"Rukoilkaa rauhaa Jerusalemille!"

nro 3, syyskuu 2014 5 €
"Rukoilkaa rauhaa Jerusalemille!"
1
Tässä lehdessä:
Rauhaa Jerusalemille s. 2
Pääkirjoitus
s. 3
Pioneerityötä Unkarin
romanilasten parissa
s. 4
Työ Unkarin romanien
auttamiseksi etenee
s. 5
Kai Loikkanen
Petri Nurminen
Marjukka Anttila
Gyula Lukács
Orjantappuraorkesteris.7
Samuel Autio
Pohjanmaan
fifteen 2014
s. 8
Koulutyöpalsta:
Kokemus poliisin ja
pastorin työstä
auttavat koulutyössä
s.10
Jäänmurtajaksi
nuorten pariin
s. 10
Hanna Lahti
Kai Loikkanen
Kai Loikkanen
Balkan:
Anteeksianto
poistaa jakautumisen s. 12
Eero Ketola
Jugoslavian hajoaminen
avasi mielenkiintoisen
ikkunan
s. 14
Eero Ketola
Sata vuotta Sarajevon
laukauksista
s. 16
Eero Ketola
Et koskaan ole yksin
s. 17
Larsmon Lähetyskoti
s. 18
Rengasrikko
rosvoalueella
s. 20
Eero Ketola
Hanna Koski-Vähälä
Eero Ketola
Etukannen kuva:
Eero Ketola
Rauhaa
Jerusalemille
L
ähi-idän tilanne on jälleen noussut jokapäiväiseksi uutisaiheeksi. Viime vuonna
alkaneet levottomuudet Egyptissä ehtivät ainakin osin jo rauhoittumaan, mutta
entistä synkemmät uutiset Syyriassa jatkuvasta sisällissodasta ja Irakin alueelta
jättävät aiemmat arabikevään kansannousun tapahtumat varjoonsa. ISIS -järjestön
toiminta toisin uskovia tai ajattelevia maanmiehiään kohtaan on ollut tyrmistyttävää
luettavaa ja kuultavaa. Hirmutekoja on kaiketi ladattu nähtäville myös nettiin, ken
niitä kestää katsella.
Kristittyjen vainot noilla alueilla
ovat täyttä totta. Menetelmät eivät
häviä raakuudessaan keskiaikaisille sotatoimille. Vaihtoehtona
on monien kohdalla ollut uskonsa
kieltäminen tai kuolema. Kaik-
2
kineen kuolleiden määrä on jo
sadoissa tuhansissa, aivan lyhyen
ajan sisällä. Vähintään yhtä monet
ovat paenneet kotiseuduiltaan.
Marttyyrius on todellisuutta tälläkin hetkellä. Ilmestyskirjan
kuvaamat ahdistuksen ajan tapahtumat tuntuvat hyvin sopivan
Lähi-idän tilanteeseen.
Israelin ja Gazan tilanne ei
kuolonuhrien määrää ajatellen
ole samaa luokkaa. Gazasta am-
muttujen rakettien ja kranaattien
määrään nähden uhriluvut ovat
onneksi melko pienet. Yrityksen
puutteesta ei Hamasin edustajia
voi syyttää. Gazan puolella kuolleiden määrä vaikkapa Syyriaan
verrattuna on noin sadasosan
luokkaa. Uutissoinnin suhde
sen sijaan vaikuttaa oikeastaan
päinvastaiselta. Israelin iskut ovat
esillä isoin otsikoin. Läheskään
aina ei muisteta kertoa tapahtumien oikeaa järjestystä, eli kummalta puolelta ammuttiin ensin.
Jotenkin saa kuvan, että Hamasin
raketit ovat israelilaisille vain
vähäpätöinen harmi, jolta voi helposti suojautua Iron Dome -torjuntajärjestelmän avulla. Näinhän
ei ole. Erityisesti lähellä Gazan
rajaa asuvat elävät jatkuvan pelon
vallassa, valmiina juoksemaan
suojaan. Tällainen on kaukana
normaalista elämästä. Mitenkään
vähättelemättä Gazan siviilien
kärsimyksiä. Yhdestäkään kuolleesta tai haavoittuneesta ei voi
uskovana iloita. Aseettoman
palveluksen aikanaan puolustusvoimissa suorittaneena on kuitenkin joutunut miettimään, onko
kansalla oikeus puolustautua,
jos rajan yli tulee vaikkapa 300
rakettia päivässä. Onko valtiolla
velvollisuus suojella asukkaitaan?
Entäpä jos sama tapahtuisi Suomessa? Monenko raketin jälkeen
olisi oikein reagoida?
Tätä kirjoittaessani uutisoidaan,
että raketteja on tänään ammuttu
Israelin alueelle Gazan lisäksi
myös Libyasta ja Syyriasta.
Kestävän rauhan saavuttamiseen ei näytä löytyvän inhimillisiä keinoja. Ongelman syyksi
esitetään Israelin rakentamaa
suojamuuria. Tilanne, joka johti
muurin rakentamiseen, ei tule
uutisoinnissa enää esiin. Muuri
pystytettiin estämään terroriiskujen tekijöiden tulo Gazasta
Israelin puolelle.
Israelin ja Palestiinan kysymystä
sanotaan usein monimutkaiseksi
ongelmaksi, johon ei ole helppoa
vastausta. Jos sanoo ongelman
olevan siinä, että toinen osapuoli
haluaa poistaa toisen kartalta,
syytetään asioiden yksinkertaistamisesta. Joka tapauksessa
yhden asian voimme Raamatun
muuttumattoman kehotuksen
mukaan tehdä: siunata Israelia
ja rukoilla rauhaa Jerusalemille.
Myös Israelin ympärysvaltioiden
vainotut kristityt tarvitsevat esirukouksiamme.
”Rukoilkaa rauhaa Jerusale­
mille, menestykööt ne, jotka sinua
rakastavat.” (PS. 122:6)
Teksti: Kai Loikkanen
Kuva: Eero Ketola
Seurakunta
muuttuvassa maailmassa
Pohjanmaan
helluntaiseurakuntien
työntekijäpäivä
la 25.10.2014 klo 9.30 - 16.30
Kauhajoella
Aiheina mm.
Muuttuneet arvot ja muutuva media.
Puhujana Leevi Launonen Ristin Voitosta
Osallistumismaksu 20 €
Ilmoittautumiset 20.10. mennessä:
[email protected]
Tervetuloa Kauhajoelle!
Vielä on päivä
Pääkirjoitus
”Niin kauan kuin päivä on, tulee meidän tehdä Hänen tekojansa,
joka on minut lähettänyt; tulee yö, jolloin ei kukaan voi työtä tehdä.”
Joh.9:4.
N
äillä sanoilla haluaisin
muistuttaa meitä kaikkia
seurakunnan perustehtävästä,
joka edelleenkin on hyvän
sanoman julistaminen kaikille
kansoille. Olosuhteet ja mahdollisuudet tämän tehtävän
suorittamiseksi ovat vaihdelleet
vuosisatojen aikana, mutta
todellinen seurakunta on aina
pysynyt uskollisena lähetyskäskyn Antajalle.
Itse jouduin tämän haasteen
eteen jo nuorena, hyvin pian
uskoontuloni jälkeen, joka
tapahtui Turussa vuonna 1973. Kirjoittaja toimii pastorina Kauha­
Tunsin suurta avuttomuutta ja joen helluntaiseurakunnassa.
arkuutta tämän kutsun edessä,
mutta Pyhän Hengen kasteen saatuani rohkaistuin pitämään aamuhartauksia koulussa (siihen aikaan niitä vielä kutsuttiin sillä
nimellä) sekä pitämään pieniä evankelioimispuheita seurakunnassa.
Myöhemmin, vuonna 1980, lähdin kokoaikaiseen julistustyöhön,
ensin nuorisotyöntekijänä Turun Baptistiseurakunnassa, sen jälkeen
pastorin tehtäviin eri paikkakunnilla.
Lähetystyö kuitenkin poltti sydäntä. Halusin osaltani tehdä jotain
sen hyväksi. Olin saanut asiaa koskevan profetian, että näky odottaisi
vielä aikaansa ja niinpä odotellessani valmistauduin tekemällä työtä
kotimaassa. Muutokset entisessä Neuvostoliitossa avasivat ovet
hedelmälliseen työhön tuossa suuressa maassa ja niinpä toimimme
lähetystyössä Venäjän Karjalassa vuosina 1993-2003. Prääsän piirissä sijaitsevaan Vieljärven kylään syntyi helluntaiseurakunta, joka
on vastaanottanut evankeliumin viestikapulan ja jatkaa nyt työtä
paikallisin voimin omassa rukoushuoneessa ja sen ulkopuolella.
Tehtävän päätyttyä Karjalassa, palasimme Suomeen. Tällä hetkellä
olen toiminut Kauhajoen helluntaiseurakunnan pastorina runsaan
vuoden ajan.
Voimme todeta, että monia mahdollisuuksia ja ovia on yhä auki julistavaan lähetystyöhön eri puolilla maailmaa. Toisaalta länsimaisilta
läheteiltä ovat monet ovet sulkeutuneetkin. Samalla kolmannen maailman osuus lähetystyössä on kasvanut voimakkaasti viime vuosina.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että suomalaisten lähetystyö olisi
jo tehty, vaikka lähettien määrä onkin valitettavasti laskenut viime
vuosina. On aika haastaa uutta sukupolvea vastaanottamaan kutsu
tähän vaikeimpaan, mutta jaloimpaan tehtävään, joka seurakunnalle
on annettu. Vielä Jumala nostaa nuorta sotaväkeä aamuruskon helmasta, vielä kannattaa uhrata elämänsä toisten pelastumisen hyväksi,
vielä Kristuksen rakkaus vaatii meitä.
