2/2011 - Curly ry.

NUORTEN LEHTI NUORILLE
CURLY
2/2011 ¦ #52 ¦ 27.5.2011 ¦ 15. Vuosikerta ISSN 1455-2574 ¦ www.curly.fi
SYÖDÄKÖ VAI EIKÖ SYÖDÄ
– kas siiNä
vasta Pulma
MATKALLA
MADAGASKARIN
uNohdetussa
Paratiisissa
MITÄ HYVÄÄ TEEN
OSALLISTUMALLA
taksvärkkikamPaNjaaN?
O YLI
OLETK
RI?
AS NUO
I
T
O
U
13-V
TULE AKSI
ITTAJ ,
O
J
R
I
K
YN
CURLY S. 34
KATSO
UNELMAT OVAT
uNiversaaleja!
C U R LY 2 / 2 011
1
SiSällySluettelo
27.05.2011
15. vuosikerta
ISSN 1455-2574
Mistä tunnistaa
narsistin? Narsistille
tyypillistä on toisten
ihmisten manipulointi,
empatiakyvyn puute,
ihailluksi tulemisen
tarve, itsensä
yläpuolelle
nostaminen.
18
2
Sisällysluettelo
3
Pääkirjoitus
4
Silppuri
Hae Homma-rahaa ja löydä
kiinnostava uusi blogi!
6
testasimme kevään
jäätelöuutuudet
24
24
Narsismi
– sairaus vai ohimenevä vaihe?
25
tyhjän kylän mysteeri
26
Mosambik on jo täällä!
28
Keikkakokemuksia
metsästämässä
29
Kahden pojan paluu kotiin
30
Mitä kuuluu Mow?
NuorteN lehti Nuorille
Ilmaisjakelulehti
Painosmäärä 18 000
Lehteä jaetaan suorapostituksena lehden tilaajille, nuorisotaloille ja Helsingin kaupungin kirjastoihin. Lisäksi Taksvärkki ry lähettää lehden Taksvärkki keräykseen 2011 osallistuville kouluille. Lehti on
luettavissa sähköisesti osoitteessa www.curly.fi ja
lehtilukku.com.
Curly- lehti on Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ja
Mediakasvatusseura ry:n jäsen.
Päätoimittaja:
Peppi Tervo
041 533 6541
[email protected]
Curlyn Peppi (Facebook)
tätä lehteä ovat olleet tekemässä:
Vera Blomster
Omar Fasolah
Elisa Heikkilä
Jenni Häyhä
Katja José
Sonja Kaartinen
Mette Karjalainen
Ira Kinnunen
Mira Kotamäki
Jenna Kuusjoki
Hanna Laaksonen
Anita Malkamäki
Anna-Sofia Martti
Ninna Mikkonen
Susanna Minkkinen
Iina Mykkänen
Niina Mälkiä
Vilma Pasanen
Mia Parpala
Hanna Pietikäinen
Janne Riikonen
Lilja Rintamäki
Milja Rämö
Mira Seppänen
Rosa Suominen
Sofia Tvaltvadze
Emma Vormisto
Katariina Välimäki
8
Kotikaupunkini lepsämä
9
taksvärkin toimintaa maailmalla
– mitä tapahtuu, milloin ja missä?
32
Hauskan Pidon -menu tarjolla
Helsingin nuorten työpajoissa
10
10 000 koulutetun tavoite
täyttymässä
33
Vapaaehtoistyö meillä ja muualla
11
”todennäköisesti työskentelisin
vedenkantajana”
34
toiminnanjohtajan terveiset
Kevät Curlyssä – menoa ja meininkiä!
12
lumoava Madagaskar ja
ripaus Chanelia
35
Kookosta ja kassavanlehtiä
13
taruja mereltä
kaNNeN kuva:
Ira Kinnunen, Curly Media
14
Koulu – ystävä vai vihollinen?
15
Syödäkö vai eikö syödä?
toimitukseN osoite:
Larin Kyöstin tie 7
00650 Helsinki
16
Kyllä kannatti!
18
unohdettu matkailijan
paratiisisaari
23
toimiNNaNjohtaja:
Ira Kinnunen
041 533 6542
[email protected]
PuheeNjohtaja:
Jorma Pilke
puh. 0400 492 241
Shoppailu
– työtä kaukana glamourista
hoX!
Lehdessä on erilaisia tehtäviä, jotka tunnistat
tästä merkistä ( ? ). Voit tehdä tehtäviä yksin,
parin kanssa tai ryhmässä kotona, koulussa,
nuorisotilalla tai vaikka bussissa!
2
lehdeN ulkoasu:
Topias Rajajärvi
C U R LY 2 / 2 011
PaiNoPaikka:
Sanomapaino Oy, Vantaa 2011
www.sanomapaino.fi
Äänekoski
Ylöjärvi
Turku
Klaukkala
Vantaa
Espoo
Helsinki
Curly Media ei vastaa kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä, eikä palauttamisesta, ellei erikseen
toisin sovita. Kaikki Curly Mediaan tarjottu aineisto hyväksytään julkaistavaksi sillä ehdolla,
että sitä saa käyttää ja julkaista uudelleen toteutus- ja jakelutavasta riippumatta.
Tähän lehteen juttuja ovat kirjoittaneet ja toteuttaneet nuoret mm. Ylöjärveltä, Helsingistä,
Vantaalta, Äänekoskelta, Turusta, Espoosta ja
Klaukkalasta.
PääKiRJoituS
Jokaisella pilvellä voi
olla hopeareunus…
M
aailma. Maa ja ilma. Aika monta maata,
kulttuuria, ihmistä ja erilaista luonnon
palasta. Aika paljon siis kaikkea. Filosofisesti voisi ajatella, että miksi yksillä on niin paljon, ja
toisilla niin vähän? Miksi joku löytää riemua riisinjyvästäkin ja toista kiukuttaa Xboxin hajoaminen?
Curly on jälleen maailmalla Taksvärkin kanssa. Miltä
tuntuisi, jos unelma-ammattisi olisikin saavuttamattomissa ja kohtalonasi olisi toimia vedenkantajana?
Entä, jos eläisitkin erillään perheestäsi yksin kaupungin kaduilla? Lähde tutustumaan nuoriin Afrikassa
ja Aasiassa, raotamme verhoa!
dä. Mutta haluaisin ymmärtää, ja toivottavasti moni
muukin aikuinen. Haluan päätoimittajana omistaa
tämän Curlyn kaikille niille nuorille ja miksei vanhemmillekin lukijoille, joista välillä tuntuu, että ei
jaksa maailmaa. Ja mitä meihin aikuisiin tulee: eiköhän jatkossa varata entistä enemmän aikaa nuorten
kuuntelemiseen ja tukemiseen, niin Suomessa kuin
maailmallakin.
Iloa ja valoa elämään!
Peppi
Työ ja tulevaisuus ovat tärkeitä juttuja. Muoti on yksi
monista unelma-ammattialoista, joista Curlyn toimittajat haaveilevat. Jos unelma-ammattisi on muodin parissa toimiva stailisti, ruusuisen työnkuvan
vuoksi, suosittelen sinua tutustumaan juttuun sivulla
23. Voit myös ehdottaa omaa unelma-ammattiasi
seuraavan Curlyn ammattijutuksi.
MIKÄ CURLY?
Curly-lehteä julkaisee valtakunnallinen
nuorisoyhdistys Curly ry. Curly ry tarjoaa nuorille mahdollisuuksia osallistua
ja vaikuttaa median keinoin. Samalla
yhdistys edistää nuorten kulttuuria ja
kannattaa terveitä elämäntapoja.
Curly ry järjestää nuorille mediaan liittyvää harrastustoimintaa, mm. viikoittain
kokoontuvia mediakerhoja, viikonloppukursseja ja leirejä. Curlyn toiminnassa
nuoret pääsevät tekemään Curly-lehteä,
lyhytelokuvia ja muita mediaprojekteja. Samalla he oppivat monipuolisia mediataitoja, esimerkiksi valokuvaamista, internetin
käyttöä ja elokuvanäyttelemistä. Toiminnan vetäjinä työskentelee media-alan ja
nuorisotyön ammattilaisia.
Lisätietoa yhdistyksestä ja sen toiminnasta
löytyy internetistä osoitteesta:
www.curly.fi.
On aika hurskastelua sanoa minulta, jo reippaasti yli
kaksikymppiseltä, että nuoruus oli elämäni parasta
aikaa ja aina kuin ruusuilla tanssimista. Ei se ollut.
Lisäksi on vielä typerämpää väittää tietävänsä, mitä
maailmaan väsyneen nuoren päässä liikkuu. En tie-
TILAA ILMAINEN
CURLY-LEHTI
Kirjepostimerkki
Curly on 3–4 x vuodessa ilmestyvä nuorten
tekemä lehti nuorille. Tutustu ja ihastu!
Kyllä kiitos, haluan saada Curly-lehdet
veloituksetta suoraan kotiin.
Sukunimi
Curly ry
Larin Kyöstin tie 7
00650 Helsinki
Etunimi
Lähiosoite
Postinumero
Syntymävuosi
Postitoimipaikka
Yhteystietojani saa käyttää suoramarkkinointiin.
Tarjous koskee Suomea.
Aiemmat tilaukset yhä
voimassa.
CURLYN VOI TILATA ILMAISEKSI MYÖS NETISTÄ OSOITTEESTA: WWW.CURLY.FI
C U R LY 2 / 2 011
3
silPPuri
teksti ja kuvat: Curly media
elämä oN Parasta huumetta
-järjestÖ Hakee VaPaaeHtoisia!
E
OPH tekee terveyttä edistävää ehkäisevää päihdetyötä lapsen ja nuoren edun näkökulmasta. Työtä tehdään kouluissa, internetissä ja puhelimella.
EOPH hakee vapaaehtoistoimijoita eli Assareita omaan verkkoyhteisöönsä. Assarit toimivat internetin välityksellä ja omassa verkkoyhteisössä, jossa
jaetaan tehtäviä, kyselyjä ja ajatuksia liittyen ehkäisevään päihdetyöhön.
Tehtävien ja kyselyjen avulla saat kertoa mielipiteesi ja vaikutat EOPH:n työhön, jota tehdään muun muassa kouluissa, internetissä ja kännykkäpeleissä.
Tehtävät ja kyselyt voivat liittyä esimerkiksi Habbossa ja kouluissa esitettäviin päihdekysymyksiin, alkoholimainontaan, IRC-gallerian tietopaketteihin
tai tupakkavalistukseen.
Sinua ei velvoiteta mihinkään, vaan sinä itse määräät sen, kuinka aktiivinen haluat olla.
Assariksi voi hakea kuka tahansa yli 13-vuotias. Harrastuksilla tai koulutuksella ei ole väliä. Hakea voit EOPH.fi sivujen kautta osoitteessa
www.eoph.fi -> toiminta -> EOPH:n Assarit. Assaritoimintaan ei ole hakuaikaa tai päättymispäivää, vaan toimintaan voi liittyä ja erota milloin tahansa.
miltä Näyttää
madaGaskar?
katso Video CurLyn
nettisiVuiLta!
S
uurin osa Ankadimangan maalaisyhteisön asukkaiden ajasta
menee viljelysten hoitamiseen. Tilalla käytetään keinolannoitetta, jotta ravintoa saataisiin tuotettua koko kylän tarpeeseen. Keinolannoitteen vaikutukset kasveihin ovat vielä tuntemattomat, mikä huolestuttaa asukkaita.
Pieni joukko kylän asukkaista kokoontuu opettelemaan ja opettamaan toisilleen käytännön arkea helpottavia ja parantavia asioita.
Maanviljelystekniikoiden ohella tietoa ja taitoa jaetaan muun muassa sairauksista ja käsitöistä.
Katso video Ankadimangan kylästä Curlyn sivuilta!
http://curly.fi/videot/
www.eoph.fi
www.mobihubu.fi
www.pelitaito.fi
Löydät meidät myös Habbosta, IRC-galleriasta, Demi.fi:stä ja Facebookista.
vaikuta lasteN
aloitekaNavaN kautta
BLoGiVinkki
W
ay of living a life on pihtiputaalaisen, 15-vuotiaan Jonnan
kirjoittama blogi. Nimensä mukaisesti hän kertoo blogissaan elämästään, ajatuksistaan ja itseään askarruttavista ja kiinnostavista asioista. Jonna toivoo, että lukijat antaisivat
hänelle paljon palautetta.
Klikkaa itsesi osoitteeseen http://way-of-living-a-life.blogspot.com/
Lähetä oma suosikkisi blogivinkiksi Pepille, [email protected]
4
C U R LY 2 / 2 011
V
aikuttaminen ei ole aina monimutkaista, vaan aloite voi lähteä pienestäkin ideasta. Lasten aloitekanava sijaitsee osoitteessa www.valto.fi.
Siellä kaikki 7–13 -vuotiaat voivat jättää Suomen Lasten Parlamentille
ehdotuksensa siitä, miten lasten elämää voisi parantaa.
Kun ehdotuksia eli aloitteita on kannatettu, ne menevät Lasten Parlamentin käsittelyyn. Sen jälkeen päättäjät saavat lasten viestin ja voivat muuttaa
asioita. Lasten aloitekanavaan voi tuoda juttuja, jotka koskettavat useita. Jos
aloite koskee vain oman kunnan toimintaa, kannattaa siihen vaikuttaa siellä
esimerkiksi koulun tai nuorisotalon kautta.
Käy kertomassa, mikä on oma ajatuksesi siitä, mitä Suomessa pitäisi tehdä!
Mitä koulussa pitäisi muuttaa? Onko lasten vapaa-ajassa kehitettävää? Entä
mitä mieltä olet ympäristöstä? Jätä ehdotuksesi osoitteessa www.valto.fi.
Suomen Lasten Parlamentti on 9–13 -vuotiaiden lasten ja nuorten vaikutuskanava. Jokaisella kunnalla on mahdollisuus kahteen omaan edustajaan valtakunnallisessa Lasten Parlamentissa, mutta kunnilla on myös omia paikallisia
lasten parlamentteja. Lapset ja nuoret voivat ehdottaa niitä perustettavaksi,
jos omasta kunnasta sellainen puuttuu.
CuRly-KoluMNi
jaossa homma-rahaa
omalle Projektille
K
annustamme sinua ja kavereitasi toteuttamaan unelmaprojektinne
Homma-rahalla. Oma projekti on juuri sitä, mitä itse haluatte tehdä:
bändi-ilta omalle paikkakunnalle, tanssikerhon perustaminen, mopon
tuunausta tai vaikkapa kevättempaus yhteishengen kohottamiseksi koulussa.
Myönnämme nuorten ryhmille Homma-rahaa 100–200 euroa ja opastamme projektin tekemiseen. Hakea voitte, jos olette 13–19 -vuotiaita ja teitä
on ryhmässänne vähintään kolme.
Kevään viimeinen hakuaika päättyy 31.5.2011. Syksyn hakuajoista tiedotamme homma.fi -sivuilla.
1. Kerää kaveriporukka
2. Ideoikaa oma projekti
3. Hakekaa Homma-rahaa
4. Toteuttakaa unelmanne!
www.homma.fi
Mistä tietää, että on saanut
seksitaudin?
K
aikki seksitaudit eivät oireile mitenkään. Siksi omista oireista,
saati oireettomuudesta ei aina voi päätellä, onko saanut tartunnan vai ei. Jos on ollut riskitilanteessa, eli seksitilanteessa
ilman kondomia, on ehdottomasti järkevää ja vastuullista hakeutua
tautitesteihin, esimerkiksi omalle terveysasemalle.
Kondomi on ainoa ehkäisymenetelmä, joka suojaa niin raskaudelta
kuin seksitaudeilta. Myös suuseksissä tulee käyttää kondomia, tai naiselle suuseksiä annettaessa erityistä suuseksisuojaa tai pituussuuntaan halkaistua kondomia.
Seksitaudit tarttuvat helpoiten limakalvokontaktissa. Yhdyntäseksi
on yleisin tarttumareitti. Taudit tarttuvat niin emätin- kuin anaaliyhdynnässä. Seksitaudit voivat tarttua myös suuseksissä niin tytölle kuin
pojallekin. Jos emätineritteitä tai siemennestettä pääsee limakalvoille sormien tai seksilelujen kautta, on tällöinkin riski saada tauti. Osa
taudeista, kuten HIV ja B-hepatiitti, tarttuvat myös veren välityksellä.
