Ännä 1 / 2012 - Näsijärven Purjehdusseura

ÄNNÄ
1/2012
Näsijärven Purjehdusseura Näsijärvi Segelsällskap ry.
Paljonko paikka maksaa s.9
Naisnäkökulma Atlantin ylitykseen s.10
Kipparinmaalle purjehdittu jo 20 vuotta s.12
Tuntemattomilla vesillä
s.16
Kommodorin mietteitä
Kevään tapahtumia.
SVUL palkitsi Marko Dahlbergin Hämeen
vuoden 2011 parhaana miesurheilijana. Molemmat MM-mitalistimme Marko ja Rike
olivat kunniavieraina palkitsemistilaisuudessa
SVUL:n perinnepäivillä. Tilaisuudessa palkittiin joukko eri lajien vuoden 2011 menestyjiä.
Nimekäs ja tunnettu kaarti jäi Markon ja Riken
taakse. Myös Näsijärven Purjehdusseura palkittiin samassa tilaisuudessa poikien saavutusten ansiosta. Oli hienoa käydä ”pokkaamassa”
palkinto seuran edustajana. Hienoa että purjehdus noteerataan lajina näin korkealle. Toivottavasti vastaavia tilaisuuksia tulee lisää, niihin tuskin kyllästyy. Vielä kerran onnea Markolle ja Rikelle loistavien saavutusten johdosta.
tapaan paljon uutta nähtävää.
Edessä on jäsenten vuotuinen yhteinen ponnistus, eli vuosikirjan ilmoitusmyynti. Kirja
on merkittävässä asemassa talouden kannalta,
joten ilmoitusten hankintaan kannattaa panostaa.
Maaliskuun lopulla pidetään Näsijärven Purjehdusseuran sääntöjen määräämä kevätkokous. Tulkaa joukolla mukaan päättämään yhteisistä asioista.
Kaikille oikein hyvää jäiden lähdön odotusta ja
tulevaa veneilykesää.
Ei niin paljon hyvää ettei jotain huonoakin.
Kovien pakkasten aikana Jänissaaren paviljongin yläkerrassa halkesi putki ja aiheutti vesivahingon. Vesi kasteli välipohjaa, alakerran vessoja, perinnehuonetta ja eteistä. Onneksi vesi
saatiin nopeasti poikki ja kuivaajat paikalle ja
suuremmilta vaurioilta vältyttiin. Kuivaukset
ovat tätä kirjoitettaessa edelleen käynnissä ja
lopulliseen remontointiin pitäisi päästä pian.
Kevät on kuitenkin taas tulossa. Perinteinen
matka Vene Båt 2012 messuille tehtiin, tämähän on se joka kauden oikeastaan aloittaa. Mukana oli lähes 50 Ännäläistä. Kaikenlaisia tarvikehankintoja matkalta tehtiin ja uusia hankkeita suunniteltiin. Messuilla riitti normaaliin
KOMMODORI
PAULI HAKALA
2
ÄNNÄ 1/2012
ÄNNÄ lehti
1/2012
Näsijärven Purjehdusseura - Näsijärvi Segelsällskap ry
Jäsentiedotuslehti
ISSN 1455-6731
Toimitus:
Sisällys:
Päätoimittaja:
Pauli Hakala
Toimituskunta:
Pauli Hakala, Jyrki Itävuori,
Kari Kivento,
Taitto:
Marja Talvitie
Painopaikka:
Kopijyvä Oy
Levikki:
1 000
2
3
4
5
6
7
8
9
10
12
16
18
22
23
Kansikuva
Kari Kuosa
Kommodorin mietteitä
Toimitus, Kevätkokous
Tapahtumat 2012
Satamakapteenin palsta, Marko Dahlberg
Juniori asiaa
Junnut kisaamaan, Taidot tuovat iloa
Koulutus
Paljonko paikka maksaa
Naisnäkökulma Atlantin ylitykseen
Kipparinmaalle purjehdittu jo 20 vuotta
Tuntemattomilla vesillä
Tukikohdat 2012
Kevään tapahtumia
Yhteystiedot
KEVÄTKOKOUS
Sääntömääräinen kevätkokous pidetään ke 28.3.2012
klo 19:00 Jänissaaressa.
Käsiteltävänä sääntöjen 11 § määrämät asiat
HALLITUS
ÄNNÄ 1/2012
3
Tapahtumat 2012
Maaliskuu
Katsastuspäivä Paraisilla Stormälössä.
31.3.
La. 12.5. klo 10.00-15.00 sekä Su 13.5 klo
10.00-15.00
Laulu- ja karaokeilta Jänissaaressa
lauantaina klo 18
(Reke Penttinen, Valto Tirkkonen)
Huhtikuu
30.4.
Lipunnosto ja vappubileet maanataina klo 18
Kesäkuu
22-23.6. Juhannus saaritukikohdissa
30.6.
Viitasaaren visailut
Näsijärvi-Cup Pohjaslahdella
Heinäkuu
Lauantaina Porta Marina sekä Damec Marine Oy järjestävät sammutusdemonstraation
lauantaina paikalla myös sammutin tarkastaja
10.00-14.00
Ilmoittelethan tulostasi etukäteen.
Asiasta lisää keskustelusivuilla.
Mikko Hakanen 0400-555 909
Kari Kuosa 040-521 4281
Meillä on myös loistavat keskustelusivut meripurjedukselle joten kaikki tervetuloa kirjoittamaan, kyselemään ja kertomaan. Elävöitetään
seuratoimintaa merellä yhdessä.
Terveisin s/y Aurelia, Mikko
Heinäkuussa Sappisalo-Runt
Elokuu
4.-5.8.
Kalastusviikonloppu Kipparinmaalla
11.8.
Lohenloimutuslauantai Säynässaaressa
Lokakuu
Lokakuussa lipunlaskujuhla
Tulossa Ännän jäsenille suunnattu päiväpurjehdustapahtuma. Tapahtuma on suunnattu
kaikille purjehduksesta kiinnostuneille, sekä
samalla oiva tilaisuus tutustua Airiston merimaisemiin. Nopeat varmistavat paikkansa, sillä
niitä on rajoitetusti. Meillä on veneitä kipparein valmiudessa. Asiasta tiedotetaan tarkemmin lähempänä ajankohtaa, sekä Ännän omilla keskustelusivuilla. Seuraa ilmoittelua.
Mukaan voisit ottaa omat pelastusliivit, eväät
ja sadevarusteet. Näin taataan ettei sada eikä
tule nälkä.
Ilmoittautumiset Marjalle toimistoon.
4
ÄNNÄ 1/2012
Satamakapteenin palsta
Satamassa on viimeisen kahden vuoden aikana
tehty valtava poijujen vaihtourakka, kiitos siitä
edelliselle satamakapteenille sekä talkooväelle.
Poijujen osalta satama alkaa olla viimeistä silausta vaille valmis. Nyt voi turvallisin mielin
kiinnittyä jokaiseen poijuun epäilemättä ketjun kuntoa.
Seuraavat projektit tulevat pyörimään laitureiden kunnon ympärillä, joista C- laituri huutaa
jo pikaisia toimenpiteitä.
Venepaikkajärjestystä on suunnitelmissa
muuttaa, siten että kaikilla olisi riittävästi vettä
kölin alla koko veneilykauden. Yritetään saada
samankokoiset veneet vierekkäin, helpottamaan satamamanööverejä.
Veneiden yhteislasku:
Kun veneet ja satama on saatu viimeisen päälle
tiptop kuntoon, lasketaan veneet yhteisesti veteen seuraavasti: mantereen aitaus perjantaina 11.5. klo 17.00 alkaen ja laskuja jatketaan
niin kauan kun tarpeen on.
Jänissaari lauantaina 12.5. klo 9.00 alkaen.
