Sukulehti 6, 2009
SARPARANTA SUKULEHTI Nro 6. Julkaistu 25.7.2009 Hyvä lukija, Kädessäsi on kuudes Sarparanta-sukuseuran julkaisema sukulehti. Toivon sen antavan Sinulle tietoa suvustasi ja viihdyttävän tari noillaan. Vaan mikä saa meidät kiinnostumaan su kumme tarinoista? Onko se tuttuus, tunte mattomuus, jännittävyys, ajan kuva, ajatus ten herättely, puhdas uteliaisuus, tiedonhalu vai jokin muu? Hyvää kirjaa ja elokuvaakin kannattelee mielenkiintoinen tarina. Tarina on kautta aikojen ollut keskeinen keino jä sentää ja jopa hallita elämän kaaosta. Mistä näitä tarinoita syntyy ja kuka ne tallettaa? Olemme oman tarinamme keskipisteessä. Siitä vaan laittamaan muistiin oman elämän vaiheita. Vaikka sillä ajatuksella, että tietävätpä ainakin lapset ja lastenlapset, mitä on tullut elämällään tehdyksi. Lapsemme tietävät nimit täin hämmästyttävän vähän omien vanhempiensa elämästä! Kun kokoat muistojesi sirpaleet itsesi näköiseksi kerto mukseksi, tiedät paremmin, kuka olet ja miksi olet tullut sellaiseksi kuin olet. Tarina jättää elämästäsi jäljen. Kun saat tarinan alkuun, se vie mukanaan. Vähän viitseliäisyyt tä aloittaminen tietysti vaatii. Mutta ei tarvitse olla ”kirjai lija” pystyäkseen kertomaan omista tekemisistään ja ajatuk sistaan. Nykytekniikka antaa ainutkertaisen mahdollisuu den täydentää tarinaa aina kun uusi asia pulpahtaa muistista. Ajattelen esimerkiksi nykynuoria, jotka opiskelevat ja vaih tavat työpaikkaa. Mitäpä, jos jo nuorena alkaisit kerätä omaa elämäntarinaasi, muistaisit mitä kaikkea on tullut tehdyksi, missä ja milloin ja millaisia ajatuksia Sinulla on vuosien varrella ollut. Ihan itsekkäästi vain itsellesi. Suvun tarinat ovat ympärillämme. Menneitten polvi en tarinat pitää saada talteen ennen kuin muistitieto katoaa. okumentit kertovat omaa kieltään, mutta D niistä usein puuttuu ”se jokin”. Näille tari noille on olemassa hyvä julkaisupaikka: sukulehtemme. Vuosien varrella siinä on kin ollut monta mielenkiintoista tarinaa ja henkilöhistoriaa. Itseäni kiehtoi vallan mah dottomasti tässä lehdessä julkaistava Pirkko Villbergin tutkimus kantaisämme Carl Söder manin elämästä lukkarina. Lukkarin piti olla monitaitoinen mies! Olemme sukuyhteisömme jäseniä. Vaik ka kuinka viime vuosina on korostettu yksi löllisyyttä, taustalla on aina yhteisö, johon kuulumme. Sukuyhteisö on niistä hyvin merkittävä. Se on muokannut ja muokkaa näkemyksiämme ja ajatuksiamme. Suku on laajentunut per heemme. Veri on vettä sakeampaa! Se, että vuodesta toi seen kokoonnumme sukupäivillemme, osoittaa, mikä voima suvullamme on. Vahvistakaamme tätä yhteisön voimaa!! ”Ruokkikaamme” tätä oivallista sukulehteämme kai kenlaisin suvun tarinoin. Olen huomannut sukulehden ole van suuren kiinnostuksen kohde aina ilmestyessään. Sen sisältö on juuri niin kiinnostava, kuin suvun jäsenet sen itse toimittavat. Toivotan Sarparanta-suvulle hyviä tarinoita ja aineistoa sukulehteen. Kaija Jännes Tämänkertaisen sukulehden aineiston on kerännyt suku yhdistyksen hallitus (Eero Hannonen, Kaija Jännes, Kirsti Jännes, Hanna Salminen, Jaakko Sarparanta, Markku Sarparanta, ja Terttu Virtanen) ja painokuntoon saattanut Jaakko Sarparanta. Kiitämme kaikkia avustajiamme. Sarparanta-sukulehti • Nro 6 • Julkaistu 25.7.2009 Sisältö Pääkirjoitus...................................................................................................... 2 "Hilpeää ja helppoa" – Sukupäivät Teiskon Murikassa 29.–30.7.2006 . ......... 3 Carl Södermanin elämä – Lukkari ja sukumme kantaisä................................ 6 Sukukokous Leppävirralla 1948...................................................................... 9 Södermanien tyttäret – Naisten kohtaloita 1800-luvulta................................ 10 Vänrikille muistomerkki.................................................................................. 12 Meistä jää muisto ja hautapaasi.................................................................... 13 Kirje Kittilästä................................................................................................. 16 Sukulaulun säveltäjä..................................................................................... 18 Isäni Aaro Aapo Sarparanta.......................................................................... 20 In memoriam................................................................................................. 26 2 Sukupäivät Teiskon Murikassa 29.–30.7.2006 ”Hilpeää ja helppoa” Teksti: Kaija Jännes • Kuvat: Jarkko Jännes & Markku Sarparanta Näin kokoontuivat Sarparannat yhteiseen juhlaan ja pulinaan erikoisen kauniin ja lämpimän kesän upeana viikonloppuna. Meille onkin aina tilattu kauniit ilmat kokouksiimme! Kokoonnuimme jo kolmatta kertaa Murikka-opistolle. Aika rientää, vastahan edellisen kerran tapasimme. Lainaan Kari Rahialaa ja hänen tapaansa nähdä tällaiset suvun tapaamiset. –Tee tapahtumasta hilpeä ja helppo muille, ei välttämättä itsellesi. –Älä vaadi vierailtasi muuta kuin hilpeyttä ja helppoutta. –Äläkä unohda lapsia. He ovat tapaamisen tärkein vieras ryhmä. He ovat vanhemmilleen tärkeimpiä ja siis myös sukutapaamisen järjestäjille. – Äläkä ota asiaa liian vakavasti. Siitä saa vain päänsärkyä. Juhlamme säilyttää sitkeästi perinteet: muistamme joukos tamme poisnukkuneet, toivotamme tervetulleiksi sukuun uudet jäsenet, laulamme sukulaulumme kerta kerralta ryh dikkäämmin, pidämme reippaasti virallisen kokouksen, tut kimme sukulaisuussuhteita niin isoilta lakanoilta kuin tie tokoneen näytöltäkin, pelaamme legendaarista keilapeliä, saunomme, käymme jumalanpalveluksessa ja rakennamme muistojen juhlahetken vielä ennen kotiinpaluuta. Ja paljon muuta. Emme unohda pääelinkeinoakaan. Lounaat ovat mait tavat, kahvit virkistävät. Iltapalaa kokkaamme itsekin. Jot ta tunnelma säilyisi lettu- ja makkarajonossa hilpeänä, juttu luistaa. Hiljaiseksi ei tätä sukua ainakaan voi sanoa! Seurus telulla ja kuulumisten vaihtamisella on tärkeä osa. Ulkoiset puitteet tietysti edesauttavat juhlan onnistumi sessa, mutta sen taustatyön määrän, joka on piilossa kulissi en takana, aistii juhlan ”helppoudessa”. Kansantaiteilijat ovat puolestaan opettaneet seuraavan kunnon ruokalistan: Perunasoppa, papusoppa, paisti ja puuro Muki maitoa ja markan munkki Lasi vettä ja hammastikku Päivän lehdet ja klosetin avain. Järjestäjät ovat tälläkin kertaa kutoneet meille kokoon tällai sen viikonlopun, siitä heille lämmin kiitos. Toivottavasti se on ollut sinulle hilpeyttä, helppoutta ja viihtymistä sukulaissielujen kanssa. Kiitämme mukanaolos tasi, tulethan ensi kerrallakin. Oheiset kuvat olen saanut Jarkko Jännekseltä ja Markku Sarparannalta. Niitä katsellessa tulee hyvälle mielelle. Meil lä on aidosti hauskaa keskenämme, niin ihan nuorimmilla kuin keski-ikäisillä ja vähän vanhemmillakin. On elämän rikkautta kuulua tällaiseen sukuun. Sukupäivien aluksi muistamme keskuudestamme poisnukkuneita ja sukuun syntyneitä uusia jäseniä. Pitää olla tarkkana, että tiedot ovat oikein. 3 Keilapeli saa aina innostumaan vauvasta vaariin. Hilpeää seurustelua Teiskon kirkon edustalla 4 Ilta tummenee… letut maistuvat... nuoret viihtyvät Tahtoisin alka a kuin huoma amatta – en ju en myöskään uri nyt tai väh myöhemmin; än aikaisemm en juuri tästä minä tahtoisin in, asiasta, en lii alkaa niin kuin o in jostakin mu eläimet jumala usta: t ja lapset alk avat, niin kuin rakkaus alkaa niin kuin aallo , se josta kerr t, metsän puu otaan, t ja tuli – kato avimmat, ikuis immat. Minä tahtoisin kuin huomaam ajatusten atta puhkeava n sanoiksi, ja niin, että joka inen niistä eh juurtua hiljaisuuden m tisi ultaan, missä yksin ne kukk ivat. Minä tah toisin sanojen sattuman oiku muuttuvan pu kuin sta heeksi, ja puh een lauluksi, ja sanattoman ja laulun laulu laulun liukene ksi ilman san van soitoksi, kohden hiljais oja, ja soiton virta uutta. Sen pa avan päittemm rt aalla tahtoisin e ylitse piirtää mustia rivejä, en kov monta, jostakin, joka in on tullut miele eni – ja jonka olen otaksunu t tulevan miele – tai joka saa tulla mieleeni, eni ttaisi näin istuessa m me ystäviemm e seurassa ke sän hunajaise päivänä. Minä tahtoisin na lopettaa kuin huomaamatta . Tahtoisin pu heeni verkkaa liukenevan soittoon, soito n n liukenevan v aloon, valon h Ikään kuin olis ilja imme jo pois sa, kaikki lähte isuuteen, joka virtaa ovista helmiäisloisto . neet, huonee isella hiljaisuu t täyttyneet della, ikkunaluukut unohdetut, ku u laskemassa , kastepisaroid Täällä on ma en verhotessa apalasi, tyhjä nä kuin uni… nukkuvan villiv . iinin. Riitta Vainio m sukupäivillä M ukaillut Lassi Nummen ru n urikassa sunn untaina 30.7 osta ja lausunut .2006 5 Carl Södermanin elämä Lukkari ja sukumme kantaisä Tutkinut Pirkko Villberg Yrjö Punkari Lukkari Carl Söderman oli v. 1836 Turussa Kehruuhuo neen vartijana (Fattighusvakt), sittemmin (klockaren) ja luk karina Turun linnan kirkossa. Turun palo oli vuonna 1827. Silloin paloivat kaikki Ryssänmäellä olleet puurakennukset. Ryssänmäki on nykyisin yliopistoaluetta. Asukkaat kyhäsi vät ovista ym. jäänteistä kalliota vasten itselleen tilapäisiä asuntoja. Carl on ollut tuolloin 13-vuotias. Hän on ollut joko koulussa tai velvollinen menemään työhön; ehkä hän on ollut isänsä mukana köyhäintalon kirkossa. Isä Johan on kuollut v. 1832. Turussa oli poikien mahdollista päästä piispa Tengströmin perustamaan kansankouluun vuodesta 1822 tai Bellin-Lancasterkouluun 1832 alkaen tai Turun alkeiskou luun 1817 alkaen. Oppilaat olivat köyhistä kodeista. Carlin koulukäynnistä ei ole varmaa tietoa. Carl muutti lukkariksi Naantaliin 31.10.1838. Muka na seurasivat vaimo ja yksi lapsi. Hän toimi Naantalissa kymmenen vuotta. Perhe joutui asumaan hyvin monessa eri talossa, joka ilmenee lasten syntymäpaikasta. Vuosina 1838–1842 hänestä on käytetty klockare-titteliä ja vuodesta 1845 cantor – ovatko kellonsoittaja ja lukkari olleet Naan talissa eri virkoja? Hän haki Vesilahden avoimeksi tullutta lukkarin virkaa. Hänet asetettiin ehdolle Nils Cajanderin ja lukkarioppilas Fjelmannin kanssa. Vain kaksi ensimmäis tä tulivat kysymykseen. Cajanderilla oli hyvät paperit, ja kirkkoherra kannatti häntä, mutta Palhon kulmalaiset Kalle Knaapin johdolla valittivat tuomiokapituliin, etteivät he ha lua niin heikkoäänistä lukkaria kirkkoonsa kuin Cajander on. Cajander pääsi Mynämäelle, jonne oli samaan aikaan hake nut. Carl Södermanista tuli Vesilahden lukkari v. 1848. Hän muutti Vesilahdelle 7.4.1849 lukkarin virkataloon. Hän kus tansi kolme poikaansa Tampereen