Toivon, että Lähetysviesti-lehti saa olla kipinänä sytyttämässä lisää
lähetysintoa Pohjanmaan seurakunnissa. Tilausmäärää kasvattamalla
voisimme merkittävästi tukea lähetystyötä. Olisi hienoa, jos jokaiseen uskovaan perheeseen tulisi tilattuna Lähetysviesti. Samalla
se tukisi perheen hengellistä kasvatusta ja auttaisi ymmärtämään
vastuutamme lähetystyöstä.
Vielä on päivä, mutta kuinka kauan? Tärkeämpää kuin pohtia sitä,
on tehdä työtä nyt, kun siihen on olemassa vielä kaikki mahdollisuudet. Niin täällä kotimaassa kuin lähetyskentilläkin.
Petri Nurminen,
virkaiältään nuorin Pohjanmaan Lähetyksen hallituksen jäsen
3
YHDELLE VÄHIMMISTÄ
ROMANILÄHETYSTYÖTÄ ITÄ-EUROOPASSA
Yhdelle vähimmistä
- pioneerityötä
Unkarin
romanilasten parissa
U
nkarilaisten romanilasten silmät loistivat, kun he saivat kuulla pääsevänsä kansainvälisen tiimin pitämälle
lastenleirille kesäkuun lopussa. Lapset olivat kotoisin kahdesta Budapestin liepeillä olevasta kylästä, joissa
he asuvat röttelötaloissa omilla slummialueillaan. Kolmannestakin kylästä olisi ollut lapsia tulossa, mutta
hepatiittiepidemian takia koko romaniyhteisö oli eristettynä.
Tiimejä
neljästä maasta
Leirityö Unkarissa on alkanut
ruotsinsuomalaisten Olli ja Riitta
Bergin sekä Janne ja Jaana
Åkerlundin aloitteesta kolme
vuotta sitten. Pariskunnat tekevät Unkariin romanityötä leirien
lisäksi myös talvisin kiertäen
romanikylissä, pitäen Sanan ja
rukouksen iltoja uskoon tulleille
sekä auttaen käytännössä romaniperheitä. Työtä tukee ruotsalainen
Ljus i Öster -järjestö. Paikallinen
romaninuori Feri Majercsik
ja unkarinsuomalainen Gyula
Lukács ovat myös syttyneet
samalle työlle ja toimivat Fidan
yhteistyökumppaneina romani... jatkuu sivulla 6
4
Iloisia leiriläisiä ruokajonossa
Työ Unkarin
romanien
auttamiseksi etenee
U
nkari on pieni valtio
Euroopan sydämessä,
jossa asuu 10 miljoonaa
ihmistä. Lisäksi Unkarin naapurivaltioissa asuu lähes 5 miljoonaa
unkarilaista, sillä ensimmäisen
maailmansodan jälkeen Unkari
menetti valtavia maa-alueita. Unkarissa on suuria vähemmistöjä.
Väkilukuun nähden siellä asuu
muun muassa Euroopan suurin
juutalaisvähemmistö. Romanikansa muodostaa kuitenkin Unkarin suurimman vähemmistön,
sillä väkiluvusta lähes kymmenen prosenttia on romaneja. He
ovat useimmiten hyvin vaikeassa
asemassa ja diskriminaatio on
voimakasta. Väkivalta, köyhyys
ja rikollisuus ovat arkea heidän
keskuudessaan, ja tästä noidan-
kehästä on vaikea päästä pois. Unkarissa alkavan työn tavoitteena
on ensisijaisesti evankeliumin
avulla tuoda toivoa näiden ihmisten arkeen ja osoittaa Jumalan
rakkauden muuttavaa voimaa.
Viimevuosien aikana Jumala on avannut
useita mahdollisuuksia Unkarin työn etenemisen kannalta.
– Edessä on monia uusia kuvioita ja
haasteita, mutta kaiken keskellä olemme
saaneet kokea suurta lepoa ja Jumalan
johdatusta useilla eri osa-alueilla, kertoo
työssä mukana oleva Gyula Lukács.
Ensimmäinen kuorma
matkaan
Lapsityön lisäksi kehitteillä on myös
kirpputori- ja avustustyötä, jonka avulla
halutaan tukea romanilähetystyötä ensisijaisesti Unkarissa ja Itä-Euroopassa.
Tarkoituksena on kerätä vaatteita Suomesta
ja kuljettaa ne Unkariin. Ensimmäinen
kuorma lähti 13.8.2014. Vaatteita ja tavaraa
oli kerätty useilla eri paikkakunnilla ympäri Suomea ja täysmittainen rekka-auto
täyttyikin lähes kokonaan.
– Jos työmuoto näyttää toimivan Unkarissa ja se täyttää tarkoituksensa, niin tulevaisuudessa kuormia lähtee tiuhempaan
tahtiin, Lukács toteaa.
Tällä hetkellä toiminnalla ei ole vielä
omaa yhdistystä Unkarissa. Työtä on
tehty yksittäisten seurakuntien tai yhdistysten, kuten Fidan Yhdelle Vähimmistä
tai Ljus I Österin nimissä. Yhdistyksen
perustamisprosessi on kuitenkin työn alla
ja muutaman kuukauden sisällä, jos Jumala
suo, toiminta voi jatkua virallisesti oman
yhdistyksen pohjalta.
Lisätietoa Unkarin työstä:
[email protected]
Teksti ja kuvat:
Gyula Lukács
Pitkäaikainen unelma toteutui ‒ rekkalastillinen tavaraa pakattiin matkalle kohti Unkaria.
5
Seikkailuradalla etsittiin vastauksia Raamatusta
työssä Unkarissa. Lukács johti leiriä ja toimi
tulkkina eri tiimien välillä. Lahjakkaat nuoret
lauloivat, soittivat ja näyttelivät leirillä, sekä
pitivät raamattutunteja. Samanlaisissa tehtävissä toimivat myös Ukrainasta kotoisin olevat
romaninuoret Nadja, Tanja ja Sergei Lacko.
Suomesta mukana olivat Suvi Pukarinen
ja Heidi Hagert, jotka toimivat keittiöllä.
Marjukka Anttila huolehti leirin ohjelmasta,
raamattutuntien sisällöistä ja havainnollistamismateriaalista. Henna-Riina Anttila ja
Bettina Hagert toimivat leiriohjaajina leikkien ja pelaten leiriläisten kanssa sekä antaen
rakkautta heille. Rakkauden tarve olikin leiriläisten suurin tarve, jota he osoittivat välillä
rajusti takertuen ja hyppien kaulaan.
Leiriläiset tarvitsivat paljon rakkautta.
Kuvassa Merci ja Heidi Hagert
6
Jeesuksen jalanjäljissä
Raamattutunneilla tuotiin selkeästi ja havainnollisesti esille evankeliumia. Aiheena
oli Jeesuksen jalanjäljissä. Samasta teemasta
on tarkoitus luoda jatkossa materiaalipaketti
muitakin vastaavia leirejä varten. Leirin
laulut, näytelmät ja askartelut tukivat teemaa
monipuolisesti. Evankeliumi kosketti lasten
sydämiä, ja 14 leiriläistä halusi lähteä seuraamaan Jeesuksen jalanjälkiä. Erityisen iso
muutos nähtiin leirin isoissa pojissa, jotka
leirin alkaessa kiroilivat paljon ja puhuivat
rumia. Eräskin poika, joka oli kokenut paljon
perheväkivaltaa, käyttänyt huumeita ja ollut
rikollinen, kertoi, että oli leirin aikana alkanut ajatella, että hän ei halua jatkaa entistä
elämäänsä. Leirin aikana tuo poika, ja koko
isojen poikien ryhmä, tulivat uskoon.
Lasten rukousaiheita
Leirin viimeisenä iltana siunasimme lapsia
ja he saivat kertoa rukousaiheitaan. Monella
oli isä tai veli vankilassa, tai äiti masentuneena. Moni kertoi perheväkivallasta ja
alkoholismista. Eräs lapsi pyysi rukoilemaan,
ettei hänestä tulisi aikuisena kadulla elävää
Lapset laulavat innoissaan leirin iltanuotiolla
ORJANTAPPURAORKESTERI
Aiemmin Japanissa lähetystyössä ollut kirjoittaja toimii nyt Varkauden helluntaiseurakunnan pasto­
rina.
Leirin ohjaajia laulattamassa lapsia ruoka­
jonossa. Kuvassa Sergei, Tanja, Bettina, HennaRiina, Feri ja Gyula
kerjäläistä. Väkivalta ja rikollisuus olivat
näiden lasten arkea, eikä kierteestä ole helppo
irtautua. Moni lapsi eli alueella, jossa ei ole
vielä seurakuntaa, joka voisi tukea heitä uuden
elämän alkuun. Todellinen rukousaihe onkin,
että alueelle saadaan perustettua seurakuntia,
joihin myös romanit olisivat tervetulleita.
Teksti ja kuvat:
Marjukka Anttila
Seurakunnassamme toimii nykyaikana jo
harvinaiseksi käynyt luonnonvara, seurakuntakuoro. Sen nimi on Akasia. Nimi on
monelle raamatunlukijalle tuttu puu/pensas
mooseksenajan telttatemppelin eli ilmestysmajan yksityiskohdista. Jostain syystä Jumala
oli ihastunut akasiaan. Ja ihmekös tuo! Onhan se kova ja piikkinen puupahanen, joka
viihtyy kuivilla ja kuumilla seuduilla!
