1. No category

A.O.VAISASEN MUISTELMIA
Professori A. O. Veisdnen kertoi v. 1966-68 haastattelijoilleen Vuokko Kivisaarelle, Matti Kuuselle ja Pertti Virtarannalle
muistoj aan lapsuudestaan, opiskeluvuosistaan, kansansdvelmien keruumatkoistaan jaioimistian
Kalevalaseuran
palveluksessa. Niimii zizininauhoihin kerrotut muist6lmat on tallennettu Suomen
kielen nauhoitearkistoon.
A. O. Vziisdnen ehti aloittaa muistelmiensa tarkistustyon, jota jatkoi rouva Kirsti Gallen-Kallela-Viiisiinen.
Hiinonlisiiksi
laatinut muistelmat V\Iaj.uks-oiseksi epitykseksi. Allekirjoittanut
on lyhennellyt tnuistelmia palkka paikoin laajaltikin ja korjaillut
niiden kieliasua sekii valiirnut
kuvat A.O.V:n
kokoelmista. Jo iiemmin
Kalevalaseuran
vuosikirjassa 1969
on julkaistu A.O. Vziisdsen kertomus vepszildisten
pariin tekemeistiiin"keruumat-niiihin
kasta, j oten sita ei ole otettu mukaan
muistelmiin.
Hannes Sihao
KOTISEUTU JA SUKUJUURBT
Savonranta
on pitej dnd, nimensi
keskitse kulkee Savon ja Karjalan
mukainen,
silla
Oriveden
raja. Pohjoispuolelle je
Raak-
kyla ja
osa Liperiei, etelean Kerimeki, entinen emiipiteja. Savonlinnan - Jo.nsuun laivareitti sattuu osaksi juuri mainittujen
maakuntien rajalle. N6md "rajavedet", kuten seudulla sanota vfr,
ovat saarineen luotoineen mainioita kalavesia, joiden antoisuutta olen usein kokenut ja keitellyt pulskista ahvenista rantak alaa
mm. Rujasaaressa, jossa on sopinut laulaa periitysten Savolaisten
laulu ja Kutjalaisten laulu. Saarijonon vierellii avautuu laaja
ympyrieiinen, saariston Paasivesi (Puasves), joka on tunnettu pahoista myrskyistd,d.n.
Paasiveden rannoille
la. Kansantarina
kohosi viihitellen
Laaja Hankavaaran
ky-
kertoo, ettd, ensimmiinen uutisasukas oli lautalla saapunut Pahatsunpohjasta, ulommaisesta Kiteeseen kuuluvasta lahden pohjukasta. Mies oli noussut miielle, katsellut ympa-
MursrBLMrA
rilleen ja huomannut
on paikalla
Nyt
pystyttdnyt.
hiin kohta mokkinsi
Siihen oli
eleine toinenkin."
toinen, niin eikopi
tdss' on elinyt
"Kun
asumisjaljet seke virkkanut:
karhun
kojen talo laajoine metsineen ja liihistolli
suuri Kayh-
myos Turtiaisia,
Suo-
malaisia, Pesosia jne. Paasiveden linsirannassa sijaitsee suuri Sotisaari (Sotsuar) ; tzimzi nimi kertoo entisistS veniil?iisten ja suomaIaisten rajakahakoista
kuten myos edelleen reitille
jonka poikki Savonlinnas-
tisaari. Niin saavutaan Linnanvirta?r,
ta ja Kerimieltii
on jo aikoja kuljetettu
tulijat
sattuva Vah-
lossilla Linnan-
saareen.
puoleisella rannalla
virran
Linnansaaren
vissei sammaloituja
kiviii
riveini.
on vielakin
muistoja
ovat ilmeisii
Nimii
nihtii-
linnoituksesta, joka
esivaoli ehkii Olavinlinnan
rustukseksi aiottu. Sen sivuitse kulkee Savonlinnan -Joensuun lai-
jonkinlaisesta
vareitti,
jonka
Vuokalan
laituri.
Tbmin
enimmdt
kirkonkyliin
on Savonrannan
pysiihdyspaikkana
kirkonkyliin,
vierellei on vanha saharakennus, jossa
miehet aikoinaan tyoskentelivit.
Nyt tdmdt
saha on seisonut jo monta vuotta. Tukit uitettiin tinne osaksi
lautoissa useamman jirven kautta. Lahtokohtana oli Suuri Vuokalanjeirvi kaukana Heiniveden
ninkulman
peiaisseisiihen liittyi
rr. kilometrin
paadytadn
Noin puolentoista pePieni Vuokala. Reitti jatkuu nyt
puolella.
pituisen Myllykosken
Yaaraniemeer,
kautta Vaarajlrveen.
Sitten
ja sieltii lyhyen kosken kautta penin-
kulman mittaiseen Kaitajdrveen ja edelleen lyhyen virran kautta
asumuksia.
Koskilampeer, jonka loppupiiiissii on jo kirkonkylin
'Yldsululle'.
liikuteltava vedenTdss6 on nimittiin
Saavu taan
sulkijaportti,
jolla voidaan siinnostellii
alas laskettava vesimdtLrti
Sahalampeen. Tdmein pikku lammen rannalla oli ennen vanhaan sijainnut hoyrysaha, josta minun nuoruudessani oli muistona korkea Jauhopakka';
limme alas pellolle.
sen laelta me pojat kesiisin hypp.-
A. O. VAIsANBN
Sahalammen rannalla
neen, joista
sijaitsi muutamia
asuntoja savusaunoi-
eri6ssd. niiden
muistelusten kirjoit taja on niihnyt
Iseini kanssa, joka oli sen rakentanut niinkuin suurehkon asuinrakennuksenkin, otimme siini joka viikon lauantaiiltana makeat loylyt. Kerran antoi saunamme isiille ja minulle
piiiviinvalon.
harmillisen
kokemuksen.
Meillii
sattui kiiymiiiin Siiimenen kyliistei suuren talon vanha iseintei K[yhko, isi pyysi hinetkin saunaan. Mieleeni on j ddnyt, ettai ukko virkahti minulle, jonka tehtzivdnzi oli loylyn lyominen: "Kuule sie poju neuvoni: loylya pit6A lyywei pzissin pissimisseen, eika kauhan tiiyvel te!" Vaikka
noudatinkin
iseizin ja
ukon
minuun
neuvoa, niin joka tapauksessa hiin tartutti
'syyhymisen',
sietdmittom ilrce tuntuneen ihon
kutiamisen, joka liiiikkeiden avulla lopulta parani.
Liperi on tunnetusti er6s Pohjois-Karjalan
suuria ja vauraita
pitajia. Tihdn
liittyy vierellei sijaitseva Taipaleen kylii, jossa on
asunut ortodoksista vdestod, ripe vanhoilta ajoilta. f tse liperileiiset ovat tietenkin ldnnem pAA muuttaneita savolaisia. Kirkonkirjoista loytyi mm. nimi Vaisdin.
Taffi sukua eliiii vieliikin
ympziristopitiijissii, kuten Kaavilla ja muualla. Samaa juurta ovat
myos matemaatikkoina maineikkaat V2iisiilit, joiden is6, Veissel, oli Vdisdnen.
Kuuluisin liperildinen oli maamme hammasliiiiketieteen perusAyriipiiii (alk. Europaeus) . Saadessani usein tavata
taja Matti
hiintii varsinkin Kalevalaseuran piirissii tulin kerran maininneeksi, ettei minunkin sukujuureni ovat liihtoisin Liperistd, ja sanoin,
ettai miteihiin tuo veiisei sana merkitsee. Ayriipilatle oH heti vastaus valmiina: "Sehd.n merkitsee tienvii ttaa" . Sanakirjasiiiition
kokoelmista on todettu, ettei veiisdn merkitys on sama ainakin
kolmella muulla paikkakunn alla eri tahoilla Suomea. Eriiissei
setukaisten tyolaulussa se esiintyy n u ij a n kertona, merkiten sei-
MursrrLMrA
Iszi Vdisdnen
kotioloissaan
Savonrannassa.
vdsti. Akseli Gallen-Kallela, joka oli niin kiinnostunut sukumerkeistii, ettd, kirjoittikin asiasta "Kallela-Kirjaan",
kysiiisi kerran
minulta samaa kuin mind Ayriipilelte. Minii vastasin, ettei v6isi
merkitsee seivzisti tai sauvaa. Mestari
piirteli sauvoja, sanoen kohta: "siinapa
Pohjoiskarjalainen
siirtynyt
sieppasi heti paperia ja
sinun sukumerkkisi".
Viiisiisten sukuh aara lienee ainakin
Lapinlahdelta.
Siell2i on
laaja
Viiisilainmeiki,
osaksi
jonka
10
A. O. VATsANnN
laella sijaitsi kaksi suurta taloa, Viiisisten ja Virkkusten. Taella
Eero Jiirnefelt maalasi kuuluisat taulunsa "Kaskenpoltto"
ja
"Lehmisavu",
sekei myohemmin Pekka Halonen useampia maisemia, mdkihiin sijaitsee hdnen synnyinkotinsa liihelli.
Ereis Liperin
Viiisinen
lahti nuoreen naapuripitaj ddn, Savon-
ja loysi avaran asuinpaikan
rannalle,
kylasta, Vuokalansaarelta.
talo kivisten
peltojen
Siella on vieliikin
keskellei. Niin
kaukaa kirkon-
verraten
pystyssi suurehko
sen, kun kerran
kolmisin
kavimme janisjahdissa saarella.
Isoisdni paikkakuntalainen vaimo, sukuj aart Lehvosia, synnytti tieteizikseni ainakin kaksi poikaa ja kaksi tytdrtd, joista Mariteidin, etevln
kankaankutojan
yhe muistan. Kun
pojat, Heikki
ja Juho (isani) miehistyivit, oli heidiin lahdettava Vuokalaan
ansiotyohon, silla kalastus ei riittinyt
perheen elannoksi. Saha
oli seudun raha-apaja, jonne kelpasi mies kuin mies. Ja eiti juksoi kymmenisen kilometrin takaa kantaa pojitleen viikon ev66t.
Tiimii mummo vielii 8O-vuotiaana halusi jotakin taakkaa kantaa.
Muistan
hyvin,
loivaa mikeii
tuupertuu
kuinka
hiin suuri lehdeskuorma seliissiin
asteli
alas kotimme pihaan. Pelkiisimme milloin mummo
taakkansa painon
a1le. Hiin
kuoli
myos esimerkilli-
sesti. Kun liihdin kansakouluun aamulla, teki hiin vielli askareitaart, mutta kun saavuin aamiaistunnille, lepiisi hiin jo hengettomzinzi vuoteellaan.
Kun Vuokalansaari
pullisesti Vuokalaan,
oli joutunut
uusiin kiisiin, siirtyi Juho 1ojossa han sai puolisokseen kyliin mainion
sepin,
Heiskasen tytteiren Henrikan.
ziitiini,
vaikka olin nukkunut
Valitettavasti
en muista
hdnen vierell ddn, hiin kun vaipui
ikuiseen uneen ollessani kolmen
vuoden ikdinen. Viihiin
aikai-
semmin otetussa perhekuvassa istun hdnen sylissiiin. Yhdeksiin
lapsen 40-vuotias aid hoiti anoppinsa avuin koko suuren perheen
talouden. Hiin osallistui myos isein perustaman pienen sekatavara-
ll
MursrELMrA
kaupan
hoitoon
kirkolle
tulleet
maakyl?iliiiset
vehnuizi niillii
vieli
joka
seka leipoi
sunnuntaiksi
mieluusti
ostivat,
ei
silloinhan
kuten ei omeniakaan
seuduin viljelty
joita
vehniisii,
kasva-
tettu.
Aitiani on minun kiitett avd. siita, etti jo kaksivuotiaanajouduin
soiton kanssa tekemisiin. Hiin oli taluttanut minut kuuntelemavn,
miten liihistollii
mokissdin
tarkkaavasti
kuunnellut.
varvun, jota
soitti virsi-
asuva suutari Turtiainen
kantelettaan ja samalla lauloi. Minii
Kotiin
olin liikutellut
olin, kertoi Maija-sisareni,
tultuani
olin ottanut
halon ja
matkia
siis yrittien
poikkipuuhun,
virsikanteleen soittoa.
Kansakoululaisena jo jouduin
musiikin
kanssa aivan totisiin
Pekka Juho Pulkkinen. syntyisin Kerim6elt6. Hinell?i oti viisi virkaa. muttekemisiin. Naapurinamme
tei sentduin kuutta
mieltyi
Kun
asui aluksi vanha kanttori
niilkiiii.