(lauantaina ei mantereella ole laskuja)
Keväällä pidetään normaalit siivoustalkoot
16.5. klo 17.00 alkaen. Venepukit ja trailerit
saa siirtää mantereen aitaukseen yleisennostopäivän jälkeen, mahdollisimman nopeasti
kuitenkin viimeistään 18.5. mennessä. Jos
venettä ei lasketa veteen toukokuun loppuun
mennessä, tulee se siirtää omistajansa kustantamana sille osoitettuun paikkaan mantereen
aitaukseen.
SVUL:n paras miesurheilija
2011
Näsijärven Purjehdusseura ry:n jäsen Marko
Dahlberg on valittu SVUL:n Hämeen piirin
parhaaksi miesurheilijaksi 2011.
Marko purjehtii tällä hetkellä 2.4mR-veneluokassa.
Vuonna 2011 Marko sijoittui
hopealle 2.4mR- luokan MMkilpailuissa. SM-kilpailuissa
Dahlberg oli kuudes.
Vuodesta 1995 lähtien Marko,
jolloin hän oli MMkilpailuissa 2. sijalla, on
voittanut 2.4mR-luokassa MM-kilpailuissa
kaksi ykkösijaa ja kolme
kakkosijaa. Suomenmestaruuden hän on
napannut yhdeksän
kertaa, Pohjoismaiden mestaruuden
neljästi ja Ruotsin
mestaruudenkin
kolmasti.
Marko on menestynyt
hyvin myös muissa veneluokissa.
Talkoisiin kaikki joukolla mukaan!
Ja lopuksi uutena satamakapteenina ja suhteellisen tuoreena jäsenenä toivon saavani rakentavia kommentteja ja vinkkejä.
Satamakapteeni
Ilkka Hurmansalo
ÄNNÄ 1/2012
5
Juniori asiaa
Purjehdus on kivaa!
Miltä tuntuisi olla veneen kapteeni?
Ännän juniorien jollakoulussa se selviää...
- Kivaa ulkoilua mukavassa porukassa 7 – 14 vuotiaille
- Hyvät veneet ja turvalliset pelastusliivit seuran puolesta
- Koulutetut ohjaajat auttavat kokeilemaan ja oppimaan
- Ryhmät kesäkuussa:
Viikko 23:
- Aamupäivällä klo 8.15 – 12.00 vihreä starttiryhmä (aloittelijat)
- Iltapäivällä klo 13.00 – 17.00 sininen ryhmä (kilpailijat / jatkokurssi)
Viikko 24:
- Aamupäivällä vihreä starttiryhmä (aloittelijat)
- Iltapäivällä vihreä tsemppiryhmä (kertaus)
Viikolla 25 yksi kurssiryhmä ma-to klo 9.00 – 14.00
Lisäksi purjehdusohjelmaa junnuilloissa torstaisin (alkaen 24.5.) läpi kesän!
Ilmoittaudu 1.4.2012 alkaen sähköpostilla osoitteeseen: [email protected]
- Juniorin nimi
- syntymäaika
- Osoite
- Juniorin puh. numero
- Huoltajan nimi
- Huoltajan puhelinnumero.
Kurssiviikon hinta on 120€ (+ jäsenmaksu)
6
ÄNNÄ 1/2012
Kaikki junnut mukaan
kisaamaan!
Näsijärven seurat järjestävät junioreille viikottaiset harjoituskilpailut ”tiistaikisat” 22.5.
alkaen. Tiistaikisoissa jokainen oppii purjehtimaan entistä paremmin - yhdessä muiden
seurojen junnujen kanssa.
Mukaan lähtee aina aikuinen saattaja saattoveneellä auttamaan ja ohjaamaan - vanhemmat
ovat tervetulleita!
Lähtö jänissaaresta klo 17.00 - jollan rikaus
sitä ennen.
Tiistaikisoissa opetellaan kilpailemista, joten
ohjaajat neuvovat aloittelevia myös kisan aikana.
Kannustuspalkinto aktiivisille kisaajille
”Dinghy Racing Trophy 2012”
Vinces Oy:n lahjoittama hieno Musto Dinghy Smock (arvo 159€)
Jollatakki arvotaan kolmen aktiivisimman Ännäläisen tiistaikisaajan kesken kauden päätyttyä.
Taidot tuovat iloa.
Oppiminen alkaa ihmetyksestä ja uteliaisuudesta. Kysymällä ja selvittämällä pääsee
eteenpäin. Kynnystä selvittää ja kysyä pyritään
madaltamaan luomalla siihen luontevia
mahdollisuuksia. Seuramme järjestää tänä keväänä Ännäläisille mahdollisuuden kartuttaa
veneilyn taitoja.
Meistä tuskin kukaan on koskaan täysin oppinut tai valmis veneilijä. Siitä pitävät huolen
jo pelkästään veneilyyn liittyvät muuttuvat
tekijät, edes sää ei aina noudata meteorologin
laatimia ennustuksia.
Joku on saattanut olla vuosia veneen mukana
kuitenkaan osallistumatta rantautumis- tai
purjemanoovereihin. Onnettomuus tai jokin
muu tapahtuma voi vaatia rantautumistaitoja
muiltakin kuin kipparilta. Joku haluaa jopa
olla joskus kipparina ilman että puoliso on
mukana.
Veneilykurssilaisten ja seuran jäsenten toiveena on ollut lisätä oppimismahdollisuuksia rantautumis/ankkurointiharjoitteluun ja toisaalta
purjeiden säätöä kevyestä tuulesta aina jopa
kovan tuulen purjehdukseen. Myös kauniina
myötätuulipäivänä spinaakkeripurjehduksen
salat kiinnostavat kovasti.
Ajatuksena on käydä ensin asiat teoriassa läpi
jonka jälkeen voidaan räätälöidä halukkaille
käytännön harjoitukset vesillä teemoihin
liittyen.
Niinpä kutsumme seuramme jäseniä ja
heidän puolisoitaan veneilykursseille. Nyt
on mahdollista kerrata ja kartuttaa taitojaan
veneilyssä.
Lisätiedot ÄNNÄN koulutuksista löydät
seuraavalta sivulta.
ÄNNÄ 1/2012
7
RANTAUTUMISMANÖÖVERIT
Tiistai 8.5. klo18-21
Toimintatapa tai veneen käsittely lähestyttäessä rantautumispaikkaa.
t &OOBLLPUPJNFOQJUFFU
t -ÊIFTUZNJOFOTÊÊPMPTVIUFFU
t 1PJKVVOLJJOOJUUZNJOFOLZMLJLJJOOJUZTQFSVVUUBNJOFOBOLLVSPJOUJ
t 1BLLPUJMBOOFQVSKFJMMBMBJUVSJJO
PURJEEN PERUSSÄÄDÖT
Maanantai 14.5. klo 18-21
Säädä oikein, vene kulkee optimaalisesti, haluttuun suuntaan ja nautit enemmän harrastuksesta.
t 5VVMFOWBJLVUVTQVSKFJTJJOKBWFOFFOLVMLVVO
t 1FSVTTÊÊEÚUFSJUVVMFOTVVOUJJO
t 5VVMFOWPJNBLLVVEFOWBJLVUVTTÊÊUÚJIJO
t 7JSUBVTMBOLPKFOLÊZUUÚ
Käytännön harjoittelu vesillä pyritään tekemään kesäkuun aikana, joten sovitaan jatkosta kurssin aikana.
Ilmoittautumiset 30.04.2012 mennessä Näsijärven purjehdusseuran toimistoon: puhelin 0400566 997 tai sähköpostilla [email protected] Kurssi on ilmainen.
8
ÄNNÄ 1/2012
Paljonko paikka maksaa?
