1. No category

Heidi Majuri
P.O. Box 4
Hossana, Ethiopia
East-Africa
[email protected]
[email protected]
Ystäväkirje 3/2014
Rakkaat Ystävät
Tervehdys Hosainasta, kuurojen koululta. Kesäloma meni jälleen nopeasti, uiden ja syöden hyvää
suomalaista ruokaa. Oli mukava tavata monia ystäviä. Loppukesästä vietin jo etukäteen pienen
ystäväporukan kanssa 50-vuotisjuhliani (yläkuva). Syntymäpäiväni on vasta 23.10, joten voin vielä
juhlia uudelleen täällä Hosainassa. Kyllä vuodet vierivät. Yksitoista vuotta olen jo asunut
Etiopiassakin.
Oppilaat ovat jälleen saapuneet koululle kesäloman jälkeen. Tänä vuonna tyttöjä on otettu
enemmän kuin viime vuonna, koska tyttöjen asuntolalaajennus alkaa olla viittä vaille valmis. Osa
tytöistä nukkuu vielä kaksistaan samassa sängyssä. Oppilaita on tänä lukuvuonna yhteensä 212,
joista tyttöjä 95. Koulun omat nettisivut on myös avattu. Ne eivät ole vielä aivan valmiit, mutta jo
niin valmiit, että niistä saa hyvän kuvan koulusta ja siitä kestävästä kehityksestä, jota täällä on
vuosien saatossa tehty. Siellä on myös paljon kuvia eri vuosikymmeniltä. ”Video Calleryssä” on
myös keväällä erään koululle saapuneen vapaaehtoisen, ammattikuvaaja Kristian Isotalon
kuvaama 30 min dokumentti koulusta. Katsokaa ja ihastukaa! Sen katsottuaan ymmärrätte, miksi
koen edelleen olevani oikealla paikalla oikeaan aikaan. Nettisivut löytyvät; www.mysdh.org. Voit
myös seurata koulun facebook päivityksiä. Facebookissa koulu löytyy nimellä; Hossana school
for the deaf
Viime kouluvuoden aikana koululla kävi erimaalaisia vierailijoita todella paljon. Se oli hyvin
antoisaa, ylityötuntejakin kertyi. Näytin koulua noin 300 vieraalle. He kaikki olivat ihastuksissaan.
Viime vuonna harjoittelijoita ja vapaaehtoisia oli myös runsaasti. Olemme
heistä kaikista kiitollisia. Osa
heistä avusti myös nettisivujen
tekemisessä.
Heinäkuussa,
kiitokseksi työstä Hosainan
kuurojenkoululla
sain
kevätjuhlissa
kunniakirjan,
”Certification of Appreciation”
sekä paikallisen Hadija-alueen
puvun.
Toukokuussa osa koulun entisistä
oppilaista tuli ”vanhojen tapaamiseen”.
On ilo nähdä, miten hyvin he ovat
menestyneet. Koulu on antanut hyvät
elämän eväät. Kuvassa näkyy myös
koulun ensimmäinen rehtori Asmellash ja
koulun ensimmäinen opettaja Asefa
(toinen rivi vasemmalta). Eturivissä viides
vasemmalta Tadelech ja seitsemäs
vasemmalta
Etenesh
ovat
koulun
ensimmäisiä oppilaita. Nykyään he ovat
koululla käsityöopettajia.
Alakuvassa pappi Baheru ja koulun oppilaita, jotka pääsivät ripille toukokuussa. Baheru on kahden
vuoden aikana aina torstaisin opettanut koulun oppilaita, jotka ovat halunneet käydä rippikoulun.
Oikealla kuvassa olen lukion päättävien (10lk) tyttöjen kanssa. He olivat esikoulussa kun tulin
Hosainaan. Lasten kasvusta todellakin näkee ajankulun. Nyt he ovat upeita nuoria naisia. Tytöt
ovat itse suunnitelleet ja ommelleet omat pukunsa ohjauksessani. Opetan edelleen tekstiilitöitä
lukiolaisille.