Lisätietoa: www.vaestoliitto.fi/nuoret
Olen oma
itseni, olen
siis paras
Mietin usein, miksi ihmiset eivät voi olla
sellaisia kuin ovat? Mitä tapahtuu ja mikä
merkitys sanalla ”erilainen” oikeastaan
on ihmisiä vertaillessa? Onko erilaista, jos
päihteet eivät kiinnosta?
erilaiNeNko?
Varmasti monet miettivät, miksi ihmiset eivät voi olla sellaisia kuin ovat,
niin että ei tarvitsisi esittää mitään roolia, käyttäytyä tai pukeutua eri tavalla
kuin oikeasti tahtoo? Jos joku joskus ehkä uskaltaakin olla oma itsensä, hänet
usein luokitellaan heti ”erilaiseksi”. Mikä merkitys sanalla ”erilainen” oikeasti
on? Mielestäni ei mitään, sillä kaikki ovat ainakin pohjimmiltaan erilaisia.
kielteiNeN suhde alkoholiiN tarkoittaa Poikkeavuutta
Kuulen usein kysymyksiä siitä, käytänkö päihteitä, koska olen niin lyhyt.
Vastaan aina, että en tosiaankaan, ja että ovatko ihmiset ajatelleet, että lyhyys
voi olla perinnöllistä ? Suhteeni alkoholiin ja tupakkaan on aina ollut tosi
kielteinen. En tosiaankaan häpeä sen sanomista, sillä en halua esittää kovaa.
En ole sellainen, että hakisin hyväksyntää päihteiden kautta. Vaikka kaikki
inhoaisivat minua, haluan olla oma itseni.
mitä sitteN, jos PukeuduNkiN jätesäkkiiN?
Jos menisin kouluun kukallisessa topissa, pinkeissä housuissa ja tukka sähkönsiniseksi värjättynä, monet varmasti kysyisivät ääneen, miten kehtaan
liikkua sellaisena. Uskon, että sisimmässään he kadehtisivat sitä, miten joku
voi ja uskaltaa olla oma itsensä.
miteN sitteN olla oma itseNsä
Mielestäni kaikkien pitäisi toteuttaa itseään haluamallaan tavalla. Kaikkien
pitäisi saada pukeutua miten tahtovat. Ilman, että kukaan sanoo mitään negatiivista. Ehkä ihmiset jättävät positiiviset asiat sanomatta ja tuovat esiin
vain negatiiviset. Itse haaveilen usein siitä, että olisin niin rohkea, että voisin
mennä vaikka jätesäkissä ulos. Ehkä jonain päivänä tuonkin itseni esille.
teksti: anna-sofia martti
kirjoittaja on 14-vuotias ja asuu Helsingissä.
C U R LY 2 / 2 011
5
n
y
l
r
i
u
t
C
C tel ötesti
j ää
?
Tällä sivulla Curlyn toimittajat vertailevat jäätelöitä. Kirjoita
oma arvostelu valitsemastasi aiheesta ja muista hakea lisäinfoa
eri lähteistä. Esimerkiksi Curlyn toimittajat hakivat tietoa
allergeeneista ja jäätelön ominaisuuksista.
6
C U R LY 2 / 2 011
Joka vuosi kauppojen laajaan jäätelövalikoimaan ilmestyy mitä hullumpia uutuusmakuja.
Lehtiryhmämme maistoi ja arvioi muutamia pakastealtaan ”kummajaisia”. Löysimme
uusia lempimakuja, allergikoillekin sopivia kesäherkkuja sekä inhokkeja. Kiinnitimme
arvioinnissa huomiota myös jäätelön valmistusmaahan, pitäisihän kotimaisia valmistajia
suosia! Tutkailimme myös tarkasti tuoteselosteita, joista löytyi jos jonkinlaista lisäainetta.
Mitäköhän nämä lisäaineet mahtavat oikeasti olla?
teksti ja kuvat: mira kotamäki testiryhmä: Curly media.
on
aris t
Tuom kki!
i
s uos
Pirulo, TroPical
classic, Tummasuklaa-kinuski
Muun muassa mangon ja ananaksen makuinen Pirulo-mehujää ei saanut
kriittisen tuomariston myötätuntoa esanssisen ja ällöttävän makean maun
vuoksi. Tuotteessa taitaakin olla melko paljon sokeria: Pääainesosista vedestä, sokerista ja hedelmämehusta hedelmämehun osuus on vain 7 prosenttia.
Mehujään koostumus ja ulkonäkökään eivät miellyttäneet tuomaristoa. Sen
sijaan värikäs pakkaus keräsi huomion jo pakastealtaalla.
Ensimmäisenä mieleen tuli käpykakun tuttu maku. Ei, on se sittenkin ihan
jäätelöä. Vieläpä hyvää jäätelöä, tuomaristo tuumi. Tummasuklaa ja kinuski
ovat toimiva yhdistelmä, ja kylläpä joku tuomaristosta uumoilee Classicista
uutta lempijäätelöä. Tuote sopii myös laktoosittomalle ruokavaliolle.
Pingviini, PoPcorn-kinuski mix
El mErin jädEPuikko, Päärynä-suklaa
Ei sisällä laktoosia tai kananmunaa. Saattaa sisältää maitoa.
Ei sisällä kananmunaa. Saattaa sisältää hieman pähkinää.
Valmistettu Suomessa.
Ihasteltuaan hienoa pakkausta tuomaristo päätti avata sen seurauksenaan
suuri hämmennys. Jäätelö tuoksuikin aivan popcornilta ja muutamien mielestä jopa kiinalaiselta ravintolalta. Tuutti näytti todella houkuttelevalta, mutta
ensireaktio sen mausta ei ollut aivan niin imarteleva. Jäätelön ensimakukin
oli kuin kiinalainen ruoka. Popcornin makua on vaikea yhdistää tähän tuotteeseen, toteaa tuomaristo yksimieleisesti. Suklaavuorattu vohveli sai kuitenkin
positiivista palautetta ja hyvän mielen tuomaristolle.
Ei sisällä laktoosia tai kananmunaa. Valmistettu Suomessa.
Valmistettu Liettuassa.
Elmerin jädepuikko herätti ristiriitaisia mielipiteitä tuomaristossa. Suurimpana syynä ristiriitaisille arvioille on päärynäjäätelö, sillä toisen mielestä se
on hyvää, aivan kuin eksoottinen vanilja, ja toisesta se maistuu ällöttävälle
päärynämehujuomalle. Tuomaristo totesi myös päärynän ja suklaan yhdistelmän kehnoksi. Suklaakuori olisi saanut olla myös paksumpi.
C U R LY 2 / 2 011
7
kotikauPuNkiNi
kotikauPuNkiNi
Mikä on kotikaupunki? Entä mikä
on koti? Vastauksen luulisi olevan
naurettavan helppo: koti on paikka,
jossa asut. Mutta onko se
sittenkään niin yksinkertaista?
teksti ja kuvat: katariina välimäki
M
inä asun Lepsämän kylässä, yhdeksän kilometrin päässä yhdestä Nurmijärven taajamasta, Klaukkalasta,
ja kolmenkymmenenviiden kilometrin päässä
Helsingistä, maamme pääkaupungista. Onko
kotikaupunkini siis Helsinki? Vai Lepsämä? Kotikaupunki on liian laaja käsite ja siihen mahtuu
aivan liian monta muuta alakäsitettä, jotta se voisi tarkoittaa vain yhtä asiaa. Siksi kotejakin on
erilaisia.
Yleinen käsitys kodista on oma unelmien talo,
joka voi eri elämänvaiheissa olla erilainen: lapsi haaveilee satujen ritari- ja prinsessalinnoista,
nuorelle opiskelijalle kelpaa omiin kuluihin ja tuloihin sopiva vuokrakämppä, lapsiperheelle sopii
rauhaisan naapuruston ja hyvät koulunkäyntimahdollisuudet omaava talo, ja vanhalle tai uudelle pariskunnalle käy melko tilava asunto
miellyttävässä ympäristössä.
Erilaisia taloja on siis monenlaisia.
Mutta entä jos ei olekaan minkäänlaista asuntoa? Ei kattoa pään päällä, ei
omaa pehmeää sänkyä odottamassa
iltaisin väsynyttä omistajaansa? Entä
jos onkin koditon? Tällöin voidaan
8
C U R LY 2 / 2 011
puhua käsitteestä ”kotikaupunki” ihan kirjaimellisesti. Kun nukkuu ja kerjää vaatteensa ja ruokansa kotikaupunkinsa kaduilla, sana ”koti” voi
käsittää koko kaupungin.
Mutta onko kodin pakko olla se paikka, jossa
asuu? Eikö koti voisi olla jossain muuallakin?
Eikö se voisi olla sellaisessa paikassa, jossa itse
viihtyy parhaiten? Sehän voisi olla jonkun lähisukulaisen koti, poika- tai tyttökaverin asunto
tai vaikka parhaan kaverin kämppä. Mutta entäpä jos sinä tai läheisesi muutatte uuteen kotiin,
uuteen asuntoon? Kumpi silloin on oikea kotisi?
Onko se vanha vai uusi koti? Aluksi vanha koti
saattaa tuntua siltä ainoalta oikealta, mutta ajan
myötä saat uusia ystäviä ja vanha koti alkaa tuntua etäiseltä. Eikö se tarkoita, että uudesta kodista
on tulossa se oikea koti?
Vastaus on: Ei. Oikeita vastauksia on ajan mittaan muotoiltu erilaisiksi, mutta niillä kaikilla on
sama viesti. Koti on siellä, missä elämäsi tärkeimmät ihmisetkin ovat. Koti on siellä, missä sydämesikin. Koti on siellä, missä joku ajattelee sinua.
Koti on paikka, jonne tunnet kuuluvasi, jossa
tunnet olosi turvalliseksi. Missä sinun kotisi on?
?
Kotikaupunkini-palstalla esitellään Curlyn
toimittajien kotikaupunkeja. Hae internetistä tietoa omasta kotikaupungistasi.
Mikä tieto on luotettavaa? Entä mikä
uutta? Onko jokin tieto vanhentunutta?
Taksvärkki ry
maailmalla 2011
Suomalaisten nuorten tekemällä Taksvärkki-päivällä on vaikutusta!
09
08
10
20
20
20
07
06
20
20
kamBodŽa
2010–2011
Kambožan
kuulumisia voit
lukea sivulta 30.
Bolivia
2009–2010
Bolivian nuorista on
juttu sivulla 25.
madaGaskar
2008–2009
Madagaskariin voit
tutustua sivuilla
10–12 ja 18–21.
keNia
2007–2008
Kenian hankkeesta
voit lukea lisää
sivulta 29.
Guatemala
2006–2007
Guatemalan
terveiset ovat
sivulla 17.
Taksvärkki ry: n kehitysyhteistyöhanke Kambodžassa on käynnistynyt
tänä vuonna. Hankkeen tavoitteena on tukea lapsityöläisiä saamaan
koulutusta, kuntoutusta ja mahdollisuuksia muuhun toimeentuloon.
Monivuotinen hanke toteutetaan yhteistyössä paikallisen ihmisoikeusjärjestö LICADHOn kanssa. Hanketta edelsi Taksvärkki ry:n oppilaitoksille suunnattu Työpaikka rohkealle -kampanja lukuvuonna
2010-2011. www.tyopaikkarohkealle.fi
Taksvärkki ry:n kehitysyhteistyöhanke Boliviassa on käynnissä toista vuotta. Sen tavoitteena on tukea bolivialaisten nuorten asemaa
ja identiteettiä El Alton kaupungissa. Hanke alkoi vuonna 2010 ja
kestää 3–5 vuotta. Hanke toteutetaan yhteistyössä bolivialaisen
kansalaisjärjestö Compan kanssa. Hanketta edelsi Taksvärkki ry:n
oppilaitoksille suunnattu ”Minun kyläni ei saa kuolla” -kampanja lukuvuonna 2009–2010.
Taksvärkki ry:n kehitysyhteistyöhanke Madagaskarilla on käynnissä kolmatta vuotta ja sen tavoitteena on kouluttaa virallisen koulujärjestelmän
ulkopuolelle jääneitä lapsia ja nuoria lukemaan ja kirjoittamaan toiminnallisella, arkielämään sovelletulla teho-opetuksella. Hanke toteutetaan
yhteistyössä madagaskarilaisen kansalaisjärjestön Malagasy Mahombyn
kanssa, joka edistää kaikkien madagaskarilaisten yhtäläisiä mahdollisuuksia koulutuksen saamiseen. Hanketta edelsi Taksvärkki ry:n oppilaitoksille
suunnattu Connect Madagaskar -kampanja lukuvuonna 2008–2009.
Taksvärkki ry:n kehitysyhteistyöhanke Keniassa on käynnissä viidettä vuotta ja sen tavoitteena on auttaa kaduilla asuvia lapsi- ja
nuorisoryhmiä työllistymään, lisätä heidän koulunkäyntimahdollisuuksiaan sekä tarvittaessa järjestetään paikkoja oppisopimuskoulutukseen. Hanke toteutetaan yhteistyössä paikallisen kansalaisjärjestö Undugu Society of Kenyan kanssa. Hanketta edelsi Taksvärkki
ry:n oppilaitoksille suunnattu Kenian katulapset -kampanja lukuvuonna 2007–2008.
Taksvärkki ry:n kehitysyhteistyöhanke Guatemalassa on käynnissä
viidettä vuotta. Sen tavoitteena on edistää lasten ja nuorten ihmisoikeuksia sekä ehkäistä lasten ja nuorten seksuaalista hyväksikäyttöä.
Kehitysyhteistyöhanke toteutetaan yhdessä guatemalaisen kansalaisjärjestö PAMIn kanssa, joka kouluttaa maansa nuoria suojautumaan seksuaaliselta väkivallalta. Hanketta edelsi Taksvärkki ry:n
oppilaitoksille suunnattu Rohkeutta on auttaa toisia -kampanja lukuvuonna 2006–2007.
Taksvärkki ry on toteuttanut kehitysyhteistyöhankkeita vuodesta 1967
lähtien oppilaitoksille
suunnattujen Taksvärkkikampanjoiden tuotoilla
sekä ulkoasiainministeriön kansalaisjärjestöjen
kehitysyhteistyötuella. Lue
lisää ja katso videoita kehitysyhteistyöhankkeista
www.taksvarkki.fi
C U R LY 2 / 2 011
9
10 000 koulutetun
tavoite täyttymässä
Taksvärkki ry on kouluttanut yli 6 200 aikuista ja nuorta Madagaskarilla.
Luku- ja kirjoitustaitohankkeesta on jäljellä viimeinen vuosi ja
alkuperäinen tavoite 10 000 koulutetusta lähestyy.
teksti: janne riikonen kuvat: julia stenlundin kotialbumi ja ira kinnunen, Curly media
”U
udet luokat aloittavat syksyllä, joten
aika lähelle tavoitetta tullaan pääsemään”, arvioi hankesuunnittelija
Katja José Taksvärkistä. ”Todennäköisesti haemme kahden vuoden jatkohanketta, koska tulokset ovat olleet niin hyviä”, hän lisää.
Hanketta arvioinut Julia Stenlund on vieraillut
kaikilla projektin alueilla tutustumassa hankkeen
toimintaan. Hänen mielestään opiskelijat ovat
yleisesti ottaen olleet hyvin motivoituneita ja
onnellisia annetusta mahdollisuudesta opiskella
ilmaiseksi.
10
C U R LY 2 / 2 011
”Aikaisemmin paikalliset vierastivat koulutusta, sillä enemmistö ei osaa lukea eikä kirjoittaa,
eivätkä he tajuneet sen hyötyä. Nyt kun projekti
on jo heille tuttu, he tajuavat voivansa itse parantaa elämänsä laatua kouluttautumalla”, kertoo
Stenlund.
jotta he ehtisivät tehdä päivittäisiä töitä. Jotkut
valittivat myös nälkää, koska kurssin aikana ei
ehdi etsiä ruokaa. Ajoittain oppilaat joutuvat jättämään opintoja väliin syklonin, rankkasateiden
ja kuumuuden takia”, hän lisää.
haasteelliset olosuhteet haNkkeeN
suuriN haaste
Stenlundin mielestä hanke on onnistunut hyvin,
koska sillä on onnistuttu auttamaan saaren köyhimpiä asukkaita. Tulokset ovat hänen mielestä
selkeitä.
