Hämeenlinnan Seudun Kalevalaiset Naiset Tämän runon haluaisin lukea 22.4.2013 Runoiltamme Cafe Hoffilla 15.4.2013 klo 18.00–19.40. Ilmoitus HäSa:n seuratoimintapalstalla 14.4. Hämeenlinnan Seudun Kalevalaiset Naiset ry. Ma 15.04. klo 18.00 runoilta Cafe Hoffilla Palokunnankatu 9. Tule lukemaan mielirunosi ja keskustelemaan siitä kanssamme. Tilaisuus on kaikille avoin. Tervetuloa! Paikalle saapui 15 osallistujaa, joista jäseniä oli 13. Joukostamme löytyi kaksi runoilijaa, Kaija Ryyppö ja Kaija Lehmuskallio, jolta juuri on ilmestynyt runoteos ”Yön vehryt vihreä”. Kaikki runon mukanaan tuoneet täyttivät aluksi lapun, jossa tiedustelimme runoa, runon teemaa, kirjoittajaa ja lukijaa. Täytetyt laput saatuamme suunnittelimme Pirjo-Liisan kanssa esitysjärjestyksen ja kullekin runolle käytettävissä olevan ajan. Runot oli helppo ryhmitellä kahteen teemaan – luonto ja ihminen. Aluksi kuulimme luontorunoja. Luontorunojen viimeisenä esittelijänä Kaija Lehmuskallio kertoi omasta runoprosessistaan. Hän luki meille kolme runoa kirjasta ”Yön vehryt vihreä”. Runoiltamme toinen osa sisälsi runoja ihmisistä, onnesta, ikävästä... Kuulimme Mirjam Mattilan, Heli Laaksonen, Kaija Lehmuskallion, Aleksis Kiven, Juha Tapion, Lauri Pohjanpään, Lauri Viidan, Juha Itkosen, Maaria Leinosen, Tommy Tabermanin, Lassi Nummen ja turkkilaisen Nazim Hikmetin runoja. Parin runon kirjoittaja ei ollut esittäjien tiedossa. Jokaisen runoesityksen jälkeen tai ennen kuulimme ”runon lausujan” valinnan perusteista. Keskustelimme yhdessä, mitä runo meille kullekin viestii ja kertoo. Monenlaiset tunteet, mielikuvat, muistot, kokemukset vilahtelivat silmiemme edessä. Yhteisen iltamme tunnelma oli hyvin ehyt, avoin, koskettava. Seuraavaksi runot ja ajatukset esittelyjärjestyksessä Eilan runo Juha Tapio Kaksi vanhaa puuta Runo on seuraavalla sivulla. Keskustelimme aiheesta. Kaksi vanhaa puuta -runo oli luettu Eilan kultahääpäivillä. Runon viesti on koskettava. Todettiin, että nykyisissä lauluissa ja iskelmissä nuoret runoilijat pystyvät tavoittamaan muutamalla sanalla hienon tunnelman, tärkeän viestin, viisauden. Kaksi vanhaa puuta tuulen pieksemät seisovat vierekkäin. Runo kuvaa hyvin osuvasti suomalaisen avioparin tuntoja ja kokemuksia. Puut toimivat erinomaisena metaforana pitkälle parisuhteelle. Ja meidän, metsien läheisyydessä eläneitten ihmisten on se helppo ymmärtää, samaistua ja eläytyä. 1 Hämeenlinnan Seudun Kalevalaiset Naiset Tämän runon haluaisin lukea 22.4.2013 Juha Tapio - Kaksi vanhaa puuta Lyrics Minä rakastan näitä iltojani kanssans sun kun hetken päässä aamu odottaa ja me nauramme ja silmiämme pyyhimme ja helppo huominen on unohtaa oomme taas kuin kaksi lasta jotka aikoinaan puolivahingossa lähti samaa tietä kulkemaan ja sä viet mut ikkunan luo ja sä sanot: "me kai ollaan niin kuin nuo" kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää katsoo kevääseen, seisoo erillään ja kestää joka tuulen ja sään kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää katsoo kevääseen, seisoo erillään ja jossain alla maan ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan kaksi ylvästä ja nuorta varmoina on voimistaan taivaan kantta kohti kasvaneet ehkä vuodet ovat kuorta ja talvet viimoillaan hiukan ohuemmaks raapineet kuinka onkaan kaksi lasta matkan myötä muuttuneet se ihme on kai vasta oomme tänne selvinneet ja sä viet mut ikkunan luo ja sä sanot: "mehän ollaan niin kuin nuo" kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää katsoo kevääseen, seisoo erillään ja kestää joka tuulen ja sään kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää katsoo kevääseen, seisoo erillään ja jossain alla maan ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää, katsoo kevääseen, seisoo erillään ja kestää joka tuulen ja sään. kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää katsoo kevääseen, seisoo erillään ja jossain maan alla ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan Read more: http://artists.letssingit.com/ juha-tapio-lyrics-kaksi-puutas49x9qr#ixzz2Qhu9xaRo 2 Hämeenlinnan Seudun Kalevalaiset Naiset Tämän runon haluaisin lukea 22.4.2013 Lauri Pohjanpää Harakanpesä Marjatta K:n runo Lauri Pohjanpää Harakanpesä Runo kuvaa hyvin suunnitelmien jäämistä keskeneräiseksi. Näin alkukeväästä teemme suunnitelmia kesää varten. Sitten teen sitä, menen sinne, tuon laitan valmiiksi. Suunnitella on helppoa, mutta toteuttaminen vaatii aikaa ja innostusta. Usein toteamme, että suunnitelma jäi kesken – siitä tuli vain harakanpesä. Pohdimme myös, täytyykö kaiken tulla valmiiksi. Onko se hyvä vai huono asia? Jokaisella meillä on keskeneräisiä asioita, vaiheessa olevia suunnitelmia. Sitkun, mutkun sanoja. Mikä elämässä tärkeää, ihmiselle tarpeelllista. Airan runo Lauri Viita Pohjan satakieli Keskustelimme mielikuvista ja etenkin lasten tavasta mielikuvitella. Runon loppu kuvaa ahdistavasti aikuismaista otetta - uskon vasta kun näen. Että satakieli piti tappaa todistamista varten. Entä sen jälkeen? Miten silloin voidaan jatkaa? Pohdimme ja toivoimme, että meillä aikuisilla tulisi olla taitoa pitää yllä lasten mielikuvittelua ja omaa mielikuvittelukykyä. Pirjo-Liisa muisteli lapsuuttaan, että hän oli oikeasti nähnyt joulutontun ja että hän oli kertonut sen vanhemmilleen. Vanhemmat olivat varmoja siitä, että tyttö oli nähnyt tontun. He osasivat mennä mukaan lapsen mielikuvien maailmaan. Hyvin monet meistä olivat tavanneet etenkin metsässä haltioita ja maahisia. Mielikuvittelun taito on jotain erittäin arvokasta ja merkittävää. Piti harakka puhetta vierailleen: "Tilapäinen ihan on pesä, - älä putoa, varis! - tein kiireiseen... mut annas, kun on kesä, niin, vannon, kartano korskehin, hyvät herrat, tässä löytään, ei metsässä mointa, sen näättekin! Hoi muori, pötyä pöytään!" Mut ennenkuin harakka huomaskaan, jo putos syksyn lehti, ja kesken hurskaita aikeitaan se itse kuolla ehti. Älä hymyile! Tarina totta on! Pian ohi on päivät kesän. Moni