiden lähdön odotusta ja tulevaa veneilykesää. Ei niin paljon hyvää ettei jotain huonoakin. Kovien pakkasten aikana Jänissaaren paviljongin yläkerrassa halkesi putki ja aiheutti vesivahingon. Vesi kasteli välipohjaa, alakerran vessoja, perinnehuonetta ja eteistä. Onneksi vesi saatiin nopeasti poikki ja kuivaajat paikalle ja suuremmilta vaurioilta vältyttiin. Kuivaukset ovat tätä kirjoitettaessa edelleen käynnissä ja lopulliseen remontointiin pitäisi päästä pian. Kevät on kuitenkin taas tulossa. Perinteinen matka Vene Båt 2012 messuille tehtiin, tämähän on se joka kauden oikeastaan aloittaa. Mukana oli lähes 50 Ännäläistä. Kaikenlaisia tarvikehankintoja matkalta tehtiin ja uusia hankkeita suunniteltiin. Messuilla riitti normaaliin KOMMODORI PAULI HAKALA 2 ÄNNÄ 1/2012 ÄNNÄ lehti 1/2012 Näsijärven Purjehdusseura - Näsijärvi Segelsällskap ry Jäsentiedotuslehti ISSN 1455-6731 Toimitus: Sisällys: Päätoimittaja: Pauli Hakala Toimituskunta: Pauli Hakala, Jyrki Itävuori, Kari Kivento, Taitto: Marja Talvitie Painopaikka: Kopijyvä Oy Levikki: 1 000 2 3 4 5 6 7 8 9 10 12 16 18 22 23 Kansikuva Kari Kuosa Kommodorin mietteitä Toimitus, Kevätkokous Tapahtumat 2012 Satamakapteenin palsta, Marko Dahlberg Juniori asiaa Junnut kisaamaan, Taidot tuovat iloa Koulutus Paljonko paikka maksaa Naisnäkökulma Atlantin ylitykseen Kipparinmaalle purjehdittu jo 20 vuotta Tuntemattomilla vesillä Tukikohdat 2012 Kevään tapahtumia Yhteystiedot KEVÄTKOKOUS Sääntömääräinen kevätkokous pidetään ke 28.3.2012 klo 19:00 Jänissaaressa. Käsiteltävänä sääntöjen 11 § määrämät asiat HALLITUS ÄNNÄ 1/2012 3 Tapahtumat 2012 Maaliskuu Katsastuspäivä Paraisilla Stormälössä. 31.3. La. 12.5. klo 10.00-15.00 sekä Su 13.5 klo 10.00-15.00 Laulu- ja karaokeilta Jänissaaressa lauantaina klo 18 (Reke Penttinen, Valto Tirkkonen) Huhtikuu 30.4. Lipunnosto ja vappubileet maanataina klo 18 Kesäkuu 22-23.6. Juhannus saaritukikohdissa 30.6. Viitasaaren visailut Näsijärvi-Cup Pohjaslahdella Heinäkuu Lauantaina Porta Marina sekä Damec Marine Oy järjestävät sammutusdemonstraation lauantaina paikalla myös sammutin tarkastaja 10.00-14.00 Ilmoittelethan tulostasi etukäteen. Asiasta lisää keskustelusivuilla. Mikko Hakanen 0400-555 909 Kari Kuosa 040-521 4281 Meillä on myös loistavat keskustelusivut meripurjedukselle joten kaikki tervetuloa kirjoittamaan, kyselemään ja kertomaan. Elävöitetään seuratoimintaa merellä yhdessä. Terveisin s/y Aurelia, Mikko Heinäkuussa Sappisalo-Runt Elokuu 4.-5.8. Kalastusviikonloppu Kipparinmaalla 11.8. Lohenloimutuslauantai Säynässaaressa Lokakuu Lokakuussa lipunlaskujuhla Tulossa Ännän jäsenille suunnattu päiväpurjehdustapahtuma. Tapahtuma on suunnattu kaikille purjehduksesta kiinnostuneille, sekä samalla oiva tilaisuus tutustua Airiston merimaisemiin. Nopeat varmistavat paikkansa, sillä niitä on rajoitetusti. Meillä on veneitä kipparein valmiudessa. Asiasta tiedotetaan tarkemmin lähempänä ajankohtaa, sekä Ännän omilla keskustelusivuilla. Seuraa ilmoittelua. Mukaan voisit ottaa omat pelastusliivit, eväät ja sadevarusteet. Näin taataan ettei sada eikä tule nälkä. Ilmoittautumiset Marjalle toimistoon. 4 ÄNNÄ 1/2012 Satamakapteenin palsta Satamassa on viimeisen kahden vuoden aikana tehty valtava poijujen vaihtourakka, kiitos siitä edelliselle satamakapteenille sekä talkooväelle. Poijujen osalta satama alkaa olla viimeistä silausta vaille valmis. Nyt voi turvallisin mielin kiinnittyä jokaiseen poijuun epäilemättä ketjun kuntoa. Seuraavat projektit tulevat pyörimään laitureiden kunnon ympärillä, joista C- laituri huutaa jo pikaisia toimenpiteitä. Venepaikkajärjestystä on suunnitelmissa muuttaa, siten että kaikilla olisi riittävästi vettä kölin alla koko veneilykauden. Yritetään saada samankokoiset veneet vierekkäin, helpottamaan satamamanööverejä. Veneiden yhteislasku: Kun veneet ja satama on saatu viimeisen päälle tiptop kuntoon, lasketaan veneet yhteisesti veteen seuraavasti: mantereen aitaus perjantaina 11.5. klo 17.00 alkaen ja laskuja jatketaan niin kauan kun tarpeen on. Jänissaari lauantaina 12.5. klo 9.00 alkaen. (lauantaina ei mantereella ole laskuja) Keväällä pidetään normaalit siivoustalkoot 16.5. klo 17.00 alkaen. Venepukit ja trailerit saa siirtää mantereen aitaukseen yleisennostopäivän jälkeen, mahdollisimman nopeasti kuitenkin viimeistään 18.5. mennessä. Jos venettä ei lasketa veteen toukokuun loppuun mennessä, tulee se siirtää omistajansa kustantamana sille osoitettuun paikkaan mantereen aitaukseen. SVUL:n paras miesurheilija 2011 Näsijärven Purjehdusseura ry:n jäsen Marko Dahlberg on valittu SVUL:n Hämeen piirin parhaaksi miesurheilijaksi 2011. Marko purjehtii tällä hetkellä 2.4mR-veneluokassa. Vuonna 2011 Marko sijoittui hopealle 2.4mR- luokan MMkilpailuissa. SM-kilpailuissa Dahlberg oli kuudes. Vuodesta 1995 lähtien Marko, jolloin hän oli MMkilpailuissa 2. sijalla, on voittanut 2.4mR-luokassa MM-kilpailuissa kaksi ykkösijaa ja kolme kakkosijaa. Suomenmestaruuden hän on napannut yhdeksän kertaa, Pohjoismaiden mestaruuden neljästi ja Ruotsin mestaruudenkin kolmasti. Marko on menestynyt hyvin myös muissa veneluokissa. Talkoisiin kaikki joukolla mukaan! Ja lopuksi uutena satamakapteenina ja suhteellisen tuoreena jäsenenä toivon saavani rakentavia kommentteja ja vinkkejä. Satamakapteeni Ilkka Hurmansalo ÄNNÄ 1/2012 5 Juniori asiaa Purjehdus on kivaa! Miltä tuntuisi olla veneen