Sukulehti 6, 2009

SARPARANTA
SUKULEHTI
Nro 6. Julkaistu 25.7.2009
Hyvä lukija,
Kädessäsi on kuudes Sarparanta-suku­seuran
julkaisema ­sukulehti. Toivon sen antavan
Si­­­­nul­le tietoa suvustasi ja viihdyttävän tari­
noillaan.
Vaan mikä saa meidät kiinnostumaan su­
kumme tarinoista? Onko se tuttuus, tunte­
mattomuus, jännittävyys, ajan ­kuva, ajatus­
ten herättely, puhdas uteliaisuus, tiedonhalu
vai jokin muu? Hyvää kirjaa ja elokuvaakin
kannattelee mielenkiintoinen tarina. Tarina
on kautta aikojen ollut keskeinen keino jä­
sentää ja jopa hallita elämän kaaosta.
Mistä näitä tarinoita syntyy ja kuka ne
tallettaa?
Olemme oman tarinamme keskipisteessä.
Siitä vaan laittamaan muistiin oman elämän vaiheita. Vaikka
sillä ajatuksella, että tietävätpä ainakin lapset ja lastenlapset,
mitä on tullut elämällään tehdyksi. Lapsemme tietävät nimit­
täin hämmästyttävän vähän omien vanhempiensa elämästä!
Kun kokoat muistojesi sirpaleet itsesi näköiseksi kerto­
mukseksi, tiedät paremmin, kuka olet ja miksi olet tullut
sellaiseksi kuin olet. Tarina jättää elämästäsi jäljen. Kun
saat tarinan alkuun, se vie mukanaan. Vähän viitseliäisyyt­
tä aloittaminen tietysti vaatii. Mutta ei tarvitse olla ”kirjai­
lija” pystyäkseen kertomaan omista tekemisistään ja ajatuk­
sistaan. Nykytekniikka antaa ainutkertaisen mahdollisuu­
den täydentää tarinaa aina kun uusi asia pulpahtaa muistista.
Ajattelen esimerkiksi nykynuoria, jotka opiskelevat ja vaih­
tavat työpaikkaa. Mitäpä, jos jo nuorena alkaisit kerätä omaa
elämäntarinaasi, muistaisit mitä kaikkea on tullut ­tehdyksi,
missä ja milloin ja millaisia ajatuksia Sinulla on vuosien
­varrella ollut. Ihan itsekkäästi vain itsellesi.
Suvun tarinat ovat ympärillämme. Menneitten polvi­
en tarinat pitää saada talteen ennen kuin muistitieto katoaa.
­ okumentit kertovat omaa kieltään, mutta
D
niistä usein puuttuu ”se jokin”. Näille tari­
noille on olemassa hyvä julkaisupaikka:
­sukulehtemme. Vuosien varrella siinä on­
kin ollut monta mielenkiintoista tarinaa ja
henkilöhistoriaa. Itseäni kiehtoi vallan mah­
dottomasti tässä lehdessä julkaistava ­Pirkko
Villbergin tutkimus kantaisämme Carl Söder­
manin elämästä lukkarina. Lukkarin piti olla
monitaitoinen mies!
Olemme sukuyhteisömme jäseniä. Vaik­
ka kuinka viime vuosina on korostettu yksi­
löllisyyttä, taustalla on aina yhteisö, johon
kuulumme. Sukuyhteisö on niistä hyvin
merkittävä. Se on muokannut ja muokkaa
näkemyksiämme ja ajatuksiamme. Suku on laajentunut per­
heemme. Veri on vettä sakeampaa! Se, että vuodesta toi­
seen kokoonnumme sukupäivillemme, osoittaa, mikä voima
­suvullamme on. Vahvistakaamme tätä yhteisön voimaa!!
”Ruokkikaamme” tätä oivallista sukulehteämme kai­
kenlaisin suvun tarinoin. Olen huomannut sukulehden ole­
van suuren kiinnostuksen kohde aina ilmestyessään. Sen
­sisältö on juuri niin kiinnostava, kuin suvun jäsenet sen itse
­toimittavat.
Toivotan Sarparanta-suvulle hyviä tarinoita ja aineistoa
sukulehteen.
Kaija Jännes
Tämänkertaisen sukulehden aineiston on kerännyt suku­
yhdistyksen hallitus (Eero Hannonen, Kaija Jännes, Kirsti
Jännes, Hanna Salminen, Jaakko Sarparanta, Markku
Sarparanta, ja Terttu Virtanen) ja painokuntoon saattanut
Jaakko Sarparanta. Kiitämme kaikkia avustajiamme.
Sarparanta-sukulehti • Nro 6 • Julkaistu 25.7.2009
Sisältö
Pääkirjoitus...................................................................................................... 2
"Hilpeää ja helppoa" – Sukupäivät Teiskon Murikassa 29.–30.7.2006 . ......... 3
Carl Södermanin elämä – Lukkari ja sukumme kantaisä................................ 6
Sukukokous Leppävirralla 1948...................................................................... 9
Södermanien tyttäret – Naisten kohtaloita 1800-luvulta................................ 10
Vänrikille muistomerkki.................................................................................. 12
Meistä jää muisto ja hautapaasi.................................................................... 13
Kirje Kittilästä................................................................................................. 16
Sukulaulun säveltäjä..................................................................................... 18
Isäni Aaro Aapo Sarparanta.......................................................................... 20
In memoriam................................................................................................. 26
2
Sukupäivät Teiskon Murikassa 29.–30.7.2006
”Hilpeää ja helppoa”
Teksti: Kaija Jännes • Kuvat: Jarkko Jännes & Markku Sarparanta
Näin kokoontuivat Sarparannat yhteiseen
juhlaan ja pulinaan erikoisen kauniin ja
lämpimän kesän upeana viikonloppuna.
Meille onkin aina tilattu kauniit ilmat
kokouksiimme! Kokoonnuimme jo kolmatta
kertaa Murikka-opistolle. Aika rientää,
vastahan edellisen kerran tapasimme.
Lainaan Kari Rahialaa ja hänen tapaansa nähdä tällaiset
suvun tapaamiset.
–Tee tapahtumasta hilpeä ja helppo muille, ei välttämättä
itsellesi.
–Älä vaadi vierailtasi muuta kuin hilpeyttä ja helppoutta.
–Äläkä unohda lapsia. He ovat tapaamisen tärkein vieras­
ryhmä. He ovat vanhemmilleen tärkeimpiä ja siis myös
sukutapaamisen järjestäjille.
– Äläkä ota asiaa liian vakavasti. Siitä saa vain pään­särkyä.
Juhlamme säilyttää sitkeästi perinteet: muistamme joukos­
tamme poisnukkuneet, toivotamme tervetulleiksi sukuun
uudet jäsenet, laulamme sukulaulumme kerta kerralta ryh­
dikkäämmin, pidämme reippaasti virallisen kokouksen, tut­
kimme sukulaisuussuhteita niin isoilta lakanoilta kuin tie­
tokoneen näytöltäkin, pelaamme legendaarista keilapeliä,
saunomme, käymme jumalanpalveluksessa ja rakennamme
muistojen juhlahetken vielä ennen kotiinpaluuta. Ja paljon
muuta.
Emme unohda pääelinkeinoakaan. Lounaat ovat mait­
tavat, kahvit virkistävät. Iltapalaa kokkaamme itsekin. Jot­
ta tunnelma säilyisi lettu- ja makkarajonossa hilpeänä, juttu
luistaa. Hiljaiseksi ei tätä sukua ainakaan voi sanoa! Seurus­
telulla ja kuulumisten vaihtamisella on tärkeä osa.
Ulkoiset puitteet tietysti edesauttavat juhlan onnistumi­
sessa, mutta sen taustatyön määrän, joka on piilossa kulissi­
en takana, aistii juhlan ”helppoudessa”.
Kansantaiteilijat ovat puolestaan opettaneet seuraavan
kunnon ruokalistan:
Perunasoppa, papusoppa, paisti ja puuro
Muki maitoa ja markan munkki
Lasi vettä ja hammastikku
Päivän lehdet ja klosetin avain.
Järjestäjät ovat tälläkin kertaa kutoneet meille kokoon tällai­
sen viikonlopun, siitä heille lämmin kiitos.
Toivottavasti se on ollut sinulle hilpeyttä, helppoutta ja
viihtymistä sukulaissielujen kanssa. Kiitämme mukanaolos­
tasi, tulethan ensi kerrallakin.
Oheiset kuvat olen saanut Jarkko Jännekseltä ja Markku
Sarparannalta. Niitä katsellessa tulee hyvälle mielelle. Meil­
lä on aidosti hauskaa keskenämme, niin ihan nuorimmilla
kuin keski-ikäisillä ja vähän vanhemmillakin.
On elämän rikkautta kuulua tällaiseen sukuun.
Sukupäivien aluksi muistamme
keskuudestamme poisnukkuneita ja
sukuun syntyneitä uusia jäseniä.
Pitää olla tarkkana, että
tiedot ovat oikein.
3
Keilapeli saa aina innostumaan
vauvasta vaariin.
Hilpeää
seurustelua
Teiskon kirkon
edustalla
4
Ilta tummenee…
letut maistuvat...
nuoret viihtyvät
Tahtoisin alka
a kuin huoma
amatta – en ju
en myöskään
uri nyt tai väh
myöhemmin;
än aikaisemm
en juuri tästä
minä tahtoisin
in,
asiasta, en lii
alkaa niin kuin
o
in jostakin mu
eläimet jumala
usta:
t ja lapset alk
avat, niin kuin
rakkaus alkaa
niin kuin aallo
, se josta kerr
t, metsän puu
otaan,
t ja tuli – kato
avimmat, ikuis
immat.
Minä tahtoisin
kuin huomaam
ajatusten
atta puhkeava
n sanoiksi, ja
niin, että joka
inen niistä eh
juurtua
hiljaisuuden m
tisi
ultaan, missä
yksin ne kukk
ivat. Minä tah
toisin sanojen
sattuman oiku
muuttuvan pu
kuin
sta
heeksi, ja puh
een lauluksi,
ja sanattoman
ja laulun laulu
laulun liukene
ksi ilman san
van soitoksi,
kohden hiljais
oja,
ja soiton virta
uutta. Sen pa
avan päittemm
rt
aalla tahtoisin
e ylitse
piirtää mustia
rivejä, en kov
monta,
jostakin, joka
in
on tullut miele
eni – ja jonka
olen otaksunu
t tulevan miele
– tai joka saa
tulla mieleeni,
eni
ttaisi
näin istuessa
m
me ystäviemm
e seurassa ke
sän hunajaise
päivänä.
Minä tahtoisin
na
lopettaa kuin
huomaamatta
. Tahtoisin pu
heeni verkkaa
liukenevan
soittoon, soito
n
n liukenevan
v
aloon, valon h
Ikään kuin olis
ilja
imme jo pois
sa, kaikki lähte isuuteen, joka virtaa ovista
helmiäisloisto
.
neet, huonee
isella hiljaisuu
t täyttyneet
della,
ikkunaluukut
unohdetut, ku
u laskemassa
,
kastepisaroid
Täällä on ma
en verhotessa
apalasi, tyhjä
nä kuin uni…
nukkuvan villiv
.
iinin.
Riitta Vainio m
sukupäivillä M ukaillut Lassi Nummen ru
n
urikassa sunn
untaina 30.7 osta ja lausunut
.2006
5
Carl Södermanin elämä
Lukkari ja sukumme kantaisä
Tutkinut Pirkko Villberg
Yrjö Punkari
Lukkari Carl Söderman oli v. 1836 Turussa Kehruuhuo­
neen vartijana (Fattighusvakt), sittemmin (klockaren) ja luk­
karina Turun linnan kirkossa. Turun palo oli vuonna 1827.
­Silloin paloivat kaikki Ryssänmäellä olleet puurakennukset.
Ryssänmäki on nykyisin yliopistoaluetta. Asukkaat kyhäsi­
vät ovista ym. jäänteistä kalliota vasten itselleen tila­päisiä
asuntoja. Carl on ollut tuolloin 13-vuotias. Hän on ollut
­joko ­koulussa tai velvollinen menemään työhön; ehkä hän
on ­ollut isänsä mukana köyhäintalon kirkossa. Isä Johan on
kuollut v. 1832. Turussa oli poikien mahdollista päästä piispa
Tengströmin perustamaan kansankouluun vuodesta 1822 tai
Bellin-Lancasterkouluun 1832 alkaen tai Turun alkeiskou­
luun 1817 alkaen. Oppilaat olivat köyhistä kodeista. Carlin
koulukäynnistä ei ole varmaa tietoa.
Carl muutti lukkariksi Naantaliin 31.10.1838. Muka­
na seurasivat vaimo ja yksi lapsi. Hän toimi ­Naantalissa
kymmenen vuotta. Perhe joutui asumaan hyvin monessa
eri ­talossa, joka ilmenee lasten syntymäpaikasta. Vuosina
1838–1842 hänestä on käytetty klockare-titteliä ja vuodesta
1845 cantor – ovatko kellonsoittaja ja lukkari olleet Naan­
talissa eri virkoja? Hän haki Vesilahden avoimeksi tullutta
lukkarin virkaa. Hänet asetettiin ehdolle Nils Cajanderin ja
lukkari­oppilas Fjelmannin kanssa. Vain kaksi ensimmäis­
tä tulivat kysymykseen. Cajanderilla oli hyvät paperit, ja
kirkko­herra kannatti häntä, mutta Palhon kulmalaiset Kalle
­Knaapin johdolla valittivat tuomiokapituliin, etteivät he ha­
lua niin heikko­äänistä lukkaria kirkkoonsa kuin Cajander on.
­Cajander pääsi Mynämäelle, jonne oli samaan aikaan hake­
nut. Carl Södermanista tuli Vesilahden lukkari v. 1848. Hän
muutti Vesilahdelle 7.4.1849 lukkarin virkataloon. Hän kus­
tansi kolme poikaansa Tampereen yläalkeiskouluun. Bernt
ja Emil menivät edelleen Turkuun lukioon, josta pääsivät
ylioppilaiksi.
Lukkarinvirkaa hakevalta vaadittiin kirjoitustaitoa.
­Koska kirjoitustaito oli vielä 1800-luvun alkupuolella Vesi­
lahdessa harvinainen, lukkarit avustivat talonpoikaista väes­
töä hoitamaan asioitaan. Lukkarin virkaan vaadittiin kui­
tenkin muutakin kuin lauluääni ja kirjoitustaito: lukkarin
tuli hallita lääkintätaitoja, kuten haavojen ja murtumien sito­
minen ja tulehdusten, palovammojen ja paleltumien hoitami­
nen. Monet lukkarit toimivat rokottajinakin. Taidoistaan
­lukkarilla piti olla virkaa hakiessaan todistus; yleensä lukka­
rilta edellytettiin kouluopintoja.