Kun
hinelli
hiin minuun ja otti minut
hiin oli virallinen
ei ollut omaa poikaa,
kerallaan onki- ym. retkille.
rokott aja, sain hdnen toverinaan
tua Savonrannan kyliin, kaukaisimpiinkin.
tutus-
Ukko otti minut myos
mukanaan kirkkoor, joka sijaitsee parinsadan metrin piiissi is?ini
rakentamasta
j.r
synnyinkodistani.
polkeminen.
yksi vaivainen
maan. Silloin
Urut
Kirkossa
olivat mita vaatimattomimmat.
OIi vain
?i2inikerta. Pakkasella ne rupesivat itsestidn
ei vielii ollut
liimmityslaitteita
oli kova tyo painellessa koskettimia alas, jotta
olisivat soineet. Urku.ia polkiessani mini
soi-
kirkossa. Minulla
koraalin
sivelet
myos lauloin; virsikirja
oli edessini, ja aantiini kehuttiin kauniiksi. Kuitenkin
iisszi idneni
urku-
oli tehtivinini
sain murros-
rikki tasta hommasta. Soittaessaan kanttori-ukko
ei
juuri laulanut, hiinellii kun oli kova tyo nuottien etsimisessi. Itseoppineena urkurina h?in ei ehtinyt katsoa tekstiii. H6n lauloi kiiyttden sanoja: "1oi-1oi-1oi-loi . . ." Eriiiit koiranhampaat.nimitteliviitkin Pulkkista "Ukko-loiksi"
Kun minei olin sitten talvet Savon-
t2
A. O. VArsANr,N
linnassa, olivat jotkut
kirkonkiivijiit
valitelleet: "Meilta
se manj
lukkarj."
Kansakoulumme
opettaja Vehvilii oli isiille sanonut, etti henen pit?iisi liihettiiii poikansa Savonlinnan lyseoon. Kotimme varat olivat silloin mita huonoimmat. Isiilliini oli pikku kauppa
iiidin jeilkeen. Hiin
kultamarkkaa
Auvisen
oli kuitenkin
maksaakseen
seieisteinytkuusituhatta
velkansa
tukkukaupp aan) josta
oli
Savonlinnaan
hankkinut
silloista
suureen
tavaraa. Rahat
olivat puotikamarissa kitjakaapin laatikossa. Teimuin tiesi erds
"ystivd", joka
iszin ollessa hetkisen kaupassaan sieppasi rahat ja
tahti kiiruusti tiehensd.. Kun poliisi pani hiinet lujille, katosi hiin
paikkakunnalta eik a palannut katsom aanentisiei eloma itaan ennen
kuin isiini kuoleman jzilkeen. Tuli luonnollisesti vararikko ja kaupan loppuminen.
Myohemmin sai perhe toimeentuloaan majatalon pitamisestd. Kodissammehan oli viiljiin tuvan lisiiksi viisi
kamaria. Ereieinei kesdnei viettivztt meillii yhden yon
Joensuun
matkallaan
Armas Jeirnefelt ja Maikki Pakarinen.
kuitenkin Savonlinnan lyseoon, jonka opettajista erddssd matrikkelikirjassa olen yhta ja toista kertonutkin.
Isini
vei minut
Ensimmdinen lukukauteni
oli paattya onnettomasti kesken, huklaiva, joten vastaj aatynyt ranta oli
kumiseen. Lahteen oli tullut
melkeinpii
vain
riitteessd. Kortteerini
pojan pyynnostei liihdin
hdnen kanssaan luistelemaan tuolle ohuelle jaalle. Kun olin kevyempi kuin Tiaisen poika, niin ja kannatti minua pitemmiille
kuin hanta, joka ensinnd. upposi. Pulahdin sitten jriitten sekaan
ja allekin, iu siinei sukeusi kova kamppailu henkeni puolesta. Kylla se kaveritti juoksi kohta joitakin halkoja hakem aan ja heitteli
minulle. Sitten tuli erd.sveneileiinen hevosmies. Hiin oli kai menoshakem aart, kun oluttehdas oli siini lahella. Toverini
pyysi t, :tA antamaan otrjakset. "Hukkukoon perkele", sanoi ryss6, "kun menee huonolle j ddLle". Kun hiin ei antanut ohjaksiaan,
sa olutta
13
MursrrLMIA
tuli siinei hata klteen. Sitten muuan toverini, sulkavalainen Jussi
ik66n.
Vihavainen, hlnesti tuli sittemmin liiiikiri, riensi sinne niin
Hiinellii oti pitkii sauva , ju vatsallaan hiin ryomi. Sain lopulta
jaelle. Siiviimeisillii voimillani sauvasta kiinni. Hin veti minut
nd oli Oksasen sauna aivan vieressi, ja hin kiidatti minut saunaan. Minii olin teiysin kohmeessa. OIin jo useamman kerran veden alla taistellessani ylospiiiistiikseni. Ei minulla puukkoakaan
ollut eikii mitazin muuta vehjettzi mukana muuta kuin kourani, jotka
olivat
aivan jaatyneet.
olin saunassa oisen verran, etti jopu seu-
Sitten kun
kein kovassa kuumuud essa, virkistyin
taavarta aamuna menin koululrll.
levisi kohta kaupungilla. Meid2in luokan johtaja,
"Ukko Luukas", suuri humoristi muuuskonnon opettaja Lagus,
"Kuulepas Viiisiiten, aloitti tunnin pitzimella minulle puheen.
jizille?"
nen, miksikii sinzi menit ilman lupaa luistelemaan heikoll.
En minzi osannut mitaan sanoa siihen muuta kuin ettei asuntoni
"Ju sinf, kuulut olleen ihan
poika pyysi minua ja menimme sitten.
"Kyll2ihiin se niin oli, herra
l?ihellii hukkumista", sanoi lehtori.
lehtori. Ei siinii paljon puuttunut, etten uponnut sinne syvtiiin
Tiimii juttu
"Juu, sinulle pitiiisi
antaa kaksi tuntia arestia. Mutta
jos olikun nyt kerran pelastuit, niin olkoon ta[a kertaa. Mutta
"
sit hukkunut, olisit saanut kaksi tuntia arestia . . mainitun Varvikon kodissa.
Jouduin asumaan kapellimestariksi
joka oli itse
Itse asiassa tzimzi Varvikko oli limonaatitehtailija,
hyvii viuluniekka. Kun olin h6nen poikansa huonetoverinv, niin
lahteenrr.
nziin trimzin pojan seiniillii viulun. Ukko koetti kovasti saada pojastaan viuluniekkaa, mutta poikaa se ei huvittanut vdthadtkaan.
ja aloin
Mutta kun poika oli poissa, niin minzi otin seinilti viulun
jo
vingutella site itsekseni. Eike siihen monta aikaa mennyt, kun
"Kukkuu
kukkuu kaukana
vetelin viululla ainakin kappaleen
"
No, ja sitten Almakukkuu, Saimaan rannalla ruikut taa . . .
14
A. O. VrirsAxnn
sisareni antoi sen verran rahaa, etti saatoin ostaa erd6n ukon
tekemein viulun.
Savonlinnan lyseossaoli Brax-niminen lehtori, joka sitten muutti nimensi Jyrkankoskeksi. Hinen johtam anaan toimi 1s. Toivonliitto. Toivonliitossa sitten veihiin soitin, ja tiimi Brax kysyi,
enko tahtoisi saada oikein opetusta viulunsoitossa. Vastasin hyvinkin haluavani, mutta minulla ei ollut varaa millii maksaa.
"No odotahan
nyt vahan". Eika kulunut monta pzliviiii, kun hiin
ilmoitti, etti nyt menisin piispan pappilaan,joka oli siini lihelle.
Siella neiti Elsa Colliander - han oti piispa Otto Immanuel
Collianderin tyteir
antaisi minulle opetusta, joka ei maksa
mitean.
Ilahduin kovasti taistzitiedosta, ja niin alkoivat viuluopintoni,
jotka jatkuivat sitten taalla Hekingissiikin myohemmin.
Neiti
Colliander oli vanhapiika, yksiniiinen, hyvrn hieno naisihminen,
joka antoi nziin uhrautuvasti opetusta minulle. Hiin antoi
minulle nuotit, vieliipa osti myohemmin uuden viulunkin.
Muistan yhden humoristisen tilanteer, kun minun o1i soitettava sooloa koulun Lucia-juhlassa jonkun siestiimiini. Min6
menin sitten estradille
samassalyseossa,jossa pidetiiiin nyt
Savonlinnan musiikkipaivia - ja kuljin viihiin vinottain sinne
soittolavalle. Neiti Colliander kysyi minulta tilaisuuden jiilkeen,
miksi kivelin niin sinne soittolavalle. Sanoin, ett?i minulla oli
oli housut rikki takaa, niin etten voinut kiivellii siten, etti kuulijut olisivat ndhneet minun rikkiniiiset housuni. "Sinil menet
huomenna taatd,Liinja teetit hyviin puvun itsellesi.Minii maksafr.r,
Niiin jalomielinen oli t?imeiElsa Colliander. Viulun antoi, puvun antoi ja kaikkea hyviiii. Minulle vain jonkinlainen vahtimestari sanoi, ettii kun tulen sinne piispan pappilaan, niin minun
pitiiisi muistaa pyyhkia hyvin jalat ennenkuin astun sisiiZln.IIienossa suuressa salissa soitettiin, siellii oli flyygeli. Olin siis ihan
MursrnLMrA
15
niinkuin kotonani piispan pappilassa. Niiin ukko piispaakin, joka oli hyvrn musikaalinen. Hiinhin osallistui koraalikirjan aika?osaamiseen.
Aloitin runojen ja seivelmiin keruutyon kotiseudulta lyseolaisena. Tiesin, ett6 sielli on ainakin yksi ukko Villaner, Aapo,
jonka pitaisi olla hyvin kaukaista sukua iseilleni. Erii?i1l?ilomalla
menin hiihtelemiillii ukko Villasta haastattelemaart. Hiin oli kuullut, ettei olen Viiisiisia. "Noo, mehdn ollaan vihin niinkuin kaukaista sukua", sanoi ukko. Meistii tuli heti hyviit ystivit. Hin
osasi muutamia loitsuja, jotka mini huolellisesti merkitsin muistiin, ja taisipahan lauleskellakin pikkuisen lisiiksi. Keriilinhiin mind sitten sielta siivelmid useampiakin. Eriskin laulaja
se on
oikein tallennettu fonografiin
oli minun emintimiini, iitipuoleni, Helena Suhoner, joka lauloi mm. eriin tuollaisen lypsylaulun: "Heru, heru Hermikkini ) artrta maito Mairikkini, heru, heru, heru, heru, heru, heru Hermikkini, anna maito Mairikkini".
Lyseoaika piiiittyi. Koetinhan mini kaloilla kesaiisinjoskun hyvitella neiti Collianderia. Kerrankin sain seitsemefie kiloa painavan kuhan ja viidetti kiloa painavan siyniivin ja liihetin ne piispan pappilaan tuomisiksi laivalla, joka kulki joka piiivi Joensuun
ja Savonlinnan vdlii.
YLIOPPI LASAI KA
Liihestyi sitten jo ylioppilaaksi
tulon aika, ja neiti Colliander
sanoi minulle,
ettri kylla kai minei Helsingisseikin mielellini ottaisin tunteja. "No tietysti, tietysti". Neiti Colliander lupasi kirjoittaa Robert Kujanukselle, jonka han hyvin tunsi. Hiin arveli,
etti
saisin orkesterikoulussa
vapaan paikan.
Hd,n kaski minun
l6
A. O. VATsANTN
mennd ja ilmoittautua
siellii ja kertoa hanelta terveisii. Alettu-
ani opinnot yliopistossa meninkin orkesterikouluun, jossa itse Robert Kajanus, kuuluisa kapellimestari ja sziveltaja, oli l6snd,. 'Jrr,
Teistii on kirjoittanut
neiti
Colliander.
Saatte vapaan paikan,
eikii teidiin tarvitse maksaa mitaan opetuksesta.Jurva tulee olemaan
teidiin opettajanne." Jurva oli aivan erinomainen opettaja. Ystiiviini Toivo Haapanen, joka oli yliopistossa minua ennen ja opettajakin, oli myos Elis Jurvan oppilas.
Jouduin sitten Akateemiseen orkesteriin, jota
Kajanus johti,
jopu sen kirjastonhoitajaksi, ja sain Borgstromin ja Finnen stipendit, jotka Kujanus tietysti jatjesti.
