Lataa pdf
SFS-KÄSIKIRJA 1 STANDARDIT JA STANDARDISOINTI 2013 Standardien ja käsikirjojen ajan tasalla olevat viitetiedot voi tarkistaa SFS:n internet-sivuilta www.sfs.fi. Copyright © SFS Osittainenkin julkaiseminen tai kopiointi sallittu vain SFS:n luvalla. Tätä julkaisua myy Suomen Standardisoimisliitto SFS ry. 8. painos 2012-01 SFS, Helsinki ISBN 978-952-242-166-1 ISSN 0780-7961 SFS-KÄSIKIRJA 1 STANDARDIT JA STANDARDISOINTI Standards and standardization 8. uudistettu painos. Tammikuu 2013 SUOMEN STANDARDISOIMISLIITTO SFS RY Malminkatu 34, PL 130, 00101 Helsinki Puh. 09 149 9331, faksi 09 146 4914 Kun Egyptin pyramideja rakennettiin, standardisoitiin savitiilien koko. Ilman tätä oivallusta pyramidit eivät olisi koskaan valmistuneet. Standardit ja standardisointi Tämä käsikirja on johdanto standardisointiin. Standardisointiin osallistumiseen ja vaikuttamiseen on omat järjestelmälliset väylänsä, jotka on hyvä tuntea. Standardisointi hyödyttää meitä kaikkia jokapäiväisessä elämässä. Sillä järkeistetään toimintaa, lisätään turvallisuutta ja parannetaan taloudellisuutta. SFS-käsikirja 1 on perustietolähde, joka soveltuu myös opetusja opiskelukäyttöön. Sama materiaali löytyy sähköisessä muodossa SFS:n kotisivuilta www.sfs.¿ ja standardisoinnin oppilaitosportaalista www.sfsedu.fi. 4 Sisällys 1 Mikä on standardi ....................................................6 1.1 Standardisoinnin historia .....................................6 1.2 Monenlaisia standardeja .................................... 7 1.3 Standardin määritelmä ........................................7 1.4 Standardien lajeja ................................................8 1.5 Standardisoinnin hyödyt ......................................9 2 Standardisoinnin maailmankartta ....................... 11 2.1 Maailmanlaajuinen standardisointi ................... 11 2.2 Eurooppalainen standardisointi ........................13 2.3 Kansallinen standardisointi ...............................14 2.4 Yritysstandardisointi .........................................15 3 Standardit ja lainsäädäntö.....................................16 3.1 Rooman sopimus .............................................16 3.2 Kaupan teknisten esteiden poistaminen ..........17 3.3 Vastavuoroinen tunnustaminen .........................17 3.4 New Approach eli uusi lähestymistapa .............19 3.5 Uuden lähestymistavan tulevaisuus .................20 3.6 CE-merkintä ......................................................20 3.7 Tietojenvaihto valmisteilla olevista standardeista .......................................20 3.8 EU:n kannanotot standardisointiin.....................21 4 Standardisointi Suomessa ...................................22 4.1 Suomen Standardisoimisliitto SFS ry ..............22 4.2 Kansallinen järjestelmä ....................................22 4.3 SFS:n toimialayhteisöt ......................................22 4.4 Kansallisten SFS-standardien laadinta .............24 4.5 Kansallisen SFS-standardin rakenne ................25 4.6 SFS-standardien vahvistaminen .......................26 4.7 SFS-standardien julkaiseminen.........................26 4.8 SFS-standardien ryhmittely ..............................26 5 Standardeja koskeva tiedonvälitys .....................27 5.1 Kirjastot, palvelupuhelin, lehdet, myynti ...........27 6 Sertif iointi ...............................................................28 7 SFS-standardien SFS-ICS-ryhmittely...................29 1 Mikä on standardi Ollakseen yleisesti hyväksytty standardin on oltava vapaasti saatavilla ja kirjallisessa muodossa. Se on valmisteltu yhteistyössä ja tavoitteena on aina yhteisymmärrys eri osapuolten kesken. Hyväksymisen voi antaa vain standardisoinnista vastaava elin, esimerkiksi viranomainen tai järjestö. 1.1 Standardisoinnin historia Kehittyvä merenkulku, löytöretket ja ennen muuta kaupankäynti pakottivat kehittämään yhteisesti hyväksyttyjä mittoja, painoja ja vaihdannan välineitä. Yhteiset symbolit auttoivat osapuolia ymmärtämään toisiaan kielestä ja kielitaidosta riippumatta. Ihminen on rajattoman luova ja kekseliäs. Kautta koko historian hän on kehittänyt uusia elämänmuotoja joilla voi sopeutua vaihteleviin ympäristöihin ja luonnonoloihin. Ihmiset kaikissa kulttuureissa ovat jatkuvasti ponnistelleet luodakseen uusia työkaluja ja menetelmiä, joiden avulla työ on ollut entistä helpompaa ja joilla on saanut entistä enemmän aikaan. Näyttäviä esimerkkejä tuhansia vuosia sitten eläneitten ihmisten kekseliäisyydestä on yhä nähtävissä. Egyptin pyramidien, maya-intiaanien temppelien tai Kiinan muurin rakentamiseen tarvittiin muutakin kuin loputtomasti halpaa orjatyövoimaa: hyvää organisointikykyä – ja standardeja. Kun Egyptin pyramideja rakennettiin, huomattiin työn edistyvän nopeammin, kun käytettiin yhdenmuotoisia ja samankokoisia kiviä. Kun rakentamisessa alettiin käyttää poltettua savitiiltä, tiilille määrättiin standardikoko 410 x 200 x 120 millimetriä. Samankokoiset tiilet oli nopeampi valmistaa, helpompi kuljettaa rakennuspaikalle ja asentaa paikoilleen. Ilman tätä keksintöä pyramidit eivät olisi koskaan valmistuneet eivätkä säilyneet näihin päiviin asti. Egyptiläinen tiilimitta oli kuitenkin käytössä vain pienellä alueella Niili-joen suistossa. Nykyään se siis luokiteltaisiin kansalliseksi standardiksi, joka on käytössä vain yhdessä maassa. Muualla Välimeren ympäristössä mitat ja rakenteet erosivat kaupungista toiseen. Eri puolilla maailmaa vaikuttavat kulttuurit tuskin edes tiesivät toisistaan. Kun ne kohtasivat, seurauksena oli yleensä hävitystä ja tuhoa kuten silloin, kun eurooppalaiset ja Amerikan intiaanit joutuivat kohdakkain. Merkki- ja symbolijärjestelmät erosivat toisistaan niin tehokkaasti, että eräitä kiviin hakattuja kertomuksia on opittu tulkitsemaan vasta aivan viime vuosina. Kehitys oli pitkään hidasta. Vielä 1800-luvulla valtaosa tuotteista valmistettiin paikallisille markkinoille. Jos jotain meni rikki, uusi osa valmistettiin alkuperäisen mallin mukaan omin voimin tai sepän pajassa. Yhdenmukaisuutta ei osattu vaatia. Hienosäätöön käytettiin vasaraa ja alasinta, ja työtä tehtiin niin kauan että osat sopivat toisiinsa. Iso-Britanniasta alkanut ja 1800-luvulla Suomeen levinnyt teollinen tuotanto muutti tilanteen täydellisesti. Massatuotanto edellytti yhdenmukaisia tuotteita ja vaihto-osia, jotka vastasivat tarkalleen toisiaan. Työnjako, erikoistuminen ja alihankinta yli maan rajojen lisäsivät tarvetta yhteisten määritelmien käyttöön. Ihmisen luovuus ja kekseliäisyys oli nyt suunnattava suunnatta ava uudestaan. Loputon erilaisuus ei enää vastannut tarkoitustaan. Tekniikassa, niikassa a, tuotannossa, kuljetuksessa, kaupassa ja kulutuksessa alkoi yhteistyön aika, jjos jossa ihmisten asuinpaikasta, kulttuurista ja kielestä riippumatta oli pystyttävä ä yymmärtämään toisiaan. Tarvittiin tarkasti määriteltyjä käsitteitä, merkkejä ja joilla oli kaikille täsmälleen yhteinen merkitys. a symboleja, s Helmikuussa vuonna 1904 paloi Baltimoren kaupunki MarylandisHe sa Yhdysvaltain itärannikolla. Kyseessä on vuonna 1729 perust tetun kaupungin pahin katastro . Palossa tuhoutui 70 korttelia ja 11 500 rakennusta kaupungin liikekeskuksessa. Ihmishenkiä ei palossa onneksi menetetty. Palo kesti 30 tuntia. Sen seurauksena los 35 5 000 0 kaupunkilaista menetti työpaikkansa. Apua palon sammuttamiseen tuli kaikkiaan 21 kaupungista aina New YorA kista kkis asti. Heti kuitenkin huomattiin, että muiden paikkakuntien palokuntien letkuliittimet eivät sopineet toisiinsa eivätkä paloposteihin. Tämä haittasi llet suuresti suu s sammutustöitä. Paloletkujen liittimissä eri puolella Yhdysvaltoja oli tuolloin käytössä 600 erilaista mitoitusta. Palon jälkeen aloitettiin letkuliittimien liittim mie standardisointi. Ensimmäinen standardi paloletkujen liittimistä julkaistiin jo o vvuonna 1905. 6 1.2 Monenlaisia standardeja Maailma on täynnä standardeja. Sanalla standardi tarkoitetaan montaa asiaa. De facto -standardista on kyse, kun sitä ei ole laadittu standardisoimisjärjestössä, vaan siitä on vain muodostunut yleinen käytäntö. Esimerkiksi Windowskäyttöjärjestelmä on tällainen de facto -standardi. Jotkut standardit ovat pakollisia viranomaismääräyksiä. Liikennemerkit ovat esimerkiksi tällaisia ”standardeja”. Standardeja laativat erilaiset standardisoimisjärjestöt sovittuja standardien laadintaperiaatteita noudattaen. Laadintaprosessi Toiminta Yhteensopivuus Minimilaatu Valikoiman Informaatio rajoittaminen De facto Microsoft Windows Hotellien tähtiluokitus VHSkasetti Kättely, tervehtiminen Säädökset Kouluarvosanat 4–10 Veden laatu Bensiinilaadut Liikennemerkit Standardit Paperikoko (A4) Polkupyörät Paristojen koot Ulkoilun merkit 1.3 Standardin määritelmä Standardisoimisjärjestöjen piirissä tehtävä standardisointi on yhteisten sääntöjen laatimista helpottamaan viranomaisten, elinkeinoelämän ja kuluttajien elämää. Standardeilla lisätään tuotteiden yhteensopivuutta ja turvallisuutta, suojellaan ympäristöä ja helpotetaan kotimaista ja kansainvälistä kauppaa. Standardit laaditaan kaikkien asianosaisten yhteistyönä työryhmissä ja komiteoissa, ja työn tulokset julkaistaan asiakirjoina, jotka ovat kenen tahansa hankittavissa. Standardi voi olla voimassa yhdessä maassa, mutta yhä useammin pyritään kansainvälisiin standardeihin, jotka ovat voimassa kaikkialla. Standardit ovat luonteeltaan suosituksia, ja niiden käyttö on paitsi vapaaehtoista myös ilmaista. Standardisointijärjestöjen menot katetaan standardiasiakirjojen myynnistä saatavilla tuloilla, julkisella rahoituksella ja jäsenmaksuilla. Standardista on olemassa useita määritelmiä, joiden perusteella standarToisin kuin deilla katsotaan olevan seuraavia ominaisuuksia: Standardi on kirjallinen julkaisu, joka on kaikkien saatavilla. Se voi olla lakien ja asetusten muutaman sivun mittainen tai satojen sivujen laajuinen. soveltaminen, Standardi on standardisoinnista huolehtivan viranomaisen, järjestön tai muun tunnustetun elimen hyväksymä. Kansainvälinen standardi on standardien käyttö kansainvälisen standardisoimisjärjestön hyväksymä, yleisesti saatavilla oleva on vapaaehtoista. standardi. Vastaavasti alueellinen standardi on alueellisen standardisoimisjärjestön hyväksymä ja kansallinen standardi kansallisen standardisoimisjärjestön hyväksymä, yleisesti saatavilla oleva standardi. Paikallinen standardi on käytössä jonkin maan tietyllä maantieteellisellä alueella. Standardit valmistellaan yhteistyössä ja valmistelussa pyritään yhteisymmärrykseen (konsensukseen). Standardeja valmistellaan avoimissa työryhmissä, joihin kutsutaan mukaan viranomaisten, teollisuuden, kaupan, käyttäjien ja kuluttajien edustajia. Usein puolueettomina asiantuntijoina on myös korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten edustajia. Ennen julkaisemista standardin luonnoksesta pyydetään vielä lausuntoja kaikilta tahoilta, joita asia koskee. Valmistelussa pyritään ottamaan huomioon kaikkien osapuolten näkökannat ja sovittelemaan mahdolliset ristiriitaiset mielipiteet. Aina ei päästä täydelliseen yksimielisyyteen, mutta standardin tulee olla sellainen, että mikään tärkeä eturyhmä ei ole oleellisissa asioissa pysyvästi eri mieltä. Standardi on tarkoitettu yleiseen ja toistuvaan käyttöön. Standardien lisäksi käytössä on paljon muitakin teknisiä määräyksiä ja eritelmiä. 7 1.4 Standardien lajeja Kaikkein laajin soveltamisala on perusstandardeilla, joilla määritellään mittayksiköitä, käsitteitä, tunnuksia ja merkkejä. Tuotestandardeissa määritellään vaatimukset, jotka tuotteen tai tuoteryhmän on täytettävä, jotta ne sopivat tarkoitukseensa. Vaatimukset voivat koskea esimerkiksi mitoitusta, rakennetta, koostumusta, kestävyyttä ja turvallisuutta. Nykyaikaisissa standardeissa otetaan huomioon myös tuotteen ja sen valmistamisen aiheuttamat vaikutukset ympäristöön. Tuotestandardi voi koskea tavaroita ja palveluita. Samoin kuin tavaratuotteet myös erilaisten palveluiden tuotanto ja ominaisuudet voidaan määritellä niin, että tuote vastaa mahdollisimman hyvin sille asetettavia vaatimuksia. Arthur Wellesley, A th W ll l Wellingtonin herttua Waterloon taistelussa vuonna 1815 taisteltiin Euroopan herruudesta. Jo kertaalleen syrjäytetty Ranskan keisari Napoleon oli karannut karkotuspaikaltaan Elben saarelta ja koonnut uuden armeijan. Brysselin eteläpuolella Waterloon kylässä odottivat englantilaiset kuuluisan sotapäällikkönsä Wellingtonin johdolla. Wellingtonilla oli 67 000 miestä ja 180 tykkiä, Napoleonilla 72 000 miestä ja 246 tykkiä. Napoleon oli kuuluisa perusteellisista tiedoistaan erityisesti tykistötekniikassa. Jälkikäteen voikin vain ihmetellä, että ranskalaiset käyttivät kanuunoissaan vaihtelevan kokoisia ammuksia. Kun yhdeltä tykkipatteristolta loppuivat ammukset, se ei voinut turvautua muiden pattereiden varastoihin vaan oli poissa pelistä. Sen sijaan englantilaiset käyttivät standardikokoisia ammuksia, jolloin mikä tahansa ammus oli minkä tahansa tykin käytettävissä. Näin täydennykset olivat mahdollisia, ja ammuksia riitti sinne missä taistelut olivat kiivaimmillaan. Englantilaiset voittivat taistelun – ja olivat ensimmäisten joukossa tuomassa standardisoinnin periaatteita teollisen yhteiskunnan kaikille aloille. 1901 perustettu p British Standards ndards Institution eli BSI onkin nkin maailman vanhin kansallinen sallinen standardisoimisjärjestö. sjärjestö. Nykyisen luokittelun mukaan englantilaiset käyttivät tuotestandardin mukaisia kaisia tykinkuulia. Menetelmästandardi sisältää yksityisiskohtaisia ohjeita tuotantoprosessista a ja raaka-aineiden sekä komponenttien tien ominaisuuksista. Joskus menetelmämästandardit sisältävät myös määritelmiä miä siitä, miten tuotteen huolto järjestetään. Palvelustandardeissa määritellään vaatimukset, jotka palvelun on täytettävä tarkoitukseensopivuuden varmistamiseksi. Palvelustandardeja voidaan laatia esimerkiksi pesuloita, hotelleja, kuljetuksia, autonhuoltoa, tietoliikennettä, vakuutus- ja pankkitoimintaa ja kauppaa varten. Turvallisuusstandardeilla pyritään takaamaan tuotteen turvallisuus sekä ihmisille että koko ympäristölle. 