nro 3, syyskuu 2014 5 € "Rukoilkaa rauhaa Jerusalemille!" 1 Tässä lehdessä: Rauhaa Jerusalemille s. 2 Pääkirjoitus s. 3 Pioneerityötä Unkarin romanilasten parissa s. 4 Työ Unkarin romanien auttamiseksi etenee s. 5 Kai Loikkanen Petri Nurminen Marjukka Anttila Gyula Lukács Orjantappuraorkesteris.7 Samuel Autio Pohjanmaan fifteen 2014 s. 8 Koulutyöpalsta: Kokemus poliisin ja pastorin työstä auttavat koulutyössä s.10 Jäänmurtajaksi nuorten pariin s. 10 Hanna Lahti Kai Loikkanen Kai Loikkanen Balkan: Anteeksianto poistaa jakautumisen s. 12 Eero Ketola Jugoslavian hajoaminen avasi mielenkiintoisen ikkunan s. 14 Eero Ketola Sata vuotta Sarajevon laukauksista s. 16 Eero Ketola Et koskaan ole yksin s. 17 Larsmon Lähetyskoti s. 18 Rengasrikko rosvoalueella s. 20 Eero Ketola Hanna Koski-Vähälä Eero Ketola Etukannen kuva: Eero Ketola Rauhaa Jerusalemille L ähi-idän tilanne on jälleen noussut jokapäiväiseksi uutisaiheeksi. Viime vuonna alkaneet levottomuudet Egyptissä ehtivät ainakin osin jo rauhoittumaan, mutta entistä synkemmät uutiset Syyriassa jatkuvasta sisällissodasta ja Irakin alueelta jättävät aiemmat arabikevään kansannousun tapahtumat varjoonsa. ISIS -järjestön toiminta toisin uskovia tai ajattelevia maanmiehiään kohtaan on ollut tyrmistyttävää luettavaa ja kuultavaa. Hirmutekoja on kaiketi ladattu nähtäville myös nettiin, ken niitä kestää katsella. Kristittyjen vainot noilla alueilla ovat täyttä totta. Menetelmät eivät häviä raakuudessaan keskiaikaisille sotatoimille. Vaihtoehtona on monien kohdalla ollut uskonsa kieltäminen tai kuolema. Kaik- 2 kineen kuolleiden määrä on jo sadoissa tuhansissa, aivan lyhyen ajan sisällä. Vähintään yhtä monet ovat paenneet kotiseuduiltaan. Marttyyrius on todellisuutta tälläkin hetkellä. Ilmestyskirjan kuvaamat ahdistuksen ajan tapahtumat tuntuvat hyvin sopivan Lähi-idän tilanteeseen. Israelin ja Gazan tilanne ei kuolonuhrien määrää ajatellen ole samaa luokkaa. Gazasta am- muttujen rakettien ja kranaattien määrään nähden uhriluvut ovat onneksi melko pienet. Yrityksen puutteesta ei Hamasin edustajia voi syyttää. Gazan puolella kuolleiden määrä vaikkapa Syyriaan verrattuna on noin sadasosan luokkaa. Uutissoinnin suhde sen sijaan vaikuttaa oikeastaan päinvastaiselta. Israelin iskut ovat esillä isoin otsikoin. Läheskään aina ei muisteta kertoa tapahtumien oikeaa järjestystä, eli kummalta puolelta ammuttiin ensin. Jotenkin saa kuvan, että Hamasin raketit ovat israelilaisille vain vähäpätöinen harmi, jolta voi helposti suojautua Iron Dome -torjuntajärjestelmän avulla. Näinhän ei ole. Erityisesti lähellä Gazan rajaa asuvat elävät jatkuvan pelon vallassa, valmiina juoksemaan suojaan. Tällainen on kaukana normaalista elämästä. Mitenkään vähättelemättä Gazan siviilien kärsimyksiä. Yhdestäkään kuolleesta tai haavoittuneesta ei voi uskovana iloita. Aseettoman palveluksen aikanaan puolustusvoimissa suorittaneena on kuitenkin joutunut miettimään, onko kansalla oikeus puolustautua, jos rajan yli tulee vaikkapa 300 rakettia päivässä. Onko valtiolla velvollisuus suojella asukkaitaan? Entäpä jos sama tapahtuisi Suomessa? Monenko raketin jälkeen olisi oikein reagoida? Tätä kirjoittaessani uutisoidaan, että raketteja on tänään ammuttu Israelin alueelle Gazan lisäksi myös Libyasta ja Syyriasta. Kestävän rauhan saavuttamiseen ei näytä löytyvän inhimillisiä keinoja. Ongelman syyksi esitetään Israelin rakentamaa suojamuuria. Tilanne, joka johti muurin rakentamiseen, ei tule uutisoinnissa enää esiin. Muuri pystytettiin estämään terroriiskujen tekijöiden tulo Gazasta Israelin puolelle. Israelin ja Palestiinan kysymystä sanotaan usein monimutkaiseksi ongelmaksi, johon ei ole helppoa vastausta. Jos sanoo ongelman olevan siinä, että toinen osapuoli haluaa poistaa toisen kartalta, syytetään asioiden yksinkertaistamisesta. Joka tapauksessa yhden asian voimme Raamatun muuttumattoman kehotuksen mukaan tehdä: siunata Israelia ja rukoilla rauhaa Jerusalemille. Myös Israelin ympärysvaltioiden vainotut kristityt tarvitsevat esirukouksiamme. ”Rukoilkaa rauhaa Jerusale mille, menestykööt ne, jotka sinua rakastavat.” (PS. 122:6) Teksti: Kai Loikkanen Kuva: Eero Ketola Seurakunta muuttuvassa maailmassa Pohjanmaan helluntaiseurakuntien työntekijäpäivä la 25.10.2014 klo 9.30 - 16.30 Kauhajoella Aiheina mm. Muuttuneet arvot ja muutuva media. Puhujana Leevi Launonen Ristin Voitosta Osallistumismaksu 20 € Ilmoittautumiset 20.10. mennessä: [email protected] Tervetuloa Kauhajoelle! Vielä on päivä Pääkirjoitus ”Niin kauan kuin päivä on, tulee meidän tehdä Hänen tekojansa, joka on minut lähettänyt; tulee yö, jolloin ei kukaan voi työtä tehdä.” Joh.9:4. N äillä sanoilla haluaisin muistuttaa meitä kaikkia seurakunnan perustehtävästä, joka edelleenkin on hyvän sanoman julistaminen kaikille kansoille. Olosuhteet ja mahdollisuudet tämän tehtävän suorittamiseksi ovat vaihdelleet vuosisatojen aikana, mutta todellinen seurakunta on aina pysynyt uskollisena lähetyskäskyn Antajalle. Itse jouduin tämän haasteen eteen jo nuorena, hyvin pian uskoontuloni jälkeen, joka tapahtui Turussa vuonna 1973. Kirjoittaja toimii pastorina Kauha Tunsin suurta avuttomuutta ja joen helluntaiseurakunnassa. arkuutta tämän kutsun edessä, mutta Pyhän Hengen kasteen saatuani rohkaistuin pitämään aamuhartauksia koulussa (siihen aikaan niitä vielä kutsuttiin sillä nimellä) sekä pitämään pieniä evankelioimispuheita seurakunnassa. Myöhemmin, vuonna 1980, lähdin kokoaikaiseen julistustyöhön, ensin nuorisotyöntekijänä Turun Baptistiseurakunnassa, sen jälkeen pastorin tehtäviin eri paikkakunnilla. Lähetystyö kuitenkin poltti sydäntä. Halusin osaltani tehdä jotain sen hyväksi. Olin saanut asiaa koskevan profetian, että näky odottaisi vielä aikaansa ja niinpä odotellessani valmistauduin tekemällä työtä kotimaassa. Muutokset entisessä Neuvostoliitossa avasivat ovet hedelmälliseen työhön tuossa suuressa maassa ja niinpä toimimme lähetystyössä Venäjän Karjalassa vuosina 1993-2003. Prääsän piirissä sijaitsevaan Vieljärven kylään syntyi helluntaiseurakunta, joka on vastaanottanut evankeliumin viestikapulan ja jatkaa nyt työtä paikallisin voimin omassa rukoushuoneessa ja sen ulkopuolella. Tehtävän päätyttyä Karjalassa, palasimme Suomeen. Tällä hetkellä olen toiminut Kauhajoen helluntaiseurakunnan pastorina runsaan vuoden ajan. Voimme todeta, että monia mahdollisuuksia ja ovia on yhä auki julistavaan lähetystyöhön eri puolilla maailmaa. Toisaalta länsimaisilta läheteiltä ovat monet ovet sulkeutuneetkin. Samalla kolmannen maailman osuus lähetystyössä on kasvanut voimakkaasti viime vuosina. