Sri Lankan kristityt ahtaalla Jerevanin raamattukoulun opiskelijat
nro1, maaliskuu 2014 4 € Sri Lankan kristityt ahtaalla Jerevanin raamattukoulun opiskelijat vievät opitun käytäntöön Viestikapula vaihtuu Pohjanmaan koulutyössä 1 Uudistuva näky –strategia sai jatkoa Tässä lehdessä: Lähetysteologinen asiakirja hyväksyttiin talvipäivillä s. 2 Pääkirjoitus s. 3 Raamattukoulu Armeniassa s. 4 Sri Lankan kristityt ahtaalla s. 6 Kymmenen vuotta leirityötä Siperiassa s. 8 Kai Loikkanen Tarvo Vallineva Eero Ketola Eero Ketola Eero Ketola Pohjanmaan koulupastoriksi Niina Männistö s. 10 Kokemuksia koulutyöstä s. 11 Merja Kivineva Katja Castillo Lähetysteologinen asiakirja julkaistiin Talvipäivillä Tee itsesi tarpeettomaksi ja korvaamattomaksi s. 11 Samuel Autio Usko Blommendahl 60v s. 12 Veikko Vehmas 85v s. 14 Jumalan Sanan julistusta Venäjällä s. 16 Jumalan johdatus on todellista s. 17 Esko ja seitsemän veljeä s. 19 Lähetysmatkalla Venäjän Karjalassa s. 20 Kai Loikkanen Eero Ketola Johannes Komulainen Rauno Loikkanen Heikki Järvi Arto Nironen Etukannen kuva: Eero Ketola H ämeenlinnassa pidetyillä viimeisillä Suomen helluntailiikkeen yhteisillä talvipäivillä esiteltiin herätysliikkeen lähetysteologinen asiakirja. 46-sivuinen kirjanen on jatkoa kaksi vuotta sitten julkaistulle Uudistuva näky –lähetysstrategialle. Strategian ja asiakirjan laatimisen yhtenä tavoitteena on ollut lähetystyön tukemisen ja siihen valmistautumisen merkityksen kirkastaminen seurakunnissa. Myös ihmisen huomioiminen kokonaisvaltaisesti on ollut tärkeänä näkökulmana esillä molemmissa julkaisuissa. Lähetysteologinen asiakirja korostaa erityisesti, että pelkkä avustustyö ei riitä ihmisen kokonaisvaltaiseen hoitamiseen. Evankeliumin ilosanoman on kuljettava selkeästi käytännön avun rinnalla. 2 Eroon vastakkainasettelusta Lähetysteologisen asiakirjan laadintaan osallistunut, aiemmin Fidan Itä-Afrikan työn aluepäällikkönä toiminut Kirkon ulkomaanavun kansainvälisen työn johtaja Tomi Järvinen pitää tärkeänä juuri asiakirjan painotusta kehitysaputyön ja lähetystyön yhteydestä. - Asiakirjassa pyritään nyt ensimmäistä kertaa selkeästi poistamaan turha vastakkainasettelu lähetystyön ja kehitysavun väliltä. Tämä on uutta aikaisempaan verrattuna, Järvinen kiittää. Järvinen on tyytyväinen myös dokumentin laaja-alaisuuteen. Muun muassa köyhyyden ongelmaan ja sen ratkaisemiseen pyrkimiseen otetaan kantaa. - Tämä on mielestäni riittävän laaja-alainen. Myös käytännön kysymyksiin on puututtu. Vahvan ja arvostetun lähetysjärjestön olemassaolosta ja tärkeästä tehtävästä huolimatta lähetysteologisessa asiakirjassa lähetystyö sijoitetaan edelleen selkeästi seurakuntien tehtäväksi. - Fida elää lähetystyön sykkeessä, mutta on hienoa, että tuotiin esille seurakuntien rooli. Lähetystyö on annettu seurakunnan tehtäväksi ja se on sitä edelleen. Lähetysjärjestöt ovat seurakuntien kanavia lähetystyöhön. Asiakirjan laadinnan ja julkaisun yhteyteen olisi Tomi Järvisen mukaan sopinut laajempikin keskustelu aiheesta. - Tässä olisi ollut paikka käydä laajempikin keskustelu lähetystyöstä ja sen merkityksestä seurakunnissa. Myös tiettyä innostamisen elementtiä jäin kaipaamaan, eli olisi voinut tuoda enemmän esiin uusia mahdollisuuksia tehdä lähetystyötä. Esimerkiksi ulkomaille opiskelemaan lähtevät, työkomennuksille menevät tai muuten joksikin aikaa ulkomaille muuttavat uskovat ovat edelleen suurelta osin hyödyntämätön voimavara, Järvinen pohtii. Lähetysteologisen asiakirjan sisällön jalkauttamiseksi seurakuntiin tullaan laatimaan seurakuntien johtajille suunnattu opetuspaketti vielä tämän vuoden aikana. Asiakirjaa voi tilata Fidasta. Teksti: Kai Loikkanen Pääkirjoitus Taivaan Isän hommissa J ippii -laulun sanat haastavat meitä jokaista Taivaan Isän hommiin. Vuosien varrella olen monesti pysähtynyt miettimään, mitä on tullut tehtyä ja mitä voisi tehdä? Pikkupoikana koin suurta kunnioitusta erityisesti lähetyssaarnaajia kohtaan, ja pohdin, että jospa joskus minäkin… Kun lähdin kokopäiväisesti Taivaan Isän hommiin, pidettiin meille perheenä lähtöjuhla Lapinlahdella, josta muutimme sitten Pohjanmaalle, Teuvalle. Tilaisuudessa oli mukana Eila Mujunen, veteraanilähetti, joka sanoi, että te tulette lähtemään lähetystyöhön. Silloin asia jäi siihen, olihan edessä uusi haasteita seurakuntatyössä. Myöhemmin kuitenkin asia nousi mieleen ja monesti pohdittiin, mikä on se meidän lähetystyömme? Rukous on tietysti ollut yksi tehtävämme, sekä varoistamme antaminen. Teimme myös joitakin lyhytaikaisia talkoomatkoja muun muassa Etiopiaan, Mongoliaan ja Venäjälle. Muutamia vuosia sitten pohdimme, että ikää alkaa olla jo niin paljon, että ei kun eläkepaikkaa varmistamaan, ja onhan se konferenssin lähetyslettupisteessä palvelumme myös lähetystyötä. Herralla oli kuitenkin toiset suunnitelmat, ja hän johdatti meidät turistityöhön Phukettiin. Lähellä ja kaukana työtä tehdään kimpassa, kenenkään ei sooloilla tarvi seurakunnassa. Jumalanvaltakunnan työ on kimppatyötä. Yhteinen näky, yhteinen työ. Tämä on mahdollistanut ja mahdollistaa edelleenkin menestyksen evankeliumin eteenpäin menemiselle Suomessa ja aina maan ääriin asti. Jumalan antama näky ei ole muuttunut vuosien saatossa, vaikkakin tehtäväalue ja työkenttä ovat muuttuneet. Taivaan Isän hommissa on monenlaista tehtävää. Kuten seurakuntatyössäkin, vuosien aikana sai huomata, että työtä on tehtävä kimpassa. Erityisesti täällä olemme huomanneet sen tärkeyden. Phuketin Kotikirkon toiminnassa olemme saaneet olla yhteistyössä eri kirkko- ja seurakuntien uskovien kanssa, ja se on ollut antoisaa ja siunattua. Meillä on yhteinen Hyvä Uutinen kerrottavana kohtaamillemme ihmisille. Sananlaskut 24:11 sanoo: ”Pelasta ne, joita kuolemaan viedään, pysäytä ne, jotka surmapaikalle hoippuvat”. Kaiken tarkoitus on välittää pelastussanomaa hukkuville, kertoa mahdollisuudesta muutokseen. Evankeliointi on sitä, että näytän muille, mitä minä omistan. Ydin on se, että Jumalan ominaisuudet heijastuvat minusta, minun jokapäiväisestä elämästäni, Hänen rakkautensa, vanhurskautensa, oikeudenmukaisuutensa ja uskollisuutensa. Evankeliointi ei ole vain tehtävä, joka suoritetaan tiettyyn aikaan päivästä, tietyssä paikassa. Se on jatkuvaa vuorovaikutusta ihmisten kanssa. Kun Kristuksen omistavat antavat sen näkyä elämässään, kiinnostus herää ja maaperä on valmis hyvälle siemenelle. Kristuksen läsnäolo uskovan arkielämässä tekee hänen sanoistaan merkityksellisiä. Jokainen on tärkeä, Isä meitä kantaa. Rakkautta ja järkeä pyytäjälle antaa. Jokainen meistä on tärkeä, kun olemme uskollisia sillä paikalla, johon JUMALA on meidät tarkoittanut. Tule mukaan sinäkin Taivaan Isän hommiin. Tarvo Vallineva 3 Artavazd Tadevosyan, raamattukoulun nuori rehtori ”Iloitsen armenialaisnuorten halusta siirtää opittu käytäntöön!” K orkeat kerrostalot piirittävät matalaa rakennusta. Pieni, huonokuntoinen kuja päättyy rakennuksen sivulle. Naruilla liehuvat pyykit. Pihalla on hiljaista. Sisältä huoneista kuuluu ilosta puheensorinaa. Katsoimme käytävällä ympärillemme kunnes nuori mies havaitsee meidät. Hän tulee reippain askelin luoksemme. Raamattukoulun rehtorin Artavazd ”Arto” Tadevosyan kädenpuristus on lämmin ja luja. Artavazdin vanhemmat ovat olleet lähes koko elämänsä työssä Jerevanin vanhimmassa helluntaiseurakunnassa. - Kommunistiaikana kaupungissa oli vain yhdellä helluntaiseurakunnalla oma rukoushuone. Siksi meidän tiloissamme kokoontui paljon uskovia. Oikeastaan kaikki kaupungin uudestisyntyneet kristityt kokoontuivat tänne. Arto jatkaa kertomalla lapsuudestaan. - Lapsena seurasin usein surullisena vanhempieni elämää. He joutuivat vainon kohteeksi. Tosin pitkiä aikoja meni rauhallisesti ja isäni sai tehdä vapaasti hengellistä työtä. Kasvoin kristityssä ilmapiirissä. Ollessani kuusitoistavuotiaana kristittyjen nuorten leirillä tein henkilökohtaisen ratkaisun ja lähdin seuraamaan Jeesusta. Muistan kuinka vanhempani olivat iloisia kertoessani heille leirin jälkeen, mitä minulle oli tapahtunut. Armeniassa ei ole enää ateistista hallitusta, mutta evankeliset uskovat ovat edelleen jopa vainon kohteena. Jerevanin Raamattukoulun oppilaita. 