Eihän se ole harrastus, jos siihen ei mene
kaikki rahat. Mutta kuinka paljon rahaa
tarvitaan veneilyharrastukseen Euroopassa?
Jokainen päättää veneensä koon, varusteet ja
hintaluokan itse, mutta venepaikkojen hinnan
määräävät muut. Saksan suurin purjehduslehti
”Yacht” selvitti venepaikkojen hintoja muutamissa Euroopan maissa numerossa 16/2011.
nan seudulla on vaikea löytää minkäänlaista
paikkaa. Hinnat 2000-3000€.
Esimerkki: Kleopatra Marina, Preveza, 2220€/
kesä, talvisäilytys pukilla 1500€ (Bavaria 31)
- Turkissa veneily kasvaa voimakkaasti ja hinnat ovat nousussa. Halutuimmissa satamissa
odotuslistoja. Hinnat yleesä 2000-3500€
Yleislinja on selvä: siellä missä tarjonta on
vähäistä ja kysyntä kovaa, nousevat hinnat
ylöspäin. Kalleimmillaan venepaikat ovat Espanjassa ja heti perässä tulevat Italia ja muut
Adrianmeren rannat, kuten Kroatia. Pohjoismaissa taasen on paljon rantaa ja vähän asukkaita, joten venepaikkojen hinnat pysyvät maltillisina. Palvelutason ja kulkuyhteyksien erot
eri satamien välillä aiheuttavat luonnollisesti
suurta hajontaa venepaikkojen hintoihin. Alla
hintaesimerkkejä lehden selvityksestä 8-10m
pituisen veneen paikalle kesän ajaksi:
- Ruotsin itärannikon hintataso muistuttaa
Suomea, Södertäljessä venepaikan hinta on
400-500€, talvisäilytys 810€ (Dehler 29)
- Ruotsin länsirannalla on paikkoja niukemmin, hinnat Göteborgin seudulla: 800-1000€
- Tanskassa (Kööpenhamina poislukien) on
hyvin paikkoja tarjolla, hinnat kohtuulliset
550-800€
- Hollanti, 1200-1800€, paljon paikkoja tarjolla
- Saksan rannikkoseudut, 1000-1800€
- Ranskassa vallitsee paikkapula. Venesatamissa on odotuslistoja, joten uusien satamien rakentamista yritetään lisätä, hinnat 2500-3500€
- Espanjassa venepaikoista on pulaa ja hinnat
vaihtelevat alueittain. Saarilla paikat ovat kalliimpia kuin mantereella. Ibizalla ei ole vapaita
paikkoja ja muillakin Baleaareilla 10m veneen
paikka voi maksaa 10000€/kesä. Yleisesti hintataso 4500-6000€.
- Italia kuuluu Euroopan kalleimpiin satamamaihin ja tilanne on muutoinkin Espanjan kaltainen. Sardiniassa ja Elballa paikan saa vain
isolla rahalla, matereella paikoin edullisemmin. Keskimääräinen hintataso 3000-5000€.
- Kreikassa on tarjolla melko vähän moderneja
venesatamia ja hintavaihtelu on suurta. Atee-
Entäpä Suomessa?
Pikainen kysely tuttavapiirissä antaa melko yhtenäisen kuvan:
Pääkaupunkiseudulla ja Turun saariston halutuimmissa satamissa venepaikka maksaa karkeasti 1000€/kesä.
Isoimmilla sisävesillä ja rannikon pienemmissä kaupungeissa, esim. Raumalla ja Porvoossa
venepaikan saa noin 300€ hinnalla.
Olemme siis löytäneet jotakin, mikä meillä
Suomessa on Eurooppalaisittain edullista!
Tässä yhteydessä nousee esiin myös kysymys
kunnallisten ja kaupallisten satamien toiminnasta ja vaikutuksista. Se ei kuitenkaan kuulu
tähän juttuun.
Hyvää veneilykesää 2012 kaikille venepaikoille!
Antti Ala-Tala
ÄNNÄ 1/2012
9
Naisnäkökulma Atlantin ylitykseen
Monella meistä voi olla purjehtimiseen liittyviä haaveita tai unelmia. Toteutin yhden omista unelmistani purjehtimalla osana 7-hengen
miehistöä 56’ purjeveneellä Atlantin yli (7.11.3.12.2005). Heti matkan jälkeen kommentoin
seuraavilla mietteillä.
Hieno, rankka, opettavainen ja kaunis matka takana. Purjehdus kesti päivän vajaa neljä
viikkoa - piti olla rauhallisia pasaatituulia koko
matkan, mutta keski- Atlantilla olikin hirmumyrsky Delta, ja viisaasti väistimme sitä.
Matka kuuden miehen kanssa sujui ongelmitta, reilua ja mukavaa porukkaa kaikki. Olimme
kahdessa ryhmässä, vahtivuorot (sis. purjehdusta, tiskausta, siivousta ym. ylläpitotoimia)
aina klo 2-8 tai 8-2, vaihtuen viikon välein.
Veneen kippari huolehti ruoanvalmistuksesta,
aamupala oli noin kahdeksalta, lounas noin
neljäntoista aikaan. Muusta syömisestä kukin
huolehti tarpeittensa mukaan. Ruoka oli hyvää
ja sitä riitti, vaikka matka venyikin alkuperäisestä kolmesta viikosta. Tuoretta ravintoa oli
ensimmäisenä viikkona, sen jälkeen tarjolla
oli säilyke-riisi-makaroni -pohjaista ravintoa.
Viimeisellä viikolla kaikki kuolasivat Karibian
alueen matkailulehdistä ruokakuvia, ja kukin
suunnitteli, mitä syö heti rantaan päästyä. Erityisesti hedelmät tekivätkin maihin päästyä
hyvin kauppansa, samoin jäätelö.
Meri, taivas, auringon nousut ja laskut ja erityisesti tähdet olivat uskomattoman kauniita, niihin ei kyllästynyt. Delfiinit hurmasivat
kaikki, ne ovat loistavia uimareita ja pitivät
erityisesti veneemme keula-aalloista. Näimme
matkalla myös pari merikilpikonnaa, mutta
valaita emme harmiksemme nähneet. Päivällä
näkyi usein merilintuja sekä lentokaloja. Yöllä
lentokalat tulivat kannelle ja aamulla piti tehdä
kierros ja heittää ne mereen (haisivat todella pahalta!). Pimeällä taas ilahdutti plankton,
veneen aiheuttamat kuohut kimmelsivät hetken vihreinä tähtinä. Ja heti auringonlaskun
jälkeen olikin todella pimeää, ennen tähtien
kirkastumista ja mahdollista kuun nousemista,
siellä kun ei ole häiritseviä valoja missään.
ÄNNÄ 1/2012
Osalle miehistöstä unen puute oli iso ongelma,
maksimi unen määrähän oli kerralla 6 tuntia,
ja kaikki eivät osanneet nukkua päivällä. Tosin ryhmäläiset armahtivat toisiaan ja antoivat
tarpeen mukaan pidempiä univuoroja. Itse
kuulun niihin onnellisiin, jotka voivat nukkua
missä ja milloin vain, kunhan päivällä on korvatulpat ja silmälaput. Silti viikko kyllä meni
matkan jälkeen niin, että nukuin kaksitoistatuntisia yöunia - ja heräsin viikon ajan joka yö
kahden aikaan omaan vahtivuorooni.
Vältyimme suurilta ongelmilta, mustelmia oli
tietysti kaikilla ja itselläni yksi musta kynsi.
Erityisesti pelottivat yölliset myrskyt, varsinkin
kun myrsky repi isopurjeen kahteen kertaan.
Onneksi vene oli terästä, vakaa ja kestävä ja
purjekin toimi reivattuna. Veneessä oli mukana yhden matkalaisen tuoma satelliittipuhelin,
jolla saimme tietoa mm. delta-myrskystä, niin
että tiesimme kiertää sen turvallisen matkan
päästä.