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että suomalaisten lähetystyö olisi jo tehty, vaikka lähettien määrä onkin valitettavasti laskenut viime vuosina. On aika haastaa uutta sukupolvea vastaanottamaan kutsu tähän vaikeimpaan, mutta jaloimpaan tehtävään, joka seurakunnalle on annettu. Vielä Jumala nostaa nuorta sotaväkeä aamuruskon helmasta, vielä kannattaa uhrata elämänsä toisten pelastumisen hyväksi, vielä Kristuksen rakkaus vaatii meitä. Toivon, että Lähetysviesti-lehti saa olla kipinänä sytyttämässä lisää lähetysintoa Pohjanmaan seurakunnissa. Tilausmäärää kasvattamalla voisimme merkittävästi tukea lähetystyötä. Olisi hienoa, jos jokaiseen uskovaan perheeseen tulisi tilattuna Lähetysviesti. Samalla se tukisi perheen hengellistä kasvatusta ja auttaisi ymmärtämään vastuutamme lähetystyöstä. Vielä on päivä, mutta kuinka kauan? Tärkeämpää kuin pohtia sitä, on tehdä työtä nyt, kun siihen on olemassa vielä kaikki mahdollisuudet. Niin täällä kotimaassa kuin lähetyskentilläkin. Petri Nurminen, virkaiältään nuorin Pohjanmaan Lähetyksen hallituksen jäsen 3 YHDELLE VÄHIMMISTÄ ROMANILÄHETYSTYÖTÄ ITÄ-EUROOPASSA Yhdelle vähimmistä - pioneerityötä Unkarin romanilasten parissa U nkarilaisten romanilasten silmät loistivat, kun he saivat kuulla pääsevänsä kansainvälisen tiimin pitämälle lastenleirille kesäkuun lopussa. Lapset olivat kotoisin kahdesta Budapestin liepeillä olevasta kylästä, joissa he asuvat röttelötaloissa omilla slummialueillaan. Kolmannestakin kylästä olisi ollut lapsia tulossa, mutta hepatiittiepidemian takia koko romaniyhteisö oli eristettynä. Tiimejä neljästä maasta Leirityö Unkarissa on alkanut ruotsinsuomalaisten Olli ja Riitta Bergin sekä Janne ja Jaana Åkerlundin aloitteesta kolme vuotta sitten. Pariskunnat tekevät Unkariin romanityötä leirien lisäksi myös talvisin kiertäen romanikylissä, pitäen Sanan ja rukouksen iltoja uskoon tulleille sekä auttaen käytännössä romaniperheitä. Työtä tukee ruotsalainen Ljus i Öster -järjestö. Paikallinen romaninuori Feri Majercsik ja unkarinsuomalainen Gyula Lukács ovat myös syttyneet samalle työlle ja toimivat Fidan yhteistyökumppaneina romani... jatkuu sivulla 6 4 Iloisia leiriläisiä ruokajonossa Työ Unkarin romanien auttamiseksi etenee U nkari on pieni valtio Euroopan sydämessä, jossa asuu 10 miljoonaa ihmistä. Lisäksi Unkarin naapurivaltioissa asuu lähes 5 miljoonaa unkarilaista, sillä ensimmäisen maailmansodan jälkeen Unkari menetti valtavia maa-alueita. Unkarissa on suuria vähemmistöjä. Väkilukuun nähden siellä asuu muun muassa Euroopan suurin juutalaisvähemmistö. Romanikansa muodostaa kuitenkin Unkarin suurimman vähemmistön, sillä väkiluvusta lähes kymmenen prosenttia on romaneja. He ovat useimmiten hyvin vaikeassa asemassa ja diskriminaatio on voimakasta. Väkivalta, köyhyys ja rikollisuus ovat arkea heidän keskuudessaan, ja tästä noidan- kehästä on vaikea päästä pois. Unkarissa alkavan työn tavoitteena on ensisijaisesti evankeliumin avulla tuoda toivoa näiden ihmisten arkeen ja osoittaa Jumalan rakkauden muuttavaa voimaa. Viimevuosien aikana Jumala on avannut useita mahdollisuuksia Unkarin työn etenemisen kannalta. – Edessä on monia uusia kuvioita ja haasteita, mutta kaiken keskellä olemme saaneet kokea suurta lepoa ja Jumalan johdatusta useilla eri osa-alueilla, kertoo työssä mukana oleva Gyula Lukács. Ensimmäinen kuorma matkaan Lapsityön lisäksi kehitteillä on myös kirpputori- ja avustustyötä, jonka avulla halutaan tukea romanilähetystyötä ensisijaisesti Unkarissa ja Itä-Euroopassa. Tarkoituksena on kerätä vaatteita Suomesta ja kuljettaa ne Unkariin. Ensimmäinen kuorma lähti 13.8.2014. Vaatteita ja tavaraa oli kerätty useilla eri paikkakunnilla ympäri Suomea ja täysmittainen rekka-auto täyttyikin lähes kokonaan. – Jos työmuoto näyttää toimivan Unkarissa ja se täyttää tarkoituksensa, niin tulevaisuudessa kuormia lähtee tiuhempaan tahtiin, Lukács toteaa. Tällä hetkellä toiminnalla ei ole vielä omaa yhdistystä Unkarissa. Työtä on tehty yksittäisten seurakuntien tai yhdistysten, kuten Fidan Yhdelle Vähimmistä tai Ljus I Österin nimissä. Yhdistyksen perustamisprosessi on kuitenkin työn alla ja muutaman kuukauden sisällä, jos Jumala suo, toiminta voi jatkua virallisesti oman yhdistyksen pohjalta. Lisätietoa Unkarin työstä: [email protected] Teksti ja kuvat: Gyula Lukács Pitkäaikainen unelma toteutui ‒ rekkalastillinen tavaraa pakattiin matkalle kohti Unkaria. 5 Seikkailuradalla etsittiin vastauksia Raamatusta työssä Unkarissa. Lukács johti leiriä ja toimi tulkkina eri tiimien välillä. Lahjakkaat nuoret lauloivat, soittivat ja näyttelivät leirillä, sekä pitivät raamattutunteja. Samanlaisissa tehtävissä toimivat myös Ukrainasta kotoisin olevat romaninuoret Nadja, Tanja ja Sergei Lacko. Suomesta mukana olivat Suvi Pukarinen ja Heidi Hagert, jotka toimivat keittiöllä. Marjukka Anttila huolehti leirin ohjelmasta, raamattutuntien sisällöistä ja havainnollistamismateriaalista. Henna-Riina Anttila ja Bettina Hagert toimivat leiriohjaajina leikkien ja pelaten leiriläisten kanssa sekä antaen rakkautta heille. Rakkauden tarve olikin leiriläisten suurin tarve, jota he osoittivat välillä rajusti takertuen ja hyppien kaulaan. Leiriläiset tarvitsivat paljon rakkautta. Kuvassa Merci ja Heidi Hagert 6 Jeesuksen jalanjäljissä Raamattutunneilla tuotiin selkeästi ja havainnollisesti esille evankeliumia. Aiheena oli Jeesuksen jalanjäljissä. Samasta teemasta on tarkoitus luoda jatkossa materiaalipaketti muitakin vastaavia leirejä varten. Leirin laulut, näytelmät ja askartelut tukivat teemaa monipuolisesti. Evankeliumi kosketti lasten sydämiä, ja 14 leiriläistä halusi lähteä seuraamaan Jeesuksen jalanjälkiä. Erityisen iso muutos nähtiin leirin isoissa pojissa, jotka leirin alkaessa kiroilivat paljon ja puhuivat rumia. Eräskin poika, joka oli kokenut paljon perheväkivaltaa, käyttänyt huumeita ja ollut rikollinen, kertoi, että oli leirin aikana alkanut ajatella, että hän ei halua jatkaa entistä elämäänsä. Leirin aikana tuo poika, ja koko isojen poikien ryhmä, tulivat uskoon. Lasten rukousaiheita Leirin viimeisenä iltana siunasimme lapsia ja he saivat kertoa rukousaiheitaan. Monella oli isä tai veli vankilassa, tai äiti masentuneena. Moni kertoi perheväkivallasta ja alkoholismista. Eräs lapsi pyysi rukoilemaan, ettei hänestä tulisi aikuisena kadulla elävää Lapset laulavat innoissaan leirin iltanuotiolla ORJANTAPPURAORKESTERI Aiemmin Japanissa lähetystyössä ollut kirjoittaja toimii nyt Varkauden helluntaiseurakunnan pasto rina. Leirin ohjaajia laulattamassa lapsia ruoka jonossa. Kuvassa Sergei, Tanja, Bettina, HennaRiina, Feri ja Gyula kerjäläistä. Väkivalta ja rikollisuus olivat näiden lasten arkea, eikä kierteestä ole helppo irtautua. Moni lapsi eli alueella, jossa ei ole vielä seurakuntaa, joka voisi tukea heitä uuden elämän alkuun. Todellinen rukousaihe onkin, että alueelle saadaan perustettua seurakuntia, joihin myös romanit olisivat tervetulleita. Teksti ja kuvat: Marjukka Anttila Seurakunnassamme toimii nykyaikana jo harvinaiseksi käynyt luonnonvara, seurakuntakuoro. Sen nimi on Akasia. Nimi on monelle raamatunlukijalle tuttu puu/pensas mooseksenajan telttatemppelin