Vahti vaihtuu SPECIAssa

www.specia.fi
SPECIA ry:n
jäsenlehti 4 | 2012
Vahti vaihtuu SPECIAssa
s. 12
TEEMA
Määräaikaiset työsuhteet
Työnteko maistuu opiskelijoille s.8 | Palkasta pitää puhua s.16
s.4
4| 2012
Pätkätyöt muutakin kuin määräaikaisuuksia s.4 | Määräaikaisuus s.9 | Työtä pirstotaan s.8 | Näkökulma s.10
Aino Harisesta SPECIAn puheenjohtaja s.12 | Työnteko maistuu opiskelijoille s.11 | Yliopisto-opiskelijalle
työelämä näyttäytyy mahdollisuuksien kenttänä s.14 | Palkasta pitää puhua s.16 | Svensk resumé s.18
Pääkirjoitus
Ei se määräaikaisuus,
vaan se laatu
Perusteettomat määräaikaisuudet eivät ole
hyödyksi kenellekään,
varsinkaan työnantajalle.
Simon Huldén
kehittämispäällikkö
Koulutustuki
nousee ensi vuonna
Supersuosittu koulutustuki nousee
ensi vuonna sadasta eurosta 150
euroon.
Tarjoamme jäsenetuna koulutustukea, jota voit anoa lisäkoulutukseesi
avoimessa yliopistossa, kesäyliopistoissa tai muussa täydennyskoulutuskeskuksessa. Maksamme 50 %
koulutuksen kuluista ja enintään
150 euroa/jäsen. Tukea voi anoa
vain kerran vuodessa. Tuki haetaan
hakemuksella, joka löytyy kotisivujemme www.specia.fi linkistä
jäsenedut. Hakemuksen liitteenä
pitää olla kopio maksetuista kuluista. SPECIAn hallitus päättää tuen
myöntämisestä. Lisätietoja asiasta
voit kysyä toimistolta 040 7693477
tai [email protected] Hakemukset
postitetaan osoitteella SPECIA,
Snellmaninkatu 19-21E15, 00170
Helsinki.
2 Asiantuntija 4/2012 | www.specia.fi
SPECIAn korkeakoulusektorilla
työskentelevistä jäsenistä 39 % on
määräaikaisessa työsuhteessa. Valtiolla
vastaava luku on 30 % ja yksityisellä
sektorilla 18 %. Luvut ovat varsin korkeita. Sijaisuuksia tarvitaan aina, mutta
ne selittävät vain alle kolmasosan näistä
prosenttiluvuista. Suurin osa on määräaikaisuuksia ilman oikeutettua syytä.
Kuvaavaa on, että yleisin perustelu määräaikaisuudelle on projektiluontoinen
työ, samalla kun työntekijällä on viisi
ketjutettua työsuhdetta saman työnantajan palveluksessa. Se ei ole oikein.
Oikein on taas se, että sijaisuuksiin
palkataan määräaikainen työntekijä,
joka parhaassa tapauksessa pääse sisälle
työelämään sijaisuutensa ansiosta. On
myös oikein, että projekteihin, joilla on
selkeä alku- ja päättymispäivämäärä palkataan määräaikainen työntekijä. Erittäin väärin on taas se, että alle 35-vuotiaat naiset ovat reilusti yliedustettuina
määräaikaisuuksissa. Tämä ei selity
sillä, että heihin kohdistuisi tavallista
enemmän perusteltuja syitä määräaikaisuuksiin. Todennäköisempää on, ettei
työnantaja halua sitoutua työntekijöihin,
jotka mahdollisesti tulevat raskaaksi, jäävät perhevapaalle tai hoitavat
sairasta lasta kotona. Tässä tapauksessa
työnantaja ei pelkästään käytä väärin
määräaikaisuuksia, vaan syyllistyy myös
sukupuoliseen syrjintään.
Paradoksaalista keskustelussa on se,
että perusteettomat määräaikaisuudet
eivät ole hyödyksi kenellekään, varsinkaan työnantajalle. Epävarmuus työsuhteen jatkuvuudesta vaikuttaa suuresti
työn tuottavuuteen. Aidosti innostunut
työntekijä on tehokkaampi ja sitoutuneempi työpaikkaansa. Tutkimustulokset kertovat myös, että viimeiset
kuukaudet määräaikaisuuksissa menee
pitkälti uuden työpaikan etsimiseen,
jolloin varsinaiset työtehtävät kärsivät.
Taloudellisesti epävarmoina aikoina
työnantaja ei myöskään pysty irtisanomaan eikä lomauttamaan perusteettomassa määräaikaisessa työsuhteessa
olevaa henkilöä.
Yksityisellä sektorilla on huomattu
että perusteettomat määräaikaisuudet
eivät kannata. Ne tuottavat vähemmän kuin toistaiseksi voimassa olevat
työsuhteet. Miksi tätä ei sitten ole
havaittu muilla sektoreilla? Suurin syy
lienee työn tuottavuuden mittaamisen
vaikeudessa. Kun tuottavuutta ei pystytä
selkeästi mittaamaan ei myöskään osata
todeta, että hyvinvoiva ja sitoutunut
työntekijä on kaikille parasta.
Mielenkiintoinen seikka tässä yhteydessä on se, että taistelussa perusteettomia määräaikaisuuksia vastaan ay-liike
saa huomattavaa vetoapua markkinavoimilta. Perusteettomat määräaikaisuudet
kun eivät ole taloudellisesti kannattavia.
Tilaa AKAVA-kalenteri 2013!
Olemme jälleen tilanneet AKAVA-taskukalentereita 400 kappaletta. Kalenterissa
on paljon perustietoa työelämästä sekä kätevä viikkoaukeama sekä rengassidonta, jolloin valittu viikko pysyy avattuna. Jäsenet voivat tilata yhden kalenterin
maksutta niin kauan kuin niitä riittää. Postitamme kalenterin heti tilauksen
saatuamme. Kalenteritilauksen voit laittaa sähköpostilla osoitteeseen
[email protected].
|
Puheenjohtajan mietteitä
Eespäin!
Erityisalojen neuvottelukunnissa.
Jäsenten työelämätavoitteet on saatava
nykyistä näkyvimmiksi neuvottelukunnissa. SPECIAn toimisto tukee
edustajiamme neuvottelukunnissa ja
pitää heihin yhteyttä, jotta he jaksavat
panostaa luottamustehtäväänsä vapaa-aikaansa ja osaamistansa ja jotta
heidän vaikutusmahdollisuutensa
vankistuvat.
Itse en enää ensi vuonna jatka
SPECIAn hallituksessa. Aloitan
vuoden vaihteessa AE:n hallituksen
puheenjohtajana. Specian uutena
puheenjohtajana aloittaa Aino
Harinen. Tunnen Ainon jo monien
vuosien takaa ja jätän puheenjohtajan
nuijan turvallisin mielin Ainolle.
Kiitos tähänastisesta yhteistyöstä,
SPECIAlaiset. Eespäin!
Asiantuntija-lehti on
ilmestynyt vuodesta 1991.
Julkaisija
SPECIA
– Asiantuntijat ja ylemmät
toimihenkilöt ry
Päätoimittaja
Simon Huldén
Ulkoasu
Nymandesign Oy
Painopaikka
Libris Oy
Kontulantie 12
00940 Helsinki
Painosmäärä
6 700
SPECIAn toimisto
Toiminnanjohtaja
Markku Saarinen
040 769 3477
[email protected]
Kehittämispäällikkö
Simon Huldén
040 719 3328
[email protected]
Faksi (09) 147 242
[email protected]
Snellmaninkatu 19–21
00170 Helsinki
SPECIA ry:n
puheenjohtaja
Risto Tolonen
040 078 0676
[email protected]
Jäsenmaksut ja jäsenyyttä koskevat kysymykset
Akavan Erityisalojen
jäsensihteerit
0201 235 370
(toimistoika 9:00–15:00)
Erityiskoulutettujen
työttömyyskassa Erko
www.erko.fi, (09) 7206 4343
(arkisin klo 12.00—15.00)
Risto Tolonen
[email protected]
Työn orjat Roope Alho
www.specia.fi | Asiantuntija 4/2012 3
KANNEN KuVA: ARI IJäS
SPECIAn syyskokous hyväksyi
Tampereella
yhdistyksemme
toimintasuunnitelman ensi vuodelle.
Keskeisiä asioita suunnitelmassa ovat
strategian uudistaminen ja edunvalvonnan jäntevöittäminen. Strategian
uudistamisen lähtökohtana on tuoda
SPECIA entistä lähemmäs jäsenten
arkea. Pohdimme keinoja aiempaa
paremmin sekä kuunnella jäseniä että
välittää heille ammattiliiton tarjoamia
mahdollisuuksia. Edunvalvontatietoisuuden herättäminen on avainasia:
reilu työelämä perustuu molempien
osapuolten tietoon omista oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan ja vuoropuheluun.
Edunvalvonnan jäntevöittäminen rakentuu jäsenten kuulemiselle.
Specia napakoittaa työtään Akavan
| Määräaikaiset työsuhteet |
Pätkätyöt ovat
muutakin kuin
määräaikaisuuksia
Minne tuuli kuljettaa, joutunee specialainen Ritva Partanen pohtimaan pian Katri-Helenan klassikkolaulun sanoja mukaillen. Hänellä
on takana parikymmentä vuotta pätkätöitä, ja nyt kun hän kokee
löytäneensä oman alansa, näyttää työn saaminen kotipaikkakunnalta
mahdottomalta. Ritva kertoo, millainen on pätkätyöläisen arki hänen
näkökulmastaan. Teksti: Tuija Heikkilä | Kuvat: Ritva Partanen
Ritva Partanen on syntyisin Kuopiosta, mutta siitä lähtien, kun hän lähti
opiskelemaan, on hän ollut vahvasti
keskisuomalainen. Koti ja perhe – mies,
kaksi tytärtä, koira ja marsu – eivät
Jyväskylästä mihinkään muuta, mutta
voi olla, että Ritva joutuu hakemaan
töitä muualta.