Myrskyjä lukuun ottamatta sää suosi, lämmintä oli päivisin 25-35 astetta varjossa, öisin noin
20 astetta, meriveden lämpötila 27-28 astetta.
Lämpö lisääntyi tasaisesti matkan edetessä.
Reittimme kulki Las Palmasista kohti Cap
Verdeä, siitä lounaaseen myrskyä pakoon ja lähempänä Etelä-Amerikkaa luoteeseen. Suurin
yllätys oli se, että keskellä Atlanttia ei liki kahteen viikkoon näkynyt yhtään mitään, ei edes
lentokoneita. Tuli orpo olo, tuntui ettei muuta
maailmaa ole enää olemassa. Kunnioitus yksinpurjehtijoita kohtaan kasvoi todella suureksi, meillä sentään ole seuraa toisistamme. On
vaikea kuvailla, miten suuren innostuksen ja
riemun tuon hiljaiselon jälkeen aiheutti meressä vastaan kelluva tyhjä pullo, kaikki ryntäsivät
kannelle sitä ihmettelemään. Saman päivänä
tuli toinenkin ilo, vesisade. Kun oli kahden
viikon ajan pessyt kaiken erittäin suolaisella
vedellä, makea sadevesi oli suuri nautinto, äkkiä shampoota päähän ja hiusten pesuun! Iho
pysyi suolaisessa ympäristössä ihmeen hyvänä,
vaikka luulin sen kuivuvan rutikuivaksi, mutta
suolavedessä pestyjen vaatteiden kanssa ei ollut kovin mukavaa; päivällä vaatteet kuivuivat
metristä yli kymmeneen metriin ja maininkien pituus oli pisimmillään yli kaksikymmentä
metriä, aallot olivat välillä todella äkäisiä. Nyt
siis aivan tyyntä. Pääsimme uimaan ja saimme
loistavia kuvia delfiineistä, vettä ei kuvista juuri
erota.
Kun Martiniquen ranta ilmestyi 3.12. näkyviin, ensin yöllä valonkajona taivaan rannassa
ja päivän valjettuna utuisena saarena, ilon ja
helpotuksen tunne oli suuri. On vaikea kuvata, miten ihanalta maa tuoksui. Atlantti on
vielä erittäin puhdas, ei se pahalta tuoksunut,
pääasiassa suolalta, mutta maan, puiden, savun
ja muun haju oli ihana. Puhumattakaan tietysti siitä ilosta, kun tavarat eivät enää lentäneet
ympäriinsä ja pystyi kävelemään veneen sisällä
törmäämättä mihinkään.
Hyvällä tuulella
kivikoviksi, yöllä taas suola imi kaiken kosteuden ja vaatteet kastuivat. Olin onneksi varannut tiiviiseen muovipussiin puhtaan vaatekerran maihin pääsyn kunniaksi.
Viimeisellä viikolla heräsin kannella viiden
aikaan ihmeelliseen näkyyn, meri oli aivan
tyyni. Siihen asti aallon korkeus oli vaihdellut
Suosittelen matkaa kaikille seikkailunhaluisille, jotka ovat terveitä, joilla on hyvät hermot ja
unenlahjat ja runsaasti huumorintajua ja venymiskykyä rankoissa tilanteissa. Auttaa paljon,
jos pitää lukemisesta, päivärytmi kun oli yksitoikkoinen, ja maisemana vettä ja taivasta. Lukeminen on myös ns. omaa aikaa eli mahdollisuus olla yksin, ja sitä kunnioitettiin. Matkalla
on aikaa tutustua muihin hyvin, on ilo, jos
matkaseura on mukavaa ja mielenkiintoista.
Itse opin purjehduksesta paljon, kiitos osaavien matkakumppaneiden. Lähtisinkö
uudestaan? Ehkä, sopivalla
porukalla. Toisaalta tämä
haave tuli toteutettua, purjehdus on onneksi siitä hieno
harrastus, että se tarjoaa elämyksiä myös kotivesillä.
Jaana Kuosa, Aurora II
Perillä Martiniquella
ÄNNÄ 1/2012
Kipparinmaalle purjehdittu jo 20 vuotta
Kilpapurjehdukseen keskittyvänä urheiluseurana Näsijärven purjehdusseura on kehittänyt
samaan aikaan voimakkaasti myös matkapurjehdusta. Tunnustuksena siitä myönsi Suomen
Purjehtijaliitto vuonna 1995 seurallemme vuoden matkapurjehdusseuran arvon.
Jäsenmäärän ja myös venekannan voimakas
kasvu 1970- ja 1980 –lukujen aikana loi pohjan myös matkaveneilyn kehitykselle. Vuonna
1975 oli seuran jäsenmäärä noin 700 ja vastaavasti veneitä rekisterissä 160 kpl. Vuoden 1985
vastaavat luvut olivat 1100 ja 370. Myös itse
venekalustossa tapahtui kehitystä paremmin
asuttavaksi soveltuvaan suuntaan.
Retkitukikohtien verkosto
Kunniakommodori Ragnar Sjöholmin lahjoittama saunarakennus Puosunmaalle vuonna
1970 aloitti sittemmin varsin laadukkaaksi
muodostuneen retkitukikohtien verkoston kehityksen. Puosunmaan sijainti Tarjannevedellä teki siitä etäisyydestä johtuen varsin vaikean
tavoitteen varsinkin purjeveneille.
Tämä tosiasia aktivoi seuran jäsenet hakemaan
tukikohdaksi sopivaa kohdetta Muroleen kanavan alapuoliselta alueelta.
Vuonna 1976 seura teki vuokrasopimuksen
Vankavedellä sijaitsevasta Onnia-nimisestä
saaresta rakennuksineen. Saari oli todella
kaunis ja varsinkin tilan vanha päärakennus
ja savusauna rannassa olivat hyvässä kunnossa. Vuokra-aika oli vain kaksi vuotta eikä sitä
yrityksistä huolimatta saatu järkevällä hinnalla
jatketuksi.
Syntyi siis tarve löytää uusi kohde. Vankavedeltä, Kurun lahden keskivaiheilta löytyi
Malkasaari, josta seura vuokrasi puolet pintaalasta. Saaren sijainti syrjässä varsinaiselta reitiltä ylävesiin aiheutti sen, että kohteen käyttö
jäi varsin vähäiseksi ja siitä luovuttiin hyvin
nopeasti.
Vuonna 1979 retkisaaritoimikunta kävi neuvotteluja Näsin kiviteollisuuden Vankaveden
keskivaiheilla sijaitsevien rakennusten vuokraamisesta seuran tukikohdaksi. Paikka nimettiin Kustaanmaaksi. Tämäkään kohde ei saa-
12
ÄNNÄ 1/2012
nut suurta suosiota ja syynä tähän oli varmasti
taustalta kuuluva kivien käsittelystä aiheutunut
melu. Vuokrasopimus jäi lyhytaikaiseksi.
Vankavedellä paljon liikkuneet veneilijät olivat onnistuneet löytämään pysähdyspaikaksi
soveltuvan kallio- ja hiekkarannan Orislahden
perukoilta. Syvät rannat ja niin marja- kuin
sienisadoiltaan runsaat metsäalueet tekivät
kohteesta houkuttelevan. Alueen maat omisti
Tampereen kaupunki.
Kipparinmaa
Vuoden 1981 alussa seuran silloinen kommodori Kauko Raevaara ja talouskommodori Mario Gylling aloittivat vuokrasopimusneuvottelut Tampereen kaupungin kanssa. Kohteena
oli Saarlahden kylässä sijaitsevasta MetsäLöytänä –nimisestä tilasta 2,2 ha:n määräala.