yläalkeiskouluun. Bernt ja Emil menivät edelleen Turkuun lukioon, josta pääsivät ylioppilaiksi. Lukkarinvirkaa hakevalta vaadittiin kirjoitustaitoa. Koska kirjoitustaito oli vielä 1800-luvun alkupuolella Vesi lahdessa harvinainen, lukkarit avustivat talonpoikaista väes töä hoitamaan asioitaan. Lukkarin virkaan vaadittiin kui tenkin muutakin kuin lauluääni ja kirjoitustaito: lukkarin tuli hallita lääkintätaitoja, kuten haavojen ja murtumien sito minen ja tulehdusten, palovammojen ja paleltumien hoitami nen. Monet lukkarit toimivat rokottajinakin. Taidoistaan lukkarilla piti olla virkaa hakiessaan todistus; yleensä lukka rilta edellytettiin kouluopintoja. Carl Söderman työskenteli Vesilahden kirkossa 23 vuotta. kausi ja se valmisti lapsia rippikouluun. Ne olivat yksityisiä kouluja. Opetuksen pääsisältö oli katekismuksessa, raama tunhistoriassa ja ulkoluvussa. Koulutarvikkeet Vesilahdella 25.3.1862: valmis huo ne, penkkejä, pulpetteja, pöytä ja tuolia, suuri kirjaintaulu, laskutauluja ja taulukoita, karttoja, kirjoja kuten raamattu ja psalmböcker, matrikkel, räkenskap, inventaruböcker, diver se, sosom pekkappor, pläckkorn, rinngklocka, klädhängare, brandstaka med fl. småsaker (Skoström). Yhteydet muuhun maailmaan. Höyrylaiva ”Laukko” Vesilahdelta Tampereelle v. 1860, jolloin matka yhteen suun taan kesti neljä tuntia. Rautatie Hämeenlinnasta Helsinkiin v. 1862. Lempäälän kanavan v. 1873 kautta Hämeenlinnaan. Vesilahdelle tulivat sanomalehdet: Suometar, Tampereen Sa nomat ja Sanomia Turusta. Vesilahti kuului Tyrvään rovas tikuntaan. Vuonna 1857 oli Vesilahteen perustettu kirjasto, jota hoiti lukkari Söderman kuolemaansa asti. Kirjastossa oli v. 1871 sata nidettä. Kirjastoon saatiin varoja järjestämällä mm. teatteriesityksiä. Sellaisen järjestivät kesällä 1870 ylioppilaat Johan Schönberg ja Bernt Söderman. Perunkirjoituksen laatiminen oli monivaiheinen tehtävä: aluksi oli kirkossa luettavalla kuulutuksella tiedotettava asi asta vainajan omaisille ja pesän velkojille kirjoituspaikasta ja ajankohdasta. Perunkirjoituksessa vainajan omaisuus luet teloitiin, arvioitiin ja kirjattiin ylös uskottujen miesten valvo essa tapahtumaa. Valmis perunkirja oli toimitettava tuomio kunnan arkistoon ja vaivaistenraha eli määrätty osuus pesän varoista seurakunnan vaivaishoitolautakunnalle. Perunkirjan tekijä sai työstään palkkion. Södermannien koti ”Kanttori Kajanderin jälkeen jäänyt, sekä huoneet, että kaik ki muu irtain tavara, huoneet huusi rikas Talollinen Joakim Erkinpoika Kupari, Uutta tulevaa lukkaria varten.” Rovastin tarkastuksessa v. 1846 oli havaittu, että luku taito oli Vesilahdella heikko. Kirkonvartija Ivendorf oli pe rustanut kouluja eri kyliin. 1850-luvulla koulua käytiin kuu 6 Otteita SKS:n julkaisusta v. 2006 ”Vesilahden kirkonvartijan päiväkirja 1846-1897” (Adam Ivendorff, toim. Mikko Kylliäinen): Carl Söderman lukkari, s. 11.05.1814 Turku, k. 20.10.1871 Vesilahti. ”1.nen päivä toukokuuta alko Ortinari, eli pitäjääseen huu detun Lukkarin, Herra Kanttor Karl Södermannin ensimmäi nen Wirka vuosi Wesilahdessa, hän tuli Naantalista suuren väjestön (Frouvan ja 8 lapsen kanssa maaliskuun lopulla).” ”Kirkonkylässä opetti myös lukkari Söderman” ”v. 1852 on varmaan lukkarillekin ollut työteliäs sil lä Vesilahden pitäjässä on heinä-, elo-, syyskussa kuol lut puna tautiin 136 henkee, mutta enimmin lapsia…” ”Vesilahdelle on saatu kauan puheissa ollut sanan lennätin lankatoimeen. ”7 päivä joulukuuta 1855 tuli ryssän sota väen leipojat ja 10 päivänä sitte Ryssän sotaväkee tänne talvi Kortteeria pi tämään, ja niitä oli yli Pitäjän joka kylässä… Kaikki Ryssät lähti 21 päivänä Toukokuuta täältä pois…” ”v. 1866. 22 päiv Touko kuuta saatoimme Kanttori Sö dermannini ja jahti vouti Hahlin kanssa taas poikamme Kuokkalaan, niiden pojat kävivät kanssa Tampereen koulua, ottivat Kuokkalasta kyytiin.” ”Suuri kylmyys, viljan itämättömyys ja karjan kuollei suus toivat myös Wesilahdelle suuren nälänhädän, josta syystä monessa kylässä ruokaa varastettiin ja siitä syystä pi dettiin yövahtia” ”Pitäjässä oli viisi köyhän huonetta. Leipään pantiin pe luja ja pavun varsia. Oikeeta ruisleipää ei näkynyt. Kuole vaisuus oli suuri toukokuussa 70 henkeä ja Kesäkuussa 98 henkeä, heinäkuussa 65 henkeä ja elokuussa 46 henkeä syys kuusta-joulukuuhun 90 henkeä nälkään ja muuten lämpö seen tautiin…” ”Matka Turkuun 26. elokuuta kanttori Kaarl Söderman nin kanssa (joka vei Bärntti poikaansa Lukioon, joka jo meni toiseksi vuotta menimme Naantaliin. (Siellä hänen vanhem pi poikansa Kalle Lukkarina).. lähdimme sieltä takaisin Tur kuun lauantaina 4 p päivä kotiin.” ”Rippilapsia oli v. 1870 eniten kuin koskaan siihen asti nimittäin 72 poikaa ja 61 tyttöä ja Kappelin lapsia 22. Kou lussa oli siis lapsia 155 ja vähälukkarin kortteerissakin 44. He olivat koulussa 15 päivää. pappi opetti 2 tuntia ja enim mästä päästä olivat Lukkarit opettamassa sekä eräs ylioppi las.” ”7/8 1870 8 sunnuntai Kolminaisuuden päivästä piti eli toimittivat yli oppilainen Herra Juha Söönberg ja lukiolai nen Bärt Israel Söderman (Kanttorin poika) Näyttelön (teat teri) joka pidettiin Kalttila Rusthollissa, jossa näytteellä oli Pietari Pateliini, ja yö kausi lahdella, jossa rahaa tuli kokoon 352 markkaa 63 penniä, jolla rahalla ostettiin Laina kirjasto Wesilahteen. Keskiviikkona 31 elokuuta lähdimme kantto ri Södermannin kanssa Turkuun Lukioon poikijamme vie mään. Kanttorin ja lastensa Päärnttin ja Karoliinan kanssa mentiin Naantaliin sunnuntaina tulivat Rosa ja Anni Naan taliin. Kanttorin Kallen häät olivat 4. syyskuuta 9.syyskuuta päästiin kotio.” ”Lainakirjaston hoitajan palkka 15 mk” ”Maanataina 13 päivä maaliskuuta lähdin minä Kanttori Södermannin kanssa Turkuun. Tuorstaina lähdimme Naan taliin ja perjantaina palasimme Turkuun tapasimme Laukon Pehtoorin Pärntti Lukiolaisen ja Rosa, Miina ja Anni, jotka olivat Turussa palveluksessa. ” ” rippilapsia oli 1871 kesäkuussa yhteensä 123 lasta.” Isä: Söderman, Johan Erik muurari, kehruuhuoneenlukkari, lukkari s. 23.10.1776 Turku, k. 20.4.1832 Turku. Äiti: Bange, Anna Stina s. 30.12.1775 Uskela, k. 2.8.1839 Turku. Vihitty 23.10.1798 Turku Puoliso: Rosenberg, Maria Elisabeth s. 17.7.1814 Turku, k. 13.5.1884 Vesilahti. Vihitty 9.8.1836 Turku Lapset: Maria Karolina emännöitsijä, s. 31.3.1837 Turku, k. 24.8.1908 Turku. Rosa Amanda emännöitsijä, s. 20.10.1838 Naantali, Taipaleen talo, k. 25.10.1917 Kurikka. Carl Fredrik imeväinen, s. 24.10.1840 Naantali, k. 3.11.1840 Naantali. Karl Johan lukkari, s. 1.7.1842 Naantali, Sillanpää, k. 16.1.1886 Naantali. Fredrika Vilhelmiina s. 15.7.1845 Naantali, Katavainen. Anna Charlotta kauppa-apulainen, s. 9.1.1848 Naantali, talo n=01, k. 18.10.1893 Saltvik, Finnström. Bernt Israel pastori, s. 10.4.1850 Vesilahti, k. 5.3.1903 Kurikka. Amalia Sofia imeväinen, s. 12.10.1852 Vesilahti, k. 1852 Vesilahti. Emil Alfred pastori, s. 25.2.1854 Vesilahti, k. 26.8.1919 Lapua. Ernst Fredrik asemapäällikkö, s. 4.7.1857 Vesilahti, k. 15.7.1928 Tampere. ”Herra kanttori Kaarl Södermanni joka tänne Wesilah teen tuli Naantalista huhtikuussa vuonna 1849 ja sanottuna vuonna wapun päivästä wirkaansa astui, Kuoli nyt perjan taina ehtoona, 20 päivä Lokakuuta äkillisesti, yhden tunnin verran kuoleman kanssa taisteltuansa, klo 10 ja 11 vaiheil la, elettyänsä 57 vuotta 5 kuu kautta ja 19 päivää; ja täällä Wesilahdessa viraassa oltuansa 22 vuotta 5 kuu kautta ja 19 päivää.” 7 Yrjö Punkari Kirkon omaisuuden hoito Kirkkolain mukaan lukkari oli myös nykyaikaisittain sanot tuna kirkon ylivahtimestari, jonka haltuun uskottiin kirkon ja sen irtaimiston hoito ja jonka tuli olla pappien apuna ju malanpalveluksia toimitettaessa. Omaisuuden hoidosta luk karin oli annettava seurakunnalle kirjallinen takuu, jossa tie tyt henkilöt sitoutuvat korvaamaan lukkarin mahdollisesti aiheuttamat vahingot. Kuitenkin jo 1600-luvulla oli osoit tautunut välttämättömäksi asettaa kirkkoihin lukkarin avuksi erityinen kirkonvartija. Lukkarille kuului jumalanpalveluksessa kuulutusten vie minen papille saarnatuoliin. Virallisten kuulutusten lisäksi oli yksityisiä, seurakuntalaisten omia asioita koskevia kuu lutuksia, jotka lukkari tavallisesti laati heidän pyynnöstään ennen jumalanpalveluksen alkua. Kirkkolain mukaan lukkarin oli myös avustettava pap pia rippitoimituksissa, se ei merkinnyt vain laulullista puolta vaan myös papin auttamista rippikirjoituksessa eli ehtoolli selle ilmoittautuneiden kirjaamisessa. Lisäksi viran hoitoon kuuluivat pitäjänmatkat ja muut kirkolliset toimet. Tämä merkitsi lähinnä erilaisten maksujen keräämistä. Lukkarin oli pidettävä kirjaa perimistään maksuista. Kirjoitustaitoisena henkilönä lukkarit joutuivat usein laa timaan erilaisia asiakirjoja seurakuntalaisille Monet tehtävät vaativat lukkarilta kirjoitustaidon lisäksi laskutaitoa ja ruot sinkielen taitoa. Lukkari valittiin seurakuntaan vaalilla, jo ta edelsi laulunäytteet. Valtakirjan virkaan antoi kirkkoherra. Lukkarin virkatehtävät Lukukinkerit samoin kuin lukkarien osallistuminen nii hin lasten tavaustaidon ja sisä- ja ulkoluvun kuulustelijoina olivat vakiintuneet jo Ruotsin vallan aikana. Vuonna 1845 Porvoon Tuomiokapituli katsoi aiheelliseksi antaa kinke reistä yksityiskohtaiset säännöt. Ne sisälsivät myös mää räykset kinkerien pitoon jatkotoimina liittyvistä laiskankou luista. Sääntöjen mukaan lukkarin tehtävänä itse kinkereillä oli kuulustella lasten ulko- ja sisälukutaitoja ja jakaa lapsil le erityiset lukusetelit, joihin oli merkitty heidän taitonsa. Lukkarin opetustehtävä alkuopetuksessa nähtiin tärkeäksi Porvoon hiippakunnassa. – Papiston tuli valvoa lukkarinkouluja eli ns. laiskankouluja – Lukkarin taitovaatimuksiin tuli sisällyttää johtaa sisälukutaitoja. – Lukkarit velvoitettiin ahkerasti avustamaan pappeja sunnuntaikoulujen pitämisessä. Viran vaatimukset Vaaliehdolle asettaminen lukkarin virkoihin perustui v. 1786 Kuninkaalliseen määräykseen. Vallitsevan käytännön mu kaan tarvittiin hakemuksen liitteenä papin todistus, josta käy ilmi ikä, kristinopin taito, ehtoollisella käynti ja maine, todistukset kirkkolaulutaidosta ja lääkintätaidosta sekä kir kon omaisuutta koskeva takuukirja. Monilla hakijoilla lisäk si edelliset viranhoidon todistukset. Etusijalla vaalissa oli taidot ja vasta toissijaisesti sopivuus. Taidoista tärkein oli laulutaito. Lukkarien palkkaus oli asetuksilla määrätty, niiden mu kaan he saivat peruspalkkana talollisilta tietyt viljakapat. Palkkojen jakauma oli hyvin epätasainen. Palkka jäi LänsiSuomessa enimmäkseen alle 20 tynnyrin, jota pidettiin toi vottavana vähimmäispalkkana. (En löytänyt merkintöjä että lukkarin virkaan olisi kuulunut virkatalo, kuten papistolle. Hän saattoi kuitenkin viljellä maata ja pitää karjaa.) Tehtävien tärkeysjärjestys: ensisijaisesti Kirkkolaulu toi seksi lastenopetus, kolmantena lääkintätoimet, kirkollisen postin kuljettaminen, kellojen soitto, kirkon ja sen omaisuu den hoito. Vesilahden kirkko on puukirkko, rakennettu 1801–1803. Se on 81 kyynärää pitkä ja 24 leveä. Urkuja ei aluksi ollut eikä lämmitystä. Urut hankittiin vuosisadan loppupuolella. Seurakunnan väkiluku oli 1900-luvun vaihteessa 6800 hen keä. Jumalanpalveluksiin osallistuttiin ahkerasti. Ehtoolli sella käytiin tavallisesti kaksi tai kolme kertaa vuodessa. Lä hes joka sunnuntai papit lähtivät pitämään kodeissa raama tunselityksiä ja kinkereitä. Vesilahden seurakunta perusti kirjaston 1857. Sitä var ten kerättiin varoja lukukinkereillä. Lukkari Söderman hoi ti kirjastoa vuoteen 1871. Kirjaston käyttö oli maksullista. 