Sitten tuli ns. orkesteririita v. 1912, jolloin
Kujanuksen viha-
miehet yrittiveit panna heinet viralta. Kujanus kokosi uuden orkesterin, jossa oli kylla vanhoja Filharmonisen orkesterin jaseniei useita. Kujanus valitsi meisti Akatemisen orkesterin jiisenistA muutamia
teihzin orkesteriinsa. Niin minusta tuli Kujanuksen
orkesterin alttoviulun
soittaj a, josta hommasta sain jopu niin pal-
jott palkkaa, ettd pystyin muutamien
takaisin Savonlinnan
Sielta notaari
tuomiokapitulin
kirjoitti,
vuosien piiistii maksamaan
minulle
ettei mikeis ihmeen
antaman
hoppu
lainan.
minulla
oli.
se ensimmziinen inflaatio, jolloin Suomen raha rneni hyvin halvaksi. "Mika kumman kiire Teilli nyt on maksaa
Oti nimittiiin
sita tahaa. Me emme tarvitse sita, antaa sen olla." Mutta
sanoin, etti
minei
raha on veli ottaessa, mutta veljenpoika maksetta-
essa. Niiin vapauduin
ensimmdisistl lukuveloistani kiitos viulun,
kiitos Jurvan ja ennenkaikkea Robert
Kujanukserl. Ja niin minusta tuli semmoinen - nziin itselleni ja
muillekin sanoen
huononpuoleinen viuluniekka. Mutta vinkiitos neiti Collianderin,
guttelin minzi sen verran , ettd. se nyt orkesterissa kelpasi. Ja sen
opetuksen siita sain, ettzi ammattimuusikoksi en ryhtynyt, vaan
olin jo silloin saanut tartunnan yliopiston toisiin aineisiin. Paaai-
MursrBLMrA
T7
neitani olivat musiikkitiede ja kansanrunous.Yrittelin siinii soiton ohella viedii opintoja eteenpiin, ja olin perustamassamm.
Musiikkitieteellistii Seuraa.
Niin, se oli sita soittoaikaa. Sitten tuli tieteen puoli etualalle.
Aloin tehdii kerziysmatkoja. Teorianopettajani Orkesterikoulussa
oli Armas Launis, osaksi myos Ilmari Krohn. Kerran Launista
pyydettiin Viroon, Oskar Ka1las nimittiiin jarjesti siella Eesti Ulidpilaste Seltsin nimissei suuren sdvelmiiin keriiyksen. Launis ei
sinne liihtenyt, vaart sanoi, etti 6 IIa on Viiisiinen, joka kyle
pystyy siihen hommaan. Ja niin tulin Oskar Kallaksen tuttavaksi
ja jouduin ensimmiiselle Viron matkalleni v. l9l2 Setumaalle.
Naite matkoja kertyi sitten hyvin monta, viimeinen v. 1923.
V E N A L A I S T EN P A R ISS A
Yliopistoon piiiistyiini toivoin saavani keritii kansanseivelmia
sukukansojemme keskuudessa.Tiimiin vuoksi valitsin opintoaineeksenimusiikkitieteenja kansanrunoudentutkimuksenlisiiksi venajiinkieler, tosin vain approbaturia ajatellen. T?issi aineessaolin
kylla jo lyseossasaanut mainiota opetusta, sillii Savonlinnan lyseossaoli yksi maan parhaita opettajia, Ivar Sev6n. Kuinka henet tunnustettiin yliopistossa asti, sen totesimme jouduttuamme
lakinhakuretkellii itsensl professoriJ. J. Mikkolan kuulusteltaviksi,
Todettuaan, ettd olimme Sev6nin oppilaita, hiin vapautti meidat
koko tentisti. Ihastuin niin tihiin professoriin, ettei kiivin kuuntelemassa hdnen luentoj aan slaavilaisen kielitieteen alaLta. Venijat approbaturin jouduin kylla suorittamaan profl, Arabai,inille,
jonka kanssa oli tietenkin keskusteltavahdnen iiidinkielelliiln.
Matka-apurahan Pietariin sain jonkin kuukauden ajaksi luullakseni prof, Mikkolan suosituksesta kanslerin mddrdrrahoista.
Pietariin liihdin alkukesiilla 1911.
r8
A. O. VArsANnlq
IJseat suomalaiset,joissa oli mm. virkamiehii ja -naisia, sijoittuivat Pihkovaan. Taalla oli perheite, jotka ottivat tiiysihoitoon
ja joissa jokin henkilo antoi kielenopetusta.Niinpi minii jouduin
eliikkeellii olevan eversti Anfimovin pikku taloon, joka sijaitsi verraten liihellii rautatieasemaa. Eversti oli mukava vanhahko herra. Hiin tunsi kaunokitjallisuuttakin, mm. Turgenjevia, johon olin
jo ennalta mieltynyt. Opetus ei tapahtunut koulumaisesti, vaan
improvisoidusti keskustellen. Sotila ana h?in piti perheensi, johon
kuului rouva ja kadettikoulua kiiyvii poika, ankarassa kurissa.
Hiin vaati, ettri ennen ateriaa oli rukoiltava ikonin edessi. Satuin
kerran nikem ddn, kuinka isii komensi poikaansa tdmin toimituksen yhteydessi. Isii kuuli, ettei poika vain jotain hopotteli Neitsyt Maarialle ja harvaan kumarteli. Silloin isii erjeisi pojatle sanoen: "Piru sinut viekoon, et osaa rukoilla!"; "T5ort poberii,
molitsja nje moZe5."
Mini puolestani olisin tarvinnut rukoilu&, sillii eridni p6ivin[ kadotin lompakkoni, joka sisiilsi kaikki rahani. Olin postikonttorissa kavaisfiini kuunnellut muutamia esityksie hulujuhlassa ja sitten palannut asuntooni. Valitin everstille tapausta.
Hiin puolestaan arveli, ett6 Veniijatte kadotetut rahat eiviit palaa
omistajalleen. ffen ei kuitenkaan antanut minulle lahtdkiiskyei,
vaan oli ystiviillinen edelleen.Juolahti siita hiitiipiiivissii mieleeni kiiviiistZi postikonttorissa, josta olin ostanut merkkeja. Tultuani sinne menin luukulle, jonka yha muistin. Sama neiti istui
siella myyj and".Ennen kuin enndtin mitaen virkkaa, hiin lausui
hy*yillen: "Oletteko jotakin kadottanut?" Vastasin: "Lompakkoni"; "Moi buma Lnik". "Tissi, olkaa hyni", oli suloinen vastaus.
Neitiseni sai palkkiohsi suklaarasian,josta hiin tuntui iloitsevan.
Everstini oli ihmetysti teiynnddn, silla Veniijatla timii oli hinen
mielestiiiin harvinainen tapaus. Olen jilkeenpiin monille vakuuttanut, etti kylla Veniijallakin voi tavata rehellisii ihmisiii.
MursrnLMrA
19
Opettaja-eversti huolehti minusta niin herttaisesti, ett?i koki
ryhtyii puhemiehekseni.Naapurina, aivan aidan takana asui kenraali, hiinkin jo elikeiissl. Kenraalilla oli komeassa talossaan
vanhan rouvansa ohella kaksi tytdrtd, joista toinen jo iikiis vanhapiika ja toinen ylioppilaaksi valmistunut. Tim6 nuorempi osasi soittaa joltisestikin pianoa. Kun minulla sattui olemaan mukanani viulu, jolla joskus soittelin puutarhassa,niin everstijohdatti
meidiit yhteissoittoon,joka tapahtui neidon kodin salissa.Ollessani puutarhan nojatuolissa saattoi aidan takaa kaikua neidon
haikeata laulua. Aherrellessaan tarhassa eversti vihdoin puhkesi puhumaan minulle: "Anton Ivanovit5! Minii n6en, ett?i naapurin Maria Vladislavna on rakastunut Teihin. Jor otatte hinet,
teette hyviin naimiskaup an. Saatte tuon komean talon ja paljon
rahaa. Silla kenraali ei kiiynyt Japanin sotaa turhaan." Mini
vaikenin. Seurasivat sitten suuret kutsut kenraalin kodissa, johon eversti vei minutkin viuluineni - olihan minun madrd, talon tyttiren kanssa soittaa pari kappaletta. Poydiit notkuivat
herkkuruokien ja pullojen runsaudesta. Juomat olivat liipeensi
veikevaalajia, vodkastaju tjabinovkasta alkaen. Pian kevikin mahdottoman vilkas puheensorina, niin ettzi meidiin yhteissoitolh,rrrme ei juuri ollut hartaita kuulijoita. Kun talon isinti vihdoin
tervehti vieraitaan, antoi hiin puheessaanhuomata, ettii onhan
tiissii potyi poydassi, mutta kylla te juodakin jaksatte. "Katsokaa tetil suomalaista, hiin on ylioppilas eikii juo !" Everstini mielestii tiimi tunnustus oli selvii merkki siihen, etti olisin kelvannut
veivyksi. Mutta eipii tullut minusta vavya, vaikka soittelimme
silloin tilloin ja kivelimme kaupungilla, jossajoka kirkon tai muun
pyhiton luona Maria-neito aina teki ristinmerkin. Totesin, ettei minun vereni vetiinyt kenraalin tytafta kohti enkzi tiedii, onko kukaan suomalainen ven?ijin kielen opiskeltju tuonut tinne
kainaloista kanaa. Minh kylla kiiinsin veniijiiksi kansanlaulumme
20
A. O. VATsANnN
"Tuoll' on mun kultani" Marian pyynnosti ja sain hinelt?i myohemmin kauniin veneileiisenpitkiiveteisen laulun "Pitkin iitistini Volgaa". Siihen meidzin kitjeenvaihtomme p?iiittyi.
OIi Pihkovassa kylla kauniitakin neitosia, mm. kaupunginjohtajan tytdr, joka oli mainio pianisti, Pietarin Konservatoriossa
opiskellut. Hiinen isiinsei,"kaupungin pdd", niinkuin ylipormestaria Veniij elle nimitettiin, oli hyvin mukava mies, eika lainkaan
arvollaart komeileva. Veniij an ja Suomen suhteet, jotka tuolloin
olivat kirezit, eivit hinen eiviitkii kenenki2in muunkaan pihkovalaisen henkilon kanssa tulleet puheeksi, enk;i miniikddn tehnyt
aloitetta. "Vsjoo ravnoo"
oli elamantyyli jopu aivan lukuisten k.tjiiliiistenkin keskuudessa,joita aina niiki oleilevan suuren
kirkon portailla.
Siisteydesti ei tunnuttu taellakadn vilitettivbn. Muutamat herrasvikeen kuuluvat tuttavat pyysiviit minua lyhyelle maaseuturetkelle, joka aloitettiin Pihkova-jirvei pitkin pikku laivalla. Paamdd"rdnd"oli nunnaluostari, jonne lopuksi kaveltiin. Tiepuolessa
oli laaja pelto, joka oli kukkuroillaan kypsiii puutarhamansikoita.
Kaikkien retkeleiistenteki luonnollisesti mieli niita maistella. Omistaja olikin aivan liihellii kyntiimissi lannoitettua peltoaan. Tietysti hiin suostui myym adn mansikoitaan, mutta asteli itse niita
poimimaar\ pesemilfta kasiaen. Seurue popsi marjoja suurella
mielihyvalla. Lienen ollut ainoa, joka pidittyi maistamasta lannalle haisevia herkkuja.
Kun nyt kajosin veniliisten puhtauden harrastamiseer, en
malta olla kertom atta, mita eris veniil5inen entinen sotilas kertoi meistei suomalaisistanelji vuotta myohemmin. OIin Mordvan-matkani alussa pienessi Buguslanin kaupungissa Samaran
Iiiiinissi tuolla puolen Volgaa. Niiin pikku kaupan, jonka akkunassa oli niytteitla kypsii kirsikoita. Astuin siseiin ostoaikeissa.
Kaupassaoli jo ostaja,joka kysyi, mistei olen kotoisin. Kuultuaan,
2r
MursrnLMrA
Miestentanssi.
Viro, Seretsova,1913.
olen Suomesta, hiin aivan innostui ja kertoi olleensa Suo"Nikolaistattin"
eli Vaasan kaupungissa.
messa sotapalveluksessa
"Se kaupunki oli niin puhdas, ettii olisi katukivia voinut vaikka
etti
nuolla."
