Sotilaskoti - Finnica Kymenlaakso
Sotilaskoti (Katriina Jouko) Sotilaskotijärjestö on vapaaehtoinen siviilijärjestö puolustusvoimien sisällä. Se tekee maanpuolustustyötä pääosin varuskunnissa ja leirialueilla sekä toimii puolustusvoimien läheisenä kumppanina sopeutuen puolustusvoimissa tapahtuviin muutoksiin. Järjestön tehtävänä on toimia maanpuolustushenkeä ja valmiutta edistävänä maanpuolustusjärjestönä. Järjestö huolehtii varusmiesten ja reservin kertausharjoituksissa olevien sekä sotilaskotiyhdistysten jäsenten ja henkilöstön hyvinvoinnista. Järjestö turvaa kaikkien sotilaskotiyhdistysten toimintaedellytykset. Sotilaskodit ovat itsenäisiä toimijoita, jotka tarjoavat mahdollisuuden virkistävään vapaaajanviettoon. Sotilaskotijärjestön arvot: Vapaaehtoisuus Osaaminen ja itsensä kehittäminen Luotettavuus Iloisuus ja palvelualttius Järjestön historiaa Työn juuret löytyvät Euroopasta 1800-luvun loppupuolelta. Suomeen toiminta tuli 1918 suomalaisten jääkäreiden mukana Saksasta ja Nuorten Miesten Kristillisen Yhdistyksen tuomana Tanskasta sekä Pelastusarmeijan kautta Iso-Britanniasta. Suomalainen sotilaskotityö pohjautuu vankasti vapaaehtoisuuteen ja omaleimaisuuteen. Suomessa työtä johtavat ja tekevät naiset ja toiminta kehitettiin meidän oloihimme soveltuvaksi. Painotus on kristillis-siveellisissä arvoissa ja valistustyössä. Muualla Euroopassa sotilaskotityö on palkkatyötä ja sitä johtaa papisto. Helsingin Nuorten Miesten Kristillinen Yhdistys perusti ensimmäisen sotilaskodin Helsinkiin huhtikuussa 1918. Jääkärit vetosivat suomalaisiin naisiin syksyllä 1918 päivälehdissä otsikolla Sotilaskoteja perustamaan ja vuoden loppuun mennessä sotilaskotitoimintaa oli aloittamassa jo 16 yhdistystä varuskuntapaikkakunnilla: Hamina, Helsinki, Hämeenlinna, Kajaani, Kellomäki, Kuopio, Lappeenranta, Mikkeli, Oulu, Sortavala, Tampere, Terijoki, Turku, Vaasa, Viipuri, Saaristosotilaiden joululahjakomitea. Sotilaskotityön tavoitteeksi asetettiin nuoren armeijan varusmiesten vapaaajanvieton ohjaaminen ja henkisen kasvun edistäminen. Valistustyö kuului jokaisen sotilaskodin ohjelmaan ja sitä edistettiin kirjastojen ja sotilasillanviettojen muodossa. Jokainen yhdistys toimi alussa omin vastuin ja voimin. Pian huomattiin, että asiat eivät sujuneet vaikeuksitta eikä yhteydenpito armeijan kanssa ollut aina mutkatonta. Syntyi tarve neuvotella toisten kanssa ja saada vaikutteita muualta. Päätettiin perustaa yhteinen kattojärjestö. Sotilaskotiliitto perustettiin 25.4.1921. Ensimmäinen puheenjohtaja oli Katri Bergholm (1921 – 1937). Ensimmäiset tehtävät olivat yhteyksien pito puolustusvoimiin sekä sotilaskotikentän yhteisten käytäntöjen kehittäminen. 1920-luku oli pioneerikautta ja vielä 1930-luvulla edettiin sotilaskotityössä hitain askelin. Yhdistykset vastasivat pääosin kotien rakentamisesta ja varustamisesta. Toimintaan saatiin osittain valtion avustusta. Valikoimat sotilaskodeissa olivat niukkoja, pankkilainojen lyhennykset ja korot saatiin juuri ja juuri hoidettua ajallaan. Ajan henki oli edelleen kristillis-siveellinen. Puolustusvoimilta saatiin vesi, sähkö ja tilat. 1930-luvun yleisen lamakauden seurauksena varusmiesten päivärahat puolitettiin ja samalla jouduttiin puolittamaan sotilaskotien tärkeimpien artikkeleiden hintoja. Liikkuva sotilaskotityö kehittyi 1920-luvulla, jolloin ensimmäiset isot leirit pidettiin. Liikkuvan toimintamuodon perustajana ja kehittäjänä toimi Lyyli Kairamo 1920 – 1945. Myyntityö tapahtui teltoissa ja kuljetukset hoituivat hevosvetoisesti. Sotilaskotiliitto ennakoi poikkeusolojen toiminnan kehittämistä ja koulutti sotilaskotisisaria. Pääkouluttajana toimi Lyyli Kairamo ja koulutus perustui 1920- ja 1930-luvulla tehtyyn leirisotilaskotitoimintaan. Sotilaskoti sotien aikana Talvisodassa sotilaskotiyhdistykset seurasivat omia joukko-osastojaan rintamalla sekä jatkoivat toimintaa