1870-luvulla kirjastolle hankittiin varoja järjestämällä näy telmäesityksiä ja arpajaisia. ■ Vuoden 1858 kansakoulujulistus merkitsi käytännössä, että lukkarin osuus lastenopetuksessa pieneni. Lääkintätehtävät muodostivat myös keskeisen alueen lukkarien tehtävissä; ei ollut riittävästi varsinaista lääkin tähenkilökuntaa. Suoneniskennän lukkarit saivat velvolli suudekseen vuonna 1755. Pappien ohella uskottiin lukka reille tehtävä sairaanhoidon alalla. Taitonsa he hankkivat lääkäriltä. Muut yksinkertaisemmat haavurin operaatiot tuli vat lukkarien velvollisuudeksi rokotustehtävän yhteydessä, joka 3.4.1804 määrättiin kuninkaallisella kirjeellä lukkarin virkaan pääsyn ehdoksi. Haavojen ja loukkaantumien hoita jina lukkarit saattoivat kehittyä erittäin taitaviksi. Isorokko oli vaarallinen kulkutauti etenkin lapsille ja johti useissa tapauksissa kuolemaan. Rokottajat kiersivät määräysten mu kaisesti rokottamassa. Jokaisesta onnistuneesta rokotuksesta maksettiin 12 killingin suuruinen palkkio. Kellojen soitolla oli tärkeä asema kirkollisessa elämäs sä. Kirkkolaki antoi täsmälliset määräykset soitosta ja niiden kelloajoista: aamu-, päivä-, ilta-, ja viikonloppujumalan palvelusten yhteydessä. Kirkkolaki määräsi, että lukkarin oli huolehdittava soittamisesta ja läppäämisestä kullakin ajal lansa. Tämä saattoi merkitä, että lukkarin oli vain valvotta va asia ja toiset suorittivat ne – Vesilahdessa oli erillinen kir konvartijan virka. 8 Sukukokous Leppävirralla 3.–4.7.1948 19 20 21 22 23 8 9 10 24 25 26 11 27 28 29 12 13 14 15 30 32 31 16 33 34 17 18 1 4 2 1. Jukka Pesonen 2. Ilkka Mäntyvaara 3. Markku Malmivaara 4. Pirjo Pesonen 5. Marjatta Mäntyvaara 6. Hillevi Sarparanta 7. Ritva Mäntyvaara 8. Seija Vuorikoski 9. Einari Mäntyvaara 3 10. Impi Vuorikoski 11. Lauri Vuorikoski 12. Elma Sarparanta 13. Eino Söderman 14. Helmi Mäntyvaara 15. Olli Sarparanta 16. Aino Sarparanta 17. Lauri Sarparanta 18. Hannu Mäntyvaara 5 6 19. Erkki Mäntyvaara 20. Eino Muuri 21. Laina Mäntyvaara 22. Kai Sarparanta 23. Maire Muuri 24. Ruut Malmivaara 25. Niilo Malmivaara 26. Meeri Malmivaara 27. Aili Sarparanta 9 7 28. Aune Sarparanta 29. Lea Leino 30. Sakari Sarparanta 31. Leena Sarparanta 32. Leo Pesonen 33. Raili Pesonen 34. Helvi Mäntyvaara Södermanien tyttäret Naisten kohtaloita 1800-luvulta Hanna M. Salminen Historian tutkimuksessa huomio kiinnittyy usein miehiin ja heidän elämäntarinoihinsa. Sukujen historiaakin on perinteisesti tutkittu isien ja poikien kautta, jolloin naimattomaksi jääneet naiset helposti ovat jääneet sukuhistorian marginaaliin. Historiantutkimuksen piirissä yleistynyt nais- ja sukupuolihistorian tutkimus on tuonut historian valokeilaan ”suurmiesten” lisäksi suuremmat ja pienemmät naiskohtalot. Pelkästään suurmiehistä kertova historiankirjoitus antaa maailmasta joskus yksiulotteisen ja yksinkertaistetun kuvan. Naisista toki jäi usein asiakirjoihin ja kirkonkirjoihin vähem män merkkejä kuin miehistä. Naiset liikkuivat vähemmän eivätkä yleensä harjoittaneet ammattia, ja heidän toiminta piirinsä oli 1800-luvun yhteiskunnassa kaiken kaikkiaan ny kyistä rajoitetumpi. Varhaisemmastakin suvun historiasta löytyy mielen kiintoisia naisia, joita esittelen seuraavassa. Lähteinä ovat Sakari ja Ilkka Sarparannan vuonna 1980 albumiksi ke räämät tiedot sekä Pirkko Villbergin suvun vaiheista kerää mä, mittava ja ansiokas aineisto. Söderman-nimen 1780-luvulla ottaneen Johan Johanssonin perheeseen ei syntynyt tyttölapsia, mutta hänen poi kansa Johan Eric oli isäänsä lapsirikkaampi. Hänelle syn tyi yhteensä kahdeksan lasta, joista kolme oli tyttöjä. Ensim mäisenä Johan Ericin ja hänen vaimonsa Anna Stinan perheeseen syntyi tytär, Anna Greta elokuussa 1799. Lapsi kuolleisuus 1800-luvun vaihteessa oli paljon nykyistä suu rempi, ja tyttövauva kuoli vasta kolmen ja puolen kuukauden ikäisenä marraskuun lopulla samana vuonna. Vuosi ensimmäisen lapsen kuoleman jälkeen perhe sai toisen tyttären, joka sai nimen kuolleen sisarensa mukaan. Anna Helena syntyi lokakuun 25. päivänä 1801. Lapsen kummeina toimineet ihmiset kertovat vanhempien asemasta yhteisössään. Anna Helenan kummeina olivat porvari Gabriel Bange vaimonsa Gretan kanssa, kirvesmies N. Söderman, laudankantaja Henrik Jakobsson, muurarin kisällin vaimo Lena Hammarlund, piika Sofia Johansdotter sekä Amalia Johansdotter. Turku oli vilkas käsityöläiskaupunki, mikä heijastuu myös muurari Södermanin lähipiiriin. Anna Helena ei mennyt naimisiin ja eli naimattomana kunnioitettavaan 81 vuoden ikään. Omien lasten sijaan hä nellä oli kasvattityttärenä 1842 syntynyt Maria Viktoria Lindgren, joka meni 1867 naimisiin maalarimestari ja ko ristemaalari Karl Hellstenin kanssa. Pariskunta muutti Turusta Helsinkiin 1884. 1803 ja 1804 Johan Ericin ja Anna Stinan perheeseen syntyi kaksi poikaa, Johan Fredrik ja Gustaf. Kaksi vuot ta poikien jälkeen perheeseen syntyi tytär, Maria Gustafa, joulukuussa 1806. Kolmas tytär koki esikoisen kohtalon kuollen alle vuoden ikäisenä hinkuyskään, joka oli 1800luvun alussa yleinen lasten kuolinsyy. Perheeseen syntyi vie lä kolme poikaa vuosina 1808, 1811 sekä 1814. Johan Ericin kahdeksasta lapsesta vain nuorin, Carl, sai jälkeläisiä. Carlin ja hänen vaimonsa Maria Elisabet Rosenbergin perheeseen syntyi vuosien 1837 ja 1857 välillä kymmenen lasta, joiden sukupuolijakauma oli hyvin tasainen. Sekä poi kia että tyttäriä pariskunta sai viisi, mutta pojista vain kolme eli aikuisikään asti ja tyttäristäkin yksi kuoli ilmeisesti jo lapsena. Maria Karolina Söderman 10 Maria Karolina, Anna Charlotta, Berndt Israel ja Rosa Amanda Söderman Fredrika Wilhelmina Söderman Carlin ja Marian perheeseen syntyi maaliskuussa 1837 ensimmäisenä tytär, joka nimettiin äitinsä mukaan Maria Karolinaksi. Kummeiksi tyttö sai lumpunkerääjän vaimoi neen, varakanttori Fredrik Salvianderin, vahtimestari Carl Gustaf Hemstedin sekä rouva Maria af Lampénin. Karo linaksi kutsuttu esikoinen palveli emännöitsijänä eri karta noissa Turun lähistöllä. Ilkka ja Sakari Sarparannan muis tiinpanoissa mainitaan Pahaniemessä sijainnut kartano sekä Piikkiön Raadelman kartano (Sakari Sarparannan muistiin panoissa Raadelinnan kartano). Naisten pääasialliseksi tehtäväksi katsottiin 1800-luvulla äitiys ja kotitalouden hoitaminen. Näitä tehtäviä pystyi to ki hoitamaan myös naimaton nainen esimerkiksi toimimalla emännöitsijänä tai pitämällä täysihoitolaa koululaisille kou lukaupungeissa. Turussa majoituspalveluiden tarjoaminen olikin naisille hyvin yleinen ansaitsemiskeino. Ruoka ja hoi va olivat naisten toimeentulon perustana. Vanhuutensa Ma ria Karolina asui Turussa sisarensa Rosan kanssa eläkkeen sä turvin. Hän kuoli Turussa elokuussa 1908 71-vuotiaana. Carlin ja Annan perheeseen syntyi toinen tytär, Rosa Amanda, perheen muutettua Naantaliin lokakuussa 1838. Perheen muuttuneesta elinympäristöstä kertovat taas kum mit; Rosan kummien joukosta löytyy muun muassa kappa lainen Herlin vaimoineen, neiti Gustava Björquist, por varin leski Ulrika Maskulin sekä lapsen setä, kellosepän oppilas Abraham Söderman. Myös Rosa työskenteli emän nöitsijänä eri paikoissa, majoitti koululaisia Turussa, ja sisa rensa kuoltua oleskeli viimeiset vuotensa sukulaisissa. Van hukset hoidettiin perheen ja suvun piirissä, jos näillä ei ollut eläkettä vanhuutensa turvaksi, joten sisaret todennäköisesti oleilivat veljiensä perheissä autellen arjen askareissa. Myös Rosa Amanda eli pitkään. Hän kuoli lokakuussa 1917, viisi päivää 79. syntymäpäivänsä jälkeen. Ennen kolmannen tyttären syntymää perheeseen syn tyi kaksi poikaa, joista toinen kuoli pienenä. Kolmas tytär Fredrika Wilhelmina syntyi 15.7.1845. Perheen sosiaali nen nousu näkyy siinä, että lukkarin tyttären kummeiksi tuli peräti kaupungin pormestari ja raatimies. Fredrika ei jäänyt muiden sisariensa tavoin naimattomaksi, vaan hänet vihittiin huhtikuussa 1878 turkulaisen Mikkel Avulinin kanssa. Lap sia heille ei syntynyt, ja Fredrika muutti Turusta Köyliöön 48-vuotiaana leskenä 15 vuotta myöhemmin. Monien muiden 1800-luvun Suomen suuriruhtinaskun nan asukkaiden tapaan hän muutti Pietariin, jossa hän me ni naimisiin latoja Karl Inkilän kanssa. Fredrika jäi toista miseen leskeksi 1913 63-vuotiaana. Toisen miehensä kanssa Fredrika sai tyttären Pietarissa, mutta heidän vaiheensa ovat kadonneet ilmeisesti vallankumouksen pyörteisiin. Fredri kan tarkkaa kuolinaikaa ei ole tiedossa, mutta Turun kirkon kirjaan on merkitty hänen kuolleen Pietarissa ennen vuot ta 1917. Myös hänen setänsä Gustaf oli muuttanut Pietariin vuonna 1823 ja ”on sinne häipynyt”. On kuitenkin mahdol lista, että Pietarista löytyisi tarkempia tietoja ja ehkä jopa sukulaisiakin. Fredrikaa kaksi ja puoli vuotta nuorempi Anna Charlotta syntyi Carl Södermanin perheeseen tammikuun 9. päi vä vuonna 1848. Naantalista perhe muutti Vesilahdelle seu raavana vuonna, ja Anna jatkoi matkaansa Turkuun työn pe rässä 24-vuotiaana. Hän työskenteli palvelijana monissa eri perheissä ja muutti 45-vuotiaana edelleen Ahvenanmaalle 11 Saltvikiin, jossa toimi palvelijana ja kauppa-apulaisena Aina Ahlmanin palveluksessa. Palvelijan tai kauppa-apu laisen ammatti oli naisille tyypillinen. Harvinaisempaa oli kauppiaana toimiminen. Anna Charlotta menehtyi 48-vuoti aana sydänhalvaukseen saarnavirren aikana Finströmin kir kossa sunnuntaina joulukuun 13. päivänä 1896. Myös perheen kahdeksas lapsi oli tyttö. Amalia Sofia syntyi 12.10.1852 Vesilahdella, mutta kuoli vain