Miten siinä niin kävi?
Kasvatustiede veti yliopistoon
Ritvan elämä on vauhdikasta.
Hän harrastaa tanssia ja ulkoilua
perheen ”laulavan lintukoiran”, labradorinnoutajan ja sileäkarvaisen noutajan
sekoituksen kanssa, sekä piirtää, askartelee ja touhuaa lasten kanssa – mitä nyt
perheenäiti touhuaa.
Niin ja tietysti
hänjälkeen
antaa aikaansa
Raskaiden
vuosien
ay-toimintaan.
Aktiivinen
specialainen
ulla-Maija Helinon onnellinen
ja Specian
hallituksen
jäsen – ensi vuonja tyytyväinen
elämäänsä.
nakin – on ollut yhden kauden AE:n
hallituksessa ja toimii Akavan Erityisalojen aluesihteerinä.
Juuri nyt Ritva panostaa opiske4 Asiantuntija 4/2012 | www.specia.fi
luun. Hän aloitti syyskuussa Jyväskylän
yliopistossa opinnot opinto-ohjaajaksi.
Joulukuussa 2013 pitäisi olla todistus
kädessä.
Se oli pätkää,
pätkää ja
pätkää?
Työn myötä on selkiytynyt, että
ohjaustyö on minun juttuni, Ritva Partanen vakuuttaa tyytyväisenä.
Nuorena Ritvalla ei ollut yhtä selviä
säveliä tulevaisuudesta.
”Olin niitä lukiolaisia, joilla ei ole mitään hajua, minne lähtisi koulun jälkeen
opiskelemaan. Oma ala ei ollut selvillä.
Se oli päässäni selkeänä, että yliopistoon
en mene, mutta sinnehän sitten kuitenkin päädyin.”
Heti lukion jälkeen Ritva matkusti,
kävin talouskoulun ja oli kouluavusta-
jana. 1989 hän hakeutui Korpilahdella
sijaitsevaan Alkio-opistoon suorittamaan kasvatustieteen appron.
Kansanopistovuosi on lukion jälkeen
hyvä valinta, jos ei tiedä, mitä haluaa.
Kasvatustiede kiinnosti Ritvaa, ja
hän pääsikin sitä lukemaan Jyväskylän
yliopistoon.
Toinen vaihtoehto olisi ollut psykologia, mutta siinä olisi tarvittu tilastotiedettä, eikä matematiikka ollut vahva
lajini.
Pätkää toisensa perään
Työelämä imaisi Ritvan melkein ennen
aikojaan. Pätkätyöt vakiintuivat hänen
elämäänsä vaivihkaa.
”Jo opiskeluaikaan tein tiedekunnassa työpätkiä ja olin kesäisin laskemassa
hakupisteitä. Pidin kaksi vuotta taukoa
opinnoista, kun tein ensimmäisen lapseni, ja gradun väänsin, kun hän oli pieni.”
Sama vauhti jatkui, sillä Ritva sai
ensimmäisen oikean työpaikkansa jo
ennen valmistumistaan, kun hän pääsi
Jyväskylän kristillisen opiston kurssisihteeri-koulutussuunnittelijaksi.
”Viihdyin siellä, mutta kyseessä oli
äitiysloman viransijaisuus, joten tieni
vei muualle. Lisäksi työ oli pääsääntöisesti toimistotyötä, ja vain kesäkursseilla
sain organisoida ja tehdä muuta kuin
pyöritellä papereita. Olen sosiaalinen ja
halusin ihmisten pariin.”
Ritva palasi yliopistolle, nyt vetämään työelämäopintoja.
Hoidin täydennyskoulutuskeskuksen
palkkaamana työelämän opintokokonaisuutta yliopisto-opiskelijoille yliopiston
rekrytointitoimi yhteistyökumppaninani.
Työelämänsä alkuvuodet Ritvalla oli
töitä päällekkäin ja yhtä aikaa, mutta
koska hän työskenteli oppilaitoksissa,
kuluivat kesät täysin ilman töitä.
”Neljä kuukautta vuodessa olin
ilman tuloja. En saanut palkkaa mutta
en myöskään työttömyyskorvausta,
koska mieheni oli yrittäjä ja työvoimaviranomaiset katsoivat, että hän voisi
periaatteessa työllistää minut. Ne olivat
henkisesti ja taloudellisesti tiukkoja
aikoja.”
Ja Ritva painoi hommia.
”Vedin 2000-luvun alussa Humanistisessa ammattikorkeakoulussa ja
Alkio-opistossa työelämän preppaustaitokursseja, pätevöidyin opettajaksi
ja kiersin vaikka sun missä pitämässä
elämänhallintaan ja uraohjaukseen
liittyviä kursseja. Se oli pätkää, pätkää ja
pätkää.”
Kolmas sektori työantajana
Vuoden 2003 alussa perheeseen syntyi
toinen lapsi. Pari vuotta aiemmin Ritva
oli aloittanut projektityöt Jyvälän Nuoret ry:ssä. Siellä hän havaitsi kolmannen
sektorin itselleen mieluisaksi työpaikaksi.
”En pidä suurista organisaatioista,
joissa kukaan ei tunne toistaan. Olen
kokenut, että kolmannen sektorin työnantajat ovat sopivan pieniä.”
Pari vuotta toisen tyttären syntymän
jälkeen ja perhevapaan loputtua Ritva
vaihtoi Jyväskylän aikuisopistoon opiswww.specia.fi | Asiantuntija 4/2012 5
| Määräaikaiset työsuhteet |
kelemaan projektiosaajien hankekoulutusta. Vuoden kestänyt työvoimapoliittinen kurssi opetti EU-hankemaailman
koukeroita.
”Työllistyin kuitenkin jo työharjoittelujakson alussa projektipäälliköksi
mielenterveyskuntoutujahankkeeseen,
jossa olin viisi vuotta.”
Ritva veti kahta hanketta ja niiden
ohessa englanninkielistä hanketta,
jossa oli mukana 12 Klubitaloa ympäri
Eurooppaa.
”Siinä sain tehdä projektityötä ja
verkottua.”
Toinen hankkeista jäi kesken, kun
Ritvaa 2010 pyydettiin Invalidiliiton Järvenpään koulutuskeskuksen Jyväskylän
toimipisteeseen vastuuopettajaksi.
”Koin, että olin ollut pitkään projektityön parissa ja halusin uudistua.”
Oma laji löytyy
Loppuelämän työpaikkaa ei tuostakaan
kuitenkaan tullut, ja nyt Ritva on ollut
työttömänä puolitoista vuotta. Tänä
syksynä alkanut opiskelu on tuonut
elämään taas valoa.
”Olen halunnut pitkään opoksi ja
tehnytkin sitä työtä mielenterveyskuntoutujien parissa. Sitten sain mahdollisuuden tällaiseen opintokokonaisuuteen, joka mahdollistaa työskentelyn
opona. Tuntuu, että nyt olen löytynyt
oma lajini, johon saan pätevyyden.”
Iloa himmentää kuitenkin synkkä
aavistus siitä, että valmistuttua Ritva
ei ehkä löydä töitä kotikaupungistaan.
Ansiosidonnainenkin loppuu keväällä.
”Jyväskylässä on kaikkein eniten
akateemisia työttömiä koko maassa.
Olenkin tehnyt sen henkisen päätöksen,
että jos töitä ei rupea löytymään, minun
on pakko lähteä muualle, halusin tai en.
Perhe kuitenkin jää tänne.”
Ritvan lapset ovat nyt 17- ja yhdeksänvuotiaat, ja puoliso joutuu tekemään
välillä matkatöitä hänkin. Perheessä ei
voi olla kahta matkustavaa aikuista.
”Kuvio menee vaikeaksi, mutta on
onni, että vanhempani ovat hyvässä
kunnossa ja auttavat mielellään lasten
kanssa, jotta arki pyörisi ilman suuria
6 Asiantuntija 4/2012 | www.specia.fi
stressitekijöitä. Varmasti tulee rankkaa,
mutta sitä elämä välillä on.”
Töissä ilman etuja
Ritvan kokemukset pätkätöistä ovat
olleet erilaiset kuin mitä julkisuudessa
otsikoidaan.
”Pätkätöistä puhutaan hirveän usein
siinä näkökulmassa, että kyse on määräaikaisuuksista ja niiden ketjutuksista,
mutta esimerkiksi minä olen ollut päällekkäin kolmessa eri paikassa tekemässä
tuntitöitä ja sitten kesät ilman työtä.”
Lisäksi Ritvan kaltaisella pätkätyöntekijällä ei ole projektityökausia lukuun
ottamatta ollut työyhteisöä, työterveyshuoltoa tai muita etuja, mitä määräaikaisilla on.
Pätkätyöt voivat
olla olla loistava
mahdollisuus.
”En ole koskaan voinut esimerkiksi
ajatellakaan, että jäisin vuorotteluvapaalle. Pitää muistaa, että pätkätöiden
kirjo on hyvin laaja!”
Työelämän alkuvuosina Ritva oli
taloudellisesti tiukoilla.
”Monta laskua olisi jäänyt maksamatta, jos vanhemmat eivät olisi auttaneet.
Ne olivat rankkoja vuosia, ja joskus mietin, miten niistä selvittiin. Mutta olen
aina ollut peruspositiivinen ja uskonut
tulevaan. Kun ruvettiin rakentamaan
omaa taloa, tehtiin päätös, että jos
jotakin haluaa, pitää riskeerata. Samana
päivänä kun otettiin pankista laina, sain
tiedon, että minut on valittu projektipäälliköksi. Oli mahtavaa huomata, että
elämä tosiaan kantaa.”
Ritvalla on ollut perheen ja suvun
ohella tukena laaja ystäväverkosto.
”Ihmiset, joilla ei ole tukiverkostoa,
ovat tosi heikoilla. En ihmettele, että
monet sairastuvat henkisesti ja fyysisesti. Yhteiskunnassamme tulee olla
vahvasti yksilöinä ja pärjätä yksilöinä.”