Myohemmillii
matkoillani
kanssa tekenrisiin, ja
jouduin
sangen usein veniliiisten
sain yleensei miellyttiivii
muistoja, kuten
esim. pappiloissa. Niiden vieraanvaraisuuteen sain turvautua, koska alkupereiisvzieston olosuhteet olivat tavallisesti alkeellisia.
Pihkovassa jouduin kiiviiisemdin viela kesillii 1912, jolloin tohtori Kallaksen kutsum arra olin saapunut Viroon
m6dn. Tyoaseenani oli Kirjallisuuden
nografi. Helsingistii sain ostaa hyvia vahalierioitii.
laivalla kohti Tallin rraa. Tulin
sdvelmii
kerit-
Seuralta lainaksi saamani foLahdin Linrre&-
asettaneeksi fonografin seurustelu-
huoneen eriiille poydalle. Yhtakkia laiva pysiihtyi kovasti ryskyen:
22
A. O. VArsArvs,N
se oli tiheissi sumussa ajanut kivikkorantaan. Ne matkustajista,
jotka olivat seisaallaan, kuten mini, kaatuivat lattialle. Lohdutuksenamme o[, ettei ainakaan hukkumisesta ollut vaaraa, koska haaksirikkoutunut laiva jokotti paikallaan. Piiiistyiini pystyyn
totesin, etti fonografi oli pudonnut poydalta ja mennyt tiirkeilt?i
kohdin rikki. Vlihitellen sumu hilveni ja aurinko alkoi paistaa.
Todettiin, etti oli poikettu puolisen kilometri?i reitiltii ja ajauduttu l?ihellii Tallinnaa sijaitsevan Pakri-saaren louhikkoiseen rantaan. Menin valittamaan laivan kapteenille, ettii minun matkani kannalta arvokas fonografi meni rikki. Kapteenin lyhyt vastaus oli: "Minunkin fonografini meni rikki." Linnean tarina
tosiaan p?iiittyikin tih2in. Me matkustajat piiiisimme venliliiisellii
jninmurtajalla Tallinnan satamaart, josta jatkoin junalla matkaa Tarttoon. Taa[e otettiin selviiii, misti saataisiin ostaa fonografi. Lohdun antoi tieto, etti l2iheisen Pihkovan er?iiissiikitjukaupassa oli sellainen kone myyt?ivln6. Mitapa muuta kuin keviiist?i tutussa kaupungissa hakemassa tyokalu, jota tarvitsin
aloittaessanikeriiykseni liiheiselli Setunmaalla.Vaikka viivyin vain
muutamia tunteja, kiiv?iisin eversti Anfimovia tervehtimdssi. Hiin
mainitsi, etti naapurin tytir Maria Vladislavna - jolte minua
oli yritetty naittaa - oli iiskett?iin mennyt naimisiin eriiin everstin kanssa.
M U I S T O J A SE T U N M A A S T A J A I N K E R I S T A
Kesillii l9l4 kiertelin Setunmaalla, Inkerissii ja Mordvan
mailla. Aluksi olin Setunmaalla ja sitten paluumatkalla jatin
fonografilieriot Tarttoon ajateller, etti ne tulisivat jollakin tavalIa Suomeen. Mutta juuri Mordvanmatkan aikaan, siis matkojeni lopulla, syttyi ensimmiiinen maailmansota. Lieriot j?iivnt Tarttoon, mutta tohtori Oskari Kallas, joka oli koko tiimiin kerdystyon johtaja - Eesti UliOpilaste Seltsin nimessi se tapahtui, vaik-
MurstrLMrA
23
lihetti sodan vuoksi
ka asiallisesti tyoti johti Oskar Kallas
lieriot Suomen Kansallismuseoon. Ne sijoitettiin johonkin kellariin, ja niihin oli kirjoitettu pniilte nimi Viiisinen. Myohemmin
sodan jiilkeen minua syytettiin Virossa siita, ettii arvokas folkloresaalisoli kateissa, vaikka sen piti olla Virossa.
Kotiin tultuani minulle soitettiin Kansallismuseosta,ett6 sielte oli joitakin suuria pahvilaatikoita, joissa oli nimeni. Pyysin
saada noutaa ne pois, ja niin kohta, etti kyseesstiolivat kateissa
olleet lieritrt. Vahalieriot oli pantu kylmiin kellariin, ja niin ne
olivat homehtuneet, eikii niitlii tehnyt eniii mitaen. Ilmoitin
sitten Tarttoon lierioiden kohtalon ja sen, miksi ne joutuivat tinne Suomeen. Tiim?i setukaismatkani osuus sin?i kesinii meni
siis plus miinus nollaan juuri sodan vuoksi. No, olihan minulla
sentiin joitakin k?isikirjoituksia.
Tartosta siirryin keruuretkelliini v. I9l4 Inkerin puolelle. Olin
saanut SuomalaisenKirjallisuuden Seuralta pienen apurahan paimensivelmien kerziystyot?ivarten.
On kuitenkin omituista, ettii parhaan inkeril?iisen soittajan ta'
pasin teelle Helsingissii enkl Inkerinmaalla. Tiimii soittaja oli
nimelt ddn Teppo Repo. Minulla on monta lieriotii t?iynnii hiinen
soittoj aart.- V. 1936minulle soitti Yleisradiosta maisteri, nykyinen Sibelius-Akatemian rehtori, professori Taneli Kuusisto, joka oli siella radion musiikkipaellikon, professori Toivo Haapasen apulaisena. Hin kertoi , ettd"radiossa on torvien ja pillien
kera muuan mies, joka hinen mielestiiiin soitti sangen h1ruin.
Kuusisto kysyi, viitsisinko mini tutustua hineen ja tehdl muistiinpanoja. Pyysin liihetteim[iin hiinet kotiini Meilahteen, koska
minulla oli taela lierioitl valmiina. Ei kulunut pitkiiiin, kun
tinne asteli reippaasti musikantti, jolla sananmukaisestioli Pillit pussissa,Teppo Repo.
Tarinoimme siin?i vihin ja pahoittelin, ett?i h?in ei ollut Inke-
24
A. O. VATsANnN
rissi v. 1914.Juuri sen kesin kev?irillahan oH liihtenyt Helsinkiin,
eiki ollut kotiseudullaan sen koommin kiynyt. Kehotin hiinti
soittam aan jonkin "omasta pieist6" -seivelmln, niinkuin Inkerissei
sanotaan. Panin koneen kiiyntiin ja Repo ryhtyi soittam aart.
Kun soitto oli loppunut, niin ihan vilpittomiisti kehuin, etti jopa oli kaunis sdvelmd,.Pyysin hiintii soittam aan sen toisen kerran. "En mie muista", sanoi Repo. Hiin oli todellinen improvisaattori. Tiimii oli mielenkiintoinen tapaus, jollaista ei ole sattunut minun pitkiin urani varrella. Ajattelin, ettii teimi seivelmii
taytyy pelastaa.Soitin sen monta kertaaja sanoin hiinelle: "Kuunnelkaa nyt tarkalleen ja oppikaa oma sivelmd,nne." En muista
toistinko nelja viisi kertaa sen hinen sivelmdnsi, ennenkuin se
tarttui hdnen mieleensd.,niin ettzi hiin osasi soittaa sen taismiilleen samalla tavaLLa.
Siivelmii tuli monta, ju samalla kertaa hiin jai, kova asuntopula kun oli, talonmieheksi meille. Kun minulla on tdssii puita
ymPeriilii, niin hiin aina teki uusia pillej e ju torvia. Hd,n kysyi,
saisiko tJd;alfte
ottaa joitakin oksia. Lupasin sen kaikin mokomin.
Kytle minun pihapuistani sitten syntyikin seka pajupilleje etti
ruokopillejii. Meistii tuli Teppo Revon kanssa elinikiiiset yst6v6t.
Kun Kalevalan italiantaja Paolo Emitio Pavolini oli toista kertaa tjd,elle,jiirjesti naapurimme Maila Mikkola hiinen kunniakseen kutsut kodissaanja kysyi minulta jotakin musiikkiohjelmaa,
kansanomaistajot mahdollista. Sanoin, ettei se on hyvin helppo
jerjestaa: otetaan Teppo Repo. Niin tehtiinkin, ja Repo ilmestyi sinne esiintyjiksi. Pyysin hiintii soittam aan sen meidiin ensimmiisen seivelmd,mme.Repo soitti ja Pavolini tuli aivan liikuttuneeksija sanoi, saksaksitietenkir, ettei se oli hd,nenkaunein muistonsa Suomesta. Pavolini oli musikaalinen mies niinkuin yleensei
,rpaitalialaiset. Siita liihtien titii seivelmd,ai
ruvettiin nimitt amdtd,n
volinin seiveleksi".Niiin sanoi Repo itse.
25
MursrnLMIA
Nuoret
miehet yojalkaan
menossa.
Setunmaa
1914,
Kesilla l%6 oli Lyyp.kissii Pohjoismaidenjuhla, jossa Suomi toimi jonkinlaisena is6ntein6.Minua oli pyydetty jarjest[miidn
sinne jonkinlainen Kalevalaryhmin esiintyminen. Lnpasin jerjestaa, ja niin valitsin joukor, jossa oli Teppo Repo, runonlaulaj arta
ja itkij and Oksenja Miikiselkii Suistamolta, ju Antero Vornanen
Suojirveltii, mainio kanteleensoittaja. Lisiiksi oli vielii viuluniekka Emil Risku Kauhajoelta. Menimme sinne tietenkin laivalla.
Oksenjasta meilla oli hyoty?i matkalla, hiin teki piirakoita.
Minulla oli sitten pieni esitelmi kansanmusiikistammeyleensi
ja kalevalaszivelmistii,
jonka yhteydessi ndmi minun toverini esittiviit neiytteensi. Erikoisesti niiytti saksalaisiinja pohjoismaisiin
26
A, O. VATsANnN
kuulijoihin vaikuttaneen juuri Teppo Revon soitto, josta oli ab
tikkeleitakin kuvineen sanomalehdissi mycihemmin.
Ennen aikaan Teppo Repo kiiytti nimei Teodor Repo. Sanoin, ettii eihiin tuo Teodor ole suomea, vaan pannaan nimeksi
Teppo. Hin hyvaksyi sen heti. Mini siis ristin hiinet uudelleen
Tepoksi.
Teppo Repo oli eritteiin hauska mies niinkuin yleensi inkeriliiset. Repokin oli alkuaan ortodoksi, inkerikko, vaikka hZin sittemmin kiiintyi luterilaiseksi. Hinethein oli tietysti mobilisoitu
Veniijin armeij aan. Kun sen pataljoonan paetlikkd, jonka alaisena hiin oli, totesi hinen musikaalisuutensa,niin hiin pani Revolle torven keiteen,ju sillii tavalla Repo joutui sotapalveluksensa suoritt amaar' soittokunnassa.
Hin oli taalla mekaanikkona Singerin firmassa. Minulla on
useita hdnen torviaan ja pillej ddn ja h6nen tekeminsi oivallinen puukko. Hiin osasi mita vain, hiin oli hyvin kitevii mies.
Jot h?in olisi saanut kayda koulua ja perehtya nuottitietouteen,
hinestei olisi tullut etevd srivelteje. Repo kuoli 1962.
Inkerin-matkastani johduin kertom aan Teppo Revosta, mutta
nyt palaan Setunmaalle, Viron kaakkoiseenosaan,jota voi sartoa
Viron Karjalaksi. Kun v. l9l2 tein ensimmiisen matkani sinne,
miehet viihiin kyriiilivit, kun tuli vieras mies kylaan. En vielii
silloin osannut setun murretta, veniijiiii kyllikin. Eiviit miehet
mihink?iiin sen pahempaan ryhtyneet. Piiinvastoin he olivat hyvinkin kohteliaita vallankin myohempien matkojeni aikana, jopa liiankin vieraanvaraisia. Kun he tiesivit minun olevan poikamies, niin kehotettiin aina menemad"nyoksi tyttojen luo.
Sielli on suuri kohteliaisuus, ettii nuorelle miehelle osoitetaan
joku tytto, jonka vierellii yopya. Muistan eridnkin kanteleensoittajaveitikvn, ukon Saurovan kylissii. Tulin iltamydheile ta-
MursrcLMIA
27
loon, se taisi olla elokuuta. No, ukko heriisi, ju pyysin yosijan.
