Maanpuolustus 109

MAANPUOLUSTUS
MAANPUOLUSTUSKURSSIYHDISTYKSEN JULKAISU
109 • SYYSKUU 2014
HAASTATTELU
Puolustusvoimain komentaja
JARMO
LINDBERG
TEEMA
KANSALLISMIELISYYS
EUROOPASSA
MAANPUOLUSTUS
Päätoimittaja: Yksikön johtaja Janne Kuusela
Toimituskunta
Päätoimittaja Arno Ahosniemi
Uutispäätoimittaja Päivi Anttikoski
Professori Tuomas Forsberg
Eversti Jyrki Heinonen
Viestintäjohtaja Max Arhippainen
Toimittaja Tuomo Lappalainen
Osastopäällikkö Matti Saarelainen
Tieto- ja viestintäjohtaja Marjo Timonen
Toimitussihteeri: Majuri Jarkko Pirkkalainen
Toimituksen sihteeri: Anita Pursiainen
Toimitus
postiosoite: PL 266, 00171 Helsinki
käyntiosoite: Maneesikatu 6
puhelin: +358 40 149 3649
(toimistoaika maanantai-torstai klo 10.00–14.00)
sähköposti: [email protected]
www.maanpuolustuskurssiyhdistys.fi
Maanpuolustus-lehdessä esitetyt mielipiteet ovat asianomaisten kirjoittajien
omia näkemyksiä eikä niiden tarvitse välttämättä edustaa lehden
toimituskunnan tai Maanpuolustuskurssiyhdistyksen kantaa.
Valtakunnallisen maanpuolustuskurssin käyneiden osoitteenmuutokset
toimituksen postiosoitteella tai telefax 0299 530 236 tai sähköposti:
[email protected].
Alueellisen maanpuolustuskurssin käyneiden osoitteenmuutokset alueellisille
yhdistyksille, yhteystiedot lehden loppuosassa.
Maanpuolustus-lehden levikki on 12 000 kappaletta.
Ilmoitushinnat nelivärisenä:
3. kansi (takakannen sisäpuoli) 1 200 €
kokosivu 1 000 €
½ sivu 600 €
¼ sivu 300 €
Ilmoittajia pyydetään ottamaan yhteyttä
toimituksen sihteeriin.
Graafinen suunnittelu ja taitto: Riikka Haahti
ISSN 0357-2080
Edita Prima Oy, Helsinki 2014
Seuraava Maanpuolustus-lehti ilmestyy joulukuussa. Lehden ilmoitukset
tulee olla toimituksen sihteerillä ([email protected])
lehden lopussa olevan mediakortin mukaisesti.
Pääkirjoitus
Rivit tiivistyvät
Naton ulkopuolisessa maailmassa on jo pitkään pohdittu, onko kylmän
sodan olosuhteissa perustetulla puolustusliitolla enää tehtävää ja relevanssia. Naton piirissä tätä keskustelua ei liiemmin ole käyty, sillä jäsenmaille
liittokunnan rooli on päivän selvä. Kyse on varautumisesta oman alueen ja
väestön puolustamiseen yhteisin voimin kaikissa olosuhteissa.
Se, että Neuvostoliitto romahti ja Naton päivittäisessä toiminnassa huomio
kohdistui kriisinhallintaan, ei poistanut edellä mainittua perustehtävää. Suvereenit valtiot eivät luovu maanpuolustuksesta, ei edes syvän rauhan tilan
vallitessa. Euroopan Nato-maiden maanpuolustus on kuluneen 65 vuoden
mittaan niin syvälle ankkuroitu yhteisen puolustuksen kokonaisuuteen,
ettei Naton lakkauttaminen ja puolustuksen uudelleen kansallistaminen ole
realistinen vaihtoehto.
Nyt nähty sota keskellä Eurooppaa ei siis ole ”palauttanut Naton olemassa
olon tarkoitusta”. Sen sijaan liittokunnan rivit ovat tiivistyneet, kuten kriisiaikoina on tapana. Naton huippukokous Walesissa välitti mahdollisimman
selkeän viestin siitä, että jäsenmaiden aluetta ja väestöä puolustetaan vastaisuudessakin. Sanojen takeeksi sovittiin käytännön toimenpiteistä.
Huippukokouksessa keskusteltiin paljon myös puolustusmenoista. Naton
suosittelema tavoitetaso kahden prosentin bruttokansantuoteosuudesta on
edelleen useille jäsenmaille käytännön mahdottomuus. Venäjän nykyisen
toimintalinjan valossa varsinkin itäeurooppalaiset Nato-maat pyrkivät kuitenkin vakavissaan nostamaan puolustusmenoja.
Huippukokouksen julkilausuman ensimmäisillä riveillä todetaan, että ”Venäjän aggressiivinen toiminta Ukrainaa vastaan on perusteellisella tavalla
haastanut visiomme yhtenäisestä, vapaasta ja rauhallisesta Euroopasta.”
Naton ja Venäjän välillä orastanut kumppanuus on toistaiseksi jäissä, mutta
laajamittaiseen sotaan Venäjän kanssa Naton ei sentään tarvitse varautua.
Voimatasapaino on niin vahvasti kallellaan Naton eduksi, ettei Venäjällä ole
valmiuksia Naton haastamiseen sotilaallisesti.
Naton todellinen huolenaihe löytyy julkilausuman loppupuolelta, jossa
puhutaan Euroopan eteläisen naapuruston yhä lisääntyvän epävakauden
potentiaalisesti kauaskantoisista vaikutuksista turvallisuuteen. Samalla on
selvää, ettei sotilaallisella puolustusliitolla ole keinoja vakauttaa Afrikan tai
Lähi-idän levottomuuksia.
Janne Kuusela
Päätoimittaja
Maanpuolustus 109
1
Puheenjohtajalta
Arvoisat lukijat
Yhdistyksen toiminta jatkuu syyskaudella suunnitelman mukaan. Tässä
kuussa valmistellaan yhdistyksen hallituksen piirissä ensi vuoden toiminnan
perusteet. Ne tullaan esittelemään teille syyskokouksessa 23.10. Samassa yhteydessä kuullaan Puolustusvoimain komentajan, kenraali Jarmo Lindbergin
esitelmä. Yhdysvaltalaisen Center for Strategic & International Studies-tutkimuskeskuksen johtaja ja entinen varapuolustusministeri John Hamre tulee
pitämään 8.12. Max Jakobson Memorial Lecture-sarjaan lukeutuvan esitelmän. Seuraava toimintavuosi aloitetaan 15.1.2015 jälleen korkeatasoisella ja
ajankohtaisella esitelmällä. Kutsut kaikkiin tilaisuuksiin lähetetään erikseen.
Tervetuloa Helsingin Yliopistolle sankoin joukoin.
Kansainvälinen tilanne puhuttaa ja puhuttelee kaikkia meitä turvallisuuspolitiikasta kiinnostuneita. Aika ajoin keskusteluissa on esillä maamme
puolustuskyvyn uskottavuus. Tässä ydin on luonnollisesti puolustusvoimien
suorituskyvyn nykytilassa ja kehitysnäkymissä. Kansanedustaja Kanervan
johtama selvitysryhmä on saanut perusteita arvioida nimenomaan puolustuskykymme tätä osiota. Ryhmä jättänee raporttinsa vielä kuluvan syksyn
kuluessa.
Uskottavaan puolustukseen kuuluu sotilaallisen suorituskyvyn lisäksi merkittäviä sisäisiin ja ulkoisiin arvioihin vaikuttavia komponentteja. Näitä ovat
ainakin yhteiskunnan vakaus ja yleinen maanpuolustustahto, alueiden ja
rajojemme valvontakyky sekä valtiollinen päätöksentekokyky. Lisäksi yhteiskunnan taloudellinen kestokyky ja puolustusteollinen pohja sekä huoltovarmuutemme läpi yhteiskunnan vaikuttavat erityisesti varautumiskykyymme
ja sitä kautta uskottavuusaspektiin. Myös kansainvälinen yhteistoiminta ja
erityisesti sen tuottama lisäarvo on osa uskottavuuttamme. Suomessa käytävissä keskusteluissa pitäisi muistaa käsitellä kaikkia osatekijöitä.
On ilmiselvää, että kaikkia puolustuksemme uskottavuuteen vaikuttavia
osatekijöitä arvioidaan jatkuvasti. Asiat ovat pääsääntöisesti hyvällä tolalla.
Kaikkien eteen pitää kuitenkin tehdä jatkuvasti töitä – mitään komponenttia
unohtamatta.