eli ilmestysmajan yksityiskohdista. Jostain syystä Jumala oli ihastunut akasiaan. Ja ihmekös tuo! Onhan se kova ja piikkinen puupahanen, joka viihtyy kuivilla ja kuumilla seuduilla! Akasia-kuoron tukena on parhaimmillaan viulu, pari huilua, sello, venttiilipasuuna, kaksi tai kolme trumpettia, kornetti, sähköbasso, sähkörummut ja flyygeli. Kaikessa hiljaisuudessa Akasia-kuoron torvet ovat nimenneet itsensä orjantappuraorkesteriksi. Orjantappuraorkesteri on siis tavallaan orkesteri orkesterin sisällä. Kasvitieteellisessä mielessä orjantappuralla ja akasialla on yksi yhteinen piirre: piikit. Näin siis vain kasvitieteellisessä mielessä. Myös orjantappura on erittäin raamatullinen kasvi, tuttu syntiinlankeemuksesta ja Jeesuksen kärsimyksistä. Kun tulin nykyiseen kotiseurakuntaani johtavaksi pastoriksi, liityin oitis kuoroon. Kuorossa saa laulaa äänissä, ja kuoro on lisäksi hoitava yhteisö. Olen huomannut, että etenkin orkesterin torvilla on erittäin terapeuttinen ote kuorolaisiin. Moni laulaja ja soittaja tulee ehkä raskaankin työ- ja koulupäivän päätteeksi kuoroharjoituksiin. Ensin juodaan kahvit ja sitten soitetaan ja lauletaan. Kuinka monesti juuri torvet ovatkaan muuttaneet väsyneen ja joskus jopa apaattisen yleismielialan iloiseksi! Käytännössä se tapahtuu seuraavasti. Orkesteri aloittaa alkusoiton, johon torvet ajallaan yhtyvät. Silloin kun torvet ovat terapeuttisimmillaan (aina ei niin tapahdu), laulajien (varsinkin naisten) ilmeet ilmiselvästi vapautuvat. Joidenkin olkapäät alkavat rennosti hytkyä. Mutta sen aikaan saamiseksi tarvitaan aivan tietty saundi, jota lievästi epämusikaalisena ihmisenä en osaa sanoin kuvata. Kansanomaisesti sanoisin tuota saundia toitotuksen, pörinän ja törinän fuusioksi. Erittäin musikaalinen kuoronjohtajamme antaa alkusoiton jatkua, kuin se olisi partituuriin kirjoitettu. Ja se vapauttaa lisää mieliä. Liityttyäni kuoroon liityin puolen vuoden päästä myös torviin. Olen se kolmas trumpetti. Joskus laulan bassoa, joskus toitotan torvea. Orjantappura-nimi alkoi vakiintua nimenomaan sen jälkeen, kun minä tulin orkesteriin mukaan. On niin kiva kolmenkymmenen vuoden tauon jälkeen jälleen olla trumpetisti. Ja jälleen ensi pyhänä pääsen säestysvastuuseen. Silloin remmissä on juuri vain orjantappuraorkesteri, tosin flyygelillä vahvistettuna. Kokemuksesta jo tiedän, että orjantappuramme kummasti vapauttaa jumalanpalveluksen ilmapiirin. Harmittelin kerran hallituksen ja vanhimmiston puheenjohtajalle, ettei juontamani jumalanpalvelus mennyt piirustusten mukaan. Hän vastasi, että täytyyhän sitä helluntaiseurakunnassa säpinää olla. Orjantappuraorkesteria esimerkkinä käyttäen sanoisin, ettei kaiken aina tarvitse mennä nuottien mukaan. Täytyyhän sitä joskus törähdyksiä ja pihahduksia kuulua. Liian täydellinen ja steriili jumalanpalvelus ei ole kodikas eikä lämmin. Samuel Autio 7 Fifteen 2014 leirikuva Pohjanmaan fifteen 2014 L arsmon lähetyskotiin majoittautui 5.6. - 13.6. liki neljäkymmentä 15-vuotiasta nuorta ohjaajineen ja isosineen tarkoituksenaan tutustua Jumalaan, Raamattuun sekä tietenkin toisiinsa. Tänä vuonna leiri oli hyvin kansainvälinen, sillä kokonaisvahvuudesta lähes joka neljännen synnyinmaa oli jokin muu kuin Suomi. Päivät täynnä tekemistä Yhdeksän päivän leirin ohjelma oli tiivis. Joka päivä oli neljä raamattutuntia, joissa syvennyttiin Raamatun perusasioihin. Nuoret kuulivat opetusta esimerkiksi luomisesta, Pyhästä Hengestä sekä Israelista ja sen merkityksestä. Käsiteltyihin teemoihin kuuluivat lisäksi muun muassa avioliitto, perhe sekä seksuaalisuus. Opettajina toimivat pääasiassa Lasse Kujanen, Nina Rosenqvist sekä Niina Männistö. Leirin johtajan roolissa oli Usko Blommendahl. Ohjelmaan kuului paljon yhdessä pelaamista ja leikkimistä. Yhteishenkeä kohottivat myös 8 jokapäiväiset kilpailut, joissa taisteltiin ryhmien kesken pisteistä erilaisissa lajeissa. Toisinaan leiriläiset etsivät alueelta suklaamunia, ja yhtenä päivänä ryhmien piti kerätä tietyssä ajassa mahdollisimman paljon k-kirjaimella alkavia tavaroita. Onneksemme saimme juosta ja temmeltää pihalla pääasiassa aurinkoisessa säässä. Unohtaa ei sovi myöskään iltanuotioita, joista jokainen ryhmä oli vuorollaan vastuussa isosensa kanssa. Iltahetkissä oli joka ilta oma teemansa, ja niinpä saimme muun muassa rukoilla raamatunjakeiden avulla ja kirjoittaa psalmeja. Oleellisena osana oli aina myös ylistäminen ja ru- kous. Yhtenä iltana muutama rohkea leiriläinen kertoi omasta uskostaan ja elämästään muille. Iltahetket ovatkin hyvin tärkeitä, sillä moni nuori tekee niissä kauaskantoisia ratkaisuja. ”Uskoni vahvistui entisestään ja Pyhä Henki kosketti mua monina iltoina”, kommentoi eräs leiriläisistä. Monet kertoivat myös uudistuneensa leirillä. Yksi leirin kohokohdista oli, kun leirin lopussa seitsemän nuorta halusi mennä kasteelle ja liittyä samalla omaan paikallisseurakuntaan. Saimmekin viettää upean kastekokouksen järven rannalla päivää ennen kotiinlähtöä. Yksi ryhmätehtävistä oli tehdä yhdelle ryhmän jäsenistä sanomalehdistä asu. Yllätyksiä Pietarsaaressa Puolessa välissä leiriä poikkesimme tutuksi tulleesta aikataulusta. Raamattutuntien jälkeen pihaan saapui linja-auto, joten oli aika lähteä pois leirialueelta. Nuorille oikeaa määränpäätä ei tietenkään kerrottu etukäteen. Ohjaajien sepittelyt suuresta hyönteisnäyttelystä menettivät kuitenkin viimeisenkin uskottavuutensa bussin kääntyessä Pietarsaaren Fanta Sea -puistoon. Puistossa jakaannuimme ryhmiin, jotka suorittivat kukin vuorollaan eri aktiviteettia. Yksi ohjelmanumeroista oli värikuulasota eli paintball, jota moni pääsi kokeilemaan ensimmäistä kertaa elämässään. Toisten pukiessa haalareita ja maskeja ylleen, osa pelasi minigolfia. Eniten iloista naurua aiheutti kuitenkin zorb-jalkapallo. Jokainen pelaaja sai ylleen pallon, ja sen jälkeen täytyi yrittää pysyä pystyssä ja juosta pallon perässä. Pelaaminen muistutti lähinnä keilausta ihmispallojen pyöriessä pitkin nurmikkoa. Lopulta jalkapalloa hauskemmaksi vaihtoehdoksi osoittautui kuitenkin kaikenlainen temppuilu ja pyöriminen palloilla. Aktiviteettien jälkeen oli mahdollisuus vielä pulahtaa uima-altaaseen viilentymään. Yllätykset eivät loppuneet vielä siihen, sillä illalla saimme vielä keskuuteemme vieraita. Pekka Kurki, Oskari Poxu Schöning sekä yksi isosistamme, Innocent Zorb-pallot innostivat nuoret monenlaiseen temppuiluun. 