8 Sanastostandardit sisältävät käsitteiden määritelmiä sekä näitä täydentäviä selityksiä, kuvia, esimerkkejä jne. Testausstandardit sisältävät määritelmiä tuotteiden testausmenetelmistä. Täydennyksenä on usein ehtoja esimerkiksi siitä, millä periaatteilla näytteet valitaan ja mitä tilastollisia menetelmiä tulosten analysoimisessa käytetään. Standardit eroavat myös siinä, onko pääpaino tuotantomenetelmässä vai itse lopputuotteen ominaisuuksissa. Jos paino on itse menetelmässä ja tuotantoprosessi on tarkkaan säännelty, uuden teknologian käyttöönotto hidastuu. Tuotantomenetelmiin kohdistuvia määräyksiä on myös helppo käyttää rajoittamaan ulkomaista tuontia ja kilpailua kotimarkkinoilla. Uusissa standardeissa onkin yleisempää, että määritellään vain ne ominaisuudet, joita tuotteessa halutaan olevan. Valmistajan itsensä ratkaistavaksi jätetään se, minkälaisella tuotantoprosessilla lopputulos saavutetaan. 1.5 Standardisoinnin hyödyt Standardisoinnin ansiosta tuotteet, palvelut ja menetelmät sopivat siihen käyttöön ja niihin olosuhteisiin, joihin ne on tarkoitettu. Standardisoinnin tärkeimpiä tehtäviä on myös vähentää merkityksettömiä erilaisuuksia tuotteiden välillä. Teknisesti ja kaupallisesti merkityksettömät erilaisuudet vähentävät suurtuotannon etuja, estävät avointa kilpailua markkinoilla ja lisäävät kustannuksia esimerkiksi varastoinnissa ja kuljetuksissa. Standardisointi varmistaa, että tuotteet ja järjestelmät sopivat toisiinsa ja pystyvät toimimaan yhdessä. Vielä 1980-luvulla periaatteen unohtaminen hidasti selvästi tietotekniikan käyttöönottoa. Nykyään yhteensopivuuteen pyritään yleensä jo varhaisessa vaiheessa. Esimerkiksi kansainvälisellä ISO-standardilla on sovittu, että kaikkialla maailmassa luottokortit, puhelinkortit ja älykortit ovat saman kokoisia. Korttien optimaaliseksi paksuudeksi on määritelty 0,76 millimetriä. Tuotteiden, menetelmien tai palveluiden täytyy myös olla keskenään vaihdettavia. Vaihdettavuus voi koskea sekä tuotteen mittoja että toiminnallisia ominaisuuksia. Valikoiman optimoinnilla tuotteiden, menetelmien tai palvelujen tyyppejä tai kokoja valitaan tarkoituksenmukainen lukumäärä. Standardisoinnin tarkoitus ei ole hyödyttää pelkästään teollisuutta vaan koko yhteiskuntaa. Kaikilla aloilla – yhtä hyvin tieteessä ja tutkimuksessa, hallinnossa kuin yhteiskunnallisessa palvelu- ja sosiaalityössä – yhteisesti hyväksytyt käsitteet ja määritelmät nopeuttavat työtä, vähentävät virheitä ja väärinkäsityksiä ja auttavat saamaan entistä parempia käytännön tuloksia. Erityisen tärkeää on käyttäjien ja kuluttajien osallistuminen standardisointityöhön. Yhteinen valmistelutyö tuo valmistajat ja asiakkaat saman pöydän ääreen muutenkin kuin vain ostotilanteessa. Kun kuluttajilla on mahdollisuus suoraan vaikuttamiseen, kestävyyteen ja turvallisuuteen kiinnitetään enemmän huomiota. Samalla eri osa-alueille syntyy teknologiasta, menetelmistä ja niiden arvioinnista kiinnostuneita asiantuntijaverkostoja. Standardeilla annetaan määritelmiä myös turvallisuudesta niin, että vältetään kohtuutonta riskiä ihmisille, eläimille tai ympäristölle. Myös ympäristön on säilyttävä kohtuuttomilta vahingoilta tuotteen koko elinkaaren ajan – raaka-aineen hankinnasta kuljetukseen, tuotteen käyttöön, kierrätykseen tai loppusijoitukseen saakka. Standardisoinnilla lisätään tuotteiden yhteensopivuutta ja turvallisuutta, suojellaan kuluttajaa ja ympäristöä sekä helpotetaan kotimaista ja kansainvälistä kauppaa. 9 Kansalliset, toisistaan eroavat tekniset määräykset ja standardit vähentävät kotimaisen tuotannon kanssa kilpailevien tuotteiden pääsyä markkinoille. Kun kansallisten määräysten sijaan otetaan käyttöön yhdenmukaisia kansainvälisiä määrityksiä, eri valmistajien tuotteiden vertailu helpottuu ja tekninen kehitys nopeutuu. Tuotteiden vapaa liikkuminen hyödyttää erityisesti kuluttajia. Kun tarjolla on useita kilpailevia vaihtoehtoja, hintataso laskee ja asiakkaan palveluun kiinnitetään entistä enemmän huomiota. Viime aikoina standardisoinnin etuja on hyödyntänyt kauppa, joka on sopinut valmistajien ja kuljetusliikkeiden kanssa yhdenmukaisista mitoista kuljetuksissa ja varastoinnissa. Kun kuljetuslava on sovitun Britannian työn mittainen, niitä sopii kuljetusautoon optimituottavuuden määrä. Tuotteen valmistaja sovittaa omat kasvusta on pakkauksensa lavan mittoihin, ja saa yhdelle lavalle mahtumaan enemmän. Kaupassa standardien myyntitelineetkin voivat olla standardimittaiansiota 13 %. sia: tilaa säästyy ja henkilökunnan työ helpottuu. Kuluttaja huomaa säästön edullisempina hintoina. Saksan standardisoimisjärjestö DIN julkisti vuonna 2000 laajan teettämänsä tutkimuksen, jossa käsitellään standardien taloudellisia hyötyjä. Tutkimuksen mukaan standardien hyöty yhteiskunnalle on 1 % bruttokansantuotteesta. Ison-Britannian kauppa- ja teollisuusministeriö DTI julkaisi vuonna 2005 tutkimuksen ”The Empirical Economics of Standards” standardien hyödyistä. Sen mukaan Britannian työn tuottavuuden kasvusta on standardien ansiota 13 %. Ranskan standardisoimisjärjestö AFNOR julkaisi kesäkuussa 2009 tutkimuksen standardisoinnin taloudellisista vaikutuksista. Sen mukaan Ranskassa lähes neljäsosa bruttokansantuotteen kasvusta johtuu standardisoinnista. Standardien lajeja • Perusstandardit Mittayksiköt, käsitteet, tunnukset ja merkit • Tuotestandardit Määritellään vaatimukset, jotka tuotteen tai tuoteryhmän on täytettävä sopiakseen tarkoitukseensa. Vaatimukset voivat koskea mittoja, rakennetta, koostumusta, kestävyyttä ja turvallisuutta • Menetelmästandardit Yksityiskohtaisia ohjeita tuotantoprosesseista ja raaka-aineiden sekä komponenttien ominaisuuksista • Palvelustandardit Määritellään vaatimukset, jotka palvelun on täytettävä tarkoitukseen sopivuuden varmistamiseksi • Turvallisuusstandardit Pyritään takamaan tuotteenturvallisuus sekä ihmiselle että koko ympäristölle • Sanastostandardit Käsitteiden määritelmiä sekä nitä täydentäviä selityksiä, kuvia ja esimerkkejä • Testausstandardit Määritelmiä tuotteiden testausmenetelmistä 10 2 Standardisoinnin maailmankartta Standardisointia harjoitetaan lähes joka maassa. Useimmissa teollisuusmaissa se on vapaaehtoisten organisaatioiden, standardisoimisjärjestöjen vastuulla. Kehitysmaissa standardisoinnista vastaavat yleensä valtion viranomaiset. Myös kansainvälisellä tasolla standardisoimistyö Standardisoinnin maailmankartta on alusta lähtien perustunut vapaaehtoisuuteen. Ensimmäinen toimiala, jolla tarve yhteisiin mää- Maailmanlaajuinen taso ritelmiin huomattiin, oli sähkötekniikka. Vuonna IEC ISO ITU 1906 perustettua International Electrotechnical International International International Commission eli IEC-järjestöä voidaan pitää enElectrotechnical Organization for Telecommunication simmäisenä kansainvälisenä standardisoimisCommission Standardization Union järjestönä. Eurooppalainen taso Myöhemmin 1920-luvulla perustettiin vasETSI CEN CENELEC taava teknisten alojen standardisointijärjestö European TeleEuropean European Committee ISA, jonka toiminta kuitenkin päättyi toiseen communications Committee for for Electrotechnical maailmansotaan. Sodan jälkeen perustettiin Standards Institute Standardization Standardization uusi järjestö ISO International Organization for Standardization. Lontoossa vuonna 1946 pi- Kansallinen taso detyssä perustamiskokouksessa oli edustajia Viestintävirasto SESKO SFS Suomen Standardi25 maasta. soimisliitto SFS Teleala Sähkötekninen ala 1950- ja 60-luvuilla kaupankäynti valtioiden toimialayhteisöineen välillä lisääntyi voimakkaasti. Esimerkiksi LänsiEuroopassa ulkomaankaupan hallinnollisia esteitä alettiin raivata alentamalla tulleja ja karsimalla määrällisiä rajoituksia, kuten vienti- ja tuontilisenssejä. Vapaakaupan havaittiin hyödyttävän kaikkia ja lisäävän tuotannon tehoa ja varallisuutta. Kehitystä turvaamaan perustettiin eurooppalaiset vapaakauppaliitot EEC ja EFTA, joista myöhemmin on muotoutunut nykyinen Euroopan unioni, EU. Standardisoinnin pääpaino oli kuitenkin pitkään kansallisella ja yritystasolla. Kansallisia, muista maista eroavia teknisiä määräyksiä käytettiin osin myös tietoisesti suojaamaan omaa teollisuutta ulkomaiselta kilpailulta. Vasta 1960-luvulla standardisoinnin painopiste alkoi vähitellen siirtyä kansainväliselle tasolle. Kansainvälisestä standardisoinnista huolehtivat järjestöt toimivat Genevessä Sveitsissä. Laaja-alaisimman ISO-järjestön toiminnassa on mukana yli 160 maata. Sähköalalla kansainvälistä työtä jatkaa edellä mainittu IEC ja telealalla ITU (International Telecommunication Union). ISOn, IEC:n ja ITUn rinnalla toimivat eurooppalaiset standardisoimisjärjestöt CEN, sähköalan CENELEC ja telealan ETSI. Suomi on edustettuna kaikissa näissä järjestöissä. 2.1 Maailmanlaajuinen standardisointi Kansainvälisellä tasolla laajin standardisoimisjärjestö on ISO, International Organization for Standardization. ISOn jäseniä ovat kansalliset standardisoimisjärjestöt, yksi kustakin maasta. Vuoden 2013 alussa toimintaan osallistuvia aktiivisia jäseniä oli 111, joukossa kaikki teollisuusmaat ja useimmat sellaiset kehitysmaat, joissa on merkittävää teollisuutta. Aktiivisten jäsenten lisäksi kirjeenvaihtajajäseniä oli 49, useimmat näistä kehitysmaita, joissa ei vielä ollut toimivaa standardisoimisjärjestöä. Kirjeenvaihtajajäsenet eivät voi osallistua ISOn tekniseen työhön eivätkä äänestyksiin, Maailmanlaajuinen standardisointi • ISO www.iso.org International Organization for Standardization Laaja-alainen kansainvälinen standardisoimisjärjestö, joka vastaa pääsääntöisesti kaikesta muusta kuin sähkö- ja telealan standardisoinnista • IEC www.iec.ch International Electrotechnical Commission Kansainvälinen sähkötekniikan standardisoimisjärjestö • ITU International Telecommunication Union Kansainvälinen telealan standardisoimisjärjestö www.itu.int 11 ISO:n tekniset komiteat >> www.iso.org /standardisointi/lyhenteet Ratkaiseva käännekohta oli ISO-standardin mukainen kuljetuskontti, joka mullisti lyhyessä ajassa koko kansainvälisen kauppaliikenteen. Kontti mahdollisti lähes minkä tahansa tuotteen kannattavan kuljettamisen mantereelta toiselle. Sen standardimitat pakottivat tuotteiden valmistajia mitoittamaan omatkin tuotteensa ja pakkauksensa uudelleen. 12 mutta saavat käyttöönsä valmiit standardit ja kaiken valmistelussa käytetyn kirjallisen materiaalin. Aivan pienimpien maiden standardisoimisjärjestöjä on ISOssa erityisjäsenenä 11. Tekninen valmistelutyö tehdään ISOn teknisissä komiteoissa sekä näiden alaisissa alakomiteoissa ja työryhmissä. Kunkin komitean sihteeristötehtävät on annettu sellaisen jäsenmaan hoidettavaksi, jolla on katsottu olevan riittävää asiantuntemusta kyseisellä alalla. Esimerkiksi paperin ja paperimassan standardisointia käsittelevän komitean sihteeristötehtävät on annettu kanadalaisille ja tietotekniikkaa käsittelevien komiteoiden sihteeristöt taas yhdysvaltalaisten jäsenjärjestöjen hoidettavaksi. Aloitteen uuden standardin luomiseksi voi tehdä jokin kansainvälinen järjestö tai ISOn kansallinen jäsenjärjestö. Alun perin jäsenmaassa aloitteentekijänä on voinut olla esimerkiksi teollisuuden toimiala- tai etujärjestö, tutkimuslaitos, kuluttajien etujärjestö tai ammattiliitto. Ennen uuden teknisen komitean perustamista selvitetään, sopiiko ehdotettu aihekokonaisuus jonkin jo olemassa olevan komitean työhön. Uusi tekninen komitea voidaan perustaa, jos sen toimintaan tulee mukaan vähintään viisi jäsenjärjestöä. Ensimmäinen standardiluonnos (Working Draft, WD) laaditaan työryhmässä. Tärkeä vaihe on komitealuonnos (Committee Draft, CD), johon komitean jäsenet tekevät muutos- ja parannusehdotuksiaan. Suurin osa valmistelevasta työstä tapahtuu kirjeenvaihdon avulla. Kokouksia pidetään lähinnä silloin, kun luonnoksesta alkaa olla riittävä yksimielisyys tai kun on otettava kantaa johonkin tärkeään periaatteelliseen kysymykseen. Kun tekninen komitea on päässyt luonnoksesta yhteisymmärrykseen, toimitetaan se keskussihteeristölle rekisteröitäväksi (Draft International Standard, DIS) ja edelleen jäsenmaille äänestystä ja kommentteja varten. Jäsenillä on kolme kuukautta aikaa kommentoida standardiehdotusta. Jos 67 % komitean aktiivisista jäsenistä sitä kannattaa, asiakirja hyväksytään kansainvälisen standardin lopulliseksi ehdotukseksi (Final Draft International Standard, FDIS). Jäsenillä on kaksi kuukautta aikaa ilmoittaa kyllä tai ei -kantansa standardin hyväksymiseen kansainväliseksi standardiksi. Jos 67 % komitean aktiivisista jäsenistä hyväksyy lopullisen ehdotuksen, se on hyväksytty kansainväliseksi ISO-standardiksi. Useimmiten yksimielisyys on varmistettu jo valmistelutyön aikana, ja ehdotus hyväksytään yksimielisesti. Tekniikka kehittyy nopeasti, ja standardien täytyy pysyä kehityksessä mukana. Tavoitteena on, että jokainen standardi tarkastetaan ja uudistetaan vähintään viiden vuoden välein. Tarkastustyössä käydään yksityiskohtaisesti läpi, mitä muutoksia uudet menetelmät, materiaalit tai laatu- ja turvallisuusvaatimukset edellyttävät sen sisältöön. Vaikka kansainvälinen standardisointi vauhdittui 1960-luvulla, monet jäsenjärjestöt pitivät vielä kansallista standardisointia tärkeämpänä ajaen omia kansallisia etujaan. Standardin sijasta käytettiin nimitystä ”suositus”, mikä kuvaa sitä, että monet maat pitivät vielä silloin tiukasti kiinni omista kansallisista määritelmistään. Jäsenmaat voivat ottaa ISO-standardin käyttöön vapaaehtoisesti joko sellaisenaan tai käännöstyön ja mahdollisen muokkaustyön jälkeen hyväksyttynä kansallisena standardina. Vielä 1970-luvulla ISO oli julkaissut kansainvälisiä ISO-asiakirjoja alle tuhat kappaletta, mutta sen jälkeen kehitys on ollut nopeaa. Vuonna 1985 voimassa olevia standardeja oli jo runsaat kuusi tuhatta ja vuoden 2012 lopussa niiden määrä oli noussut yli 19 000:een. Sivuja niissä oli yhteensä yli 0,8 miljoonaa. ISOn tärkein yhteistyökumppani on sähköalan kansainvälinen standardisoimisjärjestö IEC, International Electrotechnical