muutaman viikon ikäisenä marraskuun alussa. Perheeseen syntyi myö hemmin vielä kaksi poikaa, Emil Alfred vuonna 1854 ja Ernst Fredrik 1857. Carl Södermanin tyttärien elämänkaaret olivat hyvin tyy pillisiä 1800-luvun lopun naisille. Koulutusta ei ollut saata villa, ja jos perheessä oli poikia, ei tyttäriä yleensä katsottu tarpeelliseksi kouluttaa. Kaikki kolme aikuisikään selvinnyt tä poikaansahan Carl Söderman lähetti ensin yläalkeiskou luun ja myöhemmin ylioppilaiksi. Sivistyneistön ja ylempi en luokkien naimattomille naisille alkoi 1800-luvun lopul la avautua laajempia mahdollisuuksia kouluttaa itsensä ja työllistyä esimerkiksi valtion virkatehtäviin. Ensimmäiset naisylioppilaatkin ilmestyivät yliopistoihin ”sukupuolestaan vapautettuina” 1870-luvulla. Nähdessäni Sakari ja Ilkka Sarparannan keräämän su kukirjan, jonka sivuilta tässäkin jutussa olevat kuvat löytyi vät, innostuin näistä itselleni tuntemattomista ”esitädeistä” ja heidän elämästään. Arvokkaasti mustissa leningeissään kameran edessä poseeraavat Södermanin neidit elivät hy vin erilaisessa maailmassa. Heidän elämänsä seuraaminen avaa meille ikkunan 1800-luvun elämään ja suvun histori aan. Olisikin mielenkiintoista saada tietää tarkemmin heidän vaiheistaan. ■ Anna Charlotta Söderman Vänrikille muistomerkki Maija Haarlaa Vänrikki Stoolin esikuvan Carl Gustaf Polvianderin muistokivi paljastettiin Mouhijärvellä 23.11.2008. Muistomerkin pystyttäminen Vänrikki Stoolille kangasteli Raimo Vasaran mielessä jo vuosia. Hänen mielestään Runebergin runoista tunnettu hahmo ansaitsee oman monumenttinsa, onhan mies sentään Mouhijärvellä syntynyt ja ensimmäiset elinvuotensa siellä elänyt. Muistokivi on pystytetty synnyin kodin pihamaan, pappilan ja seurakuntakodin väliin. Kivi on tuotu Heikki Uusi-Nokan pihasta. Muistomerkin pienemmät kivet Hyynilänkankaalta. Kiven muurasi Reino Salminen.Laatta on pronssia. Muistomerkki tehtiin talkoilla ja laatan kustansi Osuuspankki. ■ 12 Olen kysellyt pari vuotta sitten sukulaisiltani tietoja heidän omaistensa hautapaikoista. Olen saanut kiitettävästi tietoja ja kuvia. Niistä olen koonnut seuraavan yhteenvedon. meistä jää muisto ja HAUTAPAASI Kaija Jännes 1 Mäntyvaara Einari Eedvard Elias Helmi Siviä o.s. Sarparanta Sirkka Helmi Mirjami (e.m.tytär) 11.8.1879–23.10.1953 24.12.1884–23.5.1949 9.4.1919–12.4.1919 2 Mäntyvaara Martti Kaarlo Emil (isä) Olga Margareta (äiti) Annikki (sisar) Matti (veli) 4.2.1911–3.11.1976 23.7.1908–23.10.1981 21.11.1946–25.11.1946 16.10.1949–16.10.1949 Eila Palomäki antaa isovanhempiensa, vanhempiensa ja kah den sisaruksensa syntymä- ja kuolinajat. Haudat sijaitsevat Haapajärven kirkon hautausmaalla kirkon pääovesta suoraan alas rantaa kohti. (4. osasto nrot, 268–269). 1 2 3 3 Mäntyvaara Keijo Ensio Helvi Margareetta o.s. Mikkola 13.9.1908–8.11.1983 26.4.1906–13.4.1997 Hauta on Hämeenlinnan Ahveniston hautausmaalla: osasto 2 nro 1093. Kuvan on lähettänyt Ilkka Mäntyvaara. Ilkka Mäntyvaara kirjoittaa: "Järjestin veljeni Hannun kanssa lauantaina 13.9.2008 serkkukokouksen Aulangolla sen johdosta, että Keijo Mäntyvaaran syntymästä tuli silloin kuluneeksi 100 vuotta. Paikalla oli 14 Einari ja Helmi Män tyvaaran jälkeläistä tai heidän puolisoitaan. Lounaan jälkeen pidin esityksen Einari Mäntyvaaran esi-isistä. Muistelimme isä-Keijoa ja Hannu kävi läpi hänen elämänvaiheitaan. Lo puksi kävimme hänen haudallaan Ahveniston hautausmaal la, jonne laskimme havuseppeleen ja lauloimme yhdessä hä nen saarnavirtensä (100:6-8 v, 1938 virsikirjassa)." 13 4 4 SARPARANTA/POLVIANDER Eemil Alfred Sarparanta Emilia Olivia Polviander Amanda Charlotta Polviander man kummallekin haudalle sekä keskelle kynttilälyhty. Sii hen viemme kynttilän aina tavan mukaan pyhäinpäivänä, it senäisyyspäivänä, jouluna, uutena vuotena, pääsiäisenä sekä muulloinkin oman mielialan mukaan. Näin olemme toimineet jo yli kolmekymmentä vuotta eli sen ajan kun olemme naimisissa olleet. Tätä emme koe rasi tuksena vaan kunnia-asiana. Reitti haudalle: Lapuan keskustasta ajetaan Simpsiön tietä pitkin kohti Vaasaa runsas kilometri, sitten tienviitta va semmalle: HAUTAUSMAA ja n. 300 m. Ensimmäinen port ti kiviaidassa vasemmalle on pääkäytävää ns. vanhalle puo lelle. Käytävällä n. 100 m:n päässä näkyy jo kauas oikealla puolella Wilhelmi Malmivaaran suurehko harmaa hautakivi, missä keskellä valkoinen Wilhelmin kasvojen muotokuva. Käytävän vasemmalla puolella samalla kohdalla on Sarpa rannan / Polvianderin hautakivi. Toivottavasti näillä tiedoilla osaavat vieraatkin muisto merkille. Suosittelen kesää, silloin voisi jopa sanoa hautaus maata viihtyisäksi paikaksi." Kuvissa ovat Sarparannan komea hautapaasi ja Olivian pyyhkeen kaunis monogrammi. 1854–1919 1854–1929 1832–1914 Antti Leino Lapualta kirjoittaa: "Koska asun Lapualla, olen hoitanut sukulaisteni hautoja yhdessä vaimoni Marketan kanssa. Lapuan hautausmaan pääkäytävän vieressä ovat äitini Lea Leinon isovanhemmat Wilhelmi Malmivaara, tyttärensä Maiju, toinen puoliso Hilma, ensimmäinen puoliso Karin ja tyttäret Saima ja Aili Edit. Tyttäret Saima ja Aili kuolivat sa mana vuonna 1901, Saima 17- ja Aili 10-vuotiaana. Näiden kuoleman jälkeen Wilhelmi teki hautajaisissa paljon käyte tyn virren 631: Oi Herra jos mä matkamies maan… (Muisto merkissä Wilhelmi on kirjoitettu V:llä. Käytävän toisella puolella Eemil Alfred Sarparanta, Emi lia Olivia Polviander ja Vänrikki Stoolin tytär Amanda Char lotta Polviander. Kesäisin näitä hautoja hoitaa Lapuan seurakunta. Syksyi sin haen metsästä havuja ja teen seppeleen muotoisen asetel 5 5 14 5 SARPARANTA Ilo Yrjö (isoisäni) 23.2.1881–9.4.1918 Turun tuomiokirkon itäisessä päädyssä on vapaussodassa kaatuneitten muistomerkki. Siihen on kaiverrettu myös iso isäni nimi Ilo Yrjö. 6 SARPARANTA Alma o.s. Tuomola (isoäitini) Hektor Ilmari Aili Alma Lemmetty Aune Alma Annikki Toivi Alma Tellervo 15.12.1878–21.3.1949 12.11.1902–23.7.1936 16.3.1904–30.09.1984 29.4. 1906–20.5.1986 23.7.1910–19.1.2005 Isoäitini, hänen toisen poikansa (enoni) ja kolmen tyttärensä (tätieni) yhteinen leposija on Turun vanhalla hautausmaalla hauta no 1U. O1.06.13.10. Seurakunnalta saa kartan, jonka avulla löytää helposti perille. 7 7 SARPARANTA Aaro Aapo Lea Regina o.s. Niemenperä 17.4.1905–22.4.1999 26.1.1907–19.5.1990 Kuvan toisen enoni haudasta olen saanut serkultani Markku Sarparannalta. Hauta on Helsingin Malmin hautausmaalla melko lähellä vanhaa pääporttia (lohkon 17 alaosassa). 8 MUURI Eino Muuri 12.11.1903–26.1.1977 Maire Alma Marjatta o.s. Sarparanta 18.8.1907–11.5.1989 Kuvan äitini siskon (kummitätini) haudasta olen saanut ser kultani Pirkko Villbergiltä. Hauta on Lahden seurakuntien Levon hautausmaalla alue C5, rivi 9, paikka 37. 9 Jännes Kaarlo Vilho Jännes 6.4.1897–11.6.1974 Hilkka Alma Kyllikki o.s. Sarparanta 25.9.1908–5.8.2002 Omien vanhempieni viimeinen leposija on Tampereen Ka levankankaan hautausmaalla osoitteessa: osasto 34, rivi 16, paikka 22. Äitini nimi jää kesäkukkien varjoon. Seurakun nasta saa hyvän kartan. ■ 8 6 9 15 Einari Mäntyvaara valmistui ”metsäkonduktööriksi” Evon metsäopistosta kesäkuussa 1904 ja heinäkuussa hän matkusti ensimmäiseen työpaikkaansa Ounasjoen hoitoalueelle Kittilään. Perille päästyään hän kirjoitti kotiinsa tämän kirjeen. Kirje Kittilästä Kittilä 11/VII 1904 Einari ja Helmi – ilmeisesti hääkuvassaan – pari vuotta kirjeen kirjoittamisen jälkeen. Viimeinkin vihdoin olen onnellisesti perillä. Ihan tahtoi kyl läytyä tähän matkustamiseen. Ehkäpä haluatte kuulla mat kastani jotakin. Pohjankööriläisten matkassa kulin jonkun aseman vä lin ja se aika meni aika hupaisesti. Kaarlo G. oli myös hei dän matkassa, samoin Mikko T. ja Köpi J. Kun heistä olin eronnut asetuin makuuvaunuun kellimään lopuksi ja unkkuja nakellen kului aika sukkelaan, joten olin Kemissä ½8 tie noissa illalla. Eräs toverini Granström oli matkalla myös Kemijärvelle, vaan jäi hän Ouluun odottamaan matkatoveria Rovaniemelle saakka. No niin. Oulun asemalla tapasin m.m. Kalliomäenkin ja toverini Holmeruksen. Kemiin saavuttuani asetuin asumaan Raittiusravinto laan (Nieminen), muuten verrattain halpa paikka ja siisti ja illallisen syötyäni ja kirjeen kirjoitettuani sinne kotimail le heittäyhin nukkumaan. Tiistaina sitten katselin kaupun kia, jossa muuten ei paljon olekaan katsomista; tunnissa se on kulettu. Samana päivänä sekajunalla jatkoin matkaani Tornioon, minne saavuin tuossa 4 – 5 tienoissa. Käytyäni puolistelemassa kestikievarissa ja levättyäni hetkisen, pis täysin Ruotsin puolella. Haaparanta on paljon paremmin rakennettu kuin Tornio. Tosin ei kummassakaan ole oikei ta katuja, maanteitä vaan ojineen, ulkohuoneet kadulle päin useinkin, vaan hauskoilta ne sittenkin näyttivät. Kävin kir jakaupassa ja ostin muutamia kortteja, joita lähetin Suo meen. Liekköhän Eino S. saanut muuatta, jossa oli kuva Iston taulusta ”Hyökkäys”. Sade, uhkaava ukkospilvi, pa koitti minut kuitenkin lähtemään takaisin Suomeen. Tarkasti silmäilivät tullimies ja santarmi sillansuussa Suomen puo lella oisiko tuolla mitään luvatonta matkassa. Koko iltapäi vän sitten sataa ropisteli, joten vasta tuossa ½10 illalla vähä sen pääsin liikuskelemaan kaupungilla. – Muuten on Tornio kallis kaupunki, sitä sain kokea kestikievarissakin, kun he kiskoivat 2:sta atriasta ja yösijasta 6 markkaa. Oikein minä nolostuin. – Höyrylautalla tulin sitten taasen toiselle puolen jokea, missä asema sijaitsee ja niin saavuin keskiviikko aa muna pieneltä turisti retkeltäni Kemiin. Vielä ryhdyin toimittamaan ostoksiani, kävin valo kuvaajalla ja hankin yhtä ja toista. Kun sitten illemmalla läksin kestikievariin hevosta tilaamaan, niin oikeinpa nolos tuin, kun tapasin rehtori L. ja lehtori H:strömin sekä Eino L. He olivat juuri palanneet Haaparannan ja Tornion puo lelta Kemiin. Siinä hetken juteltuani läksin takaisin asun tooni, jolloin vastaani tulivat Holmerus ja Cronström mat kalla Rovaniemelle. Niin sitä tapaa tuttuja, kun luulee ole vansa ihan muukalainen vieraalla maalla. – Kemissä teetätin selkäsäkin, joka maksoi 8 mk. Muuten täällä on Ruotsin rahaa paljon liikkeellä samoin kultarahaa, joten saa hyvin varoen rahoja pidellä. – Kemi ei ole, kuten jo huomautin erit täin kallis paikka. Kolme atriaa ja yösija nousivat ainoas taan 7 markkaan, huolimatta, että tavarani olivat eri huonees sa koko sen ajan kuin olin poissa kaupungista. – Kun sitten iltasella läksin ajamaan oli ilma kaunis, pieni ukkospilvi vaan ohimennen vettä heitti. Sinä päivänä matkustin aino Rakkaat Omaiset 16 Tänään kävin