9 Ayagirwe, räppäsivät meille uskosta ja elämästä lähetyskodilla. Haikeat jäähyväiset Yhdeksän päivää kuluivat nopeasti, ja pian olikin jo leirin viimeinen päivä. Perjantain suursiivousta seurasi vielä päätösjuhla. Tytöt pukivat päälle mekkonsa ja kiharsivat hiuksensa jo monta tuntia aikaisemmin, pojat puolestaan jättivät kravattisolmujen tekemisen viimeisille minuuteille. Ennen varsinaista juhlaa vanhemmille oli järjestetty kahvitus. Juhlapuheiden, kukitusten ja todistusten jakamisten jälkeen pihalla oli haikea tunnelma, sillä oli aika jättää Larsmon lähetyskoti taakse ja jatkaa kesälomaa. Lukuisten halausten ja yhteiskuvien jälkeen viimeinenkin leiriläinen lähti kotiin monta kokemusta rikkaampana. Onnistunut leiri ”Leirissä oli niin paljon hyvää, etten osaa nimetä parasta. Ehkäpä se tiivis ryhmähenki ja yhteenkuuluvuuden tunne”, kommentoi eräs nuorista leirin jälkeen. Keräämässämme palautteessa useimmiten nousi esille nimenomaan hyvä yhteishenki. Leirillä oli erityisen hyvä ilmapiiri, eikä suurempia ongelmia ollut laisinkaan. Nuoret saivat leirillä paljon uusia kavereita, ja parhaimmillaan siellä muodostuneet ystävyyssuhteet kestävät vuosia. Yksi hienoimmista kommenteista oli, kun yksi tytöistä kirjoitti: ”En enää häpeä uskoani, sain varmuutta leirin aikana ja raamattutunnit vastasi mun kysymyksiin, jotka on vaivannu mua kauan aikaa”. Meidän ohjaajien ja isosten rukous onkin, että leirillä kylvetty siemen saisi kasvaa ja kantaa hedelmää nuorten elämässä. Lisää kuvia ja tunnelmia löydät osoitteesta www.pohjanmaanfifteen.blogspot.com Muistathan, että Fifteen 2015 on tulossa ensi kesänä. Kerrothan leiristä lapsillesi, sukulaisillesi, naapureillesi sekä seurakuntasi nuorille! Teksti ja kuvat: Hanna Lahti Kokemus poliisin ja pastorin työstä auttavat koulutyössä H aukiputaan helluntaiseurakunnan pastori Raino Ojala on tarttunut toiseenkin uuteen haasteeseen seurakuntatyön ohessa. Syyskuun alusta lähtien hänen työaikansa jakautuu paikallisen seurakunnan ja koulutyön kesken. Noin kymmenen vuotta poliisin ammatissa toiminut Raino Ojala vastasi kokemaansa kutsuun hengelliseen työhön viime vuoden huhtikuussa. Tuolloin hän aloitti puoliaikaisena seurakuntapastorina Haukiputaalla. Puolet kuukaudesta kului edelleen poliisin tehtävissä. Helmikuusta lähtien Raino on keskittynyt kokoaikaisesti seurakuntatyöhön. ‒ Mahdollisuus koulupastorin työhön tarjoutui yllättäen. En etsinyt mitään toista työtä tähän rinnalle. Koin tämän kuitenkin oikeaksi ja seurakunnan vanhimmistokin hyväksyi asian ja piti tätä hyvänä vaihtoehtona. Jäänmurtajaksi nuorten pariin F reelancer -urheilutoimittajana tähän saakka toimineelle Toni Kivistölle uusi tehtävä koulupastorina on mielenkiintoinen ja odotettu mahdollisuus. ‒ Hengellinen työ on oikeastaan aina ollut mielessä, haaveena. En vain ole tiennyt minkälaisesta työstä voisi olla kysymys. Noin vuosi sitten joku kehotti miettimään koulutyötä. Toni on ollut aktiivisesti mukana Seinäjoen helluntaiseurakunnan nuorten toiminnassa. Hän on muun muassa juontanut Seinäjoen iltoja ja toiminut niissä myös puhujana. Nyt auenneeseen paikkaan Keski-Pohjanmaan alueen koulupastorina Toni tiesi hakea nähtyään ilmoituksen Ristin Voitto -lehdessä. ‒ Mietin asiaa pitkään. Viimeisenä hakupäivänä lähetin sitten sähköpostilla hakemukseni. Myönteisiä muutoksia Paintball oli erityisesti poikien suosiossa 10 Syyskuun puolivälissä alkava työ on osa-aikainen. Puolet viikosta Toni tekee edelleen urheilutoimittajan töitä. Hän selostaa muun ‒ Asiat tarkentuvat koulupastoreiden tapaamisissa, joissa sovimme työnjakoa. Teen aluksi muutamia kouluvierailuja Usko Blommendahlin kanssa, ja saan näin perehtyä työhön yhdessä hänen kanssaan. Itselläni ei koulutyöstä käytännön kokemusta juuri ole. Uskon kuitenkin, että tämä on Jumalan johdatus minun kohdallani. Raino Ojala odottaa tulevaa syksyä mielenkiinnolla. Työhön liittyy monta uutta asiaa ja isoja päätöksiä on myös edessä, jo tammikuussa. ‒ Uskon, että tämä on tulevaisuuden suunta. Jumala on kutsunut minua hengelliseen työhön. Virkavapaani poliisin työstä päättyy tammikuussa. Päätösten tekoa helpottaa nyt se, että työkuviot tarkentuvat. Koulutyö Raino Ojala uskoo voivansa hyödyntää polii sin työstä saamiaan kokemuksia ja kontakteja koulutyössä. Kontakteja jo olemassa ovat tietenkin työssä esille myös. ‒ Sanoma tulee kuitenkin oman persoonan kautta, oppitunneista tulee ja saakin tulla ”minun näköisiä”, Raino pohtii. Yhtenä suurimmista haasteista Raino Ojala kokee tulevan syksyn osalta tasapainon löytämisen seurakunta- koulutyön kesken. Toisaalta nuo kaksi eri työsarkaa myös tukevat toisiaan. ‒ Parasta on varmaan jakaa selkeästi kuukausi puoliksi, kaksi viikkoa seurakunnassa ja kaksi koulutyössä. Katsotaan rauhassa. Paljon olen saanut jo hyviä ohjeistuksia. Pikkuhiljaa työnkuva varmasti muotoutuu itselle luontevaksi, Raino Ojala toteaa. Rainon työalueeseen kuuluu PohjoisPohjanmaa. Oulun seutu ja Pudasjärven alue ovat hänelle tutuimpia poliisivuosilta. Vastuualueeseen kuuluu myös Koillismaa, etelän suunnassa alue rajoittuu tällä tietoa Raaheen. Kokemustaan poliisina Raino haluaa koulupastorin työssä. Luontevia teemoja kouluvierailuille voisivat olla erityisesti turvallisuuskysymykset, sekä päihteiden käytön vaikutukset nuorten elämään. Poliisin työssä asiat ovat tulleet tutuiksi. Kontaktit alueen poliiseihin ja koulupoliisien kautta kouluihin ovat apuna. Koulutyön yhteiset valtakunnalliset teemat muassa Seinäjoen Peliveljien otteluita. ‒ Osa-aikainen koulupastorin työ antaa minulle mahdollisuuden osallistua myös kotiseurakuntani opetuslapseuskoulun toimintaan. Koen sen erittäin tärkeänä hengellisen yhteyden kannalta. Koulupastorin työ on kuitenkin melko yksinäistä. Tämä syksy on Tonin elämässä suurten muutosten aikaa. Uuden työn lisäksi myös siviilisääty vaihtuu. Haastatteluhetkellä Toni valmistautuu syyskuun alussa vietettävään hääjuhlaansa morsiamensa Sinin kanssa. ‒ Muutoksia tulee ja odotan syksyä positiivisella mielellä, Toni iloitsee. Odotukset koulupastorin työstä ovat myös korkealla. ‒ Uusi työ mietityttää, mutta positiivisella tavalla. Pääsen olemaan nuorten parissa. Haastetta riittää varmasti. Koen tehtäväkseni toimia jäänmurtajana, ja muuttaa ehkä vääränlaiseksi muodostunutta kuvaa uskovaisuudesta ja ennen kaikkea Jeesuksesta. Toni Kivistö aloittaa työnsä Keski-Pohjanmaan alueen koulupastorina syyskuun puolivälissä. Tulevaisuuden suuntaa Kai Loikkanen Teksti: Kai Loikkanen 11 Rikkonainen Balkan Anteeksianto poistaa B alkanin niemimaa on etnisesti, kielellisesti ja uskonnollisesti Euroopan rikkonaisimpia alueita. Maantieteellisen sijainnin johdosta kansat ovat liikkuneet Balkanin kautta Aasiasta Eurooppaan. Sotilaat ovat marssineet lännestä itään ja päinvastoin. Kaikki ovat jättäneet alueelle elävän muiston.Vuosien 1992 – 1995 sotien traumaattiset muistot ovat edelleen ihmisten mielissä. Toukokuun katulevottomuudet Makedonian pääkaupungissa muistuttavat kuinka voimakas etnisten ryhmien välinen jännite edelleen alueella on. Balkanin alueen varhaisimmat, vielä olemassa olevat alkuperäiskansat ovat kreikkalaiset, albaanit ja valakit. Albaanit ovat illyrialaisten, valakit mahdollisesti traakialaisten jälkeläisiä. Osa Balkanin alkuperäiskansoista on kadonnut. 