Hyvää alkanutta syksyä
Kari Jordan
Maanpuolustuskurssiyhdistyksen puheenjohtaja
2
Maanpuolustus 109
Sisältö
1
2
3
Pääkirjoitus
Puheenjohtajalta
Sisältö
HAASTATTELU
4
Puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg
TEEMA: KANSALLISMIELISYYS EUROOPASSA
12
Hannes Saarinen: 1914–2014 Sata vuotta ensimmäisestä maailmansodasta
18 Sinikukka Saari: Separatismi ulkopolitiikan välineenä
23 David Arter: From England to Scotland with Love
29 Teemu Sinkkonen: Katalonia pelaa uhkapeliä, jossa ei ole voittajia
33
Juuso Stenfors: Yhdessä ilman yhteistä kieltä
ARTIKKELIT
37 Karoliina Honkanen: Naton huippukokouksen ennakkotunnelmia
40 Heikki Savola: Obaman turvallisuus- ja puolustuspolitiikka
44 Jaakko Ylisipola: Puolustuspolitiikkaa SuomiAreenalla
49
Toomas Hendrik Ilves: Security in Northern Europe after the collapse
of the Helsinki Final Act
KIRJA-ARVIOITA
57 Linnakesaaret. Rannikkolinnakkeiden elämää sodassa ja rauhassa.
MAANPUOLUSTUSKURSSIT
58
45. Erikoiskurssi
60
2.-45. MPK kokoontuminen
62
94. Jatkokurssi ja 55. Täydennyskurssi
63
95. Jatkokurssi
64
56. Täydennyskurssi
Turvallinen Suomi – Tietoja Suomen kokonaisturvallisuudesta
Tuleva toiminta
65
Alueellisten maanpuolustuskurssien neuvottelupäivät
Tattoo 2014 Haminassa
66 MAANPUOLUSTUSKURSSIYHDISTYKSEN TOIMINTA
68 KURSSIEN KOKOONTUMISIA
74 ALUEELLISET YHDISTYKSET
Maanpuolustus 109
3
Puolustusvoimain komentaja
JARMO
LINDBERG
Haastattelu Maanpuolustus-lehteen 12.8.2014
Janne Kuusela
K
Kuinka arvioitte Suomen turvallisuusympäristön ja sodan kuvan muutosta
viime vuosina? Millaisia ajatuksia
kuluneen vuoden tapahtumat Ukrainassa
ovat teissä herättäneet ja kuinka ne
heijastuvat Suomen turvallisuuteen?
Ukrainan tilanteen seurauksena sekä idässä
että lännessä joukkorakenteita on muuteltu
hieman uuteen suuntaan ja normaalien harjoitusten lisäksi on toimeenpantu aika isojakin
harjoituksia.
4
Maanpuolustus 109
Maanpuolustus 109
5
Haastattelu
”Ilmiselvästi
toiminta­ympäristö
Euroopassa
on muuttunut.
Oma arvioni
on, että se ei
siitä ihan heti
toiseen suuntaan
käänny.”
6
Maanpuolustus 109
Toimintaympäristöä tulee muuttamaan myös
se, että Nato vetää ISAF-operaation joukot pois
ja Afganistaniin jää ”Resolute Support” -missio,
joka eroaa suuresti ISAF:sta. Ne rahat ja joukot,
jotka on sijoitettu Afganistanin-operaatioon palaavat Eurooppaan. Natossa on todettu, että nyt
saavutettua hyvää yhteensopivuutta pyritään ylläpitämään tiivistyvällä harjoittelulla. Naton entisen itäblokin jäsenmaat ovat Ukrainan kriisin
myötä ilmaisseet huolensa puolustuksestaan.
Tämä johtaa siihen, että artikla 5 -harjoitusten
osuus lisääntyy. Yhdysvallat on ilmoittanut panostavansa miljardi dollaria Euroopassa tapahtuvaan harjoitustoimintaan. Kyllä sillä rahalla
jo jonkin verran saa lähetettyä joukkoja harjoituksiin.
Ilmiselvästi toimintaympäristö Euroopassa
on muuttunut. Oma arvioni on, että se ei siitä
ihan heti toiseen suuntaan käänny. Tässä yhteydessä Naton huippukokous Cardiffissa on erittäin tärkeä tapahtuma, jossa epäilemättä kaikki
Ukrainaan liittyvä on voimakkaasti esillä. Huippukokouksen päätöksiä ei varmastikaan kovin
nopeasti toiseen suuntaan käännetä. Sellainen
näppituntuma on, että Naton osalta voimme
syyskuussa katsoa uutta asetelmaa ja Naton linjaa. Tässä mielessä on todella mielenkiintoista
seurata huippukokouksen tuloksia.
Toimintaympäristöstä todettakoon vielä se,
että mikään tapahtuma ei ole suoraan kohdistunut Suomeen. Näin ollen omilla puolustusvoimillamme ei ole meneillään mitään joukkorakenteen muutosta Ukrainan tilanteen takia.
Luonnollisesti seuraamme jatkuvasti tilannetta
ja olemme valmiita ketterästi säätelemään valmiuttamme.
Tilanteiden nopeat muutokset heijastavat sodankäynnin tapojen ja sodan kuvan muutosta.
Aiemmin ajateltiin, että varoitusaikaa tilanteen
kehittymisen kriisistä sotaan olisi useasta kuukaudesta vuoteen. Nyt se voi olla joitakin kuukausia tai pahimmillaan vain viikkoja. Lisäksi,
kun yleensäkin sodankäynnissä on tavoitteena
saada aikaan kitkaa ja hämmennystä, päätöksenteossa voi olla vaikea hahmottaa, olemmeko nyt
muodollisesti sodassa vai onko kyse vielä jostain
muusta. Taloudellisia, poliittisia ja sotilaallisia
painostuskeinoja vaihdellaan tarpeen mukaan.
Toisaalta, eivät vanhat ja perinteiset keinot ole
Janne Kuusela: Puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg
minnekään poistuneet. Niiden rinnalle on tullut
uusia keinoja.
Perinteisiä sodankäyntitapoja sovelletaan
parhaillaan täällä Euroopassa. Niiden lisäksi on
tullut voimakas informaatiosodankäynti. Jo niin
monissa aikaisemmissa operaatioissa on todettu,
että sodan ensimmäinen uhri on totuus – ja niin
varmasti on käynyt tälläkin kertaa.
Uusimpana ilmiönä ovat kybersodankäynti
ja verkko-operaatiot. Mutta jos jollakulla on sellainen mielikuva, että sodankäynti olisi siirtynyt tietoverkkoihin ja tulevaisuudessa sota olisi
pelkkiä verkko-operaatioita, niin juuri tällä hetkellä se nimenomaan ei siltä näytä. On perinteinen tapa käydä sotaa, jonka rinnalle on tullut
uusia keinoja.
Puolustusvoimauudistuksen toimeenpano
on jo loppusuoralla. Millaisena näette
Suomen puolustusvoimien toimintaedellytykset? Mikä on puolustusvoimien
tämänhetkinen tila ja mitkä ovat merkittävimmät näköpiirissä olevat haasteet?
Uudistuksen suunnitelman mukaisesti loppuun
saattamiseen on nyt aikaa vajaa puoli vuotta.
Tavoitteet ja säästöt tullaan saavuttamaan. Voidaan todeta, että olemme valtionhallinnon osana
tehneet juuri sitä mitä meille on käsketty ja saavuttaneet sen mitä meiltä on edellytetty. Puolustusvoimien koko, toiminnan taso ja resurssit
saatetaan tasapainoon.
Erityisen tärkeää on, että toiminnan taso
palautetaan vuonna 2015. Se tarkoittaa, että
maasto- ja alusvuorokausien, lentotuntien ja
koulutettavien reserviläisten määrät nousevat.
Sen myötä ammattilaiset, reserviläiset ja varusmiehet saavat kaikki tehdä sitä, mikä on maanpuolustuksen kannalta tärkeää.
Käsketyt leikkaukset olivat 10 prosenttia
budjetistamme. Tästä noin puolet saavutettiin
leikkaamalla materiaalihankintoja. Osan materiaalin elinkaari on päättymässä lähiaikoina.
Maavoimien ilma- ja panssarintorjuntajärjestelmiä, maasto- ja panssariajoneuvoja sekä johtamisjärjestelmän osia vanhenee tämän vuosikymmenen loppupuolella. Samalla otetaan
käyttöön maavoimien uusi taistelutapa. Uuden
taistelutavan käyttöönotto ja poistuvan materi-
aalin korvaaminen tavalla tai toisella on tärkeää.
