1. No category

19. heinäkuuta 2013
10 perjantaina
Bono sai Ranskan suurimman
kulttuuritunnustuksen
kulttuuri
PARIISI Irlantilaisen U2-yhtyeen keulakuva, ihmisoikeuksien puolestapuhujanakin tunnettu Bono on saanut Ranskan
korkea-arvoisimman kulttuuritunnustuksen. Ranskan kulttuuriministeri Aurelie Filippetti myönsi Bonolle eli Paul Hewsonille Commandeur des Arts et des Lettres -mitalin.
Filippetti kehui lausunnossaan Bonoa hänen omistautumisestaan taisteluun maailman suurimpia epäkohtia vastaan. Bono puolestaan kertoi pitävänsä tunnustusta suurena kunniana,
mutta sanoi sen kuuluvan koko U2:lle.
– Minulla on suurin suu ja kovin ääni, mutta teemme musiikkimme yhdessä, rocktähti lausui.
KULTTUURITOIMITTAJA
Maarit Kangas
puhelin arkipäivisin: 010 8336 249
sähköposti:
maarit.kangas@marvamedia.fi
Bono poseerasi mitali kaulassaan ja vaimonsa Ali (vas.) ja tyttärensä Eve Hewson vierellään.
Pekka Lehmuskallio
Ameriikan preivi
tarjoaa kunnon
kielikylvyn
Sano se
purjehdussuomella
KESÄTEATTERI
Ameriikan preivi
Opistoteatteri, kantaesitys
Käsikirjoitus: Tapio
Koivukari
Ohjaus: Jarmo Koski
Rooleissa: Lea Koskinen,
Paula Hovi, Heidi Hovi, Jere
Siren, Eva Mäkinen, Pentti
Kilpelä, Tuula Siren, Harri
Soukka, Kari Jakola, Olli
Pertola ja Jarmo Koski
Ensi-ilta 16.7. Nokan
taidetorpalla, Suvitie 10,
viimeinen esitys 1.8.,
minkä jälkeen Ameriikan
preiviä esitetään Kauppilan
kesäteatterissa Kauppilan
umpipihalla 6.–22.8.
Sirke Lohtaja-Ahonen kirjoitti
ensimmäisen suomalaisen
purjehdussanakirjan.
Apuja tuli myös raumalaisilta
purjehduksen harrastajilta.
Ennen purjehdustermit tulivat
hollannin kielestä, nykyään
englannin ylivoima näkyy
vesilläkin.
RAUMA
KAIJA ULMANEN, LÄNSI-SUOMI
aumalainen purjehtijakonkari Heikki
Kivinen on syypää
siihen, että Sirke
Lohtaja-Ahonen
kirjoitti teoksen Suomalainen
purjehdussanasto.
Lohtaja-Ahonen oli tehnyt pro
gradu -tutkielmansa purjehdussanoista ja sen lukenut Kivinen
kyseli, että ”eikö tätä ole saatavana kirjan muodossa”.
Ei ollut. Tosin jo muutamaa
vuotta aiemmin samaa oli ihmetellyt Pasi Heikura, kun hän
pyysi Lohtaja-Ahosta Aristoteleen kantapää -radio-ohjelmaan puhumaan aiheesta.
Viestinnän asiantuntija ja tietokirjailija ryhtyi työhön. Hän
sai taustaryhmäänsä nelisenkymmentä asiantuntijaa, joista
yksi oli Heikki Kivinen. Toukokuussa ilmestyi kirja, jossa on
lähes 2 000 purjehdussanaa,
joista 127 on selitetty tarkemmin.
Asiantuntijoiden mielipiteet
sanoista ja niiden merkityksistä luonnollisesti erosivat toisistaan. Lohtaja-Ahonen valitsi
pari kolme vaihtoehtoa kustakin sanasta, joista sitten äänestettiin. Kirjaan päätyi se muoto,
joka sai eniten kannatusta.
