Heidi Majuri
P.O.Box 4
Hossana, Ethiopia,
Africa
[email protected]
Ystäväkirje 1/2014
Rakkaat ystävät
Vuosi on lähtenyt vauhdikkaasti käyntiin. Kiitos kaikenlaisesta muistamisesta joulun aikaan ja ennenkaikkea
rukoustuesta. Viime kirjeen kirjoittamisen jälkeen on taas paljon tapahtunut. Olen päässyt muuttamaan
takaisin omaan kotiin Hosainan hiippakunnan alueelta, entiseltä ns. ”suomialueelta”, mikä on suuri kiitoksen
aihe. Neljän kuukauden lattiaremontti on vihdoin ohi. Ihana olla taas takaisin kuurojen koululla omassa
kodissa, pihapiirissä ja lasten ympäröimänä.
Koululla on paljon positiivisia asioita
tapahtunut, mutta kaiken keskellä tuli
myös suru-uutinen: yksi koulumme
oppilaista,
esikoululainen Bemnet
kuoli 16.12. Poikien asuntolahoitaja
Binyam joka on sairaanhoitaja, yritti
elvyttää
häntä
antaen
tekohengitystäkin, mutta mitään ei
ollut tehtävissä, edes Hosainan
sairaalassa. Se oli shokki meille
kaikille. Bemnetillä oli synnynnäinen
sydänvika ja ilmeisesti Hosainan
ohuempi vuoristoilma oli liikaa
pienelle sydämelle. Se ei enää
kestänyt. Poika itse oli tietoinen
asiasta ja hän lepäsikin aina tarpeen
tullen. Tapasin hänen isänkin ja hän kertoi, että poika kyllä itse tietää, milloin pitää hiljentää vauhtia ja levätä.
Hän pyörtyili kuitenkin melkein viikottain. Koululta soitettiin myös vanhemmille, että emme pysty ottamaan
sellaista vastuuta, kun edelleen meillä on vain yksi asuntolahoitaja pojille. Bemnet on kuitenkin nyt Taivaan
kodissa, jossa saa juosta mielin määrin. Sen pienen ajan mitä hän oli luonamme, hän oli todella erityinen,
ainutlaatuinen lapsi. Hän nautti koulusta ja uusista kavereistaan. Ajattelin koko syksyn, että hänellä on
varmasti todella hyvät ja rakastavat vanhemmat, mitä varmaan olikin. Mutta nyt kun jälkeenpäin ajattelen,
olen varma, että häntä oli jo valmisteltu Taivaan kotiin. Hän oli niin iloinen, rauhaisa ja jotenkin hänen
kasvonsa vaan loistivat koko syksyn ajan. Kun tieto pojan kuolemasta saavutti oppilaat ja suurimman osan
opettajista, niin hänelle pidettiin samantien yöllä muistotilaisuus koulun kappelissa, ennenkuin koulun rehtori
ja vanhemmat lähtivät viemään ruumisarkkua (arkku tehtiin myös koululla) Awassalle vielä samana yönä. Kuurojen
koululla toteutuu tämä seuraava sananpaikka hyvin, niinkuin tästä
kuvastakin näkee kuinka Bemnet kädet heiluen viittoo uusia opittuja
raamatunpaikkoja aamuhartaudessa. Isompi oppilas Eyob vierellä
tukena: ”Antakaa Kristuksen sanan asua runsaana keskuudessanna.
Opettakaa ja neuvokaa toisianne kaikella viisaudella ja laulakaa
kiitollisin mielin Jumalalle psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä
lauluja.”(Kol. 3:16) Kaksi kuukautta aiemmin poika ei osannut viittoa
edes omaa nimeään. Koululla pikkuoppilaille avautuu aivan uusi ja
ihmeellinen maailma kun he voivat ilmaista itseään.