Commission. ISOlla ja IEC:llä on yhteisiä teknisiä komiteoita, ja niiden keskussihteeristöt toimivat samassa rakennuksessa Genevessä. IEC:ssä Suomea edustaa SESKO ry. Kansainvälinen telealan standardisoimisjärjestö on ITU, International Telecommunication Union. Suomesta ITUn ja telealan eurooppalaisen standardisoimisjärjestön ETSIn toimintaan osallistuu Viestintävirasto 2.2 Eurooppalainen standardisointi Eurooppalainen standardisointi • CEN www.cen.eu European Committee for Standardization Laaja-alainen euroopplainen standardisoimisjärjestö, joka vastaa pääsääntöisesti kaikesta muusta kuin sähköja telealan standardisoinnista • CENELEC www.cenelec.eu European Committee for Electrotecnical Standardization Eurooppalainen sähkötekniikan standardisoimisjärjestö Samoin kuin kansainvälisellä tasolla, myös Euroopassa standardisointi ja standardien käyttö on vapaaehtoista. • ETSI www.etsi.org Eurooppalaiset standardit on kuitenkin vahvistettava European Telecommunications Standards Institute kansallisiksi standardeiksi CENin jäsenmaissa. NykyEurooppalainen telealan standardisoimisjärjestö ään eurooppalaiset standardisoimisjärjestöt tekevät tiivistä yhteistyötä Euroopanunionin kanssa, ja standardisoinnilla on tärkeä ja tunnustettu asema eurooppalaisen yhteistyön ja sisämarkkinoiden kehittämisessä.Tärkeimmät standardit pyritään yhtenäistämään koko EU:n alueella. Keskeinen eurooppalainen standardisoimisjärjestö on CEN, European Committee for Standardization, CEN:n tekniset komiteat >> www.cen.eu joka on kaikkien EU- ja EFTA-maiden standardisoimisjärjestöjen yhteistyöelin. Suomea CENissä edustaa Suomen Standardisoimisliitto SFS. Vuoden 2013 alussa CENissä toimi 307 teknistä komiteaa. CENin julkaisemista standardeista käytetään tunnusta EN, ja vuoden 2013 alussa CENin julkaisuja oli yhteensä 14 885. Kansainvälistä IEC-järjestöä vastaa eurooppalainen sähköalan standardisoimisjärjestö CENELEC, European Committee for Electrotechnical Standardization. CENELECin jäseninä ovat kaikki EU- ja EFTA-maat. Suomea CENELECissä edustaa SESKO ry. CENELECillä on toiminnassa runsaat 70 teknistä komiteaa. Samoin kuin CEN-standardeista, myös CENELECin julkaisemista standardeista käytetään tunnusta EN. Vuoden 2013 alkuun mennessä sähköalan EN-standardeja oli julkaistu yhteensä runsaat 6 000. Kolmas itsenäinen eurooppalainen standardisoimisjärjestö on ETSI, European Telecommunications Standards Institute. ETSI on avoin kaikille Euroopan maiVuonna 2012 den posti- ja telehallintojen yhteenliittymän CEPT:in jäsenmaissa rekisteröidyille vahvistetuista yhteisöille. Yhteensä yli 700 täysjäsenen joukossa on mm. tietoliikennealan hallintoelimiä, tele- ja verkkopalvelujen tuottajia sekä telealan yrityksiä. Suomen SFS-standardeista tietoliikennehallintoa ETSIssä edustaa Viestintävirasto. ETSIn laatimia EN-stanoli eurooppalaisia dardeja oli voimassa vuoden 2013 alussa 4 450. Kansainväliset ja eurooppalaiset standardisoimisjärjestöt ovat sopineet yhteis88 %. työstä. Eurooppalaisten standardien laadinnassa käytetään hyväksi maailmanlaajuista standardisointia aina, kun se on mahdollista. Esimerkiksi CENin standardeista 30 % perustuu ISOn työhön. Sähköalan CENELECin eurooppalaisista standardeista 75 % perustuu kansainvälisen IEC-järjestön standardeihin. Suomessa kaikki eurooppalaiset standardit vahvistetaan SFS-standardeiksi ja niiden kanssa ristiriitaiset standardit kumotaan. Vuonna 2012 vahvistetuista SFS-standardeista oli eurooppalaisia 88 %. Näistä taas huomattava osa on alunperin tehty kansainvälisissä standardisoimisjärjestöissä. Aloite eurooppalaisen standardin laatimiseksi voi tulla esimerkiksi EU:n komissiolta tai eurooppalaisten standardisoimisjärjestöjen jäsenjärjestöiltä. Standardit laaditaan työ- 13 ryhmissä, joihin jäsenmaat voivat nimetä edustajansa. Suomessa toimii tarvittaessa työlle seurantaryhmä. Kun standardiehdotus on valmis, se käännetään saksaksi, englanniksi ja ranskaksi ja lähetetään lausunnolle prEN-tunnuksella. Jäsenmaat kommentoivat ehdotusta. Kommenttien perusteella laaditaan uusi FprEN, joka lähetetään äänestykseen jäsenmaihin. Tässä äänestyksessä jäsenmailla on painotut äänimäärät. Ääniä on yhteensä 355, ja Suomella on seitsemän ääntä. Jos ehdotuksen puolesta on äänestänyt enemmän jäsenmaita kuin vastaan ja ehdotus on saanut taakseen vähintään 71 % painotetuista äänistä, se on hyväksytty. Jäsenmaiden on vahvistettava standardi kansalliseksi standardikseen yleensä kuuden kuukauden kuluessa standardin hyväksymisestä 2.3 Kansallinen standardisointi Teollistuminen alkoi 1700-luvun jälkipuoliskolla Englannissa ja levisi 1800-luvun alkupuolella Keski-Eurooppaan. Kehitystä vauhdittivat ennen kaikkea höyrykone ja James Hargreavesin vuosina 1764 –69 kehittämä Kehruu-Jenny, joka aloitti koneellistumisen tekstiilien tuotannossa. Suomessa teollistuminen käynnistyi 1860-luvulla, ja kehitystä edisti ammattikuntalaitoksen lopettaminen vuonna 1868 ja vuonna 1879 säädetty elinkeinovapaus. Teollistuminen alkoi puunjalostuksesta ja laajeni myöhemmin metalliteollisuuteen, joka varsinkin 1920- ja 1930-luvuilla kasvoi ripeästi. Teol li Teollistuminen merkitsi mullistusta kaikilla yhteiskunnan ja kulttuurin alueilla. Uskonnon no on merkitys väheni, ja perinteisen yhdenmukaisen kulttuurin tilalle tulivat yksillöllisyys ö ja materiaaliset arvot. Uskomusten sijasta maailmankuva perustui nyt siihen, mikä voitiin selvästi nähdä ja mitata. Suullisen, sukupolvesta toiseen s kulkeneen kansanperinteen korvasivat koulutus, tiede ja rationaalinen ajattelu, joka jatkuvasti etsii parannuksia vakiintuneisiin keinoihin ja tapoihin. Useimmissa maissa standardisointi käynnistyi vapaaehtoisesti teollisuuspiirien U a aloitteesta. al Ensimmäinen kansallinen standardisointijärjestö, British Standards Institution Ins st (BSI) perustettiin vuonna 1901. Alankomaiden kansallinen NEN perustettiin vuonna v 1916 ja Saksan maineikas DIN vuonna 1917. Ruotsissa kansallinen standardisointijärjestö standardis o perustettiin vuonna 1922, Norjassa 1923 ja Ranskassa sekä Tanskassa 1926. Suomessa standardisointityö alkoi vuonna 1924, kun teollisuuden aloitteesta perustettiin Suomen Standardisoimislautakunta. Yhteistyöhön osallistuvat järjestöt perustivat vuonna 1947 Suomen Standardisoimisliiton. StandardisoimislautakunKansallinen standardisointi ta jatkaa edelleen toimintaansa SFS:n toimielimenä. Sen nime• Eurooppa: kansallisia standardisoimisjärjestöjä nä on nykyisin Standardisointiperustettiin 1900-luvun alussa teollisuuden lautakunta. aloitteesta laatimaan kansallisia standardeja Kun vertaillaan kansallis• Suomi: standardisointityö aloitettiin vuonna 1924, kun teollisuuden aloitteesta perustettiin ten standardien määrää vuonSuomen Standardisoimislautakunta. na 2009, standardisoinnin jätOsallistuneet järjestöt perustivat vuonna 1947 tiläisiä Länsi-Euroopassa ovat Suomen Standardisoimisliiton. Saksa (31 021 voimassa olevaa • Kansallisia standardeja on voimassa 25 0 3 3 kpl standardia), Ranska (33 110) ja (2012/12), joista puhtaasti kansallisia standarIso-Britannia (31 438). Pohjoisdeja on enää 8 %. maista Tanskassa oli mainittuna 14 ajankohtana voimassa 20 699 kansallista standardia, Norjassa 14 111 ja Suomessa 23 490. Vaikka standardit ovat luonteeltaan vapaaehtoisia suosituksia, niitä on alettu käyttää lainsäädännön apuvälineinä. Aikaisemmin kaikki tekniset yksityiskohdat pyrittiin sisällytämään itse lainsäädäntöön. Nopean teknisen kehityksen takia lainsäädäntö kuitenkin vanhenee tällä tavoin nopeasti. Viime vuosina on yhä enemmän alettu noudattaa käytäntöä, jossa teknisiä yksityiskohtia ei sisällytetä säädöksiin, vaan standardien mukaista tuotetta pidetään esimerkkinä hyväksytystä ratkaisusta. 2.4 Yritysstandardisointi Yritysstandardisointi Yritykset ovat taloudellisen kehityksen perusyksikköjä. Jokaisen talousalueen ja val• Yritykset ja toimialojen yhteenliittymät ovat laatineet omia tion hyvinvointi perustuu kilpailukykyisiin standardejaan. yrityksiin, joiden tuotteet menestyvät maail• Yritysstandandardeilla voidaan kehittää sekä tuotevalikoimaa että manmarkkinoilla. Terveydenhoito, koulutus ja yrityksen toimintaa ja tuottavuutta. • Teknisen määräysten yhdenmukaistuminen on vähentänyt yritysmuut hyvinvointipalvelut voidaan pitkän päälstandardisoinnin merkitystä. le rahoittaa vain yhteiskunnan tuotantosekto• Nykyään yritysten standardisointityö on enemmän kansallisella ja rin hankkimilla tuloilla. Jos talouselämällä ei kansainvälisellä tasolla tapahtuvan standarsintointityön säännöllistä ole menestystä viennissä, ei ole myöskään seuraamista ja aktiivista soveltamista omaan toimintaan. voimavaroja uudistaa tuotantoa ja kehittää uusia tuotteita. Aikaisemmin yrityksillä ja toimialojen yhteenliittymillä oli tapana laatia omia standardejaan, mutta pyrkimys yhdenmukaistaa teknisiä määräyksiä on vähentänyt niiden merkitystä. Nykyään yritysten standardisointityö onkin enemmän kansallisella ja kansainvälisellä tasolla tapahtuvan standardisointityön säännöllistä seuraamista ja aktiivista soveltamista omaan toimintaan. Standardeja hyväksi käyttäen voidaan suunnitelmallisesti kehittää sekä tuotevalikoimaa että koko yrityksen toimintaa ja tuottavuutta. Standardeja laativien työryhmien toimintaan osallistuminen auttaa seuraamaan teknistä kehitystä ja luo vakiintuneita yhteyksiä alan muihin yrityksiin, viranomaisiin ja tutkimuslaitoksiin. Samalla yritys voi saada korvaamatonta tietoa eri maissa voimassa olevista kansallisista määräyksistä. Eurooppalaiset, Suomessakin muuttamattomina voimaan tulevat standardit koskeSFS-standardien alkuperä vat kaikkia, myös kotimarkkinoille tarkoitettuja tuotteita. Tietoa kannattaa tämän takia hank100 % kia jo siinä vaiheessa, kun standardia aletaan 90 % valmistella ja sopeuttaa tuotteet ajoissa tu80 % leviin normeihin. Vaikka standardien käyttö on vapaaehtoista, oman alansa käytännöstä 70 % poikkeava tuote jää helposti markkinoiden 60 % ulkopuolelle. 50 % 40 % 30 % EN 20 % ISO/IEC, EN ISO 10 % SFS 0% 1984 1989 1994 1999 2004 2010 15 3 Standardit ja lainsäädäntö Lainsäädännössä käytetään paljon standardeja hyväksi, koska näin säädöksiin ei tarvitse kirjoittaa teknisiä yksityiskohtia. Standardeja ei yleensä määrä pakollisiksi vaan niihin viitataan esimerkkinä säädöksen vaatimukset täyttävästä ratkaisusta. EU käyttää paljon standardeja säädöstensä tukena. Toinen maailmansota oli vähentänyt kaupankäyntiä ja tilalle oli tullut tiukkoihin kansallisiin rajoihin perustuva säännöstelytalous. Jälleenrakentaminen ja uusi vaurastuminen oli kuiten-kin mahdollista vain avaamalla rajat keskinäiselle kaupankäynnille. Uuden sodan vaara voitiin torjua sitomalla osapuolet yhteiseen taloudelliseen kehitykseen. Yhtenäistämiskehityksen ensimmäinen vaihe, Euroopan hiili- ja teräsyhteisö ECSC perustettiin vuonna 1951. Kahden muun yhteisön, Euroopan atomienergiayhteisön EURATOMin ja Euroopan talousyhteisön EEC:n perustamissopimukset allekirjoitettiin Roomassa maaliskuussa 1957. EEC:n ansiosta tullimaksuja ja kiintiöitä saatiin poistettua ja rajamuodollisuuksia karsittua. Jäljelle jäi kuitenkin paljon kansallisia määräyksiä, joiden takia monien tuotteiden kauppa vielä 1980-luvulla oli käytännössä erittäin kankeata. Esimerkiksi autoihin k ttai kodinkoneisiin piti tehdä lukemattomia pieniä muutoksia ennen kuin niitä voitiin myydä koko yhteisön alueella. m Usein tuonnin esteitä perusteltiin terveydellä ja turvallisuudella. Saksassa, joka yhä Us U tunnetaan tiukoista normeistaan, vaadittiin kivennäisvedelle erittäin alhainen bakteetun rimäärä. Oman maan juomateollisuudelle määräyksen noudattaminen ei tuottanut vairim m keuksia, koska saksalaiseen makuun sopiva runsas hiilihappo tappoi bakteerit. Ranskeu u kalaiset kivennäisvedet taas olivat hiilihapottomia ja bakteerimäärä – vaikka ei ollutkaan kala a ihmiselle vaarallinen – ylitti helposti saksalaisen normitason. ihmiis Tällä ttavalla kansalliset, toisistaan eroavat määräykset jakoivat talousalueen käytännössä 12 er erilliseen ri kotimarkkina-alueeseen. Samaan aikaan Yhdysvaltain ja Japanin yritykset hyödynsivät hyöd dy laajan yhtenäisen kotimarkkina-alueen etuja ja alkoivat menestyä Eurooppaa paremmin pare e sekä viennissä että teknologisessa tutkimuksessa. Talouden painopiste alkoi 1980-luvulla siirtyä Euroopasta Kauko-Itään ja Tyynen valtaTal lo meren ympärille. Tarvittiin radikaaleja toimenpiteitä, jotta taloudellisesti ja poliittisesti pysähy tynyt, ”eurokleroosin” vaivaama talousalue sykäistäisiin jälleen mukaan maailmantalouden kehitykseen. 