Luku- ja kirjoitustaito-opetuksen käyneille tarjotaan myös ammattiin ja elinkeinoon valmentavia kursseja.
”Kurssilla jotkut ovat oppineet ompelemaan,
tekemään puutöitä ja käyttämään uusia viljelymenetelmiä. Nuoria myös kannustetaan yrittäjyyteen. Jotkut oppilaista kertoivatkin, että he
olivat kurssin jälkeen uskaltaneet avata pienen
kaupan,” Stenlund kommentoi.
Lisäksi yhteisöihin on avattu pieniä kirjastoja,
joissa on tarjolla tietokirjallisuutta. Malagassin
kielellä kirjoista voi opiskella mm. talous-, terveys-, ja maatalousasioita.
Taksvärkin hanke toimii Madagaskarin vaativissa olosuhteissa köyhillä seuduilla, jossa ravinnon
saaminen on iso ongelma. Kun on jano ja nälkä,
lukemisen oppiminen ei välttämättä ole päällimmäisenä mielessä.
”Joillakin alueilla ihmiset eivät
vielä ole tajuneet miten tärkeää
koulutus on, joten on tärkeää
motivoida vielä enemmän ihmisiä oppimaan. Joskus ongelmana on vanhempien negatiivinen
asennoituminen koulun käyntiin”, kertoo Stenlund.
”Vaikka aikuiset ja lapset vaikuttavat innokkailta, heidän on
pakko jäädä joskus kurssilta pois,
oPit oikeaaN osoitteeseeN
”Todennäköisesti työskentelisin vedenkantajana”
”Ilman Asama-opetusta en voisi käydä koulussa. Todennäköisesti työskentelisin
vedenkantajana. Tätä koulutusta tarvitaan Madagaskarilla”, kertoo Jackie Rakotoarivony.
teksti: janne riikonen kuvat: ira kinnunen, Curly media
13
-vuotias nuori mies on oppinut lukemaan ja kirjoittamaan Asamaluokalla kuudessa kuukaudessa. Neljän kuukauden päässä häämöttävät päättökokeet
jännittävät jo. Jackie toivoo menestyvänsä hyvin
kokeissa, hän pitää sitä avaimena tulevaisuuteen.
”Haluan lukea paljon kirjoja. Kotona opettelen
uusia sanoja sanakirjasta”, Jackie kertoo innostuneena. ”Haluan myös tulevaisuudessa opettaa
omia lapsiani lukemaan”, hän jatkaa. Jackie unelmatyö olisi toimistotyö valtion palveluksessa.
Pitkät Päivät eivät väsytä
Jackien päivä alkaa seitsemältä puolen tunnin kävelyllä kouluun. Käynnissä olevan opintojakson
tunnit kestävät päivittäin kahdeksan tuntia ja välissä on ruokatunti. Kotonaan hän on puoli kuudelta illalla. Iltaisin Jackie auttaa äitiään keittiössä
ja tekee läksyjä noin kaksi tuntia joka ilta. Silti
opiskelu ei hänen mielestään ole liian rankkaa,
vaan helppoa ja mukavaa. Jackien lempiaineita
ovat maantieto ja ranska.
Jackie joutui aiemmin keskeyttämään peruskoulun kahden vuoden jälkeen, koska hänen
perheellään ei ollut varaa maksaa kouluruoasta.
Jackien äiti pesee pyykkiä ammatikseen ja hänen
isänsä on ollut työtön jo pitkään. Jackien vanhemmat ovat eronneet ja hän asuu äitinsä luona
veljensä ja siskonsa kanssa.
tariNaProjekti herätti matkakuumeeN
Suomalainen elämä ihmetyttää nuorta miestä.
Kaduilla eläimet eivät liiku vapaina ja liikenne on
rauhallista, toisin kuin Madagaskarilla. Puheet
kerrostaloista, kanaloista, ja talutushihnoihin
kiinnitetyistä koirista saavat hänet mietteliääksi.
”Unelmani on matkustella maailmalla ja tutustua Madagaskarin ulkopuolisiin paikkoihin”,
Jackie haaveilee. Hänen innostuksensa matkustamiseen heräsi tarinaprojektista, joka toteutetaan Jackien luokan ja Helsingin Rudolf Steiner
-koulun 8 C -luokan välillä. Tarinaprojektissa
madagaskarilaiset nuoret jatkavat suomalaisten
oppilaiden kirjoittamia tarinoita.
”Tarinassani suomalainen tyttö nimeltä Saara
tuli Madagaskarille lomalle”, kertoo Jackie. Hän
jatkoi tarinaa siten, että Saara pääsi lomansa jälkeen turvallisesti takaisin Suomeen. ”Kiitos ilahduttavasta tarinasta ja terveisiä Madagaskarilta!”,
Jackie naurahtaa terveisensä.
asama-oPetus
• suunnattu 9–18 -vuotiaille peruskoulun
aiemmin keskeyttäneille nuorille
• kestää 10 kuukautta, joiden aikana
opetetaan viiden peruskouluvuoden
oppisisältö
• malagassin kielistä opetusta
• sisältää ilmaisen kouluruoan
• Taksvärkki ry rahoittaa 44 Asama-luokan
toiminnan
?
Madagaskarilla on Taksvärkin hankkeissa opetettu lukemaan jo lähes 10 000
ihmistä. Miettikää erilaisia tapoja, joilla voi
viestiä, jos ei osaa lukea tai kirjoittaa.
C U R LY 2 / 2 011
11
Vero ei tinkinyt
myöskään
tyylikkyydestään,
niinpä annoimme
hänelle lempinimeksi
Madame Chanel.
Lumoava Madagaskar
ja ripaus Chanelia
Curly oli maaliskuussa 2011
tiedotusmatkalla Madagaskarilla. Tutustuimme yhteistyökumppanimme Taksvärkki
ry:n luku- ja kirjoitustaitohankkeeseen. Yhdessä Taksvärkin hankesuunnittelijan
Katja Josén ja journalismin
opiskelijan Janne Riikosen
kanssa koin ikimuistoisen
matkan, jota emännöi karismaattinen Vero.
teksti ja kuvat: ira kinnunen
12
C U R LY 2 / 2 011
V
ero eli Verohanitra Rakotondraditra,
jonka nimi tarkoittaa tuoksuvaa pitkää
heinää, on Taksvärkin paikallisen yhteistyöjärjestön Malagasy Mahombyn työntekijä,
joka toimii luku- ja kirjoitushankkeen paikallisena koordinaattorina. Kaksi viikkoa hänen
seurassaan osoitti, että Vero selvittäisi tilanteen
kuin tilanteen. Jämäkästi, mutta iloinen pilke silmäkulmassa, hän luotsasi meitä vierailukohteesta toiseen. Vero ei tinkinyt myöskään tyylikkyydestään, niinpä annoimme hänelle lempinimeksi
Madame Chanel.
Malagasy Mahomby on vuonna1992 perustettu järjestö, jolla on monia hankkeita, joilla
luodaan, parannetaan ja kehitetään madagaskarilaisten koulutusta, ja vahvistetaan malagassin
kielen asemaa. Perinteisen malagassin kielen
tahdotaan säilyvän ranskan kielen ohella. Ranskaa puhutaan Madagaskarilla paljon, sillä onhan
saari entinen Ranskan siirtomaa.
Yhteistyöstä Taksvärkin kanssa Vero totesi, että
suomalaisten työskentely on selkeää, tehokasta
ja yksinkertaista verrattuna madagaskarilaiseen
tapaan, joka on paljon monimutkaisempaa. Projektille hän toivoi vielä jatkoaikaa, sillä niin projektin työntekijät kuin projektissa mukana olevat
nuoret ja aikuiset oppijat tarvitsisivat lisää aikaa
oppimisprosesseille. Lisärahoituksen Vero käyttäisi luomalla ihmisille uusia mahdollisuuksia
oppia.
Verosta puhuttaessa ei voi olla mainitsematta
myöskään autonkuljettajaa Renéetä eli tuttavallisesti Renneä. Rennessä yhdistyivät Kimi Räikkösen ajotaidot ja tyyneys. Autolla ajaminen Madagaskarin kapeilla, kiharaisilla ja kuoppaisilla teillä
vaatiikin rallikuskin ominaisuuksia. Tööttäily on
myös ihan oma taiteen lajinsa. Tööttäämällä tervehditään, varoitetaan, kiitetään ja välillä tuntui
siltä, että tööttäämällä käytiin myös pieniä keskusteluja. Tööt – tööt!
Pitkät ajomatkatkaan eivät tuntuneet niin pitkiltä, kun seura oli hyvää, maisemat upeita ja annoimme laulun raikua.
Kiitokset Verolle malagassiksi:
Misaotra anao dia misaotra aho, Vero!
Nahasambatra ahy ianao.
taruja mereltä
Meri on aina kiehtonut meitä ja varsinkin taiteilijoita. Sen runollisista aalloista jännittäviin
taruihin riittää ammennettavaa. Kuuluisat tarut ovat kulkeutuneet sukupolvelta toiselle jo
vuosisatojen ajan. Tarut ovat usein kertomuksia sankareista, hirviöistä ja harharetkistä.
teksti: mia Parpala, 13 v.
merikaPteeNit
taikauskoa
Kaikkien tuntema Lentävä Hollantilainen tuli kuuluisaksi samannimisestä näytelmästä. Jotkut sanovat kummituslaivan olevan totta, jotkut taas sanovat sen
olevan pelkkää ilmaa. Harvat tietävät, että nimi ei tule laivasta, vaan kapteenin kotimaasta. Toisenlainen taru kertoo kapteenista, joka oli ollut merellä kauan. Tämä näki kerran albatrossin ja päätti napata sen. Kaikki varoittivat albatrossin tappamisen tuovan huonoa onnea. Kapteeni ei kuunnellut ja miehistö
kuoli kapteenin itsekkyyden takia. Lintu jäi tämän kaulaan ja tuli kirotuksi. Tarinan mukaan kapteeni kertoo surullista tarinaansa, kunnes oppii tuntemaan
myötätuntoa muita olentoja kohtaan ja kirous päättyy.
Keskiajalla ihmiset alkoivat lähteä tuntemattomille vesille löytöretkille. Siellä
nähdyt otukset jäivät myytteihin. Meri toi myös onnea tietyin menetelmin, kuten kissa laivassa toi onnea, mutta huonoa onnea toivat kissan kutsuminen
nimeltä, nainen laivassa, lohen saaminen ensimmäisenä saaliina ja käärmeen
silmät noppapelissä.
oleNtoja läheltä ja kaukaa
miksi?
Merestä on tutkittu vasta kolmasosa, joten emme tiedä, mitä sieltä saattaa
löytyä. Osittain toivomme saavamme tietää, mitä siellä on, ja osittain haluamme pitää meren salaperäisyyden. Jotta vanhat ja uudet tarinat voisivat elää ja
syntyä vielä kauan, meidän täytyy pitää meristä hyvää huolta.
Merellä on myös taruja hirviömäisistä vesipedoista. Merihirviöt ovat syntyneet oikeista olennoista. Esimerkiksi skandinaavinen Kraken tulee luultavasti jättiläiskalmarista, ja merikäärmeet suurista airokaloista. Meressä on toki
myös selitetty olevan viehättävämpiä olentoja, kuten hurmaavat merenneidot
ja petolliset seireenit. Skylla ja Khabyris olivat alunperin nymfejä, jotka saivat
päälleen ikävän kirouksen. Molemmat asustelevat tarujen mukaan Sisiliassa.
Ikäraja tulee voimaan kaikissa pelipisteissä 1.7.2011 mennessä. Osallistu kokeeseen osoitteessa www.ikarajamuuttuu.fi. Vastanneiden kesken arvomme kuumailmapallolennon neljälle.
KOULU
– ystävä vai
vihollinen?
teksti: mette karjalainen kuva: sofia tvaltvadze
”Varsinkin lomien
lähestyessä tuntuu,
että aikaa ei riittäisi
muuhun kuin
lukemiseen,
koska kokeita on
niin paljon.”
M
e kaikki tiedämme varmasti sen tunteen, kun kalenteri on ihan täynnä ja
opettajat silti ilmoittavat tulevista kokeista. Varsinkin lomien lähestyessä tuntuu, että
aikaa ei riittäisi muuhun kuin lukemiseen, koska
kokeita on niin paljon. Minulle ainakin on tullut
ajatus, että miksi ihmeessä kokeita pitää edes olla
olemassa? Minusta parempi vaihtoehto olisi, jos
vain opiskeltaisiin tunneilla tekemällä tehtäviä ja
kuuntelemalla opettajaa. Tämä siksi, että itse en
ole tyytyväinen melkein ikinä arvosanoihini ja
sitä myötä stressaan aina enemmän ja enemmän
kokeita.
Mutta jos totta puhutaan, niin onhan kokeissa hyviäkin puolia. Nimittäin kun luet kokeisiin,
opit uusia asioita ja opettajat näkevät tasosi kyseisessä aineessa. Monille tulee kamala stressi kokeisiin lähestyessä, niin myös minulle. Jokainen
tavoittelee varmasti hyviä numeroita tai ainakin
unelmoi niistä, ellei niitä jo saa. Entäs sitten aamuherätykset? Eikö olisikin niin ihanaa jäädä
nukkumaan lämpimään sänkyyn, mutta kouluun pitää mennä. Tuliko illalla siis valvottua
liian myöhään, kun aamulla väsyttää? Rehellinen
vastaus aika monella on ”kyllä”. Niinpä, kunpa
olisimme aamuvirkkuja siitä huolimatta, että valvomme myöhään.
Kaikesta huolimatta meidän pitäisi olla ylpeitä
siitä, että saamme ylipäätänsä käydä koulua, sillä
monessa maassa näin ei ole. Koulu opettaa meille
kaikkea elämästä ja tekee meistä yleissivistyneitä
ihmisiä. Suomessa koulutustaso on hyvä, joten
meidän pitäisi olla kiitollisia. Tsemppiä kaikille
kokeisiin ja kamaliin aamuherätyksiin!
kesäloma - kohta täällä!
Kesä on varmaan monen mielestä vuoden ihaninta aikaa. Kesälomalla saa rentoutua ja pääsee irti
arjesta. Stressi koulusta unohtuu yleensä kokonaan kesän aikana, sillä silloin on oikeus nauttia
kunnolla! Kova uurastus koulussa palkitaan kesälomalla, näin minä ainakin ajattelen. Viimeisinä
kuukausina tuntuu, että aika menee hitaammin
kuin normaalisti, sillä odotamme innolla kesää!
Eikö se olekin niin, että aika menee hitaammin
kun jotakin odottaa? Joskus jää kumminkin harmittamaan joku numero todistuksessa, mutta
muistakaa, että kesällä pitää nauttia ja seuraavalla
kerralla kokeisiin voi sitten panostaa paremmin.
On elämässä muutakin kuin koulu, vaikka ilman
sitä emme oppisikaan asioita tai pääsisi töihin.
Mutta silloin kun on kesä, täytyy ottaa rennosti!
?
kirjoittaja on 14-vuotias tyttö nurmijärveltä, joka
harrastaa tanssia ja ratsastusta. Vapaa-aikaa hän
viettää enimmäkseen kavereiden kanssa ja koulun
parissa tietenkin, ellei ole lomaa.
14
C U R LY 2 / 2 011
Koulu stressaa, ja lomasta haaveilu motivoi
joskus parempiin suorituksiin. Millä sinä
palkitset itsesi ja mistä suorituksesta?
Kirjoita mielipidekirjoitus, jossa kerrot, mikä
asia sinulta vaatii ponnistelua ja miten
nautit työsi tuloksesta.
teRVeydeKSi
Kirjoittaja Ninna Mikkonen on 25-vuotias 100-prosenttinen oulunkyläläinen, joka valmistui Sydväst ammattikorkeakoulusta (nykyinen Arcada) liikunnanohjaajaksi 2007. Nykyään hän työskentelee
freelance-ryhmäliikuntaohjaajana. ”Its not the body, it’s not the mind, it’s the body and the mind” (Joseph Pilates)
Syödäkö vai eikö syödä?