Akasia-kuoron tukena on parhaimmillaan
viulu, pari huilua, sello, venttiilipasuuna,
kaksi tai kolme trumpettia, kornetti, sähköbasso, sähkörummut ja flyygeli. Kaikessa
hiljaisuudessa Akasia-kuoron torvet ovat
nimenneet itsensä orjantappuraorkesteriksi.
Orjantappuraorkesteri on siis tavallaan orkesteri orkesterin sisällä. Kasvitieteellisessä
mielessä orjantappuralla ja akasialla on yksi
yhteinen piirre: piikit. Näin siis vain kasvitieteellisessä mielessä. Myös orjantappura on
erittäin raamatullinen kasvi, tuttu syntiinlankeemuksesta ja Jeesuksen kärsimyksistä.
Kun tulin nykyiseen kotiseurakuntaani johtavaksi pastoriksi, liityin oitis kuoroon. Kuorossa saa laulaa äänissä, ja kuoro on lisäksi
hoitava yhteisö. Olen huomannut, että etenkin orkesterin torvilla on erittäin terapeuttinen ote kuorolaisiin. Moni laulaja ja soittaja
tulee ehkä raskaankin työ- ja koulupäivän
päätteeksi kuoroharjoituksiin. Ensin juodaan
kahvit ja sitten soitetaan ja lauletaan. Kuinka
monesti juuri torvet ovatkaan muuttaneet
väsyneen ja joskus jopa apaattisen yleismielialan iloiseksi! Käytännössä se tapahtuu
seuraavasti. Orkesteri aloittaa alkusoiton,
johon torvet ajallaan yhtyvät. Silloin kun
torvet ovat terapeuttisimmillaan (aina ei niin
tapahdu), laulajien (varsinkin naisten) ilmeet
ilmiselvästi vapautuvat. Joidenkin olkapäät
alkavat rennosti hytkyä. Mutta sen aikaan
saamiseksi tarvitaan aivan tietty saundi,
jota lievästi epämusikaalisena ihmisenä
en osaa sanoin kuvata. Kansanomaisesti
sanoisin tuota saundia toitotuksen, pörinän
ja törinän fuusioksi. Erittäin musikaalinen
kuoronjohtajamme antaa alkusoiton jatkua,
kuin se olisi partituuriin kirjoitettu. Ja se
vapauttaa lisää mieliä.
Liityttyäni kuoroon liityin puolen vuoden
päästä myös torviin. Olen se kolmas trumpetti. Joskus laulan bassoa, joskus toitotan
torvea. Orjantappura-nimi alkoi vakiintua
nimenomaan sen jälkeen, kun minä tulin
orkesteriin mukaan. On niin kiva kolmenkymmenen vuoden tauon jälkeen jälleen olla
trumpetisti. Ja jälleen ensi pyhänä pääsen
säestysvastuuseen. Silloin remmissä on juuri
vain orjantappuraorkesteri, tosin flyygelillä
vahvistettuna. Kokemuksesta jo tiedän, että
orjantappuramme kummasti vapauttaa
jumalanpalveluksen ilmapiirin.
Harmittelin kerran hallituksen ja vanhimmiston puheenjohtajalle, ettei juontamani
jumalanpalvelus mennyt piirustusten
mukaan. Hän vastasi, että täytyyhän sitä
helluntaiseurakunnassa säpinää olla. Orjantappuraorkesteria esimerkkinä käyttäen
sanoisin, ettei kaiken aina tarvitse mennä
nuottien mukaan. Täytyyhän sitä joskus
törähdyksiä ja pihahduksia kuulua. Liian
täydellinen ja steriili jumalanpalvelus ei ole
kodikas eikä lämmin.
Samuel Autio
7
Fifteen 2014 leirikuva
Pohjanmaan
fifteen 2014
L
arsmon lähetyskotiin majoittautui 5.6. - 13.6. liki neljäkymmentä 15-vuotiasta nuorta ohjaajineen ja isosineen tarkoituksenaan tutustua Jumalaan, Raamattuun sekä tietenkin toisiinsa. Tänä vuonna leiri oli hyvin
kansainvälinen, sillä kokonaisvahvuudesta lähes joka neljännen synnyinmaa oli jokin muu kuin Suomi.
Päivät täynnä tekemistä
Yhdeksän päivän leirin ohjelma oli tiivis.
Joka päivä oli neljä raamattutuntia, joissa
syvennyttiin Raamatun perusasioihin. Nuoret
kuulivat opetusta esimerkiksi luomisesta,
Pyhästä Hengestä sekä Israelista ja sen merkityksestä. Käsiteltyihin teemoihin kuuluivat
lisäksi muun muassa avioliitto, perhe sekä
seksuaalisuus. Opettajina toimivat pääasiassa
Lasse Kujanen, Nina Rosenqvist sekä Niina
Männistö. Leirin johtajan roolissa oli Usko
Blommendahl.
Ohjelmaan kuului paljon yhdessä pelaamista
ja leikkimistä. Yhteishenkeä kohottivat myös
8
jokapäiväiset kilpailut, joissa taisteltiin ryhmien kesken pisteistä erilaisissa lajeissa. Toisinaan leiriläiset etsivät alueelta suklaamunia,
ja yhtenä päivänä ryhmien piti kerätä tietyssä
ajassa mahdollisimman paljon k-kirjaimella
alkavia tavaroita. Onneksemme saimme juosta
ja temmeltää pihalla pääasiassa aurinkoisessa
säässä. Unohtaa ei sovi myöskään iltanuotioita, joista jokainen ryhmä oli vuorollaan
vastuussa isosensa kanssa.
Iltahetkissä oli joka ilta oma teemansa, ja
niinpä saimme muun muassa rukoilla raamatunjakeiden avulla ja kirjoittaa psalmeja. Oleellisena osana oli aina myös ylistäminen ja ru-
kous. Yhtenä iltana muutama rohkea leiriläinen
kertoi omasta uskostaan ja elämästään muille.
Iltahetket ovatkin hyvin tärkeitä, sillä moni
nuori tekee niissä kauaskantoisia ratkaisuja.
”Uskoni vahvistui entisestään ja Pyhä Henki
kosketti mua monina iltoina”, kommentoi eräs
leiriläisistä. Monet kertoivat myös uudistuneensa leirillä.
Yksi leirin kohokohdista oli, kun leirin lopussa seitsemän nuorta halusi mennä kasteelle
ja liittyä samalla omaan paikallisseurakuntaan.
Saimmekin viettää upean kastekokouksen
järven rannalla päivää ennen kotiinlähtöä.
Yksi ryhmätehtävistä oli tehdä yhdelle ryhmän jäsenistä sanomalehdistä asu.
Yllätyksiä
Pietarsaaressa
Puolessa välissä leiriä poikkesimme tutuksi
tulleesta aikataulusta. Raamattutuntien jälkeen
pihaan saapui linja-auto, joten oli aika lähteä
pois leirialueelta. Nuorille oikeaa määränpäätä
ei tietenkään kerrottu etukäteen. Ohjaajien
sepittelyt suuresta hyönteisnäyttelystä menettivät kuitenkin viimeisenkin uskottavuutensa
bussin kääntyessä Pietarsaaren Fanta Sea
-puistoon.
Puistossa jakaannuimme ryhmiin, jotka
suorittivat kukin vuorollaan eri aktiviteettia.
Yksi ohjelmanumeroista oli värikuulasota eli
paintball, jota moni pääsi kokeilemaan ensimmäistä kertaa elämässään. Toisten pukiessa
haalareita ja maskeja ylleen, osa pelasi minigolfia. Eniten iloista naurua aiheutti kuitenkin
zorb-jalkapallo. Jokainen pelaaja sai ylleen
pallon, ja sen jälkeen täytyi yrittää pysyä
pystyssä ja juosta pallon perässä. Pelaaminen
muistutti lähinnä keilausta ihmispallojen pyöriessä pitkin nurmikkoa. Lopulta jalkapalloa
hauskemmaksi vaihtoehdoksi osoittautui
kuitenkin kaikenlainen temppuilu ja pyöriminen palloilla. Aktiviteettien jälkeen oli
mahdollisuus vielä pulahtaa uima-altaaseen
viilentymään.
Yllätykset eivät loppuneet vielä siihen,
sillä illalla saimme vielä keskuuteemme
vieraita. Pekka Kurki, Oskari Poxu
Schöning sekä yksi isosistamme, Innocent
Zorb-pallot innostivat nuoret monenlaiseen temppuiluun.
9
Ayagirwe, räppäsivät meille uskosta ja elämästä lähetyskodilla.
Haikeat jäähyväiset
Yhdeksän päivää kuluivat nopeasti, ja pian olikin jo leirin viimeinen päivä. Perjantain suursiivousta seurasi vielä päätösjuhla.
Tytöt pukivat päälle mekkonsa ja
kiharsivat hiuksensa jo monta tuntia aikaisemmin, pojat puolestaan
jättivät kravattisolmujen tekemisen viimeisille minuuteille. Ennen
varsinaista juhlaa vanhemmille
oli järjestetty kahvitus.
Juhlapuheiden, kukitusten ja
todistusten jakamisten jälkeen pihalla oli haikea tunnelma, sillä oli
aika jättää Larsmon lähetyskoti
taakse ja jatkaa kesälomaa. Lukuisten halausten ja yhteiskuvien
jälkeen viimeinenkin leiriläinen
lähti kotiin monta kokemusta
rikkaampana.
