Eksoten vanhuspalvelujen inventaario
1 EKSOTE VANHUSPALVELUYKSIKÖIDEN INVENTOINTI Leena Aalto, Reijo Kekäläinen, Erkki Vauramo 15.09.2011 Espoo __________________________________________________________________________________ 2 EKSOTE VANHUSPALVELUYKSIKÖIDEN INVENTOINTI Esipuhe Osana ”Ikääntyvän yhteiskunnan tarvitsemat palvelurakennukset”-projektia Aalto-yliopiston SOTERA Instituutti teki Eksoten akuuttihoitoa koskevan tarkastelun. Kokonaisuuden selvittämiseksi päädyttiin vielä erillisprojektina tarkastelemaan Eksoten alueen terveysasemien vuodeosastoja ja vanhainkoteja. Tässä arvioinnissa tarkastellaan vanhusasumiskohteiden ominaisuuksia ja soveltuvuutta pitkäaikaiseen asumistarkoitukseen. Arviointikriteereinä ovat tilojen suunnittelu, ulkoalueiden käyttö ja soveltuvuus sekä asumisympäristö. Myös yksikön sijainti taajamassa on tarkastelun kohteena. Arvioinnissa käsitellään myös arkkitehtisuunnittelua ja toiminnallista suunnittelua sekä tarkastellaan laitosten ja yksiköiden sijoittumista yhteisössä ja lisäksi vielä maisemallisia näkökohtia. Tässä arvioinnissa pyritään tarkastelemaan yksiköitä asukkaan näkökulmasta ja asumisympäristönä. Henkilökunnan työskentelytilat eivät ole ratkaisevassa asemassa asumisviihtyvyyden kannalta. Tutustumiskäynnit tehtiin kesäkuussa 2011 neljän päivän aikana. Oppaina oli Eksoten henkilökuntaa sekä paikallisia työntekijöitä. Kohteita oli 14 yksikköä Lappeenrannan ulkopuolella sosiaali- ja terveyspiirin alueella. Taajamat olivat: Luumäki, Taipalsaari, Savitaipale, Lemi, Ruokolahti, Rautjärvi, Simpele, Parikkala, Saari ja Uukuniemi. Kunnat ovat lähes samankokoisia väestöllään, 3000-6000 asukkaan välillä. Lappeenrannan asukasluku on noin 71 000. Lähes kaikki sijaitsevat Suur-Saimaan alueella, joka on Suomen suurin järvi ja neljänneksi suurin makeavetinen luonnonjärvi Euroopassa. Edellisten lisäksi on mukaan tähän inventointiin otettu myös Lappeenrannan kaupungin vanhustenpalveluyksiköt Ortamonpuisto, Sammonkoti ja Lehmuskoti sekä Joutsenon terveysasema, joissa vierailtiin kahden päivän aikana heinäkuun alussa 2011. Kaikkiaan inventoituja kohteita tässä arvioinnissa on siis 18 kappaletta. Työn vastuullinen tutkija oli arkkitehti Leena Aalto yhdessä tutkijoiden dos. (emr) Reijo Kekäläisen ja prof. Erkki Vauramon kanssa. Työ valmistui syyskuussa 2011. Espoossa 15.09.2011 Leena Aalto Reijo Kekäläinen Erkki Vauramo __________________________________________________________________________________ 3 1 Taustaa Nykytilanne ja uusi vanhustenhuoltolaki Vanhustenhuolto tulee uusiutumaan. Vuonna 2009 oli vuoden lopussa terveyskeskusten vuodeosastolla 17940, vanhainkodeissa 17118, tehosteluissa palveluasunnoissa 25684 ja tavallisissa palveluasunnoissa 9502 vanhusta; yhteensä heitä oli laitoksissa 70244 henkilöä. Lisäksi erikoissairaanhoidossa on 15000 sairaansijaa. Kaikkiaan suomalaisilla on 85000 erilaista paikkaa. Suomalaisia kuolee vuosittain noin 50 000, heistä noin 10 000 keski-ikäisinä erilaisiin sairauksiin tai onnettomuuksiin ja noin 40 000 vanhuuteen. Jos ajattelemme, että nämä 40 000 käyttävät noin 80 000 laitospaikkaa, merkitsee tämä keskimääräistä suomalaista kohti ennen kuolemaa noin kahden vuoden asumista palvelujärjestelmässä. Tämä on erittäin epäinhimillinen tilanne. Terveyskeskusten vuodeosastoilla tapahtuvasta lihaskadosta kertoi Duodecim tiedotteessaan seuraavasti: Duodecim 03.05.20071 • Liikkumattomuus on haitallista etenkin lihaksille, se kävi ilmi tutkimuksessa, jossa terveitä vapaaehtoisia (keskimäärin 67-vuotiaita, puolet naisia) makuutettiin 10 päivän ajan • Koehenkilöt olivat koko ajan vuoteessa wc-käyntejä lukuun ottamatta ja nauttivat suositusten mukaista ruokavaliota • Tutkimuksessa mitattiin lihaksen aineenvaihdunnan muutoksia, lihasmassaa ja –voimaa • Vuodelevon aikana kaikki lihaksiin liittyvät mittarit kääntyivät huonoon suuntaan: - Lihaksen proteiinisynteesi, lihasmassa ja lihasvoima vähenivät, lihaskato oli selvintä alaraajojen osalta • Sukupuolten välillä ei havaittu eroa. • Vertailu nuorempiin henkilöihin viittasi siihen, että iäkkäiden koehenkilöiden lihasmassa kärsi 10 päivän vuodelevosta yhtä paljon kuin nuorempien 4 viikon aikana. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2010:28, HOITOA JA HUOLENPITOA YMPÄRI VUOROKAUDEN , ikähoiva -työryhmän muistio kertoo sivulla 24 seuraavaa: ”Ikäihmisten palveluja koskevan laatusuosituksen mukaan sellainen pitkäaikainen laitoshoito terveyskeskuksen sairaalassa, joka ei ole lääketieteellisesti perusteltua, korvataan muilla vaihtoehdoilla, jolloin terveyskeskussairaalat voivat keskittyä akuuttihoitoon ja kuntoutukseen. Työryhmän työn taustaksi tehdyssä tutkimuksessa2 selvitettiin terveyskeskusten vuodeosastojen asiakasrakennetta pitkäaikaishoidossa olevien osalta. Tutkimusaineisto koottiin vuoden 2008 RAI tietokannasta (n = 3 508). Tulosten mukaan asiakkaista 56 prosentilla toimintakyky ja avun tarve oli samantasoinen kuin vanhainkodeissa ja tehostetun palveluasumisen yksiköissä olevien asiakkaiden. Tämän perusteella arvioitiin, että vain 44 prosenttia asiakaskunnasta (= 1 % / 75 vuotta täyttäneistä) __________________________________________________________________________________ 1 JAMA (2007) Journal of American Medical Association, 297:1772-4. (www.jama.com) 2 Finne-Soveri H. ym. (2010). Millaiset iäkkäät potilaat voisivat asua vanhainkodissa tai palvelutaloissa terveyskeskuksen vuodeosaston sijasta? Julkaistavaksi toimitettu käsikirjoitus. 4 tarvitsee sellaista sairaanhoidollista välineistöä ja erityisosaamista, että heidän hoitonsa vaatisi hoitoa juuri terveyskeskuksen vuodeosastolla. Työryhmän ehdotuksen mukaan tehostettu palveluasuminen, ml. ryhmäkodit, ja vanhainkotiasuminen muodostavat vuoden 2015 jälkeen integroidun kokonaisuuden, jonka kattavuustavoite on 9 prosenttia / 75 vuotta täyttäneistä (vrt. laatusuositus) vuonna 2015. Tarpeen perusteluna on tieto asiakkaiden, erityisesti muistisairauksia sairastavien asiakkaiden, hoidon ja huolenpidon tarpeesta.” Eksoten väestöennuste 2009 iän ja sukupuolen mukaan alueittain on esitetty taulukossa 1. Taulukko 1: Etelä-Karjalan sairaanhoitopiirin väestöennuste 2010 2015 2020 2025 2030 2035 2040 Ikäluokat yhteensä 127278 126581 126133 125852 125484 124924 124152 - 14 18390 17978 17937 17750 17409 16985 16705 15 - 64 82108 77228 73391 70764 68900 68020 68027 65 - 74 14074 17256 18902 17664 16850 15918 14526 75 - 12706 14119 15903 19674 22325 24001 24894 1%/75 + 127 141 159 197 223 240 249 3%/75+ 381 424 477 590 670 720 747 9%/75+ 1144 1271 1431 1771 2009 2160 2240 Työryhmänkannanoton ja väestöennusteen mukaan pitäisi nykyisen 3 % tavoitetason mukaan olla vuodeosasto- ja vanhainkotipaikkoja yhteensä 381 ja niitä on taulukko 2 mukaan 1003 eli 620 liikaa. Vastaavasti pitäisi lähiaikoina lähestyä uusia rajoja, 1% raskasta hoitoa ja 9 % yli 75 -vuotiaiden määrästä palveluasumista. Tämä merkitsee yhteensä 1270 paikkaa. Ylimäärää on noin 664 paikkaa. Eli pääosa ylitarjonnasta tulee terveyskeskussairaaloista ja vanhainkodeista, kuten taulukosta 2 ilmenee. Taulukko 2. Yhteenveto potilaslaskennan tuloksista 31.12.2009 Etelä-Karjalan shp. Kesto alusta vrk 0 1- 9 1 10-29 2 30-59 3 60-90 4 91-179 5 180-364 6 365-729 7 730-1094 8 1095-3599 9 3600-9999 Yhteensä Palveluiden piirissä olevien henkilöiden lukumäärä 31.12.2009 Tehost. Tk-vuodeos. Vanhainkoti palv. as. Palveluas. Yhteensä % 75 19 21 8 123 6,4 70 16 26 8 120 6,2 45 11 34 12 102 5,3 21 11 27 10 69 3,6 75 33 93 22 223 11,5 81 53 136 36 306 15,8 92 75 147 40 354 18,3 50 52 79 48 229 11,8 126 86 105 58 375 19,4 9 .. 14 7 33 1,7 682 249 1934 100,0 644 359 __________________________________________________________________________________ 5 Vanhuslaitosten tilanormit ovat standardisoituja. Englannissa on minimitilavaatimus laitoksissa noin 45 m2 vanhusta kohti. Uusimmissa Hollannin laitoksissa yhteistilat mukaan lukien vastaava luku on 60 – 70 m2. Ruotsissa on määritelty, että tilaa pitää olla ilman käytäviä 35 m2. Terveyskeskussairaaloissa on RT-kortin mukaan tilaa noin 25 – 28 m2 yhtä laitoksessa asuvaa kohti. Pääkaupunkiseudun vanhoissa laitoksissa on hyväksytty vieläkin alhaisempia lukuja,; Helsingin oman terveyskeskuksen alaraja on vain 16 – 20 m2 sairaansijaa kohti. On täysin selvää, että näissä laitoksissa ei vanhusta voida kuntouttaa. Vertailun vuoksi todettakoon, että uusissa vankiloissa tilaa on noin 65 – 70 m2 vankia kohti, tavallinen yksiö on 25 – 36 m2 ilman käytäviä ja hotellihuone usein 18 – 22 m2. Kun tilakustannus on noin 5 – 7 % kokonaiskustannuksista, voidaan sitä nostaa, jos se mahdollistaa vanhuksen paranemisen. Väljemmät tilat mahdollistavat vanhuksen itsehoidon ja vähentävät puolestaan henkilökunnan tarvetta jopa 30 %, jolloin kunnallinen tila on sekä taloudellinen että inhimillinen ratkaisu. __________________________________________________________________________________ 6 2 Inventoinnin tavoite Tämän inventoinnin tavoitteena oli löytää yksittäisestä kohteesta parantamismahdollisuuksia ja toisaalta osoittaa yleisesti alueita, missä asenteet ja käytännöt vaativat kohentamista. Tarkastelu tehtiin asukkaan näkökulmasta. Kohteita arvioitiin siltä pohjalta, miten ne soveltuvat pitkäaikaiseen vuosia kestävään asumiseen. Vaatimukset ja arvioinnit pyrittiin soveltamaan nykytilanteeseen, jolloin asukkaiden keski-ikä laitoksessa voi olla 80-84 v. Uuden lainsäädännön kautta laitosten määrää tullaan vähentämään. Tämä asettaa suunnittelulle uusia haasteita ja tarpeita kehittää käsityksiä vanhusasumisesta. Suuri ongelma on myös korjata terveyskeskukset toimiviksi vanhusten asumisyksiköiksi niin, että saadaan niihin tyydyttävät asuin- ja ulkoilutilat. Päätöksiin vaikuttaa luonnollisesti myös se, kenen etua suunnitelmien toteutuksessa ajetaan: asukkaiden vai kunnan. Kustannuksia joudutaan joka tapauksessa punnitsemaan tarkkaan. Erityistä huomiota kiinnitettiin asuntoyksikön suunnitteluun, oliko se mielenkiintoinen ja monimuotoinen voi oliko suunnittelun pohjana käytetty sairaalan vuodeosastomallia. Yksittäisen asuinhuoneen kalustamismahdollisuus oli myös tärkeä tarkkailun kohde ja millaiset liikkumisreitit olivat wc-tiloihin, ruokailuun ja muihin yhteistiloihin. 2.1 Inventointikohteet, yleistä Kuva 1. Eksote-alue Kaakkois-Suomessa3 Aalto-yliopiston SOTERA -instituutin inventaario kohdistui taulukon 3 mukaisesti seuraaviin laitoksiin. Laitokset ja alueet edustavat yhteensä 1224 paikkaa, eli noin 63% alueen vanhushuollon paikoista. Merkittävimmät ulkopuolelle jääneet ovat Imatran laitokset, Armila ja muutamat muut Lappeenrannassa olevat palvelu- tai asumisjärjestelmät. __________________________________________________________________________________ 3 http://www.eksote.fi/ 7 Talukko 3. Inventoinnin kohteena olevat rakennukset KOHDE henkilök. määrä asukkaiden keski-ikä hoitajien keski-ikä keskim. asumisaika 32 21 84 85 46 2v 2,9v 128 75 43 80 55 42 2-4v 2-15v 10 19 13,5 80 80 85 40 40 42 20 16 8 12 6 6 2 4 44 32 82 43 38 132 22 82 40 2,8v 40 32 10 12 18 20 32 22 3 6 6 82 78 82 80 83 50 48 48 41 49 3v 2kk 2v 4kk 27 10,5 76,9 79 50 49 18 18 3 85 86 85 47 50 2 vko 4v 3v 10 6 5 8 85 84 85 80 43 51 50 50 1,5v 2,5v 2,5v 3,5v 26 81 53 8 kk 44 45 48 90 84 86 45 49 46 asukas-määrä 82 Luumäki Luumäki terveysasema Luumäki vanhainkoti Taipalsaari Taipalsaaren sairaala, yht. vanhuspalv. vammaispalvelut rivitalot (keh.vamm+päihdek.) teh. palveluasuminen terveysaseman vuodeos. vanhainkoti Savitaipale terveysaseman vuodeos. Koivukoti Valkama Valkama palveluasuntoja Peiponpesä Peiponpesä palv. asuntoja Kaijankoti Kaijankoti, lomapaikkoja Kaijankoti, tehost. palv.as. Suvanto asuntoja Lemin Palolakoti Ruokolahti terveysaseman vuodeos. pk/laitoshoito Toimila Ruokorinne Iltatähti Säästötie Rautjärvi terveysaseman vuodeos. Harjulakoti Vuokra-asunnot Ryhmäasunnot Asemanseutu Silamuskoti Änkilä Parikkala Parikkala sairaala Parikkala Käskynkkä Rauhala-koti 41 41 212 163 107 30 11 15 30 19 2-4v 2 vrk-10v 0,5 -11v 160 4v 4kk 2v 11kk 155 40 27 38 10 25 15 3v 5kk 10 79 36 35 8 Saari 37 Saaren palvelutalo, Kotirinne Vuokkola Rinnetupa Uukuniemi palvelutalo Lappeenranta Joutsenon terv.as. vuodeos. Joutsenon palvelukeskus Sammonkoti Lehmuskoti Ortamonpuisto YHTEENSÄ 15 9 13 14 315 41 64 60 67 83 1224 __________________________________________________________________________________ 8 2.2 Arvioidut laitokset ja havainnot 2.2.1 Luumäen terveysaseman vuodeosasto Perustiedot Rakennusvuosi Arkkitehti Rakennuksen pinta-ala Pohjaratkaisu Ulkoarkkitehtuuri Omistaja 1983 Arkkitehtitoimisto V. A. Klami 1949 kem2 Kaksikäytäväratkaisu, jossa keskellä valopiha Punatiilirakennus, ruskeat puuosat Luumäen kunta Asukasluku Henkilökuntaa Asukkaiden keski-ikä Keskimääräinen asumisaika Työntekijöiden keski-ikä 40+1 24 hoitohenkilökuntaa, 2 varahenkilöä, 6 laitosapulaista 84 vuotta 2 vuotta 46 v Tontti sijaitsee ahtaasti teiden risteyksessä pysäköintitilojen ympäröimänä jonkinlaisen keskustaalueen tuntumassa. Pääsisäänkäyntiä on vaikea löytää. Kuva 2. Asemapiirros, Luumäen terveysasema Rakennus on tyypillinen 70-luvun terveyskeskusrakennus, jossa on poliklinikkasiipi ja vuodeosasto. Sisäänkäyntejä on useita ja rakennus on jotenkin jäsentymätön Poliklinikkasiipeä on laajennettu ja muutoksia ollaan edelleen suunnittelemassa. Tavoitteena on sovittaa vastaanotto nykyiseen lääkärihoitaja työmalliin. __________________________________________________________________________________ 9 Osastolla on kaiken kaikkiaan lattiapinta-alaa noin 25 m2 sairaansijaan kohti. Tästä on seurauksena, että potilashuoneet ovat äärimmäisen ahtaat. Niihin mahtuu sängyn lisäksi jonkinlainen yöpöytä, mutta missään potilashuoneessa ei ole kunnollista istumapaikkaa tai nojatuolia. Henkilökunnan kannalta rakennus on toiminnallisesti hyvä. Tilanpuute kuitenkin vaivaa lähes joka puolella. Tilat puuttuvat pyörätuoleilta, rollaattoreilta, sängyiltä ja muulta suurelta tavaralta. On erittäin aiheellista kysyä, merkitseekö ahtaus tässä tapauksessa sitä, että keskussairaalassa aloitettu kuntoutuminen menetetään, koska yksikkö edellyttää siellä olevan potilaan olevan ensisijaisesti sängyssä. Osastoilla ei