kapteeni? Ännän juniorien jollakoulussa se selviää... - Kivaa ulkoilua mukavassa porukassa 7 – 14 vuotiaille - Hyvät veneet ja turvalliset pelastusliivit seuran puolesta - Koulutetut ohjaajat auttavat kokeilemaan ja oppimaan - Ryhmät kesäkuussa: Viikko 23: - Aamupäivällä klo 8.15 – 12.00 vihreä starttiryhmä (aloittelijat) - Iltapäivällä klo 13.00 – 17.00 sininen ryhmä (kilpailijat / jatkokurssi) Viikko 24: - Aamupäivällä vihreä starttiryhmä (aloittelijat) - Iltapäivällä vihreä tsemppiryhmä (kertaus) Viikolla 25 yksi kurssiryhmä ma-to klo 9.00 – 14.00 Lisäksi purjehdusohjelmaa junnuilloissa torstaisin (alkaen 24.5.) läpi kesän! Ilmoittaudu 1.4.2012 alkaen sähköpostilla osoitteeseen: [email protected] - Juniorin nimi - syntymäaika - Osoite - Juniorin puh. numero - Huoltajan nimi - Huoltajan puhelinnumero. Kurssiviikon hinta on 120€ (+ jäsenmaksu) 6 ÄNNÄ 1/2012 Kaikki junnut mukaan kisaamaan! Näsijärven seurat järjestävät junioreille viikottaiset harjoituskilpailut ”tiistaikisat” 22.5. alkaen. Tiistaikisoissa jokainen oppii purjehtimaan entistä paremmin - yhdessä muiden seurojen junnujen kanssa. Mukaan lähtee aina aikuinen saattaja saattoveneellä auttamaan ja ohjaamaan - vanhemmat ovat tervetulleita! Lähtö jänissaaresta klo 17.00 - jollan rikaus sitä ennen. Tiistaikisoissa opetellaan kilpailemista, joten ohjaajat neuvovat aloittelevia myös kisan aikana. Kannustuspalkinto aktiivisille kisaajille ”Dinghy Racing Trophy 2012” Vinces Oy:n lahjoittama hieno Musto Dinghy Smock (arvo 159€) Jollatakki arvotaan kolmen aktiivisimman Ännäläisen tiistaikisaajan kesken kauden päätyttyä. Taidot tuovat iloa. Oppiminen alkaa ihmetyksestä ja uteliaisuudesta. Kysymällä ja selvittämällä pääsee eteenpäin. Kynnystä selvittää ja kysyä pyritään madaltamaan luomalla siihen luontevia mahdollisuuksia. Seuramme järjestää tänä keväänä Ännäläisille mahdollisuuden kartuttaa veneilyn taitoja. Meistä tuskin kukaan on koskaan täysin oppinut tai valmis veneilijä. Siitä pitävät huolen jo pelkästään veneilyyn liittyvät muuttuvat tekijät, edes sää ei aina noudata meteorologin laatimia ennustuksia. Joku on saattanut olla vuosia veneen mukana kuitenkaan osallistumatta rantautumis- tai purjemanoovereihin. Onnettomuus tai jokin muu tapahtuma voi vaatia rantautumistaitoja muiltakin kuin kipparilta. Joku haluaa jopa olla joskus kipparina ilman että puoliso on mukana. Veneilykurssilaisten ja seuran jäsenten toiveena on ollut lisätä oppimismahdollisuuksia rantautumis/ankkurointiharjoitteluun ja toisaalta purjeiden säätöä kevyestä tuulesta aina jopa kovan tuulen purjehdukseen. Myös kauniina myötätuulipäivänä spinaakkeripurjehduksen salat kiinnostavat kovasti. Ajatuksena on käydä ensin asiat teoriassa läpi jonka jälkeen voidaan räätälöidä halukkaille käytännön harjoitukset vesillä teemoihin liittyen. Niinpä kutsumme seuramme jäseniä ja heidän puolisoitaan veneilykursseille. Nyt on mahdollista kerrata ja kartuttaa taitojaan veneilyssä. Lisätiedot ÄNNÄN koulutuksista löydät seuraavalta sivulta. ÄNNÄ 1/2012 7 RANTAUTUMISMANÖÖVERIT Tiistai 8.5. klo18-21 Toimintatapa tai veneen käsittely lähestyttäessä rantautumispaikkaa. t &OOBLLPUPJNFOQJUFFU t -ÊIFTUZNJOFOTÊÊPMPTVIUFFU t 1PJKVVOLJJOOJUUZNJOFOLZMLJLJJOOJUZTQFSVVUUBNJOFOBOLLVSPJOUJ t 1BLLPUJMBOOFQVSKFJMMBMBJUVSJJO PURJEEN PERUSSÄÄDÖT Maanantai 14.5. klo 18-21 Säädä oikein, vene kulkee optimaalisesti, haluttuun suuntaan ja nautit enemmän harrastuksesta. t 5VVMFOWBJLVUVTQVSKFJTJJOKBWFOFFOLVMLVVO t 1FSVTTÊÊEÚUFSJUVVMFOTVVOUJJO t 5VVMFOWPJNBLLVVEFOWBJLVUVTTÊÊUÚJIJO t 7JSUBVTMBOLPKFOLÊZUUÚ Käytännön harjoittelu vesillä pyritään tekemään kesäkuun aikana, joten sovitaan jatkosta kurssin aikana. Ilmoittautumiset 30.04.2012 mennessä Näsijärven purjehdusseuran toimistoon: puhelin 0400566 997 tai sähköpostilla [email protected] Kurssi on ilmainen. 8 ÄNNÄ 1/2012 Paljonko paikka maksaa? Eihän se ole harrastus, jos siihen ei mene kaikki rahat. Mutta kuinka paljon rahaa tarvitaan veneilyharrastukseen Euroopassa? Jokainen päättää veneensä koon, varusteet ja hintaluokan itse, mutta venepaikkojen hinnan määräävät muut. Saksan suurin purjehduslehti ”Yacht” selvitti venepaikkojen hintoja muutamissa Euroopan maissa numerossa 16/2011. nan seudulla on vaikea löytää minkäänlaista paikkaa. Hinnat 2000-3000€. Esimerkki: Kleopatra Marina, Preveza, 2220€/ kesä, talvisäilytys pukilla 1500€ (Bavaria 31) - Turkissa veneily kasvaa voimakkaasti ja hinnat ovat nousussa. Halutuimmissa satamissa odotuslistoja. Hinnat yleesä 2000-3500€ Yleislinja on selvä: siellä missä tarjonta on vähäistä ja kysyntä kovaa, nousevat hinnat ylöspäin. Kalleimmillaan venepaikat ovat Espanjassa ja heti perässä tulevat Italia ja muut Adrianmeren rannat, kuten Kroatia. Pohjoismaissa taasen on paljon rantaa ja vähän asukkaita, joten venepaikkojen hinnat pysyvät maltillisina. Palvelutason ja kulkuyhteyksien erot eri satamien välillä aiheuttavat luonnollisesti suurta hajontaa venepaikkojen hintoihin. Alla hintaesimerkkejä lehden selvityksestä 8-10m pituisen veneen paikalle kesän ajaksi: - Ruotsin itärannikon hintataso muistuttaa Suomea, Södertäljessä venepaikan hinta on 400-500€, talvisäilytys 810€ (Dehler 29) - Ruotsin länsirannalla on paikkoja niukemmin, hinnat Göteborgin seudulla: 800-1000€ - Tanskassa (Kööpenhamina poislukien) on hyvin paikkoja tarjolla, hinnat kohtuulliset 550-800€ - Hollanti, 1200-1800€, paljon paikkoja