Onnistunut leiri
”Leirissä oli niin paljon hyvää,
etten osaa nimetä parasta. Ehkäpä
se tiivis ryhmähenki ja yhteenkuuluvuuden tunne”, kommentoi eräs nuorista leirin jälkeen.
Keräämässämme palautteessa
useimmiten nousi esille nimenomaan hyvä yhteishenki. Leirillä
oli erityisen hyvä ilmapiiri, eikä
suurempia ongelmia ollut laisinkaan. Nuoret saivat leirillä
paljon uusia kavereita, ja parhaimmillaan siellä muodostuneet
ystävyyssuhteet kestävät vuosia.
Yksi hienoimmista kommenteista oli, kun yksi tytöistä kirjoitti: ”En enää häpeä uskoani,
sain varmuutta leirin aikana
ja raamattutunnit vastasi mun
kysymyksiin, jotka on vaivannu
mua kauan aikaa”. Meidän ohjaajien ja isosten rukous onkin,
että leirillä kylvetty siemen saisi
kasvaa ja kantaa hedelmää nuorten elämässä.
Lisää kuvia ja tunnelmia löydät
osoitteesta www.pohjanmaanfifteen.blogspot.com
Muistathan, että Fifteen 2015
on tulossa ensi kesänä. Kerrothan
leiristä lapsillesi, sukulaisillesi,
naapureillesi sekä seurakuntasi
nuorille!
Teksti ja kuvat:
Hanna Lahti
Kokemus poliisin
ja pastorin
työstä auttavat
koulutyössä
H
aukiputaan helluntaiseurakunnan pastori Raino
Ojala on tarttunut toiseenkin uuteen haasteeseen
seurakuntatyön ohessa. Syyskuun alusta lähtien hänen
työaikansa jakautuu paikallisen seurakunnan ja koulutyön kesken.
Noin kymmenen vuotta poliisin ammatissa toiminut Raino Ojala
vastasi kokemaansa kutsuun hengelliseen työhön viime vuoden
huhtikuussa. Tuolloin hän aloitti puoliaikaisena seurakuntapastorina
Haukiputaalla. Puolet kuukaudesta kului edelleen poliisin tehtävissä.
Helmikuusta lähtien Raino on keskittynyt kokoaikaisesti seurakuntatyöhön.
‒ Mahdollisuus koulupastorin työhön tarjoutui yllättäen. En etsinyt
mitään toista työtä tähän rinnalle. Koin tämän kuitenkin oikeaksi
ja seurakunnan vanhimmistokin hyväksyi asian ja piti tätä hyvänä
vaihtoehtona.
Jäänmurtajaksi
nuorten pariin
F
reelancer -urheilutoimittajana tähän saakka toimineelle Toni Kivistölle uusi tehtävä koulupastorina
on mielenkiintoinen ja odotettu mahdollisuus.
‒ Hengellinen työ on oikeastaan aina ollut mielessä, haaveena. En
vain ole tiennyt minkälaisesta työstä voisi olla kysymys. Noin vuosi
sitten joku kehotti miettimään koulutyötä.
Toni on ollut aktiivisesti mukana Seinäjoen helluntaiseurakunnan
nuorten toiminnassa. Hän on muun muassa juontanut Seinäjoen
iltoja ja toiminut niissä myös puhujana. Nyt auenneeseen paikkaan
Keski-Pohjanmaan alueen koulupastorina Toni tiesi hakea nähtyään
ilmoituksen Ristin Voitto -lehdessä.
‒ Mietin asiaa pitkään. Viimeisenä hakupäivänä lähetin sitten sähköpostilla hakemukseni.
Myönteisiä muutoksia
Paintball oli erityisesti poikien suosiossa
10
Syyskuun puolivälissä alkava työ on osa-aikainen. Puolet viikosta
Toni tekee edelleen urheilutoimittajan töitä. Hän selostaa muun
‒ Asiat tarkentuvat
koulupastoreiden tapaamisissa, joissa sovimme
työnjakoa. Teen aluksi
muutamia kouluvierailuja Usko Blommendahlin kanssa, ja saan
näin perehtyä työhön
yhdessä hänen kanssaan. Itselläni ei koulutyöstä käytännön kokemusta juuri ole. Uskon
kuitenkin, että tämä
on Jumalan johdatus
minun kohdallani.
Raino Ojala odottaa
tulevaa syksyä mielenkiinnolla. Työhön liittyy monta uutta
asiaa ja isoja päätöksiä on myös edessä, jo
tammikuussa.
‒ Uskon, että tämä on tulevaisuuden suunta.
Jumala on kutsunut minua hengelliseen
työhön. Virkavapaani poliisin työstä päättyy
tammikuussa. Päätösten tekoa helpottaa nyt
se, että työkuviot tarkentuvat.
Koulutyö
Raino Ojala uskoo voivansa hyödyntää polii­
sin työstä saamiaan kokemuksia ja kontakteja
koulutyössä.
Kontakteja jo olemassa
ovat tietenkin työssä esille myös.
‒ Sanoma tulee kuitenkin oman persoonan
kautta, oppitunneista tulee ja saakin tulla
”minun näköisiä”, Raino pohtii.
Yhtenä suurimmista haasteista Raino Ojala
kokee tulevan syksyn osalta tasapainon
löytämisen seurakunta- koulutyön kesken.
Toisaalta nuo kaksi eri työsarkaa myös tukevat
toisiaan.
‒ Parasta on varmaan jakaa selkeästi kuukausi puoliksi, kaksi viikkoa seurakunnassa ja
kaksi koulutyössä. Katsotaan rauhassa. Paljon
olen saanut jo hyviä ohjeistuksia. Pikkuhiljaa
työnkuva varmasti muotoutuu itselle luontevaksi, Raino Ojala toteaa.
Rainon työalueeseen kuuluu PohjoisPohjanmaa. Oulun seutu ja Pudasjärven
alue ovat hänelle tutuimpia poliisivuosilta.
Vastuualueeseen kuuluu myös Koillismaa,
etelän suunnassa alue rajoittuu tällä tietoa
Raaheen.
Kokemustaan poliisina Raino haluaa koulupastorin työssä. Luontevia teemoja kouluvierailuille voisivat olla erityisesti turvallisuuskysymykset, sekä päihteiden käytön vaikutukset
nuorten elämään. Poliisin työssä asiat ovat
tulleet tutuiksi. Kontaktit alueen poliiseihin
ja koulupoliisien kautta kouluihin ovat apuna.
Koulutyön yhteiset valtakunnalliset teemat
muassa Seinäjoen Peliveljien otteluita.
‒ Osa-aikainen koulupastorin työ antaa
minulle mahdollisuuden osallistua myös
kotiseurakuntani opetuslapseuskoulun toimintaan. Koen sen erittäin tärkeänä hengellisen
yhteyden kannalta. Koulupastorin työ on
kuitenkin melko yksinäistä.
Tämä syksy on Tonin elämässä suurten
muutosten aikaa. Uuden työn lisäksi myös
siviilisääty vaihtuu. Haastatteluhetkellä Toni
valmistautuu syyskuun alussa vietettävään
hääjuhlaansa morsiamensa Sinin kanssa.
‒ Muutoksia tulee ja odotan syksyä positiivisella mielellä, Toni iloitsee.
Odotukset koulupastorin työstä ovat myös
korkealla.
‒ Uusi työ mietityttää, mutta positiivisella
tavalla. Pääsen olemaan nuorten parissa.
Haastetta riittää varmasti. Koen tehtäväkseni
toimia jäänmurtajana, ja muuttaa ehkä vääränlaiseksi muodostunutta kuvaa uskovaisuudesta
ja ennen kaikkea Jeesuksesta.
Toni Kivistö aloittaa työnsä Keski-Pohjanmaan alueen koulupastorina syyskuun puolivälissä.
Tulevaisuuden suuntaa
Kai Loikkanen
Teksti: Kai Loikkanen
11
Rikkonainen Balkan
Anteeksianto poistaa
B
alkanin niemimaa on etnisesti, kielellisesti ja uskonnollisesti Euroopan rikkonaisimpia
alueita. Maan­tieteellisen sijainnin johdosta kansat ovat liikkuneet Balkanin kautta
Aasiasta Eurooppaan. Sotilaat ovat marssineet lännestä itään ja päinvastoin. Kaikki
ovat jättäneet alueelle elävän muiston.Vuosien 1992 – 1995 sotien traumaattiset muistot ovat
edelleen ihmisten mielissä. Toukokuun katulevottomuudet Makedonian pääkaupungissa
muistuttavat kuinka voimakas etnisten ryhmien välinen jännite edelleen alueella on.
Balkanin alueen varhaisimmat,
vielä olemassa olevat alkuperäiskansat ovat kreikkalaiset,
albaanit ja valakit. Albaanit ovat
illyrialaisten, valakit mahdollisesti traakialaisten jälkeläisiä.
Osa Balkanin alkuperäiskansoista
on kadonnut. 500-luvulla alueelle
alkoi virrata slaavilaisia heimoja.
Slaavit kääntyivät pakanuudesta
kristityiksi, mutta uskonnolliseen
elämään jäi runsaasti pakanallisia
tapoja. Kristinusko auttoi slaaveja
lähentymään toisiaan. 800-luvulla
slaavit olivat kuin yksi kansa, joka
puhuivat slaavipohjaisia kieliä,
joita eri slaaviheimot kykenivät ymmärtämään. Tältä ajalta
Balkanille on jäänyt voimakas
uskonnollis-kansallinen ajattelumalli.