3.1 Rooman sopimus Kaupankäynnin esteiden poistamiseen tähtäsi jo vuonna 1957 allekirjoitettu EEC:n perustamissopimus. Tämän ns. Rooman sopimuksen artikla 94 (alunperin 100) antoi yhteisölle oikeuden säätää direktiivejä, joilla yhdenmukaistetaan jäsenmaissa sellaisia lakeja, säännöksiä ja hallinnollisia määräyksiä, joilla on vaikutustayhteismarkkinoiden toimintaan. Artiklan perusteella otettiin vuosien 1960 ja 1985 välisenä aikana käyttöön lukuisia direktiivejä, mutta kaupan teknisten esteiden vähentämiseen niillä ei ollut paljon vaikutusta. Direktiivit olivat vaikutusalueeltaan liian kapeita ja saattoivat koskea esimerkiksi yksittäistä auton osaa. Riittävän vaikuttavien säännösten aikaansaamista jarrutti vielä EY:ssä käytössä ollut äänestystapa, jossa sitovan päätöksen aikaansaamiseksi tarvittiin kaikkien jäsenmaiden yksimielisyyttä. Yhdenmukaistamista edistävän hankkeen pystyi näin pysäyttämään yksikin jäsenmaa. Kehitys sai uutta vauhtia vuonna 1985, kun komission uudeksi puheenjohtajaksi valittu Jacques Delors esitteli ns. Valkoisen kirjan, laajan toimenpideohjelman sisämarkkinoiden toteuttamiseksi. Ohjelma sisälsi kaikkiaan 286 lakialoitetta tai muuta toimenpide-ehdotusta. Näistä yli puolet eli 163 liittyi teknisten esteiden poistamiseen. Toinen tärkeä asiakirja oli heinäkuussa 1987 voimaan astunut Single Act eli yhtenäisasiakirja, jolla ensimmäistä kertaa uudistettiin Euroopan yhteisöjen kolme vuosikymmentä aikaisemmin allekirjoitettuja perustamissopimuksia. EY:n päätöksenteon nopeuttamiseksi otettiin useilla alueilla käyttöön määräenemmistöpäätökset. Kun aikaisemmin direktiivien 16 Vuodesta 1992 lähtien tavarat, palvelut, pääoma ja ihmiset ovat voineet vapaasti liikkua jäsenmaasta toiseen. valmistuminen saattoi kestää vuosia, selvittiin nyt monesti muutamalla kuukaudella. Single Act -yhtenäisasiakirjassa on kaksi kohtaa, joilla on erityistä merkitystä kaupan teknisten esteiden poistamisessa: Rooman sopimuksen artikloihin 94 ja 137 tehdyt muutokset 95 ja 138. Jo Rooman sopimuksen artikla 94 oli antanut yhteisölle oikeuden säätää direktiivejä, joilla oli tarkoitus yhdenmukaistaa jäsenmaiden säännöksiä, joilla oli vaikutusta yhteismarkkinoiden toimintaan. Nyt yhtenäisasiakirjan perusteella uudistetun artiklan 95 mukaisesti oli huomattavasti paremmat mahdollisuudet toimia. Täyden yksimielisyyden sijasta päätöksentekoon riitti kahden kolmasosan määräenemmistö, joten direktiivien valmistelu nopeutui huomattavasti. Toisaalta valmistelutyö demokratisoitui, kun valmistelussa annettiin enemmän painoa EY:n parlamentille komission ja ministerineuvoston rinnalla. Rooman sopimukseen liitetty artikla 138 sisältää periaatteet sellaisten teknisten määräysten harmonisoinnista, jotka liittyvät työympäristöön ja työntekijöiden terveyteen ja turvallisuuteen. Artiklan 138 perusteella annetut direktiivit ovat vähimmäisvaatimusdirektiivejä, ts. niillä määritetään taso, joka kaikkien jäsenmaiden on vähintään saavutettava. Mikään ei kuitenkaan estä jäsenvaltiota ylläpitämästä direktiivissä määriteltyä työturvallisuuden tasoa korkeampaa tasoa. Sen sijaan jäsenvaltio, jossa direktiivin vaatimukset on jo ylitetty, ei saa ryhtyä alentamaan jo saavuttamaansa tasoa. Valkoinen kirja ja Single Act -yhtenäistämisasiakirja merkitsivät uutta alkua Euroopan yhtenäistämiskehitykselle.Vuonna 1985 lukkoonlyöty tiukka aikataulu piti, ja lähes kaikki Valkoisessa kirjassa ehdotetut vajaa kolmesataa direktiiviä saatiin valmiiksi määräaikaan vuoden 1992 loppuun mennessä. 3.2 Kaupan teknisten esteiden poistaminen Kaupan teknisillä esteillä (Technical Barriers to Trade – TBT) tarkoitetaan valtioiden asettamia vaatimuksia, jotka koskevat tuotteiden ominaisuuksia, merkitsemistä, pakkaamista, valmistusta, tuotteista annettavia tietoja sekä tuotteiden testaamista, tarkastamista ja näistä annettavia todistuksia. Tuotteita koskevilla vaatimuksilla valtiot pyrkivät erityisesti ihmisten terveyden ja turvallisuuden, ympäristön sekä kuluttajansuojan turvaamiseen. Tällaiset tekniset määräykset muodostavat kuitenkin kaupan teknisen esteen silloin kun ne eroavat maittain niin, että tavaroiden vapaa liikkuvuus estyy. 3.3 Vastavuoroinen tunnustaminen ”Neljä vapautta” eli tavaroiden, palvelujen, ihmisten ja pääomien vapaa liikkuvuus oli kirjattu tavoitteeksi jo vuonna 1957 allekirjoitetussa Euroopan talousyhteisön EEC:n perustamissopimuksessa. Tämän Rooman sopimuksen artiklassa 28 kiellettiin määrälliset tuontirajoitukset ja kaikki muutkin määräykset, joilla oli samanlainen vaikutus. Periaatteessa tuontia hankaloittavat kansalliset määräykset olivat kiellettyjä. Sopimuksen artikla 30 luetteli kuitenkin kieltoon joitakin poikkeuksia: jäsenmaalla oli lupa rajoittaa kauppaa, jos se oli välttämätöntä • julkisenmoraalin,järjestyksenjaturvallisuudenturvaamiseksi • ihmisten,eläintentaikasvienelämäntaiterveydensuojelemiseksi • taiteellisesti,historiallisestitaiarkeologisestiarvokkaidenkansallisaarteiden suojelemiseksi tai • teollisentaikaupallisenomaisuudensuojelemiseksi. 17 Kiellot ja rajoitukset eivät kuitenkaan saaneet olla mielivaltaisia eikä niitä saanut käyttää keinotekoisten kaupan esteiden luomiseen. Käytännössä säännöksiä kierrettiin enemmän tai vähemmän jokaisessa jäsenmaassa. Tuontia hankaloitettiin paitsi omaperäisillä teknillisillä määräyksillä, myös veroteknisin keinoin. Vuonna 1979 Euroopan yhteisön tuomioistuin teki tärkeän, tuontirajoituksia koskevan ennakkopäätöksen joka tunnetaan nimellä Cassis de Dijon. Cassis de Dijon -nimistä ranskalaista likööriä yritettiin viedä Ranskasta Saksan Liittotasavaltaan, mutta Saksan veroasetusten takia se ei päässyt markkinoille. Asia vietiin Euroopan yhteisön tuomioistuimeen, joka totesi, ettei tuotteen vapaalle tuonnille Saksaan ollut esteitä. Päätöksestä tuli tärkeä ennakkotapaus, jolla oli suuri merkitys rajojen avautumiselle EY:n sisällä. EY:n tuomioistuimen mukaan yhdessä jäsenvaltiossa laillisesti valmistettua ja myytyä tuotetta voidaan vapaasti markkinoida myös muissa yhteisön maissa. Kansalliset tekniset tai veromääräykset eivät saa olla myynnin esteenä. Toinen, 1980-luvun alussa ollut tapaus toi esiin jäsenmaissa harjoitetun käytännön, jossa tuontia hankaloitettiin teknistä hyväksyttämistä koskevilla määräyksillä. Hollantilainen yritys halusi tuoda tuholaismyrkkyjä Ranskasta, jossa tuotteet oli virallisesti hyväksytty. Hollantilaiset kuitenkin estivät markkinoille pääsyn. Myyntilupaan olisi tarvittu testaus hollantilaisessa laboratoriossa. EY:n tuomioistuin piti ranskalaisessa laboratoriossa tehtyjä testejä riittävän luotettavina. Tuomioistuimen mukaan tuontimaan viranomaiset eivät ole oikeutettuja vaatimaan teknillisiä tai kemiallisia analyysejä tai laboratoriotestejä, jos samat testit on jo tehty jossakin toisessa jäsenmaassa. Cassis de Dijon ja sitä seuranneet EY:n tuomioistuimen päätökset olivat pohjana vastavuoroisen tunnustamisen periaatteelle. Tuontitavaran markkinoille tuloa ei voi estää sillä perusteella, ettei tuote Vastavuoroinen tunnustaminen täytä omassa maassa voimassa olevia määräyksiä, vaan tuontimaan täytyy • Vuonna 1979 Euroopan yhteisön tuomioistuimen tekemä tunnustaa valmistusmaassa voimassatuontirajoituksia koskeva ennakkopäätös (Cassis de Dijon). olevat säännökset yhtä päteviksi kuin • Tuomioistuimen mukaan yhdessä jäsenvaltiossa laillisesti omansa. valmistettua ja myytyä tuotetta voidaan vapaasti markkiKeskinäisen tunnustamisen periaate noida myös muissa yhteisön maissa merkitsi myös sitä, että jäsenmaan tuli • Ennakkopäätös on ollut pohjana vastavuoroisen tunnustahyväksyä muissa maissa tehdyt asianmisen periaatteelle. Tuontitavaran markkinoille tuloa ei voi mukaiset testit edellyttäen, että testit on estää sillä perusteella, ettei tuote täytä omassa maassa voimassa olevia määräyksiä. suorittanut ammattitaitoinen ja riippumaton tutkimuslaitos. Näin säästetään Vaikutukset aikaa ja vältetään päällekkäisten testien aiheuttamia turhia kustannuksia. • Jäsenmaan tulee hyväksyä muissa jäsenmaissa tehdyt testit Käytännössä vastavuoroisen tunedellyttäen, että testit on suorittanut ammattitaitoinen ja nustamisen periaatetta voi olla vaikea riippumaton tutkimuslaitos. toteuttaa. Kivennäisveden kaupassa se • Suuri osa tuotteista on vientimarkkinoilla yhä sopeutettava on helppoa, mutta sähkölaitteissa tilanpaitsi kohdemaan käytäntöön, myös kulttuuriin ja makune on toinen. Jos jossakin maassa on tottumuksiin. käytössä tietynlainen jännite tai tietyn- 18 lainen seinäkosketin, valmistajan on otettava tämä huomioon. Käytännön vientimarkkinoilla suuri osa tuotteista on edelleenkin sopeutettava paitsi kohdemaan tekniseen käytäntöön, myös kulttuuriin ja makutottumuksiin. Vaatimusten vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen vahvistamiseksi EU on kirjannut periaatteet vuonna 2008 asetukseen. Sillä tehdään viranomaisille vaikeammaksi kieltää oman maan kansallisten määräysten vastaisten tuotteiden myynti tuotteen täyttäessä valmistusmaan vaatimukset toisessa EU-maassa. 3.4 New Approach eli uusi lähestymistapa EY:n tuomioistuimen tekemä Cassis de Dijon oli luonut pohjan vastavuoroisen tunnustamisen periaatteelle. Jos EU:n alueella valmistettu tuote täytti kotimaassaan voimassaolevat tekniset ja turvallisuusnormit, sitä voitiin esteittä markkinoida koko yhteisön alueella. Kansallisten määräysten vastavuoroinen tunnustaminen oli nopea keino edistää kaupankäyntiä, mutta se ei kuitenkaan poistanut kaikkia ongelmia. Niin kauan kuin tekniset vaatimukset muuttuivat maasta toiseen, tuotteet oli käytännössä sopeutettava niiden mukaan. Eurooppalaisille yrityksille tämä merkitsi pienempiä tuotesarjoja ja sitä kautta suurempia kustannuksia. Yhtenäisten kotimarkkinoiden edut eivät päässeet vieläkään toteutumaan. Aluksi teknisiä määräyksiä yritettiin harmonisoida ottamalla käyttöön yksityiskohtaisia direktiivejä, jotka kukin jäsenmaa sitten ottaisi omaan lainsäädäntöönsä. Tehtävä osoittautui mahdottomaksi. Kun yksityiskohtaiset määräykset yritettiin sisällyttää itse direktiiveihin, niiden koko kasvoi suhteettomaksi ja valmistelu vei vuosikausia. Kun direktiivi lopulta saatiin valmiiksi, se alkoi olla jo vanhentunut. Erityisesti uuden teknologian aloilla ei ajantasaisia yhteisiä määritelmiä ollut tällä tavalla mahdollista saavuttaa. Vuonna 1985 EY hyväksyi uuden lähestymistavan. ”New Approach” -menettelyssä direktiiveissä esitetään vain olennaiset turvallisuutta, terveyttä, ympäristöä ja kuluttajansuojelua koskevat vaatimukset. Jos tuote täyttää ne, sitä voidaan periaatteessa kaupata esteettä koko EU-alueella. Tekniset ratkaisut, jotka täyttävät em. olennaiset vaatimukset, esitetään eurooppalaisten standardisoimisjärjestöjen CEN, CENELEC ja ETSI laatimissa nk. yhdenmukaistetuissa standardeissa. Jos tuote on standardinmukainen, viranomaiset eivät voi asettaa esteitä sen vapaalle liikkuvuudelle. Standardit eivät kuitenkaan ole velvoittavia, vaan säilyttävät vapaaehtoisen luonteensa. Jos tuote poikkeaa yhdenmukaistetusta standardista, valmistajan on pystyttävä muulla tavoin osoittamaan, että se täyttää direktiivissä esitetyt olennaiset vaatimukset. Direktiivien alaiset, EY:n toimeksiannolla valmistellut standardit ovat lisänneet eurooppalaisten standardisoimisjärjestöjen työmäärää. Yhdenmukaistamisprosessissa mukanaolo on kuitenkin kaikille osapuolille hyödyllistä. Yhteistyö varmistaa, että yksityiskohtaisten määräysten luomisessa käytetään hyväksi parasta mahdollista käytännön asiantuntemusta – yritysten ja kuluttajien kokemuksia, joiden esilletulo varsinaisten direktiivien laadinnassa olisi huomattavasti epävarmempaa. Uuden lähestymistavan direktiiveihin liittyvät standardit mainitaan EU:n Virallisessa lehdessä. Vasta maininta Virallisessa lehdessä tuo standardille erityisaseman direktiivin tulkitsemisessa. Uuden lähestymistavan direktiivejä on runsaat 20 kappaletta. Laajimmat niistä käsittelevät lääkintälaitteita, koneita, rakennustuotteita ja henkilönsuojaimia. Direktiivien valmistelu on yksinkertaistunut ja nopeutunut huomattavasti. Lisäksi direktiivit voidaan tehdä aiempaa huomattavasti laaja-alaisemmiksi. Esimerkiksi konedirektiiviä hyväksyessään EY:n ministerineuvosto selvisi yksillä allekirjoituksilla – direktiivin alaisten standardien luominen ja ajan tasalla pitäminen jäi eurooppalaisten standardisoimisjärjestöjen huoleksi. Vuonna 1985 EY hyväksyi uuden lähestymistavan. ”New Approach” -menettelyssä direktiiveissä esitetään vain olennaiset turvallisuutta, terveyttä, ympäristöä ja kuluttajansuojelua koskevat vaatimukset. Jos tuote täyttää ne, sitä voidaan periaatteessa kaupata esteettä koko EU-alueella. 19 3.5 Uuden lähestymistavan tulevaisuus CE-merkintä Uusi lähestymistapa teknisessä harmonisoinnissa on toiminut hyvin. EU on useissa yhteyksissä todennut tämän. Lähestymistavassa on kuitenkin ollut myös puutteita. Tämän seurauksena markkinoilla on tuotteita, jotka eivät täytä vaatimuksia. Uuden lähestymistavan tehostamiseksi EU on vuonna 2008 uusinut säädökset, joihin uusi lähestymistapa perustuu. Periaatteet eivät ole muuttuneet. Lisäksi on vuonna 2008 annettu kokonaan uusi säädös viranomaisten vastuulla olevasta markkinavalvonnasta. Alun perin se jätettiin kokonaan jäsenvaltioiden vastuulle. Sitä ei kuitenkaan ole kaikissa jäsenvaltioissa hoidettu tehokkaasti. Markkinavalvonnan tehostamisen odotetaan poistavan markkinoilta määräysten vastaisia tuotteitta ja vähentävän mahdollisuuksia hankkia kilpailuetua säädöksistä piittaamattomalla toiminnalla. Uusi lähestymistapa on ollut käytössä jo runsaat 20 vuotta. Pisimpään voimassa olleita säädöksiä on jo uusittu. Esimerkiksi koneita ja leluja käsittelevät direktiivit on uusittu. Uuden lähestymistavan perussäädösten uudistaminen vaikuttaa direktiiveihin sitä mukaa kun niitä uusitaan. • Valmistajan vakuutus, että tuote on EU:n vaatimusten mukainen • Liittyy vain uuden lähestymistavan direktiiveihin • Osa vaatimustenmukaisuuden osoittamismenettelyä • Joskus tuote on testautettava ennen merkinnän tekoa 3.6 CE-merkintä Tuotteet, jotka kuuluvat uuden lähestymistavan direktiivien piiriin on varustettava CE-merkinnällä. Merkintä on valmistajan vakuutus siitä, että tuote täyttää direktiivien vaatimukset ja on läpikäynyt asianmukaiset vaatimustenmukaisuuden osoittamismenettelyt. Yksinkertaisimmillaan merkintä on vain valmistajan vakuutus siitä, että tuotteet täyttävät EU:n vaatimukset. Näin asianlaita on esimerkiksi lelujen osalta. Toisinaan kuitenkin vaaditaan tuotteiden tyyppitarkastusta ennen merkinnän tekoa. Tyyppitarkastus vaaditaan esimerkiksi henkilönsuojainten ja vaarallisten koneiden osalta. Tyyppitarkastuksia tekevät nk. ilmoitetut laitokset, jotka ovat jäsenmaiden komissiolle ilmoittamia. Viranomaisten vastuulla olevan markkinavalvonnan tehtävänä on huolehtia siitä, että määräysten vastaiset tuotteet poistetaan markkinoilta. 