Carl Söderman työskenteli Vesilahden kirkossa 23 vuotta.
kausi ja se valmisti lapsia rippikouluun. Ne olivat yksityisiä
kouluja. Opetuksen pääsisältö oli katekismuksessa, raama­
tunhistoriassa ja ulkoluvussa.
Koulutarvikkeet Vesilahdella 25.3.1862: valmis huo­
ne, penkkejä, pulpetteja, pöytä ja tuolia, suuri kirjaintaulu,
lasku­tauluja ja taulukoita, karttoja, kirjoja kuten raamattu ja
psalmböcker, matrikkel, räkenskap, inventaruböcker, diver­
se, sosom pekkappor, pläckkorn, rinngklocka, klädhängare,
brandstaka med fl. småsaker (Skoström).
Yhteydet muuhun maail­maan. Höyrylaiva ­”Laukko”
Vesilahdelta Tampereel­le v. 1860, jolloin matka yhteen suun­
taan kesti neljä tuntia. Rautatie Hämeenlin­nas­ta Helsinkiin
v. 1862. Lempäälän kanavan ­v. 1873 kautta Hämeenlinnaan.
Vesilahdelle tulivat sanomalehdet: Suometar, Tampereen Sa­
nomat ja Sanomia Turusta. Vesilahti kuului Tyrvään rovas­
tikuntaan.
Vuonna 1857 oli Vesilahteen perustettu kirjasto, ­jota
hoiti lukkari Söderman kuolemaansa asti. Kirjastossa oli
v. 1871 sata nidettä. Kirjastoon saatiin varoja ­järjestämällä
mm. ­teatteriesityksiä. Sellaisen järjestivät kesällä 1870
ylioppilaat Johan Schönberg ja Bernt Söderman.
Perunkirjoituksen laatiminen oli monivaiheinen tehtävä:
aluksi oli kirkossa luettavalla kuulutuksella tiedotettava asi­
asta vainajan omaisille ja pesän velkojille kirjoituspaikasta
ja ajankohdasta. Perunkirjoituksessa vainajan omaisuus luet­
teloitiin, arvioitiin ja kirjattiin ylös uskottujen miesten valvo­
essa tapahtumaa. Valmis perunkirja oli toimitettava tuomio­
kunnan arkistoon ja vaivaistenraha eli määrätty osuus pesän
varoista seurakunnan vaivaishoitolautakunnalle. Perunkirjan
tekijä sai työstään palkkion.
Södermannien koti
”Kanttori Kajanderin jälkeen jäänyt, sekä huoneet, että kaik­
ki muu irtain tavara, huoneet huusi rikas Talollinen Joakim
Erkinpoika Kupari, Uutta tulevaa lukkaria varten.”
Rovastin tarkastuksessa v. 1846 oli havaittu, että luku­
taito oli Vesilahdella heikko. Kirkonvartija Ivendorf oli pe­
rustanut kouluja eri kyliin. 1850-luvulla koulua käytiin kuu­
6
Otteita SKS:n julkaisusta v. 2006 ”Vesilahden
kirkonvartijan päiväkirja 1846-1897”
(Adam Ivendorff, toim. Mikko Kylliäinen):
Carl Söderman
lukkari, s. 11.05.1814 Turku, k. 20.10.1871 Vesilahti.
”1.nen päivä toukokuuta alko Ortinari, eli pitäjääseen huu­
detun Lukkarin, Herra Kanttor Karl Södermannin ensimmäi­
nen Wirka vuosi Wesilahdessa, hän tuli Naantalista suuren
väjestön (Frouvan ja 8 lapsen kanssa maaliskuun lopulla).”
”Kirkonkylässä opetti myös lukkari Söderman”
”v. 1852 on varmaan lukkarillekin ollut työteliäs sil­
lä Vesilahden pitäjässä on heinä-, elo-, syyskussa kuol­
lut puna tautiin 136 henkee, mutta enimmin lapsia…”
”Vesilahdelle on saatu kauan puheissa ollut sanan lennätin
lankatoimeen.
”7 päivä joulukuuta 1855 tuli ryssän sota väen leipojat ja
10 päivänä sitte Ryssän sotaväkee tänne talvi Kortteeria pi­
tämään, ja niitä oli yli Pitäjän joka kylässä… Kaikki Ryssät
lähti 21 päivänä Toukokuuta täältä pois…”
”v. 1866. 22 päiv Touko kuuta saatoimme Kanttori Sö­
dermannini ja jahti vouti Hahlin kanssa taas poikamme
Kuokkalaan, niiden pojat kävivät kanssa Tampereen koulua,
ottivat Kuokkalasta kyytiin.”
”Suuri kylmyys, viljan itämättömyys ja karjan kuollei­
suus toivat myös Wesilahdelle suuren nälänhädän, josta
syystä monessa kylässä ruokaa varastettiin ja siitä syystä pi­
dettiin yövahtia”
”Pitäjässä oli viisi köyhän huonetta. Leipään pantiin pe­
luja ja pavun varsia. Oikeeta ruisleipää ei näkynyt. Kuole­
vaisuus oli suuri toukokuussa 70 henkeä ja Kesäkuussa 98
henkeä, heinäkuussa 65 henkeä ja elokuussa 46 henkeä syys­
kuusta-joulukuuhun 90 henkeä nälkään ja muuten lämpö­
seen tautiin…”
”Matka Turkuun 26. elokuuta kanttori Kaarl Söderman­
nin kanssa (joka vei Bärntti poikaansa Lukioon, joka jo meni
toiseksi vuotta menimme Naantaliin. (Siellä hänen vanhem­
pi poikansa Kalle Lukkarina).. lähdimme sieltä takaisin Tur­
kuun lauantaina 4 p päivä kotiin.”
”Rippilapsia oli v. 1870 eniten kuin koskaan siihen asti
nimittäin 72 poikaa ja 61 tyttöä ja Kappelin lapsia 22. Kou­
lussa oli siis lapsia 155 ja vähälukkarin kortteerissakin 44.
He olivat koulussa 15 päivää. pappi opetti 2 tuntia ja enim­
mästä päästä olivat Lukkarit opettamassa sekä eräs ylioppi­
las.”
”7/8 1870 8 sunnuntai Kolminaisuuden päivästä piti eli
toimittivat yli oppilainen Herra Juha Söönberg ja lukiolai­
nen Bärt Israel Söderman (Kanttorin poika) Näyttelön (teat­
teri) joka pidettiin Kalttila Rusthollissa, jossa näytteellä oli
Pietari Pateliini, ja yö kausi lahdella, jossa rahaa tuli kokoon
352 markkaa 63 penniä, jolla rahalla ostettiin Laina kirjasto
Wesilahteen. Keskiviikkona 31 elokuuta lähdimme kantto­
ri Södermannin kanssa Turkuun Lukioon poikijamme vie­
mään. Kanttorin ja lastensa Päärnttin ja Karoliinan kanssa
mentiin Naantaliin sunnuntaina tulivat Rosa ja Anni Naan­
taliin. Kanttorin Kallen häät olivat 4. syyskuuta 9.syyskuuta
päästiin kotio.”
”Lainakirjaston hoitajan palkka 15 mk”
”Maanataina 13 päivä maaliskuuta lähdin minä Kanttori
Södermannin kanssa Turkuun. Tuorstaina lähdimme Naan­
taliin ja perjantaina palasimme Turkuun tapasimme Laukon
Pehtoorin Pärntti Lukiolaisen ja Rosa, Miina ja Anni, jotka
olivat Turussa palveluksessa. ”
” rippilapsia oli 1871 kesäkuussa yhteensä 123 lasta.”
Isä: Söderman, Johan Erik
muurari, kehruuhuoneenlukkari, lukkari
s. 23.10.1776 Turku, k. 20.4.1832 Turku.
Äiti: Bange, Anna Stina
s. 30.12.1775 Uskela, k. 2.8.1839 Turku.
Vihitty 23.10.1798 Turku
Puoliso: Rosenberg, Maria Elisabeth
s. 17.7.1814 Turku, k. 13.5.1884 Vesilahti.
Vihitty 9.8.1836 Turku
Lapset:
Maria Karolina
emännöitsijä, s. 31.3.1837 Turku, k. 24.8.1908 Turku.
Rosa Amanda
emännöitsijä, s. 20.10.1838 Naantali, Taipaleen talo,
k. 25.10.1917 Kurikka.
Carl Fredrik
imeväinen,
s. 24.10.1840 Naantali, k. 3.11.1840 Naantali.
Karl Johan
lukkari,
s. 1.7.1842 Naantali, Sillanpää, k. 16.1.1886 Naantali.
Fredrika Vilhelmiina
s. 15.7.1845 Naantali, Katavainen.
Anna Charlotta
kauppa-apulainen, s. 9.1.1848 Naantali, talo n=01,
k. 18.10.1893 Saltvik, Finnström.
Bernt Israel
pastori, s. 10.4.1850 Vesilahti, k. 5.3.1903 Kurikka.
Amalia Sofia
imeväinen, s. 12.10.1852 Vesilahti, k. 1852 Vesilahti.
Emil Alfred
pastori, s. 25.2.1854 Vesilahti, k. 26.8.1919 Lapua.
Ernst Fredrik
asemapäällikkö,
s. 4.7.1857 Vesilahti, k. 15.7.1928 Tampere.
”Herra kanttori Kaarl Södermanni joka tänne Wesilah­
teen tuli Naantalista huhtikuussa vuonna 1849 ja sanottuna
vuonna wapun päivästä wirkaansa astui, Kuoli nyt perjan­
taina ehtoona, 20 päivä Lokakuuta äkillisesti, yhden tunnin
verran kuoleman kanssa taisteltuansa, klo 10 ja 11 vaiheil­
la, elettyänsä 57 vuotta 5 kuu kautta ja 19 päivää; ja täällä
Wesilahdessa viraassa oltuansa 22 vuotta 5 kuu kautta ja 19
päivää.”
7
Yrjö Punkari
Kirkon omaisuuden hoito
Kirkkolain mukaan lukkari oli myös nykyaikaisittain sanot­
tuna kirkon ylivahtimestari, jonka haltuun uskottiin kirkon
ja sen irtaimiston hoito ja jonka tuli olla pappien apuna ju­
malanpalveluksia toimitettaessa. Omaisuuden hoidosta luk­
karin oli annettava seurakunnalle kirjallinen takuu, jossa tie­
tyt henkilöt sitoutuvat korvaamaan lukkarin mahdollisesti
ai­heuttamat vahingot. Kuitenkin jo 1600-luvulla oli osoit­
tautunut välttämättömäksi asettaa kirkkoihin lukkarin avuksi
erityinen kirkonvartija.
Lukkarille kuului jumalanpalveluksessa kuulutusten vie­
minen papille saarnatuoliin. Virallisten kuulutusten lisäksi
oli yksityisiä, seurakuntalaisten omia asioita koskevia kuu­
lutuksia, jotka lukkari tavallisesti laati heidän pyynnöstään
ennen jumalanpalveluksen alkua.
Kirkkolain mukaan lukkarin oli myös avustettava pap­
pia rippitoimituksissa, se ei merkinnyt vain laulullista puolta
vaan myös papin auttamista rippikirjoituksessa eli ehtoolli­
selle ilmoittautuneiden kirjaamisessa. Lisäksi viran hoitoon
kuuluivat pitäjänmatkat ja muut kirkolliset toimet. Tämä
merkitsi lähinnä erilaisten maksujen keräämistä. Lukkarin
oli pidettävä kirjaa perimistään maksuista.
Kirjoitustaitoisena henkilönä lukkarit joutuivat usein laa­
timaan erilaisia asiakirjoja seurakuntalaisille Monet tehtävät
vaativat lukkarilta kirjoitustaidon lisäksi laskutaitoa ja ruot­
sinkielen taitoa. Lukkari valittiin seurakuntaan vaalilla, jo­
ta edelsi laulunäytteet. Valtakirjan virkaan antoi kirkkoherra.
Lukkarin virkatehtävät
Lukukinkerit samoin kuin lukkarien osallistuminen nii­
hin lasten tavaustaidon ja sisä- ja ulkoluvun kuulustelijoina
olivat vakiintuneet jo Ruotsin vallan aikana. Vuonna 1845
Porvoon Tuomiokapituli katsoi aiheelliseksi antaa kinke­
reistä yksityiskohtaiset säännöt. Ne sisälsivät myös mää­
räykset kinkerien pitoon jatkotoimina liittyvistä laiskankou­
luista. Sääntöjen mukaan lukkarin tehtävänä itse kinkereillä
oli kuulustella lasten ulko- ja sisälukutaitoja ja jakaa lapsil­
le erityiset lukusetelit, joihin oli merkitty heidän taitonsa.
Lukkarin opetustehtävä alkuopetuksessa nähtiin tärkeäksi
Porvoon hiippakunnassa.
– Papiston tuli valvoa lukkarinkouluja eli
ns. laiskankouluja
– Lukkarin taitovaatimuksiin tuli sisällyttää johtaa
sisä­lukutaitoja.
– Lukkarit velvoitettiin ahkerasti avustamaan pappeja
sunnuntaikoulujen pitämisessä.
Viran vaatimukset
Vaaliehdolle asettaminen lukkarin virkoihin perustui v. 1786
Kuninkaalliseen määräykseen. Vallitsevan käytännön mu­
kaan tarvittiin hakemuksen liitteenä papin todistus, josta
käy ilmi ikä, kristinopin taito, ehtoollisella käynti ja maine,
­todistukset kirkkolaulutaidosta ja lääkintätaidosta sekä kir­
kon omaisuutta koskeva takuukirja. Monilla hakijoilla lisäk­
si edelliset viranhoidon todistukset. Etusijalla vaalissa oli
taidot ja vasta toissijaisesti sopivuus. Taidoista tärkein oli
laulutaito.
Lukkarien palkkaus oli asetuksilla määrätty, niiden mu­
kaan he saivat peruspalkkana talollisilta tietyt viljakapat.
Palkkojen jakauma oli hyvin epätasainen. Palkka jäi LänsiSuomessa enimmäkseen alle 20 tynnyrin, jota pidettiin toi­
vottavana vähimmäispalkkana. (En löytänyt merkintöjä että
lukkarin virkaan olisi kuulunut virkatalo, kuten papistolle.
Hän saattoi kuitenkin viljellä maata ja pitää karjaa.)
