1. No category

Pyöräilylupa
Kun polkupyörät alkoivat yleistyä
Suomessa 1900-luvun alkupuolella,
ryhdyttiin pyöräilijöitä ja polkupyöriä
rekisteröimään.
Vieressä Joutsenon nimismiehen
11.6.1928 antama todistus Gunnar
Tyrmin rekisteröitymisestä
pyöräilijäksi ja hänen pyörälleen
annetusta rekisterinumerosta 580.
Kilpi maksoi 5 mk, leimamerkki 3 mk
ja lunastus 5 mk, yhteensä 13
markkaa.
Työmies Gunnar Tyrmi oli tuolloin
puoli vuotta päälle 15-vuotias ja asui
Joutsenon kylässä.
Lauri Tyrmin ensimmäinen evakkomatka
Talvisodan sytyttyä Joutsenossa vietettiin melko normaalia elämää aina helmikuun 1940
lopulle asti. Vasta silloin alkoi alueen yleinen evakuointi. Isäni Lauri muistaa kun hän 8vuotiaana perheensä mukana nousi evakkojunaan Joutsenossa. Juna ei ehtinyt kuin
Muukon aseman paikkeille, kun tuli ilmahälytys ja kaikki käskettiin ulos junasta hankeen ja
kauemmas metsän reunaan. Evakkopaikkana oli Karvian Mustakorpi. Laurin isä Anttihan
oli joutunut tammikuussa ikänsä takia täydennysmiehenä reserviin ja vasta helmikuun 14.
päivänä rintamalle etulinjaan Summan Kultakumpuun. Siellä hän jäi venäläisten
suurhyökkäyksessä vangiksi kuten aiemmin on kerrottu. Evakkoon lähtiessä perheessä ei
tiedetty mikä oli Antin kohtalo, mutta isä muisteli, että ennen evakkoon lähtöä olivat
Neuvostoliiton lentokoneet pudottaneet Kolarinlahden, Hauskanlahden ja Pölkkyniemen
paikkeille propagandalehtisiä, joissa oli mainittu myös Antti Tyrmin nimi. Ei kuitenkaan
tiedetty kummasta Antti Tyrmistä oli kyse, sillä kirkonkylälläkin asui Antti Tyrmi, joka oli
myös sodassa. Paluu evakosta tapahtui vasta sodan päätyttyä ja evakossa olo jäi n.
kuukauden mittaiseksi.
Punta tai Puntanen -nimisiä muualla kuin Etelä-Karjalassa
Savossa Puntasten ilmeisin keskuspaikka on ollut Ristiinassa, aivan nykyisen kirkonkylän
tuntumassa Kitere-järven rannalla. Puntasia on mainittu 7 eri miestä vuosien 1561-1564
maantarkastusluettelossa ja v. 1541 peräti 8 ruokakuntaa. Lisäksi Mikkelin keskustan
tuntumassa, Vuolinkojärven paikkeilla on asunut Puntasia, samoin Mikkelin pohjoisosissa,
samoilla paikoilla missä Tyrmimaa sijaitsi (seurava luku). Puntasia oli muuttanut myös
Kangasniemelle lähelle Pieksämäen rajaa. Kangasniemen historian mukaan seurakunnan
ensimmäinen lukkari oli Matias Olavinpoika Punta, joka oli merkitty v. 1659
rovastintarkastuksen pöytäkirjaan.
Puntasen suku on ilmiselvästi levittäytynyt Ristiinasta pohjoiseen, mutta millä aikavälillä,
sitä ei pystytä varmuudella sanomaan. Maantarkastusluettelot 1500-luvun puolivälin
jälkeen ovat ensimmäiset lähteet, joissa talonpoikia on mainittu laajemmin, joten
aikaisemmasta asutuksesta ei ole tietoa. Ristiinassa oli siis 1560-luvulla 7 Puntanen
-nimistä miestä, jotka olivat ainakin viidestä eri perheestä ja Mikkelin ja Kangasniemen
seuduillakin oli useita perheitä. Voidaan mielestäni olettaa, että näin voimakas leviäminen
ei ole tapahtunut parissa sukupolvessa. Voisi olettaa pikemminkin, että ensimmäiset
Puntaset ovat tulleet Ristiinan seudulle 100-200 vuotta aiemmin tai ovat asuneet siellä jo
vuosisatoja.