ole kuntouttavaa toimintaa potilaille. Kuntouttavaksi hoitotyöksi kutsutaan sitä, kun potilaat pyrkivät hoitomaan päivärutiinit itse. Neljä potilasta 41:stä syö huoneensa ulkopuolella yhteistilassa. Muille ruoka tarjotaan vuoteeseen. Kuva 3. Ahdas pesutila Kuva 4. Käynti sisäpihalle on hankalaa. Sairaalamaisen osaston katkaisee avara päivähuone/ruokailutila, mikä antaa valoa käyttävälle. Julkisivujen ikkunarivi on koottu samankokoisista ikkunoista ollenkaan huomioimatta, mitä huonetiloja on takana. Johtuen jäykästä julkisivuratkaisusta luonnonvalon käyttö sisätiloissa on jäänyt vajavaiseksi ja tunnelma sisällä on hämärä ja jopa pimeä. Pihalle on mahdotonta päästä esteettömästi pyörätuolilla tai rollaattorilla johtuen pintamateriaalien ja luiskien huonosta kunnosta tai sijoittelusta. Piha-alueet pitäisi kunnostaa asukkaiden käyttöön ja tätä kautta aktivoida asukkaita. Sisäänpääsyä tulisi helpottaa, uusia pinnoitteita lisätä liikkumista helpottamaan, samoin istuskeluryhmiä ja katettuja alueita tulisi lisätä. __________________________________________________________________________________ 10 2.2.2 Luumäen kunnan vanhainkoti ja yksityisen Luumäen sotiemme vetaraanit ry:n ylläpitämä palvelutalo. Perustiedot Rakennusvuosi Arkkitehti Rakennuksen pinta-ala Pohjaratkaisu Ulkoarkkitehtuuri Omistaja 1978/1998 Saneeraus: Arkkitehtitoimisto Voutilainen Oy 1732 kem2 Keskikäytäväratkaisu Punatiilirakennus, valkoiset puuosat Luumäen kunta Asukasluku Henkilökuntaa Asukkaiden keski-ikä Keskimääräinen asumisaika Työntekijöiden keski-ikä 40+1 17 hoitohenkilökunta, 2 varahenkilöä, 2 laitoshuoltajaa 85 vuotta 2,9 vuotta Edellä mainittujen organisaatioiden yhteinen palvelukeskus sijaitsee Kouvola – Lappeenranta tien pohjoispuolella välittömästi Luumäen vanhan linnoituksen pohjoispuolella. Palvelukeskus rajoittuu kauniiseen mäntymetsikköön, joka on suojelualuetta. Rakennuskompleksi on valmistunut 90-luvun lopussa. Kokonaisuutena yksikkö on erittäin onnistunut. Etenkin yksikön aula- ja yhteistilat muodostavat sekä ajateltuun tarkoitukseen sopivan että esteettisesti harmonisen alueen. Osa pihasta on aidattu, niin että sinne muodostuu vanhuksille suojaisa sisäpiha. Piha-alue kuitenkin vaatisi uusia pinnoitteita, kalustoryhmiä, osin katettua aluetta ja sisäänpääsyn helpottamista. Kuva 5. Asemapiirros, Luumäen palvelukeskus __________________________________________________________________________________ 11 Palvlukeskuksessa on 41 paikkaa, joista nyt on 13 dementikkoa ja 28 muuta. Henkilökuntaa on 17, yövalvonnassa 2 henkeä. Keskuksessa on vähän harrastetoimintaa tai kuntoutusta. Tätä perustellaan sillä, ettei asukkaiden keskittymiskyky tahdo riittää tämän tyyppiseen toimintaan. Keskimääräinen asumisaika palvelukeskuksessa on 2,9 vuotta (pisimpään 7-8 v). Kaikki asukkaat ovat ”huonokuntoisia”. Osastoilla on käytössä ns. kuntouttava hoitokäytäntö. Osastot (esim. Taimin tupa) ovat viihtyisiä, hyvät lattiat, valoisaa ja väritykseltään miellyttävää. Vaihtuvat taidenäyttelyt elävöittävät käytäviä ja auloja. Osaston perusratkaisu on kuitenkin vanhahtava ja laitosmainen, siinä ei näy soluajattelua tai huoneiden vapaata sijoittelua. On sääli, että uima-allasosasto on jäänyt käyttämättömäksi. Kuva 6. Vanhainkodin yhteistila Kuva 7. Taidetta Harrastetoiminnan tilat ovat kiitettävän kokoiset ja varustettu hyvin. Ohjattu toiminta on tämän tyyppisissä palvelukeskuksia erittäin tärkeää. Tiloja voisi suunnitella myös ulkopuolisten käyttöön. Kuva 8. Vanhainkodin pihamaa kaipaa korjausta Kuva 9. Esteellinen käynti pihalle __________________________________________________________________________________ 12 Huoneet eivät ole kovin väljiä, mutta useimpiin huoneisiin on saatu viihtyisä koti-ilmapiiri. Samassa pihapiirissä on lisäksi 10-paikkainen senioritalo, jossa on tuettua asumista. Mikäli paikkamäärää Luumäen terveysaseman vuodeosastolla joudutaan supistamaan, mahtuu tontille vielä lisärakennus, jonne voidaan ottaa terveysaseman siellä nykyisin olevat parempikuntoiset vanhukset. Kokonaisuutena vaikutelma palvelukeskuksesta on miellyttävä mittakaavaltaan ja materiaaleiltaan. Piha-alueista, sisääntulosta ja osaston perusratkaisusta jää kuitenkin viimeistelemätön tuntu. __________________________________________________________________________________ 13 2.2.3 Taipalsaaren sairaala Perustiedot Rakennusvuosi Arkkitehti Rakennuksen pinta-ala Pohjaratkaisu Ulkoarkkitehtuuri Omistaja 1969 Asukasluku Henkilökuntaa Asukkaiden keski-ikä Keskimääräinen asumisaika Työntekijöiden keski-ikä 163 vanh. palv. 75, sos.palv. 43, yksityinen 10 vanhuspalv. 80v, sos.palv. 55v (13-80v), yksityinen 80v vanhuspalv. 2-4 vuotta, sos.palv. 2-15 v 42 v H-mallin vuodeosasto Punatiilirakennus, valkoiset puuosat Lappeenrannan kaupunki Kuva 10. Asemapiirros, Taipalsaaren sairaala Rakennus on vanha B- mielisairaala. Suunnittelussa käytetty H-muotoinen massoittelu on alkeellinen. Se korostaa rakennuksen laitosmaisuutta. Laitoksessa on: 3 pitkäaikaisosastoa, 30 asukasta/osasto 1 dementiaosasto, 18 asukasta + 3 ylipaikalla 1 yksityinen palvelukoti ”Kultaharju”, 15 asukasta Lisäksi laitoksessa on yksi sosiaalipalveluiden palveluyksikkö kehitysvammaisille, missä asukkaat asuvat vuokrasuhteessa. __________________________________________________________________________________ 14 Pihapiirissä on rivitaloasuntoja kehitysvammaisille sekä päihdehuollon tukiasuntoja. Kerrostalossa samassa pihapiirissä on kaksi yksityistä mielenterveyskuntoutujien palvelukotia. Taipalsaaren sairaala toimii Lappeenrannan kaupungin kiinteistössä vaikka sijaitseekin Taipalsaaren kunnan alueella. Virallinen paikkaluku on vanhusten palveluissa 107, mutta kaikkinensa kiinteistössä on paikkoja 163 (vanhusten palvelut 107, vammaispalvelut 30, rivitalot 11 ja tehostettu palveluasuminen15). Sairaalarakennuksen osastot ovat tavallisia terveysaseman vuodeosastoja. Kuntoutusta ei sanottavasti ole, mutta kanslia, toimisto ja muut työskentelytilat ovat hyvät. Kolmestakymmenestä asukkaasta 2-4 syö ruokailutilassa. Dementiaosastolla on yhteensä 21 paikkaa: 2 kpl yhden hengen huoneita ja loput 2-3 hengen huoneita. Osasto on jaettu kahtia, jotta potilaiden välisiä aggressioita ja yhteensopimattomuuksia voidaan hallita paremmin. Osassa huoneita on oma wc-tila, joissakin kahden huoneen yhteinen. Osastolla on ahtautta. Käytäviltä puuttuu käsijohteita ja pyörätuolilla liikkuminen on vaikeaa, koska lattiamateriaali on hankala. Yhteistilat ovat väljiä ja potilaat käyttävät niitä. Asukkaiden huoneissa on omia kalusteita ja valokuvia ja ne on pyritty tekemään omaleimaisiksi siinä määrin, kuin se sairaalan potilashuoneessa on mahdollista. Asukkaat liikkuvat vapaasti ja tunnelma on positiivinen. Kehitysvammaosasto on parempi kuin muut osastot. Kalusteet ovat yksilöllisiä ja omia tavaroita on enemmän. Osasto on asukkaalle pysyvä asuinpaikka. Väljyyttä on riittävästi eikä ahtauden tuomaa ahdistuneisuutta tunnu olevan. Osaston sisustukseen, väritykseen ja kalustukseen voisi kiinnittää huomiota niin, että siitä tulisi viihtyisämpi. Kuva 11. Huoneet ovat oman näköiset (kv.os.) Kuva 12. Dementiaosaston yhteistila Tehostetun palveluasumisen osasto ”Kultaharju” sisältää 15 asuinpaikkaa. Yksityinen palveluyrittäjä on vuokrannut tilat Lappeenrannan yritystila Oy:ltä. Osastolla on yhden hengen huoneet, joissa on omat wc:t. Asukashuoneet on pääsääntöisesti kalustettu heidän omilla tavaroillaan. Asukkaista __________________________________________________________________________________ 15 suurin osa on dementikkoja, mikä ei näy osastolla verrattuna rakennuksen toiseen dementiaosastoon. Henkilöiden välisiä aggressio-ongelmia ei esiinny. Sisustus on yksilöllinen ja väritys miellyttävä. Lattioilla on mattoja, mikä ei erityisemmin näytä vaikeuttavan elämistä. Yleiset tilat, kuten käytävät, on pyritty myös kalustamaan pehmeästi käyttämällä runsaasti tauluja ja lattiamattoja. Lähes kaikki asukkaat syövät yhteistiloissa ja erilaista toimintaa ja puuhastelua näyttää olevan siellä täällä. Kuva 13. Kattaus Kuva 14. Kauniit huonekalut. Työryhmän mielestä on selvää, että Taipalsaaren sairaalakiinteistö joudutaan lähivuosina peruskorjaamaan. Peruskorjauksen on oltava riittävän radikaali, että saadaan lopputuloksena asuintilat, jotka täyttävät nykyiset vaatimukset (esim. ikäihmisten laatuvaatimukset). Kokonaisuutena rakennuksessa on mahdollista toteuttaa sitä toimintaa, mikä siellä nyt on. Se vaatii kuitenkin uutta suunnittelua ja asenteiden muutosta asumisen viihtyisyyden suuntaan. Tila–ahtaus aivan ilmeisesti lisää aggressioita. Tarvitaan paikka, jonne voi vetäytyä syrjään rauhoittumaan. Osastokoko voisi olla noin 16 asukasta jonkinlaisella soluperiaatteella toteutettuna. Huonekohtaiset wc-tilat ovat ehdottomasti tarpeen. Rakennuksen ympäristöä ei nykyisin ole hyödynnetty riittävästi. Palvelurakennuksen onnistuneen käytön edellytyksenä on, että asukkaat voivat vaaratta ja turvallisesti mennä ulkoilmaan. Tämä edellyttää sisäpihoja, katoksia ja huomattavasti suurempaa liikkumisvapautta, mitä tällä hetkellä rakennuksessa on. Kattamalla välisiipiä ja aitaamalla tonttia tämä on teknisesti mahdollista. Sisääntuloalue sekä ulkoa että sisältä tulisi jäsentää uudelleen miellyttäväksi ja mielenkiintoiseksi. Myös pihat tulisi ottaa paremmin käyttöön ja henkilökuntaa tulee motivoida aktiiviseen ylläpitävään kuntouttavaan toimintaan. Piha-alueet antavat mahdollisuuksia käytön lisäämiseen. Ongelma on tällä hetkellä korkeusero 1- kerroksesta pihoille. __________________________________________________________________________________ 16 Kuva 15. Sisääntulopiha on paikoitusaluetta. Kuva 16. Terassilta ei pääse pihalle. Peruskorjauksen yhteydessä on harkittava myös lisärakentamista ja osastojen väljentämistä. Poiketen esimerkiksi Valkealan B-sairaalan ratkaisusta Taipalsaaresta puuttuvat sisääntulotilat sekä niiden ympäristössä olevat palvelufunktiot. Keräämällä toimisto-, vastaanotto- ja ruokalatilat yhdeksi kokonaisuudeksi ja rakentamalla näille omat tilat pystytään väljentämään rakennusta siten, että toiminnallisuus paranee. Myös muita vaihtoehtoja on harkittava. Rakennus saattaisi sopia esimerkiksi hotellikäyttöön kohtuullisesti korjattuna. Sen sijainti on mahdollinen edellyttäen, että läheiselle rannalle saadaan yhteys. __________________________________________________________________________________ 17 2.2.4 Savitaipaleen terveysaseman vuodeosasto Perustiedot Rakennusvuosi Arkkitehti Rakennuksen pinta-ala Pohjaratkaisu Ulkoarkkitehtuuri Omistaja 1978 Arkkitehtitoimisto Veikko Voutilainen Rak.ala 3257m2 + 238m2 (keittiön laajennus) Terveysaseman vuodeosasto, kaksikäytäväratkaisu Punatiilirakennus, valkoiset puuosat Savitaipaleen kunta Asukasluku Henkilökuntaa Asukkaiden keski-ikä Keskimääräinen asumisaika Työntekijöiden keski-ikä 42 30 (+2 varahenkilöä) 82 v 43 v Terveysaseman vuodeosasto on 42-paikkainen normaali sairaalaosasto. Mielenkiintoista, että vuodeosastomalli suunnittelussa aikanaan otettiin keskussairaaloista, minkä johdosta ne nykykäytössään vanhusten sijoituspaikkoina laitostavat asukkaat nopeasti, noin kymmenessä päivässä. Kuva 17. Asemapiirros, Savitaipaleen terveysasema. Asukkaiden keski-ikä on 82 vuotta. Vanhimmat asukkaat ovat olleet osastolla 2-7 vuotta. Kun vanhainkoti lakkautettiin, osa asukkaista siirrettiin tänne ja osa palvelukoti ”Suvantoon”. __________________________________________________________________________________ 18 Rakennus on yksikerroksinen vaatimattomasti suunniteltu betonielementtimassa, joka sijaitsee lähellä Kuolimo -järveä. Vierailijaa odottaa autoja sikin sokin oleva hiekkakenttä, koska pihatyöt ovat kesken. Sisääntulot ovat huonosti sijoitettuja. Suunnittelussa ei ole erityisemmin huomioitu rakennuspaikkaa, maastoa tai näköaloja, koska vettä ei näy muualta kuin osaston yhteisparvekkeelta. Kuva 18. Sisäänkäynnin edustaa. Kuva 19. Potentiaalinen näkymä järvelle. Sisältä rakennus toimii hyvin terveysasemana, mutta vuodeosastoa tulisi väljentää ja akuuttiosa, ehkä noin 8 paikkaa (hoitoaika 14 vrk) voisi olla jopa erillään muusta osastosta. Pintoja tulisi kuitenkin ehostaa ja potilashuoneiden ikkunoiden alareunaa tulee laskea, jotta mahdollistetaan näkymä pihalle. Yhteistiloja pitäisi avata suoraan ulkoalueen viereen ja niistä pitäisi olla pääsy pihalle. Kuva 20. Sisätilat kaipaavat kohennusta. Kuva 21. Ikkunoiden alareuna on liian korkealla. Ensimmäisiä parannuskeinoja rakennuksen suhteen olisi ulkoalueiden jäsentely, suunnittelu ja kunnostus. Ulkopintojen väritys, uudet materiaalit, sisääntulon katokset ja istutukset voisivat parantaa nykyistä tilannetta. __________________________________________________________________________________ 19 Savitaipaleella on terveysaseman vuodeosaston lisäksi muitakin asumisyksiköitä. Koivukoti: kehitysvammayksikkö 12 + 8 paikkaa Valkama: tuettua palveluasumista 16 asuntoa Palveluasuntoja Peiponpesä: tuettua palveluasumista Palveluasuntoja Kaijankoti 8 asuntoa 12 asuntoa rivitalossa 8 asuntoa 6 tuettua palveluasuntoa 2 lomapaikkaa (omaishoitaja) Koti + 4 tehostettua psykiatrista hoitokotipaikkaa Savitaipaleella on riittävästi vanhus- ym. tuettua asuntoa ja paikkoja. Haja-asutusalueella kotipalvelut ovat kalliita ja aikaa vieviä. Palveluasuntoja on rakennettu keskustaan korvaamaan omaa kotia. Järjestelmää voisi kehittää vielä niin, että terveysaseman vuodeosasto voitaisiin tyhjentää pitkäaikaisasukkaista. __________________________________________________________________________________ 20 2.2.5 Toimintakeskus Suvanto, yksityinen palvelutalo, Savitaipale Keskustassa sijaitseva yksityinen palvelutalo ”Suvanto” sisältää 19 + 25 asuntoa. Laitoksen omistaa Savitaipaleen vanhaintuki ry. Kuva 22. Sisäänkäynti on oikein sijoitettu. Kuva 23. Huolellista ulkotilojen suunnittelua. Rakennus on peruskorjattu valtion vanhasta virastotalosta erittäin onnistuneesti. Sisääntulo on hyvin sijoitettu ja jäsennetty kalusteilla sekä istutuksilla. Se on katettu ja kokonaisuus tekee taloon astumisen positiiviseksi tapahtumaksi. Kuva 24. Yhteistila. Kuva 25. Päiväkotilasten töitä. Rakennus on yhteistiloiltaan monikäyttöinen