Romanit alkoivat saapua Balkanille Pohjois-Intiasta 900-luvulla.
Habsburgit levittäytyvät Balkanin
pohjoisosiin. Vaikutus ulottui
erityisesti Sloveniaan, Kroatiaan
ja Vojvodinaan. Katolisuus ja ortodoksisuu erkanivat, mutta myös
kohtasivat toisensa Balkanilla.
Islam levisi alueelle arabikauppiaiden välityksellä. Aasiasta
peräisin olevat ottomaanit, jotka
olivat pääasiassa sunnimuslimeja,
vyöryivät Balkanille. Heidän
läsnäolonsa kesti yli 500 vuotta.
erottautua”. Jakaantuminen eri
kieliin ja keskenään vihamielisiin
kansoihin on leimannut Balkania
vuosisatojen ajan.
Uskonpuhdistuksen vaikutus
Euroopassa ei ulottunut Balkanille, joka tuolloin oli ottomaanien ja islamin vaikutuspiirissä.
Alueen kristilliset yhteisöt jatkoivat toimintaansa vaikeissa
olosuhteissa. Ottomaanit sallivat
evankelisen lähetystyön, mutta
protestanttinen lähetystyö ei ole
saavuttanut, kahta maata lukuun
ottamatta, merkittävää asemaa
balkanilaisessa ajattelussa.
12
Toisen maailmansodan jälkeen
lähes kaikki Balkanin maat olivat
yksipuoluejärjestelmän sitomia.
Hallitukset olivat usein avoimesti
vastaan kaikkia uskontoja. Evankeliset kristityt joutuivat vähintään passiivisen vainon kohteiksi.
Albaniassa yli kaksikymmentä
vuotta jatkunut uskontojen vastainen propaganda kouluissa ja
työpaikoilla huipentui vuonna
1967. Albania julistautui virallisesti ”maailman ensimmäiseksi
ateistiseksi valtioksi”. Maassa
ei toiminut edes maanalaista
seurakuntaa.
Jugoslaviassa uskonnon harjoittaminen sallittiin, mutta kirkossa
kävijät eivät päässeet etenemään
yhteiskunnallisilla askelmilla eikä
uskonnollisuus ollut positiivinen
asia. Suuret mullistuksen 1990
– luvun alussa avasi Balkanin
suljetut maat evankeliumille.
Poikkeuksena oli Jugoslavia.
Siellä syttyi verinen sisällissota.
Perinne on muovannut
uskontoja
Kielten ja
kansojen
haaste
Ottomaanien lähdettyä Balkan
oli edelleen epävakaa ”ruutitynnyri”. Englannin kieleen oli
jo vakiintunut verbi balkanize.
Verbin merkitys on ”jakaantua,
Diktaattorit
vastustivat
uskovia
Vukovarin vesitorni muistuttaa edelleen sodasta.
Balkanin islam on alueellinen
kansanislam. Islamiin on otettu
tapoja ortodoksikirkosta ja pakanuudesta. Pääsiäissunnuntaina
paikalliset muslimit saattavat
käydä ortodoksikirkossa. Ramadanin päätöspäivänä ortodoksit
vierailevat naapurin muslimiperheissä. Balkanin muslimeille on
tyypillistä voimakkaat sufilaiset
virtaukset. Varsinkin ottomaanien
eliittijoukkojen, janitsaarien alu-
jakautumisen
Anteeksiantamisen
voima
Natasha Atanasova tekee tiimityöstä
Makedoniassa, Tetovon albaanikau­
pungissa.
eelle tuoma bektasijärjestyksen
kannatus on voimakasta. Vuoden 1991 jälkeen Balkanille on
saapunut Lähi-idästä radikaaleja
wahhabiittejä. Uusia moskeijoita
on rakennettu sadoittain ja varsinkin nuoret miehet ovat olleet
kiinnostuneita alueen uusista
islamilaisista ajatuksista. Vuonna
1992 Kairosta lähetettiin tuhansia
Koraaneja Albaniaan. Niihin oli
lisätty esipuhe: ” Albanialaiset
ovat päässeet eroon kommunistien paholaisesta. Sitten tuli
toinen, evankelioimisen paholainen”. Balkanin perinteelliselle
islamille tämä oli liian aggressiivista. Saatesanat revittiin irti
ennen kirjojen jakamista.
Ortodoksikirkossa on eroavaisuuksia eri maiden välillä. Serbian ja Makedonian ortodoksikirkkojen välit ovat viileät.
Balkanin ortodoksikirkkojen
sisällä ei käytännössä ole evankelisia ryhmiä, puhumattakaan
karismaattisuudesta.
Balkanilla kansallisuus on sidottu uskontoon. Jugoslavian
perustuslaissa vuodelta 1974
jaoteltiin maan asukkaat kuuteen
eri kansakuntaan: kroaatit, makedonialaiset, montenegrolaiset,
muslimit, serbit ja slovenialaiset.
”Muslimit” eivät olleet vain
uskonto vaan myös kansallisuus.
Makedonialainen Natasha Atanasova. - Olin ollut kuusi vuotta
uskossa. Siitä huolimatta vihan
ja katkeruuden tunteneet albanialaisia kohtaan ovat velloneet
sisimmässäni. Jumalan Henki on
koskettanut minua vielä syvemmältä kuin vihani oli ollut. Haluan
pyytää anteeksi myös kansani
puolesta. Nyt rakastan kaikkia
albaaneja. Atanasova tekee puolisonsa kanssa työtä Tetovossa,
Makedoniassa sijaitsevassa, albaanien asuttamassa kaupungissa.
Kroatialainen Anton Koprivnaj. - Sodan aikana kirkossamme
kokoontuivat eri kansallisuuksiin
kuuluvat uskovat. Tilaisuuksissa
rukoiltiin ja itkettiin. Läheisyys,
ystävällisyys ja rakkaus ympäröivät ihmiset. Sadan metrin päässä
kirkosta verivanat valuivat alas
karkeaa asfalttia. Kaupunki oli
täynnä vihaa. Valitettavasti yhteys
Anton Koprivnaj toimii etnisesti
jakautuneessa Vukovarissa.
sodan jälkeen eri kansallisuuksien välillä ei ole korjaantunut.
Serbeillä ovat omat ravintolansa
ja kokoontumispaikkansa, kroaateilla omansa. Kirkkomme
on edelleen ainoa paikka kau-
pungissa, jossa kaikki etnisiin
ryhmiin kuuluvat voivat istua
yhdessä. Koprivnaj toimii pastorina Vukovarin evankelisessa
seurakunnassa.
Teksti ja kuvat:
Eero Ketola
Stalinin patsasta kuljetetaan pois Albanian pääkaupungista, Tiranasta.
13
Balkanilla asuu runsaasti
vähemmistökansallisuuksia
Jugoslavian
hajoaminen avasi
mielenkiintoisen
ikkunan
V
uosien 1992 – 1995 sodan
päättymisen jälkeen lännen
tietoisuuteen nousi kansanryhmiä ja alueellisia vähemmistöjä,
joista aikaisemmin oli julkisuudessa
puhuttu hyvin vähän. Muuallakin
Balkanilla huomio kiintyi vähemmistöihin.
Balkanilla elää yli neljä miljoonaa romania. Heidän lukumääränsä yllätti lähetysjärjestöt.
Useissa kaupungeissa on suuria romaniseurakuntia. Näistä
suurin sijaitsee Lescovacissa,
Etelä-Serbiassa. Makedoniassa, pääkaupungin kupeessa,
sijaitsee Suto Orizar, jossa asuu
yli 35 000 romania. Kaupunki
rakennettiin Skopjen vuoden
1963 tuhoisan maanjäristyksen jälkeen. Balkanin romanit
puhuvat äidinkielenään romanikielen kolmea eri murretta.
Kesäisin romaniyhteisöissä
järjestetään suuria tilaisuuksia, joihin liittyy sosiaalista
avustustyötä. Osa romaneista
elää valtioissa toisen luokan
kansalaisina. Suuri osa Balkanin romaneista on muslimeja,
ortodokseja tai animisteja.
14
Cham-albaaneja on Pohjois-Kreikassa noin 100 000. He ovat pääosin
muslimeita, pieni osa ortodokseja.
Heidän joukossaan on vain kourallinen evankelisia uskovia eikä heidän
parissaan tehdä säännöllistä työtä.
Pohjois-Albaniassa, Bajram Currin lähistöltä kotoisin oleva
isoäiti.
Valakkeja asuu varsinkin Albaniassa,
Makedoniassa, Bulgariassa ja Kreikassa. Siellä arvioidaan oleva 600 000
valakkia. Valakian kieli on latinapohjainen. Heillä on oma kansallinen
ortodoksikirkkonsa. Valakin kielellä
on saatavissa niukasti kristillistä kirjallisuutta. Valakit ovat sulautuneet
hyvin ympäröivään yhteisöön. Balkanin evankelisissa seurakunnissa on
jonkin verran valakkijäseniä.
Egyptiläiset, ”Faraon jälkeläiset”, sanovat tulleensa Balkanille Aleksanteri
Suuren sotajoukkojen kanssa Egyptistä. Heillä ei ole omaa äidinkielt,
vaan he puhuvat valtaväestön kieltä.
Heidän tarkkaa määräänsä ei tiedetä.
