Lataa pdf

SFS-KÄSIKIRJA 1
STANDARDIT JA STANDARDISOINTI
2013
Standardien ja käsikirjojen ajan tasalla olevat viitetiedot voi tarkistaa
SFS:n internet-sivuilta www.sfs.fi.
Copyright © SFS
Osittainenkin julkaiseminen tai kopiointi sallittu vain SFS:n luvalla.
Tätä julkaisua myy Suomen Standardisoimisliitto SFS ry.
8. painos 2012-01
SFS, Helsinki
ISBN 978-952-242-166-1
ISSN 0780-7961
SFS-KÄSIKIRJA 1
STANDARDIT JA STANDARDISOINTI
Standards and standardization
8. uudistettu painos. Tammikuu 2013
SUOMEN STANDARDISOIMISLIITTO SFS RY
Malminkatu 34, PL 130, 00101 Helsinki
Puh. 09 149 9331, faksi 09 146 4914
Kun Egyptin pyramideja
rakennettiin, standardisoitiin
savitiilien koko. Ilman tätä
oivallusta pyramidit eivät olisi
koskaan valmistuneet.
Standardit ja standardisointi
Tämä käsikirja on johdanto standardisointiin. Standardisointiin osallistumiseen ja vaikuttamiseen on omat järjestelmälliset väylänsä, jotka on
hyvä tuntea. Standardisointi hyödyttää meitä kaikkia jokapäiväisessä
elämässä. Sillä järkeistetään toimintaa, lisätään turvallisuutta ja parannetaan taloudellisuutta.
SFS-käsikirja 1 on perustietolähde, joka soveltuu myös opetusja opiskelukäyttöön. Sama materiaali löytyy sähköisessä muodossa
SFS:n kotisivuilta www.sfs.¿ ja standardisoinnin oppilaitosportaalista
www.sfsedu.fi.
4
Sisällys
1
Mikä on standardi ....................................................6
1.1 Standardisoinnin historia .....................................6
1.2 Monenlaisia standardeja .................................... 7
1.3 Standardin määritelmä ........................................7
1.4 Standardien lajeja ................................................8
1.5 Standardisoinnin hyödyt ......................................9
2
Standardisoinnin maailmankartta ....................... 11
2.1 Maailmanlaajuinen standardisointi ................... 11
2.2 Eurooppalainen standardisointi ........................13
2.3 Kansallinen standardisointi ...............................14
2.4 Yritysstandardisointi .........................................15
3
Standardit ja lainsäädäntö.....................................16
3.1 Rooman sopimus .............................................16
3.2 Kaupan teknisten esteiden poistaminen ..........17
3.3 Vastavuoroinen tunnustaminen .........................17
3.4 New Approach eli uusi lähestymistapa .............19
3.5 Uuden lähestymistavan tulevaisuus .................20
3.6 CE-merkintä ......................................................20
3.7 Tietojenvaihto valmisteilla
olevista standardeista .......................................20
3.8 EU:n kannanotot standardisointiin.....................21
4
Standardisointi Suomessa ...................................22
4.1 Suomen Standardisoimisliitto SFS ry ..............22
4.2 Kansallinen järjestelmä ....................................22
4.3 SFS:n toimialayhteisöt ......................................22
4.4 Kansallisten SFS-standardien laadinta .............24
4.5 Kansallisen SFS-standardin rakenne ................25
4.6 SFS-standardien vahvistaminen .......................26
4.7 SFS-standardien julkaiseminen.........................26
4.8 SFS-standardien ryhmittely ..............................26
5
Standardeja koskeva tiedonvälitys .....................27
5.1 Kirjastot, palvelupuhelin, lehdet, myynti ...........27
6
Sertif iointi ...............................................................28
7
SFS-standardien SFS-ICS-ryhmittely...................29
1 Mikä on standardi
Ollakseen yleisesti hyväksytty standardin on oltava vapaasti saatavilla ja kirjallisessa muodossa. Se on valmisteltu yhteistyössä ja tavoitteena on aina yhteisymmärrys eri osapuolten
kesken. Hyväksymisen voi antaa vain standardisoinnista vastaava elin, esimerkiksi viranomainen tai järjestö.
1.1 Standardisoinnin historia
Kehittyvä merenkulku,
löytöretket ja ennen
muuta kaupankäynti
pakottivat kehittämään
yhteisesti hyväksyttyjä
mittoja, painoja ja
vaihdannan välineitä.
Yhteiset symbolit auttoivat
osapuolia ymmärtämään
toisiaan kielestä ja kielitaidosta riippumatta.
Ihminen on rajattoman luova ja kekseliäs. Kautta koko historian hän on kehittänyt uusia elämänmuotoja joilla voi sopeutua vaihteleviin ympäristöihin ja luonnonoloihin. Ihmiset kaikissa
kulttuureissa ovat jatkuvasti ponnistelleet luodakseen uusia työkaluja ja menetelmiä, joiden
avulla työ on ollut entistä helpompaa ja joilla on saanut entistä enemmän aikaan. Näyttäviä
esimerkkejä tuhansia vuosia sitten eläneitten ihmisten kekseliäisyydestä on yhä nähtävissä.
Egyptin pyramidien, maya-intiaanien temppelien tai Kiinan muurin rakentamiseen tarvittiin muutakin kuin loputtomasti halpaa orjatyövoimaa: hyvää organisointikykyä – ja standardeja.
Kun Egyptin pyramideja rakennettiin, huomattiin työn edistyvän nopeammin, kun käytettiin yhdenmuotoisia ja samankokoisia kiviä. Kun rakentamisessa alettiin käyttää poltettua
savitiiltä, tiilille määrättiin standardikoko 410 x 200 x 120 millimetriä. Samankokoiset tiilet oli
nopeampi valmistaa, helpompi kuljettaa rakennuspaikalle ja asentaa paikoilleen. Ilman tätä
keksintöä pyramidit eivät olisi koskaan valmistuneet eivätkä säilyneet näihin päiviin asti.
Egyptiläinen tiilimitta oli kuitenkin käytössä vain pienellä alueella Niili-joen suistossa.
Nykyään se siis luokiteltaisiin kansalliseksi standardiksi, joka on käytössä vain yhdessä
maassa. Muualla Välimeren ympäristössä mitat ja rakenteet erosivat kaupungista toiseen.
Eri puolilla maailmaa vaikuttavat kulttuurit tuskin edes tiesivät toisistaan. Kun ne kohtasivat, seurauksena oli yleensä hävitystä ja tuhoa kuten silloin, kun eurooppalaiset ja Amerikan intiaanit joutuivat kohdakkain. Merkki- ja symbolijärjestelmät erosivat toisistaan niin
tehokkaasti, että eräitä kiviin hakattuja kertomuksia on opittu tulkitsemaan vasta aivan viime
vuosina.
Kehitys oli pitkään hidasta. Vielä 1800-luvulla valtaosa tuotteista valmistettiin paikallisille markkinoille. Jos jotain meni rikki, uusi osa valmistettiin alkuperäisen mallin mukaan
omin voimin tai sepän pajassa. Yhdenmukaisuutta ei osattu vaatia. Hienosäätöön käytettiin
vasaraa ja alasinta, ja työtä tehtiin niin kauan että osat sopivat toisiinsa.
Iso-Britanniasta alkanut ja 1800-luvulla Suomeen levinnyt teollinen tuotanto muutti
tilanteen täydellisesti. Massatuotanto edellytti yhdenmukaisia tuotteita ja vaihto-osia, jotka vastasivat tarkalleen toisiaan. Työnjako, erikoistuminen ja alihankinta yli maan rajojen
lisäsivät tarvetta yhteisten määritelmien käyttöön. Ihmisen luovuus ja kekseliäisyys oli nyt
suunnattava
suunnatta
ava uudestaan. Loputon erilaisuus ei enää vastannut tarkoitustaan. Tekniikassa,
niikassa
a, tuotannossa, kuljetuksessa, kaupassa ja kulutuksessa alkoi yhteistyön
aika, jjos
jossa ihmisten asuinpaikasta, kulttuurista ja kielestä riippumatta oli pystyttävä
ä yymmärtämään toisiaan. Tarvittiin tarkasti määriteltyjä käsitteitä, merkkejä
ja
joilla oli kaikille täsmälleen yhteinen merkitys.
a symboleja,
s
Helmikuussa vuonna 1904 paloi Baltimoren kaupunki MarylandisHe
sa Yhdysvaltain itärannikolla. Kyseessä on vuonna 1729 perust
tetun
kaupungin pahin katastro . Palossa tuhoutui 70 korttelia ja
11 500 rakennusta kaupungin liikekeskuksessa. Ihmishenkiä ei palossa onneksi menetetty. Palo kesti 30 tuntia. Sen seurauksena
los
35
5 000
0 kaupunkilaista menetti työpaikkansa.
Apua
palon sammuttamiseen tuli kaikkiaan 21 kaupungista aina New YorA
kista
kkis asti. Heti kuitenkin huomattiin, että muiden paikkakuntien palokuntien
letkuliittimet eivät sopineet toisiinsa eivätkä paloposteihin. Tämä haittasi
llet
suuresti
suu
s
sammutustöitä. Paloletkujen liittimissä eri puolella Yhdysvaltoja
oli tuolloin käytössä 600 erilaista mitoitusta. Palon jälkeen aloitettiin letkuliittimien
liittim
mie standardisointi. Ensimmäinen standardi paloletkujen liittimistä julkaistiin jo
o vvuonna 1905.
6
1.2 Monenlaisia standardeja
Maailma on täynnä standardeja. Sanalla standardi
tarkoitetaan montaa asiaa.
De facto -standardista on kyse, kun sitä ei ole
laadittu standardisoimisjärjestössä, vaan siitä on vain
muodostunut yleinen käytäntö. Esimerkiksi Windowskäyttöjärjestelmä on tällainen de facto -standardi.
Jotkut standardit ovat pakollisia viranomaismääräyksiä. Liikennemerkit ovat esimerkiksi tällaisia
”standardeja”.
Standardeja laativat erilaiset standardisoimisjärjestöt sovittuja standardien laadintaperiaatteita
noudattaen.
Laadintaprosessi
Toiminta
Yhteensopivuus
Minimilaatu
Valikoiman Informaatio
rajoittaminen
De facto
Microsoft
Windows
Hotellien
tähtiluokitus
VHSkasetti
Kättely,
tervehtiminen
Säädökset
Kouluarvosanat 4–10
Veden
laatu
Bensiinilaadut
Liikennemerkit
Standardit
Paperikoko
(A4)
Polkupyörät
Paristojen
koot
Ulkoilun
merkit
1.3 Standardin määritelmä
Standardisoimisjärjestöjen piirissä tehtävä standardisointi on yhteisten sääntöjen laatimista
helpottamaan viranomaisten, elinkeinoelämän ja kuluttajien elämää. Standardeilla lisätään
tuotteiden yhteensopivuutta ja turvallisuutta, suojellaan ympäristöä ja helpotetaan kotimaista
ja kansainvälistä kauppaa.
Standardit laaditaan kaikkien asianosaisten yhteistyönä työryhmissä ja komiteoissa, ja
työn tulokset julkaistaan asiakirjoina, jotka ovat kenen tahansa hankittavissa. Standardi voi
olla voimassa yhdessä maassa, mutta yhä useammin pyritään kansainvälisiin standardeihin,
jotka ovat voimassa kaikkialla.
Standardit ovat luonteeltaan suosituksia, ja niiden käyttö on paitsi vapaaehtoista myös
ilmaista. Standardisointijärjestöjen menot katetaan standardiasiakirjojen myynnistä saatavilla tuloilla, julkisella rahoituksella ja jäsenmaksuilla.
Standardista on olemassa useita määritelmiä, joiden perusteella standarToisin kuin
deilla katsotaan olevan seuraavia ominaisuuksia:
Standardi on kirjallinen julkaisu, joka on kaikkien saatavilla. Se voi olla
lakien ja asetusten
muutaman sivun mittainen tai satojen sivujen laajuinen.
soveltaminen,
Standardi on standardisoinnista huolehtivan viranomaisen, järjestön tai muun tunnustetun elimen hyväksymä. Kansainvälinen standardi on
standardien käyttö
kansainvälisen standardisoimisjärjestön hyväksymä, yleisesti saatavilla oleva
on vapaaehtoista.
standardi. Vastaavasti alueellinen standardi on alueellisen standardisoimisjärjestön hyväksymä ja kansallinen standardi kansallisen standardisoimisjärjestön
hyväksymä, yleisesti saatavilla oleva standardi. Paikallinen standardi on käytössä jonkin
maan tietyllä maantieteellisellä alueella.
Standardit valmistellaan yhteistyössä ja valmistelussa pyritään yhteisymmärrykseen (konsensukseen). Standardeja valmistellaan avoimissa työryhmissä, joihin kutsutaan
mukaan viranomaisten, teollisuuden, kaupan, käyttäjien ja kuluttajien edustajia. Usein puolueettomina asiantuntijoina on myös korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten edustajia. Ennen
julkaisemista standardin luonnoksesta pyydetään vielä lausuntoja kaikilta tahoilta, joita asia
koskee.
Valmistelussa pyritään ottamaan huomioon kaikkien osapuolten näkökannat ja sovittelemaan mahdolliset ristiriitaiset mielipiteet. Aina ei päästä täydelliseen yksimielisyyteen,
mutta standardin tulee olla sellainen, että mikään tärkeä eturyhmä ei ole oleellisissa asioissa
pysyvästi eri mieltä.
Standardi on tarkoitettu yleiseen ja toistuvaan käyttöön. Standardien lisäksi käytössä on paljon muitakin teknisiä määräyksiä ja eritelmiä.
7
1.4 Standardien lajeja
Kaikkein laajin soveltamisala on perusstandardeilla, joilla määritellään mittayksiköitä,
käsitteitä, tunnuksia ja merkkejä.
Tuotestandardeissa määritellään vaatimukset, jotka tuotteen tai tuoteryhmän on täytettävä, jotta ne sopivat tarkoitukseensa. Vaatimukset voivat koskea esimerkiksi mitoitusta,
rakennetta, koostumusta, kestävyyttä ja turvallisuutta. Nykyaikaisissa standardeissa otetaan
huomioon myös tuotteen ja sen valmistamisen aiheuttamat vaikutukset ympäristöön.
Tuotestandardi voi koskea tavaroita ja palveluita. Samoin kuin tavaratuotteet myös
erilaisten palveluiden tuotanto ja ominaisuudet voidaan määritellä niin, että tuote vastaa
mahdollisimman hyvin sille asetettavia vaatimuksia.
Arthur
Wellesley,
A
th W
ll l
Wellingtonin herttua
Waterloon taistelussa vuonna 1815 taisteltiin Euroopan herruudesta. Jo kertaalleen syrjäytetty Ranskan keisari Napoleon oli
karannut karkotuspaikaltaan Elben saarelta ja koonnut uuden
armeijan. Brysselin eteläpuolella Waterloon kylässä odottivat
englantilaiset kuuluisan sotapäällikkönsä Wellingtonin johdolla.
Wellingtonilla oli 67 000 miestä ja 180 tykkiä, Napoleonilla 72 000
miestä ja 246 tykkiä.
Napoleon oli kuuluisa perusteellisista tiedoistaan erityisesti
tykistötekniikassa. Jälkikäteen voikin vain ihmetellä, että ranskalaiset käyttivät kanuunoissaan vaihtelevan kokoisia ammuksia.
Kun yhdeltä tykkipatteristolta loppuivat ammukset, se ei voinut
turvautua muiden pattereiden varastoihin vaan oli poissa pelistä.
Sen sijaan englantilaiset käyttivät standardikokoisia ammuksia,
jolloin mikä tahansa ammus oli minkä tahansa tykin käytettävissä. Näin täydennykset olivat mahdollisia, ja ammuksia riitti sinne
missä taistelut olivat kiivaimmillaan.
Englantilaiset voittivat taistelun – ja olivat ensimmäisten joukossa tuomassa standardisoinnin periaatteita teollisen yhteiskunnan
kaikille aloille. 1901 perustettu
p
British Standards
ndards Institution
eli BSI onkin
nkin maailman
vanhin kansallinen
sallinen standardisoimisjärjestö.
sjärjestö.
Nykyisen luokittelun mukaan englantilaiset käyttivät tuotestandardin mukaisia
kaisia
tykinkuulia.
Menetelmästandardi sisältää yksityisiskohtaisia ohjeita tuotantoprosessista
a ja
raaka-aineiden sekä komponenttien
tien
ominaisuuksista. Joskus menetelmämästandardit sisältävät myös määritelmiä
miä siitä, miten tuotteen huolto järjestetään.
Palvelustandardeissa määritellään vaatimukset, jotka palvelun on täytettävä tarkoitukseensopivuuden varmistamiseksi. Palvelustandardeja voidaan laatia esimerkiksi pesuloita,
hotelleja, kuljetuksia, autonhuoltoa, tietoliikennettä, vakuutus- ja pankkitoimintaa ja kauppaa
varten.
Turvallisuusstandardeilla pyritään takaamaan tuotteen turvallisuus sekä ihmisille että
koko ympäristölle.
8
Sanastostandardit sisältävät käsitteiden määritelmiä sekä näitä täydentäviä selityksiä,
kuvia, esimerkkejä jne.
Testausstandardit sisältävät määritelmiä tuotteiden testausmenetelmistä. Täydennyksenä on usein ehtoja esimerkiksi siitä, millä periaatteilla näytteet valitaan ja mitä tilastollisia
menetelmiä tulosten analysoimisessa käytetään.
Standardit eroavat myös siinä, onko pääpaino tuotantomenetelmässä vai itse lopputuotteen ominaisuuksissa. Jos paino on itse menetelmässä ja tuotantoprosessi on tarkkaan
säännelty, uuden teknologian käyttöönotto hidastuu. Tuotantomenetelmiin kohdistuvia määräyksiä on myös helppo käyttää rajoittamaan ulkomaista tuontia ja kilpailua kotimarkkinoilla.
Uusissa standardeissa onkin yleisempää, että määritellään vain ne ominaisuudet, joita
tuotteessa halutaan olevan. Valmistajan itsensä ratkaistavaksi jätetään se, minkälaisella
tuotantoprosessilla lopputulos saavutetaan.