ja palvelee myös muita kuin talon asukkaita. Sijainti on niin hyvä, että siitä on vähitellen tullut kylän olohuone. Siellä kokoontuvat kuorot, rotaryt ja Martat. Kokous- ja ryhmätiloja on riittävästi. __________________________________________________________________________________ 21 2.2.6 Palolakoti, Lemi Perustiedot Rakennusvuosi Arkkitehti Rakennuksen pinta-ala Pohjaratkaisu Ulkoarkkitehtuuri Omistaja 1977/2010 1428m2 bruttoala Keskikäytäväratkaisu Punatiilirakennus, tummat puuosat Lemin kunta Asukasluku Henkilökuntaa Asukkaiden keski-ikä Keskimääräinen asumisaika Työntekijöiden keski-ikä 36+2 paikkaa, Vanhustentuen osassa 5 paikkaa 22 (vuodeosasto) 82 v 2.8 v 40 v Lemin Palolakoti (vanhainkoti) sijaitsee kapean ja sokkeloisen tien päässä. Sieltä on lähes kilometri matkaa Lemin keskustaan, mikä on tämän kokoisen kunnan kohdalla saavutettavuuden kannalta pitkä matka. Koska Lemin kaikki palvelut sijaitsevat kunnan keskustassa, voidaan sanoa, että Palolakoti on kaupunkirakennetta ajatellen aivan liian syrjässä. Kuva 26. Asemapiirros, Palolakoti, Lemi __________________________________________________________________________________ 22 Palolakodissa on 36 + 2 paikkaa, henkilökuntaa noin 30. Lääkäri käy pari kertaa viikossa. Kiinteistössä toimii myös kotihoito ja fysioterapia. Asukkaiden keski-ikä on 82 vuotta. Pihapiirin tuntumassa on palvelu/vuokra-asuntoja 14 + 30, rivitaloasuntoja. Lisäksi on Kanervakoti, missä on 7 paikkaa. Asukaskirjo on henkilökunnalle vaativa: dementikkoja, psykiatrisia potilaita ja muuten sairaita asukkaita. Rakennus on matala punatiilinen rakennus, jonka tummat ikkunanpuitteet ja musta konesaumattu peltikatto tekevät yleisilmeestä raskaan. Rakennuksen ilmanvaihtoa on valmistumisen jälkeen lisätty ja parannettu. Se näkyy katolle sijoitettujen epämääräisten iv- konehuoneiden muodossa, mitkä eivät sinne todellakaan sovi. Rakennuksen eteläpäässä on lasten päiväkoti, jonka kanssa on yhteinen piha. Tämä asia on suunniteltu hyvin. Kuva 27. Sisäänkäynti. Kuva 28. Ikkunasta näkyy päiväkodin piha. Pääsisäänkäynti on suojassa katoksen alla ja opastettu selkeästi näkyvällä kyltillä. Esteettömyyteen on sisäänkäynneissä kiinnitetty kiitettävästi huomiota. Perusratkaisu on kovin avoin pihatiloiltaan, suojaiset nurkkaukset puuttuvat. Pihatiet on asfaltoitu, mutta piha on virikkeetön ja ankeahko, lähinnä autoja varten. Osaston 70-luvun perusratkaisu on vanhahtava, laitosmainen. Rakennuksen sisääntulo ja yhteistilat ovat viihtyisiä, valoisia ja väljiä. Sääli, ettei tätä suunnitteluperiaatetta ole viety asunto-osastoille saakka vaan osastojen päivähuoneet ovat kovin pienet. Ruokailutilat ja kabinetit ovat tyydyttäviä tai hyviä. Yhteistilassa on kaunis takka, joka tuo tilaan kotoisuutta. Dementiaosaston päivätila on pieni, mutta väritykseltään miellyttävä ja asuinhuoneista on näkymä päiväkodin pihalle. Dementiayksiköstä on käynti aidatulle sisäpihalle, jossa on puutarhakalusteet. Vuodeosasto on ahdas ja ongelmallinen. Käytävillä on sekä varastokärryjä että muuta tavaraa. Potilaan kuljettaminen pyörätuolilla tai kuljettimella on hankalaa. Käytävätilat ovat pimeät ja 70-luvun ruskea väritys lisää ankeutta. __________________________________________________________________________________ 23 Asuinhuoneet ovat poikkeuksellisen ahtaita. Vierailijoiden tapaamista varten asuinhuoneet on aivan liian pieniä. Asukkaat ovat voineet sisustaa asuinhuoneen omilla huonekaluilla, mutta pieneen tilaan ei huonekaluja paljon mahdu. Kuva 29. Ahtaat huoneet. Kuva 30. Kahden hengen huone. Asuntojen wc-tiloissa ei ole suljettavaa ovea vaan wc on avattavissa eteistilasta leveällä haitariovella, koska muuten wc-istuimen vieressä ei ole riittävästi avustajalle tilaa. Kahden hengen huoneissa on kummallakin seinustalla sängyt, joiden välissä on käytävän levyinen tila ja ikkunan edessä kaksi pientä yöpöytää. Wc-tila on yhteinen viereisen kahden hengen huoneen asukkaiden kanssa. Kuva 31. Wc –tila Kuva 32. Ahtaat ja ankeat käytävät. __________________________________________________________________________________ 24 Tässäkin kohteessa asumisaluetta tulisi väljentää ja tehdä 6 – 8 asukkaan soluja. Nykyisillä henkilöresursseilla tilat eivät sellaisenaan pysty vastaamaan kuntouttavan toiminnan vaatimuksiin, vaan tilat tulisi korjata nykyvaatimuksia vastaaviksi. Uutta suunniteltaessa kannattaa miettiä, löytyisikö paikalle Savitaipaleen Suvanto-tyyppistä toimintaa. Jäsentymätön piha-alue tulisi järjestellä, kalustaa ja pinnoittaa uudelleen. Sisäänkäyntien yhteyteen tulisi järjestää turvalliset ulko-oleskelutilat: penkkejä, istutuksia ja varjoisia paikkoja, mistä voi seurata pihan elämää. Jos Lemin vanhainkoti laajennetaan, niin suositeltava sijainti olisi keskusta-alueella, missä sijaitsevat kaupat, pankit, posti, kirjasto ja kahvilat. Keskustan tuntumaan pitäisi sijoittaa myös terveysasema, jolloin se on luontevimmin eri-ikäisten kuntalaisten käytettävissä. Palolakodista on mahdollista kohtuullisin muutoksin ja lisäyksin saada toimiva ja viihtyisä kokonaisuus. Ongelmaksi kuitenkin jää laitoksen syrjäinen sijainti. __________________________________________________________________________________ 25 2.2.7 Taipalsaaren terveysaseman vuodeosasto ja vanhainkoti Perustiedot Rakennusvuosi Arkkitehti Rakennuksen pinta-ala Pohjaratkaisu Ulkoarkkitehtuuri Omistaja 1978/2006 Terveysasema, keskikäytäväratkaisu Punatiilirakennus, valkoiset puuosat Taipalsaaren kunta Asukasluku Henkilökuntaa Asukkaiden keski-ikä Keskimääräinen asumisaika Työntekijöiden keski-ikä vuodeos. 30+ vanhainkoti19 29 80/85 v 0,5-10 v 40 v Taipalsaaren terveysasema on rakennettu 1978 ja laajennettu vuodeosastolla 2006, siis varsin uusi. Rakennus tuo mieleen professori Jouni Koiso-Kanttilan Lappiin suunnittelemien vastaavanlaisten rakennusten luonnetta. Tunnelma ulkopuolelta on vähän sama. Kuva 33. Asemapiiros, terveysasema ja vanhainkoti, Taipalsaari. Vuodeosastolla on 30 paikkaa, joista kuutta (6) käytetään lyhytaikaisina akuuttipaikkoina ja loput 24 ovat pitkäaikaispaikkoja. Vuodeosasto on pimeä ja sairaalamainen osasto, hyvin pelkistetty ja väljä. Se ei ole missään nimessä asuinpaikka eikä pitkäaikaisosasto. __________________________________________________________________________________ 26 Kuvat 34 ja 35. Pelkistetyn steriiliä tilaa. Kuva 35. Terveysasema on vanhassa osassa miellyttävä ja toimiva yksikkö, kunhan sinne löytää sisään. Sisääntuloja on kolme varustettuina yksilöllisillä katoksilla kukin erinomaisuuttaan korostaen. Erityisesti neuvolan sisääntulo on vaikuttava. Kuva 36. Pääsisäänkäyntiä ei erota. Kuva 37. Neuvolan sisäänkäynti. Toisena toiminnallisena osana rakennuksessa on vanhainkoti, joka on yhteydessä muihin osiin terveysaseman vuodeosaston kautta. Sitä on laajennettu useaan eri otteeseen viimeksi vuonna 2006. Vanhainkodissa on 19 paikkaa. Potilaat eivät sanottavasti liiku, yksikään ei nouse itse ylös sängystä ja kävelevät vain hoitajan avustuksella. Keski-ikä on täällä 85 vuotta. Vanhainkodin puolella on enemmän tekstiilejä, tauluja ja verhoja ja sitä kautta myös värejä. Asuntosolut ovat epäonnistuneita. Pääsy piha-alueille ja yhteistilojen käyttömahdollisuudet ovat huonot. __________________________________________________________________________________ 27 Kuva 38. Vanhainkodin tiloja. Kuva 39. Päiväkerholaisten terveiset. Henkilökunnan mielestä kaikki kolme osaa ovat toimimallisesti hyviä. Ainoastaan vanhainkodissa on puutteita. Niistä voidaan heti mainita ilmanvaihto. Ilma sekaantuu ja liikkuu eri toimintaosista toiseen, asuntopuolelta yleisiin tiloihin jne. Tämä tuo mukana epämääräisiä hajuja. Ongelma ei johdu ilman vaihtuvuudesta, vaan suunnittelusta ja siitä miten yli- ja alipaineet eri osien välillä on huomioitu. Vanhainkotiosa onkin vanhin peruskorjaamaton osa, henkilökunta oireilee tiloissa huonon sisäilman johdosta. Rakennuksen periaateratkaisu on hyvä, matalia hyvämittakaavaisia rakennusosia. Niiden sijoittelu vaan ei ole tehty niin, että rakennuksen ympärille olisi muodostunut kiinnostavia piha-alueita ja luonnollisia sisäänkäyntialueita. Lopputulos on liian sattumanvarainen. Yksi perusvirhe on, että vuodeosaston suunnittelussa tavoitteena tuskin on ollut se, että osasto olisi kilpailukykyinen keskussairaalan uusien vuodeosastojen kanssa, mikä nyt on lähes saavutettu. Suurin syy tulla tähän yksikköön (vanhainkoti) laitoshoitoon on nimikkeellä ”ei pärjää enää kotona”. Tulevaisuuden suunnitelmissa olevat palveluasunnot tulisi sijoittaa Taipalsaaren keskustan toimintojen sekaan ja äärelle. Vanhainkotiosan peruskorjauksen tarve voi olla kunnalle mahdollisuuskin, jos kunnan alueella tarvitaan jotain nykytiloista poikkeavia vanhustenpalveluita ja niille tiloja. __________________________________________________________________________________ 28 2.2.8 Ruokolahden terveysaseman vuodeosasto, palvelukeskus ja palveluasunnot Toimila Perustiedot Rakennusvuosi Arkkitehti Rakennuksen pinta-ala Pohjaratkaisu Ulkoarkkitehtuuri Omistaja 1981 Arkkitehti Kaija Ojanen 3606 m2 bruttoala Terveysaseman vuodeosasto, keskikäytäväratkaisu Punatiilirakennus, tummat puuosat Ruokolahden kunta Asukasluku Henkilökuntaa Asukkaiden keski-ikä Keskimääräinen asumisaika Työntekijöiden keski-ikä Vuodeos. 40 , pk/laitoshoito 32, palveluas. (Toimila) 10 vos 32, pk 22, Toimila 3 vos 82v , pk 78v , Toimila 82v vo: 3 v 2kk, pk: 2v 4 kk vo: 50 v pk: 48 v Ruokolahti, vanha ”leijonakunta”, 5700 asukasta, sijaitsee itärajan tuntumassa Imatran pohjoispuolella. Vanhusasuminen ja terveysasema on tehty yhteiseksi palveluyksiköksi keskusta-alueen ulkopuolelle tai oikeastaan sen reunalle. Kuva 40. Asemapiirros. Palvelukeskus ja vasemmalla terveysasema. Ruokolahti Terveysasema ja palvelukeskus muodostuvat yhteisen rakennuksen sisäpihan ympärille. Sisääntulopiha on ahdas sumppu, jonne on johdettu asiakas – vierailu – sekä huoltoliikenne, todennäköisesti myös henkilökuntaliikenne. Sisäänkäyntejä kohti joutuu liikkumaan paikoitettujen autojen lomitse. Palvelukeskus on kiinteästi yhteydessä terveysasemaan. Sisääntulo on tilava ja yhteistilat ovat väljät. Täälläkin luonnonvalon puute häiritsee. Keskus on suunniteltu laitokseksi eikä pitkäaikaista asumista __________________________________________________________________________________ 29 varten. Rakennus on 80- luvun alusta ja laajennettu 90- luvulla. Yhteistilat ovat avaria ja tilavan tuntuisia. Talossa liikuttuessa silmiinpistävää ovat pitkät sairaalamaiset käytävät. Kuva 41. Palvelukeskuksen sisääntulopiha. Kuva 42. Sairaalamainen käytävä. Palvelukeskuksessa on 18-paikkainen dementiaosasto Tyynelä, 8-paikkainen kehitysvammaisten yksikkö Onnela ja 6 muuta laitoshoidon paikkaa. Asumisaika palvelukeskuksessa on keskimäärin 2 v 4 kk. Terveysasema on kaksikerroksinen hyvin toimiva yksikkö; arkkitehtuuri olisi voinut olla kutsuvampi. Terveysaseman vuodeosasto on palvelukeskusrakennuksen puolella. Osastolla on 40 sairaansijaa. Hoitoaika on 3 v 2 kk. Keskusteluissa ylilääkärin kanssa todettiin, että akuuttipaikkojen (ha 14 vrk) tarve on 8 -10 paikkaa. Terveysaseman yläpuolella on 20 asukkaan rivitaloina toteutettu asuntoyksikkö (Säästötie). Se on piha-alueiltaan ja sisääntuloiltaan miellyttävä ja hyvin tehty. Ainoa ongelma on, että vieressä ei ole kauppaa, kahvilaa eikä pubia. Kuva 43. Säästötien piha-aluetta. Kuva 44. Kodin tuntua Säästötien asunnossa. __________________________________________________________________________________ 30 2.2.9 Ruokorinne Perustiedot Rakennusvuosi Arkkitehti Rakennuksen pinta-ala Pohjaratkaisu Ulkoarkkitehtuuri Omistaja 2002 Arkkitehtuuritoimisto Riitta ja Kari Ojala 979 m2 bruttoala Asukasluku Henkilökuntaa Asukkaiden keski-ikä Keskimääräinen asumisaika Työntekijöiden keski-ikä 12, talon alakerrassa lisäksi 5 vuokra-asuntoa 6 80 v 4v 4 kk 41 v Punatiilirakennus, valkoiset puuosat Ruokolahden kunta Kotihoidolla tuettu asumisyksikkö Ruokorinne on tien toisella puolella, 12 asukasta. Rakennuksen keskellä on tilava yhteistila, keittiö ja sisääntuloalue. Molemmissa päädyissä on keskikäytävän varressa asuinhuoneet. Katettu parveke on tilava ja hyvin käytettävissä. Asuntola on hyvä ja sopivan kokoinen. Ihmiset tuntevat toisensa ja se on ”oma paikka” ja koti. Alapuolella on palveluasuntoja rivitaloihin toteutettuna. Kuva 45. Yhteistila, Ruokorinne Kuva 46. Ruokorinteen sisäänkäynti on mäen päällä. Päästäkseen sisälle taloon on kiivettävä muutama kymmenen metriä rinnettä pääovelle, mikä on rollaattorilla liikkuvalle mahdotonta. __________________________________________________________________________________ 31 Kuva 47. Asemapiirros. Ruokorinne keskellä, Iltatähti vasemmalla, sekä muita palveluasuntoja. Ruokolahden taajamassa on lisäksi 84 asuntoa, joita vuokrataan etupäässä vanhuksille. Kaikki ovat yhden kilometrin säteellä. Viiden tuhannen asukkaan kunnassa on paljon vanhusten käyttöön toteutettuja asumismuotoja. Ikärakenne vanhenee, maalta muutto suurempiin asustuskeskuksiin on käynnissä ja nuorten opiskelumahdollisuudet ovat muualla. Kaikki vaikuttaa rakenteen muuttumiseen ja kustannusten kasvuun. Täällä asiat on kuitenkin toteutettu hyvin. Ruokorinteen vieressä on toinen ryhmäkoti Iltatähti. Suunnittelija on sama kuin Ruokorinteellä eli Arkkitehtuuritoimisto Riitta ja Kari Ojala Oy. Rakennus on valmistunut 1996. Asukkaita Iltatähdessä on 17, lisäksi on 1 lyhytaikaispaikka. Asukkaiden keski-ikä on 83 vuotta ja keskimääräinen asumisaika hieman alle 3 vuotta. __________________________________________________________________________________ 32 2.2.10 Rautjärven terveysaseman vuodeosasto- ja muu laitoshoito sekä palveluasunnot Perustiedot Rakennusvuosi Arkkitehti Rakennuksen pinta-ala Pohjaratkaisu Ulkoarkkitehtuuri Omistaja Vuodeos.1971, terveysas. 1981, muu laitoshoito 1981, Harjulakoti 1970. Peruskorjaus 2010-2011. Peruskorjaus Arkkitehtuuritoimisto Eeva Manninen 5584 kem2 Terveysaseman vuodeosasto, keskikäytäväratkaisu Punatiilirakennus, valkoiset puuosat Rautjärven kunta Asukasluku Henkilökuntaa Asukkaiden keski-ikä Keskimääräinen asumisaika Työntekijöiden keski-ikä vuodeos. 