Ruoka on vaikea ja vakava asia. Yhteiskunta patistaa meitä jatkuvasti tarkkailemaan, mitä
pistämme suuhun, välttämään kaikkea epäterveellistä ja pyrkimään hoikkaan uumaan. Ei
ole helppoa tietää, missä kulkee rajan normaalin ja sairaan syömiskäyttäytymisen välillä.
H
urjimpien arvioiden mukaan 70–80%
naisista on tyytymättömiä kehoonsa. 50%
on laihdutuskuurilla. Syömishäiriöisiä on
noin 2%. Miesten osuus on jatkuvassa kasvussa.
Häiriintynyt syöminen on kuitenkin huomattavasti
yleisempää ja myöskin pitkäkestoisempaa. Tyytymättömyys omaan kehoon ohjaa useimmiten väärille poluille: kurinalaisuuteen, nälkiintymiseen ja
täydellisyyden tavoitteluun.
Kun terveyden ja hyvänolon tilalle asetaan kehonmuokkaus ja laihdutus, ollaan jo väärillä poluilla.
Jos jätetään kehon tarpeet, kuten esimerkiksi nälkä
ja lepo huomioimatta ja tehdään niin kuin oma pää
ja tahto sanoo, se maksetaan huonoilla seurauksilla
kuten pyörtymisellä. Alipainoiseksi laihtuminen lisää monien sairauksien riskiä, mm. osteoporoosia,
mutta ennen kaikkea epämiellyttäviä oireita kuten
paleleminen, voimattomuus ja kuiva iho. Kun keho
nälkiintyy, oli sitten ali- tai ylipainoinen, nälkä-kylläisyys-mekanismi menee kehossa sekaisin. Keho ei
enää tunnista, milloin on nälkä ja milloin kylläinen.
Lakkaamme kuuntelemasta omaa kehoa.
riiPPuvuussuhde
Ruoasta tulee riippuvuus, kun kaikki valveillaoloaika menee ruoan miettimiseen, päivän ruokailuja
suunnittelee etukäteen, noudattaa tiukkaa joustamatonta diettiä tai käyttää paljon aikaa kaloreiden
laskemiseen. Lihomisen pelko on suuri. Murrosiässä kehon muutokset saattavat ahdistaa ja muut
elämän osa-alueet tuntuvat hankalilta. Tunteita on
vaikea hallita ja apua haetaan ruuasta. Se voi ilmetä
joko nälkiintymisenä tai ahmimisella. Ruoka tuntuu sillä hetkellä ainoalta asialta, jota voi itse hallita.
Syöminen taas tuntuu ahdistavalta, kaikki ruoka
inhottaa ja syömisen jälkeen on epämielyttävä olo.
Tuntuuko tuntulta?
Syy löytyy usein huonosta itsetunnosta tai vaikeasta elämäntilanteesta. Oman syömisen kontrolli
tuo turvaa ja hallinnan tunnetta. Paha olo ei silti katoa, vaikka vyötä kiristäisi kuinka paljon.
”miNuN täytyy aNsaita ruokaNi”
”Jos en käy lenkillä, en voi syödä toista palaa leipää”
on tyypillinen ajatus syömishäiriöiselle. Ruoka tulee
hänen mielestä ansaita jollain tapaa. Ja jos ei liiku
päivän aikana, ei tule syödä mitään. Väärin. Keho
tarvitsee energiaa koko ajan elintoimintoihinsa. On
tyypillistä syömishäiriöiselle, ettei kuunnella oman
kehon tarpeita vaikka pitäisi.
Jos ruoasta tulee pakkomielle, on yleensä tapana kehittää itselleen tiukkoja rutiineja ja rituaaleja
syömisen suhteen. Ruoka tulee esimerkiksi tarjota
tietyltä lautaselta, syödä vain pikkulusikalla, asettaa
ruoka aina tietyllä tavalla, pilkkoa ruoka pieneksi,
syödä kellontarkasti eikä joustaa yhtään.
Jos ajatellaan kaiken ruoan lihottavan (jopa salaatin) ja syöminen ahdistaa sekä pelottaa, kannattaa
hakea apua! Omaa syömiskäyttäytymistä on välillä
hyvä myös tarkkailla ja kyseenalaistaa, mutta hyvä
olo omassa kehossa ei saisi kärsiä missään vaiheessa. Hyvä fiilis ohjaa ruokavalintoja. Syömishäiriön
määrittely on vaikeaa, eikä siitä ole kyse, jos kerran
tai kaksi vuodessa syö itsensä ähkyyn ruotsinlaivan
buffeessa, kokeilee paastoa tai on yhden päivän
syömättä kunnolla. Asenteet ruokaa ja omaa kehoa
kohtaan ovat ratkaisevia.
hälytyskellot soimaaN jos
• noudatat tiukkaa (rasvatonta, vain
kasviksia...) ruokavaliota (ortoreksia)
• haluat laihtua, vaikka olet
normaalipainoinen
• haluat laihtua alipainoiseksi (anoreksia)
• paino laskee yli kilon viikossa
• et voi joustaa ruokavaliossasi yhtään,
esimerkiksi juhliin otat omat eväät
• syöt kellontarkasti, joustamattomasti,
etkä syö vaikka olisi nälkä
• ahmit suuria määriä ruokia ja oksennat
ne pois (bulimia)
• käytät ulostuslääkkeitä/laksatiiveja
laihdutusmerkityksessä
• syöminen tuottaa ahdistusta ennen/
jälkeen ruoan, eikä syöminen tuota hyvää
oloa
• kova pelko lihomisesta ja
epäterveellisestä ruoasta
• lasket kaloreita
• pakonomainen liikunta, ja teet
”katumusharjoituksia”, jos olet syönyt
sopimattomasti
• eristäytyminen, palelu, hiustenlähtö,
ärtyneisyys, lihasheikkous, rytmihäiriöt
Lähteenä käytetty Gisela Van der Sterin
kirjaa Lupa syödä ja kglehti.fi
Omaa syömiskäyttäytymistä
on välillä hyvä tarkkailla ja
kyseenalaistaa, mutta hyvä
olo omassa kehossa ei saisi
kärsiä missään vaiheessa.
C U R LY 2 / 2 011
15
Kyllä kannatti
Oudolta tuntuu, mutta niin se on. Vuosi työssä PAMIssa
täyttyy ja on aika palata kotiin. Tarve päästä perheen
ja ystävien luokse on kasvanut viime viikkoina
huomattavasti. Kai sitä on antanut tilaa kaipuulle, kun
tietää ajan Guatemalassa päättyvän.
V
aikka nyt tuntuu siltä, että tämä ei tietenkään tähän
lopu, että nämä kontaktit, ystävyydet ja tulevaisuudensuunnitelmat kestävät välimatkankin, tämä on
ehdottomasti yhden jakson loppu. Miten helppoa olikaan
heittää päätöksenteko vuodeksi nurkkaan ja sitoutua täysillä vain yhteen asiaan! Suomeen palatessa tilanne on taas
toinen, eri teitä on rajattomasti.
Asuin vuoden aikana kahdeksassa eri perheessä. Se
lasketaan jo jonkinlaiseksi otokseksi guatemalalaisista
perheistä, ja voin vakuuttaa, että ne ovat kaikki aivan eri
maailmoista. Joissakin kulttuuri on hyvin eurooppalaisvaikutteinen, vaikka eletään maya-alueella, kun toisissa
perheissä ruokapöytä on kuin suoraan mayojojen peruja,
vaikka he taas kokevat itsensä latinoiksi, eivätkä tunnista
maya-kulttuurin olemassaoloa kuin postikorteista. Joissain
perheissä yhteisyyden tunne on niin suuri, että vieraskin
otetaan muiden viereen nukkumaan, ja toisissa yksityisyyttä arvostetaan. Yhdessä perheessä luetaan vain korkeakirjallisuutta eikä katsota yhtään televisiota, ja toisessa toisinpäin. Perheitä löytyy rentoja ja rakastavia, mutta myös
niitä, joissa stressin ja huolen määrä on valtava.
Vieras otetaan vastaan aina hyvin, ja kun tähän hieman
tutustutaan, niin kaikki ovet perheen sisään ovat auki. Siinä varmaan salaisuus siihen, ettei jatkuvasta muuttamisesta ole tullut vatsahaavaa, kun ei ole tarvinnut joka kerta
lunastaa paikkaansa, vaan se on annettu. Lähes aina. Se
sääntöön vaadittava poikkeuskin löytyy. Mutta se yleinen
helppous tämän kansan kanssa on kyllä tullut selväksi. Ja
se, miten helposti he ottavat omakseen, osaksi perhettään.
Lähes kaikissa minut on hyvästelty sanoin: ”Olet tervetullut
takaisin ihan milloin vaan, tämä on sun kotisi, olet meille
valtavan rakas.” Ja on sitä suomalainenkin jäyhäilijä lopulta
oppinut vastaamaan: ”Niin tekin olette mulle hurjan rakkaita. Toivon todella, että pääsen tulemaan uudestaan.”
Valitettavasti näitä perheitä yhdistävät myös ne monet
niin yleiset Guatemalan yhteiskunnan ongelmat. Vain kahdessa talous ei ollut akuutti haaste ja sitä varten ei tarvinnut
tehdä suuria uhrauksia. Monessa sairaudet ja niistä aiheutuvat kulut vaivasivat, ja varsinkin mieskatoa oli ilmassa
- kuka oli lähtenyt Yhdysvaltoihin töihin, kuka oli menehtynyt sisällissodassa tai auto-onnettomuudessa. Naisten ja
miesten epätasa-arvo pisti monesti silmään, ja aivan kamalan useasta perheestä - liki puolista - oli kuollut pieniä lapsia. Useammassakin puhuttiin vaikeuksista maksaa lasten
koulu tai tulvatuhojen korjaus, ja kaikki puhuivat turvattomuudesta johtuvasta pelosta ja siitä, että tilanne vain huononee koko ajan. ”Emme pääse ulos yhdestä kuopasta, kun
putoamme jo toiseen” totesi yksi nainen. Mutta mitä tekee
guatemalalainen? Etsii keinon jatkaa eteenpäin.
16
C U R LY 2 / 2 011
Hämmästyttäviä, luovia, valtavaa rohkeutta ja uskoa
osoittavia ratkaisuja; perheiden ja ystävien tukea, paljon
huumorintajua ja usein myös uskoa Jumalaan - ja taas sitä
ollaan takaisin tiellä. Ei tietenkään ilman hintaa. Ja eivät
kaikki kaikista tilanteista nouse. Mutta jos tälle kansalle,
kaikille näille hyville ihmisille, antaisi oikeasti mahdollisuuden, niin tämä maa nousisi köyhyydestä ja kurjuudesta
kuin Suomi sotien jälkeen.
kirjoittaja saija raskulla oli taksvärkin etVo vapaehtoisena Guatemalassa vuoden. Hän teki vapaaehtoistyötä guatemalalaisessa kansalaisjärjestö PaMin nuorisoverkostossa ja tuotti aktiivisesti juttuja taksvärkille, ohjasi ja oli mukana paikallisissa työpajoissa. Parhaillaan saija
kirjoittaa taksvärkille Viestini seinässä -opasta, joka kuvaa seinämaalaus metodia vaikuttamisen mahdollisuutena yhteiskunnassa.
eHdot
a
fotoNovel
aa!
Kaipaatko vaihtelua
kuvaamataidon tunneille?
Ehdota opettajalle
Fotonovelaa!
Fotonovelassa kerrotaan valokuvien ja tekstien avulla lyhyt tarina. Työkalu ja työtapa
on helppo käyttää ja toteuttaa opettajan
johdolla itsenäisesti tai tilaamalla Taksvärkki ry:ltä maksuton Fotonovela-työpaja.
Fotonovela on osa Taksvärkin oppilaitoksille
tarjoamaa globaalikasvatusta. Tavoitteena
on antaa suomalaisille ja kehitysmaan nuorille mahdollisuus jakaa ajatuksiaan ja kokemuksiaan tarinoiden välityksellä.
Tällä hetkellä Fotonovelan teemat liittyvät
kahteen Taksvärkin käynnissä olevaan hankkeeseen Boliviassa ja Guatemalassa.
Fotonovelan ovat suunnitelleet vapaaehtoisina Boliviassa kulttuurikeskus Compassa
vuonna 2010 työskennelleet Antti Halonen
ja Eeva Kemppi.
Katso ja lue mielenkiintoiset tarinat Boliviasta, Guatemalasta ja Suomesta osoitteessa
www.fotonovela.fi
C U R LY 2 / 2 011
17
Unohdettu
matkailijan
paratiisisaari
Curlyn edustajisto oli tiedotusmatkalla Madagaskarilla maaliskuussa
2011. Matka tehtiin yhteistyössä Taksvärkki ry:n kanssa. Seuraavalta
aukeamalta voit nauttia Madagaskarin kauniista maisemista sekä
Curly-nuori Jannen matkakertomuksesta.
18
C U R LY 2 / 2 011
C U R LY 2 / 2 011
19
teksti: janne riikonen kuvat: ira kinnunen, Curly media
20.3.2011
aNtaNaNarivo, madaGaskar
Automatkan aikana lentokentältä hotellille
näin jo paljon: Kaksi poikaa pelaa jalkapalloa rämällä epämuodostuneella pallolla
kivet maalinaan ja eräs poika tyrkkii innostuneena pyörän vannetta eteenpäin kepillä.
Absurdia olla täällä. Matkustimme kellon
ympäri toiselle puolelle maapalloa. Kaduilla näkyy köyhyys, alkeellisuus ja toisaalta
vaatimattomuus, mihin en ole tottunut.
Kolmesta kepistä saa jalkapallomaalin!
Koin kulttuurishokin, en ollut osannut varautua tulevaan. Olimme todellakin saapuneet toiseen maailmaan.
23.3.
Edessä on matka Antananarivosta Ambositraan. Yllättävän hyväkuntoinen tie puikkelehtii vehreiden vuorten välissä, laaksoissa
viljellään riisiä. Pieniä kyliä näkyy siellä
täällä vuorenrinteitä. Tie kääntyy U:n muotoisesti, alhaalla riisiä korjaava mies nostaa
sirpin tervehdykseksi. Nostan käteni ja näen
hymyn.
Fianarantsoassa totesimme joutuneemme
kirppujen hyökkäyksen kohteeksi. On epäselvää, mistä ne ovat tulleet. Kylävierailujen jälkeen oman kirppuongelman suuruus
huvittaa.
25.3.
Välillä pääsi unohtumaan, että olemme
20
C U R LY 2 / 2 011
työmatkalla. Tehtävänämme on tutustua
Taksvärkin luku- ja kirjoitustaitohankkeeseen. Fianarantsoassa vierailemme monissa hankkeen kouluista, joista osassa oli
jopa sähkövalot. Paikalliset lapset arvostavat ilmaista koulua, heille se merkitsee uutta alkua ja mahdollisuutta.
27.3.
Käyskentelemme Ranomafanan kansallispuistossa ja kuulen rapinaa vasemmalta,
häntä vilahtaa. Kolme punavatsalemuria
istuu puun oksalla vierekkäin, suloisia otuksia!
Jatkamme matkaa kohti Manakaraa ja
merta. Seutu muuttuu karummaksi. Puita
ei enää ole, vain viuhkapalmuja. Vihdoin
edessämme avautuu tumma ja tyrskyävä
Intian valtameri. Pakko päästä uimaan!
Rajun mahataudin iskettyä minulle ja Iralle hyvästelimme Katjan ja muut suunniteltua aiemmin. Lepäämme päivän kauniissa
ja kiireettömässä Manakarassa ja voimien
palattua aloimme tehdä matkaa takaisin
Antananarivoon.
31.3.
Olemme körötelleet 170 kilometrin raideväliä kulkevalla maan ainoalla matkustajajunalla jo kokonaisen päivän. Tässä saa
mieli levätä; kun mitään ei ole tehtävissä, ei
kannata turhaa stressatakaan. Paikalliseen
mora-mora – eli ”hitaasti hitaasti” – -elä-
mäntyyliin on helppo hypätä kyytiin. Pääsemme vihdoin Fianarantsoaan 32 tunnin
matkanteon jälkeen.