Kouluvuoden päätyttyä saimme viettää kahden entisen oppilaan häitä kuurojen koululla. Kuuro
pappi Baheru Tamiru siunasi heidät omalla äidinkielellään, viittoen. Morsian Asegedech on entinen
oppilaani ja nykyisin opettaa kanssani
koulun parturi-kampaamossa. Sulhanen
Degefa on taitava puuseppä, joka tekee
koululla tilaustöitä ja mm. asuntolaan
oppilaille kaapit.
Heinäkuussa kesäloman aikana kuuro
pappi Baheru piti koululla jälleen uuden
”johtajuus ja raamattukurssin” 17 kuurolle
nuorelle, jotka olivat tulleet eri puolilta
Etiopiaa. He pitävät nyt huolta muista
kuuroista ympäri maata.
Hosainan kaupunki on niittänyt paljon mainetta kuurojen koulun ansiosta. Viime vuonna koulu sai
monia palkintoja hyvästä työstä. Koulu oli esillä myös monissa näyttelyissä. Syksyllä koululle
otettiin kaksi uutta kuuroa opettajaa, joiden palkat valtio maksaa!! He molemmat ovat entisiä
oppilaitani. Hosainan kuurojen koulu on nyt virallisestikin Hosainan paras nähtävyys, kun
Hosainana kaupunki ja ”turistitoimisto” valitsivat koulun Hosainan parhaaksi nähtävyydeksi! Eipä
tullut yllätyksenä 
Taas olisi vaikka mitä kirjoitettavaa, niin paljon kaikkea on tapahtunut. Haluan kirjoittaa erään
uuden pikkuoppilaan tarinan muistutukseksi siitä, miten kuurojen lasten elämä muuttuu. Pikku Isak
on kasvanut ja asunut kadulla äitinsä kanssa koko elämänsä ajan Wollossa, noin 600 km päästä
Hosainasta. Eräs Addis Abebassa asuva nainen on yrittänyt auttaa poikaa parhaansa mukaan.
Hän toi Isakin Addis Abebaan koulun testeihin. Poika ei kyllä osannut eikä ymmärtänyt mitään,
mutta kuin ihmeen kaupalla hän kuitenkin aloitti koulussamme pari viikkoa sitten. Tämä
ystävällinen nainen oli ottanut pojan kotiinsa ja toi sitten tänne. Äiti oli onnellinen, että poikaa ei ole
enää ruokittavana. Isak oli hyvin varautuvainen ja agressiivinen, vaikka olikin todella pieni. Hän on
varmasti lyhytkasvuinen siksikin, koska ei ole saanut kunnon ruokaa. Hän oli kuin pieni nurkkaan
ajettu eläin. Isak ei antunut kenenkään koskea itseään ja inhosi selvästikin poikia ja miehiä. En
edes halua ajatella, minkälaista tämän pienen pojan elämä on ollut ennen kouluun tuloa.