4 - Armenian Apostolinen Kirkko on Armenian valtiollinen kirkko. Ihmiset ajattelevat: ”Jos et ole jäsen valtionkirkossa, olet lahkolainen”. Toisinaan hyökkäykset meitä kohtaan mediassa ovat melko rajuja ja ulkona realiteeteista. Katutason mielipidemaailmassa ihmiset ovat samaa mieltä kuin Apostolinen kirkko: Olemme ”pahoja”. Meidän ”pahojen” lukumäärä kuitenkin kasvaa nopeasti. Uusia seurakuntia perustetaan runsaasti. Esimerkiksi viime keväänä meillä oli 25 henkilöä kasteella, syksylläkin oli taas 25, iloitsee Tadevosyan. Iranilaiset kiinnostuvat Maaliskuussa Armeniaan saapuu Iranista tuhansittain lomanviettäjiä. Raamattukoulun yksi huone on pullollaan Raamattuja ja lentolehtisiä. - Jaamme iranilaisille hengellistä kirjallisuutta kaduilla, puistoissa ja kaikkialla missä heitä kohtaamme. Raamattukoulun nuoret ovat innokkaasti mukana työssä. Opetustyössä haluamme nimenomaan korostaa käytäntöä ja kaiken opitun siirtämistä käytäntöön ja arjen keskelle. Artavazd Tadevosyan on Raamattukoulun rehtori. Diljan on eräs Raamattukoulun oppilas. Tällä hetkellä koulussa on 34 opiskelijaa Artavazd mainitsee myös, että Iranissa seurakunnat kasvavat hyvin voimakkaasti. Dilijan, Raamattukoulun oppilas, on ollut uskossa nelisen vuotta. - Jo isovanhempani kuuluivat helluntaiseurakuntaan. Kuulin jo lapsena, että henkilökohtainen uskonratkaisu on välttämätön. Vanhempien uskolla ei mennä taivaaseen. Ollessani 17 vuoden ikäinen ajattelin illat pitkät omaa elämääni ja tulevaisuuttani. Ymmärsin, että ilman Jeesusta ei tästä elämästä selviä. Menin uskovan ystäväni luokse, rukoilimme yhdessä ja aloitin uuden elämän. Nyt opiskelen raamattukoulussa. Tavoitteeni on lähteä lähetystyöhön johonkin muslimimaahan. Tatev on myös yksi Jerevanin raamattukoulun oppilas. - Olin hyvin yksinäinen. Vanhempani eivät ymmärtäneet minua. Menin evankeliseen seurakuntaan ja varsin nopeasti tein päätöksen seurata Jeesusta. Tämä tapahtui vuonna 2012. Tämän jälkeen loputkin ystävistäni jättivät minut. Koulussa samalla luokalla olevat sanoivat minulle: ”Tapamme sinut, jos kerrot meille Jeesuksesta”. En ole uskaltanut kertoa vanhemmilleni, että olen tullut uskoon. Kuulin Raamattukoulusta ja viime syksyn aloitin opiskelut. Minulla on täällä paljon uusia, hyviä ystäviä. Rukoukseni ja toiveeni on, että voisin palvella koko elämäni ajan Jeesusta. Haluan opiskella mahdollisimman hyvin, että saan hyvän tiedon Raamatusta. Uskon, että Pyhän Hengen voimalla varustettuna voin löytää oikean paikkani elämässäni ja johtaa kärsiviä ihmisiä Jeesuksen luo. Teksti ja kuvat: Eero Ketola Tatev viihtyy Raamattukoulussa. – Täällä minulla on hyviä ystäviä jotka tukevat ja auttavat minua. Raamattukoulun sijaitsee lähiössä jossa on suuria ja vanhoja kerrostaloja. Yhdessä kerrostalossa asuu noin 400 perhettä. Artavazd Tadevosyan: – Periaatteessa jokaiseen kerrostaloon voisi perustaa oman paikallisseurakunnan! 5 Painostus kristittyjä kohtaan kasvussa Sri Lankassa B uddhalaisten ääriainesten hyökänneet kristittyjä vastaan Sri Lankassa ovat kiihtyneet. 14. tammikuuta väkijoukko hyökkäsi kahteen helluntaiseurakunnan kirkkorakennukseen. Kaikki irtain poltettiin rakennusten pihoilla, mutta kirkkorakennukset eivät tuhoutuneet kokonaan sytytetyssä tulipalossa. B uddhalaiset eivät pidä siitä, että pieniä kirkkoja rakennetaan koko ajan lisää perinteellisesti voimakkailla buddhalaisalueilla. Ihmisiä tuli runsaasti uskoon ja tämä johtaa myös kokoontumistilojen rakentamiseen. Buddhalaiset eivät siedä ulkomaisten lähetystyöntekijöiden lisääntymistä ja kansallisten julistajien ilmaantuminen uusille alueille on heille kuin punainen vaate. - Rakennuksille tehtyjen vahinkojen lisäksi myös kristittyjä on pilkattu ja myös fyysistä väki- valtaa on käytetty, kertoo saarivaltion ylänkömaan teealueella, Kundasalen kaupungissa asuva pastori Joseph Francis. Evankeliset ääriliikkeen hampaissa Yleensä buddhalaisuus on rauhallinen idän uskonto, jolle on luonteenomaista mietiskely ja rauhallisuus. Sri Lankassa kristittyihin kohdistuvan vainon takana on kuitenkin buddhalaisten ääriliike Badu Balla Sena (BBS). Liikkeen jäsenet ovat kieltäneet lentolehtisten ja Uusien testamenttien jakelun useissa Sri Lan- kan länsirannikon kaupungeissa. Paikalliset pastorit kertoivat, kuinka aikaisemmin esimerkiksi Negombossa, 120 000 asukkaan kaupungissa, voitiin jakaa lentolehtisiä ja julistaa evankeliumia linja-autoasemalla. Sri Lankassa linja-autoasemilla ja toreilla on aina tungokseen saakka ihmisiä. Nyt tämä ei enää ole mahdollista. Badu Balla Senan jäsenet kehottavat ihmisiä liittymään katoliseen tai anglikaanikirkkoon. Heidän ärtymyksensä kohteena ovat erityisesti helluntaiseurakuntien kristityt ja muiden, pienempien protestanttisien kirkkojen jäsenet. Vuonna 1960 Sri Lankan väestöstä noin 0,2 prosenttia oli evankelisia kristittyjä. Nyt evankelisia kristittyjä on 1,3 prosenttia väestöstä. Samaan aikaan Sri Lankan väkiluku on noussut kolmetoistakertaiseksi. Sri Lankassa on 22 miljoonaa ihmistä. Heistä sinhaloja on 76 prosenttia ja tamileja runsaat 14 prosenttia. Sinhalat ovat suurimmaksi osaksi buddhalaisia ja tamilit hinduja. Teksti ja kuva: Eero Ketola Joseph Francis puolisonsa ja tyttärensä kanssa Kundasalessa. – Olemme saaneet rauhassa rakentaa uuttaa kirkkorakennustamme. Meillä on joka aamu rukoustilaisuus, jossa pyydämme apua ja varjelusta päivän töihin. 6 OIKEUS KUULLA - Lähetyskonferenssi Joensuussa 28.-29.3.2014 Jokaisella on oikeus kuulla evankeliumi. Jokaisen on tiedettävä, että on meidän kaikkien on tehtävä parannus. Jokaisella on mahdollisuus vastaanottaa pelastus. PÄÄPUHUJANA DICK BROGDEN | TULKKINA MIKA YRJÖLÄ | MUSIIKISSA NEWLAND ilmoittaudu nyt - www.tellus2014.fi 7 Siperian leirityö 10 vuotta K ari Halonen, lapsityökonsultti Salon helluntaiseurakunnasta, on toteuttanut Jumalalta saamansa näkyä Siperiassa vuodesta 2005. Ensimmäisenä kesänä järjestettiin viisi leiriä Burjatiaan. Työn alussa leirityöntekijöiden kouluttajina olivat Elviira Haponen Lapualta ja Tuula Jokela Suomusjärveltä. Burjatiasta työ on laajentunut noin 7000 kilometrin levyiselle alueelle Vladivostokista länteen. Baikaljärrven länsipuolella ovat Altain, Tuvan ja Hakasian tasavallat, sekä Irkutskin ja Krasnojarskin alueet. Baikalin itäpuolella ovat Burjatian tasavalta ja Tsitan alue. Etelässä on Mongolia ja Sisä-Mongolia Kiinassa. Leirikausi Siperiassa kestää kesäkuusta elokuuhun. Talvikuukausina on koulutusseminaareja ja opetusleirejä. Kymmenen vuoden aikana on koulutettu noin 3000 leiriohjaajaa. Leireillä on ollut yhteensä 16 000 lasta. Kari Halosen sähköposteja Siperian leireiltä vuosien varrelta Irkutskin alue Kuudella leirillä oli lapsia yhteensä noin 140. Olosuhteet olivat erittäin vaativat. Sää oli sateinen ja kulttuuritalojen tilat olivat kylmät. Leiri- ja yöpaikka edellyttivät sopeutumiskykyä. Tataurovassa, Baikalin toisella puolella satoi noin kymmenen senttiä lunta. Mutta satoi tai paistoi, Jumalan Henki toimii. Lapsia tuli kävellen useiden kilometrin päästä. Monet kirjoittivat kuinka ilmapiiri leirillä oli lämmin ja Jumalan rakkaus kosketti. Eräällä kylällä leirin jälkeen tuli kolmekymmentä lasta ja aikuista pienen seurakunnan jumalanpalvelukseen. Lastenkoti antoi tilat jatkaa lasten kanssa säännöllistä toimintaa. Kylä avautui. Kiitos Jumalalle. Siperian leirityön tavoitteet: • • Uusien paikkakuntien avaaminen evankeliumille Uusien seurakuntien perustaminen Avaimet: • • • Ei- kristittyjen kotien lasten ja nuorten evankeliointi Leiriläisten perheiden tavoittaminen Luottamuksen saaminen paikkakunnalla Tavoitteita seuraaville vuosille • • • • • 7 vuoden Raamatun opetussarja venäjänkielinen käännös on valmis. Käännöstyö tehdään seuraavaksi muun muassa Keski-Aasian kielille 7 vuoden opetussarjan hyödyntäminen seurakunnissa. Opetus tukee leirien jälkeistä työtä Itsenäisten koulutusryhmien tukeminen Erityisesti uudet alueet tarvitsevat esirukoilijoita Koulutuksen vahvistaminen Tärkein oppikirja on Raamattu. Uskoon tulleet lapset ja nuoret tarvitsevat itselleen oman Raamatun ja opetusmateriaalia. Leireillä ensimmäinen opetus annetaan Sanattoman kirjan avulla. 