SotilASAiKAKAUSlehti

Sotilasaikakauslehti
MARRASKUU 11 | 2012
Tiedustelu ja
vaikuttaminen
maavoimien
uudistetussa
taistelutavassa
SISÄLTÖ
N:o 915
Julkaisija Upseeriliitto ry
www.upseeriliitto.fi
87. vuosikerta
ISSN 0038-1675
Vastaava päätoimittaja
Pääkirjoitukset
1. Sotilaallisen yhteistyön tekemisen tuskaa5
Martti Lehto, päätoimittaja
2. Jäsenten tarve etusijalla7
Harri Westerlund, puheenjohtaja
Martti Lehto
gsm 040 525 6630, Fax (014) 310 1331
[email protected]
Toimitussihteeri, lehden taitto
sekä keltaisten sivujen päätoimittaja
Marko Varama
puh (09) 6689 4016, gsm 040 844 8255
[email protected]
Toimittajat
2. pääkirjoitus - Harri Westerlund
Kirjallisuus -Sampo Ahto
Historia - Ohto Manninen
Uusiin tehtäviin -Jari Rantala
Polttopiste Juha-Antero Puistola
Sotatekniikka - Jyri Kosola
Tiedustelu maavoimien uudistetussa taistelutavassa 9
Petri Kuparinen, everstiluutnantti
Vaikuttaminen maavoimien uudistetussa
taistelutavassa
Esko Hartikainen, eversti
14
Toimitus
Varusmiesten mielenterveyspalvelujen kehittäminen 47
Tanja Laukkala, LT, psykiatrian erikoislääkäri
Laivastokatu 1 b
00160 Helsinki
Puh (09) 6689 4016, Fax (09) 6689 4020
– Persianlahden maiden yhteistyö arabikevään jälkeen52
Ilmoitustilan myynti
Juha Halminen
puh (09) 873 6944, gsm 050 592 2722
fax (09) 873 6955
Kielotie 47, 01350 Vantaa
[email protected]
Tilaushinnat
Vuosikerta 60 EUR. Irtonumero 6 EUR
Osoitteenmuutokset
ja tilaukset:
Toimituksen sihteeri Erja Elopuro
(09) 6689 4013 tai (09) 6689 400
[email protected]
Aikakauslehtien liiton jäsenlehti
Kansikuva: Tiedustele maali ja vaikuta!
Kuva: Puolustusvoimat
AO-Paino, Mikkeli 2012
2
Artikkelit
Riadin konsertti
Juha Saarinen, Jussi Heinonkoski, Mika Patokallio
Linnoitustöiden organisointi ja työvoima
välirauhan aikana 1940 - 1941
Otto Aura, VTM
Kirjeitä Abbottabadista
Antti Paronen, yliluutnantti
60
64
Palstat
Uusiin tehtäviin
Jari Rantala25
Kirjat
Sampo Ahto37
- Jaakko Aatolainen: Hitler, Stalin ja Stalingrad
– tahtojen taistelu
- Jyrki Iivonen, Pauli Järvenpää: Kirjeitä Kabulista
- Martti Lehto: Suomen ilmavoimien johtamisjärjestelmän evoluutio ilmasotateorian, kansallisten instituutioiden ja johtamisjärjestelmän ulkomaisen kehityksen näkökulmasta (Väitöskirja)
- Mika Vuolle: Ensimmäisen maailmansodan panssarivaunut
11 /2012
1.11.2012
Uutisia historiasta
Myöhästynyt analyysi
Ohto Manninen44
Kolumni
Uusi ydinasekausi
Pekka Visuri59
Oskari67
Pohjoismaista puolustusyhteistyötä
Polttopiste
Väliintulosta turvattomuutta?
Juha-Antero Puistola68
Sotatekniikka
Jyri Kosola71
- USA ongelmissa JTRS-ohjelmistoradionsa kanssa
- Suomen puolustusvoimat ottamassa käyttöön
ensimmäistä ohjelmistoradiota
- Ohjelmistoradioteknologia mahdollistaa kognitiiviset radiot
Upseeriliitto tiedottaa
Upseeriliitto tiedottaa - keltaiset sivut
27
Pääsihteerin palsta
Tasapäisyyttä tasa-arvon varjolla
28
Pääluottamusmiehen palsta I
Työajat ja -tavat muuttuvat
Tehtävään määräys on annettava
30
Pääluottamusmiehen palsta II
Lisäaikaa arviointeihin
33
Tietoja päivitettiin evp-seminaarissa
34
Upseeriliiton hallitus 2013
35
Indeksimuutoksia vuodelle 2013
36
Upseeriliiton yhteystiedot
36
Intelligence in the reviewed battlefield
posture of the Army
Lieutenant Colonel Petri Kuparinen
Exercising impact in the reviewed battlefield
posture of the Army
Colonel Esko Hartikainen
Developing the mental health care
services of conscripts
Dr.Med.,Senior Physician Tanja Laukkala
The concert in Riad – cooperation in the Persian
Gulf states after the Arab spring
Juha Saarinen, M.Sc. in International Relations
andpost-graduate student specialising in the
Middle East.
Jussi Heinonkoski, M.Sc. in European economy
and B.A. in international Relations and the Middle East
Security Policy.
Mikko Patokallio, M.Sc. in International Relations,
B.A. in History and Political Sciences.
The organisation, labour and work in fortresses in
the inter-war year of 1940-41
M.Pol.Sc. Olli Aura
Letters from Abbottabad
Senior Lieutenant Antti Paronen
www.upseeriliitto.fi
SotilasAikakausLehti
11 | 2012
3
ATLAS ELEKTRONIK FINLAND OY
SUORITUSKYVYN ELINJAKSONHALLINNAN
PALVELUT – TOIMITUSPROJEKTIT –
ELINJAKSON TUKI SUOMESSA
Vahvuudet
n
tilaajan vaatimusten syvällinen ymmärtäminen
n
yhteistyö muiden alan yritysten piirissä
ATLAS ELEKTRONIK Finland Oy
Hiomotie 32
FI – 00380 Helsinki
Phone +358 40 831 6579
www.atlas-elektronik.com
ATLAS ELEKTRONIK FINLAND
A company of the ATLAS ELEKTRONIK Group
Sotilaallisen yhteistyön
tekemisen tuskaa
S
uomen osallistumisesta partiointiin Islannin ilmatilassa on muodostunut poliittinen ongelma, koska maan Nato-jäsenyys
nähdään auttamisen esteenä. Kaikki eivät ole vielä
päässeet irti kylmän sodan ajan ulko- ja turvallisuuspoliittisesta painolastista eivätkä halua pyrkiä aitoon
yhteistyöhön pohjoismaisella ja eurooppalaisella
tasolla.
Islannin ilmavalvonta perustuu tutkajärjestelmään,
joka koostuu neljästä tutkasta ja johtokeskuksesta,
joiden avulla maa voi luoda reaaliaikaisen ilmatilannekuvan. Suorituskyvyt, jotka siltä puuttuvat
alueellisen koskemattomuuden valvonnasta ja torjunnasta (AKV/AKT) ovat kyky tunnistaa kaikki ilmamaalit ja estää ilmatilansa luvaton hyväksikäyttö.
Naton toimintaperiaatteisiin kuuluu tarvittaessa
huolehtia kollektiivisesti Naton alueen ilmatilan
suvereniteetista. Tämän tehtävän täyttämiseksi Natolla on ollut käynnissä ilmapartiointioperaatioita
(Air Policing Mission) Baltian maissa, Sloveniassa
ja Albaniassa. Islannin operaatio alkoi 2008, jossa
tavoitteena on tuottaa puuttuvaa AKV/AKT-kykyä.
Suomella oli sodan jälkeen myös puutteita AKV/
AKT-kyvyssä. Saksasta hankitut tutkat eivät
olleet toimintakykyisiä ja hävittäjätorjuntamme suorituskyky pysähtyi vuoden 1944 tasolle.
1950-luvun puolivälissä operatiiviseen käyttöön
saatiin kotimaisia tutkia, mutta edelleenkään
Suomi ei kyennyt valvomaan yläkorkeuksia. Puolustusvoimien johto varoitti riskeistä, jotka aiheutuivat kyvyttömyydestämme valvoa ja torjua
yläilmatilassamme. Vasta suurkantamatutkien ja
MiG 21 -torjuntahävittäjien saaminen 1960-luvun puolivälissä operatiiviseen käyttöön antoi
meille uskottavan AKV/AKT-kyvyn ja vältimme
mahdollisuuden, että ”Neuvostoliitto laittaa ilSotilasAikakausLehti
11 | 2012
mavalvontansa Suomen alueelle” kuten asiakirjassa Yleiskatsaus Suomen puolustuskysymykseen
vuonna 1952 todettiin.
Islanti on Yhdysvaltain vetäytymisen vuoksi tilanteessa, jossa se tarvitsee ulkopuolista apua huolehtiakseen ilmatilastaan. Suomi on liputtanut aktiivisesti pohjoismaisen yhteistyön puolesta ja hakenut todellisia keinoja sen toteuttamiseksi. Osallistuminen
Islannin ilmapartiointiin antaisi mahdollisuuden
todelliseen yhteistyöhön. Se voisi johtaa pysyvämpään yhteispohjoismaiseen ilmatilannekuvan muodostamiseen ja eri maiden suorituskykyjen tehokkaampaan käyttöön. Kansainvälinen tilannekuvayhteistyö tehostaa normaaliolojen AKV/AKT-kykyjä
sekä poikkeusolojen tilannekuvan muodostamista.
Samalla mahdollistetaan kansainvälinen harjoitustoiminta ja kehitetään kriisinhallintaoperaatioiden
tilannekuvaa. Suomen osallistuminen tehostaisi
osaamista ja toimintakykyä monikansallisissa ilmaoperaatioissa ja tuottaisi selonteoissa vaadittua
yhteensopivuutta Nato-järjestelmien kanssa.
Osallistumista vastustavat perustelevat kritiikkiään
Islannin Nato-jäsenyydellä. Kriitikkojen mielestä
auttaminen tulisi olla Nato-maiden tehtävä. Suomen kannattaisi harjoittaa aktiivista ja rauhantahtoista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, jonka se
omaksui sodan jälkeen. Islannin Nato-jäsenyys ei
saisi olla este avun antamiselle. Jo vuonna 1966
pääministeri Rafael Paasion hallituksen ohjelmassa todettiin, että ”hallitus vaalii hyvien suhteiden
kehittämistä kaikkien kansojen kanssa ja edistää
kansainvälisen jännityksen lieventämistä pyrkien
siten lujittamaan kansojen välistä rauhaa ja ystävyyttä.” Osallistuminen Islannin ilmapartiointiin
edistäisi ja syventäisi hienolla tavalla Skandinavian
kansojen rauhaa ja ystävyyttä riippumatta maan
jäsenyydestä kansainvälisissä organisaatioissa.
5
Puolustusvoimien strateginen
kumppani Millog Oy vastaa
maavoimien ajoneuvo-ja panssarikaluston, ase- ja elektroniikkajärjestelmien ja -laitteiden asennuksista,
modifikaatioista ja kunnossapidosta
sekä osallistuu maavoimien
materiaalihankkeisiin.
Millog Oy
Hatanpään valtatie 30
33100 TAMPERE
Puh. 020 469 7000
www.millog.fi
U
pseeriliitto on määrittänyt puolustusvoimauudistuksessa päämääräkseen
pitää huolta yksittäisestä jäsenestä ja
hänen perheestään. Isossa rakenteellisessa muutoksessa upseerikin tarvitsee puolustajansa. Paikallistasolla Upseeriliiton osastot, luottamusmiehet ja
yhteistoimintaelimien jäsenet tekevät työtä saman
päämäärän eteen kuin pääluottamusmiehet aluetasolla ja Upseeriliiton hallitus ja toimisto keskustasolla.
Upseeriliitto on pitänyt yllä asiallisia yhteistyösuhteita työnantajaan kaikilla tasoilla. Vain näin toimimalla päästään avoimeen vuorovaikutukseen
ja pystytään vastaamaan jäsenistön edellyttämään
edunvalvontatarpeeseen. Muutosten aikaansaaminen edellyttää aina kummankin osapuolen tahtotilaa. Upseeriliitolla ja puolustusvoimilla on uudistuksessa myös yhteinen päämäärä. Uudistusta tehdään
sodan ajan lähtökohdista ja työnantaja tarvitsee
työhönsä tyytyväisen henkilöstön.
Kuluneen vuoden aikana on kierretty kaikki Upseeriliiton osastot. Jäsenten ja paikallisten työnantajien
tapaamiset ovat olleet tärkeitä. Keskusteluissa on
pystytty korjaamaan vääriä käsityksiä ja saatu hyvää palautetta oman toiminnan tehostamiseen.
Luottamusmiesten ja osastojen johdon tapaamisia
sekä koulutustilaisuuksien määrää on lähes kaksinkertaistettu aikaisemmista vuosista.
Lokakuun välietapin jälkeen vaikuttaminen ja odotukset on jo suunnattu keväälle 2013. Työnantajan
suunnitelman mukaan silloin annetaan tarvittavat
tehtävänmääräykset henkilöille. Työn onnistuminen
edellyttää selkeämpiä linjauksia upseerien tehtävistä,
asemasta ja toimivaltuuksista. Puolustusvoimien
sisällä näyttää olevan hyvinkin erilaisia käsityksiä
avainhenkilöstön urapoluista ja osaamisesta. Tähän
lienee vaikuttanut upseerien koulutusjärjestelmän
useat muutokset.
Jäsenistön tuntoja ja mielipiteitä tulevasta uudistuksesta kartoitettiin ensimmäisen kerran kyselytutkimuksella keväällä 2012. Sen perusteella otettiin
voimakkaasti kantaa mm. tulevien siirtojen tukijärjestelmän parantamiseen. Ennen vuodenvaihdetta
halutaan selvittää mahdolliset mielipiteiden muutokset lokakuisen tehtäväkokoonpanojen määrittämisen jälkeen. Upseeriliiton toiminnan ja kannanottojen on perustuttava oman jäsenistön tarpeeseen
ja mielipiteisiin.
SotilasAikakausLehti
11 | 2012
Maanpuolustuskorkeakoulun nykyinen johto on
toistuvasti tuonut esille, että Kadettikoulussa opiskelee laadullisesti erittäin hyvää ainesta tuleviin johtoja esimiestehtäviin. Viimeaikaiset Kadettikoulun ulkopuolisetkin palautteet ovat tukeneet tätä. Pitäisikö
meidän kaikkien upseerien vähitellen jo uskoa tämä
totuus ja ottaa se huomioon eri henkilöitä tehtäviin
määrätessä.
PUHEENJOHTAJALTA
Jäsenten tarve etusijalla
7
Saab SyStemS Oy
– Teknologiaa muuTTuvaan maailmaan
Saab SyStemS Oy tuottaa edistyksellisiä
Vakaa omistajuus takaa laadukkaiden palvelujen
tiedustelu-, valvonta- ja johtamisjärjestelmiin
kehittämisen ja innovatiiviset osaamiskeskittymät
liittyviä ratkaisuja ja palveluja puolustusvoimille
Suomessa. Toimipisteemme sijaitsevat Espoossa,
ja turvallisuussektorille. Osaamisen perustana
Jyväskylässä ja Tampereella.
ovat organisaation laaja kokemus ja kyky soveltaa
uusia teknologioita sekä tiivis teollisuusyhteistyö ja
pitkäjänteinen kumppanuus asiakkaiden kanssa.
Suomalainen Saab Systems Oy on osa
Saab-konsernia, joka tukee pohjoismaista
puolustusyhteistyötä ja luo pohjoismaihin
aiempaa kilpailukykyisempää puolustus- ja
turvallisuusteollisuutta. Saabin kansainväliset
verkostot avaavat uusia vientimahdollisuuksia
myös suomalaiselle puolustusteollisuudelle.
www.saabgroup.com
Ota yhteyttä!
Saab SyStemS Oy
metSänneidOnkuja 8
02130 eSpOO
[email protected]
Petri Kuparinen
Everstiluutnantti
Maavoimien tiedustelupäällikkö
Tiedustelu maavoimien
uudistetussa taistelutavassa
Tiedustelun tehtäväkenttä ja vaatimukset
tilannetietoisuudelle laajenevat uudistetun
taistelutavan myötä. Maavoimat tarvitsee
huomattavasti aiempaa paremman
tilannekuvan, jotta tehtävät voidaan
toteuttaa suunnitellulla taktiikalla, joka
optimoi kokonaisvaikutuksen vastustajaan.
T
iedustelun tuottaman tilannekuvan, jolla luodaan
johdon ja joukkojen toimintaympäristötietoisuus, on palveltava samanaikaisesti operaatioiden
suunnittelua, toimeenpanon johtamista ja välitöntä taistelun johtamista. Oma toiminta on pystyttävä
muuttamaan reagoivasta aloitteelliseksi. Halutun vaikutuksen saaminen hyökkääjään edellyttää, että
omat joukot ja tuli voidaan suunnata mahdollisimman tehokkaasti taisteluun ja lyhytkestoisten taistelujen
sarja voidaan yksi toisensa jälkeen
SotilasAikakausLehti
11 | 2012
käydä informaatioylivoiman tarjoavan tilannekuvan avulla.
Toimintaympäristötietoisuus kaikille
johtamistasoille
Toimintaympäristötietoisuus luodaan selvittämällä ja analysoimalla
ne vallitsevat olosuhteet, joukot ja
järjestelmät, jotka operaatiossa ja
siihen liittyvissä taisteluissa tulevat
vaikuttamaan.
Operaation suunnittelua varten
laaditaan toimintaympäristöanalyy-
si, joka kuvaa maaston, sään, infrastruktuurin ja sotilaallisen potentiaalin käytön mahdollisuudet operaatioalueella. Lopputuloksena on
voitava määrittää esimerkiksi omalle
ja vastustajan toiminnalle edulliset
alueet, hyökkääjän vahvuudet ja
heikkoudet sekä tärkeimmät kohteet,
alueet tai maalit, joihin vaikuttamalla hyökkääjän operaatio voidaan
tyrehdyttää.
Kokonaisvaltainen vastustajan
suorituskyvyn, taistelujärjestelmän
ja toimintatapojen tunteminen luo
perusteet onnistuneelle operatiiviselle suunnittelulle. Jokaisella organisaatiolla on arat paikkansa, joita
voi käyttää hyväksi ja myös vahvuudet, joiden vaikutus on osattava
ennakoida omassa suunnittelussa.
Tieto on voiman moninkertaistaja
suunnittelusta lähtien – suunnittelun
tarvitseman tiedon tuottaminen on
tiedustelun ensimmäinen haaste.
Koska joukkojen määrä taistelukentällä vähenee, tarjoaa maasto
9
aikaisempaa enemmän mahdollisuuksia voiman suuntaamiselle. Tiedustelun on pystyttävä määrittämään
todennäköisimmät hyökkääjän toimintavaihtoehdot. Ne sotapelataan
omia toimintavaihtoehtoja vastaan.
Usein omaksi toiminta-ajatukseksi
valitaan vaihtoehto, joka vastaa
useaan vaihtoehtoiseen hyökkääjän
suuntautumisvaihtoehtoon ja tarjoaa
oman toimintavapauden.
Omaan suunnitelmaan liittyy
valmisteltuja toimenpiteitä, joilla oma suorituskyky optimoidaan
hyökkääjän valitseman vaihtoehdon
mukaan. Vaikeimmat vaihtoehdot
pyritään tekemään vastustajalle
mahdottomiksi muokkaamalla taistelutilaa.
Tiedustelulle muotoutuu toinen
haaste: Operaation aikana ja jatkuvasti muuttuvassa toimintaympäristössä on pystyttävä selvittämään
riittävän aikaisin, mitä vaihtoehtoa
hyökkääjä todennäköisimmin toteuttaa. Oman operaation toimeenpano
edellyttää lisäksi kaikkien perustietojen, kuten ympäristöolosuhteiden tai
esimerkiksi tiestön ja maaston käytettävyystietojen sekä vastustajaa koskevien arvioiden ylläpitoa. Arvioiden
aikajänne on ulotuttava vähintään
operaation kestoiseksi.
Uudistetussa taistelutavassa
operaatiot koostuvat useasta tiivistempoisesta taistelusta. Tiedustelun
kolmas haaste on luoda taistelun välitöntä johtamista varten niin hyvä
vihollistilannekuva, että omien joukkojen ja asejärjestelmien vaikutus
voidaan kohdistaa mahdollisimman
tehokkaasti taisteluun. Hyökkääjän
yllätykselliset operaatiot on pystyttävä paljastamaan ja omalle taistelunjohtajalle on voitava tarjota riittävä
ennakkovaroitus niiden eliminoimiseksi. Tilannekuva on oltava taistelunjohtajan lisäksi joukkojen käytössä mahdollisimman reaaliaikaisena.
Tiedustelun ja valvonnan on pystyttävä jakamaan oma tilannekuvansa joukkojen johtamisjärjestelmän
päätelaitteisiin.
Vastaavasti tiedustelu erityisjärjestelmien on ulotuttava taisteluosaston ja tärkeimpien yhteisten
suorituskyvyn yksiköiden johtamis-
Tiedustelualojen yhteistoiminta suunnittelussa ja sensoriohjauksessa sekä tiedonkeräyksessä ja
analysoinnissa mahdollistaa eri tiedustelualojen erityisominaisuuksien hyväksikäytön operaatiossa.
10
paikoille, jotta tietojen välittyminen
reaaliaikaisesti järjestelmien kesken
on mahdollista.
SotilasAikakausLehti
11 | 2012
Patria
Maavoimien tiedustelu toimii kiinteänä osana verkottunutta sotilastiedustelun kokonaisjärjestelmää.
Joukkojen toiminnan yhteydessä
tiedustelu- valvonta ja maalittamistuki (TVM) muodostavat kokonaisuuden, jolla yhdistetään tiedustelujärjestelmän tuottamat suorituskyvyt
kokonaisuudeksi. TVM-suorituskykyjen takana on eri tiedustelualojen
osajärjestelmät. Eri tiedustelualojen
tiedoilla ja arvioilla vastataan tiedustelulle esitettyihin vaatimuksiin.
Tiedustelun eri aloilla kerätyt
tiedot esikäsitellään ja analysoidaan
eri käyttötarkoituksiinsa. Verkottunut sotilastiedustelujärjestelmä
mahdollistaa eri tiedustelualojen
kuten partiotiedustelun, signaali- ja
elektronisen tiedustelun, lento- ja
kuvaustiedustelun, henkilötiedustelun, paikka- ja ympäristöolosuhteet
selvittävän geotiedustelun sekä vastatiedustelun tietojen hyväksikäytön
operaatioissa. Myös joukkojen, jopa
yksittäisten taistelijoiden havainnot
liitetään järjestelmään.
Taistelutavan uudistamisen myötä maavoimat uudistaa kuitenkin
merkittävästi myös tiedustelun järjestelyjä. Uusina järjestelminä otetaan
käyttöön esimerkiksi minilennokit ja
maasensorijärjestelmiä, joilla vastataan erityisesti välittömän taistelun
johtamisen asettamiin haasteisiin.
Johtamisjärjestelmä tulee mahdollistamaan tiedustelutietojen tehokkaan
esityksen joukkojen johtamispaikoilla ja erilaisissa päätelaitteissa.
Eri tiedustelualojen vahvuudet
käytetään tehokkaasti hyväksi tie-
Patria
TVM-järjestelmä vastaa
haasteisiin
dustelun suunnittelussa, tiedonkeräyksessä ja analysoinnissa. Maalittamistuen järjestelyin tuetaan hyökkääjään vaikuttamista kaikilla eri
tasoilla. Potentiaaliset vaikuttamisen
kohteet on voitava määrittää. Maaleiksi määritetyt kohteet on löydettävä ja voitava paikantaa tulenkäytön
edellyttämällä tarkkuudella. Lopuksi
on vielä pystyttävä arvioimaan vaikutus – lamaantuiko tai tuhoutuiko
maali.
Eri tiedustelualoilla on omat
vahvuutensa maalittamisessa. Esimerkiksi elektroninen tiedustelu
(ELTI) pystyy nopeasti havaitsemaan käynnistyvät operaatiot ja
karkeasti paikantamaan joukkoja
ja johtamispaikkoja. Lentotiedustelun minilennokeilla (LEKI) voidaan nopeasti suunnata tulenjohtokykyinen tiedustelu kohteeseen.
Partiotiedustelulla (PATI) voidaan
luoda ajallisesti kattava ja välittömästi määräalueilla vaikuttamaan
pystyvä valvontaverkko.
TVM-järjestelmän on pystyttävä tukemaan vaikuttamista kaikilla
taistelutasoilla. Tiedustelupartion tai
joukkojen johtajille ja tulenjohtajille
on luotava tilannekuva ja pimeätoimintakykyiset sensorit, joilla käytössä
olevien tuliyksiköiden tuli on voitava
johtaa maaliinsa minuuteissa. Taisteluosastojen on pystyttävä suuntaamaan tulenjohtokykyiset sensorit ja
koottava tuliyksiköt niiden käyttöön
kymmenissä minuuteissa – tunneissa
kohteiden havaitsemisesta. Ylemmissä organisaatioissa vaikuttamisen
operaatiot taas edellyttävät maalittamisen tuelta tunneista jopa useisiin
vuorokausiin kestävää aikajännettä,
joka johtuu toteutettavien operaatioiden tarvitsemista laajoista taustatiedoista ja toteutuksen aikaisen tuen
kokonaisjärjestelyistä.
Tiedustelun tukena on laaja
osaaminen, jota edelleen parannetaan laajentamalla alan koulutusta
palkatulle henkilöstölle ja asevelvollisille. Analyysikykyä ja teknistä
osaamista on laajasti käytössämme,
joka on osoitettu toistuvasti eri tehtävistä valikoituneiden reserviläisten
toimiessa palkatun henkilöstön kanssa eritasoisissa tiedustelukeskuksissa.
Rinnalla kehitettävien toimintamenetelmien, organisaatioiden ja tiedonhallinnan järjestelyillä saadaan
nykyisten ja uusien sensorijärjestelmien keräämät tiedot tehokkaasti
käyttöön.
11
Patrian palsta
Vastuullista
puolustusvälinekauppaa
Vastuullisuus on Patriassa kaiken
toiminnan perusta. Valtio-omisteisia
yhtiöitä koskevien uusien linjausten
myötä Patria panostaa entisestään
järjestelmälliseen ja avoimeen
toimintaan sekä yhteiskuntavastuun
toteuttamiseen. Kaupankäynnin
eettisyyden ohella Patrian
toiminnassa korostuu luotettava
kumppanuus.
Liikeyritysten toiminnassa korostuvat yhä
enemmän erilaiset yhteiskuntavastuullisuuden
teemat.
Loppuvuodesta 2011 päivitettiin Suomen
valtio-omisteisia yhtiöitä koskevia omistajapoliittisia tavoitteita ja periaatteita. Päivityksessä
korostuivat yhtiöiden toiminnan vastuullisuus,
avoimuus ja pitkäjänteisyys. Näiden tavoitteiden mukaisesti Patria julkaisi keväällä 2012
ensimmäisen yhteiskuntavastuuraporttinsa.
Siinä painottuvat puolustusalaan liittyvät yhteiskuntavastuulliset aiheet.
Lait ja määräykset sekä eettinen
ohjeistus määrittävät toimintaa
Patria toimii tarkoin lakien ja määräysten
säätelemässä ympäristössä. Puolustusvälinekauppaa säätelevät Suomen ja asiakasmaiden
lait ja säädökset sekä asiakasvaatimukset,
nykyisin myös EU-direktiivit.
Patrian tavoitteena on pitkäjänteinen kannattava liiketoiminta toimimalla eettisesti ja vastuullisesti. Yhtiö on sitoutunut eettiseen toimintaan
alan järjestöjen ohjeistuksen puitteissa. Lisäksi
Patriassa on eettisen toimintatavan määrittävä
ohje, jota sovelletaan kaikkiin kotimaisiin ja ulkomaisiin tytäryhtiöihin.
Patrian liikevaihdosta yli puolet muodostuu
viennistä. Puolustusteollisuudessa vientiä säätelevät vientiluvat, joita myöntäessään Suomi
noudattaa kansainvälisiä sopimuksia ja sitoumuksia, kuten YK:n turvallisuusneuvoston määräämiä talouspakotteita ja asevientikieltoja.
Ajankohtaisia koko puolustusalaa koskevia asioita Euroopassa ovat vientilupalainsäädännön
erilaiset kansalliset käytännöt sekä maailmanlaajuisen aseiden vienti-, tuonti- ja siirtosopimuksen puuttuminen. Yhteisiä kansainvälisiä
asekaupan sääntöjä tavoitellaan YK:n johdolla
neuvoteltavan the International Arms Trade
Treaty, ATT:n avulla. Sopimukseen tähtäävä
prosessi on vielä kesken, mutta työ sen puolesta jatkuu. ATT saa Patrian täyden tuen, ja yhtiö
osallistuu ATT-prosessiin Suomen Puolustus- ja
Ilmailuteollisuusyhdistys PIA ry:n kautta.
Mukana suomalaisessa
yhteiskunnassa
Liiketoimintansa ohella Patrialla on yhteiskunnassa tärkeä tehtävä – Patria on osa
Patrian palsta
Patria rakentamassa parempaa
tilannetietoisuutta
Kuluvan vuoden aikana on mediassa uuti- laivastotukikohdassa järjestämään satamasoitu Patrian menestyksistä kansainvälisil- valvontajärjestelmien demonstraatioon, joslä markkinoilla. Muun muassa viimeisimmät sa se herätti paljon kansainvälistä mielenkiinPatria AMV -ajoneuvokaupat Etelä-Afrikassa toa. Hankkeen prototyyppivaihe on käynnisja Kroatiassa ovat tiukassa kilpailutilantees- tymässä Suomen merivoimien kanssa. Sekä
sa olleet merkittäviä voittoja. Suomessa ajo- MST- että SURA LPJ -järjestelmät ovat valneuvojen lisäksi tänä vuonna palstatilaa sai vontajärjestelmiä, joissa erityistä huomiota
mm. Patria Nemo -kranaatinheitinjärjestel- on kiinnitetty käyttäjän ja järjestelmän tehokSuomen
huoltovarmuutta.
Yhtiö on mukanaMeriperehdyttämiseen
ja työssä oppimiseen
on
mään
liittyvä konseptitutkimussopimus
kaaseen vuorovaikutukseen,
koska sensoripuolustusvälineiden
valmistuksessa,
huolpanostettu
jo
pitkään.
voimien kanssa.
en mahdollistamassa tietotulvassa on tärkelossa, ylläpidossa ja korjauksessa toimien
ää esittää käyttäjälle vain kulloiseenkin tehtästrategisena
kumppanina
yhteistyössä Suomen
on konsernissa
laadittu yhPatrian
laajasta osaamiskirjosta
ajoneuvotHenkilöstöpolitiikka
ja vään olennaisesti
liittyvä informaatio.
asejärjestelmät
ovat kuitenkin vain yksi osa.
puolustusvoimien
kanssa.
teistyössä henkilöstön kanssa. Pitkäjänteisellä
Patriassa toimii yli kolmesataa elektroniikkaKuluneena vuonnatuetaan
Patria on
ollut muutenkin
henkilöstöpolitiikalla
luottamuksen
ja ohjelmistoalan
mukana
Tiedustelu-ValPaikallisesti
Patria näkyyhuippuasiantuntijaa,
lukuisilla paikkakun-joiden
ilmapiiriä
sekä ohjelmistovetoisella
yrityskulttuuria, jossa
painottuu
tärkeätä työtä
ei saanoin
unohtaa.
vonta-Johtaminen
(TVJ) -sektorilla. Maavoinilla työllistäen
yhteensä
2500Suuri
alan osa
asi- tästä
jatkuva
oppiminen ja kehittyminen.
työstä
tehdään
osanamyös
isompia
järjestelmäko- mille tehtävän MATI2-johtamisjärjestelmän inantuntijaa.
Vaikutus
ulottuu
merkittävään
konaisuuksia
(F-18
ylläpito
yms.)
ja esimertegrointityöt, joihin Patria osallistuu, ovat lähYmpäristönäkökulmaa
alihankinta- ja toimittajaverkostoon.
kiksi Patrian asiantuntemusta ohjelmistotur- teneet hyvin käyntiin ja epäsuorantulen johtapuolustusteollisuuteen
vallisuudesta (software safety) hyödynnetään misjärjestelmää AHJO:a on jatkokehitetty kanUseillauseissa
toimipaikkakunnillaan
Patria
tekee
eri hankkeissa. Tämä työ on arvokas- sallisten ja kansainvälisten operaatioiden tarPerinteisesti
sotilaskäyttöön
tarkoitetut tuotteet
yhteistyötä
paikallisten
kanssa.
ta, sillä
ohjelmistontoimijoiden
turvallisuudella
ja luotetpeisiin. Tekla
Defencen liittäminen
osaksi Patovat
olleet
ympäristösäädösten
Esimerkiksi
Jämsän
Hallissa
Patria
on
osaltavuudella on keskeinen merkitys erityisesti riaa vahvisti entisestään tätä ulkopuolella.
osaamisaluetta.
Tilanne on kuitenkin muuttumassa, ja yhä
listunutkehitettäessä
paikallisen palokunnan
toiminnan ja
sovelluksia järjestelmien
turvalenemmän
puolustusvoimat
kiinnittävät
huotoimitilojen
kehittämiseen.
Vuosittain
Patria
lisuuskriittisiin osiin.
Puolustusvoimien
komentajan
määritteleverkostopuolustuskonseptin
seurauktuotteiden
ja palveluiden ympäristövaivalitsee yleishyödyllisiä toimijoita yhteistyö- miotamän
Jalkaväkimiinojen
sena Esimerkiksi
pääesikuntaPatria
on käynnistänyt
integroikutuksiin.
AMV -ajoneuvon
kumppaneikseen.
Tälläkorvaushankkeeseen
hetkellä käynnissä liittyen Patria
solmi vuoden 2007kanssa
aikana toPuolusdun tiedustelu-, on
valvontaja ja
johtamisjärjesympäristövaikutuksia
selvitetty,
niitä pyrion Suomen
Sotilasurheiluliiton
tusvoimien
sopimuksen
sensorijärtelmä (iTVJ)
-hankkeen. Hanke on kansallitään aktiivisesti
vähentämään.
teutettava
Potkuakanssa
liikuntaan
-hanke, jossa
jestelmän
toimittamisesta.
Kyseisessä
järjesnen,
kaikkia
aselajeja
palveleva palveluarkkehitetään varusmiesten liikuntakerhojen
telmässä
myös
Patrian
Mini-UAV
MASS
pääkitehtuurirunko,
johon
uudet
TVJ-alueen
ja -ris- järtoimintaa. Hankkeen vauhdittamana varus- Ympäristönäkökohdat, -vaikutukset
see näyttämään siipensä yhdessä maasen- jestelmät tullaan liittämään. Kuluvana vuonna
miesten liikuntasuoritukset ovat nousseet jo kit huomioidaan toiminnan suunnittelussa ja
sorijärjestelmän kanssa, kun maasensorien iTVJ sateenvarjon alle on Patriassa tehty enjohtamisessa.
on sitoutunut kestävän
neljänneksellä.
hälyttäessä maastossa lennokki käy tunnissimmäisiä Patria
sovelluksia.
kehityksen periaatteisiin omalla sisäisellä ohtamassa hälytyksen aiheuttajan.
Patria muodostuu osaajista
jeistuksellaan.