Tehtävien tärkeysjärjestys: ensisijaisesti Kirkkolaulu toi­
seksi lastenopetus, kolmantena lääkintätoimet, kirkollisen
postin kuljettaminen, kellojen soitto, kirkon ja sen omaisuu­
den hoito.
Vesilahden kirkko on puukirkko, rakennettu 1801–1803.
Se on 81 kyynärää pitkä ja 24 leveä. Urkuja ei aluksi ollut
eikä lämmitystä. Urut hankittiin vuosisadan loppupuolella.
Seurakunnan väkiluku oli 1900-luvun vaihteessa 6800 hen­
keä. Jumalanpalveluksiin osallistuttiin ahkerasti. Ehtoolli­
sella käytiin tavallisesti kaksi tai kolme kertaa vuodessa. Lä­
hes joka sunnuntai papit lähtivät pitämään kodeissa raama­
tunselityksiä ja kinkereitä.
Vesilahden seurakunta perusti kirjaston 1857. Sitä var­
ten kerättiin varoja lukukinkereillä. Lukkari Söderman hoi­
ti kirjastoa vuoteen 1871. Kirjaston käyttö oli maksullista.
1870-luvulla kirjastolle hankittiin varoja järjestämällä näy­
telmäesityksiä ja arpajaisia. ■
Vuoden 1858 kansakoulujulistus merkitsi käytännössä,
että lukkarin osuus lastenopetuksessa pieneni.
Lääkintätehtävät muodostivat myös keskeisen alueen
lukkarien tehtävissä; ei ollut riittävästi varsinaista lääkin­
tähenkilökuntaa. Suoneniskennän lukkarit saivat velvolli­
suudekseen vuonna 1755. Pappien ohella uskottiin lukka­
reille tehtävä sairaanhoidon alalla. Taitonsa he hankkivat
lääkäriltä. Muut yksinkertaisemmat haavurin operaatiot tuli­
vat lukkarien velvollisuudeksi rokotustehtävän yhteydessä,
­joka 3.4.1804 määrättiin kuninkaallisella kirjeellä lukkarin
virkaan pääsyn ehdoksi. Haavojen ja loukkaantumien hoita­
jina lukkarit saattoivat kehittyä erittäin taitaviksi. ­Isorokko
oli vaarallinen kulkutauti etenkin lapsille ja johti useissa
tapauksissa kuolemaan. Rokottajat kiersivät määräysten mu­
kaisesti rokottamassa. Jokaisesta onnistuneesta rokotuksesta
maksettiin 12 killingin suuruinen palkkio.
Kellojen soitolla oli tärkeä asema kirkollisessa elämäs­
sä. Kirkkolaki antoi täsmälliset määräykset soitosta ja ­niiden
kelloajoista: aamu-, päivä-, ilta-, ja viikonloppujumalan­
palvelusten yhteydessä. Kirkkolaki määräsi, että lukkarin oli
huolehdittava soittamisesta ja läppäämisestä kullakin ajal­
lansa. Tämä saattoi merkitä, että lukkarin oli vain valvotta­
va asia ja toiset suorittivat ne – Vesilahdessa oli erillinen kir­
konvartijan virka.
8
Sukukokous Leppävirralla 3.–4.7.1948
19
20
21
22 23
8
9
10
24
25
26
11
27
28
29
12 13 14 15
30
32
31
16
33
34
17
18
1
4
2
1. Jukka Pesonen
2. Ilkka Mäntyvaara
3. Markku Malmivaara
4. Pirjo Pesonen
5. Marjatta Mäntyvaara
6. Hillevi Sarparanta
7. Ritva Mäntyvaara
8. Seija Vuorikoski
9. Einari Mäntyvaara
3
10. Impi Vuorikoski
11. Lauri Vuorikoski
12. Elma Sarparanta
13. Eino Söderman
14. Helmi Mäntyvaara
15. Olli Sarparanta
16. Aino Sarparanta
17. Lauri Sarparanta
18. Hannu Mäntyvaara
5
6
19. Erkki Mäntyvaara
20. Eino Muuri
21. Laina Mäntyvaara
22. Kai Sarparanta
23. Maire Muuri
24. Ruut Malmivaara
25. Niilo Malmivaara
26. Meeri Malmivaara
27. Aili Sarparanta
9
7
28. Aune Sarparanta
29. Lea Leino
30. Sakari Sarparanta
31. Leena Sarparanta
32. Leo Pesonen
33. Raili Pesonen
34. Helvi Mäntyvaara
Södermanien tyttäret
Naisten kohtaloita 1800-luvulta
Hanna M. Salminen
Historian tutkimuksessa huomio kiinnittyy usein miehiin ja heidän
elämäntarinoihinsa. Sukujen historiaakin on perinteisesti tutkittu
isien ja poikien kautta, jolloin naimattomaksi jääneet naiset helposti
ovat jääneet sukuhistorian marginaaliin. Historiantutkimuksen
piirissä yleistynyt nais- ja sukupuolihistorian tutkimus on tuonut
historian valokeilaan ”suurmiesten” lisäksi suuremmat ja pienemmät
naiskohtalot.
Pelkästään suurmiehistä kertova historiankirjoitus antaa
maailmasta joskus yksiulotteisen ja yksinkertaistetun kuvan.
Naisista toki jäi usein asiakirjoihin ja kirkonkirjoihin vähem­
män merkkejä kuin miehistä. Naiset liikkuivat vähemmän
­eivätkä yleensä harjoittaneet ammattia, ja heidän toiminta­
piirinsä oli 1800-luvun yhteiskunnassa kaiken kaikkiaan ny­
kyistä rajoitetumpi.
Varhaisemmastakin suvun historiasta löytyy mielen­
kiintoisia naisia, joita esittelen seuraavassa. Lähteinä ovat
Sakari ja Ilkka Sarparannan vuonna 1980 albumiksi ke­
räämät tiedot sekä Pirkko Villbergin suvun vaiheista kerää­
mä, mittava ja ansiokas aineisto.
Söderman-nimen 1780-luvulla ottaneen Johan Johanssonin perheeseen ei syntynyt tyttölapsia, mutta hänen poi­
kansa Johan Eric oli isäänsä lapsirikkaampi. Hänelle syn­
tyi yhteensä kahdeksan lasta, joista kolme oli tyttöjä. Ensim­
mäisenä Johan Ericin ja hänen vaimonsa Anna Stinan
perheeseen syntyi tytär, Anna Greta elokuussa 1799. Lapsi­
kuolleisuus 1800-luvun vaihteessa oli paljon nykyistä suu­
rempi, ja tyttövauva kuoli vasta kolmen ja puolen kuukauden
ikäisenä marraskuun lopulla samana vuonna.
Vuosi ensimmäisen lapsen kuoleman jälkeen perhe sai
toisen tyttären, joka sai nimen kuolleen sisarensa mukaan.
Anna Helena syntyi lokakuun 25. päivänä 1801. Lapsen
kum­meina toimineet ihmiset kertovat vanhempien asemasta
yhteisössään. Anna Helenan kummeina olivat porvari Gabriel Bange vaimonsa Gretan kanssa, kirvesmies N. Söderman, laudankantaja Henrik Jakobsson, muurarin kisällin
vaimo Lena Hammarlund, piika Sofia Johansdotter sekä
Amalia Johansdotter. Turku oli vilkas käsityöläiskaupunki,
mikä heijastuu myös muurari Södermanin lähipiiriin.
Anna Helena ei mennyt naimisiin ja eli naimattomana
kunnioitettavaan 81 vuoden ikään. Omien lasten sijaan hä­
nellä oli kasvattityttärenä 1842 syntynyt Maria Viktoria
Lindgren, joka meni 1867 naimisiin maalarimestari ja ko­
ristemaalari Karl Hellstenin kanssa. Pariskunta muutti
Turus­ta Helsinkiin 1884.
1803 ja 1804 Johan Ericin ja Anna Stinan perheeseen
syntyi kaksi poikaa, Johan Fredrik ja Gustaf. Kaksi vuot­
ta poikien jälkeen perheeseen syntyi tytär, Maria ­Gustafa,
joulukuussa 1806. Kolmas ­tytär koki esikoisen kohtalon
kuollen alle vuoden ikäisenä hinkuyskään, joka oli 1800luvun alussa yleinen lasten kuolin­syy. Perheeseen syntyi vie­
lä kolme poikaa vuosina 1808, 1811 sekä 1814. Johan Ericin
kahdeksasta lapsesta vain nuorin, Carl, sai jälkeläisiä.
Carlin ja hänen vaimonsa Maria Elisabet Rosenbergin
perheeseen syntyi vuosien 1837 ja 1857 välillä kymmenen
lasta, joiden sukupuolijakauma oli hyvin tasainen. Sekä poi­
kia että tyttäriä pariskunta sai viisi, mutta pojista vain ­kolme
eli aikuisikään asti ja tyttäristäkin yksi kuoli ilmeisesti jo
lapsena.
Maria Karolina Söderman
10
Maria Karolina, Anna Charlotta, Berndt Israel
ja Rosa Amanda Söderman
Fredrika Wilhelmina Söderman
Carlin ja Marian perheeseen syntyi maaliskuussa 1837
ensimmäisenä tytär, joka nimettiin äitinsä mukaan Maria
Karolinaksi. Kummeiksi tyttö sai lumpunkerääjän vaimoi­
neen, varakanttori Fredrik Salvianderin, vahtimestari Carl
Gustaf Hemstedin sekä rouva Maria af Lampénin. Karo­
linaksi kutsuttu esikoinen palveli emännöitsijänä eri karta­
noissa Turun lähistöllä. Ilkka ja Sakari Sarparannan muis­
tiinpanoissa mainitaan Pahaniemessä sijainnut kartano sekä
Piikkiön Raadelman kartano (Sakari Sarparannan muistiin­
panoissa Raadelinnan kartano).
Naisten pääasialliseksi tehtäväksi katsottiin 1800-luvulla
äitiys ja kotitalouden hoitaminen. Näitä tehtäviä pystyi to­
ki hoitamaan myös naimaton nainen esimerkiksi toimimalla
emännöitsijänä tai pitämällä täysihoitolaa koululaisille kou­
lukaupungeissa. Turussa majoituspalveluiden tarjoaminen
olikin naisille hyvin yleinen ansaitsemiskeino. Ruoka ja hoi­
va olivat naisten toimeentulon perustana. Vanhuutensa Ma­
ria Karolina asui Turussa sisarensa Rosan kanssa eläkkeen­
sä turvin. Hän kuoli Turussa elokuussa 1908 71-vuotiaana.
Carlin ja Annan perheeseen syntyi toinen tytär, Rosa
Amanda, perheen muutettua Naantaliin lokakuussa 1838.
Perheen muuttuneesta elinympäristöstä kertovat taas kum­
mit; Rosan kummien joukosta löytyy muun muassa kappa­
lainen Herlin vaimoineen, neiti Gustava Björquist, por­
varin leski Ulrika Maskulin sekä lapsen setä, kellosepän
oppilas Abraham Söderman. Myös Rosa työskenteli emän­
nöitsijänä eri paikoissa, majoitti koululaisia Turussa, ja sisa­
rensa kuoltua oleskeli viimeiset vuotensa sukulaisissa. Van­
hukset hoidettiin perheen ja suvun piirissä, jos näillä ei ollut
eläkettä vanhuutensa turvaksi, joten sisaret todennäköisesti
oleilivat veljiensä perheissä autellen arjen askareissa. Myös
Rosa Amanda eli pitkään. Hän kuoli lokakuussa 1917, viisi
päivää 79. syntymäpäivänsä jälkeen.
Ennen kolmannen tyttären syntymää perheeseen syn­
tyi kaksi poikaa, joista toinen kuoli pienenä. Kolmas tytär
Fredrika Wilhelmina syntyi 15.7.1845. Perheen sosiaali­
nen nousu näkyy siinä, että lukkarin tyttären kummeiksi tuli
peräti kaupungin pormestari ja raatimies. Fredrika ei jäänyt
muiden sisariensa tavoin naimattomaksi, vaan hänet vihittiin
huhtikuussa 1878 turkulaisen Mikkel Avulinin kanssa. Lap­
sia heille ei syntynyt, ja Fredrika muutti Turusta Köyliöön
48-vuotiaana leskenä 15 vuotta myöhemmin.
Monien muiden 1800-luvun Suomen suuriruhtinaskun­
nan asukkaiden tapaan hän muutti Pietariin, jossa hän me­
ni naimisiin latoja Karl Inkilän kanssa. Fredrika jäi toista­
miseen leskeksi 1913 63-vuotiaana. Toisen miehensä kanssa
Fredrika sai tyttären Pietarissa, mutta heidän vaiheensa ovat
kadonneet ilmeisesti vallankumouksen pyörteisiin. Fredri­
kan tarkkaa kuolinaikaa ei ole tiedossa, mutta Turun kirkon­
kirjaan on merkitty hänen kuolleen Pietarissa ennen vuot­
ta 1917. Myös hänen setänsä Gustaf oli muuttanut Pietariin
vuonna 1823 ja ”on sinne häipynyt”. On kuitenkin mahdol­
lista, että Pietarista löytyisi tarkempia tietoja ja ehkä jopa
­sukulaisiakin.
Fredrikaa kaksi ja puoli vuotta nuorempi Anna Charlotta syntyi Carl Södermanin perheeseen tammikuun 9. päi­
vä vuonna 1848. Naantalista perhe muutti Vesilahdelle seu­
raavana vuonna, ja Anna jatkoi matkaansa Turkuun työn pe­
rässä 24-vuotiaana. Hän työskenteli palvelijana monissa eri
perheissä ja muutti 45-vuotiaana edelleen Ahvenanmaalle
11
Saltvikiin, jossa toimi palvelijana ja kauppa-apulaisena
Aina Ahlmanin palveluksessa. Palvelijan tai kauppa-apu­
laisen ammatti oli naisille tyypillinen. Harvinaisempaa oli
kauppiaana toimiminen. Anna Charlotta menehtyi 48-vuoti­
aana sydänhalvaukseen saarnavirren aikana Finströmin kir­
kossa sunnuntaina joulukuun 13. päivänä 1896.
Myös perheen kahdeksas lapsi oli tyttö. Amalia Sofia
syntyi 12.10.1852 Vesilahdella, mutta kuoli vain muutaman
viikon ikäisenä marraskuun alussa. Perheeseen syntyi myö­
hemmin vielä kaksi poikaa, Emil Alfred vuonna 1854 ja
Ernst Fredrik 1857.