Jos Ritva saisi alkaa nyt alusta, ei hän
valitsisi akateemista koulutusta.
”Lukisin jonkun perusammatin ja
ehkä töissä oltuani lähtisin yliopistoon
syventämään osaamistani. Akateeminen koulutus avartaa ajattelua, mutta
mitä hyötyä siitä on, jos ei saa työtä. Ei
yhtään mitään.”
Omista raskaista kokemuksistaan
huolimatta hän näkee, että pätkätyöt
voivat olla myös hyvästä.
”Nuorelle, jolla ei ole perhettä pätkätyöt voivat olla loistava mahdollisuus
kokeilla erilaisia hommia ja löytää oma
paikkansa työelämästä.”
Vertaistukea tarvitaan
Akava on nostanut pätkätyöläisten asiaa
esiin.
”Olen tosi tyytyväinen, että myös
Specia ja AE ovat rummuttaneet pitkään
pätkätyöläisten oikeuksien puolesta.
Niitä ei saa unohtaa missään nimessä
kaiken muun kohinan keskellä. Niin
kauan kuin meitä on, asia tulee pitää
esillä. On myös tärkeää, että ay-liike
tutkisi, mitä kaikkea pätkätyö on ja mitä
kerrannaisvaikutuksia se tuo ihmisen
elämään esimerkiksi terveyden näkökulmasta.”
Ritvan mielestä ammattijärjestöt
voisivat tukea pätkätyöläisiä monella
tavalla.
”Tiedän, että pienillä liitoilla ei
välttämättä ole varaa, mutta liitto voisi
tarjota jäsenilleen vaikka kerran vuodessa lääkärintarkastuksen tai jotakin
muuta konkreettista. Speciahan järjestää
paljon koulutusta jäsenilleen, mutta
kaikilla liitoilla ei sellaista ole tarjolla.
On kuitenkin paljon ihmisiä, jotka ovat
totaalisen yksin pätkätyöhelvetissään.
Heille pitäisi järjestää mahdollisuuksia
kohdata kaltaisiaan ja vaihtaa ajatuksia.”
Mitä Ritva sitten toivoo tulevaisuudelta?
”Keskustelevampaa työelämää ja sitä,
että jos työntekijä sitoutuu työnantajaan,
pitäisi työantajankin sitoutua työntekijään. Sitä, ettei tuijotettaisi kvarttaalituloksia, vaan osattaisiin katsoa tilannetta
pidemmälle.”
Määräaikaisuus
Määräaikaisuuden laillinen
peruste voi olla:
• tehtävän luonne
(esim. kausiluontoisuus, projektityö)
• sijaisuus
• harjoittelu tai
• muu näihin rinnastettava seikka.
Perusteena voi lisäksi olla työntekijän
tai viranhaltijan oma pyyntö. Määräaikainen työsopimus tai määräaikaiseen
virkasuhteeseen ottaminen ei ole lain
mukaista silloin, jos sen tarkoituksena
on työntekijän tai viranhaltijan irtisanomissuojan kiertäminen.
Lailliseksi perusteeksi ei riitä vetoaminen niin sanottuun täyttölupamenettelyyn, eikä se, että toimen tai viran
palkkamenoista päätetään kerrallaan
vain määräajaksi. Tosin työllistämistuen
kestoon sidotut määräaikaiset työsopimukset ovat hyväksyttäviä.
Määräaikaiseen virkasuhteeseen
ottamisen peruste voi lisäksi olla avoinna olevan viran hoitaminen tai se, että
virkaan otetulla ei ole sen edellyttämää
kelpoisuutta. Sen jatkaminen uudella
määräaikaisellakaan virkamääräyksellä
ei ole kuitenkaan sallittua, ellei avoinna
olevaa virkaa aiotakaan täyttää vakinaisesti, eikä haulla tai muulla tavalla
selvitetä, olisiko virkaan saatavissa
kelpoisuusehdot täyttävä viranhaltija.
• voit vaatia määräaikaisuuden perusteen pantavaksi näkyviin työsopimukseesi ennen kuin allekirjoitat
sen; perusteen poisjättäminen tai
allekirjoituksesi eivät kuitenkaan
vaikuta siihen, miten perusteen
laillisuutta jatkossa arvioidaan
• määräajaksi tehtyä työsopimusta ei
voi irtisanoa ennen kuin määräaika
on kulunut umpeen tai muu määräaikaisuuden peruste lakkaa, esimerkiksi projekti päättyy (poikkeuksena
keskeytyksettä yli 5 vuotta jatkunut
määräaikainen työsopimus, tai niin
sanottu sekamuotoinen työsopimus,
jossa on erikseen sovittu irtisanomisehdosta sopimuskauden aikana)
• määräaikainen virkasuhde voidaan
kuitenkin irtisanoa lain mukaisella
irtisanomisperusteella
• määräaikaisessa työsuhteessa oleva
voidaan lomauttaa vain jos hän
työskentelee vakituisen työntekijän
sijaisena ja työnantajalla olisi oikeus
lomauttaa vakituinen työntekijä, jos
hän olisi työssä
• määräaikainen kunnallinen viranhaltija voidaan lomauttaa vain jos hänen
virkasuhteensa on jatkunut keskeytymättä vähintään 6 kuukautta
• työnantaja voi purkaa myös määräaikaisen työ- tai virkasuhteen päättymään välittömästi, jos tärkeä syy sitä
vaatii (työsuhteessa purkuoikeus on
myös työntekijällä)
• työnantaja ei voi yksipuolisesti
muuttaa toistaiseksi voimassaolevaa
työsopimusta määräaikaiseksi tai
lyhentää sovitun määräajan kestoa,
mutta työnantaja ja työntekijä voivat
sopia näistä asioista, muun muassa
määräajan lyhentämisestä, esimerkiksi jos työntekijä haluaa irtaantua
sopimuksesta ennen määräajan
täyttymistä
• jos määräaikainen työsopimus on
tehty muulla kuin laillisella perusteella tai jos määräaikaisia työsopimuksia on ilman pätevää syytä toistuvasti
solmittu peräkkäin, pidetään sopimusta toistaiseksi voimassaolevana
(vakinaisena) työsopimuksena
• kunnallisella viranhaltijalla, joka on
otettu määräaikaiseen virkasuhteeseen ilman laillista perustetta,
tai ilman pätevää syytä toistuvasti
peräkkäin määräajaksi, on oikeus
saada virkasuhteen päättyessä 6-24
kuukauden palkkaa vastaava korvaus.
Työsopimuslaissa on lisäksi säädetty,
että jos määräaikaiset työsopimukset
seuraavat toisiaan jatkuen vain lyhyin
keskeytyksin, lasketaan työsuhteen
kestosta riippuvat etuudet (vuosiloman
ansainta ym.), kuten yhdenjaksoisesti
jatkuneessa työsuhteessa. Laissa ei
kuitenkaan ole määritelty, mitä lyhyellä
keskeytyksellä tarkoitetaan, eikä laki
koske virkasuhteita.
Määräaikainen virkasuhde on yleensä
irtisanottavissa kuten vakituinenkin. Irtisanomisoikeus määräytyy asianomaisten lakien ja virkaehtosopimusten
perusteella. Määräaikainen työsuhde,
johon on laissa säädetty peruste, sitoo
molempia osapuolia alusta loppuun
saakka, ja työsuhde päättyy määräajan
päättyessä ilman irtisanomista. Työnantaja ja työntekijä voivat kuitenkin sopia
irtisanomismahdollisuudesta.
LäHdE: TALENTIA
KuVA: THINKSTOCK
Palvelussuhde voi olla joko toistaiseksi
voimassa oleva (eli vakituinen) tai määräaikainen. Määräaikaisuudelle täytyy
olla työsopimukseen kirjattu laillinen
peruste.
Jos olet määräaikaisessa
työ- tai virkasuhteessa,
tai sinulle tarjotaan sellaista,
muista että:
www.specia.fi
www.specia.fi
| Asiantuntija
| Asiantuntija
4/2012
4/2012
7 7
| Määräaikaiset työsuhteet |
Työtä
pirstotaan,
mikä muuttuu
Muuttuneet työn teettämisen tavat
vaikuttavat työntekijän asemaan
työpaikalla, hänen mahdollisuuksiinsa
vaikuttaa työhönsä sekä varsin voimakkaasti osaamisen kehittämiseen.
Teksti: Sikke Leinikki | Kuva: Getty Images / Thinkstock
8 Asiantuntija 4/2012 | www.specia.fi
Kun työtä pilkotaan ja teetetään
muussa kuin toistaiseksi voimassa
olevassa työsuhteessa, muuttuu moni
asia sekä yksittäisen työntekijän työelämässä ja työyhteisössä että laajemmin
yhteiskunnassa. Näitä muuttuneita työn
tekemisen ja teettämisen tapoja ovat
mm. määrä- ja osa-aikaiset työsuhteet,
vuokratyösuhteet, alihankintana tai ostopalvelun tehtävä työ sekä freelancetyö,
jossa ostetaan työn tuotos.
Miten työtä teetetään?
Määräaikaisten työsuhteiden osuus on
kuntasektorilla runsaat 20 prosenttia,
valtionhallinnossa noin 10 prosenttia
ja yksityisellä sektorilla runsaat 10 prosenttia kaikista työsuhteista. Yksityisellä
sektorilla määräaikaisten työsuhteiden
osuus on suuri opetus-, terveys- ja sosiaalipalveluissa.
Suomessa teetetään eurooppalaisittain runsaasti pätkätyötä ja määräaikaisuus kohdistuu keskimääräistä enemmän naisiin ja hyvin koulutettuihin.
Erityisesti julkisella sektorilla hyvin
koulutetut naiset tekevät pätkätöitä,
usein heidän määräaikaisuutensa myös
ketjuuntuvat. Nämä terveydenhoito-,
opetus- ja sosiaalialalla työskentelevät, 35–40 -vuotiaat naiset
valmistuivat 1990-luvun laman
aikana tai heti sen jälkeen. Suomessa korkeasti koulutettujen
naisten on erittäin vaikeaa
aloittaa pysyvä työura.