Vuosi 2008 käynnistyy pian ja sen mukana
Valvontajärjestelmien puolella Patrialla on uudet tehtävät ja haasteet.
Puolustusja ilmailualalla
Patria on
Suomessa
merkittävä
rooli Suomen
uuden
maalitilanne-kuvajärjestelmän
(MST)
kotimaassa
Haluamme toivottaa kaikille
ainutlaatuinen
konserni, jonka
toiminta
perus- tehtävässä
kehitystyössä.jaPatria
lisäksi kehittuu alan
huippuosaamiseen
yhtiönon90-vuotioikein mukavaa Joulua
tänyt vedenalaiseen
käytettävän
seen historiaan.
Henkilöstönvalvontaan
hyvinvoinnista
ja
ja
hyvää Uutta Vuotta!
Siirrettävän
Uravalvontajärjestelmän
(SURA)
motivaatiosta
huolehtiminen
on vastuullisuuslankapoijujärjestelmän
(LPJ) demonstraattoasioiden
ytimessä. Työturvallisuuteen,
työhön
rin. SURA LPJ -demonstraattorijärjestelmä
kutsuttiin keväällä 2006 NATO:n La Spezian
www.patria.fi
www.patria.fi
Esko Hartikainen
Eversti
Kenttätykistön aselajitarkastaja.
Vaikuttaminen maavoimien
uudistetussa taistelutavassa
Uudistettu taistelutapa on mahdollisuus
vastata peruskysymykseen – miten vähenevällä
joukkomäärällä kyetään täyttämään
maapuolustuksen tehtävät. Seuraavassa
kuvaillaan nykytietämyksen mukaan
maapuolustuksen vaikuttamiselementin
mahdollisuuksia ja haasteita uusiutuvassa
toimintakentässä. On heti todettava, ettei
taistelujärjestelmä ole vielä valmis.Tutkimusta
on tehty ja konseptit koulutussuunnitelmineen
alkavat muotoutua.Tarvitaan vielä runsaasti
koulutusta ja kokeiluharjoituksia, ideointia,
innovaatioita sekä uudelleenpohdintaakin,
kunnes uudistettu toimintakulttuuri on
juurtunut käytännön suorituskyvyksi.
Kokonaisvaikuttaminen on toiminnan kovaa
ydintä.
V
aikuttamisessa on tarve
myös ajattelutavan muutokseen. Nykytaktiikkamme perustuu pääosin vastustajan
etenemisen estämiseen ja tappioiden tuottamiseen ennalta valituilla
14
alueilla – esimerkiksi puolustusaseman pidettävään maastonkohtaan rakennetun tulisuunnitelman
maalien alueilla. Tulevassa toimintamallissa johtajiemme tulee kyetä
löytämään vastustajan kriittisiä jouk-
koja ja järjestelmiä ja tuottamaan
niille riittävät kertautuvat tappiot.
Ajattelutavan muutos saattaa tuntua vivahde-erolta, mutta tarkempi
tarkastelu osoittaa, että käytäntöjen
on muututtava merkittävästi useissa
aselajitoiminnoissa.
Jako kineettiseen ja ei-kineettiseen vaikuttamiseen on eräs tapa
jäsentää keinoja ja suorituskykyjä.
Maapuolustuksessa kineettistä vaikuttamista ovat fyysisesti kohteeseen
vaikuttavat asejärjestelmät, esimerkiksi panssarintorjunta-aseet ja -miinat sekä tykistö- ja kranaatinheitinjärjestelmät. Ei- kineettistä vaikuttamista edustavat mm. elektroniseen
säteilyyn perustuvat vaikuttamisjärjestelmät sekä maapuolustuksessa rajoitetusti harhauttaminen ja psykologinen vaikuttaminen – siis vaikuttaminen vastustajan päätöksentekoon.
Edellä mainittujen välimaastossa on
vaikuttaminen esimerkiksi erikoisjoukkojen suorituskyvyillä.
Uudistetun taistelutavan menestyksellisyys riippuu siis edellä
mainittujen suorituskykyjen kokonaiskäytöstä. Kokonaisuudella on
kyettävä aiheuttamaan vastustajalle
kertautuvia tappioita, jotka rikkovat
SECURING
THE
FUTURE
• Ammunition
• Rocket Motors
• Shoulder Launched Weapons
• Demilitarization
• Hand Grenades
• Fuzes
• Warheads
• Pyrotechnics
• Gas Generators and Catapults
• Ballistic Devices
• Testing and Services
taistelujärjestyksen, estävät johtamistoiminnan ja tuhoavat henkilöstöä
ja kriittistä materiaalia kriittisellä
hetkellä saaden aikaan taistelusta
luopumisen.
Olennaista on kokonaisuuden
käyttö oikea-aikaisesti ja parasta
panos-tuotos -suhdetta hyödyntäen.
Elektronisen vaikuttamisen suorituskyky ei liene paras valinta taisteluvaunujoukkueen pysäyttämiseen
eikä ohjelmoitavalla panssarimiinoitteella taistelujohtojärjestelmää
lamauteta. Joissakin tilanteissa riittää yksi suorituskyky, joskus useamman kyvyn yhdistelmä on osiensa
summaa enemmän. On tunnettava
vastustaja, vahvuudet, haavoittuvuudet sekä toimintatavat ja -kulttuuri.
Näin voidaan valita paras suorituskykykokonaisuus vastatoimeksi.
Tarvitaan riittävän ajantasaista ja
alueellisesti kattavaa tilannekuvaa,
toimivia johtamisjärjestelmiä sekä
-yhteyksiä ja ennen kaikkea osaavia
johtajia.
Tiedustelu- valvonta
ja maalittamisen tuki
(TVM) toiminnan
mahdollistajina
TVM on keskeinen osa operaatiosuunnitelmaa jonka osana syntyy
maalittamisen osuus. Tämä on perustana vaikuttamisen käytön suunnittelulle ja toteutukselle. TVMsuorituskyky muodostuu joukkojen
ja teknisten sensoreiden sekä järjestelmien kokonaisuudesta jonka toimintaa ohjaavat kirjatut käyttöperiaatteet. Eritasoiset tiedustelujoukot
muodostavat järjestelmän rungon ja
ovat keskeinen tekijä muun muassa
operatiivisessa tulenkäytössä.
Uudistetun taistelutavan perusvaatimus on kattava ja mahdollisimman tosiaikainen tilannekuva toiminta-alueelta. Vihollistilannekuva
16
tuotetaan TVM- järjestelmällä. Havainnot aikaansaadaan sensoreilla,
joita ovat tiedustelu- ja valvontavälineiden lisäksi toimivat joukot, jopa
yksittäiset taistelijat. Maavoimien
tiedustelujärjestelmä on osa valtakunnallista järjestelmää, joka tukee
myös paikallisen vihollistilannekuvan muodostamista. Vihollistilannekuva ja omien joukkojen tilannekuva yhdistyy MATI -järjestelmässä,
jolla tuetaan komentajan johtamista
sekä esikunnan suunnittelua.
TVM-suorituskyky on kehittymässä nykyistä toimintavarmempien
ja välityskykyisempien johtamisyhteyksien ja uusien pimeätoimintakykyisten kalustohankintojen toteutuessa. Taisteluosastojen ja jääkäripataljoonien johtamisjärjestelmä
mahdollistaa tilannekuvan välittämisen ja keräämisen ryhmätasolta asti.
Tekniset aluevalvontajärjestelmän
sensorit ja minilennokkijärjestelmät
tuovat kattavuutta sekä reagointikykyä tiedustelu- ja valvontaverkolle. Aika näyttää, kuinka hyvin tästä
kokonaisuudesta saadaan tehoja
irti. Järjestelmää on opittava käyttämään.
Esimerkiksi minilennokkijärjestelmien käyttö tulee parantamaan
merkittävästi joukkoyksikkötasan valvonta- ja tiedustelukykyä. Järjestelmä
on käytettävissä rajoitetusti myös tulenjohtamiseen. Tarvitaan käyttökokemuksia ja oppimista. Kehityspolku
tässäkin lienee isomman RANGERjärjestelmän käyttökokemuksista tuttu. Ensin opitaan lentämään, sitten
opitaan näkemään, edelleen opitaan
ymmärtämään mitä nähdään ja lopuksi opitaan tulkitsemaan mitä saatu havainto merkitsee. Kehityspolun
huippuna syntyy kyky antaa minilennokkijärjestelmälle oikeat tehtävät
oikeaan aikaan.
Tiedustelutehtäviin käytettävillä
joukoilla korostuu tarve ja kyky vai-
kuttamiseen. Kaikkien tiedustelusensoreiden on lähtökohtaisesti kyettävä
havaitsemaan haluttuja kohteita,
paikantamaan kohteiden kriittiset
osat maaleiksi vaikuttamisen edellyttämällä tarkkuudella ja lähettämään
tulikomento tai tulipyyntö toteutettavaksi. Mahdollisuuksien mukaan
kaikkien sensoreiden tehtävänä on
myös vaikutuksen arviointi.
Tilannetietoisuudella
vaikuttamisen
suunnitelmaan
Tilannetietoisuus ja riittävä suunnittelu- ja valmisteluaika mahdollistavat vaikuttamisen suorituskykyjen
optimoidun käytön. Suunnittelu perustuu ajantasaiselle tilannetietoisuudelle. Tehtävän ja toimintamaaston
analysoinnin lopputuloksena syntyy
”vaikuttamisen suunnitelma”, jossa
hahmottuu omalta kannaltamme
toivottu taisteluasetelma. Vastuualueelle muodostuu vaikuttamisen eri
suorituskyvyille erillisiä ja yhteisiä
käyttöalueita, joilla omat vahvuudet
kyetään hyödyntämään parhaiten.
Suunnitteluun kuuluvat olennaisesti ”pienoissotapelit”, joilla pyritään löytämään keinoja, joilla vastustaja saadaan toimimaan omalle
vaikuttamiselle edullisella tavalla.
Tavoitteeseen päästään ainoastaan
kaikkien aselajien yhteistoiminnalla. Siksi operaatiosuunnitelma on
myös ”vaikuttamissuunnitelma” ja
operaatiopäällikön ohjauksessa tykistöpäällikkö on myös vaikuttamispäällikkö. Tilanteenarvioinnin tulos
voi olla viereisessä kuvassa esitetyn
kaltainen.
Edellä mainitun suunnittelun
johtopäätöksenä ja tuloksena voidaan määrittää alueet, joilla suluttamisella saadaan aikaan haluttu vaikutus. Ohjaavilla sulutteilla ja taistelutilan muokkaamisella saadaan
Tiedustelujoukot
Minilennokki
Joukot (ml. tiedustelu)
Suluttaminen
Panssarintorjunta-aseet Epäsuora tuli
Joukkojen käytön painopiste Suluttaminen
Panssarintorjunta-aseet
Epäsuora tuli
ELVA
Suluttaminen
Harhauttaminen
Minilennokki
Aluevalvontajärjestelmä
Suunnitteluvaiheessa tunnistetaan alueet joilla vaikutetaan viholliseen sekä
mahdolliset alueet joita valvotaan ja valmistaudutaan tarvittaessa vaikuttamaan.
Suunnittelun edetessä päätetään millä suorituskyvyillä vaikutus tuotetaan.
vihollinen suuntaamaan liikkeensä
halutulla tavalla. Hidastavalla ja
pysäyttävällä miinoittamisella saadaan moottoroidun vastustajan liike
loppumaan. Tähän käyttöön ollaan
saamassa kehittyneitä ohjelmoitavia,
monikäyttöisiä panssarimiinoja. Miinojen suorituskyvyn täysimittainen
hyödyntäminen edellyttää osin uutta
ajatteluakin, ennakkoluulottomuutta
ja viekkauttakin. Johtajien ammattitaito on avainasemassa.
Toiminta-alueelta on löydettävissä esimerkiksi panssarintorjunnalle
(PST) edullisimmat tuhoamisalueet.
Vastustajan mekanisoitu voima on
houkuteltava tai/ja pakotettava näille
alueille. Huolellisella suunnittelulla,
riittävällä valmistelulla ja harjoittelulla on mahdollistettava vaikutuksen käyttö oikea-aikaisesti. Edullisimmille alueille on suunniteltava usean
elementin yhteiskäyttö. Esimerkiksi
SotilasAikakausLehti
11 | 2012
ohjaavat ja pysäyttävät miinoitteet,
pst-ohjusjoukkojen ja epäsuoran tulen pst-ammusten käyttö voidaan
yhdistää. Tämäkin on mietittävä
tarkasti, jottei sorruta ”päällekkäisresursointiin”. Miinan tuhoamaa
panssaria ei kannata ampua enää
ohjuksella ja varmentaa tuhoa tykistön hakeutuvalla pst-ammuksella.
Ei-kineettisen vaikuttamisen kokonaisuus vaatii ehkä eniten uutta
ajattelua. Elektronisen vaikuttamisen (ELVA) kyky on tehokas näkymätön voima oikea-aikaisesti ja
oikeaan kohteeseen käytettynä. Käyttöperiaatteet ja käytön suunnittelun
liittäminen kiinteästi vaikuttamisen
suunnitteluun taisteluosastotasalta
alkaen vaatii vielä työtä ja lisää osaamista. ELVA ei saa olla ”henkimaailman hommia” vaan keino keinojen
joukossa. Näin myös harhauttaminen, joka oikein käytettynä on osa
viekasta ja ennakkoluulotonta taistelukonseptia.
Uutta ruutia
tulenkäyttöön
Uudistettu taistelutapa vaatii tykistöjärjestelmänkin osalta ajattelutavan
uudistamista. Maalit tiedustellaan
ja paikannetaan, tulta johdetaan,
tykillä ja heittimellä ammutaan ja
kranaatin sirpaleet ja räjähdyspaine
tappaa ja tuhoaa kuten ennenkin,
mutta siihen yhtäläisyydet nykyiseen
pääosin sitten jäävätkin.
Maalittamisprosessi liittyy kiinteästi tappioiden tuottamiseen. Mikäli
tulenkäyttö on satunnaista, tuotetut
tappiotkin jakautuvat satunnaisesti.
Tämä saattaa johtaa tilanteeseen,
jossa vihollisen suorituskyvyistä jokaista on kulutettu 10 %, mutta jokainen toimii edelleen 90 % teholla,
17
Puolustusvoimat
18
johtoverkko koko vastuualueelle. Tulenjohtoasemia valmistetaan useita
- varsinainen, vara- ja vaihtoasemat.
Tulenjohtaja ei välttämättä tiedä
toteuttavaa tuliyksikköä ja tulitehtävän voi toteuttaa myös tuliyksikön
osa. Tulta käytettäneen tulevassa
taistelussa laaja-alaisesti myös oman
ryhmityksen syvyyteen. Tulenkäyttötarpeita syntyy nykyistä enemmän
ja osin yllättävillekin alueille. Tämä
kaikki asettaa erityisvaatimuksia
johtamisjärjestelmien toimivuuden
lisäksi johtajien ammattiosaamiselle.
Ymmärrys tulen käytöstä ja toimintakentästä on oltava riittävän syvä
sekä tilannekuvan riittävän hyvä, jotta vältytään katastrofeilta esimerkiksi
omille aiheutettuina tappioina.
Puolustusvoimat
mikä mahdollistaa operaation jatkamisen. Kohdentamalla vaikutus
pääosin yhteen avainsuorituskykyyn
se saadaan esimerkiksi 40 % teholle,
jolloin vihollisen hyökkäys hidastuu
tai jopa pysähtyy.
Vaikuttamisen tehtävänä on siis
kertautuvien ja kriittisten tappioiden tuottaminen vastustajalle. Näin
muodoin ajattelumallissa on uusia
sävyjä. Pelkkä staattinen tukeminen
ei aina riitä, vaan on pyrittävä aktiivisesti tuottamaan tappioita. Tehtävätaktiikka soveltuu tähän hyvin. On
kyettävä myös herkullisten maalien
metsästämiseen. Toiminnan on aina
oltava hyvin organisoitua ja kurinalaista, jotta vältytään toiminnanvapauden tuoman innovatiivisuuden
sooloiluriskin toteutumiselta.
Uudistettu taistelutapa pirstoo
taistelukenttää yhä monimuotoisemmaksi. Joukkojen useat vaihtoehtoiset tehtävät ylläkköineen,
jakautuminen pieniin taistelupartioihin syvyyteen ja pyrkimys aktiiviseen tappioiden tuottamiseen
muuttavat varmasti tulen käytön
periaatetta – ainakin pitäisi. Perinteinen puolustuksellinen taktinen
tulenkäyttökin on yhä perusteltu
monissa tilanteissa.
Uudistetussa taistelutavassa järjestetään kattava tiedustelu- ja tulen-
Vaikutusperusteinen toimintatapa edellyttää kykyä vaikutuksen
arvioinnille. Siis varmistukselle siitä
saatiinko riittävä tai haluttu vaikutus aikaan. Tämä on käytännössä
iso ajatuksellinen muutos. Nykypäivän tulenjohtajan vakioilmoituksesta- ”Tuli osui, totteli korjauksia ja
vaikutti viholliseen” – tulee kyetä
konkreettisempaan havainnointiin.
Arvio on ääritapauksessa peruste
uusintasuoritukselle tai sopivamman
vaikuttamiskyvyn käytölle. Arvioinnin keinovalikoimaan on tulossa lisänä minilennokki-kyvyn käyttö, jota
tulee miettiä ja harjoitella.
Nykyistä monimuotoisemmat
tulenkäyttötilanteet asettavat vaatimuksia myös ampumatoiminnan
johtamiselle. Hajautettu tuliasemaryhmitys saattaa johtaa tilanteeseen,
jossa vain osa aseista kykenee toteuttamaan tehtävän. Tällöin ammunnanhallinnalla on voitava jakaa
tehtävät aseittain. Tulitehtävään osa
tuliyksikön aseista ampuu paljon,
osa ei yhtään, kokonaisvaikutuksen
ollessa vaaditun mukainen. Maalikulmien ja ampumaetäisyyksien
vaihdellessa merkittävästi aseittain
joudutaan varmuusetäisyyksiä ja
hajontakuvioita sekä tulen tehoa
miettimään uudella tavalla. Kehitysohjelmat ovat tuomassa käyttöön
Helsinki
Hernesaarenranta 13, FI­00150 Helsinki
Tel. +358 20 741 8820 Fax +358 20 741 8821
e­mail: [email protected] www.telemar.fi
Turku
Ojakatu 2, FI­21200 Raisio
Tel. +358 20 741 8835 Fax +358 20 741 8832
e­mail: [email protected] www.telemar.fi
Puolustusvoimat
20
saatu koulutus ja kokemus antavat
riittävän perusteen sotilasjohtajan
päätöksenteolle ilman tietojärjestelmiäkin. Tulevaisuudessa vaikuttamisen käytössä pelkkä kaavamaisuus
ei riitä. Joudutaan tekemään selkeitä valintoja painopisteistä. Tällöin
väärät valinnat voivat olla erityisen
kohtalokkaita. Kaikki tuki päätöksen
perustaksi tarvitaan.
Uusia vaatimuksia
taistelukestävyydelle
Uudistetun taistelutavan menestyksekäs hyödyntäminen edellyttää
kattavaa ja riittävän ajantasaista tilannekuvaa. Toimiva johtamisjärjestelmä on toiminnan onnistumisen
Puolustusvoimat
myös erikoisampumatarvikkeita,
joilla teho saattaa olla edullisessa
maalitilanteessa monikymmenkertainen perinteiseen verrattuna. Pääampumatarvikkeena epäsuorassa
tulenkäytössä tulee kuitenkin säilymään perinteinen sirpalekranaatti
eri sytytinvaihtoehdoilla.
Maalien laadun ilmoittavan koodauksen merkitys korostuu ja nykyistä järjestelmää on tarkasteltava
uudelleen. Koodauksen perusteella
tehdään ratkaisut käytettävästä tuliyksiköstä, sen osasta ja ampumatarvikkeesta. Tämä koskee kaikkia
joukkoja. Komppaniatasolla kyse on
esimerkiksi kranaatinheittimistön tulitehtävien toteutusjärjestyksen päättämisestä. Prikaati- ja sotilasaluetasolla tarvitaan tulenkäyttökeskuksen
tekemää maalien priorisointia. Ratkaisut ovat usein aikakriittisiä.
Kaiken kaikkiaan vaikuttamisen
optimoitu käyttö edellyttää kattavaa
ja riittävän nopeaa suunnittelu- sekä
toimeenpanokykyä. Oman keinovalikoiman suorituskyky ja vastustajan
haavoittuvuudet on tunnettava. Tavoitetilassa vaikuttamisen keinovalinta tulisi perustua jonkinasteiseen
tietojärjestelmäavusteiseen systemaattiseen laskentaan ja siitä johdettuun suositukseen. Tässä on tietysti
hyvä pitää jalat maassa. Monesti
edellytys. Vaikuttamisen ”lähettämöillekin” uudistettu toimintatapa
asettaa uusia vaatimuksia. Lavettien
ja ampumalaitteiden on kyettävä
liikkuvaan toimintatapaan. Tehtäviä
on useita ja laajalla alueella. Lisäksi
vastustajan tulivaikutusta ja muita
vastatoimia tulee kyetä väistämään,
jopa minuuttiluokassa.
Toiminta täydessä mittakaavassa tuo varmaan yllätyksiä, joita ei
ole osattu ennakoida vihreän veran
äärellä. Näin on, vaikka kokeiluharjoituksiakin on järjestetty ja järjestetään. Aitojen havaintojen ja muutostarpeiden löytämiselle tarvitaan
useita harjoituksia todenmukaisilla
joukoilla ja todenmukaisissa toimintaympäristöissä. Tämä vaatii resursointia myös lähivuosina. Osaaminen kehittyy ja työ tekijöitään neuvoo myös tässä asiassa.
Vaikuttaminen ja huolto ovat
kiinteässä vuorovaikutuksessa.
Huollon suorituskyky on koetuksella, kun joukot ovat laajalle alueelle
hajautettuina, liikkuvia ja niiden on
kyettävä ajoittain varsin itsenäiseen
toimintaan. Liikkuminen taistelualueilla ei ole koskaan helppo tehtävä.
Tiestöä on toisaalta voitava käyttää
mahdollisimman vapaasti, toisaalta
tiestön käyttö on kyettävä estämään.
Kaikessa korostuu hyvä suunnittelu
tilanteet monimutkaistuvat ja saattaa olla, että tulevaisuudessa useita
tulitehtäviä ammutaan yläkulmilla
kaluston mahdollistaessa.
Puolustusvoimat
Osaaminen ja taito
korostuvat
22
saalta eri aselajijoukkojen ryhmitykset saattavat olla lomittain tarjoten näin kokonaissuojaa. Johtaminen tässä toimintaympäristössä on
tietysti haaste. Rajallisesta aseiden
kantamasta johtuen tuliasemaryhmitys on aina lähellä tulenkäyttöalueita, joten vihollisuhka on todellinen hyvän tiestöinfran pirstomilla
vastuualueillamme. Kyky taistella
tarvittaessa ”jalkaväen tapaan” ja
jopa suora-ammuntakyky nousevat
arvoonsa.
Tuliyksiköillä korostuu kyky ampua nopeasti ja tarkasti eri suuntiin sekä etäisyyksille monipuolisilla
ampumatarvikkeilla. Tulenkäyttö-
Puolustusvoimat
ja riittävä valmisteluaika. Materiaaliporrastusten toimittaminen oikeaan paikkaan oikea-aikaisesti on
osa voiton kaavaa. Joudutaan myös
varautumaan riskien ottamiseen ja
materiaalimenetyksiinkin.
Raskasaseyksiköiden tuliasematoiminnassa pyritään suojaa hakemaan laajasta hajaryhmityksestä
ja osin liikkeestä. Ballistista suojaa
saadaan myös siirrettävillä välineillä, esimerkiksi suojalevyillä. Hajaryhmityksessä jokainen toimipiste
muodostaa erillisen maalipisteen.
Näin ollen kokonaisen 18-tykkisen
patteriston tuhoamiseksi vaaditaan
merkittävä määrä asevaikutusta.
Tämä resurssivaatimus saattaa olla
ylivoimainen myös vahvalle hyökkääjälle. Tämän ovat ainakin teoreettiset tulenteholaskennat osoittaneet.
Laajasti hajautettu toimintamalli lisää taistelukestävyyttä, mutta se asettaa myös lisävaatimuksia.
Esimerkiksi joukot eivät saa enää
kollektiivista suojaa toisiltaan.
Tuliyksiköiden hajauttaminen ei
mahdollista jaoksen tai patterin
lähipuolustuksen kokonaisuutta.
Jokainen tykki- ja heitinryhmä ja
komentopaikka ovat omillaan. Toi-
Tykistön käsikirjat ja ampumaoppi päivitetään vuoden 2013 aikana
huomioiden uudistetun taistelutavan
vaatimukset tykistöjärjestelmälle. Periaatteessa nykyinenkin ampumaoppi on pätevä, mutta nyt on mahdollisuus ajantasaistaa ohjeistus mahdollisimman ristiriidattomaksi. Siksi
ampumaoppi kirjoitetaan uudelleen
vastaamaan uudistetun taistelutavan
tarpeita. Samalla tarjoutuu tilaisuus
pohtia, miten jo olevat ja kehittyvät
tietojärjestelmät - esimerkiksi AHJO
-vaikuttavat tulenkäyttöön.
Uudistettu taistelutapa korostaa
aktiivisuutta, häikäilemätöntä vahvuuksien hyödyntämistä ja viekasta
oveluuttakin. Tämä kaikki vaatii
kaikilta sotilailta ammatillisuutta ja
erityisesti johtajilta vahvaa osaamista ja itseluottamusta. Henkilöstön
suorituskyky perustuu tulevinakin
vuosina reserviläisten vahvaan rooliin. Kaikki tämä asettaa varusmies-
ja reserviläiskoulutuksen sisällölle kovia vaatimuksia.
Sisältöjä on tarkasteltava kriittisesti ja avoimin mielin.
Pelkistäen voisi varmaan todeta, että esimerkiksi raskasaseyksiköissä johtajien osaamisvaatimukset nousevat yhtä
organisaatiotasaa ylemmäs. Tykinjohtajalta edellytetään
kykyä itsenäisiin ratkaisuihin ja omatoimisuutta, jota on
perinteisesti vaadittu jaoksen johtajalta tai jopa patterin
päälliköltä. Päällikkö taas saa ottaa hoidettavakseen
asioita, joista perinteisesti patteriston komentaja on
murehtinut.
Kyetäänkö tähän? Aika näyttää, mutta edellytyksiä on. Yleinen asevelvollisuus mahdollistaa parhaan
henkilöstöresurssin käytön tulevaisuudessakin. Maailmanlaajuisesti kehuttu yleinen koulutusjärjestelmämme
tuottaa jatkossakin osaamista jota tarvitaan myös sodan
ajan joukoissa. Kun maanpuolustustahtoisuus säilyy
nykytasolla, hedelmällinen maaperä suorituskyvylle on
olemassa.
Edellä on käsitelty vaikuttamista maapuolustuksen
näkökulmasta. Kokonaisvaikuttamiseen sisältyy lisäksi
puolustusvoimien yhteisen vaikuttamisen suunnittelu ja
johtaminen, joka on Pääesikunnan vastuulla. Tuohon
yhteisen vaikuttamisen suorituskykykoriin maavoimilla
on tulevaisuudessa asettaa kauaskantoisin epäsuora
tuli, ELVA-kykyä ja erikoisjoukkoja. Puolustusvoimien
yhteisen vaikuttamiskyvyn käyttö palvelee välillisesti
myös maapuolustusta. Tulenkäyttö ilmasta ja mereltä
maamaaleihin sekä ELVA palvelevat maaoperaatioiden
onnistumista, vaikka vaikutus ei kohdistuisikaan vastaanottopesäkkeen etumaastoon. Tämäkin kokonaisuus
on kuitenkin suunniteltava sekä organisoitava ja siinä
on hyödynnettävä vaikuttamisketjun toimijoita eri johtoporrastasoilla. Maavoimien osalla pääsuunnitteluvastuu
keskittyy Maavoimien esikunnan vaikuttamiskeskukseen.
Vaikuttamisen kokonaisuus on keskeinen osa uudistettua taistelua, jossa väheneviä joukkoja korvataan
uusilla suorituskyvyillä. Konsepti perustuu kattavaan
taustatutkimukseen ja alustavat kokeilut ovat varmistaneet, että ollaan oikealla tiellä. Kehittyvä välineistö
mahdollistaa uuden luomisen. Oppi ja kokemus syventävät suorituskykyä, jonka elementit alkavat hahmottua.
Yhteisvaikuttaminen on avainsana. Osaava henkilöstö
on avaintekijä.
SotilasAikakausLehti
11 | 2012
hypo.fi
23
24
Uusiin tehtäviin...
Eversti
Timo KAKKOLA
Everstiluutnantti
Juha HÄRKIN
Logistiikkalaitoksen
suunnitteluryhmän
johtajaksi logistiikkaosastoon Pääesikuntaan 1.11.2012.
Logistiikkalaitoksen
suunnitteluryhmän
apulaisjohtajaksi
logistiikkaosastoon
Pääesikuntaan
1.11.2012.
Komentaja
Janne HUUSKO
1. erityistehtävään
17.11.2012 ja 2.
linjan johtajaksi
tutkintaosastoon
Pääesikuntaan
1.1.2013.
Everstiluutnantti
Tero LUUKKONEN
Huolto-osaston
osastopäälliköksi
Maavoimien
Materiaalilaitoksen Esikuntaan
1.1.2013.
Everstiluutnantti
Mikko TAUSSI
Järjestelmäosaston
apulaisosastopäälliköksi Maavoimien Materiaalilaitoksen Esikuntaan 1.1.2013.
Komentaja
Ari KALLIO
Logistiikkalaitoksen
suunnitteluryhmän
suunnittelu-upseeriksi logistiikkaosastoon Pääesikuntaan
1.1.2013.
SotilasAikakausLehti
Everstiluutnantti
Mikko VIITALA
11 | 2012
Logistiikkalaitoksen
suunnitteluryhmän
suunnittelu-upseeriksi logistiikkaosastoon Pääesikuntaan 1.1.2013.
Everstiluutnantti
Veijo JOKINEN
Logistiikkalaitoksen
suunnitteluryhmän
suunnittelu-upseeriksi logistiikkaosastoon Pääesikuntaan
1.11.2012.
Kommodori
Raimo PYYSALO
Merivoimien
henkilöstöpäälliköksi Merivoimien Esikuntaan
1.1.2013.
Everstiluutnantti
Heikki ROITTO
Esikuntapäälliköksi Tykistöprikaatiin 1.1.2013.
Komentaja
Heikki LAMMINEN
Logistiikkalaitoksen
suunnitteluryhmän
suunnittelu-upseeriksi logistiikkaosastoon Pääesikuntaan
1.1.2013.
25
...Uusiin tehtäviin
Everstiluutnantti
Mika MULTANEN
Logistiikkalaitoksen
suunnitteluryhmän
suunnittelu-upseeriksi logistiikkaosastoon Pääesikuntaan
1.1.2013.
Everstiluutnantti
Juha KAUHANEN
Logistiikkalaitoksen
suunnitteluryhmän
suunnittelu-upseeriksi logistiikkaosastoon Pääesikuntaan
1.1.2013.
Everstiluutnantti
Petri RANTANEN
Karjalan Huoltopataljoonan komentajaksi Karjalan
Prikaatiin
1.1.2013.
Everstiluutnantti
Leo VILJANEN
Logistiikkalaitoksen
suunnitteluryhmän
suunnittelu-upseeriksi logistiikkaosastoon Pääesikuntaan
1.1.2013.
Everstiluutnantti
Jukka SAARIO
Esikuntapäälliköksi
Viestirykmenttiin
1.1.2013.
Kommodori
Timo STÅHLHAMMAR
Merivoimien
operaatiopäälliköksi
Merivoimien
Esikuntaan
1.2.2013.
Tällä palstalla julkaistaan pääsääntöisesti edeltävän kalenterikuukauden
aikana puolustusvoimain komentajan hyväksymät tehtävään määräykset.
Mikäli et halua tehtävään määräystäsi julkaistavan tällä palstalla ota yhteys
palstan pitäjään sähköpostitse: [email protected]
26
Komentaja
Marko KARPPINEN
Logistiikkalaitoksen
suunnitteluryhmän
suunnittelu-upseeriksi logistiikkaosastoon Pääesikuntaan
1.1.2013.
Komentaja
Taneli UOSUKAINEN
Esikuntapäälliköksi
Pioneerirykmenttiin 1.1.2013.
Kommodori
Timo HIRVONEN
Saaristomeren
Meripuolustusalueen komentajaksi
1.2.2013.
Upseeriliitto tiedottaa
Marraskuu 2012
Pääsihteerin palsta
Tasapäisyyttä tasa-arvon varjolla
28
Pääluottamusmiehen palsta II
Lisäaikaa arviointeihin
33
Pääluottamusmiehen palsta I
Työajat ja -tavat muuttuvat
Tehtävään määräys on annettava
30
Evp-seminaarissa päivitettiin tietoja
34
Upseeriliiton hallitus 2013
35
Indeksimuutoksia vuodelle 2013
36
Upseeriliiton yhteystiedot
36
Alueelliseksi pääluottamusmieheksi maavoimiin? 32
Kaksi tehtävää avoinna
Upseeriliitto tiedottaa
– keltaiset sivut
Päätoimittaja Marko Varama
Vakituiset avustajat:
– Hannu Sipilä
– Jari Rantala
– Mikko Valtanen
– Päivi Schroderus
– Kari Haapanen
– Erja Elopuro
KUNNIAMERKIT KUNTOON
•Uudetnauhatjamerkkienasetteluoikeaan
järjestykseen,ompelu
•Pienoiskunniamerkkien,
solkienjakunniamerkkinappienmyynti
Puh.(09)47850209ja47850207Fax(09)47850100
SOTAINVALIDIENVELJESLIITTO
RATAMESTARINKATU9C,00520HELSINKI
VAIHDE(09)478500,S-posti: [email protected]
www.sotainvalidit.fi
HYPON EDUT UPSEERILIITON JÄSENILLE
Omaa asuntoa hankittaessa jopa 100 % rahoitus
mahdollista Hypon erityisvakuusjärjestelyllä
Osaomistuskonseptilla vaiheittain kiinni
omaan kotiin ilman omarahoitusosuutta
Asuntovarallisuus turvaa eläkepäivät, Käänteinen
Asuntolaina markkinoiden ylivoimaisin eläkesäästötuote
Kysy lisää asiakaspalvelustamme puh. (09) 228 361!
www.hypo.fi
Suomen Hypoteekkiyhdistys
Suomen AsuntoHypoPankki Oy
Yrjönkatu 9 A, PL 509, 00101 Helsinki, puh. (09) 228 361, [email protected]
fi
SotilasAikakausLehti
11 | 2012
27
Pääsihteerin palsta
Hannu Sipilä
Tasapäisyyttä tasa-arvon
varjolla
V
iime aikoina on kuultu paljon
synkkiä uutisia irtisanomisista ja
yt-neuvotteluista yrityksissä, eikä työn
löytäminen ole helppoa. Työttömyys on
hienoisessa nousussa, mutta ei ole – ainakaan vielä – räjähtänyt käsiin. Syyskuussa työttömyysaste oli Tilastokeskuksen
mukaan 7,1 %, kun se viime vuonna samaan aikaan oli 6,9 %.