Neuvottelut johtivatkin sopimukseen, jossa
haluttu ranta-alue ja varsin laaja metsäalue
vuokrattiin seuralle. Sopimus astui voimaan
1.6.1981 ja vuokra-aika oli 25 vuotta.
Kohteen nimestä järjestettiin jäsenille kilpailu,
jonka tuloksena syntyi Kipparinmaa –tukikohta. Loppuvuoden -81 alueen isännöitsijänä toimi Jaakko Pälviranta.
Branthin poraa reikää Kipparinmaan rantakallioon.
Aarno Branthin, isännöitsijä 1982 – 1994
Välittömästi vuokrasopimuksen solmimisen
jälkeen alkoi aktiivinen työ tukikohdan saattamiseksi varustukseltaan toimivaksi retkikohteeksi. Aarno Branthinin sai ympärilleen laa-
jan joukon pystyviä purjehtijoita. Erityisesti
Jorma Eschner, Pertti Sulku, Gunnar Suojoki,
Ekku Laanikari, Paul Sivilä, Eero Mertama,
Jussi Kulonen ja monet muut seuran jäsenet
antoivat ratkaisevan panoksen niiden perusrakenteiden toteutukseen, joista tänä päivänäkin
saamme edelleen nauttia.
Saunan perustuspilareiden valutalkoot pidettiin 7.- 8.5.1983. Nytkään ei ollut talkooväestä
puutetta ja urakka onnistui Aarno Branthinin,
Jorma Eschnerin, Pertti Sulun ja Gunnar Suojoen ohjastamana loistavasti.
Saman työryhmän toimesta organisoitiin myös
itse saunan pystytys.
Talkooväki laiturielementtien asennuksessa talvella
1983.
Kiinteä laituri Kipparinmaan rantakallioon oli
ensimmäinen talkookohde talvella -83. Kiinnityspulttien vaatimien reikien poraaminen
kallioon alueella, jossa sähkövoimaa ei ole
saatavilla, oli vaativa toimenpide. Koko laiturin rautarakenteiden suunnittelussa ja mitoituksessa piti huomioida kiinnittyvien veneiden
aiheuttama rasitus kaikissa mahdollisissa tuuliolosuhteissa. Tehtävässä on onnistuttu hyvin.
Sitä on todistamassa alkuperäisten rakenteiden
kunto vielä tänäkin päivänä. Kipparinmaa kärsii pahasti lännen ja luoteen suunnalta puhaltavista tuulista.
Tulevan saunan rakennetta pohdittiin useiden
vaihtoehtojen pohjalta. Jopa telttasauna oli alkuvaiheen ratkaisuna esillä.
Koska innokasta talkooväkeä riitti ja jäsenien
joukossa oli rakennusalan osaajia, päätettiin
hankkia Mouhijärveltä Uotilan Veistämön hirsisaunan VLA 18 täyspuupaketti. Kaupan teki
Jaakko Pälviranta 23.3.1983.
Saunan tulevaksi paikaksi oli myös useita ehdotuksia. Valittu paikka on näin jälkeenpäin
todettava varsin onnistuneeksi. Tiukentuneiden ympäristömääräysten mukaan syntyvät
jätevedet eivät saa valua suoraan järveen. Nykyisellä paikalla ne imeytyvät suodattuen maaperään. Emme tarvitse erityisiä jätevesien suodatusjärjestelmiä. Tästä meillä on kirjallinen
Tampereen kaupungin rakennusvalvonnan
lausunto.
Saunan kokoonpanoon riitti talkooväkeä.
Hirsipaketti hinattiin Kipparinmaalle m/s Liekovedellä toukokuun puolivälissä. Talkooväkeä riitti edelleen jopa tungokseen asti ja ensilöylyt päästiin heittämään juhannuksena -83.
Seuran näkyvin tunnus, lippu ja lipputanko
saatiin Kipparinmaahan seuran naisjaoston
lahjoituksena. Juhlallinen lipputangon ja samalla koko tukikohdan vihkimistilaisuus pidettiin 3.6.1984. Edustava joukko seuran naisjaostosta oli tilaisuudessa läsnä.
Tukikohdan rakentaminen jatkui isännöitsijän
toimesta saunan uimalaiturin ja puuceen osalta.
Varsinainen suunnittelutaidon ja teknisen toteutuksen riemuvoitto oli Aarno Branthinin
versio grillikatokseksi. Aarno koekasasi katoksen teräsrakenteet ensin Jänissaaressa ja kuljetti osat Järvisen Leon avustuksella Kippariin.
Tämä tapahtui 90-luvun taitteessa. Grillikatos
kasattiin ja katettiin samalle paikalle, missä
tukikohdan alusta alkaen oli makkarat ja lätyt
paistettu nuotiolla. Edelleen on aistittavissa
nyt katoksessa olevien hirsipenkkien patina,
joka on peräisin ”taivasalta”.
Aarno Branthin oli erittäin pidetty isännöitsijä
Kipparinmaalla. Aarnon suosiota kuvaa mm.
seuran naisjaoston valinta Vuoden Mieheksi.
ÄNNÄ 1/2012
13
Aarne Grönberg, isännöitsijä 1995 – 2001
+ 2004
Tukikohdan rakentaminen ja alueen kunnossapito jatkui Aarne Grönbergin johdolla 90-luvun puolivälistä eteenpäin. Tarkkana, huolellisena ja osaavana henkilönä Aarne tavattiin
lähes aina jonkin projektin kimpusta. Alkuperäisen laiturin modernisointi ja sen jatkaminen kasvavia tarpeita vastaavaksi oli Aarnen ja
Laasosen Erkin yhteisprojekti 1994.
Tukikohdan varustetason lisääminen toteutettiin Aarnen toimesta. Grillikatokseen rakennettiin kaasukäyttöinen keittiö ja katoksen
viereen Aarne rakensi toimivan tiskipöydän.
Saunan ulkopinnan perusteellinen kyllästäminen ja lauteiden muutostyö paremmin palvelemaan suurempaa kylpijäjoukkoa toteutettiin
Aarnen toimesta.
Aarne Grönberg toimii edelleen aktiivisena
Kipparinmaan talkoolaisena. Hänellä on merkittävä rooli seurassa uusien jäsentemme kasvattajana. Näsijärven purjehdusseuran perinteet ja ennen kaikkea arvot, joita seurassa on
pidetty pyhinä, ovat usein Kipparin laiturilla
keskustelun aiheina uusiin jäseniin tutustuttaessa. Näitä arvoja Aarne toteuttaa ihailtavalla
tavalla omalla esimerkillään.
Kimmo Eiranto, isännöitsijä 2002 – 2003
Kimmon isännöinti Kipparinmaalla jäi ymmärrettävän lyhyeksi. Veneen sijainti Muroleen kanavalla ja sosiaaliset siteet Viitasaaren
suuntaan sai hänet siirtymään isännöimään
Viitasaarta vuodesta 2004.
Kimmo onnistui kuitenkin vuonna 2003 vaihdattamaan kaikki Kipparinmaan poijukettingit
uusiksi.
Hannu Vesterinen, isännöitsijä 2005 –
Allekirjoittanut on toiminut tukikohdan isännöitsijänä vuodesta 2005 alkaen. Olen erittäin
kiitollinen seuran jäsenille talkoopanoksesta,
jonka aina olen saanut sitä pyytäessäni.
Ensimmäinen yhteinen projekti oli melkoinen
rupeama korjata talteen myrskyn kaatamat
puut seuran tontilta. Talvella syvän lumen ai-
14
ÄNNÄ 1/2012
kaan Mansikkamäen Risto ja Sakari, Rajalan
Lauri ja Kankaan Juhani lasten pulkat varusteina karsimme, katkoimme ja hinasimme pulkilla vuotuiset polttopuut pitkin metsää yhteen
läjään. Kokemus oli opettavainen.