1.5 Standardisoinnin hyödyt
Standardisoinnin ansiosta tuotteet, palvelut ja menetelmät sopivat siihen käyttöön ja niihin
olosuhteisiin, joihin ne on tarkoitettu. Standardisoinnin tärkeimpiä tehtäviä on myös vähentää merkityksettömiä erilaisuuksia tuotteiden välillä. Teknisesti ja kaupallisesti merkityksettömät erilaisuudet vähentävät suurtuotannon etuja, estävät avointa kilpailua markkinoilla
ja lisäävät kustannuksia esimerkiksi varastoinnissa ja kuljetuksissa.
Standardisointi varmistaa, että tuotteet ja järjestelmät sopivat toisiinsa ja pystyvät
toimimaan yhdessä. Vielä 1980-luvulla periaatteen unohtaminen hidasti selvästi tietotekniikan käyttöönottoa. Nykyään yhteensopivuuteen pyritään yleensä jo varhaisessa vaiheessa.
Esimerkiksi kansainvälisellä ISO-standardilla on sovittu, että kaikkialla maailmassa luottokortit, puhelinkortit ja älykortit ovat saman kokoisia. Korttien optimaaliseksi paksuudeksi on
määritelty 0,76 millimetriä.
Tuotteiden, menetelmien tai palveluiden täytyy myös olla keskenään vaihdettavia.
Vaihdettavuus voi koskea sekä tuotteen mittoja että toiminnallisia ominaisuuksia. Valikoiman
optimoinnilla tuotteiden, menetelmien tai palvelujen tyyppejä tai kokoja valitaan tarkoituksenmukainen lukumäärä.
Standardisoinnin tarkoitus ei ole hyödyttää pelkästään teollisuutta vaan
koko yhteiskuntaa. Kaikilla aloilla – yhtä hyvin tieteessä ja tutkimuksessa, hallinnossa kuin yhteiskunnallisessa palvelu- ja sosiaalityössä
– yhteisesti hyväksytyt käsitteet ja määritelmät nopeuttavat
työtä, vähentävät virheitä ja väärinkäsityksiä ja auttavat
saamaan entistä parempia käytännön tuloksia.
Erityisen tärkeää on käyttäjien ja kuluttajien osallistuminen standardisointityöhön. Yhteinen valmistelutyö tuo valmistajat ja asiakkaat saman pöydän ääreen muutenkin kuin
vain ostotilanteessa. Kun kuluttajilla on mahdollisuus suoraan
vaikuttamiseen, kestävyyteen ja turvallisuuteen kiinnitetään
enemmän huomiota. Samalla eri osa-alueille syntyy teknologiasta, menetelmistä ja niiden arvioinnista kiinnostuneita asiantuntijaverkostoja.
Standardeilla annetaan määritelmiä myös turvallisuudesta
niin, että vältetään kohtuutonta riskiä ihmisille, eläimille tai ympäristölle. Myös ympäristön on säilyttävä kohtuuttomilta vahingoilta tuotteen koko elinkaaren ajan – raaka-aineen hankinnasta kuljetukseen,
tuotteen käyttöön, kierrätykseen tai loppusijoitukseen saakka.
Standardisoinnilla lisätään
tuotteiden yhteensopivuutta ja turvallisuutta,
suojellaan kuluttajaa
ja ympäristöä sekä
helpotetaan kotimaista ja
kansainvälistä kauppaa.
9
Kansalliset, toisistaan eroavat tekniset määräykset ja standardit vähentävät kotimaisen
tuotannon kanssa kilpailevien tuotteiden pääsyä markkinoille. Kun kansallisten määräysten
sijaan otetaan käyttöön yhdenmukaisia kansainvälisiä määrityksiä, eri valmistajien tuotteiden vertailu helpottuu ja tekninen kehitys nopeutuu.
Tuotteiden vapaa liikkuminen hyödyttää erityisesti kuluttajia. Kun tarjolla on useita kilpailevia vaihtoehtoja, hintataso laskee ja asiakkaan palveluun kiinnitetään entistä enemmän
huomiota. Viime aikoina standardisoinnin etuja on hyödyntänyt kauppa, joka on sopinut
valmistajien ja kuljetusliikkeiden kanssa
yhdenmukaisista mitoista kuljetuksissa ja
varastoinnissa. Kun kuljetuslava on sovitun
Britannian työn
mittainen, niitä sopii kuljetusautoon optimituottavuuden
määrä. Tuotteen valmistaja sovittaa omat
kasvusta on
pakkauksensa lavan mittoihin, ja saa yhdelle lavalle mahtumaan enemmän. Kaupassa
standardien
myyntitelineetkin voivat olla standardimittaiansiota 13 %.
sia: tilaa säästyy ja henkilökunnan työ helpottuu. Kuluttaja huomaa säästön edullisempina hintoina.
Saksan standardisoimisjärjestö DIN julkisti vuonna 2000 laajan teettämänsä tutkimuksen, jossa käsitellään standardien taloudellisia hyötyjä. Tutkimuksen mukaan standardien
hyöty yhteiskunnalle on 1 % bruttokansantuotteesta.
Ison-Britannian kauppa- ja teollisuusministeriö DTI julkaisi vuonna 2005 tutkimuksen
”The Empirical Economics of Standards” standardien hyödyistä. Sen mukaan Britannian
työn tuottavuuden kasvusta on standardien ansiota 13 %.
Ranskan standardisoimisjärjestö AFNOR julkaisi kesäkuussa 2009 tutkimuksen standardisoinnin taloudellisista vaikutuksista. Sen mukaan Ranskassa lähes neljäsosa bruttokansantuotteen kasvusta johtuu standardisoinnista.
Standardien lajeja
• Perusstandardit
Mittayksiköt, käsitteet, tunnukset ja merkit
• Tuotestandardit
Määritellään vaatimukset, jotka tuotteen tai tuoteryhmän on täytettävä
sopiakseen tarkoitukseensa. Vaatimukset voivat koskea mittoja, rakennetta,
koostumusta, kestävyyttä ja turvallisuutta
• Menetelmästandardit
Yksityiskohtaisia ohjeita tuotantoprosesseista ja raaka-aineiden sekä
komponenttien ominaisuuksista
• Palvelustandardit
Määritellään vaatimukset, jotka palvelun on täytettävä tarkoitukseen
sopivuuden varmistamiseksi
• Turvallisuusstandardit
Pyritään takamaan tuotteenturvallisuus sekä ihmiselle että koko ympäristölle
• Sanastostandardit
Käsitteiden määritelmiä sekä nitä täydentäviä selityksiä, kuvia ja esimerkkejä
• Testausstandardit
Määritelmiä tuotteiden testausmenetelmistä
10
2 Standardisoinnin maailmankartta
Standardisointia harjoitetaan lähes joka maassa. Useimmissa teollisuusmaissa se on vapaaehtoisten organisaatioiden, standardisoimisjärjestöjen
vastuulla. Kehitysmaissa standardisoinnista vastaavat yleensä valtion
viranomaiset.
Myös kansainvälisellä tasolla standardisoimistyö
Standardisoinnin maailmankartta
on alusta lähtien perustunut vapaaehtoisuuteen.
Ensimmäinen toimiala, jolla tarve yhteisiin mää- Maailmanlaajuinen taso
ritelmiin huomattiin, oli sähkötekniikka. Vuonna
IEC
ISO
ITU
1906 perustettua International Electrotechnical
International
International
International
Commission eli IEC-järjestöä voidaan pitää enElectrotechnical
Organization for
Telecommunication
simmäisenä kansainvälisenä standardisoimisCommission
Standardization
Union
järjestönä.
Eurooppalainen taso
Myöhemmin 1920-luvulla perustettiin vasETSI
CEN
CENELEC
taava teknisten alojen standardisointijärjestö
European TeleEuropean
European Committee
ISA, jonka toiminta kuitenkin päättyi toiseen
communications
Committee for
for Electrotechnical
maailmansotaan. Sodan jälkeen perustettiin
Standards Institute
Standardization
Standardization
uusi järjestö ISO International Organization for
Standardization. Lontoossa vuonna 1946 pi- Kansallinen taso
detyssä perustamiskokouksessa oli edustajia
Viestintävirasto
SESKO
SFS
Suomen Standardi25 maasta.
soimisliitto SFS
Teleala
Sähkötekninen ala
1950- ja 60-luvuilla kaupankäynti valtioiden
toimialayhteisöineen
välillä lisääntyi voimakkaasti. Esimerkiksi LänsiEuroopassa ulkomaankaupan hallinnollisia esteitä alettiin raivata alentamalla tulleja ja karsimalla
määrällisiä rajoituksia, kuten vienti- ja tuontilisenssejä. Vapaakaupan havaittiin hyödyttävän
kaikkia ja lisäävän tuotannon tehoa ja varallisuutta. Kehitystä turvaamaan perustettiin eurooppalaiset vapaakauppaliitot EEC ja EFTA, joista myöhemmin on muotoutunut nykyinen
Euroopan unioni, EU.
Standardisoinnin pääpaino oli kuitenkin pitkään kansallisella ja yritystasolla. Kansallisia, muista maista eroavia teknisiä määräyksiä käytettiin osin myös tietoisesti suojaamaan
omaa teollisuutta ulkomaiselta kilpailulta. Vasta 1960-luvulla standardisoinnin painopiste
alkoi vähitellen siirtyä kansainväliselle tasolle.
Kansainvälisestä standardisoinnista huolehtivat järjestöt toimivat Genevessä Sveitsissä.
Laaja-alaisimman ISO-järjestön toiminnassa on mukana yli 160 maata. Sähköalalla kansainvälistä työtä jatkaa edellä mainittu IEC ja telealalla ITU (International Telecommunication
Union). ISOn, IEC:n ja ITUn rinnalla toimivat eurooppalaiset standardisoimisjärjestöt CEN,
sähköalan CENELEC ja telealan ETSI. Suomi on edustettuna kaikissa näissä järjestöissä.
2.1 Maailmanlaajuinen
standardisointi
Kansainvälisellä tasolla laajin standardisoimisjärjestö on ISO, International Organization for
Standardization. ISOn jäseniä ovat kansalliset
standardisoimisjärjestöt, yksi kustakin maasta.
Vuoden 2013 alussa toimintaan osallistuvia aktiivisia jäseniä oli 111, joukossa kaikki teollisuusmaat ja useimmat sellaiset kehitysmaat, joissa
on merkittävää teollisuutta.
Aktiivisten jäsenten lisäksi kirjeenvaihtajajäseniä oli 49, useimmat näistä kehitysmaita,
joissa ei vielä ollut toimivaa standardisoimisjärjestöä. Kirjeenvaihtajajäsenet eivät voi osallistua
ISOn tekniseen työhön eivätkä äänestyksiin,
Maailmanlaajuinen standardisointi
• ISO
www.iso.org
International Organization for Standardization
Laaja-alainen kansainvälinen standardisoimisjärjestö, joka
vastaa pääsääntöisesti kaikesta muusta kuin sähkö- ja telealan
standardisoinnista
• IEC
www.iec.ch
International Electrotechnical Commission
Kansainvälinen sähkötekniikan standardisoimisjärjestö
• ITU
International Telecommunication Union
Kansainvälinen telealan standardisoimisjärjestö
www.itu.int
11
ISO:n tekniset komiteat >> www.iso.org
/standardisointi/lyhenteet
Ratkaiseva käännekohta
oli ISO-standardin mukainen kuljetuskontti, joka
mullisti lyhyessä ajassa
koko kansainvälisen
kauppaliikenteen. Kontti
mahdollisti lähes minkä
tahansa tuotteen
kannattavan kuljettamisen
mantereelta toiselle.
Sen standardimitat
pakottivat tuotteiden
valmistajia mitoittamaan
omatkin tuotteensa ja
pakkauksensa uudelleen.
12
mutta saavat käyttöönsä valmiit standardit ja kaiken valmistelussa käytetyn kirjallisen materiaalin. Aivan pienimpien maiden standardisoimisjärjestöjä on ISOssa erityisjäsenenä 11.
Tekninen valmistelutyö tehdään ISOn teknisissä komiteoissa sekä näiden alaisissa alakomiteoissa ja työryhmissä.
Kunkin komitean sihteeristötehtävät on annettu sellaisen jäsenmaan hoidettavaksi, jolla
on katsottu olevan riittävää asiantuntemusta kyseisellä alalla. Esimerkiksi paperin ja paperimassan standardisointia käsittelevän komitean sihteeristötehtävät on annettu kanadalaisille
ja tietotekniikkaa käsittelevien komiteoiden sihteeristöt taas yhdysvaltalaisten jäsenjärjestöjen hoidettavaksi.
Aloitteen uuden standardin luomiseksi voi tehdä jokin kansainvälinen järjestö tai ISOn
kansallinen jäsenjärjestö. Alun perin jäsenmaassa aloitteentekijänä on voinut olla esimerkiksi
teollisuuden toimiala- tai etujärjestö, tutkimuslaitos, kuluttajien etujärjestö tai ammattiliitto.
Ennen uuden teknisen komitean perustamista selvitetään, sopiiko ehdotettu aihekokonaisuus jonkin jo olemassa olevan komitean työhön.
Uusi tekninen komitea voidaan perustaa, jos sen toimintaan tulee mukaan vähintään
viisi jäsenjärjestöä. Ensimmäinen standardiluonnos (Working Draft, WD) laaditaan työryhmässä. Tärkeä vaihe on komitealuonnos (Committee Draft, CD), johon komitean jäsenet
tekevät muutos- ja parannusehdotuksiaan. Suurin osa valmistelevasta työstä tapahtuu kirjeenvaihdon avulla. Kokouksia pidetään lähinnä silloin, kun luonnoksesta alkaa olla riittävä
yksimielisyys tai kun on otettava kantaa johonkin tärkeään periaatteelliseen kysymykseen.
Kun tekninen komitea on päässyt luonnoksesta yhteisymmärrykseen, toimitetaan se
keskussihteeristölle rekisteröitäväksi (Draft International Standard, DIS) ja edelleen jäsenmaille äänestystä ja kommentteja varten. Jäsenillä on kolme kuukautta aikaa kommentoida
standardiehdotusta. Jos 67 % komitean aktiivisista jäsenistä sitä kannattaa, asiakirja hyväksytään kansainvälisen standardin lopulliseksi ehdotukseksi (Final Draft International Standard, FDIS). Jäsenillä on kaksi kuukautta aikaa ilmoittaa kyllä tai ei -kantansa standardin
hyväksymiseen kansainväliseksi standardiksi. Jos 67 % komitean aktiivisista jäsenistä hyväksyy lopullisen ehdotuksen, se on hyväksytty kansainväliseksi ISO-standardiksi. Useimmiten yksimielisyys on varmistettu jo valmistelutyön aikana, ja ehdotus hyväksytään yksimielisesti.
Tekniikka kehittyy nopeasti, ja standardien täytyy pysyä kehityksessä mukana. Tavoitteena on, että jokainen standardi tarkastetaan ja uudistetaan vähintään viiden vuoden välein. Tarkastustyössä käydään yksityiskohtaisesti läpi, mitä muutoksia uudet menetelmät,
materiaalit tai laatu- ja turvallisuusvaatimukset edellyttävät sen sisältöön.
Vaikka kansainvälinen standardisointi vauhdittui 1960-luvulla, monet jäsenjärjestöt pitivät vielä kansallista standardisointia tärkeämpänä ajaen omia kansallisia etujaan. Standardin sijasta käytettiin nimitystä ”suositus”, mikä kuvaa sitä, että monet maat pitivät vielä
silloin tiukasti kiinni omista kansallisista määritelmistään.
Jäsenmaat voivat ottaa ISO-standardin käyttöön vapaaehtoisesti joko
sellaisenaan tai käännöstyön ja mahdollisen muokkaustyön jälkeen hyväksyttynä kansallisena standardina.
Vielä 1970-luvulla ISO oli julkaissut kansainvälisiä
ISO-asiakirjoja alle tuhat kappaletta, mutta sen jälkeen
kehitys on ollut nopeaa. Vuonna 1985 voimassa olevia
standardeja oli jo runsaat kuusi tuhatta ja vuoden 2012
lopussa niiden määrä oli noussut yli 19 000:een. Sivuja
niissä oli yhteensä yli 0,8 miljoonaa.
ISOn tärkein yhteistyökumppani on sähköalan kansainvälinen standardisoimisjärjestö IEC, International
Electrotechnical Commission. ISOlla ja IEC:llä on
yhteisiä teknisiä komiteoita, ja niiden keskussihteeristöt
toimivat samassa rakennuksessa Genevessä. IEC:ssä
Suomea edustaa SESKO ry.
Kansainvälinen telealan standardisoimisjärjestö on
ITU, International Telecommunication Union. Suomesta ITUn ja telealan eurooppalaisen standardisoimisjärjestön ETSIn toimintaan osallistuu Viestintävirasto
2.2 Eurooppalainen standardisointi
Eurooppalainen standardisointi
• CEN
www.cen.eu
European Committee for Standardization
Laaja-alainen euroopplainen standardisoimisjärjestö,
joka vastaa pääsääntöisesti kaikesta muusta kuin sähköja telealan standardisoinnista
• CENELEC
www.cenelec.eu
European Committee for Electrotecnical Standardization
Eurooppalainen sähkötekniikan standardisoimisjärjestö
Samoin kuin kansainvälisellä tasolla, myös Euroopassa
standardisointi ja standardien käyttö on vapaaehtoista.
• ETSI
www.etsi.org
Eurooppalaiset standardit on kuitenkin vahvistettava
European Telecommunications Standards Institute
kansallisiksi standardeiksi CENin jäsenmaissa. NykyEurooppalainen telealan standardisoimisjärjestö
ään eurooppalaiset standardisoimisjärjestöt tekevät
tiivistä yhteistyötä Euroopanunionin kanssa, ja standardisoinnilla on tärkeä ja tunnustettu asema eurooppalaisen yhteistyön ja sisämarkkinoiden
kehittämisessä.Tärkeimmät standardit pyritään yhtenäistämään koko EU:n alueella.
Keskeinen eurooppalainen standardisoimisjärjestö
on CEN, European Committee for Standardization, CEN:n tekniset komiteat >> www.cen.eu
joka on kaikkien EU- ja EFTA-maiden standardisoimisjärjestöjen yhteistyöelin. Suomea CENissä edustaa Suomen Standardisoimisliitto SFS.
Vuoden 2013 alussa CENissä toimi 307 teknistä komiteaa. CENin julkaisemista
standardeista käytetään tunnusta EN, ja vuoden 2013 alussa CENin julkaisuja oli yhteensä 14 885.