Kosovossa on 100 000 egyptiläistä,
Makedoniassa noin 30 000. Uskonnoltaan he ovat muslimeja, sufeja ja
animisteja. Egyptiläisten keskuudessa
ei tiettävästi ole evankelisia kristittyjä. Heidän identiteetistään käydään
vilkasta, julkista keskustelua Balkanilla. Toiset pitävät heitä romanien
alaryhmänä, toiset, kuten Australian
maahanmuuttovirasto, luokittelee
heidät kansallisuudeksi.
Romanityttöjä Lescovacissa, Etelä-Serbiassa.
Torbesit, pomakit, goranit ovat
alueellisia vähemmistöjä ja islamilaistuneita slaaveja. Makedonian
torbesit puhuvat äidinkielenään makedoniaa, Bulgarian pomakit bulgariaa
ja Kosovon goranit serbiaa. Heidän
nimityksensä vaihtelee sen mukaan,
minkä maan rajojen sisällä he asuvat.
Ottomaanien aikana ei Balkanilla
ollut valtioiden välisiä rajoja, vain
hallinnollisia alueita. Islamilaistuneiden slaavien keskuudessa tehdään
hengellistä työtä, mutta seurakuntia ei
ole perustettu.
Romanityttö Makedonian
Teksti ja kuvat: Eero Ketola
Ohridissa.
Cham-albaani Pohjois-Kreikassa
15
Sata vuotta Sarajevon laukauksista
Laukaukset, jotka
kuultiin kaikkialla
maailmassa
Balkan on tulvillaan historiaa, mystiikkaa ja toivoa.
K
auniina, kesäisenä päivänä Euroopan sydämessä, teini-ikäinen bosnianserbialainen Gavrilo Princip joi
kahvia ja söi voileipää Sarajevon keskustan kahvilassa. Hän oli pettynyt ystäviensä yrityksestä murhata
Itävallan kruununprinssi. Samalla hän katsoi ikkunasta ja havaitsi kuinka vahingossa väärälle kadulle
eksynyt kruununprinssin auto pysähtyi ja kääntyi toiseen suuntaan. Princip juoksi ulos ja ampui lähietäisyydeltä
Itävallan kruununprinssin Ferdinandin ja hänen puolisonsa Sophien 28. kesäkuuta 1914.
Bosnia oli muodollisesti Itävallan miehittämä. Sarajevon laukaukset sytyttivät Itävallan
ja Serbian välille kriisin. Princip kuului Musta
käsi -nimiseen, Serbian tukemaan salaseuraan.
Sarajevon laukauksista käynnistyi tapahtumaketju, joka johti ensimmäisen maailmansodan
syttymiseen noin kuukausi laukausten jälkeen.
Maailmansota olisi syttynyt ilman Sarajevon
tapahtumiakin, niin kuumaa oli ruuti Balkanin
ruutitynnyrissä.
Ensimmäisessä maailmansodassa kuoli arviolta 16 miljoonaa sotilasta ja siviiliä ja 21
miljoonaa ihmistä haavoittui. Sodan toistai-
16
seksi viimeisimmät uhrit ovat kaksi henkilöä,
jotka maaliskuussa 2014 kuolivat ensimmäisen
maailmansodan aikaisen räjähteen lauettua
Belgiassa.
Muistojuhlan aikana rukoiltiin
Balkanin evankeliset seurakunnat järjestivät
suuren rukouskonferenssin ensimmäisen maailmansodan syttymisen muistojuhlien aikana.
Sarajevo ei ollut valmis järjestämään rukouskonferenssia ja siksi se järjestettiin kesäkuun
lopussa Makedonian pääkaupungissa Skopjessa. Tapahtumassa oli yli 3000 rukoilijaa eri
puolilta maailmaa.
Balkanin rukoustapahtuma korosti sitä, että
Balkanilta voi rukouksen kautta tulla siunaus
koko Eurooppaan ja Balkan voi muuttua.
Balkanilla on tapahtunut myönteistä kehitystä. Makedonialaiset ottivat kiitollisena
vastaan tiedon, että Skopjen Tessalonikan
rata matkustajaliikenteelle on nyt avattu
uudelleen. Kreikalla ja Makedonialla on jo
yli kaksikymmentä vuotta kestänyt kiista
Makedonian nimestä.
Myönteisenä merkkinä on myös, että Serbian
presidentti Tomislav Nikolic on julkisesti
Et koskaan
ole yksin
•
B
alkanilla yhteiskunnan rakenne on voimakkaasti
yhteisökeskeinen. Länsimainen, yksilökeskeinen
ajattelu ei ole muovautunut nuortenkaan mieliin.
Yhteisökeskeisessä yhteiskunnassa on paljon hyviä puolia.
Perhe ja suku huolehtivat vanhuksista ja työttömistä.
Sosiaalinen turvaverkko löytyy perheen tai suvun sisä­
puolelta. Perheen nuorin poika on vakuutena hyvästä
sosiaaliturvasta. Ketään ei jätetä yksin.
pyytänyt anteeksi sitä mitä Serbia on tehnyt Jugoslavian hajoamissodan yhteydessä
Bosnia-Hertsegovinassa. Erityisesti Nikolic
pyysi anteeksi Srebrenican tapahtumia.
Kroatian presidentti on tehnyt ensimmäisen
virallisen vierailun Serbiaan.
Bulgarian hallitus on pyytänyt anteeksiantoa
siitä mitä tapahtui Bulgarian turkkilaisille,
jotka karkotettiin kodeistaan Todor Zivkovin
hallintoaikana.
Balkanin evankelinen liitto haluaa olla rauhan ja yhteyksien rakentaja uskonnollisesti
ja etnisesti jakautuneelle alueelle, jossa asuu
70 miljoonaa ihmistä. Tapahtumaa varjostaa
pahin suurtulva 120 vuoteen ja etnisten jännitteiden lisääntyminen Makedoniassa.
Kuvat ja teksti:
Eero Ketola
Yhdessäolo ja ihmisläheisyys saattaa kuitenkin toisinaan yllättää.
Ollessamme lähetystyössä Makedoniassa, kotikaupungissamme Ohridissa
hampaastani irtosi paikka. Menin kaupungin keskustassa olevan
hammaslääkärin vastaanotolle. Hammaslääkäri ja nuori hammashoitaja
olivat hyvin ystävällisiä. Istuin hammaslääkärin tuolille hieman arkailen,
niin kuin usein hammaslääkärillä kotimaassakin tapahtuu.
Hammaslääkärin työhuoneessa istui rakastunut nuoripari. He katselivat
toisiaan silmiin, keskustelivat hiljaisella äänellä ja pitivät toinen toistaan
kädestä. Heidän vieressään matalalla puisella jakkaralla istui eläkkeellä
oleva kaupungin virkamies. Hän luki paksua edellisen päivän sanomalehteä.
Hammaslääkäri nyökytti päätään ja ilmoitti kuuluvalla äänellä, että oli
löytänyt hampaan, josta suuri osa paikkaa oli pudonnut. Nuoripari ponkaisi
välittömästi tuoliltaan kuin jousen nostamana. He kiirehtivät katsomaan
suutani. Samaan aikaan vanhempi mies lopetti lehden luvun ja riensi myös
katsomaan hampaitani. Katsoin ylöspäin lepoasennossa olevasta tuolista
kuinka viisi henkilöä tarkisteli kiinnostuneena hampaitani! Hetken kuluttua
nuoripari oli saanut tarpeekseen hampaitteni katselusta. He istuivat entiselle
paikalleen ja katselivat jälleen tosiaan silmiin. Mies jatkoi sanomalehden
lukua.
Ennen kuin hampaassa oli uusi paikka tuli odotushuoneesta sisälle keskiikäinen nainen. Hän vilkaisi minua ja alkoi puhua hammaslääkärin kanssa.
Samalla oven avauksella sisälle tuli myös putkimies. Hän harppoi likaisten
haalarien kanssa sisään ja polvistui hammaslääkärin tuolin viereen. Sitten
hän alkoi suurella jakoavaimella kiristää tuolin liitinpulttia. Välillä hän
vilkaisi puoleeni. Hammaslääkäri jatkoi paikan kiillottamista.
Pois lähtiessäni ”hammashoitaja” tuli vielä kättelemään. Hän kertoi
olevansa ylä-asteen opiskelija.
‒ Hammaslääkäri on sukulaiseni ja tulen usein auttamaa häntä. Tämä
kiinnostaa minua enemmin kuin opiskelu, hän kertoi hymyillen.
Balkanilla olet lähes aina kiinnostuneiden ihmisten ympäröimänä, myös
hammaslääkärin vastaanotolla.
Eero Ketola
17
Larsmon Lähetyskoti ry
Lähetyskodin uuteen ulkovuoraukseen käytettiin yli 1400 talkootuntia, 1000 metriä taidolla tehtyä hienosahattua nurkkalautaa, 8000 metriä ahkeruudella
maalattua paneelia, 22500 alttiisti naputettua naulaa, sekä hyvää murkinaa energiaksi. Näin mahdollistui lähetyskodin jo yli 70 vuotta palvelleen ulko­
vuorauksen uusiminen.
Larsmon
Lähetyskoti ry
P
ohjanmaan kesäleirit jo vuosikymmeniä palvellut Larsmon
Lähetyskoti on monelle tuttu paikka. Joidenkin laskelmien
mukaan noin 15 000 lapsen sydämeen on kylvetty Jumalan
Sanan siemen Lähetyskodin leireillä kodin 70-vuotisen historian
aikana. Leireihin liittyy onnellisia lapsuuden muistoja, mukavia
kesäkokemuksia ja onpa hyvin moni löytänyt siellä ensi kertaa jumalyhteyden sekä vastaanottanut lähetyskutsunkin.
