1. No category

Sisällysluettelo
»»Tervehdykset
»»Ylistyslaulu naisille
»»Yli musiikin raja-aitojen
»»Hyvissä käsissä
»»Aatteen lipun alla
»»Juhlakonsertin ohjelma
»»Vaatteet naiset tekevät
»»Yhdessä matkaan
»»Varainhankintaa ja vastuunkantoa
»»Kurkistus kulissien taakse
»»Kohti uutta
Pala historiaa
Hyvät juhlivat kuorolaiset, arvoisat musiikinystävät,
Tampereen Työväenyhdistyksen Naiskuoron sadan vuoden taival tarjoaa meille mielenkiintoisen näköalan sekä suomalaisen työväenaatteen että suomalaisen naisen historiaan. Kuoro on liittynyt Suomen Työväen Musiikkiliittoon ensimmäisten joukossa ja pitänyt laulullaan yllä vapauden, sisaruuden ja tasa-arvon ihanteita.
Kuoro on myös osa omaa poliittista historiaani. Sain ilon tutustua kuoroon 1990-luvulla
varsin mieleenpainuvassa yhteydessä. TTY:n naiskuoro nimittäin esiintyi tilaisuudessa,
jossa ilmoitin ensimmäisen kerran ryhtyväni presidenttiehdokkaaksi. Kuoron Timoteikvartetti oli mukana myös vaalikampanjassani.
Toivotan kuorolle onnea ja menestystä myös seuraavan sadan vuoden matkalle ja kiitän
yhteistyöstä suomalaisen naisen historiassa.
Tarja Halonen
Tasavallan presidentti
3
4–5
6–7
8–9
10–11
Uusin voimin
12–13
14–15
16–17
18–19
20–21
22–23
Työväen
Sivistysliitto TSL
Musiikki tekee hyvää ihmiselle. Tämän väitteen on jokainen meistä Tampereen Työväenyhdistyksen Naiskuoron riveissä laulaneista itse kokenut. Taiteen ja erityisesti musiikin
myönteiset vaikutukset aivotoimintaan on todistettu jo tieteellisestikin.
Yhdessä harrastaminen on vielä monin verroin antoisampaa kuin yksin puurtaminen.
Tämä selittää, miksi kuoro on säilynyt läpi vaikeidenkin vuosikymmenien elinvoimaisena. Vanhojen ikäpolvien jälkeen on tullut aina uusia voimia viemään toimintaa eteenpäin.
Suomen Työväen Musiikkiliitollakin on nyt juhlavuosi. Tampereen Työväenyhdistyksen
kuorot kutsuivat 90 vuotta sitten koolle musiikkiväkeä ympäri maata perustamaan yhteistä liittoa työväen kuoroille ja soittokunnille. Liitto perustettiin täällä Tampereella 25.
syyskuuta 1920. TTY:n Naiskuoro on ollut aina kantavana voimana liiton toiminnassa.
Haluan tuoda laulamisen ja soittamisen riemua yhä useampien iloksi. Tiedän, että nuorekas satavuotias on tässä mukana innolla ja tarmolla. Kunnioittavat, kannustavat ja kiitolliset onnitteluni!
Riitta Ollila
Puheenjohtaja
Suomen Työväen Musiikkiliitto
Hengen ravintoa
Tampereen Työväenyhdistyksen Naiskuoron toiminta kuuluu siihen kunniakkaaseen ja
ansioituneeseen kulttuurityöhön, joka viime vuosisadan alussa laitettiin liikkeelle Tampereen Työväenyhdistyksen suojissa.
Sata vuotta sitten työväestön mahdollisuudet harrastaa kulttuuria ja ilmaista itseään olivat heikot. Lauluharrastus oli monelle virkistävä vastapaino vaativalle ja raskaalle työlle.
Tänä päivänä moni asia on muuttunut. Mutta ihmisen tarve hankkia yhteisen harrastuksen kautta elämän sisältöä ja henkistä ravintoa ei ole kadonnut.
Tampereen työväenyhdistyksen puolesta minulla on ilo ja kunnia onnitella Työväenyhdistyksen Naiskuoroa merkkipäivän johdosta. Toivon kuorolle paljon onnistumisen elämyksiä tulevien vuosien aikana!
Pekka Salmi
Toiminnanjohtaja
Tampereen työväenyhdistys ry
3
Ylistyslaulu naisille
Kuoron sielu ovat sen jäsenet. Tampereen Työväenyhdistyksen Naiskuoro on aina ollut kokoelma monenlaisia, upeita ja
värikkäitä naisia.
Aina välillä treenit joka tapauksessa jäävät väliin innokkaimmaltakin laulajalta. Kuoron varhaisvuosilta on säilynyt erään jäsenen kirjanpito, joka listaa poissaolojen syitä: ”heiloissa, laittamassa halkoja pinoon, heiloissa, poissa
laiskuuttaan, tekemässä suursiivoo, heiloissa”.
Mukana koko ikä
Timotei-kvartetti keikkaili 1990-luvulla.
”Yhdessä laulaneet naiset ovat
sisaria elämänsä loppuun asti.”
Kuoron riveissä on sen historian aikana laulanut satoja
tamperelaisia naisia: nuoria äitejä ja eläkeläisiä, tehtaantyttöjä ja emäntiä, konttoristeja ja sairaanhoitajia.
Kaikkina vuosikymmeninä
näitä erilaisia ihmisiä on yhdistänyt yksi asia – halu laulaa.
Tämä into on vetänyt kuorolaiset työväentalolle viikosta toiseen opettelemaan stemmoja ja hiomaan äänten sointia. Harjoituksiin on kiirehditty
raskaan päivän päätteeksi suoraan töistä tai kotiaskareiden ääreltä. Ja onpa moni kuorolainen vuosien varrella
suunnannut harjoituksista vielä yövuoroon tehtaaseen tai
sairaalaan.
Kuoron vanhoista pöytäkirjoista käy selvästi ilmi, että
laulavan naisen pulmat ovat pysyneet pitkälti samanlaisina sadan vuoden ajan: Mistä löytää aikaa sitovalle mutta
antoisalle kuoroharrastukselle työn ja perheen paineessa?
Jo ensimmäisenä toimintavuonna 1911 kannettiin huolta
siitä, kuinka kuoro voi kehittyä, kun naiset eivät ennätä
säännöllisesti harjoituksiin.
Kuoron vahvuus on koko sen historian ajan vaihdellut noin
60 ja 20 laulajan välillä. Aina toisinaan tulevaisuus on vaikuttanut epävarmalta, kun joukko on ikääntynyt. Joka kerta
riveihin on kuitenkin löytynyt uusia nuoria harrastajia. Tänään, vuonna 2010 kuoro voikin ylpeänä todeta olevansa
yksi maamme vanhimmista edelleen toimivista kuoroista.
Tampereen Työväenyhdistyksen Naiskuorolle leimallisia ovat olleet tavattoman pitkät, joskus lähes ihmisiän
kestäneet jäsenyydet. Ennätystä taitaa pitää Eila Rasi,
joka viihtyi kuorossa huimat 55 vuotta. Sirkka Atlin puolestaan liittyi mukaan 18-vuotiaana ja jäi pois tasan puoli
vuosisataa myöhemmin vuonna 1969. Myös tällä hetkellä kuorossa on laulajia, jotka ovat olleet mukana kolme
vuosikymmentä.
Monessa
tamperelaisperheessä
Työväenyhdistyksen
Naiskuoro on ollut yhteinen
juttu, jonka sukupolvet jakavat.
Tämäkin perinne elää: vuonna 2010 kuorossa laulaa kaksi
äiti-tytär-paria.
Useille jäsenille kuoro on
ollut kaikki kaikessa vielä senkin jälkeen, kun terveys ei ole
enää sallinut laulamista. Vuonna 1939 keuhkotautiin vain
34-vuotiaana menehtynyt Aili
Kuusela on tästä yksi koskettava esimerkki. Hän halusi tulla
Aili Kuuselalle kuoro oli tärkeä. haudatuksi yllään kuoron esiin-
”Kuoro oli kaikki kaikessa.