Carl Södermanin tyttärien elämänkaaret olivat hyvin tyy­
pillisiä 1800-luvun lopun naisille. Koulutusta ei ollut saata­
villa, ja jos perheessä oli poikia, ei tyttäriä yleensä katsottu
tarpeelliseksi kouluttaa. Kaikki kolme aikuisikään selvinnyt­
tä poikaansahan Carl Söderman lähetti ensin yläalkeiskou­
luun ja myöhemmin ylioppilaiksi. Sivistyneistön ja ylempi­
en luokkien naimattomille naisille alkoi 1800-luvun lopul­
la avautua laajempia mahdollisuuksia kouluttaa itsensä ja
työllistyä esimerkiksi valtion virkatehtäviin. Ensimmäiset
naisylioppilaatkin ilmestyivät yliopistoihin ”sukupuolestaan
vapautettuina” 1870-luvulla.
Nähdessäni Sakari ja Ilkka Sarparannan keräämän su­
kukirjan, jonka sivuilta tässäkin jutussa olevat kuvat löytyi­
vät, innostuin näistä itselleni tuntemattomista ”esitädeistä”
ja heidän elämästään. Arvokkaasti mustissa leningeissään
kameran edessä poseeraavat Södermanin neidit elivät hy­
vin erilaisessa maailmassa. Heidän elämänsä seuraaminen
avaa meille ikkunan 1800-luvun elämään ja suvun histori­
aan. Olisikin mielenkiintoista saada tietää tarkemmin heidän
vaiheistaan. ■
Anna Charlotta Söderman
Vänrikille muistomerkki
Maija Haarlaa
Vänrikki Stoolin esikuvan
Carl Gustaf Polvianderin
muistokivi paljastettiin
Mouhijärvellä 23.11.2008.
Muistomerkin pystyttäminen
Vänrikki Stoolille kangasteli
Raimo Vasaran mielessä jo
vuosia. Hänen mielestään
Runebergin runoista tunnettu
hahmo ansaitsee oman
monumenttinsa, onhan mies
sentään Mouhijärvellä syntynyt
ja ensimmäiset elinvuotensa
siellä elänyt.
Muistokivi on pystytetty synnyin­
kodin pihamaan, pappilan ja
seurakuntakodin väliin. Kivi
on tuotu Heikki Uusi-Nokan
pihasta. Muistomerkin pienemmät
kivet Hyynilänkankaalta. Kiven
muurasi Reino Salminen.Laatta
on pronssia. Muistomerkki tehtiin
talkoilla ja laatan kustansi
Osuuspankki. ■
12
Olen kysellyt pari vuotta sitten sukulaisiltani tietoja heidän omaistensa hautapaikoista.
Olen saanut kiitettävästi tietoja ja kuvia. Niistä olen koonnut seuraavan yhteenvedon.
meistä jää muisto ja
HAUTAPAASI
Kaija Jännes
1 Mäntyvaara
Einari Eedvard Elias Helmi Siviä o.s. Sarparanta Sirkka Helmi Mirjami (e.m.tytär)
11.8.1879–23.10.1953
24.12.1884–23.5.1949
9.4.1919–12.4.1919
2 Mäntyvaara
Martti Kaarlo Emil (isä)
Olga Margareta (äiti)
Annikki (sisar)
Matti (veli)
4.2.1911–3.11.1976
23.7.1908–23.10.1981
21.11.1946–25.11.1946
16.10.1949–16.10.1949
Eila Palomäki antaa isovanhempiensa, vanhempiensa ja kah­
den sisaruksensa syntymä- ja kuolinajat. Haudat si­jait­se­vat
Haapajärven kirkon hautausmaalla kirkon pää­ovesta suoraan
alas rantaa kohti. (4. osasto nrot, 268–269).
1
2
3
3 Mäntyvaara
Keijo Ensio
Helvi Margareetta o.s. Mikkola
13.9.1908–8.11.1983
26.4.1906–13.4.1997
Hauta on Hämeenlinnan Ahveniston hautausmaalla: osasto 2
nro 1093. Kuvan on lähettänyt Ilkka Mäntyvaara.
Ilkka Mäntyvaara kirjoittaa: "Järjestin veljeni Hannun
kanssa lauantaina 13.9.2008 serkkukokouksen Aulangolla
sen johdosta, että Keijo Mäntyvaaran syntymästä tuli silloin
kuluneeksi 100 vuotta. Paikalla oli 14 Einari ja Helmi Män­
tyvaaran jälkeläistä tai heidän puolisoitaan. Lounaan jälkeen
pidin esityksen Einari Mäntyvaaran esi-isistä. Muistelimme
isä-Keijoa ja Hannu kävi läpi hänen elämänvaiheitaan. Lo­
puksi kävimme hänen haudallaan Ahveniston hautausmaal­
la, jonne laskimme havuseppeleen ja lauloimme yhdessä hä­
nen saarnavirtensä (100:6-8 v, 1938 virsikirjassa)."
13
4
4 SARPARANTA/POLVIANDER
Eemil Alfred Sarparanta
Emilia Olivia Polviander
Amanda Charlotta Polviander
man kummallekin haudalle sekä keskelle kynttilälyhty. Sii­
hen viemme kynttilän aina tavan mukaan pyhäinpäivänä, it­
senäisyyspäivänä, jouluna, uutena vuotena, pääsiäisenä sekä
muulloinkin oman mielialan mukaan.
Näin olemme toimineet jo yli kolmekymmentä vuotta eli
sen ajan kun olemme naimisissa olleet. Tätä emme koe rasi­
tuksena vaan kunnia-asiana.
Reitti haudalle: Lapuan keskustasta ajetaan Simpsiön­
tietä pitkin kohti Vaasaa runsas kilometri, sitten tienviitta va­
semmalle: HAUTAUSMAA ja n. 300 m. Ensimmäinen port­
ti kiviaidassa vasemmalle on pääkäytävää ns. vanhalle puo­
lelle. Käytävällä n. 100 m:n päässä näkyy jo kauas oikealla
puolella Wilhelmi Malmivaaran suurehko harmaa hautakivi,
missä keskellä valkoinen Wilhelmin kasvojen muotokuva.
Käytävän vasemmalla puolella samalla kohdalla on Sarpa­
rannan / Polvianderin hautakivi.
Toivottavasti näillä tiedoilla osaavat vieraatkin muisto­
merkille. Suosittelen kesää, silloin voisi jopa sanoa hautaus­
maata viihtyisäksi paikaksi."
Kuvissa ovat Sarparannan komea hautapaasi ja Olivian
pyyhkeen kaunis monogrammi.
1854–1919
1854–1929
1832–1914
Antti Leino Lapualta kirjoittaa: "Koska asun Lapualla, olen
hoitanut sukulaisteni hautoja yhdessä vaimoni Marketan
kanssa.
Lapuan hautausmaan pääkäytävän vieressä ovat äitini
Lea Leinon isovanhemmat Wilhelmi Malmivaara, tyttärensä
Maiju, toinen puoliso Hilma, ensimmäinen puoliso Karin ja
tyttäret Saima ja Aili Edit. Tyttäret Saima ja Aili kuolivat sa­
mana vuonna 1901, Saima 17- ja Aili 10-vuotiaana. Näiden
kuoleman jälkeen Wilhelmi teki hautajaisissa paljon käyte­
tyn virren 631: Oi Herra jos mä matkamies maan… (Muisto­
merkissä Wilhelmi on kirjoitettu V:llä.
Käytävän toisella puolella Eemil Alfred Sarparanta, Emi­
lia Olivia Polviander ja Vänrikki Stoolin tytär Amanda Char­
lotta Polviander.
Kesäisin näitä hautoja hoitaa Lapuan seurakunta. Syksyi­
sin haen metsästä havuja ja teen seppeleen muotoisen asetel­
5
5
14
5 SARPARANTA
Ilo Yrjö (isoisäni)
23.2.1881–9.4.1918
Turun tuomiokirkon itäisessä päädyssä on vapaussodassa
kaatuneitten muistomerkki. Siihen on kaiverrettu myös iso­
isäni nimi Ilo Yrjö.
6 SARPARANTA
Alma o.s. Tuomola (isoäitini)
Hektor Ilmari
Aili Alma Lemmetty Aune Alma Annikki
Toivi Alma Tellervo
15.12.1878–21.3.1949
12.11.1902–23.7.1936
16.3.1904–30.09.1984
29.4. 1906–20.5.1986
23.7.1910–19.1.2005
Isoäitini, hänen toisen poikansa (enoni) ja kolmen tyttärensä
(tätieni) yhteinen leposija on Turun vanhalla hautausmaalla
hauta no 1U. O1.06.13.10. Seurakunnalta saa kartan, jonka
avulla löytää helposti perille.
7
7 SARPARANTA
Aaro Aapo
Lea Regina o.s. Niemenperä
17.4.1905–22.4.1999
26.1.1907–19.5.1990
Kuvan toisen enoni haudasta olen saanut serkultani Markku
Sarparannalta. Hauta on Helsingin Malmin hautausmaalla
melko lähellä vanhaa pääporttia (lohkon 17 alaosassa).
8 MUURI
Eino Muuri
12.11.1903–26.1.1977
Maire Alma Marjatta o.s. Sarparanta 18.8.1907–11.5.1989
Kuvan äitini siskon (kummitätini) haudasta olen saanut ser­
kultani Pirkko Villbergiltä. Hauta on Lahden seurakuntien
Levon hautausmaalla alue C5, rivi 9, paikka 37.
9 Jännes
Kaarlo Vilho Jännes
6.4.1897–11.6.1974
Hilkka Alma Kyllikki o.s. Sarparanta 25.9.1908–5.8.2002
Omien vanhempieni viimeinen leposija on Tampereen Ka­
levankankaan hautausmaalla osoitteessa: osasto 34, rivi 16,
paikka 22. Äitini nimi jää kesäkukkien varjoon. Seurakun­
nasta saa hyvän kartan. ■
8
6
9
15
Einari Mäntyvaara valmistui ”metsäkonduktööriksi” Evon metsäopistosta
kesäkuussa 1904 ja heinäkuussa hän matkusti ensimmäiseen työpaikkaansa
Ounasjoen hoitoalueelle Kittilään. Perille päästyään hän kirjoitti kotiinsa tämän kirjeen.
Kirje
Kittilästä
Kittilä 11/VII 1904
Einari ja Helmi – ilmeisesti hääkuvassaan –
pari vuotta kirjeen kirjoittamisen jälkeen.
Viimeinkin vihdoin olen onnellisesti perillä. Ihan tahtoi kyl­
läytyä tähän matkustamiseen. Ehkäpä haluatte kuulla mat­
kastani jotakin.
Pohjankööriläisten matkassa kulin jonkun aseman vä­
lin ja se aika meni aika hupaisesti. Kaarlo G. oli myös hei­
dän matkassa, samoin Mikko T. ja Köpi J. Kun heistä olin
eronnut asetuin makuuvaunuun kellimään lopuksi ja unkkuja
nakellen kului aika sukkelaan, joten olin Kemissä ½8 tie­
noissa illalla. Eräs toverini Granström oli matkalla myös
Kemijärvelle, vaan jäi hän Ouluun odottamaan matkatoveria
Rovaniemelle saakka. No niin. Oulun asemalla tapasin m.m.
Kalliomäenkin ja toverini Holmeruksen.
Kemiin saavuttuani asetuin asumaan Raittiusravinto­
laan (Nieminen), muuten verrattain halpa paikka ja siisti ja
illallisen syötyäni ja kirjeen kirjoitettuani sinne kotimail­
le heittäyhin nukkumaan. Tiistaina sitten katselin kaupun­
kia, jossa muuten ei paljon olekaan katsomista; tunnissa se
on kulettu. Samana päivänä sekajunalla jatkoin matkaani
Tornioon, minne saavuin tuossa 4 – 5 tienoissa. Käytyäni
puolistelemassa kestikievarissa ja levättyäni hetkisen, pis­
täysin Ruotsin puolella. Haaparanta on paljon paremmin
rakennettu kuin Tornio. Tosin ei kummassakaan ole oikei­
ta katuja, maanteitä vaan ojineen, ulkohuoneet kadulle päin
useinkin, vaan hauskoilta ne sittenkin näyttivät. Kävin kir­
jakaupassa ja ostin muutamia kortteja, joita lähetin Suo­
meen. Liekköhän Eino S. saanut muuatta, jossa oli kuva
Iston taulusta ”Hyökkäys”. Sade, uhkaava ukkospilvi, pa­
koitti minut kuitenkin lähtemään takaisin Suomeen. Tarkasti
silmäilivät tullimies ja santarmi sillansuussa Suomen puo­
lella oisiko tuolla mitään luvatonta matkassa. Koko iltapäi­
vän sitten sataa ropisteli, joten vasta tuossa ½10 illalla vähä­
sen pääsin liikuskelemaan kaupungilla. – Muuten on Tornio
kallis kaupunki, sitä sain kokea kestikievarissakin, kun he
kiskoivat 2:sta atriasta ja yösijasta 6 markkaa. Oikein minä
nolostuin. – Höyrylautalla tulin sitten taasen toiselle puolen
jokea, missä asema sijaitsee ja niin saavuin keskiviikko aa­
muna pieneltä turisti retkeltäni Kemiin.
Vielä ryhdyin toimittamaan ostoksiani, kävin valo­
kuvaajalla ja hankin yhtä ja toista. Kun sitten illemmalla
läksin kestikievariin hevosta tilaamaan, niin oikeinpa nolos­
tuin, kun tapasin rehtori L. ja lehtori H:strömin sekä Eino
L. He olivat juuri palanneet Haaparannan ja Tornion puo­
lelta Kemiin. Siinä hetken juteltuani läksin takaisin asun­
tooni, jolloin vastaani tulivat Holmerus ja Cronström mat­
kalla Rovaniemelle. Niin sitä tapaa tuttuja, kun luulee ole­
vansa ihan muukalainen vieraalla maalla. – Kemissä teetätin
selkäsäkin, joka maksoi 8 mk. Muuten täällä on Ruotsin
rahaa paljon liikkeellä samoin kultarahaa, joten saa hyvin
varoen rahoja pidellä. – Kemi ei ole, kuten jo huomautin erit­
täin kallis paikka. Kolme atriaa ja yösija nousivat ainoas­
taan 7 markkaan, huolimatta, että tavarani olivat eri huonees­
sa koko sen ajan kuin olin poissa kaupungista. – Kun sitten
iltasella läksin ajamaan oli ilma kaunis, pieni ukkospilvi
vaan ohimennen vettä heitti. Sinä päivänä matkustin aino­
Rakkaat Omaiset
16
Tänään kävin metsänh. Hultin’ia tapaamasa. Hänen
pitää, paha kyllä, lähteä uudistalon syyniin joten saan ma­
koilla työtönnä noin parisen viikkoa. Muuten ihmettelen,
miksikä tänne lainkaan apulaista määrättiin, kun hän met­
säpäällysmiesten avustamana voinut koko summan 80000
leimata ja hän onkin leimannut keväästä lähtien 50000, jo­
ten jäljellä on vaan 30000, jotka minä saanen leimata. Yh­
den virantoimituksen kuitenkin saanen, joka muutaman päi­
vän kestänee. – Kirkonkylä on lakeata ja pohjoisessa näkyy
korkea Levitunturi sekä lännessä joukko tuntureita, joilta lu­
mi vielä aurinkopaisteessa loistaa. Somaa oli nähdä, miten
aurinko puolen yön lähestyessä taivaalta loisti; valoisa on
Pohjolan kesäinen yö. Kasvullisuus on verrattain hyvin jou­
tunut ja Kemijoen laaksot näyttivät oikein reheväkasvuisilta.