Miehetkin tekevät työtä
määräaikaisissa työsuhteissa, mutta heidän asemansa
i
Kirjoittaja toimii Euroopan sosiaalirahaston rahoittaman unelmia uudesta työstä -hankkeen
projektipäällikkönä TJS Opintokeskuksessa.
työyhteisössä on parempi ja määräaikaisuus on heille vähemmän rasittavaa,
koska työllistymismahdollisuudet ovat
hyvät. Usein määräaikaiset miehet ovat
ylempiä toimihenkilöitä, jotka työskentelevät projekteissa tai hoitavat määräaikaista virkaa.
Suomessa myös itsensä työllistyminen on yleistynyt, esimerkiksi monet
ennen julkisella sektorilla työskennelleet
työllistävät nyt itse itsensä ja tarjoavat
palvelujaan julkiselle sektorille yrittäjinä. Vaikka ammatinharjoittajien
ja freelancereiden määrä on kasvanut
runsaaseen 30 000 henkilöön, heidän
osuutensa kaikista yrittäjistä on vain
noin 10 prosenttia.
Tämä vuokratyötä henkilöstöpalveluyrityksen kautta tekevä työelämän
erikoisjoukko on toistaiseksi pieni,
Suomessa vuokratyötä tekee reilu prosentti työvoimasta. Tästä ryhmästä tekee
kiinnostavan se, että vuokratyö yhdessä
muiden epätyypillisten työsuhteiden
kanssa muodostaa sukupolvikokemuksen. Ilmiö on merkittävä nimenomaan
työmarkkinoille vasta tulleille ja nyt
tuleville sukupolville. Vuokratyön tekeminen ja teettäminen tuli mahdolliseksi
Suomessa 1994, kun Ahon hallitus
(työministerinä Kanerva) purki työn
kaupallista välittämistä koskevaa säätelyä. Vuokratyöntekijällä ei ole sopimukseen perustuvaa suhdetta suoraan siihen
työnantajaan eli käyttäjäyritykseen,
jonka tiloissa hän työskentelee. Käyttäjäyrityksen ja vuokratyötä välittävän
yrityksen välillä on kauppasopimus,
työntekijän ja välittäjäyrityksen välillä
työsopimus.
Osa-aikaisten työsuhteiden osuus
kaikista työsuhteista on kasvanut
viimeisten vuosikymmenten aikana,
vuonna 2010 näiden osuus kaikista
työsuhteista oli 14 prosenttia. Osa-aikatyö on yleisintä vähittäiskaupassa sekä
majoitus- ja ravitsemustoiminnassa.
Osa-aikatyö on yleisintä nuorissa ja
vanhimmissa ikäluokissa.
Pätkätyö hankaloittaa elämää
Pätkätyö voi vaikeuttaa elämän perus-
asioiden hallintaa, asunnon hankintaa
tai perheen perustamista: on vaikea
suunnitella kuukausien tai päivien mittaisten työsuhteiden mukaan. Useimmiten pätkätyö ei olekaan oma valinta;
joskin määräaikaisuus saattaa sopia
opiskelijalle, joka haluaa kokeilla eri alojen työpaikkoja rakentamatta pysyvää,
turvattua arkea perheelle. Määräaikaisuus kuitenkin heikentää työsuhteen
laatua siten, että määräaikaisen henkilön palkkakehitys voi olla huonompi ja
hänen mahdollisuutensa koulutukseen
ja oman osaamisen kehittämiseen ovat
heikommat.
Vuokratyö yhdessä
muiden epätyypillisten työsuhteiden
kanssa muodostaa
sukupolvikokemuksen.
Lääketieteen lisensiaatti Marja-Liisa Kinnunen esitti psykologian alan
väitöstutkimuksessaan (Jyväskylän
yliopisto 2005), että epävakaa työura ja
sen tuoma stressi on terveysriski: stressi
voi huonontaa sokeriaineenvaihduntaa,
muuttaa veren rasva-arvoja, tuottaa
ylipainoa ja nostaa verenpainetta. Stressaantunut keho erittää stressihormoneja
kuten adrenaliinia ja kortisonia, jotka
puolestaan vapauttavat maksasta sokeria. Stressin heikentämä sokeriaineenvaihdunta vaikuttaa insuliinitarpeeseen
ja saattaa jopa edistää diabeteksen
syntyä. Myös riski sairastua masennukseen kasvaa. Muissakin tutkimuksissa on todettu, että työn epävarmuus
heikentää koettua terveyttä ja yksilölle
työn teettämisen tapojen muuttuminen
on terveysriski. Työn ei kuitenkaan saisi
pitkälläkään aikavälillä heikentää työntekijän tai ympäristön terveyttä.
Vuokratyö on tekijälleen erityisen
epäedullista. Antti Tanskanen tutki
väitöskirjassaan vuokratyöntekijöiden
suhteellista huono-osaisuutta ja loi
väitöstutkimuksessaan kokonaiskuvaa
vuokratyöntekijöiden työelämän laadusta. Hän totesi, että vuokratyössä jää
työterveyshuollon ulkopuolelle, ei pääse
työnantajan kustantamiin koulutuksiin,
jää käyttäjäyrityksen tulospalkkajärjestelmien ulkopuolelle, vuokratyöntekijällä ei ole irtisanomisaikaa eikä
vuosilomaa. Vuokratyössä on heikot
etenemismahdollisuudet, pienempi
palkka ja voimakas pelko työpaikan
menettämisestä piinaa. Tanskanen summaa, että vuokratyö heikentää tekijänsä
elämän laatua.
Osaamisen
kehittäminen muuttuu
Työn teettämisen muutos muuttaa myös
osaamisvaatimuksia: yksinyrittäjältä
voidaan vaatia esimerkiksi tekijänoikeuksien tuntemusta ja verkostoitumisen
taitoja substanssiosaamisen ylläpidon
ohella. Tuntiopettajan tai muuta tuntityötä tekevän on opittava hallitsemaan
sitoutumistaan sekä sitä, mitä tunteita
hän voi työpaikallaan näyttää ja kenelle.
Määräaikaisessa työssä on opittava
arvioimaan ja suunnittelemaan työn mitoitusta varsin tarkasti, freelance työssä
pitää osata hinnoitella työnsä. Myös
mahdollisuudet yhteisölliseen osaamisen reflektointiin ja osaamisen syventämiseen sen avulla saattavat joko kadota
tai muuttua, kun työ siirretään pois
työyhteisöistä. Esimerkiksi pienyrittäjät
voivat kaivata osaamisen kehittämiselleen taloudellista tukea, mahdollisuuksia ja verkostoja. Kun työn teettäminen
muuttuu, myös osaamisen kehittämisen
osalta valta päättää ja vaatia osaamisen
kehittämistä muuttuu, samoin vastuu
siitä, että osaamista kehitetään.
Kun työtä teetetään projekteissa tai
muuten suoraan työnantajan valvonnan
ulottumattomissa, myös työhön liittyvä
www.specia.fi | Asiantuntija 4/2012 9
| Määräaikaiset työsuhteet |
näkökulma
hallinnoinnin määrä kasvaa. Tarvitaan
uudenlaista hallinnon osaamista alati
muuttuvissa projektikäytännöissä. Kun
työntekijän pätevöityminen tarkoittaa
osaamisen lisäksi taitoa kilpailla toisten
kanssa tietyssä organisaatiossa, hänestä
tulee riippuvainen työnantajastaan. Samalla työilmapiiri heikkenee, kun työtovereiden kanssa kilpaillaan. Projekteissa
tieto tai osaaminen ei kerry työnantajan
tietovarantoon vaan parhaimmillaan
projektiryhmän ja huonoimmillaan vain
työntekijän tietovarantoon. Miten käy
pitkäjännitteisen osaamisen kehittämisen?
Määräaikaisten työsuhteiden avulla
myös voidaan heikentää kaikkien työntekijöiden työehtoja mm. kiristämällä
työntekijälle asetettuja vaatimuksia siitä,
mitä hänen työpäivän aikana tulee saada
aikaiseksi.
Järvensivu ja Alasoini (2012)
pitävät työn keskeisimpänä muutoksena
sitä, että työtä tehdään entistä yksilöllisemmin ajan, paikan ja yhteisön
suhteen. Tällöin työntekijän pitää luoda
omista osaamisistaan yksilöllinen yhdistelmä, hänen on osattava verkostoitua itselleen merkittäviin osaamisyhteisöihin,
ja osattava tehdä yksilöllisiä sopimuksia
työstään ja sen korvauksista. Lisäksi on
hallittava digitaalinen vuorovaikutus ja
kyettävä tarkastelemaan yhteisöjään ja
itseään kriittisesti reflektoiden. Miten
tällaista osaamista voi rakentaa, tai
opettaa? Miten työilmapiiri muuttuu ja
miten esimerkiksi ristiriitoja ratkotaan,
jos yhteisöt vaihtuvat koko ajan: miten
käy sosioemotionaalisten taitojen tai
sitoutumisosaamisen?
Mitä voisi tehdä?
Ammattiliitot auttavat työntekijöitä
mm. määräaikaisuuksien laillisuuden
valvonnassa. Lisäksi ne tarjoavat tukea
ja mahdollisuuksia osaamisen kehittämiseen ja ammatillisten verkostojen
luomiseen. Ammattiliitot voivat rakentaa alumni- tai mentoriverkostoja, luoda
sähköisiä mentorointivälineitä ja oman
osaamisen johtamisen välineitä. Kerro
ammattiliitollesi, mitä sinä kaipaat.
10 Asiantuntija 4/2012 | www.specia.fi
Lopettakaa jo se
ruikutus pätkätöistä!