"Mikk, nouse
Talossa oli nuori poika ja ukko huusi Pojalle:
ylos! Mene viemaan vierasta tyton luo Jarmuliga", harmonikan
kanssa.Poika sieppasi heti harmonikan ja alkoi soittaa, ju niin
marssimmekyliiin. Menimme tyton luo, jossa ei muuten viivytty kuin hetkinen vain. Pyytelin v?ihin anteeksi sopimatonta kaytost6, mutta sita ei siellii katsota millZiZintavalla sopimattomaksi.
Pyysin viela tyttoii aamulla neitokuoroon laulam aar\ niinkuin
hiin tulikin.
Eriiiin kerran olimme illalla tanssimassa,minikin siihen aikaan
tanssin heidan tanssejaarr. Kun olin tyttojen kanssa tanssinut oikein kovasti, niin er6s tytto kysyi, joko olin saanut tarpeekseni.
Vastasin, ettzi alkoipa olla, alkoipa olla. No, menin sitten yhden
tyton kanssa,ju hin sanoi, ettii kylla minui voin heilli olla yot?i;
muuten asuntoni oli pappilassa. Sinne oli hyv?in matkaa. Olin
ihan vaarassaihastua tiihin kauniiseen tyttoon. Hiinellii oli kak"Mene sini
si veljeii, jotka suurena kohteliaisuutena sanoivat:
meidzin sisaremmeviereen, kylla se ottaa." Epiilin, ettii sopiiko
se nyt sentiin, mutta veljien luvalla menin kuitenkin. Sanoin
tytolle, vaikka minzi en tehnyt mitrian sopimatonta mielestiini:
"Eikos tiimii ole vaarallista naiselle, kun mies tulee viereen. Kyt"Kyllih?in te naiset ymmirritte, mita tunteita miehesseiherdta.t'
la me tiedimme timin hyvin, ale opeta minua. Koetapas, saat
niihdi miten kay." Sanoin, etten rupea nyt hanen kanssaan urheilem aan sen enempee. Tosiasia or, ettei siell?i yksin?iisiii lupsia liene sen enempiiei kuin muuallakaan. Silti on aivan yleinen
tapa, etti pojat kokoontuvat lauantaina yhteen ja marssivat kylien v2iliii. Aina joku poika loytiii tutun aitan, johon hiin menee.
Ja nimi'poissalaulut' niinkuin niita nimite tddnrpoikien laulut, ovat
juuri niite, joita pojat laulavat kzivellessiiiintyttojen luo lauantaiiltaisin. Miesten laulua ei juuri muulloin kuullut kuin lauantaisin.
28
Miku
A. O. VATsANTN
Ode sanelee laulua
A. O. Viiisiiselle. Carl Bengtsin
Setunmaa, 1914.
maalaus.
Viro,
Setunmaalla ei tavata piirileikkia seilaisena kuin meillii
, vaart
tytot tanssivat omassa ryhmiissdin, ja pojat katsovat kuka
tytto
tanssii parhaiten ja hdneen sitten miellytidn.
Tyton menestys
poikamaailmassa johtuu suuressa m?iiirin hiinen tanssitaidost
aan
ja tietysti heinen kauneudestaan. Siella annet
aan hyurl suuri arvo juuri tiille tanssitaidolle, ja muullekin niihtiiville. Tytothin
muodostavat oman kuoronsakin, jossa he laulavat.
Pojilta on omia, noita veniileiispereiisiii tansseja, niinkuin
kasakkatanssi ja muita sellaisia. Kesiillii tanssittiin useimmiten
ulkona. Pirtissei on ahtaat paikat, silla ne eiviit ole kovin
suuria.
Eike siellii Setunmaalla ole ns. kisapirttejii. Vienan
Karjalassahan oli ennen oikein rakennettu katokset.
Vuonna
l9l4 minulla oli matkatoverina
tohtori Kallaksen m66-
29
MursrnLMIA
rziyksestzi ylioppilas
Ann
Raudkats,
tarttolainen
neito, joka
oli
ollut taalla Helsingissei Anni Collanin luona opissa. Hanestd tuli
sitten Viron Anni Collan. No, yhdessi me kiivelimme piivisin,
minzi kannoin kapsikkia ja fonogr afia, hiinelli oli omat kantamuksepsa. Kerrankin tuli jossain kylatielli vastaan mies, joka
"Oi, kuinka te piiiviilli yhdessi kivelette? Varopuhui veniij aA.
kaa, varok zd, nuori veri on tulinen."
Ensinnei kaikki tietysti luulivat, ettzi se Raudkats
morsiameni:
kuinka
nyt mies lahtee jonkun
oli minun
tyton kanssa kiive-
ellei ole hyvin laheisessi suhteessa h6nen kanssaall. Jo,tduimme Tirhannan kyliiiin, johon oli jaatava yoksi. Siellii koirat illatla haukkuivat kovasti, kun oli talon tytir naitavassa iiis-
lem6in,
si. Talossa oli jokin
aitta,jonka
ki. Sanoin eminnzille,
joka
lattialle oli heitetty vain yksi turk-
oli itse kansanlaulaja,
ettii eikohiin
Me emme nimittiiin
nuku yhdes-
hin voisi laittaa toista turkkia.
si, vierekkain kyllii, mutta ei saman turkin
"Mita sinzi tuommoista
mi vaimo moitti:
aIIa eikii paella. Tamorsianta otat, joka
ei nuku kanssasi vieretysten. Aju pois semmoinen morsian." Hiin
aivan suuttui minuull.
Muistan
kun minulla
eriiiillii
matkallani
oli matkatoverinani
syntyperiinen setukainen Simaski Semmer, siis Simaskin talon
Simo. Tuli jo iltamyoha, kun olimme kiivelleet koko paljon. Sa"Juu, tuossa tanoin, ettei emmekohiin nukkuisi jossain talossa.
lossa on kylla tytto. Tehdiizinpbs niin, ettzi kositaan sita tyttod."
Ensin piti saad.a viinaa tietysti, aina pitaa kosijalla olla viinaa
Semmen hankki viinapullon, ja piiiisimme taloon sisiin.
Minun piti esiintyii kosij arta. ja Semmen oli puhemies. Se olikin
mutkallinen juttu. Minulla o1i setukaispaita, ju kaikinpuolin olin
sielli.
setukaisnuorukaiseksi. Semmen aloitti puhua, etti h?in
toi taloon kosij vn, kun isiinniillii on vain tytiir eik?i lainkaan poiisinnin jalkeenkin islntzi taloon. Tissi olisi
kaa. Tarvittiinhan
puettu
30
A. O. VAIsANnN
Treiali Ode sanelee runoa A. O. Veiisiiselle.
Viro, Setunmaa, 1922.
nyt sitten se uusi mies, tuimii kosija. No, otettiin ryypyt
siinii sitten tietenkin, emintdi
unoht amatta. Emiinnait ovat persoja viinalle Setunmaalla. Ukko katsoo minua ja sanoo, ettd,
ei hiin ole
ennen niihnyt te1.5miestei, mutta taimei nayttaa niin herralta.
Mitenkris se oikein maatoitd tekee, tuommoinen mies?
Semmen vain
puolusti minua ja kehui sen kuin enndtti, niinkuin
puhemiehen
asiaan kuuluu. Hiin selitti, ettii olin tuolta kaukaisista
kylistii.
"Mutta
sen puheen murrekaan ei ole ihan tate meikiil6istd.,,
"Niin
ro, se kun on tuolta kaukaa, niin se puhuu viihiin
murtaen". Ukko sanoi lopulta, ettei mikiis siinei, tehdiiin
vaan kaupat.
Kylte hiin sen tyttiirensi minulle antaa, olisi vain sovitta yd,
milloin haet pidettiisiin.
Semmen kuiskasi minulle,
ettii kylle meidan
taytyy periiy tya
MursrnLMIA
31
hyvissa jarjestyksessi,ja selitti isinneille, ett6 tdmd asia piti jetta seuraavaan p6ivi6n. Ja siihen paattyi minun ensimmdinen
kosintani Setunmaalla.
Tapasin Setunmaalla myos kuuluisimman laulajan Miku Od'en'
Hdnen luultiin siihen aikaan jo kuolleer, sillii Hurt oli noin kolmekymmenth vuotta aikaisemmin tehnyt muistiinpanonsa,jotka
sisiiltyiviit "setukaste laulud" -kokoelmaan: Minikiiiin en ensimmiisillii matkoillani tiennyt ollenkaar\ ettii hiin eliiisi viela. Mutta sitten panin Eesti Rahva Muuseumin toimihenkilot lujille. Kiiskin heidiin ottaa selviizi, vielziko siellii eliiii kuuluisa Miku Od'e,
joka on Virossa Larin Paraskeenverrattava kansanlaulaja. Sain
kuulla, ettd kylle hinen Helbin kylissii pitiiisi viell e16i.
Meita oli trio sielli, Sailo, Carl Bengtsja mind, joille Kalevalaseura antoi rahat tata matkaa varten. Menimme Obinitsan
kyliiiin, jossa on kirkko ja kansakoulu samassa rakennuksessa.
Siella tapahtui tdmd,muistiinpanotyo ja kuvien tekeminen, ja sielle myos asuimme. Papin rakennus oli toisella puolella tietl. Puppi Raag sanoi kohta, ettd. kylla Helbin kyliissii semmoinen on
kuin Miku Od'e, kuten kansa hintii kutsuu. Ldhetimme hevosen
hinti hakem aart. Hiin oli vanha mummo, eikii hin kyennyt paljor mihinkaan, mutta laulamiseen kyllii. Eika h[nen 6[nens6 ollut vieli sortunut. Toinen laulatettavamme oli Marttina Iro, hin
o1i lahelta Petseril, pikkukaupunkia, joka on Setunmaan jonkinlainen keskus. Se on puolittain veniiliinen kaupunki ja samalla
Iuostarikaupunki. Kolmantena laulatettavana oli Hilana Taarkku, minun vanha ystdveinijo vuodelta 1912.
Miku Od'ea kuuluisana kuvattiin enemmzinkin. Sailo teki veistoksen hinesti. Ja tekaisihan Bengts sitten erziissl savupirtiss?i
kuvan, joka nyt on kodissani. Minut on piirretty siini vihemmin
huolitellusti, mutta taitaapa siita niikoiseksi tuntea. Taustalla on
mummo, joka kuuntelee Miku Od'en sanelemaa laulua.
32
A. O. VATsANnN
CarI Bengts osasi huonosti suomea. Hiin oli n?irpioliiinen ruotsinkielinen
maalari, joka
v. 1899 oppilaana yhta
sai semmoisen kiihkon,
oli Gallen-Kallelan
luona Ruovedellii
aikaa Sailon kanssa. Kallelasta Bengts
etti
hiin oli lopulta suomalaisempi kuin
suomalaiset itse.
Bengtsin suomi oli sangen huonoa.
jossa hiin
meen kylalla,
teki
kuviaan.
Mutta
sillii hiin tuli
hiinelti
Kysiiisin
toiaina,
miten han tuli toimeen kielen puolesta siellei, kun Sailo ei yrittlinytkuiein puhua viroa, vaart minei olin aina tulkkina. "Kylle,
kyllii, kyl sentt6, kyl sentti",
puhunutkaan,
sanoi Bengtsun Kalle. Hiin ei paljon
vaan hiin teki vain kovasti tyota, piirteli ju maa-
lasi. Siirryimme sitten Muhunsaarelle. Bengtsin maalaus Muhunsaarelta, jossa tytot ovat kiikulla,
on tehty kahdessakymmenessi
minuutissa. Asia oli niin, ettai minzi satuin valvomaart ehkii kauemmin
kuin
Bengtsun Kalle ja nd,in, ettei tytot
ovat kiikulla.
Se oli virikeis n6ky. Ajattelin, ettzi kylliihiin se pitiiisi ikuistaa.
"Ota nyt maalausvilineet. Siellii on
Hereitin Bengtsun Kallen:
niin hyvii aihe, kun tytot kiikkuvat."
Ja Bengts hyppesi heti jaloil-
leen ja alkoi maalata.
Viimeisen kerran kiivin Setunmaalla kesiilli
1923. Timii
mat-
ka oli satoisin sinne tekemistini, paitsi ettd se oli sam aLIa hizimatkani. I Suunnittelin reitiksi ensi sijassa maakunnan potrjoisosaa,
Pihkovanjd,rven leihistoei. Etsin liihinnii
nzihden oli saalis melko tyhjii.
Mutta
kanteleensoittajia. Tiihiin
minulle
mainittiin,
ettei
Tonjan kyliissii eLaa mainio laulaja, jota ei vielzi edempand" tunneta. Tietysti
riensin hiintii
tapaamaan,. Kohtasimme
sen vaimoihmisen pienehkosta kodist aart. Hiin ilmoitti
Anne Vabarna.