Kansainvälistä IEC-järjestöä vastaa eurooppalainen sähköalan standardisoimisjärjestö
CENELEC, European Committee for Electrotechnical Standardization. CENELECin jäseninä
ovat kaikki EU- ja EFTA-maat. Suomea CENELECissä edustaa SESKO ry.
CENELECillä on toiminnassa runsaat 70 teknistä komiteaa. Samoin kuin CEN-standardeista, myös CENELECin julkaisemista standardeista käytetään tunnusta EN. Vuoden 2013
alkuun mennessä sähköalan EN-standardeja oli julkaistu yhteensä runsaat 6 000.
Kolmas itsenäinen eurooppalainen standardisoimisjärjestö on ETSI, European
Telecommunications Standards Institute. ETSI on avoin kaikille Euroopan maiVuonna 2012
den posti- ja telehallintojen yhteenliittymän CEPT:in jäsenmaissa rekisteröidyille
vahvistetuista
yhteisöille. Yhteensä yli 700 täysjäsenen joukossa on mm. tietoliikennealan
hallintoelimiä, tele- ja verkkopalvelujen tuottajia sekä telealan yrityksiä. Suomen
SFS-standardeista
tietoliikennehallintoa ETSIssä edustaa Viestintävirasto. ETSIn laatimia EN-stanoli eurooppalaisia
dardeja oli voimassa vuoden 2013 alussa 4 450.
Kansainväliset ja eurooppalaiset standardisoimisjärjestöt ovat sopineet yhteis88 %.
työstä. Eurooppalaisten standardien laadinnassa käytetään hyväksi maailmanlaajuista standardisointia aina, kun se on mahdollista. Esimerkiksi CENin standardeista
30 % perustuu ISOn työhön. Sähköalan CENELECin eurooppalaisista standardeista 75 %
perustuu kansainvälisen IEC-järjestön standardeihin.
Suomessa kaikki eurooppalaiset standardit vahvistetaan SFS-standardeiksi ja niiden
kanssa ristiriitaiset standardit kumotaan. Vuonna 2012 vahvistetuista SFS-standardeista
oli eurooppalaisia 88 %. Näistä taas huomattava osa on alunperin tehty kansainvälisissä
standardisoimisjärjestöissä.
Aloite eurooppalaisen standardin laatimiseksi voi tulla esimerkiksi EU:n komissiolta
tai eurooppalaisten standardisoimisjärjestöjen jäsenjärjestöiltä. Standardit laaditaan työ-
13
ryhmissä, joihin jäsenmaat voivat nimetä edustajansa. Suomessa toimii tarvittaessa työlle
seurantaryhmä. Kun standardiehdotus on valmis, se käännetään saksaksi, englanniksi ja
ranskaksi ja lähetetään lausunnolle prEN-tunnuksella. Jäsenmaat kommentoivat ehdotusta.
Kommenttien perusteella laaditaan uusi FprEN, joka lähetetään äänestykseen jäsenmaihin.
Tässä äänestyksessä jäsenmailla on painotut äänimäärät. Ääniä on yhteensä 355, ja
Suomella on seitsemän ääntä. Jos ehdotuksen puolesta on äänestänyt enemmän jäsenmaita kuin vastaan ja ehdotus on saanut taakseen vähintään 71 % painotetuista äänistä, se on
hyväksytty. Jäsenmaiden on vahvistettava standardi kansalliseksi standardikseen yleensä
kuuden kuukauden kuluessa standardin hyväksymisestä
2.3 Kansallinen standardisointi
Teollistuminen alkoi 1700-luvun jälkipuoliskolla Englannissa ja levisi 1800-luvun alkupuolella
Keski-Eurooppaan. Kehitystä vauhdittivat ennen kaikkea höyrykone ja James Hargreavesin vuosina 1764 –69 kehittämä Kehruu-Jenny, joka aloitti koneellistumisen tekstiilien tuotannossa.
Suomessa teollistuminen käynnistyi 1860-luvulla, ja kehitystä edisti ammattikuntalaitoksen lopettaminen vuonna 1868 ja vuonna 1879 säädetty elinkeinovapaus. Teollistuminen
alkoi puunjalostuksesta ja laajeni myöhemmin metalliteollisuuteen, joka varsinkin 1920- ja
1930-luvuilla kasvoi ripeästi.
Teol
li
Teollistuminen
merkitsi mullistusta kaikilla yhteiskunnan ja kulttuurin alueilla. Uskonnon
no
on merkitys väheni, ja perinteisen yhdenmukaisen kulttuurin tilalle tulivat yksillöllisyys
ö
ja materiaaliset arvot. Uskomusten sijasta maailmankuva perustui nyt
siihen, mikä voitiin selvästi nähdä ja mitata. Suullisen, sukupolvesta toiseen
s
kulkeneen kansanperinteen korvasivat koulutus, tiede ja rationaalinen ajattelu,
joka jatkuvasti etsii parannuksia vakiintuneisiin keinoihin ja tapoihin.
Useimmissa maissa standardisointi käynnistyi vapaaehtoisesti teollisuuspiirien
U
a
aloitteesta.
al
Ensimmäinen kansallinen standardisointijärjestö, British Standards
Institution
Ins
st
(BSI) perustettiin vuonna 1901. Alankomaiden kansallinen NEN perustettiin vuonna
v
1916 ja Saksan maineikas DIN vuonna 1917. Ruotsissa kansallinen
standardisointijärjestö
standardis
o
perustettiin vuonna 1922, Norjassa 1923 ja Ranskassa sekä Tanskassa 1926.
Suomessa standardisointityö alkoi vuonna 1924, kun teollisuuden aloitteesta perustettiin
Suomen Standardisoimislautakunta. Yhteistyöhön osallistuvat järjestöt perustivat vuonna
1947 Suomen Standardisoimisliiton. StandardisoimislautakunKansallinen standardisointi
ta jatkaa edelleen toimintaansa
SFS:n toimielimenä. Sen nime• Eurooppa: kansallisia standardisoimisjärjestöjä
nä on nykyisin Standardisointiperustettiin 1900-luvun alussa teollisuuden
lautakunta.
aloitteesta laatimaan kansallisia standardeja
Kun vertaillaan kansallis• Suomi: standardisointityö aloitettiin vuonna
1924, kun teollisuuden aloitteesta perustettiin
ten standardien määrää vuonSuomen Standardisoimislautakunta.
na 2009, standardisoinnin jätOsallistuneet
järjestöt perustivat vuonna 1947
tiläisiä Länsi-Euroopassa ovat
Suomen
Standardisoimisliiton.
Saksa (31 021 voimassa olevaa
• Kansallisia standardeja on voimassa 25 0 3 3 kpl
standardia), Ranska (33 110) ja
(2012/12), joista puhtaasti kansallisia standarIso-Britannia (31 438). Pohjoisdeja on enää 8 %.
maista Tanskassa oli mainittuna
14
ajankohtana voimassa 20 699 kansallista standardia, Norjassa 14 111 ja Suomessa 23 490.
Vaikka standardit ovat luonteeltaan vapaaehtoisia suosituksia, niitä on alettu käyttää
lainsäädännön apuvälineinä. Aikaisemmin kaikki tekniset yksityiskohdat pyrittiin sisällytämään itse lainsäädäntöön. Nopean teknisen kehityksen takia lainsäädäntö kuitenkin vanhenee tällä tavoin nopeasti. Viime vuosina on yhä enemmän alettu noudattaa käytäntöä,
jossa teknisiä yksityiskohtia ei sisällytetä säädöksiin, vaan standardien mukaista tuotetta
pidetään esimerkkinä hyväksytystä ratkaisusta.
2.4 Yritysstandardisointi
Yritysstandardisointi
Yritykset ovat taloudellisen kehityksen perusyksikköjä. Jokaisen talousalueen ja val• Yritykset ja toimialojen yhteenliittymät ovat laatineet omia
tion hyvinvointi perustuu kilpailukykyisiin
standardejaan.
yrityksiin, joiden tuotteet menestyvät maail• Yritysstandandardeilla voidaan kehittää sekä tuotevalikoimaa että
manmarkkinoilla. Terveydenhoito, koulutus ja
yrityksen toimintaa ja tuottavuutta.
• Teknisen määräysten yhdenmukaistuminen on vähentänyt yritysmuut hyvinvointipalvelut voidaan pitkän päälstandardisoinnin merkitystä.
le rahoittaa vain yhteiskunnan tuotantosekto•
Nykyään yritysten standardisointityö on enemmän kansallisella ja
rin hankkimilla tuloilla. Jos talouselämällä ei
kansainvälisellä tasolla tapahtuvan standarsintointityön säännöllistä
ole menestystä viennissä, ei ole myöskään
seuraamista ja aktiivista soveltamista omaan toimintaan.
voimavaroja uudistaa tuotantoa ja kehittää
uusia tuotteita.
Aikaisemmin yrityksillä ja toimialojen yhteenliittymillä oli tapana laatia omia standardejaan, mutta pyrkimys yhdenmukaistaa teknisiä määräyksiä on vähentänyt niiden merkitystä.
Nykyään yritysten standardisointityö onkin enemmän kansallisella ja kansainvälisellä tasolla
tapahtuvan standardisointityön säännöllistä seuraamista ja aktiivista soveltamista omaan
toimintaan.
Standardeja hyväksi käyttäen voidaan suunnitelmallisesti kehittää sekä tuotevalikoimaa
että koko yrityksen toimintaa ja tuottavuutta. Standardeja laativien työryhmien toimintaan
osallistuminen auttaa seuraamaan teknistä kehitystä ja luo vakiintuneita yhteyksiä alan muihin yrityksiin, viranomaisiin ja tutkimuslaitoksiin. Samalla yritys voi saada korvaamatonta
tietoa eri maissa voimassa olevista kansallisista määräyksistä.
Eurooppalaiset, Suomessakin muuttamattomina voimaan tulevat standardit koskeSFS-standardien alkuperä
vat kaikkia, myös kotimarkkinoille tarkoitettuja
tuotteita. Tietoa kannattaa tämän takia hank100 %
kia jo siinä vaiheessa, kun standardia aletaan
90 %
valmistella ja sopeuttaa tuotteet ajoissa tu80 %
leviin normeihin. Vaikka standardien käyttö
on vapaaehtoista, oman alansa käytännöstä
70 %
poikkeava tuote jää helposti markkinoiden
60 %
ulkopuolelle.
50 %
40 %
30 %
EN
20 %
ISO/IEC,
EN ISO
10 %
SFS
0%
1984
1989
1994
1999
2004
2010
15
3 Standardit ja lainsäädäntö
Lainsäädännössä käytetään paljon standardeja hyväksi, koska näin säädöksiin ei tarvitse
kirjoittaa teknisiä yksityiskohtia. Standardeja ei yleensä määrä pakollisiksi vaan niihin
viitataan esimerkkinä säädöksen vaatimukset täyttävästä ratkaisusta. EU käyttää paljon
standardeja säädöstensä tukena.
Toinen maailmansota oli vähentänyt kaupankäyntiä ja tilalle oli tullut tiukkoihin kansallisiin rajoihin perustuva säännöstelytalous. Jälleenrakentaminen ja uusi vaurastuminen oli kuiten-kin
mahdollista vain avaamalla rajat keskinäiselle kaupankäynnille. Uuden sodan vaara voitiin
torjua sitomalla osapuolet yhteiseen taloudelliseen kehitykseen. Yhtenäistämiskehityksen
ensimmäinen vaihe, Euroopan hiili- ja teräsyhteisö ECSC perustettiin vuonna 1951. Kahden
muun yhteisön, Euroopan atomienergiayhteisön EURATOMin ja Euroopan talousyhteisön
EEC:n perustamissopimukset allekirjoitettiin Roomassa maaliskuussa 1957.
EEC:n ansiosta tullimaksuja ja kiintiöitä saatiin poistettua ja rajamuodollisuuksia karsittua. Jäljelle jäi kuitenkin paljon kansallisia määräyksiä, joiden takia monien tuotteiden
kauppa vielä 1980-luvulla oli käytännössä erittäin kankeata. Esimerkiksi autoihin
k
ttai kodinkoneisiin piti tehdä lukemattomia pieniä muutoksia ennen kuin niitä voitiin
myydä
koko yhteisön alueella.
m
Usein
tuonnin esteitä perusteltiin terveydellä ja turvallisuudella. Saksassa, joka yhä
Us
U
tunnetaan
tiukoista normeistaan, vaadittiin kivennäisvedelle erittäin alhainen bakteetun
rimäärä.
Oman maan juomateollisuudelle määräyksen noudattaminen ei tuottanut vairim
m
keuksia,
koska saksalaiseen makuun sopiva runsas hiilihappo tappoi bakteerit. Ranskeu
u
kalaiset
kivennäisvedet taas olivat hiilihapottomia ja bakteerimäärä – vaikka ei ollutkaan
kala
a
ihmiselle
vaarallinen – ylitti helposti saksalaisen normitason.
ihmiis
Tällä ttavalla kansalliset, toisistaan eroavat määräykset jakoivat talousalueen käytännössä
12 er
erilliseen
ri
kotimarkkina-alueeseen. Samaan aikaan Yhdysvaltain ja Japanin yritykset
hyödynsivät
hyöd
dy
laajan yhtenäisen kotimarkkina-alueen etuja ja alkoivat menestyä Eurooppaa
paremmin
pare
e
sekä viennissä että teknologisessa tutkimuksessa.
Talouden
painopiste alkoi 1980-luvulla siirtyä Euroopasta Kauko-Itään ja Tyynen valtaTal
lo
meren ympärille.
Tarvittiin radikaaleja toimenpiteitä, jotta taloudellisesti ja poliittisesti pysähy
tynyt, ”eurokleroosin” vaivaama talousalue sykäistäisiin jälleen mukaan maailmantalouden
kehitykseen.
3.1 Rooman sopimus
Kaupankäynnin esteiden poistamiseen tähtäsi jo vuonna 1957 allekirjoitettu EEC:n perustamissopimus. Tämän ns. Rooman sopimuksen artikla 94 (alunperin 100) antoi yhteisölle
oikeuden säätää direktiivejä, joilla yhdenmukaistetaan jäsenmaissa sellaisia lakeja, säännöksiä ja hallinnollisia määräyksiä, joilla on vaikutustayhteismarkkinoiden toimintaan.
Artiklan perusteella otettiin vuosien 1960 ja 1985 välisenä aikana käyttöön lukuisia
direktiivejä, mutta kaupan teknisten esteiden vähentämiseen niillä ei ollut paljon vaikutusta.
Direktiivit olivat vaikutusalueeltaan liian kapeita ja saattoivat koskea esimerkiksi yksittäistä
auton osaa. Riittävän vaikuttavien säännösten aikaansaamista jarrutti vielä EY:ssä käytössä
ollut äänestystapa, jossa sitovan päätöksen aikaansaamiseksi tarvittiin kaikkien jäsenmaiden yksimielisyyttä. Yhdenmukaistamista edistävän hankkeen pystyi näin pysäyttämään
yksikin jäsenmaa.
Kehitys sai uutta vauhtia vuonna 1985, kun komission uudeksi puheenjohtajaksi valittu
Jacques Delors esitteli ns. Valkoisen kirjan, laajan toimenpideohjelman sisämarkkinoiden
toteuttamiseksi. Ohjelma sisälsi kaikkiaan 286 lakialoitetta tai muuta toimenpide-ehdotusta.
Näistä yli puolet eli 163 liittyi teknisten esteiden poistamiseen.
Toinen tärkeä asiakirja oli heinäkuussa 1987 voimaan astunut Single Act eli yhtenäisasiakirja, jolla ensimmäistä kertaa uudistettiin Euroopan yhteisöjen kolme vuosikymmentä aikaisemmin allekirjoitettuja perustamissopimuksia. EY:n päätöksenteon nopeuttamiseksi
otettiin useilla alueilla käyttöön määräenemmistöpäätökset. Kun aikaisemmin direktiivien
16
Vuodesta 1992
lähtien tavarat,
palvelut, pääoma ja
ihmiset ovat voineet
vapaasti liikkua
jäsenmaasta toiseen.
valmistuminen saattoi kestää vuosia, selvittiin nyt monesti muutamalla
kuukaudella.
Single Act -yhtenäisasiakirjassa on kaksi kohtaa, joilla on erityistä
merkitystä kaupan teknisten esteiden poistamisessa: Rooman sopimuksen artikloihin 94 ja 137 tehdyt muutokset 95 ja 138. Jo Rooman sopimuksen artikla 94 oli antanut yhteisölle oikeuden säätää direktiivejä, joilla
oli tarkoitus yhdenmukaistaa jäsenmaiden säännöksiä, joilla oli vaikutusta yhteismarkkinoiden toimintaan. Nyt yhtenäisasiakirjan perusteella uudistetun artiklan
95 mukaisesti oli huomattavasti paremmat mahdollisuudet toimia. Täyden yksimielisyyden
sijasta päätöksentekoon riitti kahden kolmasosan määräenemmistö, joten direktiivien valmistelu nopeutui huomattavasti. Toisaalta valmistelutyö demokratisoitui, kun valmistelussa
annettiin enemmän painoa EY:n parlamentille komission ja ministerineuvoston rinnalla.
Rooman sopimukseen liitetty artikla 138 sisältää periaatteet sellaisten teknisten määräysten harmonisoinnista, jotka liittyvät työympäristöön ja työntekijöiden terveyteen ja turvallisuuteen. Artiklan 138 perusteella annetut direktiivit ovat vähimmäisvaatimusdirektiivejä,
ts. niillä määritetään taso, joka kaikkien jäsenmaiden on vähintään saavutettava. Mikään ei
kuitenkaan estä jäsenvaltiota ylläpitämästä direktiivissä määriteltyä työturvallisuuden tasoa
korkeampaa tasoa. Sen sijaan jäsenvaltio, jossa direktiivin vaatimukset on jo ylitetty, ei saa
ryhtyä alentamaan jo saavuttamaansa tasoa.
Valkoinen kirja ja Single Act -yhtenäistämisasiakirja merkitsivät uutta alkua Euroopan
yhtenäistämiskehitykselle.Vuonna 1985 lukkoonlyöty tiukka aikataulu piti, ja lähes kaikki
Valkoisessa kirjassa ehdotetut vajaa kolmesataa direktiiviä saatiin valmiiksi määräaikaan
vuoden 1992 loppuun mennessä.