40/ Harjulakoti 27 27/ 10,5 vo: 76,9 v Harjulakoti: 79v vo: 3 v 5 kk vo: 50 Harjulakoti:49 v Simpele ja Rautjärvi muodostivat kuntaliitoksen 1973, jonka jälkeen kunnan nimi on ollut Rautjärvi ja pääkeskuksen Simpele. Simpeleen keskustataajama on 3000 asukkaan keskus. Taajaman Joensuun puoleiselle alueelle muodostuu laaja vanhustenhuoltoalue. Alueella on terveysasema ja vanhusten hoiva- ja palveluasuntoja. Yhteensä alueella on noin 180 vanhusta. Kuva 48. Pohjapiirros. Kuva. 49. Hoivaosaston ja sairaalan sisäänkäynti. Terveysasema ja siihen liittyvät palveluasunnot ovat olleet juuri peruskorjauksessa, jossa korjattiin ylä- ja alapohjan kosteusvaurio. Terveysaseman keittiö siirtyi yhteiskoululle ja niihin tiloihin rakennettiin palveluasuntoja; asukaspaikkojen määrä ei kuitenkaan lisääntynyt. Osa sisätiloista on jo valmiina, mutta ulkotyöt ja julkisivutyöt ovat vielä kesken. Peruskorjaus tehtiin siten, että edelleen osa terveysaseman vuodeosastosta toimii pitkäaikaisosastona. Rautjärven terveysaseman muutossuunnitelmat on tehty ennen Eksotea, nyt korjaukset todennäköisesti tehtäisiin toisin. __________________________________________________________________________________ 33 Rakennus on rakennettu 70-luvun alussa. Vuodeosastolla on 40 paikkaa. Palveluasunnoissa on tuettua asumista 27:lle ja yöpartio päivystää. Etäisyys keskustapalveluihin on noin yksi kilometri. Terveysasema ja sen vuodeosasto on miljööltään täydellinen sairaala, värit, detaljit, suunnittelu. Päämassan yhteistilat ovat avaria ja helposti tavoitettavissa. Pitkä käytävänäkymä on sairaalamainen ja häiritsee kokonaisvaikutelmaa. On vaikea kuvitella vuodeosastoa asumiseen. Vuodeosaston 40 paikasta akuuttitarve on 8 ja loput 32 ovat pitkäaikaista asumista keskussairaalatasoisella vuodeosastolla. Kuva 50. Vuodeosaston käytävä. Kuva 51. Ajanmukainen wc-tila. Vuodeosasto ja palveluasunnot on rakennettu kiinni terveysasemaan. Siinä on pitkä päämassa ja lisänä siipirakennuksia, joissa on asunnot solumaisesti. Remontti on vielä kesken mutta näyttää siltä, että soluratkaisua ei ole oikein sisäistetty vaan tulos on laitos. Siipien välissä olevat piha-alueet on kuitenkin mahdollista vielä rakentaa ja varustaa miellyttäviksi oleskelu- ja kuntoilualueiksi. Hoitokeskuksen vieressä on viehättävä rivitaloalue, missä on vanhusten vuokra-asuntoja yhteensä 38 kpl. Lisäksi on 4 ryhmäasumiseen tarkoitettua asuntoa, joissa yhteensä 10 asukasta. Asemanseudulla, joka on n. 25 km Simpeleen taajamasta, on myös 25 vanhusten vuokra-asuntoa. Rivitaloasuntoihin ja niiden terasseille on esteetön käynti ja asunnoissa on hyvin kotoisa tunnelma. Vaikka keskustaan on vain kilometri, on se rollaatoilla liian pitkä matka, koska sopiva __________________________________________________________________________________ 34 rollaatetorietäisyys on 50-150 metriä. Koska terveysasema ja rivitalot ovat lähekkäin, on asukkaita kuitenkin helppo hoitaa. Kuva 52. Ryhmäasumista. Kuva 53. Esteetön sisäänkäynti. Kunnassa on samat ongelmat kuin Ruokolahdellakin, yhteiskunnan rakenne muuttuu. Nykyisen paperitehtaan (M-Real) kohtalo on epävarma. Yhtiö saneeraa ja muuttaa tuotantoa, väki vähenee, vanhukset jäävät. Koska useat työntekijät käyvät Simpeleellä töissä Imatralta asti, ei Rautjärvi investoi enää Simpeleellä tapahtuvaan asumiseen. Näiden ihmisten vanheneminen näkyy siis Imatralla. Alkuperäiset simpeleläiset asukkaat ovat tällä hetkellä jo siirtyneet hoitokeskukseen. Arvio oli, että määrällisesti heitä ei enää enempää tule. Tästä syystä Simpele on mielenkiintoinen, koska siellä on jo tällä hetkellä tarvittava kapasiteetti vanhuspiikin hoitamiseen. Kaikki edellä oleva viittaa siihen, että Imatralla on syytä varautua siihen, että Imatran terveyspalveluja tullaan kehittämään koko Etelä-Karjalan koillisalueen palveluiksi. Ainakin akuutti terveyskeskushoito on syytä keskittää Imatralle. __________________________________________________________________________________ 35 2.2.11 Silamuskoti, Änkilän hoivapalvelut Oy Kävimme myös tutustumassa Silamuskotiin, joka sijaitsee Änkilän kylässä, lähellä Simpeleen taajamaa. Silamuskoti on peruskorjattu vanhaan kansakouluun. Vanhasta koulusta on tehty yksityinen tehostetun palveluasumisen hoivakoti, jossa on 15 paikkaa ja henkilökuntaa 10 henkeä. Ratkaisu on varsin onnistunut. Kuva 54. Ulkokuisti Kuva 55. Ruokasali Kuva 56. Hirsiseinä Pihapiirissä on vanhoja rakennuksia ja toisella puolen tietä urheilukenttä. Pitkällä kuistilla on penkkejä, tuolia ja paljon kukkia. Yleisilme on tosi viihtyisä. Myös tunnelma talon sisällä on lämmin. Asukkailla on yksilölliset huoneet. Korkeissa huoneissa on puulattiat ja tapetit, suuret ikkunat ja paljon tauluja seinillä. Yhteistilat ovat aktiivisesti käytössä. Poiketen kaikista muista näkemistämme kohteista, oli henkilökunta järjestänyt vanhuksille hetken, jossa luettiin ääneen päivän sanomalehtiä. Tästä syystä 4 – 5 asukasta oli kokoontunut kuulemaan ”sanaa”. Rakennuksen käyttötarkoituksen muutos ja sen peruskorjaaminen vanhusasuntolaksi tuo mukanaan suuren joukon ratkaistavia ongelmia. Paloturvallisuus, poistumistiet, monikerroksisten rakennusten hissit ym. voivat joskus tuottaa vaikeuksia. Tässä yksittäisessä tapauksessa yläkerroksen poistumistikkaat ja sisääntulon ramppiratkaisu antavat toivomisen varaa toteutuksessa. __________________________________________________________________________________ 36 2.2.12 Parikkala vanhainkoti, ”Käskynkkä” Perustiedot Rakennusvuosi Arkkitehti Rakennuksen pinta-ala Pohjaratkaisu Ulkoarkkitehtuuri Omistaja 1990 Arkkitehtitoimisto Ark’idea Ky 3224 m2 bruttoala Keskikäytäväratkaisu Punatiilirakennus, valkoiset puuosat Parikkalan kunta Asukasluku Henkilökuntaa Asukkaiden keski-ikä Keskimääräinen asumisaika Työntekijöiden keski-ikä Käskynkkä 35, Rauhala-koti: 8 Käskynkkä 18, Rauhala-koti: 3 Käskynkkä 86 v, Rauhala-koti: 85 v Käskynkkä 4 v, Rauhala-koti: n. 3 v Käskynkkä 47 v, Rauhala-koti: 50 v Käskynkässä on 35 vanhainkotipaikkaa ja 8 tukipalveluilla tuettua asumispaikkaa. Henkilökuntaa on 18 sekä 3 varalla. Terveysaseman pitkäaikaisosasto lopetti toimintansa vuonna 2009, jolloin potilaista siirrettiin tänne 16. Rakennus on etäällä keskustan palveluista. Yhteys on rantatien alikulun kautta eikä ole rollaattorietäisyydellä. Keskustasta on vaikeaa tulla tänne syömään mäkien vaikeakulkuisuuden vuoksi. Rakennus on tähän asti katsotuista ensimmäinen hyvä kokonaisuus. Se on saatu aikaan varsin vähäisin keinon. Julkisivua on jäsennelty hyvillä vaihtelevilla materiaaleilla mielenkiintoiseksi ja ikkunajako on kiinnostava. Massoittelu on tosin aika yksinkertainen ja osastojen suunnittelu laitosmainen, mutta sisääntulo ja keskiaulan korostaminen omaleimaiseksi molemmissa kerroksissa tekee sisätiloista hyvät. Kuva 57. Sisääntulopiha. Kuva 58. Valoisa keskiaula. __________________________________________________________________________________ 37 Toisessa kerroksessa aula toimii houkuttelevana yhdistävänä elementtinä osastojen keskellä. Parasta on valoisuus, joka tosin ei ulotu osastoille saakka samantasoisena. Osa asukkaista, ehkä kolmas osa tulee ruokailemaan yhteistiloihin. Osastot ovat Rauhala 8 asukasta Rusetti 14 asukasta (huonokunt.) Ruusula 15 asukasta (huonokunt.) Ruskola 6 asukasta Osastojen asuntohuoneet ovat hyviä ja asukkaille on annettu mahdollisuus omien kalusteiden tuomiseen. Asuinhuoneiden ikkunoiden alareuna on riittävän alhaalla, jotta myös pyörätuolista on mahdollista nähdä pihalle. Osastojen yhteisoleskelutila on valoisa ja avara. Tilaa käytetään ahkerasti erilaisiin tapahtumiin ja juhliin. Tilaan liittyy parveke, jonne on helppo päästä ja se on riittävän kokoinen. Pihoille pääsy on hankalaa eikä niitä ole suunniteltukaan asukkaiden käyttöön, mikä on virhe. Simpelejärvi näkyy aavistuksen jossain lähellä, mutta sen maisemaelementtiä ei rakennuksen suunnittelussa tai sijoittamisessa ole huomioitu. Harvoissa laitoksissa on nähty näin hyvin toteutettu keskiaula ja sisääntulo. Ne pelastivat koko rakennuksen tunnelman ja osittain antavat anteeksi osastoilla ja asuntopuolella esiintyvän tavanomaisuuden. Kuva 59. Yhteistila. Vanhainkodin tilaratkaisut Kuva 60. Monipuolisesti tiloja. ovat yleisesti ottaen hyvät. Toiminnallisesti kannattaa kehittää päiväryhmien tiloja. Nykyinen tila, joka sijaitsee pääsisäänkäynnin alapuolella olevassa tasossa, on ahdas 15 hengelle, etenkin jos ryhmässä on vielä rollaattorin käyttäjiä. Toisaalta pääsisäänkäynnin yhteydessä oleva kirjasto on vajaakäyttöinen. Kirjaston takana olevassa siivessä on toimistotilaa, joka ei ole täysipäiväisessä käytössä (kotipalvelut). Vuosikorjausten yhteydessä on mahdollista avata päivätoimintaryhmille tiloja tältä alueelta ja siirtää toimistotiloja muualle. __________________________________________________________________________________ 38 2.2.13 Parikkalan sairaala Perustiedot Rakennusvuosi Arkkitehti Rakennuksen pinta-ala Pohjaratkaisu Ulkoarkkitehtuuri Omistaja Asukasluku Henkilökuntaa Asukkaiden keski-ikä Keskimääräinen asumisaika Työntekijöiden keski-ikä 1972, peruskorjaus 2009-2010 6103 kem2 Kaksikäytäväratkaisu Vaalea tiili Parikkalan kunta 36 18 85 2 vko Parikkalan sairaalarakennus sijaitsee kunnan keskustassa edustavalla paikalla. Sairaalassa on lääkäripäivystys 24/7. Päivystys palvelee paitsi Parikkalaa, myös Rautjärven kuntaa sekä rajoitetussa määrin Punkaharjua ja Kesälahtea. Parikkalan akuuttisairaalassa käy jo tällä hetkellä erikoislääkäreitä uuden terveydenhuoltolain edellyttämässä laajuudessa. Kuva 61. Asemapiirros. Parikkalan sairaala __________________________________________________________________________________ 39 Rakennus on valmistunut 1972, ennen Kansanterveystyölakia. Rakennusta on peruskorjattu säännöllisesti ja se on hyvässä kunnossa. Viimeinen remontti on päivystysosan saneeraus 2009. Tulos on onnistunut. Talossa on laboratorio (3 työntekijää) ja se palvelee myös lähikuntia. Sairaalana talo toimii ilmeisen hyvin. Täällä ei ole vuodeosastolla pitkäaikaispaikkoja. Vuodepaikkoja on 36 ja keskimääräinen hoitoaika 14 vrk. Päivystyksen yhteydessä on lisäksi 4 eristyspaikkaa, joissa on valvontakamera. Potilaalta pyydetään aina lupa niiden käyttöön. Kameravalvonta helpottaa hoitajien työtä, koska näin voidaan keskustella käynnin tarpeesta ennen eristysvaatteiden pukemista. Eräitä hyviä yksityiskohtia lukuun ottamatta talo edustaa vaatimatonta arkkitehtuuria. Sisääntulopiha nousee oudosti kahteen sisäänkäyntiin, jotka eivät juuri eroa toisistaan. Varsinaista pääsisäänkäyntiä ei ole riittävän hyvin erotettu julkisivusta. Sisäpiha on oudon kalteva, tehty tuomaan kellariin yläikkunavaloa. Sisäpihan kauniit istutukset näkyvät hyvin yhdyskäytävälle, mutta pihalle käynti ei ole mahdollista korkeuseron vuoksi. Materiaaleina liian paljon betonia ja rautaa, mahdollisuudet olisi ollut keveämpään ja valoisampaan läpinäkyvään ratkaisuun. Rakennus on sijoitettu oudosti niin, että se on poikittain järvinäkymän edessä, eikä suunnittelussa ole millään tavalla huomioitu maisemallisia mahdollisuuksia. Sisääntulosta eteenpäin mentäessä heti edessä julkisivun puolella on pieni oleskelutila ja tv-nurkka. Järveä voi pensaden ja puiden läpi katsoa lasiovesta ja parista ikkunasta. Vain muutamasta potilashuoneesta on järvinäkymä. Sisääntuloaulat ja ilmoittautumistilat ovat pimeitä. Röntgenin vastaanottoaula on valoisa. Valo tulee kattoikkunoista; ei järvinäköaloja täälläkään. Kuva 62. Järvenpuoleinen piha kaipaa kunnostusta. Kuva 63. Röntgenin odotustila. Vuodeosasto on keskikäytäväosasto. Kaikissa huoneissa on oma wc. Väritys on vaalea pastellivärinen ja kokonaisuus sairaalamaisempi kuin sairaalan puolella. Keskikäytäväratkaisu on aina __________________________________________________________________________________ 40 pimeä ja etäisyydet muodostuvat pitkiksi. Olisi ollut parempi tehdä kaksi pienempää osastoa toisenlaisella konseptilla. Rakennus palvelee toiminnallisesti hyvin sille asetettavia tavoitteita, mutta ei anna mitään tilasuunnittelullisia elämyksiä. Järvinäkymien ja ranta-alueen käyttämättä jättäminen on perussuunnittelussa suuri puute. Parikkalan sairaala kokee itse olevansa kuntouttava sairaala, joka palvelee Eksoten pohjoisalueella olevaa katvealuetta. Lähimmät vastaavat yksiköt ovat Savonlinnassa oleva keskussairaala, Kiteen terveyskeskus ja Imatran terveyskeskus. Vaikka sairaala kokee oman roolinsa kuntouttavaksi sairaalaksi, on vuodeosasto ahdas eikä potilaille ole riittäviä päivätiloja nojatuoleineen ja muine mahdollisuuksineen, mitä edellytetään nykyaikaiselta kuntoutussairaalalta. __________________________________________________________________________________ 41 2.2.14 Saaren palvelutalo Perustiedot Rakennusvuosi Arkkitehti Rakennuksen pinta-ala Pohjaratkaisu Ulkoarkkitehtuuri Omistaja Asukasluku Henkilökuntaa Asukkaiden keski-ikä Keskimääräinen asumisaika Työntekijöiden keski-ikä 1987 ja 2005 Vuokkola 2923 m2 bruttoala H-malli, keskikäytäväratkaisu Punatiilirakennus, valkoiset puuosat Parikkalan kunta Kotirinne: 15 teh. palv.as., Vuokkola: 9 teh.palv.as., Rinnetupa 13 (tukipalveluilla tuettu asuminen) yht. 37 Kotirinne: 10 Vuokkola: 6 Rinnetupa: 5 Kotirinne: 85 v Vuokkola: 84 v Rinnetupa 85 v Kotirinne: 1,5 v Vuokkola: 2,5 v Rinnetupa: 2,5 V Kotirinne: 43 v Vuokkola: 51 v Rinnetupa: 50 v Palvelutalossa sijaitsevat tehostetun palveluasumisen yksikkö ja tukipalveluilla tuettu asumisen yksikkö. Palvelutalon vieressä sijaitsee vanhusten rivitaloasuntoja. Tehostetun palvelun asuntoja on 24 kpl. Päärakennus on kaksikerroksinen, sisäänkäynti ylimmästä kerroksesta. Maasto on antanut tällaisen mahdollisuuden, mutta kiipeäminen ylös on hankalaa. Rakennus on tunnelmaltaan lämmin ja miellyttävä, vaikka asukkaat ovat huonokuntoisia. Yhteistilojen käyttö oma-aloitteisesti jää aika vähälle. Kuva 64. Pohjapiirros. Saaren palvelukeskus ja vanhainkoti. __________________________________________________________________________________ 42 Katettu sisäänkäynti on selkeä ja esteetön. Pysäköintialueelta pääsisäänkäynnille on noustava hankalasti mäkeä ylös. Kuva 65. Selkeä sisäänkäynti. Kuva 66. Keskusaula. Keskustila on korkea ja ilmava, johon tiililaattalattia tuo kodikkaan