8 Leirin ohjelmassa on Raamatun opetusta, terveyskasvatusta, rukousta ja musiikkia. Altain tasavalta Altaissa pidettiin kuusi leiriä. Yksi leiripaikoista oli aivan Mongolian rajan vieressä. Luonnon palvonta on yleistä. Shamaanit ovat kylissä suuria vaikuttajia. Ihmiset uhraavat eläimiä, kuten lampaita. Pääkaupungista Gorno Altaista työryhmällä oli matkaa noin 200 kilometriä ensimmäiseen leiripaikkaan. Suurin osa ohjaajista ei ollut mukana kevään koulutuksessa. Alussa oli vaikeaa saada heidät ymmärtämään vastuunsa. Kahvilassa toimi kaksi opetusryhmää ja kolmas oli ulkoteltassa. Teltta toimi myös ruokalana. Tilan ahtaudesta johtuen osa lapsista joutui ruokailemaan seisaallaan. Myös puhdas vesi oli jatkuva vaikeutemme. Sitä kului päivässä satoja litroja. Käytössämme oli vain yksi WC. Leirillä oli lähes sata ihmistä. Useat lapset tekivät parannusta ja saivat kosketuksen Pyhältä Hengeltä. Yksi poika pyysi rukousta sanoen; En halua polttaa enää. Terveyskasvatus tehoaa. Muutos näkyy lapsissa. Kasakatsin kylässä Ajoimme eteenpäin, noin 250 kilometriä kohti Kasakatsin kylään. Kylä sijaitsee noin 50 kilometriä Mongolian rajan luoteiskulmasta. Kylä on rakennettu 2100 metriä merenpinnan yläpuolelle. Sieltä avautuvat mahtavat maisemat ja lumihuippuiset vuoret. Tuvan vuoret näkyvät idässä, lännessä Kazakstan ja etelässä Kiina. Leiripaikkana on rukoushuone ja teltta, joka toimi ruokalana ja luokkana. Tätä en ole vielä aikaisemmin kokenut. Isojen ryhmän raamattutunnilla Pyhä Henki laskeutuu voimalla rukouksen aikana. Osa nuorista kyynelehtii painautuen pöytää vasten. Osa sanoo: ”Pyhä Henki tuli”. Jumala toimi voimakkaasti leirin aikana. Lapset olivat rauhallisia ja kuuntelivat tarkkaan ja tekivät kysymyksiä. He eivät malttaneet poistua tunnilta. Lapset olivat todella innokkaita rukoilemaan. Itikoita oli runsaana vaivana. Lapset rukoilivat ja itikat vähenivät. Alue on kuivaa hiekkamaata ja pölyä on joka paikassa. Urheilusta tullessa olivat kaikki valkoisen pölyn peitossa. Ust Iljanin kylä Ust Iljanin kyläpäällikkö oli antanut luvan leiriin ja määräsi kulttuuritalon käyttöömme. Kulttuurijohtaja, joka vastusti voimakkaasti meitä, määräsi maksun talon käytöstä. Piirikunnan toimistosta tuli ilmoitus, ei mitään maksuja. Kulttuurijohtaja kutsui piiripäällikön ja Tsitasta suuremman tarkastajan käyntikortteineen. Lopputulos oli, että tarkastajat poistuivat hiljaa. Meillä oli paperit kunnossa. Kulttuurijohtaja haki pois itkevän tyttönsä, joka olisi halunnut jäädä. Lapset lauloivat kahden päivän aikana oppimiaan lauluja. Sali oli lähes täynnä aikuisia. Leiriemme pääkokki Ulan Udesta lauloi kitarani säestyksellä. Kyläpäällikkö kuunteli itkien. Kutsuimme ihmisiä rukousalttarille parannuksen tekoon. Saimme rukoilla kyläpäällikön ja kymmenen muun aikuisen sekä viiden lapsen puolesta. Ilo ja vapaus tarttuivat lapsiin. Pelit ja askartelu kuuluvat päivän ohjelmaan. Kevät ja syksy käytetään leiriohjaajien koulutukseen. Työn runkona on kolmen päivän koulutus sekä lasten päiväleirin toteutus. Plodnikovo Leirillä oli 43 lasta ja käytössä klubitalo ja teltta. Ruoka tuotiin kuten edellä kolmenkymmenen kilometrin päästä. Lisämausteenamme oli kolmenkymmenen asteen helle. Osaava työryhmä oli tuhannen hengen seurakunnasta Novosibirskistä. Ehdittiin pitää miniseminaarikin ryhmän kanssa ja se tuotti tulosta. Kylällä ei ole varsinaista seurakuntaa. Klubijohtaja oli myönteinen ja ympärillä olevat ihmiset kiinnostuneita. Viereisen koulun opettajia kävi tutustumassa leiriin. Seurakunta on aiemmin pitänyt leirejä vain omille lapsilleen, ei pelkästään ulkopuolisille. Pastori koki elämyksen. Materiaalia olisi, mutta sitä ei ole osattu käyttää. Lapset ja vanhemmat olivat erittäin tyytyväisiä leirin antiin. Jatkossa työryhmä pystyy itse ohjaamaan evankelioivaa leirityötään. Teksti: Eero Ketola ja Kari Halosen arkisto Kuvat: Eero Ketola ja Kari Halonen Burjatia ja Mongolia on Tiibetin buddhalaisuuden vahvaa aluetta. Kari Halonen toimii useiden seurakuntien ja kolmen lähetysjärjestön yhteisenä lähettinä. Lisäksi lukuisat yksityishenkilöt ovat tukeneet työtä rukouksin ja taloudellisella tuella. 9 Pohjanmaan koulupastoriksi Niina Männistö M itä yhteistä on pitkillä ajomatkoilla, kissalla ja Fazerin sinisellä suklaalla? Ne kaikki kuuluvat Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan uuden koulupastorin elämään. Tapaan 22-vuotiaan Niina Männistön talvisena keskiviikkoiltana. Hän on ehtinyt ajaa aamulla Oulusta Kälviälle, pitää oppitunnin Ruotsalon koululla ja hoitaa käytännön asioita. Haastattelun jälkeen hän kiirehtii vanhimmiston kokoukseen ja valmistautuu sitten seuraavan päivän kouluvierailuihin. Tuoreen koulupastorin arki on kiireistä, mutta se ei näy puheliaan naisen iloisessa ja energisessä olemuksessa. Juttua ja naurua riittää, mutta Männistöllä on myös painavaa sanottavaa. - On ihana kertoa lapsille, että sä kelpaat sellasena kuin oot. Nykyään media ja ympäristö tuovat paineita jo lapselle, joten on mahtava päästä kertomaan, että sä oot hyvä sellasena kuin sä oot, Männistö iloitsee. Hyvien uutisten asialla Niina Männistö on kotoisin Alajärveltä, josta hän muutti Ouluun vuonna 2010 miehensä Mikan kanssa. Hän valmistui lastentarhanopettajaksi viime keväänä ja työskenteli sen jälkeen esikoulunopettajana, kunnes aloitti tammikuun alussa vt. koulupastorin tehtävän. Työsarkaa riittää Veteli-Halsualta aina pohjoiseen Iihin asti, joten auton mittariin kertyy kilometrejä. Männistö viipyy yhdellä paikkakunnalla keskimäärin viikon, pienemmillä paikkakunnilla vähemmän aikaa. Työpäiviin mahtuu 3-4 kouluvierailua ja yhteydenpitoa eri helluntaiseurakuntien kanssa. Viikolla Männistö majailee milloin missäkin, mutta 10 koti on edelleen Oulussa miehen ja Kyösti-Pöysti-kissan luona. - Oon tosi innostuneella mielellä. Joulun aikaan oli monenlaista tunnelmaa: jännitti, olin kauhian innostunut, enkä yhtään tiennyt, mitä tuleman pitää. Nyt mä oon nauttinu tosi paljon tästä työstä. Saan opettaa eri-ikäisiä lapsia nuoria ja tavata erilaisia ihmisiä. Nautin siitä, Männistö toteaa. Slummikoulusta koulukiusaamiseen Kouluvierailuilla Männistön pienimmässä ryhmässä on ollut neljä oppilasta, suurimmassa sata. Koulupastori on valmistellut neljä opetuskokonaisuutta, joista koulut saavat valita mieleisensä. Peruskoulun puolella kysytyimpiä teemoja ovat olleet koulukiusaamista ja Bangladeshin slummikoulua käsittelevät oppitunnit. Koulukiusaamista Männistö käsittelee Forum-teatterin keinoin. Slummikouluteemaan sukelletaan kouluun pääsystä haaveilevan Mahmuda-tytön tarinan myötä. Pienimmille lapsille on tarjolla myös raamatunkertomuksia, yläkouluun ja lukioon helluntaiherätyksen historiaa käsitteleviä oppitunteja. -Oon tehny materiaalit ite, mutta oon hyödyntäny materiaalia, mitä oon muilta saanut. Opiskelin sivuaineena draamakasvatusta ja tein kandintutkinnonkin siitä, kuinka Forum-teatterimenetelmällä voitaisiin ehkäistä kouluikäisten kiusaamista. Oon ottanu draamakasvatuksen puolelta pikkuisia juttuja: vähän toiminnallisuutta, pantomiimia ja työpajajuttuja. Isommille lapsille oon kuvannu videonpätkiä Oulun nuorten kanssa ja näyttänyt niitä. Veri vetää Etelä-Pohjanmaalle Niina Männistön kevät kuluu reissaten ympäri Pohjanmaata. Koulukohtaamisten lisäksi Männistö arvelee oppivansa tuntemaan eri paikkakuntien kahvilat ja kirpputorit, joissa hänellä on ollut tapana käydä uudelle paikkakunnalle tullessaan. Kesäsuunnitelmiin kuuluu kesäkuun alussa Larsmon lähetyskodissa pidettävä 15-vuotiaiden Fifteen-leiri, jossa Männistö on opettamassa. Leirit ovatkin nuoren naisen sydäntä lähellä ja hän odottaa innolla pääsevänsä Fifteenleirin lisäksi ainakin Alajärven lasten- ja varhaisnuorten leireille. Muuten nuoren naisen tulevaisuus on vielä avoinna, mutta hän ei sulje pois sitä vaihtoehtoa, että muuttaisi vielä takaisin Alajärvelle miehensä kanssa. Yksi asia on kuitenkin varma: -Haluan tehdä sitä, mihin Jumala minut johdattaa, Männistö painottaa. -Oon saanu lapsesta asti oppia tuntemaan Jumalan ja kasvanut seurakunnan yhteydessä. Äiti kuskasi minua