Sanoista on kirjassa myös
ruotsin- ja englanninkieliset
vastineet.
Purjehdussanasto poikkeaa
Lohtaja-Ahosen mukaan muista harrastussanastoista eniten
pitkän historiansa puolesta, sillä sen edeltäjää, merimiessuomea, puhuttiin jo yli 150 vuotta
sitten.
– Merimiessuomi oli merikieltä, joka kuulosti Suomessa
R
Tullista tullut ei voi kuin istua ja nauttia. Opistoteatterin
kantaesityksenä valmistama,
kirjailija Tapio Koivukarin
kirjoittama Ameriikan preivi
on silkkaa Rauman kielen ilotulitusta. Siitäkin huolimatta,
että Rauman kansalaisopiston
näyttelijöiden lisäksi mukana
on myös laitilalaisia näyttelijöitä Vakka-Suomen kansalaisopistosta, joille paikallinen murre ei välttämättä ole
jokapäiväistä leipää.
Vuoropuhelu on luontevaa
ja vie sinänsä yksinkertaista
juonta juohevasti eteenpäin.
Koivukari kirjoitti Ameriikan preivin alun perin
Kuivalahden kesäteatterin
käsikirjoituskilpailuun. Opistoteatterin esitystä varten kirjailija kirjoitti lisää tekstiä. Nyt
esityksen kesto on juuri sopiva
kesäteatteriin, reilut puolitoista tuntia väliajan kanssa.
Tapahtumat sijoittuvat
1930-luvulle. Kansa sinnittelee talouspulan ja kieltolain
kourissa ja ansaitsee lisätuloja salakuljetuksella. Virkavalta
on pirtusyyllisten etsimisessä
valikoiva: on laitonta ja laillis-
Kauppamerenkulun ja
purjehduksen sanat
ovat osittain yhteisiä,
mutta tarkoitus voi
olla vähän erilainen.”
”
Tietokirjailija Sirke Lohtaja-Ahonen
suomelta, Ruotsissa ruotsilta
ja Venäjällä venäjältä, hän tarkentaa.
Skuuttaa spinnua!
Purjehdussanaston syntysanat
taidettiin kuitenkin lausua jo
silloin, kun Sirke Lohtaja-Ahonen ryhtyi harrastamaan purjehdusta. Kutsu opiskelukavereitten kanssa seilaamaan sujui
hyvin, kunnes kuului kiireinen
käsky ”skuuttaa spinnua”.
Lohtaja-Ahosella ei ollut hajuakaan, mitä piti tehdä. Nyt
takana on useampi vuosi purjehdusta niin Suomessa kuin
ulkomailla. Hän sanoo osaavansa tehdä veneessä ”perusjutut” ja viihtyvänsä keulagastin
paikalla.
Lohtaja-Ahonen toivoo, että nyt julkaistu sanasto auttaa
aloittelevaa purjehtijaa, onhan
oikeiden termien hallitseminen
paitsi kulttuuri- myös turvallisuuskysymys.
Ei suomennoksia
Valtaosa purjehdussanoista on
tullut Suomeen Ruotsin kautta. Alkuperä löytyy kuitenkin
1600-luvun mahtimerenkulkumaa Hollannista.
Suurin osa uusista sanoista
tulee englannin kielestä. Esimerkiksi yksi uusi purjetyyppi
on code zero.
Suomalainen
purjehdussanasto
Sirke Lohtaja-Ahonen.
Texthouse 2013.
Elää, sortua, nostaa, ohjata,
elämänlanka, virsikirja. Nämä
sanat eivät olekaan uskontoon
tai elämänhallintaan liittyvästä
oppikirjasta vaan uudesta Sirke Lohtaja-Ahosen kirjoittamasta Suomalaisesta purjehdussanastosta. Kirja sisältää
lähes 2 000 purjehdussanaa ja
selvittää perinpohjaisesti 127
tärkeintä sanaa.