500-luvulla alueelle alkoi virrata slaavilaisia heimoja. Slaavit kääntyivät pakanuudesta kristityiksi, mutta uskonnolliseen elämään jäi runsaasti pakanallisia tapoja. Kristinusko auttoi slaaveja lähentymään toisiaan. 800-luvulla slaavit olivat kuin yksi kansa, joka puhuivat slaavipohjaisia kieliä, joita eri slaaviheimot kykenivät ymmärtämään. Tältä ajalta Balkanille on jäänyt voimakas uskonnollis-kansallinen ajattelumalli. Romanit alkoivat saapua Balkanille Pohjois-Intiasta 900-luvulla. Habsburgit levittäytyvät Balkanin pohjoisosiin. Vaikutus ulottui erityisesti Sloveniaan, Kroatiaan ja Vojvodinaan. Katolisuus ja ortodoksisuu erkanivat, mutta myös kohtasivat toisensa Balkanilla. Islam levisi alueelle arabikauppiaiden välityksellä. Aasiasta peräisin olevat ottomaanit, jotka olivat pääasiassa sunnimuslimeja, vyöryivät Balkanille. Heidän läsnäolonsa kesti yli 500 vuotta. erottautua”. Jakaantuminen eri kieliin ja keskenään vihamielisiin kansoihin on leimannut Balkania vuosisatojen ajan. Uskonpuhdistuksen vaikutus Euroopassa ei ulottunut Balkanille, joka tuolloin oli ottomaanien ja islamin vaikutuspiirissä. Alueen kristilliset yhteisöt jatkoivat toimintaansa vaikeissa olosuhteissa. Ottomaanit sallivat evankelisen lähetystyön, mutta protestanttinen lähetystyö ei ole saavuttanut, kahta maata lukuun ottamatta, merkittävää asemaa balkanilaisessa ajattelussa. 12 Toisen maailmansodan jälkeen lähes kaikki Balkanin maat olivat yksipuoluejärjestelmän sitomia. Hallitukset olivat usein avoimesti vastaan kaikkia uskontoja. Evankeliset kristityt joutuivat vähintään passiivisen vainon kohteiksi. Albaniassa yli kaksikymmentä vuotta jatkunut uskontojen vastainen propaganda kouluissa ja työpaikoilla huipentui vuonna 1967. Albania julistautui virallisesti ”maailman ensimmäiseksi ateistiseksi valtioksi”. Maassa ei toiminut edes maanalaista seurakuntaa. Jugoslaviassa uskonnon harjoittaminen sallittiin, mutta kirkossa kävijät eivät päässeet etenemään yhteiskunnallisilla askelmilla eikä uskonnollisuus ollut positiivinen asia. Suuret mullistuksen 1990 – luvun alussa avasi Balkanin suljetut maat evankeliumille. Poikkeuksena oli Jugoslavia. Siellä syttyi verinen sisällissota. Perinne on muovannut uskontoja Kielten ja kansojen haaste Ottomaanien lähdettyä Balkan oli edelleen epävakaa ”ruutitynnyri”. Englannin kieleen oli jo vakiintunut verbi balkanize. Verbin merkitys on ”jakaantua, Diktaattorit vastustivat uskovia Vukovarin vesitorni muistuttaa edelleen sodasta. Balkanin islam on alueellinen kansanislam. Islamiin on otettu tapoja ortodoksikirkosta ja pakanuudesta. Pääsiäissunnuntaina paikalliset muslimit saattavat käydä ortodoksikirkossa. Ramadanin päätöspäivänä ortodoksit vierailevat naapurin muslimiperheissä. Balkanin muslimeille on tyypillistä voimakkaat sufilaiset virtaukset. Varsinkin ottomaanien eliittijoukkojen, janitsaarien alu- jakautumisen Anteeksiantamisen voima Natasha Atanasova tekee tiimityöstä Makedoniassa, Tetovon albaanikau pungissa. eelle tuoma bektasijärjestyksen kannatus on voimakasta. Vuoden 1991 jälkeen Balkanille on saapunut Lähi-idästä radikaaleja wahhabiittejä. Uusia moskeijoita on rakennettu sadoittain ja varsinkin nuoret miehet ovat olleet kiinnostuneita alueen uusista islamilaisista ajatuksista. Vuonna 1992 Kairosta lähetettiin tuhansia Koraaneja Albaniaan. Niihin oli lisätty esipuhe: ” Albanialaiset ovat päässeet eroon kommunistien paholaisesta. Sitten tuli toinen, evankelioimisen paholainen”. Balkanin perinteelliselle islamille tämä oli liian aggressiivista. Saatesanat revittiin irti ennen kirjojen jakamista. Ortodoksikirkossa on eroavaisuuksia eri maiden välillä. Serbian ja Makedonian ortodoksikirkkojen välit ovat viileät. Balkanin ortodoksikirkkojen sisällä ei käytännössä ole evankelisia ryhmiä, puhumattakaan karismaattisuudesta. Balkanilla kansallisuus on sidottu uskontoon. Jugoslavian perustuslaissa vuodelta 1974 jaoteltiin maan asukkaat kuuteen eri kansakuntaan: kroaatit, makedonialaiset, montenegrolaiset, muslimit, serbit ja slovenialaiset. ”Muslimit” eivät olleet vain uskonto vaan myös kansallisuus. Makedonialainen Natasha Atanasova. - Olin ollut kuusi vuotta uskossa. Siitä huolimatta vihan ja katkeruuden tunteneet albanialaisia kohtaan ovat velloneet sisimmässäni. Jumalan Henki on koskettanut minua vielä syvemmältä kuin vihani oli ollut. Haluan pyytää anteeksi myös kansani puolesta. Nyt rakastan kaikkia albaaneja. Atanasova tekee puolisonsa kanssa työtä Tetovossa, Makedoniassa sijaitsevassa, albaanien asuttamassa kaupungissa. Kroatialainen Anton Koprivnaj. - Sodan aikana kirkossamme kokoontuivat eri kansallisuuksiin kuuluvat uskovat. Tilaisuuksissa rukoiltiin ja itkettiin. Läheisyys, ystävällisyys ja rakkaus ympäröivät ihmiset. Sadan metrin päässä kirkosta verivanat valuivat alas karkeaa asfalttia. Kaupunki oli täynnä vihaa. Valitettavasti yhteys Anton Koprivnaj toimii etnisesti jakautuneessa Vukovarissa. sodan jälkeen eri kansallisuuksien välillä ei ole korjaantunut. Serbeillä ovat omat ravintolansa ja kokoontumispaikkansa, kroaateilla omansa. Kirkkomme on edelleen ainoa paikka kau- pungissa, jossa kaikki etnisiin ryhmiin kuuluvat voivat istua yhdessä. Koprivnaj toimii pastorina Vukovarin evankelisessa seurakunnassa. Teksti ja kuvat: Eero Ketola Stalinin patsasta kuljetetaan pois Albanian pääkaupungista, Tiranasta. 13 Balkanilla asuu runsaasti vähemmistökansallisuuksia Jugoslavian hajoaminen avasi mielenkiintoisen ikkunan V uosien 1992 – 1995 sodan päättymisen jälkeen lännen tietoisuuteen nousi kansanryhmiä ja alueellisia vähemmistöjä, joista aikaisemmin oli julkisuudessa puhuttu hyvin vähän. Muuallakin Balkanilla huomio kiintyi vähemmistöihin. Balkanilla elää yli neljä miljoonaa romania. Heidän lukumääränsä yllätti lähetysjärjestöt. Useissa kaupungeissa on suuria romaniseurakuntia. Näistä suurin sijaitsee Lescovacissa, Etelä-Serbiassa. Makedoniassa, pääkaupungin kupeessa, sijaitsee Suto Orizar, jossa asuu yli 35 000 romania. Kaupunki rakennettiin Skopjen vuoden 1963 tuhoisan maanjäristyksen jälkeen. Balkanin romanit puhuvat äidinkielenään romanikielen kolmea eri murretta. Kesäisin romaniyhteisöissä järjestetään suuria tilaisuuksia, joihin liittyy sosiaalista avustustyötä. Osa romaneista elää valtioissa toisen luokan kansalaisina. Suuri osa Balkanin romaneista on muslimeja, ortodokseja tai animisteja. 