Vuoden alussa arvioitiin, että puolustusvoimissa on ns. muutoksen kohteena
1200 työntekijää. Luku on sen jälkeen
pienentynyt selkeästi, ja viimeisin tieto
on noin 850. Tammikuussa avautuu noin
400 tehtävää, joihin muutoksen kohteena
olevat ovat etusijalla. Muutoksen kohteena
oleminen ei siis tarkoita suoraa irtisanomisuhkaa, mutta mitä todennäköisimmin
puolustusvoimat joutuu irtisanomaan
osan. Irtisanomiset jäävät kuitenkin yllättävän vähiin, joten Pääesikunnan henkilöstöjohto on hoitanut leiviskänsä näiltä
osin hyvin.
Muutoksen kohteena olevat ovat luonnollisesti pettyneitä. Jos puolustusvoimista ei lopulta löydy uutta työtä ja uhka
konkretisoituu irtisanomiseksi, voi uuden
työn löytäminen olla haasteellista. Tässä
ilmapiirissä on esitetty, että henkilöstö-
28
vaikutusten pitäisi kohdentua tasa-arvon
ja yhdenvertaisuuden nimissä myös sotilaisiin.
Uudistus kova paikka
upseereille
Helposti unohtuu, että tuhannet sotilaat
joutuvat siirtymään uudistuksen yhteydessä toiselle paikkakunnalle. Tarjottava tehtävä voi olla jopa huonommin palkattu kuin
nykyinen. Siirron aiheuttamat sosiaaliset
haitat ovat aina erittäin suuria. Työnantaja ei korvaa syntyneitä kuluja täysimääräisesti. Tästä aiheutuu niin merkittävä
haitta, että moni eroaa upseerin tai muun
sotilaan virasta ”vapaaehtoisesti”. Kyse
on vain siitä, onko eroajia kymmeniä vai
satoja. Upseeriliitto tekee tilannekuvan
selventämiseksi asiasta jäsentutkimuksen,
jossa jäseniä pyydetään arviomaan omaa
tilannettaan ja näkymiään puolustusvoimauudistuksen keskellä.
Sekin on helppo unohtaa, että sotilaat on koulutettu ensisijaisesti vain
yhden työnantajan palvelukseen. Vastavuoroisesti sotilaiden on voitava luottaa
työnantajan tavallista suurempaan lojaaliuteen heitä kohtaan. Irtisanottava tai
urakehitystä hakeva siviili sen sijaan on
paljon paremmassa asemassa, koska samalla koulutuksella voi hakeutua monen
työnantajan palvelukseen. Itse asiassa
tämän pitäisi olla osa normaalia urakiertoa. En ymmärrä, miksi kaikille siviileille
pitäisi taata merkittävä urakehitys juuri
ERIKOISTUNUT UPSEERIEN ASIOIDEN AJAMISEEN
* Palvelus- ja yksityisasioihin liittyvä juridinen neuvonta ja avustaminen
perustuen Upseeriliiton ja asianajotoimiston väliseen sopimukseen.
* Käytettävissä myös liiton jäsenilleen ottama oikeusturvavakuutus.
* Alustavat neuvottelut ja opastus ovat jäsenille maksuttomia.
Toimisto
Vesa Mattila
Pentti Laiho
Olli-Pekka Lindell
02-251 1004
0400-706 615 040-581 4112
0400-826 078
[email protected]
www.asianajotoimistolindell.fi
Isänmaa tarvitsee puolustajansa
– upseerin.
Upseeri tarvitsee puolustajansa
– Upseeriliiton.
puolustusvoimien sisällä; vaihtavathan
urahakuiset työtekijät yritystenkin välillä
mennen tullen.
Sotilaat ovat sodan varalta
Tasa-arvon peräänkuuluttajat unohtavat
myös tahallaan, että puolustusvoimien
tehtävä on valmistautua Suomen aseelliseen puolustukseen niillä määrärahoilla,
jotka sille osoitetaan. Puolustusvoimat on
vastuussa rahojen tarkoituksenmukaisesta käyttämisestä. Osa tätä on keskittyminen ydinhenkilöstöön, kun työntekijöitä
on 10 % leikatun budjetin takia pakko
vähentää. Vähät rahat on käytettävä olennaiseen.
Sotilaat – etenkin upseerit – ovat
puolustusvoimien ydinhenkilöstöä. Kriisitilanteessa sodan ajan joukkoja johtavia
upseereita ei saa mistään olennaisesti
lisää. Palveluksessa olevien tulee pystyä
täyttämään tarvittavat tehtävät. Sopivan
ikäisiä, kuntoisia ja ammattitaitoisia evpupseereita on reservissä entistä vähemmän, koska sotilaseläkeikä nousee koko
ajan.
Sen sijaan reservissä on paljon hyvin
koulutettuja lääkäreitä, sähkömiehiä, kokkeja; ihan joka alan ammattilaisia paitsi
sotilaita. Siviilikoulutettuja ei tarvitse pitää
joka päivä puolustusvoimien palveluksessa, päin vastoin heidän sodan ajan osaamisensa kehittyy paremmin leikkaussaleissa, rakennustyömailla ja ravintoloissa.
Niin hyödyllistä ja ansiokasta työtä
SotilasAikakausLehti
11 | 2012
kuin moni siviili puolustusvoimissa tekeekin, se ei ikävä kyllä ole näissä oloissa
kaikkein keskeisintä sodan ajan valmiuden
kannalta. Tutkijoiden Helsingin Sanomissa
esille nostama pelko puolustusvoimien
militarisoitumisesta on suorastaan surkuhupaisa. Mitä ihmettä puolustusvoimissa
oikein pitäisi tehdä, ehkä takoa tykit auroiksi?
Puolustusvoimauudistuksen vääntäminen tasa-arvo- tai yhdenvertaisuuskysymykseksi onkin sangen keinotekoista.
Vierastan erityisen paljon kaikenlaista kiintiöajattelua työpaikoilla. Ei Suomessa voi
olla sellaista työpaikkaa, jossa toimitaan
sen perusteella, kuinka monta miestä tai
naista töissä on. Olennaisen osaaminen
ja työn vaatimusten täyttäminen on paljon
tärkeämpää kuin kuvitteellisen tasa-arvoongelman paikkaaminen kiintiöillä.
Suomessa on erittäin hyvä mahdollisuuksien tasa-arvo. Maksuton koulu ja
terveydenhuolto antavat kaikille yhden-
vertaisen mahdollisuuden hakeutua valitsemalleen uralle. Meriittien perusteella
voi kuka tahansa edetä niin pitkälle kuin
lahjakkuus ja ahkeruus antavat myöten.
Kaikissa ammateissa ei ole yhtä hyviä etenemismahdollisuuksia kuin upseereilla tai
monilla muilla korkeakoulutetuilla, mutta
ei pidäkään olla. Meriiteistä riippumaton
tasapäisyys ei ole järkevä tavoite.
Sodassa tarvitaan reserviä
Oulussa osaston syyskokouksessa vanhempi upseeriveli kertoi kokemuksistaan.
Hän valmistui kadettikurssilta kesällä
1944. Kurssista valtaosa komennettiin
torjuntataisteluihin. Mieskato oli kova.
Puhuja ihmetteli, mitä tehdään nykyaikana
jos joudumme vastaavaan tilanteeseen.
Upseereita kun ei ole edes sodan alkuvaiheeseen niin paljoa kuin tarve olisi, saati
paikkaamaan sankarivainajien jättämiä
aukkoja.
Näe ilman silmälaseja! Medilaser Oy ja Upseeriliitto ovat solmineet yhteistyösopimuksen.
Hyödynnä jäsenetusi* * Laserleikkauksen maksuton esitutkimus (arvo 194 €). * ‐ 5% laser‐ ja ikänäköleikkauksen hinnasta. * Ryhmäalennus ‐10 %, kun ryhmässä on vähintään kolme henkilöä ja toimenpiteet varataan samalle ker‐
taa. Löydä lähin klinikkasi ja varaa aikasi: www.medilaser.fi 29
Pääluottamusmiehen palsta I
Jari Rantala
Everstiluutnantti
Työajat ja -tavat muuttuvat
T
ietotyön sisältö, työtavat, työskentelyajat sekä -välineet ovat muuttuneet voimakkaasti tietoyhteiskunnan aikana. Yhä lisääntyvä etätyön tekeminen on
tullut perinteisen työpaikkatyön rinnalle.
Syyskuun 21. päivänä järjestettiin valtakunnallinen etätyöpäivä, jonka tarkoituksena oli kannustaa yrityksiä, kuntia, valtion
organisaatioita, yhdistyksiä sekä järjestöjä
pitämään etätyöpäivä. Tavoitteena oli vähentää mahdollisimman paljon työmatkaliikennettä ja siihen liittyviä päästöjä sekä
säästää matkustamiseen kuluvaa aikaa.
Etätyökampanjan verkkosivuilta www.etatyopaiva.fi löytyy lisää tietoa kampanjasta.
Valtion työmarkkinalaitos järjesti Etätyö ja työaikajoustot valtiolla -seminaarin
18.9.2012 edistääkseen etätyötä ja työaikajoustoja valtionhallinnossa. Samasta
syystä työmarkkinalaitos osallistuu valtakunnalliseen etätyökampanjaan. Kampanjan
avulla etätyöstä saadaan lisää kokemuksia
ja sitä koskevien verkkosivujen avulla monipuolinen tieto leviää myös laajemmin virastoihin. Valmistelutyötä tehdään yhdessä
virastojen ja henkilöstöjärjestöjen kanssa.
Työmarkkinalaitoksen tarkoituksena on tarkastella valtiolla tehtävää etätyötä myös
johtamisen ja esimiestyön näkökulmasta.
Hallitusneuvos Tuija Wilska on kirjoittanut etätyöstä seuraavasti: Valtion
työmarkkinalaitoksen mielestä myös valtionhallinnossa tehokkuus, tietotekniikan
hyödyntäminen ja työnantajan kilpailukyky
edellyttävät nykyaikaisten työn organisointitapojen kuten etätyön käyttöä. Etätyön
avulla voidaan myös lisätä joustavuutta,
edistää työssä jaksamista sekä helpottaa
työn ja yksityiselämän yhteensovittamista.
30
Etätyö ja työaikajoustot valtiolla -seminaarin sisältö videoineen ja esittelykuvineen on nähtävissä puolen vuoden ajan
osoitteessa www.seminaarit.net/vm/etatyo.
Sivuston aineisto on erinomainen
tietopaketti siitä, millainen on tietotyön
tulevaisuus. Ne työnantajat, jotka ottavat
asiasta vaarin ja lähtevät soveltamaan eri
mahdollisuuksia ottavat aimo askeleen
eteenpäin kilpailukyvyssä, tehokkuudessa, henkilöstön motivoinnissa sekä rekrytoinnissa. Suosittelen puolustusvoimien
ja rajavartiolaitoksen johtoa sekä kaikkia
esimiehiä tutustumaan sivustoon ja pohtimaan, miten kehittää toimintaa siten, että
näihin haasteisiin pystytään vastaamaan.
Valtion työmarkkinalaitoksen tahto
on etätyön käytön lisääminen valtionhallinnossa, mihin sillä on olemassa hyvät
perusteet. Puolustusvoimien kuin myös rajavartiolaitoksen tulisi nyt perehtyä näihin
perusteisiin ja ryhtyä niiden edellyttämiin
kehittämistoimiin.
Etätyö
Etätyö on tapa organisoida työtä. Sen keskeisiä tunnusmerkkejä on, että työ, jota
voitaisiin tehdä työnantajan tiloissa, tehdään säännöllisesti varsinaisen työpaikan
www.pohjola.fi
ulkopuolella ja että tässä työssä tai sen
organisoinnissa käytetään apuna tietotekniikkaa.
Etätyöllä on useita toteutusmuotoja,
jotka voivat vaihdella samankin henkilön
kohdalla tarpeiden ja olosuhteiden muuttuessa. Etätyötä voidaan tehdä esimerkiksi
kotona, etätyökeskuksessa, satelliittitoimistossa, kirjastossa, joukkoliikennevälineissä tai asemilla. Olennaisinta on, että
etätyö korvaa aina työpaikalla tehtävän
työn, eivätkä ylityöt kuulu etätyön käsitteeseen.
Etätyötä ei ole työ viraston omassa tai
useamman viraston yhteisessä palvelukeskuksessa tai asiakaspalvelupisteessä
taikka viraston sivutoimipaikassa, koska
nekin ovat työnantajan tiloja. Etätyö voi
olla kokoaikaista tai vain osittaista, jolloin
etätyötä tehdään esimerkiksi yhtenä päivänä viikossa.
Puolustusvoimauudistus muokkaa
voimakkaasti organisaatiorakennetta ja
tehtäviä. Yli 2 000 ihmisen virka- tai työpaikka vaihtuu toiselle paikkakunnalle.
Työmatkat pidentyvät ja perheestä asutaan
yhä useammin erillään. Puolustusvoimien toimipaikkoja, joissa voisi tehdä työtä asuinpaikan lähellä vähenevät. Etätyö
tuo keinon vaikuttaa näihin ongelmiin ja
puh. 0303 0303.
parantaa henkilöstön asemaa. Nykyinen
valtiovarainministeriön ohjeistus etätyöstä antaa jo mahdollisuuden toteuttaa sitä
myös puolustusvoimissa. Mutta kuten usein
muulloinkin, mitään ei tapahdu, ellei tehdä
puolustusvoimien omaa ohjetta sekä kehoteta tulosyksiköitä ottamaan etätyö käyttöön,
silloin kun se on mahdollista. Johtamisjärjestelmäpuolelta saamieni tietojen mukaan
tietojärjestelmät mahdollistaisivat jo nyt
turvallisen verkkotyöskentelyn kotona.
Hajautettu työ
puolustusvoimissa ja
rajavartiolaitoksessa
Mobiilityö
Jos työtä tehdään työnantajan tiloissa
mutta muualla kuin varsinaisella virkapaikalla, ei ole kyse etätyöstä. Tällaisia
järjestelyjä on käytössä valtakunnallisissa
organisaatioissa, joilla on toimipisteitä eri
paikkakunnilla, kuten verohallinnossa ja
puolustusvoimissa.
Puolustusvoimissa tällainen työskentely on nimetty hajautetuksi työksi. Puolustusvoimien ohjeen mukaan hajautettua
työtä voidaan tehdä esimerkiksi siten, että
henkilö työskentelee yhden päivän viikossa
omalla kotipaikkakunnallaan sijaitsevassa
puolustusvoimien yksikössä ja viikon muut
työpäivät varsinaisella virkapaikallaan.
Puolustusvoimissa on hajautettua työtä tehty jo kaksi vuotta. Kokemukset ovat
olleet erittäin positiivisia erityisesti Maavoimien Esikunnassa, mistä hajautettu
työ lähtikin kokeiluna eteenpäin. Yhtenä
Valtion työmarkkinalaitoksenkin aineistossa todettuna etuna on työn suunnittelun
kehittyminen. Omat ja työpisteen työt pitää
suunnitella paremmin ja pitkäjänteisemmin,
koska työtä tehdään useassa eri pisteessä.
Erityisesti tämä vaikuttaa palavereihin. Turhat pikapalaverit vähenevät kun henkilöstö
ei ole aina paikalla valmiina niihin.
Hajautetun työn osalta on puolustusvoimissa vielä parannettavaa. Se ei ole
kaikissa puolustushaaroissa riittävän laajasti käytössä. Ilmeisesti epäluulo ja luutuneet asenteet eivät mahdollista toiminnan
kehittämistä ja tuloksellisuuden parantaSotilasAikakausLehti
mista. Lisäksi voimassa oleva ohjeistus
rajoittaa työmuodon käyttöä liiaksi. Ohjeistus pitäisi päivittää saatujen kokemusten
perusteella sekä kannustaa tulosyksiköitä
ottamaan hajautettu työ käyttöön.
Hajautettu työ soveltuisi erinomaisesti
myös Rajavartiolaitoksen toimintaan. Rajavartiolaitoksessa on paljon siirtoja valtakunnan toiselta puolelta toiselle puolelle.
Esimerkiksi Kajaanista Helsinkiin siirretty
upseeri voisi hyvin tehdä päivän viikossa
hajautettua työtä Kajaanin toimipisteessä.
11 | 2012
Etätyö on ollut paikkaan sidottua työpisteen ulkopuolella tehtävää työtä. Tekniikan
kehittyessä sen sovelluksena on muodostunut mobiili, monipaikkainen työ. Siinä
ajan ja paikan joustavalla käytöllä hyödynnetään mobiilia tieto- ja viestintäteknologiaa yhteistyöhön eri paikoista käsin.
Mobiilia etätyötä voidaan tehdä vaikkapa
junassa, lentokentällä, kahvilassa, linjaautossa, ihan missä vain paikassa, jossa
mobiili tekniikka sen mahdollistaa. Mobiilityö mahdollistaa verkkokokoustenkin
pitämisen joustavasti, koska toiminta ei
ole kiinnitetty yhteen paikkaan.
Mobiili joustotyö on mobiilityön sovellus. Sillä tarkoitetaan päivittäisen pitkämatkaisen työmatkan aikana joukkoliikennevälineessä tehtyä työtä, joka luetaan
osaksi työaikaa. Yleisin rajaus työmatkalle
on vähintään 45 minuutin yhtäjaksoinen
aika. Tavanomaisimmat liikennevälineet,
joissa mobiilia joustotyötä tehdään, ovat
junat ja linja-autot. Paikallisliikenteen
joukkoliikennevälineet eivät yleensä mahdollista keskittymistä työskentelyyn.
Suomessa toteutetussa kokeilussa tuli
esille muun muassa se, että pitkämatkaisessa joukkoliikennevälineessä tehty työ
on tehokasta. Työskentelyä eivät haittaa normaalit toimistotyön häiriötekijät ja työskentelylle on joka kerta selkeä aikaraja. Työskentely työmatkalla tuo mukanaan myös töiden paremman etukäteissuunnittelun, jotta
työt saa nivellettyä työpaikalla tapahtuvaan
työskentelyyn. Valtion työmarkkinalaitoksen
tulisi muistaa etätyön käyttöä edistäessään
myös tämä etätyön sovellus, joka tuo mukanaan aivan samat edut työnantajalle ja
henkilöstölle kuin perinteinen etätyö.
Kateus ja tietämättömyys
esteenä
Suurimpina esteinä etätyön ja sen sovellusten käyttämiselle ovat kateus ja tietämättömyys. On aivan selvää, ettei kaikkea
työtä voida tehdä työpaikan ulkopuolella.
Joukkueen kouluttaminen ei onnistu kotipöydän ääressä, eikä panssarivaunuja
voi varastoida omaan autotalliin. Mutta on
paljon tehtäviä, joissa töitä voidaan tehdä
ainakin osittain etätyönä.
Tutkimuksissa on todettu, että suurin
vastustus etätyön järjestämiselle on kateus
ja epäluuloisuus etätyöhön soveltumatonta
työtä tekevien työyhteisön jäsenten taholta. Ajatellaan yleisesti, että jos minä en voi
tehdä etätyötä, niin ei sitä saa muutkaan
tehdä. Lisäksi etätyötä tekevien työpanokseen suhtaudutaan epäilevästi. Ajatellaan,
että etätyötä tekevien työsuoritus on muita
vähäisempi kun heitä ei valvota jatkuvasti.
Ajatus on täysin virheellinen ja perustuu
tietämättömyyteen. Tutkimukset päinvastoin osoittavat, että etätyössä tehdään
helposti liian paljon töitä.
Myös esimiesten tietämättömyys
etätyöjärjestelyiden mahdollisuuksista,
oikeutuksesta, toteutuksesta sekä työjärjestelyillä saatavista hyödyistä on ollut esteenä etätöiden toteuttamiselle. Selkeä ohjeistus, tiedottaminen ja asennemuokkaus
ovat avaimet todellisten työaikajoustojen
toteutumiseen sekä molemminpuoliseen
hyötymiseen työnantajan ja työntekijöiden kesken. Yhdenvertaisuus on nostettu
esiin rajoittavana tekijänä, mutta se ei ole
juridinen este. Tämä on todettu monissa
etätyötä käsittelevissä ohjeistuksissa. Työtehtävät ovat hyvin erilaisia, joten niiden
sisältö ei voi olla yhdenvertainen. Siten
ei myöskään etätyön käyttöoikeus työn sisällön perusteella riko yhdenvertaisuuden
periaatetta. Etätyö sopii toisiin töihin ja
toisiin taas ei.
31
Tehtävään määräys on annettava
P
ääesikunnan henkilöstöalan määräyksessä Upseerien henkilöstöasioiden hoito (1.11.2009) on yksiselitteisesti
MÄÄRÄTTY tehtävään määräyksen antamisesta: ”Tehtävään määräys on aina annettava ennen kuin asianomainen henkilö
ryhtyy hoitamaan uutta tehtävää.” Tämän
selkeämmin ei asiaa voi esittää. Siitä huolimatta yhä uudestaan tulee paikallisneuvotteluihin tapauksia, joissa tehtävää on
voitu tehdä jopa lähes vuosi vain suullisen
käskyn perusteella.
"Pyydän käskyn kirjallisena..."
Ongelmia on aiheutunut silloin kun on
ryhdytty hoitamaan korkeamman vaativuusluokan tehtävää. Kun ei ole ollut
tehtävään määräystä, ei ole myöskään
maksettu sen mukaista palkkaa.
Tehtävään määräystä ei voi tehdä
takautuvasti, joten kun palkkavirhettä
ryhdytään korjaamaan, pitää tehdä esitys palkkatoimivallan omaavalle tasolle
Pääesikuntaan. Sen jälkeen ryhdytään
selvittämään kuka käski ja mitä sekä löytyykö tästä kirjallista aineistoa. On ollut
useita tapauksia, joissa ei ole löytynyt
riittävää todistetta tehtävän aloitushetkelle.
Tästä syystä palkanmaksun myöhästymisen lisäksi henkilöiltä on jäänyt joiltakin
kuukausilta tehtävän mukainen korkeampi
palkka saamatta.
Tehtävänkuvaus on
allekirjoitettava
Yhtä tärkeää kuin tehtävään määräys on
tehtävänkuvauksen laatiminen/tarkistaminen ja sen allekirjoittaminen. Esimiehen ja
alaisen allekirjoittama tehtävänkuvaus on
peruste palkanmaksulle seuraavan kuukauden alusta lukien. Mikäli tehtävänkuvaus
joudutaan allekirjoittamaan uudestaan esimerkiksi virheen takia tai sen laatimiseen
liittyy asioita, jotka ovat viivästyttäneet allekirjoittamista, pitää näistä tehdä merkinnät kuvauslomakkeeseen. Siihen kirjataan
ensimmäinen allekirjoituspäivämäärä ja
syy, miksi se on muuttunut. Lisäksi kirjataan muut syyt, mitkä ovat viivästyttäneet
kuvauksen laatimista.
Tehtävänkuvaukseen kirjatut selvitykset
edesauttavat neuvotteluissa selvittämään,
milloin tehtävää on tosiasiallisesti ryhdytty
hoitamaan. Tämä antaa mahdollisuuden
päästä sopuun palkanmaksun korjaamisesta takautuvasti. Tärkeintä on kuitenkin
tehdä niin tehtävään määräykset kuin tehtävänkuvauksetkin välittömästi kun niihin
on tarve. Vain siten voidaan taata palkanmaksu tehtävän vaativuuden mukaan siitä
työstä, mitä tekee. Samoin kaikki vastuukysymykset ovat kohdallaan.
Vastuu tehtävään määräyksen antamisesta sekä tehtävänkuvauksen laatimisesta
on esimiehillä. Mutta kyllä jokaisen omalla
vastuulla on omalta osaltaan huolehtia
toimenpiteiden käynnistämisestä. Jos saa
käskyn ryhtyä tekemään uutta tehtävää,
pitää ensitöikseen vaatia kirjallinen tehtävään määräys ennen kuin tekee mitään
uuteen tehtävään liittyvää työtä. Mikäli
prosessia ei käynnistetä, tulee heti ottaa
yhteyttä luottamusmieheen. Sama koskee
myös tehtävänkuvausta.
Oma palkka on niin tärkeä asia, ettei
siitä huolehtimista kannata jättää vain muiden huoleksi!
Jari Rantala
Alueelliseksi pääluottamusmieheksi maavoimiin
Maavoimien virkaehtosopimusasioista vastaavan alueellisen pääluottamusmiehen sekä Materiaalilaitoksen
alueellisen pääluottamusmiehen tehtävät julistetaan hakuun. Tehtävässä on eduksi aiempi kokemus
luottamusmiestehtävästä tai muu palvelussuhteen ehtoihin liittyvä kokemus.
Kirjalliset hakemukset ja ilmoittautumiset vaaliin tulee lähettää 30.11.2012 mennessä osoitteella:
[email protected] tai postitse
Upseeriliitto ry, Laivastokatu 1 b, 00160 Helsinki
Kuoreen merkintä ”Alueellinen pääluottamusmies”
Vaali suoritetaan Upseeriliiton hallituksen kokouksessa 13.12.2012. Tehtävien hoitaminen alkaa 1.1.2013.
Lisätietoja alueellisen pääluottamusmiehen tehtävistä, korvauksesta sekä muista valintaan liittyvistä
asioista antaa pääluottamusmies Jari Rantala (0299 500780, [email protected]).
32
Pääluottamusmiehen palsta II
Mikko Valtanen
Majuri
Lisäaikaa arviointeihin
T
ehtävänkuvausten laatimisurakka
on ollut syksyn aikana melkoinen.
Marraskuun alkuun mennessä keskustasolle on tullut yli 500 ja puolustushaaran
puskurissa odottaa arviointia lisäksi lähes
180 tehtävää. Paikallisella tasolla noin 950
JSA -kuvausta odottaa käsittelyä. Joukkoosastoissa ja esikunnissa tehtävänkuvauksia vielä käsitellään, eikä annettuihin
tiukkoihin määräaikoihin ole kaikilta osin
kyetty. Tämä tosin oli ennakoitavissa, kun
työtä ryhdyttiin tekemään. Kyse on valtavasta urakasta, jolle tiukka aikataulutus
asettaa oman haasteensa.
Puolustusvoimien henkilöstöjohto päätti
lokakuun puolivälissä, että vaativuuden arviointiin tulee antaa lisäaikaa. Vuoden loppuun mennessä tulee arvioida ne tehtävät,
jotka tulevat avoimina hakuun tammikuussa.
Näissä tehtävissä ei ole JSA -tehtäviä. Haku
ohjeistetaan tässä kuussa puolustusvoimauudistuksen jatkosuunnittelukäskyssä. Muut
tehtävät tulee olla arvioituna helmikuun loppuun mennessä 2013. Tarvittavaa lisäaikaa
saatiin siis kaksi arvokasta kuukautta.
Lehden ilmestyessä keskustason arviointi ja kehittämisryhmä on aloittanut työn
omalta osaltaan 8.11. Keskustason arviointityöhön kuluu niiden, noin hieman vajaan
700 tehtävän osalta, jotka nyt on keskus- ja
aluetasolla 35 työpäivää – ja lisää tulee.
Tehtävien arviointi
paikallistasolla
Syksyllä 2009 on edellisen kerran virkaehtosopimuksella tarkennettu vaativuuden
arviointikäytäntöä. Sopimuksen tavoitteena
SotilasAikakausLehti
11 | 2012
oli tuolloin arviointimenettelyn yksinkertaistaminen. Soveltamisohjeen mukaisesti
paikallistasolla joukko-osastossa tai esikunnassa arviointiryhmän puheenjohtaja
tekee työnantajan ehdotuksen ryhmän
jäsenille tehtävän vaativuusluokaksi. Ehdotuksen tulee perustua vertailuun keskustasolla arvioituihin vastaaviin tai kokonaisuutena samankaltaisiin tehtäviin.
Verrokkitehtävänä on ehdottomasti
käytettävä tehtävää, joka on arvioitu keskustasolla. Soveltamisohjeessa aikanaan
todettiin, että keskustasolla arvioitu verrokkitehtävä ei saa olla kahta vuotta vanhempi. Tästä aikarajoituksesta voidaan
kuitenkin harkinnan mukaan joustaa, mikäli verrokkitehtävät sisällöltään ja asemaltaan ovat vielä voimassa tulevassakin
organisaatiossa.
Luottamusmiehet ja
osastojen puheenjohtajat
neuvottelupäivillä
Upseeriliitto järjesti luottamusmiehille ja
osastojen puheenjohtajille koulutus- ja
neuvottelupäivät loka–marraskuun vaihteessa. Koulutuspäivän kohderyhmänä oli
vastikään puolustusvoimissa upseeriliiton ja päällystöliiton luottamusmiehinä
aloittaneet upseerit ja opistoupseerit.
Toki joukkoon mahtui myös kokeneempia
luottamusmiehiä periaatteella ”kertaus on
opintojen äiti”.
Koulutustilaisuus järjestettiin yhteistoiminnassa Päällystöliiton kanssa nyt
toista kertaa. Koulutuksessa yhteisen ohjelman painopiste oli puolustusvoimien
hallinnonalan osalta mm. työaikasopimus,
muutto ja siirtokorvaukset, virkamatkustaminen sekä yhteistoiminta paikallistasolla.
Upseeriliiton luottamusmiehille pidettiin
lisäksi palkkausjärjestelmäkoulutusta.
Koulutuspäivän jälkeen syksyn neuvottelupäivien aiheena oli vahvasti puolustusvoima uudistus. Puolustusvoima
uudistuksen takia päätimme kutsua tilaisuuteen poikkeuksellisesti myös osastojen
puheenjohtajat.
Tilaisuuteen oli kutsuttu vierailemaan
myös Pääesikunnan henkilöstöosastolta
henkilöstösuunnittelusta vastuussa oleva apulaisosastopäällikkö, eversti Timo
Mustaniemi. Hän toi tilaisuuteen arvokasta
näkökulmaa siitä, kuinka puolustusvoimauudistusta on toteutettu ja toteutusta
tullaan jatkamaan henkilöstöjohtamisen
näkökulmasta. Luottamusmiehet ja osastojen puheenjohtajan toivat esiin tilaisuuden
tullen kentän huolen siitä, kuinka upseereiden virkaurien käy tulevaisuudessa.
Vaativimpien tehtävien määrä vähenee,
eivätkä nuoret upseerit pääse tehtäviin,
joihin heidät on koulutettu. Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden sotatieteiden maistereiden koulutus ja osaaminen
menee hukkaan, jos tarjolla on vain joukkueenjohtajan tehtäviä.
33
Tietoja päivitettiin evp-seminaarissa
U
pseeriliiton perinteinen evp-seminaari pidettiin 10.-11. lokakuuta
Katajanokan Kasinolla ja Tallinnassa. Seminaariin osallistuivat Upseeriliiton osastojen evp-yhteyshenkilöt ja evp-työryhmä.
Kyberturvallisuus
Eversti Aapo Cederberg puolustusministeriöstä piti erinomaisen esityksen yhteiskunnan turvallisuusstrategiasta. Hän puhui
kokonaisturvallisuudesta ja 13 uhkamallista/häiriötilanteesta. Tässäkin pätee sanonta
”maailma muuttuu ja me sen mukana”. Yhteiskuntarakenne on muuttunut ja se vaikuttaa myös kokonaisturvallisuuteen. Olemme
yhä enemmän riippuvaisia energiasta ja tietojärjestelmistä sekä niiden toimivuudesta.
Suurvallat satsaavat valtavia summia
kyberpuolustukseen, USA käyttää siihen
arvion mukaan 25 % budjetista. Yhdysvallat, Kiina ja Venäjä ovat pitkällä tässä
asiassa. Kyberturvallisuus ei ole vain puolustusta, siihen oleellisena osana kuuluu
kyberhyökkäysvalmius. Kyberrikollisuus,
-vakoilu, -terrorismi ja –sota on myös
otettava huomioon kokonaisturvallisuudessa. Seuraavassa selonteossa kyberuhat painottuvat perinteisten uhkamallien
ohella kokonaisturvallisuutta pohdittaessa.
Tehtävärakenne pvuudistuksessa puhutti
Liiton puheenjohtaja, everstiluutnantti Harri Westerlund kertoi puolustusvoimauudistuksen tilanteesta liiton kannalta.
Evp-upseereita hämmästytti muutamat
organisaatiokummajaiset ja tehtävien jako
eri henkilöstöryhmien kesken. Esimerkiksi joukko-osaston hallinto-osasto, johon
kuuluu sekä henkilöstö- että huoltoala, ei
saanut ymmärrystä. Henkilöstöpäällikkö ei
pysty vastaamaan osastopäällikkönä myös
huollosta ja hänen sijaisenaan huoltopäällikkö henkilöstöasioista.
34
Eversti Ants Kiviselg.
Sotilasläänien tehtäviä siirtyy muun muassa joukko-osastoihin, joten niiden esikuntien tehtävät muuttuvat ja sieltä pitäisi
löytyä eu-kurssin käyneille upseereille nykyistä tehtävää vastaava vakanssi. Mistähän
saadaan päällikkökokemusta upseereille,
jos vähäisiä tehtäviä annetaan myös muille
henkilöstöryhmille, kyseltiin seminaarissa?
Miksi upseerit komentajina eivät arvosta
upseerikoulutusta, kun valmistuva upseeri
ei kelpaa joukkueenjohtajaksi?
Tiedotusvälineet koettavat saada irtisanottavien määrän näyttämään pahemmalta
kuin se todellisuudessa tulee olemaan.
Aidosti irtisanottuja tullee olemaan vain
muutama sata. Evp-upseereilla näyttää
oleva rakennemuutoksista paljon kokemusta sekä hiljaista ja äänekästäkin tietoa.
Paljon tuntuu olevan vielä korjaustarvetta
ennen vuoden 2015 alkua.
Viron puolustusvoimat
Viron pääesikunnan päällikön sijainen
eversti Ants Kiviselg esitti kauniin sanoin
Viron puolustusvoimien kiitokset suomalaisten upseerien tuesta Viron puolustuksen rakentamisessa. Seminaarilaisten
joukossa oli monta Viron ystävää ja projekteissa mukana ollutta.
Everstiluutnantti Toomas Uustal esitteli
Viron puolustusvoimia. Toomas Uustal
on käynyt kadettikoulun, pataljoonankomentajakurssin ja yleisesikuntaupseerikurssin Suomessa. Tällä hetkellä hän
toimii suunnittelupäällikkönä maavoimien
esikunnassa.
Viro käyttää tänä ja ensi vuonna 2 %
bruttokansantuotteesta puolustukseen.
Virolaiset osallistuvat useisiin kansainvälisiin harjoituksiin Baltiassa ja Pohjoismaissa. Heillä on tulossa jopa yli 12000
miehen sotaharjoitus, ”Kevätmyrsky”.
Viron sotilaita on useissa rauhanturvatehtävissä, muun muassa Afganistanissa.
Everstiluutnantti Toomas Uustal.
Evp-upseerin edunvalvonta
Evp-upseerien edunvalvonnassa painopiste on tiedottamisessa ja erityisesti niistä
asioista, jotka muuttuvat ja vaikuttavat seniorien elämäntilanteeseen. Seminaarissa
käytiin läpi testamentteja. Painopiste oli
edunvalvontavaltakirjassa ja edunvalvojan
velvollisuuksissa sekä käytännön toiminnassa.
Kaikkien upseerien kannattaa käydä
liiton kotisivuilla katsomassa, mitä löytyy kohdasta Tietopankki: Laki-,vero- ja
sosiaaliasioita.
