TUNTOSARVI Suomen Kuurosokeat ry:n järjestölehti 6−7 2014 Tampereella rikottiin rajoja EDBU kuurosokeiden äänenä Euroopassa Sisällys Pääkirjoitus: Taloutta ja toimintaa.............................................................3 Kuurosokeusmääritelmää päivitetään......................................................4 KEHONA-taidenäyttely Porissa...............................................................5 Liikkumisen iloa Rovaniemellä..................................................................6 EDBU kuurosokeiden äänenä Euroopassa............................................8 Silmänruokaa korville ja keholle..............................................................11 Malta - ritarien ja temppeliherrojen saari Välimeressä............................13 Tampereella rikottiin rajoja.....................................................................16 Carl Oscar Malmin leivoskilpailu...........................................................22 Pääsiäinen Andalusiassa........................................................................23 ValmisPaula: Suven suloisuutta...........................................................27 Takakansi: Lahjoita tuoli! ........................................................................28 Kannen kuva: Taktiilitulkkaustilanne belgialaisen Peter Vanhoutten ja hänen tulkkinsa Koen Amerlynckin välillä Zagrebissa, EDBU:n hallituksen kokouksen väliajalla. Kuva: Iva Janja Bezjak. Tuntosarvi numero 8 ilmestyy viikolla 34. Aineisto 25.7. mennessä. TUNTOSARVI 40. vuosikerta ISSN 0358-2280 Julkaisija Suomen Kuurosokeat ry. Taitto Katriina Ekola Päätoimittaja tiedottaja Katriina Ekola (Tuija Wettersrandin sijainen 1.2.30.6.2014), p. 040 753 2026, s-posti: [email protected]. 2 Toimitusneuvosto 2014−2015 Esko Jäntti (puheenjohtaja), Veera Laukkarinen, Timo Peltomäki, Milla Lindh, Eila Särkimäki, Jaakko Evonen (sihteeri) ja Katriina Ekola (Tuija Wetterstrandin vuorotteluvapaan ajan). Hinta Vuosikerta 25 euroa. Suomen Kuurosokeat ry:n jäsenille ja asiakkaille ilmainen. 12 numeroa vuodessa isokirjoituksella, pisteillä, äänitteenä, videona ja/tai elektronisena versiona. Ruotsinkielinen kooste Känselsprötet ilmestyy 4 kertaa vuodessa isokirjoituksella. Tuntosarvi 6−7/2014 Tilaukset ja osoitteenmuutokset Suomen Kuurosokeat ry, PL 40, 00030 IIRIS, p. 040 778 0299, s-posti:kuurosokeat@kuurosokeat. fi. Toimiston aukioloaika ma−pe klo 8.00−15.45. Painopaikka Oriveden Kirjapaino. Toimituksella on oikeus käyttää lehden juttuja yhdistyksen internet-sivuilla www.kuurosokeat.fi. Pääkirjoitus Taloutta ja toimintaa Olemme saaneet nauttia kauniista ja aurinkoisesta keväästä. Polkupyöräkilometrejä on kertynyt jo yli 500 km toukokuun alusta. Kesälomaksi olen suunnitellut retken Viroon polkupyörällä. Sitä odotellessa pitää paneutua vielä hetken talousasioihin. Ensimmäinen toimintaneljännes on päättynyt ja alkuvuoden talous on ollut alijäämäinen. Tämän kevään aikana meillä on ollut YT-neuvottelut (yhteistoimintaneuvottelut) Kuurosokeiden Kuntoutumiskeskuksessa Muuramessa. Hankintalaki on myös tuonut meille lisähaasteita. Olemme tämän kevään aikana kilpailuttaneet majoitus- ja ruokailupalvelut sopeutumisvalmennuksessa. Lisäksi meillä on parhaillaan käynnissä työterveyshuollon ja tilintarkastuksen kilpailutus. Tarkoitus on jatkaa kilpailutusta muilla toiminnoilla kesän jälkeen. Pyrimme tekemään yhteistyötä hankintojen kilpailuttamisessa muiden järjestöjen kanssa saadaksemme parempia tarjouksia. Olemme tehneet uuden sopimuksen varainhankinnan järjestämisestä Nonprofit Oy:n kanssa. Syksyllä käynnistyy koulujen päivätyökeräys ja mahdollisesti suoramarkkinointikampanja. Lahjoita tuoli -kampanjan avulla haemme Kuurosokeiden Toimintakeskuksen Toimintapäiville uusia tuoleja. Käy katsomassa lisätietoja osoitteessa: http://www.kuurosokeat.fi/tue. Kuurosokeiden Toimintakeskuksen tontilla aloitetaan Vuokratalosäätiön rakennushanke keväällä 2015. Ensimmäinen suunnittelukokous on jo pidetty. Uusien toimitilojen vaatima toimintojen suunnittelu pitää aloittaa hyvissä ajoin, jotta olemme valmiita uuteen toimitilaan. Leppoisia kesälomapäiviä. Kerätään voimia tulevan syksyn kiireitä varten. Pirkko Lieko talousjohtaja Tuntosarvi 6−7/2014 3 Kuurosokeusmääritelmää päivitetään Teksti: Ritva Rouvinen Ensimmäinen yhteispohjoismainen kuurosokeusmääritelmä kirjoitettiin jo vuonna 1980. Sen jälkeen sitä on muokattu ja uusin nyt käytössä oleva määritelmä on vuodelta 2006. Määritelmäkokonaisuus koostuu kolmesta osasta: itse määritelmästä, sen selvennyksistä ja tarkemmista kuvauksista sekä syntymästään kuurosokeiden että kuurosokeutuneiden puolelta. Suomessa kuurosokeusmääritelmä julkaistiin kokonaisuudessaan kirjana vuonna 2011. Määritelmä on luotu työkaluksi kuurosokeusalalla työskenteleville ammattilaisille ja sen kohderyhmänä ovat erityisesti poliitikot, päättäjät ja viranomaiset. Lähtökohta on, että kuurosokeus nähdään toiminnallisuuden eikä pelkästään lääketieteellisen diagnoosin kautta. Pelkkä diagnoosi kertoo harvoin toimintamahdollisuuksista arkielämässä. Määritelmän kirjoittamisessa on huomioitu YK:n vammaisten ihmisoikeussopimuksen ajatukset. Määritelmää käytetään kaikissa Pohjoismaissa ja sen käyttöönotosta on sovittu pohjoismaisessa johtajafoo4 rumissa vuonna 2006. Jo tuolloin päätettiin määritelmän päivittämisestä muutaman vuoden kuluttua. Viime vuonna johtajafoorumi muodosti työryhmän tähän päivitystyöhön. Minä edustan työryhmässä Suomea. Työryhmä on kokoontunut yhden