Lohtaja-Ahonen on tarttunut epäkohtaan, jonka varmaan
moni purjeveneeseen astunut
on saanut kokea. Veneessä puhuttua kieltä ei ymmärrä. Vaaditaan pitkää pinnaa, kun hän
kuuntelee muun miehistön
käyttämää kieltä, mutta veneessä ei saa hermostua.
Sana pinna selitetään kirjassa näin: Varsi, josta venettä
ohjataan; ohjausvarsi, peräsinvarsi. Pinna on yhteydessä vedessä olevaan peräsinlapaan.
Pinnaveneen eli pinnalla ohjat-
Kaija Ulmanen
Kaija Ulmanen
Samassa kuvassa alhaalta ylöspäin näkyvät peräsin, peräpeili, täkki, pinna, kukonjalka plokeineen, puomi, sanakirja, kirjailija Sirke
Lohtaja-Ahonen, masto sekä saalinki.
En kirjassa kuitenkaan ota kantaa siihen,
mikä on oikein ja mikä väärin. Olen vain
kirjoittanut, mitä sanoja purjehtijat käyttävät.”
”
Sirke Lohtaja-Ahonen on varma, että purjehdussanasto säilyy jatkossakin vierassanaisena,
koska se on ollut vierassanaista
alusta lähtien. Joukossa on kuitenkin muutama omakielinenkin sana, kuten purje.
– Tutkijat arvioivat, että purje
liittyy puhuriin, joka puolestaan
on peräisin puhua-verbistä.
Täydellisesti ymmärretty
Maailma muuttuu, ja niin muuttuu kielikin. Kirjailija on havainnut muutoksia myös purjehdukseen liittyvissä sanoissa
ja termeissä. Hän sanoo olevansa hieman huolissaan.
– Yksinkertaistuminen on
hyvä asia tiettyyn pisteeseen
eli siihen asti, kun on varmaa,
että asia on ymmärretty oikein.
Huomasin kirjaa tehdessäni esimerkiksi, että moni sanoo nykyään staagejakin vanteiksi.
– En kirjassa kuitenkaan ota
kantaa siihen, mikä on oikein ja
mikä väärin. Olen vain kirjoittanut, mitä sanoja purjehtijat
käyttävät.
Nosta piihin ja sido ratsastaja liinalla
KIRJAT
ta salakuljetusta.
Yhteiskunnallisten kysymysten lisäksi Ameriikan preivissä puidaan tietysti ihmissuhteita. Tuomiston tilalla elelee
kolme naista: vanha emäntä
Heta (Lea Koskinen), aikuinen tytär Fanny (Paula Hovi) sekä Fannyn tytär Emma
(Heidi Hovi).
Leskiemäntää vokottelee
autoilija ja liikemies Soukkala (näytelmän ohjaaja Jarmo
Koski), joka ei hoksaa, että tarjolla olisi paljon halukkaampikin kosion kohde, oma
taloudenhoitaja Leena (Tuula
Siren).
Naimaton Fanny puolestaan
haikailee nuoruudenrakkautensa ja Emman isän perään.
Mies lähti etsimään onnea
ja vaurautta rapakon takaa.
Ameriikan preivit eivät ole lennelleet oikeisiin käsiin, mutta
tuoko asiaan valaistusta kylälle saapuva veitsenteroittaja
Niskanen (Kari Jakola)?
Hyvällä tavalla vanhanaikaisesti viehättävä Ameriikan
preivi on virkistävä poikkeus
musikaalipitoisessa kesäteatteritarjonnassa. Myös esityksen rauhallinen tempo miellyttää.
Näyttelijät onnistuvat rooleissaan tasaisesti, ja luontevuutta ja ilmaisukykyä löytyy
niin konkarilta kuin ensikertalaiselta.