tarjolla - Saksan rannikkoseudut, 1000-1800€ - Ranskassa vallitsee paikkapula. Venesatamissa on odotuslistoja, joten uusien satamien rakentamista yritetään lisätä, hinnat 2500-3500€ - Espanjassa venepaikoista on pulaa ja hinnat vaihtelevat alueittain. Saarilla paikat ovat kalliimpia kuin mantereella. Ibizalla ei ole vapaita paikkoja ja muillakin Baleaareilla 10m veneen paikka voi maksaa 10000€/kesä. Yleisesti hintataso 4500-6000€. - Italia kuuluu Euroopan kalleimpiin satamamaihin ja tilanne on muutoinkin Espanjan kaltainen. Sardiniassa ja Elballa paikan saa vain isolla rahalla, matereella paikoin edullisemmin. Keskimääräinen hintataso 3000-5000€. - Kreikassa on tarjolla melko vähän moderneja venesatamia ja hintavaihtelu on suurta. Atee- Entäpä Suomessa? Pikainen kysely tuttavapiirissä antaa melko yhtenäisen kuvan: Pääkaupunkiseudulla ja Turun saariston halutuimmissa satamissa venepaikka maksaa karkeasti 1000€/kesä. Isoimmilla sisävesillä ja rannikon pienemmissä kaupungeissa, esim. Raumalla ja Porvoossa venepaikan saa noin 300€ hinnalla. Olemme siis löytäneet jotakin, mikä meillä Suomessa on Eurooppalaisittain edullista! Tässä yhteydessä nousee esiin myös kysymys kunnallisten ja kaupallisten satamien toiminnasta ja vaikutuksista. Se ei kuitenkaan kuulu tähän juttuun. Hyvää veneilykesää 2012 kaikille venepaikoille! Antti Ala-Tala ÄNNÄ 1/2012 9 Naisnäkökulma Atlantin ylitykseen Monella meistä voi olla purjehtimiseen liittyviä haaveita tai unelmia. Toteutin yhden omista unelmistani purjehtimalla osana 7-hengen miehistöä 56’ purjeveneellä Atlantin yli (7.11.3.12.2005). Heti matkan jälkeen kommentoin seuraavilla mietteillä. Hieno, rankka, opettavainen ja kaunis matka takana. Purjehdus kesti päivän vajaa neljä viikkoa - piti olla rauhallisia pasaatituulia koko matkan, mutta keski- Atlantilla olikin hirmumyrsky Delta, ja viisaasti väistimme sitä. Matka kuuden miehen kanssa sujui ongelmitta, reilua ja mukavaa porukkaa kaikki. Olimme kahdessa ryhmässä, vahtivuorot (sis. purjehdusta, tiskausta, siivousta ym. ylläpitotoimia) aina klo 2-8 tai 8-2, vaihtuen viikon välein. Veneen kippari huolehti ruoanvalmistuksesta, aamupala oli noin kahdeksalta, lounas noin neljäntoista aikaan. Muusta syömisestä kukin huolehti tarpeittensa mukaan. Ruoka oli hyvää ja sitä riitti, vaikka matka venyikin alkuperäisestä kolmesta viikosta. Tuoretta ravintoa oli ensimmäisenä viikkona, sen jälkeen tarjolla oli säilyke-riisi-makaroni -pohjaista ravintoa. Viimeisellä viikolla kaikki kuolasivat Karibian alueen matkailulehdistä ruokakuvia, ja kukin suunnitteli, mitä syö heti rantaan päästyä. Erityisesti hedelmät tekivätkin maihin päästyä hyvin kauppansa, samoin jäätelö. Meri, taivas, auringon nousut ja laskut ja erityisesti tähdet olivat uskomattoman kauniita, niihin ei kyllästynyt. Delfiinit hurmasivat kaikki, ne ovat loistavia uimareita ja pitivät erityisesti veneemme keula-aalloista. Näimme matkalla myös pari merikilpikonnaa, mutta valaita emme harmiksemme nähneet. Päivällä näkyi usein merilintuja sekä lentokaloja. Yöllä lentokalat tulivat kannelle ja aamulla piti tehdä kierros ja heittää ne mereen (haisivat todella pahalta!). Pimeällä taas ilahdutti plankton, veneen aiheuttamat kuohut kimmelsivät hetken vihreinä tähtinä. Ja heti auringonlaskun jälkeen olikin todella pimeää, ennen tähtien kirkastumista ja mahdollista kuun nousemista, siellä kun ei ole häiritseviä valoja missään. ÄNNÄ 1/2012 Osalle miehistöstä unen puute oli iso ongelma, maksimi unen määrähän oli kerralla 6 tuntia, ja kaikki eivät osanneet nukkua päivällä. Tosin ryhmäläiset armahtivat toisiaan ja antoivat tarpeen mukaan pidempiä univuoroja. Itse kuulun niihin onnellisiin, jotka voivat nukkua missä ja milloin vain, kunhan päivällä on korvatulpat ja silmälaput. Silti viikko kyllä meni matkan jälkeen niin, että nukuin kaksitoistatuntisia yöunia - ja heräsin viikon ajan joka yö kahden aikaan omaan vahtivuorooni. Vältyimme suurilta ongelmilta, mustelmia oli tietysti kaikilla ja itselläni yksi musta kynsi. Erityisesti pelottivat yölliset myrskyt, varsinkin kun myrsky repi isopurjeen kahteen kertaan. Onneksi vene oli terästä, vakaa ja kestävä ja purjekin toimi reivattuna. Veneessä oli mukana yhden matkalaisen tuoma satelliittipuhelin, jolla saimme tietoa mm. delta-myrskystä, niin että tiesimme kiertää sen turvallisen matkan päästä. Myrskyjä lukuun ottamatta sää suosi, lämmintä oli päivisin 25-35 astetta varjossa, öisin noin 20 astetta, meriveden lämpötila 27-28 astetta. Lämpö lisääntyi tasaisesti matkan edetessä. Reittimme kulki Las Palmasista kohti Cap Verdeä, siitä lounaaseen myrskyä pakoon ja lähempänä Etelä-Amerikkaa luoteeseen. Suurin yllätys oli se, että keskellä Atlanttia ei liki kahteen viikkoon näkynyt yhtään mitään, ei edes lentokoneita. Tuli orpo olo, tuntui ettei muuta maailmaa ole enää olemassa. Kunnioitus yksinpurjehtijoita kohtaan kasvoi todella suureksi, meillä sentään ole seuraa toisistamme. On vaikea kuvailla, miten suuren innostuksen ja riemun tuon hiljaiselon jälkeen aiheutti meressä vastaan kelluva tyhjä pullo, kaikki ryntäsivät kannelle sitä ihmettelemään. Saman päivänä tuli toinenkin ilo, vesisade. Kun oli kahden viikon ajan pessyt kaiken erittäin suolaisella vedellä, makea sadevesi oli suuri nautinto, äkkiä shampoota päähän ja hiusten pesuun! Iho pysyi suolaisessa ympäristössä ihmeen hyvänä, vaikka luulin sen