kerran ja esitellyt kommenttinsa kesäkuussa johtajafoorumissa. Olen kerännyt Suomessa kommentteja kuurosokeusalan kansalliselta verkostolta, aluesihteereiltä ja Suomen Kuurosokeat ry:n hallitukselta. Johtajafoorumi päätti kesäkuussa, että työryhmä jatkaa työtään ja kutsuu siihen mukaan yhden kuurosokean edustajan. Arvioitaessa nykyistä määritelmää on mietitty, kuvaako se kuurosokeutta tarpeeksi hyvin. Sen kolmiosaista rakennetta on pidetty hyvänä ja työryhmän tehtävänä on päivittää ainoastaan kaksi ensimmäistä osaa. Suurimpana puutteena on pidetty kompensoinnin käsitteen puuttumista. Eli ajatusta, että kuulovammaa ei voi kompensoida näöllä eikä näkövammaa kuulolla. Varsinkin Suomesta saaduista kommenteissa toivottiin pinnistelyn, voimien kulumisen, psyykkisen kuormittumisen ja tasapainon lisäämistä selvennyk- Tuntosarvi 6−7/2014 siin. Myös saavutettavuus ja esteettömyys ja sitä kautta yhteiskunnan vastuu tulisi näkyä määritelmässä selkeämmin. tä voi lähettää minulle esimerkiksi sähköpostilla. Olisi mielenkiintoista käydä keskustelua termeistä kuurosokea – kuulonäkövammainen. Ennen työryhmän seuraavaa kokoontumista lokakuussa toivoisin keskustelua aiheesta Suomessa. Haluaisin saada ajatuksia, ideoita ja kommentteja määritelmästä. Nii- Lisätietoja: Aluejohtaja Ritva Rouvinen, Suomen Kuurosokeat ry, 0400 884 236, [email protected]. KEHONA-taidenäyttely Porissa Porin taidemuseossa on esillä KEHONA-näyttely 13.6–14.9.2014 välisenä aikana. Näyttely pohtii kehollisen tiedon ja aistien merkitystä sekä ihmisten erilaisia tapoja käyttää aistejaan. Poikkeavan aistitoiminnan pohdinta on näyttelyn lähtökohtana. Teoksia on mahdollista kosketella ja tämän lisäksi näyttely ääntelee, tuoksuu ja tuntuu. Tietoa on saatavilla pistekirjoituksella, kuvailutulkkauksen, selkokielisen materiaalin ja viittomakielisten esitysten kautta. Taiteilijat lähestyvät kosketeltavuutta ja moniaistisuutta monin eri tavoin. Pistekirjoituksen kolmiulotteisuus ja veistoksellisuus on kasvattanut pisteet isoiksi halattaviksi muodoiksi. Maalauksia koskettamal- la saa tunnun joutsenen ylilennosta tai jäniksen loikasta. Veistostalojen taajamaa voi käyttää soittimena, leikkikaluna tai pelinä. Näyttelyn ovat tuottaneet yhteistyössä Porin taidemuseo ja Porin lastenkulttuurikeskus - Satakunnan lastenkulttuuriverkosto. Lisätietoja Porin taidemuseo, Eteläranta, 28100 Pori, puh. 02 621 1080, http://www. porintaidemuseo.fi. Porin lastenkulttuurikeskuksen johtaja Päivi Setälä, puh. 044 7011 086, [email protected], http://www.sakulaku.fi/esivu.php. Tuntosarvi 6−7/2014 5 Liikkumisen iloa Rovaniemellä Teksti ja kuvat: Minna Rantapää Yhdistyksemme aluesihteeritoiminta järjesti Rovaniemellä 13.–15.5. Liikkumisen iloa -sopeutumisvalmennuskurssin, johon osallistui kuusi kurssilaista eri puolilta Lappia ja hieman kauempaakin. Santasport, Lapin Urheiluopisto, järjesti kurssillamme monipuolista liikunnallista ohjelmaa: maastokävelyä, tuolijumppaa, tasapainoharjoituksia, keilailua ja tarkkuuspelejä. Lisäksi kylpylä oli käytettävissämme. Lähes kaikki kurssilaiset kävivätkin iltaisin uimassa, vesijuoksemassa tai muuten vain nauttimassa rentouttavista poreista. Liikunnanohjaajanamme toimi myös viittomakielenohjaajakoulutuksen saanut, aina iloinen ja reipas Sara Ruohonen. Ensimmäisenä iltana tutustuimme toisiimme ulkona erilaisten toiminnallisten harjoitusten avulla. Narunpäästä vetämällä vastaan tuli joku, 6 johon sai tutustua esimerkiksi kysymällä lempivuodenaikaa ja siihen liittyvää liikuntaharrastusta. ”Rikkinäisessä puhelimessa” jokainen sai vuorollaan keksiä liikkeen, jonka näytti seuraavalle. Viesti meni eteenpäin usein hieman muuttuen. ”Ihmismadossa” liikuttiin jonossa erilaisia liikkeitä vaihdellen: kumarassa, kyykyssä, varpaillaan ja huojuen. Toisena päivänä kurssillamme vieraili liikuntapäivätempausten puuhamies Esko Jäntti. Hän kertoi omakohtaisia kokemuksiaan liikuntaharrastuksen aloittamisesta ja liikunnan hyödyistä. Haittojahan liikunnalla ei ole laisinkaan! Esko antoi myös vinkkejä lihaskunnon ja tasapainon parantamiseksi. Yksinkertainen kyykkyynmeno kehittää reisilihaksia ja parantaa kehonhallintaa, joten sitä kannattaa harrastaa päivittäin. Tuntosarvi 6−7/2014 Saran ohjaaman tuolijumpan lisäksi kävimme maastokävelyllä vaikeakulkuisessa Ounasvaaran maastossa. Rovala-opiston viittomakielenohjaajaopiskelijat olivat työssäoppimassa ja harjoittelivat opastamista sekä kuvailua opettajansa Petri Siparin johdolla. Lenkin päätteeksi maistuivatkin nokipannukahvit pihan laavulla, jossa Kari Rantatalo innostui muistelemaan lapsuutensa liikuntakokemuksia. Eläinten ystävänä hän kertoi pienenä poikana vapauttaneensa riekkoja ansalangoista. Kerran hän jopa piilotti poveensa pienen jäniksenpojan viedäkseen sen kotiinsa lemmikiksi. Karin äiti ei ollut yhtä innostunut, ja Kani Kaneli saikin huutia luudasta. Illalla taisi olla vuorossa kaikkien suosikkilaji: keilailu. Kurssilaiset keilasivat pareittain radalla eikä taukoja pidetty. Palautteen mukaan tunti olikin liian lyhyt aika keilailulle. Viimeisenä päivänä pelasimme tarkkuuspelejä: muun muassa sisäcurlingia, puhallustikkaa, Speden palloa ja pallonkuljetusta sählymailalla. Kurssilaiset olivat tyytyväisiä liikuntapainotteiseen ohjelmaan, josta sai virkistystä niin keholle kuin mielellekin. Tästäpä on hyvä aloittaa kesä ja uusi oma säännöllinen liikuntaharrastus! Ihmismato. Vasemmalta oikealle: Outi Ahava, Sirpa Meronen, Helena Erola, Irma Luokkanen ja Sara Ruohonen. Tuntosarvi 6−7/2014 