Se on pitänyt ihmisen koossa.”
1910
Päätetään perustaa
Työväenyhdistyksen "naiskööri".
Kuoro alkaa pitää harjoituksiaan
Ulkotyöväen talolla, eli nykyisessä
hotelli Pinjan rakennuksessa
Satakunnankadulla.
1913
Kuoro harjoittelee
alkuvuosina lähinnä
omaksi ilokseen ja
esiintyy vain omissa
pienimuotoisissa
huvitilaisuuksissaan.
1915
Kuorolaisilta aletaan
kerätä jäsenmaksua.
Työttömät saavat
vapautuksen.
Kuoro veti 1960-luvulla runsaasti harrastajia. Johtajana Pertti Repo.
”Kuoro oli toinen elämäni: oli
koti ja oli kuoro.”
tymisasu. Muutenkin kuoro on sadan vuoden aikana saatellut laulullaan lepoon lukuisia pitkäaikaisia jäseniään.
Hillevi Saloniemi puolestaan ei antanut edes sokeutumisen lopettaa laulamista. Hän jatkoi sinnikkäästi harjoituksissa käymistä apunaan opaskoira ja nuotinlukijanaan
sisarentytär.
Mukaan on sadan vuoden aikana mahtunut räiskyviä
persoonallisuuksia, joiden letkautukset elävät kuoron keskuudessa edelleen. Ja monesta hillitymmästäkin leidistä on
matkan varrella kuoriutunut täysiverinen esiintyjä.
Kunnia sadasta vuodesta siis kuuluu jokaiselle kuorossa
joskus laulaneelle.
Muistot jäävät
Kuoro on koko historiansa ajan yhdistänyt naisia yli kaikenlaisten rajojen. Harvassa muussa harrastuksessa kaksi- ja seitsenkymppinen tekevät rinnan töitä yhteiseen tavoitteeseen pääsemiseksi. Eikä titteleillä todellakaan ole
merkitystä, kun vaikea kappale viimein loksahtaa kohdalleen ja alkaa soida kauniisti.
”Laulavat ihmiset tulevat aina
toimeen keskenään.”
Tiivis harjoittelu, konsertit ja esiintymismatkat ovat
vuosikymmenestä toiseen hitsanneet joukon yhteen. Porukassa on naurettu tuhannet naurut, ja toisinaan itketty
myös itkut. Naiset ovat eläneet mukana toisensa myötä- ja
vastoinkäymisissä, tukeneet ja kuunnelleet. Rivit on koottu
uudelleen niin kansalaissodan kauhujen kuin talvi- ja jatkosodan jälkeenkin.
1919
Kuoron koko johtokunta on
ihmeen kaupalla säilyttänyt
kansalaissodassa henkensä,
vaikka useimmat ovat olleet
vankileirillä. Toiminta
saattaa siis jatkua.
1920
Perustetaan Suomen
Työväen Musiikkiliitto,
johon kuoro heti liittyy.
1917
Suomi itsenäistyy
4
5
Yli musiikin raja-aitojen
Musiikissaan Tampereen Työväenyhdistyksen Naiskuoro ei
ole koskaan tyytynyt helppoihin ratkaisuihin. Ohjelmistoon
on sadan vuoden aikana mahtunut niin kansanlauluja, klassisia kuoroteoksia kuin pop-musiikkiakin. Kaikkea tekemistä
on leimannut taiteellinen kunnianhimo.
Kaj Chydeniuksen kappaleet kuuluvat monen kuorolaisen omiin suosikkeihin.
Esimerkiksi Chydeniuksen
sävellyksiä Lauri Viidan
teksteihin onkin jaksettu
laulaa antaumuksella vuodesta toiseen. Kuoron riveistä koottu, 1990-luvulla
aktiivisesti esiintynyt Timotei-kvartetti keskittyi niin
ikään Chydeniuksen tuotannon tulkitsemiseen.
Kuoron yhteydet Viroon Kaj Chydenius kuuluu kuoron
suosikkisäveltäjiin.
ovat olleet aina tiiviit: Suomenlahden takana on käyty laulujuhlilla, ja sikäläisiin
kuoroihin on solmittu kontakteja. Tampereen Työväenyhdistyksen Naiskuoron yksi tunnusmerkki onkin jo pitkään
ollut virolaisen musiikin esittäminen. Esimerkiksi Gustav
Ernesaksin kaunis Meelespea, Lemmikki on kuulunut repertuaariin yhtäjaksoisesti yli 30 vuotta.
Muutenkin kuoro on laulanut yli kielirajojen. Viron lisäksi lauluja on esitetty muun muassa unkariksi, ruotsiksi,
latinaksi ja saksaksi.
Rohkeasti uuteen
Myös 2000-luvulla kuoro on jatkanut musiikkinsa viemistä uusiin suuntiin. Tästä yksi osoitus on vanhan yhteistyökumppanin, Nokian Työväen Mieskuoron, kanssa toteutettu monivuotinen hanke. Kuorot ovat yhdessä esittäneet
kantaaottavaa uutta pop-musiikkia: Ultra Bra -yhtyeen
tuotantoa sekä Pauli Hanhiniemen varta vasten kuoroille kirjoittamia kappaleita. Näitä konserttikokonaisuuksia
ovat täydentäneet todelliset yhteiskunnallisen musiikin
klassikot, kuten Kenen joukoissa seisot, Siirtotyöläinen ja
Vapauden kaiho.
Kotikaupunkiensa lisäksi kuorot ovat vieneet yhteishankkeensa esimerkiksi Helsinkiin, Vaasaan, Imatralle
sekä Valkeakosken Työväen Musiikkitapahtumaan.
”Anni itki joka kerta,
kun laulettiin Meelespea.”
Kuoron ohjelmisto oli taiteellisesti kunnianhimoinen heti alkuvuosina.
Kuoron rima oli korkealla heti ensimmäisissä, syksyllä
1910 pidetyistä harjoituksissa. Silloin alettiin opetella Oskar Merikannon neliäänistä sävellystä Kantelettaren runoon Onpa tietty tietyssäni. Nyt sata vuotta myöhemmin
kuoro avaa juhlakonserttinsa samalla, varsin haastavalla
kappaleella.
Ohjelmisto koostui muutenkin alusta lähtien koti- ja
ulkomaisen kuoromusiikin parhaimmistosta. Kuoron
konserteissa 1920-luvulla kaikuivat niin Sibeliuksen kuin
Beethoveninkin sävelet.
Kuoro on myös kautta historiansa nostanut esiin uusia teoksia ja säveltäjänimiä. Kuoron pitkäaikaisin johtaja
Elias Kiianmies oli tunnustettu säveltäjä ja sovittaja, ja
monet hänen kappaleensa on kuultu ensimmäisen kerran
Tampereen Työväenyhdistyksen Naiskuoron esittäminä.
Myöhemmin, 1970-luvulla kuoro tilasi useita sävellyksiä
nuorelta tamperelaiskyvyltä Asko Vileniltä ja nosti osaltaan häntä tunnetuksi. Seuraavalla vuosikymmenellä vuorossa olivat Vesa Tuomen kuorolle tilaustyönä tekemät
monet sävellykset ja sovitukset.
1922
Kuoro pitää
huhtikuussa
ensimmäisen
suuren konserttinsa
Tampereen
kaupungintalolla.
6
Viron laulujuhlat ja maan musiikkiperinne
ovat tulleet kuorolle tutuiksi.
Aatetta unohtamatta
Kuoron periaatteena on aina ollut, että työväenkulttuuriin
kuuluu kaikenlainen musiikki. Tasa-arvon ja demokratian
ihanteet ovat joka tapauksessa kulkeneet yhtenä kantavana
teemana kuoron ohjelmistossa halki vuosikymmenten.
Moni kuoron vuosien varrella esittämä teksti kuulostaa
edelleen hätkähdyttävän ajankohtaiselta. Tänäkin päivänä
voi allekirjoittaa Elvi Sinervon unelman maailmasta, jossa
”kaikilla jotka tekevät työtä olisi oikeus työnsä hedelmiin”.