Rovaniemelläkin ohra oli jo tähkällä. Saa nyt nähdä, missä
saanen asunnon. Hammasharjani jäi kotiin, vaan kun äiti nii­
tä flanellipaitoja lähdettää, tullee se niitten mukana. – Kyy­
tiin meni noin 55 mk ja ylöspitoon sekä yhteen ja toiseen
ostettavaan noin 90 mk, ei ihan täyteen, joten tänne tullessa
on 60 mk jälellä rahoja; kyllä ne markat vaan tippuvat. – En
tiedä nyt erityisempätä. Sydämelliset terveiset teille kaikille
toivoo teidän
astaan vähän päälle kaksi peninkulmaa ja yövyin Pesolan
kievarissa Tervolassa. Tiet alkoivat jo heti alussa olemaan
huonoja ja niitä riitti aina Rovaniemelle saakka. Seuraavana
päivänä saavuin kuumassa auringonpaisteessa istuen Rova­
niemen kirkolle, kuitenkin, kuten jo mainitsin tavaten taasen
entisen toverin P Bergh’in, joka oli virantoimitusmatkoilla.
Ensin alussa ei kumpikaan tuntenut toistaan, molemmilla oli
parrat miestä muuttaneet ja minulla sitäpaitsi suomeksi he­
lähtävä nimi tullut uutta. Hänen kanssaan sitten matkaa tein
Rovaniemen kirkonkylään. Kievariin en saanut yösijaa, vaan
eräässä Kourin talossa, johon en kyllä toiste poikkea, se kun
näkyy olevan Rovaniemen juoppojen herrojen kokouspaik­
kana. Kun jo olin nukkumassa ollut parisen tuntia, saapui
sinne myös edellämainitsemani toverini. Makasimme seu­
raavaan päivään noin klo 11:een, toverini aina kahteen saak­
ka. Hyvää tekikin lepo sillä kovin tuli edellisenä päivänä
tuolla lähes 12 peninkulman taipaleella ruumis pehmitetyksi
– kiitos osaksi huonovieteristen kärryjen ja etupäässä kurjan
tien! Koko perjantain viivyin Rovaniemellä, kun Bergh’in
piti tehdä seuraa minulle seuraavana päivänä, vaan turhaan
odottelin; hän oli vähäsen huonovoipanen, joten ei uskalta­
nut näin pitkälle lähteä ajamaan. Ikävältä näytti tuo elämä
Rovaniemellä, joten en siellä voisi viihtyä. Viina ja konjak­
ki siellä virtana valuu. Ei nimismieskään sitä voi ehkäistä, ja
ehkä ei tahdokaan.
Perjantain sataa tihutteli. Mutta kun tiet olivat hyvät tein
taivalta kahdeksatta peninkulmaa ja niin sitten eilen saavuin
tänne pohjatuulen porottaessa muistuttaen, että nyt sitä ol­
laan Lapissa.
Einari
J.K. Osoite vaan Kittilä. Käyn nyt aluksi kirjeet itse peri­
mässä, kunnes saan vakinaisen asunnon. – Kiitos terveisistä.
Einarin tutkintotodistus
Evon metsäopistosta
17
Sukulaulun säveltäjä
Sukuseuran laulun on säveltänyt äitini, fil. maisteri
Helvi Mäntyvaara. Hänen elämänvaiheitaan on kuvattu
Sukulehdessä No 4. Seuraavassa esittelen vähän
tarkemmin hänen musiikkiharrastustaan ja sävellystyötään.
Helvi Mäntyvaara o.s. Mikkola syntyi Hauholla v. 1906
ja kuoli Tampereella v. 1997. Sarparanta-sukuun hän liittyi
v. 1938 mentyään naimisiin pastori Keijo Mäntyvaaran
kanssa. Hänen lapsuudenkotinsa oli Hauhon Eteläisten
kylässä oleva Lövkullan tila. Se oli vanha upseerin virkatalo,
johon hänen isänsä oli saanut vuokraoikeuden. Suvussa oli
ollut pelimanneja monessa polvessa. Helvin isä soitti viulua
ja hänen setänsä myös rakensi itse viuluja. Hänen äitinsäkin
kerrotaan nuorena soittaneen viulua, vaikka sitä ei tuolloin
pidetty naiselle sopivana. Hänen veljensä Kaarlo (Kalle),
joka oli 15 vuotta vanhempi, oli hyvin musikaalinen. Hän
soitti Hämeenlinnan lyseon orkesterissa ja Hämeen­linnan
soitannollisessa seurassa. Paitsi viulua hän soitti myös
pianoa ja selloa sekä sävelsi lauluja ja pianomusiikkia.
Helvin kiinnostus musiikkiin alkoi jo varhaisessa lapsuu­
dessa. Kun hän oli 5-vuotias, Kalle-veli hankki kotiin flyy­
gelin. Sen avulla Helvi opetteli itsekseen soittamaan. Veli
opetti hänelle nuotit ja soinnutuksen alkeet, mutta järjestel­
mällistä opetusta hän ei tässä vaiheessa saanut. Mieluim­
min hän soitteli ilman nuotteja ja keksi melodioihin omin­
takeiset säestykset. Sormijärjestyksenkin hän opetteli itse ja
myöhemmät opettajat joutuivat sitä korjailemaan. Lapsuu­
den soittoharrastuksestaan hän on myöhemmin kirjoittanut:
”Soitin mielikuvitukseni varassa, olin kuin korea rikkaruoho
viljeltyjen kukkaistutusten laitamilla. Semmoinen lienen
ollut vielä opetusta saatuanikin, silti on musiikki ollut elä­
mäni suuria perusvaikuttajia, voin sanoa, että eräs olemuk­
seni syvälle porautuneita juuria, sanomattomien unelmien ja
elämänkaipuuni tulkki.”
Vuonna 1917 perhe muutti Hämeenlinnaan ja Helvi pää­
si oppilaaksi Hämeenlinnan suomalaiseen yhteiskouluun.
Samalta vuodelta on peräisin hänen ensimmäinen muistiin­
merkitty sävellyksensä, pieni laulu ”Luonnon säveliä”, johon
hän oli itse tehnyt myös sanat. Hämeenlinnassa hän sai myös
ensimmäisen kerran ammattimaista soitonopetusta, jota an­
toi yhteiskoulun musiikinopettaja, säveltäjä ­Jaakko Tuuri.
Vuoden 1918 talvella Hämeenlinna joutui punaisten hallin­
taan ja koulunkäynti keskeytyi. Sodan jälkeen ­Helvi liittyi
partioon ja sävelsi 15-vuotiaana omalle vartiolleen kappa­
leen nimeltä ”Varsojen marssi”. Sanat marssiin teki vanhem­
pi sisko Elma.
Hämeenlinnan yhteiskoulun teinikunta toimi vilkkaasti.
Ollessaan lukion ensimmäisellä luokalla v. 1923 Helvi
­sävelsi teinikunnan juhlaan pienoisoopperan nimeltä ”Siko­
paimen”. Sen libreton teki H.C. Andersenin tunnetun sadun
mukaan Elma-sisko. Esitys sai innostuneen vastaanoton.
1920-luvulla syntyi myös pienten veljenpoikien viihdyttä­
Ilkka Mäntyvaara
miseksi ”Satu myllyntontuista”, jossa pianonsoitolla kuva­
taan kertomuksen eri vaiheita, kuten kellon lyöntejä, veden
virtausta ja myllynkivien pyörimistä.
Helvi oli sisaruksista nuorin. Hänellä oli veljen ­lisäksi
kolme vanhempaa sisarta, jotka kaikki olivat musikaalisia.
Heillä oli kotikvartetti, jossa Helvi soitti pianoa, Tyynesisko viulua, Mandi-sisko kitaraa ja Kalle-veli selloa. Sisa­
rista vain Helvi säilytti soittoharrastuksensa elämänsä lop­
puun asti. Elma-siskon mielenkiinto suuntautui enemmän
tekstien tekoon ja hänestä tulikin äidinkielen opettaja.
Tultuaan ylioppilaaksi v. 1925 Helvi lähti opiskele­
maan Helsinkiin. Pääaineensa teoreettisen filosofian lisäk­
si hän suoritti musiikkitieteen cum laude -kurssin profes­
sori ­Ilmari Krohnille. Tuona aikana hän teki useita piano­
Helvi pianon ääressä 1930-luvun alussa.
18
päivinään. Vaikuttavin näistä oli Keijon 60-vuotispäiväksi
sävelletty laulu ”Saarnavirsi kajahtaa”, jonka Helvi ja ­Hannu
esittivät hänelle yhdessä. Siinä oli piano- ja viulusäestys, ja
laulun yksi säkeistö oli otettu Keijon saarnavirrestä. Tuo
säkeistö myös laulettiin virren sävelellä viulun soittaessa
laulun omaa melodiaa. Tämä virsi oli 100:6–8 v. 1938 virsi­
kirjassa. Uudessa virsikirjassa se on 119, mutta Elias Lönnrotin runollinen suomennos on varsinkin juuri säkeistöissä
6–8 ”paranneltu” tuntemattomaksi.
Haapavedellä asuessaan v. 1955 Helvi sävelsi ”Laulun
Haapavedelle” runoon, jonka oli kirjoittanut sodassa ­kaatunut
Jaakko Ritola. Sitä lauletaan siellä edelleen kotiseutu­
juhlissa ja Haapavesi-lehti julkaisi äskettäin sen nuotit
uudelleen. Samoihin aikoihin Helvi sävelsi myös laulun koti­
pitäjälleen ”Hauholle” Kyösti Kimparin sanoihin. Siitäkin
on tullut siellä suosittu laulu. Kiukaisissa on jäänyt ­elämään
kotikirkkoa kuvaava laulu ”Tähtikatto-kirkkoni”. Kun
Sarparanta-sukuseura oli perustettu v. 1985, Erkki Mänty­
vaara kirjoitti sanat kappaleeseen ”Laulu Sarparantain
suku­­­­­seuralle” ja antoi ne Helville, joka laati niihin sävelen.
Viimeisin yhteisölle sävelletty laulu lienee ”Laulu Koskiko­
dille”, jonka Helvi sävelsi ja sanoitti asuessaan siellä v. 1993.
Kiukaisissa Helvi tutustui kuurosokeaan Maria Siirto­
seen, joka kirjoitti runoja. Hän sävelsi useita Siirtosen
runoja. Hän on tehnyt sävelen myös moneen Mirjami
­Lähteenkorvan runoon. Kalvolassa syntyi laulu ”Kalvo­
lan kaunis madonna”, jonka innoittajana toimi Kansallis­
museossa säilytettävä puinen Kalvolan madonna. Koski­
kodissa asuessaan Helvi ryhtyi työstämään säveltä Jeremian
valitusvirsistä otettuihin Raamatun teksteihin, joita hän oli
käsitellyt aikaisemminkin. Vuonna 1990 hän sai valmiiksi
”Kolme laulua Raamatun sanoihin”, joihin oli säestys uruil­
la ja sellolla. Hän rohkaistui lähettämään tämän kappaleen
ooppera­laulaja Jorma Hynniselle, joka on kotoisin Leppä­
virralta. Suuri oli hänen ilonsa, kun Jorma Hynninen esitti sen
uuden vuoden konsertissaan Leppävirran kirkossa 1.1.1995.
Kanttori Matti Hannula esitti kaksi näistä lauluista ­Lauri
Voipion sellon säestyksellä myös Helvin hautajaisissa
Tampereen vanhassa kirkossa 26.4.1997. Matti Hannula on
esittänyt näitä lauluja konserteissaan myöhemminkin.
Helvi lauloi ja soitti itse nauhalle monia sävellyksi­
ään. Hän halusi kuitenkin, että onnistuneimpia kappaleita
esittäisivät myös ”paremmat” laulajat ja soittajat. Haapa­
veden ja Kiukaisten kirkkokuorot esittivätkin useita hänen
sävellyksiään. Mirjami Lähteenkorvan sanoihin sävelletty
”Marian kehtolaulu Egyptissä” näyttää jääneen elämään aina­
kin Pohjois-Suomeen, koska se tuli pari vuotta sitten radiosta
Madetoja-lukion kuoron esittämänä. Helvin viimeisenä elin­
vuotena Matti, Marjatta ja Ulla-Kristiina Hannula, Seija
Luoma sekä Lauri Voipio äänittivät Tampereen tuomiokir­
kossa kasetille 10 Helvin valitsemaa sävellystä. Tästä hän
iloitsi kovasti.
Helvi Mäntyvaara harrasti säveltämistä ja pianon soit­
toa elämänsä loppuun asti. Hän säilytti kykynsä soinnuttaa
melodioita ja toimi laulujen säestäjänä vielä Koskikodissa­
kin, vaikka ei nähnyt enää nuotteja. Myös monia piano­
kappaleita hän soitteli siellä ulkomuistista. Hän teki kaik­
kiaan yli 80 sävellystä, joiden nuotit ovat tallessa. Lisäksi
on monta, joiden nuotit ovat kateissa, mm. edellä mainitut
­pienoisoopperat Sikopaimen ja Satakieli. Tallessa olevista
lauluista Helvi on sanoittanut itse noin 30. Jonkinlainen
äänitallenne on olemassa noin 30 laulusta. ■
Helvi säestää Hannu Mäntyvaaran soittaessa viulua,
sävellyksiä ja näytti niitä myös prof. Krohnille. Professorin
­lausunto oli: ”Paljon hyvää ummulla, ei mitään triviaalis­
ta – jatkakaa edelleen”. Hän kehotti Helviä opiskelemaan
enemmän ­sävellyksen teoriaa. Tähän hänellä ei kuitenkaan
tuolloin ollut mahdollisuutta. Vielä 1940-luvun lopulla hän
kävi kirjeenvaihtoa prof. Krohnin kanssa ja sai häneltä
lausuntoja sävellyksistään ja neuvoja sävellystyöhön.