7 EDBU kuurosokeiden äänenä Euroopassa Haastattelu: Katriina Ekola Kuvat: Iva Janja Bezjak Huhtikuun lopussa Euroopan Kuurosokeiden Liiton, EDBU:n (European Deafblind Union) hallitus kokoontui Zagrebiin, Kroatiaan. Puheenjohtaja Seppo Jurvanen kertoo hyvin sujuneesta kokouksesta ja Kroatian-matkasta. - Kokouksessa ei ollut käytössä induktiota, joten tulkit joutuivat toistamaan puhetta melkein koko ajan. Kommunikaation moninaisuutta oli mielenkiintoista seurata. Kokouskielenä oli englanti, mutta osallistujat käyttivät norjaa, unkaria, italialaista viittomakieltä, lormitusta ja taktiilia espanjaa. Näitä sitten käännettiin englanniksi ja takaisin kyseisen maan edustajan käyttämälle kielelle. - Olen tyytyväinen, että saimme kokouksessa hallituksen työn tehokkaasti käyntiin, työryhmät nimettyä, hallituksen jäseniä aktivoitua ja työt jaettua. Päätimme laatia EDBU:lle strategian sekä operatiivisen toimintasuunnitelman. Ilman suunni8 telmia asioita on vaikea toteuttaa, joten tehokas toiminta lähtee hyvästä suunnittelusta. Logo saatiin päätettyä 10 vuoden vääntämisen jälkeen! Seppo Jurvanen summaa kokouksen antia tyytyväisenä. - Periaatteellisella järjestöpoliittisella tasolla kokouksen tärkein anti oli se, että päätimme selkeästi tuoda esiin EDBU:n olevan ”kuurosokeiden ääni Euroopassa”. EDBU:sta tehdään näkyvä vaikuttaja. EDBU:n tulevaisuudennäkymiä Pienenä järjestönä ja vammaisryhmänä yhteistyö on erittäin tärkeää sekä Euroopan muiden vammaisjärjestöjen kanssa että WFDB:n (Kuurosokeiden Maailmanliitto) kanssa. - Jatkamme erilaisten yhteistyö- ja kumppanuussopimusten laatimista, Seppo Jurvanen kertoo tulevaisuuden suuntaviivoista. - Yritämme myös saada jäsenjärjestöjä lisää niin, että mahdollisimman monesta Euroopan maasta olisi kansallinen jäsen. Pidän näkymiä hyvinä, Tuntosarvi 6−7/2014 EDBU:n hallitus vasemmalta oikealle: Tamas Gangl (Unkari), Peter Vanhoutte (Belgia), Sanja Tarczay (Kroatia, puheenjohtaja), Seppo Jurvanen (Suomi, varapuheenjohtaja), Barbara Verna (Italia), Geir Jensen (Norja), Francisco Trigueros Molina (Espanja). meillä on ainakin aktiivinen ja luova hallitus - Rahoituksen saaminen suoraan EU:lta on myös tärkeä tavoite. Ilman vakaata taloutta on vaikea vaikuttaa ja olla näkyvillä, Seppo Jurvanen sanoo. -Seuraava kokous on jo elokuun lopussa Unkarin ERCW:n (Euroopan kuurosokeiden kuntoutumis- ja kulttuuriviikko) yhteydessä, joten pääsemme tuoreeltaan jatkamaan työskentelyämme. Tuttu porukka koolla Seppo Jurvanen on saanut henkilökohtaisia ystäviä EDBU:n hallituksen jäsenistä. - Tunnen norjalaisen Geir Jensenin jo 14 vuoden ja unkarilaisen Tommy Ganglin 10 vuoden takaa. Olemme erityisesti Tommyn kanssa hyviä ystäviä. Hän on käynyt jo kolme kertaa minun luonani kylässä ja samoin minä heidän kesämökillään Unkarissa. - EDBU:n hallitus on osoitus hyvin toimivasta kansainvälisestä yhteistyöstä, Jurvanen kehuu. – Sen kautta saa tietoja ja kokemuksia siitä, millaista on olla kuurosokea eri maissa ja miten yhteistyöllä voitaisiin lisätä kaikkien kuurosokeiden oikeuksia ja kuurosokeuden tunnettavuutta. Tuntosarvi 6−7/2014 9 Kaupungin pienoismallia tutkimalla löytyi tuttajakin kohteita, muun muassa hotelli, jossa kokousosallistujat olivat majoittuneena. Kaunis puistokaupunki Kokous oli tiivis kahden päivän rupeama. Virallisen kokouksen ympärillä oli vain niukalti aikaa tutustua kokouskaupunkiin ja viettää epävirallista aikaa tuttujen ystävien kanssa. - Zagrebissa on kahdeksan hienoa puistoa ja ilmakuvassa ne muodostavat hevosenkengän muotoisen kuvion. Se oli minusta mieleenpainuvin juttu, Seppo muistelee. - Kaupungissa oli erityisen paljon ratikoita, jatkuvaa kolinaa ja ryminää. Kaupunki oli siisti, mutta joissain kohdissa viemäriverkostosta tuli todella pahat hajut. 10 Kaupunkia oli mahdollista tutkia myös pronssisesta pienoismallista. - Pienoismalli oli halkaisijaltaan useamman metrin. Koskettelemalla oli helppo tunnistaa eri rakennukset, sieltä löytyi muun muassa meidän hotellimme. Hahmot tuntuivat kylmiltä ja metallisilta. Porukkamme tutki sitä mielenkiinnolla. Kuurosokeiden asema Kroatiassa Seppo Jurvanen kertoo kuurosokeiden asemasta Kroatiassa. - Julkisessa liikenteessä kuurosokeat ja heidän tulkkinsa/oppaansa pääsevät ilmaiseksi. Näkövammaiset ja kuurot myös, mutta eivät heidän oppaansa. Tuntosarvi 6−7/2014 - Kuurosokeiden palveluissa on kehittämisen varaa. Meillä Suomessa kuurosokeilla on paremmat palvelut ja oikeudet. Esimerkiksi kommunikaatio, oikeuksienvalvonta ja kuntoutus on meillä järjestetty paremmin. - Kroatian kuurosokeiden isäntäyhdistys Dodir on hyvin aktiivinen ja toimelias järjestö. Yhdistyksen työntekijöistä suuri osa on vapaaehtoisia, eikä henkilökuntaa ole paljon. Järjestö onnistui saamaan rahoitusta tähän kokoukseen niin, että pystyi maksamaan ateriat ja osan majoituksestakin. Osallistujille jäi kustannettavaksi vain pieni omavastuuosuus. - Meillä suomalaisilla on paljon annettavaa sekä kroatialaisille että muillekin eurooppalaisille kuurosokeille. Kansainvälinen yhteistyö on kokemusten vaihdon ja keskinäisen avunannon sekä kehittämisen kannalta erittäin tärkeää, Seppo Jurvanen sanoo. Silmänruokaa korville ja keholle - opinnäytetyö ruoka-annosten kuvailusta kuurosokealle Teksti: Johanna Närä Tein viittomakielentulkkiopintoihini liittyen opinnäytetyön ruoka-annosten kuvailusta puheella kommunikoivalle kuurosokealle. Tutkimuksessani pyrin selvittämään, miten kuurosokealle asiakkaalle luodaan mielikuva lautasannoksesta puheen ja selkään piirtämisen