3.7 Tietojenvaihto valmisteilla olevista standardeista Uusia määräyksiä ja standardeja tulee jatkuvasti lisää ja voimassaolevia muutetaan. Yrityksellä, joka toimii useassa maassa, on täysi työ pysyä mukana, millaisia määräyksiä eri maissa on noudatettava. Uusi säännös, joka vaatii muuttamaan tuotetta tai jopa vetämään sen kokonaan markkinoilta, voi olla yritykselle ikävä yllätys. Lakien ja määräysten ennakoitavuus on taloudellisen kehityksen kulmakivi, jonka puuttuminen tekee yritystoiminnasta lyhytjänteistä ja karkottaa ulkomaiset sijoittajat vakaammille markkinoille. Euroopan unionin tavoitteena onkin vähentää yllätyksiä ja auttaa taloudellisia toimijoita ennakoimaan tulevaa toimintaa. Direktiivin 98/34/EY mukaan jäsenvaltioiden tulee ilmoittaa ennalta valmisteilla olevista kansallisista standardeista ja teknisistä määräyksistä. Tiedonantovelvollisuus ei koske vain EU:n toimeksiannosta luotavia standardeja vaan myös kaikkia kansallisten standardisoimisjärjestöjen omasta aloitteesta valmisteltavia standardeja. Vuonna 1988 direktiiviä 98/34/EY laajennettiin niin, että tiedonantovelvollisuus koskee myös maataloustuotteita ja lääkkeitä, jotka alunperin oli jätetty tiedonantovelvollisuuden 20 ulkopuolelle. Maaliskuussa 1994 velvollisuutta laajennettiin edelleen koskemaan kaikkia teknisiä määritelmiä siitä riippumatta, mihin vaiheeseen tuote on elinkaarellaan ehtinyt. Myös tulevat kierrätystä, keräystä, käsittelyä ja hävittämistä koskevat määräykset tulee ilmoittaa ennakkoon. Näin valmistajalle ei enää pääse syntymään tilannetta, jossa uudet määräykset muuttavat yllättäen tuotteen asemaa markkinoilla, jakeluketjussa tai kuluttajien silmissä. Ilmoitus uudesta standardista tai teknisestä määräyksestä lähetetään komissiolle, joka sitten toimittaa tiedon edelleen kaikille jäsenmaille. Määräys voi astua voimaan vasta, kun säädetty määräaika, pääsääntöisesti kolme kuukautta, on kulunut umpeen. Säädetyn määräajan kuluessa komissio tai mikä tahansa jäsenmaa voi esittää perustellun huomautuksensa, jos sen mielestä kyseisellä standardilla tai määräyksellä ollaan luomassa keinotekoisia kaupan esteitä ja vaikeuttamassa sisämarkkinoiden toimintaa. 3.8 EU:n kannanotot standardisointiin EU:n kannanotot standardisointiin Eurooppalainen standardisointi on osaltaan edistänyt merkittävästi yhteismarkkinoiden toimintaa, terveyden ja turvallisuuden • Useita päätöslauselmia standardisoinnin merkityksuojelua, teollisuuden kilpailukykyä ja kansainvälistä kauppaa sestä Euroopassa. sekä tukenut kasvavassa määrin yhteisön politiikkoja. • Eurooppalainen standardisointi on osaltaan edistänyt merkittävästi yhteismarkkinoiden toimintaa, terveyden Standardisoinnin tulee olla vapaaehtoista, konsensukseen ja turvallisuuden suojelua, teollisuuden kilpailukykyä perustuvaa toimintaa, jota asianomaiset tahot harjoittavat avoija kansainvälistä kauppaa. muuteen ja julkisuuteen perustuen riippumattomien ja tunnustet• Standardisoinnin tulee olla vapaaehtoista, avointa ja tujen standardisoimisjärjestöjen puitteissa, ja joka johtaa vapaajulkista sekä konsensukseen pyrkivää. ehtoisten yhdenmukaisten standardien hyväksymiseen. • Kaikkia osapuolia kehotetaan osallistumaan aktiiviViranomaisilla on perusteltu intressi olla mukana eurooppasesti standardien laadintaan ja standardisoinnin laisessa standardisoinnissa sen yhteiskunnallisten vaikutusten hallinnointiin. vuoksi. Tämä johtuu siitä tärkeästä asemasta, joka standardisoinnille on annettu yhteisön politiikoissa, erityisesti uuden lähestymistavan mukaisen sääntelyn tukijana. Sisämarkkinoiden toteuttamiseksi luotu uusi lähestymistapa on osoittautunut toimivaksi, ja sen soveltamista on jatkettu. Uuden lähestymistavan periaatetta aiotaan soveltaa uusilla aloilla lainsäädännön parantamiseksi ja yksinkertaistamiseksi aina, kun mahdollista. Kansainväliset standardit ovat entistä tärkeämpiä markkinoiden muuttuessa maailmanlaajuisiksi. EU on sitoutunut kansainväliseen standardisointiin ja Maailman kauppajärjestön kaupan teknisiä esteitä koskevan sopimuksen (TBT-sopimus) mukaisiin velvoitteisiin. Sopimuksella olisi erityisesti edistettävä kansainvälisten standardien entistä laajempaa käyttöä. Standardisointi on keskeinen innovointia edistävä tekijä. EU:lla on vastassaan taloudellisia, yhteiskunnallisia ja ympäristöön liittyviä haasteita, ja niiden ratkaisemiseksi on tärkeää tukea innovointia entistä voimakkaammin standardisoinnin avulla. Vuoden 2013 alussa tuli voimaan EU:n asetus eurooppalaisesta standardisoinnista. Sillä pyritään mm. lisäämään standardien laatimista palveluista, nopeuttamaan standardien laadintaa ja parantamaan pk-yritysten ja muiden nyt vain vähän standardisoinnissa mukana olevien sidosryhmien osallistumismahdollisuuksia standardisointiin. Epävirallisten tietotekniikkaa koskevien teknisten spesifikaatioiden käytölle EU:n säädöksissä on asetuksessa periaatteet. Standardisoinnin perusperiaatteet säilyvät ennallaan. 21 4 Standardisointi Suomessa Suomessa standardisointia ohjaa ja koordinoi Suomen Standardisoimisliitto SFS ry. Standardisoimisliitto on riippumaton, voittoa tavoittelematon yhdistys, jonka jäseniä ovat mm. Suomen valtio, Helsingin yliopisto ja eräät elinkeinoelämän järjestöt. Suomen Standardisoimisliitto SFS ry 4.1 Suomen Standardisoimisliitto SFS ry Yhdistyksen tarkoituksena on edistää Suomen kilpailukykyä. Tähän pyritään luomalla edellytykset standardisoinnille, tarjoamalla ,62QMD&(1LQMlVHQ yrityksille sekä muille sidosryhmille tehokasta tiedonvälitystä sekä .RRUGLQRLNDQVDOOLVWDVWDQGDUGLVRLQWLD tarjoamalla mahdollisuuksia vaikuttaa kansainvälisten standardien /DDWLLMDYDKYLVWDD6)6VWDQGDUGLW sisältöön. 0\\NDQVDOOLVLDMDNDQVDLQYlOLVLlVWDQGDUGHMD Suomen Standardisoimisliitto SFS ry 7DUMRDDWLHWRSDOYHOXD -XONDLVHH6)6WLHGRWXVOHKWHl KXROHKWLL VLLWl HWWl 6XRPHHQ OXRGDDQ VWDQGDUGLNRNR elma, joka vastaa maan tarpeita ja sisältää kansainvälisten ja eurooppalaisten sopimusten edellyttämät kansalliset standardit. RKMDD MD NRRUGLQRL NDQVDOOLVWD VWDQGDUGLVRLPLVW\|Wl MD YDKYLVWDD NDQVDOOLVHW 6)6 standardit. HGXVWDD6XRPHDDODQVDNDQVDLQYlOLVLVVlMDHXURRSSDODLVLVVDMlUMHVW|LVVlWDYRLWWHHQD Suomen etujen edistäminen. WRLPLL\KG\VRUJDQLVDDWLRQDXONRPDLVLLQVWDQGDUGLVRLPLVMlUMHVW|LKLQ WRLPLWWDD VWDQGDUGLHQ WDUYLWVLMRLOOH NDQVDOOLVLD MD NDQVDLQYlOLVLl VWDQGDUGHMD MD QLLKLQ liittyviä viranomaismääräyksiä ja muita julkaisuja. WLHGRWWDDVWDQGDUGLVRLQQLVWDMD\OOlSLWllVWDQGDUGLVRLQWLDNRVNHYLDMDVWDQGDUGLVRLQWLLQ liittyviä tietojärjestelmiä. KRLWDD:72WLHGRWXVNHVNXVWD Standardisoimisliiton jäseneksi voidaan hyväksyä laajasti toimialaansa edustava yhteisö tai säätiö, jolle standardisoinnilla on merkitystä, sekä Suomen valtio. Vuoden 2011 alussa jäseniä oli 29. Yhdistyksen liittokokoukseen voivat kaikki SFS:n jäsenet lähettää yhden edustajan lukuun ottamatta Suomen valtiota, jonka kullakin ministeriöllä on oikeus nimetä oma edustajansa. Kansallinen järjestelmä • Suomessa standardisointikohteiden valinnasta ja standardien laadinnasta vastaavat suurimmaksi osaksi Standardisoimisliiton kanssa yhteistyötä tekevät ns. toimialayhteistöt (TAY), joita on 12 (2013). Lisäksi SFS vastaa tiettyjen alojen standardisoinnista. • Toimialayhteisöksi voidaan SFS:n sääntöjen mukaan hyväksyä standardisointityötä tekevä ja laajasti toimialaansa edustava julkinen tai yksityinen yhteisö tai säätiö. • Toimialayhteisöjen standardisointityön painopiste on nykyään eurooppalaisten ja kansainvälisten standardien laadinnassa. 4.2 Kansallinen järjestelmä Suomessa standardisointikohteiden valinnasta ja standardien laadinnasta huolehtivat suurimmaksi osaksi Standardisoimisliiton kanssa yhteistyötä tekevät toimialayhteisöt (TAY). Toimialayhteisöksi voidaan Standardisoimisliiton sääntöjen mukaan hyväksyä standardisointityötä tekevä ja laajasti toimialaansa edustava julkinen tai yksityinen yhteisö tai säätiö. 4.3 SFS:n toimialayhteisöt Toimialayhteisö (TAY) on organisaatio, joka harjoittaa standardisointitoimintaa tietyllä erikseen määritetyllä alalla. Se laatii SFSstandardeja yhteistyössä SFS:n kanssa. SFS ja TAY sopivat keskinäisestä yhteistyöstä ja työnjaosta. Toimialayhteisöt huolehtivat oman toimialansa standardisoinnista varsin itsenäisesti. Vuoden 2013 alussa standardisoimistyöhön osallistui kaikkiaan 12 toimialayhteisöä, joista eniten standardeja laativat Metalliteollisuuden Standardisointiyhdistys ry (MetSta) ja SESKO ry. Myös SFS toimii osaltaan toimialayhteisönä.Toimialayhteisöjen standardisointityössä painopiste on eurooppalaisten tai kansainvälisten standardien laadinnassa. Toimialayhteisöt vastaavat oman alansa kansainvälisestä ja eurooppalaisesta standardisoinnista ja siihen osallistumisesta sekä kaikista standardisointiin liitty- 22 vistä toimenpiteistä ennen standardin vahvistamista. Toimialayhteisöillä on yleensä komiteat tai seurantaryhmät standardien valmisteluun ja vaikuttamiseen. KEMESTA ry Toimiala: mm. biotekniikka, huonekalut, kuljetettavat kaasusäiliöt, maalit ja lakat, massa- ja paperiteollisuus, muovit, räjähteet, sahatavara MTT Mittaus ja standardisointi (Vakola) Toimiala: maatalous- ja metsäkoneet Muoviteollisuus ry Toimiala: tietyt muovituotteet Rakennustuoteteollisuus RTT Toimiala: rakennustuotteet SESKO ry Toimiala: sähkö- ja elektroniikkateollisuus Standardisoimisyhdistys TEVASTA ry Toimiala: tekstiili-, vaatetus-, kenkä- ja nahka-ala Suomen ympäristökeskus, SYKE Toimiala: ympäristöalan menetelmät Metalliteollisuuden Standardisointiyhdistys ry Toimiala: kone- ja metalliteollisuus Liikennevirasto Toimiala: tienrakennustuotteet Viestintävirasto Toimiala: teleala Yleinen Teollisuusliitto, YTL Toimiala: mm. ajoneuvot, logistiikka, terveydenhuollon tarvikkeet ja laitteet, urheilu- ja vapaa-ajan välineet, rakennuslasi, kumiteollisuus Öljyalan Keskusliitto Toimiala: mm. öljyteknologia ja öljytuotteet, öljyn ja kaasun käyttölaitteet, maakaasuputkistot 23 Standardiehdotuksia laativia komiteoita ja työryhmiä nimettäessä pyritään siihen, että jäsenet edustavat alan parasta asiantuntemusta ja ovat halukkaita aktiiviseen työskentelyyn. Komiteoiden jäseniä voivat olla esimerkiksi: • tuotteiden suunnittelijat, valmistajat ja käyttäjät • työnantajat, työntekijät ja kuluttajat • korkeakoulut, tutkimus- ja tarkastuslaitokset sekä • teknisiä määräyksiä antavat ja niiden noudattamista valvovat viranomaiset. Työn suorittaminen voidaan poikkeuksellisesti antaa komitean asemesta myös asiantuntijan tai toimihenkilön tehtäväksi silloin, kun standardiehdotus laaditaan asiasisällöltään yhtäpitäväksi kansainvälisen tai alueellisen standardin kanssa tai ehdotuksen suhteen ei ole odotettavissa eturistiriitoja. Kansallisten SFS-standardien laadinta 4.4 Kansallisten SFS-standardien laadinta Kaikkea ei ole tarkoitus standardisoida, vaan standardin laatimisesta on oltava selvää hyötyä. Tämän takia kannattaa en• Kaikkea ei ole tarkoitus standardisoida – standardien nen valmistelun aloittamista käydä läpi, mitä ja kuinka laajoja laatimisesta on oltava hyötyä ongelmia standardisoinnilla aiotaan ratkaista. On syytä ottaa • Olemassa olevat esikuvastandardit ja perustieto • Oikea ajoitus – tekniikan on oltava riittävän vakiinetukäteen selvää, onko laadintaan saatavissa riittävästi päteviä tunutta asiantuntijoita ja rahoitusta. On myös hyvä olla selvillä, millaisia • Tarkistettava (TAY), onko ko. aiheesta jo olemassa eturistiriitoja valmistelutyössä saattaa esiintyä. SFS-standardeja tai onko kohde euroopplaisen Ennen valmistelun aloittamista on vielä syytä selvittää, onko standardisoimisjärjestön valmistelussa olemassa riittävän hyviä esikuvia ja perustietoa. Oikea ajoituskin • Toimialayhteisö laatii standardiehdotuksen kansallisten on tärkeä. Standardisoitavaksi aiotun tekniikan on oltava riitstandardien laatimista koskevien ohjeiden mukaisesti tävän vakiintunutta ennen kuin valmisteluun kannattaa ryhtyä. Toimialasta riippumatta standardisointiohjelma kannattaa aina laatia niin, että se kattaa riittävän suuren kokonaisuuden, jonka sisällä yksittäiset standardit laaditaan tarkoituksenmukaisessa järjestyksessä. Toimialayhteisön velvollisuus on tarkistaa, onko käsiteltävästä asiasta olemassa SFSstandardeja ja ovatko ne ristiriidassa alkavan työn kanssa. Kun kyseessä on jokin muu kuin eurooppalaiseen standardiin perustuva työ, tulee lisäksi tarkistaa, ettei kyseisellä aihealueella ole voimassa toimenpidekieltoa. Toimenpidekiellon aikana aiheesta ei saa julkaista kansallista standardia. Kun päätös työn aloittamisesta on tehty, toimialayhteisö asettaa komitean tai työryhmän valmistelemaan standardiehdotusta tai antaa tehtävän jo olemassa olevalle komitealle. Komitea rajaa aluksi saamansa tehtävän ja hankkii tarvitsemansa lähdeaineiston. Komitea laatii standardiehdotuksen noudattaen standardisointilautakunnan SFS-standardien laatiminen vahvistamia ohjeita. Eurooppalaisten standardisoimisjärjestöjen valmistelemat EN-standardit on Aloite vahvistettava sellaisenaan kansallisiksi standardeiksi. Jos EN-standardeja ei ole, pyritään aina käyttämään esikuvina ISO- ja IEC -standardeja, joista ei saa Työkohde-ehdotuksen hyväksyminen tarpeettomasti poiketa. Esikuvina kysymykseen tulevat lähinnä niiden maiden kansalliset standardit, Standardiehdotuksen laatiminen joissa olosuhteet vastaavat suomalaisia olosuhteita tai ne maat, joiden kanssa Suomella on runsaasti standardisoinnin kohteena olevien tuotteiden kauppaa. Lausuntakierros Tämän mukaan tärkeimmät esikuvamaat ovat Ruotsi, Saksa ja Iso-Britannia. Kun standardiehdotus on saatu valmiiksi, toimialayhteisö lähettää sen lauÄänestys suntokierrokselle. Lausuntokierros järjestetään myös eurooppalaisista standardiehdotuksista tai silloin, kun halutaan vahvistaa kansainvälinen standardi Standardin vahvistaminen kansalliseksi standardiksi. Lausuntopyyntö lähetetään kaikille niille julkisille ja 24 yksityisille yhte yhteisöille, ja tarvittaessa myös yksityishenkilöille, joilla o oletetaan olevan standardiehdotuksen suhteen huom huomattavaa asiantuntemusta tai oleellinen etu valvottav valvottavanaan. Tällaisia ovat mm. valmistajat, maahan maahantuojat, käyttäjät, kuluttajat, kauppa, virranomaiset, testauslaitokset, työmarkkinajärjestöt sekä muut tahot, jotka ovat n ilmoittautuneet lausunnonantajiksi. Toimialayhteisö on vastuussa siitä, että lausuntokierros on riittävän kattava. Saamiensa lausuntojen perusteella komitea tarkistaa ehdotuksen. Tavoitteena on, että ka kaikki lausunnonantajat voivat hyväksyä ehdotuksen ehdotuksen. Lausuntokierros on tarvittaessa uusittava uusittava, kunnes konsensus saavutetaan. Jos lausunnot ovat keskenään huomattavan ristiriitaisia tai jos lausuntokierroksia näyttää tulevan useita, on toimialayhteisön järjestettävä neuvottelutilaisuus, johon kutsutaan komitean jäsenet ja tärkeimmät lausunnonantajat. Tilaisuudessa pyritään löytämään keinot yhteisesti hyväksyttävän tuloksen aikaansaamiseksi. Kun toimialayhteisö on saanut komitealta standardiehdotuksen, se tarkistaa että ehdotus on laadittu ja käsitelty voimassa olevien ohjeiden mukaisesti, eikä ole ristiriidassa voimassa olevien SFS-standardien kanssa. Ehdotuksen asiasisällöstä vastaa toimialayhteisö. Tarkistuksen jälkeen toimialayhteisö lähettää ehdotuksen Standardisoimisliitolle vahvistettavaksi ja julkaistavaksi. 