tunnelman. Liimapuiset kannattajat ja ristikko ovat näkyvissä. Sisäänkäynnin vieressä on lapsille oma nurkkaus. Asunto-osastot on hyvin suunniteltu ja niistä jää lämmin vaikutelma. Sisällä on punatiiltä, puuta ja väriä. Tiettyä kodinomaisuutta on havaittavissa. Hyvä yksikkö, jossa on erinomainen ruokailutila. Tähän tilaan soisi mielellään vähän enemmän luonnonvaloa ja henkilökunnalta aktiivisuutta tuoda tänne asukkaita. Kuva 67. Kodikas keittiö. Kuva 68. Muistoja. __________________________________________________________________________________ 43 Rakennusosien ja osastojen väliin jäävä piha on kapeahko ja vaikeasti käytettävissä nykyään. Se tulisi pinnoittaa uudelleen, oleskelu- ja istuskeluryhmiä tulisi lisätä sinne tänne. Osa pihasta tulisi kattaa ja pääsy tulisi tehdä helpoksi luiskien avulla. Parvekkeet ovat pienet ja kapeat, mutta kuitenkin niitä on mahdollista käyttää. Toisen osaston päädyssä on ovi auki omalle aidatulle pihamaalle, mikä on osoittautunut harvinaiseksi mahdollisuudeksi kierroksemme aikana. Kuva 69. Suojainen sisäpiha. Kuva 70. Aidattu osaston piha. Päärakennus ja rivitalot muodostavat puistomaisen vihreän kokonaisuuden. Kesäistä käyttöä ja toimintaa voitaisiin lisätä, jos asukkaat saadaan mukaan. Nyt näyttää vähän siltä, että edustan ulkoalueet on suunniteltu helppohoitoisiksi istutuksiltaan ja lumenpoiston kannalta. Asfalttia on vähän liikkaakin. Palvelutalo on yksi parhaita kohteita, mitä tässä yhteydessä on nähty. Materiaalit, sisustus, tunnelma ja puistomainen alue on miellyttävä. Pienimuotoinen mittakaava sisällä ja ulkona poistaa laitosmaisuutta. Luonnonvalo on näissä laitoksissa erittäin tärkeä, mikä tulisi muistaa, kun tehdään remontteja sekä lisärakentamista. __________________________________________________________________________________ 44 2.2.15 Uukuniemen palvelutalo Perustiedot Rakennusvuosi Arkkitehti Rakennuksen pinta-ala Pohjaratkaisu Ulkoarkkitehtuuri Omistaja 1990 1060 m2 bruttoala Omakotitalo, jota laajennettu soluiksi Vaalea tiili, valkoiset puuosat Parikkalan kunta Asukasluku Henkilökuntaa Asukkaiden keski-ikä Keskimääräinen asumisaika Työntekijöiden keski-ikä 14 8 80 v 3,5 v 50 v Kuva 71. Osa Uukuniemen palvelukeskusta. Kuva 72. Luonnos kokonaisuudesta Keskuksessa on 13 vakinaista asukasta sekä 4 lyhytaikaista paikkaa lähinnä omahoitajan lomien ajaksi. Hoitoaika/asumisaika n. 3,5 vuotta. Kaikissa asunnoissa on oma wc. Omaisilla on tänne pitkä matka; linja-autolla pääsee kyläilemään vain iltapäivällä ja takaisin pääsee vasta seuraavana aamuna. Miellyttävä, joskin sokkeloinen matala keltatiilitalo, jonka ulkotilat ovat suhteellisen hyvät ja käyttökelpoiset. Ulkoalueita tulisi kuitenkin kalustaa enemmän asukkaiden käyttöön. __________________________________________________________________________________ 45 Kuva 73. Piha kaipaa kunnon pintoja. Kuva 74. Pihan pensaita. Yhteistilat ovat hyvät. Ikkunat ulottuvat riittävän alas ja pihalle on hyvät näkymät. Leivinuuni yhteistilassa on erinomainen. Erityisesti kiinnittää huomiota, että lattialla on mattoja, eikä siitä näytä olevan suurempaa haittaa. Matot lisäävät akustiikkaa huoneessa ja tuovat lämpöä ja kotoisuutta. Asunto-osan käytävät ovat liian kapeat. Yhteistiloja näytetään käytettävän aktiivisesti; asukkaat ovat mukana vaikka ongelmat ovat samat kuin muuallakin. Tutustumiskäyntimme aikana vierailulla olivat varuskuntasoittokunnan muusikkopojat sekä muita kyläläisiä, mikä tuntui positiiviselta ja innosti yhteislauluun. Kuva 75. Kodikkuutta. Kuva 76. Yhteislaulua kyläläisten kanssa. __________________________________________________________________________________ 46 2.2.16 Joutsenon terveysaseman vuodeosasto Perustiedot Rakennusvuosi Arkkitehti Rakennuksen pinta-ala Pohjaratkaisu Ulkoarkkitehtuuri Omistaja 1983/2005-2006/2009-2010 Suunnitteluyhtymä Olli Vikkula Oy/ Arkk tsto jARK 4251 m2 Kaksikäytäväratkaisu Vaalea tiili, valkoiset puuosat Lappeenrannan kaupunki Asukasluku Henkilökuntaa Asukkaiden keski-ikä Keskimääräinen asumisaika Työntekijöiden keski-ikä 40+1 23+3varahenkilöä + sairaala-apulaiset 81 v 8 kk 53 v Joutsenon terveysasemalla on suoritettu osittainen peruskorjaus ja laajennus vuosi sitten. Alkuperäinen rakennus on vuodelta 1983. Asukkaat olivat remontin ajan evakossa Rauhan sairaalassa ja palasivat viime kesänä. Vastaanottotilat laajenivat vuodeosaston laajennuksen myötä alakertaan. Korjaussuunnittelu aloitettiin 5 vuotta sitten. Kuva 77. Pohjapiirros. Joutsenon terveysaseman vuodeosasto. __________________________________________________________________________________ 47 Asukkaita vuodeosastolla on 41 ja henkilökuntaa 23 + 3 varahenkilöä. Remontissa paikkamäärä pysyi samana mutta pinta-ala kasvoi. Asukkaiden hoitoaika on keskimäärin 8 kk 13 pv. Rakennus on vaalea tiilirakennus, jonka edessä on suuri parkkialue. Joutsenon keskustaan on matkaa noin kilometri. Sisäänkäynti on selkeä ja osoitettu kaarevalla katoksella. Tuulikaapissa on tilaa pyörätuoleille, mutta myös tilavassa aulassa on apuvälineitä ja kuntopyörä. Kuva 78. Sisäänkäyntikatos. Kuva 79. Sisääntuloaula. Aulasta johtaa kierreporras ylös. Toisen kerroksen aula on lasitettu. Kierreporras on vanhustenpalveluyksikössä aina huono ratkaisu, mutta onneksi vaihtoehtona on hissi. Ala-aula on valoisa ja käynti eri osastoille opastettu selkein opastein. Terveyskeskuksen odotustila on viihtyisä. Kotihoito, keittiö, fysioterapia ja röntgen ovat pohjakerroksessa. Fysioterapiatilat ovat hyvät ja tilavat mutta hoitajia on vain kaksi. Vuodeosastopotilas saa kolme kertaa viikossa kuntoutusta, kesto 10-15 min/potilas. Kuntoutuksen määrä on kuitenkin yksilökohtaista ja leikkauspotilailla on enemmän kuntoutusta. Vuodeosastolla kuntoutuksesta vastaavat kuntohoitajat. Siihen kuuluvat erilaiset siirtymiset ja yleisesti potilaan aktivointi. Mahdollisuuksien mukaan kävelytetään syömään ja takaisin. Kuva 80. Tilavat fysioterapiatilat. Kuva 81. Yläaula. __________________________________________________________________________________ 48 Osastolla on oma kuntoutustila osaston käyttöön. Terveysaseman katutasossa toimivan fysioterapian yksikön (kuva 82) 2 kuntohoitajaa käyvät kuntouttamassa osaston potilaita päivittäin 1-2 tunnin ajan. Huoneet osastolla ovat ahtaat. Käytävällä on apuvälineitä. Asukkaiden nimet näkyvät muovisissa pusseissa oven ulkopuolella. Käytävän alaosassa on mukavan näköinen kuvioitu ikilevy. Yhteisissä pesutiloissa on isot liukuovet. Pesutiloissa on paljon irrallista tavaraa, onneksi tila on riittävän suuri. Kuva 82. Ikilevyseinä. Kuva 83. Pesutila. Parvekkeita on kaksi; toinen lasitettu ja toinen avoin. Lasitetutulta parvekkeelta on näkymä pysäköintialueelle. Potilassängylläkin pääsee parvekkeelle; nyt suurella parvekkeella ei kuitenkaan ole ketään. Parvekkeen vieressä on korkea viihtyisä aula, missä on isot ikkunat. Sääli, ettei ulkoilupihaa ole lainkaan, vaikka vieressä on hieno mäntymetsä. Kuva 84. Yhteisparveke. Kuva 85. Näkymä metsään. __________________________________________________________________________________ 49 Kangasvuokon yksityinen palvelutalo liittyy tähän rakennukseen, mutta siellä ei inventointiryhmä vieraillut. Siihen kuuluu pieni ryhmäkoti, 16 asuntoa +6 paikkaa. Joutsenon alueella toimii lisäksi vanhainkoti, Joutsenon palvelukeskus (3 osastoa, 64-paikkaa), johon ei inventoinnin aikana käyty tutustumassa. Se toimii tällä hetkellä väliaikaistiloissa entisen Rauhan sairaalan mailla, kunnes uudet tilat valmistuvat. Yksikkö muuttuu vuoden 2012 alkupuolella tehostetun palveluasumisen yksiköksi (56 paikkaa). __________________________________________________________________________________ 50 2.2.17 Sammonkoti, Sammonlahti Lappeenranta Perustiedot Rakennusvuosi Arkkitehti Rakennuksen pinta-ala Pohjaratkaisu Ulkoarkkitehtuuri Omistaja 1994 Suunnittelurengas Oy 4913 m2 Keskikäytäväratkaisu, 3 siipeä Punatiilirakennus, valkoiset puuosat Lappeenrannan kaupunki Asukasluku Henkilökuntaa Asukkaiden keski-ikä Keskimääräinen asumisaika Työntekijöiden keski-ikä 60 44 90 v 45 v Sammonkoti on valmistunut 1994 ja sijaitsee 7 kilometrin päässä Lappeenrannan keskustasta Sammonlahden lähiössä. Rakennuksen välittömässä läheisyydessä on kaikki peruspalvelut. Kuva 86. Pohjapiirros. Sammonkoti ,Lappeenranta Asukkaita on yhteensä 30+30 sijoittuen kahteen samankokoiseen ryhmäkotisiipeen. Asukkaiden keski-ikä on 90 vuotta. Lääkäri käy kerran viikossa. Henkilökuntaa on osastoilla 22+22, yhteensä siis 44. Sen lisäksi talossa työskentelevät keittiötyöntekijät sekä kotihoidon ja päivätoiminnan henkilökunta, talonmies ja SATU Oy:n laitoshuoltajat. __________________________________________________________________________________ 51 Rakennukseen on pitkien luiskien kautta esteetön sisäänkäynti. Sisäänkäynnin edessä on omituiset rappuset suoraan tielle. Kulku on kuitenkin estetty teräsaidalla. Sisääntuloaula on tukkoinen ja ahdas. Kuva 87. Sisäänkäyntipuoli Kuva 88. Aulan istuinryhmä Istuinryhmä on liian massiivinen ja sisäänpäin kääntynyt. Aulaan liittyy ruokala, joka näkyy lasiseinien läpi ja parturi-kampaamo Malviina. Sisäpiha on viihtyisä ja suojainen, mutta joskus iltaisin siellä käy nuorisoa ja harrastaa ilkivaltaa. Koska rakennus on aikanaan tehty hyväkuntoisille vanhuksille, on siellä vain yksi hissi, mikä aiheuttaa ruuhkaa, kun alakerrassa järjestetään joku tapahtuma. Talo vaikuttaa sokkeloiselta, ulkonurkkiin on sijoitettu pimeitä tiloja kuten siivouskomerot, kun niihin mieluummin ajattelisi ikkunallisia tiloja. Vanhainkotiosastoilla on panostettu paljon sisustukseen ja käytävillä on vanhoja asukkaiden huonekaluja kauniisti laitettuna. Polkulaitteita on sijoitettu penkkien eteen, mutta ei niitä käytetä. Vanha valssimusiikki soi taustalla. Kuva 89. Yhteistila Kuva 90. Kotona Kuva 91. Kuntoutusta __________________________________________________________________________________ 52 Päivätoimintayksikössä ryhmä on juuri kokoontunut pelaamaan jotakin peliä. Kesällä päivätoimintaan osallistutaan ympäri maakuntaa. Tilat on sisustettu kauniisti. Ryhmätilassa on mattoja, tauluja, vanhoja kelloja ja peilejä. Koska lähellä on paljon palveluita, kaupat ja kirkko, olisi hyvä, että rakennuksesta olisi ikkunoita tielle päin, jotta asukkaat voisivat seurata elämää talon ulkopuolella. Myös käytävien ikkunat ovat liian korkealla. Lähellä on monta päiväkotia, mitä pitäisi hyödyntää yhteisien tapahtumien avulla. Sammonlahdessa on paljon maahanmuuttajia ja venäläisiä, joista jotkut ovat osastoilla kieliharjoittelussa, ja vievät asukkaita ulkoilemaan. __________________________________________________________________________________ 53 2.2.18 Lehmuskoti, Lappeenranta Perustiedot Rakennusvuosi Arkkitehti Rakennuksen pinta-ala Pohjaratkaisu Ulkoarkkitehtuuri Omistaja 1976 Lappeenrannan kaupunki 5354 m2 bruttoala Keskikäytäväratkaisu Vaalea tiili, tummat puuosat Lappeenrannan kaupunki Asukasluku Henkilökuntaa Asukkaiden keski-ikä Keskimääräinen asumisaika Työntekijöiden keski-ikä 60 45 84 v 132 -228 vrk 49 v Lehmuskoti sijaitsee aivan Armilan sairaalan läheisyydessä puolen kilometrin päässä Lappeenrannan keskustasta. Rakennus on vuodelta 1976 ja se on peruskorjattu 2005. Kuva 92. Asemapiirros. Lehmuskoti Lappeenranta. Asukkaita on osasto 1:llä 20+4, osasto 2:lla 20+2 ja osasto 3:lla 20+1; keski-ikä 84,4 vuotta. Lehmuskodin osasto 1 on vuorohoitoa antava yksikkö, osasto 2 on tyypillinen vanhainkotiosasto ja osasto 3 on dementiayksikkö. Henkilökuntaa on noin 14 kullakin osastolla. Töitä tehdään tiimeissä. Sisääntulon vieressä on kadun puolella iso ruokasali, johon liittyvä keittiö ei ole enää toiminnassa. Tässä olisi oiva paikka seurata kadun liikennettä. Tuloaula on sisustettu kauniisti. __________________________________________________________________________________ 54 Kuva 93. Ruokasali. Kuva 94. Sisääntuloaula. Osastoilla ja asuinhuoneissa on mukava tunnelma. Huoneet ovat reilun kokoiset ja tilojen rakenne on selkeä. Sauna on ahkerassa käytössä; 101-vuotias kävi tänään saunassa. Parvekkeille on sisustettu miellyttävät istuskelupaikat ja sieltä on näkymä sisäpihalle, missä ahkerasti järjestetään monenlaisia tapahtumia. Pihalle on tulossa myös katos ja toiveissa on saada sinne kävelyrata. Alaosa parvekekaiteesta saisi olla läpinäkyvä tai näkyvyys alas pihalle pitäisi järjestää pyörätuolissa istuvalle jollain muulla tavalla. Täälläkin kuuluu hiljaista valssimusiikkia taustalla. Kiinteistössä sijaitsee myös Lappeenrannan terveyskeskuksen fysioterapiaosasto, jossa on hyvät ja monipuoliset tilat uima-altaineen ja kuntolaitteineen. Opastus voisi olla paremmin hoidettu. Sisäänkäynti osastolle tien puolelta on esteellinen, joten esteetön käynti on järjestetty paikoituspihan puolelta rampilla. Kuvat 95 ja 96. Fysioterapiatilat. Kuva 96. __________________________________________________________________________________ 55 Palvelun käyttäjinä on kaikenikäisiä, lähinnä kuitenkin keski-ikäisiä ja vanhuksia. Lehmuskodista pääsee hissillä suoraan fysioterapiaosastolle. Omaiset ovat tyytyväisiä yksikön sijaintiin lähellä keskustaa ja siihen, että asukkaat saavat nukkua oman rytmin mukaan; aamuherätystä ei ole kello seitsemältä. Omahoitajat käyttävät asukkaita torilla ja kampaajalla. Tämän tyyppinen ratkaisu voisi olla aivan hyvin osa tavallista asuinrakennusta. __________________________________________________________________________________ 56 2.2.19 Ortamonpuisto, Lappeenranta Perustiedot Rakennusvuosi Arkkitehti Rakennuksen pinta-ala Pohjaratkaisu Ulkoarkkitehtuuri Omistaja 2010 Arkkitehtitoimisto Ark’idea 4619 kem2 Keskikäytävälliset siipirakennukset keskusaulan ympärillä Punatiilirakennus, tummat puuosat. Lappeen Ikihonka Oy Asukasluku Henkilökuntaa Asukkaiden keski-ikä Keskimääräinen asumisaika Työntekijöiden keski-ikä 83 48 86 v 46 v Ortamonpuisto edustaa tässä inventoinnissa aivan uutta rakentamista, koska on ollut vasta vuoden toiminnassa. Henkilökunta on päässyt vaikuttamaan suunnitteluratkaisuihin. Silti keittiön ergonomiassa olisi parannettavaa. Suunnittelussa on tehty paljon hyviä ratkaisuja, mutta jotenkin kokonaisuus jää hieman laimeaksi. Kuva 97. Asemapiirros. Ortamonpuisto