keinoin ja millaisista osa-alueista ruokaannoksen kuvailu koostuu. Näiden kuvaamisessa ja analysoinnissa käytin hyödykseni kuvailun ja sosiaalishaptisen kommunikaation kieliopin perusteita. Työni tavoitteena oli lisäksi tuoda esiin ravintola-alalta lautasannoksen kokoamiseen Tuntosarvi 6−7/2014 11 liittyviä perusperiaatteita, joita tulkit voivat mahdollisesti hyödyntää ruoka-annosten kuvailussa. Tein tutkimukseni tapaustutkimuksena. Tutkimusaineistossa havainnoin kolmea tulkkia, jotka toteuttivat ruoka-annosten kuvailun valokuvista samalle kuurosokealle asiakkaalle. Tulkit kuvailivat kolmea ruokaannosta. Työn tilaajana toimii Suomen Kuurosokeat ry. Saamieni tutkimustulosten mukaan ruoka-annosten kuvailu muodostui aloituksesta, tarjoiluastian ja ruoka-aineiden kuvailusta, kuvailujärjestyksestä, kuvailun laajuudesta ja kuvailun lopetuksesta. Ruoka-annosten mielikuvan muodostumiseen vaikuttivat kuvailussa käytettävät sanat, kuvailun järjestelmällisyys ja ruoka-aineen olemusta kuvailevien haptiisien käyttö. Käytetyt haptiisit ilmensivät ruokaaineen olemusta käsimuotojen, liikkeen, koon ja painovoiman käytön kautta. Puhe ja selkään piirtäminen tukivat toisiaan mielikuvan hahmottamisessa. Kuvailuissa tuli esiin kellotaulun käyttö ruoka-aineiden paikantamisessa. Kellotaulua käytetään myös ruoka-annosten esille laiton perustana. Ruoka-annoksen esille laitossa pyritään korostamaan kalleinta raaka-ainetta, joten annoksen kokoajan näkökulmasta se olisi luontainen ruoka-annoksen kuvailun aloituspiste. Ruoka-annokset ovat yleensä mietittyjä kokonaisuuksia, joilla pyritään visuaaliseen näyttävyyteen ja ruokahalun herättämiseen. Tämä on hyvä tiedostaa annoksia kuvailtaessa. Tapaustutkimukseni tulokset eivät ole yleistettäviä, mutta työstä voidaan hyödyntää tietoa käytännön kuvailutilanteisiin. Tutkimuksestani hyötyvät kuurosokeiden parissa työskentelevät viittomakielen tulkit, muut työntekijät s e k ä näkövammaisten kanssa työskentelevät henkilöt. Työni tavoite oli herättää ajatuksia ja tietoisuutta siitä, millaisin keinoin ruoka-annosten kuvailua voidaan toteuttaa. Tietoisen kuvailun lisääntyessä tutkimustulokseni hyödyttävät kuvailijoiden lisäksi kuvailun vastaanottajia. Työni on luettavissa kokonaisuudessaan osoitteessa www.theseus. fi. Mahdollisia kysymyksiä opinnäytetyöhöni liittyen voi lähettää minulle osoitteeseen: narajohanna@ gmail.com. Iloista ja lämpöistä kesää Tuntosarven lukijoille! 12 Tuntosarvi 6−7/2014 Sininen Ikkuna on luonnon muovaama tunnettu turistikohde Maltalla Gozon saarella. Meren sini on vahva luonnossakin. Malta - ritarien ja temppeliherrojen saari Välimeressä Teksti: Seija Holmila, kuvat: Stina Ojala Vapun aikaan sain olla mukana Ari Suutarlan luotsaamalla matkalla Maltalla. Matkan järjestelyistä vastasi Toiviomatkat. Järjestelyt olivat hyvät, sisältö retkikohteineen mielenkiintoinen. Erityistä oli se, että saimme kuunnella hotellin isossa kokoushuoneessa kolmea mielenkiintoista erityisosaajaa. Retkillä toimi paikallinen opas sekä suomenkielinen Toiviomatkojen opas, Eero Havia. Kulttuurineuvos Eero Niinikoski kertoi Unescosta: ”UNESCO perustettiin pian YK:n syntymisen jälkeen vuonna 1945 eräänlaiseksi maailman omaksitunnoksi heti maailmansodan päätteeksi, jolloin sodan aiheuttamat tuhot ja erityisesti kulttuurimenetykset tarvitsivat tukea ja apua. Unescon piirissä laadittiin vuonna 1972 sopimus yhteisestä maailmanperinnöstä. Sen ideana oli ajatus kansainvälisestä vastuusta kansallisten kulttuuri- ja luonnonperintökohteiden arvokkaim- Tuntosarvi 6−7/2014 13 Maisema hotellin parvekkeelta: palmuja, turkoosi Välimeri, taustalla Maltan Casino. man osan säilymisestä ihmiskunnan yhteisenä maailmanperintönä.” Meillä oli ilo saada kuulla lintutieteilijä Marja Norhan esitystä muuttolinnuista ja paikallisista linnuista. Saimme käydä hänen johdollaan luonnonsuojelualueella, missä muuttolinnut levähtävät matkallaan pohjoiseen. Kirjailijaprofessori Panu Rajala johdatteli meitä Mika Waltarin jalanjäljille. Waltari viihtyi Maltalla useaan otteeseen tehdessään kirjoitustyötään. Rajala paljasti myös Waltarin viimeisen teoksen kohtalon. Sitä kohtasi niin suuri itsekritiikki, että se joutui ”saunan pesään”. Tarkoittaen, ettei teosta koskaan julkaistu. 14 Päiväretkillä kuljimme bussilla, koska kohteet olivat saaren eri puolilla. Johanniitta-ritarien olemassaolo näkyi kaupunkikuvassa lippujen ja myyntipaikkojen tuotteissa olevina maltanristeinä ja erilaisina matkamuistoina. Saimme kuulla, että Maltan pääkaupunki on linnoituksen ympäröimä Valletta. Se on Unescon suojelun kohde ja EU:n pienin pääkaupunki. Neliökilometrillä on 7000 asukasta ja lähes 30 kirkkoa. Oppaamme kertoivat, että Vallettan ensimmäisiä rakennuksia oli Johanniittojen rakennuttama katedraali. Se on omistettu Neitsyt Marialle. Se tuhoutui muslimien valloittamana ja Tuntosarvi 6−7/2014 lopulta maanjäristyksessä keskiajan alkupuolella. Tilalle rakennettiin ja useaan kertaan laajennettiin loistelias kupolikattoinen Pyhän Paavalin katedraali. Täällä Pyhän Paavalin kirkossa on kahdeksan kappelia. Ne ovat kieliryhmille. Saimme kosketella jykevää ja taidokkaasti veistettyä puista kantokatosta, jolla Paavia kannetaan juhlapaikalle. En malta olla mainitsematta kappelia, jonka patsaat ja 5−6 leveää porrasta valmistetaan paperimassasta vuosittain pääsiäiseksi. Portaat johtavat ikään kuin alttarille, jonka takaseinällä on loistelias sädehtivä aurinkoa kuvaava taideteos. Lattia oli värikästä marmoria ja sen alla oli