kerhoihin ja pyhäkouluihin ja vähitellen uskosta tuli elämän tärkein asia, jolle sydän palaa. Kun astun seurakunnan ovesta sisään, astun kotiin. Oon saanu tuntea sitä, että myös minä kelpaan Jumalalle tällaisena kuin mä oon. Sitä haluan jakaa – jos on jotain hyvää itellä, miksi ei kertois siitä muillekin. Teksti ja kuva: Merja Kivineva Koulutyöntekijän etuoikeutena kohdata lapsia ja nuoria K oulutyö on valtavan mielenkiintoista ja olen kiitollinen Pohjanmaan seurakunnille siitä yhteisestä panoksesta, jonka myötä tätä työtä on mahdollista tehdä. On etuoikeus puhua tämän päivän lapsille Jumalasta, joka välittää ja rakastaa meistä jokaista valtavalla rakkaudella. Olen jälleen tämän lukuvuoden aikana saanut nähdä lasten kuuntelevan hiljaisina, kun kerron heille Jeesuksesta, joka antoi meille parhaan esimerkin nöyryydestä ja palvelemista. Oppituntien jälkeen opettajat tulevat toteamaan, että "näitä asioitahan lapset koulussa harjoittelevatkin koko ajan!" Usein vastaan heille, että kunnioitus ja nöyryys ovat vaikeita asioita myös meille aikuisille. Jeesuksen esimerkin seuraamisessa on haastetta meille jokaiselle! Yläkoululaisien ja lukiolaisten kohtaamisissa minulla on ollut myös todella mukavaa. On ollut hienoa nähdä, että helluntailaisuus puhuttelee ja kiinnostaa tämän päivän nuoria. Yksi lukiolaistyttö kysyi minulta viime syksyn kouluvierailulla, mitä hänen elämässään muuttuisi, jos hän eräänä päivänä heräisi ja päättäisi liittyä helluntaiseurakuntaan. Oli mahtavaa, kun pystyin kysymyksen seurauksena vastaamaan hänelle suoraan, että hänen koko elämänsä arvojärjestys kokisi päätöksen seurauksena muodonmuutoksen. Oppitunnin jälkeen opettaja totesi, että hän ei yhtään ihmettelisi, jos tyttö todella päättäisikin tulla uskoon! Jään nyt kevääksi koulutyöstä äitiyslomalle, mutta jatkan omalta osaltani rukousta koulujen puolesta. Unelmoin siitä, että Pohjanmaan seurakunnat voisivat olla jatkossakin vahvasti läsnä alueensa kouluille rakentaen hyviä yhteyksiä koulujen rehtoreihin sekä kaupungin opetustoimeen. Olen huomannut, että pitkäjänteinen työ Pohjanmaan koulujen parhaaksi vaatii säännöllistä yhteydenpitoa seurakuntien taholta. Koulupastorit ja -evankelistat vaihtuvat, mutta seurakunnat pysyvät, samoin kuin Jumalan antama tehtävä kertoa Jeesuksesta kaikille luoduille. Toivotankin joka seurakuntaan paljon Jumalan siunausta ja voimia siihen työhön, jota teemme yhdessä Jumalan valtakunnan laajentamiseksi! Katja Castillo Tee itsesi tarpeettomaksi ja korvaamattomaksi Jos vuosi sitten olisin kuullut vuoden päästä työskenteleväni keskisuuressa suomalaisessa helluntaiseurakunnassa johtavana pastorina, en olisi kuulemaani uskonut. En kuunaan päivänään ajatellut paikkani olevan Suomessa, koska halusin hyödyntää japanin kielitaidon ja nipponilaisen tietotaidon. Kaikesta huolimatta nyt kuitenkin käytän työssäni sitä toista kotimaista kieltä, suomea. Se toinenhan on minulle japani. Eläessään joutuu/pääsee näemmä joskus kokemaan ja näkemään ennenuskomattomia asioita. Ja uudessa elämässä sitä vasta pääseekin kokemaan tosi uskomattomia asioita: läpikuultavat kultaiset kadut, aivan uudet fysiikan lainalaisuudet ja uudet aikaulottuvuudet. Kun olin pastorityöhaastatteluissa, esittelin aluksi periaatteekseni ’tee itsesi tarpeettomaksi’ -strategian. Lähetystyöntekijään se on poltinraudalla poltettu sielun syvyyksiin. Mutta huomasin, että pastorin töitä hakevan ei työhaastattelussa kannattanut haluta tarpeettomaksi. Niinpä rupesin pitämään periaatteen vain omana tietona. Paljon paremman vaikutuksen haastattelijoihin teki esiintymällä ’tee itsesi korvaamattomaksi’ -tyyppinä. Ihmekös tuo! Jos nyky-yhteiskunnassa haluaa pysyä leivässä kiinni, on pakko olla korvaamaton. Muutoin rationalisoidaan ulos. Ja nyt minulla on ongelma. Pantteri ei voi pilkkujaan muuttaa, Autio ei kaljulleen mitään mahda, ja minä en pysty periaatettani mitätöimään. Miten nyt Suomesta viran saatuani pystyn olemaan yhtä aikaa tarpeeton ja korvaamaton? Seurakunnan menestymiseksi koen pastorin tarpeettomaksi kasvamisen edelleen ensiarvoisen tärkeänä, mutta onko oman toimeentulon ja eläkkeen turvaamiseksi kuitenkin oltava korvaamaton? Nipponiin aikoville voin paljastaa salaisuuden. Japanissa johtaja tekee alaistensa ajatukset ja ideat tarpeettomiksi. Nipponilla omatoimisuus ja omaaloitteisuus ovat paheita. En saa kuitenkaan mielestäni pois suuren ja arvostetun ja ennen kaikkea menestyneen yritysjohtajan hautaa. Hautakivessä lukee: ”Tässä lepää mies, joka älysi ottaa rinnalleen itseään parempia tyyp- pejä!” Haluan, että organisaationi menestyy ja siksi pyrin tekemään itseni tarpeettomaksi jakamalla valtaa ja vastuuta. On minulla toki muitakin periaatteita, hyviä ja sitten kenties myös vähemmän hyviä. Oletan, että em. edesmennyt menestysjohtaja keräsi tiimiinsä sellaisia henkilöitä, jotka olivat erilaisia kuin hän. Yksi periaatteeni on hyödyntää sellaisia armoituksia ja lahjoja, joita minulla itselläni ei ole. Siksipä tarvitsen kavereikseni mm. karismaatikkoja. Niin virheetön kun itse haluaisinkin olla, pyrin hyväksymään omat ja toisten virheet enkä rankaise niistä, vaan haluan antaa itselleni ja muille uuden mahdollisuuden 490 kertaa päivässä. Tekevälle sattuu, tekemättömälle ei satu pahaa eikä hyvää. Olen tosin kuullut firmasta, jossa parhaiten palkattu henkilö loikoili päivät pitkät sohvalla. Konsultti suositti ko. tyypin irtisanomista. Mutta sellainen irtiotto olisi tuhonnut yrityksen. Kaikki ideat ja innovaatiot tulivat näet sohvalla makoilevan aivoista. Tampereen yliopiston yrityksen taloustieteiden luennoilla luennoitsija suositteli meille tuleville ekonomeille ja taloustieteen maistereille yrityskonsultin hommia. Hän sanoi, että konsultin esittelemät ratkaisut tekee yritysjohtaja. Päätöksentekijälle jää vastuu onnistumisesta ja epäonnistumisesta. Konsultti on vastuusta vapaa. Se muistuttaa nykyisen lähetyskenttäni Savon kulttuuria, jossa puhuja ei vastaa puheistaan, vaan vastuu siirtyy kuulijalle. Uskoisin sen pätevän myös kirjoittamisessa. Kirjoittaja ei vastaa kirjoituksestaan, vaan tekstivastuu siirtyy tässä nyt lukijalle. Samuel Autio 1111 Usko Blommendahl 60 vuotta Koulutyössä murretaan ennakkoluuloja L ähetystyö ja evankeliumin julistus ovat kuuluneet Usko Blommendahlin elämään jo varhaisesta lapsuudesta lähtien. Viime vuodet lähetyskenttänä ovat olleet Etelä-Pohjanmaan koulut, niiden oppilaat ja henkilökunta. Vimpelistä lähtöisin oleva Uskon äiti oli monen lähetystyöhön lähtevän tukihenkilö, lähetystyön äiti, joka huolehti monista käytännön asioista lähettien lähtiessä ja palatessa. Uskolle itselleen kutsu lähetystyöhön tuli hänen ollessaan 10-vuotiaana hengellisellä lasten leirillä. - Jumala halusi antaa minulle erityisen, henkilökohtaisen kutsun, jota kukaan ei voinut muuttaa tai ottaa pois. Se oli niin selvä, Usko muistelee. Lähetyskenttä on vuosien varrella vaihdellut. Kutsun saadessaan Usko tuli kuitenkin hyvin pian tietämään, että Japani on maa, johon hän tulee jossain vaiheessa menemään. Rukousko- kouksessa lastenleirillä Usko näki näyn, jossa kokousteltta oli täynnä japanilaisia lapsia ja aikuisia, ja Usko saarnasi heille. Usko haki vahvistusta näylleen kysymällä Japanin lähetti Minni Pölkiltä, että saako hän tulla Japaniin. Minni pörrötti pienen pojan päätä, ja vastasi, että kyllä Usko-poika saa Japaniin tulla. Käännekohta 17-vuotiaana Usko oli elämässään käännekohdassa. Hän oli mukana nuorten leirillä ajatuksenaan, että tämä olisi hänen viimeinen leirinsä näissä ympyröissä. - Elin kapinavaihetta ja ajattelin, että usko Jumalaan on vain mummojen touhua. Leirillä pidettiin rukouskokousta, mutta itse istuin yksin viereisessä huoneessa. Sanoin siinä Jumalalle, että jos olet olemassa, lähetä joku tuolta tänne luokseni. Eräs henkilö tulikin ja sanoi kokevansa, että minun pitäisi tulla mukaan rukoushetkeen. Usko suuttui pyytäjälle ja ajoi hänet pois. Samassa Usko kuitenkin koki Pyhän Hengen sanovan, että jätän sinut nyt sitten rauhaan. Tämä pysäytti Uskon ja hän sanoi Jumalalle, että älä lähde. Usko meni muiden mukaan rukoilemaan ja täyttyi Pyhällä Hengellä. Vielä