Yhtä lailla aikaa on kestänyt Arvo Turtiaisen ihmettely, milloin oikein naisille saadaan ”sama palkka samasta
työstä”.
”Sibeliuksen Väinönvirren
laulaminen Vaasan
sinfoniaorkesterin kanssa
sai kylmät väreet kulkemaan
selkäpiissä.”
1926
Kesän harjoitustauon
aikana kuorolaiset
kokoontuvat joka
viikko Pyynikille palloa
pelaamaan.
1929
Rakastetun johtaja
Lundelinin lähestyvä
eläkkeelle jääminen
herättää huolta kuoron
tulevaisuudesta.
1929
Yhdysvaltain
pörssi romahtaa, ja
maailmanlaajuinen lama
alkaa
1931
Kuoro saa nykyisen
nimensä.
1933
Kuoro esiintyy radiossa
suorassa lähetyksessä
hotelli Tammerista.
1932
Lapuan liikkeen Mäntsälän
kapina kukistetaan
7
H yvissä käsissä
Tampereen Työväenyhdistyksen Naiskuoro on saanut kautta historiansa nauttia osaavista ja omistautuneista johtajista.
Moni heistä on viihtynyt kuoron peräsimessä pitkään, jotkut
jopa kymmeniä vuosia. Jokainen on jättänyt kuoroon oman
persoonallisen jälkensä.
Sikstus Bernhard
Lundelin 1910–1929
Kuoron ensimmäinen johtaja,
kapellimestari Lundelin oli merkittävä henkilö Tampereen musiikkielämässä.
Päivätyökseen
hän toimi kaupungin laulun- ja
soitonjohtajana.
Kuorolaisten keskuudessa herra
Lundelin herätti suurta kunnioitusta. Eikä hän päästänyt laulajiaan helpolla: kuoron ohjelmisto oli alusta lähtien taiteellisesti hyvin kunnianhimoinen. Lopulta korkea ikä pakotti Lundelinin luopumaan
tehtävästään.
Elias Kiianmies
1930–1954
Kuoron pitkäaikaisin johtaja
Elias Kiianmies oli valtakunnallisestikin tunnettu ja arvostettu musiikin moniosaaja: kapellimestari, säveltäjä,
sovittaja ja opettaja. Konserttiarvioissa häntä kuvattiin
varmaksi, taidokkaaksi ja innostavaksi johtajaksi. Kiianmies teki kuorolle paljon
sovituksia ja jopa nimikkokantaatin Kankaankutojan laulu.
1935
Useiden uusien
laulajien mukaantulo
ilahduttaa kuoron
konkareita.
”Olin tunnollisena naisena
tullut harjoituksiin, vaikka
minulla oli murhetta. Terttu
huomasi sen ja kehotti
lähtemään kotiin lepäämään.”
Helvi ValkonenMiettinen 1955–1957
Kahden vahvan miehen jälkeen
kuorolaiset halusivat johtajakseen naisen, ja tehtävään kutsuttiin laulajatar Helvi ValkonenMiettinen. Hänen kaksivuotisena
kautenaan äänenmuodostukseen alettiin kiinnittää yhä
enemmän huomiota.
Pertti Repo 1958–1971
Opettaja Pertti Repo johti naisjoukkoa jämptillä ja määrätietoisella otteella. Hän esimerkiksi suhtautui varsin ankarasti
myöhästymisiin, poissaoloihin
ja harjoituksissa höpisemiseen.
Kurinalainen harjoittelu joka
tapauksessa kantoi hedelmää.
Revon johtamana kuoro keräsi
kiitosta rytmillisestä tarkkuudestaan ja sointinsa puhtaudesta. Eräässä konserttiarviossa pantiin merkille hänen
tapaansa pitää harvinaisen tarkkaa huolta oikeasta alkusävelestä. Repo sai naiskuoron aloitteesta 1968 arvonimen
director musices.
1939
Kuoro toimii aktiivisesti myös
sotavuosina ja esiintyy muun
muassa aseveli-illoissa. Välillä
harjoitukset keskeytyvät,
koska työväentaloa tarvitaan
reserviläisten majoittamiseen.
1939
Talvisota syttyy
8
1942
Kuoro laulaa
maarianpäivänä
sotilassairaalassa ja
keuhkotautiparantolassa.
Leena Erdélyi-Rauhala 1972–1975
Päivi Pyymäki
1986–2000
Musiikkilehtori ja -pedagogi Lenke ”Leena” Erdélyi-Rauhala oli Unkarin lahja tamperelaiselle musiikkielämälle.
Erdélyi-Rauhala oli tuonut kotimaastaan metodit, joiden
opein hän kouli laulajiaan. Hänen kaudellaan kuoro nousikin taiteellisesti uudelle tasolle, mistä osoituksena oli
muun muassa hopeinen mitali Tampereen Sävelen kuorokatselmuksessa. Konserteissa unkaritar herätti huomiota
temperamenttisella johtamistyylillään.
Päivi Pyymäki johti kuoroa jämäkästi mutta humoristisesti. Ensitöikseen hän lupasi panna villiintyneen akkalauman kuriin ja ampua kapinoitsijat aamunkoitteessa. Muun
muassa kunnolliset äänenavaukset alkoivat Pyymäen johtajakaudella. Hänen erityinen sydämenasiansa oli rikkoa
luutuneita käsityksiä naiskuoromusiikista ja uudistaa ohjelmistoa. Kuoro alkoikin esittää kappaleita, jotka kuvasivat rehellisesti naisen arkea iloineen ja suruineen. Nykyään Päivi Pyymäki toimii Tampereen konservatoriossa
vanhempana lehtorina ja johtaa muun muassa Tampereen
Työväenyhdistyksen Soittokuntaa.
”Hauskalla aksentilla suomea
puhunut Lenke kritisoi
usein, että tulkintamme
oli äpärähällistä – eli
epärehellistä.”
Terttu Suhonen
1975–1981
Terttu Suhonen vaikutti
kuorossa yhteensä neljäkymmentä vuotta: ensin
laulajana, solistina, ääntenharjoittajana, varajohtajana ja viimein johtajana.
Itseoppinut johtaja luotsasi kuoroa sydämellisin ja
äidillisin ottein. Pitkäaikaisena rivikuorolaisena Terttu Suhonen ymmärsi laulajiensa arkea ja muisti aina kysellä heidän kuulumisiaan
– rakkauselämä mukaan lukien. Johtaja myös hauskuutti
kuoroa jokaisissa harjoituksissa jutuillaan.
Erkki Haaramo 1981–1986
Nokialainen Erkki Haaramo ansaitsi leipänsä muurarina,
mutta vapaa-aikansa hän omisti intohimolleen musiikille.
Kolmen lapsen isänä hän myös jakoi kuorolaistensa tuskan tasapainoilusta työn, perheen ja rakkaan harrastuksen
välillä. ”Joskus tuntuu kipua rinnassa, kun täytyy lähteä iltaisin harjoituksiin”, Haaramo myönsi lehtihaastattelussa
1983. Kuorolaisten mieleen hän on jäänyt lempeänä johtajana, jonka kaudella harjoituksissa saatettiin kutoa sukkia
laulamisen lomassa.
1944
Päätetään tilata oma kantaatti
seuraavan vuoden 35-vuotisjuhliin.
Sovitaan, ettei sanoituksessa
saa olla mainintaa käynnissä
olevasta sodasta. Sävellys tilataan
kuoronjohtaja Kiianmieheltä.
Leena Kanerva
2000–2002
Tullessaan johtajaksi Leena Kanerva oli nuorempi kuin yksikään kuorolaisensa. Pesti oli kirjaimellisesti hänen korkeakoulunsa musiikinohjaajaksi: kuoron kevätkonsertti
2002 oli samalla hänen opinnäytetyönsä Tampereen konservatoriolle. Johtajakaudellaan Kanerva jatkoi ohjelmiston uudistamista.
”Ei Erkki ollut tiukka johtaja.
Se antoi myydä kenkiä
harjoituksissa.”