3.2 Kaupan teknisten esteiden poistaminen
Kaupan teknisillä esteillä (Technical Barriers to Trade – TBT) tarkoitetaan valtioiden asettamia vaatimuksia, jotka koskevat tuotteiden ominaisuuksia, merkitsemistä, pakkaamista,
valmistusta, tuotteista annettavia tietoja sekä tuotteiden testaamista, tarkastamista ja näistä
annettavia todistuksia.
Tuotteita koskevilla vaatimuksilla valtiot pyrkivät erityisesti ihmisten terveyden ja turvallisuuden, ympäristön sekä kuluttajansuojan turvaamiseen. Tällaiset tekniset määräykset
muodostavat kuitenkin kaupan teknisen esteen silloin kun ne eroavat maittain niin, että
tavaroiden vapaa liikkuvuus estyy.
3.3 Vastavuoroinen tunnustaminen
”Neljä vapautta” eli tavaroiden, palvelujen, ihmisten ja pääomien vapaa liikkuvuus oli kirjattu
tavoitteeksi jo vuonna 1957 allekirjoitetussa Euroopan talousyhteisön EEC:n perustamissopimuksessa. Tämän Rooman sopimuksen artiklassa 28 kiellettiin määrälliset tuontirajoitukset ja kaikki muutkin määräykset, joilla oli samanlainen vaikutus. Periaatteessa tuontia
hankaloittavat kansalliset määräykset olivat kiellettyjä.
Sopimuksen artikla 30 luetteli kuitenkin kieltoon joitakin poikkeuksia: jäsenmaalla oli
lupa rajoittaa kauppaa, jos se oli välttämätöntä
• julkisenmoraalin,järjestyksenjaturvallisuudenturvaamiseksi
• ihmisten,eläintentaikasvienelämäntaiterveydensuojelemiseksi
• taiteellisesti,historiallisestitaiarkeologisestiarvokkaidenkansallisaarteiden
suojelemiseksi
tai
• teollisentaikaupallisenomaisuudensuojelemiseksi.
17
Kiellot ja rajoitukset eivät kuitenkaan saaneet olla mielivaltaisia eikä niitä saanut käyttää
keinotekoisten kaupan esteiden luomiseen. Käytännössä säännöksiä kierrettiin enemmän
tai vähemmän jokaisessa jäsenmaassa. Tuontia hankaloitettiin paitsi omaperäisillä teknillisillä määräyksillä, myös veroteknisin keinoin.
Vuonna 1979 Euroopan yhteisön tuomioistuin teki tärkeän,
tuontirajoituksia koskevan ennakkopäätöksen joka tunnetaan nimellä Cassis de Dijon. Cassis de Dijon -nimistä
ranskalaista likööriä yritettiin viedä Ranskasta Saksan Liittotasavaltaan, mutta Saksan veroasetusten takia se ei päässyt markkinoille. Asia vietiin Euroopan yhteisön tuomioistuimeen, joka totesi, ettei tuotteen vapaalle tuonnille Saksaan
ollut esteitä.
Päätöksestä tuli tärkeä ennakkotapaus, jolla oli suuri
merkitys rajojen avautumiselle EY:n sisällä. EY:n tuomioistuimen mukaan yhdessä jäsenvaltiossa laillisesti valmistettua ja myytyä tuotetta voidaan
vapaasti markkinoida myös muissa yhteisön maissa. Kansalliset tekniset tai veromääräykset
eivät saa olla myynnin esteenä.
Toinen, 1980-luvun alussa ollut tapaus toi esiin jäsenmaissa harjoitetun käytännön,
jossa tuontia hankaloitettiin teknistä hyväksyttämistä koskevilla määräyksillä. Hollantilainen yritys halusi tuoda tuholaismyrkkyjä Ranskasta, jossa tuotteet oli virallisesti hyväksytty.
Hollantilaiset kuitenkin estivät markkinoille pääsyn. Myyntilupaan olisi tarvittu testaus hollantilaisessa laboratoriossa.
EY:n tuomioistuin piti ranskalaisessa laboratoriossa tehtyjä testejä riittävän luotettavina. Tuomioistuimen mukaan tuontimaan viranomaiset eivät ole oikeutettuja vaatimaan
teknillisiä tai kemiallisia analyysejä tai laboratoriotestejä, jos samat testit on jo tehty jossakin
toisessa jäsenmaassa. Cassis de Dijon ja sitä seuranneet EY:n tuomioistuimen päätökset
olivat pohjana vastavuoroisen tunnustamisen periaatteelle. Tuontitavaran markkinoille tuloa
ei voi estää sillä perusteella, ettei tuote
Vastavuoroinen tunnustaminen
täytä omassa maassa voimassa olevia
määräyksiä, vaan tuontimaan täytyy
• Vuonna 1979 Euroopan yhteisön tuomioistuimen tekemä
tunnustaa valmistusmaassa voimassatuontirajoituksia koskeva ennakkopäätös (Cassis de Dijon).
olevat säännökset yhtä päteviksi kuin
• Tuomioistuimen mukaan yhdessä jäsenvaltiossa laillisesti
omansa.
valmistettua ja myytyä tuotetta voidaan vapaasti markkiKeskinäisen tunnustamisen periaate
noida myös muissa yhteisön maissa
merkitsi myös sitä, että jäsenmaan tuli
• Ennakkopäätös on ollut pohjana vastavuoroisen tunnustahyväksyä muissa maissa tehdyt asianmisen periaatteelle. Tuontitavaran markkinoille tuloa ei voi
mukaiset testit edellyttäen, että testit on
estää sillä perusteella, ettei tuote täytä omassa maassa
voimassa olevia määräyksiä.
suorittanut ammattitaitoinen ja riippumaton tutkimuslaitos. Näin säästetään
Vaikutukset
aikaa ja vältetään päällekkäisten testien
aiheuttamia turhia kustannuksia.
• Jäsenmaan tulee hyväksyä muissa jäsenmaissa tehdyt testit
Käytännössä vastavuoroisen tunedellyttäen, että testit on suorittanut ammattitaitoinen ja
nustamisen periaatetta voi olla vaikea
riippumaton tutkimuslaitos.
toteuttaa. Kivennäisveden kaupassa se
• Suuri osa tuotteista on vientimarkkinoilla yhä sopeutettava
on helppoa, mutta sähkölaitteissa tilanpaitsi kohdemaan käytäntöön, myös kulttuuriin ja makune on toinen. Jos jossakin maassa on
tottumuksiin.
käytössä tietynlainen jännite tai tietyn-
18
lainen seinäkosketin, valmistajan on otettava tämä huomioon. Käytännön vientimarkkinoilla
suuri osa tuotteista on edelleenkin sopeutettava paitsi kohdemaan tekniseen käytäntöön,
myös kulttuuriin ja makutottumuksiin.
Vaatimusten vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen vahvistamiseksi EU on kirjannut periaatteet vuonna 2008 asetukseen. Sillä tehdään viranomaisille vaikeammaksi kieltää
oman maan kansallisten määräysten vastaisten tuotteiden myynti tuotteen täyttäessä valmistusmaan vaatimukset toisessa EU-maassa.
3.4 New Approach eli uusi lähestymistapa
EY:n tuomioistuimen tekemä Cassis de Dijon oli luonut pohjan vastavuoroisen tunnustamisen periaatteelle. Jos EU:n alueella valmistettu tuote täytti kotimaassaan voimassaolevat
tekniset ja turvallisuusnormit, sitä voitiin esteittä markkinoida koko yhteisön alueella.
Kansallisten määräysten vastavuoroinen tunnustaminen oli nopea keino edistää kaupankäyntiä, mutta se ei kuitenkaan poistanut kaikkia ongelmia. Niin kauan kuin tekniset vaatimukset
muuttuivat maasta toiseen, tuotteet oli käytännössä sopeutettava niiden mukaan. Eurooppalaisille yrityksille tämä merkitsi pienempiä tuotesarjoja ja sitä kautta suurempia kustannuksia.
Yhtenäisten kotimarkkinoiden edut eivät päässeet vieläkään toteutumaan.
Aluksi teknisiä määräyksiä yritettiin harmonisoida ottamalla käyttöön yksityiskohtaisia
direktiivejä, jotka kukin jäsenmaa sitten ottaisi omaan lainsäädäntöönsä. Tehtävä osoittautui mahdottomaksi. Kun yksityiskohtaiset määräykset yritettiin sisällyttää itse direktiiveihin,
niiden koko kasvoi suhteettomaksi ja valmistelu vei vuosikausia. Kun direktiivi lopulta saatiin
valmiiksi, se alkoi olla jo vanhentunut. Erityisesti uuden teknologian aloilla ei ajantasaisia
yhteisiä määritelmiä ollut tällä tavalla mahdollista saavuttaa.
Vuonna 1985 EY hyväksyi uuden lähestymistavan. ”New Approach” -menettelyssä
direktiiveissä esitetään vain olennaiset turvallisuutta, terveyttä, ympäristöä ja kuluttajansuojelua koskevat vaatimukset. Jos tuote täyttää ne, sitä voidaan periaatteessa kaupata
esteettä koko EU-alueella.
Tekniset ratkaisut, jotka täyttävät em. olennaiset vaatimukset, esitetään eurooppalaisten
standardisoimisjärjestöjen CEN, CENELEC ja ETSI laatimissa nk. yhdenmukaistetuissa
standardeissa. Jos tuote on standardinmukainen, viranomaiset eivät voi asettaa esteitä
sen vapaalle liikkuvuudelle. Standardit eivät kuitenkaan ole velvoittavia, vaan säilyttävät
vapaaehtoisen luonteensa. Jos tuote poikkeaa yhdenmukaistetusta standardista, valmistajan on pystyttävä muulla tavoin osoittamaan, että se täyttää direktiivissä esitetyt olennaiset
vaatimukset.
Direktiivien alaiset, EY:n toimeksiannolla valmistellut standardit ovat lisänneet eurooppalaisten standardisoimisjärjestöjen työmäärää. Yhdenmukaistamisprosessissa mukanaolo on kuitenkin kaikille osapuolille hyödyllistä. Yhteistyö varmistaa, että yksityiskohtaisten
määräysten luomisessa käytetään hyväksi parasta mahdollista käytännön asiantuntemusta
– yritysten ja kuluttajien kokemuksia, joiden esilletulo varsinaisten direktiivien laadinnassa
olisi huomattavasti epävarmempaa.
Uuden lähestymistavan direktiiveihin liittyvät standardit mainitaan EU:n Virallisessa
lehdessä. Vasta maininta Virallisessa lehdessä tuo standardille erityisaseman direktiivin
tulkitsemisessa. Uuden lähestymistavan direktiivejä on runsaat 20 kappaletta. Laajimmat
niistä käsittelevät lääkintälaitteita, koneita, rakennustuotteita ja henkilönsuojaimia.
Direktiivien valmistelu on yksinkertaistunut ja nopeutunut huomattavasti. Lisäksi direktiivit
voidaan tehdä aiempaa huomattavasti laaja-alaisemmiksi. Esimerkiksi konedirektiiviä hyväksyessään EY:n ministerineuvosto selvisi yksillä allekirjoituksilla – direktiivin alaisten standardien
luominen ja ajan tasalla pitäminen jäi eurooppalaisten standardisoimisjärjestöjen huoleksi.
Vuonna 1985 EY hyväksyi
uuden lähestymistavan.
”New Approach” -menettelyssä direktiiveissä esitetään vain olennaiset turvallisuutta, terveyttä, ympäristöä
ja kuluttajansuojelua koskevat vaatimukset. Jos tuote
täyttää ne, sitä voidaan periaatteessa kaupata esteettä
koko EU-alueella.
19
3.5 Uuden lähestymistavan tulevaisuus
CE-merkintä
Uusi lähestymistapa teknisessä harmonisoinnissa on toiminut hyvin. EU on useissa yhteyksissä todennut tämän. Lähestymistavassa on kuitenkin ollut myös puutteita. Tämän
seurauksena markkinoilla on tuotteita, jotka eivät täytä vaatimuksia.
Uuden lähestymistavan tehostamiseksi EU on vuonna 2008 uusinut säädökset, joihin
uusi lähestymistapa perustuu. Periaatteet eivät ole muuttuneet.
Lisäksi on vuonna 2008 annettu kokonaan uusi säädös viranomaisten vastuulla olevasta markkinavalvonnasta. Alun perin se jätettiin kokonaan jäsenvaltioiden vastuulle. Sitä
ei kuitenkaan ole kaikissa jäsenvaltioissa hoidettu tehokkaasti. Markkinavalvonnan tehostamisen odotetaan poistavan markkinoilta määräysten vastaisia tuotteitta ja vähentävän
mahdollisuuksia hankkia kilpailuetua säädöksistä piittaamattomalla toiminnalla.
Uusi lähestymistapa on ollut käytössä jo runsaat 20 vuotta. Pisimpään voimassa olleita
säädöksiä on jo uusittu. Esimerkiksi koneita ja leluja käsittelevät direktiivit on uusittu. Uuden
lähestymistavan perussäädösten uudistaminen vaikuttaa direktiiveihin sitä mukaa
kun niitä uusitaan.
• Valmistajan vakuutus, että tuote
on EU:n vaatimusten mukainen
• Liittyy vain uuden lähestymistavan
direktiiveihin
• Osa vaatimustenmukaisuuden
osoittamismenettelyä
• Joskus tuote on testautettava
ennen merkinnän tekoa
3.6 CE-merkintä
Tuotteet, jotka kuuluvat uuden lähestymistavan direktiivien piiriin on varustettava
CE-merkinnällä. Merkintä on valmistajan vakuutus siitä, että tuote täyttää direktiivien vaatimukset ja on läpikäynyt asianmukaiset vaatimustenmukaisuuden osoittamismenettelyt.
Yksinkertaisimmillaan merkintä on vain valmistajan vakuutus siitä, että tuotteet täyttävät EU:n
vaatimukset. Näin asianlaita on esimerkiksi lelujen osalta.
Toisinaan kuitenkin vaaditaan tuotteiden tyyppitarkastusta
ennen merkinnän tekoa. Tyyppitarkastus vaaditaan esimerkiksi henkilönsuojainten ja vaarallisten koneiden osalta. Tyyppitarkastuksia tekevät nk. ilmoitetut laitokset, jotka ovat jäsenmaiden komissiolle ilmoittamia.
Viranomaisten vastuulla olevan markkinavalvonnan tehtävänä on huolehtia siitä, että
määräysten vastaiset tuotteet poistetaan markkinoilta.
3.7 Tietojenvaihto valmisteilla olevista standardeista
Uusia määräyksiä ja standardeja tulee jatkuvasti lisää ja voimassaolevia muutetaan. Yrityksellä, joka toimii useassa maassa, on täysi työ pysyä mukana, millaisia määräyksiä eri
maissa on noudatettava. Uusi säännös, joka vaatii muuttamaan tuotetta tai jopa vetämään
sen kokonaan markkinoilta, voi olla yritykselle ikävä yllätys.
Lakien ja määräysten ennakoitavuus on taloudellisen kehityksen kulmakivi, jonka puuttuminen tekee yritystoiminnasta lyhytjänteistä ja karkottaa ulkomaiset sijoittajat vakaammille
markkinoille. Euroopan unionin tavoitteena onkin vähentää yllätyksiä ja auttaa taloudellisia
toimijoita ennakoimaan tulevaa toimintaa.
Direktiivin 98/34/EY mukaan jäsenvaltioiden tulee ilmoittaa ennalta valmisteilla olevista
kansallisista standardeista ja teknisistä määräyksistä. Tiedonantovelvollisuus ei koske vain
EU:n toimeksiannosta luotavia standardeja vaan myös kaikkia kansallisten standardisoimisjärjestöjen omasta aloitteesta valmisteltavia standardeja.
Vuonna 1988 direktiiviä 98/34/EY laajennettiin niin, että tiedonantovelvollisuus koskee
myös maataloustuotteita ja lääkkeitä, jotka alunperin oli jätetty tiedonantovelvollisuuden
20
ulkopuolelle. Maaliskuussa 1994 velvollisuutta laajennettiin edelleen koskemaan kaikkia
teknisiä määritelmiä siitä riippumatta, mihin vaiheeseen tuote on elinkaarellaan ehtinyt. Myös
tulevat kierrätystä, keräystä, käsittelyä ja hävittämistä koskevat määräykset tulee ilmoittaa
ennakkoon. Näin valmistajalle ei enää pääse syntymään tilannetta, jossa uudet määräykset
muuttavat yllättäen tuotteen asemaa markkinoilla, jakeluketjussa tai kuluttajien silmissä.
Ilmoitus uudesta standardista tai teknisestä määräyksestä lähetetään komissiolle, joka
sitten toimittaa tiedon edelleen kaikille jäsenmaille. Määräys voi astua voimaan vasta, kun
säädetty määräaika, pääsääntöisesti kolme kuukautta, on kulunut umpeen. Säädetyn määräajan kuluessa komissio tai mikä tahansa jäsenmaa voi esittää perustellun huomautuksensa, jos sen mielestä kyseisellä standardilla tai määräyksellä ollaan luomassa keinotekoisia
kaupan esteitä ja vaikeuttamassa sisämarkkinoiden toimintaa.
3.8 EU:n kannanotot standardisointiin
EU:n kannanotot standardisointiin
Eurooppalainen standardisointi on osaltaan edistänyt merkittävästi yhteismarkkinoiden toimintaa, terveyden ja turvallisuuden
• Useita päätöslauselmia standardisoinnin merkityksuojelua, teollisuuden kilpailukykyä ja kansainvälistä kauppaa
sestä Euroopassa.
sekä tukenut kasvavassa määrin yhteisön politiikkoja.
• Eurooppalainen standardisointi on osaltaan edistänyt
merkittävästi yhteismarkkinoiden toimintaa, terveyden
Standardisoinnin tulee olla vapaaehtoista, konsensukseen
ja turvallisuuden suojelua, teollisuuden kilpailukykyä
perustuvaa toimintaa, jota asianomaiset tahot harjoittavat avoija kansainvälistä kauppaa.
muuteen ja julkisuuteen perustuen riippumattomien ja tunnustet•
Standardisoinnin tulee olla vapaaehtoista, avointa ja
tujen standardisoimisjärjestöjen puitteissa, ja joka johtaa vapaajulkista sekä konsensukseen pyrkivää.
ehtoisten yhdenmukaisten standardien hyväksymiseen.