Ruikuttaminen antaa kuvan onnettomasta
reppanasta ja sitähän eivät korkeasti koulutetut
pätkätyöläiset ole, vaan kovan luokan asiantuntijoita ja osaajia. Teksti: Esko Pääskylä | Kuva: Ari Ijäs
Hyvää tarkoittavalla pätkätöiden
kurjuuden valittamisella voidaan saada
aikaan paljon pahaa – varsinkin korkeasti koulutetuille määräaikaisille. Suurin osa pätkätyöläisistä on heikosti koulutettua väkeä, joka toimii alipalkatuissa
rutiinitehtävissä, joissa ei juuri erityisosaamista tarvita. Tähän porukkaan
korkeasti koulutettuja pätkätyöläisiä (eli
määräaikaisia työsuhteita harrastavia) ei
kannattaisi samaistaa. Vaikka korkeasti
koulutetulle itselleen sana ’pätkätyöläinen’ tarkoittaisikin muuta, määräytyy
sanan merkitys suurelle yleisölle sen
paskaduuni-merkityksessä.
On tosiasia, että korkeasti koulutettujen työttömyys on viime vuosina
noussut huolestuttavasti. Epävarmuus
työmarkkinoilla on lisääntynyt, ehkäpä
myös työsuhteiden perusteeton ketjutus.
Nämä ovat tosiasioita, joihin Specian on
puututtava, mutta ei missään tapauksessa yhtymällä valituskuoroon, sillä
negatiivinen leimaantuminen heikentää
korkeasti koulutettujen määräaikaisten
työmarkkina-asemaa ja vähentää ammatillista uskottavuutta. Specialta ja Akavan
Erityisaloilta odotetaan nyt konkreettisia
rakentavia esityksiä tilanteen korjaamiseksi. Niistä enemmän alla.
50-vee eikä päivänkään
kokemusta vakitöistä
Muutkin kuin Tasavallan Presidentti
voivat olla tyytyväisiä pätkätyöläisiä. En
itse ole ollut elämäni aikana päivääkään
vakituisessa työsuhteessa. Toistaiseksi voimassa oleva työsopimus ei ole
kiinnostanut. En pidä tätä valittamisen
aiheena, päinvastoin. Projektitöihin
pätkätyöläisyys sopii oikein hyvin.
Pitkän linjan projektiammattilaisena
tuskin enää sopeutuisin vakitöihin,
enkä varsinkaan rutiinitöihin. Projekteissa parasta on mahdollisuus ottaa
vastaan haasteita, joissa onnistuessaan
saa aikaan jotain tärkeää. Myös projektiammattilaisen työtehtävien itsenäisyys,
vaihtuvuus ja pakko jatkuvaan luovaan
ongelmanratkaisuun tekevät työstä
mielenkiintoista.
1990-luvun puolivälistä alkaen kaikki
työsuhteeni ovat olleet projektirahoitteisia ja määräaikaisia. Tittelit ovat vaihdelleet: projektijohtajasta kansainvälisten
asioiden päällikön kautta koulutusjohtajaksi ja siitä taas selvitysmiehen kautta
takaisin projektipäälliköksi. Yhteisenä
nimittäjä on ollut työtehtävien määräaikaisuus. Olen siis tyypillinen pätkätyöläinen, jos pätkätyöläisyys määritetään
pelkästään työsuhteiden keston mukaan.
Silti en vähäisimmässäkään määrin koe
olevani jutun alussa kuvattu heikossa
työmarkkina-asemassa oleva pätkätyöntekijä, jota työnantaja riistää. Pätkätyöläisyys on käsitteellisesti ristiriidassa sen
kanssa, että olen korkeasti koulutettu
arvostettu ammattilainen, voin valikoida
työni enkä myy osaamistani halvalla.
Koen 15-vuotisen projektiammattilaisuuteni lähes jatkuvana unelmaduunista toiseen siirtymistä. Nykyistä
projektiani lukuun ottamatta olen
työllistynyt ainoastaan itse suunnittelemiini projekteihin. Taidossa suunnitella toteuttamiskelpoisia projekteja on
Pätkätyöläisyys on käsitteellisesti ristiriidassa sen kanssa,
että olen korkeasti koulutettu ja arvostettu ammattilainen,
voin valikoida työni enkä myy osaamistani halvalla.
se hyvä puoli, että voi tehdä työkseen
niitä asioita, joita pitää tärkeänä. Ensin
tulee itse hoksata, mikä jossakin asiassa
mättää ja miten asia olisi paremmin.
Seuraavaksi tulee auttaa eri organisaatioiden edustajia huomaamaan saman
asian. Näissä keskusteluissa idealla on
tapana lähteä lentoon. Projektisuunnittelu on luovaa työtä. Kun sopiva rahoitusinstrumentti löytyy, voikin seuraavaksi
vakuuttaa rahoittajan. Hyvälle hankkeelle löytyy aina rahoitus ja parhaista
hankkeista rahoittajat kilpailevat.
Projektityö sopii hyvin maailmanparantajille. Pitää vaan valita, minkä palan
maailmasta haluaa seuraavaksi parantaa.
Kainuussa oli 1990-alkupuolen laman
jälkeen massiivinen työttömyys ja koko
maakunta oli valmis kokeilemaan uusia
ratkaisuja. Kainuun liiton Lex Kainuu
–työllisyyskumppanuuden vetäjänä sain
vuosina 1997 – 2003 mahdollisuuden
johtaa yli 200 eri aloja edustavan henkilön työskentelyä. Hankkeelle asetettiin
utopistinen tavoite hankkia 100 miljoonaa
markkaa maakunnan työllisyydenhoitoon
uusia työllistämisen muotoja ideoimalla ja
hankkeistamalla. Tavoite ylitettiin. Koottua rahoitusta tärkeämmäksi tulokseksi
koin alkuun saatettujen työllisyys- ja syrjäytymisen ehkäisyprojektien vaikutukset
tuhansissa perheissä sekä se, että useampi
sata maakunnan toimijaa oppi tekemään
keskenään tuloksellista yhteistyötä.
Projektityön hyviin puoliin kuuluu, että
raja työn ja harrastuksen välillä voi välillä
kadota. Akava Kainuun puheenjohtajana
huomasin, että sekä palkansaajakeskusjärjestöjen että työnantajapuolen edustajat
halusivat aidosti lisätä työhyvinvointia.
Kaikki olivat kuitenkin yhtä ihmeissään,
mitä pitäisi tehdä työpaikkatasolla. Kun
kalenterista löytyi puolen vuoden väli,
aloitettiin ESR-rahalla yhdessä selvityshanke, joka toimi myös työhyvinvointikeskustelun aloittajana yli sadalla työpaikalla.
Lisää ammattiylpeyttä, kiitos!
Valitettavasti kaikki projektityö ei ole
kovin hohdokasta. Monelle arkipäivää
on noudattaa huonosti suunniteltua
projektisuunnitelmaa, jossa tavoitteet ja
resurssit eivät kohtaa. Olisiko projektiammattilaisten itseymmärrys vasta
hitaasti heräämässä? Väitän, että projektin johtaminen on ammattijohtajuuden
alalaji. Ammattilaisella pitää olla sen
verran ammattiylpeyttä ja tervettä itseluottamusta, ettei suostu pomputteluun
eikä suostu repimään jaksamisestaan yli
kohtuuden. Projektien ja muiden pätkätöiden epävarmuudesta ruikuttaminen
ei ole kovin hyvä lähtökohta herättää
tervettä ammattiylpeyttä. Jos ei itse
osaa arvostaa omaa osaamistaan, ei sitä
varmasti tee kukaan muukaan.
Entäs ne rakentavat ideat?
Specia voisi profiloitua nykyistä vahvemmin myös projektiammattilaisten
ja muiden määräaikaisia työsuhteita
tekevien korkeasti koulutettujen edunvalvojaksi. Alan järjestäytymisaste on
alhainen.
Toimin Specian hallituksessa 1990-luvun loppupuolelta vuosituhannen
vaihteeseen, jonka jälkeen keskityin
perustamaan Akavan aluetoiminnan Kainuuseen. Pari vuotta olen vetänyt myös
Akavan Erityisalojen Kainuun aluetoimintaa. Specian vuosikokous valitsi minut hallituksen ensimmäiseksi varajäseneksi vuodeksi 2013. Ajattelin esittää, että
Specian hallitus paimentaisi projektialan
palkkasuosituksen Akavan Erityisalojen
lakimiesten valmisteluun. Specia voisi
myös olla aloitteellinen, että projektiammattilaiset saisivat virallisemman
statuksen yhteiskunnan toimesta mm.
erikoisammattitutkinnon ja ammattiluokitukseen lisäämisen kautta. Tulisi myös
harkita kampanjaa laittomia työsuhteen
ketjuttamisia vastaan, joka tietysti koskee
muitakin korkeasti koulutettuja pätkätyöläisiä, kuin projektiammattilaisia.
Valmistelin aikoinani Specian esityksen silloiselle työvoimaministeriölle, että
projektiammattilaiset tulisi lisätä mm.
työnvälityksessä ja tilastoinnissa käytettyyn viralliseen ammattiluokitukseen.
Aika ei vielä silloin ollut valmis. Ehkä
jo nyt ymmärretään, että projektin johtaminen on erityisosaamista edellyttävä
ammattijohtajan tehtävä.
Erikoisammattitutkinnolla voidaan
osoittaa osaaminen omalla ammattialalla. Suoritin itse työn ohessa Tiimiakatemiassa JET:n eli johtamisen
erikoisammattitutkinnon erikoistuen
verkostojohtamiseen. Projektijohtamisen
erikoisammattitutkintoa ei ollut olemassa. Pitäisi olla. Kuka sitä vaatii, jos ei
Specia? Kuten tunnettua, valmistuminen
teoreettisesta filosofiasta antaa pätevyyden kaikkien alojen asiantuntijaksi. Lyhyt
syrjähyppy vapaan sivistystyön projekteihin toi mukanaan myös opetushallinnon
tutkinnon ja opettajan pedagogisen pätevyyden. Muutkin projektiammattilaiset
ovat yleensä monipuolisesti koulutettuja
moniosaajia, mutta palkassa se ei näy, jos
www.specia.fi
www.specia.fi
| Asiantuntija
| Asiantuntija
4/2012
4/2012
1111
| Määräaikaiset työsuhteet |
...Lopettakaa ruikutus
ei itse sitä vaadi. Ongelma onkin, että
kun projektialalla kukin neuvottelee
oman palkkansa, ovat pyynnöt alhaisia. Specian taustatukea tarvittaisiin.