Pentti Väänänen
Eversti
Upseeriliiton hallitus 2013
Puheenjohtaja
Varapuheenjohtajat
Harri Westerlund
Jouni Koskinen
Jouko Seitakari
Varsinaiset jäsenet
Petteri Kajanmaa
Jari Hellberg
Ville Viita
Mikko Sistonen
Kari Nousiainen
Mika Rötkönen
Tero Pynnönen
Petteri Puusa
Kimmo Viitanen
Jukka Heinänen
Varajäsenet
Atte Löytönen
Sakari Hiukka
SotilasAikakausLehti
Mika Piiroinen
11 | 2012
Jukka Pesonen
Mika Ylönen
Jari Ruskela
35
Upseeriliiton yhteystiedot
Puheenjohtaja
evl Harri Westerlund
Varapuheenjohtajat
evl Jyrki Tulppala
[email protected] maj Jouni Koskinen
[email protected] Pääsihteeri
kaptl Hannu Sipilä
[email protected]
(09)6689 4010
040 839 5909
0299 510 910
0299 303 527
040 511 3762
[email protected]
(09) 6689 4011
050 340 5670
Pääluottamusmies
evl Jari Rantala
maj Mikko Valtanen
[email protected]
(09) 6689 4015
0299 500780
[email protected]
(09) 6689 4040
0299 500781
Järjestöpäällikkö
evl Kari Haapanen [email protected]
(09) 6689 4012
040 778 5095
Tiedotuspäällikkö
komkapt Marko Varama
[email protected]
(09) 6689 4016
040 844 8255
Taloussihteeri
Erja Elopuro
Sihteeri
Päivi Schroderus [email protected]
(09) 6689 4013
040 537 1799
[email protected]
(09) 6689 4014
050 338 8228
Toimisto
Laivastokatu 1 b B,
00160 Helsinki
[email protected]
(09) 6689 400
faksi (09) 6689 4020
RVL:n pääluottamusmies
maj Kari Hämeenaho
[email protected]
071 872 2014
(02) 251 1004
0400 706 615
0400 826 078
040 581 4112
Asianajotoimisto Lindell Oy
Vesa Mattila
Olli-Pekka Lindell
Pentti Laiho
[email protected]
Upseeriliiton Konttaisenranta
Virkkulantie 30
93999 KUUSAMO
Varaukset ma-pe kello 10.00 - 15.00,
Loma-Konttainen, puh. 0500 393 757
[email protected]
Eläkkeiden ja muiden sosiaaliturvaetuuksien
indeksimuutokset vuodelle 2013
Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) on vahvistanut 24.10.2012 sosiaalietuuksien indeksitarkistukset vuodelle 2013.
Indeksitarkistuksen nojalla eläkkeet nousevat 1.1.2012 lukien 2,825 %. Työeläkeindeksi vuonna 2012 oli 2407 ja vuonna
2013 se on 2475.
Eläkepalkan laskennassa vuosiansiot tarkistetaan eläkkeen alkamisvuoden tasoon palkkakertoimilla. Palkkakerroin
vuodelta 2012 oli 1,291 ja on vuonna 2013 1,327. Kerroin nousee siten 2,79 %.
Ns siirtymäajan indeksin muutos on v 2012 luvusta 2663 vuoden 2013 lukuun 2738. Nousu on 2,82 %.
Siirtymäajan indeksiä ei enää käytetä sotilaseläkkeiden tarkistukseen. Sotilaseläkkeitä tarkistetaan työeläkeindeksin
muutoksen suhteessa.
Elinaikakerroin vuodelle 2013 vahvistetaan erikseen marraskuun kuluessa. Lisäksi KELA on vahvistanut kansaneläkeindeksin vuodelle 2013. Se nousee 2,8 % luvusta 1565 lukuun 1609. Indeksimuutoksella tarkistetaan kaikki
kansaneläkeindeksiin sidotut etuudet. Lisätietoja saa STM:n verkkosivuilta.
Kari Haapanen
Järjestöpäällikkö
36
Sotataitoa ja -taidottomuutta
Stalingradissa
Jaakko Aatolainen: Hitler, Stalin ja
Stalingrad – tahtojen taistelu.
Karisto Oy, Hämeenlinna 2012,
960 sivua.
ISBN 978-951-23-5617-1.
S
otakorkeakoulussa olivat Jaakko Aatolaisen luennot aikanaan kokemus,
joka jäi pysyvästi ainakin allekirjoittaneen
mieleen. Huolellisemmin valmisteltuja oppitunteja en juuri ollut nähnyt, ja vähissä
ne ovat olleet myöhemminkin.
Aatolaisen tunneilla täsmäsi kaikki.
Sisältö oli selkeä, pienemmätkin yksityiskohdat oli tarkastettu ties kuinka moneen
kertaan, havainnollistaminen oli sen ajan
välineillä ykkösluokkaa, asioiden jäsentely oli johdonmukainen ja luennoitsijan
esiintyminen sotilaallisen mallikasta. Aatolaiselta oli kerta kaikkiaan mahdotonta
odottaa jotain puolivillaista.
Luotettavaa tietoa
Sama pätee hänen nyt valmiiksi saamaansa tutkimukseen Stalingradin taistelusta.
Lukija ei voi olla havaitsematta, että kirjoittaja on todella paneutunut aiheeseensa. Tuloksena on tietopaketti, johon voi
luottaa. Tietysti on paljon sellaista, josta
selvyyttä ei saada ehkä koskaan, mutta
Aatolainen on joka tapauksessa pyrkinyt luotettavimman tiedon lähteille. Jos
epäilyihin on aihetta, kirjoittaja sanoo sen
suoraan.
Sotataidon opetuksen parissa tai sitä
sivuavissa virkatehtävissä koko upseeSotilasAikakausLehti
11 | 2012
riuransa toiminut Aatolainen on alan
asiantuntija jos kukaan, ja se heijastuu
voimakkaasti hänen teoksessaan. Lujan
ammattitaitonsa pohjalta hän on paneutunut esimerkiksi Stalingradissa mottiin
jääneiden saksalaisten huolto-ongelmiin
ja varsinkin yrityksiin kuljettaa materiaalia
ilmateitse mottiin. Samaan tapaan hänellä
taustansa perusteella on painavaa sanottavaa erityisesti operaatiotaitoon liittyvistä
kysymyksistä. Vakuuttavaa on muun muassa se, mitä Aatolainen kirjoittaa joukkojen
hajottamisesta saksalaisten puolella, mikä
esti voimakkaan painopisteen muodostamisen. En väitä, etteikö tällaisiin asioihin
myötäeläytyminen onnistuisi myös lahjakkaalle siviilitutkijalle, mutta Aatolaisella
on joka tapauksessa takanaan voimallinen
kotikenttäetu.
Opettaja astuu esiin
Toisaalta Aatolainen kirjoittaa jotain sellaistakin, jollaista ammattihistorioitsija
tuskin pistäisi paperille. Hän nimittäin
silloin tällöin neuvoo omana mielipiteenään, miten päättäjien olisi aikanaan pitänyt
toimia. Näitä kohtia lukiessani näin Aatolaisen edelleen opettajana Sotakorkeakoulun kateederilla palauttamassa koulutöitä
enemmän tai vähemmän menestyneille
oppilasupseereille. Tällä kertaa huutia saavat varsinkin Hitler ja Göring.
Aatolaisen käyttämät lähteet ovat lähinnä kirjallisuuslähteitä, mikä tässä tapauksessa on hyvin perusteltavissa. Lähteet
on valittu monipuolisesti, ja kirjoittaja on
esittänyt myös kritiikkinsä niistä. Mieluista
oli havaita, että Aatolainen on hyödyntänyt myös niin sanottua revisionistista
kirjallisuutta, minkä valtavirrassa purjehtivat kirjoittajat yleensä sivuuttavat kuin
paholainen kasteveden. Seurauksena on,
että Aatolaisen tapa tulkita tapahtunutta
on monipuolisempi kuin tavanomaisuuksia toistavalla standardihistorioitsijalla.
Tutkimuksen eteenpäinmenon perusedellytyshän on kaikilla aloilla entisen kyseenalaistaminen ja uuden etsiminen.
Kirjansa teeman kannalta keskeisessä
asiassa eli Hitlerin arvioimisessa sodanjohtajana Aatolainen ei hyvästä tahdostaan
huolimatta pääse tavanomaisten ympyröiden ulkopuolelle. Teoksen alkupuolella
hän tosin toteaa, että vuosikymmeniä on
toistettu fraasikokoelmaa, jonka mukaan itsepäinen Hitler teki vain tyhmiä ratkaisuja.
Näin ei kuitenkaan ole, kirjoittaja sanoo.
Mutta mihinkä tulokseen lukija päätyy
kirjan luettuaan? Jos teokseen olisi luottaminen, Hitler ei olisi koskaan johtanut
sotatoimia muulla kuin sillä ”taidolla ja
kokemuksella mikä edellisen maailmansodan taistelulähetti-korpraalilla saattoi
olla”. Hänen ainoa ”johtamistaitonsa” olisi
ollut: ”Mistään, mitä olen vallannut, en
koskaan luovu. Olen nero, jonka päätä
ei käännetä.” Suunnilleen samaa sanoi
Hitlerin perusvihollinen Winston Churchill
sodan ajan puheissaan ärsyttäen Führeriä
tietysti suuresti. Hitler iski puolestaan takaisin tuoden esiin vastustajansa mieltymyksen alkoholiin. Siitä huolimatta emme
katso Churchillia Hitlerin silmin. Hitlerin
KIRJAT
Sampo Ahto
37
KIRJAT
38
kohdalla asia on kuitenkin toisin. Häntä Aatolainen lupaavista alkusanoistaan
huolimatta arvioi kuin hänen pahimmat
vihollisensa.
Ei enää korpraali
Tässä yhteydessä ei ole mahdollista käydä
perusteellisesti kiinni ongelmaan Hitlerin
sotapäällikön taidoista. Problematiikkaa
voidaan kuitenkin hieman sivuta, jolloin
esiin nousee ainakin yksi asia. Hitler ei
ollut korpraalin tasolla sotaa johtaessaan.
Hänen teoreettinen tietomääränsä kaikilla
sotatieteiden aloilla ylitti hänen lukeneisuutensa ja erinomaisen muistinsa vuoksi
monin kerroin sen, mitä tavallinen kenraali
osasi. Hän oli lukenut Clausewitzit, Moltket, Macchiavellit, Napoleonit, Caesarit ja
muut ja myös muisti sen, mitä oli lukenut.
Hän osasi ulkoa maailman kaikkien sotalaivastojen laivojen ominaisuudet, hän
suunnitteli betonikasematteja linnoitetuille
alueille, hän piirsi kamiinan miehistönkuljetusvaunuihin jne. Yhdelläkään hänen
kenraaleistaan ei ollut sellaista tietomäärää kuin oli Hitlerillä. Tosin voidaan kysyä,
olisiko sellainen ollut edes tarpeellista.
Selvää on silti, että Hitlerin luokittelu korpraalin tasoiseksi sotilasjohtajaksi ei tee
todellisuudelle oikeutta.
Ongelmavyyhti avautuu ainakin hieman, jos tarkastellaan Hitlerin ja johtavan
upseeriston välisiä suhteita. Hitlerillä oli
luonnollisesti ihailijansakin, mutta yllättävän paljon hänellä oli myös todellisia
vihamiehiä aivan jokapäiväisessä lähiympäristössään. Hänen yleisesikuntapäällikkönsä oli tosissaan suunnitellut hänen
eliminoimistaan ja vallankaappausta jo
vuonna 1938, hänen viestikomentajansa ja
huoltopäällikkönsä kaavailivat hänen murhaamistaan, hänen lähes jokapäiväisistä
avustajistaan kaksi (kenraaleiksi nousseet
Warlimont ja Heusinger) inhosivat häntä
syvästi … luetteloa voisi jatkaa pitkään.
Syitä vihaan oli monia, ja sodan jälkeen pintaan on tietysti nostettu maailmankatsomukselliset ja vastaavat syyt.
Mutta raadollisempiakin tekijöitä oli. Hitler
oli lähtöisin lähes proletaarisista oloista
toisin kuin enimmäkseen ylä- tai keskiluokkaiset kenraalit.
Führer ei välittänyt paljoakaan virkaiästä,
ja nosti lähes sata kunnostautunutta aliupseeria kenraalikuntaan saakka. Jo ei-yleisesikuntaupseeri Rommelin nopea tie sotamarsalkaksi herätti kiihtymystä vähemmän
ansioituneissa varsinaisissa ye-upseereissa. Epäsopivalta tuntui sekin, että entinen
korpraali tunsi alan detaljit paremmin kuin
ammattilaiset antaen sen myös näkyä.
Hitler puolestaan ei tietenkään tiennyt,
että hänen lähipiirissään toivottiin jopa hänen kuolemaansa, mutta herkkävaistoisena
ja luonnostaan epäluuloisena hän ei voinut
olla tunnistamatta sitä, mitä moni hänestä
todellisuudessa ajatteli. Suoraan hänkään
ei ajatuksiaan paljastanut kuin jollekin
luottomiehilleen kuten ministeri Goebbelsille: ”Yleisesikuntaupseerit eivät ole vain
yleisesti tunnettuja pelkureita vaan myös
epärehellisiä. He ovat yleisesti tunnettuja
valehtelijoita. Yleisesikunnan kasvatus on
koulu valheeseen ja petokseen… Tämä
herrasväki purppuranpunaisine housunrevääreineen on minulle monesti vastenmielisempi kuin juutalaiset, sillä nämä tunnustavat ainakin avoimesti, etteivät he halua
koskaan olla sotilaita, minkä ye-upseerit
puolestaan katsovat yksinoikeudekseen.”
Goebbelsin mukaan Hitler oli kurkkuaan myöten täynnä kenraaleitaan. Eräs
hänen kauneimmista kuvitelmistaan oli,
että hänen ei tarvitsisi olla missään tekemisissä kenraaleidensa kanssa. Monella
kenraalilla oli todennäköisesti vastaavat
toiveunet Hitleristä.
Ristiriitatilannetta Hitlerin ja kenraaleiden välillä ei pidä sivuuttaa, sillä siitä
löytyy perusta sille Aatolaisen korostetusti
esiin ottamalle Hitlerin johtamisvirheelle,
nimittäin puuttumiselle alaistensa tekemisiin ja johtamiseen seuraavien johtoportaiden ohitse. Tällaista harrastivat tosin
muutkin sodanjohtajat Mannerheim mukaan luettuna, mutta Hitlerin kohdalla asia
oli niin syvällä, että se ei ollut mitenkään
korjattavissa. Führer ei yksinkertaisesti
luottanut alaisiinsa, ei heidän kykyynsä
eikä heidän rehellisyyteensä. Tulos oli
sitten se, mikä se oli: Ylipäällikkö pyrki
tekemään kaiken itse, eikä sellaisesta ajan
mittaan mitään tule.
Stalinista sodanjohtajana Aatolainen
kirjoittaa vähemmän, vaikka lukija kirjan
otsikon vuoksi odottanee perusteellisempaa analyysiä. Pienin varauksin olen jokseenkin samaa mieltä siitä, miten Aatolainen arvioi tätä ”generalissimusta”.
Ensimmäinen varaus koskee Hitlerin
ja Stalinin vertailua ensimmäisessä maailmansodassa ja heti sen jälkeen. Aatolaisen mukaan Hitler palveli vain miehistötasolla Stalinin toimiessa sentään korkeassa
johtotehtävässä Venäjän sisällissodassa.
Todellisuudessahan Stalin oli tuolloin lähinnä johtavan tason tavallistakin verisempi politrukki, jonka sotataito oli etupäässä vastustajien teurastamista. Puolassa
vuonna 1920 käytyjen taisteluiden katsotaan yleisesti kääntyneen bolshevikkien
tappioksi Stalinin epäpätevyyden vuoksi.
Enemmän Hitlerissä näkyi 1920-luvun
alussa johtamistaitoa hänen nostaessaan
minimipuolueensa nopeasti kaikkien silmätikuksi Baijerissa Stalinin pysytellessä
toistaiseksi Kremlin hämärissä.
Hitlerin omaksumaa sotilaallista perustietämystä Stalinilla ei ollut eikä voinutkaan olla hänen mielenkiintonsa ollessa aikaisemmin yksinomaan politiikan
puolella. Marsalkka Vasilevskin mukaan
Stalin ei ymmärtänyt taktiikasta mitään ja
kenraali Volkogonov kirjoitti, ettei Stalin
ollut sanan varsinaisessa mielessä sotilasjohtaja lainkaan vaan poliittinen johtaja
mutta sellaisena kova, lujatahtoinen ja
vallanhimoinen.
Hitleriin verrattuna Stalinilla oli kuitenkin yksi suuri etu puolellaan. Vaikka hän oli
epäluuloisuudessaan suorastaan vainoharhainen, jäljellä oleviin kenraaleihinsa hän
pakotti itsensä luottamaan. Olihan kaikki
epälojaaliudesta epäillytkin tapettu jo aikapäivää sitten. Eloon jääneistä marsalkoistakin eräät tiesivät omata kokemuksestaan,
niin olisi käynyt, on vaikea nähdä, miten
saksalaiset ylipäätään olisivat kyenneet
jatkamaan sotaa Neuvostoliiton maaperällä. Stalinin virhe muodostui voimien
hajottamisesta, kyvyttömyydestä havaita
operatiiviset mahdollisuudet ja Saksan
armeijan edelleen korkeasta sotataidosta.
Toisaalta Hitlerin yletöntä riskinottamista
kuvasti se, että hän altisti tuholle kokonaista kaksi armeijaryhmää.
Jos Stalingradin taistelu nähdään kokonaisuutena, joka alkoi hyökkäyksellä Ukrainassa kesällä 1942 ja päättyi saksalaisten torjuntavoittoon samoissa maisemissa
maaliskuussa 1943, tapahtumasarja on
ymmärtääkseni käsitetty oikein. Saksalaisten hirvittäviä tappioita vaatinut yritys
kääntää sodan kulku lopullisesti itselleen
edulliseksi oli epäonnistunut, mutta niin
oli epäonnistunut myös venäläisten vieläkin hirvittävämpiä menetyksiä aiheuttanut
yritys tehdä selvää saksalaisista EteläVenäjällä. Tämä kyllä selviää Aatolaisen
teoksesta, vaikka ei ehkä niin yksiselitteisellä tavalla kuin sen tässä esitin.
Sen sijaan niin sanottuun sotatoimi
Marsiin Aatolainen ottaa selkeän kannan.
Sehän oli neuvostojoukkojen jättiläismäinen hyökkäys keskisellä itärintamalla alkamishetken ollessa muutamia vuorokausia
Stalingradin hyökkäyksen alkamisen jälkeen. Hyökkäykseen otti osaa oleellisesti
enemmän joukkoja ja kalustoa kuin Stalingradin operaatioon, mutta se epäonnistui
tuottaen venäläisille yli 300 000 miehen
menetykset. Todennäköisesti kysymyk-
Kirjeitä Kabulista
Jyrki Iivonen – Pauli Järvenpää:
Kirjeitä Kabulista.
Kustannusosakeyhtiö Paasilinna, 2012.
230 sivua.
ISBN 978-952-5856-57-6.
K
un kaksi kokenutta ja kirjalliseen
ilmaisuun tottunutta ihmistä lähettää toisilleen kirjeitä koskien yhtä maailman polttopisteistä, on siitä odotettavissa
SotilasAikakausLehti
11 | 2012
mielenkiintoinen näkemysten ja asioiden
taustoittamisen ajatustenvaihto. Kirja ei
tuota pettymystä. Korkean tason virkamiesten kirjeenvaihto alkaa 22.11.2010
ja viimeinen kirje on päivätty Kabulissa
14.5.2012. Ajanjakso kattaa ja kuvaa
mielenkiintoisella tavalla Afganistanin
historiaa sekä erityisesti vuodelle 2014
suunniteltua joukkojen poisvetämisen aiheuttamia ongelmia. Myös kotimaan poli-
sessä olikin venäläisten päähyökkäys,
mutta kun se päättyi tappioon, tapahtuma on kuitattu neuvostokirjallisuudessa
ja sitä lähteenään käyttävässä läntisessä
tutkimuksessa yleensä vain muutamalla
rivillä. Aatolainen tuo joka tapauksessa
nähdäkseni ensimmäisenä suomalaisena
esiin tämän sotatoimen, jota esimerkiksi
Beevor tavanomaiseen tapaan pitää vain
harhautusoperaationa.
Aatolaisen kirja on todellinen tapaus
tämän syksyn kirjamarkkinoilla ja yleensäkin sotahistoriallisessa tutkimuksessamme. Onneksi kustantaja Karisto Oy
on myös havainnut sen. Kirja on saanut
upean ulkoasun.
Valitettavasti Aatolaisen työtä vaivaa
kuitenkin kiusallisen poleeminen suhtautuminen Hitlerin sodan johtajuuteen. Hitlerin tekemien ratkaisujen perusteet selvitetään puuttellisesti, joten niistä tietenkin monesti tulee käsittämättömiä. Siten
esimerkiksi olisi pitänyt mainita kenraali
Gehlenin tiedusteluesikunnan usein täysin
virheelliset vihollistilanne arviot, joihin
Hitlerin paremman puutteessa kuitenkin
oli luottaminen. Syytä olisi ollut kertoa
tarkemmin myös sotamarsalkka von Mansteinin vaikutuksesta Hitlerin päätökseen
pysytellä Stalingradissa.
Vaikutelmaksi jää, että Aatolainen on
lähes sellaisenaan omaksunut Hitleriin
kaikkein vihamielisimmin suhtautuneiden
saksalaisten ye-upseereiden mielipiteet.
Näiden itsensä tekemisiin vastaavaa kritiikkiä ei ole suunnattu.
KIRJAT
millaista oli joutua Ljubjankaan erikoiskäsittelyn kohteeksi. Vaikea silti oli Stalinille
osoitettua lojaaliutta täysin ymmärtää, sillä
jos joltain saksalaiselta marsalkalta oli katkottu kylkiluita Gestapon luolissa, tällainen mies ei taatusti olisi kuulunut Führerin
vankkumattomiin tukijoihin.
Sama vika Stalinilla oli kuin Hitlerilläkin, nimittäin sotkeutuminen alaisten ja
alaisten alaisien tekemisiin. Mutta kehitys
oli herrojen kohdalla toisenlainen. Stalin
havaitsi vuosien 1941 ja 1942 kuluessa,
että hänen asiantuntematon puuttumisensa
oli vain pahaksi, ja kun hänen oli pakko
toistaiseksi tukeutua kenraaleihinsa, nämä
saivat toiminnanvapautta ja johtaminen
koko ajan taustalla väijyvää pelkotekijää
lukuun ottamatta alkoi olla sellaista kuin
sen tuleekin olla. Tietenkin myös Stalinin
ammattitaito lisääntyi ajan mittaan.
Saksassa kehitys oli päinvastainen.
Hitlerin ja kenraaleiden välinen kitka vain
lisääntyi ja Hitler alkoi yhä enemmän puuttua yksityiskohtiin. Taustatekijänä oli luonnollisesti myös sodan tappiolliseksi käynyt
kulku, jolloin epäluuloille riitti kasvupohjaa.
Noidankehästä ei ollut ulospääsyä.
Vaikka Aatolainen Hitler-arvioissaan
pysyttelee tavanomaiseksi käyneellä tai
jopa sitä jyrkemmällä linjalla, hän yleensä
tekee johtopäätöksensä vailla sidonnaisuuksia. Päättelyistä tärkein on se, että
Stalingradin voitto oli venäläisille lopultakin vain osavoitto. Käden ulottuvilla
olisi ollut myös Kaukasukselle edenneen
saksalaisen Armeijaryhmä A:n tuho. Jos
Sampo Ahto
tiikkaa ja turvallisuuspoliittista keskustelua
sekä tapahtumia seurataan ammattilaisten
tarkalla silmällä.
Erityisellä mielenkiinnolla luin Afganistanin kulttuurin ja hallintojärjestelmän
pirstoutuneisuutta kuvaavista eri heimojen
toiminnoista sekä eri forumeilla kansan
parhaaksi tehtävistä ponnisteluista. Kirjoittajat esittivät myös omia innovaatioitaan
elinolosuhteiden parantamiseksi, alkaen
39
KIRJAT
40
puuhun perustuvasta asuntotuotannosta
ja puunistutuksesta musiikkikoulutuksen
edistämiseen. Ideariihen oloisia välähdyksiä, joka kuitenkin kuvaa tilannetta,
jossa ennakkoluulottomasti on lähdettävä
auttamaan afgaaneja niissä asioissa, joissa on helpoiten vastaanottoa. Teollisuudellamme ja kaupallamme on varmaan
kuitenkin vielä muistissaan liiankin hyvin
Irakin sekasortoon vajonnut tilanne. Samoin avustustyöntekijöitä vastaan tehdyt
hyökkäykset lisännevät varovaisuutta.
Kirjassa kävi erinomaisesti selville Afganistanin sisäpoliittisen tilanteen
monimutkaisuus, joka heijastaa todellista
poliittista ja eri kulttuurien kohtaamisen
aiheuttamaa kitkaa taustalla toimivien ympärysvaltioiden sekä USA:n ja Euroopan
ollessa intresseineen mukana. Kirjan sivuilla ruoditaan ansiokkaasti myös niitä
vaikeuksia, joihin törmätään pyrittäessä ratkaisemaan poliittisia umpikujia ja
turvallisuusongelmia. Tässä yhteydessä
myös huonosti ajoitetut ja kirjoittajien
mielestä epäasialliset kotimaiset kommentit tuomitaan huonosti perusteltuina
kannanottoina.
Mielestäni kirjassa ovat saaneet hyvin näkyvyyttä kirjoittajien tarkkaan seuraamat ulkomaisten tutkimuslaitosten ja
toimijoiden näkökulmat. Erään tällaisen
asiantuntijan lausumaa on pidettävä kulmakivenä. Joint Afghanistan-NATO Inteqal
Boardin, Afganistanin ja NATO:n yhteisen
vastuunsiirtoa suunnittelevan ja toteuttavan johtoryhmän puheenjohtaja, tohtori
Ashraf Ghani on todennut: ”Turvallisuusvastuunsiirto kansainvälisen yhteisön joukoilta afgaaniviranomaisille ei kuitenkaan
yksinomaan riitä, vaan sen rinnalla tarvitaan myös syvällinen afgaaniyhteiskunnan
muutos, transformaatio…Transformaatio
on kestoltaan pitkä ja toteutukseltaan monipolvinen. Siinä itse asiassa puhutaan
koko afgaaniyhteiskunnan perusteellisesta
muutoksesta nykyisestä agraariyhteiskunnasta moderniksi hyvinvointiyhteiskunnaksi. Matka on sinne kuitenkin Afganistanin
nykytilanteesta pitkä.”
Se kiteyttää aikaperspektiivin ja prosessin sisimmät ongelmat yhdessä kappaleessa. Sama ongelma on lähes jokaisessa syvässä kriisissä. Muutoksen hitaus
ei kuitenkaan kirjoittajien optimistisen
kannan mukaan saa olla esteenä pienten
askelten politiikalle ihmisten jokapäiväisen
elämän arkisten asioiden parantamiseksi.
Hedelmällistä lukijan kannalta on kansainvälisen panoksen ja vaikutusvallan ymmärtäminen Afganistanissa. Kirjassa pohditaan mielenkiintoisesti ympärysvaltojen,
erityisesti Pakistanin ja Intian lisäksi myös
Kiinan tulevaa vaikutusvaltaa alueella ja
roolia rauhanprosessissa. Ansiokkaasti Pauli
Järvenpää myös kiteyttää Venäjän roolia Afganistanin kriisissä sekä Venäjän intressejä
tulevaisuudessa nojautuen venäläisen kollegansa informaatioon sekä presidentti Karzain Venäjälle tekemän vierailun tuloksiin.
Avustusta vai sponsorointia?
Mielestäni erään tärkeän asian Pauli Järvenpää ottaa esille kommentoidessaan
niin USA:n kuin muidenkin maiden avustuspolitiikkaa ja varojen suuntaamista:
”Liian usein näkee, että yhteistyöprojektit on suunniteltu ja ne on toteutettu
lähes pelkästään lahjoittajan tarpeiden ja
toiveiden mukaisesti. On ikään kuin afgaanit olisivat sivustakatsojina omassa
maassaan ja me ulkomaalaiset tulisimme
Afganistaniin rahoinemme kertomaan, mitä
heidän tulisi tehdä ja missä.”
Valitettavasti tämä ei koske ainoastaan
Afganistania, vaan se on iso kansainvälinen ongelma. Kritiikki on aiheellista, ei
ainoastaan valtioihin, vaan jopa suuriin
kansainvälisiin avustusjärjestöihinkin kohdistuvana. Siitä aiheutuu todellisia jännitteitä avustusjärjestöjen ja niiden vaikutusta
vastustavien välillä. Tosin näin jyrkästi sanottuna tulee olla realisti eikä kulttuurien
erilaisuudelta sekä erityisesti korruptiolta
saa ummistaa silmiään. Tähän samaan
aiheeseen liittyvät unikkoviljelmät.
Pauli Järvenpää nojautuu hyviin
lähteisiin valottaessaan huumekaupan
materiaalisen lähteen ongelmavyyhteä.
Yhtäläisyysmerkkiä terrorismin ja unikonviljelyksen välille ei kirjassa suoraan
panna, mutta kun samoista maakunnista
tuotetaan sekä unikot että ne ovat samaan
aikaan kaikkein hankalimmin valvottavia,
on yhteys kuitenkin olemassa. Siitä löytyy
myös yksi tekijä muiden joukossa, jonka
vuoksi Suomen kannattaa olla mukana
rakentamassa Afganistania ja auttamassa
alueen vakauttamista.
Ennakko-odotuksenani oli, että kirjassa
käsiteltäisiin myös uskonnollisten johtajien
roolia yhteiskunnan rauhan rakentamisessa,
sillä heillä on aivan erityisen merkittävä
rooli sisäisen yhtenäisyyden luomisessa
islamilaisessa maailmassa. Tässä kohtaa
olin hieman pettynyt. Kokemukseni Acehissa olivat tässä asiassa silmiä avaavat.
Acehin uskonnollinen johto oli sitoutunut
rauhanprosessiin, ja se oli erittäin tärkeä
tekijä projektin onnistumisessa.
Uskonnolla suuri merkitys
Uskonnon merkitys islamilaisessa maailmassa on meille sekularistisessa yhteiskunnassa vuosisatoja eläneille vaikeaa täysin ymmärtää, uskonnon ja jokapäiväisen
elämän syvä liittyminen toisiinsa ei avaudu
meille helposti. Afganistanin uskonnollinen
johto tulisi pystyä sitouttamaan rauhanprosessiin ja yhteiskunnan kehittämiseen
mitä pikimmin. Ongelmana kuitenkin on,
että heidän ajattelutavassaan ei välttämättä
nähdä hyveenä amerikkalaisten johtamana
maahan tunkeutuvaa länsimaista kulttuuria.
Kulttuurien kohtaamisessa olisikin suuren
kompromissin paikka.
Mielenkiinto kirjaan säilyi sen viimeiseen, ammattimaisesti koottuun yhteenvetoon saakka. Hätäisimmille lukijoille,
joilla ei ole aikaa perehtyä koko kirjaan,
suosittelen edes yhteenvedon lukemista.
Siitä huokuu kirjoittajien ammattitaito,
optimismi ja motiivi kirjan kirjoittamiseen.
Ossi Kettunen
Martti Lehto: Suomen ilmavoimien
johtamisjärjestelmän evoluutio ilmasotateorian, kansallisten instituutioiden ja johtamisjärjestelmän ulkomaisen kehityksen
näkökulmasta.
Sotatieteellinen väitöskirja, MPKK, 2012.
Tampereen yliopistopaino Oy - Juvenes
Print 2012. 458 sivua.
ISBN 978-951-25-2358-0.
S
uurelle yleisölle ja myös maanpuolustusasioihin hieman enemmänkin
perehtyneelle maan ilmapuolustus näyttäytyy lähinnä torjuntahävittäjien muodossa. Tältä kannalta Suomen ilmapuolustus
olikin sotien jälkeen täysin retuperällä.
1950-luvulle asti lennettiin sillä, mitä oli
jäljellä sotien ajan Messerschmitt 109
koneista. ”Oikeita” sotakoneita saatiin
odottaa aina vuoden 1963 lopulle saakka, kun maahan lennettiin ensimmäiset
MiG-21F-hävittäjät.
Paljon tärkeää käytännön
tietoa teorialla maustettuna
Martti Lehdon väitöskirja osoittaa, että
ajanmukaisten hävittäjien puutteesta huolimatta Suomen ilmavoimat kuitenkin olivat teknisesti hyvinkin ajan tasalla. Vaikka
taistelujärjestelmässä oli puutteita, voitiin
kahta muuta järjestelmäkokonaisuutta,
tukeutumis- ja johtamisjärjestelmää, kehittää hyvinkin pitkälle.
Kylmän sodan aikana oli ilmavoimien
johtamisjärjestelmän eri osa-alueita kehitetty tasapainoisesti ja 1980 luvulla oli sodan jälkeen rakennettu johtamisjärjestelmä
lähes kokonaan uusittu. Omana kansallisena erikoisuutena oli kehityksessä pidetty
mukana muulla maailmassa sotien jälkeen
hylätty aisti-ilmavalvonta. Uudella tekniikalla varustettuna se oli kustannustehokas
ja tärkeä osa ilmavalvontaa, joka lisäksi
SotilasAikakausLehti
11 | 2012
pystyy toimimaan, vaikka tutkat joutuisivat
hyökkäysten kohteeksi.
Kaipa järjestelmää pidetään maailmalla
kummajaisena. Mieleen on jäänyt kansainvälinen ilmailutoimittajaryhmä, jota kerran 1990-luvulla opastin heidän Suomen
käynnillään. Oltiin talvipimeässä liikkeellä
bussilla, kun havaittiin, että tien poikki
oli kaadettu kuusi. Pimeydestä ilmaantui
sotilas rynnäkkökivääri olalla ja kehotti
seuraamaan. Kun oli kävelty tovi kuusikon
synkkyydessä, syttyi edessä valonheitin ja
valaisi puunlatvojen tasalle ulottuvan lavan valvojineen. Kun sitä oli hämmästelty,
mentiin telttaan, missä vieraille esiteltiin
sanomalaitteet, radiot ja muut tekniset
vempaimet. En tosin koskaan nähnyt
asiasta juttua esim. brittiläisessä Flightlehdessä, jonka toimittaja oli mukana delegaatiossa.
Ilmavoimien johtamisjärjestelmän kehityksen pohjana olivat erityisesti jatkosodan aikaiset kokemukset ja erityisesti
kahden lentäjäeverstin, Richard Lorentzin
ja Erik Magnussonin toiminta. Sodan aikana luotiin ilmavalvonnan, taistelujohtamisen, viestiverkkojen, lentotukikohtien ja
taktiikan muodostama järjestelmä, joka on
edelleen ilmavoimien järjestelmäajattelun
pohja, kirjoittaa väittelijä. Lehto toteaa, että
Magnusson joutui kehittämään järjestelmää ilman Ilmavoimien esikunnan kunnollista tukea. Häntä tuki lähinnä Lorentz, joka
oli hänen esimiehensä ja ilmasotataidon
tarkastaja esikunnassa.
Esikunta ei ymmärtänyt
lentokoneradioiden tarvetta
Jo aiemminkin kirjassa todetaan, ettei Ilmavoimien esikunnasta löytynyt 1930-luvulla ymmärtämystä sille, että jokaiseen
taistelukoneeseen olisi saatava radio.
Ilmavoimien asemaa ei juuri ymmärretty
muutenkaan. Yleisesikunta asetti toimikunnan selvittämään ilmavoimien asioita
ilman että mukaan tuli ensimmäistäkään
aselajin edustajaa.