4.5 Kansallisen SFS-standardin rakenne Kansallisen standardin valmistelussa pyritään ottamaan huomioon kaikkien osapuolten näkökannat ja sovittelemaan mahdolliset ristiriitaiset mielipiteet. Aina ei päästä täydelliseen yksimielisyyteen, mutta tavoitteena on yhteisymmärrys, jossa mikään tärkeä eturyhmä ei ole oleellisissa asioissa pysyvästi eri mieltä. Kansallisten SFS-standardin rakenne Standardin tavoitteena on määritellä selviä ja yksiselitteisiä ehtoja kaupan ja kanssakäymisen helpottamiseksi. Tämän tavoitteen • Tavoite: selvien ja yksiselitteisten ehtojen määrittely saavuttamiseksi standardin tulee kaupan ja kanssakäymisen helpottamiseksi • olla niin täydellinen kuin tarpeellista, aihepiirinsä rajoissa - standardin tulee olla niin täydellinen kuin • olla johdonmukainen, yksiselitteinen, selvä ja tarkka tarpeellista, aihepiirinsä rajoissa - tekniikan taso huomioitava • ottaa huomioon tekniikan taso - puitteet tulevaisuuden tekniseen kehitykseen • antaa puitteet tulevaisuuden tekniseen kehitykseen - ymmärrettävä ammatti-ihmisille, jotka eivät ole • olla ymmärrettävä ammatti-ihmisille, jotka eivät ole osallistuneet standardin laadintaan osallistuneet sen valmisteluun. johdonmukaisuus, yksiselitteisyys, selvyys, Jotta lukijat voisivat helposti ymmärtää tekstin, on ilmaisun oltava tarkkuus mahdollisimman yksinkertaista ja tiivistä. Rakenteen, tyylin ja ter• Mahdollisimman yksinkertainen ja tiivis ilmaisu minologian on pysyttävä yhdenmukaisena paitsi kussakin standardissa myös kaikissa toisiinsa liittyvissä standardeissa. Myös eri kielillä olevien käännösten tekstien on oltava rakenteellisesti yhteneviä ja vastattava teknisesti toisiaan. Mikäli laadittavalle standardille on käytettävissä kansainvälinen esikuva, on suositeltavaa noudattaa sitä mahdollisimman tarkoin sekä sisällön että esitystavan suhteen. Rakenteen kannalta standardit jakautuvat kolmeen eri osaan: • opastavissa alustavissa tiedoissa annetaan standardille tunnus, esitellään sen sisältö ja selitetään sen tausta, kehitys ja suhde muihin standardeihin • velvoittavissa yleisissä ja teknisissä tiedoissa esitetään ehdot, joiden noudattamisesta seuraa standardinmukaisuus • opastavissa täydentävissä tiedoissa annetaan lisätietoja, jotka auttavat standardin ymmärtämisessä tai sen käytössä. Lisätiedot voivat koskea esimerkiksi esikuvan käyttöä. Poikkeamat esikuvaan nähden ja muut esikuvina käytetyt asiakirjat ilmoitetaan kohdassa ”Opastavia tietoja”. 25 Yksityiskohtaiset ohjeet standardin rakenteesta, tekstin jaottelusta ja esitystavasta on Standardisoimisliiton julkaisemassa SFS-oppaassa 4 ”Kansallisen SFS-standardin laadinta ja rakenne”. SFS-standardien vahvistaminen 4.6 SFS-standardien vahvistaminen Standardisoimisliiton toimisto tarkistaa, että kansallinen standardiehdotus on laadittu ja käsitelty voimassa olevien ohjeiden kansallisilta jäsenjärjestöiltään, että eurooppalaiset mukaisesti. standardit on vahvistettava sellaisenaan kansallisiksi Eurooppalaiset standardisoimisjärjestöt edellyttävät kansallistandardeiksi. silta jäseniltään, että eurooppalaiset standardit on vahvistettava kansallisesti. Usein ne kuitenkin vahvistetaan sellaisellaisenaan kansallisiksi standardeiksi, Suomessa SFS-ENsenaan eurooppalaisiksi standardeiksi, jolloin niiden standardeiksi. kansallinen vahvistamisvelvoite tulee samalla voimaan. Kansainvälisiä standardeja, kuten ISO-standardeja, ei ole pakko vahvistaa kansallisesti. Usein ne kuitenkin vahvistetaan sointilautakunta. sellaisenaan (SFS-ISO) tai yhteisin muutoksin eurooppalaisiksi standardeiksi (SFS-EN ISO), jolloin kansallinen vahvistamisvelvoite tulee samalla voimaan. Kansainvälisten ja eurooppalaisten standardien kanssa täysin yhtäpitävät SFS-standardit vahvistaa Standardisoimisliiton toimitusjohtaja. Muut SFS-standardit vahvistaa liiton hallituksen nimeämä Standardisointilautakunta, jonka jäsenet edustavat toimialayhteisöjä ja standardien käyttäjiä. Lautakunta voi käsitellä sille lähetetyn standardiehdotuksen joko kirjeitse tai kokouksessaan. Tarvittaessa toimialayhteisön edustaja kutsutaan asiantuntijaksi lautakunnan kokoukseen. SFS-standardien julkaiseminen 4.7 SFS-standardien julkaiseminen Kun standardi on valmis ja vahvistettu, tieto siitä julkistetaan liiton julkaisemassa lehdessä ”SFS-tiedotus”. SFS-standardeja SFS-tiedotuksessa vahvistettiin 1 595 kappaletta vuonna 2012. Suomenkielisiä standardeja julkaistiin 318 kappaletta. Vuonna 2012 SFS:n englanninkielisenä tai suomenkielisenä julkaisemien suomenkielisten standardien sivumäärä oli runsaat julkaistaan suomenkielisenä 15 000 sivua. SFS-standardit, joista Standardisoimisliitto ei tee omaa julkaisua, ovat saatavissa SFS:stä englanninkielisinä alkuperäisjulkaisuina. SFS-standardeiksi vahvistettuja alkuperäisiä sähköalan CENELECin ja IEC:n standardeja myy SESKO ry. SFS-standardeiksi vahvistetut telealan ETSIn standardit ovat ladattavissa ETSIn www-sivuilta, www.etsi.org. 4.8 SFS-standardien ryhmittely Myyntiä ja tiedonhakua varten SFS-standardit on ryhmitelty SFS-ICS-ryhmiin. Ryhmittefor Standards). Ryhmittelyssä on 40 pääryhmää ja niillä 392 alaryhmää. Alaryhmistä 144 on jaettu vielä tarkemmin 909:een kolmannen tason ryhmään. SFS ei ole ottanut kaikkia kolmannen tason ryhmiä käyttöön. SFS-ICS-ryhmittelyssä on joitakin omia SFS:n ryhmiä, jotka puuttuvat kansainvälisestä ICS-ryhmittelystä. Standardi voi kuulua useaan ryhmään. SFS-ICS-ryhmät on lueteltu luvussa 7. 26 5 Standardeja koskeva tiedonvälitys Standardisoimisliitto tarjoaa keskitetysti tietoja suomalaisista ja ulkomaisista standardeista. Liitosta saa tietoa myös kotimaisista ja ulkomaisista teknisistä viranomaismääräyksistä. OIMISLI ITON AS IANTUN TIJALEHT I S DOTU E I T S F S RDIS STANDA 11 2 20 S RY IITTO SF ISOIMISL TUM OY STELLA 5.1 Kirjastot, palvelupuhelin, lehdet, myynti SFS ylläpitää maamme ainoaa alan erikoiskirjastoa, joka on myös yleisölle avoin. Suurimmat yleiset kirjastot hankkivat SFS:n julkaisemat suomenkieliset standardit kokoelmiinsa. SFS:n tietopalvelu vastaa arkisin klo 8–16 standardeihin liittyviin kysymyksiin numerossa 09 1499 3455. Laajemmat selvitykset toteutetaan maksullisina toimeksiantoina. iden laitte isten ll Liitolla on useita seurantapalveluita, joiden avulla voi seurata standardisointia eri aloilla. ä n Lääkin ivit ti direk at v Standardisoimisliiton oma lehti on SFS-tiedotus, joka ilmestyy viisi kertaa vuodessa. ta it vauhd ardit Stand atioita Siinä julkaistaan tiedot uusista vahvistetuista SFS-standardeista. Lisäksi lehdessä a innov n kniika käsitellään aina ajankohtaisia standardisointiin liittyviä aiheita. Tietote ömyys tt estee Useimmat standardisoimisjärjestöt julkaisevat omaa lehteä, mm. Ison-Britannian standardisoimisjärjestön BSI:n lehti Business Standards, Saksan DINin lehti DIN: ;< TE (:, O U T S Mitteilungen ja ISOn lehti ISO Focus+. NU 13 RAKENAN 1. 7. 20 A Kaikilla standardisoimisjärjestöillä on omat Internet-sivunsa, kotisivuja löytyy osoitM I VO teesta www.wssn.net. SFS myy SFS-standardeja, SFS-käsikirjoja ja muita julkaisuja sekä välittää kansainvälisiä, alueellisia ja ulkomaisia kansallisia standardeja. Asiakas voi tilata standardeja yksittäin painettuna tai pdf-tiedostona. Hän voi myös hankkia standardeja verkkokäyttöön. Kaikkia SFS-standardeja ja -käsikirjoja sekä useita ulkomaisia julkaisuja voi tilata myös kestotilauksena. Tällöin uudet julkaisut toimitetaan tilaajalle ilman eri tilausta heti kun ne ovat ilmestyneet. Online -palvelussa standardit ovat aina ajan tasalla ja internetissä asiakkaan käytettävissä. Valtaosa SFS-käsikirjoista on tietyn erityisaiheen standardien kokoelmia. Standardien lisäksi käsikirjat voivat sisältää asiaan liittyvää lainsäädäntöä tai viranomaismääräyksiä. SFS kustantaa myös muita standardisointiin liittyviä julkaisuja sekä tuottaa muuta oheismateriaalia. SFS-luettelo sisältää viitetiedot SFS-standardeista. Standardeista mainitaan tunnuksen lisäksi otsikko, vahvistamispäivämäärä, painos, sivumäärä sekä mahdolliset käännökset. Ne ovat luettelossa aiheittain ryhmiteltynä. SFS-luettelo on saatavissa painettuna julkaisuna SFS:n asiakaspalvelusta. Ajan tasalla olevat tiedot SFS-standardeista ovat SFS:n verkkoNDXSDVVDVDOHVVIV¿ SUOMEN RD STANDA Standardeja koskeva tiedonvälitys • www.sfs.¿ • Verkkokauppa sales.sfs.¿ • Lehti: SFS-tiedotus • Kirjasto ja tietopalvelu • Esitteet 27 6 Sertifiointi Sertifiointi on yleensä vapaaehtoista vaatimusten mukaisuuden osoittamista todistuksella (sertifikaatilla) tai merkillä. Sertifiointi on kaupallista toimintaa ja se perustuu usein standardeissa esitettyihin vaatimuksiin. Sertifiointi voi kohdistua • järjestelmiin (esim. SFS-EN ISO 9001 – laatujärjestelmä) • tuotteisiin (esim. SFS-EN 1057 – kupariputket) • palveluihin (esim. SFS 4085 – korroosionestokäsittely) • henkilöihin (esim. SFS-EN 473 – rikkomattoman aineenkoetuksen (NDT) testaajat). Ennen kuin sertifikaatti voidaan myöntää järjestelmän, tuotteen tai palvelun vaatimusten mukaisuus arvioidaan, testataan ja tarkastetaan. Hallintajärjestelmiä koskevien standardien avulla voidaan esimerkiksi varmistaa, että koko organisaatio toimii tarkoituksenmukaisesti ja tehokkaasti. Hallintajärjestelmät voivat olla paitsi laajimmin levinneitä laatujärjestelmiä, myös ympäristöasioiden hallintaan, työterveyteen ja työturvallisuuteen, tietoturvallisuuteen tai elintarviketurvallisuuteen liittyviä järjestelmiä. Yhä yleisempää on, että suuret valmistajat vaativat alihankkijoiltaan varmennusta, yleensä ISO 9000-sertifikaattia, jolla yritys osoittaa läpäisseensä puolueettoman arvioinnin. ointi • Sertifioinnin avulla osoitetaan, että standardin mukaisia vaatimuksia noudatetaan – sertifikaatit, todistukset, merkit • Sertifiointi voi kohdistua järjestelmiin (ISO, 9001, ISO 14001) tuotteisiin, palveluihin, henkilöihin • Standardisoinnista erillistä yritystoimintaa – esim. Inspecta Sertifiointi Oy 28 7 SFS-standardien SFS-ICS-ryhmittely 01 Yleistä. Terminologia. Standardisointi. Dokumentointi 01.040.73 Kaivostoiminta ja mineraalit (sanastot) 01.020 Terminologia (periaatteet ja koordinointi) 01.040.75 Öljyteollisuus (sanastot) 01.040 Sanastot 01.040.77 Metallurgia (sanastot) 01.040.01 Yleistä. Terminologia. Standardisointi. 01.040.79 Puuteollisuus (sanastot) Dokumentointi (sanastot) 01.040.81 Lasi- ja keramiikkateollisuus (sanastot) 01.040.03 Sosiologia. Palvelut. Yrityksen organi- 01.040.83 Kumi- ja muoviteollisuus (sanastot) saatio ja johtaminen. Hallinto. Kuljetus (sanastot) 01.040.85 Massa- ja paperiteollisuus (sanastot) 01.040.07 Matematiikka. Luonnontieteet (sanastot) 01.040.87 Maali- ja väriteollisuus (sanastot) 01.040.11 Terveydenhuollon teknologia (sanastot) 01.040.91 Rakennusmateriaalit ja rakentaminen 01.040.13 Ympäristön ja terveydensuojelu. (sanastot) Turvallisuus (sanastot) 01.040.93 Yhdyskuntarakentaminen (sanastot) 01.040.17 Metrologia ja mittaus. Fysikaaliset 01.040.95 Sotatekniikka (sanastot) ilmiöt (sanastot) 01.040.97 Kotitalous- ja kulutustavarat. Kauppojen 01.040.19 Testaus (sanastot) kalusteet. Vapaa-aika. Urheilu (sanastot) 01.040.21 Mekaaniset järjestelmät ja komponentit 01.060 Suureet ja yksiköt yleiskäyttöön (sanastot) 01.070 Värikoodaus 01.040.23 Putkistot, säiliöt, venttiilit, pumput. 01.075 Kirjain- ja numerotunnukset Hydrauliikka (sanastot) 01.080 Kuvatunnukset ja piirrosmerkit 01.040.25 Valmistustekniikka (sanastot) 01.080.01 Kuvatunnukset ja piirrosmerkit, yleistä 01.040.27 Energian- ja lämmönsiirtotekniikka 01.080.10 Yleisesti käytettävät kuvatunnukset ja (sanastot) piirrosmerkit 01.040.29 Sähkötekniikka (sanastot) 01.080.20 Tietyissä laitteissa käytettävät 01.040.31 Elektroniikka (sanastot) kuvatunnukset ja piirrosmerkit 01.040.33 Tietoliikenne. Audio- ja videotekniikka 01.080.30 Koneen- ja rakennuspiirustuksissa, (sanastot) kaavioissa, kaavoissa, pohjapiirroksissa, kartoissa, 01.040.35 Tietotekniikka. Toimistotekniikka tuoteselosteissa ja teknisissä asiakirjoissa käytet- (sanastot) tävät kuvatunnukset ja piirrosmerkit 01.040.37 Kuvatekniikka ja graa nen tekniikka 01.080.40 Sähkö- ja elektroniikkateollisuuden (sanastot) piirustuksissa, kaavioissa, taulukoissa ja muussa 01.040.39 Hienomekaniikka. korut (sanastot) teknisessä tuotedokumentaatiossa käytettävät 01.040.43 Ajoneuvot (sanastot) piirrosmerkit 01.040.45 Rautatietekniikka (sanastot) 01.080.50 Tietotekniikan ja televiestinnän piirustuk- 01.040.47 Laivanrakennus ja meritekniset sissa ja muussa tuotedokumentaatiossa käytettävät rakenteet (sanastot) piirrosmerkit 01.040.49 Lento- ja avaruustekniikka (sanastot) 01.080.99 Muut kuvatunnukset ja piirrosmerkit 01.040.53 Materiaalin käsittelylaitteet (sanastot) 01.100 Tekninen piirustus 01.040.55 Pakkaukset ja jakelu (sanastot) 01.100.01Tekninen piirustus, yleistä 01.040.59 Tekstiili- ja nahkateollisuus (sanastot) 01.100.20 Koneenpiirustus 01.040.61 Vaatetusteollisuus (sanastot) 01.100.25 Sähkötekniikan ja elektroniikan piirustukset 01.040.65 Maa- ja metsätalous (sanastot) 01.100.27 Tietoliikenteen ja tietotekniikan tekniset 01.040.67 Elintarviketeollisuus (sanastot) piirustukset 01.040.71 Kemiantekniikka (sanastot) 01.100.30 Rakennuspiirustus 29 01.100.40 Piirustusvälineet 01.100.99 Muut teknisiin piirustuksiin liittyvät standardit 11 Terveydenhuollon teknologia 01.110 Tekninen tuotedokumentointi 11.020 Lääketiede ja lääkintätilat, yleistä 01.120 Standardisointi. Yleissäännöt 11.040 Lääkinnälliset laitteet 01.140 Informatiikka. Julkaisutoiminta 11.060 Hammaslääketiede 01.140.10 Kirjoittaminen ja translitterointi 11.080 Sterilointi ja desinfektio 01.140.20 Informatiikka 11.100 Laboratoriolääketiede 01.140.30 Hallinnon, kaupan ja teollisuuden 11.120 Farmasia asiakirjat 11.140 Sairaalalaitteet ja -tarvikkeet 01.140.40 Julkaisutoiminta 03 Sosiologia. Palvelut. Yrityksen organisaatio ja johtaminen. Hallinto. Kuljetus 11.140.10 Sairaalalaitteet ja -tarvikkeet 11.140.20 Sairaalatekstiilit 11.160 Ensiapu 03.020 Sosiologia. Väestötiede 11.180 Vammaisten apuvälineet 03.040 Työvoima. Työnvälitys 11.200 Syntyvyyden säännöstely. Mekaaniset ehkäisy- 03.060 Talouselämä. Pankkitoiminta. Valuuttajärjestelmät. välineet Vakuutustoiminta 11.220 Eläinlääketiede 03.080 Palvelut 03.100 Yrityksen organisaatio ja johtaminen 03.120 Laatu 13 Ympäristön ja terveydensuojelu. Turvallisuus 13.020 Ympäristönsuojelu 13.020.01 Ympäristö ja ympäristönsuojelu, yleistä 03.120.01 Laatu, yleistä 13.020.10 Ympäristöasioiden hallinta 03.120.10 Laatujohtaminen ja laadunvarmistus 13.020.20 Ympäristötalous 03.120.20 Tuotteiden ja yritysten sertifiointi. 