Tein ensinnd, muistiinpanoja
nimekseen
sivelmistostei, joka
tuntui runsaalta erikoisuuksineen. Pian jouduin
1Ensimmdinen puoliso
Judith Flernberg, k. 1932
keski-ikai-
kuitenkin
runo-
33
MutsrnLMrA
si112iAnne aloitti sanella virtt6, josta ei tahto"Suure sanut tulla loppua. Itse hin antoi nimen eepokselleen:
ju"
Suuret hAAt, kertomuksen neidosta ja hinen hiistiin:
j.r
kirjoittajaksi,
5575 siiettzi. Kaikkiaan
kertyi 8800 s6etti.
muistiinpanoja
Anne Vabarna oli viimeinen suuri laulueffio, joka sai osakseen
myos ansaitsemaansa kunniaa ja tunnustusta, jopu valtiovallan
taholta. Hiin kuoli 87 vuoden ikiiisenii v. 1964. Hinen haudalTallinnasta ja
Iaan Vorskan kalmistossa oli kunnianosoittajia
Tartosta ja jopa soittokunta. Anne Vabarna kuoroineen sai tehda kaksi kaukomatkaakin: Helsinkiin v. l93l ja Moskovaan v.
1947.
MORDVAN MAILLA
vielii
kesiillii kerkisin Viron ja Inkerin
lgl4
Vuoden
maille.
Mordvan
Asianlaita
sivelmien ja runojen keriysti,
rls. Volgan
mordvan
ilahtuvan
sukukansoihin.
suureen tutkijaan
suunnitelmastani
m56n, silla niita
on seuraava. Kun
Edelliseni
prof. Heikki
talvena
olin
yhteydessi
Paasoseen. Hin
liihteii mordvalaisia
tuntui
szivelmizi kereiimuistiinpantu.
oli sangen vuihzin aikaisemmin
ja hein ehdotti,
Samaran laanin mordvalaisista
aloittaisin
harrastin
niin teki mieleni viihiin perehtya
Hrinen kanssaan teimme matkasuunnitelmaakin,
etti
matkan lisiksi
mordvalaiset-
laajaLla a1ueella useassa kuvernementissa. Sa-
han asuvat hyvin
mara kuuluu nyt ristityn uudelleen, Kuiby5eviksi.
No, mitas muuta
antoi minulle
kuin
matkarahaa
matkaan.
Seura
Suomalais-ugrilainen
prof. Paasosen ansiosta. Hiin
oli etevi
oli itse
mordvan
kie-
tehnyt useampia mordvanmatkoja.
Hiin
len ja runouden
taella ja Veniijilliikin
hyvin
sita matkaa kesti, kun oli kyse Volgan
toiselle
tiedettiin.
Kylla
tuntija,
niinkuin
puolelle peiiisemisesti. Piti istua junassa kolmatta
vuorokautta,
34
A. O. VArs^tiNnr.r
ennenkuin oltiin perillii. Aseman nimi oli Buguslan, ja siita lahti tie liihimpiiiin kyliiiin parinkymmenen kilometrin piiiihiin. Siella o[li maj ataho,jonka lihavalla isiinniill2i oli monta hevosta. Parihevoset minulle pantiin eteen,ja niin sita l?ihdettiin.
Se oli mustan mullan seutua, koska kohta varjiiydyin polystii
mustaksi matkalla. Niin tulimme kylii drn,jonka nimi oli Erz6 Bruslan
useissaliihteissii tietosanakirjoja myoten maini taan Erzd,,
mordvalaisia niet on kaksi heimoa, toiset erzdldtisia,toiset mok5alaisia. Majoituin pappilaan, jonka rakennus oli kyliin komein. Ystiviillisesti minut otettiin vastaan, eikii siellii kukaan niiistei ns.
sivistyneisteipuhunut mordvan kielta, vaart tietysti veniij ee. Ven6jatt kielellii tulin siis hyvin toimeen. On huvitt avaa, ettii minun
piti mordvalaisia seivelmizisanoineen panna muistiin ymmiirtdmiittzi mordvan kielta. Jokaista laulajaa laulatettuani koetin kirjoittaa sanat muistiin, myohemmin Helsingissi raakamuistiinpanoni sitten kontrolloitiin lierioistd.
Papin rouva oli aivan kauhistuttavan niikoiner, hiin poti
elefanttitautia, mutta kylle sielta paksun naamataulun sisiisteihymyiliviit hyuttt herttaiset silmiit. Kivi hinen luonaan kerran laakarikin yrittiimlssei hinti paran taa. Siltoin oli poytii aivan loistavassakomeudessa,kun liiiikiiriii syotettiin. Siinii sivussaminiikin
sain hyviin aterian.
Ei se alku kuitenkaan aivan kivutonta ollut. Saapumisenijalkeinen piiivii oli sunnuntai, jolloin pidettiin jumalanpalvelus. Puppila oli aivan kirkon vieressi. Sielta erds vanha mummo tuli papin luo ja haukkui heinet perinpohjin. Mini olin niet sielli kirkolla ja otin siellii jonkun valokuvankin. Mummo haukkui papin
siita, ettei timii oli majoittanut antikristuksen kotiinsa. ,rTeille
on antikristus siellei.Ajakaa pois se mies." Mummolle oli kerrottu, ettii silln on kaksi konetta, toisella se ottaa naamataulut, toisella
vielii i6net. Onhan se nyt selvi antikristus. Batju Ska koetti kai
35
MursrnLMrA
"Sotaanl?ihtij?it
istuivatrattailleja hoilasivat".
Mordva 1914.
site mummoa rauhoittaa. Miniikin jouduin nikemddn sen mummon, ja kun vilkaisin hiineen piin, niin mummo kii?intyi selin ja
nosti paitaansa, niin ettei koko takapuoli niikyi. Timi oli hiinen
tervehdyksensi antikristukselle.
Eipe siita sen pahempaa aiheutunut, vaikka arvelin, etti jo,ttuisin kulkemaan siellii jatkuvasti antikristuksena. Enh?in ollut
ensimmiinen saman tittelin saaneista tutkijoista. Erzd" Bruslanista oleilin viihiin aikaa. Mieleeni jai erikoisesti pappilassa ollut
sukulaistytto, hyvin suloineo, jopu kaunis venakko. H6nen kanssaan keskustelimmeTurgenjevista ja muista kitjallisista aiheista.
Olinpa vaarassa pihkaantuakin tiihiin neitiin.
Erzdt Bruslanista siirryin laheiseen Pronkinon kyliiin. Pronkino
oli siita mielenkiintoinen, ettei se oli mok5alaiskyli, siis sita toista
mordvan heimoa edustavien asukkaiden ky1i. Mok5alaiset olivat
siirtyneet jostain kaukaa tihiin kyliiin ja asuttaneet sen.
36
A. O. VATsANnN
Tiissei kyliissii jouduin
henge nvaaraart. Menin
tietystikin
pappilaan, mutta pappi ei ollut kotona, vaan kiiymiissii jossakin etempeind. Hdnen piti tulla seuraavana pdivdn6. Hiin oli poikamies,
mutta hdnen sisarensa hoiti taloutta. Tiimii suostui antamaan
minulle yosijan talossa. Mutta iltalla hiin sanoi: "Hyvi
herra,
kyliin
miehet uhkaavat tappaa teidiit. Onko teillii asetta?"
Laskin viihein luikuria ja sanoin, etti jor ne tulevat, niin pian
paukkuisi. Minulla ei kylle oilut muuta kuin suomalainen puukko. "Antakaa niiden tietiiii, ettd" en ole pappilassa yotei, vaan
menen tuonne heiniikorsuun." He kai snikiihteiveit sitten niin, ettA uhkaus ei toteutunut.
piiiviini
tuli pappi
Ei sielta mitaan kuulunut. Seura avana
kotiinsa, ja kun hiin kuuli sisarel taan, mita
suojeluspapereilla varustetulle arvokkaalle vieraalle oti tehty, h?in
kokosi miehet yhteen ja haukkui heidiit perinpohjaisesti. Han
sanoi, ettei olin ihan viaton mies ja liikuin hyviltii asioilla. Minullahan oli ndet Keisarillisen Tiedeakatemian komea suosituspaperi
taskussani.
Seuraavaksi kiiymiissini
vin
mielenkiintoinen
kansakoulunopettajan
kyliissii Boriskinossa minulle sattui hy-
kohtaaminen
kanssa. Han
eri6n
tuli
mordvalaissyntyisen
minua
haastattelem aan,
sillii han oli sentddn jo vuihein koulua kaiynyt, sivistynyt mord.va"Olemmeko
me erzdlaiset ja
suomalaiset sukua toisillemme?" Minii sanoin, ettd, kylla niin on
lainen. FIdn kysyi kohta nrinulta:
asian laita. Emme ole mitaan liihiheimolaisia, mutta kuitenkin
kieliheimolaisia. "No sanokaa minulle vaikka lukusanoja suomeksi." Minii
sitten luettelin
ki kuuntettjammekin:
kymmeneen. Silloin hatkahtiviit
kaik-
Hyvd,nen aika, neh6n ovat ihan
samaa
kieltii, mehdn olemme sukulaisia. Tiimii oli mielenkiintoinen heruitys heissei.Kansakoulunopettaja puhui sitten enemminkin, fudn
jopu tiesi, missi Suomi on. Boriskinon kyliissii pidettiin siis oikein
heimokokous.
Nythin
mordvalaisilla
on omakieliset koulut
37
MursrnLMrA
ja muutenkin
viljelemiseen ja ke-
mahdollisuus oman kulttuurin
hittamiseen.
Boriskinosta matkasin taas eteenpiin.
kyliiiin, jonka ni-
Tulin
mi oli Santala. Sieltii oli aivan toiset puvut kuin edellisisszikylisse, ja murre tietysti suuresti poikkesi niist6. Viimeksi olin kyliissii,
jonka nimi on Vet5kanovo veniijiiksi ja mordvaksi Vet5kan vele.
Tiissii kyliissa ju muissakin ffiAIIa mainitsemissani oli Heikki Paa'
"Erinsonenkin oleillut. Heintzi kehuttiin aina venuijiiksi sanoen:
omaisen hyvii mies", niinkuin
hiin olikin.
Ollessani Santalassa luettiin pappilassa lehti2i, joissa oli jo sodan huhuja. Minii jo silloin aavistin, ettei matkani taitaakin pdittya pian, mutta menin vielii Vet5kanovoon. Siella varmistui asia:
mobilisaatio liiheni. Se jiirkytti
tietysti koko kyliin elamaa. Luok-
seni tuli miehizi, jotka muuan
Zorin oli valinnut laulajiksi mies"Hyvi
herra, huomenna suljeten kuoroon. Joku heistii sanoi:
taan viinakaupat. Nyt pitiiisi ostaa viinaa, silla mitenkiis muuten sotaan liihdet ddn, ellei ole piiisseidn. Jot te nyt ostatte viinaa
kannun, niin kylla me laulamme sitten niin paljon kuin tahdotte." Jouduin miettimddn, rupeanko tzissi viinanostajaksi. Sitten
arvelin, ett6 kylla Elias Lonnrotillakin taisi olla joskus pullo lruniiillii samaisilla retkillzi. Niinpii menin
ja ostin sieltei aikamoisen potkiin ja vein Zori-
kanaan, kun han liikkui
viinakauppaan
nille.
Pyysin hanta kubumaart
miehiii laulamaar\
koska viinaa nyt
kiiskeii, heita olisi tullut vaikka kuinka
paljon. Sain erinomaisen kauniita lauluja miehiltei, jotka olivat
puolipohnlssd, kun he olivat saaneet tyhjeizin vatsaansa miesti
oli. Miehiii
ei tarvinnut
vikevdmp6ei.
Mordv&rr-rilatkani
ni
mitaan
piiiittyi
sodan alkuun.
tyon mahdollisuutta
Iierioitii jokunen
endd ollut.
Ymmdrsin,
ettei sii-
Olisi minulla
ollut. En tiennyt, miten isinmaan
vieli
asiat olivat,
38
A. O. VATsANnN
kotiaansotaanl2ihtiess
Ondreihyviistelee
ddn.
Mordva 1914.
niin etti piiitin liihtei. Menin samalle asemalle,josta olin matkan alkanut.