Otamme kaikista uusista oppilaista aina kuvat nimilapun kanssa, koska vanhempien tai huoltajien
lähdettyä he eivät tiedä omaa nimeään. Näin lapsi ja nimi pysyvät yhdessä. Pikku hiljaa Isak alkoi
viettää aikaa tyttöjen asuntolassa ja nyt jo tervehtii ja päästää ihmisiä lähelleen. Eräs
englantilainen sairaanhoitaja Patricia, joka työskentelee Hosainan sairaalassa vapaaehtoisena ja
joka asustaa yhdessä koulun asunnoista hämmästyi suuresti sitä muutosta, joka Isakissa on
tapahtunut. Pyysin nimittäin häntä tutkimaan poikaa, mutta emme oikein päässeet alkua
pidemmälle pojan rimpuillessa. Patricia pyysi erästä sairaalan lasten lääkäriä tutkimaan pojan ja
kun saavuimme sairaalaan viikon kuluttua, Patricia kysyi, onko tämä se sama poika? Muutos oli
niin valtava. Hän ihmetteli kaikille ääneen, kuinka viikossa lapsi voi muuttua koulussa. Jopa kävely
ja katsekontakti ovat muuttuneet. Se, mitä hän tarvitsee, on rakkaus ja huolenpito! Sitä Isak ei ole
varmasti koskaan kokenut kadulla asuessaan. Isak oli taas hyvä muistutus siitä, että emme voi
pelastaa koko maailmaa, mutta voimme pelastaa jonkun ihmisen koko maailman. Jumala
todellakin löysi tämän pienen Isak-pojan kuudensadan kilometrin päästä Hosainasta ja toi hänet
tänne. Täällä poika saa turvallisesti kasvaa seuraavat vuodet.
Rukoilkaa viisautta ja kärsivällisyyttä myös esikouluopettajalle. Kun luokassa on 21 uutta oppilasta,
jotka tähän asti ovat kommunikoineet mm. nyrkeillä, ei opettaminen ole helppoa. Ja että he
oppisivat elämän taitoja ja eivät kovasti ikävöisi kotiin. Osalla oppilaista on onneksi hyvät ja
rakastavat vanhemmat. Opettajan täytyy opettaa kaikki alusta. Esim. kun hän antoi oppilaille kynät
ja kumit, niin hän näytti, mitä niillä tehdään. Mm, että pyyhekumia ei syödä! Suomessa koulunsa
aloittavalle ekaluokkalaiselle ei tarvitse kertoa, mitä käyttötarkoitusta varten pyyhekumi annetaan.
Keskikuvassa Isakin vasemmalla puolella luokassa istuu Betlehem, jonka myös joku Addis
Abebassa työskentelevä naisosaston hyväsydäminen työntekijä toi koululle. Hän kertoi, että
tyttöjen äiti ei ole halunnut tyttöjä ja on tällä hetkellä jonkinlaisessa mielisairaalassa. Betlehem on
noin seitsemänvuotias ja hänen kuuro siskonsa Adonight on ehkä yhdeksänvuotias. Nyt he
molemmat ovat esikoulussa. Oikealla puolella istuvan Meklitin äiti kuoli synnytykseen. Isä meni
uudelleen naimisiin, mutta äitipuoli ei edes ruokkinut tyttöä isän pois ollessa. Isä työskentelee
autokuskina. Hän sai vihdoin vihiä vaimonsa touhuista ja tyttö on nyt koulussamme. Molemmat
pikkutytöt Isakin vieressä ovat todella älykkäitä ja nopeita oppimaan. Oikealla kuvassa Isakon
Hosainan sairaalassa vierailulla Patrician kanssa.
Hyvää ja siunattua syksyä sekä Etiopian Uutta vuotta 2007!
Kiitos kaikista rukouksistanne. Niitä tarvitaan,
Heidi Majuri
Kiitosaiheita: Hyvä ja rentouttava loma Suomessa. Oppilaat ovat
palanneet turvallisesti takaisin kouluun. Uudet esikoululaiset.
Tyttöjen asuntolalaajennus. Viime vuonna saimme paljon tyttöjen
terveyssiteitä Suomesta. Ne tulevat aina tarpeeseen. Pystyimme
antamaan jokaiselle tytölle kolme terveyssidettä, jotka he pesevät
aina käytön jälkeen. (kuvassa tytöt ompelevat nimikirjaimet
omiinsa). Meillä on onneksi vettä!
Rukousaiheita; Tuleva kouluvuosi 2007 (2014-2015). Oppilaat ja
henkilökunta pysyisivät terveinä. Sähköt, nettiyhteys, vesi ja paljon
muuta. Tytöille terveyssiteitä ensi vuodelle 