Lähetyskoti palveli vuosikymmenet kouluttaen ja varustaen yli 500 lähettikandidaattia kentille vahvalla Raamatun
tuntemuksella, kieliopetuksella sekä käytännön lähetyskoulutuksella. Lisäksi tuo Anna-Liisa ja Sanfrid Mattsonin
saaman näyn pohjalta toimiva lähetystyön palvelukeskus oli miljoonien Raamattujen ja hengellisen kirjallisuuden
painopaikka, sekä tukikohta vankilatyölle ja köyhien avustamiselle aina sota-ajoista alkaen. Lähetyskodilla käyneet
tietävät kodin huokuvan rauhaa, lähetyshistoriaa ja Jumalan huolenpitoa. Onhan Lähetyskoti aikoinaan rakennettu
täysin uskon varassa ja rukouksin palvelemaan laaja-alaisesti kotimaan ja ulkomaan evankeliointia.
18
juhli 10-vuotistaivalta
Vuosien kunnostustyö
päätökseen
Nelikerroksinen, juuri talkoilla uuden ulkovuorauksen saanut koti luonnonkauniissa
maisemissa, rauhaisan Gertruds-virran rannalla, täyttyi elokuun lopussa ympäri Suomea
tulleista vieraista. Saimme olla juhlistamassa
kodin olemassaoloa sekä Larsmon Lähetyskoti
ry:n 10-vuotista taivalta. Juhlan aiheina olivat
Mattsonien antama kunnioitettava esimerkki
Jumalalle antautumisesta ja kodin toiminnan
aktiivinen nykykäyttö lapsi- ja nuorisotyössä,
Raamattutyön mahdollistuminen sekä saavuttamattomien kansojen evankelistojen
kannattaminen ja kaikki muu yhä kodin kautta
tehtävä työ, jonka uskomme laajentuvan. Kiitossaiheena on myös liki kymmenen vuotta
kestäneen suurremontin saattaminen päätökseen ja kodin kunnostaminen nykyvaatimukset
ja -tarpeet kattavalle tasolle.
Oli ilo tavata kodin entinen opettaja Ritva
Pöyhönen, sekä Kaikille Luoduille-säätiön
edustajina Reima Tillander ja Aimo Hilli,
jotka aikoinaan toimivat kodin johtajana
ja hallituksen puheenjohtajana. Heidän
tervehdyksensä toivat juhlaan arvokkaan ja
koskettavan sykähdyksen. Saimme myös
kuulla kodilla aikanaan opiskelleiden tuntoja,
kuinka koti oli saanut olla heille eteenpäin
vievänä ajanjaksona Jumalan suunnitelmassa.
Nykyisen Lähetyskoti ry:n jäsenet kertoivat
kiitoksensa ja jakoivat rukousaiheen Jumalan
ilmestymisestä ja huolenpidosta kodin tulevaisuudessakin haastaen mukaan käytännön
palvelustyöhön.
Mattsonien esimerkki
sytyttää
Kiitollisena siunaamme kaikkia Teitä esirukoilijoita, lahjoittajia ja Lähetyskodin työn
tukijoita. Lähetyskoti seisoo yhä jykevän kallion kupeessa, Seitsemän sillan tien varrella,
julistaen kuin monumenttina Jumalan uskollisuudesta sekä voimasta tehdä mahdottomia
mahdollisiksi. Kun Mattsonit vuonna 1942
saivat näyn lähetystyön palvelukeskuksesta,
eivät he ehkä voineet aavistaa työnsä ja alttiutensa sytyttävän vielä 70 vuoden päästä uusia
eri ikäisiä sydämiä antautumaan Jumalalle.
Kiitollisina olemme jatkamassa tätä työtä.
Larsmon Lähetyskoti ry:n hallitus organisoi
kodin toimintaa toimien Kokkolan helluntaiseurakunnan yhteydessä.
Saimme juhlassa myös muistuksen lähetyskodin perustajien Mattsonin ajatuksesta,
ja se rohkaiskoon meitä vielä nousemaan ja
menemään, kun on päivä ja voimme työtä
tehdä : ” Olen oppinut, että mikään ei yhdistä
Jumalan kansaa niin kuin sielujen pelastusinto,
eikä mikään pidä sydämiä niin lämpiminä kuin
työ Herran elopellolla. Toimettomuudessa
käymme välinpitämättömiksi ja kankeiksi ja
loukkaamme toisiamme.”
Larsmon Lähetyskoti ry:n hallituksen puolesta
pj. Hanna Koski-Vähälä
Juhlaväkeä oli kokoontunut Lähetyskodille lähes 100 henkilöä.
19
Rengasrikko
rosvoalueella
A
joimme Papua-Uudella-Guinealla kohti Ylänkömaalla sijaitsevaa Mendin pikkukaupunkia.
Siellä sijaitsee pidgininkielinen raamattukoulu.
Meillä alkoi siellä viikon kestävä opetusvastuu. Mount
Hagenin ja Mendin välinen hiekkatie oli melko huonossa
kunnossa. Alue oli kuuluisa myös maantierosvoista.
Yleensä kukaan ei liikkunut tiellä pimeänä aikana. Päivälläkin autoilijoita ja autoja usein ryöstettiin.
Juhla-asuinen mies Papua-Uuden-Guinean Ylänkömaalla.
Ajoin jännittyneenä melko jyrkkää rinnettä ylöspäin. Autoa seurasi sankka pölypilvi. Huomasin,
että auto hieman ohjautuu oikealle. Pyysin Tellervoa katsomaan
peilistä onko pikkubussimme
peräpäässä jotain vikaa. Hän ei
huomannut kuitenkaan mitään
erityistä. Jatkoin ajamista ja hieman myöhemmin auto alkoi heittelehtiä. Pysähdyin nopeasti tien
vireen ja hyppäsin ulos autosta.
Toista takarengasta ei enää ollut.
Se oli mennyt täysin riekaleiksi.
Rengas oli aikansa hiertänyt
vanteen ympärillä ja osittain palanutkin. Vain vanne ja muutama
kuminriekale oli jäljellä.
Tiesin, että juuri tällä alueella
on paljon rosvoja. Olin kuullut
kerrottavan, että tiellä oli jopa
surmattu ihmisiä. Olimme peloissamme. Avasin takaoven ja
otin sisältä tunkin ja vanteella
olevan vararenkaan auton viereen.
Rikkoutuneen renkaan vanne
oli niin kuuma, ettei siihen voinut koskea. Katselin peloissani
sakeaan viidakkoon ettei sieltä
vain hyökkäisi verenhimoisia
polvistui. Hän asetti tunkin paikalleen. Toinen alkoi kiertää
muttereita irti. Hän vetäisi nopeasti kätensä takaisin. Vanne
oli kuuma. Hän sylkäisi kämmeniinsä ja jatkoi hymyillen työtään.
Kolmas mies otti vararenkaan ja
oli valmiina työntämään sen paikalleen. Muutamassa minuutissa
miehet olivat vaihtaneet renkaan.
Sitten he nostivat työvälineet takaisin paikoilleen auton perään.
Heillä oli mukana vanha virvoitusjuomapullo. Se oli täynnä
vettä. He valelivat vettä likaisiin
käsiini. Sain kädet puhtaaksi.
Sitten he kysyivät hyvin kohteliaasti tarvitsemmeko muuta apua?
Palkaksi annoin heille tölkillisen
Coca-Colaa. Muutakaan annettavaa meillä ei ollut.
Kiitimme heitä ja jatkoimme
matkaamme. Vielä taustapeilistä
näimme kuinka he vilkuttivat
iloisesti meille ja hörppivät vuorotellen tölkistä.
Luulimme, että meidät vähintään ryöstettäisiin, mutta kohtaisimme ystävälliset ja avuliaat
metsästämästä palaavat miehet.
20
heimosotureita kimppuumme.
Ajattelin, että jos sieltä joku hyökkää kirveineen, niin hän vähintään
tappaisi meidät ja ryöstäisi koko
auton. Vanne oli edelleen kuuma.
Olin toisen polveni varassa
hiekkatiellä. Tellervon ilmeestä
näin, että joku lähestyy meitä.
Katsoin taakseni. Kolme miestä
seisoi vieressäni. He olivat hurjan
näköisiä. Heillä oli vaatetuksena
leveän kangasvyön ylhäällä pitämä pieni kiltti ja takapuolella
pensaiden tuuheita lehtiä. Heidän
ihonsa kiilteli sianrasvasta. Sydämeni tykytti ja ajatukset risteilivät
päässäni.
‒ Nyt se sitten tapahtuu. Näin
tässä sitten käy. Kohta he varmaan
lyövät suurilla kirveillään meitä.
Tähän tien poskeen päättyy lähetystyömme ja elämämme.
Heinävaatteet ja kirveet
Miehet työnsivät minut varovaisesti syrjään.
‒ Nyt lähtee auto ja vaimo.
Minut jätetään tänne kävelemään
lähimpään kylään, ajattelin.
Miehet hymyilivät. Yksi heistä
Usein meillä on ennakkoluuloja
toisia ihmisiä kohtaan. Saatamme
ajatella ihmistä, että he ovat niin
pahoja ja syntisiä, ettemme voi
olla heidän kanssaan missään
tekemisissä. Näemme vaaroja
ja ongelmia kaikkialla, joka tien
mutkassa. Viidakkomiehet käyttäytyivät ystävällisesti. Ennakkoluulot ja turhat pelot eivät liity
kristityn arkiseen elämään.