Lappeenranta. __________________________________________________________________________________ 57 Ortamonpuisto sijaitsee kaukana palveluista Lauritsalan kanavan läheisyydessä. Sijoittaminen näin kauas kaikesta toiminnasta ihmetyttää. Omaiset arvostavat kuitenkin luonnon läheisyyttä ja rauhallista sijaintia. Asukkaille on järjestetty kanavaristeily ja omahoitajan tai omaisten kanssa pääsee välillä ostoksilla muualle. Suurin osa asukkaista on siirretty tänne Mäntylän sairaalan lakkautuksen yhteydessä. Lappeenrannan Asuntopalvelut Oy:n tytäryhtiö Lappeen Ikihonka Oy omistaa kiinteistön. Kuva 98. Pääjulkisivu ja sisääntulo. Kuva 99. Apuvälineiden pesutila. Rakennus on kaunis kaksikerroksinen punatiilirakennus. Sisääntulo on selkeä ja esteetön. Aivan sisääntulon yhteydessä on tilava liikkumisen apuvälineiden pesu- ja säilytystila. Rakennus koostuu keskellä olevista yhteistiloista ja neljästä asuntosiivestä, joissa on 10-13 asukasta kussakin. Keskelle rakennusta sijoittuvat keittiö ja ruokasali. Ruoka tuodaan Etelä-Karjalan keskussairaalalta. Ruokasalissa on siirreltävät lasiseinät, jotka mahdollistavat tilan laajentamisen tarvittaessa. Kuva 100. Ruokasali on melko ilmeetön. Kuva 101. Ruokalan taittolasiseinä. __________________________________________________________________________________ 58 Käytävätilat ovat avarat, mutta värittömät ja kolkot. Muisteluhuone on kalustettu ahtaasti. Ihmetyttää, miksi vanhat esineet ja huonekalut on ahdettu kaikki yhteen tilaan, kun niitä olisi voinut harkiten sijoittaa ympäri rakennusta. Yhteistiloissa on yksi tyhjä huone, johon on tulossa parturi-kampaamo. Pääaulassa järjestetään paljon yhteisiä tapahtumia. Kuva 102. Muisteluhuone. Kuva 103. Yhteinen tilaisuus pääaulassa. Yhteistilojen julkitilakalusteet vaikuttavat kovin moderneilta tässä ympäristössä. Tiedossa on yhteistyötä kuvataiteiden opiskelijoiden kanssa, mikä toivottavasti virkistää yhteistilojen tunnelmaa. Kummassakin kerroksessa on sauna, joka lämpiää 4-5 kertaa viikossa. Asukkaat valittavat, että talvella saunan alaosassa on liian viileää jaloille. Tähän auttaisi lattiaan upotettu kius. Asukashuoneissa on asukkaiden omia huonekaluja, jotka tekevät asuintiloista kodinomaisia. Eteistilaan on asennettu taittoistuin, mikä on hyvä ratkaisu. Samoin kynnyskaivo pesuhuoneen oven edessä on nykyaikainen hyvä ratkaisu. Kuva 104. Oma koti. Kuva 105. Eteisen taittoistuin. __________________________________________________________________________________ 59 Sisäpihalle on suunniteltu asukkaille mahdollisuus ulkoiluun ja kasvien hoitoon. Asukkaille on tehty oma perennapenkki, joka olisi voinut kohopenkkinä olla helpommin käytettävissä. Katos on turhan pieni suojaamaan helteisenä päivänä. Piha on kuitenkin kaunis ja sopivan kokoinen. Kuva 106. Ortamonpuiston sisäpiha. __________________________________________________________________________________ 60 3 Inventoinnin tulokset Laajan inventoinnin tulokset on pelkistettävissä kolmeen näkökulmaan: 3.1 • Sijainti yhdyskunnassa • Suunnittelu ja sen onnistuminen • Tilojen mahdollistama toiminnallisuus Sijainti yhdyskunnassa Perinteinen vanhainkodin tai terveydenhuolto/sairaalarakennuksen sijainti on taajaman ulkopuolella omalla rauhallisella alueella vähän eristettynä muusta yhteiskunnan elämästä ja toimitusta. Viime vuosina sijoituspaikoiksi on valittu alueita hieman lähempää keskustoja. Ollaan tultu rakennetun yhteisön ja palvelujen äärelle. Vanhusten palauttaminen kuntouttamalla itsehoitoisiksi ja osaksi yhteiskuntaa edellyttää myös sopivaa ympäristöä. Useat taajamat ovat harvaan rakennettuja ja niistä puuttuu selkeä keskus. Kuvan 107 ilmakuvassa näkyy selvästi, miten alueen sosiaalipalvelut on erotettu laajalla metsävyöhykkeellä kauas taajaman keskustan toiminnoista ja palveluista. Keskusta Sosiaalipalvelut Kuva 107. Sosiaalipalvelut on eristetty 500 metrin metsävyöhykkeellä taajaman keskustasta. __________________________________________________________________________________ 61 Niin kutsuttu rollaattorietäisyys on 150-200 metriä. Tällä etäisyydellä palveluista (kauppa, posti, pankki, ravintola, kirjasto, kahvila, pubi) tulisi näiden laitosten ja asuntojen sijaita tänä päivänä. Suuntaus on yleiseurooppalainen. Ilmeisesti me täällä reunalla tulemme vähän jäljessä tästä kehityksestä. Suunnittelussa ei kiinnitetä riittävää huomiota vanhusten palvelujen sijaintiin. Omahoitoinen vanhus kykenee käyttämään normaaleja palveluita yllättävän paljon, jos siihen annetaan mahdollisuuksia. 3.1.1 Ympäristön ja ulkotilojen käyttö Vanhusten asumiskohteiden sijoituksessa ei yleensä huomioida maisema- tai näköala-asioita. Vaikka upea maisemallinen kohta voisi olla muutaman kymmenen metrin päässä valitusta paikasta, niin sitä ei ole huomattu tai sitä ei ole pidetty mitenkään tärkeänä. Yksiköiden sijoituksessa pitäisikin muuttaa ajattelua aktiivisesti sisältä ulospäin suuntautuvaksi, niin että maisema ja näkymät ovat luonteva osa yksikön ja ympäröivän yhdyskunnan toimintaa. Kaunis maisema jää hyödyntämättä, jollei sisätiloista avata näkymiä ulos mahdollisimman monen asukkaan iloksi. Myös kuntoutusta tukeva mahdollisuus päästä vapaasti ulkoilmaan nauttimaan näkymistä ja maisemista on jätetty toteuttamatta sijoitusratkaisuissa. Ulko-oleskelumahdollisuuksia tulee ehdottomasti lisätä. Mahdollisuus liikkua sisätilasta ulkoilmaan seuraamaan luonnon ääniä ja tuoksuja tuo päivään eloa ja edesauttaa kuntoutumisessa. Ulkotilojen suunnittelussa pitää ottaa huomioon myös mahdollisuus vetäytyä varjoon auringon paahteelta. Vanha ihminen kestää kuumuutta yleensä hyvin huonosti. Mielenkiintoista on, ettei yhdenkään inventointikunnan rakennettu keskusta-alue sijaitse järven rannalla. Sama koskee vanhusasumisen yksiköitä. Ainoat poikkeukset olivat Parikkalan sairaala Simpele-järven rannalla ja Savitaipaleen terveysasema Kuolimo -järven rannalla. Rannan läheisyyttä ei kuitenkaan oltu hyödynnetty näidenkään suunnittelussa lähes lainkaan. Useat rakennukset sijaitsivat kauniilla paikalla, josta olisi loistavat näköalat, jos niitä vain olisi otettu huomioon suunnitteluratkaisuissa. Pelkästään pääsy piha-alueille oli hankalaa ja normaalit pihakalusteet puuttuivat usein. Myöskään tontteja ei ollut aina aidattu siten, ettei dementti henkilö eksy tai pääse kiipeämään aidan yli ja karkaamaan hoitoyksiköstä. Etenkin kesällä, jolloin huoneet lämpenevät liikaa ilman jäähdytystä, on ulkona olon merkitys tärkeä. Vuosikorjausten yhteydessä kannattaisi systemaattisesti ryhtyä rakentamaan piha-alueille oleskelunurkkauksia ja niihin liittyviä kalusteita. __________________________________________________________________________________ 62 Esteettömyys siirryttäessä sisä- ja ulkotilojen välillä ei toteudu tänä päivänä; parvekkeelle pääsykin on tehty hankalaksi ja parvekkeen ovia pidetään jopa lukossa karkaamisten estämiseksi. Tuntuu siltä, että mieluummin toteutetaan kalliit parveketilat kalusteineen ja noudatetaan näin tilaohjelmaa kuin todella mietittäisiin, miten ratkaistaan karkaamisongelma ja suodaan asukkaille mahdollisuus ulkoilla vapaasti parveketiloissa. 3.2 3.2.1 Suunnittelu ja onnistuminen Asukkaat, henkilökunta ja arkkitehti päätöksentekijöinä Kun suunnitellaan vanhustiloja, on olemassa kaksi mahdollista lähtökohtaa. Voidaan lähteä siitä, että vanhus on objekti ja häneen kohdistettu työ pyritään suorittamaan mahdollisimman rationaalisesti. Tämä lähtökohta on sairaalaperinteinen ja täysin oikeutettu päivystysyksiköissä, operatiivisissa yksiköissä ja muissa tilanteissa. Toinen lähtökohta on ihmiskeskeinen. Siinä tilasuunnittelun tavoitteena on ymmärtää asuinympäristö vanhusten kotiympäristönä, missä vietetään mahdollisesti useita elämän viimeisiä vuosia. Tämä lähtökohta tuntuu jäävän liian usein täysin suunnittelun ulkopuolelle. On kaksi aivan eri asiaa tarkastella näitä laitoksia henkilökunnan tai asukkaan näkökulmasta. Henkilökunnan kannalta toimiva yksikkö voi olla vanhuksen kannalta täysin asumiskelvoton. Pelkästään asukkaan kannalta toteutetusta kohteesta voi tulla käyttökustannuksiltaan kallis. On löydettävä sopiva kompromissi niin, että molemmat tavoitteet toteutuvat hyvin. Osittain näkökulman valinnan syy on asenteissa. Vanhuksia ja heidän tarpeitaan ei arvosteta tasaarvoisesti tiloista päätettäessä. Vanhukset ovat objekteja vaikka heidän pitäisi olla subjekteja. Heidät on tavallaan pantu syrjään ja vaikutelmat heitä varten suunnitelluista kohteista ovat usein lohduttomia. Käytännössä on kuitenkin niin, että suunnittelu- ja toteutusvaiheessa aktiivinen osallistujajoukko on henkilökunta, tuleva käyttäjä sekä päättäjät, maksajat. Tulevat asukkaat ovat vielä kotona kotihoidon varassa tai sitten terveysaseman vuodeosastolla siirtoa odottamassa. Kukaan ei kysy heiltä mitään eivätkä he pysty itse vaikuttamaan. Arkkitehtisuunnittelun taso on tänä päivänä hyvin ongelmallinen, koska pohjaksi valitaan usein vanha laitoskonsepti, joka ei vastaa tämän hetken hoidon tavoitteita. On havaittavissa myös, että suunnittelutehtävää ei pidetä riittävän tavoitteellisena. Siitä ei ikään kuin saada irti mitään erikoista. Valmis huonetilaohjelma myös johtaa helposti siihen, että arkkitehdin innovaatiokyky ei pääse esille. Tehdään rutiiniratkaisuja liian usein. __________________________________________________________________________________ 63 Vanhusten asuinympäristön suunnittelu on yksi arkkitehdin vaikeimpia tehtäviä. Kaikki toiminnot, vaatimukset ja asukkaiden toiveet on oletettava; omakohtaista kokemusta ei ole. On aivan eri asia tehdä kouluja tai tavallisia asuntoja tai päiväkoteja. Toteutettuja vanhusten asumiskohteita tarkastellessa voi kyllä havaita, että on menty yli sieltä, missä rima on kaikkein matalimmalla. Yleensä on toteutettu henkilökunnan toiveet, esimerkiksi työtiloissa ja ergonomiassa. Asumisviihtyvyys on jäänyt usein toissijaiseksi tavoitteeksi. Myös luonnonvalon käyttö on näissä laitoksissa erittäin tärkeää, mikä tulisi muistaa, kun tehdään remontteja sekä lisärakentamista. 3.2.2 Kalustamisesta ja sisustamisesta Käyntien aikana tuli täysin selväksi, että yksiköissä, joissa oli vanhuksen omat huonekalut, oli parempi henki ja vanhukset vaikuttivat parempikuntoisilta. Kun tämä ratkaisu merkitsee sitä, ettei kunnan tarvitse investoida vanhainkodin kalustamiseen, voidaan kysyä, eikö olisi järkevää siirtyä siihen, että vanhuksen tullessa laitokseen hän tulisi sinne omine huonekaluineen. Joillakin terveysasemien vuodeosastoilla ja vanhainkodeissa oli täsmälleen samalla tavoin kalustetut samankokoiset huoneet. Kun lisäksi päivähuoneet joko puuttuivat tai olivat ahtaat, ei vanhainkodilla ja terveysasemien vuodeosastolla ollut mitään eroa. Nykyinen kalustus, jossa sekä yhteistilat että huoneet on kalustettu samalla tavalla samantyylisillä huonekaluilla tai samoilla huonekaluilla, ei dementille vanhukselle synnytä selkeätä reviirikuvaa. Jos hän saa omaan huoneeseensa omat huonekalunsa, tulee hänelle selvemmäksi se, mikä on hänen huoneensa ja samalla yhteistilat erottuvat. Yhteistilojen kalustuksessa ei ole käytetty hyväksi värejä, tauluja eikä mukavia huonekaluja. Vaikuttaa siltä, että puuesineet on valittu lähinnä siksi, että ne ovat helposti puhdistettavia eikä sen takia, että on mukavia käyttää. Kovilla pienillä puutuoleilla istuminen ei varmastikaan ole kenellekään mukavaa, yleensä hotellien ja muiden vastaavien aulatilat on kalustettu mukavilla nojatuoleilla ja niihin liittyvillä pöydillä, jotka sopivat johonkin askarteluun, lukemiseen tai vaikkapa kortin peluuseen. Venttiä äijät osaavat yleensä pelata varsin myöhään. Myös tärkeät henkilökohtaiset tavarat kuten taulut ja valokuvat koetaan joissain yksiköissä siivoustyöntekijöiden kannalta hankaliksi. Kuitenkin usein vanhus elää elämänsä loppuvuodet näissä huoneissa ja tuntuu kohtuuttomalta kieltää häneltä muistot oman elämän varrelta. Etenkin dementian hoidossa on useissa julkaisuissa todettu tarkoituksenmukaiseksi tavaksi siirtää vanhus kalusteineen ja muistia tukevine tavaroineen kotoaan laitokseen. __________________________________________________________________________________ 64 3.2.3 Hygienia Hygieniataso on alue, joka on täynnä myyttejä. Äskettäin on leikkaussalien yhteydessä selvitetty, että tavallisin jalkinein voi mainiosti kulkea leikkaussalin epästeriilillä käytävällä, josta erillisen sulun kautta siirrytään steriilille alueelle. Vastaavasti on todettava, etteivät bakteerit elä vaatteissa tai jalkineissa, jolloin ylimääräinen hygieniavaatimus ei perustu todelliseen tarpeeseen. Useimmat ihmiset elävät kodeissaan siten, että suurempi siivous tapahtuu viikoittain. Vanhainkotien ankeata kalustusta puolustellaan hygieniavaatimuksilla. Kuitenkaan tälle hygieniavaatimukselle ei sinänsä ole näyttöä. Yleensä infektiot leviävät käsihygienian kautta, ei kalustuksen kautta. Näin ollen voitaisiin vähentää siivousta siten, että siivottaisiin harvemmin ja samalla voitaisiin hyväksyä matot, taulut, nojatuolit ja muut esineet, joita hygieniasääntöjen varjolla on nyt kielletty. Ylihygienian vaarana on myös vastustuskyvyn aleneminen. Mikäli eletään täysin steriileissä olosuhteissa, normaalit bakteerit aiheuttavat kovan infektion, joka on huomattavasti vaarallisempi kuin bakteerien kanssa tasapainossa elävien ihmisten kohdalla. Lattioiden värityksessä yleisesti käytetyt suorakaiteen, neliön tai ympyrän muotoiset värilliset tehosteet eivät sovi vanhusten asuinympäristöihin, eivät varsinkaan dementiaosastoille. Asukas kokee muodot reikinä tai kohoumina, hän ”kompastuu” niihin ja ne vaikeuttavat orientoitumista. Länsi-Eksoten laitoksista puuttuivat systemaattisesti käytävä- ja huonematot. Koillis-Eksoten alueella näitä oli käytössä. Poikkeuksena oli Taipalsaaren sairaalan yksityinen osasto, jossa oli matot käytössä. Mattojen käyttämättömyyttä perusteltiin sillä, että niihin liukastuu. Kuitenkaan laitoksissa, joissa oli mattoja, ei kukaan kertonut reaalista tapauksesta, jossa joku olisi maton vuoksi kaatunut ja murtanut lonkkansa. Myös mattojen epähygieenisyys lienee suomalainen keksintö, koska sekä Ruotsissa, Tanskassa, Hollannissa että Saksassa matot ovat itsestään selvyys vanhainkodeissa. 