Maaperzi oli niin mustaa, ettii kun hevoset laukkasivat siin6,
minunkin valkoinen takkini tuli aivan mustaksi asemalle ajettaessa.Oli nimittliin suuri joukko mobilisoituja hevosia, jotka nostattivat mustan polypilven. Tulin asemalle tavaroineni. Minulla
oli suuri laatikko esineiti, jotka olin ostanut Kansallismuseota
varten. Mobilisaation vuoksi koko aikataulu oli sekaisin. Ei kukaan tiennyt milloin juna tulee ja tuleeko ollenkaar\. Tulihan
se lopulta, ja hyokkiisin sinne miniikin, mutta se suuri laatikko
jai asemalaiturille. Mini vain huusin junanliihettajalle osoitteeni,
mihin se piti PietarissalihettilA.
39
MursreLMrA
Kun olin junassa, puhuin konduktorin kanssa asiasta. Sanoin,
ettzi minulta jai suuri laatikko, jossa on arvokkaita tavaroita ja
"Hyvdnen ai'
kysyin, lahetteiisivatko he sen. Konduktoori sanoi:
ka, kun on sota, ei ole mitaen varmuutta,
teidin
tavaroistanne. Ainoa
keino or,
etti
kukaan vilittai
ettd palaatte
asemalle
seuraavalla junall a" . Hyppeisin seuraavalla asemalla, kenties 50
km piiisszi pois junasta hyvin neuvottomana miettier, ettzi jokohan minzi tavarani
menetin. Antellin
mddrtfuaha oli ollut
ai'
ka suuri, enkei niita esineiti ollut ilmaiseksi saanut.
Menin asemapiiiillikon luo ja yritin selittee asiaa. Hiin karjaisi. Sanoin olevani Suomesta. "suomalaiset ovat myos meitii
"LJlos". Mikis muu siin?i
vastaan", hin karjui ja niiytti ovea:
ulos, kun asemapaallikkd ajoi. Kun tulin
"Kuinka en muistanut niiythe tuolle idiooeteiseen, niin mietin:
tille, etti minullaharr on keisarillinen suojeluspaperi taskussani."
"Keisarillinen Tiedeakatemia madSe alkoikin hyvin juhlallisesti:
Viranomaisten piti osoittaa minulle avuliaisuutta ja
rdd, jr.."
auttoi
liihteii
kuin
suopeu tta, ja mita siini oli. Otin paperin kateeni, naputin ovelle
ja menin uudelleen sisei6n. Olin itse puolestani hyvin ankaran
"Lukekaa, olkaa hyui", ihan niinkuin olisin
nikoinen ja sanoin:
ollut hyviikin kenraali. Silloin asemapaallikko muutti nuottinsa
ja sanoi useamman kerran: "suokaa anteeksi, suokaa anteeksi.
Olen pahoin erehtynyt. Miten voin palvella? Eih?in minulle vain
koidu mitian
ikevyyksiii
teistei asiasta?" Hin
niki,
ettei keisari
oli minun suojanani.
Asemapaallikko
sanoi, etti
tietysti
katsottaisiin,
tulee, tietysti p?iiisisin takaisin. Taisipa hiin vieli
jota, timi
minun
viholliseni.
Kotvan
odoteltuani
milloin
juna
t5ajuakin tar'
sieltii joku ju-
na tuli, ja piiisin taas laatikkoni viereen. Se oli samassa paikassa
asemasillalla, johon olin sen jiittiinyt. Nyt ymmiirsin Panna sen
pakaasiin oikein Pietarin osoitteella. Helsinki ei olisi tehonnut
40
A. O. VATsANEN
Miesten kuoro. -
Mordva, Pronkino, 1914.
ollenkaan siellei. Osoitteena oli muistaakseni meidd,n ministerivaltiosihteerin virastomme, jossa oli hyuii tuttavani Hakkarainen
virkamiehend.
Niin piiiisin sitten matkalle ja sain vieli hyviin paikankin niiiden asemapaallikkojen ansiosta. Juna kulki silloin Tulan kautta
Pietariin. Tulan kaupunki on tunnettu siite, ettei siell?i valmistetaan samovaareja. Minulla oli oikein makuupaikka, jujouduin
siihen yliiritsille vdsyneend. matkasta. Yhtakkia joku upseeri ka.rjaisee yolla: "Tdalta on saksalaisia." En
virkkanut siihen mitddn, vaikka aavistin, ettei nyt minua epiiilliiiin saksalaiseksi.
Olin nimittiiin vienyt fonografirullalaatikot junavaunun hyllylle, ja
niissei niikyi nimi
Reval hyvrn selvisti. Tiistii oli upseeri saanut
sen kiisityksen, etti siellii oti saksalainen. Hiin huusi sieltii: ,,Re-
4l
MursrnLMIA
Selvitin suivyiszisti,ettd se on myos ruotsin kielta, ja senkin, mita laatikot sisdlsivdt, ja ettii tzimei leima
lyotiin jo Helsingissi, josta matkustin Revaliin, siis Tallinnaan.
val on saksan kielta".
ja mineikin sain
Ei se sen vaarallisempaa ollut. Hzin rauhoittui
nukkua sen yon rauhassa. Vihdoin tultiin Pietariin. Siella minun
tavarani odottelivatkin jo. Niin pziiisin lopulta Suomeen mordvanmatkaltani, jolla olin niin paljon kokenut. Ennen kaikkea siivelmiiaineistoni oli tallessa, ja vihdoinhan se tuli myos julkisuuteen Suomalais-ugrilaisen Seuran kustantamana.
VIENAN KARJALAN MATKA
ENSIMMAINEN
1915, ja opettajani Kaarle Krohn, jonka suo-
Elettiin vuotta
siossa tunnuin
olevan, kysyi minulta
keveitkaudella, olisinko val-
Kutj alaant. Sielta oli tullut
mis lihtem adn Vienan
Suomalaisen
Seuran arkistoon muutamia runoniytteitei, joita
asianomainen muistiinpanija nimitti joiuiksi taikka joiunnoiksi.
Otin tietysti valmis lahtem ddn, jor SKS antaisi matka-apurahan.
Kitjallisuuden
Kaarle Krohn
Matkani
lupasi kohta, ett6 se jatjestetddn.
alkoi Arkangelista eli Vienankaupungista.
tA kulkisin koko Vienan
niinpi
teinkin. Menin
Arvelin, et-
Kurj alan lapi Arkangelista eteldin. Ja
ensin Pietariin junalla ja sielti edelleen
jossa minun piti saada kuvernooriltii
sellainen
Arkangeliin,
"avoin lista", jossa velvoitetaan virkamiehii avustamaan tate tiematkailijaa.
teellisesszi tarkoituksessa toimivaa
mutkia
Oli
Mutta
silti koitui
matkaani.
nimittiiin
liihestyttiin
juuri
silloin ensimmdinen
Arkangelia,
n?ikyi ettei puissa alkoivat juuri
lehdet vihert dd, oli kevit.
siellii kuvernoorin
Kun
koivun-
ja mini
kavin
sain tarpeelliset paperit.
Tosin
Tultiin
virastossa ja
jo ffi LLa Helsingissi
maailmansota.
Arkangeliin,
ennen lahtoa minun
piti yliopiston rehto-
42
A. O. VATsANTN
'vak
Jamani Poavila laulaa fonografiin:
on vanha viiiniimoini."
Vienan-Karjala 1915.
rille antaa tarkat tiedot, sillei silloin juuri jiiiikarit alkoivat mennd,
Saksaan. Minuakin tietysti epiiiltiin, ettei mikiihiin apokryfinen
matka tuonkin ylioppilaan edessdon. Kun minzi menin sentdin
Veniijiille priin, niin eihein sita nyt pahemmin estelty.
Arkangelista lahti laiva silloin talloin Vienanmerta myciten.
Verraten suuri laiva se oli, matkustajiakin oli melko runsaasti,
ja ruokaa sai koko hyvin. Otin lipun satamaart)jonka nimi
ven6jaksi oli Kniizoi; kurjalaiset nimittiviit sita Kniiseeksi. Siella
on
jo kutjalaista asutusta. Siita luoteeseensijaitsee kuuluisa
Kantalahti. Timd, matka kesti aika kauan. Kyllii sielli tuultakin oli,
Vienanmeri on suuri. Niikyi Kuollankin puolta, kun viiylii perille tultaessakapeni.
MursrnLMIA
43
Kun herisin aamulla laivassa, olimme juuri saapumassalaituriin, jonka nimi oli Kovda, siita nimittiin alkaa Koutajdrvi.
Kniseessh en viipynyt, koska asutus oli pii2iasiassavenil6ist6.
miJokunen kutjalainen taisi olla, mutta ei niisti keriiiij?i olisi
hyotynyt.
Kniseesti sain lupalistani avulla soutajat Koutajirvei ylittamiin. Koutajiirvikin on hyvin suuri. Eikd liene ollut jotain viitisenkymmenti kilometrii, koska aamulla lihdettyf,mme vasta iItamyohatla tulimme perille. Veneessdoli kaksi tai ehki useampiakin soutajia. Ensin knljettiin pieni maakannasja sitten rautatievallin yli. Juuri silloin rakennettiin Muurmannin rataa. Se kulkee siis Muurmanniin juuri liihelta Kniseetd. Sen jnlkeen tuli
tiin
Koutajirven rartta, josta liihdimme soutamaarl.
Lopulta piidyin Jzirvenpiiihln, jossa oli kutjalaista asutusta
muutama talo koko kylzissii. Minulla ei juuri matkaeviiitii ollut,
mutta sain sentiin yhta ja toista syodnksenikin erilssi talossa.
Emint?i oli nimittiiin saanut vesirinkeleitaja tarjosi minullekin.
Ne maistuivat erinomaisen hyvilte. Taisi olla vieli t5ajuakin. Joku muistiinpano sieltiikin taisi tulla.
Taelta lihelli Jiirvenpiin kylae oli muuan tunturi, jonne
nousin salonkikiviiiiri mukanani, jor sattuisi karhuja vastaan. Kylliihiin niita siell?i saattoikin tallustella, mutta sillii kertaa en ta'
vannut mitaen otuksia. Jirvenpiiistii liiksin eteenpiin. Minulla
oli paljon kantamista, oli fonografi ja tietysti matkalaukku, jossa
oli vaatteita ja muita tarvikkeita ja vielii lisiiksi joukko fonografin lierioitzi. Olihan siinii painoa, ju kantaja oli viilttameton'
Joko veneellii tai jalkapatikassa piti aina kulkea, ei siellii mitiien
teita ollut. Niin sita tihdettiin kohti eteliii kylist?i kylaan.
Jiirvenpiin jalkeen tulin Soukeloon. Tealle niin, kun nuoret
miehet lihtiviit sotaan. Oli tullut uusi mobilisointimdd"rdys,ja o1i
liikutt avaa ntihdii, kuinka naiset itkiviit. Kenelt?i lahti sulhaner,
44
A. O. VATsANBN
keneltzi veli, keneltei poika. Mutta se oli hyvin pidiitt yvda itkua
verrattuna siihen, miti edellisend kesiinii olin nihnyt Mordvan
mailla juuri silloin, kun sota syttyi. Siellii tuo naisten osanotto
oli aivan jarkyttdvd,, ja niin olivat myos sotaan lahtijoiden kuumat kyyneleet. Soukelossa sain tehdii jo ensimmiiisiii muistiinpanoja. Minulla
oli rajoitettu tehtdvei kereitei ennen kaikkea joikuja
joiuntoja.
eli
Niita nyt herui niiistei kylistii aivan Uhtualle saakka.
Yaatakyle jai erikoisesti mieleeni. Siella oli kisapirtti, avonainen, hyvin katettu leved suoja, johon nuoriso kokoontui tanssimaan. Vaikka nyt puhut aan olympialaisista kisoista, niin kylla
kai kisa alkuaan tarkoi ttaa juuri tanssimista. Pyoriihtelin mineikin, kun olin nuori mies silloin, joittenkin tyttojen kanssa. Sattui kai olemaan lauantai-ilta.
Yaatakyliistii
siirryin Suureenjiirveen. Sinne oli noin parikymmentl kilometriei kiivelt dvdd,, ehka vihein enemmiinkin, ja minulla oli kantaj arra nuori tytto, joka ei osannut puhua muuta
kuin
ruotsia.