Sitovaa työehtosopimusta ei
projektialalle ihan heti saada yleiskattavuusvaatimuksen takia. Toinen
ongelma on, kuka edustaisi neuvottelussa työnantajaa, kun projektitöitä
tehdään kaikilla sektoreilla. Entä jos
neuvottelut käytäisiinkin projektirahoittajien kanssa, jotka rahoituspäätöksissään edellyttäisivät työnantajilta neuvotellun palkkasuosituksen
noudattamista? Myös rahoittajille
on tärkeää, että projekteja vetävät
ammattilaiset. Varasuunnitelmana
tietysti on, että Akavan Erityisalat
laatii Specian esityksestä projektiammattilaisille palkkasuosituksen.
Härskit alipalkat tulee joka tapauksessa saada karsittua pois.
Vuodet 2003 – 2010 ainoastaan
yksityis- ja järjestösektorin projekteissa toimineena sain kuntasektorin
projektiin palatessani järkytyksekseni huomata, että Kvtes:iin oli tällä
aikaa tullut merkittävä heikennys,
joka koskee vain projektiammattilaisia. Tekemistä riittää siis myös
työehtosopimusten saralla.
Kiitos ja anteeksi
Minua pyydettiin kirjoittamaan pätkätyöläisyyden hyvistä puolista. Huonot puolet löytyvät muista jutuista.
Otsikkoni oli tarkoituksella raflaava,
jotta lukisit jutun. Kiitos mielenkiinnosta ja anteeksi, jos pahoitin
mielesi. Pidän tärkeänä, että Specia
vaikuttaa epäkohtien korjaamiseen
palkkasuositusten yms. kautta.
Kaikki se on kuitenkin tuloksetonta,
jollei samaan aikaan saada nostettua
projektiammattilaisten ja muiden
korkeasti koulutettujen pätkätyöläisten ammattiylpeyttä ja oman työn
arvostusta. ”Kiitos ja anteeksi” on
huono asenne työmarkkinoilla.
Esko Pääskylä
[email protected]
12 Asiantuntija 4/2012 | www.specia.fi
Palkasta
pitää puhua
Palkan rakentuminen tunnetaan suomalaisilla
työpaikoilla heikosti. Teksti: Birgitta Suorsa, UP-uutispalvelu
Joka kolmas suomalainen palkansaaja ei tiedä, miksi hänen tehtävänsä
on sijoitettu nykyiselle vaatimustasolle.
Puolelle suomalaisista on epäselvää, miten heidän työsuorituksensa vaikuttaa
palkkatasoon.
Asia paljastui Palkkatietämys Suomessa -tutkimushankkeessa. Siihen
osallistui kaikkiaan 5 200 työntekijää
20 organisaatiosta eri sektoreilta ja eri
toimialoilta. Niissä on käytössä yhteensä
31 erilaista palkkausjärjestelmää.
– Mitä paremmin työntekijä tietää,
miten hänen palkkansa rakentuu, sitä
tyytyväisempi hän on, sanoo tutkija
Elina Moisio.
Moisio kertoo, että palkkatietämys
vaikuttaa paitsi palkkatyytyväisyyteen
myös sitoutumiseen, työhyvinvointiin,
työilmapiiriin ja suoritukseen.
Oma toiminta vaikuttaa
Moisio huomauttaa, että miltei kaikilla
työpaikoilla palkat perustuvat jollain
tavalla tehtävien arviointiin ja henkilön
suoriutumiseen.
”Aiemmin palkat olivat taulukkopalkkoja tai puhtaasti työnantajan
harkinnassa. Nyt palkkausjärjestelmät
kannustavat ihmisiä toimimaan tietyllä
tavalla. Kannustavuus jää heikoksi, jos
ihminen ei tiedä, mikä hänen palkkaansa vaikuttaa”, Moisio toteaa.
”Palkkatietämyksellä tarkoitetaan sitä,
että ihminen ymmärtää palkan perusteet, prosessit ja sen, miten hänen oma
toimintansa vaikuttaa palkkaan. Pelkkä
työtovereiden palkan tietäminen saattaa
johtaa tyytymättömyyteen, jos ei tiedetä,
miksi palkka on tietyn suuruinen.”
Esimies on avainasemassa
Perustuipa palkkausjärjestelmä työehtosopimukseen tai yrityskohtaiseen
sopimukseen, tulisi työnantajan kertoa
palkkakriteereistä työntekijöille.
”Isossa organisaatiossa esimies tulkitsee, mitä kriteerit tarkoittavat henkilön
työtehtävässä”, Moisio toteaa.
Vaikka suomalaisten palkkatietämyksessä on rutkasti kehitettävää, suoritustietämys ja tulospalkkaustietämys
ovat paremmalla tolalla. Kolme neljästä
uskoi tuntevansa tulospalkkiomittarit,
ylemmät toimihenkilöt useammin kuin
muut.
Tutkija Anu Hakonen kertoo, että
nykyisin tulospalkkiojärjestelmistä
keskustellaan työpaikoilla ja henkilöstö
pääsee vaikuttamaan niiden perusteisiin.
”Näyttää siltä, että esimiehen asema
on hyvin keskeinen. Jos esimies jaksaa
keskustella tuloksellisuudesta useaan
otteeseen vuoden mittaan ja ohjaa suoritusta oikein, järjestelmät vaikuttavat
suoritukseen.”
Mitä likemmin tulospalkkiotavoitteet
liittyvät työhön, sitä selvemmin ne vaikuttavat suoritukseen. Mikäli tavoitteet
ovat hyvin yleisluontoiset, kuten yrityksen voitto, järjestelmä helposti unohtuu,
eikä ohjaa jokapäiväistä työskentelyä.
”Tulospalkkion selkeä kytkös yrityksen strategiaan lisää sen hyväksyttävyyttä”, Hakonen muistuttaa.
Suomessa
ollaan turhan
häveliäitä
puhumaan
palkasta.
”Esimerkiksi kuntaliitoksissa uuden
strategian suuntaa voi ohjata tulospalkkiolla, koska palkkausjärjestelmien
yhteen sovittaminen vie aikaa.”
Moisio tähdentää, etteivät peruspalkan ja tulospalkkion perusteet saisi olla
keskenään ristiriidassa.
”Kummankin pitäisi ohjata samaan
suuntaan. Joskus peruspalkan suoritusarviointikriteerit eivät vastaa enää
yrityksen tarpeita ja tulospalkkiolla
kannustetaan johonkin muuhun.”
Kokonaispalkkakin
on avattavissa
KuVA: THINKSTOCK
Myös kokonaispalkassa tai sopimuspalkassa on usein tehtävään ja suoritukseen
liittyviä kriteerejä.
i
”Kriteereistä ei ehkä keskustella
avoimesti. Yritykset vielä hakevat linjaa,
missä määrin niistä pitäisi puhua.
Palkan kannustavuus on heikko, jos
kriteerejä ei tunneta”, Moisio sanoo.
On toki tilanteita, joissa on vaikea
toimia avoimesti. Yritysfuusioiden
jälkeen käytössä voi olla samanaikaisesti
useampi palkkausjärjestelmä. Tällöin
työnantajan etu on varata aikaa palkkausjärjestelmien muuttamiseen.
Henkilöstön luottamus toiminnan
oikeudenmukaisuuteen on tärkeää.
”Se ennakoi hyvin henkilöstön sitoutumista. Systeemi ja suoritusarviointi
pitää tuntea, samoin se, kuinka suuria
korotuksia on odotettavissa.”
Moisio huomauttaa, että esimiesten
tulee käyttää palkankorotuksiin yhte-
näisiä kriteerejä.
Henkilöstölläkin on Moision
mukaan vastuunsa. Tietoa palkkausjärjestelmistä on usein saatavilla, kunhan
näkee jonkin verran vaivaa.
Anu Hakonen antaa vinkin, että esimerkiksi kehityskeskustelussa kannattaa
kysyä, mitä voi tehdä toisin, jotta palkka
nousisi. Tällä tavoin yrityksen strategia ja palkkauksen perusteet tulevat
näkyviksi.
”Suomessa ollaan turhan häveliäitä
puhumaan palkasta. Palkasta keskustelemiseen pitää luoda omia foorumeita.”
Lisätietoa Akavan opiskelijoiden jäsentutkimuksesta: www.akava.fi/opiskelijat/
jasentutkimus
Palkkatietämys Suomessa -tutkimushanke 2010–2012, Aalto-yliopisto, Perustieteiden korkeakoulu, Työpsykologian
ja johtamisen tutkimusryhmä. | Anu Hakonen: Ei ainoastaan rahaa - Ryhmäperusteisten tulospalkkioiden merkitykset
reflektioteorian näkökulmasta. Aalto-yliopisto. Helsinki 2012.
www.specia.fi | Asiantuntija 4/2012 13
| SPECIAsta |
KuVA: ARI IJäS
Aino Harisesta
SPECIAn puheenjohtaja
Joensuulainen FM Aino Harinen on
valittu SPECIAn uudeksi puheenjohtajaksi Tampereella pidetyssä syyskokouksessa 17.11. Harinen työskentelee tällä
hetkellä Pohjois-Karjalan kesäyliopiston
johtajana. Ennen SPECIAn puheenjohtajuutta Aino Harinen on toiminut mm.
Akavan Erityisalojen Pohjois-Karjalan
aluesihteerinä ja SPECIAn viestintätyöryhmän ja vaalivaliokunnan puheenjohtajana. SPECIAn nykyinen puheenjohta-
Onnea Aino ja kiitos, Risto!
