lausunto LiV 5.9.2014 kuuleminen.pdf

SUOMEN ILMAILULIITTO
Liikenne- ja viestintävaliokunta
Asiantuntijakuuleminen
Suomen Ilmailuliiton lausunto HE 79/2014 vp eduskunnalle ilmailulaiksi
ja laiksi meripelastuslain 14 §:n muuttamisesta
Suomen Ilmailuliitto kiittää mahdollisuudesta antaa asiantuntijalausunto hallituksen esityksestä
79/2014 ilmailulaiksi. Ilmailuliitto on antanut asiassa lausunnon Liikenne- ja viestintäminiteriölle
(LVM 2152/03/2012) 27.3.2014.
Yleistä
Suomen Ilmailuliitto on valtakunnallinen harraste- ja urheiluilmailun kattojärjestö. Ilmailuliiton
jäsenistöön kuuluu noin 10 000 harrasteilmailijaa, joista päälajinaan noin 1700 harrastaa
moottorilentoa, ultrakevytlentämistä noin 900 ja purjelentoa noin 1700 eli merkittävä osa Suomen
lentolupakirjan haltijoista on Ilmailuliiton jäseniä.
Ilmailuliiton toimintalajeja ovat moottorilento, purjelento, experimental-lentotoiminta,
ultrakevytlentäminen, riippuliito, varjoliito, kuumailmapallolentäminen, laskuvarjourheilu,
nousuvarjot ja lennokkitoiminta. Ilmailuliitto on ainoa valtakunnallinen, käytännössä kaikki harrasteja urheiluilmailun lajit kokoava järjestö Suomessa.
Enemmistöä Suomen ilma-alusrekisteriin merkityistä ilma-aluksista käytetään pääosin yleisilmailuun
(General Aviation) tai harrasteilmailuun, joissa valtaosa lentäjistä on Ilmailuliiton jäseniä.
Enemmistöä (noin 57 kpl) Suomen lentopaikoista (yhteensä 83 kpl, lähde AIP AD.2) käytetään
valtaosin harraste- ja yleisilmailuun.
Harrasteilmailun huomioiminen Ilmailulaissa
Ilmailulaissa harraste- ja urheiluilmailu on huomioitu useissa kohdissa.
Esityksessä harrasteilmailua pidetään toimintana, jota tulisi tukea valtion toimesta. ”Ilmailun
harrastustoimintaa on tuettava riittävästi, jotta suureksi osin vapaaehtoisvoimin pyöritettävä toiminta
SUOMEN ILMAILULIITTO
tuottaisi ilmailijoita, joilla on hyvä koulutus ja riittävä kokemus.” (He 79/2014 vp, s. 13) Ilmailuliitto
on saanut valtionavustusta, joka on sisältänyt toiminnan avustusta ja vuodesta 1983 lähtien myös
avustusta valvonnan avustamistehtävistä. Vuonna 2012 summa valtion budjetista oli 193.000 euroa.
Vuodesta 2013 alkaen tätä tukea ei ole enää maksettu.
Eräitä muita ilma-aluksia ja laitteita koskevat poikkeukset (9 §)
Laki tulisi muuttaa vastaamaan ns. EASA-asetuksen (EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON
ASETUS (EY) N:o 216/2008) liite II -luetteloa. Lakiin tulisi lisätä määritelmät ultrakevyistä ja
harrasterakenteisista ilma-aluksista sekä ottaa maininta autogyroista.
Esitetty pykälän sisältö poikkeaa EASA-asetuksen 216/2008 Liite II:ssa mainitusta luettelosta.
Erityisesti lakiesitys ei kata perusasetuksen liitteen II a) i) kohtaa eli “muu kuin vaativa ilma-alus,
jonka alkuperäinen tyyppisuunnittelu on tapahtunut ennen 1 päivää tammikuuta 1955 ja
valmistaminen on lopetettu ennen 1 päivää tammikuuta 1975.” Tällaisia ilma-aluksia on huomattava
määrä Ilmailuliiton jäsenistön käytössä. Olisi kohtuutonta, jos ilma-alukset joihin muissa EASA-maissa
sovellettaisin kansallista sääntelyä olisivat Suomessa EASA-sääntelyn alaisia.