• Kaikkia osapuolia kehotetaan osallistumaan aktiiviViranomaisilla on perusteltu intressi olla mukana eurooppasesti standardien laadintaan ja standardisoinnin
laisessa standardisoinnissa sen yhteiskunnallisten vaikutusten
hallinnointiin.
vuoksi. Tämä johtuu siitä tärkeästä asemasta, joka standardisoinnille on annettu yhteisön politiikoissa, erityisesti uuden lähestymistavan mukaisen sääntelyn tukijana.
Sisämarkkinoiden toteuttamiseksi luotu uusi lähestymistapa on osoittautunut toimivaksi,
ja sen soveltamista on jatkettu. Uuden lähestymistavan periaatetta aiotaan soveltaa uusilla
aloilla lainsäädännön parantamiseksi ja yksinkertaistamiseksi aina, kun mahdollista.
Kansainväliset standardit ovat entistä tärkeämpiä markkinoiden muuttuessa maailmanlaajuisiksi. EU on sitoutunut kansainväliseen standardisointiin ja Maailman kauppajärjestön kaupan teknisiä esteitä koskevan sopimuksen (TBT-sopimus) mukaisiin velvoitteisiin.
Sopimuksella olisi erityisesti edistettävä kansainvälisten standardien entistä laajempaa
käyttöä.
Standardisointi on keskeinen innovointia edistävä tekijä. EU:lla on vastassaan taloudellisia, yhteiskunnallisia ja ympäristöön liittyviä haasteita, ja niiden ratkaisemiseksi on tärkeää
tukea innovointia entistä voimakkaammin standardisoinnin avulla.
Vuoden 2013 alussa tuli voimaan EU:n asetus eurooppalaisesta standardisoinnista.
Sillä pyritään mm. lisäämään standardien laatimista palveluista, nopeuttamaan standardien
laadintaa ja parantamaan pk-yritysten ja muiden nyt vain vähän standardisoinnissa mukana
olevien sidosryhmien osallistumismahdollisuuksia standardisointiin. Epävirallisten tietotekniikkaa koskevien teknisten spesifikaatioiden käytölle EU:n säädöksissä on asetuksessa
periaatteet. Standardisoinnin perusperiaatteet säilyvät ennallaan.
21
4 Standardisointi Suomessa
Suomessa standardisointia ohjaa ja koordinoi Suomen Standardisoimisliitto SFS ry.
Standardisoimisliitto on riippumaton, voittoa tavoittelematon yhdistys, jonka jäseniä ovat mm.
Suomen valtio, Helsingin yliopisto ja eräät elinkeinoelämän järjestöt.
Suomen Standardisoimisliitto SFS ry
‡
‡
‡
‡
‡
‡
4.1 Suomen Standardisoimisliitto SFS ry
Yhdistyksen tarkoituksena on edistää Suomen kilpailukykyä. Tähän pyritään luomalla edellytykset standardisoinnille, tarjoamalla
,62QMD&(1LQMlVHQ
yrityksille sekä muille sidosryhmille tehokasta tiedonvälitystä sekä
.RRUGLQRLNDQVDOOLVWDVWDQGDUGLVRLQWLD
tarjoamalla mahdollisuuksia vaikuttaa kansainvälisten standardien
/DDWLLMDYDKYLVWDD6)6VWDQGDUGLW
sisältöön.
0\\NDQVDOOLVLDMDNDQVDLQYlOLVLlVWDQGDUGHMD
Suomen Standardisoimisliitto SFS ry
7DUMRDDWLHWRSDOYHOXD
-XONDLVHH6)6WLHGRWXVOHKWHl
‡ KXROHKWLL VLLWl HWWl 6XRPHHQ OXRGDDQ VWDQGDUGLNRNR
elma, joka vastaa maan tarpeita ja sisältää kansainvälisten ja eurooppalaisten sopimusten edellyttämät kansalliset
standardit.
‡ RKMDD MD NRRUGLQRL NDQVDOOLVWD VWDQGDUGLVRLPLVW\|Wl MD YDKYLVWDD NDQVDOOLVHW 6)6
standardit.
‡ HGXVWDD6XRPHDDODQVDNDQVDLQYlOLVLVVlMDHXURRSSDODLVLVVDMlUMHVW|LVVlWDYRLWWHHQD
Suomen etujen edistäminen.
‡ WRLPLL\KG\VRUJDQLVDDWLRQDXONRPDLVLLQVWDQGDUGLVRLPLVMlUMHVW|LKLQ
‡ WRLPLWWDD VWDQGDUGLHQ WDUYLWVLMRLOOH NDQVDOOLVLD MD NDQVDLQYlOLVLl VWDQGDUGHMD MD QLLKLQ
liittyviä viranomaismääräyksiä ja muita julkaisuja.
‡ WLHGRWWDDVWDQGDUGLVRLQQLVWDMD\OOlSLWllVWDQGDUGLVRLQWLDNRVNHYLDMDVWDQGDUGLVRLQWLLQ
liittyviä tietojärjestelmiä.
‡ KRLWDD:72WLHGRWXVNHVNXVWD
Standardisoimisliiton jäseneksi voidaan hyväksyä laajasti toimialaansa edustava yhteisö tai
säätiö, jolle standardisoinnilla on merkitystä, sekä Suomen valtio. Vuoden 2011 alussa jäseniä oli 29. Yhdistyksen liittokokoukseen voivat kaikki SFS:n jäsenet lähettää yhden edustajan
lukuun ottamatta Suomen valtiota, jonka kullakin ministeriöllä on oikeus nimetä oma edustajansa.
Kansallinen järjestelmä
• Suomessa standardisointikohteiden valinnasta ja
standardien laadinnasta vastaavat suurimmaksi osaksi
Standardisoimisliiton kanssa yhteistyötä tekevät ns.
toimialayhteistöt (TAY), joita on 12 (2013).
Lisäksi SFS vastaa tiettyjen alojen standardisoinnista.
• Toimialayhteisöksi voidaan SFS:n sääntöjen mukaan
hyväksyä standardisointityötä tekevä ja laajasti toimialaansa edustava julkinen tai yksityinen yhteisö tai
säätiö.
• Toimialayhteisöjen standardisointityön painopiste on
nykyään eurooppalaisten ja kansainvälisten standardien laadinnassa.
4.2 Kansallinen järjestelmä
Suomessa standardisointikohteiden valinnasta ja standardien
laadinnasta huolehtivat suurimmaksi osaksi Standardisoimisliiton kanssa yhteistyötä tekevät toimialayhteisöt (TAY). Toimialayhteisöksi voidaan Standardisoimisliiton sääntöjen mukaan
hyväksyä standardisointityötä tekevä ja laajasti toimialaansa
edustava julkinen tai yksityinen yhteisö tai säätiö.
4.3 SFS:n toimialayhteisöt
Toimialayhteisö (TAY) on organisaatio, joka harjoittaa standardisointitoimintaa tietyllä erikseen määritetyllä alalla. Se laatii SFSstandardeja yhteistyössä SFS:n kanssa. SFS ja TAY sopivat keskinäisestä yhteistyöstä ja työnjaosta. Toimialayhteisöt huolehtivat
oman toimialansa standardisoinnista varsin itsenäisesti.
Vuoden 2013 alussa standardisoimistyöhön osallistui kaikkiaan 12 toimialayhteisöä, joista eniten standardeja laativat Metalliteollisuuden Standardisointiyhdistys ry (MetSta) ja SESKO ry. Myös SFS toimii osaltaan toimialayhteisönä.Toimialayhteisöjen standardisointityössä painopiste on eurooppalaisten tai kansainvälisten standardien laadinnassa. Toimialayhteisöt vastaavat oman alansa kansainvälisestä ja eurooppalaisesta standardisoinnista ja siihen osallistumisesta sekä kaikista standardisointiin liitty-
22
vistä toimenpiteistä ennen standardin vahvistamista. Toimialayhteisöillä on yleensä komiteat tai seurantaryhmät standardien valmisteluun ja vaikuttamiseen.
KEMESTA ry
Toimiala: mm. biotekniikka, huonekalut, kuljetettavat kaasusäiliöt, maalit ja lakat,
massa- ja paperiteollisuus, muovit, räjähteet, sahatavara
MTT Mittaus ja standardisointi
(Vakola)
Toimiala: maatalous- ja metsäkoneet
Muoviteollisuus ry
Toimiala: tietyt muovituotteet
Rakennustuoteteollisuus RTT
Toimiala: rakennustuotteet
SESKO ry
Toimiala: sähkö- ja elektroniikkateollisuus
Standardisoimisyhdistys TEVASTA ry
Toimiala: tekstiili-, vaatetus-, kenkä- ja nahka-ala
Suomen ympäristökeskus, SYKE
Toimiala: ympäristöalan menetelmät
Metalliteollisuuden
Standardisointiyhdistys ry
Toimiala: kone- ja metalliteollisuus
Liikennevirasto
Toimiala: tienrakennustuotteet
Viestintävirasto
Toimiala: teleala
Yleinen Teollisuusliitto, YTL
Toimiala: mm. ajoneuvot, logistiikka, terveydenhuollon tarvikkeet ja laitteet, urheilu- ja vapaa-ajan
välineet, rakennuslasi, kumiteollisuus
Öljyalan Keskusliitto
Toimiala: mm. öljyteknologia ja öljytuotteet, öljyn
ja kaasun käyttölaitteet, maakaasuputkistot
23
Standardiehdotuksia laativia komiteoita ja työryhmiä nimettäessä pyritään siihen, että
jäsenet edustavat alan parasta asiantuntemusta ja ovat halukkaita aktiiviseen työskentelyyn.
Komiteoiden jäseniä voivat olla esimerkiksi:
• tuotteiden suunnittelijat, valmistajat ja käyttäjät
• työnantajat, työntekijät ja kuluttajat
• korkeakoulut, tutkimus- ja tarkastuslaitokset sekä
• teknisiä määräyksiä antavat ja niiden noudattamista valvovat viranomaiset.
Työn suorittaminen voidaan poikkeuksellisesti antaa komitean asemesta myös asiantuntijan
tai toimihenkilön tehtäväksi silloin, kun standardiehdotus laaditaan asiasisällöltään yhtäpitäväksi kansainvälisen tai alueellisen standardin kanssa tai ehdotuksen suhteen ei ole
odotettavissa eturistiriitoja.
Kansallisten SFS-standardien laadinta
4.4 Kansallisten SFS-standardien laadinta
Kaikkea ei ole tarkoitus standardisoida, vaan standardin laatimisesta on oltava selvää hyötyä. Tämän takia kannattaa en• Kaikkea ei ole tarkoitus standardisoida – standardien
nen valmistelun aloittamista käydä läpi, mitä ja kuinka laajoja
laatimisesta on oltava hyötyä
ongelmia standardisoinnilla aiotaan ratkaista. On syytä ottaa
• Olemassa olevat esikuvastandardit ja perustieto
• Oikea ajoitus – tekniikan on oltava riittävän vakiinetukäteen selvää, onko laadintaan saatavissa riittävästi päteviä
tunutta
asiantuntijoita ja rahoitusta. On myös hyvä olla selvillä, millaisia
• Tarkistettava (TAY), onko ko. aiheesta jo olemassa
eturistiriitoja valmistelutyössä saattaa esiintyä.
SFS-standardeja tai onko kohde euroopplaisen
Ennen valmistelun aloittamista on vielä syytä selvittää, onko
standardisoimisjärjestön valmistelussa
olemassa riittävän hyviä esikuvia ja perustietoa. Oikea ajoituskin
• Toimialayhteisö laatii standardiehdotuksen kansallisten
on tärkeä. Standardisoitavaksi aiotun tekniikan on oltava riitstandardien laatimista koskevien ohjeiden mukaisesti
tävän vakiintunutta ennen kuin valmisteluun kannattaa ryhtyä.
Toimialasta riippumatta standardisointiohjelma kannattaa aina
laatia niin, että se kattaa riittävän suuren kokonaisuuden, jonka sisällä yksittäiset standardit
laaditaan tarkoituksenmukaisessa järjestyksessä.
Toimialayhteisön velvollisuus on tarkistaa, onko käsiteltävästä asiasta olemassa SFSstandardeja ja ovatko ne ristiriidassa alkavan työn kanssa. Kun kyseessä on jokin muu
kuin eurooppalaiseen standardiin perustuva työ, tulee lisäksi tarkistaa, ettei kyseisellä aihealueella ole voimassa toimenpidekieltoa. Toimenpidekiellon aikana aiheesta ei saa julkaista
kansallista standardia.
Kun päätös työn aloittamisesta on tehty, toimialayhteisö asettaa komitean tai työryhmän valmistelemaan standardiehdotusta tai antaa tehtävän jo olemassa olevalle komitealle.
Komitea rajaa aluksi saamansa tehtävän ja hankkii tarvitsemansa lähdeaineiston. Komitea laatii standardiehdotuksen noudattaen standardisointilautakunnan
SFS-standardien laatiminen
vahvistamia ohjeita.
Eurooppalaisten standardisoimisjärjestöjen valmistelemat EN-standardit on
Aloite
vahvistettava sellaisenaan kansallisiksi standardeiksi. Jos EN-standardeja ei
ole, pyritään aina käyttämään esikuvina ISO- ja IEC -standardeja, joista ei saa
Työkohde-ehdotuksen hyväksyminen
tarpeettomasti poiketa.
Esikuvina kysymykseen tulevat lähinnä niiden maiden kansalliset standardit,
Standardiehdotuksen laatiminen
joissa olosuhteet vastaavat suomalaisia olosuhteita tai ne maat, joiden kanssa
Suomella on runsaasti standardisoinnin kohteena olevien tuotteiden kauppaa.
Lausuntakierros
Tämän mukaan tärkeimmät esikuvamaat ovat Ruotsi, Saksa ja Iso-Britannia.
Kun standardiehdotus on saatu valmiiksi, toimialayhteisö lähettää sen lauÄänestys
suntokierrokselle. Lausuntokierros järjestetään myös eurooppalaisista standardiehdotuksista tai silloin, kun halutaan vahvistaa kansainvälinen standardi
Standardin vahvistaminen
kansalliseksi standardiksi. Lausuntopyyntö lähetetään kaikille niille julkisille ja
24
yksityisille yhte
yhteisöille, ja tarvittaessa myös yksityishenkilöille, joilla o
oletetaan olevan standardiehdotuksen
suhteen huom
huomattavaa asiantuntemusta tai oleellinen
etu valvottav
valvottavanaan. Tällaisia ovat mm. valmistajat,
maahan
maahantuojat, käyttäjät, kuluttajat, kauppa, virranomaiset, testauslaitokset, työmarkkinajärjestöt sekä muut tahot, jotka ovat
n
ilmoittautuneet lausunnonantajiksi. Toimialayhteisö on vastuussa siitä, että
lausuntokierros on riittävän kattava.
Saamiensa lausuntojen perusteella
komitea tarkistaa ehdotuksen. Tavoitteena on, että ka
kaikki lausunnonantajat voivat hyväksyä
ehdotuksen
ehdotuksen. Lausuntokierros on tarvittaessa uusittava
uusittava, kunnes konsensus saavutetaan. Jos
lausunnot ovat keskenään huomattavan ristiriitaisia tai jos lausuntokierroksia näyttää tulevan useita, on toimialayhteisön järjestettävä neuvottelutilaisuus, johon kutsutaan komitean
jäsenet ja tärkeimmät lausunnonantajat. Tilaisuudessa pyritään löytämään keinot yhteisesti
hyväksyttävän tuloksen aikaansaamiseksi.
Kun toimialayhteisö on saanut komitealta standardiehdotuksen, se tarkistaa että ehdotus
on laadittu ja käsitelty voimassa olevien ohjeiden mukaisesti, eikä ole ristiriidassa voimassa
olevien SFS-standardien kanssa.
Ehdotuksen asiasisällöstä vastaa toimialayhteisö. Tarkistuksen jälkeen toimialayhteisö
lähettää ehdotuksen Standardisoimisliitolle vahvistettavaksi ja julkaistavaksi.
4.5 Kansallisen SFS-standardin rakenne
Kansallisen standardin
valmistelussa pyritään
ottamaan huomioon
kaikkien osapuolten
näkökannat ja sovittelemaan mahdolliset ristiriitaiset mielipiteet. Aina
ei päästä täydelliseen
yksimielisyyteen, mutta
tavoitteena on yhteisymmärrys, jossa mikään
tärkeä eturyhmä ei ole
oleellisissa asioissa
pysyvästi eri mieltä.
Kansallisten SFS-standardin rakenne
Standardin tavoitteena on määritellä selviä ja yksiselitteisiä ehtoja kaupan ja kanssakäymisen helpottamiseksi. Tämän tavoitteen
• Tavoite: selvien ja yksiselitteisten ehtojen määrittely
saavuttamiseksi standardin tulee
kaupan ja kanssakäymisen helpottamiseksi
• olla niin täydellinen kuin tarpeellista, aihepiirinsä rajoissa
- standardin tulee olla niin täydellinen kuin
• olla johdonmukainen, yksiselitteinen, selvä ja tarkka
tarpeellista, aihepiirinsä rajoissa
- tekniikan taso huomioitava
• ottaa huomioon tekniikan taso
- puitteet tulevaisuuden tekniseen kehitykseen
• antaa puitteet tulevaisuuden tekniseen kehitykseen
- ymmärrettävä ammatti-ihmisille, jotka eivät ole
• olla ymmärrettävä ammatti-ihmisille, jotka eivät ole
osallistuneet standardin laadintaan
osallistuneet sen valmisteluun.
johdonmukaisuus, yksiselitteisyys, selvyys,
Jotta lukijat voisivat helposti ymmärtää tekstin, on ilmaisun oltava
tarkkuus
mahdollisimman yksinkertaista ja tiivistä. Rakenteen, tyylin ja ter• Mahdollisimman yksinkertainen ja tiivis ilmaisu
minologian on pysyttävä yhdenmukaisena paitsi kussakin standardissa myös kaikissa toisiinsa liittyvissä standardeissa.
Myös eri kielillä olevien käännösten tekstien on oltava rakenteellisesti yhteneviä ja vastattava teknisesti toisiaan. Mikäli laadittavalle standardille on käytettävissä kansainvälinen
esikuva, on suositeltavaa noudattaa sitä mahdollisimman tarkoin sekä sisällön että esitystavan suhteen. Rakenteen kannalta standardit jakautuvat kolmeen eri osaan:
• opastavissa alustavissa tiedoissa annetaan standardille tunnus, esitellään sen sisältö
ja selitetään sen tausta, kehitys ja suhde muihin standardeihin
• velvoittavissa yleisissä ja teknisissä tiedoissa esitetään ehdot, joiden noudattamisesta
seuraa standardinmukaisuus
• opastavissa täydentävissä tiedoissa annetaan lisätietoja, jotka auttavat standardin
ymmärtämisessä tai sen käytössä.