Mitä pidemmälle reissu eteni, sitä suuremman vaikutuksen paikalliset tekivät
minuun. Ihmiset ovat hyväntuulisia ja vaikuttavat onnellisilta, vaikka elinolot olivat
paikoin hyvinkin ankeat. Kertaakaan en
pelännyt tai joutunut epämielyttävään tilanteeseen. Hymyyn vastattiin poikkeuksetta hymyllä. Kolmenkymmenen junassa
istutun tunnin jälkeen ihmiset olivat tyyniä
ja naureskelivat koko asialle. He olivat tyytyväisiä, kun juna vihdoin pääsi perille – 22
tuntia myöhässä.
”Matkaaja tunnistaa sen vähän mikä
on hänen omaansa, kun löytää sen
paljon mitä hänellä ei ole ollut eikä tule
olemaan”
–Italo Calvino
2.4.
Viimeisenä päivänä löydämme Antananarivon hälinän keskipisteen. Lauantain sekatavaramarkkinoilta on kaikkea toimistotarvikkeista hedelmiin ja toukkiin. 30 asteen
melskeessä väsyy nopeasti.
madaGaskariN
hiNtatietoja euroiksi
muutettuNa
Matka Madagaskarille antaa hyvää perspektiiviä omaan elämään. Äitiysloma,
työttömyyspäiväraha ja ilmainen kouluruoka ovat meillä itsestäänselvyyksiä, mutta maailmalla harvinaisia etuoikeuksia.
Pääsimme Taksvärkin hankkeen kautta uskomattomiin paikkoihin ja pieniin kyliin,
joihin matkailijat eivät eksy. Tuntuu siltä,
että saari on unohdettu ja jätetty oman onnensa nojaan. Näkemisen, kuulemisen ja
ennen kaikkea kokemisen arvoinen maa!
Illallinen hyvässä ravintolassa
Hyvä hotellihuone kahdelle
20 €
5€
Puolikas sika
11 €
Kana (elävä)
1€
400 km bussimatka
7€
1 l 95-bensiiniä
1,1 €
1,5 l vesipullo
0,5 €
Mango
2 snt
Banaani
1 snt
C U R LY 2 / 2 011
21
Älä valita
vaan vaikuta
Oletko kiinnostunut lasten
oikeuksista ja kehitysmaista?
Planin Lastenhallitus etsii
vaikuttamisesta kiinnostuneita
12–16-vuotiaita nuoria
mukaan hauskaan ja innostavaan porukkaan.
Lähetä meille vapaamuotoinen hakemus, jossa kerrot hieman itsestäsi (muista mainita
syntymäaikasi, puhelinnumerosi sekä postiosoitteesi) ja siitä, miksi haluaisit Lastenhallituksen jäseneksi. Hakemusten tulisi olla perillä viimeistään 31. heinäkuuta 2011.
Voit lähettää hakemuksesi joko postitse:
Plan Suomi, Lastenhallitus, Pasilanraitio 5, 2 krs, 00240 Helsinki
tai sähköpostitse: [email protected]
22
C U R LY 1 / 2 011
Lisätietoja:
[email protected] tai www.plan.fi/lastenhallitus
Shoppailu työtä kaukana
glamourista
Painovirheen printtilehdessä:
2
Pääkirjoitus
Jemina
Hanhijärvi, 30, on jo lapsesta asti ollut kiinnostunut
4
Toimittajat
5
Ääriviivat-novelli
muodista.
Nyt hän työskentelee sen parissa, mutta
6
Painovirheen historiikki
hohdokas
ala kolumnistit
ei olekaan niin ruusuinen miltä vaikuttaa.
8
Vierailevat
9 lilja rintamäki
Esa ”ThejaMan”
Linna kuvat: jeminan arkistosta
teksti:
rosa suominen
9
Unelma-ammattina toimittaja?
aikki lähti Jeminan kiinnostuksesta vaat- lessa. Välillä vaatteita pitää muokata itse, esimer10 teitaInterrail
yhdeksän vinkkiätyö oli kiksi värjätä ja ommella tai etsiä kirpputoreilta.
kohtaan.- Vaatesuunnittelijan
matkalle
halkiunelma.
Euroopan
Jeminan
lapsuuden
Suomen pie- Kuvauspäivinä stailistin pitää olla ajoissa, sillä
net
markkinat
ja
mahdollisuudet
saivat
unelman esiintyjät pitää saada valmiiksi ennen kuvausten
12
Thrill The World
jäämään taka-alalle, kunnes hän löysi Hämeen- alkua. Sen jälkeen onkin rauhallisempaa, ellei
14
Kevättä koko vuosi
linnasta koulutuskeskus Tavastiasta stailisti-kou- vasta kameran takaa huomaa, ettei asu sovikaan.
- haastattelussa
lutusohjelman.
Stailistiksi onPariisin
vaikea Kevät
opiskella.
Stailatessaan henkilöitä televisio-ohjelmia
16
Hessu
Maxx
viihtyy
saunassateke- varten, Jeminan on osin pakko seurata muotia.
Oikeastaan
ammattiin
opitaan
harjoittelun,
misen
kautta. Suomessa ei oikein Hän seuraa tosin enemmän kaupallista muotia,
18 ja kokemuksen
Nettikiusaaminen
ole
stailisteiksi
haluaville
opiskelu- sillä hänen on oltava perillä siitä, mitä kaupoista
19
Kymppiluokkakunnollisia
- Kymppivalinta
mahdollisuuksia. Päästäkseen stailistiksi Jeminan löytyy. Vähemmälle jäävät muotiviikot ja huip20 täytynytBanksy
on
tehdä paljon työtä jopa ilmaiseksi, pumuoti. Haasteena on saada kaikille saman22 kuinMichael
Monroe
Jyväskylässä
ennen
hän on saanut
jalkansa
muotimaail- tyyliset vaatteet, varsinkin jos ihmisiä on paljon,
man
oven
väliin.
”Työhön
on
paljon
halukkaita, kuten Kuorosodassa. Jeminalla ei ole varsinaista
23
Jelmu Ry
K
varsinkin tyttöjen keskuudessa”, Jemina arvelee.
Jemina muistuttaa myös, ettei työ ole aina niin
helppoa kuin miltä se vaikuttaa.
kauPasta toiseeN
Omat vaikutusmahdollisuudet saattavat alalla
jäädä hieman vähäiseksi, sillä vaatteita ja asusteita suunniteltaessa esimerkiksi televisioon, pitää
huomioida muun muassa tuotantoyhtiö, ohjaaja
sekä esiintyjä, tai esiintyjät. Jemina Hanhijärvi
on tuotantostailistina Nelosella ja sitä kautta tehnyt stailauksia esimerkiksi Kuorosotaan, Innoon,
MasterChefiin ja Kymppitonniin. Sen lisäksi hän
on stailannut musavideoita ja mainoksia.
Työ on itsenäistä, eikä tavallista työpäivää ole,
vaan päivät kuluvat vaatteita etsiessä ja palautel-
katakkiin. Jemina sanoo mustan värin olevan
varma ja helppo, joten siihen on hyvä pukeutua,
jos on hieman epävarma. Itse muodin parissa
työskentelevänä mustaa tulee pidettyä Jeminan
mielestä liiankin usein etenkin töissä, ja siksi hän
välttelee sen pitämistä vapaa-ajalla.
Tämän kevään trendeistä kirkkaat värit nousevat Jeminan suosikiksi. Ne sopivat erittäin hyvin
vaaleille suomalaisille. Etenkin kasvojen ympärille kannattaa kerätä jotain värikästä, sillä se tuo
kasvoihin piristystä. Nudesävyjä, kuten vaaleaa
roosaa ja beigeä, kannattaa välttää ainakin ennen kunnon rusketuksen saamista. Kirkkaat värit
tuovat aina pirteyttä, kun taas vaaleat värit saavat
henkilön näyttämään hieman tylsältä ja entistä
kalpeammalta.
16 22
12
lempisuunnittelijaa tai -merkkiä, jonka ideoimia
vaatteita hän käyttäisi stailauksissaan, sillä ”mitä
vähemmän, sen parempi”. Kaupallisen muodin
lisäksi Jemina saa vaikutteita esimerkiksi kadulla
kävelevistä ihmisistä, vanhoista lehdistä, arkkitehtuurista, luonnosta tai oikeastaan mistä vain.
mustasta väreihiN
Stailistin työ vaikuttaa myös Jeminan omaan pukeutumiseen, ainakin pukeutumiseen kiinnittää
enemmän huomiota. Jemina saattaa huomaamattaan vältellä tiettyjä kuoseja tai värejä. Kotoa
lähtemiseen saattaa kulua kaksikin tuntia, jos fiilikseen sopivia vaatteita ei löydy. Haastatteluun
Jemina on pukeutunut puna-mustaruutuiseen
mekkoon, mustaan huiviin ja harmaaseen nah-
?
Monen unelma-ammatti löytyy muotiteollisuudesta. Totuus ei kuitenkaan aina ole niin
ruusuinen kuin ajattelisi. Millaiset työnäkymät
sinun unelma-ammatissasi on? Löydät tietoa
esimerkiksi Työvoimatoimiston sivuilta.
Medialukutaito on nuoren oikeus!
Jokaisella nuorella on oikeus saada riittävästi mahdollisuuksia ilmaista itseään medioiden kautta, tulla suojelluksi kurjilta sisällöiltä, nettikiusaamiselta ja herjauksilta ja saada tietoa käyttöluvista sekä -oikeuksista. Sinulla on oikeus tutustua aikuisen ohjaamana maailman medioihin, oppia
kriittiseksi median tarjoamia mielikuvia kohtaan sekä ymmärtää, miten media toimii. Sinulla on oikeus kertoa mielipiteesi mielipidevideon, animaation tai musiikkivideon avulla sekä saada tukea niiden julkaisuun niin, että äänesi kantautuu aikuisille asti.
Ajankohtaista tietoa, materiaaleja ja tukea mediakasvatuksesta kiinnostuneille.
www.mediakasvatus.fi
www.mediakasvatus.fi on Mediakasvatusseuran ylläpitämä palvelu,
jota rahoittaa opetus- ja kulttuuriministeriö.
NUORTEN NETTILEHTI PAINOVIRHE – 10 V. JUHLAJULKAISU.
Päätoimittajat: Taija Kolehmainen ja Riina Nygrén. Toimitus: Laura Eskelinen, Pia Kautto, Lasse Kivikäs, Iina Kuula, Henri Mutanen,
Sanna Pekkonen. Avustajat: Sofia Sarkava, Hanna Teriö. Kansikuva: Timo Bontenbal. Ulkoasu ja taitto: Henri Mutanen ja Iina Kuula.
Painos: 5000 kpl. Paino: Edita.
Sähköposti: painovirhe(a)jkl.fi Osoite:Jyväskylän kaupungin nuorisopalvelut / Painovirhe, Väinönkatu 6, 2. krs. 40100 Jyväskylä
Puhelin: (014) 266 4244. Painovirhe ilmestyy verkossa osoitteessa www.painovirhe.fi
Nettilehti Painovirhe on Jyväskylän kaupungin nuorisopalvelujen ylläpitämää toimintaa. Toiminta on suunnattu NuortenLaturi-kuntien
(Hankasalmi, Jyväskylä, Keuruu, Laukaa, Muurame, Petäjävesi, Toivakka ja Äänekoski) 13-20 –vuotiaille nuorille. www.nuortenlaturi.fi
Narsismi
– sairaus Vai oHiMeneVä eLäMänVaiHe?
Narsistille tyypillisimpiä piirteitä ovat häikäilemätön itsekkyys sekä oman edun
tavoittelu. Mutta eikö tämä ole tyypillistä meille kaikille jossakin elämänvaiheessa?
Sana ”narsisti” tuntuu olevan nuorillekin yhä tutumpi sana, mutta käytämmekö
sitä tietämättä edes sen varsinaista merkitystä? Onko narsismi sairaus vai vain
ohimenevä elämänvaihe?
teksti: hanna laaksonen, hanna Pietikäinen, mira seppänen ja jenna kuusjoki kuva: sofia tvaltvadze
”E
nsitapaamisella narsistinen ihminen
voi olla hyvin miellyttävä ja mukava
seuraihminen. Ihmissuhteissaan narsistinen persoona ajautuu kuitenkin ajan kuluessa
pahoihin ristiriitoihin, koska narsistin mielestä
vastoinkäymisen syy löytyy aina muista kuin hänestä itsestään,” kuvailee terveystieteen maisteri
Tuula Helle-Kuusjoki lyhyesti narsistista ihmistä.
Mistä tunnistaa narsistin? Narsistille tyypillistä
on toisten ihmisten manipulointi, empatiakyvyn
puute, ihailluksi tulemisen tarve, itsensä yläpuolelle nostaminen sekä syyllisyyden ja häpeän tunteiden puutteellisuus. Toisaalta taas nämä ovat
hänen keinojaan peittää heikkoa itsetuntoa sekä
kateuden tunnetta toisia ihmisiä kohtaan. Mutta
eikö meistä kaikista löydy joskus näitä piirteitä?
Terveen itsetunnon kehittyminen alkaa varhaisesta vuorovaikutuksesta ja vastaamisesta
vauvan lähettämiin viesteihin. Kehittyessään
lapsi tarvitsee mm. ihailua osakseen ja eri kehi-
Narsismia ei
ole luokiteltu
sairaudeksi vielä
kovinkaan kauaa ja
edelleen narsismidiagnooseja
tehdään harvoin.
24
C U R LY 2 / 2 011
tysvaiheissa on ilman muuta siten myös narsistisia piirteitä. Tietty määrä narsismia on terveen
itsetunnon kehittymisen edellytys, kertoo HelleKuusjoki.
Narsismia ei ole luokiteltu sairaudeksi vielä
kovinkaan kauaa ja edelleen narsismidiagnooseja tehdään harvoin. Narsistista persoonallisuushäiriötä sairastaa arviolta yksi prosentti suomalaisista. Harvoin hoitoon hakeudutaan itse
narsismin takia, vaan taustalla on usein masennusta ja muita persoonallisuushäiriöitä. Vaikka
narsistisiin piirteisiin on kiinnitetty huomiota jo
nuoruusvuosina, yleensä sairaus diagnosoidaan
vasta aikuisiällä. Tämä ehkä siksi, että oireita on
vaikeita erottaa normaalista murrosiän käyttäytymisestä, kun maailma pyörii muutenkin oman
navan ympärillä.
Narsismin hoito on vaikeaa, sillä potilaan suojautumismekanismit ovat usein voimakkaat ja
hoidettava henkilö pyrkii usein manipuloimaan
myös hoitosuhdetta. Hoidossa pyritään auttamaan potilasta ymmärtämään, että suojautuessaan narsistisin keinoin, hän vahingoittaa toisia
ihmisiä ja itseään. Hoidon avulla narsistinen
suojarakenne pyritään purkamaan. Potilasta autetaan kestämään alta paljastuvaa masennusta ja
toipumaan siitä, kertoo narsistien kanssa työskennellyt Helle-Kuusjoki.
Tekemämme kyselyn mukaan 56% vastanneista ilmoitti olleensa tekemisissä narsistin kanssa,
mutta vain 8% tunsi henkilön, jolla sairaus oli
diagnosoitu. Kyselyyn vastanneiden keski-ikä
oli 25 vuotta.
Leimaammeko usein ihmisiä narsisteiksi,
vaikkemme tiedä, mitä se oikeasti edes tarkoittaa? Kaikista meistä löytyy jossain elämän vaiheessa joitain näitä piirteitä, joillakin enemmän
ja joillakin vähemmän. Harvoin kyse on kuitenkaan sairaudesta. Nuoruudessa itsenäistyminen
ja tietynlainen itsekeskeisyys ovat yksi tärkeä
vaihe ihmisen persoonallisuuden kehityksessä.
Nuoruuden itsekeskeisyydellä ja rehentelyllä yritetään usein peittää omaa epävarmuutta.
Itsekkyyden ja narsismin välillä on vain häilyvä raja, joten miten erottaa ne toisistaan?
