1. No category

24
sanomat
Kermankoskella ja
Sarvikummussa
YHDEKSÄT
LAVATANSSIT
Tanssinystäville on Heinävedellä tarjolla ainakin yhdeksät
viralliset tanssit. Kolmesti on
tilaisuus pyörähdellä Kermankosken lavalla, kuudesti Sarvikummussa.
Juhannusaattona tanssitaan molemmilla
lavoilla. Kermankoskella tanssittaa Paavo Heiskanen yhtyeineen, Sarvikummussa esiintyy Eija Kettunen.
Kermanlavalla tanssit jatkuvat Heinäveden Musiikkipäiviin liittyen 28.
kesäkuuta. Musiikista vastaavat Tuomo
Hokka ja Metsälampi-orkesteri, vierailevana tähtenä on Juha Kotilainen.
Kolmannen kerran kuohujen kupeeseen kokoonnutaan Höyrypursiseuran
kesäregatan yhteydessä 11. heinäkuuta.
Musiikin tarjoilee Tuomo Hokan duo.
- Odotamme mahdollisimman paljon
väkeä tanssimaan ja pitämään hauskaa,
jotta saisimme pidettyä lavatoimintaa
yllä. Jos tämä kesä olisi plusmerkkinen,
Lavatanssit Kermankoskella ovat tulleet osaksi Heinäveden Musiikkipäivien tarjontaa.
Kuva viimekesän lavatansseista, jossa Metsälampi-orkesterin solistina oli Juha Kotilainen.
se antaisi lisäpotkua tuleville kesille,
Pentti Turunen kertoo.
Kermanlavan omistaa Heinäveden
Hyrske, ja Pentti toimii seuran sihteerinä. Tansseja seura järjestää yhteistyössä
Heinäveden ja Vihtarin vapaapalokuntien kanssa. Musiikkipäivien aikaisista
tansseista vastaa Kerma-Pölläkkä-Sappu -kyläyhdistys.
Tanssit
metsänsiimeksessä
Sarvikummun lavan omistavat Sarvikummun Maamiesseura ja Hyrskeen
Sarvikummun alaosasto. Tänä kesä-
nä esiintymässä Eija Kettusen lisäksi
ovat muun muassa Duo Sami Soininen,
Marko Jolkkonen duo ja Paavo Heiskanen yhtyeineen. Tanssi-iltoja ovat heinäkuiset keskiviikot.
- Ensimmäiset tanssit täällä on järjestetty sodan jälkeen, mutta tiedossani
ei ole, onko välillä ollut taukoja. Kaikki toimii talkooperiaatteella, ja lapsityövoimaakin käytämme hyväksi… Se
kasvattaa lapsia osaltaan näkemään,
millaista elämä on, ja lava ympäristöineen on turvallinen, koska meillä ei ole
alkoholitarjoilua, urheiluseuran sihteeri
Anja Anttila kertoo.
Kyläläiset ovat halunneet, että tansseja järjestetään, joten niitä aiotaan pitää
myös tulevaisuudessa.
- Eri asia on, jos EU:sta tulee tiukkoja määräyksiä, että pitäisi rakentaa vesivessat tai käydä kalliita kursseja, sitten
jatkaminen on kyseenalaista.
Sarvikummun lava on hyvin perinteinen tanssipaikka metsänsiimeksessä.
- Moni tulee kesän aikana sanomaan, että on käynyt täällä aiemminkin
ja parejakin on syntynyt. Tanssimisesta tykkäävät tulevat meille, koska täällä mahtuu tanssimaan. Vastaavanlaisia
tanssimusiikin paikkoja ei näillä seuduilla enää juurikaan ole.
Lukemattomat kirjat
Luen itseni kirjojen suurkuluttajiin. En
osaa juoda aamukahviani ilman kirjaa
enkä saa unta ilman kirjaa. Käsiini tarttuvat erityisesti dekkarit, historialliset
tarinat sekä ystävien ja tuttavien suosittelemat teokset. Välillä koetan kuluttaa
oman kirjastoni valikoimaa, mutta vielä
sielläkin on lukemattomia kirjoja. Rakastan kirjoja.
Kuinka helposti sitä tarttuukaan jo
tuntemansa kirjailijan uutuusteokseen.
Mikä ettei, siellähän tutut hahmot jatkavat matkaansa, kokevat uutta. Ja parhaimmaksi kokemiani kirjoja luen uudelleen ja uudelleen.
Mietin mielessäni, kuinka paljon
Heinäveden kirjastossa on kirjoja, joita
kukaan ei lainaa. Miksi ei lainaa? Mikä niissä on vikana, miksi ne eivät kiinnosta?
Pyysin ns. nollalainalistaa – kiitos
kirjastomme avusta – ja lainasin muutaman sen kummemmin valikoimatta,
tässä arviot.
huvita yhtään. Harvoin kirja jää lukematta loppuun, mutta tämä jäi kesken.
Ehkä joku tykkää.
• Wanha Käpy: Salainen kokous ja
muita pakinoita. PSE tuotanto, 2008.
Wanha Käpy -nimimerkin taakse piiloutuu Pekka Sevanto. Jo takakannen ”tuoteseloste” ärsyttää. Pakinat ovat
teennäisiä, eivätkä naurata, eivät edes
• Kati Saurula: Koiruohon kaupunki. Arktinen banaani 2011. Tarina alkaa Borodiankan kolhoosilta vuonna
1968 ja jatkuu Kiovaan vuoteen 2009.
Saurula kertoo perhetarinan kautta, mitä tapahtui, kun Tshernobylin ydinvoi-
teistä, että ihminen etsii itseään. Jalavan teoksessa 35-vuotias Hannu tuntee
itsensä juurettomaksi, kahden kulttuurin väliinputoajaksi. Koti on Ruotsissa,
mutta osa minuutta Suomessa. Tarina
kertoo kahdesta päivästä kolmen ruotsinsuomalaisen elämässä. Luettava kirja,
mutta paikoin kovin pitkäveteinen.
malassa räjähti huhtikuussa 1986. Mitä
perhe oli kokenut ennen sitä, mistä perheen tytär haaveili, mitä hän saavutti ja
mitä lopulta kaikesta tapahtuneesta selvisi. Kirja on dekkarinomainen, mielenkiintoinen ja ihmettelinkin, miksi tämä
kirja on jäänyt kirjaston hyllyyn.
• Antti Jalava: Halkeama. WSOY
1993. Tälle ja seuraavalle kirjalle on yh-
• Benjamin Kunkel: Jumissa. Bazar
2005, suom. 2008. ”Hauskin ja älykkäin
kirja aikuistumisesta pitkään aikaan”,
kehui New York Timesin kirja-arviointi aikanaan. Jaa. Itse olin kirjaimellisesti jumissa monta kertaa tätä kirjaa tavatessani. Välillä sanoilla kikkailu nostatti
hetken innostuksen, mutta kokonaisuudessaan kirja ei juuri riemastuttanut. Jos
kirjan henkilöä vaivaa krooninen päättämättömyys, minä päätin lukea tämän
kirjan loppuun kaikesta huolimatta. En
edelleenkään tiedä, olisiko pitänyt.
Mutta koska minulla nyt on lista kirjaston lukemattomista eli lainaamattomista kirjoista, jatkan niiden irrottamista hyllyistä. Tuleepahan luettua – tai
ainakin kahlattua läpi sellaista, mitä ei
kenties aikonut lainata.
Anna-Mari Tyyrilä