Lakiesitys ei myöskään anna mahdollisuutta poiketa 2-7 luvun säännöksistä autogyrojen osalta, vaikka
nämä on mainittu EASA-asetuksen liitteen II luettelossa. Lakiesitys ei myöskään sisällä ultrakevyen
ilma-aluksen tai harrasterakenteisen ilma-aluksen määrittelyä. Kaikki nämä ilma-alusryhmät ovat
Ilmailuliiton jäsenistön käyttämiä.
Lakiesityksen mukaisen ryhmittelyn käyttö jatkossa aiheuttaisi todennäköisesti sekaannusta EASA:n
määrittelemän ryhmittelyn kanssa ja myös vaikeuttaisi näiden ilma-alusten liikehdintää maasta
toiseen.
Lakiesityksen teksti näyttää olevan peräisin vanhasta ilmailulaista, mutta siinä ei ole huomioitu EASAasetuksen Liite II:n ilma-alusryhmittelyä, joka astui voimaan 2002 ja joka määrittelee kansallisessa
määräysvallassa olevat ilma-alusryhmät. Olisi siksi erittäin toivottavaa että Suomen kansallinen
ilmailulaki saadaan vastaamaan EU-tason sääntelyn ryhmittelyä tältä osin.
SUOMEN ILMAILULIITTO
Lentokelpoisuuden ylläpitäminen (34 §)
Lakiin tulee lisätä määritelmä yksinkertaisesta ilma-aluksesta.
Pykälään tulisi voimassa olevan ilmailulain 23 §:ään verrattuna uusi 4 momentti, jonka mukaan ilmaaluksen huolto-ohjelman ja siihen tehtävät muutokset hyväksyisi Liikenteen turvallisuusvirasto tai
lentokelpoisuuden hallintaorganisaatio. Tämä koskisi myös ns. Liite II -ilma-aluksia seuraavalla
poikkeuksella: Ilma-aluksen, jonka suunnittelu on yksinkertainen ja jonka suurin sallittu
lentoonlähtömassa on alle 2 730 kg, huolto-ohjelman hyväksyisi ilma-aluksen lentokelpoisuudesta
vastaava omistaja, haltija tai käyttäjä.
Lakiesityksessä ei ole määritelty “Ilma-alusta, jonka suunnittelu on yksinkertainen”. Oletamme sen
tarkoittavan kaikkia muita ilma-aluksia kuin EASA-asetuksessa 216/2008, artikla 3 j) määriteltyjä
“vaativia moottorikäyttöisiä ilma-aluksia”.
Suunnittelu, valmistus ja huolto (42 §)
Lakiin tulisi lisätä mahdollisuus rakentaa ilma-alus ilman ilma-aluksen valmistajalta vaadittavaa
erillistä hyväksyntää, jos kyseessä on ilma-alus, joka rakennetaan rakennussarjasta valmiiksi tarkasti
rakennussarjan valmistajan ohjeita seuraten ilman muutoksia, rakennussarja perustuu
sarjatuotannossa valmistettavaan ilma-alukseen, ja ilma-aluksen valmistajana on harrasterakentaja tai
voittoa tavoittelematon harrasteyhdistys omiin tarkoituksiinsa ja ilman kaupallisia tavoitteita.
Ilmailuliitto pitää hyvänä kirjausta, jonka mukaan “Valmistajalta ei vaadita hyväksyntää, jos kyseessä
on ilma-alus, josta vähintään 51 prosenttia on rakentanut harrasterakentaja tai voittoa
tavoittelematon harrasteyhdistys omiin tarkoituksiinsa ja ilman kaupallisia tavoitteita.”