Tarja Rantala
2003 lähtien
Viimeiset seitsemän vuotta naiskuoroa on luotsannut laulunopettaja Tarja
Rantala. Taiteellisesti kunnianhimoinen johtaja osaa
vaatia kuorolaisiltaan paljon, ja hänen kaudellaan
äänenmuodostus ja sointi
ovat nousseet aina vain
tärkeämmiksi seikoiksi. Jokaisissa harjoituksissa kaikuu kuitenkin myös nauru.
Lisää Tarja Rantalan ajatuksia kuorolaulusta voit
lukea sivuilta 22–23.
1945
On pula-aika, ja elintarvikkeita
säännöstellään tarkasti. Kuoro
kirjoittaa Kansanhuoltoministeriöön ja pyytää jäseniensä
ostokortteihin lisäpisteitä.
Vastaus on kielteinen.
1945
Toinen maailmansota
päättyy
9
Taustoja kunnioittaen
Aatteen lipun alla
Kuoron juuret ovat syvällä suomalaisen työväenaatteen perinteessä. Mukanaolo suomalaisessa ja kansainvälisessä työväen
musiikkiliikkeessä on myös aina ollut tärkeä osa toimintaa.
”Aikoinaan oli ihmisiä, jotka
katsoivat pitkään, kun kertoi
laulavansa työväenyhdistyksen
kuorossa.”
Osallistuminen STM:n toimintaan on aina ollut kuorolle tärkeää.
Kuoron syntyaikoihin 1910-luvulla suomalainen työväenliike eli vahvaa nousukauttaan, ja tehdaskaupunki Tampere oli tämän kehityksen keskus. Varsinaisen poliittisen
toiminnan ohella työväen sivistysaate oli voimissaan: Tampereella näyteltiin, voimisteltiin, musisoitiin ja laulettiin
sosialidemokratian nimissä.
Perustamishetkellä naiskuoron tehtävä oli selkeä. ”Toivokaamme, että tästä vielä koituisi reipas ja voimakas kööri, joka voisi laulullaan innostaa taistelevaa köyhälistöä yhä
uusiin ponnistuksiin”, lukee kuoron pöytäkirjassa vuodelta
1910.
”Kulkue oli hirveän pitkä, ilma
kuuma ja lippu painava. Mutta
niin vain kannoin lippua koko
matkan vettä valuen.”
Kuoron oma lippu on liehunut yli 60 vuotta.
1949
Kuoro kohentaa
talouttaan
järjestämällä tansseja
muun muassa
Viikinsaaressa.
Kansalaissota kosketti luonnollisesti koko kuoroa. Pöytäkirja vuodelta 1919 kertoo: ”Kaikki meikäläiset itsekohtaisesti tietää ja muistaa, kuinka saimme paljon kärsiä
verenhimoisen kapitalistin käden kautta. Useimmat kuoromme jäsenet saivat kitua vankiloissa monia kuukausia.
Kuoromme monivuotinen puheenjohtaja ja perustaja Emmi Murto sai olla
kaksi vuotta noiden piikkilanka-aitojen
takana sortajiemme koston alaisena.”
Oman lipun saaminen 1949 oli kuorolaisille tärkeä tapaus. Lippua onkin kannettu ylpeästi lukuisissa tapahtumissa.
Kuorojen yhteismarssit kuuluvat työväenmusiikin perinteisiin.
Koko suomalaista yhteiskuntaa leimasi 1970-luvulla ilmapiirin politisoiminen ja vasemmiston jakautuminen eri
aatesuuntauksiin. Laineet löivät Työväen Musiikkiliittoon
asti. Toiminnassa tuolloin mukana olleet naiskuorolaiset
muistelevat nyt hieman huvittuneina, kuinka liiton kokouksissa syynättiin tarkasti, minkälainen jäsenkirja kenenkin
taskusta löytyi.
Rakkaus musiikkiin lienee aina ollut valtaosalle jäsenistä
aatteen paloa tärkeämpi syy kuulua Tampereen Työväenyhdistyksen Naiskuoroon. Tänäkin päivänä kuoro joka
tapauksessa kunnioittaa juuriaan. Jokaviikkoiset harjoitukset pidetään työväenliikkeen historiaa henkivässä miljöössä. Onhan upea 110-vuotias Tampereen Työväentalo
Suomen vanhin varta vasten tähän tarkoitukseen pystytetty rakennus.
Kuoro on edelleen aktiivisesti mukana Suomen Työväen
Musiikkiliiton toiminnassa. Myös yhteydet sosiaalidemokraattiseen liikkeeseen ovat tiiviit: kuoro on kysytty esiintyjä erilaisissa puolueen paikallisyhdistysten tapahtumissa
ja juhlissa.
Yksi kuoron pitkän iän salaisuuksista on Tampereen
Työväenyhdistyksen vankkumaton tuki.
”Vielä 1980-luvun alussa
politiikka näkyi Musiikkiliiton
toiminnassa: oli selkeä jako
tiukkoihin kommunisteihin ja
demareihin. Onneksi ne ajat
menivät ohi.”
Vankileirille joutuminen katkaisi
Emmi Murron puheenjohtajakauden.
”Moni ei varmasti miettinyt
kuoroon tullessaan aatetta
lainkaan. Haluttiin vaan tulla
harrastamaan.”
Liitossa alusta lähtien
Naiskuoro liittyi Suomen Työväen Musiikkiliiton jäseneksi heti sen perustamisvuonna 1920. Siitä lähtien kuoro on
osallistunut näkyvästi liiton ja sen Hämeen-Satakunnan
piirin toimintaan.
Liiton ja piirien tapahtumat ovat vieneet kuoroa esiintymismatkoille ympäri Suomea. Samalla on saatu tilaisuus
tutustua maamme muihin työväenkuoroihin ja -orkestereihin. Pohjoismaiselle Työväen Musiikkijuhlille kuoro osallistui ensimmäisen kerran jo 1950-luvulla. Tämän jälkeen
juhlilla on käyty jokaisessa Pohjoismaassa – Islanti mukaan
lukien.
1952
Naiset matkustavat
Göteborgiin
pohjoismaisille työväen
laulujuhlille. Tampereen
kaupunki avustaa kuoroa
ensimmäisen kerran.
Vuodesta 1951 lähtien kuoron vappuperinteisiin on kuulunut laulaminen Minna Canthin patsaalla Hämeenpuistossa.
1954
Johtaja Kiianmiehen
eläkkeen lähestyessä
herää ajatus
ensimmäisestä
naisjohtajasta.
1957
Ohjelmisto kuohuttaa
johtokuntaa:
kuorolaisille halutaan
lisää sananvaltaa
kappalevalintoihin.
1958
Kuoro hankkii
varoja valmistamalla
ja myymällä sata
tonttulakkia.
1952
Helsingin olympialaiset
10
11
Sadan vuoden laulut
Tampereen Työväenyhdistyksen Naiskuoron 100-vuotisjuhlakonsertti
Tampereen työväentalon konserttisali 9.10.2010 kello 14
Konsertin jälkeen Tampereen kaupunki järjestää raatihuoneella juhlavastaanoton kuoron kunniaksi.
Koko konserttiyleisö on tervetullut tilaisuuteen.
Onpa tietty tietyssäni
säv. Oskar Merikanto, san. Kanteletar
Konsertin alku vie meidät kuoron syntyhetkiin. Juuri tätä kappaletta kuoro alkoi opetella aivan ensimmäisissä
harjoituksissaan sata vuotta sitten. Sittemmin sama Kantelettaren teksti on kuulunut ohjelmistoon myös useina muina
sävellyksinä ja sovituksina − ja jopa ruotsiksi käännettynä.
Tuule tuuli leppeämmin
Jean Sibelius, V.A. Koskimies
Koko historiansa ajan kuoro on esittänyt runsaasti kansallissäveltäjämme Sibeliuksen tuotantoa. Tämä tunnelmallinen
kappale kuului repertuaariin jo viime vuosisadan alkupuoliskolla.
Mistäs piisaa
Elias Kiianmies, trad.
Kuoron pitkäaikainen johtaja Kiianmies oli arvostettu säveltäjä ja sovittaja, joka omisti monet teoksensa kuorolle. Tämä
polveileva sävellys ei päästä laulajia helpolla − varsinkaan, kun kappaleeseen on nyt yhdistetty Teija Auvisen vauhdikas
koreografia.