aikoi ja aikoi kartanon sai valmiiksi harakanpesän! Lauri Viita Pohjan satakieli Se lauloi illasta puoliyöhön, ja taas, kun leimahti koilliseen uus liekki uusine toiveineen se heräsi, laulaja, laulajan työhön ja oksalla nuoren omenapuun koko suvisen kuun se sepitti säkeitä armaalleen. Yli perunamaan, läpi ikkunain se laulu helisi, helisi vain ei näkynyt laulajaa. Satakieli se on! minä julistin. He nauroivat, isä ja äitikin: Voi lapsi parka, ei koskaan saa piha tämmöinen sellaista kunniaa: mikä lienee pesätön peipponen! Olin onneton, puolesta laulun sen vain itkua vailla, kun häveten pojansilmin uhmasta liekehtivin ulos tölmäsin hullussa hurmiossa ja hiivin suojassa pensasrivin kuin kissa syvässä ruohikossa ja, laulajan kunnian tähden kiven sieppasin maasta ja - osuipas! Miten onkaan Jumala avulias ja altis luodun mieli. Minä onnekas sain todistaa kaikkien nähden: se oli satakieli. 3 Hämeenlinnan Seudun Kalevalaiset Naiset Tämän runon haluaisin lukea 22.4.2013 Tuula runo Kevätkulta Taasen suuri riemu on, saapuu kevätkulta! Sydämet ja mielet saa uutta innnon tulta. talvi vanha, valkopää meiltä kauas taakse jää. Hip ja hei, on riemuisaa, saapuu kevätkulta. Tohisevat tuuloset metsän hongikoissa, hiirenkorvat pilkistää pihakoivikoissa. Vuokot keinuu keveään vihrehillä mattäillään. linnut riemuin tirskuttaa, saavuit kevätkulta! Laulelevat puroset, kiikkuu kaarnavenhot, loistehessa auringon liitää kevätperhot. Rentukoita kultanaan, seppeleitä niistä saan. Riemut lapsosille toit, kiitos, kevätkulta! Kevään iloisuus tarttuu, purot solisevat. Tuula esitti runon koulun kevätjuhlassa essu edessä ja jalassa nilkkasukat ja puolikengät. Muistelimme kansakoulun käsityötunteja. Viidennen luokan käsitöissä tehtiin kukallinen esiliina. Oppikoulun käsityötunneille puolestaan tehtiin talousesiliina. Pirjo-Liisan runo Juha Itkonen Puu pitää puheen Runo liittyi Hämeenlinnan taidemuseon Metsä -valokuvanäyttelyyn. Aiheesta on kirjoittanut myös Veikko Huovinen runon ”Puun tarina”. Runo puhutteli monella tasolla. Pohdimme puun merkitystä ihmiselle ja luonnolle. Metsän monimuotoisuutta, hakkuumetsien vaikutusta luontoon ja ihmisten mieleen, metsän ja puitten vaikutusta ympäristöön sekä meidän kummallista tapaa toimia. Jos tehdään taloon remonttia ja muutoksia, se edellyttää viranomaisille ilmoittautumista ja luvan hankkimista – väliin vaivalloisesti. Metsä ja puut, jotka vaikuttavat suuresti asutusalueeseen, ihmisen ja ympäristön hyvinvointiin, ovat kaadettavissa ja poistettavissa ilman lupaa. Maisema 4 Hämeenlinnan Seudun Kalevalaiset Naiset Tämän runon haluaisin lukea 22.4.2013 kärsii, linnut kaikkoavat, ympäristön ilme köyhtyy, monimuotoisuus yksinkertaistuu. Keskusteltiin vahoista kuusikkometsistä, kasken poltosta, metsän annista, suojasta, ihmisten suhtautumisesta metsään. Kaupunkilainen pelkää ja ahdistuu metsässä. Metsän äärellä asunut voi hyvin ja kaipaa metsän rauhaa, suojaa, turvaa. Juha Itkonen Puu pitää puheen (kokoelmasta Puistossa asuu leijona, 1992) Arvoisa yleisö, hyvät herrat ja naiset, nöyrimmästi, koettakaapa edes hetkeksi unohtaa mielestänne selluloosa ja kartonki ja paperiraha, olkaa niin hyvä, älkää näin palmusunnuntaina pienten lasten kuullen kutsuko minua kuutiojalaksi. Toki, puuhan minä vain olen, vähän kierokin, yksityisajattelija, hyvällä ja huonolla tuulella humisen huminaani, sitten taas vaikenen ja seison tyynesti paikallani hamaan loppuun asti. Mutta ajatelkaapa että minuun voi kiivetä. Minun oksilleni voi laittaa pesän. Minä heitän polullenne vilpoisan varjon ja minun juurellani viihtyvät tuoksuvat kukkaset ja herkulliset sienet. Ja ajatelkaapa vielä, että minun voimani ei ole minussa, vaan teidän päässänne ja käsissänne ja silmissänne myös, ymmärrättehän; useimmiten minut huomataan lopullisesti vasta sitten kun minua ei enää ole. Te voitte lyödä minuun punaisen leiman ja lähettää tänne sahanne, mutta sallikaa minun kauniiksi lopuksi lausua omasta ja läheisteni puolesta pinoon painuvan tervehdys: Ave Caesar! Kun arki koittaa, me saatamme olla tukevasti motissa, ja te, te kenties taas piirun verran enemmän juuriltanne. Runoilija Kaija Lehmuskallio Dosentti Kaija Lehmuskallio on ollut opettajien kouluttaja ja työnsä aikana keskittynyt lähinnä tieteellisten tekstien ja tutkimusraporttien kirjoittamiseen. Hän kertoi omasta runovaiheesta, runosuonen avautumisesta. Kielikuvat, metaforat, ihmisyys, sanat, kirjaimet aikoivat näyttäytyä eri tavalla eläkeajan alkaessa. Nuo pienet huojuvaiset, liikkuvat – eivät aina vastaa, huojuvat omia aikojaan sinne, tänne. Monet henkilöt ovat edesauttaneet häntä runotytön tiellä, esimerkiksi Liisa Majapuro, Kai Lahtinen, Risto Ahti. Kaija esitti meille uudesta runokokoelmastaan runot Puut huojuvat, Iki ja Elysion 5 Hämeenlinnan Seudun Kalevalaiset Naiset Tämän runon haluaisin lukea 22.4.2013 Kaija Lehmuskallio IKI Olen rakastanut sinua – iki – rävähtäneinä taukoinakin. Rakastanut paljasta sinua – Policronis! Missä oletkin! Moniaikainen – Kaikenaikainen Ilmaannut paljain jaloin. Kultavanne otsalla. Tähden ajaja! Olet pehmeästi puoliavoimessa kämmenissä. Vaunuissasi sinkkivälke. Poimit minut pehmeästä eikä suutelo lakkaa. 6 Hämeenlinnan Seudun Kalevalaiset Naiset Tämän runon haluaisin lukea 22.4.2013 Kaija Lehmuskallio Elysion Olen aukaissut kämmeneni. Irronnut rakkaudestani. Päästänyt sen ajasta synnyinsijansa luon. Siellä se kuoriutuu sielulinnuksi. Lennossaan se etsii lintukotoaan. Elysionin niittyä. – Nyt leijuu niitty tiheänään linnunsilmäkukkaa. Suolankasteista. – Ne on rauhoitettu 7 Hämeenlinnan Seudun Kalevalaiset Naiset Tämän runon haluaisin lukea 22.4.2013 Kaija Lehmuskallio Puut huojuvat En voi tietää. Puut liikkuvat lakkaamatta. Eivät ne vastaa vaikka kysyisin miksi ne sinne tänne taipuvat. Voisi kysellä kulkevilta - mikä paikka tämä on – - keitä täällä on? Tuskin hekään tietävät, Ovat ohikulkijoita. Puut huojuvat. Sateenviistot kulkijat ohittavat toinen toisensa. Kenelläkään ei ole henkäystä - muistin tavua - muistin sanaa. Kenen mukana olen? Puiden – kulkijoiden? Vaietun melankoliassa. 