hautakammioita. Olipa nähtävissä niinkin uusi hautakammion marmorikansi, jossa ei ollut vielä kuolinaikaa. Saimme koskettaa isoa koristeelliseksi veistettyä puista kastemaljaa. Kokoa kuvaa se, että maljaan mahtuu useampi ämpärillinen vettä. Oppaan mukaan katedraali sai sotakeväänä 1942 pommin kupolikatostaan läpi, mutta se jäi suutariksi. Parisataa jumalanpalveluksessa ollutta säästyi vaarallisessa tilanteessa. Pommijäljennös on nähtävillä. Sota-ajasta vielä, että melko suuri, noin kaksi metriä pitkä ja yksi metriä korkea hopeaportti maalattiin mustaksi, ettei se joutuisi ryöstelyn kohteeksi. Arvostetuimmaksi nousi Pyhän Johanneksen Katedraali, nimetty Johannes Kastajan muistolle. Se oli loistelias barokkityylinen rakennus täynnä arvokkaita maalauksia, kuten Caravaggion teos Johannes Kastajan mestaus. Paljon kultaa ja hopeaa. Lopuksi kerron vielä kuinka nykytekniikka pelasi kirjoitustulkeillani. Olimme Maltan katakombilla. Se on vaikeakulkuinen hautaluola Maltan pääsaarella Rabatissa. Luolaan oli rakennettu sotien aikaan huone käytettäväksi paavin pakopaikkana. Sanoin, etten tule luolaan ja aiheuta ongelmia itselleni ja ryhmälle. Kirjoitustulkkini meni luolaan ryhmäläisten mukana ja otti valokuvia tablettitietokoneellaan. Sitten hän näytti kuvat, että tällaista siellä oli. Hienoa! Muutenkin tekniikka herätti mielenkiintoa ryhmäläisissä. Pidin tablettia kädessäni ja tulkki saattoi istua etäämmällä ja kirjoittaa langattomalla näppäimistöllään. Sää oli lempeä ja aurinkoinen, noin 17−20 asteinen, mutta tuulinen. Lähtöpäivänä lämpöä oli 24 astetta ja vastaavasti yöllä Suomeen saavuttuamme lämpötila näytti nollaa. Matka oli antoisa, tykkäsin. Menisin uudelleen. Tuntosarvi 6−7/2014 15 Kuurojen kulttuuripäivät 16.−18.6.2014 Tampereella rikottiin rajoja Teksti: Sanna Paasonen, kuvat: Jatta Vanamo sekä haastateltujen kotialbumit Perjantaina 16. toukokuuta Tampereella käynnistyi valtakunnalliset Kuurojen kulttuuripäivät, joiden teemana oli ”Riko rajoja”. Vai rikottiinko Tampere-talossa rajoja? Jos kyllä, niin mitä? Seitsemästä piipusta tunnetussa pirkanmaalaisessa kaupungissa rikottiin ainakin yleisöennätys, sillä Tampere-taloon oli tuupattu noin 800 henkeä ja sen lisäksi 250 kilpailijaa sekä 75 vapaaehtoistyöntekijää. Juuri sopivasti viikonloppuna sää lämpeni kesälukemille, mikä toimi vetonaulana etenkin viime hetken tulijoille. Useissa sukupuolirajoja rikkovissa sketsiesityksissä johtotehtävissä olevat naiset pukeutuivat miehiksi ja siivoojamiehet naisiksi. Sooloesityksissä Hannele Ilomäki, Juuso Ojala ja Ronja Anttonen toivat kipeät henkilökohtaiset kokemuksensa päivänvaloon. Joistakin esityksistä pidettiin ja toisille taas buuattiin. Juuso Ojalan kerronta pienen pojan seikkailusta suuressa pääkaupungissa sai positiivista 16 palautetta. Tuomareiden mielestä Ojala onnistui muuttamaan ikävän kokemuksen positiiviseksi ja sai ensimmäisen sijan aikuisten sooloesityksessä. Kohta teini-ikäisen Aku Karjalaisen tanssiesitys popkuningas Michael Jacksonin tahtiin mykisti tuomarit ja yleisön. Esityksessä näkyivät muun muassa kuuluisat Moon Walk -askeleet. Kyllä kuurokin osaa tanssia! Helsingin Kuurojen Yhdistys ry:n kahdessa eri esityksessä korostettiin, miten tärkeä on toivottaa erilaisia viittomakielisiä ja viittomakielen käyttäjiä tervetulleiksi viittomakieliseen yhteisöön. Tästä asiasta on usein vaiettu, vaikka ikäviä kohtaamisia näkyy joissakin tapahtumissa. Miksi meitä kaikkia ei voitaisi hyväksyä sellaisenaan kuin olemme ja olla osa yhteisöä? Kysyin muutamilta osallistujilta seuraavia asioita: miltä tämänkertaiset kulttuuripäivät vaikuttivat ja mitä kuurojen tai viittomakielinen kulttuuri merkitsee heille. Tuntosarvi 6−7/2014 1) Mitä kuurojen tai viittomakielinen kulttuuri merkitsee sinulle ja perheellesi? 2) Mikä on mielestäsi tärkein viittoma, joka kuvaa viittomakielistä kulttuurimaailmaa? 3) Kuinka monetta kertaa olet nyt mukana kulttuuripäivillä? 4) Vastasivatko Tampereen kulttuuripäivät odotuksiasi ja miksi? 5) Mikä oli mielestäsi viikonlopun kohokohta ja miksi? 6) Vapaa sana lukijoille. PÄIVI MÄNTYLÄ Helsinki (kilpailija tietovisassa ja teatteriesityksissä) 1) Kaikkea, olen kasvanut viittomakielisessä perheessä ja osallistunut vanhempieni kautta pienestä pitäen esimerkiksi yhdistystoimintaan ja kulttuuripäiville. Viittomakielinen kulttuuri on ilman muuta hyvin suuri osa minua. Tyttäreni on ollut luontevasti mukana siellä missä minäkin. 2) Varsinaista viittomaa ei tule nyt mieleen, mutta meidän tapamme antaa aplodit kädet ilmassa on just sitä jotakin. 3) Ensimmäistä kertaa olin mukana parivuotiaana ja siitä lähtien jokseenkin säännöllisesti. Paha mennä laskemaan tarkkaa lukua (hymyilee). Päivi ja Miina Mäntylä: ”Kulttuuri”ja ”Päivä”-viittoma. Kuva: Jatta Vanamo. 4) Odotan aina kulttuuripäiviltä juuri sitä tunnelmaa, mitä siellä aina on, sitä ei voi sanoin kuvata, sen vain tuntee. Saman tunteen koin nytkin. Eli vastaus on kyllä. 5) Kun olimme lavalla - monen kuukauden harjoittelun jälkeen. Ihana tunne! 6) Nähdään Mikkelissä parin vuoden päästä! MIINA MÄNTYLÄ (10-vuotias), Helsinki (kilpailija teatteriesityksissä) 1) Se on ihmeellistä! 2) ”Hauska”. 3) Nyt neljättä kertaa. 4) Odotin, että olis paljon ihmisiä ja olikin! 5) Kun sain Oscarin! (Gaalassa Miina sai parhaan tyttöesiintyjän palkinnon.) 6) Tule mukaan Mikkeliin! Tuntosarvi 6−7/2014 17 SALLA LÄHTEENMÄKI Hyvinkää (neljättä kertaa peräkkäin töissä kulttuuripäivien kilpailutoimistossa) set kulttuuripäiväni olivat Vaasassa 1990-luvun alkupuolella. 