Oma osuutensa sille, ettei kentän
käsityksiä esikunnassa ymmärretty, oli
vuodesta 1932 aina vuoteen 1944 Ilmavoimien komentajana toiminut kenraaliluutnantti Lundqvist. Hän oli tykkimies,
joka ei ollut suuremmin kiinnostunut käytännön ilmasodan asioista, minkä esim.
hänen seuraajansa Heikki Nikunen on hyvin todennut Lorentzista kirjoittamassaan
kirjassa.
Myös tutkien käyttökokemus perustuu meillä jo jatkosodan kokemuksiin.
Suomalaiset saivat ensimmäiset tutkansa
Saksasta 1943. Kävipä kapteeni Aake Pesonen konsultoimassa ruotsalaisia tämän
uuden aparaatin toiminnasta sodan vielä
kestäessä.
Lehto palaa tutkimuksessaan useaan
otteeseen rahakysymyksiin. Sotaväki on
perinteisesti aina, niin kauan kun rauhaa
on piisannut, joutunut tulemaan toimeen
melko pienillä rahoilla. Kenraalien 1950
ja -60-luvuilla kehittämien A-, H-, S- ja
muiden ohjelmien kohtalo oli karu: Ikinä
ei saatu edes minimiksi asetettuja varoja. Vuoden 1961 nootti herätti poliitikot
ymmärtämään hiukan puolustusvoimien
tarpeita, mikä johti mm. ensimmäisten
MiG-21F -hävittäjien hankintaan.
1970-luvulla alkaneiden parlamentaaristen puolustuskomiteoiden työn tuloksena saatiin moni asia kuntoon. Sosiaalidemokraattien mielestä komiteat kuuntelivat
liikaa kenraaleita ja olivat liian avokätisiä.
Ja niinpä komiteoista luovuttiin. Väittelijä toteaa, että 1970-luvulta jatkunutta
resurssien alimitoitusta jatkettiin myös
1980- ja 90-luvuilla. En kuitenkaan allekirjoita hänen olettamustaan, että alimitoitus olisi ollut poliittinen päätös, jolla
KIRJAT
Ilmavoimien johtamisjärjestelmän
menestystarina
41
KIRJAT
tavoiteltiin puolustusvoimien asteittaista
supistamista.
Sotaväen tarpeista ei
kerrota poliitikoille
Lehto lainaa kenraaliluutnantti Grandellin
kirjoitusta vuodelta 1961, jossa tämä toteaa, ettei ennen 1930-luvun puoltaväliä
”avuttomuuttamme koskaan paljastettukaan” poliittisella johdolle ja koko eduskunnalle koko laajuudessaan. Näin on itse
asiassa jatkunut myöhemminkin.
Toisin kuin muut hallinnon alat maanpuolustajien ei ole koskaan sallittu valittaa varojensa vähyyttä. Kirjasin kerran
1960-luvulla nuorena eduskuntatoimittaja
kansanedustaja Esko Koppasen (kok) budjettipuheenvuoroa, jossa hän luki puo-
lustusvaliokunnan jäsenenä saamaansa
raporttia puolustusmateriaalin tilasta. Erityisesti jäi mieleeni kohta, kuinka monen
minuutin ammuntaan silloisten modernien
it-tykkiemme a-tarvikkeet olisivat riittäneet. Koppasen puheenvuoro sai aikaan
latvaräjähdyksen Tamminiemen suunnassa. Niin ikään muistan puolustusministeriöajoilta kollegoiden kertomusta presidentti
Tarja Halosen ilmeen vakavuudesta, kun
hänelle ensi kertaa kerrottiin realistisesti, mitä Venäjän mahdollinen hyökkäys
maalle aiheuttaisi. Toisaalta joku on sanonut, ettei sotaväki missään saa kenraalien
mielestä riittävästi rahaa. Pohjois-Koreasta
ei puhuja ollut aivan varma.
Vaikka Lehdon kirja onkin ilmiasultaan akateeminen opinnäyte, ei sitä pidä
kehysten takia hätkähtää. Jos ei ole ihas-
tunut tieteellisiin teorioihin, voi ne jättää väliin. Mutta toisaalta mitä teorioihin
tulee, kirjassa on oivallinen yhteenveto
ja analyysi vanhoista ja uusimmistakin
ilmasodan teorioista. Niin sotahistorian
harrastajan kuin sotilasilmailusta kiinnostuneen kannattaa pelvotta tarttua tuohon
järkäleeseen, 480 sivua. Se on varmasti
vaivansa arvoista.
Jukka Knuuti
Kenraali Hannes Ignatiuksen
Kadettisäätiö palkitsee
upseerien tekemiä teoksia
Kenraali Hannes Ignatiuksen Kadettisäätiö palkitsee vuosittain upseerien tekemiä teoksia.
Teokset (9 kappaletta) hakemuksineen on jätettävä kalenterivuoden (2012) loppuun
mennessä säätiön asiamiehelle, joka toimittaa ne edelleen säätiön hallitukselle ja
asiantuntijalautakunnalle. Säätiö lunastaa lähetetyt teokset laskua vastaan.
Arviointi ja mahdolliset palkitsemiset suoritetaan seuraavana keväänä (2013).
Lisätietoja ja hakemuksia löytyy: www.khik.fi tai niitä voi kysyä säätiön asiamieheltä
sähköpostitse: [email protected] tai puhelimitse (09) 6689 4016.
Hakemukset ja teokset postitetaan osoitteella:
Marko Varama,
Kenraali Hannes Ignatiuksen Kadettisäätiö,
Laivastokatu 1 B
00160 HELSINKI
42
Mika Vuolle: Ensimmäisen maailmansodan panssarivaunut
Apali Oy, 2012, 216 sivua
ISBN 978-952-5877-16-8.
S
uomeksi ei ole juurikaan julkaistu
panssarivaunuihin keskittyvää kirjallisuutta. Panssareiden tekniikasta kiinnostuneiden on ollut perehdyttävä aiheeseen
muunkielisen kirjallisuuden avulla. Ensimmäisen maailmansodan panssarivaunujen
osalta juuri ilmestynyt Mika Vuolteen teos
onkin myönteinen yllätys suomenkielisessä kirjallisuudessa.
Vuolteen teos keskittyy eri maiden
vaunutyyppien varsin yksityiskohtaiseen
esittelyyn. Kirjan alussa on lyhyehkö luku,
jossa esitellään vaunujen kehityksen yleistä taustaa ja kuvaillaan lyhyesti 1. ms:n
kulkua. Eri maiden vaunutuotantomääriä
käydään myös läpi mainiten, millaisia
määriä suunniteltiin rakennettavan vuonna
1919. Tällä kohtaa Vuolle lievästi sanoen
ylitulkitsee ennustaessaan, että sodan jatkuessa vuoteen 1919 olisi länsirintamasta
tullut panssarivaunumassojen ”temmellyskenttä”. Suunnitellut tuotantoluvut olivat kyllä suuria, mutta on vaikea uskoa,
että sen ajan vaunujen luotettavuus olisi
riittänyt pitkiin suurhyökkäyksiin. Myös
huoltoon ja miehistöjen koulutukseen liittyvät tekijät olisivat olleet esteinä kovin
mittaville panssarioperaatioille.
Johdannon jälkeen Vuolle pääsee
varsinaiseen asiaan eli vaunutyyppien esittelyyn maittain. Myös muutamia
avainhenkilöitä on esitelty erillisissä tietolaatikoissa. Vaunutyyppien selostukset
ovat todennäköisesti useimmille lukijoille
riittävän tarkat, vaikka itse en olisi pannut
pahakseni vieläkin syvempää perehtymistä
teknisiin ratkaisuihin. Esimerkiksi käytettyjen panssariterästen koostumuksesta
ja lujuusarvoista olisi voinut olla jotakin
tietoa. Useimmista vaunuista todetaan,
että suuri pituus leveyteen nähden teki
SotilasAikakausLehti
11 | 2012
vaunusta kömpelön, mutta ohjaussuhdetta
ei kuitenkaan ilmoiteta.
Kirjan käyttöä hakuteoksena olisi helpottanut teknisten numerotietojen kerääminen esimerkiksi omaan tietolaatikkoonsa kunkin vaunutyypin osalta; nyt tiedot on
kirjoitettu leipätekstiin.
Jokaisesta esitellystä vaunusta on vähintään yksi valokuva, ja useasta vaunusta
on myös havainnollinen läpileikkauspiirros.
Kuvien laatu on kelvollinen, tosin käytetty
paperi on pinnaltaan selkeästi huokoista, ja
kuvien painojälki on siitä kärsinyt.
Vuolteen teksti on kokonaisuutena
varsin sujuvaa, vaikka paikoitellen on aistittavissa englannin kielen vaikutusta. Johdantoluvussa vahvojen adjektiivien käyttö
on karata käsistä. Yhden kappaleen aikana
tykistö ja konekiväärit ovat ”mielettömiä”,
miinat ”pirullisia”, sukellusveneet ”pelottavia”, luodit ”kiukkuisia” ja taistelulaivatkin syytivät ”tuliputkistaan henkilöauton
painoisia kranaatteja”. Kyseisen kaltainen
kuvailu on arkipäivää etenkin amerikkalaisessa kirjallisuudessa, mutta ei se oikein
sovi suomenkieliseen asiatekstiin. Yhden
taulukon mukaan myös ympärysvaltoja
vastassa olivatkin ”akselivallat” (!).
Pientä horjuvuutta on lipsahtanut asiapuolellekin. Kuninkaallisen laivaston
ilma-aseesta R.N.A.S.:stä käytetään muotoja Royal Navy Air Service ja Royal Naval
Air Service (joista jälkimmäinen oikein).
Saksalainen ps-luoti (7,92 S.m.K.) on
joko 8 mm tai 7,92 mm, ja puoliautomaattisen ja itselataavan aseen ero on kerran
hämärtynyt. Ja johtuikohan amerikkalaisen
”höyrytankin” liekinheittimen paineentuoton varmistaminen apumoottorilla tosiaankin ”höyrymoottorien hankalasti hallittavasta tehontuotosta”. Fred W. Crismonin
perusteos U.S. Military Tracked Vehicles
amerikkalaisista panssariajoneuvoista ei
tätä tue, eikä höyrykoneen toimintaperiaatekaan. Nämä virheet ovat kokonaisuuden
kannalta kuitenkin vähäisiä, eikä niiden
takia kirjaa kannata jättää lukematta. Tietoa
on kuitenkin kirjassa paljon, ja paljolti
aiemmin suomeksi julkaisematonta.
Taitto ei onnistunut
Kirjan suurin vika on lievästi sanoen
epäonnistunut taitto. Ensimmäistä kertaa
kirjaa avatessa mieleen tuli, että taittaja
on halunnut kikkailla kikkailun vuoksi ja
samalla paisuttaa sivumäärää arviolta neljänneksen. Valittu fontti on turhan suurikokoinen ja muutenkin huonosti sopiva ansiokkaan asiatekstin painamiseen. Tyhjää
tilaa on sivuilla runsaasti; silti useita kuvia
on painettu pienen tulitikkuaskin kokoisena
ja jo aiemmin mainitut läpileikkauspiirrokset on painettu liian pieniksi.
Taittajan pahin munaus on sivulla 127,
jonka muutenkin sekaisen taiton kruunaa
kesken lausetta loppuva teksti. Yleensä
tämän kustantajan kirjat ovat olleet selkeästi ja järkevästi taitettuja, mutta valitettavasti tämä on pohjanoteeraus. Joku voi
ihmetellä, että miksi kiinnitän näin paljon
huomiota ulkoisiin seikkoihin. Painotus
johtuu parista seikasta. Bibliofiilinä minua
ärsyttää tavattomasti, jos kirjan kustannuksella temppuillaan näennäistaiteellisin
perustein. Toiseksi paljon lukevana sujuva
lukeminen on tärkeä seikka, ja huonolla
taitolla (esim. liehuvan tekstin käyttö) lukemisesta tehdään kärsimystä.
Mikäli aihepiiri kiinnostaa, Vuolteen kirja
kannattaa ehdottomasti hankkia. Suomeksi
ei vastaavaa teosta ole aiemmin ollut, ja
vaikkapa Pekka Kantakosken Punaiset panssarit -kirjaan verrattuna Vuolteen teksti on
valmista ja asiassa pysyvää. Punaisia panssareitahan ei olisi saanut päästää julkaistussa muodossaan edes painotalon ovesta
sisään, niin huolimatonta kirjan teksti on;
siitä on vaikea löytää edes yhtä kappaletta,
jossa ei olisi joko kieli- tai asiavirhettä.
KIRJAT
1maailmansodan panssarivaunut
Jukka Juutinen
43
Uutisia Historiasta
Ohto Manninen
Myöhästynyt analyysi
Kenraali Talvelan resepti suurhyökkäysten pysäyttämiseen
Puna-armeijan kesän 1944 suurhyökkäykset
Suomeen ovat yksi kiinnostavimpia aiheita
sotahistorian harrastajille. Sodan jälkeen armeijan
piirissä kerättyjen kokemusten joukossa ei
suurhyökkäyksistä saatuja oppeja juuri löydy.
Kenraali Paavo Talvelan syyskuussa 1944 kirjoittaman
muistion suurhyökkäyksistä on säilyttänyt
Yhdysvaltain arkistolaitos.
M
uistio pohjautui tietoon, jonka
Paavo Talvela oli saanut Itärintamalla. Hän oli seurannut venäläisten
taktiikan ja menettelytapojen kehitystä
idän sotaretken aikana rintamavierailuilla
ja keskusteluissa itärintamalla taistelleiden
kokeneiden saksalaisupseerien kanssa.
Hänen vaikutelmansa ja kokemuksensa venäläisten nykyisestä taktiikasta osoittivat,
että se oli kehittynyt ”valtavasti” talvisodan
taktiikasta.
Suomalaisilla ei asemasodan aikana
ollut tilaisuutta tähän kehitykseen tutustua,
ja venäläisten kesäkuussa 1944 aloittama
hyökkäystoiminta oli siksi tuottanut suomalaisille yllätyksiä.
tunut. Heillä oli nyt taito kehittää reservejä
vihollisen rintamassa syntyneeseen aukkoon ja löytää vastustajan heikoin kohta.
Hyökkäykset suunnattiin yhtymien saumakohtiin, missä maasto vain sen salli, ja
jopa suoalueita soluttaen. (Tässä Talvela
huomautti, että Karjalan kannas ei ole tässä suhteessa puna-armeijalle edullinen.)
Saksalaiset olivat tämän venäläisten pyrkimyksen huomanneet, mutta kun heillä oli
reservejä vähän, heidän oli pakko sijoittaa
ne liikenteellisesti edullisiin paikkoihin,
kauas saumakohdista. Operaatioita edistävä muutos oli myös eri aselajien yhteistoiminnan merkittävä paraneminen.
”Viimeiset 200 metriä”
Johtoporras kehittynyt
Venäläisten korkeimman johdon operaatiotaito oli sodan kuluessa tuntuvasti paran-
44
Läpimurtoon pääsemiseksi puna-armeija
rajasi painopistealueen, johon suunnattiin
valtava tykistö-, kranaatinheitin- ja raket-
titykkituli. Keskityksen jälkeen ei alueella
enää ollut tehokkaaseen torjuntaan kykeneviä puolustajia.
Tulivalmistelun jälkeen hyökkäsivät
panssarivaunut ja jalkaväki vaunujen päällä
ja kintereillä. Vaihtoehtoisesti hyökkäsi
jalkaväki kärjessä, jolloin osa tulivalmistelusta kohdistui ensimmäisten osien päälle.
Venäläiset olivat näin ratkaisseet ongelman ”viimeiset 200 metriä”. Mikäli tykistötuli lopetetaan aiemmin, puolustaja ehtii
nousta suojasta torjumaan hyökkääjää.
Rintaman murtuessa raskaiden aseiden
tuli kohdistettiin selustaan, siirtymisteille,
komentopaikoille ja viestiyhteyksiin. Murtokohtaan tuotiin nopeasti tuoreita reservejä.
Tässä vaiheessa eteneminen yleensä taukosi. Oli kyse ”sisäänmurtokohdan hallussapidosta”. Panssarivaunuja jopa kaivettiin
maahan vastahyökkäyksiä torjumaan, osa
vaunuista jatkoi suoraan rintamassa tai sisäänmurtokohdan sivustoihin.
Läpimurtojoukot
Sisäänmurtokohdan leventämisen jälkeen
venäläiset siirsivät tykistönsä pääosan
eteenpäin, niin että uudella tuhoisalla tulivalmistelulla ja hyökkäyksellä voitiin laajentaa sisäänmurto läpimurroksi. Tämän
jälkeen alkoi läpimurto, johon osallistui
runsaasti panssarijoukkoja, moottoroitua
Onko suurhyökkäys
torjuttavissa?
Talvelan mukaan suurhyökkäys oli torjuttavissa. Pääedellytys oli se, että puolustaja
oli oivaltanut venäläisten läpimurtotaktiikan ja oli selvillä sen suoritustavasta.
Suurhyökkäysten suurin heikkous oli
niiden kaavamaisuus. Samantyyppinen
heikkous oli venäläisten perusajatus, että
puolustaja käyttää torjunnassa vanhoja
yleisesti omaksuttuja periaatteita. Torjumisen edellytys olisi siis vapautuminen
vanhojen periaatteiden jäykästä noudattamisesta – joustavuus.
Saksalaiset pyrkivät varautumaan vetämällä pääosan joukoistaan tukilinjalle,
mikäli hyökkäys oli odotettavissa. Talvela
totesi kuitenkin, että saksalaiset eivät olleet täysin eivätkä kaikkialla oivaltaneet
joustavuuden merkitystä.
Miten olisi tehtävä
Paavo Talvelan ohjeistus kuului, että
puolustuksen etumaisissa osissa olisi
pidettävä joukkoja vain niin paljon, että
SotilasAikakausLehti
11 | 2012
Kenraali Talvela (oikealla) saattoi vuonna 1941
joskus ilmoittaa ajatuksensa sotatoimista ylipäällikölle
kenraali Heinrichsin (yleisesikuntapäällikön, sitten
Karjalan armeijan komentaja) ohikin.
voidaan torjua väkivaltaisen tiedustelun
yritykset. Puolustajan aseman oli oltava
syvä. Vihollinen, joka murtokohdassa
odotti vastahyökkäystä, olisi tuhottava
tykistöllä ja ilmavoimilla. Kun vihollisen
iskujoukoille koituisi tappioita, hyökkäys
voisi tyrehtyä.
Olisi syytä luopua vaatimuksesta
vallata heti takaisin menetetty ”pääpuolustuslinjan” osa, ja oli otettava käyttöön
käsite ”päävastarinta-asema”. Päävastarinta-aseman etuosaan muodostetaan
erikoinen tukikohtavyöhyke, jonka sisällä
suoritettaisiin iskuja – tunkematta sinne
reservejä. Asemia yritetään ottaa takaisin
vain vastaiskuluontoisilla toimenpiteillä. Jolleivät nämä onnistu, rykmentin
(vast.) komentaja on oikeutettu luovuttamaan asemien tämä osa. Samalla on
luovuttava käsityksestä, että ”alempi”
johtaja on huono ja saamaton johtaja,
jollei tämä sisäänmurron tapahduttua
käytä reservejään vastahyökkäykseen.
Parempi on rajoittaa sisäänmurto, jolloin
voimia jää ”torjuntavoittoihin” muissakin kohdissa.
Ei pidä tehdä suurisuuntaisia vastahyökkäyksiä, joita ”melkein poikkeuk-
setta” oli tehty sisäänmurtokohdan
sivustoihin. Ylempi johto käyttää reservejä vihollisen läpimurtoon tähtäävän
hyökkäyksen painopistesuunnassa luomaan puolustukselle syvyyttä. Tämä oli
eräänlaista kulutustaktiikkaa. Puolustuksen olisi kulutettava vihollista asteittain,
kunnes sen voimat ehtyvät ja hyökkäys
tyrehtyy.
Linnoittaminen syvyyteen
Kuvattu menettely merkitsi sitä, että pitäisi luopua kiinnittämästä päähuomio
asemien etureunan saamiseen mahdollisimman vahvaksi. Näin vältetään suurimman osan konetuliaseita joutuminen
vihollisen tuhottavaksi jo ennen hyökkäyksen alkua. Mikäli vahva ja yhtenäinen
asema ja pääosa konetuliaseista sijoitetaan tukikohtavyöhykkeen takareunaan
(1½–2 km etureunasta), puolustuksen
teho huipentuu sitä mukaa kuin vihollinen
tunkeutuu aseman sisään. Maastollisesti
edullisin kohta on valittava tukikohtavyöhykkeen takareunaksi.
Kun linnoittaminen on ulotettava
3–4 km syvyyteen, asemia ei voida koko
Uutisia Historiasta
jalkaväkeä ja maataistelukoneita. Ensisijaisesti pyrittiin tunkeutumaan komentopaikkoihin vastustajan johdon eliminoimiseksi ja sekasorron aiheuttamiseksi.
Erityiskohteiksi valittiin myös vastustajan muualta saapumassa olevat reservit.
Häikäilemättömällä syvälle tunkeutuvalla
hyökkäyksellä yhdessä kohdassa pyrittiin
siihen, että vastustaja joutuisi luopumaan
vahvoista asemistaan muissakin kohdissa
ja siirtymään liikkuvaan sodankäyntiin, siis
vetäytymään.
Kun läpimurto vaati hyvää koulutusta,
venäläiset olivat perustaneet joukkoja, joiden ainoa tehtävä oli itse läpimurron suorittaminen. Tällaisia olivat kaartin armeijakunnat, tykistödivisioonat ja tykistöarmeijakunnat sekä läpimurtopanssariprikaatit ja
-rynnäkkötykkirykmentit. Näitä oli käytetty
Kannaksella 10.D:n (Valkeasaaressa), VTlinjan ja VKT-linjan murtamisessa.
45
Uutisia Historiasta
46
syvyydessään aina pitää miehitettynä.
Joukkoja ei tähän riitä. Vain vihollisen
todennäköisen läpimurtokohdan osalta
voidaan miehittää syvyydessä valmiina
olevat asemat. Suomalaisessa maastossa kohdealueet ovat pääteltävissä, ja
ne on varustettava ensisijaisesti. Kuten
todettu, venäläiset osaavat löytää heikot
kohdat.
Tärkeintä Talvelan mielestä siis oli
vapautua pinttyneistä menettelytavoista.
Hänen reseptinsäkään ei ollut ainoa autuaaksi tekevä. Oli ennakkoluulottomasti
valittava tilanteen kulloinkin vaatimia menettelytapoja.
Miksi syyskuussa 1944
Talvelan muistio ”Eräitä kokemuksia venäläisten nykyisestä taktiikasta ja sitä
vastaan käytetyistä menetelmistä” oli
päivätty – käsin – 15.9.44. Tuolloin
Talvela oli neljä päivää aikaisemmin
palannut Suomeen toimittuaan Mannerheimin edustajana Saksassa. Mannerheimin puheilla hän kävi 12.9. ja
14.9., minkä jälkeen hän viimeisteli
muistionsa. Tuolloin Moskovassa neuvoteltiin rauhasta, mutta päämajassa
oli mielipiteitä, joiden mukaan ehtoja ei
tulisi hyväksyä. Taistelusta luopuminen
saattaisi romahduttaa sisäisen rintaman
ja puolustustahdon.
Muistion tietopohja saksalaisten taistelusta oli pääosin peräisin jo Talvelan
aikaisemmalta Saksan-jaksolta, joka oli
päättynyt keväällä 1944. Silloin ei kokemusten tiivistäminen ollut tuntunut tarpeelliselta. Talvelan Saksasta lähettämät
raportit olivat käsitelleet etupäässä sodan
suuria piirteitä, operaatioiden tavoitteita,
Saksan sisäisiä oloja ja suurvaltapolitiikkaa.
Suurhyökkäyksen aikana Talvela johti vetäytymistaisteluita Aunuksessa ja
Laatokan-Karjalassa – aika kului päivittäisten ratkaisujen tekemiseen. Toki on
huomattavissa, että Talvela Kannaksen
suurhyökkäyksen alettua esitti pyyntöjä etulinjan joukkojen vähentämisestä
ja vetämisestä ajoissa pois. Vasta Saksassa 2.8.–7.9.1944 ja paluumatkalla
aikaa lienee jäänyt taistelukokemusten
kirjaamiseen.
Miksi Amerikassa
Syksyllä 1944, kun Suomessa valmistauduttiin puna-armeijan hyökkäyksen
jatkumiseen ja maan miehittämiseen,
Talvelan nimi nousi esiin. Saksalaiset
raportoivat marraskuun lopulla 1944,
että Talvela oli kuulemma ympäri maata
valmistellun vastarinta-armeijan johdossa, oikeana kätenään kenraali Tuompo.
Talvelan nimi mainittiin myös ajatellun
vastarintahallituksen joukossa.
Joko syksyllä 1944 levinneiden huhujen takia tai pitkän yhdysupseerina
Saksassa toimimisen takia Talvela joutui
länsivaltain mustalle listalle. Talvella
1944/1945 hän kuuli amerikkalaisten
suhtautuvan häneen epäsuopeasti. Asia
näytti unohtuneen, mutta kesällä 1945
Mr. Higgs amerikkalaisten Tukholmanedustuksesta ilmoitti ministeri Gartzille,
että he eivät suhtaudu suopeasti Talvelan työskentelyyn Suomen Selluloosayhdistyksessä. Talvela saikin yhdistyksen johdolta ”tavallaan” kehotuksen
lähteä. Hän arveli joutuvansa lähtemään
myös Pohjolan Liikenteen johtoelimistä.
Talvela yritti eri teitä selvittää, miksi
amerikkalaiset suhtautuivat näin. Hän
kirjoitti kysymyksensä mm. 17.8.1945
eversti M.K. Stewenille Tukholmaan.
Tällä oli kiinteät suhteet Yhdysvaltain
tiedustelupalveluun. On luultavaa, että
Talvelan muistionkin amerikkalaisille
toimitti Stewen tai sitten ”stellisti” Juk-
ka L. Mäkelä, jolta amerikkalaiset saivat
1945 neuvostoarmeijaa ja -laivastoa
koskevaa materiaalia. Kylmä sota oli
tuolloin syttymässä, ja ajatus länsivaltain ja Neuvostoliiton sodasta sai voimaa amerikkalaisten osoitettua kykynsä
atomipommin käyttöön.
Talvelan vetoomukset eivät ilmeisesti
auttaneet. Hän jätti 1946 Selluloosayhdistyksen ja Pohjolan Liikenteen. Maaliskuussa 1946 Expressen-lehti kirjoitti
suomalaisen upseerijuntan – kenraalit
Talvela ja Melander mainittiin – levittävän Tukholmassa venäläisvastaista
tietoa. Paavo Talvela joutui tyytymään
toimimiseen 1946–1949 Etelä-Amerikassa puunjalostustuotteiden viennin
edistäjänä.
Tanja Laukkala
Psykiatrian erikoislääkäri, LT, Sotilaslääket. erityispätevyys.
Kirjoittaja palvelee Sotilaslääketieteen Keskuksessa
psykiatrian ylilääkärinä.
Varusmiesten
mielenterveyspalvelujen
kehittäminen
Tämä kirjoitus on osa Sotilaslääketieteen
Keskuksen tuottamaa terveydenhuollon
kirjoitussarjaa, jossa on aiemmin käsitelty
varusmiesten sairastavuutta ja jatkossa
arvioidaan mm. tapaturmien vähentämisen
mahdollisuuksia. Kirjoituksessa esitellään
varusmiesten mielenterveyspalveluja ja
Varusmiesten kriisien ehkäisy ja tukitoimet
-koulutusohjelma, joka on päivitetty
vuoden 2012 aikana. Koulutusohjelma
on tarkoitettu valtakunnalliseksi
puolustusvoimien toimintamalliksi
varusmiesten kriisitilanteiden tukimuotojen
kehittämisessä.
N
uoruusiällä tarkoitetaan lapsuudesta aikuisuuteen siirtymisen
vaihetta, johon liittyy psyykkistä
ja fyysistä kasvua ja kypsymistä, ja
nuoruusikä sijoitetaan yleensä ikävuosien 12–22 välille. Nuoruusikä
on voimakkaan fyysisen, psyykkisen
ja sosiaalisen kasvun ja itsenäisty-
SotilasAikakausLehti
11 | 2012
misen aikaa. Nuoruusikäinen irrottautuu vanhemmista, sopeutuu
muuttuvaan ruumiiseensa ja työstää kotona opitut moraalikäsitykset, elämän päämäärät ja ihanteet
omiksi käsityksikseen ja päämäärikseen. Ruumiin kypsyminen ja
kognitiivinen kehitys mahdollistavat
psyykkisen kasvun.
Kasvun mahdollisuudet eivät
kuitenkaan toteudu, jos olemassa
olevaa kehityspotentiaalia ei oteta
käyttöön. Aikuisen kyky suhteuttaa
asioita ja hallita tunteita ja käytöstä
on nuoruusikäisellä vielä haavoittuva. Itsenäistyminen ja ennakoitavat elämäntilannemuutokset voivat joillain nuorilla aiheuttaa paitsi
normaaliksi katsottavaa psyykkistä
reagointia muuttuvaan elämäntilanteeseen, myös liiallista kuormittumista ja stressaantumista joka
näkyy esimerkiksi uniongelmina,
ahdistuksena ja eriasteisena masentuneisuutena. Psyykkiset oireet ovat
yleisiä nuoruusikäisillä, ja eri väestötutkimusten mukaan 15–20%:lla
20-vuotiaista on tai on ollut jokin
mielenterveyden häiriö.
Tämä psyykkisen oireilun yleisyys heijastuu myös varusmiespalvelusta suorittaviin nuoriin. Lisäksi
monella eri mittarilla, kuten elintavat, fyysinen terveys, toimeentulo,
mielenterveys tai päihteiden käyttö,
katsottuna pahoinvointi nuorten
joukossa vaikuttaa kasautuvalta ja
terveyserot nuoruusikäisillä pola-
47
risoituvilta, mikä voi osalla edelleen
johtaa syrjäytymiskehitykseen.
Varusmiespalvelus ja
mielenterveys
Varusmiespalveluksen aloittavat
ovat lähtökohtaisesti terveitä nuoria,
jotka ovat käyneet ennakkoterveystarkastuksessa ja kutsunnoissa ennen
palvelukseen tuloa sekä palveluksen
ensipäivinä tuloterveystarkastuksessa. Jo ennakko- ja kutsuntaterveystarkastusvaiheessa tunnistetut vakavat mielenterveyden häiriöt ovat
varusmiespalveluksen este.
Terveystarkastusohje (TTO
2012) ja Sotilaslääketieteen Keskuksen terveydenhuoltohenkilöstöä
varten sen tulkinnan tueksi laatima
Menettelytapaohje (www.sotilaslaaketieteenkeskus.fi) ohjeistavat palveluskelpoisuusluokan määrittämisessä
diagnosoitujen sairauksien ja häiriöiden osalta. Kuitenkin osalla nuoria
aikaväli kutsunnoista palveluksen
aloittamiseen on huomattavasti tavanomaista 1,5–2 vuotta pidempi,
jolloin terveydentilassa ehtii tapahtua palveluskelpoisuuteen vaikuttavia muutoksia. Vaikka mielenterveyden häiriöt ovat tärkeä varusmiespalveluksen suorittamatta jäämisen
syy, moni toipunut nuori suorittaa
varusmiespalveluksensa hyvin.
Normaalia psyykkistä kehitystä voidaan aina tukea nopealla ja
asiantuntevalla ongelmiin puuttumisella, ja tällä on yleensä pitkäkestoisia vaikutuksia koko myöhempään
aikuisikään. Palveluksen aikana
joukko-osaston mielenterveystyön
vastuuhenkilöt ovat avainasemassa ongelmien tunnistamisen osalta
ja mielenterveystyön ja terveydenhuollon ammattilaiset oikeiden tukitoimien valinnassa. Vain pieni osa
nuoria tarvitsee psykiatrisia erikoissairaanhoidon interventioita palve-
48
luksen aikana, suurinta osaa ongelmiin ajautuvista nuorista voidaan
auttaa palveluksen arjessa toteutettavilla tukitoimilla, kuten lyhytaikaisilla palvelusjärjestelyillä, käytännöllisillä tukitoimilla ja ajankohtaisten
ongelmien käsittelyyn painottuvilla
tukikeskusteluilla. Käytännössä lievät
psyykkiset häiriöt, jotka eivät vaikuta
palvelusturvallisuuteen, hoidetaan
varusmiespalveluksen aikana avoterveydenhuollossa, ja tarvittaessa
psykiatriseen erikoissairaanhoitoon
lääkärin lähetteellä tulee varusmiespalveluksen aikana erikoissairaanhoidon sopimuksien mukaisesti
päästä viikon sisään.
Nuoret miehet, joiden varusmiespalvelus ei ala tai keskeytyy,
ovat riskiryhmä syrjäytymisen suhteen. Heidän tuekseen on laadittu
Time Out! Aikalisä! Elämä raiteilleen -tukiohjelma, joka muiden sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen
ohella tarjoaa matalan kynnyksen
maksuttomia tukipalveluja. Tukiohjelmaa koordinoi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, ja puolustusvoimat
tukee Time Out! Aikalisä! Elämä
raiteilleen -tukiohjelmaa.
Varusmiesten
mielenterveyspalvelujen
rakenne ja käyttö
Asevelvollisuuden suorittamisen
alku on etukäteen tiedossa oleva
elämänmuutos, johon voi osalla
nuorista liittyä liiallista stressiä ja
eriasteista psyykkistä oireilua. Kuten aiemmin tässä kirjoitussarjassa
on esitelty, varusmiesten terveydenhuollon palvelujen käyttömäärä on
viime vuosina ollut lievässä nousussa. Sotilaslääketieteen Keskuksen
tuottamista vastaanottokäynneistä,
joista 70 % on sairaanhoitajan vastaanottokäyntejä ja 30 % lääkärikäyntejä, vain 1,7 % oli luokiteltu
ensisijaisesti mielenterveyssyistä tapahtuneiksi vuonna 2011. Luku on
varsin matala.
Toisaalta 15,6 % kaikista terveysasemakäynneistä vuonna 2011 oli
luokiteltu ryhmään Z (tekijöitä jotka vaikuttavat terveydentilaan), ja
voitaneen olettaa, että mukana on
myös erilaisiin elämäntilanneongelmiin liittyviä käyntejä terveystarkastusten lisäksi. Yllämainittujen lukujen valossa ensisijaisesti psyykkisiin
oireisiin tukea terveysasemalta haetaan kuitenkin suhteellisen harvoin,
verrattuna terveyspalvelujen käyttöön fyysisistä syistä ja huomioiden
psyykkisten häiriöiden esiintyvyyden
nuoruusikäisillä väestötasolla.
Varusmiesten psykososiaalisen
tuen ja mielenterveyspalvelujen rakennekokonaisuus sisältää monta
porrasta. Terveystarkastukset palveluta varten tapahtuvat sinä vuonna,
kun nuori täyttää kahdeksantoista,
kotikunnan terveyskeskuksessa kevään ennakkoterveystarkastuksena, ja syksyllä tarvittaessa tilanne
arvioidaan uudelleen kutsuntojen
yhteydessä.