Jos materiaalia ei korvata, niin sitten meille jää
joukkoja, joilla ei ole toimintaedellytyksiä. Joukkorakenteeseen tulee reikiä.
Olemme ilmoittaneet lisäresurssitarpeeksi
vuosikymmenen loppuun mennessä 50–150
miljoonaa euroa vuositasolla. Sillä ei mitään
valtavaa uutta hankita, mutta sillä turvataan
puolustusvoimauudistuksessa saavutettu toiminnan taso ja rakenne, millä kyetään toimimaan vuosikymmenen vaihteeseen ja muutama vuosi sen ylitse. Sen jälkeen isot haasteet
ovat merivoimien aluskaluston vanheneminen
2020-luvun alkupuolella ja ilmavoimien hävittäjien vanheneminen 2020-luvun puolivälissä.
Tärkeitä päätöksiä tullaan tekemään ensi
kevään vaalien jälkeisessä hallitusohjelmassa.
On ollut havaittavissa poliittista halukkuutta
palauttaa leikattua rahoitusta. Puolustusvoimat
ei missään vaiheessa ole pyytänyt lähtötason
ylitse menevää korotusta, vaan tulemista ikään
kuin puoliväliin vastaan. Kun puolustusbudjetista on kymmenen prosenttia leikattu, niin nyt
pyydämme viitisen prosenttia takaisin.
Edellisessä tehtävässänne sotatalouspäällikkönä vastasitte muun muassa puolustusvoimien uuden Logistiikkalaitoksen perustamisesta. Millaisesta laitoksesta on kyse?
Organisatorisesti Logistiikkalaitos on puolustusvoimauudistuksen suurin uudistus. Puolustushaarojen materiaalilaitokset yhdistetään Logistiikkalaitokseksi. Se omistaa muun muassa
panssarivaunut, lentokoneet, alukset ja vastaa
niiden huollosta ja ylläpidosta. Logistiikkalaitos myös hankkii kaikki yli 30.000 euron arvoiset hankinnat. Se on henkilöstömäärältään
suurempi kuin uudistuksen jälkeiset meri- tai
ilmavoimat.
Kyse on toimialan historiallisen suuresta
muutoksesta. Puolustusvoimille on erittäin
tärkeää, että laitos lähtee kunnolla toimimaan,
semminkin, kun toimialan henkilöstöä on leikattu 20 prosenttia. Ei riitä, että organisaatiot
yhdistetään, vaan myös toimintatapojen tulee
muuttua. Uudella organisaatiolla on uudet prosessit, joista haemme tehoja materiaalihankintoihin ja eri puolustushaaroissa tunnistettuja
Maanpuolustus 109
7
Haastattelu
”Olen lähestynyt
kansainvälistä
toimintaa
’benchmarkingin’
näkökulmasta.”
parhaita käytäntöjä puolustusvoimiin kokonaisuutena. Kokemuksia ja tietoa on kerätty myös
muilta mailta, jotka ovat tehneet samankaltaisia
toimenpiteitä.
Millaisina näette kansainvälisen puolustusyhteistyön merkityksen ja mahdollisuudet
Suomen puolustukselle?
Olen aina kannattanut kansainvälistä yhteistyötä. Mielestäni on tärkeää mennä katsomaan
muiden ammattilaisten tapaa hoitaa niitä asioita,
mitä meidänkin tehtäviimme kuuluu. Meidän
on avoimin mielin haettava parhaita käytäntöjä
ja sovellettava niitä mahdollisuuksien mukaan
omaan toimintaamme kotimaan torjuntakyvyn
parantamiseksi. Olen lähestynyt kansainvälistä
toimintaa ”benchmarkingin” näkökulmasta. Mikäli sieltä löytyy jotain helmiä – joita on toki jo
vuosien varrella aika lailla löytynytkin – niin
kopioidaan ne häpeilemättä suomalaisiin käytäntöihin ja koulutusoppaisiin. Kotimaan torjuntakykymme on ehdottomasti parantunut tämän
avulla. Omalta kohdaltani tämä lähestymistapa
jatkuu.
Kansainvälisiin harjoituksiin ja kriisinhallintaoperaatioihin osoitettava rahoitus ei ole
kasvussa. Itse asiassa kriisinhallintabudjettia
on leikattu. Tämä tarkoittaa sitä, ettei kansainvälisen toiminnan volyymi ole lähivuosina kasvamassa. Meillä on suuria haasteita ylläpitää
edes nykyisen tasoista läsnäoloa kansainvälisissä operaatioissa. Harjoituksiin osallistumisprofiilimme näillä resursseilla säilyy nykyisen
kaltaisena enkä usko, että siihen suuria muutoksia tulee, vaikka esimerkiksi Naton harjoitusmäärät Euroopassa ovat lisääntymässä. Meidän kannaltamme se merkitsee, että tarjonta on
entistä laajempaa ja monipuolisempaa, josta
voimme valita omiin tarkoituksiimme parhaiten sopivat harjoitukset.
Kyberturvallisuus on nyt näkyvästi esillä
niin maailmalla kuin Suomessakin. Kuinka
tähän asiaan panostetaan puolustusvoimissa?
Kyse ei ole missään nimessä pelkästään puolustusvoimien asiasta, vaan koko yhteiskunnan yh8
Maanpuolustus 109
Janne Kuusela: Puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg
teisestä asiasta. Kyberaikaa ei myöskään tarvitse
enää odotella, vaan se on jo täällä. On erittäin
hyvä, että kansallinen kyberstrategia on tehty
eri hallinnonalojen yhteistyönä. Nyt kyse on sen
menestyksekkäästä toimeenpanosta. Haasteena
on, kuinka paljon siihen panostetaan resursseja.
Tämä koskee myös puolustusvoimia, jossa kyberosaaminen taistelee jo kertaalleen leikatuista
resursseista muiden materiaali- ja henkilöstötarpeiden kanssa.
Kyberissä kyse ei ole pelkästään laitteista
tai ohjelmistoista. Niitä on saatavissa halvalla
suoran hyllystä. Ponnistelut täytyy kohdistaa
osaavien ja motivoituneiden ihmisten rekrytoimiseen luomaan kybertoimintakykyä. Uudessa organisaatiossa meillä on noin 60 henkilön tehtävät tähän liittyen. Haaste on siinä,
että kun kyberympäristö koko ajan vauhdilla
kehittyy, meidän pitäisi kyetä kohdentamaan
rajalliset resurssimme – yritämmekö ikään
kuin juosta ympäristöämme kiinni, vai jäämmekö yhä enemmän jälkeen. Kokonaisuutta
on vaikea määrittää, sillä kyberympäristö on
kovin abstrakti. Välillä tulee esiin joku piikki,
kuten esimeriksi ulkoministeriöön kohdistunut
kyberhyökkäys, jossa havahdumme karuun todellisuuteen.
Avainasemassa on lainsäädäntö ja siinä asiassa Puolustusvoimien intressit ovat Suomen
rajojen ulkopuolella. Tärkeintä meille on tietenkin kyky suojata omat järjestelmämme, mutta
muilta osin intressimme tässä asiassa eivät ole
kotimaassa. Meille on ensisijaisen tärkeää saada
tietoa siitä mitä ympärillämme tapahtuu. Kun
asevoimien viestiliikenne siirtyy kovaa vauhtia radioaalloilta tietoverkkoihin, edellyttää se
meiltä kykyä toimia verkoissa omien rajojemme
ulkopuolella. Edelleen, jos Suomen rajojen ulkopuolelta kohdistuu meihin verkkohyökkäys
tai -operaatio, meillä täytyisi olla kyky selvittää
sen alkuperä. Mitä tulee kyberhyökkäyskykyyn,
se on tärkeä osa puolustusta siinä missä suojautuminen ja tiedustelukin. Tämä viitekehys on
tärkeä ymmärtää oikein. Ei perinteisessäkään
sodankäynnissä istuta poterossa kyyryssä kypärä päässä odottelemassa moukaroinnin jatkumista, vaan kyllä siihenkin kuuluu, että isketään
takaisin.