kuivuvan rutikuivaksi, mutta suolavedessä pestyjen vaatteiden kanssa ei ollut kovin mukavaa; päivällä vaatteet kuivuivat metristä yli kymmeneen metriin ja maininkien pituus oli pisimmillään yli kaksikymmentä metriä, aallot olivat välillä todella äkäisiä. Nyt siis aivan tyyntä. Pääsimme uimaan ja saimme loistavia kuvia delfiineistä, vettä ei kuvista juuri erota. Kun Martiniquen ranta ilmestyi 3.12. näkyviin, ensin yöllä valonkajona taivaan rannassa ja päivän valjettuna utuisena saarena, ilon ja helpotuksen tunne oli suuri. On vaikea kuvata, miten ihanalta maa tuoksui. Atlantti on vielä erittäin puhdas, ei se pahalta tuoksunut, pääasiassa suolalta, mutta maan, puiden, savun ja muun haju oli ihana. Puhumattakaan tietysti siitä ilosta, kun tavarat eivät enää lentäneet ympäriinsä ja pystyi kävelemään veneen sisällä törmäämättä mihinkään. Hyvällä tuulella kivikoviksi, yöllä taas suola imi kaiken kosteuden ja vaatteet kastuivat. Olin onneksi varannut tiiviiseen muovipussiin puhtaan vaatekerran maihin pääsyn kunniaksi. Viimeisellä viikolla heräsin kannella viiden aikaan ihmeelliseen näkyyn, meri oli aivan tyyni. Siihen asti aallon korkeus oli vaihdellut Suosittelen matkaa kaikille seikkailunhaluisille, jotka ovat terveitä, joilla on hyvät hermot ja unenlahjat ja runsaasti huumorintajua ja venymiskykyä rankoissa tilanteissa. Auttaa paljon, jos pitää lukemisesta, päivärytmi kun oli yksitoikkoinen, ja maisemana vettä ja taivasta. Lukeminen on myös ns. omaa aikaa eli mahdollisuus olla yksin, ja sitä kunnioitettiin. Matkalla on aikaa tutustua muihin hyvin, on ilo, jos matkaseura on mukavaa ja mielenkiintoista. Itse opin purjehduksesta paljon, kiitos osaavien matkakumppaneiden. Lähtisinkö uudestaan? Ehkä, sopivalla porukalla. Toisaalta tämä haave tuli toteutettua, purjehdus on onneksi siitä hieno harrastus, että se tarjoaa elämyksiä myös kotivesillä. Jaana Kuosa, Aurora II Perillä Martiniquella ÄNNÄ 1/2012 Kipparinmaalle purjehdittu jo 20 vuotta Kilpapurjehdukseen keskittyvänä urheiluseurana Näsijärven purjehdusseura on kehittänyt samaan aikaan voimakkaasti myös matkapurjehdusta. Tunnustuksena siitä myönsi Suomen Purjehtijaliitto vuonna 1995 seurallemme vuoden matkapurjehdusseuran arvon. Jäsenmäärän ja myös venekannan voimakas kasvu 1970- ja 1980 –lukujen aikana loi pohjan myös matkaveneilyn kehitykselle. Vuonna 1975 oli seuran jäsenmäärä noin 700 ja vastaavasti veneitä rekisterissä 160 kpl. Vuoden 1985 vastaavat luvut olivat 1100 ja 370. Myös itse venekalustossa tapahtui kehitystä paremmin asuttavaksi soveltuvaan suuntaan. Retkitukikohtien verkosto Kunniakommodori Ragnar Sjöholmin lahjoittama saunarakennus Puosunmaalle vuonna 1970 aloitti sittemmin varsin laadukkaaksi muodostuneen retkitukikohtien verkoston kehityksen. Puosunmaan sijainti Tarjannevedellä teki siitä etäisyydestä johtuen varsin vaikean tavoitteen varsinkin purjeveneille. Tämä tosiasia aktivoi seuran jäsenet hakemaan tukikohdaksi sopivaa kohdetta Muroleen kanavan alapuoliselta alueelta. Vuonna 1976 seura teki vuokrasopimuksen Vankavedellä sijaitsevasta Onnia-nimisestä saaresta rakennuksineen. Saari oli todella kaunis ja varsinkin tilan vanha päärakennus ja savusauna rannassa olivat hyvässä kunnossa. Vuokra-aika oli vain kaksi vuotta eikä sitä yrityksistä huolimatta saatu järkevällä hinnalla jatketuksi. Syntyi siis tarve löytää uusi kohde. Vankavedeltä, Kurun lahden keskivaiheilta löytyi Malkasaari, josta seura vuokrasi puolet pintaalasta. Saaren sijainti syrjässä varsinaiselta reitiltä ylävesiin aiheutti sen, että kohteen käyttö jäi varsin vähäiseksi ja siitä luovuttiin hyvin nopeasti. Vuonna 1979 retkisaaritoimikunta kävi neuvotteluja Näsin kiviteollisuuden Vankaveden keskivaiheilla sijaitsevien rakennusten vuokraamisesta seuran tukikohdaksi. Paikka nimettiin Kustaanmaaksi. Tämäkään kohde ei saa- 12 ÄNNÄ 1/2012 nut suurta suosiota ja syynä tähän oli varmasti taustalta kuuluva kivien käsittelystä aiheutunut melu. Vuokrasopimus jäi lyhytaikaiseksi. Vankavedellä paljon liikkuneet veneilijät olivat onnistuneet löytämään pysähdyspaikaksi soveltuvan kallio- ja hiekkarannan Orislahden perukoilta. Syvät rannat ja niin marja- kuin sienisadoiltaan runsaat metsäalueet tekivät kohteesta houkuttelevan. Alueen maat omisti Tampereen kaupunki. Kipparinmaa Vuoden 1981 alussa seuran silloinen kommodori Kauko Raevaara ja talouskommodori Mario Gylling aloittivat vuokrasopimusneuvottelut Tampereen kaupungin kanssa. Kohteena oli Saarlahden kylässä sijaitsevasta MetsäLöytänä –nimisestä tilasta 2,2 ha:n määräala. Neuvottelut johtivatkin sopimukseen, jossa haluttu ranta-alue ja varsin laaja metsäalue vuokrattiin seuralle. Sopimus astui voimaan 1.6.1981 ja vuokra-aika oli 25 vuotta. Kohteen nimestä järjestettiin jäsenille kilpailu, jonka tuloksena syntyi Kipparinmaa –tukikohta. Loppuvuoden -81 alueen isännöitsijänä toimi Jaakko Pälviranta. Branthin poraa reikää Kipparinmaan rantakallioon. Aarno Branthin, isännöitsijä 1982 – 1994 Välittömästi vuokrasopimuksen solmimisen jälkeen alkoi aktiivinen työ tukikohdan saattamiseksi varustukseltaan toimivaksi retkikohteeksi. Aarno Branthinin sai ympärilleen laa- jan joukon pystyviä purjehtijoita. Erityisesti Jorma Eschner, Pertti Sulku, Gunnar Suojoki, Ekku Laanikari, Paul Sivilä, Eero Mertama, Jussi Kulonen ja monet muut seuran jäsenet antoivat ratkaisevan panoksen niiden perusrakenteiden toteutukseen, joista tänä päivänäkin saamme edelleen nauttia. Saunan perustuspilareiden valutalkoot pidettiin 7.