8 Hämeenlinnan Seudun Kalevalaiset Naiset Tämän runon haluaisin lukea 22.4.2013 Riitta K:n runo Heli Laaksonen Äirinkiäl Kui voiski satta simmottos, saappa olla nii liukka ja saretaki nii nahki ku mää tuli sillon kotti. Mää kiipusti rappussi, silmä lurputtiva. Toises kerrokses tul nokka ihana rua haju. Oma oven kohral mää peljästysi nii iankaikkisest. See ei ollukka lukus. Mato oliva rullal, tiskik kolisiva. meil o joku! Mitä mää nyy tee! Lyänk sitä siffelil vai pyöräpumpul? Polis! 911! ”Mää laiti sul vähäm peruni ja ruskia kastiket kote sää ol kumminkan koko päivänäs mittä syäny.” Essu eres, paistinlast käres tukka kamppamat, se kurkka keittiöovest. mu äirinkiel. Kuink voiki olla nii suure ja pehmiät tissit, niin tuoksuvaine syli ja nii lujak käsivarre. Piäne aja mää parus siin kastele hänen klänninkis riemust ja ikäväst sit see kuiva mu naama siniruutulisel nestuukil ja kaatta maitto valmiks mun klasi. Keskustelimme äidinkielestä, sen rikkaudesta ja monimuotoisuudesta. Vain äidinkielellämme voimme ilmaista syviä tuntemuksiamme kuten rakkautta. Emme pysty täysin kertomaan englanninkieliselle puolisolle englannilla, miten paljon minä sinua rakastankaan, ainoastaan äidinkielellä sen voin ilmaista. Sen avulla löydän oikean sananrytmin, syvyyttä, syvää tunnetta, kykenen välittämään sillä mitä tunnen. Vieraasta kielestä puuttuvat tunnekokemukset. 9 Hämeenlinnan Seudun Kalevalaiset Naiset Tämän runon haluaisin lukea 22.4.2013 Marjatta K esitti Mirjan Mattilan, vanginvartijan runokirjasta kaksi runoa, jotka koskettivat ja puhuttivat. Mirjan Mattila Pyyntö - Täti, päästä äiti pois! Lapsen kirkkaat, avoimet silmät katsovat vedoten minuun. Pienessä sydämessä äidin kuritushuone. Et edes viikonloppuäiti Katselen kahta suloista lastasi, jotka voroin syleilevät ja suukottavat sinua. Et voi olla edes viikonloppuäiti. Vain neljäkymmentäviisi minuuttia. Mooses Mentula on kirjoittanut vastaavanlaisesta aiheesta ”Isän kanssa kahden”. Keskustelimme tämän päivän lasten tilanteesta ja asemasta perheessä. Yksinäisyys, vanhemmat eivät osaa kantaa vastuuta lapsistaan, huumeita, alkoholismia, välinpitämättömyyttä, hajonneita perheitä, uusperheitä, lupa tavata tai ei lupaa tapaamiseen, huostaanotot lisääntyneet etenkin köyhillä alueilla, mainittiin PohjoisKarjala ja Lieksa, sijaiskoteja ja sijaisvanhempia, pahoinvointia, kouluongelmia. Kuitenkin lapset pyrkivät positiivisuuteen, pitävät koteja koossa, huolehtivat vanhemmistaan. Luin oman mielirunoni Ihmisen laulu teoksesta Maailman runosydän. Runon on kirjoittanut turkkilainen runoilija Natzim Hikmet. 