13.020.30 Ympäristövaikutusten arviointi Vaatimustenmukaisuuden arviointi 13.020.40 Ympäristön pilaantuminen ja suojelu 03.120.30 Tilastollisten menetelmien soveltaminen 13.020.50 Ympäristömerkintä 03.120.99 Muut laatuun liittyvät standardit 13.020.60 Tuotteen elinkaari 03.140 Patentit. Tekijänoikeus 13.020.70 Ympäristöprojektit 03.160 Laki. Hallinto 13.020.99 Muut ympäristönsuojeluun liittyvät standardit 03.180 Koulutus 13.030 Jätehuolto 03.200 Vapaa-aika. Matkailu 13.040 Ilman laatu 03.220 Kuljetus 13.060 Veden laatu 03.240 Postipalvelut 13.080 Maaperän laatu. Maaperäoppi 07 Matematiikka. Luonnontieteet 13.100 Työturvallisuus. Työhygienia 07.020 Matematiikka 13.110 Koneturvallisuus 07.030 Fysiikka. Kemia 13.120 Kodin turvallisuus 07.040 Tähtitiede. Geodesia. Maantiede 13.140 Ihmiseen kohdistuva melu 07.060 Geologia. Meteorologia. Hydrologia 13.160 Ihmiseen kohdistuva tärinä ja iskut 07.080 Biotekniikka. Biologia. Kasvitiede. Eläintiede 13.180 Ergonomia 07.100 Mikrobiologia 13.200 Onnettomuuksien ja katastro en torjunta 07.100.01 Mikrobiologia, yleistä 30 07.100.99 Muut mikrobiologiaan liittyvät standardit 13.220 Palontorjunta 07.100.10 Lääketieteellinen mikrobiologia 13.220.01 Palontorjunta, yleistä 07.100.20 Vesimikrobiologia 13.220.10 Palontorjunta 07.100.30 Elintarvikemikrobiologia 13.220.20 Palosuojelu 13.220.40 Aineiden ja tuotteiden syttyvyys ja 17.140.20 Koneiden ja laitteiden aiheuttama melu palo-ominaisuudet 17.140.30 Kulkuneuvojen aiheuttama melu 13.220.50 Rakennusmateriaalien ja -elementtien 17.140.50 Sähköakustiikka palonkesto 17.140.99 Muut akustiikkaan liittyvät standardit 13.220.99 Muut palontorjuntaan liittyvät standardit 17.160 Värähtelyn, iskujen ja tärinän mittaus 13.230 Räjähdysten torjunta 17.180 Optiikka ja optiset mittaukset 13.240 Ylipaineelta suojautuminen 17.200 Termodynamiikka ja lämpötilan mittaus 13.260 Sähköiskuilta suojautuminen 17.220 Sähkö. magnetismi. sähkömittaus ja magneettinen 13.280 Säteilyltä suojautuminen mittaus 13.300 Vaarallisilta aineilta suojautuminen 17.240 Säteilyn mittaus 13.310 Rikosten torjunta 19 Testaus 13.320 Hälytys- ja varoitusjärjestelmät 19.020 Testausolosuhteet ja -menetelmät, yleistä 13.340 Henkilönsuojaimet 19.040 Ympäristötestaus 13.340.01 Henkilönsuojaimet, yleistä 19.060 Mekaaninen testaus 13.340.10 Suojavaatetus 19.080 Sähköinen ja elektroninen testaus 13.340.20 Päänsuojaimet 19.100 Rikkomaton aineenkoetus 13.340.30 Hengityksensuojaimet 19.120 Hiukkaskokoanalyysi. seulonta 13.340.40 Suojakäsineet 21 Mekaaniset järjestelmät ja komponentit yleiskäyttöön 13.340.50 Suojajalkineet 21.020 Koneiden, kojeiden ja laitteiden ominaisuudet ja 13.340.60 Suojautuminen putoamiselta ja rakenne liukastumiselta 21.040 Kierteet 13.340.70 Pelastusliivit, kellunta-avut ja kellunta- 21.060 Kiinnittimet varusteet 21.080 Saranat, silmukat ja muut nivelliitokset 13.340.99 Muut henkilönsuojaimet 21.100 Laakerit 17 Metrologia ja mittaus. Fysikaaliset ilmiöt 21.120 Akselit ja kytkimet 17.020 Metrologia ja mittaus, yleistä 21.140 Tiivisteet, tiivisterenkaat 17.040 Pituus- ja kulmamittaus 21.160 Jouset 17.040.01 Pituus- ja kulmamittaus, yleistä 21.180 Vaipat, kotelot, muut koneen osat 17.040.10 Toleranssit ja sovitteet 21.200 Hammaspyörät 17.040.20 Pintojen ominaisuudet 21.220 Hihnaveto ja voimansiirto 17.040.30 Mittauslaitteet 21.240 Kiertomäntämekanismit ja niissä käytettävät osat 17.040.99 Muut pituus- ja kulmamittaukseen 21.260 Voitelujärjestelmät liittyvät standardit 17.060 Tilavuuden, massan, tiheyden ja viskositeetin 23 Fluidijärjestelmät ja niiden komponentit yleensä 23.020 Fluidien varastointilaitteet mittaus 23.020.01 Fluidien varastointilaitteet, yleistä 17.080 Ajan, nopeuden, kiihtyvyyden ja kulmanopeuden 23.020.10 Kiinteästi asennetut säiliöt mittaus 23.020.20 Ajoneuvoihin asennetut säiliöt 17.100 Voiman, painon ja paineen mittaus 23.020.31 Painelaitteet 17.120 Virtausmittaus 23.020.32 Kaasupullot 17.140 Akustiikka ja akustiset mittaukset 23.020.40 Kryolaitteet 17.140.01 Akustiset mittaukset ja meluntorjunta yleensä 23.020.99 Muut fluidien varastointilaitteet 23.040 Putkistot ja niiden osat 31 23.040.01 Putkistot ja niiden osat, yleistä 25.100.40 Sahat 23.040.10 Rauta- ja teräsputket 25.100.50 Tapit ja kierteitysleuat 23.040.15 Muut metalliputket 25.100.60 Viilat 23.040.20 Muoviputket 25.100.70 Hioma-aineet 23.040.30 Muoviputkien testaus 25.100.99 Muut lastuavat koneet ja työkalut 23.040.40 Metalliset putkiyhteet 23.040.45 Muoviset putkiyhteet 25.120.01 Lastuamattoman työstön koneet, yleistä 23.040.50 Muusta materiaalista valmistetut putket 25.120.10 Takomalaitteet. Puristimet. Leikkurit ja putkiyhteet 25.120.20 Valssaus-, pursotus- ja vetolaitteet 23.040.60 Laipat, liittimet ja muut putkiliitokset 25.120.30 Muovauslaitteet 23.040.70 Letkut ja letkukokoonpanot 25.120.40 Sähkökemialliset työstökoneet 23.040.80 Putki- ja letkukokoonpanojen tiivisteet 25.120.99 Muut lastuamattoman työstön koneet 23.040.90 Putkiluokat 25.140 Käsikoneet ja -työkalut 23.040.91 Putkiston kannatus 25.160 Hitsaus ja juotto 23.040.95 Kaukolämpöputket 25.160.01 Hitsaus ja juotto, yleistä 23.040.99 Muut putkistojen osat 25.160.10 Hitsausprosessit 23.060 Venttiilit 25.160.20 Hitsausaineet 23.080 Pumput 25.160.30 Hitsauslaitteet 23.100 Hydraulisen ja pneumaattisen voimansiirron 25.160.40 Hitsausliitokset ja hitsit järjestelmät 25.160.50 Kovajuotto ja pehmeäjuotto 23.120 Tuulettimet. Puhaltimet. Ilmastointilaitteet 25.180 Teollisuusuunit 23.140 Kompressorit ja pneumaattiset koneet 25.200 Lämpökäsittely 23.160 Tyhjötekniikka 25.220 Pintakäsittely ja pinnoitus 25 Valmistustekniikka 25.220.01 Pintakäsittely ja pinnoitus, yleistä 25.020 Valmistuksen muovausprosessit 25.220.10 Pintojen käsittely ennen pinnoitusta 25.040 Teollisuusautomaatiojärjestelmät 25.220.20 Pintakäsittely 25.060 Työstökonejärjestelmät 25.220.40 Metalliset pinnoitteet 25.080 Työstökoneet 25.220.50 Emalit 25.080.01 Työstökoneet, yleistä 25.220.60 Orgaaniset pinnoitteet 25.080.10 Sorvit 25.220.99 Muut käsittelyt ja pinnoitteet 25.080.20 Poraus- ja jyrsinkoneet 25.080.25 Höylät 25.230 Teollisuuden kone- ja laitehankinnat 27 Energian- ja lämmönsiirtotekniikka 25.080.30 Avarruskoneet 27.010 Energian- ja lämmönsiirtotekniikka, yleistä 25.080.40 Porakoneet 27.020 Polttomoottorit 25.080.50 Hioma- ja kiillotuskoneet 27.040 Kaasu- ja höyryturpiinit. Höyrykoneet 25.080.60 Sahat 27.060 Polttimet. Kattilat 25.080.99 Muut työstökoneet 27.070 Polttokennot 25.100 Lastuavat koneet ja työkalut 32 25.120 Lastuamattoman työstön koneet 27.080 Lämpöpumput 25.100.01 Lastuavat koneet ja työkalut, yleistä 27.100 Voimalaitokset, yleistä 25.100.10 Sorvin terät 27.120 Ydinvoima 25.100.20 Jyrsimien terät 27.140 Vesivoimatekniikka 25.100.25 Höylä- ja avennuskoneiden terät 27.160 Aurinkoenergiatekniikka 25.100.30 Porat, kartioporat, väljennysporat 27.180 Tuulivoima ja muut vaihtoehtoiset energialähteet 27.200 Jäähdytystekniikka 27.220 Lämmön talteenotto. Lämpöeristys 33 Tietoliikenne. Audio- ja videotekniikka 33.020 Tietoliikenne, yleistä 27.220.01 Lämmön talteenotto. Lämpöeristys 33.030 Televiestintäpalvelut. Sovellukset 27.220.10 Teollisuusputkistojen ja -säiliöiden 33.040 Televerkot lämpöeristykset 33.050 Telepäätelaitteet 29 Sähkötekniikka 33.060 Radioliikenne 29.020 Sähkötekniikka, yleistä 33.070 Matkaviestintäpalvelut 29.030 Magneettiset materiaalit 33.080 Digitaalinen monipalveluverkko (isdn) 29.035 Eristeet 33.100 Sähkömagneettinen yhteensopivuus (emc) 29.040 Nestemäiset eristeet 33.120 Televiestintälaitteiden komponentit ja tarvikkeet 29.045 Puolijohdemateriaalit 33.140 Tietoliikenteessä käytettävät erityismittalaitteet 29.050 Johtavat materiaalit 33.160 Audio-, video- ja audiovisuaalinen tekniikka 29.060 Kaapelit ja johtimet 33.170 Televisio- ja radiolähetykset 29.080 Sähköeristys 33.180 Kuituoptiikkaviestintä 29.100 Sähkölaitteiden komponentit 33.200 Etäkäyttö. Etämittaus 29.120 Sähkötarvikkeet 35 Tietotekniikka. Toimistokoneet 29.130 Kytkin- ja ohjauslaitteet 35.020 Tietotekniikka, yleistä 29.140 Valaisimet ja niihin liittyvät laitteet 35.040 Merkistöt ja tietojen koodaus 29.160 Pyörivät koneet 35.060 Tietotekniikan ohjelmointikielet 29.180 Muuntajat. kuristimet 35.080 Ohjelmistokehitys ja tietojärjestelmien dokumentointi 29.200 Tasasuuntaajat. Vaihtosuuntaajat. Stabiloitu 35.100 Avointen järjestelmien yhteenliittäminen (osi) virtalähde 35.110 Tietoverkot 29.220 Galvaaniset paristot ja akut 35.140 Tietokonegraf iikka 29.240 Sähkönjakeluverkot 35.160 Mikroprosessorijärjestelmät 29.260 Erityisoloissa käytettävät sähkölaitteet 35.180 Näyttöpäätteet ja muut oheislaitteet 29.280 Kiskoliikenteen virroitinjärjestelmät 35.200 Rajapinnat ja liitäntälaitteet 29.290 Sähköasennukset 35.220 Tiedon tallennusvälineet 31 Elektroniikka 31.020 Elektroniikan komponentit, yleistä 31.040 Vastukset 35.240 Tietotekniikan sovellukset 35.260 Toimistotekniikan laitteet 37 Kuvatekniikka ja graaf inen tekniikka 31.060 Kondensaattorit 37.020 Optiset laitteet 31.080 Puolijohdelaitteet 37.040 Valokuvaus 31.100 Elektroniputket 37.060 Elokuvaus 31.120 Elektroniset näyttölaitteet 37.080 Mikrof ilmaus 31.140 Pietsosähköiset ja dielektriset laitteet 37.100 Graaf inen tekniikka 31.160 Sähkösuodattimet 39 Hienomekaniikka. Korut 31.180 Piirilevyt ja komponenttilevyt 39.020 Hienomekaniikka 31.190 Elektroniikan komponenttien kokoonpanot 39.040 Kelloteollisuus 31.200 Mikropiirit. mikroelektroniikka 39.060 Korut 31.220 Elektroniikka- ja televiestintälaitteiden sähkö- 43 Ajoneuvot mekaaniset komponentit 43.020 Ajoneuvot, yleistä 31.240 Elektroniikkalaitteiden mekaaniset rakenteet 43.040 Ajoneuvojen tekniset järjestelmät 31.260 Optoelektroniikka. Laserlaitteet 43.040.01 Ajoneuvojen tekniset järjestelmät, yleistä 33 43.040.10 Sähkö- ja elektroniset laitteet 47.020.99 Muut laivanrakennukseen ja meri- 43.040.15 Ajoneuvojen informatiikka. Ajoneuvojen teknisiin rakenteisiin liittyvät standardit tietokonejärjestelmät 47.040 Laivat 43.040.20 Valot, merkinanto- ja varoituslaitteet 47.060 Sisävesilaivat 43.040.30 Ilmaisin- ja hallintalaitteet 47.080 Veneet 43.040.40 Jarrujärjestelmät 43.040.50 Voimansiirto, pyörien ripustus 49.020 Lento- ja avaruusalukset, yleistä 43.040.60 Kori ja korin osat 49.025 Rakentamisessa käytettävät materiaalit 43.040.65 Lasit ja pyyhkimet 49.030 Rakentamisessa käytettävät kiinnittimet 43.040.70 Kytkentälaitteet 49.035 Rakentamisessa käytettävät komponentit 43.040.80 Turvajärjestelmät 49.040 Lento- ja avaruustekniikassa käytettävät pinnoi- 43.040.99 Muut ajoneuvojen tekniset järjestelmät tukset ja vastaavat prosessit 43.060 Tieajoneuvojen polttomoottorit 49.045 Rakenteet ja rakenneosat 43.080 Hyötyajoneuvot 49.050 Lento- ja avaruusalusten moottorit ja työntö- 43.100 Henkilöautot ja henkilö- ja pakettiautojen perävaunut voimajärjestelmät 43.120 Sähköajoneuvot 49.060 Lento- ja avaruusalusten sähkölaitteet ja 43.140 Moottoripyörät ja mopedit -järjestelmät 43.150 Polkupyörät 49.080 Lento- ja avaruusalusten nestejärjestelmät ja 43.160 Erityisajoneuvot niiden komponentit 43.180 Diagnostiikka-, huolto- ja testauslaitteet 49.090 Lento- tai avaruusaluksessa olevat laitteet ja 45 Kiskoliikennetekniikka välineet 45.020 Kiskoliikennetekniikka, yleistä 49.095 Matkustamo- ja ohjaamovälineistö 45.040 Kiskoliikennetekniikan materiaalit ja komponentit 49.100 Huoltolaitteet ja muu maakalusto 45.060 Kiskoliikennekalusto 49.120 Rahdinkäsittelylaitteet 45.080 Ratakiskot ja radan komponentit 49.140 Avaruusjärjestelmät 45.100 Köysiratojen laitteet 45.120 Rautateiden ja köysiratojen rakennus- ja huoltolaitteet 47 Laivanrakennus ja meritekniset rakenteet 53 Materiaalitoiminnot 53.020 Nostolaitteet 53.020.01 Nostolaitteet, yleistä 53.020.20 Nosturit 47.020 Laivanrakennus ja meritekniset rakenteet, yleistä 53.020.30 Nostoapuvälineet 47.020.01 Laivanrakennuksen yleisstandardit 53.020.99 Muut nostolaitteet 47.020.05 Materiaalit ja komponentit 53.040 Kuljetinlaitteistot 47.020.10 Laivan rungot ja niiden rakenneosat 53.040.01 Kuljetinlaitteistot, yleistä 47.020.20 Laivojen moottorit ja propulsiojärjestelmät 53.040.10 Kuljettimet 47.020.30 Putkistot 53.040.20 Kuljettimien osat 47.020.40 Nostolaitteet ja lastin käsittelylaitteet 53.040.30 Pneumaattiset kuljettimet ja niiden osat 47.020.50 Kansilaitteet ja -asennukset 53.040.99 Muut kuljetinlaitteistostandardit 47.020.60 Sähkölaitteet 53.060 Trukit 47.020.70 Navigointi- ja ohjauslaitteet 53.080 Varastointilaitteet 47.020.80 Majoitustilat 53.100 Maansiirtokoneet 47.020.85 Lastitilat 53.120 Käsikäyttöiset työvälineet 47.020.90 Ilmanvaihto, ilmastointi- ja lämmitysjärjestelmät 34 49 Lento- ja avaruustekniikka 55 Pakkaukset ja jakelu 55.020 Pakkaukset ja jakelu, yleistä 55.040 Pakkausmateriaalit ja -tarvikkeet 65.040 Maatilan rakennukset, rakenteet ja laitteet 55.060 Puolat. Rullat 65.060 Maatalouskoneet, -kalusto ja -laitteet 55.080 Säkit. Pussit 65.060.01 Maatalouskoneet ja -laitteet, yleistä 55.100 Pullot. Astiat 65.060.10 Maataloustraktorit ja perävaunut 55.120 Säilykeastiat. Tölkit. Putkilot 65.060.20 Maanmuokkauskoneet 55.130 Aerosolipakkaukset 65.060.25 Lannoitteiden varastointi-, käsittely- ja 55.140 Tynnyrit. Kanisterit levityskoneet 55.160 Kotelot. Rasiat. Pakkauslaatikot 65.060.30 Kylvö- ja istutuskoneet 55.180 Tavarankuljetus 65.060.35 Sadetus- ja salaojituskoneet 55.180.01 Tavarankuljetus, yleistä 65.060.40 Kasvinsuojelukoneet 55.180.10 Yleisrahtikontit 65.060.50 Korjuukoneet 55.180.20 Kuormalavat 65.060.60 Viininviljelyssä ja viininvalmistuksessa 55.180.30 Lentorahtikontit, -kuormalavat ja -verkot käytettävät koneet 55.180.40 Täytetyt kuljetuspakkaukset 65.060.70 Puutarhanhoitokoneet 55.180.99 Muut tavarankuljetukseen liittyvät 65.060.80 Metsäkoneet standardit 65.060.99 Muut maatalouskoneet ja -laitteet 55.200 Pakkauskoneet 65.080 Lannoitteet 55.220 Säilytys. Varastot 65.100 Torjunta-aineet ja muut maatalouskemikaalit 55.230 Jakelu- ja myyntiautomaatit. 