14 Cham-albaaneja on Pohjois-Kreikassa noin 100 000. He ovat pääosin muslimeita, pieni osa ortodokseja. Heidän joukossaan on vain kourallinen evankelisia uskovia eikä heidän parissaan tehdä säännöllistä työtä. Pohjois-Albaniassa, Bajram Currin lähistöltä kotoisin oleva isoäiti. Valakkeja asuu varsinkin Albaniassa, Makedoniassa, Bulgariassa ja Kreikassa. Siellä arvioidaan oleva 600 000 valakkia. Valakian kieli on latinapohjainen. Heillä on oma kansallinen ortodoksikirkkonsa. Valakin kielellä on saatavissa niukasti kristillistä kirjallisuutta. Valakit ovat sulautuneet hyvin ympäröivään yhteisöön. Balkanin evankelisissa seurakunnissa on jonkin verran valakkijäseniä. Egyptiläiset, ”Faraon jälkeläiset”, sanovat tulleensa Balkanille Aleksanteri Suuren sotajoukkojen kanssa Egyptistä. Heillä ei ole omaa äidinkielt, vaan he puhuvat valtaväestön kieltä. Heidän tarkkaa määräänsä ei tiedetä. Kosovossa on 100 000 egyptiläistä, Makedoniassa noin 30 000. Uskonnoltaan he ovat muslimeja, sufeja ja animisteja. Egyptiläisten keskuudessa ei tiettävästi ole evankelisia kristittyjä. Heidän identiteetistään käydään vilkasta, julkista keskustelua Balkanilla. Toiset pitävät heitä romanien alaryhmänä, toiset, kuten Australian maahanmuuttovirasto, luokittelee heidät kansallisuudeksi. Romanityttöjä Lescovacissa, Etelä-Serbiassa. Torbesit, pomakit, goranit ovat alueellisia vähemmistöjä ja islamilaistuneita slaaveja. Makedonian torbesit puhuvat äidinkielenään makedoniaa, Bulgarian pomakit bulgariaa ja Kosovon goranit serbiaa. Heidän nimityksensä vaihtelee sen mukaan, minkä maan rajojen sisällä he asuvat. Ottomaanien aikana ei Balkanilla ollut valtioiden välisiä rajoja, vain hallinnollisia alueita. Islamilaistuneiden slaavien keskuudessa tehdään hengellistä työtä, mutta seurakuntia ei ole perustettu. Romanityttö Makedonian Teksti ja kuvat: Eero Ketola Ohridissa. Cham-albaani Pohjois-Kreikassa 15 Sata vuotta Sarajevon laukauksista Laukaukset, jotka kuultiin kaikkialla maailmassa Balkan on tulvillaan historiaa, mystiikkaa ja toivoa. K auniina, kesäisenä päivänä Euroopan sydämessä, teini-ikäinen bosnianserbialainen Gavrilo Princip joi kahvia ja söi voileipää Sarajevon keskustan kahvilassa. Hän oli pettynyt ystäviensä yrityksestä murhata Itävallan kruununprinssi. Samalla hän katsoi ikkunasta ja havaitsi kuinka vahingossa väärälle kadulle eksynyt kruununprinssin auto pysähtyi ja kääntyi toiseen suuntaan. Princip juoksi ulos ja ampui lähietäisyydeltä Itävallan kruununprinssin Ferdinandin ja hänen puolisonsa Sophien 28. kesäkuuta 1914. Bosnia oli muodollisesti Itävallan miehittämä. Sarajevon laukaukset sytyttivät Itävallan ja Serbian välille kriisin. Princip kuului Musta käsi -nimiseen, Serbian tukemaan salaseuraan. Sarajevon laukauksista käynnistyi tapahtumaketju, joka johti ensimmäisen maailmansodan syttymiseen noin kuukausi laukausten jälkeen. Maailmansota olisi syttynyt ilman Sarajevon tapahtumiakin, niin kuumaa oli ruuti Balkanin ruutitynnyrissä. Ensimmäisessä maailmansodassa kuoli arviolta 16 miljoonaa sotilasta ja siviiliä ja 21 miljoonaa ihmistä haavoittui. Sodan toistai- 16 seksi viimeisimmät uhrit ovat kaksi henkilöä, jotka maaliskuussa 2014 kuolivat ensimmäisen maailmansodan aikaisen räjähteen lauettua Belgiassa. Muistojuhlan aikana rukoiltiin Balkanin evankeliset seurakunnat järjestivät suuren rukouskonferenssin ensimmäisen maailmansodan syttymisen muistojuhlien aikana. Sarajevo ei ollut valmis järjestämään rukouskonferenssia ja siksi se järjestettiin kesäkuun lopussa Makedonian pääkaupungissa Skopjessa. Tapahtumassa oli yli 3000 rukoilijaa eri puolilta maailmaa. Balkanin rukoustapahtuma korosti sitä, että Balkanilta voi rukouksen kautta tulla siunaus koko Eurooppaan ja Balkan voi muuttua. Balkanilla on tapahtunut myönteistä kehitystä. Makedonialaiset ottivat kiitollisena vastaan tiedon, että Skopjen Tessalonikan rata matkustajaliikenteelle on nyt avattu uudelleen. Kreikalla ja Makedonialla on jo yli kaksikymmentä vuotta kestänyt kiista Makedonian nimestä. Myönteisenä merkkinä on myös, että Serbian presidentti Tomislav Nikolic on julkisesti Et koskaan ole yksin • B alkanilla yhteiskunnan rakenne on voimakkaasti yhteisökeskeinen. Länsimainen, yksilökeskeinen ajattelu ei ole muovautunut nuortenkaan mieliin. Yhteisökeskeisessä yhteiskunnassa on paljon hyviä puolia. Perhe ja suku huolehtivat vanhuksista ja työttömistä. Sosiaalinen turvaverkko löytyy perheen tai suvun sisä puolelta. Perheen nuorin poika on vakuutena hyvästä sosiaaliturvasta. Ketään ei jätetä yksin. pyytänyt anteeksi sitä mitä Serbia on tehnyt Jugoslavian hajoamissodan yhteydessä Bosnia-Hertsegovinassa. Erityisesti Nikolic pyysi anteeksi Srebrenican tapahtumia. Kroatian presidentti on tehnyt ensimmäisen virallisen vierailun Serbiaan. Bulgarian hallitus on pyytänyt anteeksiantoa siitä mitä tapahtui Bulgarian turkkilaisille, jotka karkotettiin kodeistaan Todor Zivkovin hallintoaikana. Balkanin evankelinen liitto haluaa olla rauhan ja yhteyksien rakentaja uskonnollisesti ja etnisesti jakautuneelle alueelle, jossa asuu 70 miljoonaa ihmistä. Tapahtumaa varjostaa pahin suurtulva 120 vuoteen ja etnisten jännitteiden lisääntyminen Makedoniassa. Kuvat ja teksti: Eero Ketola Yhdessäolo ja ihmisläheisyys saattaa kuitenkin toisinaan yllättää. Ollessamme lähetystyössä Makedoniassa, kotikaupungissamme Ohridissa hampaastani irtosi paikka. Menin kaupungin keskustassa olevan hammaslääkärin vastaanotolle. Hammaslääkäri ja nuori hammashoitaja olivat hyvin ystävällisiä. Istuin hammaslääkärin tuolille hieman arkailen, niin kuin usein hammaslääkärillä kotimaassakin tapahtuu. Hammaslääkärin työhuoneessa istui rakastunut nuoripari. He katselivat toisiaan silmiin, keskustelivat hiljaisella äänellä ja pitivät toinen toistaan kädestä. Heidän vieressään matalalla puisella jakkaralla istui eläkkeellä oleva kaupungin virkamies. Hän luki paksua edellisen päivän sanomalehteä. Hammaslääkäri nyökytti päätään ja ilmoitti kuuluvalla äänellä, että oli löytänyt hampaan, josta suuri osa paikkaa oli pudonnut. Nuoripari ponkaisi välittömästi tuoliltaan kuin jousen nostamana. He kiirehtivät katsomaan suutani. Samaan aikaan vanhempi mies lopetti lehden luvun ja riensi myös katsomaan hampaitani. Katsoin ylöspäin lepoasennossa olevasta tuolista kuinka viisi henkilöä tarkisteli kiinnostuneena hampaitani! Hetken kuluttua nuoripari oli saanut tarpeekseen hampaitteni katselusta. He istuivat entiselle paikalleen ja katselivat jälleen tosiaan silmiin. Mies jatkoi sanomalehden lukua. Ennen kuin hampaassa oli uusi paikka tuli odotushuoneesta sisälle keskiikäinen nainen. Hän vilkaisi minua ja alkoi puhua hammaslääkärin kanssa. Samalla oven avauksella sisälle tuli myös putkimies. Hän harppoi likaisten haalarien kanssa sisään ja polvistui hammaslääkärin tuolin viereen. Sitten hän alkoi suurella jakoavaimella kiristää tuolin liitinpulttia. Välillä hän vilkaisi puoleeni. Hammaslääkäri jatkoi paikan kiillottamista. Pois lähtiessäni ”hammashoitaja” tuli vielä kättelemään. Hän kertoi olevansa ylä-asteen opiskelija. ‒ Hammaslääkäri on sukulaiseni ja tulen usein auttamaa häntä. Tämä kiinnostaa minua enemmin kuin opiskelu, hän kertoi hymyillen. Balkanilla olet lähes aina kiinnostuneiden ihmisten ympäröimänä, myös hammaslääkärin vastaanotolla. Eero Ketola 17 Larsmon Lähetyskoti ry Lähetyskodin uuteen ulkovuoraukseen käytettiin yli 1400 talkootuntia, 1000 metriä taidolla tehtyä hienosahattua nurkkalautaa, 8000 metriä ahkeruudella maalattua paneelia, 