10 Hämeenlinnan Seudun Kalevalaiset Naiset Tämän runon haluaisin lukea 22.4.2013 Natzim Hikmet Ihmisen laulu Ihmisen laulu on ihmistä kauniimpi, ihmistä toiveikkaampi, ihmistä murheellisempi, ihmistä kestävämpi. Eniten ihmisessä olen rakastanut ihmisen laulua. Ilman ihmistä pystyn elämään, en koskaan ilman ihmisen laulua. Sattui, että petin rakastettuni, hänen lauluaan en koskaan pettänyt. Laulun minä ymmärsin kaikilla kielillä laulettuna. Kaikesta mitä maailma tarjosi syödäkseni, juodakseni kaikilla matkoilla, kaikilla retkillä, kaikesta mitä elämäni aikana kuulin ja näin, kaikesta mitä tunsin ja kosketin, ei mikään, e mikään tehnyt minua niin onnelliseksi kuin ihmisen laulu …. Luen runoja silloin kun haluan muistaa tai onnitella juhlijaa. Luen erilaisia runoja. Tämä runo sopii hyvin elämää kokeneelle ihmiselle. Runon lisäksi etsin myös visuaalisen kuvan, yleensä luontoaiheisen kuvan. Kauneinta ihmisen laulu on silloin, kun kuulemme aidon sisimmän soinnin, joka ei värity toisten ihmisen sävelillä tai rytmillä. Silloin kun ihminen kykenee kuulemaan omaa sisintään ja laulamaan siitä, sointu on kauneimmillaan. Tämä aika tuhoaa helposti puhtaimman sävelen, kirkkaimman soinnin, suloisimmat tunnelmat. Haluan oppia kuulemaan jokaisen ihmisen puhtaimman soinnin. Riitta U:n runo Lassi Nummi Elämän äänet Riitta kertoi runon sopivan hyvin hänen tämän hetkiseen elämään. On paljon edesmenneitä ystäviä, läheisiä, lähellä kuuluu kaikenlaisia elämänääniä, jotka ihastuttavat, vihastuttavat. Runot ovat hienostuneita, rauhoittavat. Ne ovat tässä hetkessä, elämässä. Runoilija elää lastenlastensa kanssa tässä päivässä. Hän kuulee äänet, 11 Hämeenlinnan Seudun Kalevalaiset Naiset Tämän runon haluaisin lukea 22.4.2013 mutta niistä ei tarvitse enää välittää. On isovanhempien onni, ettei lastenlapsia tarvitse kasvattaa. On hyvä kuulla tuttuja ääniä. Lassi Nummi Elämän äänet Tahtoisin oppia jälleen rakastamaan arkisen elämän ääni. Puuhan ääniä keittiöstä ja pihalta, vesijohdon kohinaa (virtaa ympärillä elvä vesi!) – huudahduksia ja soittoa seinän takana, kaikkea mikä kantautuu avoimesta ikkunasta peri perkelettäkin mukaan lukien. Nuo äänet – joskus ne ärsyttävät ylen määrin, vihasin niitä! Joskus taas löysin ne, elämän äänet, ja rakastin niitä. Vähin erin häipyvät taustalle, Nyt – yhdentekeviä, jo kauan. Vai ovatko? Vielä kerran Tahtoisin kuulla niiden lävitse elämän äänen. Tai niin kuin musiikki. Ihmiset kyllä ikään kuin tekevät musiikin, soittavat, rakentavat, laulavat, luovat kolmetuhatta vuotta mutta kun musiikki itse täyttää mielen, se on olemassa itsenään ja sinä olet sinä loputtomiin aikojen alusta. 12 Hämeenlinnan Seudun Kalevalaiset Naiset Tämän runon haluaisin lukea 22.4.2013 Lassi Nummi Kaikki elämän aamut Helmikuu. Kahdeksan tai puoli yhdeksän, pakkasaamun valo. Keittiöstä läpi unen isän ja pojan iloiset äänet: pelaavat aamupalan ääressä kuvaruudun sähköisessä avaruudessa korttia, puzzlea, labyrinttiä. Helmet kilahtelevat nelivuotiaan riemunhetket: ”Viitonen, viitonen! Klikkaa! Tuli valmiiksi! Tämä oli jo kolmas. Pian, pian, iskä, muuten noita nappaa hannut meidät! Ehdittiin, voitettiin, hei! Aivan kohta nousen, näen. Jo tänne kuulen unen lävitse silmien loisteen. Vielä hetki, vielä hetki… Kaikki elämän aamut. Kaikki elämän valot. Sinikan K:n runo Tommy Taberman: Tähtiä kämmenellä ”Onni” Onni, kerro minulle, Jos tulet, mistä minä sinut tunnen? Onko sinulla Ruusu korvan takana? Silmissä kolme valtamerta, Huulilla kuuden kevään linnut ja naurulle tuoksuvat huulet? 