illalla nukahtaessaankin hän puhui vierailla kielillä. Ennen tätä leiriä Usko oli kipuillut myös lapsena saamansa lähetyskutsun kanssa ja päätynyt siihen ajatukseen, ettei hänestä olisi työhön lähtijäksi. Muun muassa japanin kielen oppimista hän piti itselleen mahdottomana. Tuon merkittävän rukouskokouksen jälkeen Usko koki, että hänen tulisi mennä puhumaan eräälle leirillä mukana olleelle japanilaiselle ihmiselle, vaikka japanin kieleen ei ollut edes alkeita hallussa. Päästyään tuon henkilön luo, Usko alkoi kuitenkin yllättäen puhua sujuvaa japania, ja sai innokasta nyökkäilyä sekä japaninkielistä puhetta. Myöhemmin japania opittuaan Usko tuli tietämään, että japanilaisen sanat tarkoittivat hänen ymmärtävän asian, jota hänelle kerrottiin. - Jumala ei kysy, osaammeko me, vaan että tahdommeko. Hän antaa taidon, jos tahdomme lähteä. Jumala etsii sydäntä, Usko toteaa. ”Älä unohda lähetystyötä!” Koulupastori Usko Blommendahl iloitsee siitä, että nykyisellä lähetyskentällä koulumaailmassa ovet ovat auki. 12 Usko avioitui vuonna 1978 Mirjan kanssa. Kokoaikainen hengellinen työ alkoi heidän osaltaan Kiteeltä vuonna 1980, jonne muutto tuntui pääkaupungissa kasvaneesta Uskosta lähetyskentälle lähtemiseltä. Työn aloitettuaan Usko ajatteli itsekseen, että tämä se on nyt hänen lähetyskenttänsä, kuten tietysti olikin sillä hetkellä. Tähän ajatukseen toi kuitenkin erilaisen näkökulman evankelista Raakel Porkka. - Usko, älä unohda lähetystyötä! Kun Usko koetti sanoa, että minun lähetyskenttäni on täällä, Raakel Porkka toisti sanomansa painokkaasti. Vihdoin vuonna 1990 toteutui lapsuudesta asti kannettu näky Japaniin lähdöstä. Blom- mendahlin perhe oli tuolloin jo viisihenkinen. Saapuminen Japaniin oli Uskolle voimakas kokemus. Kun lentokone alkoi laskeutua Japanin maaperälle, perheen Markus-poika kysyi isältään: ”Isä, miksi sinä itket?” Usko vastasi, että hänestä tuntuu kuin tulisi kotiin. Niin vahva oli tunne siitä, että nyt oli tultu oikeaan paikkaan. Työ Japanissa jatkui Blommendahlien osalta vuoteen 1996 asti. Sitten oli taas aika siirtyä Suomeen ja Kurikkaan seurakuntatyöhön. Pysäytys ja uusi alku Uskon elämään tuli äkkipysäys vuoden 1998 marraskuussa, isänpäivää edeltävänä päivänä. Aivoverenvuoto vei miehen kolmeksi vuodeksi pois työelämästä. Lääkärin ennusteen mukaan Usko tulisi kärsimään joko alaraajahalvauksesta tai muistinmenetyksestä. - Maatessani sairaalassa vaimoni tuli vuoteeni viereen ja laittoi kasvonsa hyvin lähelle omiani, ja kysyi, tunnenko vielä hänet. Vastasin, että kyllähän minä oman vaimoni tunnen. On Jumalan armoa, että sain siitä vielä nousta, Usko toteaa. Kuntouduttuaan Usko aloitti työn Jurvan helluntaiseurakunnassa ja jatkoi siellä vuoteen 2006 asti. Jurvan työn päättymisen jälkeen avautui mahdollisuus tehdä puolen vuoden jakso hengellistä koulutyötä Janne Lahden sijaisena. Sijaisuuden päätyttyä paikkaan haettiin vakinaista työntekijää ja Usko tuli valituksi. - Koulutyössä on samoja elementtejä kuin lähetystyössä. Joka päivä on vastassa uusia haasteita. Työ on myös hyvin kokonaisvaltaista. Usko on koulutyön myötä oppinut arvostamaan opettajia ja haluaa tukea heitä. - On tärkeää, että seurakunnissa ymmärretään koulutyö osaksi seurakunnan lapsityötä. Ne pitäisi nivoa yhteen, niin että ne tukevat toisiaan. Molemmat työmuodot murtavat ennakkoluuloja. Kristillisten arvojen murenemista ja raamatun opetuksiin perustuvasta kulttuuriperinnöstä luopumista koulupastori seuraa huolestuneena. - Kun kristilliset arvot riisutaan, mitä jää? Tyhjyyttä. Ei ole rasismia pitää kiinni omasta arvopohjastaan. Kun terveet arvot sekoitetaan, lapset ovat hukassa ja saattavat olla todella julmia toisiaan kohtaan. Lapsen maailma on herkkä, aikuisten tulee ottaa vastuu lasten elämästä. Elämä on sarja valintoja. Usko Blommendahl iloitsee erityisesti tärkeimmästä valinnastaan. - Valitsin nuorena poikana, että seuraan Jeesusta, ja voin sanoa, että päivääkään en vaihtaisi pois. Koulutyö Koulupastori tukee paikallisen seurakunnan lapsityötä ja yhteyksiä alueen kouluihin. Teksti: Kai Loikkanen Kuvat: Veli-Matti Köykkä 13 Pitkäaikainen Kauhajoen ja Alajärven helluntaiseurakuntien paimen ja Pohjanmaan Lähetys ry:n hallituksen jäsen täytti vuosia Veikko Vehmas 85 vuotta V eikko Vehmas aloitti evankeliumin työn kahdeksantoistavuotiaana Kauhajoella vuonna 1947. Yhdeksän vuotta vanhempi Niilo Yli-Vainio kutsui hänet mukaan puhujaksi hengellisiin kokouksiin. Niitä pidettiin rukoushuoneissa, nuorisoseurantaloissa ja kodeissa. Perheen tytär, Marja, oli silloin ensimmäisellä luokalla koulussa. - Minulle muutto ei ollut vaikeaa, mutta isosiskolleni ja -veljelleni se oli hankalampaa. Koulukaverit jäivät ja uuteen asuinpaikkaan tuli sopeutua, kertoo Marja Vehmas. Uusia lähettejä Veikko Vehmas oli evankelistana ja eri seurakuntien saarnaajana yhtäjaksoisesti 47 vuotta. Hän täytti tammikuussa 85 vuotta. S odan päättymisestä oli kulunut vain pari vuotta. Veikko käytti kokousmatkoilla sotilasmanttelia. Rauha Rajamäki profetoi hänelle: ”Syö sanaa, syö sanaa. Tulet jakamaan sitä toisille.” Rauhan puoliso Matti Rajamäki lausahti tämän kuultuaan: ”Tässä on sinun manttelisi!” Profetian vahvistamana ja työtovereiden tukemana Veikko Vehmas aloitti seurakuntatyön sananjulistajana vuonna 1951 Kauhajoella. Työ menestyi ja seurakunta kasvoi. Kymmenen vuoden päästä Vehmas siirtyi perheineen Varsinais-Suomeen. Kauhajoelta Saloon Veikko Vehmas muistelee, että ei ollut vaikeaa löytää johdatusta uuteen työpaikkaan. 14 - Kauhajoelta minut kutsuttiin VarsinaisSuomeen, Salon kaupunkiin, muutaman kerran puhujavieraaksi ja tutustumaan seurakuntaan. Minua pyydettiin seurakunnan työntekijäksi. Aluksi en luvannut. Kotona rukoillessani kuulin äänen, kuin pehmeän miehen äänen, joka sanoi: ”Olisit sinä voinut luvata.” Soitin Pekka Mustoselle, joka siihen aikaan oli saarnajana Salossa. Hän sanoi, että päätöksellä ei ole kiirettä. Ajattelin, että voin olla vuoden, ja sanoin Pekalle: ”Voin tulla neuvottelemaan.” Pekka vain naurahti tuttuun tapaansa ja sanoi: ”Tule vain neuvottelemaan. Ei tässä muuta tarvita.” Muutto Kauhajoelta oli Helli-puolisolle vaikea, koska hän jätti taakseen kaikki sukulaiset. Veikko Vehmaksen työ Salossa kesti myös kymmenen vuotta. Kasvun lisäksi selkeä ja määrätietoinen julistus johti uusien työntekijöiden valmistumiseen. Vajaassa kymmenessä vuodessa Salon noin kolmensadan jäsenen helluntaiseurakunnasta lähti kokoaikaiseen evankeliumin työhön kymmenen henkilöä. Heistä seitsemän siirtyi myöhemmin lähetystyöhön eri puolille maailmaa; Papua-UudelleGuinealle, Israeliin, Boliviaan ja Venäjälle. Salosta Veikko Vehmas siirtyi Alajärven helluntaiseurakunnan paimeneksi kahdeksitoista vuodeksi. - Veikko oli isällinen ja hyvä työtoveri. Hänen erityisen vahva alueensa oli Raamatun opetus. Siihen hän halusi keskittyä. Hän antoi monet käytännön työt nuoremman työtoverin hoidettavaksi. Raamattutunnit olivat Veikon vahva alue, josta hänet Alajärvellä erityisesti muistetaan, kertoo Martti Ahvenlampi. Hän oli yksitoista vuotta Veikon työtoverina. Tikanheittoa Sain olla Veikko Vehmaksen työtoverina Salossa kahdeksan vuotta. Muistan kun nuorena työntekijänä olin ensimmäisen kerran Varsinais-Suomen saarnaajien tapaamisessa. Tikanheitto oli varsinkin 1970-luvulla monen saarnaajan mieliharrastus. Heikki Lahti tokaisi kovalla äänellä Veikko Vehmakselle ja Veli Ketojalle: ”Mennään tuonne nurkan taa.” Pelästyin, sillä en tiennyt mitä nurkan takana teh- dään. Ajattelin, että sananjulistajat käsittelevät asioita erikoisella tavalla. Kurkistin varovasti talon ulkonurkan takaa. Ulkorakennuksen seinälle asetettiin nopeasti tikkataulu, jostain salkun uumenista löytyi äkkiä tikkasarja, ja jännittävä saarnaajien tikanheitto alkoi. Kaikki saivat huipputuloksen. Erikoinen asioiden käsittely olikin tikkamatsi! Nykyisin ei työntekijäpäiville mennä tikkataulu kainalossa. Isoja haukia Tikanheiton lisäksi Veikon mieluinen harrastus oli myös kalastus. Veikko järjesti muun muassa 25 perheleiriä Ahvenanmaan saaristoon kuuluvaan saareen, jonka nimi on Kyrkogårdsö. - Menimme viiden ystävän kanssa