Teksti ja kuvat:
Eero Ketola
Kevythirsimökkejä,
saunoja, lomataloja ym.
Vetelin Tikanpojat Oy
Koulutie 110, 69700 Veteli
Puh. 0400 316 290
yksi tie
autokauppaan
Puh. (06) 4126 336, 9449 797 979
Päivölänkatu 32-34, 60120 Seinäjoki
[email protected]
BAYERNCAR OY
www.bayerncar.com
Laser- ja vesileikkauspalvelut
ammattitaidolla, laadukkaasti
ja nopeasti.
Lisäksi teemme kokonaistoimituksia.
PA LV E L U L I P U K E
Tilaan Lähetysviesti-lehden Nimi Tilaaja / uusi osoite
Osoitteeni on muuttunut
Maksaja, jos eri kuin tilaaja
.................................................................................................
Lähiosoite .................................................................................................
Postiosoite .................................................................................................
Puhelin postimerkki
.................................................................................................
Voit suorittaa tilauksen myös sähköpostilla [email protected] tai puhelimella 040 516 2566
Pohjanmaan
Lähetysviesti
Rauno Loikkanen
Sulkaviita 7,
60150 Seinäjoki
21
ERISTYS PARTNER KY
Rautatienkatu 30 A 18, 90100 Oulu. Puh. 050 573 7079. [email protected]
KAUHAVAN PUUKKOPAJA MATTI KOSKI
Yrttikuja 5, 62200 Kauhava. Puh. 0400 761 963. www.kauhavanpuukkopaja.fi
LAPPAJÄRVEN SIIVOUSPALVELU
Puh. (06) 5661935, 0400 663 934
LÄNSIRANNIKON JPT
Puh. 040 583 1178
LUOMAN TILI KY
Valtuustontie 14, 62100 Lapua. Puh. (06) 433 1338, 040 551 9758
GRAFI CONSULT OY
Mirjantie 1, 65610 Mustasaari. Puh. 0400 562 891
MUUTTO- JA KEVYTKULJETUKSIA
P. Hotakainen. Halsua. Puh. (06) 863 6062, 0400 269 048
OY SÄHKÖ TEST
Kauppiaankatu 44, 65380 Vaasa. Puh. 0400 268 281
POHJANMAAN KIRJAPAINOHUOLTO
Villinkuja 10, 66530 Koivulahti. Timo Vieri, Puh. 050 589 1954
VM-CARPET OY – Viihtyisän kodin puolesta
Karvalantie 79, 62630 Karvala. Puh. 020 7414283, Fax (06) 5663 274. www.vm-carpet.fi
TILILASKENTA OY
Riihikuja 1, 68600 Pietarsaari - Koulutie 73, Veteli. Puh. 040 571 9412
RAKENNUS-SIIRILÄ AY
Pitkänsillankatu 8 A, 67100 Kokkola, puh. 06 831 8826
Kaukomaalaus
Oy
PL 114, 60101 SEINÄJOKI
TAKSI KATI VÄÄRÄNIEMI
Alhonrinne 2 A 2, 91900 LIMINKA, puh. 044 953 0035
Puh. 0400 368 811
Kyyhky Lapsityökoulutus
la 18.10.2014
Don´t
t! klo 8.30 - 16.30
miss i
Kauhajoella
Pirkko Kauhanen ja Kyyhky-tiimi Kiinasta
tulevat kouluttamaan lapsityöväkeä koulutustapahtumaan,
johon ovat tervetulleita kaikki lapsityöstä kiinnostuneet.
Aiheina mm.
Lapset ja Pyhä Henki, Lapset ja rukous, Lapset ja ylistys,
Lapset ja Raamattu sekä Lapset ja lähetystyö.
ILMOITTAUTUMINEN 15.10.2014 MENNESSÄ!
osoitteeseen: [email protected]
Päivä:
Ohjelma:
Paikka:
Kenelle:
Hinta:
22
18.10.2014
Alkaen 8.30 aamukahvilla. Koulutus alkaa 8.50.
Kauhajoen Helluntaiseurakunta, Otontie 1
Eri seurakuntien lapsityöntoimijoille, kiinnostuneille
vanhemmille
10 €. Hinta sisältää koulutusohjelman, Kyyhkykirjan, kaksi kahvia ja lounaan
TAKSI
J. HAAPOJA SEINÄJOKI
PÄIVYSTYS
4 KPL 1 + 8 H.
INVATAKSEJA
Taksi- ja ryhmäkuljetuksia
6-16 paikkaisilla autoilla
(06) 4149 240
Auto 0400 361 430 Fax (06) 4238 345
juhani.haapoja@suomenpalvelutaksit .fi
KJ-Koneistus Ky
Hankasalmi 24h
Valtatie 9, Pieksämäentie 15, 41520 HANKASALMI
Puh. 0201 55 77 00, [email protected]
Tarjoaa hyvää ja monipuolista palvelua. Liikenneasemalta löytyvät saman katon
alta tankkausmahdollisuudet, monipuolinen kauppa, kahvila sekä ruokailu­
mahdollisuudet, kuten Seisovapöytä, Kotipizza®, Hesburger® ja À la carte.
Lisäksi liikenneasemalla on ekopiste ja pesuhalli.
Huoltoaseman yhteydessä toimii myös
lahjatavaramyymälä Tuliaistupa.
 050-521 3039
Leilikintie 4, 62100 Lapua
http://kjkoneistus.nettisivu.org/
CNC ja manuaalikoneistus,
poraus, jyrsintä,
sahaus ja terien teroitus
Konepajamme sijaitsee Etelä-Pohjanmaalla,
Lapuan Alangon teollisuusalueella lähellä keskustaa.
Laadukkaat
kuljetinratkaisut
työstökeskuksiin
ja kappaletavaran
käsittelyyn.
Tiistenjoen Osuuspankki
www.ma-tech.fi
[email protected]
+358 40 541 9859
!
!
!
!
Ilmestyy neljä kertaa vuodessa
Julkaisija
Pohjanmaan Lähetys ry
Kaukovaarantie 13
68300 Kälviä
!
!
!
!
TERVEISIÄ SILTALASTA,TERVETULOA
Lepäämään tai leirille, Linja-autolla tai Letukalla
http://www.siltala-pirtti.com/siltala2.htm
!
Tammitievantie 3, 95980 YLLÄSJÄRVI
P 0400 388811 , [email protected]
Päätoimittaja
Kai Loikkanen
Juontolenkki 5, 60200 Seinäjoki
0400 736 876
[email protected]
Toimitusneuvosto
Martti Ahvenlampi, Voitto Marjeta,
Juha Hilli, Petri Nurminen,
Lasse Kujanen, Rauno Loikkanen ja
Seppo Mäkipää.
Ulkoasu ja sivunvalmistus
Waasa Graphics Oy
Ilmoitusasiat
Tapani Vieri 0400-562 891
[email protected]
Juha Hilli 0400-587 058
Markku Huttunen 050 350 6155
Hannu Kottari 040 086 3129
Tilaukset
Rauno Loikkanen
Sulkaviita 7, 60150 Seinäjoki
(06) 412 0870, 040 516 2566
[email protected]
Lehden tilitykset
Lähetysviesti-lehti
FI41 3636 3010 8406 92
Koulutyöntili FI85 3636 3010 8406 76
Tilausmaksu
Kestotilaus 20 €/vuosi
Painopaikka
Waasa Graphics Oy
Tämän lehden tuotolla tuetaan lähetystyötä ja kouluissa tehtävää lapsi- ja
nuorisotyötä Pohjanmaalla.
Voit suorittaa tilauksen/osoitteen muutoksen myös sähköpostilla [email protected] tai puhelimella 040 516 2566
23
Pohjanmaan Lähetys ry., Kaukovaarantie 13, 68300 Kälviä
Hengellistä sisältöä syksyyn!
Uutuusmusi
ikkia
Reijo Blommendahl
Kaiken matkaa
Lars Edberg & Daybreak Rangers
I can see a world
19
90
Liisa Moliis
Walk in Jerusalem
Marja Toukola
Lähtisin vieläkin
tuote
15
00
Luettavaa
Juhani
Happonen
David Wilkerson
Viisautta jonka
mukaan elää
19
50
James W. Goll
Tuhkasta syntyi
herätys
21
90
Tapahtui
tosielämässä
15
90
Randy Alcorn
Ikuisuus
2290
Lapsille
Jännittäviä
kertomuksia
-kirjalajitelma
5
00
Justyna D. Waclawik
Tosi ystävä
tuote
590
Hyvän yön
rukoukset
990
38 myymälää - lähellä sinua!
24
Hnet.fi
www.H
alpahalli
book.com/h
www.face
ALAHÄRMÄ, ALAJÄRVI, HAAPAJÄRVI, HAAPAVESI, IISALMI, JALASJÄRVI,
KALAJOKI, KANKAANPÄÄ, KANNUS, KAUHAVA, KAUHAJOKI, KAUSTINEN,
KEMINMAA, KEMPELE/Zeppelin, KIIMINKI, KOKKOLA, KURIKKA, KUOPIO/Matkus,
LAIHIA, LAPUA, LIMINKA, MUHOS, NIVALA, NÄRPIÖ, OULAINEN, OULU/Limingantulli,
PARKANO, PIETARSAARI, PORI, PYHÄJÄRVI, RAAHE, SAARIJÄRVI,
SEINÄJOKI, SIILINJÄRVI, TORNIO, VAASA, VÖYRI, YLIVIESKA