- 8.5.1983. Nytkään ei ollut talkooväestä puutetta ja urakka onnistui Aarno Branthinin, Jorma Eschnerin, Pertti Sulun ja Gunnar Suojoen ohjastamana loistavasti. Saman työryhmän toimesta organisoitiin myös itse saunan pystytys. Talkooväki laiturielementtien asennuksessa talvella 1983. Kiinteä laituri Kipparinmaan rantakallioon oli ensimmäinen talkookohde talvella -83. Kiinnityspulttien vaatimien reikien poraaminen kallioon alueella, jossa sähkövoimaa ei ole saatavilla, oli vaativa toimenpide. Koko laiturin rautarakenteiden suunnittelussa ja mitoituksessa piti huomioida kiinnittyvien veneiden aiheuttama rasitus kaikissa mahdollisissa tuuliolosuhteissa. Tehtävässä on onnistuttu hyvin. Sitä on todistamassa alkuperäisten rakenteiden kunto vielä tänäkin päivänä. Kipparinmaa kärsii pahasti lännen ja luoteen suunnalta puhaltavista tuulista. Tulevan saunan rakennetta pohdittiin useiden vaihtoehtojen pohjalta. Jopa telttasauna oli alkuvaiheen ratkaisuna esillä. Koska innokasta talkooväkeä riitti ja jäsenien joukossa oli rakennusalan osaajia, päätettiin hankkia Mouhijärveltä Uotilan Veistämön hirsisaunan VLA 18 täyspuupaketti. Kaupan teki Jaakko Pälviranta 23.3.1983. Saunan tulevaksi paikaksi oli myös useita ehdotuksia. Valittu paikka on näin jälkeenpäin todettava varsin onnistuneeksi. Tiukentuneiden ympäristömääräysten mukaan syntyvät jätevedet eivät saa valua suoraan järveen. Nykyisellä paikalla ne imeytyvät suodattuen maaperään. Emme tarvitse erityisiä jätevesien suodatusjärjestelmiä. Tästä meillä on kirjallinen Tampereen kaupungin rakennusvalvonnan lausunto. Saunan kokoonpanoon riitti talkooväkeä. Hirsipaketti hinattiin Kipparinmaalle m/s Liekovedellä toukokuun puolivälissä. Talkooväkeä riitti edelleen jopa tungokseen asti ja ensilöylyt päästiin heittämään juhannuksena -83. Seuran näkyvin tunnus, lippu ja lipputanko saatiin Kipparinmaahan seuran naisjaoston lahjoituksena. Juhlallinen lipputangon ja samalla koko tukikohdan vihkimistilaisuus pidettiin 3.6.1984. Edustava joukko seuran naisjaostosta oli tilaisuudessa läsnä. Tukikohdan rakentaminen jatkui isännöitsijän toimesta saunan uimalaiturin ja puuceen osalta. Varsinainen suunnittelutaidon ja teknisen toteutuksen riemuvoitto oli Aarno Branthinin versio grillikatokseksi. Aarno koekasasi katoksen teräsrakenteet ensin Jänissaaressa ja kuljetti osat Järvisen Leon avustuksella Kippariin. Tämä tapahtui 90-luvun taitteessa. Grillikatos kasattiin ja katettiin samalle paikalle, missä tukikohdan alusta alkaen oli makkarat ja lätyt paistettu nuotiolla. Edelleen on aistittavissa nyt katoksessa olevien hirsipenkkien patina, joka on peräisin ”taivasalta”. Aarno Branthin oli erittäin pidetty isännöitsijä Kipparinmaalla. Aarnon suosiota kuvaa mm. seuran naisjaoston valinta Vuoden Mieheksi. ÄNNÄ 1/2012 13 Aarne Grönberg, isännöitsijä 1995 – 2001 + 2004 Tukikohdan rakentaminen ja alueen kunnossapito jatkui Aarne Grönbergin johdolla 90-luvun puolivälistä eteenpäin. Tarkkana, huolellisena ja osaavana henkilönä Aarne tavattiin lähes aina jonkin projektin kimpusta. Alkuperäisen laiturin modernisointi ja sen jatkaminen kasvavia tarpeita vastaavaksi oli Aarnen ja Laasosen Erkin yhteisprojekti 1994. Tukikohdan varustetason lisääminen toteutettiin Aarnen toimesta. Grillikatokseen rakennettiin kaasukäyttöinen keittiö ja katoksen viereen Aarne rakensi toimivan tiskipöydän. Saunan ulkopinnan perusteellinen kyllästäminen ja lauteiden muutostyö paremmin palvelemaan suurempaa kylpijäjoukkoa toteutettiin Aarnen toimesta. Aarne Grönberg toimii edelleen aktiivisena Kipparinmaan talkoolaisena. Hänellä on merkittävä rooli seurassa uusien jäsentemme kasvattajana. Näsijärven purjehdusseuran perinteet ja ennen kaikkea arvot, joita seurassa on pidetty pyhinä, ovat usein Kipparin laiturilla keskustelun aiheina uusiin jäseniin tutustuttaessa. Näitä arvoja Aarne toteuttaa ihailtavalla tavalla omalla esimerkillään. Kimmo Eiranto, isännöitsijä 2002 – 2003 Kimmon isännöinti Kipparinmaalla jäi ymmärrettävän lyhyeksi. Veneen sijainti Muroleen kanavalla ja sosiaaliset siteet Viitasaaren suuntaan sai hänet siirtymään isännöimään Viitasaarta vuodesta 2004. Kimmo onnistui kuitenkin vuonna 2003 vaihdattamaan kaikki Kipparinmaan poijukettingit uusiksi. Hannu Vesterinen, isännöitsijä 2005 – Allekirjoittanut on toiminut tukikohdan isännöitsijänä vuodesta 2005 alkaen. Olen erittäin kiitollinen seuran jäsenille talkoopanoksesta, jonka aina olen saanut sitä pyytäessäni. Ensimmäinen yhteinen projekti oli melkoinen rupeama korjata talteen myrskyn kaatamat puut seuran tontilta. Talvella syvän lumen ai- 14 ÄNNÄ 1/2012 kaan Mansikkamäen Risto ja Sakari, Rajalan Lauri ja Kankaan Juhani lasten pulkat varusteina karsimme, katkoimme ja hinasimme pulkilla vuotuiset polttopuut pitkin metsää yhteen läjään. Kokemus oli opettavainen. Tuulikaadot talteen. Kuvassa vasemmalta Risto Mansikkamäki, Lauri Rajala, Sakari Mansikkamäki ja Juhani Kangas. Kipparinmaa on ainoa mantereella sijaitseva seuramme tukikohta. Tässä on erityisesti se hyvä puoli, että kun rantaamme raivattiin metsätraktorin mentävä väylä, on vuotuiset polttopuut saatu koneellisesti perille. Merkittäviä kunnossapitotöitä Kipparinmaalla on toteutettu mm. 2007. Tällöin saunasta poistettiin alkuperäinen kattohuopa, osa