JARMO LINDBERG
Kenraali Jarmo Lindberg on syntynyt
vuonna 1959. Hän valmistui lentokadettikurssilta vuonna 1982 ja on sen
jälkeen palvellut monipuolisesti eri
tehtävissä Ilmavoimissa; lentoupseerina
ja lentueen päällikkönä Karjalan
lennostossa, lentokoulutuspäällikkönä
Ilmavoimien esikunnassa, Hävittäjälentolaivue 21 komentajana Satakunnan
lennostossa ja edelleen valmiuspäällikkönä ja operaatiopäällikkönä
Ilmavoimien esikunnassa. Lindberg
on ollut vuonna 2005 Lapin lennoston
komentaja ja 2008–2012 Ilmavoimien
komentajana.
Pääesikunnassa Lindberg on
aikaisemmin toiminut operatiivisen
osaston apulaisosastopäällikkönä,
valmiuspäällikkönä ja sotatalouspäällikkönä.
Lindberg on lentänyt usealla konetyypillä noin 3000 tuntia ja muun
muassa ollut ilmavoimien Mig-21 BIS
esityslentäjänä neljän vuoden ajan.
Lindberg sai koulutuksen F/A-18
C/D Hornet-kalustolle Yhdysvalloissa Lemooressa, ja oli tuomassa
ensimmäisiä Hornet-hävittäjiä
Suomeen.
Maanpuolustus 109
9
Haastattelu
”Minullekin
tulee moni
kertomaan
omista kurssikokemuksistaan
ja saamani
palaute on
ollut erittäin
myönteistä.”
10
Maanpuolustus 109
Kuinka luonnehtisitte Valtakunnallisten
maanpuolustuskurssien roolia tänä
päivänä?
Valtakunnalliset maanpuolustuskurssit ovat
erittäin hieno foorumi tuoda ihmisiä laajasti eri
aloilta saamaan tietoa kokonaismaanpuolustuksesta. Konsepti tuntuu edelleen toimivan, kurssit kiinnostavat ihmisiä ja niille on paljon halukkaita tulijoita. Minullekin tulee moni kertomaan
omista kurssikokemuksistaan ja saamani palaute
on ollut erittäin myönteistä. Kurssien sisältöön
ja laaja-alaisuuteen ollaan tyytyväisiä ja tietenkin ennen kaikkea siihen monipuoliseen osallistujajoukkoon, jonka kanssa kurssilla pääsee
verkottumaan.
Viestini on se, että tässä tulisi olla niin kuin
ammunnassakin ”jälkipito”. Ei pidä rajoittua itse
kurssiin, vaan jatkaa aktiivista yhteydenpitoa
sen jälkeenkin. Olen oman kurssini pääsihteeri
ja siten järjestän kurssimme tapaamiset, joka
on mieluisa tehtävä. Olen hyvin motivoitunut
siihen, sillä kurssillamme on hienoa porukkaa.
Joka vuosi olen järjestänyt kurssillemme yhden
viikonlopun mittaisen tapaamisen. Viimeksi
olimme Ruotsissa juuri kun Ruotsin uusi puolustusselvitys julkistettiin edellisenä päivänä
ja saimme siitä heti tuoreeltaan analyysia pääesikunnassa ja ministeriössä. Lisäksi järjestän
vuosittain tapaamisen pääkaupunkiseudulla,
joka on yhden illan mittainen. Seuraavaksi kutsun kurssin käymään täällä pääesikunnassa,
jossa emme olekaan aikaisemmin vierailleet.
Kun kurssimme oltermanni on juuri Varsovasta
Strasbourgiin siirtynyt Jari Vilén, niin seuraava
viikonloppukohteemme onkin Strasbourg. •
TEEMA
KANSALLISMIELISYYS
EUROOPASSA
Maanpuolustus 109
11
Teema: Kansallismielisyys Euroopassa
KIRJOITTAJA
1914–2014
Sata vuotta
ensimmäisestä
maailmansodasta
Hannes Saarinen on
filosofian, historian,
kulttuurin ja taiteiden
tutkimuksen laitoksen
johtaja Helsingin yliopistossa. Hän on yleisen
historian professori ja sitä
ennen hoitanut Yleisen
historian apulaisprofes­
sorin sekä Yleisen että
Euroopan historian
professorin virkoja.
Hannes Saarinen
Saarinen toimi 2000–2004
Suomen Saksan instituutin
johtaja Berliinissä.
Satavuotismuisto on herättänyt
kiinnostuksen sodan syistä ja
seurauksista. Lisäksi on noussut
huoli, onko havaittavissa
samankaltaisia ilmiöitä ja voimia,
jotka veivät silloisen Euroopan
katastrofiin.
Hänen tutkimusaiheitaan
ovat muun muassa
Saksan, saksankielisten
maiden ja Euroopan
historia, Suomen ja Saksan
suhteiden historia, nationalismi Euroopassa ja
kaupunkihistoria (Berliini).
Vaarantavatko mantereen
laidoilla lisääntyneet konfliktit,
terrorismi, separatistiset liikkeet
ja ylipäätään vahvistunut
kansallinen egoismi rauhantilan?
Onko ensimmäinen
maailmansota ”pelottavan
ajankohtainen” kuten saksalainen
Der Spiegel kysyy?
12
Maanpuolustus 109
K
Hannes Saarinen: Sata vuotta ensimmäisestä maailmansodasta
TUTKIJOIDEN NÄKÖKULMIA
Kuvaan ensimmäisen maailmansodan synnystä
vaikuttavat edelleen vahvasti sen lopputulos ja
rauhanjärjestelyjen jälkivaikutukset. Usein toistetaan George F. Kennanin näkemystä, jonka
mukaan ensimmäinen maailmansota oli 20.
vuosisadan ”the great seminal catastrophy”. Se
oli hänen mukaansa siihen astisen länsimaisen
sivilisaation loppu. Sota mahdollisti kommunistiset ja fasistiset diktatuurit. Vain kaksikymmentä
vuotta myöhemmin Hitler pani alulle vielä tuhoisamman toisen maailmansodan. Siten jo
Versaillesin rauhansopimuksen pykälässä 231
hyökkääjäksi nimetyn Saksan syyllisyys on pitkään ollut tutkimuksen keskiössä. Edelleen Fritz
Fischerillä on kannattajansa, joka saksalaisia
lähteitä tulkitsemalla arvioi Saksan maailmanherruuden tavoittamisen olleen ensimmäisen
maailmansodan alkusyynä. 1990-luvun lopulla
Niall Ferguson puolestaan provosoi pohtimalla
seikkaperäisesti Ison-Britannian vastuuta maail-
Franz Ferdinandin murhaajan Gavrilo Principin
pidätys 28.6.1914. Ennen pidätystä Princip
yritti tappaa itsensä syanidilla, sitten aseella,
jonka lähellä seisoneet ihmiset kiskoivat hänen
käsistään ennen laukausta. Onko kuvassa
Gavrilo Princip vai paikalla ollut Ferdinand Behr,
on edelleen epäselvää.
mansodan syttymisestä, mistä hän sai kuulla
paljon kritiikkiä.
Viime aikoina paljon huomiota herättäneessä tutkimuksessaan The Sleepwalkers Christopher Clark on keskittynyt vertailemaan kaikkien osallisten valtioiden päättäjien toimintaa
ja silloin vallinnutta ilmapiiriä. Yhtä ainoata
vastuullista hän ei nimeä. Päättäjien ottamat,
usein väärin laskemat riskit ja tietämättömyys
Maanpuolustus 109
13
Teema: Kansallismielisyys Euroopassa
Nationalistisella
ajattelulla on
ollut osuutensa
ensimmäisen
maailmansodan
taustatekijänä.
muiden, erityisesti vastapuolen aikeista, johtivat moniin virhearviointeihin kohtalokkaine
seurauksineen.
Muistovuonna kuvaukset taistelujen kulusta,
pohdinnat liittosuhteiden mekanismeista, sodan
aiheuttamat aineelliset ja moraalisen tuhot sekä
ylipäätään sotilaallisten ja taloudellisten resurssien vertailut ovat edelleen keskeisiä tutkijoiden
teemoja. Suurta yleisöä kiinnostavat nykyään
erityisesti tavallisen rivisotilaan kokemukset ja
kotirintaman mielialat. Vuosien 1914-1918 sota
oli ensimmäinen laaja mediasota, jossa nationalistiset äänensävyt ja patrioottiset vetoomukset
hallitsivat julkisuutta. Nykypolitiikassa muistaminen ja siihen kuuluva symboliikka ovat eri
asemassa kuin heti sodan jälkeen. Henki on
sovinnollinen, Euroopan saavuttamaa rauhaa
ja yhteisöllisyyttä korostava.
