Sotilaskoti - Finnica Kymenlaakso

Sotilaskoti (Katriina Jouko)
Sotilaskotijärjestö on vapaaehtoinen siviilijärjestö puolustusvoimien sisällä. Se tekee
maanpuolustustyötä pääosin varuskunnissa ja leirialueilla sekä toimii puolustusvoimien läheisenä
kumppanina sopeutuen puolustusvoimissa tapahtuviin muutoksiin. Järjestön tehtävänä on toimia
maanpuolustushenkeä ja valmiutta edistävänä maanpuolustusjärjestönä. Järjestö huolehtii
varusmiesten ja reservin kertausharjoituksissa olevien sekä sotilaskotiyhdistysten jäsenten ja
henkilöstön hyvinvoinnista. Järjestö turvaa kaikkien sotilaskotiyhdistysten toimintaedellytykset.
Sotilaskodit ovat itsenäisiä toimijoita, jotka tarjoavat mahdollisuuden virkistävään vapaaajanviettoon.
Sotilaskotijärjestön arvot:
Vapaaehtoisuus
Osaaminen ja itsensä kehittäminen
Luotettavuus
Iloisuus ja palvelualttius
Järjestön historiaa
Työn juuret löytyvät Euroopasta 1800-luvun loppupuolelta. Suomeen toiminta tuli 1918
suomalaisten jääkäreiden mukana Saksasta ja Nuorten Miesten Kristillisen Yhdistyksen tuomana
Tanskasta sekä Pelastusarmeijan kautta Iso-Britanniasta.
Suomalainen sotilaskotityö pohjautuu vankasti vapaaehtoisuuteen ja omaleimaisuuteen. Suomessa
työtä johtavat ja tekevät naiset ja toiminta kehitettiin meidän oloihimme soveltuvaksi. Painotus on
kristillis-siveellisissä arvoissa ja valistustyössä. Muualla Euroopassa sotilaskotityö on palkkatyötä ja
sitä johtaa papisto.
Helsingin Nuorten Miesten Kristillinen Yhdistys perusti ensimmäisen sotilaskodin Helsinkiin
huhtikuussa 1918. Jääkärit vetosivat suomalaisiin naisiin syksyllä 1918 päivälehdissä otsikolla
Sotilaskoteja perustamaan ja vuoden loppuun mennessä sotilaskotitoimintaa oli aloittamassa jo 16
yhdistystä varuskuntapaikkakunnilla: Hamina, Helsinki, Hämeenlinna, Kajaani, Kellomäki, Kuopio,
Lappeenranta, Mikkeli, Oulu, Sortavala, Tampere, Terijoki, Turku, Vaasa, Viipuri, Saaristosotilaiden
joululahjakomitea. Sotilaskotityön tavoitteeksi asetettiin nuoren armeijan varusmiesten vapaaajanvieton ohjaaminen ja henkisen kasvun edistäminen. Valistustyö kuului jokaisen sotilaskodin
ohjelmaan ja sitä edistettiin kirjastojen ja sotilasillanviettojen muodossa.
Jokainen yhdistys toimi alussa omin vastuin ja voimin. Pian huomattiin, että asiat eivät sujuneet
vaikeuksitta eikä yhteydenpito armeijan kanssa ollut aina mutkatonta. Syntyi tarve neuvotella
toisten kanssa ja saada vaikutteita muualta. Päätettiin perustaa yhteinen kattojärjestö.
Sotilaskotiliitto perustettiin 25.4.1921. Ensimmäinen puheenjohtaja oli Katri Bergholm (1921 –
1937). Ensimmäiset tehtävät olivat yhteyksien pito puolustusvoimiin sekä sotilaskotikentän yhteisten
käytäntöjen kehittäminen. 1920-luku oli pioneerikautta ja vielä 1930-luvulla edettiin
sotilaskotityössä hitain askelin. Yhdistykset vastasivat pääosin kotien rakentamisesta ja
varustamisesta. Toimintaan saatiin osittain valtion avustusta. Valikoimat sotilaskodeissa olivat
niukkoja, pankkilainojen lyhennykset ja korot saatiin juuri ja juuri hoidettua ajallaan. Ajan henki oli
edelleen kristillis-siveellinen. Puolustusvoimilta saatiin vesi, sähkö ja tilat. 1930-luvun yleisen
lamakauden seurauksena varusmiesten päivärahat puolitettiin ja samalla jouduttiin puolittamaan
sotilaskotien tärkeimpien artikkeleiden hintoja.
Liikkuva sotilaskotityö kehittyi 1920-luvulla, jolloin ensimmäiset isot leirit pidettiin. Liikkuvan
toimintamuodon perustajana ja kehittäjänä toimi Lyyli Kairamo 1920 – 1945. Myyntityö tapahtui
teltoissa ja kuljetukset hoituivat hevosvetoisesti.
Sotilaskotiliitto ennakoi poikkeusolojen toiminnan kehittämistä ja koulutti sotilaskotisisaria.
Pääkouluttajana toimi Lyyli Kairamo ja koulutus perustui 1920- ja 1930-luvulla tehtyyn
leirisotilaskotitoimintaan.