22500 alttiisti naputettua naulaa, sekä hyvää murkinaa energiaksi. Näin mahdollistui lähetyskodin jo yli 70 vuotta palvelleen ulko vuorauksen uusiminen. Larsmon Lähetyskoti ry P ohjanmaan kesäleirit jo vuosikymmeniä palvellut Larsmon Lähetyskoti on monelle tuttu paikka. Joidenkin laskelmien mukaan noin 15 000 lapsen sydämeen on kylvetty Jumalan Sanan siemen Lähetyskodin leireillä kodin 70-vuotisen historian aikana. Leireihin liittyy onnellisia lapsuuden muistoja, mukavia kesäkokemuksia ja onpa hyvin moni löytänyt siellä ensi kertaa jumalyhteyden sekä vastaanottanut lähetyskutsunkin. Lähetyskoti palveli vuosikymmenet kouluttaen ja varustaen yli 500 lähettikandidaattia kentille vahvalla Raamatun tuntemuksella, kieliopetuksella sekä käytännön lähetyskoulutuksella. Lisäksi tuo Anna-Liisa ja Sanfrid Mattsonin saaman näyn pohjalta toimiva lähetystyön palvelukeskus oli miljoonien Raamattujen ja hengellisen kirjallisuuden painopaikka, sekä tukikohta vankilatyölle ja köyhien avustamiselle aina sota-ajoista alkaen. Lähetyskodilla käyneet tietävät kodin huokuvan rauhaa, lähetyshistoriaa ja Jumalan huolenpitoa. Onhan Lähetyskoti aikoinaan rakennettu täysin uskon varassa ja rukouksin palvelemaan laaja-alaisesti kotimaan ja ulkomaan evankeliointia. 18 juhli 10-vuotistaivalta Vuosien kunnostustyö päätökseen Nelikerroksinen, juuri talkoilla uuden ulkovuorauksen saanut koti luonnonkauniissa maisemissa, rauhaisan Gertruds-virran rannalla, täyttyi elokuun lopussa ympäri Suomea tulleista vieraista. Saimme olla juhlistamassa kodin olemassaoloa sekä Larsmon Lähetyskoti ry:n 10-vuotista taivalta. Juhlan aiheina olivat Mattsonien antama kunnioitettava esimerkki Jumalalle antautumisesta ja kodin toiminnan aktiivinen nykykäyttö lapsi- ja nuorisotyössä, Raamattutyön mahdollistuminen sekä saavuttamattomien kansojen evankelistojen kannattaminen ja kaikki muu yhä kodin kautta tehtävä työ, jonka uskomme laajentuvan. Kiitossaiheena on myös liki kymmenen vuotta kestäneen suurremontin saattaminen päätökseen ja kodin kunnostaminen nykyvaatimukset ja -tarpeet kattavalle tasolle. Oli ilo tavata kodin entinen opettaja Ritva Pöyhönen, sekä Kaikille Luoduille-säätiön edustajina Reima Tillander ja Aimo Hilli, jotka aikoinaan toimivat kodin johtajana ja hallituksen puheenjohtajana. Heidän tervehdyksensä toivat juhlaan arvokkaan ja koskettavan sykähdyksen. Saimme myös kuulla kodilla aikanaan opiskelleiden tuntoja, kuinka koti oli saanut olla heille eteenpäin vievänä ajanjaksona Jumalan suunnitelmassa. Nykyisen Lähetyskoti ry:n jäsenet kertoivat kiitoksensa ja jakoivat rukousaiheen Jumalan ilmestymisestä ja huolenpidosta kodin tulevaisuudessakin haastaen mukaan käytännön palvelustyöhön. Mattsonien esimerkki sytyttää Kiitollisena siunaamme kaikkia Teitä esirukoilijoita, lahjoittajia ja Lähetyskodin työn tukijoita. Lähetyskoti seisoo yhä jykevän kallion kupeessa, Seitsemän sillan tien varrella, julistaen kuin monumenttina Jumalan uskollisuudesta sekä voimasta tehdä mahdottomia mahdollisiksi. Kun Mattsonit vuonna 1942 saivat näyn lähetystyön palvelukeskuksesta, eivät he ehkä voineet aavistaa työnsä ja alttiutensa sytyttävän vielä 70 vuoden päästä uusia eri ikäisiä sydämiä antautumaan Jumalalle. Kiitollisina olemme jatkamassa tätä työtä. Larsmon Lähetyskoti ry:n hallitus organisoi kodin toimintaa toimien Kokkolan helluntaiseurakunnan yhteydessä. Saimme juhlassa myös muistuksen lähetyskodin perustajien Mattsonin ajatuksesta, ja se rohkaiskoon meitä vielä nousemaan ja menemään, kun on päivä ja voimme työtä tehdä : ” Olen oppinut, että mikään ei yhdistä Jumalan kansaa niin kuin sielujen pelastusinto, eikä mikään pidä sydämiä niin lämpiminä kuin työ Herran elopellolla. Toimettomuudessa käymme välinpitämättömiksi ja kankeiksi ja loukkaamme toisiamme.” Larsmon Lähetyskoti ry:n hallituksen puolesta pj. Hanna Koski-Vähälä Juhlaväkeä oli kokoontunut Lähetyskodille lähes 100 henkilöä. 19 Rengasrikko rosvoalueella A joimme Papua-Uudella-Guinealla kohti Ylänkömaalla sijaitsevaa Mendin pikkukaupunkia. Siellä sijaitsee pidgininkielinen raamattukoulu. Meillä alkoi siellä viikon kestävä opetusvastuu. Mount Hagenin ja Mendin välinen hiekkatie oli melko huonossa kunnossa. Alue oli kuuluisa myös maantierosvoista. Yleensä kukaan ei liikkunut tiellä pimeänä aikana. Päivälläkin autoilijoita ja autoja usein ryöstettiin. Juhla-asuinen mies Papua-Uuden-Guinean Ylänkömaalla. Ajoin jännittyneenä melko jyrkkää rinnettä ylöspäin. Autoa seurasi sankka pölypilvi. Huomasin, että auto hieman ohjautuu oikealle. Pyysin Tellervoa katsomaan peilistä onko pikkubussimme peräpäässä jotain vikaa. Hän ei huomannut kuitenkaan mitään erityistä. Jatkoin ajamista ja hieman myöhemmin auto alkoi heittelehtiä. Pysähdyin nopeasti tien vireen ja hyppäsin ulos autosta. Toista takarengasta ei enää ollut. Se oli mennyt täysin riekaleiksi. Rengas oli aikansa hiertänyt vanteen ympärillä ja osittain palanutkin. Vain vanne ja muutama kuminriekale oli jäljellä. Tiesin, että juuri tällä alueella on paljon rosvoja. Olin kuullut kerrottavan, että tiellä oli jopa surmattu ihmisiä. Olimme peloissamme. Avasin takaoven ja otin sisältä tunkin ja vanteella olevan vararenkaan auton viereen. Rikkoutuneen renkaan vanne oli niin kuuma, ettei siihen voinut koskea. Katselin peloissani sakeaan viidakkoon ettei sieltä vain hyökkäisi verenhimoisia polvistui. Hän asetti tunkin paikalleen. Toinen alkoi kiertää muttereita irti. Hän vetäisi nopeasti kätensä takaisin. Vanne oli kuuma. Hän sylkäisi kämmeniinsä ja jatkoi hymyillen työtään. Kolmas mies otti vararenkaan ja oli valmiina työntämään sen paikalleen. Muutamassa minuutissa miehet olivat vaihtaneet renkaan. Sitten he nostivat työvälineet takaisin paikoilleen auton perään. Heillä oli mukana vanha virvoitusjuomapullo. Se oli täynnä vettä. He valelivat vettä likaisiin käsiini. Sain kädet puhtaaksi. Sitten he kysyivät hyvin kohteliaasti tarvitsemmeko muuta apua? Palkaksi annoin heille tölkillisen Coca-Colaa. Muutakaan annettavaa meillä ei ollut. Kiitimme heitä ja jatkoimme matkaamme. Vielä taustapeilistä näimme kuinka he vilkuttivat iloisesti meille ja hörppivät vuorotellen tölkistä. Luulimme, että meidät vähintään ryöstettäisiin, mutta kohtaisimme ystävälliset ja avuliaat metsästämästä palaavat miehet. 