Edellisen vuosisadan vaihteessa erityisesti
Balkanin kansallisesti monimutkaista tilannetta
luonnehdittiin, eikä syyttä, Euroopan ruutitynnyriksi. Siellä vaikutti lisäksi suurvaltojen valtapiiriajattelu suojelijarooleineen. Clark aloittaakin ensimmäisen maailmansodan tarkastelun
sieltä, mistä konflikti sai alkunsa, Balkanilta.
Hän kuvaa yksityiskohtaisesti Serbian politiikkaa ja Bosnian serbinationalisteille annettua
epäsuoraa tukea. Yksistään jo tästä painotuksesta hän on kohdannut kritiikkiä Belgradissa,
missä arkkiherttua Franz Ferdinandin murhaajaa Gavrilo Principiä edelleen kunnioitetaan
kansallissankarina.
NATIONALISMI
Eittämättä nationalistisella ajattelulla on ollut
osuutensa ensimmäisen maailmansodan taustatekijänä. Suurvalloilla ei ollut keskenään vuonna
1914 Euroopassa sellaisia akuutteja kansallisia
aluekiistoja, joiden vuoksi tieten tahtoen haluttiin sotaa. Ranskassa ei enää vallinnut sotaisaa
henkeä Elsass-Lothringenin takia. Tosin sodan
puhjettua palautus tuli tavoitteeksi. Iso-Britannian sisäpolitiikkaa hallitsi Irlannin kysymys ja
siihen suhtautumisella oli vaikutuksensa myös
maan ulkopoliittisiin ratkaisuihin, kuten Clark
kirjassaan korostaa. Muualla Euroopassa kansallisten vähemmistöjen, mukaan lukien juutalaisten, oikeudet ja asema herättivät jo kauan
laajaa keskustelua.
14
Maanpuolustus 109
Hannes Saarinen: Sata vuotta ensimmäisestä maailmansodasta
Pohdittavia yhtymäkohtia nykyaikaan tarjoavat ennen kaikkea 1900-luvun alun ItävaltaUnkari ja Venäjä. Itävallan ja Unkarin vuoden
1867 kompromissi kahdesta tasavertaisesta
monarkiasta saman hallitsijan alaisuudessa ei
tyydyttänyt muita valtakunnan lukuisia kansallisuuksia, Slaavit olivat näistä yhteenlaskettuna
suurin ryhmä. Kilpailevien nationalismien keskuudessa kielikysymys saattoi nousta ylimmäksi
kiistanaiheeksi, vaikka taustalla olikin sosiaalista
ja taloudellista eriarvoisuutta. Kärjistävästi kiistelyyn vaikutti, kun ulkopuolinen kansallisvaltio
antoi tukea kansalliselle vähemmistölleen rajan toisella puolella. Italiasta esimerkiksi katse
kohdistui Etelä-Tiroliin, Romaniasta Unkarin
Transilvaniaan. Historialliset muistot aikaisemmasta valtakunnasta ruokkivat Balkanilla muun
muassa Suur-Serbia tai Suur-Bulgaria -ajattelua.
Kruununperijä Franz Ferdinand halusi edistää
tulevan valtakuntaansa stabilisoimiseksi reformia, jossa kaikki slaavit yhdessä huomioidaan,
mutta juuri tämä teki hänet serbinationalistien
silmissä viholliseksi.
Kansallisuuteen perustuva täydellisen itsenäisyyden vaatimus ei 1910-luvulla ollut vielä
laajalle levinnyt esimerkiksi Itävallan tsekkien
tai Venäjän Itämeren alueen kansojen keskuudessa, mutta maailmansodan kuluessa aktivismi
kasvoi. Tukea tuli nyt myös ulkopuolelta. Siten
Saksa yllytti vuodesta 1915 Venäjän länsirajalla
asuvia kansallisuuksia kapinointiin ja tunnetusti
koulutti suomalaisia aktivisteja jääkäreiksi tässä
tarkoituksessa. Britit ja ranskalaiset toimivat vastaavasti arabiväestön keskuudessa Osmanien
valtakunnan heikentämiseksi. Venäjällä venäläisyyteen vannova nationalismi ei onnistunut
pitämään yhteiskuntaa eikä valtakuntaa koossa.
Vanhakantaisempi hallitsijauskollinen, sinänsä
ylikansallinen patriotismi menetti otettaan niin
Venäjällä kuin Itävalta-Unkarissa.
KANSALLINEN ITSEMÄÄRÄÄMISOIKEUS
Yhdysvaltojen mukaan tulo sotaan ympärysvaltojen puolelle paransi monien Euroopan vähemmistökansojen mahdollisuuksia saada tukea itsenäistymistavoitteilleen. Puolan itsenäisyyden
palauttaminen oli ehkä kaikkein keskeisin. Sekä
Lenin että Yhdysvaltain presidentti Woodrow
Wilson, vaikkakin erilaisin poliittisin tarkoi-
tusperin, julistivat kansallisen itsemääräämisoikeuden periaatetta. Leninin kommunistinen
malli johti Venäjän entisen valtakunnan kansojen sosialististen neuvostotasavaltojen liittoon.
Wilsonin idealismi synnytti tulevien konfliktien
välttämiseksi suvereenien valtioiden muodostaman löyhän Kansainliiton, johon hänen oma
valtionsa ei edes liittynyt. Kansainliitto kariutui
pian, mutta jatkuu YK:n muodossa.
Maailmansodan jälkeisissä rauhansopimuksissa kansallisen itsemääräämisoikeuden periaatetta toteutettiin lähinnä voitettujen valtioiden
kustannuksella. Ratkaisemalla vanhempia kiistoja luotiin samalla uusia. Saksan ja ItävaltaUnkarin alaisuudesta itsenäistyi Puolan ohella
Tsekkoslovakia. Serbia laajeni Jugoslaviaksi.
Trianonin rauhansopimus vahvisti Unkarille
rajat, joka jätti yli 3 miljoonaa unkarilaista
maan rajojen ulkopuolelle. Italia sai Itävallalta
toivomansa Etelä-Tirolin – ja näin uuden vähemmistön. Idässä uusi Puola sai huomattavan
valkovenäläisen ja ukrainalaisen vähemmistön.
Tsekkoslovakiaa luotaessa Böömin saksankielisiltä evättiin oikeus liittyä jäljelle jääneeseen
Itävaltaan, jolta taasen rauhansopimus kielsi
liittymisen Saksaan.
Saksan ja Venäjän valtakunnat menettivät
maailmansodan jälkeen suuria alueita, kuitenkin sellaisia, joissa pyrkimyksenä oli toteuttaa
kansallinen itsemääräämisoikeus. Neuvostoliiton romahdus ja lukuisten ”neuvostotasavaltojen” itsenäistyminen 1990-luvun alussa on
eräiden näkemysten mukaan 20. vuosisadan
”suurin geopoliittinen katastrofi”. On hyvä palauttaa mieliin, että tuolloin ainakin lännen
suunnalla, mutta myös Kaukasuksella, pitkälti
palattiin vuosien 1917–1922 tilanteeseen. Venäjästä irtaantuneet kansat ja itsenäistyneet valtiot
muistavat tätä aikaa vapautumisena.
Ratkaisua kansallisten vähemmistöjen ongelmiin ja kansalaisuusvaihtoehtoihin etsittiin
maailmansodan loppuvaiheessa myös kansanäänestyksillä. Slesvigissä (Etelä-Jyllannissa)
äänestys johti rajanmuutokseen Tanskan hyväksi. Pieniä vähemmistöjä jäi uudenkin rajan
molemmin puolin, mutta mitään vakavaa kiistaa ei lähes sataan vuoteen enää ole syntynyt.
Puolan ja Saksan rajalla, voittopuolisesti puolankielisessä Ylä-Sleesiassa, riitaisuus kärjistyi
Maanpuolustus 109
15
16
Maanpuolustus 109
Hannes Saarinen: Sata vuotta ensimmäisestä maailmansodasta
aseellisiin selkkauksiin. Niukka enemmistö äänestäjistä oli Saksaan jäämisen puolesta, mutta
paikalliset tulokset sallivat muunkin tulkinnan.
Ylä-Sleesia jaettiin. Moni esimerkki osoitti, ettei
aina väestöllä ollut selkeätä kansallisuuspreferenssiä, mutta kylläkin paikallisesti juurtunut
identiteetti. Kieli, uskonto tai etninen tausta
eivät aina olleetkaan yksiselitteisen ratkaisun
kriteereitä uusia valtionrajoja vedettäessä.