Lisätiedot voivat koskea esimerkiksi esikuvan käyttöä. Poikkeamat esikuvaan nähden ja
muut esikuvina käytetyt asiakirjat ilmoitetaan kohdassa ”Opastavia tietoja”.
25
Yksityiskohtaiset ohjeet standardin rakenteesta, tekstin jaottelusta ja esitystavasta on
Standardisoimisliiton julkaisemassa SFS-oppaassa 4 ”Kansallisen SFS-standardin laadinta ja
rakenne”.
SFS-standardien vahvistaminen
4.6 SFS-standardien vahvistaminen
Standardisoimisliiton toimisto tarkistaa, että kansallinen standardiehdotus on laadittu ja käsitelty voimassa olevien ohjeiden
kansallisilta jäsenjärjestöiltään, että eurooppalaiset
mukaisesti.
standardit on vahvistettava sellaisenaan kansallisiksi
Eurooppalaiset standardisoimisjärjestöt edellyttävät kansallistandardeiksi.
silta jäseniltään, että eurooppalaiset standardit on vahvistettava
kansallisesti. Usein ne kuitenkin vahvistetaan sellaisellaisenaan kansallisiksi standardeiksi, Suomessa SFS-ENsenaan eurooppalaisiksi standardeiksi, jolloin niiden
standardeiksi.
kansallinen vahvistamisvelvoite tulee samalla voimaan.
Kansainvälisiä standardeja, kuten ISO-standardeja, ei ole
pakko vahvistaa kansallisesti. Usein ne kuitenkin vahvistetaan
sointilautakunta.
sellaisenaan (SFS-ISO) tai yhteisin muutoksin eurooppalaisiksi
standardeiksi (SFS-EN ISO), jolloin kansallinen vahvistamisvelvoite tulee samalla voimaan.
Kansainvälisten ja eurooppalaisten standardien kanssa täysin yhtäpitävät SFS-standardit
vahvistaa Standardisoimisliiton toimitusjohtaja. Muut SFS-standardit vahvistaa liiton hallituksen nimeämä Standardisointilautakunta, jonka jäsenet edustavat toimialayhteisöjä ja
standardien käyttäjiä. Lautakunta voi käsitellä sille lähetetyn standardiehdotuksen joko kirjeitse tai kokouksessaan. Tarvittaessa toimialayhteisön edustaja kutsutaan asiantuntijaksi
lautakunnan kokoukseen.
SFS-standardien julkaiseminen
4.7 SFS-standardien julkaiseminen
Kun standardi on valmis ja vahvistettu, tieto siitä julkistetaan
liiton julkaisemassa lehdessä ”SFS-tiedotus”. SFS-standardeja
SFS-tiedotuksessa
vahvistettiin 1 595 kappaletta vuonna 2012. Suomenkielisiä
standardeja julkaistiin 318 kappaletta. Vuonna 2012 SFS:n
englanninkielisenä tai suomenkielisenä
julkaisemien suomenkielisten standardien sivumäärä oli runsaat
julkaistaan suomenkielisenä
15 000 sivua.
SFS-standardit, joista Standardisoimisliitto ei tee omaa julkaisua, ovat saatavissa SFS:stä englanninkielisinä alkuperäisjulkaisuina. SFS-standardeiksi vahvistettuja alkuperäisiä sähköalan CENELECin ja IEC:n
standardeja myy SESKO ry. SFS-standardeiksi vahvistetut telealan ETSIn standardit ovat
ladattavissa ETSIn www-sivuilta, www.etsi.org.
4.8 SFS-standardien ryhmittely
Myyntiä ja tiedonhakua varten SFS-standardit on ryhmitelty SFS-ICS-ryhmiin. Ryhmittefor Standards). Ryhmittelyssä on 40 pääryhmää ja niillä 392 alaryhmää. Alaryhmistä 144
on jaettu vielä tarkemmin 909:een kolmannen tason ryhmään. SFS ei ole ottanut kaikkia
kolmannen tason ryhmiä käyttöön. SFS-ICS-ryhmittelyssä on joitakin omia SFS:n ryhmiä,
jotka puuttuvat kansainvälisestä ICS-ryhmittelystä. Standardi voi kuulua useaan ryhmään.
SFS-ICS-ryhmät on lueteltu luvussa 7.
26
5 Standardeja koskeva tiedonvälitys
Standardisoimisliitto tarjoaa keskitetysti tietoja suomalaisista ja ulkomaisista standardeista.
Liitosta saa tietoa myös kotimaisista ja ulkomaisista teknisistä viranomaismääräyksistä.
OIMISLI
ITON AS
IANTUN
TIJALEHT
I
S
DOTU
E
I
T
S
F
S
RDIS
STANDA
11
2  20
S RY
IITTO SF
ISOIMISL

TUM OY
STELLA
5.1 Kirjastot, palvelupuhelin, lehdet, myynti
SFS ylläpitää maamme ainoaa alan erikoiskirjastoa, joka on myös yleisölle avoin. Suurimmat yleiset kirjastot hankkivat SFS:n julkaisemat suomenkieliset standardit kokoelmiinsa.
SFS:n tietopalvelu vastaa arkisin klo 8–16 standardeihin liittyviin kysymyksiin numerossa
09 1499 3455. Laajemmat selvitykset toteutetaan maksullisina toimeksiantoina.
iden
laitte
isten
ll
Liitolla on useita seurantapalveluita, joiden avulla voi seurata standardisointia eri aloilla.
ä
n
Lääkin ivit
ti
direk
at
v
Standardisoimisliiton
oma lehti on SFS-tiedotus, joka ilmestyy viisi kertaa vuodessa.
ta
it
vauhd
ardit
Stand atioita
Siinä julkaistaan tiedot uusista vahvistetuista SFS-standardeista. Lisäksi lehdessä
a
innov
n
kniika
käsitellään aina ajankohtaisia standardisointiin liittyviä aiheita.
Tietote ömyys
tt
estee
Useimmat standardisoimisjärjestöt julkaisevat omaa lehteä, mm. Ison-Britannian
standardisoimisjärjestön
BSI:n lehti Business Standards, Saksan DINin lehti DIN:
;<
TE (:,
O
U
T
S
Mitteilungen ja ISOn lehti ISO Focus+.
NU
13
RAKENAN 1. 7. 20
A
Kaikilla standardisoimisjärjestöillä on omat Internet-sivunsa, kotisivuja löytyy osoitM
I
VO
teesta www.wssn.net.
SFS myy SFS-standardeja, SFS-käsikirjoja ja muita julkaisuja sekä välittää kansainvälisiä, alueellisia ja ulkomaisia kansallisia standardeja.
Asiakas voi tilata standardeja yksittäin painettuna tai pdf-tiedostona. Hän voi myös
hankkia standardeja verkkokäyttöön. Kaikkia SFS-standardeja ja -käsikirjoja sekä useita
ulkomaisia julkaisuja voi tilata myös kestotilauksena. Tällöin uudet julkaisut toimitetaan tilaajalle ilman eri tilausta heti kun ne ovat ilmestyneet. Online -palvelussa standardit ovat
aina ajan tasalla ja internetissä asiakkaan käytettävissä.
Valtaosa SFS-käsikirjoista on tietyn erityisaiheen standardien kokoelmia. Standardien
lisäksi käsikirjat voivat sisältää asiaan liittyvää lainsäädäntöä tai viranomaismääräyksiä.
SFS kustantaa myös muita standardisointiin liittyviä julkaisuja sekä tuottaa muuta oheismateriaalia.
SFS-luettelo sisältää viitetiedot SFS-standardeista. Standardeista mainitaan tunnuksen
lisäksi otsikko, vahvistamispäivämäärä, painos, sivumäärä sekä mahdolliset käännökset.
Ne ovat luettelossa aiheittain ryhmiteltynä. SFS-luettelo on saatavissa painettuna julkaisuna
SFS:n asiakaspalvelusta. Ajan tasalla olevat tiedot SFS-standardeista ovat SFS:n verkkoNDXSDVVDVDOHVVIV¿
SUOMEN
RD
STANDA
Standardeja koskeva tiedonvälitys
• www.sfs.¿
• Verkkokauppa sales.sfs.¿
• Lehti: SFS-tiedotus
• Kirjasto ja tietopalvelu
• Esitteet
27
6 Sertifiointi
Sertifiointi on yleensä vapaaehtoista vaatimusten mukaisuuden osoittamista todistuksella (sertifikaatilla) tai merkillä. Sertifiointi on kaupallista toimintaa ja se perustuu
usein standardeissa esitettyihin vaatimuksiin.
Sertifiointi voi kohdistua
• järjestelmiin (esim. SFS-EN ISO 9001 – laatujärjestelmä)
• tuotteisiin (esim. SFS-EN 1057 – kupariputket)
• palveluihin (esim. SFS 4085 – korroosionestokäsittely)
• henkilöihin (esim. SFS-EN 473 – rikkomattoman aineenkoetuksen (NDT) testaajat).
Ennen kuin sertifikaatti voidaan myöntää järjestelmän, tuotteen tai palvelun vaatimusten
mukaisuus arvioidaan, testataan ja tarkastetaan.
Hallintajärjestelmiä koskevien standardien avulla voidaan esimerkiksi varmistaa, että koko
organisaatio toimii tarkoituksenmukaisesti ja tehokkaasti. Hallintajärjestelmät voivat olla paitsi laajimmin levinneitä laatujärjestelmiä, myös ympäristöasioiden hallintaan, työterveyteen ja
työturvallisuuteen, tietoturvallisuuteen tai elintarviketurvallisuuteen liittyviä järjestelmiä.
Yhä yleisempää on, että suuret valmistajat vaativat alihankkijoiltaan varmennusta,
yleensä ISO 9000-sertifikaattia, jolla yritys osoittaa läpäisseensä puolueettoman arvioinnin.
ointi
• Sertifioinnin avulla osoitetaan, että standardin
mukaisia vaatimuksia noudatetaan – sertifikaatit,
todistukset, merkit
• Sertifiointi voi kohdistua järjestelmiin (ISO, 9001,
ISO 14001) tuotteisiin, palveluihin, henkilöihin
• Standardisoinnista erillistä yritystoimintaa – esim.
Inspecta Sertifiointi Oy
28
7 SFS-standardien SFS-ICS-ryhmittely
01 Yleistä. Terminologia. Standardisointi. Dokumentointi
01.040.73 Kaivostoiminta ja mineraalit (sanastot)
01.020 Terminologia (periaatteet ja koordinointi)
01.040.75 Öljyteollisuus (sanastot)
01.040 Sanastot
01.040.77 Metallurgia (sanastot)
01.040.01 Yleistä. Terminologia. Standardisointi.
01.040.79 Puuteollisuus (sanastot)
Dokumentointi (sanastot)
01.040.81 Lasi- ja keramiikkateollisuus (sanastot)
01.040.03 Sosiologia. Palvelut. Yrityksen organi-
01.040.83 Kumi- ja muoviteollisuus (sanastot)
saatio ja johtaminen. Hallinto. Kuljetus (sanastot)
01.040.85 Massa- ja paperiteollisuus (sanastot)
01.040.07 Matematiikka. Luonnontieteet (sanastot)
01.040.87 Maali- ja väriteollisuus (sanastot)
01.040.11 Terveydenhuollon teknologia (sanastot)
01.040.91 Rakennusmateriaalit ja rakentaminen
01.040.13 Ympäristön ja terveydensuojelu.
(sanastot)
Turvallisuus (sanastot)
01.040.93 Yhdyskuntarakentaminen (sanastot)
01.040.17 Metrologia ja mittaus. Fysikaaliset
01.040.95 Sotatekniikka (sanastot)
ilmiöt (sanastot)
01.040.97 Kotitalous- ja kulutustavarat. Kauppojen
01.040.19 Testaus (sanastot)
kalusteet. Vapaa-aika. Urheilu (sanastot)
01.040.21 Mekaaniset järjestelmät ja komponentit
01.060 Suureet ja yksiköt
yleiskäyttöön (sanastot)
01.070 Värikoodaus
01.040.23 Putkistot, säiliöt, venttiilit, pumput.
01.075 Kirjain- ja numerotunnukset
Hydrauliikka (sanastot)
01.080 Kuvatunnukset ja piirrosmerkit
01.040.25 Valmistustekniikka (sanastot)
01.080.01 Kuvatunnukset ja piirrosmerkit, yleistä
01.040.27 Energian- ja lämmönsiirtotekniikka
01.080.10 Yleisesti käytettävät kuvatunnukset ja
(sanastot)
piirrosmerkit
01.040.29 Sähkötekniikka (sanastot)
01.080.20 Tietyissä laitteissa käytettävät
01.040.31 Elektroniikka (sanastot)
kuvatunnukset ja piirrosmerkit
01.040.33 Tietoliikenne. Audio- ja videotekniikka
01.080.30 Koneen- ja rakennuspiirustuksissa,
(sanastot)
kaavioissa, kaavoissa, pohjapiirroksissa, kartoissa,
01.040.35 Tietotekniikka. Toimistotekniikka
tuoteselosteissa ja teknisissä asiakirjoissa käytet-
(sanastot)
tävät kuvatunnukset ja piirrosmerkit
01.040.37 Kuvatekniikka ja graa nen tekniikka
01.080.40 Sähkö- ja elektroniikkateollisuuden
(sanastot)
piirustuksissa, kaavioissa, taulukoissa ja muussa
01.040.39 Hienomekaniikka. korut (sanastot)
teknisessä tuotedokumentaatiossa käytettävät
01.040.43 Ajoneuvot (sanastot)
piirrosmerkit
01.040.45 Rautatietekniikka (sanastot)
01.080.50 Tietotekniikan ja televiestinnän piirustuk-
01.040.47 Laivanrakennus ja meritekniset
sissa ja muussa tuotedokumentaatiossa käytettävät
rakenteet (sanastot)