Laululle
Yrjö Kilpinen, V.E. Törmänen
Yrjö Kilpisen kuulas sävellys oli sotia edeltävän ajan Suomessa erittäin suosittu sekä yksinlauluna että kuorojen esittämänä.
Johtaja Elias Kiianmies teki kappaleesta naiskuorosovituksen varta vasten TTY:n naiskuorolle.
Meelespea
säv. ja san. Gustav Ernesaks
Kuoron suhde virolaiseen musiikkiin ja sikäläisiin lauluryhmiin on aina ollut tiivis. Viron kansallissäveltäjäksikin kutsutun
Ernesaksin herkkä rakkauslaulu Meelespea eli ”Lemmikki” on kuulunut ohjelmistoon yhtäjaksoisesti yli 30 vuotta.
Lepalind
Riho Päts, trad.
Tämä virolaiskappale hehkuu nuoren lemmen iloa. Tyttö pyytää leppälintua viemään terveiset rakastetulleen.
Sa oled mu südame suvi Richard Ritsing, E. Wöhrmann
Myös konsertin kolmannen virolaisen laulun teemana on rakkaus. Sanat julistavat, että ilman lemmityn läheisyyttä elämä
on mahdotonta.
Kultatukka
Jorma Panula, Kirsti Puhtila
Kapellimestari, säveltäjä Jorma Panulan ja sanoittaja Kirsti Puhtila tekivät 1970-luvulla tiivistä yhteistyötä. Sen hedelmiin
kuuluu tämä tunnelmaltaan lähes maaginen balladi.
Timotei-kvartetti
Johanna Hietala
Seija Rajala
Riitta Ollila
Päivi Pyymäki
Johtaa: Tarja Rantala
Näyttämöohjaus: Teija Auvinen
Piano: Katja Kilponen
Kitara: Aki Lääkkölä
Basso: Jaakko Luoma
Valo- ja äänisuunnittelu: Janne Pärnänen, Riku Lempinen
Puvustus: Tampereen Työväen Teatterin puvustamo, Katri Innanmaa
Yölaulu
Eino Leinon teksti on saanut säveltäjä Antti Nissilältä modernin sävelasun. Kuoro on viime vuosina esittänyt ahkerasti
ikaalislaisen Nissilän säveltämiä ja sovittamia kappaleita.
Tämä voi olla vuosisata
Vesa Tuomi, Elvi Sinervo
Tätä laulua voi syystä kutsua eräänlaiseksi kuoron ohjelmanjulistukseksi. Kuoro tilasi vuoden 1990 juhlakonserttiinsa
tamperelaiselta Vesa Tuomelta sävellyksen Elvi Sinervon runoon, joka unelmoi paremmasta ja tasa-arvoisemmasta
maailmasta.
Suomen Työväen Musiikkiliiton ja Tampereen työväenyhdistyksen tervehdykset
Väliaika, kahvitarjoilu
Hiljainen laulu
Kaj Chydenius, Marja-Leena Mikkola
Kuoron riveistä koottu Timotei-kvartetti esiintyi aktiivisesti 1990-luvulla. Kvartetin
ohjelmiston rungon muodostivat Kaj Chydeniuksen rakastetut klassikot, kuten tämä Mikko
Niskasen elokuvasta ”Käpy selän alla” hitiksi noussut kappale.
Puhu minulle rakkaudesta
Kaj Chydenius, Aulikki Oksanen
Aulikki Oksanen oli yksi Kaj Chydeniuksen luottosanoittajista. Yhteistyön tuloksena syntyi
sekä työväenmusiikin että rakkauslaulujen helmiä.
Jos rakastat
Kaj Chydenius, Matti Rossi
Kristiina Halkolan tulkintana tutuksi tullut kappale kuuluu monen suosikkeihin Kaj
Chydeniuksen koko laajasta tuotannosta.
säv. ja san. Kim Kuusi
Musiikin monitoimimies Kim Kuusi sävelsi ja sanoitti 1970-luvulla tämän herkän rakkauslaulun. Uusille sukupolville Kuusi
on tullut tutuksi muun muassa tv-kisa Idolsin tuomarina.
Balladi
Anssi Tikanmäki, Juice Leskinen
Solisti Nina Kinnunen
Mika Kaurismäen elokuvassa ”Klaani” kuultu kappale on noussut todelliseksi ikivihreäksi. Sanoitus on Juice Leskisen
taidonnäyte.
Odotusta Pariisissa
Juha Tikka, Hector
Solisti Saija Kokko
Haikea kappale on tullut tunnetuksi Susanna Haaviston tulkitsemana. Sanoittaja Hector on kertonut tarinan perustuvan
todelliseen, kreikkalaisessa katukahvilassa nähtyyn kohtaamiseen.
Rannalla
Vesa Tuomi, Tuula Heikkilä
Tanssilavojen suosikkitango nousi iskelmäyleisön tietoisuuteen Arja Korisevan levyttämänä.
Tampereen aamu
säv. ja san. Juice Leskinen
Juicen kappale on monen mielestä yksi hienoimpia Tampereelle omistettuja lauluja. Viime ajat se on kaikunut Tampereen
Työväen Teatterin menestysmusikaalissa Vuonna 85.
Vihreät niityt
Laulu rakastamisen vaikeudesta
Antti Nissilä, Eino Leino
Richard Dehr, Terry Gilkyson, Frank Miller, san. Orvokki Itä
Tämä käännösiskelmä on kuulunut jo yli puoli vuosisataa suomalaisten suosikkeihin. Unohtumattomasti kappaletta ovat
tulkinneet muun muassa Olavi Virta ja Topi Sorsakoski. Nyt kuultava naiskuorosovitus on Antti Nissilän käsialaa.
Semmoinen nautiskelija
Antti Nissilä, Timo Pusa
Letkeä kappale on Antti Nissilän uutta tuotantoa. Sen tunnelmaan voi varmasti moni tyytyväinen eläkepäivien viettäjä
eläytyä.
Tammerkoski rempallaan − väliaikaisesti
Antti Nissilä sovitti kolme kuorolaisten suosikki-iskelmää meneväksi potpuriksi.
sov. Antti Nissilä
Vaatteet naiset tekevät
Kuoron asut ovat aina seurailleet vuosikymmenten vaihtuvaa
muotia. Esiintymisvaatteina on ollut sekä hillittyjä jakkupukuja että kirjavia tekokuituleninkejä.
Laulajanlakit pidettiin päässä myös matkoilla.
sen kerran 1950-luvulla, ja niiden tyyliin on sen jälkeen
luotettu esimerkiksi monissa juhlakonserteissa.
Vuonna 1959 kuoro hankki niin kutsutut laulajanlakit, jotka nykykatsojan silmään näyttävät lähinnä ylioppilaslakeilta. Tuohon aikaan ne olivat yleisesti käytössä
työväenkuoroissa.
”Esiintymisasu oli yhtenäinen
ainakin silloin, kun kuoro
lauloi Eilan 60-vuotisjuhlassa
vihreissä työhaalareissa.”
Kuoro esiintyy usein myös omissa, vapaavalintaisissa vaatteissaan, kuten tämä kuva 1960-luvulta kertoo.
Esiintymisvaatteet ovat asia, joka jaksaa puhuttaa kuorolaisia vuosikymmenestä toiseen. Miten pukea eri-ikäiset,
-kokoiset ja -muotoiset naiset yhtenevään asuun niin, että
lopputulos on hyvä?
”Krimplene-puvut haisivat
hieltä.”
Kuorolaisten kommenteista päätellen ratkaisuna on
useimmiten ollut kompromissi, joka ei miellytä ketään.
Muisteloissa toistuvat tarinat siitä, kuinka hiostavissa ja
huonosti istuvissa puvuissa on seisty parrasvalojen tai
auringon paahteessa. Aina jollakulla on ollut jalassaan
vääränväriset sukat tai kengät, vaikka asiasta olisi sovittu
kuinka tarkasti.
