Etiopian terveisiä
Heidi Majuri P.O.Box 4 Hossana, Ethiopia, Africa [email protected] Ystäväkirje 1/2014 Rakkaat ystävät Vuosi on lähtenyt vauhdikkaasti käyntiin. Kiitos kaikenlaisesta muistamisesta joulun aikaan ja ennenkaikkea rukoustuesta. Viime kirjeen kirjoittamisen jälkeen on taas paljon tapahtunut. Olen päässyt muuttamaan takaisin omaan kotiin Hosainan hiippakunnan alueelta, entiseltä ns. ”suomialueelta”, mikä on suuri kiitoksen aihe. Neljän kuukauden lattiaremontti on vihdoin ohi. Ihana olla taas takaisin kuurojen koululla omassa kodissa, pihapiirissä ja lasten ympäröimänä. Koululla on paljon positiivisia asioita tapahtunut, mutta kaiken keskellä tuli myös suru-uutinen: yksi koulumme oppilaista, esikoululainen Bemnet kuoli 16.12. Poikien asuntolahoitaja Binyam joka on sairaanhoitaja, yritti elvyttää häntä antaen tekohengitystäkin, mutta mitään ei ollut tehtävissä, edes Hosainan sairaalassa. Se oli shokki meille kaikille. Bemnetillä oli synnynnäinen sydänvika ja ilmeisesti Hosainan ohuempi vuoristoilma oli liikaa pienelle sydämelle. Se ei enää kestänyt. Poika itse oli tietoinen asiasta ja hän lepäsikin aina tarpeen tullen. Tapasin hänen isänkin ja hän kertoi, että poika kyllä itse tietää, milloin pitää hiljentää vauhtia ja levätä. Hän pyörtyili kuitenkin melkein viikottain. Koululta soitettiin myös vanhemmille, että emme pysty ottamaan sellaista vastuuta, kun edelleen meillä on vain yksi asuntolahoitaja pojille. Bemnet on kuitenkin nyt Taivaan kodissa, jossa saa juosta mielin määrin. Sen pienen ajan mitä hän oli luonamme, hän oli todella erityinen, ainutlaatuinen lapsi. Hän nautti koulusta ja uusista kavereistaan. Ajattelin koko syksyn, että hänellä on varmasti todella hyvät ja rakastavat vanhemmat, mitä varmaan olikin. Mutta nyt kun jälkeenpäin ajattelen, olen varma, että häntä oli jo valmisteltu Taivaan kotiin. Hän oli niin iloinen, rauhaisa ja jotenkin hänen kasvonsa vaan loistivat koko syksyn ajan. Kun tieto pojan kuolemasta saavutti oppilaat ja suurimman osan opettajista, niin hänelle pidettiin samantien yöllä muistotilaisuus koulun kappelissa, ennenkuin koulun rehtori ja vanhemmat lähtivät viemään ruumisarkkua (arkku tehtiin myös koululla) Awassalle vielä samana yönä. Kuurojen koululla toteutuu tämä seuraava sananpaikka hyvin, niinkuin tästä kuvastakin näkee kuinka Bemnet kädet heiluen viittoo uusia opittuja raamatunpaikkoja aamuhartaudessa. Isompi oppilas Eyob vierellä tukena: ”Antakaa Kristuksen sanan asua runsaana keskuudessanna. Opettakaa ja neuvokaa toisianne kaikella viisaudella ja laulakaa kiitollisin mielin Jumalalle psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja.”(Kol. 3:16) Kaksi kuukautta aiemmin poika ei osannut viittoa edes omaa nimeään. Koululla pikkuoppilaille avautuu aivan uusi ja ihmeellinen maailma kun he voivat ilmaista itseään. Olemme vuoden aikana saaneet myös paljon vieraita, vapaaehtoisia ja esikouluharjoittelijoita kuurojen koululle. Mainitsen heistä muutamia. Suurin osa on ollut suomalaisia. Torstaisin suomalaisessa raamattupiirissäkin on parhaillaan ollut seitsemän henkeä! (Hosainassa on suomalainen raamattupiiri kokoontunut torstaisin vuosikymmeniä! Mihinkäs hyvää tapaa muuttamaan). Tammikuussa suomalainen dokumenttiryhmä oli tekemässä ”Kuuroille korville”- dokumenttia koulusta ja sen oppilaista, mm. Eyobista. (Tulevan dokumentin esittelyn voi käydä katsomassa: https://www.youtube.com/watch?v=uEr1WJ_kTpw) Eyob kotikylässään Alkesossa dokumentti-kuvausmatkalla (70km Hosainasta). Haastattelu poikien itse tekemässä kirkossa. Oppilaat ovat myös saaneet laajamittaisen terveystarkistuksen, kun kaksi suomalaista sairaanhoitajaa Pirkko ja Pirita ovat vapaaehtoistyönä tarkastaneet oppilaat. Matti korjaili poikien asuntolaa ja opetti mm. perheväkivallasta. Olav laittoi fysiikan luokan kuntoon ja opetti opettajia. Susanna veti käsityökerhoa ja suomalaisia nuoria oli pelaamassa oppilaiden kanssa joululoman ajalla. Noin puolet oppilaistamme viettävät viikon joululoman koululla, koska kotimatka on niin pitkä. Oppilaita ja opettajia on myös liikutettu, kun liikunnan ammattilaiset Anne ja Heidi tulivat joulukuussa vierailulle ja opettivat liikuntaa. Edes joulupäivänä he eivät malttaneet olla pois lasten luota! Saimme Annen pyytämänä myös suuren määrän lahjoituksena jalka- ja lentopalloja SULTRADElta ja erilaisia liikuntavälineitä GYMSTICKiltä. Iso kiitos vielä sponsoreille. Saimme myös suuren määrän villasukkia joululahjaksi. Nyt lasten jalat pysyvät lämpiminä. Sultraden lahjoittamat pallot ja Gymstickin lahjoittamat liikuntavälineet otettiin iloiten vastaan ja niille on täällä paljon käyttöä. Kuurojen koululle avattiin omat Facebook-sivut. Niitä voi käydä katsomassa ja ”tykkäämässä” meistä. Sivut löytyvät nimellä ”Hossana school for the deaf”. Bahirulle, Etiopian ainoalle kuurolle papille ja meidän opettajalle, avattiin myös omat Facebook-sivut, jolloin hänen työtään voi halutessaan seurata. Sivu löytyy nimellä ”Bahiru Tamiru”. Esikoulutusharjoittelijat Suna ja Hanna ovat työstäneet myös koulun tulevia wwwsivuja. On se ihmeellistä, kuinka sosiaalinen media saavuttaa täällä meidätkin tuoden kuurojen koulun napinpainalluksen päähän. Täällä me juhlimme myös naistenpäivää 8.3 naisten ja tyttöjen kanssa! Tasa-arvo-asiat menevät täälläkin eteenpäin. Koululla on tärkeä rooli myös tasa-arvokysymyksissä. Meillä sekä pojat että tytöt tekevät kaikki samoja hommia astioiden tiskauksesta ja pyykinpesusta kasvimaalla työskentelyyn. Kiitosaiheina omaan asuntoon takaisin muuttaminen, poikien uusi asuntolanhoitaja Binyam, harjoittelijat ja vapaaehtoiset. Muistakaa erityisesti rukouksin Bemnetin perhettä ja esikoululuokkalaisia, jotka menettivät uuden kaverin. Ja tietysti meitä kaikkia. Rakkain terveisin, Hosainassa 5.2.2014 Heidi Majuri
© Copyright 2025