Mielenkiintoa herättää luonnollisesti mikä on yhteys meidän Punta-suvun esi-isillä, jotka
ovat asuneet Ruokolahden Puntalassa ilmeisesti jo ainakin 1400-luvulta lähtien. Dnatutkimukset ovat osoittaneet, että meidän suvun jäsenillä ja Kangasniemellä asuneilla eri
sukujen jäsenillä on melko läheinen geneettinen yhteys. Ainakaan toistaiseksi ei
kuitenkaan ole tiedossa, että yhtään Savon Puntasia olisi testattu, jotta voitaisiin verrata
mahdollista geneettistä yhteyttä. Puntasia näyttää olevan edelleen Mikkelin seudulla.
Tyrmi-nimeen liittyviä paikkoja Suomessa
Joutsenon Tyrmi-nimiset talot sijaitsivat Soljalassa ja Joutsenon kylässä jo 1500-luvun
puolivälin paikkeilla. Näistä löytyy tietoa skukirjan aiemmista teksteistä.
Myös Mäntyharjun Käävän kylän Kotajärveen työntyvä niemi on nimetty Tyrminniemeksi.
Kirkonkirjatietoja alueelta on 1600- ja 1700-lukujen vaihteesta lähtien, mutta niistä ei löydy
merkkejä Tyrmi-nimisistä henkilöistä. Ilmeisesti niemi on saanut nimensä jo 1600-luvulla
tai jopa 1500-luvulla, jonkun paikalla asuneen Tyrmin mukaan.
Uusin löytö varhaisista Tyrmi-nimistä on Savosta. Vuosien 1561-1564
maantarkastusluetteloista löytyy parikin mainintaa, jotka voidaan paikantaa MikkelinHaukivuoren seudulle. Nykyisissä kartoissa paikka voidaan sijoittaa PesäjärvenKolmipohjan- Harjumaan alueelle. Luettelossa ei ole mainittu yhtään Tyrmi-nimistä
henkilöä, mutta siellä on mainittu mm. Tyrmimaa kuuluneeksi silloisen viljelijän alueisiin.
Aiemmin olin jo löytänyt maininnan Savon historiasta, jossa eräs kappalainen oli halunnut
asettua asumaan Tyrmijärven rannalle. Järvi on sijainnut jossain Iisalmen seudulla, mutta
sitä ei enää sillä nimellä löydy. Ainoa vihje on Iisalmen länsipuolella sijaitseva Haapajärvi,
jonka rannalla sijaitsee Tyrmynniemi ja siellä Tyrmy-niminen talo. Talo on ollut siellä
ainakin 1700-luvulta lähtien ja on hyvinkin mahdollista, että Tyrmi-nimi on muuttunut
Tyrmyksi. 1600-luvun alkupuoliskolla Iisalmen seudulla on asunut kaksikin Tyrmi-nimistä
perhettä, jotka ilmeisesti ovat antaneet nimen järvelle, mutta Tyrmi-nimen kadottua
asukkailta, vaihtui myös järven nimi.
Uusimpia tietoja alkuperäisistä Tyrmi-suvun edustajista Joutsenossa
Vuoden 1547 maakirjoissa ei ole merkitty kyliä, mutta muihin nimiin vertaamalla voi arvella
asuinpaikkoja. Tyrmi-nimisiä Joutsenon kylän tietämiltä ei löytynyt, mutta Soljalan kylän
seudulta löytyi Juho ja Tuomas Törmi. Törmi lienee yksi Tyrmin kirjoitusasu. Vuodelta 1555
löytyykin manttaaliluettelosta Tyrmi-nimisiä sekä Joutsenon seutukylästä että Ikäleinelän
seutukylästä, joka sisälsi myös Soljalan kylän.