VUOSI 1914 JA NYKYAIKA
Se, että vuoden 1914 kriisitilanne Serbian ja
Itävalta-Unkarin välillä ei ollut rajoitettavissa
vaan eskaloitui maailmansodaksi, oli Euroopan viiden suurvallan, Iso-Britannian, Ranskan Venäjän sekä keskusvaltojen, Saksan ja
Itävalta-Unkarin vastuulla. Italia ja Osmanien
valtakunta olivat tärkeissä sivurooleissa. Suurvalloista Iso-Britannia ja Ranska olivat jo silloin
parlamentaarisesti hallittuja, läntisen demokratian edustajia. Näissä maissa sodan voittoa
muistetaan edelleen positiivisesti demokratian
voittona. Silloista maailmanvalta-asemaa kummallakaan ei enää ole. Voi pohtia, miksi juuri
niillä Lähi-idän alueilla, jotka ranskalaiset ja
britit olivat ottaneet huostaansa Osmanien
valtakunnalta ensimmäisen maailmansodan
jälkeen ja jakaneet keskenään, ei demokratia
juurtunut. Tänään näissä itsenäisissä maissa
käydään sotia, joiden pysäyttämiseksi tunnetaan vastuuta, mutta johon ei näytä olevan tepsiviä keinoja. Myös Palestiinan yhä ratkaisua
odottavalla kysymyksellä on juuria tältä ajalta.
Kolme muuta vuoden 1914 Euroopan suurta
valtakuntaa, kaikki monarkioita, romahtivat sodan loppuvaiheessa. Yksi näistä, Itävalta-Unkari,
hävisi kartalta kokonaan. Bolsevikkien valtaantulo Venäjällä vaikutti kauaskantoisesti maan
kohtaloihin. Saksasta tuli läntisten esikuvien
mukainen, vaikkakin silloin vain lyhytkestoinen tasavalta. Sitä seurasi äärikansallisen ja
aggressiivinen diktatuuri. Nykyisin Saksa on
Naton ja EU:n kautta niin vahvasti integroitu
länteen, ettei vuoden 1914 ilmapiiriä hallinnut
piirityspsykoosi eikä Fritz Fischerin esiintuoma
”maailmanherruuden tavoittelu” olisi enää ajateltavissa.
On usein viitattu siihen, että molempien
maailmansotien kovien kokemusten jälkeinen
rauhanprojekti, yhdentynyt Eurooppa, on onnistunut välttämään aseelliset konfliktit. Vain
muutamat ensimmäisen maailmansodan aikana
Euroopassa ja sen liepeillä vallinneista kansallisista ja osin uskonnollisistakin ristiriidoista
ovat puhjenneet uudelleen esiin. Huomiota ovat
herättäneet irlantilaisten ja 1950-luvulla etelätirolilaisten terrori-iskut. Kylmän sodan päätyttyä 1990-luvulla kaksi ensimmäisen maailmansodan synnyttämää monikansallista valtiota,
Tsekkoslovakia ja Jugoslavia, hajosivat sisältä
käsin. Toinen rauhanomaisesti sopimalla, toinen väkivaltaisesti. Juuri Sarajevo kärsi pahiten
taisteluissa. Jugoslavian alueella eri vaiheissa
käyty sota oli Euroopan verisin toisen maailmansodan jälkeen. Se jäi kuitenkin paikalliseksi. Toisin kuin 1914, Euroopan muut vallat panostivat
rauhanturvaamistoimenpiteisiin.
Vuoden 2014 tapahtumat Ukrainassa ovat
nostaneet esiin huolen kriisin eskaloitumisesta
laajemmaksi sotilaalliseksi konfliktiksi. Samalla
on syntynyt kuva 1900-luvulla moneen otteeseen vallinneesta valtapiiriajattelusta ja mantereen vastakkaisiin blokkeihin ajautumisesta.
Vertailu vuoteen 1914 ei tarjoa ehkä niinkään toimintamalleja nykymaailmalle, mutta kyllä kin
varoituksen. Viikkolehti Die Zeit kysyi hiljattain
nykyhetkeen peilaten: ”Voidaanko sodat estää?”
Toiveensa lehti asetti yhdentyneeseen Eurooppaan. Vai pätevätkö maailmalla yhä, kuten Die
Zeit myös muistutti, Thukydideen mainitsemat
sotaan ryhtymisen motiivit: pelko, kunnia ja
hyöty. •
Maanpuolustus 109
17
Teema: Kansallismielisyys Euroopassa
KIRJOITTAJA
Separatismi
ulkopolitiikan
välineenä
Sinikukka Saari
Sinikukka Saari
on kansainvälisten
suhteiden tohtori
(London School of
Economics and Political
Science, 2007), joka
toimii nykyisin Ulkopoliittisen instituutin
vanhempana tutkijana.
Hän on aiemmin
toiminut Mission
Analytical Capability
-analyytikkona EU:n
tarkkailuoperaatiossa
Georgiassa. Kirjoittaja
on perehtynyt Venäjän
ulkopolitiikkaan ja
erityisesti Venäjän
suhteisiin muihin
entisen Neuvostoliiton
alueen valtioihin.
18
Maanpuolustus 109
Venäjän toimet Ukrainassa ja Krimin nopea
liittäminen osaksi Venäjää ovat järisyttäneet
eurooppalaista kylmän sodan jälkeistä turvallisuusjärjestystä. ”Maailma ei ole enää sama”,
totesi Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Herman van Rompuy Krimin seurauksista toukokuussa. Suomessa monet ovat nähneet Ukrainan tapahtumat osoituksena Venäjän politiikan
arvaamattomuudesta sekä siitä, että Suomen
turvallisuusympäristö on radikaalisti muuttunut.
On totta, että Putinin päätös laajentaa Venäjän rajoja julkisesti ja virallisesti oli yllättävää ja
uutta. Kuitenkin vähemmistöalueiden haltuunotto ja erottaminen virallisesta emämaasta Venäjän vaikutusvallan turvaamiseksi on jo aiemmin
kuulunut Venäjän politiikan keskeiseen keinovalikoimaan. ’Maanmiesten’ puolustamista on
käytetty Venäjän intervention perusteena entisen Neuvostoliiton alueella aina 1990-luvun
alusta saakka.
Venäjän politiikan sisältö, päämäärät ja perusteet näyttäisivät siis pysyneen entisenlaisena, mutta toteutuksen muodollisuudet ovat
uutta. Ja koska alueellinen liitos tehtiin nyt
Sinikukka Saari: Separatismi ulkopolitiikan välineenä
virallisesti, on länsimaiden reagoitava siihen
voimakkaammin kuin aiempiin epävirallisiin
haltuunottoihin.
VENÄJÄ MUKANA KONFLIKTEISSA ALUSTA ASTI
Viidessä kuudesta EU:n itäisestä kumppanuusmaasta on jokin ratkaisematon alueellinen konflikti: Moldovan ja Ukrainan rajalla sijaitsee itsenäiseksi julistautunut Transnistria, Georgian
ja Venäjän rajalla Abhasia ja Etelä-Ossetia,
Azerbaidžanin ja Armenian välillä tapellaan
Vuoristo-Karabahin kohtalosta – ja nyt listan jatkeeksi voidaan lisätä Itä-Ukrainan separatistiset
maakunnat Donetsk ja Luhansk sekä Venäjään
liitetty Krim.
Näillä separatistisilla alueilla on luonnollisesti omat erityispiirteensä, mutta konfliktien
syttymisen dynamiikka oli samankaltainen (lukuun ottamatta Ukrainan alueita, joissa konfliktit puhkesivat vasta tänä vuonna). 1990-luvun
alussa Neuvostoliiton murentuminen ja emämaan itsenäisyyspyrkimykset aiheuttivat pelkoa
alueiden itsehallinnollisen aseman säilymisestä.
Luottamus rapautui nopeasti itsehallinnollisten
alueiden ja itsenäistyvien emämaiden välillä.
Kirjava joukko separatisteja ja paikallisia
asukkaita valmistelivat operaatiota Mariupolin
satamakaupunkiin, joka strategisena kohteena
oli vielä Ukrainan hallinnassa. Venäläismieliset
separatistit T-64 taisteluvaunun päällä
Donetskin lähettyvillä 31. elokuuta.
Ensin Neuvostoliiton ja myöhemmin Venäjän
asevoimien hetkellisesti varsin itsenäiset toimijat olivat mukana konflikteissa alusta asti.