pieneen saareen. Forssalainen veli, Väinö Lammintausta, tuli luokseni. Hän sanoi minulle: ”Kuule Veikko, voitko rukoilla, että saisin edes yhden kalan?” Sanoin hänelle: ”Lakki heti pois päästä!” Veljet hymyilivät ympärillä. Rukoilin: ”Herra, näet Väinön. Hän ei ole saanut yhtään kalaa. Anna hänen nyt saada kunnon hauki.” Heitin sitten nopeasti uistimen, ja heti nappasi kuuden kilon hauki. Väinö heitti seuraavaksi, ja hän sai viiden kilon hauen. Juho Sainio sanoi vierestä: ”Näyttää siltä, että joka muita virvoittaa, se itse kostuu.” Sairauden rajasivat työtä Alajärven kahdentoista työvuoden jälkeen Veikko jäi eläkkeelle vuonna 1994. Eläkkeelle jäämistä seuraavina vuosina häntä pyydettiin puhujavieraaksi eri seurakuntiin. - Minulle tehtiin viisi silmäleikkausta peräkkäin. Jaksan heikon näön johdosta lukea päivittäin vain yhden tai kaksi jaetta Raama- Veikko Vehmas nuorena sananjulistajana. tusta. Sairaudet vähensivät mahdollisuuksia pitää kokouksia. Puolisoni Helli sairastui vakavasti. Kolme vuotta ja kuusi kuukautta kävin hänen luonaan joka päivä Alajärven terveyskeskuksessa. Syötin hänelle jäätelöä ja mansikkaa. Alajärven helluntaiseurakunnan kirpputori on samalla reitillä kuin tie, joka johtaa terveyskeskukseen. Veikon ohiajo kohti terveyskeskusta tapahtui joka aamu samaan aikaan. Kirpputorilla kahvilla olevat seurakuntalaiset tarkistivat kellonsa nähdessään Veikon auton ajavan ohi. - Arvostamme isää suuresti siitä, että hän jaksoi päivittäin käydä katsomassa äitiä. Asumme niin kaukana Alajärveltä, että meillä ei ollut edellytyksiä käydä äitiä katsomassa kuin vain juhlapyhinä ja loma-aikoina, kertoo Marja Vehmas. - Olen tyytyväinen, kun saan asua Salossa. Lapseni ja lapsenlapseni neljänteen polveen asti asuvat täällä. Kun näen vanhoja saarnaajaystäviä, niin se on aina riemullinen hetki, kertoo Veikko Vehmas. Teksti: Eero Ketola Kuvat: Eero Ketolan arkisto Veikko Vehmas ja edesmennyt kauhavalaissyntyinen Olli Ketoja (vas.) vuonna 1976. 15 Nyt on aika julistaa evankeliumia Venäjällä Jumalan sanaa itärajan taakse J umalan sana kehottaa meitä menemään kaikkeen maailmaan ja saarnaamaan evankeliumia kaikille luoduille. Tämä kehotus koskee myös Venäjän kansaa. Nyt ovet ovat auki tähän työhön ja voimme mennä ja julistaa vapaasti evankeliumia Jeesuksesta Karjalassa, ja muualla mihin Herra meidät johtaa. Olen ollut Venäjän työssä mukana vuodesta 1993 ja olen kokenut, ettei työ Herrassa ole turhaa. Olemme ryhmänä tehneet lähetystyötä eri puolilla Karjalaa. Aloitimme lähetystyön Agnebarokin pienellä maalaiskylällä syyskuussa 2013. Tällä matkalla mukana oli minun lisäkseni Juhani Ahola Sievistä ja tulkkina 81-vuotias Leena-sisar Vienan Kemistä. Kiersimme kodeissa kutsumassa ihmisiä kotiseuroihin ja heitä tulikin Anatolin kotiin jonkun verran. Huomasimme ensimmäi- sen tilaisuuden päätyttyä etteivät he vielä oikein ymmärrä, mitä uskoontulo tarkoittaa ja selvitimme seuraavissa kokouksissa asiaa lähemmin. Lokakuussa tehdyn matkan ensimmäisessä tilaisuudessa yhdeksän henkilöä halusi antaa elämänsä Jeesukselle. Kun kysyimme eräältä uskoon tulleelta myöhemmin, kokeeko hän olevansa Jeesuksen oma, hän kertoi kokevansa, että on nyt uskossa. Ihmisiä tulee uskoon ja täyttyy Pyhällä Hengellä Erikoisesti Ponkomassa ja Kuuseman kylillä on useita ihmisiä tullut uskoon ja jotkut ovat täyttyneet Pyhällä hengellä ja alkaneet puhua uusilla kielillä. Marras-joulukuun vaihteeseen ajoittuneella matkalla olivat mukana minun lisäkseni Erkki Lehikoinen Forssasta ja Kaarina Kaatrasalo Lapinlahdelta, joka on ollut Venä- jän työssä yli 20 vuotta miehensä Paulin kanssa. Kalevalasta lähti mukaan Ljudmila Sirak tulkiksi. Ljudmila ja Kaarina saivat johdattaa Vääräkoskella asuvan Ainon miehen Pekan uskontielle heidän kodissaan. Aino on ollut pitkään uskossa ja rukoillut syöpää sairastavan miehensä puolesta. U u d e s s a K u u s e m a s s a t apasimme Valentinan, joka otti Jeesuksen vastaan joitakin vuosia sitten kotikokouksessa ja vapautui kokonaan alkoholista. Heti uskoontulonsa jälkeen hän oli alkanut todistaa toisille uskoontulostaan. Rukoillessamme Valentinan puolesta hän alkoi puhua kielillä. Rukouksen jälkeen hän kertoi, että kun hänet oli elokuussa kastettu joessa, hän alkoi myöhemmin rukoilla ja huomasi, että puhuukin outoa kieltä, jota hän ei ymmärrä. Matkalla kasterantaan Vanhassa Kuusemassa Sveta-niminen nainen, meille ennestään tuntematon henkilö, tuli kylältä luoksemme. Hän halusi tulla uskoon ja ottaa kasteen. Kuva on kastehetkestä elokuussa 2011. Sveta täyttyi myöhemmin Pyhällä Hengellä ja sai kielillä puhumisen armolahjan. Hän on säilynyt uskossa ja palvelee innolla Herraa. 16 Hengellistä ja materiaalista apua tarvitaan Tie Kuusemaan ja Ponkomaan on ollut erittäin huonossa kunnossa ja on ollut Jumalan ihme, että olemme selvinneet matkoista liikkuessamme siellä eri autoilla. Nyt tietä olikin korjattu ja pääsimme hyvin Kuusemaan ja Ponkomaan. Veimme myös avustusta köyhille jaettavaksi. Ruokakassit, joita jaoimme, olivat esimerkiksi Ponkomassa tarpeen. Meille kerrottiin, että työttömyyskorvausta maksetaan tuhat ruplaa kuussa, mikä vastaa noin 23 euroa. Monet ihmiset ovat siis köyhiä ja tarvitsevat apua. Ruokatavarat ovat Venäjällä kallistuneet ja maksavat usein saman verran kuin Suomessa. Vääräkoskella eräs iäkäs suomea puhuva mummo kertoi joutuneensa aikoinaan Siperiaan, ilmeisesti Stalinin aikaan. Hän ja eräs toinen nainen antoivat elämänsä Herralle. Vääräkoskella pidimme tilaisuuden myös nuorille ja muutamat pojat halusivat tulla uskoon. Koen, että nyt on Venäjän evankelioimisen aika. Ortodoksinen kirkko on lisännyt vaikutustaan ja he eivät yleensä hyväksy ratkaisukristillisyyttä, vaan opettavat, että heidän kirkkonsa jäsenyys on ainut oikea tie taivaaseen ja kaikki muut ovat harhaoppisia. Ennen kotiin lähtöä olimme vielä puhumassa Kalevalassa ja lähdimme lumipyryn keskellä ajelemaan Suomea kohti. Sain myös matkalla kuulla rohkaisevan uutisen. Eräällä aiemmalla matkalla rukoilimme Keban kylällä sairaitten puolesta. Eräs mummo parani migreenistä, toinen verenpaineesta ja Sveta jaloistaan. Kannattaa rukoilla sairaitten puolesta. Teksti ja kuva: Johannes Komulainen Jumalan johdatus on todellisuutta T eneriffan saarella Puerto de la Cruzin skandinaavisen turistikirkon suomalaisryhmässä saimme alkuvuodesta tutustua mielenkiintoiseen saarnaajapariskuntaan Maija-Liisa ja Eero Lehtikankaaseen. He ovat rukoilevia Jumalan palvelijoita, jotka ovat seitsemän pojan vanhempina saaneet elämässään kokea todeksi Sanan lupauksen Jumalan johdatuksesta. Myös vastustajan yritykset estää heitä tottelemasta Jumalan puhetta ovat olleet todellisia. Esirukoilijat Jumalan asialla Eero ja Maija-Liisa tulivat uskoon 1965 Toijalassa, jossa Eero toimi vakuutustarkastajana. Saman vuoden lopulla syntyi esikoispoika. Yhden ja puolen kuukauden ikäisenä hän sairastui vakavasti leukemiaan. Äidin itkuisiin kysymyksiin lääkärin tyly vastaus oli, että lapsi ei selviä. Vakava tilanne tiedettiin myös seurakunnassa, ja eräs vanhimmistoveli tuli vaimonsa kanssa Lehtikankaiden kotiin rukoilemaan pojan puolesta. Muutaman päivän kuluttua sairaalasta ilmoitettiin, että pojan saa hakea kotiin. Itkien läksi Maija-Liisa taksilla Tampereelle ajatellen, että poika lähetetään kotiin kuolemaan. Lasioven takaa hän katseli, kun iloisesti potkivaa vauvaa puettiin. Hoitaja kertoi, että eräänä päivänä kuume laski ja veriarvot olivat olleet pari päivää normaalit. Kotiin tuli terve poikavauva. Turistikirkko on ahkerassa käytössä yli kirkkokunta- ja kansallisuusrajojen. Eero oli Volvolla töissä ja vapaa-aikoina innolla kotilähetystyössä toisten uskovien kanssa. Aloitettiin pyhäkoulusta ja kerhoista, sekä lastenohjelmilla kirkoissa, joihin kutsuttiin vanhemmat mukaan. Kuljettiin myös kodeissa äänitteitä ja kirjoja jakaen. Herätys alkoi ja uskovien joukko lisääntyi. Eräällä kotilähetyskierroksella Eero soitti ovikelloa. Ovi avautui vähän raolleen, ja näkyviin tuli haulikon piippu. - Mitä asiaa? kuului sisältä. - Hengellistä luettavaa! - Alahan vetää sieltä! kuului heiluvan pyssynpiipun takaa. Eero ei