lahonneista ponttilaudoista uusittiin ja katolle asennettiin uusi alus- ja pintahuopa. ”Pääurakoitsijoina” projektissa toimi koko Mansikkamäen perhe ja Syrjäsen Tommi. Tommi toteutti seuraavana vuonna grillikatoksen pintahuovan asennuksen ja puuceen ”terassin” rakentamisen. Saunaan on myös uusittu kiuas ja koko savupiippu. Von Baghin perheen siirtyessä Saimaalta Nässylle, saimme heiltä idean lähteä tiedottamaan tukikohtakohtaisesti yhteisistä talkooviikonlopuista jäsenille etukäteen. Tapa on toiminut Saimaalla ja ainakin Kipparinmaalle on onnistuttu saamaan runsaasti väkeä ilmoitettuna ajankohtana. Puutalkoot ovat saaneet suuren suosion ja kesän polttopuut on saatu pilkottua ja pinottua yhden päivän aikana. Tapa jatkuu myös tulevina vuosina. On miellyttävää tulla väsyneenä tukikohtaan kun tietää, että ensimmäinen homma ei ole polttopuiden teko. Tapahtumat Kipparinmaalla Kipparinmaalle on purjehdittu kilpaa vuodesta 1984 asti. Osanottajien määrä on viime vuosiin tultaessa vähentynyt vuosittain. Viimeinen kilpailu pidettiin 2010. Kipparinmaan purjehduksen kulta-aikaa olivat vuodet 1998, 1999 ja 2000. Syynä tähän oli Finnairin Tampereen piiripäällikön Donald McCaskien innostus sponsoroida tapahtumaa. Alussa kisan voittaja sai ilmaisen lentolipun kahdelle mihin Euroopan kohteeseen hyvänsä. Seuraavassa vaiheessa kotimaan lentoliput arvottiin kaikkien kilpailuun osallistuneiden kesken sijoituksesta riippumatta. Tämä sai väkeä liikkeelle ja parhaimmillaan kisaan osallistui parikymmentä venekuntaa. Näinä vuosina kilpailun virallinen nimikin oli Finnair – Kippari –purjehdus. Kipparinmaa sijaitsee Orislahden rannalla. Orislahti ja koko läheinen Vankavesi ovat erinomaisia kalavesiä. Kuha, siika ja ahven ovat ”varmoja” saaliskaloja niitä pyytävälle. Kalastusviikonlopun teema on ollut ohjelmassa vuodesta 2008 lähtien. Jussi luennoi kalastuslainsäädännöstä, Sakke odottaa vuoroaan. Vesterisen Jussi ja Mansikkamäen Sakari ovat kouluttaneet, opastaneet, näyttäneet ja ideoineet tapahtumia saaliin käsittelystä ruoaksi asti kalastuksesta kiinnostuneille. Tapahtuma tullaan pitämään ohjelmassa myös jatkossa. Pääpaino tullaan kohdistamaan itse kalastukseen ja saaliin käsittelyyn. Kipparinmaa on parhaimmillaan tyynenä kesäiltana auringonlaskun aikaan. Järven pintaan kertautuva iltarusko ja kuikan käsittämättömän hieno huuto saavat pienen ihmisen hiljaiseksi. Tällöin elämä tuntuu hyvältä. Sitä tunnettahan me vesiltä haemme. Kalastusviikonlopun saalista. Laurilan Vesan hirveä petokala. Kipparinmaan tulevaisuus Vuokrasopimus Tampereen kaupungin kanssa on uusittu. Alkuperäinen 25 vuoden mittainen sopimus onnistuttiin uusimaan vain kymmeneksi vuodeksi. Ei ole kuitenkaan syytä epäillä etteikö sopimusta saada jatkettua myös vuoden 2016 jälkeen. Millä ehdoilla, on toinen juttu. Tästä syystä investointeja ei tukikohtaan tulla tekemään, mutta rakenteista ja niiden kunnosta on pidettävä hyvää huolta. Tämä on meidän yhteinen tehtävä. Edellä olevaan historiikkiin materiaali on koottu seuran arkistoista, omista muistiinpanoista ja Jorma Eschnerin ja Aarne Grönbergin haastatteluista, joista heille kiitokset. Kauniit kiitokset Jormalle myös lähettämästään kuvamateriaalista Kipparinmaan rakennusvaiheen alkuajoilta. Hannu Vesterinen ÄNNÄ 1/2012 15 Tuntemattomilla vesillä ”Naurissalmen sulku sijaitsee Näsijärven vesistössä Tarjanneveden ja Hauhuuveden välillä. Sulku valmistui ja avattiin kesäkuussa 2010. Sen hyötypituus on 14 metriä, leveys 4,3 metriä ja syvyys 1,2 metriä. Kanava Hauhuulta päin katsottuna Tarkoitus oli parantaa vedenlaatua Naurissalmen yläpuolisilla järvillä Hauhuuvedellä ja Uurasjärvellä. Sen tähden kolmeen salmeen rakennettiin padot vedenpinnan nostamiseksi salmien yläpuolella. Sulku tehtiin Naurissalmen padon yhteyteen. Vesien korkeusero vaihtelee hiukan, koska Tarjannevesi kuten koko Näsijärvi on säännöstelyn piirissä. Normaalisti korkeusero on noin puoli metriä.” Ylläoleva netistä osoitteesta http://kanaler. arnholm.nu/suomi/finland/naurisalmif. html löytyvä teksti ja liiton lehdessä ollut pieni juttu saivat kirjoittajan ja Kuusen Kimmon ajattelemaan, että tuollahan pitää käydä. Kesän 2010 Pitkässäreissussa (venereissu Virroille asti) kirjoittaja kävi perheineen tutkailemassa vesireittiä kanavalle. Ajoimme 11 metrin mastolla varustetulla purrella Tarjanneveden Pöykkysaaresta luoteeseen Kauttakalansaaren länsipuolta. Papinkarin jälkeen eteen tuli sähkölinja. Se kulkee vesireitin yli Majasaaren ja Äijönsaaren kautta. Johdon korkeutta ei ollut merkitty merikarttaan. Äijönsaaren eteläkärjessä näkyi puskien takana kyltti. Kyltin tekstiä ei kasvillisuuden takaa näkynyt. Vanhempi poikamme Lauri lähti kumiveneellä tarkista- 16 ÄNNÄ 1/2012 maan kyltin sanomaa. Palattuaan takaisin veneelle Lauri ilmoitti: ”Johdon korkeus on kahdeksan metriä.” Muutamaa vuotta aikaisemman kesän Saimaan reissulla alitimme Kerman 9,5 metrisen maantiesillan kallistamalla venettä. Nyt emme kuitenkaan moiseen ryhtyneet. Totesimme, että kanavalle on mentävä jollain muulla tavalla. Onnettomasta veneen telakoinnin jälkeisestä tapaturmasta johtuen kirjoittajalla oli saman vuoden syksynä ruhtinaallisesti omaa aikaa. Lähdin yhtenä päivänä autoreissuun Naurissalmelle. Kanavalle pääsee Orivesi-Virrat tietä 66 Jähdyspohjaan. Siitä käännytään Hauhuuntielle itäänpäin, jota kuljetaan nelisen kilometriä. Hauhuun kylässä