Palveluksen alussa kahden viikon sisään on tuloterveystarkastus,
ja koulutuksessa terveydellisen, sosiaali- ja kirkollisen sektorin oppituntien puitteissa käsitellään myös
mielenterveysasioita. Koulutuksen
yhteydessä varusmiehille jaettavaksi soveltuva tukitoimia käsittelevä
ohje ja siihen kuuluva diasarja on
liitetty myös Varusmiesten kriisien
ehkäisy ja tukitoimet -koulutusohjelman materiaaliin. Ennaltaehkäisevää päihde- ja mielenterveystyötä
tukee osassa joukko-osastoja ajankohtaisesti mm. kirkollisen sektorin
ennaltaehkäisevän päihde- ja mielenterveystyön sekä varusmiehiin
että henkilökuntaan kohdennettu
hanke. Laajassa mielessä hyvinvointia ylläpitävänä ja näin ongelmia
ennaltaehkäisevinä voidaan nähdä
myös monet sosiaalista yhteenkuuluvuutta edistävät ja tietoa antavat
tapahtumat ja aktiviteetit, kuten
varusmiestoimikuntien toiminta,
tukivarusmiestoiminta, Sinä-Minä
-päivät ja Sotilaskotitoiminta.
Jos ongelmia palvelusaikana ilmaantuu, keskustelumahdollisuutta tarjoavat oman varuskunnan
sosiaalikuraattorin ja papin lisäksi
terveysasemien henkilöstö. Lisäksi
valtakunnallisia palvelevia puhelinnumeroita ovat puolustusvoimien sairaanhoitajapäivystys 0299
581 010 ympäri vuorokauden, ja
keskustelumahdollisuutta tarjoavat
edelleen esimerkiksi Suomen Mielenterveysseuran valtakunnallinen
kriisipuhelin 010 195 202, arkisin
lähes ympäri vuorokauden, lauantaisin ja sunnuntaisin iltapäivästä alkaen sekä Väestöliiton kriisipuhelin
(Poikien puhelin) 0800 94884 ma-to
klo 13–18, myös erityistä anonyymiä keskustelutukea varusmiespalvelusta suorittaville numerossa 0800
180 362 ma–pe klo 18–20.
Kriisitukiryhmien toiminta on
tarkoitettu erityisesti poikkeuksellisten kriisitilanteiden yhteyteen, mutta
moni kriisitukiryhmän jäsen työskentelee päivittäin varusmiesten pienimuotoisempien ja ennakoitavien
elämäntilannekriisien parissa. Lisäksi poikkeuksellisten kriisitilanteiden
tukijärjestelyt vaativat valmiussuunnittelua ja harjoittelua. Varuskuntien terveysasemilla terveydenhuollon
ammattilainen tutkii ja arvioi palveluskelpoisuutta jokaisen käynnin
yhteydessä, ja jos ongelmat vaativat
tarkempia tutkimuksia, varusmies
ohjataan lääkärin lähetteellä aina
tarvittaessa erikoissairaanhoitoon.
Varusmiesten kriisien
ehkäisy ja tukitoimet
-koulutusohjelma
Kriisit voidaan jaotella ennakoitaviin elämänvaiheisiin liittyviin
kriiseihin (kuten nuoren itsenäistyminen ja muutto pois kotoa) sekä
ei-ennakoitaviin, poikkeuksellisen
järkyttäviin ja mahdollisesti psyyk-
Kuva Kriisituen porrastus on Varusmiesten kriisien
ehkäisy ja tukitoimet -koulutusmateriaalin diasarjasta.
SotilasAikakausLehti
11 | 2012
kisesti traumatisoiviin kriiseihin, kuten esimerkiksi äkillinen ja yllättävä
läheisen vakava sairastuminen tai
kuolema.
Koulutusohjelma ”Varusmiesten
kriisien ehkäisy ja tukitoimet” on
tarkoitettu tukemaan aikuistumista
ja auttamaan ongelmatilanteiden
kohtaamisessa ja erilaisten kriisitilanteiden kohtaamisessa puolustusvoimien toimintaympäristössä. Se
on osa varusmiesten mielenterveystyötä ja perustuu vuonna 1996 Stakesin (nykyinen Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, THL) ja puolustusvoimien yhteistyössä tuottamaan ja
vuonna 2000 tarkistettuun koulutusohjelmaan. Nyt toisen kerran päivitetty koulutusohjelma on tarkoitettu
valtakunnalliseksi puolustusvoimien
toimintamalliksi varusmiesten kriisitilanteiden tukimuotojen kehittämisessä, ja sen materiaalia voi vapaasti
kopioida ja paikallisesti muokata
joukko-osastojen käyttötarpeiden
mukaan. Päivitetty materiaali tuottaa osaltaan sisällöllistä materiaalia
Kaveria ei jätetä -käskyn mukaisiin
toimenpiteisiin.
Päivitystyöryhmä pyysi
joukko-osastoilta kirjallista
palautetta Varusmiesten
kriisien ehkäisy ja tukitoimet -koulutusohjelman päivitystarpeista keväällä 2012
ja saatu palaute hyödynnettiin koulutusohjelman päivityksessä. Koulutusohjelma
on kolmeosainen. Varusmiehelle itselleen tarkoitettu
kirjallinen materiaali voidaan jakaa esimerkiksi alokasoppituntien yhteydessä,
sen lisänä on lyhyt diasarja,
jossa käydään läpi perusasioita varusmiespalveluksen
alkaessa mielenterveyden
kannalta ajankohtaisista
asioista sekä käsitellään
49
mielenterveystyön yleisjärjestelyistä,
perusyksikön päällikkö on vastuussa
mielenterveystyöstä omassa perusyksikössään, Sotilaslääketieteen Keskuksen terveysaseman lääkärillä on
ammatillinen vastuu joukko-osaston
mielenterveystyöhön liittyvistä lääketieteellisistä kysymyksistä ja lisäksi
sosiaalikuraattorit ja sotilaspapit,
psykiatriset sairaanhoitajat ja muut
sairaanhoitajat ovat mielenterveyteen vaikuttavien tehtäviensä osalta
vastuussa joukko-osaston mielenterveystyöstä, ja osallistuvat sen vaatimaan yhteistyöhön sekä kriisitukiryhmien työhön.
Varusmiesten
itsemurhien ehkäisy
Päivitetyn varusmiesten kriisien ehkäisy ja
tukitoimet -koulutusmateriaalin kansikuva.
Kuva: Puolustusvoimat, Lisa Hentunen
tukipalveluihin hakeutumista. Toisessa osiossa koulutusohjelmaa on
kirjallisen opiskelumateriaalin lisäksi
viisitoista esimerkkitapausta, tämä
koulutusohjelman osio on tarkoitettu ensisijaisesti osaksi varuskunta- tai joukko-osastokohtaista henkilökunnan täydennyskoulutusta,
muutaman tunnin – koko päivän
mittaisessa koulutuksessa ohjatusti
käsiteltäväksi. Toiseen osioon liittyy
laajempi koulutusdiasarja, joka sisältää myös ajankohtaista tilastotietoa
terveydenhuollosta.
Koulutusmateriaalin tärkein
kohderyhmä on nuoret kouluttajat,
joilla ei ole vielä henkilökohtaista
kokemusta toiminnasta varusmiesten kriisitilanteissa. Materiaalia voidaan hyvin hyödyntää myös upsee-
50
rikokelaiden ja varusmiesryhmänjohtajien koulutuksessa. Materiaalin
kolmas osa, erityisesti mielenterveystyön ammattilaisille puolustusvoimissa tarkoitettu Mielenterveys
-kirja on parhaillaan päivitettävänä.
Koulutusohjelma pyrkii osaltaan tukemaan jo monissa joukko-osastoissa
verkostoituneesti eri siviilisektorin
toimijoiden, kuten paikalliset kriisiryhmät, Suomen Punainen Risti ja
Suomen Mielenterveysseura, kanssa
tehtävää mielenterveystyötä.
Mielenterveystyön vastuuhenkilöt joukko-osastossa voidaan esittää seuraavasti; jokainen esimies
on osaltaan vastuussa alaistensa
terveydestä, myös mielenterveydestä ja henkisestä hyvinvoinnista.
Joukko-osaston komentaja vastaa
Nuorten miesten itsemurhakuolleisuus on kansainvälisten lukujen
valossa Suomessa edelleen korkeaa,
mutta varusmiesten itsemurhakuolleisuus ei viime vuosina ole lisääntynyt. 2000-luvulla varusmiesten
itsemurhia on tapahtunut 0–5 vuodessa, keskimäärin 2–3 vuodessa.
Osa itsemurhayrityksistä on epätoivoinen tapa hakea apua. Nuoren
itsemurhaa voidaan tarkastella prosessina, jossa on mukana riskitekijöitä (biologiset, psyykkiset, sosiaaliset,
kulttuuriset), altistavia (esim. vakava
masennustila ilman asianmukaista
hoitoa) ja suojaavia (esim. hyvä sosiaalinen verkosto) tekijöitä, laukaiseva
tekijä (esim. riita) ja tekotavan lopullisuus (esim. lääke- ja alkoholimyrkytys, jossa voi olla vielä mahdollisuus
väliintuloon ja hoitoonohjaukseen
verrattuna väkivaltaisempiin tapoihin).
Itsemurhien ehkäisyssä väestötasolla pyritään puuttumaan yllämainittuihin tunnistettuihin riskitekijöihin eri tavoin. Varusmiesten
itsemurhien ehkäisyssä korostuu
paitsi huolellisuus asekoulutuksessa
sekä aseiden että kovien panoksien
käsittelyn osalta, myös henkilöstön
koulutus tunnistamaan tukitoimia
tarvitsevat varusmiehet ja terveydenhuoltohenkilöstön osalta hoitoon
ohjauksen aktiivinen järjestäminen.
Valtakunnallisesti nuoruusikäisiä
varusmiehiä koskee Lasten ja nuorten tapaturmien ehkäisy -strategia
vuodelta 2009 (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos), jossa on asetettu
erilliset tavoitteet sekä itsemurhien
määrän vähenemisen että itsemurhayritysten vuoksi tapahtuneiden
sairaalahoitojen määrän vähenemisen osalta. Strategia suosittaa
tiiviimpää yhteistyötä ja verkostoitumista puolustusvoimien ja muiden
yhteiskunnan toimijoiden välillä.
Tulevaisuuden
näkökulmia
tetty Varusmiesten kriisien ehkäisy
ja tukitoimet -koulutusohjelma soveltuu.
Varusmiesten näkökulmasta keskeistä on, että esiin tuotuun avuntarpeeseen vastataan, ja että apua
on saatavana helposti, matalalla
kynnyksellä ja monimuotoisena, jos
ongelmia palvelusaikana tulee esille.
Tämä edellyttää esimiesten ja vertaisten hyväksyvää suhtautumista
avun hakemiseen ja hakijaan, sekä
joustavaa yhteistyötä kouluttajien,
terveydenhuollon, kirkollisen sektorin ja sosiaalisektorin välillä.
Pääkaupunkiseudun upseerijärjestöjen yhteinen
Varusmiespalveluksen aikaisia sopeutumishäiriöitä voitaisiin ajatella
vähennettävän madaltamalla siviilielämän ja sotilaskoulutuksen välistä
eroa. Terveystarkastusohje 2012 mukaan sotilasjohtajaksi tai -alaiseksi
koulutettavalta edellytetään kuitenkin osana palveluskelpoisuutta hyvää
henkistä tasapainoa ja paineensietokykyä, suorituskykyriskien välttämiseksi myöhemmässä vaiheessa.
Täydennyskoulutuksen tarve
mielenterveystyössä tuli esille joukko-osastoilta keväällä 2012 pyydetyissä lausunnoissa Varusmiesten
kriisien ehkäisy ja tukitoimet -koulutusohjelmaa päivitettäessä, ja nyt
päivitettyä materiaalia voidaan käyttää ja muokata paikallisten koulutustilaisuuksien tarpeisiin joukko-osastoissa. Syksyllä 2012 koulutusohjelma esitellään useiden koulutuspäivi-
SotilasAikakausLehti
en yhteydessä eri puolustushaarojen
henkilöstötuen toimijoille.
Puolustusvoimien nykyinen terveystarkastusjärjestelmä ja terveydenhuolto voidaan arvioida mielenterveyden osalta toimivaksi. Vakavia
psyykkisiä sairastumisia tapahtuu
palvelusaikana harvoin. Kokonaan
niitä ei voida palvelusaikana välttää,
kuten ei muitakaan sairastumisia,
sillä eräät mielenterveyden häiriöt
puhkeavat tyypillisesti nuoruusiässä. Mielenterveysasioiden jatkuva
huomioiminen terveystarkastuksissa
on perusteltua, ja osaamisen ylläpitäminen tälläkin alueella edellyttää
jatkuvaa eri henkilöstöryhmien täydennyskoulutusta, johon nyt päivi-
11 | 2012
Itsenäisyyspäivän Iloinen Ilta 6.12.2012
Katajanokan Kasinolla alkaen kello 17.30
Juhlapäivällisen lisäksi on ohjelmaa ja tanssia elävän
musiikin tahdissa. Ilmoittautumiset ja pöytävaraukset
Katajanokan Kasinolle, puhelin: (09) 6128 6300,
sähköposti: [email protected] viimeistään
keskiviikkona 28.11.2012.
Illalliskortti 57 euroa sisältää:
- tervetulomalja
- 2 x 12cl Kasinon puna/valkoviiniä
- Sillikaviaaria ja punasipulivinagretissä marinoitua
perunaa
- Glaseerattua vasikanfileetä, Madeira-kastiketta ja
yrttiperunaa
- Appelsiini créme brûlèe
- kahvi/tee
- eteispalvelu
Kaikki maksut suoritetaan vasta ravintolassa!
Järjestäjänä Katajanokan Upseerikerho ry
51
Juha Saarinen
Lähi-itään erikoistuva jatko-opiskelija ja vapaa tutkija. Hänellä on MSc
London School of Economicsista kansainvälisistä suhteista sekä St.
Andrewsin yliopistossa Lähi-idän ja Keski-Aasian turvallisuuspolitiikasta.
Mikko Patokallio
Lähi-idän kysymyksiin erikoistunut kansainvälisen politiikan tutkija. Hänellä
on MSc kansainvälisistä suhteista London School of Economicsista ja BA
historiasta ja valtiotieteestä McGill-yliopistosta.
Jussi Heinonkoski
Kansainvälisiin suhteisiin ja Lähi-idän kysymyksiin erikoistunut kansainvälisen
politiikan tutkija. Hänellä on MSc London School of Economicsista Euroopan
talouspolitiikasta ja BA kansainvälisistä suhteista ja Lähi-idän turvallisuuspolitiikasta.
Riadin konsertti
– Persianlahden maiden yhteistyö arabikevään jälkeen
Arabikeväänä tunnettu mielenosoitusten ja
kansannousujen aalto tuli suurena yllätyksenä
Persianlahden hallitsijoille, vaikka se ilmeni
alueella heikommin kuin muualla Lähi-idässä.
Siitä huolimatta arabikevään aiheuttama
sokki katalysoi ulkopoliittista Saudi-Arabian
johtamaa Persianlahden monarkioiden
yhteistyötä. Vaikka varsinkin ”islamilaista
takatalvea” ennustavat ovat kuvailleet
yhteistyötä vastavallankumoukselliseksi
ja demokratian vastaiseksi, liiallinen
keskittyminen tähän näkökulmaan sivuuttaa
alueellisen yhteistyön keskeisimmän tekijän
eli kuningashuoneiden huolen omasta
turvallisuudestaan.
A
rabikevään nostattama
Persianlahden hallitsijoiden epävarmuus on edistänyt aiempaa yhtenäisemmän ulkopoliittisen linjan luomista. Yhtäältä
sen tarkoituksena on ollut ylläpitää
monarkioiden erikoislaatuisuuden
52
myyttiä ja toisaalta lisätä monarkioiden – erityisesti Qatarin – vaikutusvaltaa Lähi-idässä. Huomattavaa
on myös, kuinka Persianlahden kuningashuoneiden epävarmuus Yhdysvaltojen luotettavuudesta turvallisuuden takaajana on ajanut niitä
lähemmäs toisiaan. Uusista motiiveista huolimatta yhteistyö jäänee
kuitenkin lyhytikäiseksi. Syvemmälle
ja kestävämmälle yhteistyölle on vielä monta estettä, joista pienimpiä
eivät ole arabimonarkioiden väliset
erimielisyydet ja ristiriidat.
Monarkiat Persianlahden
aluepolitiikassa
Persianlahti koostuu Iranin, Irakin ja Saudi-Arabian alueellisista
suurvalloista, joiden välissä pienmonarkiat eli Kuwait, Bahrain, Qatar, Yhdistyneet arabiemiirikunnat
ja Oman sijaitsevat. Lähi-idän ja
erityisesti Persianlahden historiallisten kehityssuuntien takia alueen
valtiot – ja etenkin pienmonarkiat
– ovat käyttäytyneet äärimmäisen
turvallisuuskeskeisesti, mikä johtuu
osaltaan pienvaltioiden myöhäisestä
itsenäistymisestä. Omania lukuun
ottamatta suurin osa Persianlahden monarkioista itsenäistyi vasta
Ison-Britannian vetäytyessä alueelta
1960-luvun lopulla ja 1970-luvun
alussa. Itsenäistymisen jälkeenkin
nämä pikkuvaltiot luottivat ulkovaltojen turvatakuisiin. Historiallinen
siirtomaavalta, Iso-Britannia, hoiti
tätä asemaa 1970-luvun alkuun asti,
jonka jälkeen tehtävää on yhä enemmän hoitanut Yhdysvallat.
Kilpailu alueellisesta vaikutusvallasta nykymuodossaan alkoi vasta
1970-luvulla, minkä vuoksi ulkovalloilla on ollut keskeinen rooli siinä
alusta asti. Tämän takia Persianlahden valtioiden suhteiden ja ulkopoliittisen yhteistyön kehittyminen on
ollut rajallista. Muualla Lähi-idässä
kuningashuoneet ovat onnistuneet
kasvattamaan vaikutusvaltaansa
ajoittaisilla yhteisillä hankkeilla, kuten panarabismilla tai radikaalitasavaltojen vastustamisella. Persianlahdella alueellisen vaikutusvallan
vahvistaminen onnistui kuitenkin
parhaiten ulkopuolisen tuen turvin
eikä niinkään kehittämällä alueen
valtioiden välisiä suhteita tai harjoittamalla yhteistä ulkopolitiikkaa.
Varsinainen institutionalisoitu yhteistyö Persianlahden monarkioiden
kesken syntyi vasta vuonna 1981.
Tällöin luotiin Persianlahden yhteistyöneuvosto, Gulf Cooperation
Council (GCC), jonka toiminta perustuu kuningashuoneiden jakamiin
yhteisiin ulkoisiin uhkakuviin sekä
epävarmuuteen tulevasta.
Vaarallinen Iran
Persianlahti oli 1980-luvulla geopoliittisen myllerryksen vallassa. Iranin šaahi Mohammed Reza Pahlavin hallinnon kaatuminen 1979
toi radikaalit šiia-islamistit valtaan
Ajatollah Ruhollah Khomeinin johdolla. Heidän tarkoituksenaan oli
levittää Iranin vallankumous muualle Lähi-itään. Yhdysvaltain kanssa
läheisistä suhteista nauttineen šaahin
SotilasAikakausLehti
11 | 2012
kaatuminen oli monitasoinen sokki
alueen monarkioille. Se todisti, ettei
Yhdysvaltain merkittävä sotilaallinen
ja rahallinen tuki pysty yksin pitämään hallintoa pystyssä. Lisäksi se
loi Persianlahden monarkeille vihamielisen, potentiaalisesti alueellisen
suurvallan, jonka tarkoituksena oli
edistää omanlaistaan vallankumousta kaikkialla Lähi-idässä. Tämän lisäksi Iranin uusi hallinto edusti šiiaislamia, jotka nähtiin kulttuurisesti
ja uskonnollisesti konservatiivisissa
sunnimonarkioissa lähes vääräuskoisena.
Kaikki Persianlahden monarkiat
tukivat Irakia sodassaan Irania vastaan (1980–1988), ja tämä osoittaa,
kuinka suurena uhkana Iranin vallankumouksellista hallintoa pidettiin. Sodan pitkittyminen heijastui
yhä negatiivisemmin alueen vakauteen, erityisesti sodan osapuolten
laajennettua sotatoimia koskemaan
Persianlahdella kulkevia öljytankkereita.
Neuvostoliiton hyökkäys Afganistaniin vuonna 1979 aiheutti huolen
kommunismin leviämisestä Persianlahdelle ja vahvisti näitä huolia
alueen valtioissa. Arabimonarkkien
yhteisten turvallisuusongelmien lisäksi 1980-luku toi merkittäviä taloudellisia ongelmia. Öljyn hintojen
huima nousu 1970-luvulla oli tuonut
ennennäkemätöntä vaurautta Persianlahdelle, mutta hintojen romahdus 1980-luvulla alle kolmannekseen huippuhinnasta aiheutti suurta
painetta paisuneille ja öljynviennistä
riippuvaisten valtioiden budjeteille.
Alueellisen epävakauden ilmapiiri edisti Persianlahden monarkioiden yhteistyötä ja lopulta johti
GCC:n syntyyn. GCC:n integraatioprosessi ja sen ympärille rakentunut ulkopoliittinen yhteistyö olivat
lähtökohtaisesti reaktiivisia luonteeltaan. Yhteistyö on ollut vahvimmil-
laan, kun uhka on koettu akuutiksi,
ja integraation momentumi on loppunut hyvin pian sen jälkeen, kun
uhkaa ei enää koeta relevantiksi.
Alueellisen epävakauden luoman
integraation pääpiste oli lähinnä
talouspoliittinen. Vaikka alueen
puolustuspoliittinen infrastruktuuri
nojautui vahvasti kahdenväliseen
yhteistyöhön Yhdysvaltain ja kuningashuoneiden välillä, GCC:hen
sisällytettiin myös vaatimaton puolustuspoliittinen komponentti, joka
tunnetaan nimellä Niemimaan kilpi
(Peninsula Shield).
Alueellisen integraation mahdollistavat ja estävät tekijät piilevät
jäsenkaartissa. Persianlahden monarkioilla on yhteinen tausta ja
varsin samanlainen yhteiskunnallinen ja valtiollinen rakenne, joka
perustuu rentier -talouteen, poliittisesti suljettuun järjestelmään sekä
sosiokulttuurillisesti vanhoilliseen ja
osittain heimopohjaiseen yhteiskuntajärjestykseen. Kaikilla valtioilla on
siten yhteinen intressi öljynviennin
edistämiseksi ja hinnan säätelemiseksi. Se on saanut valtiot tekemään
tiivistä yhteistyötä OPEC:issa sekä
monarkistisen järjestelmän ja konservatiivisen yhteiskuntarakenteen
tukemiseksi uudistavia ja vallankumouksellisia voimia vastaan.
Riitaa ja epäluuloa
Radikaalit arabitasavallat edustivat
näitä 1950-luvun lopulta lähtien, ja
1980-luvulta alkaen Persianlahdella
vaikutusvaltaa ovat havitelleet Iran
ja Irak. Yhtäläisyyksistään huolimatta monarkiat ovat varsin riitaisia
keskenään. Osasyynä on valtioiden
kahdenvälisten suhteiden rajallisuuden luoma epäluottamus – näin
on ollut etenkin suhteessa SaudiArabiaan, joka on kiistatta suurin ja
vahvin Arabian niemimaan maista.
53
Maan välit pikkunaapureihinsa ovat
olleet säännöllisesti tulehtuneita.
Saudi-Arabialla on ollut Omanin,
Qatarin ja Arabiemiraattien kanssa rajakiistoja, joiden ratkaiseminen
on kestänyt 2000-luvulle asti. Rajakiistat korostavat pienmonarkioiden
pelkoa siitä, että Saudi-Arabia pyrkii
aktiivisesti sekaantumaan niiden sisäpolitiikkaan ja mahdollisesti jopa
havittelevan maiden liittämistä itseensä.
Yhdysvallat tuo turvaa
Riitaisuus GCC-maiden kesken on
ollut osaltaan merkittävä este syvemmälle ulkopoliittiselle yhteistyölle,
mutta esteenä on ollut myös riippuvuus kahdenvälisistä suhteista Yhdysvaltoihin. Vaikka alueen valtiot
ovat ajoittain yrittäneet monipuolistaa liittolaissuhteita enimmäkseen
heikolla menestyksellä, jokainen
Persianlahden monarkia on riippuvainen Yhdysvaltojen turvatakeista ja maan tarjoamasta suojasta
ulkoisia uhkia vastaan, joita tässä
kontekstissa ovat Iran ja Irak. Etenkin Persianlahden sota (1990–1991)
osoitti selvästi kuningashuoneille,
että vain Yhdysvallat on kykenevä
ja valmis toimimaan.
Merkittävimmin tilannetta havainnollisti GCC:n kyvyttömyys,
kun se ei voinut diplomatian tai
sotilaallisin keinoin estää jäsenensä
Kuwaitin valloitusta. Viimeksi kuluneen kahdenkymmenen vuoden aikana Yhdysvaltojen kahdenvälisten
suhteiden nopea kehittyminen Persianlahdella on sivuttanut alueellisen
turvallisuus- ja ulkopoliittisen yhteistyön, erityisesti Irakin sotien (1991,
2003) seurauksena. Tämä heijastuu
Yhdysvaltojen sotilaallisen läsnäolon
kasvussa Persianlahdella; nykyään
Yhdysvalloilla on merkittäviä tukikohtia jokaisessa Persianlahden
54
maassa. Kehitys jatkuu edelleen,
sillä Iranin ydinkiistan pahentuessa
Yhdysvallat on siirtänyt lisää joukkoja alueelle viime vuosina.
Arabikevät integraation
ajurina
Arabikevät osaltaan toistaa Persianlahden yhteistyön reaktiivista luonnetta. Kuningashuoneiden yhteistyö
aktivoituu vasta kun niiden ulkoinen
uhka on merkittävä, kuten 1980-luvulla. Vaikka arabikevään mielenosoitukset eivät laajalti levinneet
Persianlahdelle Bahrainia lukuun
ottamatta, suhtauduttiin sen kirvoittamiin demokratiapyrkimyksiin – tai
tarkemmin kansalaisten vaatimukseen avoimemmasta päätöksenteosta
– merkittävänä uhkana. Omanissa
nähtiin työttömyydestä kumpuavia
mellakoita Soharissa. Bahrainissa
pitkäaikaiset yhteiskunnalliset jännitteet, erityisesti maan sunnikuningashuoneen ja šiiaenemmistön välillä,
saivat uutta puhtia arabikevään iskulauseista. Muut vauraammat Persianlahden valtiot käynnistivät heti
vallankumousta ehkäiseviä liikkeitä.
Bank of America Merrill Lynchin arvion mukaan GCC-maat
käyttivät yhteensä yli 150 miljardia
dollaria (tästä noin 57 miljardia käytettiin vuonna 2011) erilaisiin sosiaalietuuksiin, työpaikkojen luomiseen
ja palkankorotuksiin. Samanaikaisesti alueen valtiot, erityisesti Arabiemiraatit, tiukensivat sisäistä valvontaa sekä sensuuria, jonka kohteeksi
joutuivat niin perinteiset mediat ja
oppositiotoimijat kuin sosiaalista
mediaa käyttävät kansalaiset. Myös
mellakkapoliisia käytettiin murskaamaan pieniä mielenosoituksia
Omanissa, Saudi-Arabiassa ja Bahrainissa.
Vaikka Persianlahden maat
vastasivat sisäisiin uhkiin pääosin
sisäpoliittisesti, arabikevät oli sysäys myös niiden ulkopoliittiselle yhteistyölle. Merkittävä syy yhteistyön
syventymiselle oli Persianlahden kuningashuoneiden näkemys arabikeväästä merkittävänä ulkopoliittisena
turvallisuusuhkana.
Qatarin ja Saudi-Arabian väliset
suhteet ovat kehittyneet hyvin paljon
vuosien aikana. Saudi-Arabia on ollut yksi Persianlahden suurvalloista
ja myös vaikutusvaltainen laajemmaltikin Lähi-idässä. Kuningaskunnan vaikutusvalta syntyy vauraudesta, jota se käyttää ulkopolitiikassaan
luomaan kytköksiä Lähi-idän toimijoihin sekä edistämään suosimaansa wahhabi-islamin asemaa muissa
islaminuskoissa maissa ja yhteiskunnissa, jotka edes osittain tulkitsevat
islamia samalla tavalla. 2000-luvulla Saudi-Arabian ulkopolitiikka on
myös yhä enemmän irtaantunut
aikaisemmasta riippuvaisuudestaan
Yhdysvaltojen tarjoamasta suojasta.
Syynä ovat syvenevät erimielisyydet muun muassa suhteessa Iranin
ydinasepyrkimyksiin vastaamisesta
ja Israel-Palestiinan rauhanprosessin
hitaasta kulusta. Maiden suhde on
edelleen läheinen, mutta Saudien
tyytymättömyys Yhdysvaltain Lähiidän politiikkaan on johtanut sen
aiempaa itsenäisempään ulkopolitiikkaan.
Aktiivinen Qatar
Qatarin ulkopoliittista aktivoitumista 1990-luvulla seurasi hyvin vahva irtaantuminen Saudi-Arabian
ulkopoliittisista linjoista. Qatar on
myös hyödyntänyt öljyvaurauttaan
aktiivisen ulkopolitiikan rahoittamiseen 1990-luvulta eteenpäin. Toisin
kuin vahvasti tiettyjä kantoja konf likteissa puoltava Saudi-Arabia
on Qatar korostanut itseään neutraalina toimijana ja sovittelijana.
Pohjoismaiden suurin raskaiden
säiliöperävaunujen ja säiliöpäälirakenteiden
valmistaja
YHTEYSTIEDOT:
Myyntijohtaja Santtu Keto
[email protected]
Komentaja (evp) Markku Lehto
[email protected]
040 716 9525
050 561 2520
Huoltoverkostomme palvelee Suomessa:
Oulu, Kuortane, Jyväskylä,
Lieto ja Hamina
Qatar on toiminut neuvottelijana
Jemenin ja al-Houthi -kapinallisten
välillä ja Libanonin vuoden 2008
poliittisessa kriisissä. Samasta syystä
Qatar on myös ylläpitänyt kontakteja Iraniin kutsumalla sen edustajat
isännöimäänsä GCC:n kokoukseen
2007 sekä Israelin kanssa niin, että
maiden välillä oli vuoteen 2009 asti
kauppasuhteet. Muut Persianlahden maat ovat ankarasti kritisoineet
Qataria näistä kontakteista. Myös
Al-Jazeera -uutiskanava on tuonut
merkittävän mediakanavan Qatarille
vaikuttaa alueellisiin mielipiteisiin.
Qatarin ulkopoliittisen profiilin
nousu johti kilpailuun vaikutusvallasta Saudi-Arabian kanssa Lähiidässä ja maiden kahdenvälisten
suhteiden dramaattiseen heikentymiseen. Syynä on ollut Saudi-Arabian negatiivinen suhtautuminen
Qatarin kasvavaan vaikutusvaltaan
alueilla, jotka ovat olleet aikaisemmin Saudien yksinoikeutta, kuten
Jemen ja Libanon. Toinen erityinen ongelma Saudi-Arabialle on
ollut Qatarin valmius pitää suhteita
Saudi-Arabian ”vihollisiin”, etenkin
Iraniin, mutta myös Hizbollahiin,
Hamasiin ja Syyriaan. Suhteiden
parantuminen aallonpohjasta alkoi
2008, mutta se on ollut hidasta ja
altista luisua taaksepäin. Arabikevät
on aiheuttanut Qatarille ja SaudiArabialle sekä uhkan että mahdollisuuden yhteistyöhön, mihin maat
ovat tarttuneet. Yhteistyö on ollut
keskeistä GCC:n uuden ulkopolitiikan luomisessa ja myös sen sisällön
määrittämisessä.
GCC:n ulkopoliittisen yhteistyön
ytimessä ovat tuen kohdistaminen
monarkioille, niiden erikoislaatuisuuden myytin ylläpitäminen ja
muualla Lähi-idässä arabikevään
kansannousujen tuoman epävakauden hyödyntäminen oman alueellisen vaikutusvallan kasvattamiseksi.
56
Persianlahden monarkioille arabikeväästä kumpuava pääuhka ilmentyy maiden sisäisessä kontekstissa,
omien oppositioliikkeiden tai kansalaistyytymättömyyden leviämisessä
ja myös ulkopuolelta leviävän avoimemman valtiojärjestelmän vaatimusten ehkäisyssä. Sisäisen uhkan
lisäksi impulssina on epävarmuus
Yhdysvaltojen luotettavuudesta.
Ei ole epäilystä siitä, ettei Yhdysvallat auttaisi turvaamaan ulkoisia
uhkia, kuten Irania ja tulevaisuudessa
mahdollisesti voimistuvaa Irakia, vastaan. Persianlahden poliittista eliittiä huolestuttaa se, ettei Yhdysvallat
suostunut auttamaan yksinvaltiaita
Egyptissä ja Bahrainissa niiden sisäpoliittisissa kriiseissä. Samaa huolta osaltaan myös korostavat GCCmaiden yli 40 miljardin dollarin
arvoiset aseostokset edeltävänä kahtena vuotena. Yhdysvaltojen suojasta
luopumiselle ei ole varteenotettavia
vaihtoehtoja, mutta joka tapauksessa
luottamus Yhdysvaltoihin on vähentynyt ja kannustanut GCC-maita yhteistyöhön omilla ehdoillaan.
GCC tukee ja auttaa
Keskeisin ja vahvin tapa, millä GCC
aktivoitui arabikevään aikana, oli
suoran tuen antaminen monarkeille
Omanissa, Bahrainissa, Jordaniassa ja Marokossa. GCC tarjosi 20
miljardin kehitysapua Bahrainille
ja Omanille ja satojen miljoonien
suuruisia tukipaketteja Jordanialle
ja Marokolle. Useimmissa tapauksissa suuri taloudellinen apu on
ollut riittävä kuningashuoneiden
ylläpitämisessä, mutta Bahrainissa
GCC-maat joutuivat turvautumaan
sotilaalliseen interventioon maaliskuussa 2011 lopettaakseen kasvavat
mielenosoitukset. Bahrainin intervention lisäksi GCC:llä oli keskeinen
rooli Jemenin kriisin sovittelussa.
GCC on tarjonnut luontevan
institutionaalisen kehyksen SaudiArabian ja Qatarin laajemmille pyrkimyksille, mutta se ei ole suinkaan
rajoittanut näiden kahden maan
yrityksiä kasvattaa vaikutusvaltaansa arabikevään vanavedessä. Vaikka
Tunisian ja Egyptin vallankumoukset
toteutuivat ilman suurempaa ulkoista
sekaantumista, Saudi-Arabia ja Qatar ovat kumpikin pyrkineet vaikuttamaan vallankumouksen jälkeiseen
tasapainoon ohjaamalla rahaa vallasta kamppaileville ryhmille – tosin
vaihtelevalla menestyksellä. Libyan
sisällissodassa instituutioiden taustavaltioiden rooli oli selvästi esillä. Qatarin johtamana sekä Arabiliittoa että
GCC:tä hyödynnettiin intervention
legitimoimiseksi, jonka lisäksi Qatar
tarjosi monipuolista tukea Libyan
kapinallisille, esimerkiksi aseita, rahaa, kouluttajia sekä diplomaattista
ja taloudellista apua. Libyan tapaus
oli kuitenkin hyvin poikkeuksellinen,
minkä mahdollisti Muammar Gaddafin epäsuosio Lähi-idässä. Sama
kaava ei ole onnistunut Syyriassa.