14 Asiantuntija 4/2012 | www.specia.fi
ja Risto Tolonen valittiin 10.11. Akavan
Erityisalojen puheenjohtajaksi eikä täten
voinut jatkaa SPECIAn puheenjohtajana. Harinen aloittaa uudessa tehtävässään 1.1.2013.
SPECIAn syyskokous valitsi myös
yhdistyksen uuden hallituksen. Hallituksessa jatkavat Sirpa Lotsari
Helsingistä sekä Ritva Partanen
Jyväskylästä. Kaksivuotiselle kaudelle
valittiin Tuire Eilittä Rovaniemeltä,
Anna-Liisa Holopainen Oulusta,
Marita Ahola Vaasasta sekä Maiju
Toivonen Turusta. Yksivuotisen paikan
saivat Pasi Hario Helsingistä sekä Lotte Manninen Helsingistä. Varajäseninä
toimivat Esko Pääskylä Kajaanista,
Sara Miettunen Helsingistä sekä
Tapio Heiskari Helsingistä. Syyskokouksessa hyväksyttiin myös yhdistyksen
toimintasuunnitelma ja budjetti ensi
vuodelle.
| Nuoret ja työ |
Työnteko maistuu
opiskelijoille
KuVA: THINKSTOCK
Opiskelijat toivovat korkeakouluilta joustavuutta ja kannustimia
opintojen jouduttamiseksi. Teksti: Elina Havu, opsikelija-asiamies, Akava
Akavan opiskelijoiden jäsentutkimuksen mukaan korkeakouluopiskelijat
ovat tyytyväisiä opintojen antamiin
työelämässä tarvittaviin valmiuksiin.
Sen sijaan opiskelijat toivovat opintojen
nopeuttamiseksi korkeakouluilta byrokratian vähentämistä sekä joustavuutta
kohdata erilaiset elämäntilanteet.
Vastaajat kokivat, että yksi opintoja
hidastava tekijä on opiskelumotivaation
laskeminen. Akavan opiskelijavaltuuskunnan AOVAn mielestä opintojen ohjausta tulisi korkeakouluissa lisätä, jotta
opiskelijoiden motivaatiota opintojen
suorittamiseen voitaisiin parantaa.
”Korkeakoulujen ura- ja rekrytointipalvelujen resurssit ovat Akavan opiskelijoiden tekemän selvityksen mukaan
pääasiassa heikkoja. Suurimmassa osassa korkeakouluja opiskelijoille ei pystytä
tarjoamaan riittävästi tukipalveluja.
Opintojen nopeuttamisen ja työurakeskustelun yhteydessä tulisi rajoitusten sijaan pohtia, miten korkeakoulut voisivat
tukea opiskelijoita opinnoissaan”, vaatii
AOVAn puheenjohtaja Ted Apter.
Tutkimuksen mukaan opiskelijat ovat
luottavaisia valmistumisen jälkeiseen tulevaisuuteen: suurin osa uskoo löytävänsä omalta alaltaan pysyvän ja mielekkään työpaikan. Akavalaiset opiskelijat
eivät pidä työttömyyttä todennäköisenä
vaihtoehtona valmistumisen jälkeen.
Selvä enemmistö vastaajista olisi valmis
ottamaan vastaan muuta kuin oman
alan työtä, mikäli omaa alaa vastaavaa
työtä ei löytyisi.
Mieluummin töitä kuin velkaa
Suomalaiset korkeakouluopiskelijat
työskentelevät kansainvälisesti verrattuna paljon opintojensa ohella. Akavan
opiskelijoiden tutkimukseen vastanneista yli puolet työskenteli keväällä 2012
joko osa-aikaisesti tai päätoimisesti.
Vaikka korkeakouluopiskelijat käyvät
opintojen ohella töissä, kyselyn tulosten
mukaan opinnot viivästyvät kuitenkin
vasta opintojen loppuvaiheessa.
Suurin osa vastaajista kertoi käyvänsä
töissä taloudellisen toimeentulon takaamisen ja työkokemuksen vuoksi. Opintolainan ottaminen oli monelle vastaajalle periaatekysymys: monet opiskelijat
kokivat velaksi elämisen kielteisenä.
Työkokemusta saatava
jo opintojen aikana
Ted Apter iloitsee, että suurin osa
vastaajista on ehtinyt saada oman alan
työkokemusta opintojen aikana. Tähän
on Apterin mielestä kannustettava entistä määrätietoisemmin.
”Oman alan työkokemuksella on
suuri merkitys ammatillisen osaamisen
ja asiantuntijuuden kehittymisessä sekä
valmistumisen jälkeisessä työllistymisessä”, Apter painottaa.
Tutkimuksen perusteella opiskelijat pitävät työkokemuksen puutetta
yhtenä merkittävimpänä valmistumisen
jälkeisen työllistymisen esteenä. Lisäksi
suhdeverkoston puuttumisen nähtiin
hidastavan omalle alalle työllistymistä.
Mielikuva välivuosista
hauskanpitona paljastuu
myytiksi
Akavan opiskelijoiden tutkimukseen
vastanneista yli 40 prosenttia oli siirtynyt korkeakouluun suoraan toisen
asteen opinnoista. Yli puolet vastanneista oli pitänyt yhden välivuoden
ennen korkeakouluopintoihin siirtymistä. Neljä viidestä vastaajasta siirtyi
jatko-opintoihin viimeistään kahden
vuoden kuluttua ja noin joka kymmenes
piti neljä välivuotta tai enemmän.
Yleisimmin välivuosi vietettiin joko
töissä tai asepalveluksessa. Lisäksi välivuosia vietettiin esimerkiksi avoimessa
yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa
opiskellen. Välivuosien pitäjistä selvä
vähemmistö vietti aikaansa joko matkustellen tai työttömänä, joten ainakin
akavalaisten opiskelijoiden parissa
mielikuva toimettomista välivuosista ei
saa vahvistusta.
”Nuorten asenteet työelämää ja
jatko-opintoja kohtaan ovat herättäneet
runsaasti keskustelua viime aikoina.
Akavan opiskelijoiden teettämä jäsentutkimus osoittaa, että nuoret tuntevat
oman vastuunsa sekä omasta että yhteiskunnan tulevaisuudesta”, Apter sanoo.
Lisätietoa Akavan opiskelijoiden jäsentutkimuksesta: www.akava.fi/opiskelijat/
jasentutkimus
www.specia.fi | Asiantuntija 4/2012 15
| Nuoret ja työ |
Yliopisto-opiskelijalle
työelämä näyttäytyy
mahdollisuuksien
kenttänä
Asiantuntija kysyi Tampereen yliopiston opiskelijoilta mietteitä
valmistumisensa jälkeisistä työelämänäkymistä. Heta Hedman
opiskelee toista vuotta historiaa ja Janne Mikkola lukee toista
vuotta kasvatustiedettä. Sanna-Mari Salonen valmistuu kasvatustieteilijäksi keväällä viiden vuoden opiskelun jälkeen. Teksti ja kuva: Mia Hemming
Mille alalle haluaisit sijoittua valmistumisesi jälkeen?
Mikkola: Minulla ei ole siitä vielä
selkeää mielikuvaa. Minua kiinnostavat
ihmisten toimet, jolloin yhteiskuntaan
suuntautuvat alat olisivat mahdollisia.
Hedman: Yliopistosta ei valmistuta
mihinkään ammattiin. Mahdollisuudet
sijoittua työelämässä ovat monipuoliset.
Tällä hetkellä erilaiset asiantuntijatehtävät tuntuvat minusta kaikkein mielenkiintoisimmilta.
Historian opiskelijoiden tapahtumissa on puhuttu historiasta valmistuneiden työllistymisestä, mutta ei niinkään
henkilökunnan taholta.
Salonen: Minua kiinnostaa tutkimustyö ja yliopistoura. Olen suunnitellut jo
peruskoulutukseen liittyvää väitöskirjatutkimusta. Toisaalta minua kiinnostaa
myös koulutuspolitiikka. Vahvemmin
tällä hetkellä tutkijan työ vetää minua
puoleensa. Politiikan aika voi olla sitten
16 Asiantuntija 4/2012 | www.specia.fi
myöhemmin.
Tutkijuus ei minulle riitä, vaan
haluan, että tutkimuksestani olisi hyötyä
yhteiskunnalle. Että se tukisi koulujen
kehittämistä.
Minkälaisissa työpaikoissa ajattelet, että osaamisellesi voisi olla
tarvetta?
Hedman: Olin viime kesänä töissä
ulkoasiainministeriössä, ja siellähän
on paljon historiasta valmistuneita. Se
maailma kiinnostaa minua.
Voisin tehdä myös opettajan sijaisuuksia, ja sitä varten varmaan jossain
vaiheessa suoritan siihen vaadittavia
opintoja.
Mikkola: Kasvatustieteilijät työllistyvät
niin moneen paikkaan, että on vaikea
sanoa vielä mitään tiettyä työpaikkaa,
mutta opettajuus ei kiinnosta minua.
Tuntuu, että pääosin nimen omaan pedagogisiin opintoihin aikovilla kasvatus-
tieteen opiskelijoilla on selkeä näkemys
tulevasta. Ainakin nuoremmilla opiskelijoilla muut mahdolliset työpaikat
vaikuttavat olevan hämärän peitossa.
Tutkintonne antaa teille periaatteessa valmiudet toimia esimerkiksi asiantuntija-, esimies- ja
johtotehtävissä. Onko niistä joku
teille varteenotettava vaihtoehto
vai onko mielessäsi jokin muu
rooli?
Salonen: Kunnianhimoisena ihmisenä
ajattelen sijoittuvani johtavaan tai asiantuntija-asemaan.
Minun on vaikea nähdä itseäni työssä
yksityisellä sektorilla. Mutta ei yrittäjyyskään ole poissuljettua, jos keksin
jonkun hyvän yritysidean.