käännytään vielä oikealle Monoskyläntielle. Tätä mennään reilut kaksi kilometriä. Sitten tullaan vesireitin ylittävälle maantiesillalle. Heti sillan jälkeen koukataan vasempaan, ja sitten ollaankin kanavalla. Saapuessani kanavalle huomasin heti, että alue on todella siisti. Maansiirto- ja rakennustyöt oli tehty ihan viimeisen päälle. Opasteet kanavan käytölle olivat selkeät. Ihastuin paikkaan. Tämä on tosiaankin joskus koettava vesitse. Viime vuoden elokuussa reissu vesitietä pitkin toteutui. Pakkauduimme - Veikko Kuusi, Kimmo Kuusi ja kirjoittaja - kolme Ännän ainaisjäsentä autoon, jonka perässä oli traileri. Trailerilla oli Kimmon Yamarin 4730 -vene. Ajoimme autolla Visuvedelle. Muistelimme, että Pusunvuolteen puolella olisi laskuluiska veneelle. Muistikuva oli oikea ja saimme veneen oikeaan elementtiinsä. Lähdimme veneellä liikkeelle tie 66:n alittaen kohti itää hiljaisen Visuvesi Oy:n tehdasalueen ohitse. Liityimme laivaväylään ja saavuimme Kilvensalmen läpi Tarjanteelle. Sitten suunnaksi otettiin pohjoinen ja luode ja pian olimme aiemmin kerrotulla sähkölinjalla. Nyt vauhtia otettiin pois ja ajettiin Majasaaren ja Äijönsaaren väliin. Etäisyydet eivät ole järin suuria mutta miksei kanava näy? Löytyihän se lopulta pienen niemennokan takaa kun tulimme tarpeeksi lähelle. Tähän loppuivat syvyystiedot. Reitti vaikutti kuitenkin esteettömältä kulkea. Alhaaltapäin tullessa vasemmalla puolella on pohjapadolla varustettu koski. Oikealla on sulkuporteilla varustettu kanava. Ajoimme sulkujen alla olevaan odotuslaituriin ja astuimme maihin. Sitten alkoi sulutus. Opastaulun mukaan toimien avasimme porttien luukkuja ja portteja. Onneksi meitä oli kolme henkilöä sillä veivaamista ja työntämistä riitti. Yksin olevan veneilijän voimat ovat kanavan läpimenossa todella koetuksella kun se pisti meidät kolmekin miestä puuskuttamaan. Vene oli saatu läpi ja eikun kyytiin ja keula kohti pohjoista. Veikko Kuusi venetöissä ja Kimmo päällekatsojana Eteen aukeni Hauhusselkä. Selkä oli kasvillisuutta täynnä. Matkassa ei ollut parempaa karttaa kuin merikarttasarja N:n lehtijakokartta 2002. Mittasuhde oli 1:235 000 eli ei kovin tarkka. Auringonpaisteen ansiosta ilmansuunnat pysyivät hallinnassa reitin mutkittelusta huolimatta. Kasvillisuuden halkoi parin metrin levyinen uoma. Sitä pitkin etenimme aina välillä syvyyttä luodaten. Syvyys oli vähimmillään puolentoista metrin luokkaa. Selän ylitettyämme reitti muuttui joeksi. Kasvillisuuskin väheni mutta joki oli välillä kapeimmillaan vain kymmenisen metriä leveä. Alitimme sillan, jonka alituskorkeus oli alle kaksi ja puoli metriä ja aukon leveys kolmesta neljään metriin. Tänne ei kovin isolla jahdilla tulla! venesatamaan. Satamassa oli muutama kymmenen aisapaikkaa veneille, nuotiopaikka, lentopallokenttä ja uimakoppi. Tapasimme paikallisia veneilijöitä, jotka kertoivat VirtainKeuruun tielle 23 olevan puolen kilometrin matkan. Kyläkauppaan voisi päästä veneellä kun lähtee satamasta vielä kohti itää ja sitten pohjoiseen. Noudatimme ohjetta ja jatkoimme eteenpäin aina sillalle asti jolla kulkee tie 23. Sieltä se kauppakin olisi löytynyt mutta meillä oli evästä matkassa ja päätimme lähteä paluumatkalle. Paikalliset olivat varoittaneet meitä venesatamasta etelään päin olevan selän keskellä olevasta karikosta. Jo menomatkalla olimme siinä huomanneet pienten aaltojen murtuvan. Emme kummallakaan kerralla ajaneet karille niinkuin paikallisten mukaan joka kesä tapahtuu. Karikko on kuulemma yhtä monivärinen kuin veneittenkin pohjat ovat. Paluumatka sujui vauhdikkaasti plaanissa kun reitti oli jo tuttu. Tunnin päästä oli edessä sulutus alaspäin. Senkin hoidimme rutiinilla ja käänsimme veneen keulan taas Tarjanteelle. Kävimme Puosunmaalla paistamassa makkarat ja kertailemassa näkemäämme ja kokemaamme. Palasimme Visunkylään ja pakkasimme veneen trailerille. Vatsassa oli vielä tilaa joten pysähdyimme Visun kanavalle currylätyille. Illalla olimme takaisin Tampereella. Hauhuun reitti on kokemisen arvoinen. Sopivankokoisella matkaveneellä reitillä löytyy yöpymis- ja tutustumiskohteita. Rannoilla on jonkinverran mökkejä, mutta paljon on myös rantoja jokamiehenoikeudella käytettäväksi. Hevosmiesten tietotoimiston mukaan reitistä löytyy joidenkin veneilijöiden - virtolaisten tai vilppulalaisten - joskus tekemiä karttoja syvyystietoineen. Sellaiseen haluaisin tutustua, jos jostakin käsiini saisin. Jyrki Itävuori Reitillä oli välillä 180 asteenkin mutkia ja maisemat vaihtelivat rämeisistä metsistä hevoslaitumiin tai kallioisiin erämaajyrkänteisiin. Onnistuneen navigoinnin jälkeen kolme tuntia kanavalta lähdön jälkeen saavuimme Kotalan ÄNNÄ 1/2012 17 Retkitukikohdat vuonna 2012 Säännöt Retkitukikohtien yleiset ja kohdekohtaiset ohjeet, järjestyssäännöt ja määräykset löytyvät kesäksi ilmestyvästä vuosikirjasta. Isännöitsijä Harmi, että tukikohdissa ei ole edelleenkään vakituisia palvelijoita odottamassa mirri kaulassa juomatarjoilun kera, mutta onneksi meillä on talkoohenkisiä isännöitsijöitä, jotka vastaavat tukikohtiemme kehittämisestä ja mahdollisista tarvikehankinnoista. Tukikohdassa huomatut akuutit puutteet ja palautteet -asioissa ottakaa yhteys suoraan tukikohdan isännöitsijään, älkää kirjoittako niitä tukikohdan vieraskirjaan, varsinkin, jos vessapaperi on loppu. Muistakaa, että isännöitsijät tekevät työtään talkoilla, joten palautteet ja puutteet