Ilmailuliitto toivoo, että Suomen ilmailulaki mahdollistaisi myös esim. USA:ssa ja Tsekin tasavallassa
voimassa olevan ns. E-LSA itserakennuskäytännön. Tässä harrasterakentaja voi rakentaa itse ilmaaluksen rakennussarjasta myös alle 51 prosentin omalla panoksella seuraavin ehdoin: a)
rakennussarja perustuu tarkasti sarjatuotannossa valmistettavaan ilma-alukseen, b) ilma-alus
rakennetaan tarkasti valmistajan ohjeiden mukaan eli mitään omia muunnoksia ei sallita.
Ilmailuliitto uskoo että tällainen sääntö, joka mahdollistaisi ilma-aluksen omatoimisen
loppukokoonpanon, olisi omiaan alentamaan harrasteilmailun kustannuksia ja edistäisi täten
harrasteilmailua. Koska ilma-alukset käytännössä vastaisivat teollisesti valmistettuja ilma-aluksia
(lähinnä kyseessä olisivat LSA-luokan lentokoneet kuten Van’s RV-12 ja ultrakevyet)
lentoturvallisuusriski olisi jopa pienempi kuin kokonaan itserakennetuissa ilma-aluksissa.
SUOMEN ILMAILULIITTO
Määritelmät (62 §)
Ilmailuliitto esittää, että laissa määritelmät yhdenmukaistetaan EASA-säännöstön kanssa. EASA-OPSsäännöstössä lentotyö-käsite on korvattu sanalla erityislentotoiminta (Specialised operations). Myös
”lentotyölupa” tulisi korvata sopivalla erityislentotoimintaan viittaavalla sanalla.
Lentotyölupa (70 §)
Ilmailuliitto haluaa kiinnittää huomiota pykälän kuudenteen momenttiin, jonka mukaan ”lukuun
ottamatta miehittämätöntä ilma-alusta, jonka toimintamassa on alle 150 kilogrammaa, lentotyössä
käytettävä ilma-alus on rekisteröitävä Suomen ilma-alusrekisteriin.”
Kansalaisen oikeusturvan kannalta olisi merkillistä, jos hän ei voisi tunnistaa lähistöllä lentävää ilmaalusta esim. rekisteritunnuksen perusteella. Myös viranomaisilla on tarpeita pystyä tunnistamaan
ilma-aluksia rekisteritunnuksen avulla yhtä lailla kuin esim. veneitä tai moottoriajoneuvoja.
Kohta tulisikin muuttaa muotoon: ”Lentotyössä käytettävä ilma-alus on rekisteröitävä Suomen ilmaalusrekisteriin.”
Ilmaliikenne- ja sääpalvelun tarjoaminen (108 §)
Ilmailuliitto ei voi hyväksyä lakiesityksen antamaa mahdollisuutta, jonka perusteella Suomen
ilmatilassa voitaisiin antaa lennonvarmistuspalvelua vain englannin kielellä. Lennonvarmistuspalvelut
on määritelty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 549/2004. Nämä palvelut
sisältävät ilmaliikennepalvelut, viestintä-, suunnistus- ja valvontapalveluja, lennonvarmistukseen
tarkoitettuja sääpalveluja sekä ilmailutiedotuspalveluja.
Englannin kielen vaatiminen harrasteilmailijoilta vaarantaisi ilmaturvallisuuden valvotussa
ilmatilassa. Toisaalta englannin kielen osaaminen ei voi eikä saa olla edellytys ilmailuharrastuksen
aloittamiseen tai jatkamiseen.
Suomen kansalliskielet ovat perustuslain mukaan suomi ja ruotsi. Ilmatila on Suomen valtion
vastuulla. Yksin se seikka, että lennonvarmistuspalvelun tarjoaa yksityisoikeudelliseen muotoon
muutettu palveluntarjoaja, ei voi oikeuttaa vain englannin käyttämiseen tarjottaessa palveluita, joiden
järjestämisestä viime kädessä Suomen valtio vastaa.