hätkähtänyt. Kahden viikon päästä hän meni uudelleen soittamaan ovikelloa. Ovi oli auki. - Tule sisälle, olet kuka vaan! kuului sisältä. Perällä huoneessa makasi sama mies kuumeessa - nyt sairaana, jolle lukeminen ja hengelliset laulut kelpasivat. Maija-Liisa ja Eero Lehtikangas (oik.)vievät evankeliumia suomalaisille Teneriffalla. Turistikirkon työssä ovat mukana myös Esa ja Tarja Rantala. Muutto Ruotsiin Työssään vakuutustarkastajana Eero tunsi olevansa väärässä paikassa. Eräänä sunnuntai-iltana autolla ajaessaan hän kuuli selvästi Jumalan puheen. - Sano itsesi irti työpaikastasi! Puhe oli niin selvä, että heti kotiin tultuaan hän kirjoitti irtisanomisilmoituksen työnantajalleen. Työnantajan lupaamista paremmista eduista huolimatta Eero pysyi päätöksessään. Maija-Liisa ihmetteli luonnollisesti, miten elämä jatkuisi ilman palkkatyötä. Kahden viikon kuluttua he saivat kirjeen, jossa kaksi Toijalasta aiemmin Ruotsiin muuttanutta perhettä haastoi heitä muuttamaan Ruotsin Köpingiin, jossa oli paljon suomalaisia, mutta ei lainkaan suomenkielistä hengellistä työtä. He olivat nyt vapaita lähtemään. Tutustumismatkan jälkeen tuli muutto Ruotsiin vuonna 1969. Päivät Turistikirkon kynnys on matala. jatkuu seuraavalla sivulla .... 17 Kokoaikaiseen evankeliumin työhön valmistautuminen Ollessaan 11-vuotias perheen esikoispoika sairastui päänsärkyyn ja kovaan kuumeeseen, jota kesti kolme kuukautta. Lääkärit eivät löytäneet syytä. - Isä, miksi minä sairastan? poika kyseli jatkuvasti. Eero joutui Jumalan puhutteluun työnsä ääressä luettuaan lehdestä, että pieni tyttö kuoli, kun perheen isä ei totellut Jumalan ääntä. Eero koki paenneensa Jumalan työkutsua vähätellessään itseään. Tämän vakavan Jumalan puhuttelun jälkeen hän päätti soittaa kotiin. - Soitan kotiin. Jos poika itse vastaa puhelimeen ja kertoo, ettei hänessä ole kuumetta, olet minulle puhunut, Eero sanoi Jumalalle. Kotona oli jo aamulla iloittu, kun mittari näytti normaalia. Toiset pojat olivat jo kouluun lähdössä, kun puhelin soi. ”Potilas” hyppäsi vuoteesta ja juoksi puhelimeen. - Isä, minussa ei ole yhtään kuumetta! Maija-Liisalle Eero lupasi kertoa kahden viikon kuluttua, miksi poika sairastaa. Hän oli tehnyt lupauksen Jumalalle. - Lähden heti, minne osoitat, jos kuume ei nouse astettakaan. Tämä tapahtui vuonna 1976. Sen jälkeen Eero on palvellut saarnaajana Köpingissä, Gislavedissa, Kauhajoella ja Porvoossa. SamariaLähetys ry:n ylläpitämän kuntoutuskodin johtajana hän toimi kaksi kautta yhteensä yksitoista vuotta. Parhaillaan Eero ja Maija-Liisa vievät evankeliumia Teneriffalla asuville ja lomaileville suomalaisille vuonna 1977 saadun profetian mukaisesti: ”Menet lentäen viemään evankeliumia.” Jumalan Sana toteutuu aina aikanaan! JUMALAN ÄÄNI Jumalan ääni, mahtava ääni. Kuunnella sitä tahdon. Pelastava, kehottava Jumalan rakas ääni Jumalan ääni, voimakas ääni. Kuulla se minun suo. Johdata hetkeen hiljaiseen, Äänen että kuulen tuon. Jumalan ääni, rakas ääni. Kuunnella sitä tahdon Parantava, hoitava, Jumalan rakas ääni. Jumalan ääni, valtava ääni. Johdata aina mua. Kasvata, hio taivasta varten, Rakastan aina Sua. Maija-Liisa Lehtikangas v. 2007 Teksti ja kuvat: Rauno Loikkanen Tervetuloa pastorit, evankelistat ja vanhimmistoveljet aviopuolisoineen Pohjanmaan Helluntaiseurakuntien Työntekijäpäivät Kälviällä 25.–26.4.2014 ”Terve sielu terveessä seurakunnassa” Opettajana: Klaus Korhonen ________ Lapsityön päivä Työntekijäpäivien yhteydessä la 26.4. ”Yhteys Jumalaan” ”Kuinka ohjata lapsi Jumalan todellisuuden kokemiseen” Kouluttajina: Päivi Isoaho & Pohjanmaan lapsityötiimi Tervetuloa kaikki lapsityöntekijät Ilmoittautumiset molempiin tapahtumiin17.4. mennessä: [email protected] 18 Esko ja seitsemän veljeä S yksyllä olin parin viikon ulkomaanmatkalla ja otin yhdeksi matkalukemiseksi mukaan kirjan "Esko ja seitsemän veljeä". Kontrasti oli melkoinen - suurimman osan vajaa parisataasivuista kirjaa nimittäin luin Espanjan aurinkorannalla noin +30 asteen lämmössä ja kirkkaassa auringonpaisteessa - kun kirjassa usein kerrotaan talvisissa ja karuissa oloissa tehdystä evankeliumin työstä. Tuntui kuitenkin hyvältä, kun kirjan luettuani, matkamme loppuvaiheessa, kävimme uudella paikkakunnalla suunnittelemassa tuon kaupungin ensimmäistä evankeliointitilaisuutta. Esko ja seitsemän veljeä kertoo elävästi kappaleen Suomen Helluntaiherätyksen historiaa sodanjälkeisiltä vuosilta. Alueellisesti kirjan tapahtumat sijoittuvat Lappiin, etupäässä Läntiseen Lappiin ja sielläkin fokusoituu Tornionjokilaakso, joka saa mielenkiintoisia nimiä, kuten esimerkiksi ”Nuuskakaira”. Esko Rautio on kotoisin Temmeksestä, kylältä, jota paikkakuntalaiset nimittelivät ”Porrajoeksi”. Ollessaan niukasti alle kahdeksantoistavuotias Esko tuli uskoon Annikki Raatikaisen ja Aino Linnasen pitämässä kotikokouksessa. Jo vuoden päästä Esko itse piti pyhäkoulua monille kymmenille lapsille tuolla ”Jumalan selän takana”. Hän myös opetteli soittamaan kitaraa, jotta pystyi säestämään itseään ja kokousväkeä kodeissa pidettävissä tilaisuuksissa. Vuosina 1953 ja -54 Esko oli Ruotsissa töissä ja sieltä palattuaan johdattui Jaakko Sahimaan ja Eino Itkosen kanssa Koillismaalle ja Kainuuseen telttatyöhön. Siitä johdatus jatkui Jaakko Meijasen kanssa Tornionjokilaaksoon alueille, joilla ei vielä oltu evankeliumia julistettu. Meijasen matkustettua pois Esko pyysi työtoverikseen, niin ikään 17-vuotiaana uskoon tullutta Jussi Jokisaarta. Parin vuoden päästä Eskon työtoverina jatkoi Erkki Mäkinen Kemistä. Sitten olivat vuorossa Pekka Marin ja Lasse Heimonen Kuopiosta, Esko Pakarinen Kälviältä, Oiva Liukkonen Kaavilta ja Yrjö Holappa Puolangalta. Kuten tiedämme, kaikki nämä veljet johdattuivat myöhemmin seurakuntien palvelukseen, osa lähetystyöhön kauemmaksikin. Minua, nuoremman polven uskovaa, puhuttelee heidän ennakkoluulottomuutensa. He ”lähtivät tietämättä, minne tulevat”. Heidän nuori rohkeutensa, antautumisensa ja valtava halu viedä evankeliumi niille, jotka eivät olleet vielä sitä kuulleet, on esimerkki meille ”hyvinvointiyhteiskunnan” kasvateille. Ainakin itselläni heräsi halu kokea samaa Jumalan seikkailua, vaikka se tuo myös vastustusta, kuten kirjan sivuilta voidaan nähdä. Ansionmenetysten ja pilkan kestämisen takana täytyy olla henkilökohtainen kokemus, joka voittaa nuo vastustavat voimat. Kirja on kirjoitettu maltillisesti. Olen saanut tutustua Esko Rautioon myös ”livenä” ja tiedän, että monia, monia kiperiä hetkiä ja tilanteita on jäänyt kirjoittamatta tähän kirjaan. Jussi Jokisaari on tehnyt ison työn kirjan eteen. Hänellä on näky saattaa nämä herätysliikkeen historiaan oleellisesti kuuluvat tapahtumat kaikkien tietoon myös nuorempaa polvea innostavaksi voimavaraksi. Kirjan on kustantanut Pohjanmaan Lähetys ry ja koko tuotto menee Pohjanmaalla tehtävään koulutyöhön. Kirja on mainio lahja ja valottaa taustoja monien seurakuntien tuntemille julistajille. Kirjaa on saatavan Pohjanmaan Lähetys ry:ltä osoitteesta: Voitto Marjeta, puh. 045-650 8961, tai mail. osoitteesta: [email protected] Kirjaa arvioi Heikki Järvi 19 Lähetysmatkalla Venäjän Karjalassa Kuvassa oikealla Yrjö Niemi ja vasemmalla Arto Nironen Rautalahden seurakunnassa. T euvalainen Yrjö Niemi sai lähteä ensimmäiselle lyhytaikaiselle lähetysmatkalle Venäjän Karjalan tasavaltaan kuluvan vuoden alussa yhdessä seurakunnan saarnaajan Arto Nirosen kanssa. Yrjölle ajatus mukaan lähtemisestä syntyi nopeasti, kun kotiseurakunnassa tuotiin esille tämä mahdollisuus. Lisää varmuutta lähtöpäätökseen antoivat seurakuntalaisten rohkaisevat kannustukset. Lähetystyö on koko seurakunnan työtä. Yhdet lähtevät, toiset lähettävät. Venäjän tuliaisiksi matkalle saatiin sisarten tekemiä villasukkia ja rasoja, närpiöläistä perunaa sekä tärkeimpänä esirukouksia. Lähetystyö on Yrjön sydämellä ja hän on miettinyt omaa lähetystehtäväänsä. Ulkomaan matkat ovat Yrjölle tuttuja, mutta nyt hän pääsi ensimmäistä kertaa tutustumaan vierasmaalaisiin seurakuntiin. Olosuhteet tuovat omat haasteensa matkantekoon. Pitkät välimatkat ja huonot tiet ovat kuluttavia niin autolle kuin matkustajille. Samoin elintason erilaisuus vaatii totuttelua. Ensimmäisenä matka-aamuna jouduttiin tilanteeseen, jossa piti löytää uusi ajoneuvo. Johdatusta koettiin hienolla tavalla, kun eräs veli Tohmajärven seurakunnasta suostui lainaamaan omaa autoaan. Rajanylitys on aina erityinen jännitysmomentti. Saab oli kattoa myöten täynnä tavaraa. Päätettiin ottaa riski ja testata rajaviranomaisen myötätuntoa. Oli huojentunut olo, kun puomi avautui. Pelkästään perunaa saatiin 150 kiloa rajan toiselle puolelle. 