4) Kaikki odotukseni täyttyivät. Meillä oli ammattimainen tiimi kasassa ja kaikki sujui todella hyvin, mitään isoja kriisejä ei syntynyt kulissien takana eikä edessäkään. 5) Parasta oli nähdä voittajien ja yleisön iloiset ilmeet! 6) Olisi hienoa nähdä kulttuuripäivien kilpailijoissa enemmän viittomakielisiä kuurosokeita. Heillä olisi varmasti paljon annettavaa yhteiselle kulttuurillemme! JARI MALKAMÄKI Tampere (järjestelytoimikunnan jäsen, vapaaehtoiskoordinaattori ja kilpailija tietokilpailuissa) Salla Lähteenmäki ja Casimir-poika. Sallan kotialbumi. 2) ”Luovuus”. 1) Viittomakielinen kulttuuri merkitsee minulle, että viittomakielisten yhteisö näyttää omia hienoja perinteitään erilaisissa tapahtumissa kuten Kuurojen kulttuuripäivillä. Kulttuuriin kuuluu, että yhteisö näyttää myös uusia saavutuksia. Henkilökohtaisesti kulttuuri merkitsee minulle ja perheelleni, että arvostan itseäni viittomakielisenä ihmisenä, rakennan omaa identiteettiäni ja tiedän mihin yhteisöön kuulun. 3) Tämä on varmaankin 8. kerta, kun pikaisesti lasken. Ensimmäi- 2) Tähän kysymykseen on pakko laittaa kaksi viittomaa eli ”Riko 1) Perheemme arjessa viittomakielinen kulttuuri on vahvasti mukana, en voisi kuvitella elämää ilman kulttuuriamme. Osallistumme teatteri- ja kulttuuritapahtumiin aina kun vain pääsemme. Viittomakieliseen kulttuuriin sisältyy meillä tietysti myös urheilukulttuuri. 18 Tuntosarvi 6−7/2014 Jari Malkamäen kaksi viittomaa: ”Riko rajoja”. Kuvat: Jatta Vanamo. rajoja”. Ne kuvaavat parhaiten tällä hetkellä viittomakielistä kulttuuria. Viittomakieliset näyttävät nyt enemmän omaa identiteettiään ja kulttuuriaan muuallakin kuin viittomakielisten omassa yhteisössä. Signmark on hyvä esimerkki tästä rajojen ylityksestä. 3) Muistan, että olin ensimmäistä kertaa mukana kulttuuripäivillä Oulussa vuonna 1986. Tampereen kulttuuripäivät ovat siis 9. kerta minulle. 4) Kulttuuripäivät vastasivat täysin ja myös ylittivät odotukseni. Koko viikonloppu oli huikea. Toimme myös uusia mahdollisuuksia käyttää nykyajan tekniikkaa kulttuuripäivillä. Visioni kulttuuripäivistä toteutui täydellisesti. Järjestelyt ja puitteet olivat mielestäni loistavat. Erityiskiitokset myös jokaiselle vapaaehtoiselle, Kuurojen Liiton kult- tuurituotannolle sekä Tampere-talolle. 5) Kulttuuripäivien avajaiset olivat minulle viikonlopun kohokohta. Ne olivat täysin erilaiset aikaisempiin avajaisiin verrattuna. Avajaisissa oli Tampereen Viittomakieliset ry:n ja TammerSignin yhdessä tuottama video perinnerullasta. Jälkeenpäin katsottuna avajaiset olivat hienot ja hyvä esimerkki, miten voimme tuoda omia ideoitamme ja visioitamme esiin kulttuuripäiville. Avajaiset olivat hieno näytös siitä, miten voimme toteuttaa ”Riko rajoja!” -teemaa. 6) On hienoa, että meillä viittomakielisten yhteisöllä on tällaisia hienoja tapahtumia kuten Kuurojen kulttuuripäivät, jolla on niin voimaannuttava vaikutus kaikkiin meihin viittomakielisiin. Tavataan taas Mikkelissä kahden vuoden päästä, jossa olen itse varmasti mukana. Tuntosarvi 6−7/2014 19 TIA LAPINJOKI Espoo (”turisti”) 1) Viittomakielinen kulttuuri merkitsee minulle voimaantumista, nimenomaan voimavarojen saamista. Se, että saa jutella ihmisten kanssa omalla kielellä ilman mitään pelkoa siitä, ymmärtääkö toinen osapuoli vai ei. 2) Viittomakielisestä kulttuurista, siis kulttuuripäivistä, on tärkein viittoma ”esitys”. Niin kauan kuin olen ollut mukana kulttuuripäivillä, siellä on aina ollut erilaisia esityksiä. 3) Olen nyt kahdeksatta kertaa kulttuuripäivillä. Tia Lapinjoki ja ”Näytelmä”viittoma. Kuva: Jatta Vanamo. 4) Tampereen kulttuuripäivät ovat olleet kyllä kokonaisuudessaan hienot ja sijainti on mitä mainioin. Ainoastaan on jäänyt harmittamaan se, että esityksen ohjelma ei ollut ns. kronologisessa järjestyksessä, vaan se oli laitettu epäjärjestykseen. Tämä aiheutti hämmennystä osassa yleisöä, joka oli luullut ohjelmien menevän siinä järjestyksessä kuin mitä kulttuuripäivien lehtisessä oli. tuttuja, joita näkee muuten harvoin. Ja tottakai myös nähdä uusia naamojakin! 5) Viikonlopun kohokohta oli itse kulttuuripäivät, koska se on paikka, jossa on mahdollisuus tavata muualla Suomessa asuvia vanhoja 1) Viittomakielinen kulttuuri on minulle tärkeä henkinen voimavara. Olen ylpeä siitä, että kuulun kieli- ja kulttuurivähemmistöömme. 20 6) Mukavaa kesää kaikille lukijoille, nähdään Etelä-Savon sydämessä, Mikkelissä vuonna 2016! SATU KANKAANPÄÄ Seinäjoki (vapaaehtoistyöntekijä lipputoimistossa) Tuntosarvi 6−7/2014 Satu Kankaanpää ja ”Kulttuuri”viittoma. Sadun kotialbumi. 2) ”Sydämeenkäypä”. 3) Taitaa olla kolmannet kulttuuripäivät. 4) En valitettavasti ehtinyt seurata esityksiä työn lomassa, mutta ihmiset sekä viikonlopun ajan viittomakieliseksi kaupungiksi muuntunut Tampere ja auringonpaiste olivat parasta antia! 5) Samankieliset ystävät, vanhat ja uudet tuttavat! Sellainen piristää ja antaa voimavaraa arkeen. 6) Kulttuuri kuuluu kaikille ja ihmisoikeuksiimme. Vastauksista voi todeta, että kulttuuripäivien tärkein anti oli vertaistensa tapaamiset, eikä ole väliä vaikka esitykset menevät mönkään tai ohjelmanumeroissa sattuu sekaannuksia. Tällaisissa tapahtumissa kaikki saavat viittoa ja nauttia vapaasti viittomakielisestä kulttuurista oikein sankoin joukoin. Paikalle oli tullut niin erilaisia viittomakielisiä ja viittomakielen käyttäjiä SI-lapsista viittomakielen tulkkeihin ja kuurojen lasten kuuleviin vanhempiin. Mahtava näky! Oli myös hienoa tuntea, miten Tampereen pääkatu Hämeenkatu täyttyi viittovasta kansasta ja kerrankin puhuva enemmistö oli hämmentynyt tuntiessaan olevansa jossain väärässä maassa. Sunnuntaina niin sanottu kulttuuripäivien perintörulla luovutettiin Mikkelin Kuurojen Yhdistys ry:n puheenjohtaja Sanna Paasoselle paikallisten viittomakielisten kanssa. Perintörulla on kiertänyt eri vastuujärjestäjillä vuodesta 1956 asti. Seuraavat kuurojen valtakunnalliset kulttuuripäivät järjestetään 20.