Kuoroasut tarjoavat joka tapauksessa kiinnostavan läpileikkauksen suomalaisesta muodista sadan vuoden ajalta.
Helmat kipusivat 1960-luvun muodin mukana ylös. Lyhyisiin hameisiin yhdistettiin tietysti polvisukat, joten yleisö sai ihastella konserteissa paljaita tamperelaispolvia.
Kuoro konsertoi 1970-luvulla toistuvasti pitkissä, ruskeankirjavissa tekokuituleningeissä. Kaksi seuraavaa vuosikymmentä olivat kaapumaisten esiintymisasujen aikaa.
Nyt 100-vuotisjuhlakonsertissaan kuoro palaa myös
vaatetuksessa juurilleen ja luottaa jälleen tyylikkääseen
kokomustaan.
Tyylinäyte 1990-luvulta.
”Joku aina vannoi, että
tuollaista en päälleni laita.
Esiintymisiin kaikki kuitenkin
ilmestyivät puku päällä.”
Vappueleganssia 1970-luvulta.
”Kansallispuvun vihreiden
sukkahousujen haarakiila valui
koko ajan polviin.”
Helmat heiluen
Kukkaleningit kuuluivat 1970-luvun tyyliin.
1960
Kiireiseen vuoteen
mahtuvat esimerkiksi
50-vuotisjuhlakonsertti ja
matka Tromsöön
Pohjois-Norjaan.
14
Viime vuosisadan alussa naiset panivat esiintymisiin parasta päälle. Pukukoodina oli esimerkiksi kokomusta tai
-valkoinen pitkä juhlaleninki, jonka jokainen hankki itse.
Pula-aikana 1940-luvulla kuoron johtokuntaa mietitytti,
onko uusilla jäsenillä varaa ja mahdollisuuksia valkoisen
puvun ostamiseen.
Kansallispuvut ilmestyivät kuorolaisten ylle ensimmäi-
1963
Vanhainkoti
Koivupirtin
kannatusyhdistyksen
hyväksi järjestetty
kirkkokonsertti kerää
kiitosta.
1961
Juri Gagarin matkaa
ensimmäisenä ihmisenä
avaruuteen
1965
Kuoro käy Bremenissä
Saksassa ja esiintyy
radiossa.
Kansallispuvuissa on esiinnytty läpi vuosikymmenten.
1969
Karl Marx Stadtin
työläislaulujuhlassa
DDR:ssä kuoro
esiintyy täysin
suomalaisella
ohjelmistolla.
1969
Keskiolut tulee Suomessa
kauppoihin
Asialliset jakkupuvut olivat 1950-luvun kuoromuotia.
1971
Kuoro saa tunnustusta
kvartettilaulukilpailussa Porissa. Naiset
tekevät kesällä kahden
viikon virkistysmatkan
Itävaltaan.
15
Yhdessä matkaan
Esiintymismatkat Suomeen ja ulkomaille ovat lauluharrastuksen suola. Naiskuoro on elänyt reissuillaan unohtumattomia
hetkiä.
Aikaa jää yleensä myös nähtävyyksien ihmettelyyn.
Viroonkin suoriuduttiin viimein 1970-luvulla, ja sen jälkeen Suomenlahden takana on käyty moneen otteeseen.
Sosialistisen DDR:n elämänmenoon kuoro tutustui 1969.
Taukokahvitkin keitettiin ennen itse.
”Eväinä matkoilla oli
näkkileipää ja sillipurkki. Jos ei Koulujen lattioilla
Odotukset majoituksen ja ruuan
ollut rahaa, ei syöty mitään.”
saan, ja suunnitelmat Viron-matkasta kuivuivat uudelleen
kokoon viisi vuotta myöhemmin.
Kotimaata sentään kierrettiin ennen sotia ahkerasti.
Kuoro konsertoi muun muassa Viipurissa – joka tuolloin
vielä kuului Suomeen – Vaasassa, Jyväskylässä, Porissa ja
Helsingissä. Reissua pääkaupunkiin 1937 valmisteltiin pitkään ja hartaasti. Matkaan lähdettiin maaliskuisena lauantaina aamujunalla kello 5.30. Perillä esiinnyttiin Helsingin
työväentalolla, ja saman rakennuksen suojissa myös yövyttiin. Mukana oli luonnollisesti omat petivaatteet ja eväät.
Kuoro lähtötunnelmissa 1960-luvulla.
Aina välillä matkatunnelmaa nostetaan laulaen.
”Unkarin-reissulla polvisukat
menivät pestessä alas
viemäristä, kun juoruilin
muiden kanssa.”
1973
Ensin tamperelaiset
käyvät kesällä
Unkarissa, ja syksyllä
sikäläinen kuoro tekee
vastavierailun.
16
Useimmille laulajille konserttimatkat ovat kuoroharrastuksen ehdottomia kohokohtia – ja joillekin jopa tärkein
syy liittyä kuoroon. Aikoinaan, ennen nykyistä massaturismin ja halpalentojen aikakautta kuororeissut olivat myös
monelle elämän ainoa tilaisuus päästä Suomen rajojen
ulkopuolelle.
”Eräs nainen sanoi liittyvänsä
kuoroon matkojen takia.
Kovin monta kertaa häntä ei
harjoituksissa näkynyt. Hän
ei nimittäin osannut laulaa
yhtään.”
Naiskuoro on alkanut puuhata lähtöä ulkomaille niinkin aikaisin kuin 1932. Pöytäkirja kertoo: ”Päätettiin, että
kuoro ensi kesänä menee Viroon laulujuhlille. Kuorolaiset
rupeavatkin säästämään matkarahoja sekä muuta humeerausrahaa.” Tarvittavaa summaa ei kuitenkaan saatu ka1975
Kuoro voittaa kolme
hopeamitalia ja 1 500
markan palkinnon
Tampereen Sävel
-tapahtumassa.
1975
Etyk-konferenssi
Helsingissä
tasosta ovat nousseet
vuosien vieriessä. Koulujen lattiat ovat vaihtuneet hotellisänkyihin ja eväsleivät ravintolaillallisiin. Tietyt asiat matkanteossa eivät kuitenkaan ole muuttuneet: reissussa laulu
raikuu ja yhteishenki kohoaa.
Virallisen ohjelman lisäksi kuoromatkoihin mahtuu
paljon muuta. Vapaa-ajalla ilo on otettu irti illanvietoissa,
joissa tanssia ja laulua on riittänyt usein aamuun saakka.
Matkat ovat myös tilaisuus tutustua muihin laulajiin, ja monesti matkaseuraa on saatu esimerkiksi Nokian Työväen
Mieskuorosta.
Kommelluksiltakaan ei ole aina vältytty. Naiset ovat haeskelleet eksyksissä konserttipaikkoja vieraissa kaupungeissa, ja toisinaan on taivallettu sateessa kansallispuvut
läpimärkinä. Jälkikäteen kiperimmätkin paikat ovat silti
muuttuneet mukaviksi muistoiksi.
”Rytty ennusti bussimatkoilla
kädestä, millainen flaksi
iltahuveissa kullakin käy.”
Moni lensi 1970-luvulla ensimmäisen kerran kuoron mukana.
Ympäri Eurooppaa
Kuoro pääsi vihdoin ulkomaille 1952, kun matkattiin Göteborgiin. Rahaa reissua varten säästettiin puolitoista vuotta.
Koska kuorolaisilla ei ollut passeja, heille hankittiin yhteispassi. Matka taisi jännittää, sillä yllättävien sattumusten
varalta mukaan otettiin lainaksi käteistä kuoron kassasta.
Alkuun päästyään kuoro on kiertänyt Pohjoismaita ahkerasti. Erityisesti vuoden 1992 Islannin-matka on piirtynyt osallistujien mieliin. Suomen laulun kajauttaminen jylhän kraaterijärven rannalla ei unohdu.
1978
Kuoron opintokerho
perehtyy musiikin
teorian lisäksi hyvään
kokouskäyttäytymiseen.
Muihin kuoroihin tutustuminen on tärkeä osa matkoja.
1980
Kuoro juhlii
70-vuotista taivaltaan
konsertoimalla
yliopiston juhlasalissa.