20 Yhteinen näky Sortavalan kaupungin lähellä Harlussa on Kan-koti -tyyppinen miestenhoitokoti, jonka kautta seurakunta on päässyt pureutumaan Venäjällä ilmevään merkittävään päihdeongelmaan. Hoitokodin löytäminen vaati pientä ponnistelua, mutta kysyvä ei eksy tieltä, sanotaan. Paikalle saavuttiin kreivin aikaan, koska hoitokodin väki oli juuri lähdössä seurakunnan joulujuhlaan. Suomesta lahjoitettu ruoka-avustus otettiin ilolla vastaan hoitokodin käyttöön. Oli mahtava kokemus päästä osallistumaan Rautalahdessa venäläisen helluntaiseurakunnan joulujuhlaan. Ihmiset olivat innostuneita ja vieraanvaraisia. Kaiken ikäiset seurakuntalaiset toivat oman osuutensa ohjelmaan. Tilaisuudessa saatiin tuoda terveisiä Suomesta englanninkielellä seurakunnan nuorisotyöntekijän tulkkaamana. Yrjö kiinnitti huomiota siihen, miten ulkoisesti vaatimattoman näköisissä olosuhteissa oli pystytty valmistamaan juhlapöytä, josta koko seurakunta sai nauttia jouluaterian. Lopuksi seurakunnan mummot jäivät venäläiseen tapaan yhdessä laulumaan pitopöydän ympärille kiitollisella ja iloisella mielellä. Seurakunnan johtavalla pastorilla Viktorilla on voimakas näky laajentaa työtä Sortavalan alueella. Seurakunnan työyhteydessä on norjalaistaustainen nuorisotyöntekijä ja venäläisiä nuoria työntekijöitä. Rohkaisevassa ja nuorta sukupolvea valtuuttavassa ilmapiirissä on hyvät tulevaisuuden näkymät. Suomalaisten antama mittava tuki työn alkuvaiheissa, rautaesiripun murruttua, saa osakseen edelleen syvää kiitollisuutta. Nykyisellään työ rajan tuntumassa on kansallisilla työntekijöillä hyvin hallussa. Ilahduttavaa oli huomata, että seurakunnat tekevät yhteistä evankeliointityötä niin sanotuilla pimeillä paikkakunnilla, joilla ei ole omia rukoushuoneita. Tulevan kesän suunnitelmiin heillä kuuluvat mahdolliset evankeliointimatkat Aunuksen Karjalaan ja Arkangelin alueelle. Muistetaan edelleen rukouksin seurakuntia Karjalan tasavallassa. Jumalan työ siellä kantaa hyvää hedelmää. Teksti ja kuvat: Arto Nironen, Teuva Harlun uskovia lähdössä joulujuhlaan Rautalahden seurakuntaan. TERVEISIÄ SILTALASTA,TERVETULOA Lepäämään tai leirille, Linja-autolla tai Letukalla http://www.siltala-pirtti.com/siltala2.htm Tammitievantie 3, 95980 YLLÄSJÄRVI P 0400 388811 , [email protected] TAKSI J. HAAPOJA SEINÄJOKI PÄIVYSTYS 4 KPL 1 + 8 H. INVATAKSEJA Taksi- ja ryhmäkuljetuksia 6-16 paikkaisilla autoilla (06) 4149 240 Auto 0400 361 430 Fax (06) 4238 345 juhani.haapoja@suomenpalvelutaksit .fi Koulutettu hieroja/Urheiluhieroja Pia Kettunen Ajanvaraus ma–pe 9–10 040 540 8314, [email protected] Avoinna sopimuksen mukaan. Järvikatu 3 (citykortteli), 62900 Alajärvi • perinteinen hieronta • urheiluhieronta • trigger-käsittely • hermoratahieronta Hankasalmi 24h Valtatie 9, Pieksämäentie 15, 41520 HANKASALMI Puh. 0201 55 77 00, [email protected] Kevythirsimökkejä, saunoja, lomataloja ym. Tarjoaa hyvää ja monipuolista palvelua. Liikenneasemalta löytyvät saman katon alta tankkausmahdollisuudet, monipuolinen kauppa, kahvila sekä ruokailu mahdollisuudet, kuten Seisovapöytä, Kotipizza®, Hesburger® ja À la carte. Vetelin Tikanpojat Oy Lisäksi liikenneasemalla on ekopiste ja pesuhalli. Huoltoaseman yhteydessä toimii myös lahjatavaramyymälä Tuliaistupa. Koulutie 110, 69700 Veteli Puh. 0400 316 290 Tiistenjoen Osuuspankki PA LV E L U L I P U K E Tilaan Lähetysviesti-lehden Nimi Osoitteeni on muuttunut Tilaaja / uusi osoite Maksaja, jos eri kuin tilaaja .......................................................................................... Lähiosoite .......................................................................................... Postiosoite .......................................................................................... Puhelin postimerkki .......................................................................................... Voit suorittaa tilauksen myös sähköpostilla [email protected] tai puhelimella 040 516 2566 Pohjanmaan Lähetysviesti Rauno Loikkanen Sulkaviita 7, 60150 Seinäjoki 21 HIEROTEEKKI, VALTANEN VEIKKO Yhdystie 13, 91500 Muhos. Puh 0400 290 693 KAUHAVAN PUUKKOPAJA MATTI KOSKI Yrttikuja 5, 62200 Kauhava. Puh. 0400 761 963. www.kauhavanpuukkopaja.fi KODINKONE- JA KYLMÄKONEHUOLTO Pauli Jussila. Kellopolku 3, 86800 PYHÄSALMI. Puh 0400 385888 LAPPAJÄRVEN SIIVOUSPALVELU Puh. (06) 5661935, 0400 663 934 LÄNSIRANNIKON JPT Puh. 040 583 1178 nevertex oy LUOMAN TILI KY Valtuustontie 14, 62100 Lapua. Puh. (06) 433 1338, 040 551 9758 GRAFI CONSULT OY Mirjantie 1, 65610 Mustasaari. Puh. 0400 562 891 Pipot ulkoiluun brodeeraustyöt! 68380 Yli-Ullava 06 - 889 105 www.nevertex.fi MUUTTO- JA KEVYTKULJETUKSIA P. Hotakainen. Halsua. Puh. (06) 863 6062, 0400 269 048 OY SÄHKÖ TEST Kauppiaankatu 44, 65380 Vaasa. Puh. 0400 268 281 POHJANMAAN KIRJAPAINOHUOLTO Villinkuja 10, 66530 Koivulahti. Timo Vieri, Puh. 050 589 1954 VM-CARPET OY – Viihtyisän kodin puolesta Karvalantie 79, 62630 Karvala. Puh. 020 7414283, Fax (06) 5663 274. www.vm-carpet.fi TILILASKENTA OY Riihikuja 1, 68600 Pietarsaari - Koulutie 73, Veteli. Puh. 040 571 9412 RAKENNUS-SIIRILÄ AY Pitkänsillankatu 8 A, 67100 Kokkola, puh. 06 831 8826 TAKSI KATI VÄÄRÄNIEMI Alhonrinne 2 A 2, 91900 LIMINKA, puh. 044 953 0035 HIERONTA- JA TERAPIAPALVELU OIVA Rivitie 8 as. 1, 90940 JÄÄLI, http://www.hierontaoiva.fi/ Kaukomaalaus Oy PL 114, 60101 SEINÄJOKI Puh. 0400 368 811 22 yksi tie autokauppaan BAYERNCAR OY Tervehtulloo lepphoisaan Puh. (06) 4126 336, 9449 797 979 Päivölänkatu 32-34, 60120 Seinäjoki [email protected] www.bayerncar.com lomakylään, ihan kuin ommaan Kelotin Rantamajat Hengellinen lomanviettopaikka Tervetuloa ilmojen hellimille kevätladuille, toivoo Helli ja Jorma Kelotin Rantamajat Oy Jorma, Helli, Markku ja Maiju Laulumaa http://www.kelotinrantamajat.com Puh. 040 508 4003 ! ! ! ! ! ! ! ! Laser- ja vesileikkauspalvelut ammattitaidolla, laadukkaasti ja nopeasti. ! Lisäksi teemme kokonaistoimituksia. Laadukkaat kuljetinratkaisut työstökeskuksiin ja kappaletavaran käsittelyyn. www.ma-tech.fi [email protected] +358 40 541 9859 KJ-Koneistus Ky 050-521 3039 Leilikintie 4, 62100 Lapua http://kjkoneistus.nettisivu.org/ CNC ja manuaalikoneistus, poraus, jyrsintä, sahaus ja terien teroitus Konepajamme sijaitsee Etelä-Pohjanmaalla, Lapuan Alangon teollisuusalueella lähellä keskustaa. Ilmestyy neljä kertaa vuodessa Julkaisija Pohjanmaan Lähetys ry Kaukovaarantie 13 68300 Kälviä Päätoimittaja Kai Loikkanen Juontolenkki 5, 60200 Seinäjoki 0400 736 876 [email protected] Toimitusneuvosto Martti Ahvenlampi, Voitto Marjeta, Markku Tossavainen, Tarvo Vallineva, Lasse Kujanen, Rauno Loikkanen ja Seppo Mäkipää. Ulkoasu ja sivunvalmistus Waasa Graphics Oy Ilmoitusasia vastaava Tapani Vieri 0400-562 891 [email protected] Juha Hilli 0400-587 058 Markku Huttunen 050 350 6155 Ari Tikkakoski 0400-316 290 Tilaukset Rauno Loikkanen Sulkaviita 7, 60150 Seinäjoki (06) 412 0870, 040 516 2566 [email protected] Lehden tilitykset Lähetysviesti-lehti FI37 51620020088665 Koulutyöntili FI05 51880720012031 Tilausmaksu Kestotilaus 16 €/vuosi Painopaikka Waasa Graphics Oy Tämän lehden tuotolla tuetaan lähetystyötä ja kouluissa tehtävää lapsi- ja nuorisotyötä Pohjanmaalla. Voit suorittaa tilauksen/osoitteen muutoksen myös sähköpostilla [email protected] tai puhelimella 040 516 2566 23 Pohjanmaan Lähetys ry., Kaukovaarantie 13, 68300 Kälviä Kaunis ja lämmin i t o k i v i e r K k re iv ita lo .fi Myyntiedustajamme: Tehdas Harri Puskala Pia Anttila 24 0400 665 255 0400 131 990 Kalajokilaakso Marko Mäki 0400 181 553 I Svenska Österbotten Jan Liljedahl 0445 247 800
© Copyright 2024