Joutsenon kylässä oli v. 1555 kolme veljestä, Antti Maunonpoika Tyrmi, jonka edessä oli
numero 2, Pekka Maunonpoika sekä Olli Maunonpoika Tyrmi, joiden nimien edessä oli
numero 1. Numerot tarkoittanevat veroa maksaneiden henkilöiden lukumäärää. Samaiset
veljekset oli mainittu myös v. 1554 luettelossa, mutta sukunimi oli kirjoitettu muodossa Tyri.
Sitä edellisenä vuonna 1553 Joutsenon kylässä oli Olli Tuppuraisen 3/4 tilan yhteydessä
Pekka Tyrmin 1/6 tila sekä Pekka Terävän 1/24 ja Olli Pukin 1/24 tilat. Ikäleinelässä
(todennäköisesti Soljalassa) oli v. 1555 Antti Antinpoika Tyrmi.
Vuoden 1559 manttaaliluettelossa oli Joutsenonkylässä 1/3 veron tilalla Pekka Tyrmi, jolla
oli peltoa 4 yksikköä, niittyä ½ yksikköä, ulkopalstoja 1 yksikkö ja kalavesiä ½ yksikköä.
Tomulan eli Soljalan kylässä 1/2 veron tilalla Antti Tyrmi, jolla peltoa 15, niittyä 2,
ulkopalstoja 2 sekä kalavesiä ½ yksikköä.
Nevalan kylässä 1/3 veron tilalla Klemetti Tyrmi, jolla peltoa 6, niittyä 2, ulkopaltoja 2 ja
kalavesiä ½ yksikköä.
Ilmeisesti myös Nevalan kylässä 1/3 veron tilalla Mikko Tyrmi, jolla peltoa 11, niittyä 2,
ulkopalstoja 2 ja kalavesiä ½ yksikköä.
Nämä tiedot osoittavat, että alkuperäiset Tyrmit olivat joko tulleet Joutsenoon useamman
perhekunnan voimin tai olivat asuneet jo muutaman sukupolven ajan Joutsenossa1500luvun puolivälissä. Joutsenon kylässä asuinpaikkana on ollut nykyinen Tyrmisenkylän alue,
mutta Tyrmin maa-alueet ovat ulottuneet pitkälle Joutsenon kangasta. Toinen Tyrmien
asuttama alue on ollut ns. Alapitäjän alue, jonka pääpaikkana on ollut nykyinen Soljalan
kylä.
Suikkasten varhaisimmat sukulaiset v. 1559 Ruokolahdella
Salonsaaren yökunnan alueella asuivat:
määrä verotettavat henkilöt
ruista
ohraa
1
4
1
1
2
-
2
1
1
Pentti Juhonpoika Suikkanen
Antti Matinpoika Suikkanen
Lauri Juhonpoika Suikkanen
Olli Matinpoika Suikkanen
Virmutjoen yökunnan alueella (Ravali-Suikkanen) asuivat:
1
1
1
1
1
1
1
Pekka Matinpoika Suikkanen
Matti Laurinpoika Suikkanen
Lauri Nuutinpoika Suikkanen
Nuutti Juhonpoika Suikkanen
Pekka Niilonpoika Suikkanen
Tuomas Ravalinpoika Suikkanen
Ravali Antinpoika Suikkanen
1
1
1
1
1
1
1
1
1
Edellä olevasta käy hyvin selville kuinka monta Suikkasen suvun jäsentä asui jo 1500luvun puolivälin tienoilla niillä paikoilla, joissa Ruokolahden Suikkasten juuret ovat
sijainneet. Ravali-niminen talo Äitsaaren puolella on mitä todennäköisimmin saanut
nimensä useista Ragvald eli Raualdh eli Ravali-nimisistä Suikkasten esi-isistä. Suikkalan
kylä on sijainnut sekä Äitsaaren että Salosaaren puolella, välissä on ollut vain kapea
Ravalinsalmi.