3.3 Tilojen mahdollistama toiminnallisuus Toiminnallisuus -käsite on kaksijakoinen. Tarkastelussa voi olla monta näkökulmaa: henkilökunnan työ, taloudellisuus, kiinteistötekniikka tai asukas. Tässä inventoinnissa keskitytään asukkaan asettamiin vaatimuksiin. Suunnittelukonseptit palveluyksikkölaitoksissa ovat hyvin yksinkertaiset. Rakennus koostuu kolmesta osasta. • Asuntoyksiköt • Yhteistilat • Huolto- ja varastotilat __________________________________________________________________________________ 65 Näiden kolmen osan sijoittelussa luulisi olevan lukuisia eri vaihtoehtoja. Kovin paljon vaihtelevuutta ei toteutetuista kohteista kuitenkaan löydä. Yleensä konsepti on seuraava: yhteistilat keskelle, jonnekin sisääntulon läheisyyteen ja asunto-osat siipinä eri puolille ja varastot ja huolto-osat kellariin. Yleistä on lisäksi, että asunto-osa on tehty sairaalan vuodeosastokonseptilla. Vanhusten keski-ikä näissä laitoksissa on parin viimeisen vuosikymmenen aikana noussut huimaa vauhtia. Se on nyt keskimäärin 81 vuotta. Monipuolisia palveluja tarjoavat palvelutalot/ vanhainkodit on rakennettu 70-luvulla, jolloin ohjelma sisälsi paljon yhteis-, harraste- ja kuntoutustiloja. Nykyään nämä tilat ovat lähes käyttämättöminä. Siitä syystä nämä kohteet vaikuttavat sisään tultaessa autioilta ja tyhjiltä. Yhteistiloissa on hyvin vähän käyttäjiä. Yleisten tilojen jäsentelyssä ei näy eri toimintojen alueita (kahvio, ruokailu, tv-nurkka, kirjasto, lukutila, askartelutila) vaan kaikki on yhtä suurta tilaa, joka on kalusteilla jaettu eri toimintoihin. Uutta ajattelua edustavat asumisessa soluratkaisut (6-8 asukasta) omine yhteistiloineen ja toimintoineen, jotka antavat aivan erilaisen elämis- ja työympäristön, jos näitä konsepteja osattaisiin käyttää. Huonetilaohjelman lisäksi toiminnalliset tavoitteet ja ohjeet ovat erittäin tärkeä lähtökohta. Sitä ei voi jättää aina suunnittelijan vastuulle. Asukkaan toiveiden pitäisi näkyä toteuttamisen reunaehdoissa. 3.3.1 Ympäristö ja hoitoprosessi ei kuntouta? Kuntouttava ote esiintyy jatkuvasti puheissa, kun pohditaan nykyisten vanhustemme tilaa. Tutustumiskäyntien aikana kävi selväksi, että nykyisiä kuntoutustiloja käytetään aivan liian vähän. Hoitajien aika ei selvästikään riitä toteuttamaan kuntouttavaa käytäntöä parhaalla mahdollisella tavalla. Liian paljon asukkaita syötetään omaan sänkyyn, kun pitäisi löytyä aikaa kuljettaa heitä ruokailemaan yhteiseen tilaan. Nykyinen eurooppalainen periaate lähtee siitä, että järjestelmät - sairaalat mukaan lukien suunnitellaan potilaskeskeisesti siten, että potilaan tai vanhuksen etu on ensisijainen. Tämä suunnitteluperiaate edellyttää sitä, että henkilökunta joutuu hyväksymään työnsä kannalta ratkaisuja, jotka eivät ehkä aina ole työtä yksinkertaistavia. Konkreettinen esimerkki on ruuan jakelupiste. Tällä hetkellä ruoka jaetaan tarjottimilla, jotka viedään sänkyyn ja vanhus nousee istumaan sängylle ja syö siinä. Oikeampi ja kuntoutusta edistävä tapa olisi tuoda ruoka noutopöytään ja houkutella vanhuksia syömään noutopöydästä. Noutopöytä sijaitsee luonnollisesti yhteistiloissa, joita tällä hetkellä on liian vähän tai ne ovat liian pieniä. __________________________________________________________________________________ 66 Kuvassa 109 näkyy, miten vanhusten ruokailu yleensä vuodeosastolla tapahtuu. Käveleville vanhuksille viedään sänkyyn ruokatarjotin. Noutopöytä olisi halvempi ja inhimillisempi sekä kuntouttavampi ratkaisu. lyhentää vanhusten Kuvan esittämä pakkomakuuyksikkö huonontaa kuntoa ja todennäköisesti elämää. Tämä pitää uskaltaa sanoa vanhuksille, jotka sijoitetaan pakkomakuuseen. Kuvat 108 ja 109. Suomalainen terveyskeskussairaala, missä vuodeosaston ruokailu tapahtuu potilashuoneessa Toinen selkeästi suomalainen käytäntö on ruuan jälkeiset ruokalevot ja yleensä päivälepääminen. Kun vertailun kohteeksi otetaan esimerkiksi tanskalainen käytäntö, jossa aktiviteetteja on koko päivän ajalle, merkitsee tämä sitä, että tanskalaisessa järjestelmässä vanhukset ovat illalla väsyneitä ja nukkuvat yönsä levollisesti ilman unilääkkeitä. Suomalaisessa järjestelmässä, jossa on pitkät lepotauot sängyssä, ei luonnollinen uni enää illalla tule, joudutaan turvautumaan laajaan unilääkitykseen ja siihen liittyviin haittoihin. Lisäksi tämä vaatii yöhenkilökuntaa. Tilannetta kuvaa ehkä matkan aikana kuultu kertoma. Hoitaja valitti, että eilen oli kiireinen päivä. Kun tarkemmin kysyttiin, että miten kiire, niin kiire oli, ettei illalla ehditty jakamaan unilääkkeitä ennen kuin vanhukset jo itse olivat menneet sänkyyn ja nukahtaneet. Todettakoon vielä, että hollantilaisessa palvelujärjestelmässä 2/3 vanhuksista asuu itsenäisesti palveluasunnoissa, jossa ei ole erityistä yöpäivystystä eikä säännöllistä unilääkitystä. 3.4 Laitoskohtaiset havainnot Toiset palveluyksiköt ovat viihtyisämpiä kuin toiset. Mistä tämä johtuu? Voidaan katsoa, että yksityisellä on kovempi kilpailuasetelma asiakkaista. Varsinaisia käyttökustannuseroja ei sanottavasti ole, koska kunnat käyttävät huomattavan paljon yksityisiä palveluja tarjouskilpailujen perusteella. Ero on __________________________________________________________________________________ 67 toteuttamisessa, yksikön hoitotiimin hengessä ja suunnittelutavassa. Inventointiryhmän huomio oli, että yksityinen palvelukoti tehdään nimenomaan asukasta varten houkuttelevaksi ja hyväksi asuinpaikaksi. Kunnallinen kohde ja sen toteuttaminen on monimutkainen päätöksentekoketju, jolloin tuleva asukas, vanhus, jää liian helposti huomiotta. Arvioitaessa tässä raportissa inventoituja yksiköitä asumisviihtyisyyskriteereillä ja tilojen toimivuudella, voidaan mainita parhaiten ja heikoiten arviointikriteerit täyttävät yksiköt seuraavasti: Hyvät yksiköt: Luumäen vanhainkoti ja palvelutalo: Hyvät aula- ja yhteistilat, aidattu piha (vaatii kunnostusta) Savitaipale, Suvanto: keskellä taajamaa ja toimintaa, monipuoliset tilat, kaunis ja toimiva kokonaisuus Rautjärvi, Silamuskoti: panostetaan aktiiviseen yhdessäoloon, kodinomainen, lämmin tunnelma, hieno ympäristö Saaren palvelukeskus: hyvä kokonaisuus ja hyvä tunnelma, lämpimiä värejä ja materiaaleja, ulkotilat käytössä Lappeenranta, Lehmuskoti: hyvä tunnelma, hyvä sijainti, ulkopiha ja parvekkeet ahkerassa käytössä Heikot yksiköt: Luumäen terveysasema: ahtaat, pimeät tilat, huonot ulko-oleskelumahdollisuudet Taipalsaaren sairaala: ahtaat, huonokuntoiset tilat, piha-aluetta ei ole hyödynnetty, vaatii isoa peruskorjausta Taipalsaaren terveysaseman vuodeosasto ja vanhainkoti: sairaalamaista tilaa, liian pelkistettyä, vanhainkotipuolella mm. sisäilmaongelmia, vanhat tilat, ei toimivia ulkotiloja Muut yksiköt, huomioita Savitaipaleen terveysaseman vuodeosaston kohdalla ensimmäisiä parannuskeinoja rakennuksen suhteen olisi ulkoalueiden jäsentely, suunnittelu ja kunnostus. Ulkopintojen väritys, uudet materiaalit, sisääntulon katokset ja istutukset parantavat nykyistä tilannetta. Sisällä vuodeosastoa tulisi väljentää ja akuuttiosa voisi olla jopa erillään muusta osastosta. Pintoja tulee ehostaa ja potilashuoneiden ikkunoiden alareunaa tulee laskea. Yhteistiloja pitää avata suoraan ulkoalueen viereen ja niistä tulee olla pääsy pihalle. Järjestelmää voisi kehittää vielä niin, että terveysaseman vuodeosasto voitaisiin tyhjentää kokonaan pitkäaikaisasukkaista. __________________________________________________________________________________ 68 Lemin Palolakodissa asumisaluetta tulisi väljentää ja tehdä 6 – 8 asukkaan soluja. Jäsentymätön piha-alue tulisi järjestellä, kalustaa ja pinnoittaa uudelleen. Sisäänkäyntien yhteyteen tulisi järjestää turvalliset ulko-oleskelutilat: penkkejä, istutuksia ja varjoisia paikkoja, mistä voi seurata pihan elämää. Ruokolahden ja Parikkalan kohteissa tilanne on suhteellisen hyvä. Yhteistilat niissä ovat viihtyisät ja tunnelma rakennuksissa on hyvä. Parikkalan sairaala sekä Rautjärven terveysasema ja hoitokeskus ovat vastikään remontoitu. Molemmissa on hyvin sairaalamainen tunnelma, mutta yhteis- ja ulkotilojen huolellisella suunnittelulla voidaan vielä parantaa yksiköiden käyttömahdollisuuksia. Uukuniemen palvelukeskus on onnistunut; siellä on hyvin kotoisa tunnelma, mutta sen heikkous on huonot liikenneyhteydet. Ulkotilat kaipaavat myös kunnon pintoja. Joutsenon terveysasemalla on tehty juuri peruskorjaus ja laajennus. Tilat kaipaavat kuitenkin hieman enemmän kodinomaisuutta ja ulkotilojen käyttöä tulee miettiä kuntoutuksen tukena. Lappeenrannan Sammonkoti on tunnelmaltaan hyvä yksikkö, mutta suunniteltu paljon paremmin liikkuville vanhuksille. Suuri puute on myös, ettei ympäristön toimintaa pysty seuraamaan edes käytävien ikkunoista. Toimintaa tuleekin avata enemmän ympäristön erilaisille aktiviteeteille (päiväkoti, opiskelijat ym.). Lappeenrannan Ortamonpuisto hakee vielä identiteettiään. Tällä hetkellä etenkin käytävätilat ovat kalseat, mutta toivottavasti taideopiskelijoiden työpanoksella saadaan rakennukseen lisää tunnelmaa. Syrjäinen sijainti toisaalta mahdollistaa rauhallisen ympäristön Saimaan kanavan äärellä, jota tulisi käyttää ulkoiluun mahdollisimman paljon. Eksoten etelä- ja länsipuolen terveyskeskusten ja vanhuspalvelujen muodostamat kokonaisuudet olivat heikommin toimivia kuin koillisalueen vastaavat. Tämä näkyi yhtäältä henkilökunnan määrässä, tilojen ahtaudessa, kalustuksessa, yleisten tilojen kunnossa ja monissa muissa seikoissa. Yhtenä keskeisenä tavoitteena tulisi olla tasalaatuinen asumisen mahdollisuus kaikille vanhuksille riippumatta asuinkunnasta. Selvästi teknisesti huonoja ratkaisuja ei ollut kuin yksi: Luumäen terveyskeskus. Luumäen terveyskeskuksen rakenne ahtaana 2-käytäväratkaisuna ja pieninä huoneina ei mahdollista potilaan kunnollista kuntoutumista. Rakennus on vaikeasti korjattava. On syytä harkita, voidaanko näitä tiloja tulevaisuudessa lainkaan käyttää. __________________________________________________________________________________ 69 Taipalsaaren sairaalan käyttö dementikkojen asuntona on pohjoismaihin verrattuna erittäin epäinhimillistä. Rakennus ei sovi tarkoitukseen, rauhalliset muistisairaat ja levottomat ovat sekaisin. Ulkotiloja ei hyödynnetä lainkaan. Rakennus sijaitsee syrjässä ja sen korjaaminen hoiva-asunnoiksi tulee kalliimmaksi kuin kokonaan uusien asuntojen rakentaminen. __________________________________________________________________________________ 70 4 Johtopäätöksiä ja näkemyksiä 4.1 Palvelujen mitoituksesta ja rakenteesta Ikäihmisten laatusuositusten mukaan Eksoten alueella on noin 600 vanhusta liikaa ympärivuorokautisten palvelujen piirissä. On odotettavissa, että vanhuspalvelulain tulemisen myötä tulee valvontaviranomainen pakottamaan rakennemuutokseen. Käytännössä tämä merkitsisi sitä, että terveyskeskussairaaloista muutaman vuoden aikavälillä luovuttaisiin kokonaan ja tilalle tulisi tehostettua palveluasumista ja rajoitettu määrä hoivaosastoja. Laitostava hoito on kustannuskysymys mitä suurimmassa määrin. Kustannustason alenemisella voidaan kuolettaa rakennusinvestointi. Ikähoiva-työryhmän mietinnössä todetaan, että palvelutuotannossa on siirryttävä uuteen rakenteeseen., jossa ei enää ole hallinnollisia tai maksukäytäntöön liittyviä portaita. Näin on käytännössä jo osittain tapahtunut Eksoten alueella. Useissa inventoiduissa rakennuksissa toimii sekä vanhainkoti, tehostettu palveluasunto ja tavallinen palveluasunto samoissa tiloissa. Vanhus voi kussakin palvelujärjestelmässä asua samassa huoneessa kuolemaansa asti. Kun tehostetun palveluasunnon päivystäjät käyvät yön aikana katsomassa myös tavallisen palveluasunnon vanhuksia, voidaan todeta, että käytännössä tämä raja on jo poistunut. 4.2 4.2.1 Eksote tarvitsee kuntoutussairaalan Göteborgin toimintamalli Esimerkkinä toimintamallista on Göteborgin Kortedalan kuntoutussairaala, joka toimii seuraavasti. Akuutin kriisin jälkeen potilas, useimmiten vanhus, joko kotiutetaan tai hoitoa jatketaan kuntoutussairaalassa. Kuntoutussairaalan hoitojakso kestää 7-30 vrk. Vasta kuntoutusjakson jälkeen tehdään päätös siitä, sijoitetaanko vanhus pysyvästi palveluasuntoon. Rinnan kuntoutuksen kanssa korjataan asunnon puutteet ja varustetaan asunto sopivalla tekniikalla. Lisäksi päätetään kotiin annettavan avun määrästä. Vanhukselle annetaan apua kotiin keskimäärin 7 tuntia viikossa. __________________________________________________________________________________ 71 Kuva 110. Göteborgin kuntoutussairaalassa ei ole pakkomakuuta Kokemukset Göteborgin mallista ovat osoittaneet, että 80 % henkilöistä, jotka aikaisemmin sijoittuvat palveluasuntoihin, palaa tuettuna kotiin noin 2-3 vuodeksi. Loppuvaiheen hoitojaksot palveluasunnoissa ovat vain muutamia kuukausia. Järjestelmä toimii niin hyvin, että palveluasuntoja on jouduttu tarpeettomina sulkemaan. 