metsänh. Hultin’ia tapaamasa. Hänen pitää, paha kyllä, lähteä uudistalon syyniin joten saan ma koilla työtönnä noin parisen viikkoa. Muuten ihmettelen, miksikä tänne lainkaan apulaista määrättiin, kun hän met säpäällysmiesten avustamana voinut koko summan 80000 leimata ja hän onkin leimannut keväästä lähtien 50000, jo ten jäljellä on vaan 30000, jotka minä saanen leimata. Yh den virantoimituksen kuitenkin saanen, joka muutaman päi vän kestänee. – Kirkonkylä on lakeata ja pohjoisessa näkyy korkea Levitunturi sekä lännessä joukko tuntureita, joilta lu mi vielä aurinkopaisteessa loistaa. Somaa oli nähdä, miten aurinko puolen yön lähestyessä taivaalta loisti; valoisa on Pohjolan kesäinen yö. Kasvullisuus on verrattain hyvin jou tunut ja Kemijoen laaksot näyttivät oikein reheväkasvuisilta. Rovaniemelläkin ohra oli jo tähkällä. Saa nyt nähdä, missä saanen asunnon. Hammasharjani jäi kotiin, vaan kun äiti nii tä flanellipaitoja lähdettää, tullee se niitten mukana. – Kyy tiin meni noin 55 mk ja ylöspitoon sekä yhteen ja toiseen ostettavaan noin 90 mk, ei ihan täyteen, joten tänne tullessa on 60 mk jälellä rahoja; kyllä ne markat vaan tippuvat. – En tiedä nyt erityisempätä. Sydämelliset terveiset teille kaikille toivoo teidän astaan vähän päälle kaksi peninkulmaa ja yövyin Pesolan kievarissa Tervolassa. Tiet alkoivat jo heti alussa olemaan huonoja ja niitä riitti aina Rovaniemelle saakka. Seuraavana päivänä saavuin kuumassa auringonpaisteessa istuen Rova niemen kirkolle, kuitenkin, kuten jo mainitsin tavaten taasen entisen toverin P Bergh’in, joka oli virantoimitusmatkoilla. Ensin alussa ei kumpikaan tuntenut toistaan, molemmilla oli parrat miestä muuttaneet ja minulla sitäpaitsi suomeksi he lähtävä nimi tullut uutta. Hänen kanssaan sitten matkaa tein Rovaniemen kirkonkylään. Kievariin en saanut yösijaa, vaan eräässä Kourin talossa, johon en kyllä toiste poikkea, se kun näkyy olevan Rovaniemen juoppojen herrojen kokouspaik kana. Kun jo olin nukkumassa ollut parisen tuntia, saapui sinne myös edellämainitsemani toverini. Makasimme seu raavaan päivään noin klo 11:een, toverini aina kahteen saak ka. Hyvää tekikin lepo sillä kovin tuli edellisenä päivänä tuolla lähes 12 peninkulman taipaleella ruumis pehmitetyksi – kiitos osaksi huonovieteristen kärryjen ja etupäässä kurjan tien! Koko perjantain viivyin Rovaniemellä, kun Bergh’in piti tehdä seuraa minulle seuraavana päivänä, vaan turhaan odottelin; hän oli vähäsen huonovoipanen, joten ei uskalta nut näin pitkälle lähteä ajamaan. Ikävältä näytti tuo elämä Rovaniemellä, joten en siellä voisi viihtyä. Viina ja konjak ki siellä virtana valuu. Ei nimismieskään sitä voi ehkäistä, ja ehkä ei tahdokaan. Perjantain sataa tihutteli. Mutta kun tiet olivat hyvät tein taivalta kahdeksatta peninkulmaa ja niin sitten eilen saavuin tänne pohjatuulen porottaessa muistuttaen, että nyt sitä ol laan Lapissa. Einari J.K. Osoite vaan Kittilä. Käyn nyt aluksi kirjeet itse peri mässä, kunnes saan vakinaisen asunnon. – Kiitos terveisistä. Einarin tutkintotodistus Evon metsäopistosta 17 Sukulaulun säveltäjä Sukuseuran laulun on säveltänyt äitini, fil. maisteri Helvi Mäntyvaara. Hänen elämänvaiheitaan on kuvattu Sukulehdessä No 4. Seuraavassa esittelen vähän tarkemmin hänen musiikkiharrastustaan ja sävellystyötään. Helvi Mäntyvaara o.s. Mikkola syntyi Hauholla v. 1906 ja kuoli Tampereella v. 1997. Sarparanta-sukuun hän liittyi v. 1938 mentyään naimisiin pastori Keijo Mäntyvaaran kanssa. Hänen lapsuudenkotinsa oli Hauhon Eteläisten kylässä oleva Lövkullan tila. Se oli vanha upseerin virkatalo, johon hänen isänsä oli saanut vuokraoikeuden. Suvussa oli ollut pelimanneja monessa polvessa. Helvin isä soitti viulua ja hänen setänsä myös rakensi itse viuluja. Hänen äitinsäkin kerrotaan nuorena soittaneen viulua, vaikka sitä ei tuolloin pidetty naiselle sopivana. Hänen veljensä Kaarlo (Kalle), joka oli 15 vuotta vanhempi, oli hyvin musikaalinen. Hän soitti Hämeenlinnan lyseon orkesterissa ja Hämeenlinnan soitannollisessa seurassa. Paitsi viulua hän soitti myös pianoa ja selloa sekä sävelsi lauluja ja pianomusiikkia. Helvin kiinnostus musiikkiin alkoi jo varhaisessa lapsuu dessa. Kun hän oli 5-vuotias, Kalle-veli hankki kotiin flyy gelin. Sen avulla Helvi opetteli itsekseen soittamaan. Veli opetti hänelle nuotit ja soinnutuksen alkeet, mutta järjestel mällistä opetusta hän ei tässä vaiheessa saanut. Mieluim min hän soitteli ilman nuotteja ja keksi melodioihin omin takeiset säestykset. Sormijärjestyksenkin hän opetteli itse ja myöhemmät opettajat joutuivat sitä korjailemaan. Lapsuu den soittoharrastuksestaan hän on myöhemmin kirjoittanut: ”Soitin mielikuvitukseni varassa, olin kuin korea rikkaruoho viljeltyjen kukkaistutusten laitamilla. Semmoinen lienen ollut vielä opetusta saatuanikin, silti on musiikki ollut elä mäni suuria perusvaikuttajia, voin sanoa, että eräs olemuk seni syvälle porautuneita juuria, sanomattomien unelmien ja elämänkaipuuni tulkki.” Vuonna 1917 perhe muutti Hämeenlinnaan ja Helvi pää si oppilaaksi Hämeenlinnan suomalaiseen yhteiskouluun. Samalta vuodelta on peräisin hänen ensimmäinen muistiin merkitty sävellyksensä, pieni laulu ”Luonnon säveliä”, johon hän oli itse tehnyt myös sanat. Hämeenlinnassa hän sai myös ensimmäisen kerran ammattimaista soitonopetusta, jota an toi yhteiskoulun musiikinopettaja, säveltäjä Jaakko Tuuri. Vuoden 1918 talvella Hämeenlinna joutui punaisten hallin taan ja koulunkäynti keskeytyi. Sodan jälkeen Helvi liittyi partioon ja sävelsi 15-vuotiaana omalle vartiolleen kappa leen nimeltä ”Varsojen marssi”. Sanat marssiin teki vanhem pi sisko Elma. Hämeenlinnan yhteiskoulun teinikunta toimi vilkkaasti. Ollessaan lukion ensimmäisellä luokalla v. 1923 Helvi sävelsi teinikunnan juhlaan pienoisoopperan nimeltä ”Siko paimen”. Sen libreton teki H.C. Andersenin tunnetun sadun mukaan Elma-sisko. Esitys sai innostuneen vastaanoton. 1920-luvulla syntyi myös pienten veljenpoikien viihdyttä Ilkka Mäntyvaara miseksi ”Satu myllyntontuista”, jossa pianonsoitolla kuva taan kertomuksen eri vaiheita, kuten kellon lyöntejä, veden virtausta ja myllynkivien pyörimistä. Helvi oli sisaruksista nuorin. Hänellä oli veljen lisäksi kolme vanhempaa sisarta, jotka kaikki olivat musikaalisia. Heillä oli kotikvartetti, jossa Helvi soitti pianoa, Tyynesisko viulua, Mandi-sisko kitaraa ja Kalle-veli selloa. Sisa rista vain Helvi säilytti soittoharrastuksensa elämänsä lop puun asti. Elma-siskon mielenkiinto suuntautui enemmän tekstien tekoon ja hänestä tulikin äidinkielen opettaja. Tultuaan ylioppilaaksi v. 1925 Helvi lähti opiskele maan Helsinkiin. Pääaineensa teoreettisen filosofian lisäk si hän suoritti musiikkitieteen cum laude -kurssin profes sori Ilmari Krohnille. Tuona aikana hän teki useita piano Helvi pianon ääressä 1930-luvun alussa. 18 päivinään. Vaikuttavin näistä oli Keijon 60-vuotispäiväksi sävelletty laulu ”Saarnavirsi kajahtaa”, jonka Helvi ja Hannu esittivät hänelle yhdessä. Siinä oli piano- ja viulusäestys, ja laulun yksi säkeistö oli otettu Keijon saarnavirrestä. Tuo säkeistö myös laulettiin virren sävelellä viulun soittaessa laulun omaa melodiaa. Tämä virsi oli 100:6–8 v. 1938 virsi kirjassa. Uudessa virsikirjassa se on 119, mutta Elias Lönnrotin runollinen suomennos on varsinkin juuri säkeistöissä 6–8 ”paranneltu” tuntemattomaksi. Haapavedellä asuessaan v. 1955 Helvi sävelsi ”Laulun Haapavedelle” runoon, jonka oli kirjoittanut sodassa kaatunut Jaakko Ritola. Sitä lauletaan siellä edelleen kotiseutu juhlissa ja Haapavesi-lehti julkaisi äskettäin sen nuotit uudelleen. Samoihin aikoihin Helvi sävelsi myös laulun koti pitäjälleen ”Hauholle” Kyösti Kimparin sanoihin. Siitäkin on tullut siellä suosittu laulu. Kiukaisissa on jäänyt elämään kotikirkkoa kuvaava laulu ”Tähtikatto-kirkkoni”. Kun Sarparanta-sukuseura oli perustettu v. 1985, Erkki Mänty vaara kirjoitti sanat kappaleeseen ”Laulu Sarparantain sukuseuralle” ja antoi ne Helville, joka laati niihin sävelen. Viimeisin yhteisölle sävelletty laulu lienee ”Laulu Koskiko dille”, jonka Helvi sävelsi ja sanoitti asuessaan siellä v. 1993. Kiukaisissa Helvi tutustui kuurosokeaan Maria Siirto seen, joka kirjoitti runoja. Hän sävelsi useita Siirtosen runoja. Hän on tehnyt sävelen myös moneen Mirjami Lähteenkorvan runoon. Kalvolassa syntyi laulu ”Kalvo lan kaunis madonna”, jonka innoittajana toimi Kansallis museossa säilytettävä puinen Kalvolan madonna. Koski kodissa asuessaan Helvi ryhtyi työstämään säveltä Jeremian valitusvirsistä otettuihin Raamatun teksteihin, joita hän oli käsitellyt aikaisemminkin. Vuonna 1990 hän sai valmiiksi ”Kolme laulua Raamatun sanoihin”, joihin oli säestys uruil la ja sellolla. Hän rohkaistui lähettämään tämän kappaleen oopperalaulaja Jorma Hynniselle, joka on kotoisin Leppä virralta. Suuri oli hänen ilonsa, kun Jorma Hynninen esitti sen uuden vuoden konsertissaan Leppävirran kirkossa 1.1.1995. Kanttori Matti Hannula esitti kaksi näistä lauluista Lauri Voipion sellon säestyksellä myös Helvin hautajaisissa Tampereen vanhassa kirkossa 26.4.1997. Matti Hannula on esittänyt näitä lauluja konserteissaan myöhemminkin. Helvi lauloi ja soitti itse nauhalle monia sävellyksi ään. Hän halusi kuitenkin, että onnistuneimpia kappaleita esittäisivät myös ”paremmat” laulajat ja soittajat. Haapa veden ja Kiukaisten kirkkokuorot esittivätkin useita hänen sävellyksiään. Mirjami Lähteenkorvan sanoihin sävelletty ”Marian kehtolaulu Egyptissä” näyttää jääneen elämään aina kin Pohjois-Suomeen, koska se tuli pari vuotta sitten radiosta Madetoja-lukion kuoron esittämänä. Helvin viimeisenä elin vuotena Matti, Marjatta ja Ulla-Kristiina Hannula, Seija Luoma sekä Lauri Voipio äänittivät Tampereen tuomiokir kossa kasetille 10 Helvin valitsemaa sävellystä. Tästä hän iloitsi kovasti. Helvi Mäntyvaara harrasti säveltämistä ja pianon soit toa elämänsä loppuun asti. Hän säilytti kykynsä soinnuttaa melodioita ja toimi laulujen säestäjänä vielä Koskikodissa kin, vaikka ei nähnyt enää nuotteja. Myös monia piano kappaleita hän soitteli siellä ulkomuistista. Hän teki kaik kiaan yli 80 sävellystä, joiden nuotit ovat tallessa. Lisäksi on monta, joiden nuotit ovat kateissa, mm. edellä mainitut pienoisoopperat Sikopaimen ja Satakieli. Tallessa olevista lauluista Helvi on sanoittanut itse noin 30. Jonkinlainen äänitallenne on olemassa noin 30 laulusta. ■ Helvi säestää Hannu Mäntyvaaran soittaessa viulua, sävellyksiä ja näytti niitä myös prof. Krohnille. Professorin lausunto oli: ”Paljon hyvää ummulla, ei mitään triviaalis ta – jatkakaa edelleen”. Hän kehotti Helviä opiskelemaan enemmän sävellyksen teoriaa. Tähän hänellä ei kuitenkaan tuolloin ollut mahdollisuutta. Vielä 1940-luvun lopulla hän kävi kirjeenvaihtoa prof. Krohnin kanssa ja sai häneltä lausuntoja sävellyksistään ja neuvoja sävellystyöhön. Helvi suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon v. 1929 lopussa ja meni töihin opettajaksi. Säveltäminen jäi 1930luvulla vähemmäksi ehkä työkiireiden takia. Lomillaan Hämeenlinnassa hän otti pianotunteja Aino Kurki-Suoniol ta. Saatuaan toimen musiikinopettajana Lahden kansan opistossa hän sai laulunopetusta Lahdessa asuvalta laulajat tarelta Antonietta Toinilta ja kävi myös Helsingissä Martti Paavolan pianotunneilla. Sävellysharrastus virisi taas v. 1936, kun Lahdessa oli pohjoismainen kansanopistokokous. Kokoukseen piti saada musiikkiohjelmaa ja niin Helvi sävelsi taas pienoisoopperan. Tällä kertaa hän teki myös libreton itse H. C. Andersenin sadun ”Satakieli” pohjalta. Teos sai hyvän vastaanoton pohjoismaisilta vierailta, joskin eräät vanhoilli semmat suomalaiset esittivät paheksuntansa aiheesta. Mentyään naimisiin Keijo Mäntyvaaran kanssa v. 1938 Helvi sävelsi etupäässä lauluja. Hän teki sävelmiä runoihin, jotka jostakin syystä häntä miellyttivät, ja laati myös itse runoja, jotka hän sitten sävelsi. Erityisesti tällaisia lauluja syntyi perheen merkkipäiviksi. Minua odottaessaan kesällä 1940 hän teki ”Laulun lapselle” ja synnyttyäni sain myös keh tolaulun. Laulun sain myös tullessani ylioppilaaksi, häihini ja täyttäessäni 50 v. Vastaavat laulut sai myös veljeni Hannu. Luonnollisesti myös Keijo sai laulun kaikkina merkki 19 Isäni Aaro Aapo Sarparanta 17.4.1905–22.4.1999 Markku Sarparanta Isäni Aaro Sarparanta syntyi Paimiossa 104 vuotta sitten, ja hänen kuolemastaan on tänä vuonna kulunut 10 vuotta. Hän eli pitkän ja vaiherikkaan elämän. Kirjoitan tätä perheen kuopuksena ehkä hieman eri lähtökohdista kuin joku muu, koska kaikki ennen syntymääni tapahtunut on kerätty historian lehdiltä muista lähteistä. Serkkuni Pirkko Villberg on jo Sukulehdessä nro 3 kirjoittanut hänestä ansiokkaasti, joten kertailen tässä muutamia vanhoja faktoja isäni omista muistiinpanoista ja lisään tarinaan omakohtaisia kokemuksiani. Häät 1934 Suomen itsenäistyttyä Aaro joutui kokemaan kovia joutues saan 13-vuotiaana tunnistamaan isänsä (Ilo Yrjö) ruumiin Vapaussodassa punaisten jäljiltä. Myöhemmin veljensä Ilmarin menehdyttyä tuberkuloosiin 1936 hän jäi perheen ainoaksi mieheksi viiden siskon Ailin, Aunen, Mairen, Hilkan ja Toivin sekä äitinsä Alman joukkoon. Oppikoulua hän kävi Turun Suomalaisessa Lyseossa vii si vuotta vuoteen 1923, jonka jälkeen meni vapaaehtoisena sotaväkeen (Radiopataljoona, Santahamina) ja päätyi aliup seeriksi 1924. Ylioppilaaksi Aaro opiskeli yksityisesti Turun Suomalaisesta Lyseosta 1928 ja sen jälkeen sähkötekniikan diplomi-insinööriksi 1934 Suomen Teknillisestä Korkeakou lusta (Poli). Korkeakouluaikoinaan hän kävi opintomatkoilla Saksassa (1932) ja Puolassa (1933). Kadettikoulun yksityis oppilaana hän suoritti vielä aktiivi-insinööri-upseeritutkin non 1935. Insinöörikapteeniksi hänet ylennettiin 1940. Kirjoilla Aaro on ollut seuraavilla paikkakunnilla: Paimio 1905, Pori 1912, Helsinki ja Turku 1915, Helsingin pitäjä 1934 (Puistola, naimisiin Lean kanssa), Hämeenlinna 1936 (Tuula syntyi 1937), Helsinki 1938 (Marja syntyi 1938), Viiala 1939, Kuorevesi 1940 (Antti syntyi 1942) ja Helsinki alkaen 1945 (Markku syntyi 1947). Työtehtäviä on vuosien mittaan listattu seuraavasti: – Rautatiehallitus turvalaitejaos, ylim. insinööri 1934 – Valtion lentokonetehdas, työpajainsinööri 1934–1936 – Maaseudun Sähköyhtymien Liitto r.y., neuvontainsinööri 1936–1940 Ylioppilas 1928 20 – Veljekset Karhumäki Oy lentokonetehdas, tekn. johtaja 1940–1945 – Kuoreveden Sähkö Oy, tekn. johtaja samanaikaisesti edellisen kanssa 1940–1945 – Elokuvateatteri Korpi-Elo Oy, toimitusjohtaja saman aikaisesti edellisen kanssa 1940–1945; johtokunnan jäsenenä 1955 saakka – Oy Ford Ab, uuden Hernesaaren kokoonpanotehtaan käyttöpäällikkö 1945–1946 – Valkeakosken Elokuvat Oy, toimitusjohtaja. 1945–1963 – Oy Rakennuskonepaja, tekn. johtaja 1946–1963 – Oy Rakennuskonepaja, varatoimitusjohtaja 1963–1968, jolloin jäi eläkkeelle päätoimesta – Koltek Oy, hiihtohissien suunnittelutehtäviä 1968–1970 – As. Oy Topelius, isännöitsijä 1969–1980 Aurasoutu 1930 Luottamustehtäviä on ollut lukuisasti: – Insinööriksi opiskellessaan hän vaikutti aktiivisesti Polyteknikkojen Urheiluseuran rahastonhoitajana ja puheenjohtajana sekä oli mukana Turun yliopiston voitokkaassa ”Aurasoudun” soutujoukkueessa. – Jämeräpartaisen insinöörin esikunnan puh.joht. 1932 – Teknillisen Korkeakoulun Ylioppilaskunnan edustajana Lützenissä 30-vuotisen sodan 300-vuotisjuhlassa 1932 – Suomen Ylioppilaskuntien Liiton varapj. ja yleisvaliokunnan pj. 1933–1935 – Suomen Ylioppilaskuntien Liiton ja Suomen Akat. Urheiluliiton edustajana SELL:n kongressissa Riikassa (Latvia) 1934. (SELL = Baltian maiden Suomi, Estonia, Latvia, Liettua ylioppilaiden ”SELL Student Games” urheilukisaorganisaatio, jonka toiminta päättyi 1940, mutta alkoi uudelleen 1998 ja jatkuu edelleen; kisat olivat vuonna 2008 Otaniemessä) – Suomalais-Puolalaisen Ylioppilaskerhon pj. 1934 – Suomen Akat. Urheiluliiton johtokunta 1935 – Suomen Ylioppilaskuntien Liiton ja Suomen Akateemi sen Urheiluliiton edustajana SELL:n kongressissa Kaunasissa (Liettua) 1935, jolloin myös Lea oli mukana – Suomen Akateemisen Urheiluliiton joukkueen johtajana ja uimahyppytuomarina Maailman Akat. Urheiluliiton olympialaisissa Budapestissa 1935 (niin että kaikkea Aaro on tehnyt). – Suomen Ilmapuolustusliiton liito- ja purjelentokoneiden rakennuskurssin johtaja 1936 – Kuoreveden Taipaleen kansakoulun johtokunnan pj. 1941–1945 – Keljon Lentokerho ry:n johtokunnassa 1941 – Kuoreveden kirkkoneuvoston jäsen 1942–1945 – Suomen Elokuvateatterinomistajain Liiton hallituksessa ja työvaliokunnassa 1946–1963 SELL:n kongressi Liettuan Kaunasissa 1935, Aaro ja Lea alarivissä. 21 Kuten edellä olevasta työpaikkaluettelosta ilmenee, oli Aaro monessa mukana. Neuvontainsinöörinä maaseudulla hän vaikutti paljon kirkkojen sähköistyksiin ja niiden säh kölämmityksiin. Koska hän oli aiemmin ollut työssä lento konetehtaalla, joutui hän vuoden 1939 lokakuussa kertaus harjoituksiin tehtävänään olla mukana suunnittelemassa lentokonetoimintojen evakuointia, uutta organisaatiota ja hajasijoittamista eri paikkoihin sodan varalta. Näinhän siinä sitten kävi, kun Talvisota syttyi 30.11.1939. Isän suunnittele mia siirtotöitä sijoitettiin Poriin, Viialaan ja Kylmäkoskelle, joista kahta jälkimmäistä isä jäi johtamaan. Viialassa hänel lä oli lähes 70 vapaaehtoista tanskalaista työväkenä. Sodan loputtua Aaro jäi jatkokomennuksella töihin Karhumäen vel jesten Kuoreveden lentokonetehtaalle muutamaksi vuodek si. Sodan jäljiltä hänellä on useampia ansiomitaleita, arvok kaimpana niistä 2 lk:n Vapaudenristi. Itse muistan hyvin 50-luvulta Katajanokalla asuessam me, kun isä oli päivät töissä, silloin vielä lauantainakin. Usein myös sunnuntaina hän kävi työpaikallaan Elimäen kadulla Vallilassa. Näillä sunnuntaikäynneillä olin usein mu kana ja näin miltä työpaikka näytti. Rakennuskonepaja oli iso kuusikerroksinen tiilitalo, jonka konttoriosa sijaitsi toi sessa kerroksessa. Eri kerroksissa tehtiin talonrakentamiseen liittyviä ko neita: betonimyllyjä, -nostimia, -siiloja, kottikärryjä, vint tureita ja myöhemmin rakennettiin jopa torninosturi, joka oli yksi isän mielikehitelmistä täyshydraulisen erittäin tar kan koneistonsa vuoksi. Sitä käytettiin mm. Helsingin Kalli on virastotalon rakentamisessa Ympyrätalon ja Kaupungin teatterin välissä. Olin itsekin myöhemmin lukioikäisenä pari kesää työssä isän työpaikalla. Rakennuskonepajan yksi hit tituote oli kuitenkin Aitokiuas, jonka loi tehtaan perustaja omistaja Jalo Syvähuoko. Isän vaikutus Aitokiukaan jatko kehittämisessä oli suuri, etenkin sen saattamiseksi sarja tuotantoon mm. Arabian muototiiliä hyväksikäyttäen. Aaro myös suunnitteli kiukaaseen lisäilmaottoaukot si vuille palamisen tehostamiseksi. Kiukaan luukut ja muut va lurautaosat tehtiin tuolloin tehtaan omassa valimossa, joka sijaitsi myös Elimäenkadun rakennuksessa. Samassa raken nuksessa oli lisäksi iso huoltopaja tehtaan ja sen sisaryhtiö Rakennustoimi Oy:n henkilö- ja kuorma-autoille. SaunaSeura ry:n jäseneksi hän liittyi 1949. Aitokiuas kuului tie tysti myös Vihdin kesämökkimme perusvarustukseen niin silloin, kuten yhä vieläkin. Siellä hän myös koekäytti usei ta kiuasmalleja, niin öljy-, kaasu- kuin sähkökäyttöisiä. Oli pa kokeilussa telttakiuaskin, ja makoisat löylyt täyttivät tel tan. Aitokiukaita markkinoitiin 60-luvulla paljon myös Sak saan, niin perusmalleja kuin sähkökiukaitakin. Tuolloin Aaro matkusteli myös paljon saksankielisissä maissa ja oli vuonna 1964 Moskovassa pari viikkoa messuedustajana. Aaro työpöydän ääressä Aitokiukaan sarjatuotantoa 1950-luvulla Katueleganssia 1930-luvulta – Suomen Filmikamari ry:n hallituksessa 1948–1951 – Keramiikkatehdas Kera Oy:n johtokunnassa vuodesta 1951 ja sen puheenjohtajana 1956–1957 – Kallio-Berghäll Rotaryklubin toiminnassa mukana 1960–1976 ollen välillä klubimestarinakin – Sarparanta Sukuseura ry:n kunniapuheenjohtajaksi hänet kutsuttiin 1988 Työelämää 22 Hän kehitteli myös piensaunamodulin, joka voitiin pystyt tää tilaan, joka ei ollut juuri puoltatoista neliötä suurempi. Antilla oli autotallissaan Haagassa sellainen, joka myöhem min palveli vielä Vihdin mökillä meidän Saskian leikki mökkinä ja on nykyään Vihdin Metsästysseuran jahtimaja na. 60-luvun alkupuolella isä innostui vielä uudesta tuote linjasta Rakennuskonepajalle – nimittäin hiihtohisseistä – ja mallia saatiin Itävallasta. Niitä alkoi sitten rakentua ympäri Suomea etelän pikkurinteistä Kolille ja Muonion Olostuntu rille asti, jossa yksi hissirinteen kelopuista nimettiin Sarpa keloksi. Hissimalleja oli ns. vaijeriin tartuttavia kapulahisse jä, lätkä- ja ankkurihissejä, mutta myös isompia tuolihissejä. Näidenkin takia isä reissasi ympäri Suomea, ja osalla näistä matkoista olin myös mukana. Työt kotona Ns. kotitöihin isä ei juuri puuttunut, koska äitimme Lea oli lasten synnyttyä kotona ja hoiti huushollin. Aaro teki kuiten kin kotonakin töitä oman kirjoituspöytänsä äärellä. Parhaiten muistan elokuvateatterien pyöritykseen liittyvät asiat. Meil le tuli Kinolehti, ja pöydällä