Tuulikaadot talteen. Kuvassa vasemmalta Risto
Mansikkamäki, Lauri Rajala, Sakari Mansikkamäki
ja Juhani Kangas.
Kipparinmaa on ainoa mantereella sijaitseva
seuramme tukikohta. Tässä on erityisesti se
hyvä puoli, että kun rantaamme raivattiin metsätraktorin mentävä väylä, on vuotuiset polttopuut saatu koneellisesti perille.
Merkittäviä kunnossapitotöitä Kipparinmaalla on toteutettu mm. 2007. Tällöin saunasta
poistettiin alkuperäinen kattohuopa, osa lahonneista ponttilaudoista uusittiin ja katolle
asennettiin uusi alus- ja pintahuopa. ”Pääurakoitsijoina” projektissa toimi koko Mansikkamäen perhe ja Syrjäsen Tommi.
Tommi toteutti seuraavana vuonna grillikatoksen pintahuovan asennuksen ja puuceen
”terassin” rakentamisen. Saunaan on myös uusittu kiuas ja koko savupiippu.
Von Baghin perheen siirtyessä Saimaalta Nässylle, saimme heiltä idean lähteä tiedottamaan
tukikohtakohtaisesti yhteisistä talkooviikonlopuista jäsenille etukäteen. Tapa on toiminut
Saimaalla ja ainakin Kipparinmaalle on onnistuttu saamaan runsaasti väkeä ilmoitettuna
ajankohtana. Puutalkoot ovat saaneet suuren
suosion ja kesän polttopuut on saatu pilkottua
ja pinottua yhden päivän aikana. Tapa jatkuu
myös tulevina vuosina. On miellyttävää tulla
väsyneenä tukikohtaan kun tietää, että ensimmäinen homma ei ole polttopuiden teko.
Tapahtumat Kipparinmaalla
Kipparinmaalle on purjehdittu kilpaa vuodesta
1984 asti. Osanottajien määrä on viime vuosiin tultaessa vähentynyt vuosittain. Viimeinen
kilpailu pidettiin 2010.
Kipparinmaan purjehduksen kulta-aikaa olivat vuodet 1998, 1999 ja 2000. Syynä tähän
oli Finnairin Tampereen piiripäällikön Donald
McCaskien innostus sponsoroida tapahtumaa.
Alussa kisan voittaja sai ilmaisen lentolipun
kahdelle mihin Euroopan kohteeseen hyvänsä. Seuraavassa vaiheessa kotimaan lentoliput
arvottiin kaikkien kilpailuun osallistuneiden
kesken sijoituksesta riippumatta. Tämä sai väkeä liikkeelle ja parhaimmillaan kisaan osallistui parikymmentä venekuntaa. Näinä vuosina
kilpailun virallinen nimikin oli Finnair – Kippari –purjehdus.
Kipparinmaa sijaitsee Orislahden rannalla.
Orislahti ja koko läheinen Vankavesi ovat erinomaisia kalavesiä. Kuha, siika ja ahven ovat
”varmoja” saaliskaloja niitä pyytävälle. Kalastusviikonlopun teema on ollut ohjelmassa vuodesta 2008 lähtien.
Jussi luennoi kalastuslainsäädännöstä, Sakke
odottaa vuoroaan.
Vesterisen Jussi ja Mansikkamäen Sakari ovat
kouluttaneet, opastaneet, näyttäneet ja ideoineet tapahtumia saaliin käsittelystä ruoaksi
asti kalastuksesta kiinnostuneille. Tapahtuma
tullaan pitämään ohjelmassa myös jatkossa.
Pääpaino tullaan kohdistamaan itse kalastukseen ja saaliin käsittelyyn.
Kipparinmaa on parhaimmillaan tyynenä kesäiltana auringonlaskun aikaan. Järven pintaan
kertautuva iltarusko ja kuikan käsittämättömän hieno huuto saavat pienen ihmisen hiljaiseksi. Tällöin elämä tuntuu hyvältä. Sitä tunnettahan me vesiltä haemme.
Kalastusviikonlopun saalista. Laurilan Vesan
hirveä petokala.
Kipparinmaan tulevaisuus
Vuokrasopimus Tampereen kaupungin kanssa
on uusittu. Alkuperäinen 25 vuoden mittainen
sopimus onnistuttiin uusimaan vain kymmeneksi vuodeksi. Ei ole kuitenkaan syytä epäillä
etteikö sopimusta saada jatkettua myös vuoden
2016 jälkeen. Millä ehdoilla, on toinen juttu.
Tästä syystä investointeja ei tukikohtaan tulla
tekemään, mutta rakenteista ja niiden kunnosta on pidettävä hyvää huolta. Tämä on meidän
yhteinen tehtävä.
Edellä olevaan historiikkiin materiaali on
koottu seuran arkistoista, omista muistiinpanoista ja Jorma Eschnerin ja Aarne Grönbergin
haastatteluista, joista heille kiitokset. Kauniit
kiitokset Jormalle myös lähettämästään kuvamateriaalista Kipparinmaan rakennusvaiheen
alkuajoilta.
Hannu Vesterinen
ÄNNÄ 1/2012
15
Tuntemattomilla vesillä
”Naurissalmen sulku sijaitsee Näsijärven vesistössä Tarjanneveden ja Hauhuuveden välillä.
Sulku valmistui ja avattiin kesäkuussa 2010.
Sen hyötypituus on 14 metriä, leveys 4,3 metriä
ja syvyys 1,2 metriä.
Kanava Hauhuulta päin katsottuna
Tarkoitus oli parantaa vedenlaatua Naurissalmen yläpuolisilla järvillä Hauhuuvedellä ja
Uurasjärvellä. Sen tähden kolmeen salmeen
rakennettiin padot vedenpinnan nostamiseksi
salmien yläpuolella. Sulku tehtiin Naurissalmen padon yhteyteen.
Vesien korkeusero vaihtelee hiukan, koska
Tarjannevesi kuten koko Näsijärvi on säännöstelyn piirissä. Normaalisti korkeusero on noin
puoli metriä.”
Ylläoleva netistä osoitteesta http://kanaler.
arnholm.nu/suomi/finland/naurisalmif.
html löytyvä teksti ja liiton lehdessä ollut pieni juttu saivat kirjoittajan ja Kuusen Kimmon
ajattelemaan, että tuollahan pitää käydä.
Kesän 2010 Pitkässäreissussa (venereissu Virroille asti) kirjoittaja kävi perheineen tutkailemassa vesireittiä kanavalle. Ajoimme 11 metrin
mastolla varustetulla purrella Tarjanneveden
Pöykkysaaresta luoteeseen Kauttakalansaaren
länsipuolta. Papinkarin jälkeen eteen tuli sähkölinja. Se kulkee vesireitin yli Majasaaren ja
Äijönsaaren kautta. Johdon korkeutta ei ollut
merkitty merikarttaan. Äijönsaaren eteläkärjessä näkyi puskien takana kyltti. Kyltin tekstiä ei kasvillisuuden takaa näkynyt. Vanhempi
poikamme Lauri lähti kumiveneellä tarkista-
16
ÄNNÄ 1/2012
maan kyltin sanomaa. Palattuaan takaisin veneelle Lauri ilmoitti: ”Johdon korkeus on kahdeksan metriä.” Muutamaa vuotta aikaisemman kesän Saimaan reissulla alitimme Kerman
9,5 metrisen maantiesillan kallistamalla venettä. Nyt emme kuitenkaan moiseen ryhtyneet.
Totesimme, että kanavalle on mentävä jollain
muulla tavalla.