Tyhjän kylän
mysteeri
Hiekkaa, hiekkaa ja hiekkaa. Ympärillä tuntuu olevan vain pölisevää hiekkaa.
Se tarttuu kenkiin ja housujen lahkeisiin, pian sitä on myös nenäliinassa.
Siellä täällä maisemaa värittää kuiva heinä ja pienet peltotilkut. Aurinko
polttaa poskia, vaikka lämpötila on vain kymmenen astetta.
teksti ja kuva: Niina mälkiä, taksvärkki ry
B
olivialaisessa vuoristokylässä, neljän kilometrin korkeudessa aurinko on armottoman
lähellä; siksi se polttaa. Maisema on karu
mutta myös kaunis. Tosin sen kauneuden taitaa
nähdä vain vieras, joka ei itse asu täällä. Kylässä
on jotain outoa, mutta menee hetki ennen kuin sen
huomaa. Isät, äidit ja isovanhemmat hoitavat viljelyksiä, osa naisista valmistaa ruokaa: riisiä, porkkanoita, perunoita - ja vieraiden kunniaksi myös kallisarvoista laamanlihaa. Lapset pelaavat koripalloa
koulun kentällä, opettaja valmistelee seuraavaa
tuntia, nuori tyttö kutoo kangasta kotipihallaan.
Miten niin ”outoa”? Tämähän on suorastaan idyllistä.
BriGida liftaa kauPuNkiiN
15-vuotias Brigida-niminen tyttö pakkaa laukkua.
Vaaleanpunaiseen ostoskassiin sujahtaa poolopaitoja, collareita, verkkareita ja toppaliivi. Kylään
on tullut kaupungista vieraita, jotka lähtevät illalla
takaisin. Brigidalla on siis pitkästä aikaa mahdollisuus matkustaa tapaamaan veljeään, joka opiskelee kaupungissa. Sinne on neljän tunnin ajomatka.
Nyt tiedän, mikä täällä on outoa. Kylätiellä tai
talojen pihoissa ei näy ensimmäistäkään nuorta;
kaikki lapset ovat alle 10-vuotiaita ja aikuiset yli
25-vuotiaita. Paitsi Brigida ja tyttö, joka kutoi kangasta kotipihallaan.
Brigidan isoveljen lailla, joka ainoa kylän poika ja
osa tytöistä, on muuttanut kaupunkeihin opiskelemaan tai tekemään töitä. Brigida on jäänyt kylään
hoitamaan nuorempia sisaruksiaan ja auttamaan
kotitöissä. Ja töitä riittää, sillä sisaruksia on paljon
ja sadonkorjuuaikaan myös äiti on pellolla.
PeriNteet PiilooN...
Boliviassa vuoriston maaseutukylät ovat erittäin
huonokuntoisten teiden takana. Lyhytkin matka voi
viedä tunteja. Matkat taittuvat yleensä auton lavalla silloin, kun kylässä käy vieraita tai kun viljasatoa
viedään kaupunkiin.
Jos elämä kylässä on haastavaa, niin sitä se on
myös kaupungissa. Nuoret joutuvat elämään pitkiä
aikoja erossa perheistään ja elättämään itsensä
huonosti palkatuilla töillä. Kaupunkilaiset käyttävät helposti hyväkseen maaseudun nuoria, joista
moni joutuu taustansa takia myös kiusatuksi. Siksi
nuoret yrittävät piilottaa alkuperänsä, he voivat
kieltäytyä puhumasta äidinkieltään, esimerkiksi
ketsuaa tai aymaraa, ja luopuvat alkuperäiskansojen perinteisistä vaatteista. Kaupunki voi myös
houkuttaa: Joku jää koukkuun pikkurikoksiin, joku
Nuorten paluu olisi tärkeää kylien kehitykselle.
Vain nuorten kiinnostus ja halu voi pelastaa Bolivian
alkuperäiskansojen hienot perinteet.
toinen päihteisiin tai pelaamiseen, jota voi harrastaa lukuisissa nettikahviloissa.
...vai sitteNkiN kuNNiaaN?
Brigida on innoissaan. Hän näkee pian veljensä
ja voi itse todeta, miten tällä kaupungissa menee.
Vaikka veljellä olisi kaikki hyvin, huoli ei häviä. Kaupunkiin muuttaneet nuoret eivät nimittäin aina
halua palata kotikyläänsä vaan jäävät pysyvästi
kaupunkiin. Ja kuitenkin: nuorten paluu olisi tärkeää kylien kehitykselle. Vain nuorten kiinnostus ja
halu voi pelastaa Bolivian alkuperäiskansojen hienot perinteet: vanhat intiaanikielet, upeat tekstiilit,
musiikin ja perinnesoittimet sekä perinteiset viljelymenetelmät ja -kasvit. Koulutetut nuoret voivat lisäksi kehittää kylien toimeentuloa niin, että elämä
kylässä muuttuisi entistä helpommaksi.
Mutta miksi Brigida ei käy koulua? Lievästi liikuntavammainen tyttö joutuisi kaupungissa vielä varmemmin kiusatuksi.
?
Boliviassa monet nuoret muuttavat pois
maalta kaupunkiin. Mieti, miltä Suomi
näyttäisi, jos kaikki ihmiset asuisivat suurimmissa kaupungeissa. Kirjoita lyhyt visio siitä,
mitä maalla tapahtuisi esimerkiksi yöaikaan.
Lisääntyisivätkö esimerkiksi eläimet, kun
ihmiset eivät olisi enää niiden alueilla?
C U R LY 2 / 2 011
25
teksti ja kuva: anita malkamäki, taksvärkki ry
M
arraskuussa 2010 kuvatun dokumentin tavoitteena on kertoa suomalaisille
nuorille heidän mosambikilaisten ikätovereidensa elämäntilanteesta Mosambikin pääkaupungin Maputon suurimmalla slummialueella
Chamanculossa. Asukkaita Chamanculossa on
noin 155 000. Mosambikin väestöstä 44% on alle
15-vuotiaita, joten myös Chamanculon asukkaista
valtaosa on nuoria.
CurlyN Numerossa 4/2010 aNNi kertoi
lähtötuNNelmistaaN eNNeN matkaa.
Nyt oN aika kuulla…
… Miten reissu meni?
Hyvin meni. Olin varautunut enempiin yllätyksiin,
mutta sadepäiviä lukuun ottamatta kaikki sujui
suurin piirtein suunnitellusti.
mosamBik
oN jo täällä!
VaLMistaudu uuteen
taksVärkki-kaMPanjaan.
Marraskuussa 2010 Taksvärkin edustajisto oli
Mosambikissa, jossa kuvattiin dokumenttia pääkaupungin
Maputon slummialueen Chamanculon nuorten
elämästä. Dokumentin ohjasi, kuvasi, äänitti ja editoi
kuvataidekasvatusta Taideteollisessa korkeakoulussa
opiskeleva Anni Toivonen. Dokumentti on osa tulevan
Taksvärkki-kampanjan kansainvälisyyskasvatusta ja
se on suunnattu suomalaisille nuorille ja kampanjaan
osallistuville oppilaitoksille.
26
C U R LY 2 / 2 011
Minkälainen paikka Chamanculon alue Maputossa on?
Chamanculo on monenlaisten ihmisten suuri
asuinalue – sanoisin lähiö. Siellä asuu sekä melko
hyvin toimeentulevia että hyvin köyhiä ihmisiä.
Rakennukset ovat alueella matalia ja piha-aitojen
välissä kulkevat kujat kapeita. Sateella kujille ja aukioille kertyy valtavia vesi- ja liejulammikoita, koska viemäröintiä ei alueella ole. Chamanculossa on
hauskinta päästä vierailemaan aitojen taakse erilaisille pihoille, jotka voivat olla kauniita ja rauhallisia
istutuksineen tai täynnä elämää ja eläimiä, kuten
dokumentin toisen päähenkilön Esmenian perheen piha. Lapsia näkee Chamanculossa valtavasti. Kujilla leikitään samoja leikkejä, joita itse olen
leikkinyt lapsena: rakennetaan hiekkalinnoituksia,
hypitään twistiä ja ruutua ja pelataan futista. Erona suomalaiseen lapsuuteeni chamanculolaislapset
leikkivät tosi isoissa porukoissa, joissa isommat
kantavat pienimpiä selässään.
Löysitkö sopivat päähenkilöt dokumenttiin?
Löysin. 17-vuotias Esmenia ja 18-vuotias Jorge
olivat molemmat avoimia ja helposti lähestyttäviä
nuoria. Olin yllättynyt, että sopivat päähenkilöt
löytyivät niin helposti. Siinä oli apuna Taksvärkin
paikallinen kumppanijärjestö ASSCODECHA.
Saitko kuvattua kaiken mitä halusit?
En ihan. Olisin halunnut päästä kuvaamaan Esmeniaa tanssi- ja teatteriharrastuksissaan, mutta
lomien takia aikataulut olivat epäselviä, eikä kirkon harrastusryhmiä muutenkaan olisi välttämättä päässyt kuvamaan ilman erikseen hankittavia
lupia. Dokumentin kuvaaminen vaatii kuitenkin
yleensä aina jonkinlaisia muutoksia suunnitelmiin,
joten olin varautunut siihen, etten saa nauhalle
kaikkea, mitä haluaisin.
Dokumentin tavoite on kuitenkin kertoa Esmenian ja Jorgen chamanculolaisesta arjesta suomalaisille nuorille mahdollisimman rehellisesti.
Mistä dokumentin voi katsoa?
Taksvärkin Mosambik-kampanjan nettisivuilta,
jotka avataan elokuussa. Lisäksi kaikille niille kouluille, jotka osallistuvat kampanjaan, lähetetään
dokkari myös dvd:llä.
Mitä ominaisuuksia vaaditaan kun tekee dokumentin kokonaan itse?
Pitkäjänteisyyttä ainakin, että jaksaa sitoutua pitkään projektiin ja sen monenlaisiin vaiheisiin. Kuvausvaiheessa täytyy osata olla päättäväinen ja rohkeakin,
ettei ala ujostella esimerkiksi toisten kotona kuvaamista. On myös pystyttävä
rakentamaan luottavainen suhde päähenkilöiden kanssa ja osattava keskittyä
kuvaamiseen levottomissakin tilanteissa. Leikkausvaihe on hyvin erilainen
kuvauksiin verrattuna. Siinä on pystyttävä kokoamaan tarina niistä palikoista, joita kuvausvaiheessa on saanut kasaan. Leikkaaminen on yksinäisempää
puuhaa kuin kuvaaminen, mutta mielenkiintoista, koska tarina rakentuu vasta
sen kautta.
Olit vieraillut Maputossa ennenkin. Millaista oli olla Maputossa muutaman
vuoden tauon jälkeen?
Erikoista. Olen itse aikuistunut ja muuttunut näissä viidessä vuodessa, enkä
enää nähnyt ihan samaa Maputoa kuin aikaisemmin. Harmitti eniten se, että
portugalin kieleni oli niin ruosteessa.
Matkalla tapahtui paljon yllättäviä asioita lyhyeen aikaan nähden. Paras yllätys tuli vastaan hotellissamme; siellä pidettiin parin päivän seminaari homojen
oikeuksista. En ole koskaan ennen nähnyt tai tavannut julkihomoja Maputossa, enkä varsinkaan kuullut mitään heidän yhteiskunnallisesta järjestäytymisestään Mosambikissa. Meinasin juosta halaamaan seminaarin osallistujia, kun
ilahduin niin valtavasti.
Mitä kautta ja kuinka pitkään lennot Helsingistä Maputoon kestävät?
Liian kauan. Helsingistä täytyy ensin lentää johonkin Euroopan suurkaupunkiin, josta jatketaan pitkällä lennolla Etelä-Afrikan Johannesburgiin ja sieltä
lennetään vielä kolmas lyhyt lento Maputoon. En muista lentojen kestoja, mutta laskin, että koko paluumatkaan Maputosta hotellin ovelta kotiin Helsinkiin
kesti noin 26 tuntia.
Anna pari matkavinkkiä Mosambikiin haluavalle?
Maputossa kannattaa istua ihanissa kahviloissa, joita on keskustassa melkein
joka kadunkulmassa. Sunnuntaisin on paras meno Maputon Costa do Solilla,
jonne kaikki paikalliset kerääntyvät viettämään rantaelämää. Matkanvarrelta
takaisin keskustaan löytyy kalatori, jolta saa tuoreimmat ruoka-ainekset, jos
pitää merenelävistä. Kauneimmat hiekkarannat löytyvät Inhambanen kaupungista, jonne pääsee Maputosta bussilla päivässä. Välimatkat ovat Mosambikissa
valtavan pitkiä, enkä ole koskaan käynyt Inhambanea kauempana Maputosta,
mutta pohjoisessa on kuulemma kesäisin tosi kuuma.
taksvärkiN mosamBik-kamPaNja ”uNelma
ammatista” lukuvuoNNa 2011–2012
Lukuvuoden 2011–2012 Taksvärkki-kampanjan tavoitteena on tukea mosambikilaisten nuorten pääsyä ammattikoulutukseen. Kampanja ja sitä
seuraava monivuotinen kehitysyhteistyöhanke toteutetaan yhteistyössä
paikallisen ASSCODECHA järjestön kanssa. Lisäksi hankkeessa kehitetään slummien oloja mm. sanitaatiota ja vessoja, HIV/AIDS terveysvalistusta, koulutusmahdollisuuksia ja vapaa-ajan toimintaa lisäämällä.
Kaikille kampanjaan osallistuville oppilaitoksille lähetetään maksuttomat kansainvälisyyskasvatusmateriaalit, jotka sisältävät Curly-lehtiä,
aamunavauksia, Anni Toivosen dokumentin, oppaan tehtävineen oppitunteja varten sekä aktiiviset nettisivut, jotka avataan elokuun alussa.
Taksvärkillä on tarjota oppilaitoksille myös vapaaehtoisia kansainvälisyyskouluttajia, jotka kertovat aiheesta enemmän ja pitävät mm. työpajoja.
Taksvärkki-kampanjoiden tarkoitus on suomalaisten koululaisten ja
opiskelijoiden kehitysmaatietoisuuden ja yhteisvastuullisen toiminnan
lisääminen.
www.taksvarkki.fi
C U R LY 2 / 2 011
27
”Kun jäljellä oli enää
muutama tunti, artistin
levyt oli kuunneltu
kymmeniä kertoja
läpi ja odotus oli
huipussaan.”
Keikkakokemuksia
metsästämässä
teksti ja kuva: emma vormisto
”K
eikoille on kiva mennä, koska niillä tutustuu uusiin samanhenkisiin ihmisiin.”
Lausahdus kuulostaa suurelta kliseeltä. Kuinka moni oikeasti menee keikoille sen vuoksi,
että tutustuisi uusiin ihmisiin ja saisi sitten taistella
heidän kanssaan eturivin paikoista? Ei ehkä kovinkaan moni, jos asia esitetään tässä valossa. Jos kysymyksessä huomioitaisiin kokemusten vaihtaminen
toisten kanssa, artistin arviointi, uudet näkökulmat,
joita toisilta saa ja mukava keikan odotus, vastaus
saattaisi olla toinen. Itselleni tosin käy useammin
niin, että keikalla ollessani olen niin tunteella mukana, etten välttämättä edes huomaa, kenen kanssa
olen tullut sitä seuraamaan.
Millä keikkafiilis sitten viritetään, mistä se alkaa ja
mihin se päättyy? Oma tuorein keikkakokemukseni
on Enrique Iglesiasin Euphoria Tour, jota olin seuraamassa Hartwall Areenalla huhtikuun alussa. Syk-
syllä olin varma, etten pääsisi konserttiin ja olinkin
jo menettänyt toivoni, kunnes jouluaattona avasin
kirjekuoren, jonka sisältä paljastui konserttimatka.