Venäläisten toimijoiden strategia oli tukea
separatisteja, joiden agendalla oli joko neuvostotasavallan status Neuvostoliiton sisällä tai Venäjän tukema itsenäisyys. Aluksi Venäjän tuki
oli sotilaallista, tulitauon ja rauhanprosessien
alettua myös taloudellista ja poliittista.
Venäjän varhaisen tuen motiivi näyttäisi olevan ennen kaikkea alueellisen vaikutusvallan
turvaaminen. Vaikka esimerkiksi Transnistria
ja Abhasia olivat vielä tuolloin alueellisesti varsin vauraita alueita, taloudelliset aspektit eivät
näytelleet suurta roolia päätöksessä tukea separatistitaistelijoita. Huomattavasti tärkeämpi
Maanpuolustus 109
19
Teema: Kansallismielisyys Euroopassa
Viidessä kuudesta
EU:n itäisestä
kumppanuusmaasta on jokin
ratkaisematon
alueellinen
konflikti.
päämäärä oli vahvistaa Venäjän sotilaallista ja
poliittista läsnäoloa Etelä-Kaukasuksella ja Moldovassa.
Venäjä käytti aseellisen toimintansa perusteluna humanitaarisia syitä ensi kerran Transnistrian konfliktissa vuoden 1992 alussa. Venäjän
väliintulo toteutettiin venäläisvähemmistön
suojelun nimissä (Transnistriassa venäläisiä on
noin 30 prosenttia ja ukrainalaisia suunnilleen
saman verran). Venäjän tuki abhaaseille ja osseeteille oli huomattavasti epämääräisempää,
eivätkä humanitaariset perustelut olleet yhtä
systemaattisia vielä 1990-luvulla.
TUKI MUUTTAA KONFLIKTIDYNAMIIKKAA
Venäjän rooli entisen Neuvostoliiton alueen
separatistisissa konflikteissa sementoitui itse
taisteluiden tainnuttua 1990-luvulla. Venäjän
avulla saatiin neuvoteltua tulitauot niin Transnistriassa, Abhasiassa, Etelä-Ossetiassa kuin
Nagorno-Karabahissa; Venäjällä on poikkeuksetta ollut myös paikka kaikissa näissä rauhanneuvotteluissa.
Vuosikausia jatkuneiden rauhanneuvotteluiden vähäiset tulokset viittaavat siihen, että Venäjän ja separatistijohtajien päämääränä näyttäisi
olevan rauhan solmimisen sijaan status quon
vahvistaminen. Konfliktien ”jäätyminen” piirtää
tilanteesta virheellisen kuvan: vaikka rauhanprosessit ovatkin horroksessa, kulissien takana
vallitsevaa todellisuutta muokataan aktiivisesti
ja näin konfliktidynamiikka asteittain muuttuu.
Venäjä esimerkiksi aloitti 2000-luvulla passinmyöntöpolitiikan Abhasiassa ja Etelä-Ossetiassa,
jonka seurauksena jopa 90 prosenttia alueiden
asukkaista arvioidaan omistavan Venäjän passin.
Mikäli venäläisvähemmistöä ei löydy, sellainen
voidaan siis tarvittaessa luoda. Kun Georgian armeija hyökkäsi Etelä-Ossetian alueelle myöhään
7. elokuuta 2008, Venäjä ryhtyi vastahyökkäykseen julistettuna päämääränä suojella kansalaisiaan – siis passinomistajia, joista suuri osa ei
ollut koskaan edes käynyt Venäjällä.
Sodan jälkeen Venäjä tunnusti sekä Abhasian että Etelä-Ossetian itsenäisyyden, perusti
molemmille alueille sotilastukikohdat ja otti
omiin käsiinsä alueiden rajojen valvonnan. Noin
40 000 asukkaan (luku saattaa todellisuudessa
olla huomattavasti pienempikin) Etelä-Osse­
20
Maanpuolustus 109
Sinikukka Saari: Separatismi ulkopolitiikan välineenä
UKRAINAN JAKAANTUMINEN VÄESTÖ- JA KIELIRYHMIIN
Etnisesti ukrainalaisia
enemmistö ukrainaa puhuvia
suuri osa ukrainaa puhuvia
enemmistö venäjää puhuvia
suuri osa venäjää puhuvia
ruteenia puhuvia transkarpaatteja (Taka-Karpatia)
Etnisesti venäläisiä
venäläisenemmistö
suuri osa venäläisiä
Muut etniset ryhmät
tiassa arvioidaan olevan 1 500 FSB:n rajamiestä
ja 3 500 sotilasta. Etelä-Ossetian de facto -hallituksen nykyinen puolustusministeri Valeri Jahnovets on virassaan viides venäläinen upseeri.
Etelä-Ossetian de facto valtion budjetista 90
prosenttia tulee suoraan Venäjältä, Abhasiassakin kaksi kolmasosaa, ja valuuttana on käytetty
jo vuosikaudet Venäjän ruplaa. Vaikka Venäjä
pitää kiinni Etelä-Ossetian ja Abhasian muodollisesta itsenäisyydestä, Venäjä kontrolloi alueita
ja sen läsnäolo vaikuttaa luonteeltaan pysyvältä
– käytännössä suuria eroja virallisen valtioliitoksen ja ”itsenäisyyden” välillä ei siis ole.
VENÄJÄN ETUOIKEUS, VELVOLLISUUS VAI KOHTALO?
Vaikka separatistikonfliktit, alueliitokset ja ”itsenäiset” vasallivaltiot syövät miljardeja ruplia, venäläiset tukevat laajalti maansa ulkopolitiikkaa.
Johtajiensa lailla venäläisten suuri enemmistö
uskoo, että Venäjällä on entisen Neuvostoliiton
alueella erityinen rooli ja tehtävä vastata turvallisuudesta ja puolustaa omia etujaan – ja laajemmin kansainvälisestikin Venäjän kohtalo on
olla deržava, voimavaltio. Kuten suurvalloissa
usein on tapana, uskotaan myös Venäjällä, etteivät omaa valtiota koske kaikki ne kansainväliset
normit ja säännöt, joita pienempien valtioiden
odotetaan noudattavan.
romanialaisia ja moldovalaisia
unkarilaisia
bulgarialaisia
Yksimielisyyttä tässä kysymyksessä selittävät vahva historiallinen traditio, joka muodostaa kansallisen identiteetin yhden kulmakiven,
sekä traumaattinen muisto suuren ja mahtavana pidetyn Neuvostoliiton hajoamisesta ja
kansainvälisen statuksen nopeasta kutistumisesta 1990-luvulla – sekä valtiollinen propaganda, joka tietoisesti toistaa ja vahvistaa tätä
narratiivia syyttäen tapahtuneesta länsimaita.
Siis länsimaita, jotka omasta mielestään pyrkivät tuolloin tukemaan Venäjää valtavassa rakennemuutoksessa mittavin avustusohjelmin
ja rakentamaan aktiivisesti Venäjän kanssa
poliittista kumppanuutta. Vaikka humanitaariset syyt ovat olleet Venäjän aseellisen väliintulon ja pitkäaikaisen tuen
peruste aina 1990-luvulta saakka, heittävät ne
usein kärrynpyörää geopoliittisten perustelujen kanssa. Vuonna 2005 Putin totesi paljon
siteeratussa puheessaan venäläisyleisölle, että
Neuvostoliiton kaatuminen oli vuosisadan suurin geopoliittinen katastrofi. Lähes kymmenen
vuotta myöhemmin Putin kuitenkin muistelee
Ranskan television haastattelussa puhuneensa
nimenomaisesti humanitaarisesta katastrofista:
siitä, että kylmän sodan päättyessä 25 miljoonaa
venäläistä löysi itsensä Venäjän rajojen ulkopuolelta entisen Neuvostoliiton alueelta.
Maanpuolustus 109
21
Teema: Kansallismielisyys Euroopassa
Humanitaarisia
syitä olennaisempaa näyttäisi
lopulta olevan
etupiiriajattelu.
Monet näistä 25 miljoonasta eivät kuitenkaan
itse pitäneet tilannetta katastrofaalisena. 1990-luvulla tilanne oli ehkä jännittynein Virossa ja Latviassa, joissa kysymys on kuitenkin ajan mittaan
rauhoittunut. Ukrainassa vastakkainasettelu oli
huomattavasti lievempi, johtuen maiden kulttuurisesta ja kielellisestä läheisyydestä sekä eri
ryhmien tiiviistä kanssakäymisestä ja identiteettien sekoittumisesta. On realismia todeta,
että ilman Venäjän interventiota Krim tuskin
olisi tänä päivänä de facto osa Venäjää. Venäjän
perusteluista huolimatta Krimin venäläisiä ei
sorrettu, mutta heidän identiteettinsä oli epäilemättä häilyvä, ja siten valjastettavissa Venäjän
– ennen kaikkea turvallisuuspoliittisten – etujen
ajamiseksi. Sevastopolin tukikohdan merkitystä
Venäjän strategiassa on vaikeaa yliarvioida.