Sukukirjan sukutauluissa esitetty yhteys varhaisiten Suikkasten esi-isien suhteen on
hieman epävarma, mutta melkoisella varmuudella joku edellä mainituista Suikkasista on
myös ns. Tyrmin II-suvun esi-isiä. Nimet Ragvald, Antti ja Tuomas toistuvat usein 1500- ja
1600-luvuilla sukuketjuissa.
Kaukokalastusta 1500-luvulla ja jo aiemminkin
Säämingin historia I -kirjassa on selvitetty kuinka asutus levisi sinne eränkäynnin ja
kaukokalastuksen myötä Suur-Jääsken ja sen lähialueiden kautta. Vuodelta 1557 on
säilynyt verotustietoa, joka kertoo täkäläisten nuottakuntien kevät- ja syyskalastusretkistä
mm. Puruvedelle, Heinävedelle, Orivedelle ja Paasvedelle. Toiminta oli jo silloin hyvin
järjestäytynyttä, joten kaukokalastuksella on ollut pitkät perinteet.
Kyseisenä vuonna oli verotettu 125 nuottakuntaa ja seuraavana vuonna peräti 161
nuottakuntaa. Puruvedellä v. 1557 luetelluista kevätkalastusta harjoittaneista oli mainittu
ensimmäisenä Ruokolahden Puntalasta olleen Suni Puntaisen yhden nuotan nuottakunta.
Ruokolahtelaisia nuottakuntia olikin eniten (22 kpl), Rautjärveltä (15), Joutsenosta (15) ja
Jääskestä (12). Luvut sisältävät sekä kevät- tai syyskalastukseen tai molempiin
osallistuneet nuotakunnat.
Suni Puntainen voi hyvinkin olla Tyrmi I eli Punta-suvun kantaisä. Myös isäni äidin eli
Mellon suvun edustajat olivat useammankin nuottakunnan mukana. Juho ja Pekka
Meltoinen olivat Puruvedellä syyskalastuksessa 3 nuotan nuottakunnassa, jossa
kolmantena osakkaana oli ilmeisesti Ruokolahden Suikkalasta ollut Antti Penttinen. Myös
Heikki Meltoinen Karsturannasta ja Lauri Meltoinen Meltolasta olivat mukana, toinen
kolmen ja toinen kahden nuotan nuottakunnissa. Luettelosta ei selviä olivatko he
kalastamassa keväällä vai syksyllä.
Tyrmin II -suvun eli Suikkasen suvun edustajia ei ainakaan tuona vuonna mainittu, mutta
eipä Suikkasten välttämättä kaukokalastusta tarvinnut harrastaakaan, sillä hehän asuivat
Saimaan äärellä. Aika moni kaukokalastukseen osallistunut isäntä asui muualla kuin
Saimaan rannalla, mm. seuraavat Joutsenolaiset: Pekka Roiskonen Roiskolasta, Olli
Kesoinen Kesolasta, Lauri Ravaltinen Ravattilasta, Antti Ruokonen Ruokolasta
(Nuijamaa). Puntala ja Meltolakaan eivät olleet Saimaan rannalla.
Kunnioitusta herättää se kuinka jo n. 500 vuotta sitten tai jopa useita vuosisatoja
aiemminkin esi-isämme pystyivät säännöllisesti matkaamaan kauas mm. Puruvedelle läpi
sokkeloisen Saimaan saariston ja kalastamaan suuria määriä monenlaista kalaa sen
aikaisilla välineillä. Kun asiaa miettii tarkemmin, niin syynä on juuri nuo pitkät perinteet.
Kalastus oli taitona jo ennen maanviljelyn ja karjanhoidon aloittamista. Pyyntivälineet ja
veneet olivat kehittyneet tuhansien vuosien aikana. Kalavesien ja reittien tuntemus siirtyi
sukupolvelta toiselle.