Siitä alkoi se päivien - ja lopulta tuntien ja minuuttien - laskeminen. Neljän kuukauden aikana oli aikaa
miettiä, millaiset vaatteet pukisi ylleen ja mitä keikalle tarvittaisiin mukaan. Kun jäljellä oli enää muutama tunti, artistin levyt oli kuunneltu kymmeniä
kertoja läpi ja odotus oli huipussaan. Kuten yleensäkin, myös tätä artistia seuratessani muu maailma
unohtui ja äänihuulet joutuivat koetukselle. Keikoilla
parasta onkin ehkä juuri se tunnelma, mikä siellä
vallitsee. Kaikki ovat tulleet katsomaan juuri sitä artistia ja kaikki ovat 120 prosenttisesti mukana, eikä
kukaan haluaisi silloin olla missään muualla.
Keikan jälkeiset tunnit kuluvat itselläni usein mahdollisia valokuvia katsellen ja tapahtumia kertaillen.
Seuraavat päivät ovat jo kaipuuta takaisin keikalle,
Kuinka moni oikeasti menee keikoille sen vuoksi, että
tutustuisi uusiin ihmisiin ja saisi sitten taistella heidän
kanssaan eturivin paikoista? Ei ehkä kovinkaan moni,
jos asia esitetään tässä valossa.
28
C U R LY 2 / 2 011
kun stereoista soi kyseisen artistin musiikki ja kaikki
keikkamuistot palaavat mieleen. Näiden tunteiden
ansiosta vahvistuu ajatus siitä, että seuraavaan konserttiin on jälleen pakko päästä. Enkä pidä lainkaan
epätavallisena, että vielä kuukausien päästä saattaa sisällä riehua iloinen keikkafiilis, kun radiosta pärähtää soimaan jokin muistoja herättävä kappale.
Itse pidän myös festareista, koska silloin voi saada monta ”kärpästä” yhdellä iskulla, jos festareilla
sattuu esiintymään monia suosikkibändejä tai muita
kiinnostavia artisteja. Olen myös huomannut, että
toisinaan niistä ei-niin-omaanmakuun -sopivista
bändeistä tulee vähintään siedettäviä, kun heitä
pääsee kuulemaan livenä, eikä vain radiokanavilta
ja CD:ltä.
Toisinaan keikka voi myös olla pettymys. Eräs bändi, jonka musiikista pidän paljon, oli esiintymässä
festarilla ja odotin bändin näkemistä todella. Kun he
astuivat lavalle ja aloittivat shownsa, petyin pahasti.
He soittivat ja lauloivat kyllä loistavasti, mutta tavaroiden potkiminen lavalta ja järjetön riehuminen
aiheuttivat sen, että kuuntelen bändiä nykyisin mieluummin levyltä. Pettymykset myös näyttävät sen,
millaista live-esiintymistä kukin arvostaa.
Jokainen meistä on varmasti törmännyt kaupoissa artistien live-tallenteisiin, joista itse en ole ollut
suostuvainen ostamaan. Olen ollut hieman ennakkoluuloinen live CD-levyjen suhteen. Nyt kun olen itse
ollut keikoilla, joilta on tehty live-tallenteita, ostan ja
kuuntelen niitä enemmän kuin mielelläni. Tallenteille
on usein tallentunut esimerkiksi välispiikkejä, joita ei
muista ennen kuin kuulee ne uudelleen. Juuri tämänkaltaiset elävät mieleenpalaamiset, ovat parasta
antia live-tallenteiden kuuntelemisessa.
Mitä katuLaPsityÖLLä saadaan aikaan keniassa
kahdeN PojaN kotiiNPaluu
teksti ja kuvat: katja josé, taksvärkki ry
Paluu kotikylääN
uomen Taksvärkki ry:n tukema Undugu Society of Kenya (USK) auttaa
kadulla asuvia ja työskenteleviä lapsia
ja nuoria Keniassa, maan pääkaupungissa
Nairobissa sekä läntisen osan suurimmassa
kaupungissa Kisumussa. Vanhempia katunuoria autetaan pääsemään ammattikoulutukseen ja töihin, mutta nuoremmat kadulta löydetyt lapset pyritään saamaan takaisin
perheensä luo. Joskus sukulaisia on vaikea
löytää, toisinaan he voivat asua hyvinkin
kaukana suurkaupungeista, joista lapset on
löydetty. Tässä on Antonyn ja Edwnin tarina Undugun katutyöntekijöiden kertomana.
Parin viikon kuluttua lasten äiti soitti ja
kertoi olevansa valmis paluumatkaan. Varhain seuraavana aamuna Undugun ryhmä
oli äidin kynnyksellä, ja hänen tavaransa
pakattiin Undugun autoon, joka kuljetti
Rachelin, hänen kolme lastaan ja tavaransa
Machakoksen bussiasemalle. Siellä he nousivat busiin ja kotimatka alkoi. Sovittiin, että
Undugun työntekijät tulisivat muutaman
päivän päästä käymään Edwinin ja Antonyn
kanssa. Perheen isä ei lähtenyt mukaan vaan
lupasi tulla pian perässä.
Kun Undugun ryhmä Antonyn ja Edwinin kanssa vieraili Rachelin ja tämän perheen luona maaseudulla, he saivat erittäin
lämpimän vastaanoton. Pojille hankitiin
koulupuvut sekä muita tarpeellisia tavaroi-
S
aNtoNyN ja edWiNiN tariNa
Antony Ndori ja Edwin Luvandele ovat
veljekset, jotka Undugun työntekijät löysivät kadulta Kazaranin slummialueelta Nairobista. Heidät vietiin järjestön Kitengelan
keskukseen, missä he kävivät läpi kolmen
kuukauden kuntoutusjakson. Kuntoutuksen aikana lapset totuttelevat jälleen normaaliin elämään.
Poikien äiti Rachel Kalegi löytyi Korogochon slummialueelta Nairobista, missä
hän asui kolmen muun lapsensa kanssa.
Varsin nopeasti selvisi, ettei lasten äidillä
ollut kunnollista työtä, ja perheen isä, joka
kuljettaa työkseen taakkoja työntökärryillä,
pystyi hädin tuskin elättämään perhettä tuloillaan.
Kaiken lisäksi perheen 7-vuotias poika
Mikes oli tuntemattomasta syystä menettänyt näkönsä. Äiti oli turhaan ravannut ympäri eri sairaaloita saadakseen apua, mutta
turhaan.
Kun Undugun työntekijät keskustelivat
Rachelin kanssa, kävi ilmi että hänen miehensä oli kovan luokan juoppo, ja Rachel
itse oli halukas palaamaan lastensa kanssa
kotikyläänsä Chevakaliin Läntisessä Keniassa.
Undugu tuki Rachelin ajatusta ja sitoutui
auttamaan perhettä muuttamaan takaisin
maalle, missä pojat voisivat jatkaa koulunkäyntiä paikallisessa koulussa.
ta. Äiti lupasi tehdä parhaansa tukeakseen
lasten sopeutumista uuteen kotiinsa. Undugu on ollut jatkuvasti yhteydessä perheeseen ja saanut kulla, että lapset ovat aloittaneet koulunkäynnin ja pärjäävät hyvin.
Vain isästä ei ole vielä tähän päiväänkään
mennessä kuulunut mitään.
?
Tässä lehdessä on erilaisia mainoksia. Mitä
ne kertovat sinulle? Oletko niiden kohderyhmää? Mistä mainoksen tunnistaa?
C U R LY 2 / 2 011
29
teksti ja kuvat: veera Blomster, taksvärkki ry
Kambodžalaisessa kenkätehtaassa töitä
paahtava Mow kertoi tarinansa Taksvärkin
Työpaikka rohkealle -kampanjan
dokumentissa Unelmatyö? Tammikuussa
Taksvärkin hankesuunnittelija Veera
Blomster oli työmatkalla Kambodžassa ja
kävi tapaamassa Mowta.
Mitä kuuluu
Mow?
laPsityövoimaN
vastaiNeN haNke alkoi
kamBodŽassa
Lukuvuoden 2010–2011 Taksvärkki-kampanjan tuotoilla toteutettava hanke alkoi tammikuussa 2011 Kambodžassa. Kiitos kaikille
kampanjaan osallistuneille!
Työpaikka rohkealle -kampanja päättyy
toukokuussa, mutta Taksvärkki ry:n ja sen
kambodžalaisen kumppanin, ihmisoikeusjärjestö LICADHOn lapsityövoiman vastainen
työ on vasta alussa ja jatkuu viiden vuoden
ajan. Hanke alkoi lähtötasotutkimuksella,
joka selvitti hankkeen kohdealueiden asukkaiden asenteita ja tietämystä lapsityövoimakysymyksistä. Nyt on käynnissä ihmisten
tiedontason huomioivien tiedotus- ja koulutusmateriaalien tuottaminen sekä paikallisten lastensuojeluryhmien jäsenten kouluttaminen.
Koulutuksen jälkeen lastensuojeluryhmien
toiminta alkaa. Ryhmät järjestävät erilaisia tapahtumia ja tempauksia ja levittävät
tietoa lasten oikeuksista. Ryhmien jäsenet
myös tarkkailevat lapsityövoimatilannetta
omalla kotiseudullaan raportoiden havaitsemistaan väärinkäytöksistä LICADHOlle.
LICADHO tarjoaa lapsityövoiman pahimpien muotojen uhreille maksutta lääkärinpalveluja, lakiapua ja materiaalista tukea kuten
ruoka-apua. Maaliskuun loppuun mennessä
tukea oli saanut 44 lasta ja nuorta.
Lisää kampanjasta ja lapsityöstä
www.tyopaikkarohkealle.fi. Sivustolla on
nähtävissä myös Unlematyö?-dokumentti.
30
C U R LY 2 / 2 011
T
apasin Mown hänen kotonaan ja söimme
lounaan yhdessä. Kohtaamista varten hän
oli saanut paikallisen ammattiyhdistystyöntekijän avulla erityisluvan hieman normaalia
pidempään lounastaukoon, joten meillä oli reilu tunti aikaa jutella. Yleensä tehtaalla on oltava
paikalla kellontarkasti, eikä myöhästymisiin tai
omiin menoihin ole varaa.
Mow työskentelee edelleen kenkätehtaalla, jossa hän on ollut 15-vuotiaasta saakka, pian neljä
vuotta. Kenkätyöläisen elämä on raskasta pitkien
työpäivien ja unenpuutteen takia. Kenkäliiman
hengittäminen vaarantaa nuorten työntekijöiden
terveyden. Tällä hetkellä työ vie lähes kaiken ajan
Mown elämästä.
”Kun tehtaalla on paljon tilauksia, joudumme
tekemään ylitöitä melkein joka päivä. Ylitöihin
on pakko tulla, jos johtaja niin määrää. Eilenkin olin töissä seitsemästä aamulla kahteentoista
saakka illalla, ja tänä aamuna menin taas seitsemäksi töihin. Lähes aina väsyttää, mutta toisaalta
ylityöt tuovat tarpeellisen lisän palkkapussiin.”
PerheeN auttamiNeN tärkeiNtä
Mow oli iloinen tapaamisesta ja tyytyväinen
nähdessään kuvansa Taksvärkin kampanjamateriaaleissa. Hänen tarinansa on esimerkki tuhansien kenkätehtailla työskentelevien nuorten
kambodžalaistyttöjen elämästä, ja siksi on hyvä
tuoda työläisten olosuhteet julkisuuteen myös
ulkomailla, missä heidän valmistamiansa kenkiä
pääasiassa käytetään.
Tällä hetkellä Mown asuntoasiat ovat vähän
paremmassa kunnossa. Tehtaan lähellä sijaitsevasta asuntolasta löytyi uusi huone.
”Edellisen asuntoni ympäristö oli saastainen
ja sisälläkin haisi pahalle läheiseen ojaan kipattavien jätteiden takia. Lisäksi tunsin siellä oloni
yksinäiseksi ja turvattomaksi.”
”Uusi asunto on ympäristöltään puhtaampi ja
ilma on raikkaampaa. Suurin osa naapureista on
työkavereitani tehtaalta.”
Koulu jäi aikanaan kesken, mutta kaikesta huolimatta Mow ei kadu päätöstään tulla töihin tehtaaseen.
”Kotona maalla oli pulaa kaikesta eikä vanhempien pieni maatilkku tuottanut riittävästi
satoa koko perheelle. Nyt tienaan rahaa henkilökohtaisiin tarvikkeisiini ja voin auttaa perhettäni.
Se on tällä hetkellä minulle tärkeintä ja siitä olen
ylpeä,” Mow kertoo.
Kenkätehtaalle Mow ei kuitenkaan loppuelämäkseen aio jäädä.
”Haaveeni on perustaa pieni ompelimo, jossa
työllistäisin itse itseni.”
”Haaveeni on perustaa pieni ompelimo,
jossa työllistäisin itse itseni.”
Animaatiolla pystyttiin
näyttämään tilanteita, joita
olisi ollut vaikea lavastaa
kuvauksissa.
nuorten ääni kuuLuViin eLokuVien
vallaNkumouksella!
teksti ja kuva: milja rämö
V
allankumouksen aakkoset -elokuvatyöpajat
antoivat maaliskuussa 2011 neljälle helsinkiläisen yläkoulun luokalle vapaat kädet ilmaista ajatuksiaan elokuvin keinoin. Jakomäen peruskoulun 8B-luokalla elokuvien aiheiden kirjo oli laaja
vanhempien erosta luonnonkatastrofeihin. ”Me haluttiin nostaa esiin suomalaisten välinpitämättömyys
siihen, mitä muualla tapahtuu. Japanin tapahtuvat
saivat meidät ajattelemaan tätä aihetta”, kertovat
kahdeksasluokkalaiset Sanna Männikkö ja Ville
Mäki.
Animaatiota käytettiin elokuvissa yhtenä ilmaisun
muotona. Sillä pystyttiin näyttämään tilanteita, joita
olisi ollut vaikea lavastaa kuvauksissa. Jakomäkeläisten Sani Ehrvallin ja Eelica Müllerin ryhmän dokumenttielokuva kertoi vanhempien erosta. He animoivat koiran ratkeamaan keskeltä kahtia, mikä kuvasti
vanhempien tavaroiden ja elämän jaon menemistä
liian pitkälle. Monen työryhmän jäsenen vanhemmat
ovat eronneet, joten he tietävät mistä puhuvat. ”Vanhempien pitäisi kuunnella enemmän lapsia erotessa.
Kyse on meidänkin elämästä”, Eelica ja Sani kertovat.
”Voisihan tämä saada ne kuuntelemaan, mutta ei me
kyllä tiedetä, haluttaisiinko me näyttää tätä omille
vanhemmillemme”, ryhmäläiset jatkavat.
Pohjois-Haagan peruskoulun 7B-luokan Jenna
Blomroosin ryhmän aiheena oli nuorten pahoinvointi. ”Nuoret voivat pahoin, mutta eivät uskalla sanoa sitä kenellekään ääneen”, Jenna kertoo ja lisää:
”Nuorilla on paineita siitä, mitä meidän pitäisi olla ja
miltä meidän pitäisi näyttää”. Ulkonäköpaineet kos-
kettivat myös Jennan luokkakavereita. ”Meidän elokuva kertoo siitä, miten syömishäiriöt voivat johtaa
kuolemaan. Me lavastettiin läheiselle nuorisotalolle
olohuone, jossa elokuvan päähenkilö katsoo musiikkivideoiden laihoja naisia”, Sanna Malinen kertoo.
”Onhan tää vähän tyttöjen aihe, mutta on ollut kiva
päästä tekemään jotain erilaista”, kommentoi ryhmään kuuluva Jesse Korhonen.
Dokumentit saivat paljon positiivista palautetta ensi-illassaan niin aikuisilta kuin muilta nuorilta. ”Työpajoihin osallistuneet nuoret olivat tehneet ympäristöstään erittäin tarkkoja huomiota. Oli hienoa huomata,
etteivät nuoret olleet vältelleet vaikeiden aiheiden käsittelemistä”, kommentoi DOKKINO-tuottaja Helena
Mielonen. Vallankumouksen aakkoset -projektissa
oli DOKKINO:n lisäksi mukana Plan Suomi, Helsingin Kulttuurikeskus sekä Suomen kulttuurirahaston
Myrsky-hanke.
”Meidän elokuva kertoo siitä, miten
syömishäiriöt voivat johtaa kuolemaan.”