SUOMEN ILMAILULIITTO
Tehtävien siirto harrasteilmailun järjestöille (163 §)
Ilmailuliitto esittää, että voisi sopimuksella siirtää myös lentokelpoisuuden valvontaan liittyviä
tehtäviä. Pykälän asianomainen kohta tulisi kirjoittaa muotoon: ”Siirrettävät tehtävät voivat koskea
harrasteilmailun ilma-alusten ja laitteiden hyväksyntää ja luettelointia sekä näitä ilma-aluksia ja
laitteita käyttävien koulutusta sekä lupakirjojen ja kelpoisuustodistusten myöntämistä sekä
lentokelpoisuuden valvontaa.”
Ilmailuliitto katsoo, että siirrettävien tehtävien joukkoon voitaisiin lisätä myös harraste- ja
urheiluilmailussa käytettävien ilma-alusten lentokelpoisuuden valvontaan liittyviä tehtäviä.
Ilmailuliitolla oli takavuosina voimassa olevan viranomaisen avustamissopimuksen nojalla
tämäntyyppinen rooli. Ilmailuliitolla on mm. ollut sopimus Liikenteen turvallisuusviraston kanssa
harrasteilma-alusten lentokelpoisuustarkastuksista (TRAFI/22061/02.03.01/2012) ja ultrakevyiden
ilma-alusten ja liitimien tyyppitarkastuksista (TRAFI/22144/02.203.01/2012).
Lakiesitys lennokkien näkökulmasta
Suomen Ilmailuliitolla on noin 1400 pääharrastelajikseen lennokkiharrastuksen ilmoittavaa jäsentä.
Eräiden arvioiden mukaan jollain tavalla mukana lennokkitoiminnassa Suomessa on noin 50.000
henkilöä.
Ilmailulain sisältö on harrastelennokkien osalta laadittu epäselvästi ja tavallisen lennokkiharrastajan
onkin vaikea ymmärtää sen sisältöä.
Se miltä osin laki koskisi lennokkeja, riippuu lennokin määritelmästä. Lakiehdotuksen määrittelyissä 2
§:n 6 kohdassa tarkoitetaan ilma-aluksella laitetta, jota kannattavat ilmakehässä muut kuin ilman
reaktiot maan tai veden pintaa vastaan. Toisaalta myöhemmin käytetään termiä ”ilma-alus tai muu
laite”. Lakiehdotuksen 2 §:n 21 kohdassa tarkoitetaan lennokilla lentämään tarkoitettua laitetta, jonka
mukana ei ole ohjaajaa ja jota käytetään harraste- ja urheilutarkoitukseen.
Lakiesityksen mukaan liikenteen turvallisuusvirasto voi antaa 2 momentissa tarkoitettuja – –
harraste- ja urheilulennokkia koskevia teknisiä, toiminnallisia sekä ohjaajalta edellytettävää tietoa,
taitoa, kokemusta ja ikää koskevia määräyksiä. Itse lakiesityksessä lennokkeja koskevia säännöksiä on
vähän tai ne ovat tulkinnanvaraisia.
SUOMEN ILMAILULIITTO
Harrasteilmailu lain valmistelussa
Esitys uudeksi ilmailulaiksi on valmisteltu virkatyönä liikenne- ja viestintäministeriössä yhteistyössä
Liikenteen turvallisuusviraston kanssa. Ilmailuliitto huomauttaa, että ilmailulain piiriin kuuluvista
sidosryhmistä käyttäjätahoista vain Finavia ja sotilasilmailun tahot ovat kuuluneet valmistelevaan
työryhmään.
Ilmailuliitto toivoo, että jatkossa käyttäjäryhmät kutsuttaisiin laajasti mukaan valmistelutyöhön ja
työryhmiin, siten kuin esimerkiksi saman liikenne- ja viestintäministeriön viestinnän
säädöshankkeissa on käytäntönä. Ilmailuliitto esittää, että ilmailulakiin otetaan maininta, joka
velvoittaa harrasteilmailua koskevissa lainvalmisteluhankkeissa alan valtakunnallisten järjestöjen
ottamisen mukaan lainvalmisteluun mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
Helsingissä 4.9.2014
SUOMEN ILMAILULIITTO – FINLANDS FLYGFÖRBUND RY
Timo Latikka
toiminnanjohtaja