Tämän seudun kaukokalastajilla oli käytössään nuottia, joiden pituus vaihteli 20 ja 100
sylen välillä. Syli oli vajaat 180 cm. Pienin nuotta oli siis n. 36 m ja suurimmat jopa 180 m.
Verkot solmittiin muinoin esim. nokkosesta saaduista kuiduista tehdystä langasta, mutta jo
varhain Suomessakin viljeltiin hamppua, josta saatiin kestävää lankaa ja köyttä. Hampusta
saatu kuitu oli paitsi vahvaa, myös hyvin vettä kestävää. Siksi se sopi erittäin hyvin myös
kalaverkkoihin.
Kun Saimaan eteläisiltä rannoilta lähdettiin kalastamaan vaikkapa Puruvedelle, tarvittsi
mm. Suni Puntanen mukaansa useita miehiä ja paljon tavaraa. Sunilla oli ehkä 80-100
syltä pitkä nuotta, joka vei tietysti runsaasti tilaa, lisäksi tarvittin kalansaalista varten
tynnyreitä tai muita säilytysastioita, suolaa säilöntää varten ja evästä kenties muutamaksi
viikoksi. Nuottakunnilla saattoi olla jo entuudestaan nuotanvetoa varten rakennetut veneet
valmiina Puruvedellä odottamassa omassa venevajassa tai -katoksessa. Yöpymistä varten
saattoi olla myös pieni kalamaja. Matka tehtiin omalla matkaveneellä, jossa oli useita
airopareja. Jos matkavene ei ollut tarpeeksi iso, saattoi perässä olla erikseen rahtivene
tavaroille.
Kalaa käytettiin tietysti omaksi ravinnoksi, mutta myös verojen maksuun sekä
kauppatavarana. Keväällä kohta jäiden lähdettyä kalastajat lähtivät pyytämään haukea,
joka sopi mm. kuivattavaksi. Syksyllä kalastettiin muikkua ja Puruvedestä saatiin myös
hyviä lohisaaliita. Puruvesi on ollut tunnettu ilmeisesti jo 1300-luvulta lähtien erittäin
kalaisana ja kirkasvetisenä ja puhdaspohjaisena järvenä ja siksi siitä kehittyi muikun
kalastajien tärkein kohde. Suuresta nuotasta (80-100 syltä) joutui nuottakunta
maksamaan kruunulle veroa 3 leiviskää, n. 25 kg kalaa, pienistä nuotista (20-40 syltä)
puolet vähemmän. Saaliit olivat moninkertaisia.
Ruokolahden Puntasten mahdollinen sukulaisuus Joutsenon Punta-sukuun
Suni Puntanen on mainittu yhdessä Juho Puntasen kanssa jo ensimmäisissä säilyneissä
maakirjoissa v. 1543 ja 1544. Edellisessä sukunimi oli kirjoitettu Pundar, jälkimmäisessä
Pundan. He ovat asuneet Puntalassa vielä v. 1571. Silloin suurimman eli yhden kokoveron
tilan isäntänä oli nautakuntamies ja lautamies Juho Puntanen. Hänen talossaan oli peräti
neljä veroa maksavaa (miestä tai pariskuntaa). Toisen Punnan tilan (puolen veron
suuruisen) jakoivat Pekka Heikinpoika Puntanen ja Suni Heikinpoika Puntanen. Pekka
Heikinpojan 1/4 veron talossa oli kolme veroa maksavaa ja Suni Heikinpojan talossa yksi
pariskunta. Suurimmillaan Juho Puntasen talo näytti olleen v. 1559, jolloin veroa maksavia
oli jopa 5 miestä tai pariskuntaa. Pekka ja Suni olivat tuolloin omissa taloissaan.