13 Hämeenlinnan Seudun Kalevalaiset Naiset Tämän runon haluaisin lukea 22.4.2013 Onni, jos minä nukun, herätä minut, ravistele tyhjäksi minun Surujen Pähkinäpuu. Onni, kun se saapuu se kantaa suurta säkkiä sylissään. Siihen se minun murheeni kätkee, virran vietäväksi heittää. Mistä huomaan, mikä on onnea? Milloin voin olla onnellinen? Mistä tiedän, mitä onni on? Helena runo Kaija Ryyppö Koulun jälkeen Palo on väärin sammutettu sytyttäkää uudelleen onhan meitä opetettu miks aina väärin teen. Teemme asioitamme omalla tavallamme, toisten mielestä väärin. Miksi et opi, ota opiksesi, tee niin kuin minä sinua neuvoin. Onko vain yksi ainoa tapa tehdä oikein? Emmekö kukin tee niin kuin minulle sopii. Tavoitteeseen ja päämääräämme pääsemme kuin omalla tavalla. Ei ole olemassa oikeaa ja väärää tapaa. Kaijan R runo Maaria Leinonen Ihminen on ihmisen toivo Ihminen on ihmisen toivo. Nasaretin puusepän poika ei enää kulje maajalassa, siksi ihmisen on mentävä ihmisen luo. Vielä liian monta kättä, johon kukaan ei tartu, vielä liian monta palvomassa omaa onneaan, kulkemassa papin ja leviitan kanssa 14 Hämeenlinnan Seudun Kalevalaiset Naiset Tämän runon haluaisin lukea 22.4.2013 pysähtymättä ohitse, aina vain ohitse. Mutta miksi ei onneton ja yksinäinen voisi ojentaa omaa palelevaa kättään toisen viluisen lämmitettäväksi, miksi ei toivoton voisi olla toisen toivo? Ihmisen on mentävä ihmisen luokse. Kaksi kylmää kättä yhdessä saa lämmintä aikaan. Vasta sitten voi itse ymmärtää, kun on kulkenut ensin samojen tilanteitten kautta. Kuule ihmisen inhimillistä viestiä, reagoi toisen toivoon. Lopuksi Riitta luki vielä Heli Laaksonen Metros HERTTONIEMI sano täti jostan kaukka ja kuulostaa niim pal fiinilt ruatiks sanota kans HERTÖNÄS mut mun kiälelän ei san kukka mittä. Mää aja asema ohitte vaa kote kerra munst piret hualtakka. Todellisessa tilanteessa olemme kukin kokeneet vastaavanlaisen tilanteen. Väliin puheen ymmärtäminen on hankalaa. Kuulemme niin kuin haluamme kuulla. Hyvin usein emme kuule/kuuntele, mitä toinen meille viestii. Seisomme ja odotamme toisella puolella katua, kun hän tarkoitti toisella puolella olevaa katua. Runoillastamme jäi paljon ajateltavaa. Sama runo näyttäytyy eri-ikäisenä aivan erilaisena. Runon mahti on syvä ja voimakas. Runo käynnistää ajattelun, rohkaisee meitä osallistumaan ja keskustelemaan. Uskallamme kertoa itsestämme, kuulla aidolla tavalla toisten puheita. Taas kerran saatoimme nauttia hienosta illasta. Kuvat: Herkät ja lumoavat luontokuvat on ottanut Anna-Mari Raunio, Helsingin Yliopiston lehtori, jolla on tekijänoikeudet kuviin. Maritta Päivinen: Kaksi vanhaa puuta -runon kuva 15