Onnettomasta veneen telakoinnin jälkeisestä
tapaturmasta johtuen kirjoittajalla oli saman
vuoden syksynä ruhtinaallisesti omaa aikaa.
Lähdin yhtenä päivänä autoreissuun Naurissalmelle. Kanavalle pääsee Orivesi-Virrat tietä
66 Jähdyspohjaan. Siitä käännytään Hauhuuntielle itäänpäin, jota kuljetaan nelisen kilometriä. Hauhuun kylässä käännytään vielä oikealle
Monoskyläntielle. Tätä mennään reilut kaksi
kilometriä. Sitten tullaan vesireitin ylittävälle
maantiesillalle. Heti sillan jälkeen koukataan
vasempaan, ja sitten ollaankin kanavalla. Saapuessani kanavalle huomasin heti, että alue
on todella siisti. Maansiirto- ja rakennustyöt
oli tehty ihan viimeisen päälle. Opasteet kanavan käytölle olivat selkeät. Ihastuin paikkaan.
Tämä on tosiaankin joskus koettava vesitse.
Viime vuoden elokuussa reissu vesitietä pitkin
toteutui. Pakkauduimme - Veikko Kuusi, Kimmo Kuusi ja kirjoittaja - kolme Ännän ainaisjäsentä autoon, jonka perässä oli traileri. Trailerilla oli Kimmon Yamarin 4730 -vene. Ajoimme autolla Visuvedelle. Muistelimme, että Pusunvuolteen puolella olisi laskuluiska veneelle.
Muistikuva oli oikea ja saimme veneen oikeaan
elementtiinsä. Lähdimme veneellä liikkeelle tie
66:n alittaen kohti itää hiljaisen Visuvesi Oy:n
tehdasalueen ohitse. Liityimme laivaväylään
ja saavuimme Kilvensalmen läpi Tarjanteelle.
Sitten suunnaksi otettiin pohjoinen ja luode ja
pian olimme aiemmin kerrotulla sähkölinjalla.
Nyt vauhtia otettiin pois ja ajettiin Majasaaren
ja Äijönsaaren väliin. Etäisyydet eivät ole järin
suuria mutta miksei kanava näy? Löytyihän se
lopulta pienen niemennokan takaa kun tulimme tarpeeksi lähelle. Tähän loppuivat syvyystiedot. Reitti vaikutti kuitenkin esteettömältä
kulkea.
Alhaaltapäin tullessa vasemmalla puolella on
pohjapadolla varustettu koski. Oikealla on
sulkuporteilla varustettu kanava. Ajoimme sulkujen alla olevaan odotuslaituriin ja astuimme
maihin. Sitten alkoi sulutus. Opastaulun mukaan toimien avasimme porttien luukkuja ja
portteja. Onneksi meitä oli kolme henkilöä sillä veivaamista ja työntämistä riitti. Yksin olevan veneilijän voimat ovat kanavan läpimenossa todella koetuksella kun se pisti meidät kolmekin miestä puuskuttamaan. Vene oli saatu
läpi ja eikun kyytiin ja keula kohti pohjoista.
Veikko Kuusi venetöissä ja Kimmo
päällekatsojana
Eteen aukeni Hauhusselkä. Selkä oli kasvillisuutta täynnä. Matkassa ei ollut parempaa
karttaa kuin merikarttasarja N:n lehtijakokartta 2002. Mittasuhde oli 1:235 000 eli ei kovin
tarkka. Auringonpaisteen ansiosta ilmansuunnat pysyivät hallinnassa reitin mutkittelusta
huolimatta. Kasvillisuuden halkoi parin metrin levyinen uoma. Sitä pitkin etenimme aina
välillä syvyyttä luodaten. Syvyys oli vähimmillään puolentoista metrin luokkaa. Selän ylitettyämme reitti muuttui joeksi. Kasvillisuuskin
väheni mutta joki oli välillä kapeimmillaan
vain kymmenisen metriä leveä. Alitimme sillan, jonka alituskorkeus oli alle kaksi ja puoli
metriä ja aukon leveys kolmesta neljään metriin. Tänne ei kovin isolla jahdilla tulla!
venesatamaan. Satamassa oli muutama kymmenen aisapaikkaa veneille, nuotiopaikka,
lentopallokenttä ja uimakoppi. Tapasimme
paikallisia veneilijöitä, jotka kertoivat VirtainKeuruun tielle 23 olevan puolen kilometrin
matkan. Kyläkauppaan voisi päästä veneellä
kun lähtee satamasta vielä kohti itää ja sitten
pohjoiseen. Noudatimme ohjetta ja jatkoimme eteenpäin aina sillalle asti jolla kulkee tie
23. Sieltä se kauppakin olisi löytynyt mutta
meillä oli evästä matkassa ja päätimme lähteä
paluumatkalle. Paikalliset olivat varoittaneet
meitä venesatamasta etelään päin olevan selän
keskellä olevasta karikosta. Jo menomatkalla
olimme siinä huomanneet pienten aaltojen
murtuvan. Emme kummallakaan kerralla ajaneet karille niinkuin paikallisten mukaan joka
kesä tapahtuu. Karikko on kuulemma yhtä
monivärinen kuin veneittenkin pohjat ovat.
Paluumatka sujui vauhdikkaasti plaanissa kun
reitti oli jo tuttu. Tunnin päästä oli edessä sulutus alaspäin. Senkin hoidimme rutiinilla ja
käänsimme veneen keulan taas Tarjanteelle.
Kävimme Puosunmaalla paistamassa makkarat ja kertailemassa näkemäämme ja kokemaamme. Palasimme Visunkylään ja pakkasimme veneen trailerille. Vatsassa oli vielä tilaa
joten pysähdyimme Visun kanavalle currylätyille. Illalla olimme takaisin Tampereella.
Hauhuun reitti on kokemisen arvoinen. Sopivankokoisella matkaveneellä reitillä löytyy
yöpymis- ja tutustumiskohteita. Rannoilla on
jonkinverran mökkejä, mutta paljon on myös
rantoja jokamiehenoikeudella käytettäväksi.
Hevosmiesten tietotoimiston mukaan reitistä
löytyy joidenkin veneilijöiden - virtolaisten
tai vilppulalaisten - joskus tekemiä karttoja
syvyystietoineen. Sellaiseen haluaisin tutustua,
jos jostakin käsiini saisin.
Jyrki Itävuori
Reitillä oli välillä 180 asteenkin mutkia ja maisemat vaihtelivat rämeisistä metsistä hevoslaitumiin tai kallioisiin erämaajyrkänteisiin.
Onnistuneen navigoinnin jälkeen kolme tuntia
kanavalta lähdön jälkeen saavuimme Kotalan
ÄNNÄ 1/2012
17
Retkitukikohdat vuonna 2012
Säännöt
Retkitukikohtien yleiset ja kohdekohtaiset
ohjeet, järjestyssäännöt ja määräykset löytyvät
kesäksi ilmestyvästä vuosikirjasta.
Isännöitsijä
Harmi, että tukikohdissa ei ole edelleenkään
vakituisia palvelijoita odottamassa mirri
kaulassa juomatarjoilun kera, mutta onneksi
meillä on talkoohenkisiä isännöitsijöitä, jotka
vastaavat tukikohtiemme kehittämisestä ja
mahdollisista tarvikehankinnoista.
Tukikohdassa huomatut akuutit puutteet ja
palautteet -asioissa ottakaa yhteys suoraan
tukikohdan isännöitsijään, älkää kirjoittako
niitä tukikohdan vieraskirjaan, varsinkin, jos
vessapaperi on loppu. Muistakaa, että isännöitsijät tekevät työtään talkoilla, joten
palautteet ja puutteet on tuotava rakentavassa
hengessä ilmi - ei tappavassa, koska se vie
myös talkoohengen.