C U R LY 2 / 2 011
31
32
2
R LY 12//220011
C U RLY
11
Vapaaehtoistyöt
meillä ja muualla
Olen ollut Vietnamissa vapaaehtoistöissä reilut puoli vuotta. Projektinani on yläkoulun
oppilaiden keskustelu- ja kuullunymmärtämistaitojen parantaminen, ja minulla on
melko vapaat kädet sen suhteen, millä tavoin hanketta työstän. Lähinnä yritän rohkaista
oppilaita puhumaan englantia erilaisten aktiviteettien ja pelien, kuten sananselityspelien
ja ryhmissä tapahtuvien englannin kielellä käytävien keskustelujen avulla. Oman
kokemukseni perusteella myös ne luokan hiljaisimmat oppilaat innostuvat puhumaan
englantia, kun aktiviteetti on hauska ja mukaansatempaava. Samalla myös oppilaiden
kuullunymmärtäminen parantuu, kun luokassa on sallittua kommunikoida vain englanniksi ja
esimerkiksi kaikki ohjeet annetaan englannin kielellä.
O
ma vapaaehtoistyöprojektini on vain
yksi esimerkki lukuisista eri vapaaehtoistoiminnan muodoista. Vapaaehtoistoiminnalla tarkoitetaan yleisesti yhteiseksi hyödyksi tehtyä vapaaehtoista, palkatonta toimintaa.
Vapaaehtoistöitä voi tehdä ei vain eri maissa,
vaan myös eri sektoreilla. Vapaaehtoistoiminnan skaala on siis laaja niin yhden maan sisällä
kuin myös eri maiden tarjoamia vapaaehtoistyön
muotoja tarkasteltaessa.
vaPaaehtoistyöt vietNamissa
Vietnamissa koulussa opettamisen lisäksi vapaaehtoistöitä löytyy, esimerkiksi vammaisten,
orpojen ja sairaiden lasten parissa. Nämä työt
keskittyvät lähinnä lasten leikittämiseen, ilahduttamiseen ja aktiviteettien järjestämiseen sekä perusasioissa, kuten esimerkiksi syömisessä, avustamiseen. Myös nuorisotalolla työskenteleminen
tarjoaa mahdollisuuden auttaa päivän askareissa
sekä järjestää erilaista toimintaa ja aktiviteetteja.
Toisen vapaaehtoistoiminnan sektorin muodostavat usein luonnonsuojeluun ja kestävään
kehitykseen liittyvät yhteisöjen kehitysprojektit.
Tällaisia projekteja ovat Vietnamissa esimerkiksi
ekoturismin kehittäminen tietyn yhteisön parissa
tai vietnamilaisten terveyden parantamiseen tähtäävä projekti. Työ pitää sisällään muun muassa
erilaisten raporttien ja dokumenttien kirjoittamista, projektin rahoituksen järjestämistä ja projektista tiedottamista sekä englannin opettamista
paikallisille.
Suomessa voit tehdä vapaaehtoistyötä esimerkiksi
järjestöjen, kunnan ja kirkon toiminnassa.
eNtäPä suomi?
Suomessa voit tehdä vapaaehtoistyötä esimerkiksi järjestöjen, kunnan ja kirkon toiminnassa.
Suomen vapaaehtoistoiminta käsittää laaja-alaisesti eri sektoreita, kuten liikunta- ja urheilusektori, sosiaali- ja terveysala sekä lasten ja nuorten
parissa tehtävä työ. Vapaaehtoistyö voi olla esimerkiksi varojen keruuta ja toiminnasta tiedottamista, tapahtumien järjestämistä, tukihenkilönä
tai kerhonohjaajana toimimista tai pelastustyötä.
Vuosi 2011 on vapaaehtoistyön teemavuosi, joten
kaikki reippaasti tekemään vapaaehtoistyötä!
eroja ja yhtäläisyyksiä
Sekä Vietnamissa että Suomessa vapaaehtoistoiminnan sektori on siis laaja. Molemmissa maissa
lasten ja nuorten parissa työskenteleminen on
yksi melko suuri toiminnan alue. Suomessa vapaaehtoistoiminta muistaa Vietnamia enemmän
myös vanhuksia; tästä hyvänä esimerkkinä vaikkapa vanhuksen tukihenkilönä ja seurana toimiminen. Siinä missä Suomessa urheilu ja liikunta
käsittävät yhden sektorin, löytyy Vietnamista
yhteisöjen kehittämiseen tähtäävät projektit. Molemmissa maissa vapaaehtoistoimintaan kuuluu
kampanjointia, tiedottamista sekä rahoituksen
järjestämistä. Vapaaehtoistoiminta Suomessa ja
Vietnamissa siis eroaa tietyiltä osin toisistaan,
mutta toisaalta maiden välisestä vapaaehtoistoiminnasta löytyy myös paljon yhtäläisyyksiä.
teksti ja kuvat: elisa heikkilä. elisa on kehittänyt nämä
pelit Vietnamissa englannin opetukseen. Voit kokeilla niitä
kavereiden kanssa koulussa tai vaikkapa nuorisotilalla!
saNaNselitysPeli:
• Peliä pelataan pienissä ryhmissä itse
askartelemillani korteilla, joissa on esitetty
joko sanoin tai kuvallisesti sana, esimerkiksi kesä, perhe tai koulu.
• Vuorossa oleva oppilas nostaa kortin ja
hänen tehtävänään on selittää kortissa
oleva sana englanniksi sanomatta suoraan, mikä sana on.
• Muut oppilaat yrittävät arvata sanan,
ja se, joka ensimmäisenä arvaa oikean
sanan, saa pisteen.
• Oppilaat vaihtavat vuoroja niin, että
jokainen pääsee vuorollaan selittämään
sanoja.
”kuiNka hyviN tuNNet
luokkakaverisi?” -kysymysPeli:
• Myös tätä peliä pelataan ryhmissä korteilla, joissa on kussakin kysymys liittyen
esimerkiksi luokkatoverin perheeseen tai
kiinnostuksen kohteisiin, kuten ”Mikä on
luokkakaverisi äidin nimi?” tai ”Mikä on
luokkakaverisi lempiruoka?” (Katso kuva).
• Vuorossa oleva, kortin nostava oppilas,
lukee kysymyksen ääneen ja yrittää vastata siihen. Hän saa itse valita, kenestä
luokkatoveristaan kysymykseen vastaa.
• Luokkakaveri paljastaa, oliko vastaus
oikea, ja mikäli näin on, saa kysymykseen
vastannut oppilas pisteen.
C U R LY 1 / 2 011
33
CuRly-SiVut
Curly-iNfo
an
muka
Tule
!
ntaan
toimi
Toiminnanjohtajan terveiset
V
atsatauti iski heti aamulla. Edessä oli tuntien
ajomatka. Oksensin kerran ja oksensin toisen
kerran. Helpotti. Lähdimme matkaan. Nuokuin autossa Veron olkapäätä vasten. Heikotti.
Viiden tunnin ajon jälkeen myös Janne oli huonovointinen ja kalpea kuin lakana. Sanoimme Katjalle,
Verolle ja Rennelle heipat. Hyppäsimme taksibussiin.
Matka takaisin Manakaraan alkoi. Harmitti.
toyota Hiacen kokoisessa pakettiautossa oli meidän
lisäksemme 20 muuta matkustajaa. Tunnelma oli tiivis. Matkan aikana pysähdyttiin usein. Autoon ilmestyi elävä kana, tuoreita kalavartaita, hiilisäkki, lisää
kaloja... Nyt oksensi Janne.
Saavuimme Manakaraan. Oli pimeää. Missään ei
näkynyt takseja. Pimeyden keskeltä ilmestyi kaksi
miestä ja kaksi pousse-poussea eli riksaa. Meillä ei ollut vaihtoehtoja, joten hyppäsimme kameroidemme
ja matkalaukkujemme kanssa kyytiin. Pelotti.
Katsahdin tähtikirkkaalle taivaalle, kuulin sirkkojen
sirityksen ja sammakoiden kurnutuksen sekä Intian
valtameren aallot – rentouduin. Päätin luottaa, että
kaikki menne hyvin, kaikki järjestyy. Helpotti.
Pääsimme turvallisesti hotellille.
ira kinnunen
toiminnanjohtaja
[email protected]
P.S. Toivuttuamme Manakarassa 33 tuntia aloitimme
junamatkan kohti Fianarantsoaa. Matkaa oli 170 km
ja perille pääsimme 32 tuntia myöhemmin. Olimme
vain 22 tuntia myöhässä. Kukaan ei valittanut. Enää
eivät VR:n pikku myöhästelyt tunnu missään. Huvitti.
34
C U R LY 2 / 2 011
keVät CurLyssä –
meNoa ja meiNiNkiä!
K
evät 2011 on mennyt nopeasti! Kesä
häämöttää jo edessä, ja jopa syksyn
ihmeellisyyksiä on jo päästy miettimään. Mitä Curlyssä on siis tehty, ja mitä
tänä vuonna on vielä tulossa?
Curlyn lehti uudistui vuonna 2010 nykyiseen kokoonsa ja ilmeeseensä. Nyt on siis
nettisivujen vuoro! Vuodesta 2007 uskollisesti palvelleet nettisivut uudistetaan kesän 2011 aikana. Syksyllä lehtiartikkeleita
pääsee kommentoimaan entistä paremmin
ja niitä on luettavissa entistä enemmän. Kirjoittaja – voit saada entistä enemmän juttujasi esille! Verkkosivujen uudistuksen myötä
otetaan käyttöön myös Curlyn uutiskirje,
jonka voit tilata sähköpostiisi osoitteesta
[email protected]. Mainitse postissa, että kyse
on uutiskirjeestä. Uutiskirjeessä kerrotaan
Curlyn toiminnasta, mainostetaan nuorten
ryhmiä, nostetaan esiin kiinnostavia artikkeleita ja vinkataan yhteistyökumppaneiden
toiminnasta. Uutiskirje ilmestyy 3–4 kertaa
vuodessa.
Keväällä Curly toteutti yhdessä Helsingin
nuorisoasiainkeskuksen pohjoisen aluetyön
yksikön kanssa Videomekastusta – videopajan, jossa neljällä nuorisotalolla toteutettiin videotuotos. Kaikki neljä teosta ovat
nähtävillä Curlyn nettisivuilla. Syksyllä Curlyn videotoiminta jatkuu maakunnissa, kun
Curly lähtee Videopaja-kiertueelle. Jos olet
kiinnostunut osallistumaan Curlyn videotoimintaan syksyllä 2011, ota yhteyttä Peppiin. Katsotaan, onko videopaja jalkautumassa sinun
kotikuntaasi.
Curly ry järjestää nuorille mediaan liittyvää
harrastustoimintaa, mm. viikoittain kokoontuvia mediakerhoja, viikonloppukursseja ja leirejä.
Curlyn toiminnassa nuoret tekevät Curly-lehteä,
lyhytelokuvia ja muita mediaprojekteja. Lisäksi
Curlyn toiminnassa harjoitellaan mediataitoja,
kuten esimerkiksi valokuvaamista, internetin
käyttöä ja elokuvanäyttelemistä. Toiminnan vetäjinä työskentelee media-alan ja nuorisotyön
ammattilaisia.
Tänäkin vuonna joukkoomme mahtuu uusia
yli 13-vuotiaita kirjoittamisesta ja kuvaamisesta
kiinnostuneita nuoria. Jos olet pääkaupunkiseudulta, olet tervetullut tiistai-iltaisin kokoontuvaan mediaryhmään Oulunkylään. Jos taas pidät majaasi kauempana Helsingistä, pidetään
yhteyttä sähköpostilla tai Facebookin kautta!
Harjoitus on ainoa asia, joka tekee mestarin.
Nyt siis pöytälaatikosta tekstit esiin ja kohti
Curly-lehteä. Lisätietoa saat päätoimittajalta
[email protected] ja nettisivuiltamme www.
curly.fi
Ps. Curly on ilmaisjakelulehti, joten kirjoituspalkkiosi maksamme hyvänä mielenä ja julkaistuina teksteinä. Halutessasi saat toiminnastasi
Curlyssä todistuksen.
Kookosta ja
kassavanlehtiä
Mosambikilainen arkiruoka
on kasvispainotteista, sillä
etenkin maaseudulla, missä
valtaosa maan väestöstä
asuu, liha on harvinaista
herkkua, johon on varaa
vain juhlatilanteissa.
teksti: katja josé, taksvärkki ry kuvat: Niina Pitkänen ja katja josé
Y
ksi Mosambikin vientituote ovat katkaravut, joita saakin rannikkoseudulta
sopuhintaan. Yli 2000 kilometriä Intian valtameren rantaa takaa myös sen, että
tuoretta kalaa on yleensä tarjolla.
Niin katkaravut, kala kuin kanakin valmistetaan yksinkertaisimmillaan maustamalla
ne suolalla, valkosipulilla ja sitruunalla, ja
grillaamalla tai paistamalla marinadin kera.
Sen sijaan erilaisista lehdistä valmistetaan
kastiketta kookoksen ja jauhetun maapähkinän kera. Eteläisessä Mosambikissa tavallisesti käytettyjä lehtiä ovat mm. lehtikaalin,
bataatin, kassavan ja nhemba-pavun lehdet.
Yleisesti syödään myös kitkeränmakuista
cacanaa, jonka uskotaan olevan erityisen ravitsevaa.
Ruokalajit saattavat kuulostaa eksoottisilta, mutta monet reseptit valmistuvat myös
suomalaisen lähikaupan hyllystä löytyvistä
aineksista. Vain tyypillisten vihreiden lehtien
hankkiminen on ongelmallista, mutta ainakin lehtikaalia pystyy halutessaan kasvattamaan myös Suomessa kasvimaalla tai vaikka
parvekkeella.
kookokseNmakuiNeN PaPuPata
Neljälle
n. 150 g kuivattuja papuja (valkoisia,
kidney- tai pintopapuja)
½ tlk kookosmaitoa
½ prk tomaattimurskaa
1 pieni porkkana
½ vihreää paprikaa
1 sipuli
1–3 valkosipulinkynttä
öljyä
suolaa
Liota papuja runsaassa vedessä yön yli,
vaihda vesi ja keitä kypsäksi. Keittoaika
vaihtelee papujen lajin ja laadun mukaan.
Pilko vihannekset pieneksi, ja kuullota
niitä öljytilkassa muutama minuutti. Lisää
tomaattimurska, kookosmaito ja keitetyt
pavut, ja anna kiehua puolisen tuntia.
Tarjoile keitetyn riisin tai maissijauhosta
valmistetun puuron eli ximan kanssa.
?
Tällä sivulla on resepti mosambikilaiseen ruokaan. Minkälaisen omaan kulttuuriisi sopivan
reseptin sinä haluaisit jakaa Curly-lehden lukijoiden kanssa? Kirjoita oma reseptisi, ja lähetä
se Pepille, [email protected]. Parhaat reseptit julkaistaan seuraavassa Curlyssä.
Xima
Mosambikilaisten perusruoka on maissijauhosta valmistettu paksu puuro, xima. Sen valmistukseen tarvittavaa maissijauhoa saa ainakin
Helsingin Hakaniemen afro-ruokakaupoista.
Katso oman seutusi etniset ruokakaupat esimerkiksi internetistä. Ximan valmistukseen on
vaikea antaa tarkkoja mittoja, mutta pääpiirteittäin valmistus menee näin:
Pane n. 1 litra vettä kiehumaan hyväpohjaiseen kattilaan. Sekoita n. 1 dl maissijauhoa
kylmään veteen. Kun vesi kiehuu kattilassa,
lisää kylmän veden ja maissijauhon seos.
Hämmentele n. 5–10 min. Lisää sitten jauhoja
hitaasti kaataen, kunnes seos sakenee.
Jätä xima kiehumaan peitetyssä kattilassa n.
20–30 min ajaksi. Sekoita sitten voimakkaasti,
ja lisää vielä jauhoja, kunnes saat paksua,
kiinteää massaa ja vaivaaminen alkaa särkeä
käsiä. Tämän jälkeen xima on valmista tarjoiltavaksi.
C U R LY 2 / 2 011
35
NytRiittää.
• Sinullaonoikeutesi
• Aikuisenlapseenkohdistamaseksuaalinen
tekoonrikos–myösnetissä
• Ilmoita.
www.nettivihje.net
www.poliisi.fi/nettipoliisi