Sotilaskoti sotien aikana
Talvisodassa sotilaskotiyhdistykset seurasivat omia joukko-osastojaan rintamalla sekä jatkoivat
toimintaa kotirintamalla tukien rintamalla toimivia ja työskennellen kenttäsairaaloissa.
Sotilaskotiliitto organisoi toiminnan keskitetysti jatko- ja Lapinsodan aikana. Tällöin muodostettiin
kuusi sotilaskotikeskuselintä, joiden johtoon palkattiin kokeneita sisaria. Työtä tehtiin teltoissa,
parakkisotilaskodeissa ja sairasjunissa. Rintamalla toimi sotien aikana noin 3000 nuorta naista.
Järjestön surun päivä koitti 4.7.1942. Sotilaskotiliiton puheenjohtaja Toini Jännes, kenraalitar Greta
Palojärvi ja Faini Aflecht saivat surmansa Kuusamon Juntusenrannassa vihollispartion tulituksessa
tarkastusmatkallaan.
Sotilaskotiliitto vastasi sodan aikana rintamasotilaskodeista ja yhdistykset kotirintamatoiminnasta,
jossa suurimpina haasteina olivat sairaalatoiminta ja rintamasotilaskotityön tukeminen.
Toiminnassa mukana olevat järjestöt toimivat hyvässä yhteistyössä sodan aikana: sotilaskotisisarten,
lottien, Punaisen ristin sairaanhoitajien ja puolustusvoimien palveluksessa olevien välillä ei ollut
minkäänlaista kilpailuasetelmaa.
Sotilaskotityön vaiheet sodan jälkeen
Vuonna 1946 saatiin yksinmyyntioikeus. 1940-luvun lopulla järjestö sopeutti työn rauhan ajan
tasalle. 1950-luku ja vaaran vuodet vietettiin hiljaiseloa visusti varuskunnan aitojen sisäpuolella.
Sisaret eivät saaneet esiintyä sotilaskotiasussa puolustusvoimien alueen ulkopuolella.
1960-luvun lopulla aloitettiin liikkuvan sotilaskotityön huomattava kehittäminen: saatiin
sotilaskotiautoja, perustettiin läänintoimikunnat ja suuret sotaharjoitukset organisoitiin keskitetysti.
1970-luvulla järjestö nuortui ja modernimpi toiminta alkoi näkyä: runsas kerhotoiminta, vihreät illat,
uudet asut, leiri- ja yhteistaloudessa toteutetut sotaharjoitukset, teema- ja viihdeillat varusmiehille,
myyntivalikoima rikastuu.
1980-luvulla tulosjohtaminen ja muut johtamisen mallit otettiin käyttöön. Jokainen sotilaskotilääni
sai oman viestinviejänsä. Luottamushenkilöiden koulutusta kehitettiin, alueellisia ja valtakunnallisia
koulutustilaisuuksia järjestettiin puheenjohtajille ja johtokunnan jäsenille.
1990-luvulla tapahtui iso muutos sotilaskotikentässä puolustusvoimien rakennemuutoksista johtuen,
mm. Korian ja Kouvolan sotilaskodit lakkautettiin. Myöhemmin Kouvola solmi ”järkiavioliiton” Utin
kanssa. Sotilaskotiliitto kilpailutti tukkuliikkeet ja siirryttiin yhteishankintaan. Hallituksen jäsenet
jalkautuivat yhdistyksiin. Vapaaehtoista maanpuolustustyötä tekevien naisjärjestöjen yhteistyö
voimistui (Naisten Valmiusliitto).
Sotilaskotiliitto
turvaa yhdistysten toimintaedellytykset
järjestää koulutuksia
neuvoo ja ohjaa
seuraa yhdistysten taloutta
pitää yhteyksiä sidosryhmiin
Sotilaskotijärjestön visio
Sotilaskotijärjestö on uudistuva ja tehtäväänsä sitoutunut maanpuolustusjärjestö, jonka toiminta
puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen kumppanina on avointa ja arvostettua.
Lukuja 2011
jäseniä 5833
toimenhaltijoita 220
sotilaskoteja 39, muita toimipisteitä 14
leirikoteja 20
leipomoita 19
myyntiautoja 28
muita ajoneuvoja 21
kirjastoja 28
työtunteja 261 612
lahjoituksia 816 038,00
Päämäärät vuoteen 2015 mennessä: jäsenmäärän ja näkyvyyden lisääminen, sotilaskotipalveluiden
turvaaminen varusmiehille, yhdistysten välisen yhteistyön lisääminen, poikkeusolovalmius ja
toimivat kumppanuudet.
Haasteita yhdistyksille: historian suurin rakennemuutos, pojattomien ja kodittomien
sotilaskotiyhdistysten määrän huima lisääntyminen, pitempään sotilaskotityöhistoriaan sitoutuvien
sisarten löytäminen toimintaan ja jatkuvuuden turvaaminen, nuorten hankkiminen järjestöön,
hiljaisen tiedon välittyminen sekä talouden tasapainon ylläpitäminen.
Uhkia: pojattomat/kodittomat yhdistykset väsyvät kun tarkoituspykälän mukaista toimintaa ei ole
tarjolla, ”mummoutuminen”, veropelko, sitoutumisen heikentyminen.
Sotilaskotityö on upea harrastus ja elämäntapa!