Saudi-Arabia ja Qatar pyrkivät hyödyntämään Arabiliittoa Syyrian kriisin ratkomiseen – myös epäonnistuneen tarkkailijamission keinoin – ja
sen epäonnistuessa ovat siirtyneet tukemaan avoimesti ja vahvasti Syyrian
kapinallisia.
Eräänlainen epävirallinen työnjako on havaittavissa myös GCC:n
yhteistyössä. Qatar on tehnyt suurimman osan diplomaattisesta työstä ja se on ollut GCC:n päätoimija
Libyan ja Syyrian kriiseissä. SaudiArabia on omaksunut hieman vaatimattomamman mutta silti merkittävän roolin kummassakin tapauksessa. Saudi-Arabian omat intressit
näkyivät vahvimmin Bahrainin ja
Jemenin tilanteissa. Vaikka kyseessä
oli GCC:n yhteinen rintama, muilla
GCC-mailla ei ollut paljon vaiku-
Varmista näkyvyytesi
puolustusvoimien
päättäjille!
Ilmoitushinnat (4-väri)
Ilmoitusmyynti
takakansi
erityispaikat
1/1 s.
2300 €
2100 €
1800 €
Juha Halminen
Laivastokatu 1 b
00160 HELSINKI
1/2 s.
1/4 s.
1200 €
700 €
1/2 sivua ja 1/4 sivua
määräpaikkalisä 20%.
liitteet erikseen sovittavissa.
lehti ei ole alv velvollinen
Ilmestymis- ja aineistoaikataulu
N:o aineisto ilmestyy
1
1.1.2013 n. 15.1.2013
N:o aineisto ilmestyy
8
1.8.
n. 15.8.
2
3
4
1.2.
1.3.
1.4.
n. 15.2.
n. 15.3.
n. 15.4.
9
10
11
1.9.
1.10.
1.11.
n. 15.9.
n. 15.10.
n. 15.11.
5
1.5.
n. 15.5.
12
1.12.
n. 15.12.
6-7
1.6.
n. 15.6.
puh. (09) 8736 944
gsm. 050 592 2722
faksi (09) 6689 4020
[email protected]
Päätoimittaja
Eversti, ST Martti Lehto
puh. 040 5256 630
faksi (09) 6689 4020
[email protected]
Toimitussihteeri
Marko Varama
Laivastokatu 1 b
Ilmoitusten koot
00160 HELSINKI
puh. (09) 6689 4016
faksi (09) 6689 4020
lehden koko 200 x 270 mm
1/1 s. 200 x 270 tai 164 x 237 mm
[email protected]
1/2 s. 164 x 116 tai 80 x 237 mm
1/4 s. 164 x 57 tai 80 x 116 mm
Painopaikka
HuoM! takakannessa postitukseen tarvittava osoiterivi vaatii 30
mm korkean valkoisen/vaalean kaistaleen sivun yläosasta.
50130 MIKKELI
puh. 044 754 1002
Aineisto-ohjeet
ilmoitusaineistot toimitetaan
suoraan painotaloon
Aineisto toimitetaan PDFtiedostona sähköpostilla
osoitteeseen [email protected]
PDF-tiedosto tulisi tallentaa
muotoon: pdf/X-1a:2001
AO-Paino
Teollisuuskatu 9
faksi (015) 151 174
Kuvien resoluutio 200-300 dpi.
Tarvittaessa lisätietoja
ilmoitusaineistosta antaa
AO-Paino
Raija Ukkonen
puh. 044 754 1002
tusvaltaa sisältöön. Arabiemiraatit
on toiminut yhteistyössä Qatarin ja
Saudi-Arabian kanssa, mutta sen
rooli on ollut selvästi pienempi ja
kyky vaikuttaa politiikan sisältöön
vastaavasti on ollut myös rajallista.
Yhteinen GCC-rintama on myös
peitellyt valtioiden välistä kilpailua,
sillä Qatar ja Saudi-Arabia ovat
rahoittaneet vastakkaisia toimijoita
Syyriassa.
GCC:n uuden yhteistyön
rajat
Persianlahden monarkioiden menestys oman sisäisen epävakautensa
ja vallankumouksellisten voimiensa
ehkäisyssä on kannustanut GCCmaita harkitsemaan laajempaa ja
kunnianhimoisempaa integraatiota.
Pian Bahrainin intervention ja taloudellisten tukilinjojen onnistumisten
jälkeen tuli puhetta GCC-integraation kiihdyttämisestä ja jopa jäsenten
mahdollisesta federaatiosta. Lisäpuhtia antoivat GCC-ministereiden
kommentit Marokon ja Jordanian
mahdollisesta jäsenyydestä GCC:ssä.
Hyvin nopeasti hankkeen perusta petti ja Marokon ja Jordanian GCC-jäsenyys laitettiin jäihin.
Kummassakin Persianlahden ulkopuolisessa maassa kansa vastusti vahvasti liittymistä. Etenkin
Marokko on maantieteellisesti ja
kulttuurisesti sen verran etäällä Persianlahdesta ja sen ongelmista, että
lähtökohtaisesti suunnitelma ei ollut
kovin järkevä. Jordanian liittymiselle
voisi olla järkiperusteita, koska maan
ulkopolitiikka ja riippuvuus Persianlahden maista ovat kasvaneet arabikevään seurauksena, mutta ajatus ei
ole suosittu Jordaniassa.
Jokainen Persianlahden maa
kohtaa sisäisiä ja jossain määrin samanlaisia uhkia. Tästä huolimatta
GCC kuitenkin on olemukseltaan
58
reaktiivinen järjestö, jolta puuttuu
selvä visio omista tavoitteistaan,
vaikka vahvana yhteisenä normina
on nykyisen järjestyksen ylläpitäminen. Yhteisön tavoitteet ja arvot
tulevat sen suurimmalta jäseneltä,
Saudi-Arabialta, ja vähemmässä
määrin Qatarilta, kuten arabikevään aikana. Saudien vaikutusvallan
lisääntyminen on osaltaan aiheuttanut huolta pienemmissä GCCmaissa ja se heijastuu niiden sisäpolitiikkaan. Ilman Saudi-Arabialle
myönnettäviä etuoikeuksia minkäänlainen sitova liitto ei olisi lähtökohtaisestikaan mahdollinen.
Yksi suurimmista ongelmista
on, että GCC-maiden ulkopoliittiset
uhkakuvat eivät pysty ruokkimaan
ulkopoliittista yhteistyötä tai lähentymistä, koska maiden näkemykset
uhkien painotuksesta ja niihin puuttumisesta eroavat. Esimerkiksi Iran
ja Irak koetaan uhkiksi, mutta GCCmailla on merkittäviä mielipide-eroja
siitä, kumpi on suurin uhka, millainen niiden aiheuttama uhka on ja
miten niiden tulisi suhtautua siihen.
Huoli Iranista on merkittävä tekijä
Bahrainissa, Arabiemiraateissa ja
Saudi-Arabiassa. Irak taas on tärkein
huoli Kuwaitille sekä myös SaudiArabialle. Suhtautumistapa mahdollisiin uhkiin vaihtelee. Oman ja
Qatar ovat korostaneet neuvotteluyhteyden tärkeyttä Iranin kanssa, mutta
se aiheuttaa ongelmia vahvempaa
tasapainottelua vaativien Arabiemiraattien ja Saudi-Arabian kanssa.
Pieniä monarkioita yhdistää kuitenkin epäilys Saudi-Arabian motiiveja
kohtaan, ja maan tuki wahhabisteille
askarruttaa maissa, joissa wahhabiislam ei ole valtion suosima tulkinta.
Bahrain on koetinkivi GCC:n
ulkopolitiikan kehitykselle. Arabiemiraatteja lukuun ottamatta muut
GCC-maat eivät suhtautuneet kovin
suurella innolla Bahrainin interven-
tioon ja osallistuivat siihen vain nimellisesti. Innoton suhtautuminen
on saanut vahvistusta intervention
jälkeisestä kehityksestä Bahrainissa.
Bahrainin kansannousu kukistettiin
Saudien johtamalla interventiolla,
mutta sen taustalla oleva poliittinen turhaantuminen ja vastustus
kasvavat entisestään. Bahrainin
kuningashuone on saanut taktisen
voiton tuhoten silloisen protestiliikkeen, mutta kovakätiset keinot eivät
ole onnistuneet ratkaisemaan maan
ongelmia vaan lykkäävät niitä tulevaisuuteen. Bahrainin kansannousun kukistaminen on pitkäaikainen
ongelma Saudi-Arabialle, sillä maa
on sitoutunut tukemaan Bahrainin
kuningashuonetta. Muille GCCmaille Saudi-Arabian toimet ja vaikutusvalta Bahrainissa sekä puheet
sen liittämisestä Saudi-Arabiaan
ovat vahva varoittava esimerkki liian
läheisestä yhteistyöstä Riadin kanssa.
Vastaavanlaisia ongelmia Saudi-Arabian ja Qatarin politiikalle
on nähtävissä muuallakin. Etenkin
Syyrian konfliktin jatkuessa arabimonarkioiden kyynistä asennetta
kansannousuihin on kritisoitu paljon
ja tuki eri islamistiliikkeille – kuten
salafisteille – kirvoittaa myös vastareaktiota vallankumouksen kokeneissa maissa, kuten Egyptissä,
Libyassa ja Tunisiassa. Persianlahden monarkioiden huima menestys johtuu arabikevään tuottamasta
hetkellisestä valtatyhjiöstä ja on hyvinkin syytä epäillä, että se ei kestä
uusien valtarakenteiden vakiintumista. Tämä johtuu suureksi osaksi
siitä, että alueen kuningashuoneiden
yhteistyö palautunee arabikevättä
edeltäneisiin uomiinsa niiden välisten ongelmien korostuessa akuuttien
turvallisuusuhkien väistyttyä.
Uusi ydinasekausi
V
iime lokakuun aikana muisteltiin monissa yhteyksissä 50 vuoden takaista Kuuban kriisiä.
Silloin maailma eli ”13 päivää kuilun partaalla”, mutta tilanne saatiin viime hetkellä rauhoittumaan
salaisella diplomatialla. Kriisinhallinta siis onnistui, ja
ydinasevallat tulivat varovaisemmiksi.
”Ensimmäisellä ydinasekaudella”, toisen maailmansodan
päättymisestä kylmän sodan lopulle, elettiin kahden vastakkaisen blokin jännityksen täyteisessä mutta verraten vakaassa asetelmassa. Nyt ydinaseiden omistus on hajautunut,
ja yhä useampien arvioiden mukaan myös niiden käytön
todennäköisyys on kasvamassa.
Dramaattisen kuvauksen ydinaseongelman kärjistymisestä
esitti Robert Kaplan Stratforin raportissa 17.10.2012. Hän
perusti arvioitaan Yalen yliopiston professorin Paul Brackenin kirjoituksiin, joista ensimmäiseksi ilmestyi vuonna 1999
kirja The Rise of Asian Military Power and the Second
Nuclear Age. Sitä on käytetty oppikirjana amerikkalaisissa
sotilasopetuslaitoksissa.
Brackenin ennusteen mukaan globalisaatio tuottaa ”rikastuvaan ja liberalisoituvaan” Aasiaan yhä paremman kyvyn
valmistaa tehokkaita ohjuksia sekä monenlaisia joukkotuhoaseiksi luokiteltuja sodankäynnin välineitä. Näiden kehittäminen liittyy taloudellisen voiman kasvuun samalla tavalla, kuin
tapahtui aikoinaan Euroopassa ja Amerikassa, ja vaikutukset
ovat ”kutistuvan maantieteellisen mittakaavan” oloissa maailmanlaajuisia. Samalla lännen johtoasema heikkenee.
Uusimmassa kirjassaan Bracken toteaa ”toisen ydinasekauden” olevan jo todellisuutta. Se on läsnä erityisesti Lähiidän sekä eteläisen ja itäisen Aasian konfliktialueilla, eikä
vain Pohjois-Korean ja Iranin tapauksissa. Ydinaseistettuja
rintamia on myös Kiinan ja Intian ympärillä.
Erona kylmän sodan aikaan on ideologisesti ja reaalipoliittisesti painottuneiden blokkien korvautuminen voimistuvalla
kansallismielisyydellä ja uskonnollisella kiivaudella yhä pirstaleisemmassa kansainvälisessä järjestelmässä. Siksi myösSotilasAikakausLehti
11 | 2012
KOLUMNI
Pekka Visuri
Eversti
kään vanhat kokemukset pelotusstrategian toimivuudesta
eivät välttämättä enää päde. Tähän liittyvät terrorismin
mukanaan tuomat ja vaikeasti hallittavat mahdollisuudet
uusiin, yllättäviin käänteisiin.
Ajankohtaisesti vakavin ongelma on suhtautuminen Iranin
ydinteknologian kehittymiseen kyvyksi saada käyttöön toimintavalmiita ydinräjähteitä. Stratforin tuoreiden arvioiden
mukaan Yhdysvallat edelleen pyrkii neuvotteluratkaisuun,
sillä hyökkäyksen riskit ovat erittäin suuret. Joka tapauksessa
eri puolilla maailmaa varaudutaan jo siihen, että ydinaseita
valmistetaan yhä lisää, niiden käytön mahdollisuus kasvaa ja
ne ovat entistä vaikeammin torjuttavissa huolimatta siihen
tähtäävistä kalliista torjuntajärjestelmistä.
Yhdysvallat on sijoittanut jo valtavia summia ohjustentorjunnan rakentamiseen. Kansallisen tiedeakatemian asiantuntijaryhmä julkaisi kuitenkin 260-sivuisen raportin, jossa vakavasti
epäillään suunnitellun ohjuspuolustuksen tehokkuutta edes
Iranin mahdollisia ydinaseita vastaan. Sen kustannukset ovat
nykyisin 10 miljardia dollaria vuodessa, ja yksistään kaavailtu
satelliittivaroitusjärjestelmä maksaa 28 miljardia dollaria.
Ryhmä ei tuomitse ajatusta ohjustentorjunnasta sinänsä, vaan
arvostelee nykyisiä teknisiä ratkaisuja ja perusajatuksia.
Vanhat ydinasevallat ovat ryhtyneet modernisoimaan ydinaseitaan. Tämä ilmenee Venäjän vuoteen 2020 ulottuvasta,
770 miljardia dollaria vastaavasta varusteluohjelmasta, jonka
rahoista strategiset ydinasevoimat ja avaruuspuolustus saavat
42 prosenttia. Toisena on laivasto 24 prosentilla, kolmantena
ilmavoimat 21 prosentilla, ja vasta sitten tulevat maavoimat 13
prosentilla. Ohjelman selvä painopiste on suurvaltojen välisessä strategisessa kilpailussa, joka painottuu ydinasejärjestelmiin
ja maantieteellisesti Tyynen meren suunnalle.
Vastaavasti Yhdysvalloista ilmoitettiin äskettäin, että ydinasejärjestelmiä uudistetaan 352 miljardilla dollarilla. Se on
samaa suuruusluokkaa kuin Venäjän noihin tarkoituksiin
suuntaama rahasumma.
59
Otto Aura
VTM
Kirjoittajan tutkimusintresseinä on työvoiman
sotilallinen käyttö Suomessa toisen
maailmansodan aikana sekä työ sodassa.
Linnoitustöiden organisointi
ja työvoima välirauhan
aikana 1940–1941
Artikkelissa tarkastellaan välirauhan
aikaisten linnoitustöiden organisointia
ja työvoimaa. Rajauksien vuoksi on
jätetty pois muun muassa aikalaistermein
sanottuna teknilliset ja taktilliset seikat.
Aluksi tarkastellaan talvisodan luomia
taustoja välirauhan aikaiselle linnoitustyölle.
Tämän jälkeen käsitellään linnoitustöiden
organisointia sekä työvoimaa.
L
innoitusrakennusjoukkojen organisointia ei ollut
Suomessa juuri suunniteltu ennen toisen maailmansodan
syttymistä. Talvisodan aikainen linnoitus- ja rakennustoiminta käynnistettiin valtaosin improvisoiden.
Tosin alkuvuodesta 1939 oli käsketty liikekannallepanon yhteydessä
perustettavaksi 21 erikoisammattimiehistä koostuvaa uutta muodostelmaa. Näitä olivat tienkorjaus-,
sillan-, lentokentän- ja linnoituksenrakennuskomppaniat, joihin Tie- ja
vesirakennushallituksen oli määrä
luovuttaa ammattimiehet sekä työ-
60
kalusto. Työmiesten sijoittaminen
komppanioihin jäi aluejärjestelmän
toteutettavaksi. Komppaniat saatiin
ylimääräisten harjoitusten aikana
pantua kokoon, mutta ne eivät riittäneet. Päämajassa oli laskettu pelkästään päämajan työvoiman tarpeeksi
27 000 miestä.
Ylimääräisten harjoitusten alkaessa lokakuussa 1939 Mannerheim
komensi kenraalimajuri Unio Sarlinin pioneerikomentajaksi, jonka
alaisuuteen perustettiin rakennustoimisto. Ammattitaitoisen työvoiman puute oli ongelma rakennustoiminnalle. Esimerkiksi koko ra-
kennustoimiston henkilökunta tuli
puolustuslaitoksen ulkopuolelta.
Lisäksi rakennusalan työnjohtoa oli
sijoitettuna ammattitaitonsa kannalta toisarvoisiin tehtäviin ja heitä oli
muutenkin käytössä vain murto-osa
tarpeellisesta määrästä. Ammattitaitoisen työvoiman hankinnan ja kartoittamisen apuna käytettiin muun
muassa lehti-ilmoituksia. Työmiehien hankkimisessa oli turvauduttava sotatilalain ja työvelvollisuuslain
mahdollistamiin toimenpiteisiin, eli
käytännössä pakko-ottoon.
Heti talvisodan päätyttyä antoi
Mannerheim käskyn rajojen linnoittamisesta. Tehtävän johtoon
määrättiin maaliskuun lopulla 1940
kenraalimajuri Edvard Hanell, joka
nimitettiin linnoitustöiden johtajaksi. Moskovan rauhan rajan linnoittaminen nähtiin erittäin tärkeäksi
tehtäväksi. Parantaakseen Hanellin
toimi- ja arvovaltaa Mannerheim
ylensi Hanellin kenraaliluutnantiksi
ja nimitti hänet myös yleisesikunnan
päälliköksi.
Ensimmäisenä tavoitteena oli
saada läpi valtionhallinnossa tarvit-
tavat linnoitusmäärärahat, jotta työt
voitaisiin käynnistää laajassa mittakaavassa. Hanell siirrettiinkin pois
yleisesikunnan päällikön paikalta,
kun suunnitelmat linnoittamisesta
oli valmisteltu ja hyväksytty sekä jätetty ministerille kesäkuussa 1940.
Näin Hanell saattoi suunnata kaiken
tarmonsa tehtäväänsä linnoitustöiden johdossa
Linnoitustöiden
organisointi
Linnoitustöiden johtajan esikunnaksi perustettiin linnoitustoimisto huhtikuun alussa 1940. Ensimmäisen
käskyn esikunnan toiminnasta linnoitustöiden johtaja kenraali Hanell
antoi 11.5.1940. Linnoitustoimiston
alaisuuteen perustettiin työpiirit,
jotka toimivat välijohtoportaina.
Varsinaista rakennustyötä tekemään
muodostettiin työryhmät, joiden perustamisesta Hanell antoi määräyksensä heinäkuussa 1940. Vuoden
1941 tammikuussa työryhmiä oli toiminnassa 47. Kesäkuuhun tultaessa
määrä oli 59.
Linnoitustoimiston organisaatiokaavio muuttui useita kertoja
välirauhan aikana. Samoin kasvoi
henkilöstön määrä toimintojen lisääntyessä. Tammikuussa 1941 linnoitustoimiston henkilökunnan vahvuudeksi ilmoitettiin 378 henkilöä,
kun vastaava luku toukokuun puolivälissä oli 566. Näiden lukujen lisäksi täytyy laskea mukaan työmailla
työskennelleet, joiden määrä kasvoi
myös. Tammikuun 31. päivälle 1941
päivätyssä ilmoituksessa mainittiin
linnoitustyövoiman vahvuudeksi 20
640 työntekijää, kun luku huhtikuun
lopulta oli 24 726.
Linnoitustöiden johtaminen
oli hyvin keskitettyä. Kaikki käskyt
erityisesti rakennusteknisistä asiSotilasAikakausLehti
11 | 2012
Itärajan puolustusaseman sijainti käskettynä 18.5.1940.
(Arimo 1981, s. 215)
oista tulivat linnoitustoimistosta ja
tätä myös jouduttiin työtä tekeville
joukoille painottamaan. Rakennusosaston päällikkö insinööri Hugo
A. Relander muistutti 3.3.1941
työpiirejä ja erillisiä työryhmiä siitä, että ”muodostelmat eivät ota
vastaan työn teknillistä suoritusta
koskevia ohjeita prikaateilta, vaan
yksinomaan Linnoitustoimistolta”. Sama aihe nousi esille myös
rakentamista koskevissa kysymyk-
sissä, nimittäin huhtikuussa 1941
insinööri Relander joutui ”sattuneesta syystä” huomauttamaan,
että ”työmuodostelmat eivät saa
rakentaa minkäänlaista rakennusta
ilman Rakennusosaston antamaa
rakennuslupaa”. Linnoitustöiden
johtaja kenraaliluutnantti Hanell
tahtoi pitää ohjakset tiukasti hallussaan. Toukokuussa 1941 annettiin
määräys jonka mukaan kaikki työmääräykset annettiin linnoitustoi-
61
miston kautta. Moskovan rauhan
rajan linnoittamisesta kehkeytyi
valtava urakka.
Työvoima
Työvoiman saanti työmaille ei tapahtunut niin helposti, kuin oli suunniteltu. Tehtäessä päätöstä Moskovan
rauhan rajojen linnoittamisesta oli
työvoimaksi arvioitu saatavan 40 000
–50 000 kotiutuvaa reserviläistä. Vilho Tervasmäki kirjoitti, että ”kaikkien
yllätykseksi nämä miehet olivatkin
haluttomia linnoitustöihin”. Suurena ongelmana oli ammattitaitoisen
työvoiman puute. Jopa linnoitustoimiston itsensä oli vaikeaa löytää
tarpeeksi ammattilaisia. Esimerkiksi
vuoden 1940 loppupuolella linnoitustoimiston suunnitteluosasto tiedusteli
rakennusosastolta mahdollisuuksia
saada henkilökuntaa perustettavan
tarkastustoimiston käyttöön. Rakennusosaston päällikkö insinööri L.I.
Ruoslahti totesi sen olleen mahdotonta, sillä myös rakennusosastolla oli
puutetta ammattilaisista. Insinöörejä
ei ollut tarpeeksi ja ”heikoimmat rakennusmestarit” oli irtisanottu.
Rakennusalan ammattilaisista
oli puutetta, mutta työnantajana
linnoitustoimisto saattoi silti valita
palkattavat. Kielteinen päätös palkkauksesta saattoi syntyä esimerkiksi rakennusmestarien liian suurten
palkkavaatimusten takia. Mainittakoon, että linnoitustoimiston palkat normitettiin tammikuussa 1941
11-portaisella asteikolla. Työmiesten kohdalla voidaan todeta, että
kaikkia miehiä ei tahdottu linnoitustyömaille. Tästä esimerkkinä toimii
mainiosti linnoitustoimiston yleisen
osaston ylläpitämä ”musta kortisto”,
jota pidettiin erotetuista työmiehistä.
Työmuodostelmille lähetettiin
yleisen osaston tiedonantojen liitteinä nimilistoja erotetuista työmiehis-
62
Työpiirien jako.
(Arimo 1981, s. 273)
tä, joita ei tullut ottaa enää töihin.
Liitteet olivat yleensä kymmenen
sivun laajuisia ja jokaisella sivulla oli
noin kaksikymmentä nimeä. Työmiesten nimien perään oli myös aina
kirjattu syy kortistoon joutumisesta,
esimerkiksi: juopumus ja räyhääminen, suunsoitto ja huono työn suoritus tai poliittisesti epäluotettava.
On myös syytä ottaa esille pohjoismainen apu. Talvisodan aikana
Ruotsissa oli herännyt ajatus Suomen avustamisesta ja yhtenä vaihtoehtona nähtiin vapaaehtoiset työmiehet. Tämä ajatus sai kannatusta
Suomen puolella ja asiaa ryhdyttiin
selvittelemään tammikuussa 1940.
Ensimmäiset joukot lähtivät Ruot-
sista 6.3.1940. Ruotsalaisia vapaaehtoisia ehti tulla Suomeen noin tuhat
miestä, ja näistä valtaosa kotiutettiin
14.6.1940.
Vapaaehtoisten työjoukkojen
nimi SAK – Svenska Arbetskåren
i Finland – jäi kuitenkin kunnianosoituksena nimeksi yhdelle työpiirille. SAK:n työmaat luovutettiin
suomalaisten johtoon syyskuussa 1940. Tämän jälkeen työpiiri
SAK:n päälliköt ja työmiehet tulivat Suomesta. Ruotsista annettiin
myös rahallista avustusta, joka oli
koottu Ruotsin valtiolta ja yksityisiltä lahjoittajilta. Keväällä 1941
lahjoitusten arvoksi laskettiin noin
235 miljoonaa markkaa.
säkuun alussa 1941 urakoitsijoista
kahdeksan vastasi myöntävästi.
SA-kuva
Työtä jatkettiin
talvisodan jälkeen
Linnoitustöiden johtaja kenraaliluutnantti E. Hanell jatkosodan aikana.
Työvoimana urakoitsijat
Linnoitustöihin pestattiin myös useampi urakoitsija, erityisesti betonirakennusosaamisen takia. Urakoitsijoiden käyttö helpotti myös työn
organisointia, sillä näillä oli ammattitaitoinen työvoima valmiina.
Sattui toki tapauksia, jolloin urakoitsijoiden työn jälki ei vastannut
asetettuja standardeja. Esimerkiksi
helmikuussa 1941 nousi esille mielenkiintoinen tapahtumasarja, joka
osaltaan osoitti kuinka tärkeää työn
valvonta oli. Tapauksessa oli kyse
betonista ja sen valusta.
Tapahtumat saivat alkunsa Raikuussa, jossa betonitöitä tekemässä
oli Rakennusliike Tähtinen & Sola
Oy. Linnoitustoimistolle oli saapunut tietoja, jotka antoivat syytä
epäillä työmaalla käytettyjä menetelmiä. Näin ollen työmaalle lähetettiin
piiri-insinööri Tuompo ja insinööri
Talvio, jotka tulivat tarkastelussaan
siihen päätelmään, ettei annettuja
ohjeita ollut noudatettu oikein. Linnoitustoimiston tarkastustoimiston
päällikkö insinööri Beato Bryk lähetettiin tarkastusmatkalle.
Työmaalla selvisi, että urakoitsijan insinööri oli tulkinnut linnoitusSotilasAikakausLehti
11 | 2012
toimiston asettamia normeja siten,
että betonia oli valettu kymmenen
asteen pakkasessa. Näin siitä huolimatta, että linnoitustoimiston ja
urakoitsijan väliseen sopimukseen
oli kirjattu alimmaksi sallituksi valulämpötilaksi +3 astetta. Betonikorsun sisäpinnat eivät tavoittaneet
vaatimuksia - eräässä kohdassa paistoivat raudoitukset lävitse ja toisaalla
”valui esiin sitomatonta sementtivelliä”.
Tarkastustoimiston päällikkö
Bryk totesi kirjeessään suunnitteluosaston päällikölle 27.2.1941:
”Neuvoteltuani asiasta piiri-insinöörin, insinööri Tuompon kanssa, olimme yksimielisiä siitä, että
on välttämätöntä saada parannusta yllämainitun rakennusliikkeen
työtapoihin ja ellei tämä tapahdu,
on harkinnan varassa, voidaanko
ajatella työnjatkamista mainitulla
urakoitsijalla.”
Joka tapauksessa urakoitsijat
olivat tärkeässä roolissa Moskovan
rauhan rajan puolustuksen rakentamisessa. Töissä urakoitsijoita oli
välirauhan aikana kerrallaan 8-14.
Linnoitustoimisto tiedusteli näiden
halukkuutta jatkaa linnoitustöissä
mahdollisen sodan syttyessä ja ke-
Päätös Moskovan rauhan rajan linnoittamisesta tehtiin nopeasti talvisodan päätyttyä ja töihin oli käytävä
tarmokkaasti. Linnoitustoimisto johti kiireistä työtä puolustusvalmiuden
kohottamiseksi mahdollista maahanhyökkäystä vastaan. Moskovan
rauhan raja linnoitettiin puolustusta
varten. Jatkosodan syttyessä hyökkäyksellisenä eivät asemat koskaan joutuneet tuleen. On kuitenkin esitetty,
että tällä puolustusasemalla oli oma
merkityksensä kesän 1944 taisteluissa henkisellä puolella – niin puolustajan kuin hyökkääjän kannalta.
Välirauhan aikana linnoitustoimintaa kehitettiin laajasti niin teknisellä puolella kuin organisoinnissakin.
Betonia kului paljon ja betonitöissä
kiinnitettiin huomiota työn rationalisointiin. Yhteen korsuun saattoi kulua 500–700 kuutiometriä betonia
- korsujen kattojen ja seinien paksuudet mitattiin metreissä. Lisäksi linnoitusrakennusorganisaatiolle tehtiin
välirauhan aikana myös liikekannallepanosuunnitelmat. Talvisodan kokemusten perusteella laajamittainen
improvisointi tahdottiin eliminoida.
Vaikka ammattitaitoisesta työvoimasta oli pulaa, välirauhan linnoitustöissä työskenteli parhaillaan
noin 35 000 henkilöä erilaisissa tehtävissä. Työn tuloksena rakennettiin
Suomeen koko itärajan mittainen
puolustusasema, jonka nimeksi kenraali Oesch esitti vuonna 1944 Suomen Salpaa. Nykyään tämä puolustusasema tunnetaan parhaiten
Salpalinjana.
Lähteet kirjoittajalla
63
Kirjeitä Abbottabadista
Vaikka otsikosta saattaakin herätä mitä
stereotyyppisimpiä mielikuvia erilaisten
siirtomaaisäntien elämäntarinoista,
nuoruuden suuruuden muisteloista tai
vaikkapa vuosisadanvaihteeseen sijoittuvasta
englantilaisdraamasta, kysymys on kuitenkin
tarua ihmeellisemmästä todellisuudesta.
Yhdysvaltain laivaston erikoisjoukkojen
toteuttaman Osama bin Ladenin
surmaamisoperaation yhteydessä saatiin
haltuun suuri määrä al-Qaidan organisaation
johtajan kirjeenvaihdosta, joista kaikkiaan
seitsemäntoista kirjettä on annettu West
Point Military Academyn alaiselle Combating
Terrorism Centerille (CTC) edelleen
analysoitavaksi ja julkaistavaksi.
K
enraali evp. John Abizaidin luotsaama CTC on
aktiivisesti ottanut osaa
vuosien saatossa tapahtuvaan alQaidan organisaation hahmottamiseen ja sen tuottamien dokumenttien analysointiin.
Keskus on West Point Military
Academyn yhteiskuntatieteiden (Social Sciences) laitoksen alaisuudessa
ja se on tieteellisen tason tutkimusta
tekevä itsenäinen ja yksityisesti ra-
64
hoitettu organisaatio, jonka huomio
keskittyy yhdysvaltalaisen vastaterrorismin kehittämiseen.
Vuoden 2001 syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkimainingeissa
perustettu organisaatio on vuosien
saatossa kasvanut arvostettavaksi
instituutioksi nimenomaisesti terrorisminvastaisen toiminnan alalla
ja sen tuottamat julkaisut, analyysit ja ennusteet ovat monesti osoittautuneet paikkaansa pitäviksi.
Laitos on myös solminut tunnetut
yhteistoimintasuhteet Norjan puolustusvoimien tutkimuskeskukseen
ja erityisesti sen kansainvälisestikin
tunnustettuihin jihadismin tutkijoihin, kuten professori Brynjar Liaan
ja tohtoreihin Anna Stenersen sekä
Thomas Heggehammer.
CTC:lle annettujen käsiteltyjen
ja avoimeksi julistettujen kirjeiden
perusteella laadittu analyyttinen esitys henkii jo etusivullaan tulevasta
sisällöstään. Otsikko Letters from
Abbottabad: Bin Ladin Sidelined?
Se kertoo lukijalleen siitä perusoletuksesta johon on pian perehtyvä.
Dokumentin kirjoittajat varoittavat
kuitenkin liian kattavien päätelmien
tekemisestä al-Qaidan organisaation
nykytilasta pelkästään näiden seitsemäntoista kirjeen perusteella.
Kirjeet on julistettu avoimeksi
ja käännettäväksi akateemiselle yhteisölle tiedustelunviranomaisten jo
analysoitua ne, todeten ne sinällään
arvokkaiksi, mutta vaarattomiksi
dokumenteiksi oman toiminnan
salaamisen kannalta. Tällaisen
tietoisuuden vallitessa kirjoittajat
huomauttavatkin, että kyseessä ei
ole kaikkia tieteellisyyden kriteereitä kattava analyysi ja päätelmä alQaidan nykytilasta, vaan pikemmin
akateemisen keskustelun herättäjä
http://ww
w.ctc.usm
a.edu
Antti Paronen
Yliluutnantti
Kirjoittaja on jatko-opiskelija
Maanpuolustuskorkeakoulun
Sotahistorian laitoksella.
ja analyysi kyseisistä Osama bin Ladenin kirjeenvaihtoon kuuluneista
tuotoksista.
Kirjeitä vuosilta
2006 - 2011
Analyysin kohteena olevat 17 kirjettä
on kirjoitettu vuoden 2006 syyskuun
ja vuoden 2011 toukokuun välillä.
Ne käsittävät kaikkiaan 175 arabiankielistä sivua tekstiä, englanninkielisten käännösten kokonaissivumäärän
noustessa 197:n.
Kirjeiden kirjoittajina ja vastaanottajina on itsensä bin Ladenin lisäksi
kaksi muuta al-Qaidan keskusjohdon
vaikuttajiksi profiloituvaa, valtaväestölle tuntemattomampaa hahmoa
Abu Yahya al-Libi ja `Atiyyatullahina tunnettu Mahmud al-Hasan sekä
amerikkalaissyntyinen al-Qaidan tiedottaja ja medianeuvonantaja Adam
Yahya Gadahn. Muita kirjoittaja/
vastaanottajia ovat al-Qaidaan yhdistettävissä olevien liittolaisjärjestöjen
edustajat kuten somalialaisen Harakat al-Shabab al-Mujahidinin johtaja
Mukhtar Abu al-Zubayr, Arabian
niemimaan al-Qaidan (AQAP) johtaja Abu Basir (Nasir al-Wuhayshi),
ja Pakistanin Taliban liikkeen johtaja
Hakimullah Mahsud.
Vaikka CTC.n kirjoittajat pitävätkin kirjeiden perusteella tehtyä
analyysiä pintapuolisena, on eräs
sen merkittävimmistä selvennyksistä
bin Ladenin liittolaisjärjestöilleen
osoittaman huolestuneisuuden osoitus. Hänen mielestään toimintamallit, joita esimerkiksi Irakin alueella
toimiva al-Qaidan solu muslimeihin
kohdistaa, olivat selkeästi väkivallan
suhteen ylimitoitettuja ja haittaavat
keskeisesti liikkeen julkisuuskuvaa.
Combating Terrorism Center
on erotellut kirjeiden joukosta kolme
keskeisintä aihekokonaisuutta joiden
kautta on tehty kokonaistarkastelu.