20 heimosotureita kimppuumme. Ajattelin, että jos sieltä joku hyökkää kirveineen, niin hän vähintään tappaisi meidät ja ryöstäisi koko auton. Vanne oli edelleen kuuma. Olin toisen polveni varassa hiekkatiellä. Tellervon ilmeestä näin, että joku lähestyy meitä. Katsoin taakseni. Kolme miestä seisoi vieressäni. He olivat hurjan näköisiä. Heillä oli vaatetuksena leveän kangasvyön ylhäällä pitämä pieni kiltti ja takapuolella pensaiden tuuheita lehtiä. Heidän ihonsa kiilteli sianrasvasta. Sydämeni tykytti ja ajatukset risteilivät päässäni. ‒ Nyt se sitten tapahtuu. Näin tässä sitten käy. Kohta he varmaan lyövät suurilla kirveillään meitä. Tähän tien poskeen päättyy lähetystyömme ja elämämme. Heinävaatteet ja kirveet Miehet työnsivät minut varovaisesti syrjään. ‒ Nyt lähtee auto ja vaimo. Minut jätetään tänne kävelemään lähimpään kylään, ajattelin. Miehet hymyilivät. Yksi heistä Usein meillä on ennakkoluuloja toisia ihmisiä kohtaan. Saatamme ajatella ihmistä, että he ovat niin pahoja ja syntisiä, ettemme voi olla heidän kanssaan missään tekemisissä. Näemme vaaroja ja ongelmia kaikkialla, joka tien mutkassa. Viidakkomiehet käyttäytyivät ystävällisesti. Ennakkoluulot ja turhat pelot eivät liity kristityn arkiseen elämään. Teksti ja kuvat: Eero Ketola Kevythirsimökkejä, saunoja, lomataloja ym. Vetelin Tikanpojat Oy Koulutie 110, 69700 Veteli Puh. 0400 316 290 yksi tie autokauppaan Puh. (06) 4126 336, 9449 797 979 Päivölänkatu 32-34, 60120 Seinäjoki [email protected] BAYERNCAR OY www.bayerncar.com Laser- ja vesileikkauspalvelut ammattitaidolla, laadukkaasti ja nopeasti. Lisäksi teemme kokonaistoimituksia. PA LV E L U L I P U K E Tilaan Lähetysviesti-lehden Nimi Tilaaja / uusi osoite Osoitteeni on muuttunut Maksaja, jos eri kuin tilaaja ................................................................................................. Lähiosoite ................................................................................................. Postiosoite ................................................................................................. Puhelin postimerkki ................................................................................................. Voit suorittaa tilauksen myös sähköpostilla [email protected] tai puhelimella 040 516 2566 Pohjanmaan Lähetysviesti Rauno Loikkanen Sulkaviita 7, 60150 Seinäjoki 21 ERISTYS PARTNER KY Rautatienkatu 30 A 18, 90100 Oulu. Puh. 050 573 7079. [email protected] KAUHAVAN PUUKKOPAJA MATTI KOSKI Yrttikuja 5, 62200 Kauhava. Puh. 0400 761 963. www.kauhavanpuukkopaja.fi LAPPAJÄRVEN SIIVOUSPALVELU Puh. (06) 5661935, 0400 663 934 LÄNSIRANNIKON JPT Puh. 040 583 1178 LUOMAN TILI KY Valtuustontie 14, 62100 Lapua. Puh. (06) 433 1338, 040 551 9758 GRAFI CONSULT OY Mirjantie 1, 65610 Mustasaari. Puh. 0400 562 891 MUUTTO- JA KEVYTKULJETUKSIA P. Hotakainen. Halsua. Puh. (06) 863 6062, 0400 269 048 OY SÄHKÖ TEST Kauppiaankatu 44, 65380 Vaasa. Puh. 0400 268 281 POHJANMAAN KIRJAPAINOHUOLTO Villinkuja 10, 66530 Koivulahti. Timo Vieri, Puh. 050 589 1954 VM-CARPET OY – Viihtyisän kodin puolesta Karvalantie 79, 62630 Karvala. Puh. 020 7414283, Fax (06) 5663 274. www.vm-carpet.fi TILILASKENTA OY Riihikuja 1, 68600 Pietarsaari - Koulutie 73, Veteli. Puh. 040 571 9412 RAKENNUS-SIIRILÄ AY Pitkänsillankatu 8 A, 67100 Kokkola, puh. 06 831 8826 Kaukomaalaus Oy PL 114, 60101 SEINÄJOKI TAKSI KATI VÄÄRÄNIEMI Alhonrinne 2 A 2, 91900 LIMINKA, puh. 044 953 0035 Puh. 0400 368 811 Kyyhky Lapsityökoulutus la 18.10.2014 Don´t t! klo 8.30 - 16.30 miss i Kauhajoella Pirkko Kauhanen ja Kyyhky-tiimi Kiinasta tulevat kouluttamaan lapsityöväkeä koulutustapahtumaan, johon ovat tervetulleita kaikki lapsityöstä kiinnostuneet. Aiheina mm. Lapset ja Pyhä Henki, Lapset ja rukous, Lapset ja ylistys, Lapset ja Raamattu sekä Lapset ja lähetystyö. ILMOITTAUTUMINEN 15.10.2014 MENNESSÄ! osoitteeseen: [email protected] Päivä: Ohjelma: Paikka: Kenelle: Hinta: 22 18.10.2014 Alkaen 8.30 aamukahvilla. Koulutus alkaa 8.50. Kauhajoen Helluntaiseurakunta, Otontie 1 Eri seurakuntien lapsityöntoimijoille, kiinnostuneille vanhemmille 10 €. Hinta sisältää koulutusohjelman, Kyyhkykirjan, kaksi kahvia ja lounaan TAKSI J. HAAPOJA SEINÄJOKI PÄIVYSTYS 4 KPL 1 + 8 H. INVATAKSEJA Taksi- ja ryhmäkuljetuksia 6-16 paikkaisilla autoilla (06) 4149 240 Auto 0400 361 430 Fax (06) 4238 345 juhani.haapoja@suomenpalvelutaksit .fi KJ-Koneistus Ky Hankasalmi 24h Valtatie 9, Pieksämäentie 15, 41520 HANKASALMI Puh. 0201 55 77 00, [email protected] Tarjoaa hyvää ja monipuolista palvelua. Liikenneasemalta löytyvät saman katon alta tankkausmahdollisuudet, monipuolinen kauppa, kahvila sekä ruokailu mahdollisuudet, kuten Seisovapöytä, Kotipizza®, Hesburger® ja À la carte. Lisäksi liikenneasemalla on ekopiste ja pesuhalli. Huoltoaseman yhteydessä toimii myös lahjatavaramyymälä Tuliaistupa.  050-521 3039 Leilikintie 4, 62100 Lapua http://kjkoneistus.nettisivu.org/ CNC ja manuaalikoneistus, poraus, jyrsintä, sahaus ja terien teroitus Konepajamme sijaitsee Etelä-Pohjanmaalla, Lapuan Alangon teollisuusalueella lähellä keskustaa. Laadukkaat kuljetinratkaisut työstökeskuksiin ja kappaletavaran käsittelyyn. Tiistenjoen Osuuspankki www.ma-tech.fi [email protected] +358 40 541 9859 ! ! ! ! Ilmestyy neljä kertaa vuodessa Julkaisija Pohjanmaan Lähetys ry Kaukovaarantie 13 68300 Kälviä ! ! ! ! TERVEISIÄ SILTALASTA,TERVETULOA Lepäämään tai leirille, Linja-autolla tai Letukalla http://www.siltala-pirtti.com/siltala2.htm ! Tammitievantie 3, 95980 YLLÄSJÄRVI P 0400 388811 , [email protected] Päätoimittaja Kai Loikkanen Juontolenkki 5, 60200 Seinäjoki 0400 736 876 [email protected] Toimitusneuvosto Martti Ahvenlampi, Voitto Marjeta, Juha Hilli, Petri Nurminen, Lasse Kujanen, Rauno Loikkanen ja Seppo Mäkipää. Ulkoasu ja sivunvalmistus Waasa Graphics Oy Ilmoitusasiat Tapani Vieri 0400-562 891 [email protected] Juha Hilli 0400-587 058 Markku Huttunen 050 350 6155 Hannu Kottari 040 086 3129 Tilaukset Rauno Loikkanen Sulkaviita 7, 60150 Seinäjoki (06) 412 0870, 040 516 2566 [email protected] Lehden tilitykset Lähetysviesti-lehti FI41 3636 3010 8406 92 Koulutyöntili FI85 3636 3010 8406 76 Tilausmaksu Kestotilaus 20 €/vuosi Painopaikka Waasa Graphics Oy Tämän lehden tuotolla tuetaan lähetystyötä ja kouluissa tehtävää lapsi- ja nuorisotyötä Pohjanmaalla. Voit suorittaa tilauksen/osoitteen muutoksen myös sähköpostilla [email protected] tai puhelimella 040 516 2566 23 Pohjanmaan Lähetys ry., Kaukovaarantie 13, 68300 Kälviä Hengellistä sisältöä syksyyn! Uutuusmusi ikkia Reijo Blommendahl Kaiken matkaa Lars Edberg & Daybreak Rangers I can see a world 19 90 Liisa Moliis Walk in Jerusalem Marja Toukola Lähtisin vieläkin tuote 15 00 Luettavaa Juhani Happonen David Wilkerson Viisautta jonka mukaan elää 19 50 James W. Goll Tuhkasta syntyi herätys 21 90 Tapahtui tosielämässä 15 90 Randy Alcorn Ikuisuus 2290 Lapsille Jännittäviä kertomuksia -kirjalajitelma 5 00 Justyna D. Waclawik Tosi ystävä tuote 590 Hyvän yön rukoukset 990 38 myymälää - lähellä sinua! 24 Hnet.fi www.H alpahalli book.com/h www.face ALAHÄRMÄ, ALAJÄRVI, HAAPAJÄRVI, HAAPAVESI, IISALMI, JALASJÄRVI, KALAJOKI, KANKAANPÄÄ, KANNUS, KAUHAVA, KAUHAJOKI, KAUSTINEN, KEMINMAA, KEMPELE/Zeppelin, KIIMINKI, KOKKOLA, KURIKKA, KUOPIO/Matkus, LAIHIA, LAPUA, LIMINKA, MUHOS, NIVALA, NÄRPIÖ, OULAINEN, OULU/Limingantulli, PARKANO, PIETARSAARI, PORI, PYHÄJÄRVI, RAAHE, SAARIJÄRVI, SEINÄJOKI, SIILINJÄRVI, TORNIO, VAASA, VÖYRI, YLIVIESKA