4.2.2 Eksoten oma malli Suuri osa terveyskeskuksen pitkäaikaisasukkaiden määrästä syntyy siten, että asukkaita pidetään lyhytaikaiseen käyttöön tarkoitetulla vuodeosastolla ahtaassa huoneessa makaamassa. Noin kuukaudessa heistä tulee pysyviä vuoteeseen sidottuja henkilöitä, jotka odottavat kuolemaa 2-3 vuotta. Tämä suomalainen järjestelmä on epäinhimillinen ja kallis. Keskeinen ongelma on asukkaan nopea laitostuminen taloon muutettaessa. Oma aktiivisuus vähenee hyvin pian, koska henkilökunnan tarjoamat avustavat palvelut kuuluvat hintaan. Tämä koskee erityisesti terveysasemien vuodeosastoja. Ensimmäiseen hoitokuukauteen liittyy kuntoutusikkuna. Jos kuntoutuksen tuloksen arviointiprosessi kestää viikkoja, pakkomakuulla sulkeutuu kuntoutusikkuna ja peli on menetetty. Olennaista on, että kuntoutuksen sanotaan olevan joka paikassa ja kaikkien vastuulla. Käytännössä se ei ole kenenkään vastuulla. Keskitetyn kuntoutuksen ja Lähisairaalan tehtävänä on tuottaa sairaanhoitopiirille kuntoutus ja vastata sen laadusta. __________________________________________________________________________________ 72 Kuvassa 111 esitetään alueellisen kuntoutusjärjestelmän rakenne, missä erillisten organisaatioiden muodostamasta mallista siirrytään alueelliseen palveluverkkomalliin. Tämä kaiken kuntoutuksen yhdistävä malli syntyi Eksoten asiantuntijoiden keskustelussa ikääntyvän yhteiskunnan palvelurakennukset projektin aikana. ITSENÄISISTÄ SIILOISTA MODULAARISEEN PALVELUVERKKOON HAJAUTETTU”KAIKKIALLA” KUNTOUTUS EI OLE MISSÄÄN! ALUEELINEN KUNTOUTUSVERKKO ERISTÄYTYNYT, ERIKOISALAKESKEINEN ASIAKASKESKEINEN YHTEENSOVIETTTU Erikoisala ja organisaatio dominoivat Moniammatillinen ongelmakeskeinen osaamiskeskus takaa laadun alueella Päihdehuolto Geriatria, psykiatria Kuntoutus Fysiatria virta Kuva 111. Alueellisen kuntoutusjärjestelmän rakenne Osasta erikoissairaanhoitoa ja osasta terveyskeskussairaaloita kehittyy uusi ”Community Hospital” – tyyppinen sairaala, joka keskittyy geriatriaan, kuntoutukseen, kroonisten tautitilojen kriisien hoitamiseen kuten esimerkiksi valmiiksi diagnostisoidut sydäntaudit, eräät syöpätaudit, artroosit, osteoprorosis, diabetes ja liikalihavuus. Yksikössä on kuntoutuksen, fysiatrian, geriatrian, kardiologian ja psykogeriatrian erikoisaloja. Yksikössä voi olla myös muita elektiivisiä erikoissairaanhoidon palveluja. Sairaalalle keskeistä on vastuu alueellisesta kuntoutuksesta. Nykyisin kuntoutus on kirjavaa. Sijoituspäätökset tehdään vapautuvan paikan nopean täyttämisen periaatteella. Oikea tapa on ohjata kaikki vanhukset sairaalasta tai valmiilla diagnoosilla varustettuina kuntoutussairaalaan. Vasta kuntoutusjakson jälkeen voidaan tehdä arvio palvelutarpeesta. Vuodeosastojen ja vanhainkotien todellinen tarve on vähäinen. Ikähoivatyöryhmän mukaan vain 1 % yli 75 vuotiaista eli noin 130 paikkaa. __________________________________________________________________________________ 73 Toimintamalli: Kuntoutuksen uusi organisaatio 1. Päivystävä ydinsairaala koti 2. Elektiivinen sairaala 3. Kuntoutussairaala Kuntoutus Geriatria Fysiatria Yleislääketiede sijoituspäätös Erilaisia asumispalveluja 4. Lähipalvelut Avopalvelut Perhepalvelut Työterveys Vammaisten palvelut Päihdepalvelut Vanhusten palvelut Opiskelijoiden th jne. Kuva 112. Kuntoutussairaalan toimintamalli Kun kuntoutukseen tullaan panostamaan, ei vielä tiedetä, miten paljon laitosten sulkeminen aiheuttaa korvaavien tilojen tarvetta. Jos onnistutaan yhtä hyvin kuin Göteborgissa, riittävät nykyiset palveluasunnot. Vanhuksille tarkoitettuja vuokra-asuntoja tarvitaan todennäköisesti lisää asutuskeskusten keskustaan. Ne on suunniteltava siten, että ne ovat elinkaarensa aikana myös tavallisia asuntoja. 4.2.3 Terveyskeskusten vuodeosastojen tuleva käyttö Terveyskeskusten vuodeosastot vapautuvat lähivuosina nykyisestä käytöstä tai ne suljetaan viranomaisten määräyksin. Kaikki laitosrakennukset on toteutettu Lääkintöhallituksen mitoituksella 25m2/ssa. Nykyinen mitoitus on noin 32-35 m2/sairaansija. Näin ollen tilat merkitsevät pakkomakuuta. Kun rakennukset ovat teknisesti loppuun käytettyjä, ei niitä enää pitäisi korjata sairaalakäyttöön. Osa vanhuksista tarvitsee kuitenkin tehostettua hoivaa. Tällöin voisi tulla kyseeseen useamman kunnan tai laajemman alueen yhteinen hoivayksikkö. Jotkut kaksikäytävällä varustetut vuodeosastot voidaan muuttaa asunnoiksi yhdistämällä nykyisiä potilashuoneita ja avaamalla keskialue olotilaksi. Valoa saadaan kattoratkaisuilla, koska vuodeosastot ovat usein ylimmässä kerroksessa. __________________________________________________________________________________ 74 Tämäntyyppisten ratkaisujen todellinen tarve on arvioitava Eksoten oman kehitystyön yhteydessä. 4.2.4 Kuntoutussairaalan sijoitus Jos pidetään tavoitetasona kuntouttavalle terveyskeskussairaalalle noin 1 sairaansija /1000 asukasta kohti, merkitsee tämä luku Eksoten alueella noin 130 sairaansijaa, kun lasketaan Imatra mukaan. Ilman Imatraa tarve on 105 sairaansijaa. Jos Lappeenranta 71.000 asukkaan kaupunkina käyttää tästä noin 70 sairaansijaa, on lähisairaalatarve lännessä noin 20 sairaansijaa ja itä-pohjoisessa noin 40 sairaansijaa. Näistä itä-pohjoisen sairaansijat sijaitsisivat luontevasti Imatralla. Jos kuntoutus hajautetaan Eksoten alueella, on harkittava, tarvitaanko yksi vai kenties useampia kuntoutuskeskittymiä. Luoteisosan kunnilla ei ole selvää keskusta, joten Taipalsaaren sairaalasta voisi ajatella täyskorjauksen avulla tehtävän yksi Lappeenrannan kuntoutusyksikkö Armilan sairaalan lisäksi, joka on todennäköisesti paras valinta pääkeskukseksi. Armilan etuna on hyvä sijainti lähellä Lappeenrannan keskustaa, yhteys Lehmuskoti-rakennuksen fysiatria-osastoon ja hyvä kuntoutusmaasto ympärillä. Lisäksi Armilan saavutettavuus on hyvä sekä julkisilla kulkuvälineillä että jalan. Tässä yhteydessä voitaisiin harkita Imatran aseman vahvistamista kuntoutuksen pohjoisena osakeskuksena. Edellytyksenä on, että toiminta on Eksoten toimintaa. Tämä edellyttää hallinnollisia ratkaisuja. Meneillään oleva kuntarakenteen uudistus vaikuttaa myös ratkaisuun. 4.3 Palveluasunnot ja tuettu asuminen taajamien keskustaan Vuodeosaston tehtävät tulisi myös jakaa uudelleen: hotellifunktioon, ruokailuun ja hoitotyöhön, jolloin hoitotyöntekijät voivat keskittyä varsinaiseen hoitotyöhön. Ruokailuun ja perushuoltoon kuten siivoukseen ja liinavaatehuoltoon olisi näin omat työntekijänsä. Eksoten alueella pitäisi korvata moniportainen palvelujärjestelmä vanhusten palvelukeskuksella, jossa palveluja annettaisiin kunkin vanhuksen kulloisenkin tarpeen mukaan. Tarvittaessa tällöin voitaisiin myös joustavasti vaihtaa yksikön nimityksiä esimerkiksi siten, että influenssan sattuessa vanhuksen huone muutettaisiin tavallisesta palveluasunnosta tehostetuksi palveluasunnoksi, kun palvelun tarve kasvaa ja sitten takaisin tavalliseksi palveluasunnoksi, kun vanhus taas tervehtyy. Tämä ilmeisesti täyttäisi nykyisen lain kirjaimen ja mahdollistaisi joustavan toiminnan. __________________________________________________________________________________ 75 Kuva 113. Kaupunginosamalli, jossa lähikauppa, muut päivittäispalvelut ja vanhusten asuminen on yhdistettynä Ratkaisuna olisi yhdistää toimintoja keskustakortteliksi, jossa eri toiminnat luonnollisella tavalla tukisivat toisiaan. Tämä on mahdollista rakentamalla vanhusten asunnot itsenäisten yksiöiden ja kaksioiden periaatteella ja tuomalla sinne palvelut tarpeen mukaan. Elämän loppuvaiheessa palvelujen intensiteettiä nostetaan siten, että kyseessä on normaali saattohoito. Kuva 114. Uudentyyppinen monitoimitalo on toimiva ratkaisu myös vanhushuoltoon __________________________________________________________________________________ 76 Tällainen monitoimitalo edellyttää korttelirakennetta. Sen suunnittelu on yksittäistä kohdetta vaativampaa. Monitoimitalossa oleva harrastustoiminta vähentää henkilökunnan painetta ohjelman järjestämiseen. Myös vierailijoiden on helpompi käydä pistäytymässä. Ratkaisussa osa palveluista tulee automaattisesti normaalina toimintana, kuten kampaaja tai parturi, ruokahuolto ja siivous. Päinvastainen ajatus eli palvelujen tuonti erillään olevaan vanhustentaloon ei ole kannattavaa, mutta maaseudulla ja haja-asutusalueella ilmeisen välttämätön tapa toimia. Liikkuvat palvelut vaativat kuitenkin kehittämistä ja uudelleen organisointia, jotta niistä saadaan joustavia ja sitä kautta myös tuottavia. Lisäksi on mainittava muualla Euroopassa käytössä oleva malli, joka perustuu lähipalveluideologiaan. Ikääntyvä väestö on edelleen hyvin kiinnostunut keskustojen kaksioista ja kolmioista edellyttäen että heille on riittävästi palveluja lähellä. Tällaisia palveluita ovat muun muassa lähikauppa, apteekki, pankki, kirjasto, parturi-kampaamo sekä ravintola- ja harrastetilat. Lähipalvelujen integrointi erityyppisiin keskustan laitoksiin ja rakennuksiin on keskieurooppalaisissa kyläkeskuksissa jo toiminnassa oleva käytäntö, jota kannattaa rantauttaa myös Suomeen. Tällainen toteutustapa mahdollistaa rakennukselle pitkän elinkaaren eri-ikäisille käyttäjäryhmille suunnattuine muunneltavine tiloineen. Päämääränä tämän tyyppisessä keskustafunktioasumisessa on tuettu asuminen, jossa saattohoitokin voidaan järjestää omaan kotiin. Kun kuntoutukseen tullaan panostamaan, ei vielä tiedetä, miten paljon laitosten sulkeminen aiheuttaa korvaavien tilojen tarvetta. Jos onnistutaan yhtä hyvin kuin Göteborgissa, riittävät nykyiset palveluasunnot. Vanhuksille tarkoitettuja vuokra-asuntoja tarvitaan todennäköisesti lisää asutuskeskusten keskustaan. Ne on suunniteltava siten, että ne ovat elinkaarensa aikana myös tavallisia asuntoja. __________________________________________________________________________________ 77 Sisällysluettelo 1 Taustaa .......................................................................................................................................... 3 Nykytilanne ja uusi vanhustenhuoltolaki ....................................................................................... 3 2 3 Inventoinnin tavoite ...................................................................................................................... 6 2.1 Inventointikohteet, yleistä .................................................................................................... 6 2.2 Arvioidut laitokset ja havainnot ........................................................................................... 8 2.2.1 Luumäen terveysaseman vuodeosasto .................................................................... 8 2.2.2 Luumäen kunnan vanhainkoti ja yksityisen Luumäen sotiemme vetaraanit ry:n ylläpitämä palvelutalo. ............................................................................................... 10 2.2.3 Taipalsaaren sairaala ................................................................................................ 13 2.2.4 Savitaipaleen terveysaseman vuodeosasto ........................................................... 17 2.2.5 Toimintakeskus Suvanto, yksityinen palvelutalo, Savitaipale.............................. 20 2.2.6 Palolakoti, Lemi .......................................................................................................... 21 2.2.7 Taipalsaaren terveysaseman vuodeosasto ja vanhainkoti .................................. 25 2.2.8 Ruokolahden terveysaseman vuodeosasto, palvelukeskus ja palveluasunnot Toimila.........................................................................................................................28 2.2.9 Ruokorinne .................................................................................................................. 30 2.2.10 Rautjärven terveysaseman vuodeosasto- ja muu laitoshoito sekä palveluasunnot ............................................................................................................ 32 2.2.11 Silamuskoti, Änkilän hoivapalvelut Oy .................................................................... 35 2.2.12 Parikkala vanhainkoti, ”Käskynkkä” ......................................................................... 36 2.2.13 Parikkalan sairaala ..................................................................................................... 38 2.2.14 Saaren palvelutalo...................................................................................................... 41 2.2.15 Uukuniemen palvelutalo ............................................................................................ 44 2.2.16 Joutsenon terveysaseman vuodeosasto ................................................................ 46 2.2.17 Sammonkoti, Sammonlahti Lappeenranta ............................................................. 50 2.2.18 Lehmuskoti, Lappeenranta ....................................................................................... 53 2.2.19 Ortamonpuisto, Lappeenranta.................................................................................. 56 Inventoinnin tulokset .................................................................................................................. 60 3.1 Sijainti yhdyskunnassa ...................................................................................................... 60 3.1.1 3.2 Ympäristön ja ulkotilojen käyttö................................................................................ 61 Suunnittelu ja onnistuminen.............................................................................................. 62 3.2.1 Asukkaat, henkilökunta ja arkkitehti päätöksentekijöinä ...................................... 62 __________________________________________________________________________________ 78 3.2.2 Kalustamisesta ja sisustamisesta ............................................................................ 63 3.2.3 Hygienia ....................................................................................................................... 64 3.3 Tilojen mahdollistama toiminnallisuus ............................................................................. 64 3.3.1 3.4 4 Ympäristö ja hoitoprosessi ei kuntouta? ................................................................. 65 Laitoskohtaiset havainnot.................................................................................................. 66 Johtopäätöksiä ja näkemyksiä ................................................................................................. 70 4.1 Palvelujen mitoituksesta ja rakenteesta.......................................................................... 70 4.2 Eksote tarvitsee kuntoutussairaalan................................................................................ 70 4.2.1 Göteborgin toimintamalli............................................................................................ 70 4.2.2 Eksoten oma malli ...................................................................................................... 71 4.2.3 Terveyskeskusten vuodeosastojen tuleva käyttö .................................................. 73 4.2.4 Kuntoutussairaalan sijoitus ....................................................................................... 74 4.3 Palveluasunnot ja tuettu asuminen taajamien keskustaan .......................................... 74 __________________________________________________________________________________ 79 __________________________________________________________________________________
© Copyright 2024