SotilasAikakausLehti
11 | 2012
Aiheita ovat al-Qaidan keskusjohdon suhteet alueellisiin jihadistisiin
järjestöihin, jotka ovat joko tunnustettuja al-Qaidan jäsenorganisaatioita
tai liittolaisjärjestöjä, kuten Pakistanin
Taliban. Toinen keskeinen aihekokonaisuus on al-Qaidan suhteet Iraniin
ja Pakistaniin. Kolmas taas bin Ladenin itsensä tulevaisuuden näkymät
liikkeensä kannalta.
Ensiksi mainittu aihekokonaisuus on tarkastelussa selkeästi merkittävin. CTC:n käännöksen mukaan al-Qaidan keskusjohdon ja sille
uskollisuudenvalansa vannoneiden
järjestöjen ja liittolaisorganisaatioiden linjaukset operatiivisella ja
taktisella tasoilla eivät olleet monestikaan yhdenmukaisia. Dokumentin mukaan bin Laden nautti itse
asiassa äärimmäisen vähäistä vaikutusvaltaa alueellisia järjestöjä tai
liittolaisorganisaatioitaan kohtaan.
Tämä tilanne oli kirjeistä selvinneiden seikkojen mukaan synnyttänyt
al-Qaidan keskusjohtoon kolme
toisistaan eroavaa suhtautumislinjaa. Osan keskusjohdon mielestä alQaidan tulisi julkisesti irtisanoutua
organisaatioista, jotka toimivat sen
nimissä konsultoimatta keskusjohtoa
tai jopa suoranaisesti sen linjan vastaisesti. Osa taas kannatti kaikenlaista jihadistista toimintaa al-Qaidan
nimen ja vaikutusvallan lisäämiseksi.
Bin Laden itse halusi kuitenkin edelleen säilyttää oman vaikutusvaltansa
hajanaisen organisaationsa kaikille
tasoille pitäen näin ”tuotemerkkinsä” omassa hallinnassaan ja halliten
organisaatiotaan tätä kautta.
Al-Qaidan keskusjohdon epäluottamus alaisjärjestöjään tai liittolaisorganisaatioitaan kohtaan ei
sinällään ole mitään uutta. Tämä
kävi ilmi jo vuonna 2005 Ayman
al-Zawahirin kirjeestä Irakissa toimivalle al-Qaidan solun johtajalle
Abu Musab al-Zarqawille. Tässä
kirjeessä sittemmin Osama bin Ladenin paikan organisaation johdossa
ottanut Zawahiri ohjeistaa tarkasti Zarqawia toimiensa strategisen
tason koordinoinnissa ja varoittaa
šiia-muslimiväestöä kohtaan tehtyjen iskujen vieraannuttavan liikkeen
muiden muslimien tuesta, jota hänen mukaansa tarvitaan kumouksellisen päämäärän saavuttamiseen.
Hajaannusta järjestössä
Vaikka keskusjohdon huoli ei ole
uutta, valottavat Abottabadista
löydetyt kirjeet sitä kehitystä, mihin al-Qaida on ollut menossa jo
vuodesta 2001 asti. Yhdysvaltojen
johtaman liittouman vastatoimet
organisaatiota, sen alajärjestöjä ja
ideologista vaikutusta kohtaa ovat
synnyttäneet transnationalistisissa
jihadistisissa piireissä hajaannuksen,
joka on poikinut edelleen alueellista
radikalisoitumista ja omavaltaisten
yksilöiden mukaantuloa liikkeeseen,
joka aiemmin oli tarkasti johtajiensa
koordinoima. Osama Bin Laden oli
kirjeiden perusteella jäänyt aikaan,
jolloin hänellä oli vielä mahdollisuus
vaikuttaa jopa yksittäisiin iskuihin
niiden rahoituksen, suunnittelun, oikeutuksen ja toteutuksenkin kautta.
Mitä kahteen muuhun aihekokonaisuuteen tulee, CTC:n analyysin
mukaan al-Qaidan keskusjohdon
suhteen eivät olleet niin tiiviit Iraniin tai Pakistaniin kuin oletettiin.
Kirjeiden perusteella suhteet Iraniin
olivat kylmäkiskoiset ja keskustelut
käsittelivät yleensä vangittujen jihadistien ja heidän perheidensä vapauttamista, eivätkä niinkään yhteistä
vihollista vastaan toimimista. Pakistanin suuntaan käydyistä keskusteluista mainittujen dokumenttien
perusteella on oikeastaan mahdoton
sanoa mitään varmaa. Muutamissa
viittauksissa käsitellään yhteistyötä
65
”luotettujen pakistanilaisten veljien”
kanssa, mutta mihinkään viralliseen
valtionhallinnon tahoon tai toimijaan ei sinällään viitata.
Bin Ladenin tulevaisuuden näkymiin CTC:n dokumentissa viitataan yhden kirjeen perusteella.
Tämän mukaan Osama bin Laden
piti arabikeväänä tunnettua ilmiötä
”merkittävänä tapahtumana” muslimien modernissa historiassa. Hänen mukaansa al-Qaidan olisi tullut
hyödyntää tapahtumia aktiivisella
mediakampanjalla aktivoidakseen
ne kansalaiset, jotka eivät vielä olleet
ryhtyneet kapinoimaan ”maallistuneita muslimihallintoja” vastaan,
sekä varoittaakseen muslimeja niistä,
jotka kesken kansalaisliikehdinnän
olisivat valmiita tyytymään sekularistisiin ratkaisuihin ja näin puolittamaan tavoitteensa muodostaen
poliittisia puolueita ryhtyen valmistelemaan demokraattista prosessia.
Afganistanissa bin Laden piti erityisen merkittävänä jatkuvaa Yhdysvaltalaismiehityksen vastustamista,
pyrkimyksenään osoittaa muulle
muslimimaailmalle, että omia vääräuskoisia hallintovaltoja vastaan
noustessaan ei Yhdysvaltojen vastatoimia tarvinnut pelätä, niiden olevan torjuttavissa jopa Afganistanin
kaltaisessa maassa ja olosuhteissa.
Analysoidut 17 kirjettä ovat
kaikesta kattavuudestaan ja luottamuksellisesta sävystään huolimatta
vain pintaraapaisu siitä materiaalista
joka Abottabadista saatiin Yhdysvaltalaisten erikoisjoukkojen toimesta
kerättyä. Kirjeistä kumpuava sävy
kuitenkin vastaa osaltaan siihen oletukseen, jota useat tutkijat maailmalla ovat jo vuosien ajan halunnut ajaa
vakaana käsityksenään globaalin jihadistisen liikkeen tilasta.
Osama bin Ladenin huolestuneisuus liittolaisjärjestöjensä teoista ja
julkilausumista osoittaa CTC:n ana-
66
lyyttisen tarkastelun mukaisesti bin
Ladenin olleen tietyllä tasolla sivuutettu liikkeen johtoasemasta. Tällaisen kehityksen voidaan katsoa olleen
voimissaan jo aikaisemminkin. AlQaida keskusjohto ei koskaan ole ollut
puhdasoppinen operatiivinen yksikkö,
vaan eräänlainen franchise-tyylinen
toimija, joka takasi samanmielisille
organisaatioille ja yksilöille edellytykset viholliskuviaan vastaan suuntautuneiden iskujen toteuttamiseen vailla varsinaista sitoutumista tekniseen
suoritukseen. Sen painoarvo onkin
aina vuoden 1998 sodanjulistuksesta
juutalaisia ja ristiretkeläisiä vastaan ollut eräänlainen yhteistoiminnan ja ideologisen ohjauksen suunnannäyttäjä.
Tällaisen toimijan valtavien vastatoimien alle joutuessa on vain loogista kehittyä suuntaan, jota voimakas yhteinen ideologia pitää koossa,
mutta jonka jäseniksi tunnustautuvat
tai hyväksytyt osapuolet voivat äärimmäisen herkästi tulkita ideologista
viestiä ja strategisen tason linjauksia
omiin tarkoitusperiinsä sopiviksi.
Ei yhtenäinen järjestö
vaan sosiaalinen liike
Tällaisen todellisuuden vallitessa
on helppo yhtyä käsitykseen siitä,
että al-Qaida ei olekaan kokonainen
globaali jihadistinen liike läntisine
viholliskuvineen, alueellisine toimijoineen ja itsenäisesti radikalisoituvine yksilöineen, vaan kysymys on
jostakin paljon merkittävämmästä.
Al-Qaida terminä omassa arkikielessämme voidaankin ymmärtää tarkoittavan globaalia jihadistista sosiaalista liikettä, jossa ei olekaan jäseniä tai
todellista keskusjohtoa, vaan osallistujia ja kollektiivinen ideologia, josta kukin osallistuja – yksilö tai organisaatio
valitsee tilanteeseen itselleen parhaiten
sopivat toimintamallit ja retoriikan.
Tällaisen kehityksen on mahdollista-
nut al-Qaidan keskusorganisaation
aikaisempi toiminnallinen luonne ja
toisaalta moderni informaatiotekniikka. Globaalia jihadismia laajasti
tutkinut Mark Sageman on esittänyt,
ettei tätä sosiaalisena liikkeenä parhaiten ymmärrettävää kokonaisuutta itse
asiassa johdeta yhdestä tietystä paikasta yhdenkään tietyn henkilön tai
hallinnollisen elimen toimesta, vaan
sen toimintaa ohjaa puolen kymmentä internetin jihadistisilta keskustelupalstoilta löytyvää kollektiivista todellisuutta, jossa tasavertaiset keskustelijat
tukevat toinen toisiaan valitsemallaan
tiellä ja joiden kautta, niin al-Qaidan
keskusjohdon, kuin sen alueellisten
liittolaisjärjestöjenkin viestit välittyvät
samanmielisille kannattajille ja mahdollistavat itsenäisen radikalisoitumisen oman kodin turvassa kaukana
konfliktipesäkkeistä.
Tällaisessa tilanteesa ei CTC:n
analyysi tule mitenkään merkittävänä
yllätyksenä. Toisaalta on huojentavaa
tietää merkittävimmän tieteellisen tulkinnan al-Qaida liikkeen nykytilasta
olevan oikean suuntainen, ainakin
näiden kirjeiden perusteella. Nähtäväksi jää millaisia paljastuksia muu
Abottabadista löydetty materiaali
tuo ja miten luotettavan kuvan juuri
nämä 17 kirjettä Osama bin Ladenin ja hänen perustamansa järjestön
tilasta antavat.
Oliko bin Laden sittenkin viimeisinä vuosinaan vaikutusvaltainen ideologi, joka kykeni vaikuttamaan aina
yksittäisistä terroriteoista Pakistanin
sisäpolitiikkaan asti, vai vain kenties
vanha, suuruutensa päiviä 1980- ja
1990-luvuilla muisteleva mujaheddiin, josta aika oli muiden kylmän
sodan veteraanien tavoin ajanut nuorempien ja tässä tapauksessa radikaalimpien jihadistien toimesta ohi?
Lähteet kirjoittajalla
OSKARI
The Future Defence & Security Exhibition is the first
of its kind in the Nordic änd Bältic countries.
Pärällel to the exhibition there will be ä seminär
progräm with ä totäl of 2-4 seminärs eäch däy in two
sepäräte segments. The key seminär will be
presented under the tägline “Militäry Operätions,
Technology Solutions” (MOTS). The other section
will be Business oriented seminärs, with ä focus on
business within the security änd defence industry.
27-29th November 2012
Stockholmsmässän, Sweden
www.fdsnordic.com
...more details and information on our website
SotilasAikakausLehti
11 | 2012
67
POLTTOPISTE
68
Juha-Antero Puistola
Komentaja
Väliintulosta
turvattomuutta?
V
ähän aikaa sitten julkaistiin Human
Security Report 2012. Se nousi
julkisuuteen lähinnä sen vuoksi, että siinä kyseenalaistettiin käsitys seksuaalisen
väkivallan yleistymisestä aseellisten konfliktien yhteydessä. Raportti on kuitenkin
lukemisen arvoinen jokaiselle, joka pohtii
väkivallan ja turvattomuuden luonnetta
nykyaikana. Tämä kolumni nojaa vahvasti
kyseiseen julkaisuun.
Yhdessä eräässä poikkeuksellisen mielenkiintoisessa luvussa pohditaan aseellisten interventioiden vaikutuksia konflikteihin. Aihe on jatkuvasti ajankohtainen.
Tällä hetkellä länsimaiden eri interventiolistamahdollisuuksien kärjessä esiintyvät Mali ja Syyria, joiden voisi ajatella
luovan ennakkotapauksia tulevaisuuden
kriisinhallintaoperaatioille. Mahdollinen
operaatioajatus olisi epäilemättä erilainen
kummassakin maassa.
Malin suhteen kansainvälinen yhteisö
saattaa päästä helpommin yksimielisyyteen intervention tarpeellisuudesta sekä
toteutustavasta. Länsimaat voisivat tarjota rahoitusta, koulutusta, materiaalia ja
tiedustelutietoa alueellisille toimijoille,
jolloin islamistikapinallisten kukistaminen
ei saisi länsimaisia kasvoja. Erikoisjoukkojen toiminta häviäisi sodan sumuun ja
olisi ainakin kiistettävissä. Kyseisen operaatiomallin haasteet ovat luonnollisesti
mittavia. Rauhanturvajoukon kouluttaminen ja varustaminen ei tapahdu yhden
yön ihmeenä ja Mali toiminta-alueena
on vaativa. Intervention tulosten odottelu
saattaa siten ylittää äkkipikaisimpien päättäjien kipukynnyksen rajat, mutta kevyenä
pidettävä kädenjälki auttaa tuskaan.
Syyriaan voisi suunnitella huomattavasti raskaamman operaation, jossa
länsimailla olisi selkeä johto- ja toteuttajarooli. Lentokieltoalueet, siviilien suojeleminen – toivottavasti sekä hallituksen
että opposition rikoksilta –, täsmäiskut,
erikoisjoukkojen toiminta sekä opposition
kouluttaminen ja varustaminen olisivat
mittava ponnistus sekä rahallisesti että
poliittisesti.
Länsimailla olisi periaatteessa sotilaallinen valmius varsin nopeaan toimintaan, mutta tällä hetkellä poliittinen kenttä
on pattitilanteessa. Opposition – kapinallisten – toiminta ei suinkaan helpota
interventiopäätöksen tekemistä. Internet
on jo pinkeänä videoista, joissa hallituksen kannattajia tai joukkoja surmataan
tilanteissa, joita kansankielisesti voidaan
kuvata sotarikoksiksi. Kansainvälinen interventio voisi johtaa rauhan ja rakkauden
asemesta kiihtyvään väkivaltaan ja Syyrian
hajoamiseen.
Sotilaallisten interventioiden
inhimillinen hinta ja syyt
Kansainvälistyneellä valtion sisäisellä
aseellisella selkkauksella – huomatkaa
miten välttelen käyttämästä epämääräistä
ilmaisua ”sota” – tarkoitetaan konfliktia,
johon yksi tai useampi ulkopuolinen valtio osallistuu tukeakseen jompaakumpaa
osapuolta. Määritelmä kattaa myös niin
sanotut humanitaariset interventiot, jos
niihin sisältyy osapuolten virallinen tukeminen. Määritelmä ei kata sellaisia kriisinhallintaoperaatioita, joissa taistelujen
osapuolten etuja ei edistetä. Rauhanneu-
SotilasAikakausLehti
11 | 2012
tut perusteet. Syyt ovat harvoin yksioikoisia tai helposti selitettävissä. Esimerkiksi
Syyrian tilanteeseen puuttuminen voisi
näkökulmasta riippuen vaikuttaa siviilien
suojelemiselta häikäilemättömän hallinnon väkivallalta tai Iranin vaikutusvallan
vähentämiseltä. Kyseessä saattaa tietysti
olla molempien tavoitteiden ajaminen.
pienillä voimavaroilla tehty interventio on
loppujen lopuksi huonompi vaihtoehto
kuin määrätietoinen sotilaallinen toiminta
halutun loppuasetelman saavuttamiseksi.
Tässä on varmasti useita koulukuntia, joissa poliittinen ja taloudellinen varovaisuus
ovat ristiriidassa sotilaallisten realiteettien
kanssa.
Selkkausten
kansainvälistyminen on uhka?
Väliintulon teho puntarissa
Kylmän sodan päättyminen oli monella
tavalla hyvä asia. Sen aikana yksittäisissä
aseellisissa selkkauksissa menehtyi lähes
kaksi kertaa enemmän ihmisiä kuin sen
jälkeen. Kylmän sodan aikaiset suurvallat
tukivat suruttomasti vastakkaisia osapuolia. Valitettavasti aseellisten selkkausten
lukumäärä ja ulkopuolinen puuttuminen
eivät päättyneet kylmän sodan myötä. Tilastojen mukaan sekä valtioiden sisäiset
konfliktit että interventiot ovat kahden viime vuosikymmenen aikana lisääntyneet.
Jos nykyinen trendi jatkuu, kyseessä on
selvästi varteenotettava huolenaihe.
Ulkopuolisen intervention suora kytkeminen selkkausten vaatimien uhrien kasvavaan lukumäärään on vaikeata osoittaa.
Erityisesti länsimaat – kenties Libya huomattavana poikkeuksena – puuttuvat vain
sellaisiin tilanteisiin, joissa ihmishenkiä
on menetetty runsaasti, joten tilastollinen
tarkastelu ei kerro syy-seuraus -suhdetta.
Vaikuttaa kuitenkin siltä, että interventioiden seurauksena taistelut muuttuvat
rajummiksi eli eskaloituvat. Jos selkkausta
voitaisiin samalla lyhentää, vaikutus olisi
kuitenkin epäilemättä toivottu.
Tilastoissa on yksi erityisen huolestuttava piirre. Jos sotilaallisen intervention
tekee jokin muu taho kuin teknologisesti kehittynyt suurvalta, on kuolonuhrien
määrä todennäköisesti suurempi. Pienten
valtioiden tekemät väliintulot eivät juuri
ylitä uutiskynnystä, mutta niiden seuraukset ovat tutkimisen arvoiset. Kenties liian
On edelleen tutkijoita, joiden mielestä
kansainvälinen väliintulo on tehokas tapa
päättää valtioiden sisäiset selkkaukset.
Erityisesti Yhdistyneiden kansakuntien
omaksuma suojeluvastuun periaate (R2P)
tukeutuu tällaiseen ajatteluun. Aseellisten
selkkausten analyysi paljastaa kuitenkin,
että ulkopuolinen väliintulo merkitsee suurempia uhrimääriä ja mahdollisesti pidentynyttä konfliktia. On tietenkin selvää, että
tilastot eivät kerro ainakaan koko totuutta,
vaan jotkut interventiot ovat johtaneet ihmishenkien säästymiseen.
Valitettavaa on se, että huolimatta vuosikymmenten kokemuksista ja hyllykilometrejä täyttävästä tutkimuksesta, meillä
ei edelleenkään ole kaavaa onnistuneelle
sotilaalliselle väliintulolle.
Mutta – ja tähän hyvään ajatukseen on
hyvä lopettaa – meillä on vastaan panemattomat todisteet sille, että kansainväliset ponnistelut diplomatian, neuvottelujen
sekä rauhanturvaoperaatioiden avulla vähentävät ja lyhentävät aseellisia selkkauksia. Jos valmistaudut rauhaan – opettele
neuvottelemaan.
POLTTOPISTE
vottelujen tukeminen tai väestön suojeleminen tasapuolisesti ei tee selkkauksesta
kansainvälistynyttä.
Kahden viime vuosikymmenen aikana
verisimmät aseelliset selkkaukset ovat
olleet sellaisia, joissa ulkopuoliset tahot
ovat tehneet sotilaallisen intervention sisällissotaa käyvään valtioon. Kansainvälistyneet valtioiden sisäiset aseelliset selkkaukset ovat vaatineet keskimäärin kaksi
kertaa niin paljon uhreja kuin valtioiden
sisäisinä pysyneet.
Valtioiden väliset sodat ovat edelleen
kaikkein tuhoisimpia, mutta ne ovat muuttuneet kylmän sodan päättymisen myötä
harvinaisiksi. Valtioiden sisäisiä selkkauksia on tilastollisesti tarkastellen kolme
kertaa enemmän, joten niiden uhrilukujen
pienentäminen vaikuttaa oleellisesti aseellisten selkkausten vaatimiin ihmishenkiin.
Esimerkiksi vuonna 2009 kaikki aseelliset
selkkaukset olivat valtioiden sisäisiä, mutta neljäsosassa niistä mukana oli ulkopuolisia valtioita.
Tällä hetkellä kaikkein näkyvin kansainvälistynyt valtion sisäinen aseellinen
selkkaus on käynnissä Afganistanissa,
jossa hallintoa tuetaan avoimesti talibania
vastaan. Afganistan on myös malliesimerkki siitä, että ulkopuolinen interventio
ei välttämättä lyhennä selkkauksen kestoa.
Useimmat tutkijat alkavat kallistua sen näkemyksen kannalle, että interventiot voivat
itse asiassa pidentää ja syventää konfliktia
estämällä jompaakumpaa osapuolta saavuttamasta sotilaallista voittoa. Ongelmaa
pahentaa se, jos ulkopuolisilla valtioilla
on poikkeavia näkemyksiä väliintulon tavoitteista.
Valtiot puuttuvat toisten valtioiden
sisäisiin aseellisiin selkkauksiin monista syistä, joista useita ei sanota ääneen.
Joukkoja voidaan lähettää suojelemaan
poliittisia tai ideologisia intressejä tai humanitaaristen katastrofien ehkäisemiseksi.
Taustalla saattavat vaikuttaa taloudelliset
edut, suurvaltakamppailu tai muut piilote-
69
Lue missä ja miten haluat.
Turun Sanomat
ts.
TS mobiili
TS Digilehti
Turun Sanomat tuo sinulle parasta paikallista
sisältöä: uutisista hyötytietoon, ilmiöistä
menovinkkeihin – tarjouksia unohtamatta.
Nyt voit valita, miten ja missä Turun Sanomasi luet.
Yhdysvallat ongelmissa
JTRS -ohjelmistoradionsa kanssa
K
ulutettuaan kuutisen miljardia dollaria ja käytettyään 15
vuotta puolustushaarojen yhteiseen
radiojärjestelmään (Joint Tactical
Radio System, JTRS) Yhdysvallat
on keskeyttänyt yhden sen keskeisen elementin, maaradiojärjestelmän (GMR, Ground Mobile Radio)
kehittämisen.
Apulaispuolustusministeri Frank
Kendallin mukaan ohjelmaa käynnistettäessä ei täysin ymmärretty
sen teknologisia haasteita suhteessa siihen, mikä teknologian taso
ohjelmaa aloitettaessa oli.
yhdistää kaikkien niiden radioiden
ominaisuudet, jotka JTRS:llä halutaan korvata. JRTS:n pitäisi olla
yhteensopiva kaiken kaikkiaan 14:n
olemassa olevan aaltomuodon
kanssa. Näiden lisäksi radioon on
haluttu ympätä myös kolme kokonaan uutta verkostoituneen toimintatavan vaatimaa aaltomuotoa.
Tämä on johtanut siihen, että useat
radiolle asetetuista vaatimuksista
ovat keskenään ristiriitaisia.
Lisäksi projektitoimistolta puuttui yhtenäinen näkemys radion
tekniikasta, ja mikä pahinta, myös
sen operatiivisesta käyttöajatukses-
ta. On vaikeata ymmärtää, miten
amerikkalaiset edes kuvittelivat kykenevänsä viemään hankkeen onnistuneeseen lopputulokseen ilman
selkeää ja yhdenmukaista toiminnallista konseptia.
Radioon ympättiin lisää ja lisää ominaisuuksia kompromissina
eri sidosryhmien vaatimuksista.
Vaatimusten ryömiminen (requirements creep) on tunnettu ilmiö
projekteissa, joissa on useita asiakastahoja.
Nälkä kasvaa syödessä ja uusia
ominaisuuksia lisätään yksi toisensa jälkeen huomaamatta, että
SOTATEKNIIKKA
Jyri Kosola
Insinöörieverstiluutnantti
Kallista ja huonosti
toimivaa
Hänen mukaansa JRTS-ohjelmassa
kehitetyt tuotteet tulevat olemaan
liian kalliita ja osin jopa huonosti käyttöön soveltuvia. GMR:n lisäksi myös merivoimien aluksiin
sekä lentäviin järjestelmiin, kuten
Apache-taisteluhelikoptereihin,
tarkoitetun Airborne Maritime Fixed station (AMF) -radion kehitys
torpattiin.
Perusongelmana näyttäisi olevan
se, että yhteen radioon on yritetty
SotilasAikakausLehti
11 | 2012
www.oricopa.fi
Menestys on yhteistyötä
Valitse hankkeisiin aito kumppani, jonka kanssa saavutat
tavoitteesi ja menestyt.
Nerokkaat ratkaisumme ja palvelumme:
Hankkeet
• Järjestelmien kokoonpano ja integrointi
• Modifikaatiot ja modernisoinnit
• Suojaratkaisut
Kunnossapito
• Puolustuslaitteiden ja –järjestelmien ylläpito
Asiantuntijapalvelut
• Suunnittelu (järjestelmä ja HW)
• Dokumentointi
71
Hidas käynnistymään
Jokainen radioon vaadittu ominaisuus lisäsi ohjelmakoodia, mikä
puolestaan hidasti radion käynnistymisen jopa 25 minuuttiin.
Sotilaat olivat erityisen tuskaisia
laitteen käynnistymiseen valittaen,
että tulen alla on kovin ikävä odotella kymmenen minuuttia ilman
viestiyhteyksiä laitteen suorittaessa
72
Boeing
SOTATEKNIIKKA
jokainen uusi vaatimus vaatii jotakin uutta laitteistolta ja ohjelmistolta. Tämä uusi vaatii uusia
ohjelmarivejä, vie tilaa, painaa,
kuluttaa sähköä, tuottaa hävittämistä vaativaa hukkalämpöä, lisää
uuden potentiaalisen vikaantuvan
komponentin jne. Lopulta kokonaisuus saattaa muuttua kokonaan
toisenlaiseksi kuin alun perin oli
haluttu.
Joukkueen taistelua tukevasta
halvasta minilennokista saattaa
tulla pataljoonan laite, kevyestä
kenttäradiosta vain ajoneuvoon
sopiva radio jne. Ilmiö on tuttu
Suomenkin puolustusvoimissa,
jossa kevyestä liikkuvasta aina silloin tällöin tuntuu tulevan järeä ja
hädin tuskin siirrettävä.
GMR-radio painoi lopulta 207
paunaa, eli monenkertaisesti perinteisten radioiden verran. Lisäksi
kaikkien mahdollisten aaltomuotojen vaatima prosessointiteho
johti lämpöongelmiin. Kuumana
käyvä laite ei toiminutkaan kuumassa, vaan ylikuumennuttuaan
sammutti itsensä. Ulkoisen jäähdytysjärjestelmän asentaminen, tai
pakko asentaa laite jäähdytettyihin
laitekaappeihin, olisi laitteen käyttötarkoituksen vastainen.
erilaisia käynnistysrutiineja ja alustaessa aaltomuotoja. Radion valitettiin olevan helposti vahingossa
nollattavissa, minkä jälkeen käyttäjä
saisi odotella toisen puolituntisen
viestiyhteyksien syntymistä.
Se mitä taistelukentällä tarvittaisiin, olisi yksinkertainen radio, joka
toimisi nappia painamalla. Kenttäradioversio, jota voidaan käyttää
ajoneuvoon asennettuna tai selässä
kannettuna, ei tyydytä käyttäjiä.
Monen aaltomuodon radio toimii hyvin oikeastaan hyvin vain
uutta ad-hoc-verkkoaaltomuotoa
käytettäessä. Keväällä 2012 suoritetuissa kenttäkokeissa todettiin
radion kantaman olevan riittämätön,
samoin kuin äänen laadun käytettäessä esimerkiksi vanhaa digitaalista
hyppivätaajuista SINCGARS (Single
Channel Ground and Airborne Radio System) -aaltomuotoa. Tämän
johdosta maasta ei saatu yhteyttä
esimerkiksi tulitukihelikoptereihin
ja -lentokoneisiin. Myöskään satelliittiaaltomuodot eivät käytännössä
toimineet. Komppanian ja pataljoonan välisiä johtamisyhteyksiä ei
kyetty ylläpitämään luotettavasti.
JTRS:n ollessa pahasti myöhässä Yhdysvaltain maavoimat päätti
hankkia Afganistanissa ja Irakissa
taisteleville joukoille 11 miljardilla
eurolla perinteisiä radioita, joita
kutsuttiin tarkoituksenmukaisesti
”vanhantyylisiksi radioiksi”.
Erityisesti kannettavien radioiden osalta tavoitteena on jatkossa
hyödyntää nopeasti kehittyvää kaupallista teknologiaa.
Mikä meni pieleen?
Voidaankin kysyä missä amerikkalaisten hankeohjaus meni pieleen?
Oireiden parantelun sijaan olisi pitänyt pureutua ongelmien syihin,
eikä antaa hankkeelle lisää rahaa
ja lisää aikaa. Olisi havaittu, että
valittu teknologiastrategia ”kaikki nykyradiot yhteen laatikkoon”
ei ollut teknologisesti realistinen
eikä teknologisesta kehittämisestä
huolimatta johtaisi operatiivisesti
käyttökelpoiseen ratkaisuun.
Olisi pitänyt valita ”yksinkertainen, halpa ja kaikkien välttämättömät perustarpeet täyttävä” polku.
(National Defence)
SotilasAikakausLehti
11 | 2012
Elektrobit
malla huomioitiin yhteensopivuus
sekä jo käytössä olevien (LV217,
LV241/341…) että tulevien tiedonsiirtojärjestelmien (ESSOR, MPNDL…) kanssa ilman täydellistä
laiteintegraatiota.
JTRS tavalla edettynä olisimme tehneet miljoonia maksavan
aaltomuoto-ohjelmiston kehittämisprojektin, jonka avulla olisi
voitu integroida LV341 osaksi ohjelmistoradiota, mutta todellinen
suorituskykylisäys joukoilla olisi
ollut hyvin marginaalinen.
(Pääesikunta, Elektrobit)
Elektrobit
P
uolustusvoimat aloitti ohjelmistoradiotutkimuksen
1990-luvulla. Pitkäjänteisellä tutkimuksella tuotettiin kansallinen
ymmärrys uudesta teknologiasta ja
sen myötä ymmärrys siitä, mikä on
mahdollista ja tarkoituksenmukaista
ja mikä ei. Teknologiatutkimuksen
perusteella Suomi valitsi Amerikkaan
verrattuna toisenlaisen tien: radiosta
tehdään ensin ajoneuvoversio, johon
sovitetaan rajallinen määrä aaltomuotoja. Itse asiassa amerikkalaisetkin päätyivät rakentamaan GMR:n
sijasta välitason ajoneuvoasenteisen
mallin (MNVR, Mid-tier Networking
Vehicular Radio) – mutta monta miljardia köyhempänä.
Puolustusvoimat on tilannut suomalaiselta Eletkrobitiltä langattoman
runkoverkon (LRV), joka mahdollistaa liikkuvien yhtymien johtamisen
sekä liittämisen puolustusvoimien
kiinteään verkkoon. Taktisen verkon
ytimen muodostavat dataradiot, radiolinkit ja liityntäpisteet (UHF-III
ja UHF-IV-taajuuskaistoilla toimivat
radioyksiköt), jotka toimitetaan puolustusvoimille 2013. Ensi vuoden
aikana testataan palveluiden prototyyppejä; sanomapalvelua, tilannekuvapalvelua ja puhelupalvelua.
Suomessa otettiin pragmaattinen
näkemys ohjelmistoradion toteuttamiseen. Ei tavoiteltu yhtä laitetta, joka ratkaisee kaikki ongelmat,
vaan lähdettiin liikkeelle elementeistä, jotka nopeimmin parantavat
suorituskykyä (YVI2 -> LRV) ja sa-
SOTATEKNIIKKA
Suomen puolustusvoimat ottamassa
käyttöön ensimmäistä ohjelmistoradiota
73
SOTATEKNIIKKA
Ohjelmistoradioteknologia
mahdollistaa kognitiiviset radiot
Radion aaltomuotojen
muodostaminen
ohjelmistollisesti mahdollistaa
myös niiden muokkaamisen
tilanteen ja tarpeen mukaan.
Radiota, joka tunnistaa
toimintaympäristönsä
tilanteen ja sovittautuu siihen,
kutsutaan kognitiiviradioksi.
K
ognitiivisia toimintoja ovat mm. erilaiset tiedon
vastaanottamiseen, tallentamiseen, käsittelyyn
ja käyttöön liittyvät prosessit.
Havaitsemisen ja tunnistamisen toimintoja ovat
esimerkiksi ihmisen kyky tunnistaa värejä ja muotoja,
esineitä tai kasvoja ja radion kyky tunnistaa lähetteen
aaltomuotoja, muita radioita sekä tahattomia häiriöitä
ja tahallista häirintää.
Muuntautuu tilanteen mukaan
Myös erilaiset kielelliset toiminnot (kuten kyky tuottaa
ja ymmärtää luettua tai puhuttua tekstiä), ajattelu,
päättely ja ongelmanratkaisu, muistaminen ja oppiminen sisältyvät kognition käsitteen alaan. Kognitiivinen radio kykenee tuottamaan erilaisia aaltomuotoja,
kommunikoimaan erilaisten laitteiden kanssa sekä
oppii signaaliympäristöstään (esimerkiksi sovittautuu
kulloinkin vallitsevaan radiokanavaan).
Kognitiiviradioteknologia mahdollistaa radiot, jotka
ennen taistelukosketusta viestivät keskenään vaikeasti
havaittavilla matalatehoisilla signaaleilla ja estävät
siten vastustajaa paikantamasta joukkoa. Taistelukosketuksen jälkeen joukko on joka tapauksessa paljas-
74
tunut, jolloin radio sovittautuu tilanteeseen ja lähettää
helpommin havaittavaa, mutta vaikeammin häirittävää
signaalia. Vastaavasti radio voi siirtyä käyttämään
vihollisen käytössä olevia taajuuksia ja pyrkiä suojautumaan häirinnältä tai piiloutumaan havaitsemiselta.
Radio voi myös häiritä vastustajaa siten, ettei oma
viestiliikenne häiriinny.
Kognitiivinen radio pystyy sovittautumaan kulloinkin käytettävissä olevaan spektriin, joten sen taajuushallinta on helpompaa (ideaalitilanteessa sitä ei edes
tarvita) ja taajuuksien käyttö on tehokkaampaa.
Ohjelmistoradioteknologia on jo syrjäyttänyt perinteisen laitteistopohjaisen radioteknologian uusien
radioiden valmistuksessa. Esimerkiksi kaupallisista
tukiasemaradioista 95 % pohjautuu ohjelmistoradioteknologiaan, joka yleistyy myös käsiradioissa, joista
noin puolet perustuu ohjelmistoradioon.
Kaupallisen teknologian massamarkkinoista aiheutuva yksikkökustannusten voimakas lasku johtaa väistämättä teknologian yleistymiseen myös sodankäynnissä. Tulevaisuuden kenttäradio kykenee toimimaan
paitsi puheen ja datan välittäjänä, myös paikannus- ja
navigointivälineenä, tiedusteluvastaanottimena ja häirintälähettimenä.
(Military Embedded Systems)
rakenna oma työkalusi
erikoishintaan koodilla
upseerille
voittamaton.com
SotilasAikakausLehti
11 | 2012
75
76