−22.5.2016 Savon sydämessä Mikkelissä ja samalla kulttuuripäivät täyttää 60 vuotta. Toivottavasti lisää meikäläisiä kuurosokeita näkyy päivillä ja kenties jopa omana kilparyhmänään. Miksipä ei! Tuntosarvi 6−7/2014 21 Kuurojen kulttuuripäivät 16.−18.6.2014 Carl Oscar Malmin leivoskilpailu Teksti ja kuvat: Jatta Vanamo Kilpailijoita oli viisi ja kaikki tekivät makean leivoksen. Päivi ja Miina Mäntylä tekivät yhdessä matalan pannukakkumaisen leivoksen. Marita Aron kauniin leivoksen päällä oli kahvipapumainen herkku. Netta Keski-Levijoki teki kaksi leivosta kahvikuppeihin, joissa oli koristeena Carl Malmin kuva. Nelly Koski oli leiponut käsileivokset ja Armi Piirainen M-leivokset. Tuomarit kertoivat oman näkemyksensä kaikista leivoksista. Voittajan kohdalla kerrottiin seuraavasti: pehmeä, kuorrute on erilainen ja sopivan paksuinen, siinä on banaa22 nin makua, se on kevyt eikä raskas ja maku jää suuhun. Yleisö sai maistaa kaikkia leivoksia. Maistoin voittajan leivosta, jonka reseptiä Marita Aro ei halunnut antaa. Mielestäni se oli kuivakakun makuinen ja siinä oli joko kardemumman tai kanelin makua. Ehkä molempia. Marita Aro sanoi tehneensä samanlaiset leivokset myös 10 vuotta sitten. - Voittajaleivos sopii miehelle kahvin kera, Marita Aro kuvaili leivostaan. Tuntosarvi 6−7/2014 Pyhäpukuun pukeutuneet miehet ja naiset kantoivat pääsiäiskulkueen painavia ja koristeellisia lavoja. Pääsiäinen Andalusiassa Teksti: Sanna Paasonen Espanjalainen ystävättäreni on odottanut milloin pääsisin vastavierailulle. Päätin pitää pidennetyn loman pääsiäisaikaan, kun esikoululaispoikani oli poissa kotoa sukulaisten luona. Matkasuunnitelmassani oli pari päivää Lontoon Horleyssa ja loput manner-Espanjan eteläosassa eli Andalusiassa. Kuurosokea ystävättäreni Mabel Asensi kävi luonani viime kesänä. Hän asuu Malagassa, joka on suurin kaupunki monelle suomalaiselle tutulla Costa Del Solin alueella (Aurinkorannikolla). Mabel on järjestöaktivisti paikallisten kuurosokeiden keskuudessa ja vierailuni aikana hänen luonaan vieraili myös Espanjan kuurosokeiden liiton varapuheenjohtaja. Heidän kanssaan sain tutustua lähemmin paikalliseen elämään myös kuurosokeiden näkökulmasta. Ensimmäisenä aamuna lähdimme syömään aamiaista kahvilaan ja seuraamme liittyi hiljattain sisäkorvaistutteen saanut kuuro erityisopettaja Yolanda Cardosa. Oli todella hienoa tutustua tähän naiseen, joka on menestynyt hyvin elämässä. Yllättävän paljon yhteisiä asioita löytyi, esimerkiksi ajatusmaailmamme. Tuntosarvi 6−7/2014 23 Yolanda työskentelee paikallisessa erityiskoulussa, joka oli ennen kuurojen koulu. Myös Espanjassa kuurojen syntyvyys pienenee koko ajan ja koulut joudutaan sulkemaan, tai muuttamaan muille erityisryhmille suunnatuksi opetuspaikaksi. Oli mielenkiintoista huomata yksi ero Suomen ja Espanjan välillä. Suomessa sisäkorvaistuteleikkauksia tehdään herkemmin kuulonäkövammaisille kuin kuuroille. Espanjassa tilanne on täysin päinvastoin eli kuulonäkövammaisia sisäkorvaistutetta käyttäviä on selvästi vähemmän kuin kuurojen keskuudessa. Suomessa ajatellaan, että on tärkeä pelastaa toinen aisti kun näköaisti on heikkenemässä. Malagasta löytyy tunnetun taiteilijan, Pablo Picasson, syntymäkoti ja taidemuseo. Moni tunnistaa hänet erikoisesta kubismista, mutta hän väsäsi monenlaisia taideteoksia. Hänen isänsä oli myös taitava taiteentekijä. Syntymäkodin edustalla oli posliinipatsas penkillä istuvasta Pablo Picassosta. Pieneksi kevennykseksi päätimme ryhtyä itsekin taiteilijoiksi ja tuunata hieman patsasta edustamaan meidän kuurosokeiden ryhmää. Lisäsimme patsaalle tummat aurinkolasit, lippalakin ja valkoisen kepin. Pian meidän jälkeen espanjalaiset pikkuneidit päättivät tehdä oman kokoelman kietomalla kaikkien olkalaukut Pablon kaulan ympäri. 24 Pitkäperjantai on katolilaisille espanjalaisille tärkeä päivä, jolloin järjestetään perinteinen pääsiäiskulkue iltapäivästä aamuyöhön. Malagassa tällaisia kulkueita on järjestetty jopa 500 vuotta. Ennen kulkueen alkua Yolanda vei minut suureen halliin, jossa oli kaksikymmentä lavaa. Jokainen lava edustaa niin sanottua tarinaa Jumalan pojasta ja Häntä kohdanneesta kuolemasta. Hallin yhdessä lavassa seisoi muutaman metrin korkuinen naishahmo pitkine huntuineen. 