Olemme vuoden aikana saaneet myös paljon vieraita, vapaaehtoisia ja esikouluharjoittelijoita kuurojen
koululle. Mainitsen heistä muutamia. Suurin osa on ollut suomalaisia. Torstaisin suomalaisessa
raamattupiirissäkin on parhaillaan ollut seitsemän henkeä! (Hosainassa on suomalainen raamattupiiri
kokoontunut torstaisin vuosikymmeniä! Mihinkäs hyvää tapaa muuttamaan). Tammikuussa suomalainen
dokumenttiryhmä oli tekemässä ”Kuuroille korville”- dokumenttia koulusta ja sen oppilaista, mm. Eyobista.
(Tulevan dokumentin esittelyn voi käydä katsomassa: https://www.youtube.com/watch?v=uEr1WJ_kTpw)
Eyob kotikylässään Alkesossa dokumentti-kuvausmatkalla (70km Hosainasta).
Haastattelu poikien itse tekemässä kirkossa.
Oppilaat ovat myös saaneet laajamittaisen terveystarkistuksen, kun kaksi suomalaista sairaanhoitajaa Pirkko ja
Pirita ovat vapaaehtoistyönä tarkastaneet oppilaat. Matti korjaili poikien asuntolaa ja opetti mm.
perheväkivallasta. Olav laittoi fysiikan luokan kuntoon ja opetti opettajia. Susanna veti käsityökerhoa ja
suomalaisia nuoria oli pelaamassa oppilaiden kanssa joululoman ajalla. Noin puolet oppilaistamme viettävät
viikon joululoman koululla, koska kotimatka on niin pitkä. Oppilaita ja opettajia on myös liikutettu, kun
liikunnan ammattilaiset Anne ja Heidi tulivat joulukuussa vierailulle ja opettivat liikuntaa. Edes joulupäivänä he
eivät malttaneet olla pois lasten luota! Saimme Annen pyytämänä myös suuren määrän lahjoituksena jalka- ja
lentopalloja SULTRADElta ja erilaisia liikuntavälineitä GYMSTICKiltä. Iso kiitos vielä sponsoreille. Saimme myös
suuren määrän villasukkia joululahjaksi. Nyt lasten jalat pysyvät lämpiminä.
Sultraden lahjoittamat pallot ja Gymstickin lahjoittamat liikuntavälineet otettiin iloiten vastaan ja niille on täällä paljon käyttöä.
Kuurojen koululle avattiin omat Facebook-sivut. Niitä voi käydä katsomassa ja ”tykkäämässä” meistä. Sivut
löytyvät nimellä ”Hossana school for the deaf”. Bahirulle, Etiopian ainoalle kuurolle papille ja meidän
opettajalle, avattiin myös omat Facebook-sivut, jolloin hänen työtään voi halutessaan seurata. Sivu löytyy
nimellä ”Bahiru Tamiru”. Esikoulutusharjoittelijat Suna ja Hanna ovat työstäneet myös koulun tulevia wwwsivuja. On se ihmeellistä, kuinka sosiaalinen media saavuttaa täällä meidätkin tuoden kuurojen koulun
napinpainalluksen päähän.
Täällä me juhlimme myös naistenpäivää 8.3 naisten ja tyttöjen kanssa! Tasa-arvo-asiat menevät täälläkin
eteenpäin. Koululla on tärkeä rooli myös tasa-arvokysymyksissä. Meillä sekä pojat että tytöt tekevät kaikki
samoja hommia astioiden tiskauksesta ja pyykinpesusta kasvimaalla työskentelyyn.
Kiitosaiheina omaan asuntoon takaisin muuttaminen, poikien uusi asuntolanhoitaja Binyam, harjoittelijat ja
vapaaehtoiset. Muistakaa erityisesti rukouksin Bemnetin perhettä ja esikoululuokkalaisia, jotka menettivät
uuden kaverin. Ja tietysti meitä kaikkia.
Rakkain terveisin, Hosainassa 5.2.2014
Heidi Majuri