Helvi suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon v. 1929
lopussa ja meni töihin opettajaksi. Säveltäminen jäi 1930luvulla vähemmäksi ehkä työkiireiden takia. Lomillaan
Hämeen­­linnassa hän otti pianotunteja Aino Kurki-Suoniol­
ta. Saatuaan toimen musiikinopettajana Lahden kansan­
opistossa hän sai laulunopetusta Lahdessa asuvalta laulajat­
tarelta Antonietta Toinilta ja kävi myös Helsingissä ­Martti
Paavolan pianotunneilla. Sävellysharrastus virisi taas v.
1936, kun Lahdessa oli pohjoismainen kansanopistokokous.
Ko­koukseen piti saada musiikkiohjelmaa ja niin Helvi sävelsi
taas pienoisoopperan. Tällä kertaa hän teki myös libreton itse
H. C. Andersenin sadun ”Satakieli” pohjalta. Teos sai hyvän
vastaanoton pohjoismaisilta vierailta, joskin eräät vanhoilli­
semmat suomalaiset esittivät paheksuntansa aiheesta.
Mentyään naimisiin Keijo Mäntyvaaran kanssa v. 1938
Helvi sävelsi etupäässä lauluja. Hän teki sävelmiä runoihin,
jotka jostakin syystä häntä miellyttivät, ja laati myös itse
runoja, jotka hän sitten sävelsi. Erityisesti tällaisia lauluja
syntyi perheen merkkipäiviksi. Minua odottaessaan kesällä
1940 hän teki ”Laulun lapselle” ja synnyttyäni sain myös keh­
tolaulun. Laulun sain myös tullessani ylioppilaaksi, häihini
ja täyttäessäni 50 v. Vastaavat laulut sai myös veljeni ­Hannu.
Luonnollisesti myös Keijo sai laulun kaikkina merkki­
19
Isäni
Aaro Aapo
Sarparanta
17.4.1905–22.4.1999
Markku Sarparanta
Isäni Aaro Sarparanta syntyi Paimiossa
104 vuotta sitten, ja hänen kuolemastaan
on tänä vuonna kulunut 10 vuotta.
Hän eli pitkän ja vaiherikkaan elämän.
Kirjoitan tätä perheen kuopuksena ehkä
hieman eri lähtökohdista kuin joku muu,
koska kaikki ennen syntymääni tapahtunut
on kerätty historian lehdiltä muista lähteistä.
Serkkuni Pirkko Villberg on jo Sukulehdessä
nro 3 kirjoittanut hänestä ansiokkaasti, joten
kertailen tässä muutamia vanhoja faktoja
isäni omista muistiinpanoista ja lisään
tarinaan omakohtaisia kokemuksiani.
Häät 1934
Suomen itsenäistyttyä Aaro joutui kokemaan kovia joutues­
saan 13-vuotiaana tunnistamaan isänsä (Ilo Yrjö) ­ruumiin
Vapaussodassa punaisten jäljiltä. Myöhemmin veljensä
­Ilmarin menehdyttyä tuberkuloosiin 1936 hän jäi perheen
ainoaksi mieheksi viiden siskon Ailin, Aunen, Mairen,
­Hilkan ja Toivin sekä äitinsä Alman joukkoon.
Oppikoulua hän kävi Turun Suomalaisessa Lyseossa vii­
si vuotta vuoteen 1923, jonka jälkeen meni vapaaehtoisena
sotaväkeen (Radiopataljoona, Santahamina) ja päätyi aliup­
seeriksi 1924. Ylioppilaaksi Aaro opiskeli yksityisesti Turun
Suomalaisesta Lyseosta 1928 ja sen jälkeen sähkötekniikan
diplomi-insinööriksi 1934 Suomen Teknillisestä Korkeakou­
lusta (Poli). Korkeakouluaikoinaan hän kävi opintomatkoilla
Saksassa (1932) ja Puolassa (1933). Kadettikoulun yksityis­
oppilaana hän suoritti vielä aktiivi-insinööri-upseeritutkin­
non 1935. Insinöörikapteeniksi hänet ylennettiin 1940.
Kirjoilla Aaro on ollut seuraavilla paikkakunnilla: ­Paimio
1905, Pori 1912, Helsinki ja Turku 1915, Helsingin pitäjä
1934 (Puistola, naimisiin Lean kanssa), Hämeenlinna 1936
(Tuula syntyi 1937), Helsinki 1938 (Marja syntyi 1938),
Viiala 1939, Kuorevesi 1940 (Antti syntyi 1942) ja Helsinki
alkaen 1945 (Markku syntyi 1947).
Työtehtäviä on vuosien mittaan listattu seuraavasti:
– Rautatiehallitus turvalaitejaos, ylim. insinööri 1934
– Valtion lentokonetehdas, työpajainsinööri 1934–1936
– Maaseudun Sähköyhtymien Liitto r.y.,
neuvontainsinööri 1936–1940
Ylioppilas 1928
20
– Veljekset Karhumäki Oy lentokonetehdas, tekn. johtaja
1940–1945
– Kuoreveden Sähkö Oy, tekn. johtaja samanaikaisesti
edellisen kanssa 1940–1945
– Elokuvateatteri Korpi-Elo Oy, toimitusjohtaja saman­
aikaisesti edellisen kanssa 1940–1945; johtokunnan
jäsenenä 1955 saakka
– Oy Ford Ab, uuden Hernesaaren kokoonpanotehtaan
käyttöpäällikkö 1945–1946
– Valkeakosken Elokuvat Oy, toimitusjohtaja. 1945–1963
– Oy Rakennuskonepaja, tekn. johtaja 1946–1963
– Oy Rakennuskonepaja, varatoimitusjohtaja 1963–1968,
jolloin jäi eläkkeelle päätoimesta
– Koltek Oy, hiihtohissien suunnittelutehtäviä 1968–1970
– As. Oy Topelius, isännöitsijä 1969–1980
Aurasoutu 1930
Luottamustehtäviä on ollut lukuisasti:
– Insinööriksi opiskellessaan hän vaikutti aktiivisesti
Polyteknikkojen Urheiluseuran rahastonhoitajana ja
puheenjohtajana sekä oli mukana Turun yliopiston
voitokkaassa ”Aurasoudun” soutujoukkueessa.
– Jämeräpartaisen insinöörin esikunnan puh.joht. 1932
– Teknillisen Korkeakoulun Ylioppilaskunnan edustajana
Lützenissä 30-vuotisen sodan 300-vuotisjuhlassa 1932
– Suomen Ylioppilaskuntien Liiton varapj. ja
yleisvaliokunnan pj. 1933–1935
– Suomen Ylioppilaskuntien Liiton ja Suomen Akat.
­Urheiluliiton edustajana SELL:n kongressissa Riikassa
(Latvia) 1934. (SELL = Baltian maiden Suomi, Estonia,
Latvia, Liettua ylioppilaiden ”SELL Student Games”
­urheilukisaorganisaatio, jonka toiminta päättyi 1940,
mutta alkoi uudelleen 1998 ja jatkuu edelleen; kisat
olivat vuonna 2008 Otaniemessä)
– Suomalais-Puolalaisen Ylioppilaskerhon pj. 1934
– Suomen Akat. Urheiluliiton johtokunta 1935
– Suomen Ylioppilaskuntien Liiton ja Suomen Akateemi­
sen Urheiluliiton edustajana SELL:n kongressissa
­Kaunas­issa (Liettua) 1935, jolloin myös Lea oli mukana
– Suomen Akateemisen Urheiluliiton joukkueen johtajana
ja uimahyppytuomarina Maailman Akat. Urheiluliiton
olympialaisissa Budapestissa 1935 (niin että kaikkea
­Aaro on tehnyt).
– Suomen Ilmapuolustusliiton liito- ja purjelentokoneiden
rakennuskurssin johtaja 1936
– Kuoreveden Taipaleen kansakoulun johtokunnan pj.
1941–1945
– Keljon Lentokerho ry:n johtokunnassa 1941
– Kuoreveden kirkkoneuvoston jäsen 1942–1945
– Suomen Elokuvateatterinomistajain Liiton hallituksessa
ja työvaliokunnassa 1946–1963
SELL:n kongressi Liettuan Kaunasissa 1935, Aaro ja Lea alarivissä.
21
Kuten edellä olevasta työpaikkaluettelosta ilmenee, oli
­Aaro monessa mukana. Neuvontainsinöörinä maaseudulla
hän vaikutti paljon kirkkojen sähköistyksiin ja niiden säh­
kölämmityksiin. Koska hän oli aiemmin ollut työssä lento­
konetehtaalla, joutui hän vuoden 1939 lokakuussa kertaus­
harjoituksiin tehtävänään olla mukana suunnittelemassa
lentokonetoimintojen evakuointia, uutta organisaatiota ja
hajasijoittamista eri paikkoihin sodan varalta. Näinhän siinä
sitten kävi, kun Talvisota syttyi 30.11.1939. Isän suunnittele­
mia siirtotöitä sijoitettiin Poriin, Viialaan ja Kylmäkoskelle,
joista kahta jälkimmäistä isä jäi johtamaan. Viialassa hänel­
lä oli lähes 70 vapaaehtoista tanskalaista työväkenä. Sodan
­loputtua Aaro jäi jatkokomennuksella töihin Karhumäen vel­
jesten Kuoreveden lentokonetehtaalle muutamaksi vuodek­
si. Sodan jäljiltä hänellä on useampia ansiomitaleita, arvok­
kaimpana niistä 2 lk:n Vapaudenristi.
Itse muistan hyvin 50-luvulta Katajanokalla asuessam­
me, kun isä oli päivät töissä, silloin vielä lauantainakin.
Usein myös sunnuntaina hän kävi työpaikallaan Elimäen­
kadulla Vallilassa. Näillä sunnuntaikäynneillä olin usein mu­
kana ja näin miltä työpaikka näytti. Rakennuskonepaja oli
iso kuusikerroksinen tiilitalo, jonka konttoriosa sijaitsi toi­
sessa kerroksessa.
Eri kerroksissa tehtiin talonrakentamiseen liittyviä ko­
neita: betonimyllyjä, -nostimia, -siiloja, kottikärryjä, vint­
tureita ja myöhemmin rakennettiin jopa torninosturi, joka
oli yksi isän mielikehitelmistä täyshydraulisen erittäin tar­
kan koneistonsa vuoksi. Sitä käytettiin mm. Helsingin Kalli­
on virastotalon rakentamisessa Ympyrätalon ja Kaupungin­
teatterin välissä. Olin itsekin myöhemmin lukioikäisenä pari
kesää työssä isän työpaikalla. Rakennuskonepajan yksi hit­
tituote oli kuitenkin Aitokiuas, jonka loi tehtaan perustaja­
omistaja Jalo Syvähuoko. Isän vaikutus Aitokiukaan jatko­
kehittämisessä oli suuri, etenkin sen saattamiseksi sarja­
tuotantoon mm. Arabian muototiiliä hyväksikäyttäen.
Aaro myös suunnitteli kiukaaseen lisäilmaottoaukot si­
vuille palamisen tehostamiseksi. Kiukaan luukut ja muut va­
lurautaosat tehtiin tuolloin tehtaan omassa valimossa, joka
sijaitsi myös Elimäenkadun rakennuksessa. Samassa raken­
nuksessa oli lisäksi iso huoltopaja tehtaan ja sen sisaryhtiö
Rakennustoimi Oy:n henkilö- ja kuorma-autoille. SaunaSeura ry:n jäseneksi hän liittyi 1949. Aitokiuas kuului tie­
tysti myös Vihdin kesämökkimme perusvarustukseen niin
silloin, kuten yhä vieläkin. Siellä hän myös koekäytti usei­
ta kiuasmalleja, niin öljy-, kaasu- kuin sähkökäyttöisiä. Oli­
pa kokeilussa telttakiuaskin, ja makoisat löylyt täyttivät tel­
tan. Aitokiukaita markkinoitiin 60-luvulla paljon myös Sak­
saan, niin perusmalleja kuin sähkökiukaitakin. Tuolloin
Aaro matkusteli myös paljon saksankielisissä maissa ja oli
vuonna 1964 Moskovassa pari viikkoa messuedustajana.
Aaro työpöydän ääressä
Aitokiukaan sarjatuotantoa 1950-luvulla
Katueleganssia 1930-luvulta
– Suomen Filmikamari ry:n hallituksessa 1948–1951
– Keramiikkatehdas Kera Oy:n johtokunnassa vuodesta
1951 ja sen puheenjohtajana 1956–1957
– Kallio-Berghäll Rotaryklubin toiminnassa mukana
1960–1976 ollen välillä klubimestarinakin
– Sarparanta Sukuseura ry:n kunniapuheenjohtajaksi
hänet kutsuttiin 1988
Työelämää
22
Hän kehitteli myös piensaunamodulin, joka voitiin pystyt­
tää tilaan, joka ei ollut juuri puoltatoista neliötä suurempi.
Antilla oli autotallissaan Haagassa sellainen, joka myöhem­
min palveli vielä Vihdin mökillä meidän Saskian leikki­
mökkinä ja on nykyään Vihdin Metsästysseuran jahtimaja­
na. 60-­luvun ­alkupuolella isä innostui vielä uudesta tuote­
linjasta ­Rakennuskonepajalle – nimittäin hiihtohisseistä – ja
mallia saatiin Itävallasta. Niitä alkoi sitten rakentua ympäri
Suomea etelän pikkurinteistä Kolille ja Muonion Olostuntu­
rille asti, jossa yksi hissirinteen kelopuista nimettiin Sarpa­
keloksi. ­Hissimalleja oli ns. vaijeriin tartuttavia kapulahisse­
jä, lätkä- ja ankkurihissejä, mutta myös isompia tuolihissejä.
Näidenkin takia isä reissasi ympäri Suomea, ja osalla näistä
matkoista olin myös mukana.
Työt kotona
Ns. kotitöihin isä ei juuri puuttunut, koska äitimme Lea oli
lasten synnyttyä kotona ja hoiti huushollin. Aaro teki kuiten­
kin kotonakin töitä oman kirjoituspöytänsä äärellä. Parhaiten
muistan elokuvateatterien pyöritykseen liittyvät asiat. Meil­
le tuli Kinolehti, ja pöydällä oli usein filmien mainosjulistei­
ta, kun isä valitsi esitettävää materiaalia teattereihin, joita oli
parhaimmillaan kolme: Korpi-Elo Kuorevedellä ja Helka se­
kä Kuva-Lyhty Valkeakoskella. Valinta ei ollut helppoa, kos­
ka valinta oli tehtävä ennakkomateriaalin perusteella. Tun­
netut näyttelijät tietysti helpottivat elokuvien markkinointia.