65.120 Eläinten rehut 59 Tekstiili- ja nahkateollisuus 65.140 Mehiläishoito 59.020 Tekstiiliteollisuuden prosessit 65.145 Metsästys 59.040 Tekstiilien lisämateriaalit 65.150 Kalastus ja kalanviljely 59.060 Tekstiilikuidut 65.160 Tupakka, tupakkatuotteet ja tupakkateollisuuden 59.080 Tekstiiliteollisuuden tuotteet ja niiden testaaminen laitteet 59.080.01 Tekstiilit, yleistä 67 Elintarviketeollisuus 59.080.05 Tekstiilien värinkesto 67.020 Elintarviketeollisuuden prosessit 59.080.20 Langat 67.040 Elintarvikkeet, yleistä 59.080.30 Tekstiilikankaat 67.050 Yleiset testaus- ja analysointimenetelmät 59.080.40 Päällystetyt kankaat 67.060 Viljat, palkokasvit ja niiden jalosteet 59.080.50 Köydet 67.080 Hedelmät. Kasvikset 59.080.60 Lattianpäällysteet 67.100 Maito ja maitovalmisteet 59.080.70 Geotekstiilit 67.120 Liha, lihavalmisteet ja muut eläintuotteet 59.080.99 Muut tekstiilituotteet 67.140 Tee. Kahvi. Kaakao 59.100 Komposiittien lujitteet 67.160 Juomat 59.120 Tekstiilikoneet 67.180 Sokeri. Sokerituotteet. Tärkkelys 59.140 Nahkateollisuus 67.190 Suklaa 61 Vaatetusteollisuus 67.200 Ruokaöljyt ja ravintorasvat. Öljykasvien siemenet 61.020 Vaatteet 67.220 Mausteet. Lisäaineet 61.040 Päähineet. Asusteet. Vaatteiden kiinnitys 67.230 Pakatut ruoat ja einekset 61.060 Jalkineet 67.240 Aistinvarainen arviointi 61.080 Ompelukoneet ja muut vaatetusteollisuuden laitteet 67.250 Elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvat 65 Maa- ja metsätalous 65.020 Maa- ja metsätalous materiaalit ja tarvikkeet 67.260 Elintarviketeollisuuden laitteistot ja laitteet 35 71 Kemiantekniikka 71.020 Kemiantekniikan tuotanto 77.040.20 Metallien rikkomaton aineenkoetus (ndt) 71.040 Analyyttinen kemia 77.040.30 Metallien kemiallinen analysointi 71.060 Epäorgaaniset kemikaalit 77.040.99 Muut aineenkoetusmenetelmät 71.080 Orgaaniset kemikaalit 77.060 Metallien korroosio 71.100 Kemiantekniikan tuotteet 77.080 Rautametallit 71.100.01 Kemiantekniikan tuotteet, yleistä 77.080.01 Rautametallit, yleistä 71.100.10 Alumiinin raaka-aineet 77.080.10 Raudat 71.100.20 Teollisuuskäyttöön tarkoitetut kaasut 77.080.20 Teräkset 71.100.30 Räjähteet. Pyrotekniikka 77.100 Rautaseokset 71.100.35 Teollisuuden ja kotitalouksien 77.120 Ei-rautametallit desinfektioaineet 77.120.01 Ei-rautametallit, yleistä 71.100.40 Pinta-aktiiviset aineet 77.120.10 Alumiini ja alumiiniseokset 71.100.45 Jäähdytys- ja jäänestoaineet 77.120.20 Magnesium ja magnesiumseokset 71.100.50 Puunsuoja-aineet 77.120.30 Kupari ja kupariseokset 71.100.55 Silikonit 77.120.40 Nikkeli, kromi ja niiden seokset 71.100.60 Eteeriset öljyt 77.120.50 Titaani ja titaaniseokset 71.100.70 Kosmetiikka. Hygieniatarvikkeet 77.120.60 Lyijy, sinkki, tina ja niiden seokset 71.100.80 Vedenpuhdistuskemikaalit 77.120.70 Kadmium, koboltti ja niiden seokset 71.100.99 Muut kemiantekniikan tuotteet 77.120.99 Muut metallit ja niiden seokset 71.120 Kemiantekniikan laitteet ja varusteet 73 Kaivostoiminta ja mineraalit 77.140 Rauta- ja terästuotteet 77.140.01 Rauta- ja terästuotteet, yleistä 73.020 Kaivostoiminta ja louhokset 77.140.10 Lämpökäsiteltävät teräkset 73.040 Kivihiili 77.140.15 Betoniteräkset 73.060 Metallimineraalit 77.140.20 Ruostumattomat teräkset 73.080 Muut kuin metallimineraalit 77.140.25 Jousiteräkset 73.100 Kaivoskoneet ja -laitteet 77.140.30 Painelaiteteräkset 73.120 Mineraalien käsittelyssä käytettävät laitteet 77.140.35 Työkaluteräkset 75 Öljy- ja maakaasuteollisuus 77.140.40 Teräkset, joilla on määritellyt magneettiset 75.020 Öljyn ja maakaasun jalostaminen ominaisuudet 75.040 Raakaöljy 77.140.45 Seostamattomat teräkset 75.060 Maakaasu 77.140.50 Lattateräkset ja -puolivalmisteet 75.080 Öljytuotteet, yleistä 77.140.60 Terästangot 75.100 Voiteluaineet, teollisuusöljyt ja vastaavat tuotteet 77.140.65 Teräslanka, -köysi ja -ketju 75.120 Hydraulinesteet 77.140.70 Teräspro¿ilit 75.140 Vahat, bitumipitoiset aineet ja muut öljytuotteet 77.140.75 Teräsputket erikoiskäyttöön 75.160 Polttoaineet 77.140.80 Teräs- ja rautavalut 75.180 Öljy- ja maakaasuteollisuuden laitteet 77.140.85 Teräs- ja rautatakeet 75.200 Öljytuotteiden ja maakaasun käsittelylaitteet 77.140.99 Muut rauta- ja terästuotteet 77 Metallurgia 77.150 Ei-rautametallituotteet 77.020 Metallien tuotanto 77.150.01 Ei-rautametallituotteet, yleistä 77.040 Metallien aineenkoetus 77.150.10 Alumiinituotteet 77.040.01 Metallien aineenkoetus, yleistä 36 77.040.10 Metallien rikkova aineenkoetus 77.150.20 Magnesiumtuotteet 77.150.30 Kuparituotteet 85 Massa- ja paperiteollisuus 77.150.40 Nikkeli- ja kromituotteet 85.020 Tuotantoprosessit 77.150.50 Titaanituotteet 85.040 Massa 77.150.60 Lyijy-, sinkki- ja tinatuotteet 85.060 Paperi ja kartonki 77.150.70 Kadmium- ja kobolttituotteet 85.080 Paperituotteet 77.150.99 Muut ei-rautametallituotteet 85.100 Paperiteollisuuden koneet ja laitteet 77.160 Pulverimetallurgia 77.180 Metallurgisessa teollisuudessa käytettävät laitteet 79 Puuteollisuus 87 Maali- ja väriteollisuus 87.020 Maalausmenetelmät 87.040 Maalit ja lakat 79.020 Puuteollisuuden prosessit 87.060 Maalin raaka-aineet 79.040 Puutavara, sahatukit ja sahatavara 87.080 Muste. painovärit 79.060 Puulevyt 87.100 Maalauslaitteet ja -tarvikkeet 79.080 Puiset puolivalmisteet 79.100 Korkki ja korkkituotteet 79.120 Puuntyöstökoneet ja puutyökalut 81 Lasi- ja keramiikkateollisuus 81.020 Lasi- ja keramiikkateollisuuden prosessit 81.040 Lasi 90 Rakennustuotteiden harmonisoidut standardit 90.011 Perusmateriaalit 90.011.10 Sementti ja rakennuskalkki 90.011.20 Kiviaines 90.011.30 Raudoitusteräkset (raudoitusteräs) 90.012 Betonituotteet 81.060 Keramiikka 90.012.10 Valmisbetoni ja juotoslaasti 81.080 Tulenkestävät aineet 90.012.20 Seosaineet ja kuidut 81.100 Lasi- ja keramiikkateollisuuden laitteet 90.012.30 Lisäaineet 83 Kumi- ja muoviteollisuus 83.020 Kumi- ja muoviteollisuuden valmistusprosessit 90.012.40 Suojaus- ja korjaustuotteet 90.012.50 Lattiatasoitteet 83.040 Kumin ja muovin raaka-aineet 90.013 Lämmöneristeet ja lisäeristysjärjestelmät 83.060 Kumi ja kumin testausmenetelmät 90.014 Lasi 83.080 Muovit 90.015 Kalvot, kelmut, geotekstiilit ym. vesieristeet 83.080.01 Muovit ja niiden testausmenetelmät 90.015.10 Höyrysulut ja vesieristeet 83.080.10 Kertamuovit 90.015.20 Geotekstiilit ja geosynteettiset tuotteet 83.080.20 Kestomuovit 90.016 Kipsituotteet 83.100 Solukumit ja solumuovit 90.017 Liimat 83.120 Lujitemuovit 90.018 Saumaustuotteet 83.140 Kumi- ja muovituotteet 90.019 Kaapelit 83.140.01 Kumi- ja muovituotteet, yleistä 90.021 Kantavat ja osittain kantavat rakennustuotteet 83.140.10 Kalvot ja levyt 90.021.10 Betonielementit ja kevytbetonielementit 83.140.20 Laminoidut levyt 90.021.20 Rakenteelliset teräs/alumiinituotteet ja 83.140.30 Muoviputket, -putkiyhteet ja -venttiilit tuotejärjestelmät 83.140.40 Letkut 90.021.30 Rakenteelliset puutuotteet 83.140.50 Tiivisteet 90.021.40 Muuraustuotteet ja muottiharkot 83.140.99 Muut kumi- ja muovituotteet 90.021.50 Rakenteelliset laakerit 83.160 Renkaat 83.180 Sideaineet 83.200 Kumi- ja muoviteollisuuden koneet ja laitteet 90.021.60 Maanjäristyksen estolaitteet 90.031 Katteet 90.031.10 Vesikatteet 90.031.20 Katonvarusteet 37 90.032 Seinien, lattioiden ja sisäkattojen pintarakenteet 90.032.10 Sisäverhoukset ja luonnonkivituotteet 91.080.99 Muut rakenteet 90.032.20 Julkisivuverhoukset 91.090 Ulkorakenteet 90.032.30 Julkisivujärjestelmät 91.100 Rakennusmateriaalit 90.032.40 Lattiat, päällyskivet ja lasitiilet 91.100.01 Rakennusmateriaalit, yleistä 90.032.50 Alaslasketut katot 91.100.10 Sementti. Kipsi. Kalkki. Laasti 90.033 Metallilevyt mukaan lukien sandwich-paneelit 91.100.15 Mineraalimateriaalit ja tuotteet 90.034 Puulevyt 91.100.23 Keraamiset laatat 90.035 Ovet, ikkunat, lukot ja helat 91.100.25 Keraamiset rakennustuotteet 90.041 Lämmityslaitteet ja savupiiput 91.100.30 Betoni ja betonituotteet 90.041.10 Lämmityskattilat 91.100.40 Kuitusementtituotteet 90.041.20 Patterit 91.100.50 Saumausmateriaalit 90.041.30 Tulisijat ja puulämmitteiset kiukaat 91.100.60 Lämmön- ja äänieristysmateriaalit 90.041.40 Aurinkopaneelit 91.100.70 Muurattuihin rakenteisiin liittyvät tuotteet 90.041.50 Savupiiput 91.100.99 Muut rakennusmateriaalit 90.051 Palohälytys ja -sammutuslaitteet 91.120 Rakennusten suojaus 90.051.10 Palohälytyslaitteet 91.120.01 Rakennusten suojaus, yleistä 90.051.20 Palosammutuslaitteet, savunpoistolaitteet 91.120.10 Rakennusten lämmöneristys 90.061 Saniteettilaitteet 91.120.20 Rakennusakustiikka. äänieristys 90.062 Putket ja säiliöt muuhun kuin juomavesikäyttöön 91.120.25 Suojaus värähtelyiltä ja maanjäristyksiltä 90.063 Juomaveden kanssa kosketuksissa olevat tuotteet 91.120.30 Kosteuseristys 90.064 Jäteveden käsittelytuotteet lukuunottamatta putkia 91.120.40 Ukkossuojaus 90.065 LVI-tuotteet 91.120.99 Muut rakennusten suojaukseen liittyvät 90.066 Kaasulaitteet standardit 90.071 Tietuotteet 90.072 Tielaitteet 91 Rakennusmateriaalit ja rakentaminen 91.140 Talotekniikka 91.140.01 Talotekniikka, yleistä 91.140.10 Keskuslämmitysjärjestelmät 91.010 Rakennusteollisuus 91.140.30 Ilmanvaihto ja ilmastointi 91.020 Kaavoitus. kaupunkisuunnittelu 91.140.40 Kaasunjakelujärjestelmät 91.040 Rakennukset 91.140.50 Sähkönjakelujärjestelmät 91.060 Rakennusosat 91.140.60 Vedenjakelu 91.060.01 Rakennusosat, yleistä 91.140.65 Kuumavesivaraajat 91.060.10 Seinät. Väliseinät. Julkisivut 91.140.70 Saniteettilaitteet 91.060.20 Vesikatot 91.140.80 Viemäröinti 91.060.30 Sisäkatot. Lattiat. Portaat 91.140.90 Hissit. Liukuportaat 91.060.40 Savupiiput, hormit ja kanavat 91.140.99 Muu talotekniikka 91.060.50 Ovet ja ikkunat 91.160 Valaistus 91.060.99 Muut rakennusosat 91.180 Sisätilojen pinnoitteet 91.080 Rakenteet 38 91.080.40 Betonirakenteet 91.190 Rakennusten täydentävät varusteet 91.080.01 Rakenteet, yleistä 91.200 Rakennustekniikka 91.080.10 Metallirakenteet 91.220 Rakennuskoneet ja laitteet 91.080.20 Puurakenteet 91.300 Rakennustuotteiden kansalliset soveltamis- 91.080.30 Muuratut rakenteet standardit 92 Eurokoodit 94.090.03 Ylilämpeneminen ja aurinkosuojaus 92.090 Rakenteiden suunnitteluperusteet 94.090.04 Sisäolosuhteet ja ulkoilmasto 92.091 Rakenteiden kuormat 94.090.05 Määritelmiä ja sanastoja 92.092 Betonirakenteiden suunnittelu 92.093 Teräsrakenteiden suunnittelu 95 Sotatekniikka 95.020 Sotatekniikka. Puolustustoiminta. Aseet 92.094 Betoni-teräs liittorakenteiden suunnittelu 97 Kotitalous- ja kulutustavarat. Kauppojen kalusteet. 92.095 Puurakenteiden suunnittelu Vapaa-aika. Urheilu 92.096 Muurattujen rakenteiden suunnittelu 97.020 Kotitalous, yleistä 92.097 Geotekninen suunnittelu 97.030 Kotikäyttöön tarkoitetut sähkölaitteet, yleistä 92.098 Maanjäristysmitoitus 97.040 Keittiökalusteet ja -koneet 92.099 Alumiinirakenteiden suunnittelu 97.060 Pyykinpesukoneet ja muut vaatehuollon laitteet 93 Yhdyskuntarakentaminen 97.080 Lattianhoitolaitteet 93.010 Yhdyskuntarakentaminen, yleistä 97.100 Lämmityslaitteet kotitalous-, kaupalliseen ja 93.020 Maarakennuskohteet. Kaivannot. Perustukset. teollisuuskäyttöön Maanalaiset rakennuskohteet 97.120 Kotitalouskäyttöön tarkoitetut automaattiset 93.025 Vesijohtoverkostot säätöjärjestelmät 93.030 Viemäriverkostot 97.130 Kauppojen kalusteet ja tarvikkeet 93.040 Sillanrakentaminen 97.140 Huonekalut 93.060 Tunnelinrakentaminen 97.145 Tikkaat 93.080 Tietekniikka 97.150 Muut kuin tekstiililattianpäällysteet 93.080.01 Tietekniikka, yleistä 97.160 Kodin tekstiilit. liinavaatteet 93.080.10 Tienrakentaminen 97.170 Kehonhoitolaitteet 93.080.20 Tienrakennusmateriaalit 97.180 Muut laitteet ja tarvikkeet koti- ja kaupalliseen 93.080.30 Tietekniikan laitteet ja asennukset käyttöön 93.080.40 Tievalaistus 97.190 Lastentarvikkeet 93.080.99 Muut tietekniikan standardit 97.195 Taide-esineet ja käsityötavarat 93.100 Rautatienrakentaminen 97.200 Vapaa-ajan laitteet 93.110 Köysiratojen rakentaminen 97.220 Urheiluvälineet ja laitteet 93.120 Lentokenttien rakentaminen 93.140 Vesiväylien ja satamien rakentaminen 93.160 Vesirakentaminen 94 Energiatehokkuus 94.001 Rakennusten energiatehokkuus - yleistä 94.010 Rakennusten energiatehokkuus - kokonaisenergiankulutus 94.020 Rakennusten energiatehokkuus - toimitettu energia 94.030 Rakennusten energiatehokkuus - lämmitys ja jäähdytys 94.040 Rakennusten energiatehokkuus - energiatehokkuuden tarkkailu ja todentaminen 94.090 Rakennusten energiatehokkuuden tukistandardit - yleistä 94.090.01 Rakennusosien lämpötekniset ominaisuudet 94.090.02 Ilmanvaihto ja vuotoilmanvaihto 39 Tämä käsikirja on johdanto standardisointiin. Standardisointiin osallistumiseen ja vaikuttamiseen on omat järjestelmälliset väylänsä, jotka on hyvä tuntea. Standardisointi hyödyttää meitä kaikkia, jokapäiväisessä elämässä. Sillä järkeistetään toimintaa, lisätään turvallisuutta ja parannetaan taloudellisuutta. SFS-käsikirja 1 on perustietolähde, joka soveltuu myös opetus- ja opiskelukäyttöön. Sama materiaali löytyy sähköisessä muodossa SFS:n kotisivuilta www.sfs.fi ja standardisoinnin oppilaitosportaalista www.sfsedu.fi. SUOMEN STANDARDISOIMISLIITTO SFS RY Malminkatu 34, PL 130, 00101 Helsinki Puh. 09 149 9331, faksi 09 146 4914
© Copyright 2024