Pekan ja Sunin patronyyminimi eli isän nimi oli mainittu vain 1570-luvun alkuvuosina,
mutta on oletettavaa, että kyseessä ovat samat Pekka ja Suni Puntanen, jotka olivat
isäntinä myös 10 vuotta aiemmin. Juho Puntanen on mainittu v. 1560 yhdessä Heikki
Puntasen kanssa. Kyseessä ovat mitä ilmeisimmin isä ja poika. Kun muistetaan, että
vuosisatojen ajan on ollut perinteenä antaa perheen vanhimmalle pojalle isoisänsä nimi,
niin voidaan olettaa, että myös Juho Puntasen isä oli nimeltään Heikki.
Edellä olevien tietojen perusteella on todennäköistä, että Puntalassa on asunut 1400- ja
1500-lukujen vaihteessa isäntänä Heikki Puntanen, jolla oli ainakin kolme poikaa.
Vanhimmasta lukien Juho, Suni ja Pekka.
Juho on mainittu isäntä siis jo 1543 ja hän oli vakavarainen nautakuntamies 1550-luvulla
sekä hänellä oli aikuin ja ilmeisesti perheellinen poika Heikki 1560. Juhon on täytynyt
syntyä viimeistään vuoden 1520 paikkeilla, todennäköisesti jo 1510. Juho Puntanen poistui
maakirjoista 1572, joko tultuaan liian vanhaksi maksamaan veroja tai kenties kuoltuaan.
Edellisenä vuonna hän kuitenkin oli vielä syyskäräjillä lautamiehenä.
Suni Heikinpoika Puntanen lienee syntynyt muutamia vuosia Juhon jälkeen. Kun hän v.
1557 oli Puruvedellä nuottakuntansa päämiehenä kalastamassa, oli hän n. 45-vuotiaana
todennäköisesti mies parhaassa iässä tietämyksensä ja voimiensakin mukaan mitattuna.
Vuonna 1573 Puntalan kylässä mainitaan Pekka Suninpoika Puntanen, joka voisi olla Suni
Heikinpojan poika. Muita Suninpoikia ei ole veroluetteloissa mainittu, mutta Joutsenon
Parjalassa käräjillä v. 1565 mainittu Matti Punta voi hyvinkin olla Suni Heikinpoika Punnan
vanhempi poika.
Asiaa tukee se, että Joutsenon Parjalankylässä on mainittu v. 1600 apuveroluettelossa
Pietari eli Pekka Punnan 3/4 veron tila. Ruokolahden Puntalassa puolestaan v. 1590 oli
Pekka Suninpoika Puntanen vielä veroa maksavana 3/4 veron tilalla, mutta näyttää siltä,
että se tila oli autioituneena joutunut ratsumies Wolmar Bengtsonille v. 1596.
Vaikka suoranaisia todisteita ei löydykään, niin on ainakin mahdollista, että Suni
Heikinpoika Puntanen olisi kaukokalastusmatkoillaan tavannut jonkun Parjalan kylän
Parjasen isäntämiehen, joka huomatessaan Sunin reippaan, vielä avioitumattoman pojan
Matin, ehdottanut tälle kotivävyn paikkaa Parjalaan. Tällainen on ollut hyvinki mahdollista,
sillä ainakin yksi Joutsenon kylässä asunut Reko Parjanen oli nuottakuntansa kanssa ollut
samaan aikaan kalastamassa Puruvedellä kuin Suni Puntanenkin.
Matti on saattanut sairastua tai kuolla vuoden 1590 paikkeilla ja Matin nuorempi veli Pekka
eli Pietari Suninpoika Punta on tullut apuun Puntalasta. Matin poika Antti lienee syntynyt v.
1565 paikkeilla, eikä ehkä vielä ole kyennyt yksin huolehtimaan isosta tilasta. Ongelmia on
ollut Pekallakin, koska tila on autioitunut. Elämä on kuitenkin jatkunut, koska Antti
Matinpoika Punnasta tuli jo v. 1606 1/2 veron tilan isäntä ja v. 1616 hänet on mainittu 3/4
veron tilan isäntänä.