piirrosmerkit
01.040.49 Lento- ja avaruustekniikka (sanastot)
01.080.99 Muut kuvatunnukset ja piirrosmerkit
01.040.53 Materiaalin käsittelylaitteet (sanastot)
01.100 Tekninen piirustus
01.040.55 Pakkaukset ja jakelu (sanastot)
01.100.01Tekninen piirustus, yleistä
01.040.59 Tekstiili- ja nahkateollisuus (sanastot)
01.100.20 Koneenpiirustus
01.040.61 Vaatetusteollisuus (sanastot)
01.100.25 Sähkötekniikan ja elektroniikan piirustukset
01.040.65 Maa- ja metsätalous (sanastot)
01.100.27 Tietoliikenteen ja tietotekniikan tekniset
01.040.67 Elintarviketeollisuus (sanastot)
piirustukset
01.040.71 Kemiantekniikka (sanastot)
01.100.30 Rakennuspiirustus
29
01.100.40 Piirustusvälineet
01.100.99 Muut teknisiin piirustuksiin liittyvät standardit
11 Terveydenhuollon teknologia
01.110 Tekninen tuotedokumentointi
11.020 Lääketiede ja lääkintätilat, yleistä
01.120 Standardisointi. Yleissäännöt
11.040 Lääkinnälliset laitteet
01.140 Informatiikka. Julkaisutoiminta
11.060 Hammaslääketiede
01.140.10 Kirjoittaminen ja translitterointi
11.080 Sterilointi ja desinfektio
01.140.20 Informatiikka
11.100 Laboratoriolääketiede
01.140.30 Hallinnon, kaupan ja teollisuuden
11.120 Farmasia
asiakirjat
11.140 Sairaalalaitteet ja -tarvikkeet
01.140.40 Julkaisutoiminta
03 Sosiologia. Palvelut. Yrityksen organisaatio ja johtaminen. Hallinto. Kuljetus
11.140.10 Sairaalalaitteet ja -tarvikkeet
11.140.20 Sairaalatekstiilit
11.160 Ensiapu
03.020 Sosiologia. Väestötiede
11.180 Vammaisten apuvälineet
03.040 Työvoima. Työnvälitys
11.200 Syntyvyyden säännöstely. Mekaaniset ehkäisy-
03.060 Talouselämä. Pankkitoiminta. Valuuttajärjestelmät.
välineet
Vakuutustoiminta
11.220 Eläinlääketiede
03.080 Palvelut
03.100 Yrityksen organisaatio ja johtaminen
03.120 Laatu
13 Ympäristön ja terveydensuojelu. Turvallisuus
13.020 Ympäristönsuojelu
13.020.01 Ympäristö ja ympäristönsuojelu, yleistä
03.120.01 Laatu, yleistä
13.020.10 Ympäristöasioiden hallinta
03.120.10 Laatujohtaminen ja laadunvarmistus
13.020.20 Ympäristötalous
03.120.20 Tuotteiden ja yritysten sertifiointi.
13.020.30 Ympäristövaikutusten arviointi
Vaatimustenmukaisuuden arviointi
13.020.40 Ympäristön pilaantuminen ja suojelu
03.120.30 Tilastollisten menetelmien soveltaminen
13.020.50 Ympäristömerkintä
03.120.99 Muut laatuun liittyvät standardit
13.020.60 Tuotteen elinkaari
03.140 Patentit. Tekijänoikeus
13.020.70 Ympäristöprojektit
03.160 Laki. Hallinto
13.020.99 Muut ympäristönsuojeluun liittyvät standardit
03.180 Koulutus
13.030 Jätehuolto
03.200 Vapaa-aika. Matkailu
13.040 Ilman laatu
03.220 Kuljetus
13.060 Veden laatu
03.240 Postipalvelut
13.080 Maaperän laatu. Maaperäoppi
07 Matematiikka. Luonnontieteet
13.100 Työturvallisuus. Työhygienia
07.020 Matematiikka
13.110 Koneturvallisuus
07.030 Fysiikka. Kemia
13.120 Kodin turvallisuus
07.040 Tähtitiede. Geodesia. Maantiede
13.140 Ihmiseen kohdistuva melu
07.060 Geologia. Meteorologia. Hydrologia
13.160 Ihmiseen kohdistuva tärinä ja iskut
07.080 Biotekniikka. Biologia. Kasvitiede. Eläintiede
13.180 Ergonomia
07.100 Mikrobiologia
13.200 Onnettomuuksien ja katastro en torjunta
07.100.01 Mikrobiologia, yleistä
30
07.100.99 Muut mikrobiologiaan liittyvät standardit
13.220 Palontorjunta
07.100.10 Lääketieteellinen mikrobiologia
13.220.01 Palontorjunta, yleistä
07.100.20 Vesimikrobiologia
13.220.10 Palontorjunta
07.100.30 Elintarvikemikrobiologia
13.220.20 Palosuojelu
13.220.40 Aineiden ja tuotteiden syttyvyys ja
17.140.20 Koneiden ja laitteiden aiheuttama melu
palo-ominaisuudet
17.140.30 Kulkuneuvojen aiheuttama melu
13.220.50 Rakennusmateriaalien ja -elementtien
17.140.50 Sähköakustiikka
palonkesto
17.140.99 Muut akustiikkaan liittyvät standardit
13.220.99 Muut palontorjuntaan liittyvät standardit
17.160 Värähtelyn, iskujen ja tärinän mittaus
13.230 Räjähdysten torjunta
17.180 Optiikka ja optiset mittaukset
13.240 Ylipaineelta suojautuminen
17.200 Termodynamiikka ja lämpötilan mittaus
13.260 Sähköiskuilta suojautuminen
17.220 Sähkö. magnetismi. sähkömittaus ja magneettinen
13.280 Säteilyltä suojautuminen
mittaus
13.300 Vaarallisilta aineilta suojautuminen
17.240 Säteilyn mittaus
13.310 Rikosten torjunta
19 Testaus
13.320 Hälytys- ja varoitusjärjestelmät
19.020 Testausolosuhteet ja -menetelmät, yleistä
13.340 Henkilönsuojaimet
19.040 Ympäristötestaus
13.340.01 Henkilönsuojaimet, yleistä
19.060 Mekaaninen testaus
13.340.10 Suojavaatetus
19.080 Sähköinen ja elektroninen testaus
13.340.20 Päänsuojaimet
19.100 Rikkomaton aineenkoetus
13.340.30 Hengityksensuojaimet
19.120 Hiukkaskokoanalyysi. seulonta
13.340.40 Suojakäsineet
21 Mekaaniset järjestelmät ja komponentit yleiskäyttöön
13.340.50 Suojajalkineet
21.020 Koneiden, kojeiden ja laitteiden ominaisuudet ja
13.340.60 Suojautuminen putoamiselta ja
rakenne
liukastumiselta
21.040 Kierteet
13.340.70 Pelastusliivit, kellunta-avut ja kellunta-
21.060 Kiinnittimet
varusteet
21.080 Saranat, silmukat ja muut nivelliitokset
13.340.99 Muut henkilönsuojaimet
21.100 Laakerit
17 Metrologia ja mittaus. Fysikaaliset ilmiöt
21.120 Akselit ja kytkimet
17.020 Metrologia ja mittaus, yleistä
21.140 Tiivisteet, tiivisterenkaat
17.040 Pituus- ja kulmamittaus
21.160 Jouset
17.040.01 Pituus- ja kulmamittaus, yleistä
21.180 Vaipat, kotelot, muut koneen osat
17.040.10 Toleranssit ja sovitteet
21.200 Hammaspyörät
17.040.20 Pintojen ominaisuudet
21.220 Hihnaveto ja voimansiirto
17.040.30 Mittauslaitteet
21.240 Kiertomäntämekanismit ja niissä käytettävät osat
17.040.99 Muut pituus- ja kulmamittaukseen
21.260 Voitelujärjestelmät
liittyvät standardit
17.060 Tilavuuden, massan, tiheyden ja viskositeetin
23 Fluidijärjestelmät ja niiden komponentit yleensä
23.020 Fluidien varastointilaitteet
mittaus
23.020.01 Fluidien varastointilaitteet, yleistä
17.080 Ajan, nopeuden, kiihtyvyyden ja kulmanopeuden
23.020.10 Kiinteästi asennetut säiliöt
mittaus
23.020.20 Ajoneuvoihin asennetut säiliöt
17.100 Voiman, painon ja paineen mittaus
23.020.31 Painelaitteet
17.120 Virtausmittaus
23.020.32 Kaasupullot
17.140 Akustiikka ja akustiset mittaukset
23.020.40 Kryolaitteet
17.140.01 Akustiset mittaukset ja meluntorjunta
yleensä
23.020.99 Muut fluidien varastointilaitteet
23.040 Putkistot ja niiden osat
31
23.040.01 Putkistot ja niiden osat, yleistä
25.100.40 Sahat
23.040.10 Rauta- ja teräsputket
25.100.50 Tapit ja kierteitysleuat
23.040.15 Muut metalliputket
25.100.60 Viilat
23.040.20 Muoviputket
25.100.70 Hioma-aineet
23.040.30 Muoviputkien testaus
25.100.99 Muut lastuavat koneet ja työkalut
23.040.40 Metalliset putkiyhteet
23.040.45 Muoviset putkiyhteet
25.120.01 Lastuamattoman työstön koneet, yleistä
23.040.50 Muusta materiaalista valmistetut putket
25.120.10 Takomalaitteet. Puristimet. Leikkurit
ja putkiyhteet
25.120.20 Valssaus-, pursotus- ja vetolaitteet
23.040.60 Laipat, liittimet ja muut putkiliitokset
25.120.30 Muovauslaitteet
23.040.70 Letkut ja letkukokoonpanot
25.120.40 Sähkökemialliset työstökoneet
23.040.80 Putki- ja letkukokoonpanojen tiivisteet
25.120.99 Muut lastuamattoman työstön koneet
23.040.90 Putkiluokat
25.140 Käsikoneet ja -työkalut
23.040.91 Putkiston kannatus
25.160 Hitsaus ja juotto
23.040.95 Kaukolämpöputket
25.160.01 Hitsaus ja juotto, yleistä
23.040.99 Muut putkistojen osat
25.160.10 Hitsausprosessit
23.060 Venttiilit
25.160.20 Hitsausaineet
23.080 Pumput
25.160.30 Hitsauslaitteet
23.100 Hydraulisen ja pneumaattisen voimansiirron
25.160.40 Hitsausliitokset ja hitsit
järjestelmät
25.160.50 Kovajuotto ja pehmeäjuotto
23.120 Tuulettimet. Puhaltimet. Ilmastointilaitteet
25.180 Teollisuusuunit
23.140 Kompressorit ja pneumaattiset koneet
25.200 Lämpökäsittely
23.160 Tyhjötekniikka
25.220 Pintakäsittely ja pinnoitus
25 Valmistustekniikka
25.220.01 Pintakäsittely ja pinnoitus, yleistä
25.020 Valmistuksen muovausprosessit
25.220.10 Pintojen käsittely ennen pinnoitusta
25.040 Teollisuusautomaatiojärjestelmät
25.220.20 Pintakäsittely
25.060 Työstökonejärjestelmät
25.220.40 Metalliset pinnoitteet
25.080 Työstökoneet
25.220.50 Emalit
25.080.01 Työstökoneet, yleistä
25.220.60 Orgaaniset pinnoitteet
25.080.10 Sorvit
25.220.99 Muut käsittelyt ja pinnoitteet
25.080.20 Poraus- ja jyrsinkoneet
25.080.25 Höylät
25.230 Teollisuuden kone- ja laitehankinnat
27 Energian- ja lämmönsiirtotekniikka
25.080.30 Avarruskoneet
27.010 Energian- ja lämmönsiirtotekniikka, yleistä
25.080.40 Porakoneet
27.020 Polttomoottorit
25.080.50 Hioma- ja kiillotuskoneet
27.040 Kaasu- ja höyryturpiinit. Höyrykoneet
25.080.60 Sahat
27.060 Polttimet. Kattilat
25.080.99 Muut työstökoneet
27.070 Polttokennot
25.100 Lastuavat koneet ja työkalut
32
25.120 Lastuamattoman työstön koneet
27.080 Lämpöpumput
25.100.01 Lastuavat koneet ja työkalut, yleistä
27.100 Voimalaitokset, yleistä
25.100.10 Sorvin terät
27.120 Ydinvoima
25.100.20 Jyrsimien terät
27.140 Vesivoimatekniikka
25.100.25 Höylä- ja avennuskoneiden terät
27.160 Aurinkoenergiatekniikka
25.100.30 Porat, kartioporat, väljennysporat
27.180 Tuulivoima ja muut vaihtoehtoiset energialähteet
27.200 Jäähdytystekniikka
27.220 Lämmön talteenotto. Lämpöeristys
33 Tietoliikenne. Audio- ja videotekniikka
33.020 Tietoliikenne, yleistä
27.220.01 Lämmön talteenotto. Lämpöeristys
33.030 Televiestintäpalvelut. Sovellukset
27.220.10 Teollisuusputkistojen ja -säiliöiden
33.040 Televerkot
lämpöeristykset
33.050 Telepäätelaitteet
29 Sähkötekniikka
33.060 Radioliikenne
29.020 Sähkötekniikka, yleistä
33.070 Matkaviestintäpalvelut
29.030 Magneettiset materiaalit
33.080 Digitaalinen monipalveluverkko (isdn)
29.035 Eristeet
33.100 Sähkömagneettinen yhteensopivuus (emc)
29.040 Nestemäiset eristeet
33.120 Televiestintälaitteiden komponentit ja tarvikkeet
29.045 Puolijohdemateriaalit
33.140 Tietoliikenteessä käytettävät erityismittalaitteet
29.050 Johtavat materiaalit
33.160 Audio-, video- ja audiovisuaalinen tekniikka
29.060 Kaapelit ja johtimet
33.170 Televisio- ja radiolähetykset
29.080 Sähköeristys
33.180 Kuituoptiikkaviestintä
29.100 Sähkölaitteiden komponentit
33.200 Etäkäyttö. Etämittaus
29.120 Sähkötarvikkeet
35 Tietotekniikka. Toimistokoneet
29.130 Kytkin- ja ohjauslaitteet
35.020 Tietotekniikka, yleistä
29.140 Valaisimet ja niihin liittyvät laitteet
35.040 Merkistöt ja tietojen koodaus
29.160 Pyörivät koneet
35.060 Tietotekniikan ohjelmointikielet
29.180 Muuntajat. kuristimet
35.080 Ohjelmistokehitys ja tietojärjestelmien dokumentointi
29.200 Tasasuuntaajat. Vaihtosuuntaajat. Stabiloitu
35.100 Avointen järjestelmien yhteenliittäminen (osi)
virtalähde
35.110 Tietoverkot
29.220 Galvaaniset paristot ja akut
35.140 Tietokonegraf iikka
29.240 Sähkönjakeluverkot
35.160 Mikroprosessorijärjestelmät
29.260 Erityisoloissa käytettävät sähkölaitteet
35.180 Näyttöpäätteet ja muut oheislaitteet
29.280 Kiskoliikenteen virroitinjärjestelmät
35.200 Rajapinnat ja liitäntälaitteet
29.290 Sähköasennukset
35.220 Tiedon tallennusvälineet
31 Elektroniikka
31.020 Elektroniikan komponentit, yleistä
31.040 Vastukset
35.240 Tietotekniikan sovellukset
35.260 Toimistotekniikan laitteet
37 Kuvatekniikka ja graaf inen tekniikka
31.060 Kondensaattorit
37.020 Optiset laitteet
31.080 Puolijohdelaitteet
37.040 Valokuvaus
31.100 Elektroniputket
37.060 Elokuvaus
31.120 Elektroniset näyttölaitteet
37.080 Mikrof ilmaus
31.140 Pietsosähköiset ja dielektriset laitteet
37.100 Graaf inen tekniikka
31.160 Sähkösuodattimet
39 Hienomekaniikka. Korut
31.180 Piirilevyt ja komponenttilevyt
39.020 Hienomekaniikka
31.190 Elektroniikan komponenttien kokoonpanot
39.040 Kelloteollisuus
31.200 Mikropiirit. mikroelektroniikka
39.060 Korut
31.220 Elektroniikka- ja televiestintälaitteiden sähkö-
43 Ajoneuvot
mekaaniset komponentit
43.020 Ajoneuvot, yleistä
31.240 Elektroniikkalaitteiden mekaaniset rakenteet
43.040 Ajoneuvojen tekniset järjestelmät
31.260 Optoelektroniikka. Laserlaitteet
43.040.01 Ajoneuvojen tekniset järjestelmät, yleistä
33
43.040.10 Sähkö- ja elektroniset laitteet
47.020.99 Muut laivanrakennukseen ja meri-
43.040.15 Ajoneuvojen informatiikka. Ajoneuvojen
teknisiin rakenteisiin liittyvät standardit
tietokonejärjestelmät
47.040 Laivat
43.040.20 Valot, merkinanto- ja varoituslaitteet
47.060 Sisävesilaivat
43.040.30 Ilmaisin- ja hallintalaitteet
47.080 Veneet
43.040.40 Jarrujärjestelmät
43.040.50 Voimansiirto, pyörien ripustus
49.020 Lento- ja avaruusalukset, yleistä
43.040.60 Kori ja korin osat
49.025 Rakentamisessa käytettävät materiaalit
43.040.65 Lasit ja pyyhkimet
49.030 Rakentamisessa käytettävät kiinnittimet
43.040.70 Kytkentälaitteet
49.035 Rakentamisessa käytettävät komponentit
43.040.80 Turvajärjestelmät
49.040 Lento- ja avaruustekniikassa käytettävät pinnoi-
43.040.99 Muut ajoneuvojen tekniset järjestelmät
tukset ja vastaavat prosessit
43.060 Tieajoneuvojen polttomoottorit
49.045 Rakenteet ja rakenneosat
43.080 Hyötyajoneuvot
49.050 Lento- ja avaruusalusten moottorit ja työntö-
43.100 Henkilöautot ja henkilö- ja pakettiautojen perävaunut
voimajärjestelmät
43.120 Sähköajoneuvot
49.060 Lento- ja avaruusalusten sähkölaitteet ja
43.140 Moottoripyörät ja mopedit
-järjestelmät
43.150 Polkupyörät
49.080 Lento- ja avaruusalusten nestejärjestelmät ja
43.160 Erityisajoneuvot
niiden komponentit
43.180 Diagnostiikka-, huolto- ja testauslaitteet
49.090 Lento- tai avaruusaluksessa olevat laitteet ja
45 Kiskoliikennetekniikka
välineet
45.020 Kiskoliikennetekniikka, yleistä
49.095 Matkustamo- ja ohjaamovälineistö
45.040 Kiskoliikennetekniikan materiaalit ja komponentit
49.100 Huoltolaitteet ja muu maakalusto
45.060 Kiskoliikennekalusto
49.120 Rahdinkäsittelylaitteet
45.080 Ratakiskot ja radan komponentit
49.140 Avaruusjärjestelmät
45.100 Köysiratojen laitteet
45.120 Rautateiden ja köysiratojen rakennus- ja huoltolaitteet
47 Laivanrakennus ja meritekniset rakenteet
53 Materiaalitoiminnot
53.020 Nostolaitteet
53.020.01 Nostolaitteet, yleistä
53.020.20 Nosturit
47.020 Laivanrakennus ja meritekniset rakenteet, yleistä
53.020.30 Nostoapuvälineet
47.020.01 Laivanrakennuksen yleisstandardit
53.020.99 Muut nostolaitteet
47.020.05 Materiaalit ja komponentit
53.040 Kuljetinlaitteistot
47.020.10 Laivan rungot ja niiden rakenneosat
53.040.01 Kuljetinlaitteistot, yleistä
47.020.20 Laivojen moottorit ja propulsiojärjestelmät
53.040.10 Kuljettimet
47.020.30 Putkistot
53.040.20 Kuljettimien osat
47.020.40 Nostolaitteet ja lastin käsittelylaitteet
53.040.30 Pneumaattiset kuljettimet ja niiden osat
47.020.50 Kansilaitteet ja -asennukset
53.040.99 Muut kuljetinlaitteistostandardit
47.020.60 Sähkölaitteet
53.060 Trukit
47.020.70 Navigointi- ja ohjauslaitteet
53.080 Varastointilaitteet
47.020.80 Majoitustilat
53.100 Maansiirtokoneet