Hedman: Voisin periaatteessa sijoittua
mille tahansa sektorille asiantuntijaksi.
Erityisesti minua kiinnostaa kuitenkin
kolmas sektori ja siellä kansainväliset
Heta Hedmania kiinnostaa ulkomailla työskentely, sillä hän haluaa
hyödyntää hyvää kielitaitoaan. Hän
haluaa myös opiskelijana hyödyntää vaihtomahdollisuuksia. Hänestä on todennäköistä, että hän asuu
vielä jonakin päivänä ulkomailla.
järjestöt. En pidä itseäni yrittäjähenkisenä, mutta hyvällä yritysidealla voisin
kokeilla yrittäjyyttä.
Mikkola: Minulla on käväissyt mielessä
johto- ja esimiestehtävät. Myös projektikoordinaattorin työt kiinnostavat. Olen
välillä miettinyt henkilöstöalaa, mutta
siitä puuttuu se yhteiskunnallinen ulottuvuus, jota toivoisin työlläni olevan.
Kuinka tärkeänä pidätte työstä
maksettavan palkan suuruutta?
Salonen: Tutkijan palkka ei ole kovin
hyvä, mutta pidän tärkeämpänä sitä,
että itse työ kiinnostaa. Minulla on
kuitenkin myös opettajan pätevyys, joka
oikeuttaa yliopistolla palkan lisään. Ja
toki odotan, että palkka kehittyy, kun
etenen urallani. Vaikka työllistyisin yksityiselle sektorille, en valitse työpaikkaa
rahan tähden.
Hedman: En tiedä tässä vaiheessa,
mikä on sopiva palkkataso. Sehän riippuu pitkälti siitä, mihin menee töihin ja
millaisiin tehtäviin. Haluan kuitenkin
sellaista palkkaa, jolla pystyn elättämään
itseni ja laittamaan vähän säästöön. Ne
ovat vaatimukseni - en unelmoi ylenpalttisista summista.
Mikkola: Palkka ei ole ensimmäisellä
sijalla prioriteeteissani, eikä odotettavissa oleva palkkataso ole vaikuttanut
ollenkaan alan valintaani. Olen ihan
tyytyväinen, jos palkka on työehtosopimuksen mukainen.
aika hyvin, sillä sijoittumismahdollisuudet ovat monipuoliset. Luotan myös
hyvinvointiyhteiskuntaan, joka pitää
huolen, vaikka olisi työtön. Työ on tärkeää hyvinvoinnille, mutta ei hyvinvointi ole yksin sen varassa.
Salonen: Luottamukseni työllistymisestä on lisääntynyt koko ajan. Nyt
olen rauhallisin mielin, mikä johtuu
varmaan siitä, että olen kokopäivätyössä
tutkimusprojektissa. Ylipäänsä työnteko
on tuonut itsevarmuutta, olen ollut esimerkiksi maahanmuuttajien opettajan
sijaisena. Myös koulutuksemme monipuolisuus tuo turvallisuuden tunnetta
työllistymisestä.
Hedman: Minä yritän olla luottavaisin
mielin työllistymisen suhteen. Mahdollisuudet ovat monet, joten mielikuvituksella, luovuudella ja kunnianhimolla
varmaan löytyy töitä. Lisäksi työllisyystilanne eri aloilla ja eri aikoina vaihtelee.
Jos ei heti tärppää, niin kohta on taas
osaamiselleni tarvetta.
Työmarkkinoilla vallitsee samanaikaisesti sekä vaikeaa työttömyyttä että työvoimapulaa.
Pelottaako teitä, että työllistyttekö valmistuttuanne?
Mikkola: Ei se huolestuta minua.
Minusta meidän alalla työllistytään
Sanna-Mari Salonen toivoo, että
työnsä olisi myös kansainvälistä. Hän
haluaisi esimerkiksi kiertää eri yliopistoja, ja haaveilee tutkijavaihdosta.
Janne Mikkolaa kiinnostaa kansainvälisyys ja hänestä tuntuu, että sellaisia
valmiuksia myös työnantajat odottavat.
www.specia.fi
www.specia.fi
| Asiantuntija
| Asiantuntija
4/2012
4/2012
1717
| Svensk Resumé |
Av SPECIAs medlemmar
som arbetar inom högskolesektorn är 39 procent visstidsanställda. Det är en väldigt hög andel. Medlemmarna som arbetar
inom högskolesektorn är främst
kvinnor i 30 års ålder. Visstidsanställningar har negativa
konsekvenser för de utsatta. När
man inte vet om man har arbete
efter att kontraktet går ut blir
det svårt att göra upp långsiktiga
planer i livet. Ovissheten om
framtiden orsakar stress och det
är till exempel inte lika lätt att bli
beviljad bostadslån. Det kommer
naturligtvis alltid att förekomma
vikariat, som fungerar som en
bra inkörsport till arbetslivet för
nyutexaminerade, och det kommer också alltid att finnas projektartade arbeten som
har en klar början och ett klart slut. Tyvärr är det dock
de omotiverade visstidsanställningarna som dominerar
bland SPECIA-medlemmarna. Med omotiverade visstidsanställningar menas arbetskontrakt för en viss tid
trots att det inte finns några tecken på att själva arbetet
i sig skulle ta slut då kontraktet går ut. I de flesta fall får
arbetstagaren dessutom finna sig i att påbörja ett nytt
visstidskontrakt så fort det föregående tagit slut. Eftersom de som är mest utsatta för visstidsanställningar är
kvinnor i 30 års ålder med akademisk utbildning, så
kan man misstänka att en delorsak till korta arbetskontrakt även är arbetsgivarens rädsla för eventuella föräldraledigheter. I dessa fall handlar det inte längre bara om
ett brott mot lagen om visstidsanställningar, utan även
om ett brott mot jämställdhetslagen.
Inom den statliga sektorn var andelen visstidsanställda SPECIA-medlemmar 30 procent och motsvarande siffra inom den privata sektorn var 18 procent.
Den drygt hälften lägre siffran för den privata sektorn
förstärker argumentet om att omotiverade visstidsanställningar inte lönar sig – varken för arbetstagaren
eller för arbetsgivaren. Vetskapen om att ens arbetskontrakt tar slut gör att man eventuellt inte känner sig
18 Asiantuntija 4/2012 | www.specia.fi
lika motiverad och engagerad i sitt
arbete. Undersökningar visar att
en stor del av en visstidsanställds
arbetstid under de sista månaderna
går åt till att söka en ny arbetsplats.
Inom den privata sektorn har man
alltså i högre grad och i ett tidigare
skede insett att omotiverade visstidsanställningar har en negativ
inverkan på produktiviteten.
Aino Harinen valdes till ny ordförande för SPECIA vid höstmötet
17.11.2012 i Tammerfors. Aino
är 33 år gammal och arbetar som
chef för Norra Karelens sommaruniversitet. Harinen ersätter Risto
Tolonen som valdes till ordförande
för Akavas Specialorganisationer
på förbundsmötet 10.11.
SPECIA skickar som vanligt inte automatiskt ut
Akava-fickkalendern för år 2013 till sina medlemmar.
Tidigare erfarenhet har visat att det av ekologiska skäl
är förnuftigare att göra på följande sätt: Ifall du vill ha
en Akava-kalender, skicka ett e-postmeddelande till
adressen [email protected] med rubriken ”kalender”.
Kom ihåg att bifoga din adress.
Det populära utbildningsstödet höjs till 150 euro per
medlem per år från och med 2013. Den tidigare summan har varit 100 euro. Utbildningsstödet kan ansökas
om för vidareutbildning vid sommaruniversitet och
öppna universitet, fortbildningscentraler och yrkeshögskolornas öppna kurser. Vi betalar 50 % av kostnaderna
för utbildningen och högst 150 euro per medlem från
och med nästa år. Du kan anhålla om stöd en gång om
året. Sänd din anhållan per post. En kopia av betalningskvitton ska medfölja som bilaga till anhållan.
Närmare anvisningar finns på sidan www.specia.fi.
God jul och gott nytt år!
Simon Huldén
SPECIA rf
Mietipä hetki, ketä varten
henkivakuutus hankitaan.
Moni luottaa onneensa, eikä siksi
hanki henkivakuutusta. Kuinka sinä
pärjäisit, jos joutuisit yksin pitämään
huolta perheestäsi? Tee laskelma osoitteessa henkivakuutuskuntoon.fi. Summat voivat yllättää.
Onneksi suuriin riskeihin voi varautua
pienin panoksin. Tarkista heti, oletko
sinäkin oikeutettu Suomen edullisimpaan henkivakuutukseen*. Testaa laskuria, katso hinta ja osta vakuutus
verkkokaupasta vaikka heti.
henkivakuutuskuntoon.fi
Tutustu ja voita!
Jaossa Veikkauksen
Jokeriarpoja, päävoitto
25000 €
010 19 19 19
* Vakuutus- ja rahoitusneuvonta
FINEn tekemä hintavertailu 2011
www.specia.fi | Asiantuntija 4/2012 19
Kannattavuuslaskenta ja budjetointi
Henkilöstöassistentin tutkinto
Koulutus alkaa 11.2. Helsingissä
Koulutus alkaa 11.3. Helsingissä
Kirjanpidon perusteet
Johtamis- ja esimiesviestintä
Koulutus alkaa 13.3. Helsingissä ja 21.3. Oulussa
Koulutus alkaa 22.4. Helsingissä
Johtamisen erikoisammattitutkinto
Tiedottajan tutkinto, MTi
Koulutukseen jatkuva haku
Koulutus alkaa 12.3. Helsingissä
Tiimin johtaminen
Presentation and Selling Skills
Koulutus alkaa 26.2. Helsingissä
Koulutus alkaa 11.3. Helsingissä
Lue lisää:
markinst.fi
Tunnistettava muutos.
Markkinointi-instituutti on Suomen tunnetuin koulutusyritys ja asiakkaiden mielestä alansa vahvin toimija.
(TEP 2011 -yrityskuvatutkimus, Taloustutkimus Oy)