Yleensä sama filmi pyöri vain viikon verran ja harvoin isä
itse näki noita filmejä, vaikka vieraili etenkin Valkeakoskel­
la usein.
Hänen oli hoidettava tietysti myös teatterien henkilökun­
nan palkkaukset ja koneistojen hankinnat. Isä oli tuolloin ak­
tiivisesti mukana Suomen Elokuvateatterinomistajain Liiton
(SEOL) toiminnassa, ja hänellä oli vapaakortti moniin teat­
tereihin. Niinpä olin usein isän mukana katsomassa 50-luvun
”TV-uutisia” eli ajankohtaisia tapahtumia ja lasten piirrettyjä
nonstop-teatteri Scalassa Helsingin Esplanadin Jugendsalin
vieressä. Sinne oli Katajanokalta lyhyt matka. Elokuvateat­
terien pyöritys pienemmillä paikkakunnilla alkoi sitten vuo­
den 1963 tienoilla tulla kannattomaksi, kun TV valtasi no­
peasti alaa; niinpä isä lopetti niiden pidon, vaikka tutkikin
vielä mahdollisuuksia käynnistää teatteritoiminta Helsingin
Maunulassa.
Aaro lukee Valkeakosken Sanomia kotosalla Katajanokalla
vuonna 1957
Kotosalla
Varhaisin oma muistikuvani on Katajanokan Luotsikadulta
ollessani luultavasti 3½-vuotias, kun isä löi päänsä makuu­
huoneen matalaan ovenkarmiin. Pian sen jälkeen muutimme
lähelle Katajanokankadulle, jonka pohjakaavio huonekalui­
neen on jo syöpynyt paremmin mieleeni. Makuuhuoneiden
ikkunat olivat kuitenkin Luotsikadun puolella. Isällä ja äidil­
lä oli oma makuuhuone, tytöillä yhteinen oma ja pojilla myös
yhteinen oma huone. Olohuoneessa oli takka ja myös isän
työpöytä. Keittiön ikkuna oli pihalle päin, ja ruokasali sijaitsi
isossa hallissa. Keittiön vieressä oli vielä yksi pieni apuhuo­
ne, jossa meillä oli välillä piikatyttöjä asumassa. Tytöt olivat
kesämökin naapuri-isännän tyttöjä, jotka olivat pääkaupun­
kiin tutustumassa ja vähän taskurahaa tienaamassa. Huoneis­
toon kuului vielä erotettavissa ollut yksiö, jonka isä oli vuok­
rannut ulos. Meillä oli kaksi kaappikelloa, jotka kilkuttivat
aina tasatunnein yönkin läpi. Yleensä isä oli kotosalla var­
sin leppoisa ja mukava niin kuin muuallakin, mutta kerran
Aaro ja lapset Hangossa 50-luvun alkupuolella
23
kuitenkin muistan hänen kiivastuneen silloin teini-ikäisten
siskojeni kovaääniseen radion kuunteluun niin, että oli pais­
kata radion maahan. Vanha radio oli olohuoneessa lähellä
isän työpöytää. Pian isä hankki meille kuitenkin uuden isom­
man ULA-radion, jossa oli myös levysoitin ja Tandbergmagnetofoni. Tuolloin elettiin vuotta 1955. Isällä oli ainakin
minun aikanani aina auto käytössään, joten ajelimme usein
viikonloppuina Helsingin ympäristössä. Kesäaikoina sitten
kierreltiin vähän Suomeakin.
Katajanokka ei vielä 50-luvulla ollut saavuttanut ny­
kyistä statusasemaa, vaikka olikin ihan keskustan vieres­
sä. Raitiovaunun 5 päätepysäkki oli aivan rappumme edes­
sä. Eteläsataman puoleiset laivat olivat tuolloin pääasiassa
rahtilaivoja, joihin höyryjunat kuljettivat lastia. Vankilan ta­
kana ei ollut kuin iso telakka-alue. Pohjoissataman puolella
oli sitten jäänmurtajia ja laivaston aluksia. Talvella meri jää­
tyi niin, että Korkeasaareen pääsi suksilla suoraan rannas­
ta. Minä kävin kansakoulun Katajanokalla, ja pienelle pojal­
le iso satama-alue junineen ja tavarakontteineen oli tietysti
jännä paikka. Joitain traditioita Katajanokan aikoina syn­
tyi. Isä halusi vappuaattona Mantan lakitusta katsomaan ja
vappupäivänä ravintolalounaalle, johon koko perhe osallis­
tui ja myöhemmin myös lasten puolisot.
Vanhemmat halusivat kuitenkin asuinpaikkaan vaihte­lua,
ja isä etsi uutta asuntoa vähän pohjoisempaa, jotta matkaa
mökille ei olisi tarvinnut tehdä koko keskustan läpi. Niin­pä
sitten monen katsastetun asunnon jälkeen päädyimme 1960
asumaan Taka-Töölööseen Naistenklinikan lähelle. Tuossa
asunnossa Aaro sitten asui koko loppuelämänsä. Siellä asu­
essamme minä seurustelin Pirjon kanssa, ja kerran kun Pirjo
soitti minulle, onnistui isä hämäämään häntä niin, että tämä
luuli isää minuksi. Aika velikulta, mutta meidän mies­ten ää­
nissä oli paljon yhtäläisyyttä.
Kesäpaikka
Vuonna 1949 rakennettu kesämökki Vihdissä oli Aarolle mie­
luinen paikka. Meidän lasten ollessa nuorempia sinne muu­
tettiin käytännössä koko kesän kolmeksi kuukaudeksi oikein
kunnon muuttokuormalla. Isä oli paikalla viikonloppuisin ja
keskiviikkoillasta torstaiaamuun. Isän käyntejä odotettiin in­
nolla, jopa kiiveten isoon kuuseen, josta näki kauemmaksi
tielle, milloin auto oli lähestymässä. Hän toi mukanaan tar­
vittavat kauppaostokset, jotka edellisellä käynnillä oltiin so­
vittu. Puhelinta ei mökillä silloin vielä ollut. Maitoa haimme
kuitenkin päivittäin lehmiä omistavista lähitaloista, ja välillä
kananmuniakin. Mökillä isä sai purkaa energiaansa remont­
tihommiin, rannan kunnostamiseen, puiden kaatamiseen ja
niiden pilkkomiseen. Pilkkominen oli välillä tosin vaarallis­
takin isän iskettyä kirveen polveensa. Naapuri vei hänet Vih­
din sairaalaan ensiapua varten. Muistaakseni polvi oli pake­
tissa pari kuukautta. Saunominen ja oluet päälle oli tietysti
Aaro ja Visa Vihdissä 1989
Viimeinen joulupäivä 1998, taustalla Pirjo ja Saskia
24
­ aka-Töölössä. Vaikka hän oli opiskeluaikoina harrastanut
T
paljon liikuntaa, välivuosina hän ei ilmeisesti oikein kerin­
nyt tehdä muuta kuin hyötyliikuntaa. Muistan kuitenkin 60luvulla olleeni pari kertaa hiihtämässä hänen kanssaan Hel­
singin keskuspuistossa. Silloiselta asunnoltamme Töölös­
tä ei ollut kovin pitkä matka Laakson kentälle, josta pääsi
hyvin hiihtämään Ruskeasuon läpi Pohjois-Haagan retkeily­
majalle tai Pirkkolan urheilupuistoon ja takaisin semmoisen
10 km lenkin.
Isä ei juuri vaivoistaan valitellut ja elikin suhteellisen
terveen elämän. Iskias vaivasi toisinaan, mutta harmillisin­
ta oli, kun häneltä vielä kahdeksankymppisenä murtui solis­
luu ja lääkärit katsoivat, ettei tuon ikäistä enää kannata lei­
kata. Tämä tietysti hankaloitti päivittäisiä askareita. ÄitiLean kuoltua 1990 isä jatkoi asumistaan yksin. Hän nukkui
nurkkahuoneessa Topeliuksenkadun ja Messeniuksenkadun
kulmassa ja asetteli keinutuolin niin, että oli mukava seura­
ta katujen liikennettä Naistenklinikan suuntaan. Onneksem­
me Marja asui naapurissa ja otti isän hoitamisesta viimeisinä
vuosina suuren vastuun. Jouluaatot isä vietti yleensä Tuulan
luona, ja joulupäivänä oltiin kaikki yhdessä. Aaro oli san­
gen pirteä ja selkeäjärkinen vielä yli 90-vuotiaanakin, kuten
moni sukulainen hänen 90-vuotispäivällisillään sai itse tode­
ta. Hän joutui kuitenkin muutaman kerran sairaalaan eri vai­
vojen vuoksi, ja ihan loppukuukausina tuli mukaan muisti­
ongelmia ja sekavuutta. Aaro nukkui pois huhtikuussa 1999
juuri täytettyään 94 vuotta. ■
viikonlopun kohokohtia. 60-luvulla mökkiä alettiin lämmit­
tää sähköllä, ja kun Aaro oli sähkömies, niin lämmitysavuksi
tuli myös pari sähkökiuasta – tosin vastukset muutettuna pie­
nemmille tehoille sarjakytkennän avulla. Nämä kiukaat ovat
vieläkin paikoillaan olohuoneessa ja keittiössä. Hänen perin­
tönään Antista ja minustakin tuli sähköinsinöörejä.
Vihdissä isä toimi pitkään yksityistien hoitokunnan pu­
heenjohtajana. Ennen hoitokuntaa olimme me pojat isän ja
naapurin poikien kanssa usein lapioiden kanssa kunnosta­
massa reilun kilometrin mittaista tiepätkää, ja isä lai­nasi työ­
paikaltaan kuorma-auton hiekan tuontia varten. Alku­­­vuosina
pikkutiellä oli vielä pari porttia matkalla, koska tie meni leh­
milaidunten läpi.
Vuosien mittaan mökin hoitovastuu siirtyi vähitellen
meille lapsille, ja äidin kuoltua minä lunastin Vihdin mö­
kin meidän perheen kesäpaikaksi Tuulan jäädessä naapuri­
tontille. Isä vieraili mökillä säännöllisesti joka kesä kuole­
maansa asti.
Harrastukset
Tuo edellämainittu elokuva-ala oli Aarolle varmaan samalla
eräänlainen harrastus, kuten monet hänen päätoimeensakin
liittyneet tuotteet. Lisäharrastuksena hänelle tuli viisikymp­
pisenä tennis, johon hän sai pelikavereita työrintamalta.
Sitä hän sitten harrasti vielä pitkään eläkkeelläkin olles­
saan. Muut liikunnalliset harrastukset olivat lähinnä käve­
lyt pitkin Helsinkiä, etenkin eläkeläisenä asunnon ollessa jo
100 tapaa kirjoittaa Sarparanta
Markku Sarparanta on kerännyt työuransa aikana joukon eri versioita Sarparanta-nimestä.
Niitä on nyt kertynyt kasaan jo sata. Kaikki nämä variaatiot ovat todella esiintyneet
pääasiassa ulkomaisessa kirjeenvaihdossa kirjeiden, telexien tai faksien otsikoissa.
Mukana on muutama aika hupaisakin versio. Sarparanta taipuu moneksi. Nimet ovat
aakkosjärjestyksessä oikean nimen ollessa nro 48.
1.
2.
3.
4.
5.
6.
7.
8.
9.
10.
11.
12.
13.
14.
15.
16.
17.
18.
19.
20.
Aarparanta
Darparanta
Harparanda
Saaparanta
Sabaranter
Salparanta
Salparauta
Samaranta
Saparanta
Saparante
Saparantea
Saparanto
Saparatna
Sapenranta
Saporanta
Sapparanta
Sappáranta
Sapraranta
Sar Paranta
Sarapanta
21.
22.
23.
24.
25.
26.
27.
28.
29.
30.
31.
32.
33.
34.
35.
36.
37.
38.
39.
40.
Saraparanata
Saraparanta
Saraparante
Sarapranta
Sararanta
Sarbaranda
Sarbaranta
Sarbarata
Sargaranta
Saroaranta
Saroparanta
Sarpa
Sarpaaranta
Sarpakangas
Sarpanenta
Sarpaneva
Sarpanta
Sarpantara
Sarparahta
Sarparamta
41.
42.
43.
44.
45.
46.
47.
48.
49.
50.
51.
52.
53.
54.
55.
56.
57.
58.
59.
60.
Sarparamte
Sarparan
Sarparana
Sarparanata
Sarparanka
Sarparanpa
Sarparant
Sarparanta
Sarparantaa
Sarparantaja
Sarparantan
Sarparantat
Sarparante
Sarparanter
Sarparanti
Sarparanto
Sarparantra
Sarparants
Sarparantta
Sarparantu
25
61.
62.
63.
64.
65.
66.
67.
68.
69.
70.
71.
72.
73.
74.
75.
76.
77.
78.
79.
80.
Sarpararta
Sarparata
Sarparatana
Sarparatna
Sarparatta
Sarparauta
Sarparautaa
Sarparenta
Sarparinta
Sarparnat
Sarparnata
Sarparnta
Sarparonta
Sarparranta
Sarparvanta
Sarpatanta
Sarpatlanta
Sarpavanta
Sarperanter
Sarporanta
81. Sarpparanta
82. Sarpranta
83. Sarpuranta
84. Sarrparanta
85. Sarueparanta
86. Sarviranta
87. Sasparanta
88. Sasrparanta
89. Savparapta
90. Saxparante
91. Separanta
92. Serpanta
93. Sirpiranpa
94. Sorparanta
95. Sparanta
96. Sparparanta
97. Sprparanta
98. Sraparanta
99. Srparanta
100. Zarabanda
In memoriam
Heikki Sarparanta 21.10.1924–21.3.2006
Kennelliiton kunniapuheenjohtaja Heikki Sarparanta on
poissa. Vuosia sitten hoidettu vaiva iski uudestaan viime
vuoden puolella, ja vei vetreän koiramiehen, 1970- ja 1980lukujen keskeisen kennelpäättäjän aamuyön tunteina 21.
maaliskuuta Hämeenlinnassa.
Sarparanta oli syntynyt Etelä-Pohjanmaalla Alahärmässä
21.10.1924. Hän vietti lapsuutensa, kävi koulunsa ja kirjoit­
ti ylioppilaaksi Kauhavalla, jonka aina koki kotopitäjäkseen.