12-metrisen hunnun ompelemiseen kuulemma meni jopa viisi vuotta. Naisella oli kädessään sydän ja veitsi sydämessään. Hahmo esitti prostituoitua, joka tappoi itsensä kuultuaan Jeesuksen kuolemasta. Kulkue oli erittäin vaikuttava kotiSuomen kulkueisiin verrattuna. Mabel ja Yolanda kertoivat, että jokaista lavaa kantoi noin 120 pyhäasuista miestä ja naista ellei enemmänkin, koska yksi lava voi painaa jopa 5 000 kiloa. Lavojen välissä kulki mustiin kaapuihin pukeutuneita aikuisia ja lapsia, joista minulle tuli ensimmäiseksi mieleen amerikkalainen Ku Klux Klan (KKK). Vaikka aurinko porotti, niin menin tästä syystä kananlihalle nähdessäni mustiin pukeutuneita kulkijoita. Oppaani kertoivat, että musta liturgisena värinä edusti surua tai kuolemaa Jeesuksen ristiinnaulitsemispäivänä, pitkänäperjantaina. Tästä syystä Tuntosarvi 6−7/2014 Benalmadenan vanhassa kaupungissa, käsityökaupan edessä. pääsiäiskulkueessa päädyttiin mustaan väriin. Mustat kaavut edustavat Mustia veljiä (dominikaaniveljestö), jossa pojat perinteisesti liittyvät joukkoon muiden miesten rinnalle pukeutumalla mustiin kaapuihin. Pimeyden laskiessa pitkät kynttilät syttyivät palaamaan ja yölläkin kulkue oli vaikuttava näky. Tunnelma oli todella tiivis, lämminhenkinen ja ihoa värähdyttävä. Suosittelen lämpimästi pääsiäismatkaa Malagaan. Lankalauantaina lähdimme paikallisen tulkkiopiskelijan autolla Benalmadenalle, jossa kävin kaksikymmentäviisi vuotta sitten juhlimassa isäni viisikymmenvuotissyntymäpäivää. Siellä tapasin paikallisen englanninkielentaitoisen viittoma- kielentulkin, jonka kanssa sain keskustella millaisia tulkkauspalvelut ovat Espanjassa. Yllätyksekseni Andalusian alueella tulkkikoulutus kestää kaksi vuotta ja Barcelonassa neljä vuotta. Syytä tälle ei tiedetä. Tulkkauspalvelut ovat selvästi heikommassa asemassa kuin Suomessa. Kuurosokeat asiakkaat joutuvat maksamaan tulkkien ruokailut ja majoitukset, jos tarvitsevat tulkkauksia ulkomaanmatkoilla. Tulkkien työtilanne on myös heikko. Asiakkaita on, mutta kuka maksaa tulkkien palkat? Hyvätuloisilla tulkinkäyttäjillä on paremmat mahdollisuudet käyttää tulkkauspalveluja. Tapaamani tulkki toimi vapaaehtoisena matkaoppaana. Matkani viimeisenä päivänä hän tuli Mala- Tuntosarvi 6−7/2014 25 gaan asti auttamaan Mabelia ruokaostoksien kanssa. Espanjassa vapaaehtoisuus ja lämminsydämellisyys ovat suurta verrattuna Suomeen, mutta toisaalta varkaita ja epäluotettaviakin ihmisiä löytyy. Benalmadenassa käynti oli myös mielenkiintoinen kokemus nähdä miten pikkukylä on muuttunut suureksi turistikohteeksi kahdessakymmenessäviidessä vuodessa. Silloinen hotellimme on kuulemma edelleen arvostettu ja hyvätasoinen, mutta sen ympäristö on muuttunut aika lailla. Sen vieressä oli ennen harvapuinen hevostila, johon kurkkasin vähän väliä, kun laskin hotellin piha-alueella vesiliukumäkeä. Nykyään siinä on jonkinlainen kasvitieteellinen puutarha. Rantaalue on muuttunut todella hienoksi. Rannan edustalla olevalle tekosaarelle on rakennettu uusia yksityisloma-asuntoja, joissa yhdessä asuu muun muassa amerikkalaistunut Zorro-elokuvan näyttelijä Antonio Banderas. Vaikka alue oli selvästi hienostunut, en kuitenkaan viihtynyt siellä ja halusin takaisin Malagaan. Benalmadena on turistien valtaama alue. Siellä kuului jopa suomeakin vähän väliä. Amanda-niminen tulkki vaati minua kokeilemaan kalalautasta 26 paikalliseen tapaan, jossa on viisi eri kalalajia friteerattuina. Minä en ole syönyt kalaa melkein koko ikänäni allergian takia. Olen oppinut syömään kalaa vasta vuosi tai pari sitten. Kalan haju tekee minut edelleen pahoinvointiseksi. Yllätyin miten herkullinen kalalautanen oli, vaikka keliaakikkona en saisi syödä friteerattuja ruokia. Voin jopa suositellakin sitä, vaikka sen ulkonäkö saattaa järkyttää. Pääsiäislomaani mahtui erilaisia mukavia kokemuksia ja muistoja parista kylmästä ja sateisesta päivistä huolimatta, joten haluaisin palata sinne vielä joskus. Mabel toivoi minun palaavan elokuussa flamencofestivaalien aikaan. Eikö silloin ole vähän liian kuumaa meikäläisille suomalaisille? Onneksi kesä tekee nyt tuloaan ja pääsen lempipaikkaani, jota ei edes upea Malaga päihitä: perheeni mökille Saimaan rannalle! Lähteet ja lisätietoja: Malagan pyhä viikko (Holy Week in Malaga): http://www.semana-santa-malaga.com/english/holy-weekmalaga.html. Ku Klux Klan: http:// en.wikipedia.org/wiki/Ku_Klux_ Klan. Tuntosarvi 6−7/2014 ValmisPaula Suven suloisuutta Teksti: Paula Valminen Tuttuun tapaan aukesivat portit kesään, kun suvivirsi sai raikua vapaasti Suomi-neitomme päästä varpaisiin asti. Huomaan itsekin hyräileväni tuota tuttua sävelmää, sillä rakkain vuodenaika on jälleen edessä. Näkymä olohuoneen ja parvekkeen ikkunoista vaihtelee aina vuodenaikojen mukaan. Hiljalleen hiipuva näkö vastaanottaa hennon vihreän maiseman, joka pikkuhiljaa on saamassa tummempaa sävyä. Likaisenharmaa vivahde kertoo omaa kieltään ikkunanpesijän laiskuudesta. Laiskuutta tai viisautta, sillä viimeisten siitepölyjen haihtumista taivaan tuuliin tai laskeutumista maan kamaralle tässä odotellaan. Niin kauan saa luonnon vihreys odottaa kehyksiä kesäverhoista. Kesän airuena minulle toimii myös satakieli, joka saa laulunsa kuulumaan yli läheisen autotien metelin. Niin tekevät myös varikset ja räkättirastaat. Tämän todisti yksi vaakkuja, joka innostui esittämään alakuloisen aariansa kesken aa- muisen kahvihetkeni, kun metsästin korviini satakielen sulosointuja. Ilokseni vielä muut aistit toimivat moitteetta ja voin nuuhkia täysin siemauksin kesän tuoksuja. Kiitos tupakoivan naapurin, joka viimein onnistui tilkitsemään parvekkeensa. Tuoksuja on riittänyt tuomien, syreenien ja piakkoin pihlajienkin kukkiessa. Kaikki myötätuntoni allergikoille, joita saattaa ahdistaa tämän lukeminenkin. Kun kesän kuluessa luonnossa kukinnat ja kukunnat vähenevät, voi hoivailla parvekelaatikon kukkia, joita istuttaessa saa edes vähän möyhiä muhevaa multaa. Harmi vain, ettei tilaa kasvimaalle riitä, sillä oman sijansa parvekkeella tarvitsee pyykin kuivaustelinekin. Saavathan pyykit raikkaan kesäisen tuulahduksen ilman pelkoa lentävistä syöksypommittajista. Niille riittää aikanaan hommaa puhtaiden ikkunoiden tuhrimisessa. Nauttikaamme kesäsateen tuoksusta, auringon lämmöstä ja ihan kaikesta kauniissa kesäisessä luonnossamme. Tuntosarvi 6−7/2014 27