on tuotava rakentavassa hengessä ilmi - ei tappavassa, koska se vie myös talkoohengen. Talous Tukikohtien ylläpito vaatii edelleen taloudellista ja talkoisiin perustuvaa tukea. Retkitukikohtien käytöstä seuramme perii venekunnalta kausittaisen maksun, jonka merkiksi veneeseen tulee kiinnittää Retkisaaren käyttömaksu -tarra (Retki-tarra) näkyvälle paikalle, kuten katsastustarran viereen. Suosittelen, että kaikki jotka vähänkään käyttävät tukikohtia, ostavat tuon Retki-tarran, koska kertamaksun lunastus on työläämpi hoitaa kaikin puolin. Tukikohtiin on tervetullut vaikka Retki-tarraa ei olisikaan, mutta tällöinkin venekunnan kapteenin on toimittava maksun osalta vilpittömästi asiansa hoitaen. Talkoot Onneksi on talkoita. Retkitukikohtamaksu räjähtää pilviin, jos innokkaita sekä ammattitaitoista talkooporukkaa ei löytyisi jäsenistöstämme. Jos haluat ilahduttaa isännöitsijää ja muita talkoolaisia, niin ilmoittaudu hänelle aina kun sinulle mahdollista, mielellään ennen talkoopäiviä. 18 ÄNNÄ 1/2012 Talkoopäivät ovat myös uusille jäsenille hyvää jäsenistöömme tutustumisen aikaa. Vieraskirja Jokaisessa tukikohdasta löytyy vieraskirja, johon venekunnan päällikön on merkattava tulo- ja lähtöpäivämäärä, sekä veneen nimi ja henkilöt. Voit myös ilmoittaa vieraskirjaan, jos retkitukikohdissa putoaa veteen tavaraa tai muuten katoaa, jonka haluat myöhemmin löytyvän. Tukikohdat (5kpl) Säynässaaret - Seuran omistama - Simo Valkama p. 040 506 3547 [email protected] - Talkoot: isonsaunan seinien kyllästäminen ja ponttoni isonsaunan laituriin, pöytäkalus to venelaiturille, polttopuita - Venekuntia n.400 ja kävijöitä n.1100 Kipparinmaa - Vuokralla, oma kiinteistö - Hannu Vesterinen p. 0500 233 259 [email protected] - Talkoot: Polttopuita - Venekuntia n.190, kävijöitä n.500 Viitasaari - Seuran omistama - Pekka Koivumäki p. 0400 630 601 [email protected] - Talkoot: Polttopuita, Mikontuvan laatat, laiturinjatko - Venekuntia n.610 ja kävijöitä n.1600 Puosunmaa - Seuran omistama - Markku Parviainen p. 050 3646 708 - Talkoot: Polttopuita, rakennuksen ulkoraput, poijut, ketjut ja kivet - Venekuntia n.150, kävijöitä n.400 Rasvasaari - Virtain Pursiseura (VIP), jonne Ännällä käyttöoikeus sopimuksien mukaisesti - Timo Turja p.044 5290 747 [email protected] - Käyntimäärät: VIP 92 venettä ja Ännä 79 venettä, henkilömäärät: VIP 237 ja Ännä 240 Retkitukikohdat tarjoavat taas ensikesänä kokonaisvaltaista elämisen oppimista jäsenistömme seurassa. Yhteenkuuluvuuden tunne tulee välittömästi myös uusien venekuntien kiinnittyessä ensimäistä kertaa laituriin. Mm. uusien asioiden oppiminen, ihmisiin tutustuminen, muiden huomioon ottaminen ja luonnon kunnioitus tulee kuin itsestään huomatuksi, että nämä ovat juurikin niitä tärkeitä asioita, jotka löytyvät elämäni arvolistalta. Kesäterveisin tukikohtavastaava Kari Mäkisalo p.050-4152702 [email protected] ÄNNÄN vuosikirjan ilmestyminen lähestyy jälleen. Kattavan informaatiopaketin lisäksi vuosikirja on tärkeä tulonlähde seuran julkaisujen joukossa, joten toivommekin jäseniltä ponnistelua ilmoitusmyyntiin. Lisätietoa saat seuran toimistosta. ÄNNÄ 1/2012 19 Kesää odotellessa... KEVÄÄN TAPAHTUMIA Laulu- ja karaokeilta la 31.3. klo 18.00 alk. Jänissaaressa Tervetuloa viettämään musiikillista lauantai-iltaa, tule yksin tai yhdessä venekuntasi tai ystäviesi kanssa, muutkin kuin jäsenet ovat tervetulleita. Ilta aloitetaan yhteislauluilla, kitaralla säestää ”Reke” Penttinen. Karaoken vetäjänä Valto Tirkkonen. www.nasijarvenpurjehdusseura/jäsenille/ilmoittautumiset [email protected] Puhelin 0400- 566 997 Illan aikana mahdollisuus pieneen maksulliseen (5 €) iltapalaan, joten ilmoittaudu ajoissa kuitenkin viimeistään 26.3. mennessä. Omat juomat mukaan! Vappujuhlat ja Lipunnosto Lipunnosto tapahtuu 30.4 kello 18:00. Tule ystäviesi* kanssa viettämään perinteistä poiketen vapunaaton juhlaa Ännälle ja samalla juhlimaan veneilykauden avajaisia lipunnoston muodossa. Ruokailu 28€/henkilö - sisältäen tervetulomaljan *Ystäviesi ei tarvitse olla seuran jäseniä. Ilmoittautumiset viimeistään 20.4 [email protected] tai 0400 566 997 Musiikista vastaa orkesteri Nasse Pekkala. 22 ÄNNÄ 1/2012 YHTEYSTIEDOT: NÄSIJÄRVEN PURJEHDUSSEURA NÄSIJÄRVI SEGELSÄLLSKAP RY. Puhelin: 0400 566 997 Pankkitili Nordea 114630-873353 IBAN: FI89 1146 3000 8733 53 HALLITUS-STYRELSE 2012 puh. Kommodori: Pauli Hakala, Karkonmäenkatu 4 C, 33580 Tampere 045-7880 1371 Varakommodori talous: Pauli Koskinen, Jänislahdenkatu 6 E 79, 33410 Tampere 0400-635 525 Varakommodori urheilu: Mika Keinonen, Sommerinkatu 8 A 1, 33180 Tampere 040-869 3477 Jäsenet: Ilkka Hurmansalo, Majavankaarre 22, 37100 Nokia 0400-606 177 Sakari Mansikkamäki, Vetikonkatu 23, 33400 Tampere 040-772 4161 Antti Ala-Tala, Teiskontie 11 A 9, 33500 Tampere 044-280 9222 Ove Enbom, Pellervontie 5, 39100 Hämeenkyrö 0400-251 946 Marko Räsänen, Lukonpäällisentie 44, 36200 Kangasala 045-125 6808 Kari Mäkisalo, Vinokaskatu 7, 37130 Nokia 050-415 2702 Sihteeri: Kari Kuosa, Papinkatu 8 A 6, 33200 Tampere 040-521 4281 TOIMIHENKILÖT - FUNKTIONÄRER Toimistosihteeri: Marja Talvitie, Jänissaarenkatu 14, 33410 Tampere 0400-566 997 Satamakapteeni: Ilkka Hurmansalo 0400-606 177 Isännöitsijä Jänissaari: Marko Räsänen 045-125 6808 ÄNNÄ 1/2012 23 M - ITELLA OYJ Mikäli vastaanottajaa ei tavoiteta. pyydetään palauttamaan osoitteella: Jänissaarenkatu 14, 33410 Tampere