Nokan taidetorpan piha on
haastava esityspaikka. Ensiilta ajoittui hyvin tuuliseen
iltaan, ja ilman mikrofoneja
näytelmän vuorosanat hukkuivat myräkkään. Mutta
Paula Hovin, Heidi Hovin ja
Kari Jakolan ammattimainen
äänenkäyttö osoitti hyvin, että tämäkin pulma on ratkaistavissa: lisää ääntä, selkeää
replikointia ja suunta kohti
katsomoa.
tavan veneen ohjausta voidaan
helpottaa pidentämällä pinnaa
jatkopinnalla eli jatkokappaleella. Pinnassa oleva purjehtija on
perämies, pinnamies tai pinnaaja. Kun hän ohjaa venettä, hän
pinnaa.
Tämä kirja kuuluisi olla jokaisen purjehtijan kirjahyllyssä
ja saisi olla veneessäkin useita
kappaleita, joita kippari sitten
voisi jakaa uusille gasteilleen
sanakirjaksi. Siitä voitaisiin sitten yhdessä sopia mitä sanoja
käytetään.
Sirke Lohtaja-Ahosen tapa käsitellä aihepiiriä on erin-
omainen. Purjehdussanastoummikoille kirja tarjoaa selkeät ja
syvälle sanaan uppoavat selitykset ja loistavan lankongin
purjehduskielen maailmaan.
Kokeneelle purjehtijalle kirja
on mitä mainioin ajanviete silloin kun sää estää seilaamisen
tai kun hän on punttina pitkällä legillä.
Sanojen selitykset ovat kylmän viileitä: Köli on veneen
ulkopohjan siipimäinen uloke
ja kansi on veneen vaakasuora
ulkopinta, jolla purjehtija liikkuu. Näinhän se on, nämä terävän viileää huumoria heijas-
tavat selitykset saavat hymyn
karheimmankin merikarhun
kasvoihin.
Kirja on tosissaan tehty ja ansaitsee vilpittömän kiitoksen.
Puutteena voisi mainita niukan
kuvituksen. Selittävät piirroskuvat toivottavasti ilmestyvät seuraavaan painokseen.
Erityiskiitoksen annan sisällysluettelon sijoittamisesta
kannen taitteeseen. Siis kirjan
kannen.
Pekka Lehmuskallio
Kauppamerenkulun sanasto
on Suomalaisessa purjehdussanastossa vain sivujuonne ja
mukana sen takia, että osa kommentoijista on kauppamerenkulkijoita.
– Kauppamerenkulun ja purjehduksen sanat ovat osittain
yhteisiä, mutta tarkoitus voi olla vähän erilainen.
◆ Sirke Lohtaja-Ahonen:
Suomalainen purjehdussanasto. Texthouse 2013.
Löytyykö Emman isä? Tätä tuskailevat Emma (Heidi Hovi, oik)
ja Emman äiti Fanny (Paula Hovi) Ameriikan preivi -näytelmässä Nokan taidetorpalla.
Untamalan
tiistaikonserteissa
myös yhteislaulua
LAITILA
LÄNSI-SUOMI
Kulttuuriseura Untamala ry
järjestää Kulttuurikeskus Untamalassa musiikkitapahtumia heinä-elokuun vaihteessa tiistai-iltaisin.
Uusikaupunkilaisen Leena Kallosen ohjelmistoon
23.7. kuuluu klassisia ja
hengellisiä lauluja, laulelmia, iskelmiä, kansanlauluja, lastenlauluja ja tanssimusiikkia. Kallosta säestää
pianisti Heikki Hietala.
Seuraavalla viikolla 30.7.
esiintyy tangoprinssiksi vuosina 2002 ja 2003 kruunattu
Rami Rafael.
Tiistaikonsertit saavat jatkoa 6.8., jolloin ohjelmasta
vastaa Farmari Sisters. Yhtyeessä laulavat Mirja Palttila, Anna Setälä ja Heljä
Raitamäki. Runsaan vuoden toiminut kokoonpano
esiintyy a cappella.
Kello 18 alkavissa konserteissa on myös yhteislaulua.