Kutjalassa
ettei hdnen
Arvelin,
ettei johan
on oppaanani
iseinsei oli
nyt
on merkillistii,
ruotsinkielinen
laukkukaupp iaana
Vienan
tytto ! Asia oli
asettunut
niin,
Suomeen
harjoittamaan paikallaan pysyvda kaupp aa. Hiin oli jossakin ruotsalaisella seudulla, en nyt muista, mikei pitaja se oli, ja tytto
joutui keiymeiiin ruotsalaista koulua, kun siellii ei
muuta ollut.
Niiin vienankutjalaisesta isiisti syntynyt tytto oppi koulussa ja
muutenkin
ymParistoss dan ainoas taan ruotsin kielen. Meita molempia nauratti tdm6. Tytto oti herttainen ja kantoi taakkaa
reippaasti pitkin taipaleen.
Tulin sitten Suureenjiirveen, ja muistan saaneeni yosijan S.ppdsen talosta. Juuri kun saavuin taloon, sinne oli palannut Suomesta laukkukaupalta tdmdn Seppiisen nuorempi poika, vai oliko se itse isiintzi. Ffdn kohta ilostui kovasti ju kehotti minua olemaan kuin
kotonani.
Hdn
oli ortodokseja kuten kaikki
siellui.
45
MursreLMIA
Hiin kertoi kuulleensa, ettei hdnen kodiss aart oli kiiynyt itse Elias Lonnrot ja ettei talta oli kielletty yksin saunaan menokin, kun
esi-iszit olivat niin kovia ortodokseja. Ruokaankin
tu hyvin pidiittyviisid.
paha olla timin
oli noin 25 - 30
Hiin
sanoi, ettei hanella oli ollut hyvin
jutun johdosta. Poika vaikutti sivistyneeltd, hd.n
"Nyt
-vuotias, kykeni hyvin laukunkannantaan.
Teita ei kohdella silla tavoin tzissi talossa. Illalla
naar\ ja poytiiiin
Elias Lonnrotin
nzihden oli ol-
mennddn salr-
pannaan parasta, mita meillii on". Niiin olin
matkan
jatkaja, ja sain mainion
kohtelun vie-
nankarjalaisessa talossa.
Matkalla kuljimme useankin kyliin kautta, kunnes tulimme suuren jzirven, Paajirven, rannalle. Se ei ollut yhta suuri kuin Kouavara sekin on. Sen rannalla siiaitsee Oulangan
kyla. Oulankujoki saa alkunsa Suomen puolelta ja laskee sitten
tajiirvi, mutta
Paaj6rveen.
Oulangassa sain hyvzin asunnon. Aivan
Kivakkatunturi,
ei mikzizin laaja tunturi,
Oulangan
mutta
liihellii on
korkea joka
pauksessa ja hyvin kaunis. Taisi olla ihan ensimmiinen
teeLLa, kun koettelin Oulankajoessa Kivakan
alla vihzin
tani, ja enkos vain saanutkin noin kolmikiloisen
sillii herkutella
Mutta
useampanakin
ta-
piiiviini
uistin-
lohen. Kelpasi
peiivdnd.
minun tiiytyi saada lauluaineistoa. Kaikki
naiset, pait-
si nyt ihan vanhat mummot, olivat kalanpyynnissii Paajirvelld.
Sieltii oli eris saari, jossa he vetivdt nuottaa ja saivat muikkua
ja muuta kalaa. Minulle sanottiin kyleissei,ettii jot tahtoisin niitii joiuntoja
saada, niin minun pitiiisi soutaa sinne saareen. Nai-
set eivzit tulleet sielti pois useampaan pziiveiein, he vetivit
siellii
nuottaa, kunnes vene oli teiynnei kalaa. Saareen oli matkaa ehki
liki peninkulma. Soutelin timdn matkan er56ni iltana, kun minulle naiytettiin, miss6 se saari on. Se oli erikoinen nuotanvetosaari, jossa oli useampia nuottia.
46
A. O. VATsANnN
Tulin
sinne iltahamdrissi.
tyneet jo nukkumaan.
nukkuivat.
Minii
Kun
Heilla
tulin perille naiset olivat ryh-
oli saaressa kiimppii, ja siin?i he
heikeilemiittomiisti
hereitin nimi
kaunottaret,
siini oli seka nuorta etti vanhaa, neiti?i ja vaimoa. Selitin heille, millii asialla sielli olin. "No huomenis, huomenis, eihiin nyt
yotla kukaan rupea laulam aan", minulle vastattiin. He kehottelivat, ettei miniikin rupeaisin sinne nukkumaan. Kimppii oli ihan
tupaten tiynni
naisia, niin ettei en mini sellaisessa naisjoukossa
ole eleiisseiniollut.
Katselin,
ettei mistrihein mini
niin vahvasti typpeii syntynyt
paikan saisin. Mutta
siellii oli
huoneeseen, ettii oli ihan
vaikea
hengittee. Siini oli ainakin parikymmentd, naista. En minii muuta keksinyt, kuin sijoittua niin liihelle ovea kuin mahdollista,
ettii sain henkei
vaihzin vet6i. Joku mummo viela sanoi, ettii
kylle tuolla on hyvin niitti tytto, ja ettd mini voisin menn6 sen
viereen. Sanoin, ettd. nukutaanhan aamuun ensin.
Ereis mummo minulle kuiskasi: "Kuule, tiel on Vartiolammen
rikkain tytto. Ota sie se." Vartiolampi on nimittiiin aivan entisellii Suomen ja Veniijiin rajalla, mutta kuitenkin Veniijiin puolella. Sen jiilkeen tulee jo Paanajirvi. En mini nyt tate kosintakehotusta ottanut vakavasti, vaan koetin tehdii toitani. Sain
koko paljon aineistoa seura avana p6ivini.
Naiset menivdt nuotalle, mutta
tulivat
sitten aamiaista syomiin.
Kalakeittoa
siin?i
syotiin, iu samalla tein muistiinpanoja. Joikuja kertyi , ju oli sielle runosd,velmiikin joukossa ja itkuvirsil. Oulangassa meni parisen piiiviiii,
piiin,
taikka olisiko mennyt kolmekin.
tietystikin
veneelli
Peajirvei
myoten.
Sitten lehdin eteenTulimme
Laitaat-
salmen kylaen.
Veneessi oli taas kolme neljii naista soutaj arta. Ne ovat hyvin
herkkiii vallankin vanhemmat naiset, jor on nuori mies ja nuori
nainen liihellii, yrittimiiin
suhteiden solmiamista. Niinpii td,ssd-
47
MursrnLMrA
Matjoi Plattonen itkee virttii Jehkin Iivanan haudalla
Muuannon kalmistossa.
Raja-Karjala, 1915- 16.
kin yksi mummo
nen
hin
sanoi, kun siinii veneessi
oli lukkarin
oli verraten
nuori
nai-
rouva, siis ortodoksisen lukkarin, joka
-".
Hiin oli kovasti puhemie-
oli sodassa: "Sen mies on siellahen6, kun veneessi menimme.
Laitaatsalmen
se venijiiksi
ja kivi
kyl?issii oli muuan
Tero Petriko, Pestrikov kai
oli, mutta etunimi oli Tero. Hiin oli tervanpolttaja
oikein tervahaudalla siell6. Hiineltii sain useita hyviii joi-
kuja. OIi tunneknaa,
valui tynnyriin
kun mies lauloi korvessa ja samalla terva
suuresta haudasta.
Sitten saavuin naisten soutam ana Kokkosalmen kyliiiin. Tulin
taloon, joka oli sangen puhdas, niinkuin siella talot yleensei ovat.
Siellii oli kyliinsuru, kun karhu oli repinyt koko lammaslauman.
48
A. O. VAIsAT.InN
Vienankarjalaisilla
on sellainen tapa, ettei karhun
eliintei ei syod?i. Niin
ne lampa attraadot olivat
raatelemaa
siellii metseissf,.
uteliaisuudessani halusin veihzin niihdii niita ja menimme
"Ala ela, dIa mene eteensinne. Yhtakkia saattomieheni kurjaisi:
,
jos
joka
tuohon edessdsiolevaan
laukeaa,
piin. Tuolla on kiviiiiri,
Minii
lankaan kosket at." Minii
tietysti pysihdyin
niinkuin
kiisky oli,
eikii kiviiiiri lauennut. Siellii oli vahva paukku.
Vienankarjalaiset
ovat ruoka-asioissa hyvin tarkkoja. He ovat
siteipaitsi vanhauskoisia. Ei siellii saa monissa taloissa panna tupakaksi pirtisszi, se on kielletty. Naiset ajavat ulos. Minulle, joka
olin veihin aikaisemmin alkanut polttaa, se oli veihein harmillista
monessa paikassa.
Kokkosalmi jai nyt taakse. Sitten siirryttiin
Erris teirkezi etappi oli Tuoppajdrven
yha eteldmmiksi.
rannalla sijaitseva suuri ky-
ldt, Kiestinki. Siellii oli erds emdnt6, jonka tunsin sikiili, ettei hanen miehensi o1i kiiynyt
Suomessa kaupalla, niinkuin
miehet yleens6. Siellii oli erd.s hyvii laulaja,
Konoi,
sikiiliiset
Kon6nen.
Kiestinki on vanhauskolaisten paikka. Niilla oli oikein pikkuinen
pyh2ittokin er6iss6 saaressa. Ereis kiestinkiliiner, johon tutustuin
myohemmeillii matkalla, oli Arhippainen.
Han harjoitti
kauppaa
Kutj aalla, liihella Helsinkia.
Kiestingistei menin
Vaasjokeen ja Vaasjoesta sitten Rohoon.
Se oli verraten suuri ky1ii, jossa oli sellainen patriarkka,
vanhin, jolla oli pitkii parta; hiin oli kuin Viiiniimoinen.
mieleeni erikoisesti silta matkalta.
Sielliikin niin
kyliinHan jai
sotaan lahtoa.
Rohoss?i en nyt kai paljon saalista saanut, mutta siita alkaa hyvin tuskallinen tie, jonka
vasta myohemmeillii matkallani
Se on noin 30 km patikkatietei Uhtualle.
koin.
Silloin ei ollut mitaan
maantietei, en tiedei, tieko nytkiidn. Myohemmeillei matkallani laskin noin 40 sellaista lyhyttii suotaivalta, jotka olivat upottavia.
49
Mursrn,LMrA
Niihin
oli tietysti pantu joitakin
hirsiei, mutta silti olin viihiillii
upota monin paikoin.
Seuraavaksi tulin
van Kalevala.
Uhtualle, jonka
nykyinen nimi kuuluu
ole-
Sehiin on Vienan valtavayla, jossa on tuhatmilA-
rin asukkaitakin ja josta on ollut hyvin vilkas yhteys Suomeen.
Uhtualta
on sekin monessa yhteydessd.julkaistu
kuva, jossa kak-
si veljesti kiidet kiisiin liitettyinei laulavat runoa: toinen neiisti
veljistii oli vielii elossa minun kiiydesseini siell?i v. 19 15. H?in oli
Jamani Puavila. Kylla han yritti vielii viihzin laulaakin fonografiin - han oli tiki satavuotias - se oli tuimzi tavallinen "Y aga vanha Viiinimoini",
tatd rls. Kalevalan
Laud.aturkirjoituksessani, joka
sivelti.
on kisikirjoituksena,
hunut joiuista. Siita ilmenee, ettei Uhtualla
lanta. Siella tulee rytmillisesti
olen pu-
loppuu joikujen
sddnnollinen tyyppi
lau-
valtaart, jota
vastoin pohjoisemmissa kylissii vallitsee vapaarytminen
seiveltyyp-
pi.
Silloin kun tein tuota tutkimustani,er tullut vielii perinpohjin
kiinnitteineeksi huomiota siihen, minkitihden
Uhtualla
lauletaan
toisin kuin pohjoisemmissa kylissi. Joka tapauksessa niin on asianlaita: Uhtualla ovat runosd.velmeit vaikuttaneet selvdsti joikuihin. Joikusanoja voidaan tehdii vaikka misti asiasta. En muista
oliko se nyt Uhtualla vai Oulangassa vai miss6, kun joku nainen
niki, ettei minulla on kultahammas suussa. Hin sanoi heti: "Kultahammas on kulman
alIa, kukkamarj aIIa kurjien
hammas on henkiluukussa helmimarjalla
tarkoittaa,
ja "heikot
ettii kultahammas
maat" tarkoittaa
jon omistettu juuri
Niiin kunnioitettiin
on kulman
maien, helie
heikkojen maien." Se
aIIa, ja "kurjat maat"
Suomea. Epiteetteji
on sangen pal-
suomalaisille, ju ne ovat heimosotien 4jaLta.
siis minun kultahammastani.