47.020.85 Lastitilat
53.120 Käsikäyttöiset työvälineet
47.020.90 Ilmanvaihto, ilmastointi- ja lämmitysjärjestelmät
34
49 Lento- ja avaruustekniikka
55 Pakkaukset ja jakelu
55.020 Pakkaukset ja jakelu, yleistä
55.040 Pakkausmateriaalit ja -tarvikkeet
65.040 Maatilan rakennukset, rakenteet ja laitteet
55.060 Puolat. Rullat
65.060 Maatalouskoneet, -kalusto ja -laitteet
55.080 Säkit. Pussit
65.060.01 Maatalouskoneet ja -laitteet, yleistä
55.100 Pullot. Astiat
65.060.10 Maataloustraktorit ja perävaunut
55.120 Säilykeastiat. Tölkit. Putkilot
65.060.20 Maanmuokkauskoneet
55.130 Aerosolipakkaukset
65.060.25 Lannoitteiden varastointi-, käsittely- ja
55.140 Tynnyrit. Kanisterit
levityskoneet
55.160 Kotelot. Rasiat. Pakkauslaatikot
65.060.30 Kylvö- ja istutuskoneet
55.180 Tavarankuljetus
65.060.35 Sadetus- ja salaojituskoneet
55.180.01 Tavarankuljetus, yleistä
65.060.40 Kasvinsuojelukoneet
55.180.10 Yleisrahtikontit
65.060.50 Korjuukoneet
55.180.20 Kuormalavat
65.060.60 Viininviljelyssä ja viininvalmistuksessa
55.180.30 Lentorahtikontit, -kuormalavat ja -verkot
käytettävät koneet
55.180.40 Täytetyt kuljetuspakkaukset
65.060.70 Puutarhanhoitokoneet
55.180.99 Muut tavarankuljetukseen liittyvät
65.060.80 Metsäkoneet
standardit
65.060.99 Muut maatalouskoneet ja -laitteet
55.200 Pakkauskoneet
65.080 Lannoitteet
55.220 Säilytys. Varastot
65.100 Torjunta-aineet ja muut maatalouskemikaalit
55.230 Jakelu- ja myyntiautomaatit.
65.120 Eläinten rehut
59 Tekstiili- ja nahkateollisuus
65.140 Mehiläishoito
59.020 Tekstiiliteollisuuden prosessit
65.145 Metsästys
59.040 Tekstiilien lisämateriaalit
65.150 Kalastus ja kalanviljely
59.060 Tekstiilikuidut
65.160 Tupakka, tupakkatuotteet ja tupakkateollisuuden
59.080 Tekstiiliteollisuuden tuotteet ja niiden testaaminen
laitteet
59.080.01 Tekstiilit, yleistä
67 Elintarviketeollisuus
59.080.05 Tekstiilien värinkesto
67.020 Elintarviketeollisuuden prosessit
59.080.20 Langat
67.040 Elintarvikkeet, yleistä
59.080.30 Tekstiilikankaat
67.050 Yleiset testaus- ja analysointimenetelmät
59.080.40 Päällystetyt kankaat
67.060 Viljat, palkokasvit ja niiden jalosteet
59.080.50 Köydet
67.080 Hedelmät. Kasvikset
59.080.60 Lattianpäällysteet
67.100 Maito ja maitovalmisteet
59.080.70 Geotekstiilit
67.120 Liha, lihavalmisteet ja muut eläintuotteet
59.080.99 Muut tekstiilituotteet
67.140 Tee. Kahvi. Kaakao
59.100 Komposiittien lujitteet
67.160 Juomat
59.120 Tekstiilikoneet
67.180 Sokeri. Sokerituotteet. Tärkkelys
59.140 Nahkateollisuus
67.190 Suklaa
61 Vaatetusteollisuus
67.200 Ruokaöljyt ja ravintorasvat. Öljykasvien siemenet
61.020 Vaatteet
67.220 Mausteet. Lisäaineet
61.040 Päähineet. Asusteet. Vaatteiden kiinnitys
67.230 Pakatut ruoat ja einekset
61.060 Jalkineet
67.240 Aistinvarainen arviointi
61.080 Ompelukoneet ja muut vaatetusteollisuuden laitteet
67.250 Elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvat
65 Maa- ja metsätalous
65.020 Maa- ja metsätalous
materiaalit ja tarvikkeet
67.260 Elintarviketeollisuuden laitteistot ja laitteet
35
71 Kemiantekniikka
71.020 Kemiantekniikan tuotanto
77.040.20 Metallien rikkomaton aineenkoetus (ndt)
71.040 Analyyttinen kemia
77.040.30 Metallien kemiallinen analysointi
71.060 Epäorgaaniset kemikaalit
77.040.99 Muut aineenkoetusmenetelmät
71.080 Orgaaniset kemikaalit
77.060 Metallien korroosio
71.100 Kemiantekniikan tuotteet
77.080 Rautametallit
71.100.01 Kemiantekniikan tuotteet, yleistä
77.080.01 Rautametallit, yleistä
71.100.10 Alumiinin raaka-aineet
77.080.10 Raudat
71.100.20 Teollisuuskäyttöön tarkoitetut kaasut
77.080.20 Teräkset
71.100.30 Räjähteet. Pyrotekniikka
77.100 Rautaseokset
71.100.35 Teollisuuden ja kotitalouksien
77.120 Ei-rautametallit
desinfektioaineet
77.120.01 Ei-rautametallit, yleistä
71.100.40 Pinta-aktiiviset aineet
77.120.10 Alumiini ja alumiiniseokset
71.100.45 Jäähdytys- ja jäänestoaineet
77.120.20 Magnesium ja magnesiumseokset
71.100.50 Puunsuoja-aineet
77.120.30 Kupari ja kupariseokset
71.100.55 Silikonit
77.120.40 Nikkeli, kromi ja niiden seokset
71.100.60 Eteeriset öljyt
77.120.50 Titaani ja titaaniseokset
71.100.70 Kosmetiikka. Hygieniatarvikkeet
77.120.60 Lyijy, sinkki, tina ja niiden seokset
71.100.80 Vedenpuhdistuskemikaalit
77.120.70 Kadmium, koboltti ja niiden seokset
71.100.99 Muut kemiantekniikan tuotteet
77.120.99 Muut metallit ja niiden seokset
71.120 Kemiantekniikan laitteet ja varusteet
73 Kaivostoiminta ja mineraalit
77.140 Rauta- ja terästuotteet
77.140.01 Rauta- ja terästuotteet, yleistä
73.020 Kaivostoiminta ja louhokset
77.140.10 Lämpökäsiteltävät teräkset
73.040 Kivihiili
77.140.15 Betoniteräkset
73.060 Metallimineraalit
77.140.20 Ruostumattomat teräkset
73.080 Muut kuin metallimineraalit
77.140.25 Jousiteräkset
73.100 Kaivoskoneet ja -laitteet
77.140.30 Painelaiteteräkset
73.120 Mineraalien käsittelyssä käytettävät laitteet
77.140.35 Työkaluteräkset
75 Öljy- ja maakaasuteollisuus
77.140.40 Teräkset, joilla on määritellyt magneettiset
75.020 Öljyn ja maakaasun jalostaminen
ominaisuudet
75.040 Raakaöljy
77.140.45 Seostamattomat teräkset
75.060 Maakaasu
77.140.50 Lattateräkset ja -puolivalmisteet
75.080 Öljytuotteet, yleistä
77.140.60 Terästangot
75.100 Voiteluaineet, teollisuusöljyt ja vastaavat tuotteet
77.140.65 Teräslanka, -köysi ja -ketju
75.120 Hydraulinesteet
77.140.70 Teräspro¿ilit
75.140 Vahat, bitumipitoiset aineet ja muut öljytuotteet
77.140.75 Teräsputket erikoiskäyttöön
75.160 Polttoaineet
77.140.80 Teräs- ja rautavalut
75.180 Öljy- ja maakaasuteollisuuden laitteet
77.140.85 Teräs- ja rautatakeet
75.200 Öljytuotteiden ja maakaasun käsittelylaitteet
77.140.99 Muut rauta- ja terästuotteet
77 Metallurgia
77.150 Ei-rautametallituotteet
77.020 Metallien tuotanto
77.150.01 Ei-rautametallituotteet, yleistä
77.040 Metallien aineenkoetus
77.150.10 Alumiinituotteet
77.040.01 Metallien aineenkoetus, yleistä
36
77.040.10 Metallien rikkova aineenkoetus
77.150.20 Magnesiumtuotteet
77.150.30 Kuparituotteet
85 Massa- ja paperiteollisuus
77.150.40 Nikkeli- ja kromituotteet
85.020 Tuotantoprosessit
77.150.50 Titaanituotteet
85.040 Massa
77.150.60 Lyijy-, sinkki- ja tinatuotteet
85.060 Paperi ja kartonki
77.150.70 Kadmium- ja kobolttituotteet
85.080 Paperituotteet
77.150.99 Muut ei-rautametallituotteet
85.100 Paperiteollisuuden koneet ja laitteet
77.160 Pulverimetallurgia
77.180 Metallurgisessa teollisuudessa käytettävät laitteet
79 Puuteollisuus
87 Maali- ja väriteollisuus
87.020 Maalausmenetelmät
87.040 Maalit ja lakat
79.020 Puuteollisuuden prosessit
87.060 Maalin raaka-aineet
79.040 Puutavara, sahatukit ja sahatavara
87.080 Muste. painovärit
79.060 Puulevyt
87.100 Maalauslaitteet ja -tarvikkeet
79.080 Puiset puolivalmisteet
79.100 Korkki ja korkkituotteet
79.120 Puuntyöstökoneet ja puutyökalut
81 Lasi- ja keramiikkateollisuus
81.020 Lasi- ja keramiikkateollisuuden prosessit
81.040 Lasi
90 Rakennustuotteiden harmonisoidut standardit
90.011 Perusmateriaalit
90.011.10 Sementti ja rakennuskalkki
90.011.20 Kiviaines
90.011.30 Raudoitusteräkset (raudoitusteräs)
90.012 Betonituotteet
81.060 Keramiikka
90.012.10 Valmisbetoni ja juotoslaasti
81.080 Tulenkestävät aineet
90.012.20 Seosaineet ja kuidut
81.100 Lasi- ja keramiikkateollisuuden laitteet
90.012.30 Lisäaineet
83 Kumi- ja muoviteollisuus
83.020 Kumi- ja muoviteollisuuden valmistusprosessit
90.012.40 Suojaus- ja korjaustuotteet
90.012.50 Lattiatasoitteet
83.040 Kumin ja muovin raaka-aineet
90.013 Lämmöneristeet ja lisäeristysjärjestelmät
83.060 Kumi ja kumin testausmenetelmät
90.014 Lasi
83.080 Muovit
90.015 Kalvot, kelmut, geotekstiilit ym. vesieristeet
83.080.01 Muovit ja niiden testausmenetelmät
90.015.10 Höyrysulut ja vesieristeet
83.080.10 Kertamuovit
90.015.20 Geotekstiilit ja geosynteettiset tuotteet
83.080.20 Kestomuovit
90.016 Kipsituotteet
83.100 Solukumit ja solumuovit
90.017 Liimat
83.120 Lujitemuovit
90.018 Saumaustuotteet
83.140 Kumi- ja muovituotteet
90.019 Kaapelit
83.140.01 Kumi- ja muovituotteet, yleistä
90.021 Kantavat ja osittain kantavat rakennustuotteet
83.140.10 Kalvot ja levyt
90.021.10 Betonielementit ja kevytbetonielementit
83.140.20 Laminoidut levyt
90.021.20 Rakenteelliset teräs/alumiinituotteet ja
83.140.30 Muoviputket, -putkiyhteet ja -venttiilit
tuotejärjestelmät
83.140.40 Letkut
90.021.30 Rakenteelliset puutuotteet
83.140.50 Tiivisteet
90.021.40 Muuraustuotteet ja muottiharkot
83.140.99 Muut kumi- ja muovituotteet
90.021.50 Rakenteelliset laakerit
83.160 Renkaat
83.180 Sideaineet
83.200 Kumi- ja muoviteollisuuden koneet ja laitteet
90.021.60 Maanjäristyksen estolaitteet
90.031 Katteet
90.031.10 Vesikatteet
90.031.20 Katonvarusteet
37
90.032 Seinien, lattioiden ja sisäkattojen pintarakenteet
90.032.10 Sisäverhoukset ja luonnonkivituotteet
91.080.99 Muut rakenteet
90.032.20 Julkisivuverhoukset
91.090 Ulkorakenteet
90.032.30 Julkisivujärjestelmät
91.100 Rakennusmateriaalit
90.032.40 Lattiat, päällyskivet ja lasitiilet
91.100.01 Rakennusmateriaalit, yleistä
90.032.50 Alaslasketut katot
91.100.10 Sementti. Kipsi. Kalkki. Laasti
90.033 Metallilevyt mukaan lukien sandwich-paneelit
91.100.15 Mineraalimateriaalit ja tuotteet
90.034 Puulevyt
91.100.23 Keraamiset laatat
90.035 Ovet, ikkunat, lukot ja helat
91.100.25 Keraamiset rakennustuotteet
90.041 Lämmityslaitteet ja savupiiput
91.100.30 Betoni ja betonituotteet
90.041.10 Lämmityskattilat
91.100.40 Kuitusementtituotteet
90.041.20 Patterit
91.100.50 Saumausmateriaalit
90.041.30 Tulisijat ja puulämmitteiset kiukaat
91.100.60 Lämmön- ja äänieristysmateriaalit
90.041.40 Aurinkopaneelit
91.100.70 Muurattuihin rakenteisiin liittyvät tuotteet
90.041.50 Savupiiput
91.100.99 Muut rakennusmateriaalit
90.051 Palohälytys ja -sammutuslaitteet
91.120 Rakennusten suojaus
90.051.10 Palohälytyslaitteet
91.120.01 Rakennusten suojaus, yleistä
90.051.20 Palosammutuslaitteet, savunpoistolaitteet
91.120.10 Rakennusten lämmöneristys
90.061 Saniteettilaitteet
91.120.20 Rakennusakustiikka. äänieristys
90.062 Putket ja säiliöt muuhun kuin juomavesikäyttöön
91.120.25 Suojaus värähtelyiltä ja maanjäristyksiltä
90.063 Juomaveden kanssa kosketuksissa olevat tuotteet
91.120.30 Kosteuseristys
90.064 Jäteveden käsittelytuotteet lukuunottamatta putkia
91.120.40 Ukkossuojaus
90.065 LVI-tuotteet
91.120.99 Muut rakennusten suojaukseen liittyvät
90.066 Kaasulaitteet
standardit
90.071 Tietuotteet
90.072 Tielaitteet
91 Rakennusmateriaalit ja rakentaminen
91.140 Talotekniikka
91.140.01 Talotekniikka, yleistä
91.140.10 Keskuslämmitysjärjestelmät
91.010 Rakennusteollisuus
91.140.30 Ilmanvaihto ja ilmastointi
91.020 Kaavoitus. kaupunkisuunnittelu
91.140.40 Kaasunjakelujärjestelmät
91.040 Rakennukset
91.140.50 Sähkönjakelujärjestelmät
91.060 Rakennusosat
91.140.60 Vedenjakelu
91.060.01 Rakennusosat, yleistä
91.140.65 Kuumavesivaraajat
91.060.10 Seinät. Väliseinät. Julkisivut
91.140.70 Saniteettilaitteet
91.060.20 Vesikatot
91.140.80 Viemäröinti
91.060.30 Sisäkatot. Lattiat. Portaat
91.140.90 Hissit. Liukuportaat
91.060.40 Savupiiput, hormit ja kanavat
91.140.99 Muu talotekniikka
91.060.50 Ovet ja ikkunat
91.160 Valaistus
91.060.99 Muut rakennusosat
91.180 Sisätilojen pinnoitteet
91.080 Rakenteet
38
91.080.40 Betonirakenteet
91.190 Rakennusten täydentävät varusteet
91.080.01 Rakenteet, yleistä
91.200 Rakennustekniikka
91.080.10 Metallirakenteet
91.220 Rakennuskoneet ja laitteet
91.080.20 Puurakenteet
91.300 Rakennustuotteiden kansalliset soveltamis-
91.080.30 Muuratut rakenteet
standardit
92 Eurokoodit
94.090.03 Ylilämpeneminen ja aurinkosuojaus
92.090 Rakenteiden suunnitteluperusteet
94.090.04 Sisäolosuhteet ja ulkoilmasto
92.091 Rakenteiden kuormat
94.090.05 Määritelmiä ja sanastoja
92.092 Betonirakenteiden suunnittelu
92.093 Teräsrakenteiden suunnittelu
95 Sotatekniikka
95.020 Sotatekniikka. Puolustustoiminta. Aseet
92.094 Betoni-teräs liittorakenteiden suunnittelu
97 Kotitalous- ja kulutustavarat. Kauppojen kalusteet.
92.095 Puurakenteiden suunnittelu
Vapaa-aika. Urheilu
92.096 Muurattujen rakenteiden suunnittelu
97.020 Kotitalous, yleistä
92.097 Geotekninen suunnittelu
97.030 Kotikäyttöön tarkoitetut sähkölaitteet, yleistä
92.098 Maanjäristysmitoitus
97.040 Keittiökalusteet ja -koneet
92.099 Alumiinirakenteiden suunnittelu
97.060 Pyykinpesukoneet ja muut vaatehuollon laitteet
93 Yhdyskuntarakentaminen
97.080 Lattianhoitolaitteet
93.010 Yhdyskuntarakentaminen, yleistä
97.100 Lämmityslaitteet kotitalous-, kaupalliseen ja
93.020 Maarakennuskohteet. Kaivannot. Perustukset.
teollisuuskäyttöön
Maanalaiset rakennuskohteet
97.120 Kotitalouskäyttöön tarkoitetut automaattiset
93.025 Vesijohtoverkostot
säätöjärjestelmät
93.030 Viemäriverkostot
97.130 Kauppojen kalusteet ja tarvikkeet
93.040 Sillanrakentaminen
97.140 Huonekalut
93.060 Tunnelinrakentaminen
97.145 Tikkaat
93.080 Tietekniikka
97.150 Muut kuin tekstiililattianpäällysteet
93.080.01 Tietekniikka, yleistä
97.160 Kodin tekstiilit. liinavaatteet
93.080.10 Tienrakentaminen
97.170 Kehonhoitolaitteet
93.080.20 Tienrakennusmateriaalit
97.180 Muut laitteet ja tarvikkeet koti- ja kaupalliseen
93.080.30 Tietekniikan laitteet ja asennukset
käyttöön
93.080.40 Tievalaistus
97.190 Lastentarvikkeet
93.080.99 Muut tietekniikan standardit
97.195 Taide-esineet ja käsityötavarat
93.100 Rautatienrakentaminen
97.200 Vapaa-ajan laitteet
93.110 Köysiratojen rakentaminen
97.220 Urheiluvälineet ja laitteet
93.120 Lentokenttien rakentaminen
93.140 Vesiväylien ja satamien rakentaminen
93.160 Vesirakentaminen
94 Energiatehokkuus
94.001 Rakennusten energiatehokkuus - yleistä
94.010 Rakennusten energiatehokkuus - kokonaisenergiankulutus
94.020 Rakennusten energiatehokkuus - toimitettu energia
94.030 Rakennusten energiatehokkuus - lämmitys ja
jäähdytys
94.040 Rakennusten energiatehokkuus - energiatehokkuuden tarkkailu ja todentaminen
94.090 Rakennusten energiatehokkuuden tukistandardit
- yleistä
94.090.01 Rakennusosien lämpötekniset ominaisuudet
94.090.02 Ilmanvaihto ja vuotoilmanvaihto
39
Tämä käsikirja on johdanto standardisointiin.
Standardisointiin osallistumiseen ja vaikuttamiseen on
omat järjestelmälliset väylänsä, jotka on hyvä tuntea.
Standardisointi hyödyttää meitä kaikkia, jokapäiväisessä
elämässä. Sillä järkeistetään toimintaa, lisätään turvallisuutta
ja parannetaan taloudellisuutta.
SFS-käsikirja 1 on perustietolähde, joka soveltuu myös
opetus- ja opiskelukäyttöön. Sama materiaali löytyy
sähköisessä muodossa SFS:n kotisivuilta www.sfs.fi
ja standardisoinnin oppilaitosportaalista www.sfsedu.fi.
SUOMEN STANDARDISOIMISLIITTO SFS RY
Malminkatu 34, PL 130, 00101 Helsinki
Puh. 09 149 9331, faksi 09 146 4914