Kauhavalla Heikki myös vietti pariviikkoisen syyslomansa,
johon hänen voimansa eivät kuitenkaan viime vuonna enää
riittäneet.
Heikki Sarparanta oli sotilasarvoltaan eversti. Hän osal­
listui jatkosodan loppuvaiheisiin varusmiehenä, ja päätti
kahden vanhemman veljensä tavoin hakeutua upseerin ural­
le. Kadettikoulusta vuonna 1947 valmistuttuaan hän palve­
li mm. opetusupseerina Kadettikoulussa sekä Pääesikunnan
useissa eri tehtävissä jääden eläkkeelle Parolassa sijainneen
Panssarintorjuntapataljoonan komentajan tehtävästä vuonna
1970.
Reserviin siirryttyään hän toimi lyhyehkön ajan Kennel­
liiton koulutuspäällikkönä ja sen jälkeen Orimattilassa si­
jainneen Kaitila oy:n henkilöstöjohtajana, jota tehtävää hän
hoiti kymmenen vuotta uhraten vuosikaudet osan vapaaajastaan useisiin kunnallisiin luottamustehtäviin aina 80-lu­
vun alkupuolelle saakka.
Heikki Sarparannan Olli-isä, Kauhavan ”vallesmanni”,
oli innokas kennelmies ja siitä syttyi koirakipinä väkevänä
myös rippikouluikäänsä lähestyvään poikaan. Ensimmäisen
ikioman koiran, suomenpystykorvan, Heikki hankki vuonna
1945 eli pian sodan töistä vapauduttuaan.
Siitä pitäen hän omisti ja koulutti tuon pikinokkansa li­
säksi kolme suomenajokoiraa ja kahdeksan saksanseisojaa,
joilla ahkerasti metsästi ja osallistui menestyksellä näyttelyi­
hin sekä metsästyskoirakokeisiin.
Suomenpystykorva oli miehen sydäntä lähellä, mutta toi­
nen tärkeä, jopa omin rotu oli silti saksanseisoja. Niitä hän
koulutti omalla johdonmukaisella otteellaan. ”Pellolla pitää
koiran liikkua joko hakukuviossa tai ellei, niin kytkemättö­
mänä, mutta tiukasti isäntänsä vasemmalla sivulla uusia toi­
mintakäskyjä odotellen”, oli Sarpiksella (kuten harrastuksen
alkutaipaleellakin olevat saattoivat varsin estottomasti oppiisäänsä puhutella) tapana aloittelijoita opastaa.
Hänen viimeiseksi koirakseen jäi karkeakarvainen sak­
sanseisoja Kruununiemen Roosa, vuonna 1995 syntynyt
erinomainen käyttökoira, joka pentuna sai arkinimekseen
Sista. Koiransa nimivalintaa isäntä perusteli tämän kirjoitta­
jalle kesällä 2000 siten, että Sista on oleva hänen viimeinen
koiransa, ”jonka pitäisi olla vielä pirteä, kun itse käyn jo yh­
deksättä vuosikymmentäni, jos sinne asti selviän”.
Sarparannalla oli lukuisia koiraharrastuksen luottamus­
toimia, joista mainittakoon Etelä-Hämeen kennelpiirin pu­
heenjohtajan pesti 1965–66 ja uudestaan 1968–70. Kennel­
liiton hallituksen jäsenenä ja varapuheenjohtajana hän oli
1971–84 sekä valtuuston puheenjohtajana seuraavat kuusi
vuotta. Suomenpystykorvajärjestön ja Saksanseisojakerhon
hallituksissa Sarparanta istui vuosikaudet jo 50-luvulta alka­
en, ja hänen työpanostaan käytettiin molempien rotujärjestö­
jen useissa eri tehtävissä.
Sarparanta oli ajokokeiden ja linnunmetsästyskokeiden
ylituomari, ja paljon pystykorvia sekä seisovia lintukoiria
näyttelykehissä arvostellut selkeäsanainen ulkomuototuo­
mari.
Sarparannan kynästä ovat lähtöisin kirja Suomenpys­
tykorva – Kansalliskoiramme sekä A.H. Virkkusen kanssa
yhteistoimin kirjoitettu Saksanseisojien koulutusopas. Hän
toimitti Anna-Liisa Arvelan ja Jaakko Kalliokosken kanssa
Saksanseisojakerhon 20-vuotisjulkaisun ja osallistui Suo­
menpystykorva 100 vuotta -teoksen sekä nykyisen Metsäs­
täjänoppaankin kirjoitustyöhön.
Heikki Sarparanta oli Saksanseisojakerhon, Suomen
Pystykorvajärjestön, Hämeenlinnan varuskunnan metsäs­
täjien sekä Kauhavan Metsästysseuran kunniajäsen. Suo­
men Kennelliiton kunniapuheenjohtajaksi hänet kutsuttiin
vuonna 2000, jota huomionosoitusta hän arvosti. Tässä kun­
niatehtävässä hän oli yli satatuhatpäisen Kennelliitomme jä­
senkunnan arvostama vaikuttajapersoona, jonka mielipiteitä
myös liiton eri yhteistoimintatahot osasivat kuunnella.
Maanpuolustus- sekä kennelansioistaan Sarparannalle
myönnettiin useita kunnia- ja ansiomerkkejä.
Heikki Sarparanta on poissa, päässyt kaksi vuotta sitten
edesmenneen Mailis-puolisonsa luokse. Siihen on pakko so­
peutua. Hattulan Tenholassa sijaitseva torppa on jäänyt ilman
vuosikymmenten aikaista isäntäänsä ja emäntäänsä. Pirteänä
pysynyt Sista on orpoutunut, mutta laukkaa aivan varmasti
jo tulevana syksynä Eeva-Liisa Mikkolan (omaa sukua Sar­
paranta) komennossa tuiki tuttuja jahtimaitaan hakuparinaan
tämän ”varaemäntänsä” karkeakarvainen saksanseisoja­
narttu Otsolan Jos.
Heikki Sarparanta siunattiin Vanajan kirkossa huhtikuun
alussa. ■
Seppo Takamaa
Kirjoittaja on saksanseisojaharrastaja ja Kennelliiton
valtuuston jäsen, joka pikkupojasta saakka on tuntenut
Heikki Sarparannan.
Julkaistu Koiramme-lehdessä 4/2006
26
Raili Pesonen (o.s. Mäntyvaara) 27.7.1909–7.9.2005
Romaanihenkilön kuolema
Isoäidin pitkän elämän salaisuus oli pohjalainen tarmok­
kuus ja positiivinen elämänasenne. Nuorena hän työskenteli
kansakoulunopettajana sotkamolaisessa korpikylässä. Tiet­
tömän taipaleen takana, tai edessä.
Kun isoäitiä 17 vuotta vanhempi isoisä kuoli vuonna
1964, isoäiti ei jäänyt makaamaan suruun. Hän suri o.t.o.,
oman toimeliaisuutensa ohessa.
Eläkkeelläkin isoäiti oli koko ajan menossa: ystävättäri­
en luo, matkoille, sukulaisiin. Isoisä oli palopäällikkö, isoäiti
tulipalokiireinen. Myös lopun vaivihkainen alku kymmeni­
sen vuotta sitten oli vauhdikas.
Isoäiti pökertyi Lauttasaaren bussissa, ja Erottajalle ti­
lattiin ambulanssi. Kun isoäiti oli virvoiteltu tolkkuihinsa,
hän kauhistui, paljonko kello on. Sitten hän ilmoitti olevansa
myöhässä kampaajalta, ja vaikka myöhästyminen ei suora­
naisesti ambulanssimiesten syytä ollutkaan, he saisivat viedä
hänet perille. Näin toimittiin.
Äitini kirjoitti romaanin isoäidin ja viipurilaisen isoisä­
ni vaiherikkaasta rakkaustarinasta. Se julkaistiin vuosi sitten
nimellä Taikasormus. Isoäiti ei pystynyt enää lukemaan. On­
neksi hän oli elänyt sen. Kannesta kanteen.
Alusta loppuun.
Ja niin pitkä se oli. ■
Olipa kerran.
Haluan ilmoittaa romaanihenkilön kuolemasta.
Nimittäin äidinäitini.
Isoäiti kuoli kotonaan. Nukkui pois tyytyväisenä elä­
määnsä. Hän oli täyttänyt Unikeonpäivänä 96 vuotta.
Viimeiset vuodet vierivät lähes paikallaan.
Lauttasaaren terveyskeskuksen kotihoitoyksikön työnte­
kijät auttoivat parhaansa mukaan äitiäni ja enoani.
Lähtö koitti syyskuisena torstai-iltana.
Jo kauan isoäiti ei muistanut juuri mitään. Kun kävin tiis­
tai-iltana ja esittäydyin, hän tunnusti, ettei tuntenut. Sanoi
sen ystävällisesti, pientä hämmästystä äänessään. Oli helppo
uskoa, että hän vain ei muistanut, nothing personal. Kun läk­
sin, hän toivotti iloisesti ”hei-hei”.
Isoäiti oli lähes loppuun asti mukana sukujuhlissa. En­
sin hän unohti lastenlastenlastensa nimet, sitten lastenlasten.
Aina hän silti osoitti kiinnostusta ja kysyi, kuka se oli, jo­
ka sillä kertaa tarjosi leikkiautoa tutkittavaksi. Vaikka lap­
sia jouduttuun nimeämään parin minuutin välein, he eivät
olleet moksiskaan. Ainahan aikuiset kyselevät pelkästä ky­
symisen ilosta.
Kun soitin kotiin isoäidin poismenosta, vaimoni arveli,
että kertoisimme pojille vasta aamulla. Isommat arvasivat.
Kolmasluokkalainen Lauri ehdotti alahuuli väpättäen: ”Ei
kerrota Mirolle huomennakaan. Ei kerrota ollenkaan.”
Ennakkoluuloton ehdotus.
Miro on 4-vuotias, eksistentiaalisista kysymyksistä har­
rastunut ja siksi ajoittaiseen, nopeasti ohimenevään synkkä­
mielisyyteen taipuvainen ajattelija.
Tuomas Manninen
Julkaistu Ilta-Sanomissa 27.9.2005.
Ilkka Sarparanta 23.2.1931–10.2.2008
Raumalainen yli-insinööri Ilkka Sarparanta kuoli vaikean
sairauden murtamana 10. helmikuuta 2008. Hän oli syntynyt
Kuusankoskella 23. helmikuuta 1931.
Ilkka Sarparanta liittyi jo nuorena poikana Sunilan Meri­
suojeluskunnan Sotilaspoikiin, jossa hän toimi innokkaasti
järjestön lakkauttamiseen saakka. Sotilaspoikatoiminnassa
hän oli mukana myös Raumalla, kun vuonna 1991 perustet­
tiin Vakka-Suomen Sotilaspoikien Perinnekilta. Sarparanta
oli yhtenä perustajajäsenenä. Myöhemmin hän toimi killan
rahastonhoitajana ja ennen sairastumistaan neljän vuoden
ajan killan puheenjohtajana.
Rauma-Repolan Rauman telakalle Ilkka Sarparanta tu­
li vuonna 1958, ensin työkalusuunnittelijaksi ja suunnitteli­
jaksi. Sittemmin hän työskenteli 27 vuoden ajan kunnossa­
pitopäällikkönä. Telakan rakennemuutosvaiheessa Sarpa­
ranta siirtyi liiketoiminnan kehitystehtäviin ja samoin hän
oli muodostamassa osakkuusyhtiöitä, joiden hallintoon hän
myös kuului.
Vuodesta 1989 alkaen hän toimi Raumalla Suomen en­
simmäisen Uusyrittäjä Oy:n toimitusjohtajana eläkkeelle
siirtymiseen saakka
Kunnallispolitiikkaan Sarparanta osallistui Rauman maa­
laiskunnan kunnallishallinnossa ja hän oli vuodesta 1977
mm. kunnanhallituksen ja valtuuston ensimmäinen varapu­
heenjohtaja. Hän oli myös voimakkaalla panoksella muka­
na toteuttamassa kuntaliitosta Rauman kaupungin kanssa.
Kuntaliitoksen jälkeen hän toimi useissa Rauman kaupungin
luottamustehtävissä.
Ilkka Sarparanta oli mukana kokoomuksen toiminnassa
Rauman maalaiskunnassa ja jatkoi kaupungissa mm. Kan­
sallisten Seniorien puheenjohtajana ja hän oli piirihallituk­
sen liittohallituksen sekä liiton työvaliokunnan jäsen.
Rauman seurakunnan kirkkovaltuutettuna Sarparanta oli
kaksi kautta ja hän oli myös kirkkoneuvoston jäsenenä.
Ilkka Sarparanta oli myös mm. Suomen Lions-liiton
­ensimmäinen varapuheenjohtaja, piirikuvernööri ja piirihal­
lituksen jäsen. Urheilumiehenä hän oli Rauman Lukon vara­
puheenjohtaja, Rauman Ladun puheenjohtaja ja Golfrauman
hallituksen jäsen.
Vapaa-ajan harrastuksina Sarparannalla oli kuntourheilu,
eräretkeily ja sukututkimus. ■
Jukka Niemelä, sotilaspoikaveli
Julkaistu Länsi-Suomi-lehdessä helmikuussa 2008
27
LAULU SARPARANTAIN SUKUSEURALLE
Helvi Mäntyvaara
Vireästi
Su-
jäl-
ku
suu- ri
l e e n on.
sa a -
vui t
ne t -
tä
sa -
m a an
ka n- t a i n
S ar-
pa-
ran-
tain
ko- koon- tu-
S u-
vun
pe-
rin-
net-
jouk-
ko-
s aa-
vuit
hon.
S u-
s a- maan
1. Suku suuri Sarparantain
kokoontunut jälleen on.
Suvun perinnettä kantain
saavuit samaan joukkohon.
3. Siellä äidit, isät ennen
iloin, murhein uurasti.
Sieltä sitten vuotten mennen
sukuhaarat erkani.
2. Sauvossa on sukujuuret,
Lounais-Suomi kehto on.
Muistot monet, pienet, suuret,
taaskin nousee elohon.
4. Nyt on suku yli Suomen
laajentunut, kasvanut.
Uudet polvet, uusi huomen
vapaan Suomen varttunut.
tä
vun
jouk- ko-
kan-
nut
tai n
perin-
hon.
5. Rakas meille suku, kansa,
synnyinmaamme verraton.
Käsi Luojan turvanansa
onnekkaat ne olkohon!
Erkki Mäntyvaara