Talous
Tukikohtien ylläpito vaatii edelleen taloudellista ja talkoisiin perustuvaa tukea.
Retkitukikohtien käytöstä seuramme perii
venekunnalta kausittaisen maksun, jonka
merkiksi veneeseen tulee kiinnittää Retkisaaren käyttömaksu -tarra (Retki-tarra) näkyvälle
paikalle, kuten katsastustarran viereen. Suosittelen, että kaikki jotka vähänkään käyttävät
tukikohtia, ostavat tuon Retki-tarran, koska
kertamaksun lunastus on työläämpi hoitaa
kaikin puolin. Tukikohtiin on tervetullut
vaikka Retki-tarraa ei olisikaan, mutta
tällöinkin venekunnan kapteenin on toimittava maksun osalta vilpittömästi asiansa
hoitaen.
Talkoot
Onneksi on talkoita. Retkitukikohtamaksu
räjähtää pilviin, jos innokkaita sekä ammattitaitoista talkooporukkaa ei löytyisi jäsenistöstämme. Jos haluat ilahduttaa isännöitsijää
ja muita talkoolaisia, niin ilmoittaudu hänelle
aina kun sinulle mahdollista, mielellään ennen
talkoopäiviä.
18
ÄNNÄ 1/2012
Talkoopäivät ovat myös uusille jäsenille hyvää
jäsenistöömme tutustumisen aikaa.
Vieraskirja
Jokaisessa tukikohdasta löytyy vieraskirja,
johon venekunnan päällikön on merkattava
tulo- ja lähtöpäivämäärä, sekä veneen nimi ja
henkilöt. Voit myös ilmoittaa vieraskirjaan,
jos retkitukikohdissa putoaa veteen tavaraa
tai muuten katoaa, jonka haluat myöhemmin
löytyvän.
Tukikohdat (5kpl)
Säynässaaret
- Seuran omistama
- Simo Valkama p. 040 506 3547
[email protected]
- Talkoot: isonsaunan seinien kyllästäminen
ja ponttoni isonsaunan laituriin, pöytäkalus
to venelaiturille, polttopuita
- Venekuntia n.400 ja kävijöitä n.1100
Kipparinmaa
- Vuokralla, oma kiinteistö
- Hannu Vesterinen p. 0500 233 259
[email protected]
- Talkoot: Polttopuita
- Venekuntia n.190, kävijöitä n.500
Viitasaari
- Seuran omistama
- Pekka Koivumäki p. 0400 630 601
[email protected]
- Talkoot: Polttopuita, Mikontuvan laatat,
laiturinjatko
- Venekuntia n.610 ja kävijöitä n.1600
Puosunmaa
- Seuran omistama
- Markku Parviainen p. 050 3646 708
- Talkoot: Polttopuita, rakennuksen ulkoraput,
poijut, ketjut ja kivet
- Venekuntia n.150, kävijöitä n.400
Rasvasaari
- Virtain Pursiseura (VIP), jonne Ännällä
käyttöoikeus sopimuksien mukaisesti
- Timo Turja p.044 5290 747
[email protected]
- Käyntimäärät: VIP 92 venettä ja Ännä 79
venettä, henkilömäärät: VIP 237 ja Ännä
240
Retkitukikohdat tarjoavat taas ensikesänä
kokonaisvaltaista elämisen oppimista jäsenistömme seurassa. Yhteenkuuluvuuden tunne
tulee välittömästi myös uusien venekuntien
kiinnittyessä ensimäistä kertaa laituriin.
Mm. uusien asioiden oppiminen, ihmisiin tutustuminen, muiden huomioon ottaminen ja
luonnon kunnioitus tulee kuin itsestään huomatuksi, että nämä ovat juurikin niitä tärkeitä
asioita, jotka löytyvät elämäni arvolistalta.
Kesäterveisin tukikohtavastaava
Kari Mäkisalo p.050-4152702
[email protected]
ÄNNÄN vuosikirjan ilmestyminen lähestyy jälleen. Kattavan informaatiopaketin lisäksi
vuosikirja on tärkeä tulonlähde seuran julkaisujen joukossa, joten toivommekin jäseniltä ponnistelua ilmoitusmyyntiin.
Lisätietoa saat seuran toimistosta.
ÄNNÄ 1/2012
19
Kesää odotellessa...
KEVÄÄN TAPAHTUMIA
Laulu- ja karaokeilta la 31.3.
klo 18.00 alk. Jänissaaressa
Tervetuloa viettämään musiikillista lauantai-iltaa, tule yksin
tai yhdessä venekuntasi tai ystäviesi kanssa,
muutkin kuin jäsenet ovat tervetulleita.
Ilta aloitetaan yhteislauluilla, kitaralla säestää ”Reke” Penttinen. Karaoken vetäjänä Valto Tirkkonen.
www.nasijarvenpurjehdusseura/jäsenille/ilmoittautumiset
[email protected]
Puhelin 0400- 566 997
Illan aikana mahdollisuus pieneen maksulliseen (5 €) iltapalaan, joten ilmoittaudu ajoissa kuitenkin viimeistään 26.3.
mennessä.
Omat juomat mukaan!
Vappujuhlat ja Lipunnosto
Lipunnosto tapahtuu 30.4 kello 18:00.
Tule ystäviesi* kanssa viettämään perinteistä poiketen
vapunaaton juhlaa Ännälle ja samalla juhlimaan veneilykauden
avajaisia lipunnoston muodossa.
Ruokailu 28€/henkilö - sisältäen tervetulomaljan
*Ystäviesi ei tarvitse olla seuran jäseniä.
Ilmoittautumiset viimeistään 20.4
[email protected] tai 0400 566 997
Musiikista vastaa orkesteri Nasse Pekkala.
22
ÄNNÄ 1/2012
YHTEYSTIEDOT:
NÄSIJÄRVEN PURJEHDUSSEURA NÄSIJÄRVI SEGELSÄLLSKAP RY.
Puhelin:
0400 566 997
Pankkitili Nordea 114630-873353
IBAN: FI89 1146 3000 8733 53
HALLITUS-STYRELSE 2012
puh.
Kommodori:
Pauli Hakala, Karkonmäenkatu 4 C, 33580 Tampere
045-7880 1371
Varakommodori talous:
Pauli Koskinen, Jänislahdenkatu 6 E 79, 33410 Tampere
0400-635 525
Varakommodori urheilu:
Mika Keinonen, Sommerinkatu 8 A 1, 33180 Tampere
040-869 3477
Jäsenet:
Ilkka Hurmansalo, Majavankaarre 22, 37100 Nokia
0400-606 177
Sakari Mansikkamäki, Vetikonkatu 23, 33400 Tampere
040-772 4161
Antti Ala-Tala, Teiskontie 11 A 9, 33500 Tampere
044-280 9222
Ove Enbom, Pellervontie 5, 39100 Hämeenkyrö
0400-251 946
Marko Räsänen, Lukonpäällisentie 44, 36200 Kangasala
045-125 6808
Kari Mäkisalo, Vinokaskatu 7, 37130 Nokia
050-415 2702
Sihteeri:
Kari Kuosa, Papinkatu 8 A 6, 33200 Tampere
040-521 4281
TOIMIHENKILÖT - FUNKTIONÄRER
Toimistosihteeri:
Marja Talvitie, Jänissaarenkatu 14, 33410 Tampere
0400-566 997
Satamakapteeni:
Ilkka Hurmansalo
0400-606 177
Isännöitsijä Jänissaari:
Marko Räsänen
045-125 6808
ÄNNÄ 1/2012
23
M - ITELLA OYJ
Mikäli vastaanottajaa ei tavoiteta. pyydetään palauttamaan osoitteella:
Jänissaarenkatu 14, 33410 Tampere