1982
Kuorolaisten musiikin
teorian tuntemukseen
aletaan kiinnittää yhä
enemmän huomiota.
1981
Urho Kekkosen
presidenttikausi päättyy
17
Varainhankintaa
Ja vastuunkantoa
Kuoroharrastus ei ole pelkkää laulamista. Tarvitaan myös talkoohenkeä ja osallistumista yhdistyksen päätöksentekoon.
Viime vuosikymmeninä kuorolaiset on voinut joulun
alla tavata paketoimassa lahjoja entisessä Euro- eli Ekamarketissa. Tampereen Sävel -kuorotapahtumassa naiset ovat työskennelleet muun muassa festivaalivieraiden
majoituspaikoissa.
”Talkootyö oli tärkeä
yhdistävä tekijä. Sillä luotiin
yhteishenkeä.”
Mukaan talkoisiin on aina värvätty niin ikään puolisot,
sukulaiset ja tuttavat. Hyvän mielen lisäksi apurit ovat silloin tällöin saaneet kiitokseksi muutakin. ”Joulujuhlan järjestysmiehille päätettiin ostaa Klubi-laatikot”, kertoo vuoden 1937 pöytäkirja.
Johtokunta kokoontuu
Kuten jokainen yhdistys, myös Tampereen Työväenyhdistyksen Naiskuoro ry tarvitsee päätöksentekijöitä. Koko historiansa ajan kuorolla onkin ollut aktiivisesti kokoontuva
ja keskusteleva johtokunta. Sadan vuoden varrella lukemattomat naiset ovat vaivojaan säästämättä toimineet puheenjohtajina, sihteereinä, rahaston- tai nuotistonhoitajina
ja niin edelleen.
”Tampereen Sävel -talkoot
olivat iso urakka. Joka aamu
mentiin seitsemäksi Amurin
koululle hoitamaan ruokailuja ja
majoitusta.”
Kuoron ensimmäinen johtokunta. Pöydän ääressä istuvat sihteeri Siiri Koivunen, puheenjohtaja Emmi Murto ja rahastonhoitaja Maiju
Jokiranta.
Jokainen kuoro kaipaa toimintaansa rahaa: esiintymisasut,
-matkat ja nuotit maksavat. Konserttipalkkiot ja kuorolaisten jäsenmaksut kattavat osan menoista, mutta lisäksi tarvitaan iso määrä talkootyötä. Kuoro onkin kautta historiansa hankkinut varoja monin kekseliäin tavoin.
Viime vuosisadan alkupuolella suosiossa oli erilaisten
iltamien järjestäminen. Aina tapahtumat eivät kuitenkaan
sujuneet kommelluksitta. Vuonna 1927 Puistoravintolas-
”Myyjäisiä pidettiin paljon.
Onnenpyörällä tuli hyvin rahaa,
mutta se varastettiin meiltä.”
1985
Konserttituloista
lahjoitetaan
10 000 markkaa
näkövammaisten
Annansilmäkeräykseen.
18
sa järjestetyt naamiohuvit uhkasivat kääntyä miinukselle.
Juhlien tuoksinassa oli rikottu ikkuna, ja ravintolan omistaja vaati kuoroa tilille. Perusteellisten neuvottelujen jälkeen
päätettiin korvata puolet vahingosta.
Seuraavina vuosikymmeninä laulajat järjestivät runsaasti arpajaisia. Esimerkiksi vuonna 1945 päävoittona oli
reteästi tuhannella markalla valtion obligaatioita.
Lahjat pakettiin
Myös myyjäisiä pantiin pystyyn ahkerasti, ja kaupiteltavia
tuotteita askaroitiin yhteisissä ompeluilloissa. Kirpputorit
toivat kassaan mukavasti tuloja 1980-luvulla – samalla laulajat saivat tavarat kaappien perukoilta kiertoon.
1986
Tampereen
Työväenyhdistys
täyttää sata vuotta, ja
kuoro luonnollisesti
esiintyy juhlassa.
1988
Harjoituspäivä
vakiintuu nykyiseksi
maanantaiksi.
Sirpa Ilolla riittää kiirettä joululahjojen paketoinnissa.
1989
Kuoro on mukana
tekemässä Suomen
Työväen Musiikkiliiton
70-vuotislevyä.
Kulloisestakin kuoronjohtajasta on riippunut, mihin
kaikkeen johtokunnan on täytynyt ottaa kantaa. Naisten
keskuudestaan valitsema johtokunta on joidenkin johtajien kausilla vastannut pitkälti myös taiteellisesta linjasta: valinnut konserttiohjelmistot ja uudet harjoiteltavat
kappaleet.
Nykyään musiikilliset päätökset kuuluvat puhtaasti
johtajalle. Sen sijaan johtokunta ratkoo erilaisia pieniä ja
suuria käytännön kysymyksiä, jotka tekevät harrastamisen
mahdolliseksi kaikille jäsenille.
Käsillä oleva 100-vuotiskonsertti on ollut iso ponnistus
nykyiselle johtokunnalle. Juhlan valmistelut on aloitettu jo
edellisten vuosien aikana, ja tahti on vain kiihtynyt tapahtuman lähestyessä.
1990
Kuoron
80-vuotiskonsertin
laulut ottavat kantaa
muun muassa rauhan
puolesta.
19
Kurkistus kulissien taakse
Yleisö saa nauttia kuoroharrastuksen valmiista lopputuloksesta. Varsinainen työ tehdään kuitenkin arkisissa harjoituksissa, sinnikkäästi viikosta toiseen.
Nykytreeneihin kuuluu myös liikeharjoituksia.
Huomio tekniikkaan
Äänenhuolto ja -avaus olivat outoja käsitteitä kuoron ensimmäisinä vuosikymmeninä. Lämmittelyksi kajautettiin
korkeintaan jokin kaikille tuttu laulu ennen kuin käytiin
varsinaisiin hommiin.
Nykypäivän treeneissä itse kappaleiden kimppuun
päästään vasta monien muiden harjoitusten jälkeen. Kuoro jumppaa ja venyttelee, läähättää ja sihisee, surisee ja
Satavuotiskonserttia varten on harjoiteltu yli vuosi.
Ärräpäitä, tuskailua, naurua ja lopulta syvää onnistumisen
iloa – naiskuoron viikoittaisiin treeneihin mahtuu tunnelmia laidasta toiseen.
Monet asiat harjoituksissa ovat samoin kuin sata vuotta
sitten. Edelleen naiset pänttäävät stemmoja ja laulunsanoja, hiovat musiikin tulkintaa ja yhteissointia sekä opettelevat yhteistyötä johtajansa kanssa.
Paljon on kuitenkin myös muuttunut. Tänä päivänä
nuottikansio on ilman muuta kuorolaisen tärkein työkalu:
nuotteja tutkitaan tarkasti, niistä keskustellaan ja niihin
raapustetaan ahkerasti omia merkintöjä. Kotona kuorolaiset opettelevat stemmojaan paitsi nuoteista myös kuoronjohtajan tekemiltä nauhoilta.
”Äänenavaukseksi riitti, että
laulettiin kerran Taivas on
sininen ja valkoinen.”
”Siihen aikaan tehtiin
harjoituksissa aina kauppaa.
Kenkiä ja meikkejä ostettiin ja
myytiin, ja vihko kiersi. Monet
virkkasivat.”
1992
Matkustetaan Islantiin
ja konsertoitiin yhdessä
Nokian Työväen
Mieskuoron kanssa.
20
Nuotteja tutkitaan tarkasti, kun uuden kappaleen harjoittelu alkaa.
1994
Konserteissa kerätään
varoja Bosnian
sodan sekä Estonian
laivaturman uhrien
auttamiseksi.
1995
Suomi liittyy EU:n
jäseneksi
”Työväentalon joka kerroksessa
kellarista vintille on pidetty
harjoituksia.”
”Nuotteja ei ollut, vaan laulujen
sanat kirjoitettiin itse ylös
ruutuvihkoon. Vähän ehkä
Kuri ja järjestys
laitettiin nuolilla merkkiä,
Yksi seikka ei ole sadassa vuodessa muuttunut miksikään.
pitääkö mennä ylös vai alas.”