kotirintamalla tukien rintamalla toimivia ja työskennellen kenttäsairaaloissa. Sotilaskotiliitto organisoi toiminnan keskitetysti jatko- ja Lapinsodan aikana. Tällöin muodostettiin kuusi sotilaskotikeskuselintä, joiden johtoon palkattiin kokeneita sisaria. Työtä tehtiin teltoissa, parakkisotilaskodeissa ja sairasjunissa. Rintamalla toimi sotien aikana noin 3000 nuorta naista. Järjestön surun päivä koitti 4.7.1942. Sotilaskotiliiton puheenjohtaja Toini Jännes, kenraalitar Greta Palojärvi ja Faini Aflecht saivat surmansa Kuusamon Juntusenrannassa vihollispartion tulituksessa tarkastusmatkallaan. Sotilaskotiliitto vastasi sodan aikana rintamasotilaskodeista ja yhdistykset kotirintamatoiminnasta, jossa suurimpina haasteina olivat sairaalatoiminta ja rintamasotilaskotityön tukeminen. Toiminnassa mukana olevat järjestöt toimivat hyvässä yhteistyössä sodan aikana: sotilaskotisisarten, lottien, Punaisen ristin sairaanhoitajien ja puolustusvoimien palveluksessa olevien välillä ei ollut minkäänlaista kilpailuasetelmaa. Sotilaskotityön vaiheet sodan jälkeen Vuonna 1946 saatiin yksinmyyntioikeus. 1940-luvun lopulla järjestö sopeutti työn rauhan ajan tasalle. 1950-luku ja vaaran vuodet vietettiin hiljaiseloa visusti varuskunnan aitojen sisäpuolella. Sisaret eivät saaneet esiintyä sotilaskotiasussa puolustusvoimien alueen ulkopuolella. 1960-luvun lopulla aloitettiin liikkuvan sotilaskotityön huomattava kehittäminen: saatiin sotilaskotiautoja, perustettiin läänintoimikunnat ja suuret sotaharjoitukset organisoitiin keskitetysti. 1970-luvulla järjestö nuortui ja modernimpi toiminta alkoi näkyä: runsas kerhotoiminta, vihreät illat, uudet asut, leiri- ja yhteistaloudessa toteutetut sotaharjoitukset, teema- ja viihdeillat varusmiehille, myyntivalikoima rikastuu. 1980-luvulla tulosjohtaminen ja muut johtamisen mallit otettiin käyttöön. Jokainen sotilaskotilääni sai oman viestinviejänsä. Luottamushenkilöiden koulutusta kehitettiin, alueellisia ja valtakunnallisia koulutustilaisuuksia järjestettiin puheenjohtajille ja johtokunnan jäsenille. 1990-luvulla tapahtui iso muutos sotilaskotikentässä puolustusvoimien rakennemuutoksista johtuen, mm. Korian ja Kouvolan sotilaskodit lakkautettiin. Myöhemmin Kouvola solmi ”järkiavioliiton” Utin kanssa. Sotilaskotiliitto kilpailutti tukkuliikkeet ja siirryttiin yhteishankintaan. Hallituksen jäsenet jalkautuivat yhdistyksiin. Vapaaehtoista maanpuolustustyötä tekevien naisjärjestöjen yhteistyö voimistui (Naisten Valmiusliitto). Sotilaskotiliitto turvaa yhdistysten toimintaedellytykset järjestää koulutuksia neuvoo ja ohjaa seuraa yhdistysten taloutta pitää yhteyksiä sidosryhmiin Sotilaskotijärjestön visio Sotilaskotijärjestö on uudistuva ja tehtäväänsä sitoutunut maanpuolustusjärjestö, jonka toiminta puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen kumppanina on avointa ja arvostettua. Lukuja 2011 jäseniä 5833 toimenhaltijoita 220 sotilaskoteja 39, muita toimipisteitä 14 leirikoteja 20 leipomoita 19 myyntiautoja 28 muita ajoneuvoja 21 kirjastoja 28 työtunteja 261 612 lahjoituksia 816 038,00 Päämäärät vuoteen 2015 mennessä: jäsenmäärän ja näkyvyyden lisääminen, sotilaskotipalveluiden turvaaminen varusmiehille, yhdistysten välisen yhteistyön lisääminen, poikkeusolovalmius ja toimivat kumppanuudet. Haasteita yhdistyksille: historian suurin rakennemuutos, pojattomien ja kodittomien sotilaskotiyhdistysten määrän huima lisääntyminen, pitempään sotilaskotityöhistoriaan sitoutuvien sisarten löytäminen toimintaan ja jatkuvuuden turvaaminen, nuorten hankkiminen järjestöön, hiljaisen tiedon välittyminen sekä talouden tasapainon ylläpitäminen. Uhkia: pojattomat/kodittomat yhdistykset väsyvät kun tarkoituspykälän mukaista toimintaa ei ole tarjolla, ”mummoutuminen”, veropelko, sitoutumisen heikentyminen. Sotilaskotityö on upea harrastus ja elämäntapa!
© Copyright 2024