oli usein filmien mainosjulistei ta, kun isä valitsi esitettävää materiaalia teattereihin, joita oli parhaimmillaan kolme: Korpi-Elo Kuorevedellä ja Helka se kä Kuva-Lyhty Valkeakoskella. Valinta ei ollut helppoa, kos ka valinta oli tehtävä ennakkomateriaalin perusteella. Tun netut näyttelijät tietysti helpottivat elokuvien markkinointia. Yleensä sama filmi pyöri vain viikon verran ja harvoin isä itse näki noita filmejä, vaikka vieraili etenkin Valkeakoskel la usein. Hänen oli hoidettava tietysti myös teatterien henkilökun nan palkkaukset ja koneistojen hankinnat. Isä oli tuolloin ak tiivisesti mukana Suomen Elokuvateatterinomistajain Liiton (SEOL) toiminnassa, ja hänellä oli vapaakortti moniin teat tereihin. Niinpä olin usein isän mukana katsomassa 50-luvun ”TV-uutisia” eli ajankohtaisia tapahtumia ja lasten piirrettyjä nonstop-teatteri Scalassa Helsingin Esplanadin Jugendsalin vieressä. Sinne oli Katajanokalta lyhyt matka. Elokuvateat terien pyöritys pienemmillä paikkakunnilla alkoi sitten vuo den 1963 tienoilla tulla kannattomaksi, kun TV valtasi no peasti alaa; niinpä isä lopetti niiden pidon, vaikka tutkikin vielä mahdollisuuksia käynnistää teatteritoiminta Helsingin Maunulassa. Aaro lukee Valkeakosken Sanomia kotosalla Katajanokalla vuonna 1957 Kotosalla Varhaisin oma muistikuvani on Katajanokan Luotsikadulta ollessani luultavasti 3½-vuotias, kun isä löi päänsä makuu huoneen matalaan ovenkarmiin. Pian sen jälkeen muutimme lähelle Katajanokankadulle, jonka pohjakaavio huonekalui neen on jo syöpynyt paremmin mieleeni. Makuuhuoneiden ikkunat olivat kuitenkin Luotsikadun puolella. Isällä ja äidil lä oli oma makuuhuone, tytöillä yhteinen oma ja pojilla myös yhteinen oma huone. Olohuoneessa oli takka ja myös isän työpöytä. Keittiön ikkuna oli pihalle päin, ja ruokasali sijaitsi isossa hallissa. Keittiön vieressä oli vielä yksi pieni apuhuo ne, jossa meillä oli välillä piikatyttöjä asumassa. Tytöt olivat kesämökin naapuri-isännän tyttöjä, jotka olivat pääkaupun kiin tutustumassa ja vähän taskurahaa tienaamassa. Huoneis toon kuului vielä erotettavissa ollut yksiö, jonka isä oli vuok rannut ulos. Meillä oli kaksi kaappikelloa, jotka kilkuttivat aina tasatunnein yönkin läpi. Yleensä isä oli kotosalla var sin leppoisa ja mukava niin kuin muuallakin, mutta kerran Aaro ja lapset Hangossa 50-luvun alkupuolella 23 kuitenkin muistan hänen kiivastuneen silloin teini-ikäisten siskojeni kovaääniseen radion kuunteluun niin, että oli pais kata radion maahan. Vanha radio oli olohuoneessa lähellä isän työpöytää. Pian isä hankki meille kuitenkin uuden isom man ULA-radion, jossa oli myös levysoitin ja Tandbergmagnetofoni. Tuolloin elettiin vuotta 1955. Isällä oli ainakin minun aikanani aina auto käytössään, joten ajelimme usein viikonloppuina Helsingin ympäristössä. Kesäaikoina sitten kierreltiin vähän Suomeakin. Katajanokka ei vielä 50-luvulla ollut saavuttanut ny kyistä statusasemaa, vaikka olikin ihan keskustan vieres sä. Raitiovaunun 5 päätepysäkki oli aivan rappumme edes sä. Eteläsataman puoleiset laivat olivat tuolloin pääasiassa rahtilaivoja, joihin höyryjunat kuljettivat lastia. Vankilan ta kana ei ollut kuin iso telakka-alue. Pohjoissataman puolella oli sitten jäänmurtajia ja laivaston aluksia. Talvella meri jää tyi niin, että Korkeasaareen pääsi suksilla suoraan rannas ta. Minä kävin kansakoulun Katajanokalla, ja pienelle pojal le iso satama-alue junineen ja tavarakontteineen oli tietysti jännä paikka. Joitain traditioita Katajanokan aikoina syn tyi. Isä halusi vappuaattona Mantan lakitusta katsomaan ja vappupäivänä ravintolalounaalle, johon koko perhe osallis tui ja myöhemmin myös lasten puolisot. Vanhemmat halusivat kuitenkin asuinpaikkaan vaihtelua, ja isä etsi uutta asuntoa vähän pohjoisempaa, jotta matkaa mökille ei olisi tarvinnut tehdä koko keskustan läpi. Niinpä sitten monen katsastetun asunnon jälkeen päädyimme 1960 asumaan Taka-Töölööseen Naistenklinikan lähelle. Tuossa asunnossa Aaro sitten asui koko loppuelämänsä. Siellä asu essamme minä seurustelin Pirjon kanssa, ja kerran kun Pirjo soitti minulle, onnistui isä hämäämään häntä niin, että tämä luuli isää minuksi. Aika velikulta, mutta meidän miesten ää nissä oli paljon yhtäläisyyttä. Kesäpaikka Vuonna 1949 rakennettu kesämökki Vihdissä oli Aarolle mie luinen paikka. Meidän lasten ollessa nuorempia sinne muu tettiin käytännössä koko kesän kolmeksi kuukaudeksi oikein kunnon muuttokuormalla. Isä oli paikalla viikonloppuisin ja keskiviikkoillasta torstaiaamuun. Isän käyntejä odotettiin in nolla, jopa kiiveten isoon kuuseen, josta näki kauemmaksi tielle, milloin auto oli lähestymässä. Hän toi mukanaan tar vittavat kauppaostokset, jotka edellisellä käynnillä oltiin so vittu. Puhelinta ei mökillä silloin vielä ollut. Maitoa haimme kuitenkin päivittäin lehmiä omistavista lähitaloista, ja välillä kananmuniakin. Mökillä isä sai purkaa energiaansa remont tihommiin, rannan kunnostamiseen, puiden kaatamiseen ja niiden pilkkomiseen. Pilkkominen oli välillä tosin vaarallis takin isän iskettyä kirveen polveensa. Naapuri vei hänet Vih din sairaalaan ensiapua varten. Muistaakseni polvi oli pake tissa pari kuukautta. Saunominen ja oluet päälle oli tietysti Aaro ja Visa Vihdissä 1989 Viimeinen joulupäivä 1998, taustalla Pirjo ja Saskia 24 aka-Töölössä. Vaikka hän oli opiskeluaikoina harrastanut T paljon liikuntaa, välivuosina hän ei ilmeisesti oikein kerin nyt tehdä muuta kuin hyötyliikuntaa. Muistan kuitenkin 60luvulla olleeni pari kertaa hiihtämässä hänen kanssaan Hel singin keskuspuistossa. Silloiselta asunnoltamme Töölös tä ei ollut kovin pitkä matka Laakson kentälle, josta pääsi hyvin hiihtämään Ruskeasuon läpi Pohjois-Haagan retkeily majalle tai Pirkkolan urheilupuistoon ja takaisin semmoisen 10 km lenkin. Isä ei juuri vaivoistaan valitellut ja elikin suhteellisen terveen elämän. Iskias vaivasi toisinaan, mutta harmillisin ta oli, kun häneltä vielä kahdeksankymppisenä murtui solis luu ja lääkärit katsoivat, ettei tuon ikäistä enää kannata lei kata. Tämä tietysti hankaloitti päivittäisiä askareita. ÄitiLean kuoltua 1990 isä jatkoi asumistaan yksin. Hän nukkui nurkkahuoneessa Topeliuksenkadun ja Messeniuksenkadun kulmassa ja asetteli keinutuolin niin, että oli mukava seura ta katujen liikennettä Naistenklinikan suuntaan. Onneksem me Marja asui naapurissa ja otti isän hoitamisesta viimeisinä vuosina suuren vastuun. Jouluaatot isä vietti yleensä Tuulan luona, ja joulupäivänä oltiin kaikki yhdessä. Aaro oli san gen pirteä ja selkeäjärkinen vielä yli 90-vuotiaanakin, kuten moni sukulainen hänen 90-vuotispäivällisillään sai itse tode ta. Hän joutui kuitenkin muutaman kerran sairaalaan eri vai vojen vuoksi, ja ihan loppukuukausina tuli mukaan muisti ongelmia ja sekavuutta. Aaro nukkui pois huhtikuussa 1999 juuri täytettyään 94 vuotta. ■ viikonlopun kohokohtia. 60-luvulla mökkiä alettiin lämmit tää sähköllä, ja kun Aaro oli sähkömies, niin lämmitysavuksi tuli myös pari sähkökiuasta – tosin vastukset muutettuna pie nemmille tehoille sarjakytkennän avulla. Nämä kiukaat ovat vieläkin paikoillaan olohuoneessa ja keittiössä. Hänen perin tönään Antista ja minustakin tuli sähköinsinöörejä. Vihdissä isä toimi pitkään yksityistien hoitokunnan pu heenjohtajana. Ennen hoitokuntaa olimme me pojat isän ja naapurin poikien kanssa usein lapioiden kanssa kunnosta massa reilun kilometrin mittaista tiepätkää, ja isä lainasi työ paikaltaan kuorma-auton hiekan tuontia varten. Alkuvuosina pikkutiellä oli vielä pari porttia matkalla, koska tie meni leh milaidunten läpi. Vuosien mittaan mökin hoitovastuu siirtyi vähitellen meille lapsille, ja äidin kuoltua minä lunastin Vihdin mö kin meidän perheen kesäpaikaksi Tuulan jäädessä naapuri tontille. Isä vieraili mökillä säännöllisesti joka kesä kuole maansa asti. Harrastukset Tuo edellämainittu elokuva-ala oli Aarolle varmaan samalla eräänlainen harrastus, kuten monet hänen päätoimeensakin liittyneet tuotteet. Lisäharrastuksena hänelle tuli viisikymp pisenä tennis, johon hän sai pelikavereita työrintamalta. Sitä hän sitten harrasti vielä pitkään eläkkeelläkin olles saan. Muut liikunnalliset harrastukset olivat lähinnä käve lyt pitkin Helsinkiä, etenkin eläkeläisenä asunnon ollessa jo 100 tapaa kirjoittaa Sarparanta Markku Sarparanta on kerännyt työuransa aikana joukon eri versioita Sarparanta-nimestä. Niitä on nyt kertynyt kasaan jo sata. Kaikki nämä variaatiot ovat todella esiintyneet pääasiassa ulkomaisessa kirjeenvaihdossa kirjeiden, telexien tai faksien otsikoissa. Mukana on muutama aika hupaisakin versio. Sarparanta taipuu moneksi. Nimet ovat aakkosjärjestyksessä oikean nimen ollessa nro 48. 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10. 11. 12. 13. 14. 15. 16. 17. 18. 19. 20. Aarparanta Darparanta Harparanda Saaparanta Sabaranter Salparanta Salparauta Samaranta Saparanta Saparante Saparantea Saparanto Saparatna Sapenranta Saporanta Sapparanta Sappáranta Sapraranta Sar Paranta Sarapanta 21. 22. 23. 24. 25. 26. 27. 28. 29. 30. 31. 32. 33. 34. 35. 36. 37. 38. 39. 40. Saraparanata Saraparanta Saraparante Sarapranta Sararanta Sarbaranda Sarbaranta Sarbarata Sargaranta Saroaranta Saroparanta Sarpa Sarpaaranta Sarpakangas Sarpanenta Sarpaneva Sarpanta Sarpantara Sarparahta Sarparamta 41. 42. 43. 44. 45. 46. 47. 48. 49. 50. 51. 52. 53. 54. 55. 56. 57. 58. 59. 60. Sarparamte Sarparan Sarparana Sarparanata Sarparanka Sarparanpa Sarparant Sarparanta Sarparantaa Sarparantaja Sarparantan Sarparantat Sarparante Sarparanter Sarparanti Sarparanto Sarparantra Sarparants Sarparantta Sarparantu 25 61. 62. 63. 64. 65. 66. 67. 68. 69. 70. 71. 72. 73. 74. 75. 76. 77. 78. 79. 