Pulinasta ei ole tulla loppua, kun kuorolaiset pääsevät yh-
Sen sijaan menneinä vuosikymmeninä nuotit oli hallussaan ainoastaan johtajalla. Kaikki kappaleet juurrutettiinkin sävel kerrallaan kuorolaisten ulkomuistiin. Ainakin yksi
hyvä puoli tässä työläässä menetelmässä oli: nykylaulajan
tuska uskaltaa irrottautua nuoteista ja heittäytyä musiikin
vietäväksi oli tuolloin vieras.
Kuoro rentoutui pikkujouluissa jo 1950-luvulla.
lallattaa. Näin haetaan esimerkiksi oikeanlaista hengitystekniikkaa, vartalon kannattelua, vokaalien sointia ja
sävelpuhtautta.
Uusimpia tulokkaita kuoromaailmassa ovat koreografiaharjoitukset. Tärkeisiin konsertteihin kuoro valmentautuu
apunaan ammattikoreografi. Kappaleiden henkeä opetellaan äänen lisäksi ilmentämään asennoin, liikkein ja ilmein.
1999
Kuoro osallistuu Tampereen
kaupungin 220-vuotisjuhlallisuuksiin.
Timotei-kvartetti laulaa
presidenttiehdokas Tarja
Halosen vaalitilaisuudessa.
teen. Vuoden 1932 pöytäkirjassa lukee toive, että ”jokainen
koittaisi harrastaa harjoituksissa hiljaisuutta ja kiinnittää
ajatuksensa vaan siihen työhön mitä opetetaan. Kukaan ei
saa poistua harjoituksista ilman lupaa.”
Laulamisen lomassa on joka tapauksessa ehditty aina
hoidella myös muita bisneksiä: vaihtaa uusimmat juorut,
ostaa ja myydä tavaraa tai suunnitella hummailureissuja.
Vielä 1980-luvulla harjoituksissa kilisivät kutimet, ja sukkia syntyi.
Johtajat ovat suhtautuneet näihin naislaumansa touhuihin hyvin erilaisin tavoin. Osa on yrittänyt karsia kaiken
ylimääräisen puuhailun hyvin ankaralla kädellä. Jotkut taas
ovat jättäneet kurinpidon vähemmälle.
Yksi uusi kuoronjohtajien mieliharmi on sentään syntynyt vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana. Harvoinpa
harjoitukset nykyään sujuvat ilman, että jonkun puhelin rämähtää soimaan kesken herkän kappaleen viimeistelyn.
2000
Johtaja Päivi
Pyymäki heittää
90-vuotikonsertissa
haikeat jäähyväiset
kuorolle.
2002
Tamperelaiset
havaitsevat Norjan
Tromsössa järjestettyjen
työväen laulujuhlien
järjestelyissä paljon
opiksi otettavaa.
21
Kohti uutta
Johtaja Tarja Rantala kertoi tunnelmistaan
satavuotiskonsertin alla.
Kuoro on juhlavuonnaan konsertoinut tiiviiseen tahtiin.
Kuva: Mauri Keltto
Kuoron vahvuuteen vuonna 2010 kuuluvat:
Takarivissä vasemmalta: Päivikki Tähti, Aino Pihlajamaa, Eila Leppänen, Johanna Kaukonen, Onerva Hallikainen, Teija Lempinen,
Nina Kinnunen, Liisi Aartelo, Seija Rajala, Pirkko Lavaste, Jaana Sajakoski, Miina Kaisanlahti, Seija Rintala
Eturivissä vasemmalta: Sari Koivumäki, Sirpa Ilo, Miia Nieminen, Kaisu Isosaari, Saija Kokko, Sofia Thitz, Maarit Huttunen,
Mari Vehmanen ja johtaja Tarja Rantala. Kuvasta puuttuu Sanna Eklund.
Kuva: Mauri Keltto
Miten suunnittelit juhlakonsertin
ohjelmiston?
− Alkupuoliskolle kokosin mahdollisimman edustavan
otoksen kuoron sadan vuoden aikana esittämistä kappaleissa. Vaakakupissa painoivat ennen kaikkea taiteelliset
seikat.
− Valinnat kertovat myös siitä, mikä on ollut juuri tälle
kuorolle leimallista. Esimerkiksi virolainen musiikki ja Kaj
Chydeniuksen tuotanto ovat olleet kuoron historiassa tärkeässä roolissa.
− Konsertin B-puolelle keräsin lauluja, jotka kuvastavat
kuoroamme tänä päivänä. Valintojen pohjaksi kyselin kuorolaisilta, millaista musiikkia he haluavat mieluiten laulaa.
2007
Toteutetaan yhdessä Nokian Työväen
Mieskuoron, Helsingin Työväen Naiskuoro
Elegian ja Vaasan kaupunginorkesterin
kanssa suurproduktio Jean Sibeliuksen
Väinön virsi. Teos esitetään Vaasan
kuorofestivaaleilla.
22
Mihin kappaleeseen toivoisit
yleisön erityisesti kiinnittävän
huomiota?
− Eräs konsertin kohokohdista on ilman muuta A-puolen
päättävä Tämä voi olla vuosisata. Teos on sävelletty varta
vasten tälle kuorolle.
− Kappale kuvastaa hienosti myös aatteellisesta taustaamme. Tosin kuoro ei koskaan ole ollut korostetun julistava,
vaan taiteelliset tavoitteet ovat aina olleet ykkössijalla.
2009
Kuoro alkaa valmistautua
satavuotisjuhlakonserttiinsa. Yhteistyö
nokialaisten kanssa jatkuu
tiiviinä muun muassa Ultra Bra
-yhtyeen musiikkia esittäen.
Kuinka yhteistyö koreografi Teija
Auvisen kanssa on sujunut?
Entä miten kuoron taival jatkuu
juhlakonsertin jälkeen?
− Teija on todella paneutunut asiaan ja löytänyt kappaleista
uusia puolia. Uskon, että tämä näkyy konsertissakin.
− Eräänlainen sukupolvenvaihdos on varmasti luvassa.
Moni pitkäaikainen kuorolainen siirtynee sivuun tämän
ponnistuksen jälkeen. Uudet jäsenet ovat siis lämpimästi
tervetulleita.
− Juhlakonsertin jälkeen on myös hyvä hetki miettiä, mihin suuntaan seuraavaksi lähdemme. Toivon kuoron joka
tapauksessa jatkavan taiteellisesti korkeatasoisella ja tavoitteellisella linjalla.
Miten valmistautuminen ylipäänsä
on sujunut?
− Aina ison konsertin alla aika tuntuu loppuvan kesken.
Viiden vuoden takaiseen juhlakonserttiin verrattuna olen
kuitenkin huomannut ilokseni, että kappaleet opitaan entistä nopeammin.
− Ja on hienoa nähdä, että tämä harrastus on kuorolaisille selvästi tärkeä. Naiset ovat jaksaneet sitoutua pitkään ja
rankkaan harjoitteluprosessiin.
Millaisen elämyksen haluat
juhlakonsertin yleisölle tarjota?
− Toivon, että iltapäivästä tulee nautittava ja viihdyttävä
niin musiikillisesti kuin visuaalisestikin. Aivan erityisesti
ajattelen yleisössä istuvia entisiä kuorolaisia: uskon, että
konsertti herättää heissä paljon hyviä muistoja.
2010
Kuoro esiintyy ahkerasti,
muun muassa Suomen
Työväen Musiikkiliiton
90-vuotisjuhlassa Helsingissä.
Vuosi huipentuu omaan
100-vuotiskonserttiin.
Ulkoasusuunnittelijat:
Pirkanmaan ammattiopiston av-viestinnän opiskelijat (vuosikurssi 2008)
Mika Majala, Sara Schmidt ja Sebastian Hammar
Taitto:
Mika Majala
Teksti:
Mari Vehmanen
Sitaatit on koottu entisiltä ja nykyisiltä kuorolaisilta. Historiikin kuvat
ovat kuoron arkistoista ja jäsenten kotialbumeista.
www.ttynk.net