80. Sarpararta Sarparata Sarparatana Sarparatna Sarparatta Sarparauta Sarparautaa Sarparenta Sarparinta Sarparnat Sarparnata Sarparnta Sarparonta Sarparranta Sarparvanta Sarpatanta Sarpatlanta Sarpavanta Sarperanter Sarporanta 81. Sarpparanta 82. Sarpranta 83. Sarpuranta 84. Sarrparanta 85. Sarueparanta 86. Sarviranta 87. Sasparanta 88. Sasrparanta 89. Savparapta 90. Saxparante 91. Separanta 92. Serpanta 93. Sirpiranpa 94. Sorparanta 95. Sparanta 96. Sparparanta 97. Sprparanta 98. Sraparanta 99. Srparanta 100. Zarabanda In memoriam Heikki Sarparanta 21.10.1924–21.3.2006 Kennelliiton kunniapuheenjohtaja Heikki Sarparanta on poissa. Vuosia sitten hoidettu vaiva iski uudestaan viime vuoden puolella, ja vei vetreän koiramiehen, 1970- ja 1980lukujen keskeisen kennelpäättäjän aamuyön tunteina 21. maaliskuuta Hämeenlinnassa. Sarparanta oli syntynyt Etelä-Pohjanmaalla Alahärmässä 21.10.1924. Hän vietti lapsuutensa, kävi koulunsa ja kirjoit ti ylioppilaaksi Kauhavalla, jonka aina koki kotopitäjäkseen. Kauhavalla Heikki myös vietti pariviikkoisen syyslomansa, johon hänen voimansa eivät kuitenkaan viime vuonna enää riittäneet. Heikki Sarparanta oli sotilasarvoltaan eversti. Hän osal listui jatkosodan loppuvaiheisiin varusmiehenä, ja päätti kahden vanhemman veljensä tavoin hakeutua upseerin ural le. Kadettikoulusta vuonna 1947 valmistuttuaan hän palve li mm. opetusupseerina Kadettikoulussa sekä Pääesikunnan useissa eri tehtävissä jääden eläkkeelle Parolassa sijainneen Panssarintorjuntapataljoonan komentajan tehtävästä vuonna 1970. Reserviin siirryttyään hän toimi lyhyehkön ajan Kennel liiton koulutuspäällikkönä ja sen jälkeen Orimattilassa si jainneen Kaitila oy:n henkilöstöjohtajana, jota tehtävää hän hoiti kymmenen vuotta uhraten vuosikaudet osan vapaaajastaan useisiin kunnallisiin luottamustehtäviin aina 80-lu vun alkupuolelle saakka. Heikki Sarparannan Olli-isä, Kauhavan ”vallesmanni”, oli innokas kennelmies ja siitä syttyi koirakipinä väkevänä myös rippikouluikäänsä lähestyvään poikaan. Ensimmäisen ikioman koiran, suomenpystykorvan, Heikki hankki vuonna 1945 eli pian sodan töistä vapauduttuaan. Siitä pitäen hän omisti ja koulutti tuon pikinokkansa li säksi kolme suomenajokoiraa ja kahdeksan saksanseisojaa, joilla ahkerasti metsästi ja osallistui menestyksellä näyttelyi hin sekä metsästyskoirakokeisiin. Suomenpystykorva oli miehen sydäntä lähellä, mutta toi nen tärkeä, jopa omin rotu oli silti saksanseisoja. Niitä hän koulutti omalla johdonmukaisella otteellaan. ”Pellolla pitää koiran liikkua joko hakukuviossa tai ellei, niin kytkemättö mänä, mutta tiukasti isäntänsä vasemmalla sivulla uusia toi mintakäskyjä odotellen”, oli Sarpiksella (kuten harrastuksen alkutaipaleellakin olevat saattoivat varsin estottomasti oppiisäänsä puhutella) tapana aloittelijoita opastaa. Hänen viimeiseksi koirakseen jäi karkeakarvainen sak sanseisoja Kruununiemen Roosa, vuonna 1995 syntynyt erinomainen käyttökoira, joka pentuna sai arkinimekseen Sista. Koiransa nimivalintaa isäntä perusteli tämän kirjoitta jalle kesällä 2000 siten, että Sista on oleva hänen viimeinen koiransa, ”jonka pitäisi olla vielä pirteä, kun itse käyn jo yh deksättä vuosikymmentäni, jos sinne asti selviän”. Sarparannalla oli lukuisia koiraharrastuksen luottamus toimia, joista mainittakoon Etelä-Hämeen kennelpiirin pu heenjohtajan pesti 1965–66 ja uudestaan 1968–70. Kennel liiton hallituksen jäsenenä ja varapuheenjohtajana hän oli 1971–84 sekä valtuuston puheenjohtajana seuraavat kuusi vuotta. Suomenpystykorvajärjestön ja Saksanseisojakerhon hallituksissa Sarparanta istui vuosikaudet jo 50-luvulta alka en, ja hänen työpanostaan käytettiin molempien rotujärjestö jen useissa eri tehtävissä. Sarparanta oli ajokokeiden ja linnunmetsästyskokeiden ylituomari, ja paljon pystykorvia sekä seisovia lintukoiria näyttelykehissä arvostellut selkeäsanainen ulkomuototuo mari. Sarparannan kynästä ovat lähtöisin kirja Suomenpys tykorva – Kansalliskoiramme sekä A.H. Virkkusen kanssa yhteistoimin kirjoitettu Saksanseisojien koulutusopas. Hän toimitti Anna-Liisa Arvelan ja Jaakko Kalliokosken kanssa Saksanseisojakerhon 20-vuotisjulkaisun ja osallistui Suo menpystykorva 100 vuotta -teoksen sekä nykyisen Metsäs täjänoppaankin kirjoitustyöhön. Heikki Sarparanta oli Saksanseisojakerhon, Suomen Pystykorvajärjestön, Hämeenlinnan varuskunnan metsäs täjien sekä Kauhavan Metsästysseuran kunniajäsen. Suo men Kennelliiton kunniapuheenjohtajaksi hänet kutsuttiin vuonna 2000, jota huomionosoitusta hän arvosti. Tässä kun niatehtävässä hän oli yli satatuhatpäisen Kennelliitomme jä senkunnan arvostama vaikuttajapersoona, jonka mielipiteitä myös liiton eri yhteistoimintatahot osasivat kuunnella. Maanpuolustus- sekä kennelansioistaan Sarparannalle myönnettiin useita kunnia- ja ansiomerkkejä. Heikki Sarparanta on poissa, päässyt kaksi vuotta sitten edesmenneen Mailis-puolisonsa luokse. Siihen on pakko so peutua. Hattulan Tenholassa sijaitseva torppa on jäänyt ilman vuosikymmenten aikaista isäntäänsä ja emäntäänsä. Pirteänä pysynyt Sista on orpoutunut, mutta laukkaa aivan varmasti jo tulevana syksynä Eeva-Liisa Mikkolan (omaa sukua Sar paranta) komennossa tuiki tuttuja jahtimaitaan hakuparinaan tämän ”varaemäntänsä” karkeakarvainen saksanseisoja narttu Otsolan Jos. Heikki Sarparanta siunattiin Vanajan kirkossa huhtikuun alussa. ■ Seppo Takamaa Kirjoittaja on saksanseisojaharrastaja ja Kennelliiton valtuuston jäsen, joka pikkupojasta saakka on tuntenut Heikki Sarparannan. Julkaistu Koiramme-lehdessä 4/2006 26 Raili Pesonen (o.s. Mäntyvaara) 27.7.1909–7.9.2005 Romaanihenkilön kuolema Isoäidin pitkän elämän salaisuus oli pohjalainen tarmok kuus ja positiivinen elämänasenne. Nuorena hän työskenteli kansakoulunopettajana sotkamolaisessa korpikylässä. Tiet tömän taipaleen takana, tai edessä. Kun isoäitiä 17 vuotta vanhempi isoisä kuoli vuonna 1964, isoäiti ei jäänyt makaamaan suruun. Hän suri o.t.o., oman toimeliaisuutensa ohessa. Eläkkeelläkin isoäiti oli koko ajan menossa: ystävättäri en luo, matkoille, sukulaisiin. Isoisä oli palopäällikkö, isoäiti tulipalokiireinen. Myös lopun vaivihkainen alku kymmeni sen vuotta sitten oli vauhdikas. Isoäiti pökertyi Lauttasaaren bussissa, ja Erottajalle ti lattiin ambulanssi. Kun isoäiti oli virvoiteltu tolkkuihinsa, hän kauhistui, paljonko kello on. Sitten hän ilmoitti olevansa myöhässä kampaajalta, ja vaikka myöhästyminen ei suora naisesti ambulanssimiesten syytä ollutkaan, he saisivat viedä hänet perille. Näin toimittiin. Äitini kirjoitti romaanin isoäidin ja viipurilaisen isoisä ni vaiherikkaasta rakkaustarinasta. Se julkaistiin vuosi sitten nimellä Taikasormus. Isoäiti ei pystynyt enää lukemaan. On neksi hän oli elänyt sen. Kannesta kanteen. Alusta loppuun. Ja niin pitkä se oli. ■ Olipa kerran. Haluan ilmoittaa romaanihenkilön kuolemasta. Nimittäin äidinäitini. Isoäiti kuoli kotonaan. Nukkui pois tyytyväisenä elä määnsä. Hän oli täyttänyt Unikeonpäivänä 96 vuotta. Viimeiset vuodet vierivät lähes paikallaan. Lauttasaaren terveyskeskuksen kotihoitoyksikön työnte kijät auttoivat parhaansa mukaan äitiäni ja enoani. Lähtö koitti syyskuisena torstai-iltana. Jo kauan isoäiti ei muistanut juuri mitään. Kun kävin tiis tai-iltana ja esittäydyin, hän tunnusti, ettei tuntenut. Sanoi sen ystävällisesti, pientä hämmästystä äänessään. Oli helppo uskoa, että hän vain ei muistanut, nothing personal. Kun läk sin, hän toivotti iloisesti ”hei-hei”. Isoäiti oli lähes loppuun asti mukana sukujuhlissa. En sin hän unohti lastenlastenlastensa nimet, sitten lastenlasten. Aina hän silti osoitti kiinnostusta ja kysyi, kuka se oli, jo ka sillä kertaa tarjosi leikkiautoa tutkittavaksi. Vaikka lap sia jouduttuun nimeämään parin minuutin välein, he eivät olleet moksiskaan. Ainahan aikuiset kyselevät pelkästä ky symisen ilosta. Kun soitin kotiin isoäidin poismenosta, vaimoni arveli, että kertoisimme pojille vasta aamulla. Isommat arvasivat. Kolmasluokkalainen Lauri ehdotti alahuuli väpättäen: ”Ei kerrota Mirolle huomennakaan. Ei kerrota ollenkaan.” Ennakkoluuloton ehdotus. Miro on 4-vuotias, eksistentiaalisista kysymyksistä har rastunut ja siksi ajoittaiseen, nopeasti ohimenevään synkkä mielisyyteen taipuvainen ajattelija. Tuomas Manninen Julkaistu Ilta-Sanomissa 27.9.2005. Ilkka Sarparanta 23.2.1931–10.2.2008 Raumalainen yli-insinööri Ilkka Sarparanta kuoli vaikean sairauden murtamana 10. helmikuuta 2008. Hän oli syntynyt Kuusankoskella 23. helmikuuta 1931. Ilkka Sarparanta liittyi jo nuorena poikana Sunilan Meri suojeluskunnan Sotilaspoikiin, jossa hän toimi innokkaasti järjestön lakkauttamiseen saakka. Sotilaspoikatoiminnassa hän oli mukana myös Raumalla, kun vuonna 1991 perustet tiin Vakka-Suomen Sotilaspoikien Perinnekilta. Sarparanta oli yhtenä perustajajäsenenä. Myöhemmin hän toimi killan rahastonhoitajana ja ennen sairastumistaan neljän vuoden ajan killan puheenjohtajana. Rauma-Repolan Rauman telakalle Ilkka Sarparanta tu li vuonna 1958, ensin työkalusuunnittelijaksi ja suunnitteli jaksi. Sittemmin hän työskenteli 27 vuoden ajan kunnossa pitopäällikkönä. Telakan rakennemuutosvaiheessa Sarpa ranta siirtyi liiketoiminnan kehitystehtäviin ja samoin hän oli muodostamassa osakkuusyhtiöitä, joiden hallintoon hän myös kuului. Vuodesta 1989 alkaen hän toimi Raumalla Suomen en simmäisen Uusyrittäjä Oy:n toimitusjohtajana eläkkeelle siirtymiseen saakka Kunnallispolitiikkaan Sarparanta osallistui Rauman maa laiskunnan kunnallishallinnossa ja hän oli vuodesta 1977 mm. kunnanhallituksen ja valtuuston ensimmäinen varapu heenjohtaja. Hän oli myös voimakkaalla panoksella muka na toteuttamassa kuntaliitosta Rauman kaupungin kanssa. Kuntaliitoksen jälkeen hän toimi useissa Rauman kaupungin luottamustehtävissä. Ilkka Sarparanta oli mukana kokoomuksen toiminnassa Rauman maalaiskunnassa ja jatkoi kaupungissa mm. Kan sallisten Seniorien puheenjohtajana ja hän oli piirihallituk sen liittohallituksen sekä liiton työvaliokunnan jäsen. Rauman seurakunnan kirkkovaltuutettuna Sarparanta oli kaksi kautta ja hän oli myös kirkkoneuvoston jäsenenä. Ilkka Sarparanta oli myös mm. Suomen Lions-liiton ensimmäinen varapuheenjohtaja, piirikuvernööri ja piirihal lituksen jäsen. Urheilumiehenä hän oli Rauman Lukon vara puheenjohtaja, Rauman Ladun puheenjohtaja ja Golfrauman hallituksen jäsen. Vapaa-ajan harrastuksina Sarparannalla oli kuntourheilu, eräretkeily ja sukututkimus. ■ Jukka Niemelä, sotilaspoikaveli Julkaistu Länsi-Suomi-lehdessä helmikuussa 2008 27 LAULU SARPARANTAIN SUKUSEURALLE Helvi Mäntyvaara Vireästi Su- jäl- ku suu- ri l e e n on. sa a - vui t ne t - tä sa - m a an ka n- t a i n S ar- pa- ran- tain ko- koon- tu- S u- vun pe- rin- net- jouk- ko- s aa- vuit hon. S u- s a- maan 1. Suku suuri Sarparantain kokoontunut jälleen on. Suvun perinnettä kantain saavuit samaan joukkohon. 3. Siellä äidit, isät ennen iloin, murhein uurasti. Sieltä sitten vuotten mennen sukuhaarat erkani. 2. Sauvossa on sukujuuret, Lounais-Suomi kehto on. Muistot monet, pienet, suuret, taaskin nousee elohon. 4. Nyt on suku yli Suomen laajentunut, kasvanut. Uudet polvet, uusi huomen vapaan Suomen varttunut. tä vun jouk- ko- kan- nut tai n perin- hon. 5. Rakas meille suku, kansa, synnyinmaamme verraton. Käsi Luojan turvanansa onnekkaat ne olkohon! Erkki Mäntyvaara
© Copyright 2024