MITÄ ODOTTAA TULEVALTA?
Suurin venäläisvähemmistö Ukrainan jälkeen –
yli neljä miljoonaa – löytyy Kazakstanin pohjoisosasta, jossa jännitteitä etnisten ryhmien välillä
on olemassa, mutta joita Venäjä ei – ainakaan
toistaiseksi – ole pyrkinyt politisoimaan ja vahvistamaan. Kuten Etelä-Ossetian ja Abhasian esimerkit osoittavat, voidaan venäläisvähemmistö
luoda passipolitiikan avulla jos sellaista ei muuten löydy – ja toisaalta vaikka venäläisvähemmistö olisi, sitä ei välttämättä tarvitse ”aktivoida”
Venäjän etujen puolustajaksi.
Viime aikoina suosituiksi tulleissa pohdinnoissa siitä, minkä alueen Venäjä seuraavaksi
saattaisi ottaa haltuunsa, löytyy Valko-Venäjä
usein listan kärjestä. Valko-Venäjän venäläisvähemmistö muodostaa noin kahdeksan prosenttia
väestöstä ja on varsin hyvässä asemassa käytännössä venäjänkielisessä maassa.
Humanitaarisia syitä olennaisempaa näyttäisi lopulta olevan etupiiriajattelu: Venäjän
olisi todennäköisesti yhtä vaikeaa suvaita ValkoVenäjän irtiottoa Venäjästä kuin Ukrainan, ja
seuraukset voisivat olla varsin samanlaiset kuin
Ukrainassa. Itsevaltias Lukašenka epäilemättä
ei suunnittele tällaista irtiottoa, mutta on tuominnut Krimin ”ikäväksi ennakkotapaukseksi”.
Ukrainan kriisi ei ole koetellut vain länsijohtajien, vaan myös entisen Neuvostoliiton alueen
liittolaismaiden luottamusta Venäjään. •
22
Maanpuolustus 109
David Arter: From England to Scotland with Love
KIRJOITTAJA
Professori David Arter
on valtio-opin professori
Tampereen yliopistossa.
Syntyperältään Arter on
britti. Hän on asunut
pitkään Suomessa.
Arter on perehtynyt
Suomen ja Pohjoismaiden
politiikkaan. Väitöskirjansa hän on tehnyt
Maalaisliitoon kehityksestä vuoteen 1917.
Skotlannissa järjestetään
18. syyskuuta kansanäänestys Yhdistyneestä
kuningaskunnasta
eroamisesta.
From England
to Scotland
with Love
David Arter
A well-known former MP for Rochdale in northwest England memorably described the House
of Commons as ”the longest-running farce in
the West End”. Yet as the vote on Scottish independence approaches, the longest-running
referendum campaign anywhere on earth has
begun to assume still more farcical – or is it
tragic-comic? – features. The Guardian reported
how more than two-hundred celebrities from the
world of sport, literature, theatre and the arts
had signed an open ’love letter’ to the people
of Scotland urging them to vote no to independence on September 18. The letter included the
names of eighteen gold medal-winning athletes, forty-four Bafta winners, two dames and a
Nobel prize-winner and it read; ”We want to let
you know how very much we value our bonds
of citizenship and to express our hope that you
Maanpuolustus 109
23
Teema: Kansallismielisyys Euroopassa
The case
for Scottish
independence is
not so much about
economics or
identity as power
and influence.
will vote to renew them. What unites us is much
greater than what divides us. Let’s stay together”.
Were the Scots moved by this show of open
affection? Were they willing to continue a ’relationship’ which began with the union of the two
parliaments back in 1707? Certainly not in the
case of George MacRae, who made his feelings
known when writing to The Press and Journal:
”The government at Westminster has always
used Scotland. It has robbed and plundered our
country. It is time now for all the people who live
here to make a wise decision and vote ’Yes’ in
the independence referendum to put Scotland’s
future in Scotland’s hands.” He continued that
it is not about voting for the Scottish National
Party (SNP) or whether you like its leader Alex
Salmond, it is about voting for a fair, democratic,
representative government for Scotland and the
people who live here.
Indeed, stripped down to its bare essentials the
case for Scottish independence is not so much
about economics or identity as power and influence: peripheral nationalism versus centralised unionism; gaining control over the levers
of power and, above all, escaping the clutches
of English Conservatism. One of Salmond’s [by
now weary] jokes is that there are more pandas
in London zoo than Conservative MPs north of
the border (only one). Indeed, the core of the
Independence thesis is that Scotland has been
governed from Westminster by governments
Scots did not vote for. The basic argument is
that no one will do a better job of running Scotland than the people who live and work in the
country. As the SNP puts it, ”Independence will
ensure we never again get Tory [Conservative]
governments rejected by the people of Scotland”.
In the words of the SNP deputy-leader, Nicola
Sturgeon, independence is about building ”a fairer, more prosperous Scotland with powers to
counteract the dominance of London and the
south-east of England”.
By a fairer and more prosperous Scotland it is
argued that Independence will conduce towards
building a just and equitable society – a small,
progressive, successful, Nordic-style social de-
24
Maanpuolustus 109
David Arter: From England to Scotland with Love
mocracy. Scotland is a wealthy country – and
it has at least forty more years of North Sea oil
– but, the independence campaign insists, levels of inequality are higher than in the rest of
the UK. In the televised head-to-head with the
leader of the Better Together campaign leader,
the former Labour chancellor Alastair Darling,
Salmond, Scotland’s first minister, began with
the arresting assertion that there are 35 food
banks within 25 miles of Glasgow where the
debate took place. There was, of course, more
than an element of populist panacea-peddling
in Sturgeon’s claim that Scotland could make savings of £600 million a year by not spending on
things like nuclear weapons and the cost of the
House of Lords. But the case for a fairer Scotland
was enhanced by pointing to the achievements
of the Scottish Parliament since its creation in
1999. Unlike the situation south of the border,
there is free personal care for the elderly, no
prescription charges on medication and no tuition fees for Scottish and EU students.
Kampanjointi Skotlannin itsenäisyyden puolesta
jatkui syyskuun alussa Edinburghissa.
Question: What have the Pope, Barack Obama,
Jean-Claude Juncker, Hilary Clinton, Sir Alex
Ferguson and Michael Douglas in common?
Answer: they have all made remarks readily interpreted by unionists as implying opposition to
the break-up of the United Kingdom. The Harry
Potter author, J.K. Rowling, who is English but
lives in Edinburgh, has even donated £1 million to the pro-union ’Better Together’ campaign.
The latter contends that Scotland has the best of
both worlds – a parliament in Edinburgh which
has control of such strategic areas as health and
education and the safety and security of the UK.
Moreover, all the pro-union parties in the Scottish Parliament have sought to ’sugar the no pill’
by promising still more powers to Holyrood. All
Maanpuolustus 109
25
Teema: Kansallismielisyys Euroopassa
three have combined forces to oppose independence but for differing reasons.
The Scottish Conservatives with their solitary
Westminster MP are formally the Scottish Conservatives and Unionist Party and, with a view
to keeping the Union together, the party leader
Ruth Davidson set up the Stathclyde Commission
in 2013 which recommended that Scotland be
handed full powers over income tax. The Liberal
Democrats argue from the principled stance that
federalism is the best future for Scotland – that
is, Home Rule within a reformed federal UK.
Scotland would have powers over income tax,
inheritance tax and capital gains tax but there
would be retention of a single UK welfare and
pension system. Liberals argue that one of the
strengths of federalism over independence is
that it gives the people of Scotland an equal and
continuing voice in UK decisions, whereas independence removes the Scottish voice from the
UK and from influence over these key decisions.
Interestingly, Labour, once the dominant party
in Scotland but now in opposition both at Westminster and in the Scottish Parliament, has not
gone so far as to promise the Scots powers over
income tax. It has questioned the redistributive
impulses of the SNP in an independent Scotland
and has led the Better Together’s rejection of
Salmond’s plans to keep the pound in a currency
union. This, the argument goes, would be like
getting a divorce and keeping a joint bank account. When, addressing the Scottish Chambers
of Commerce, UK Labour leader Ed Miliband
categorically ruled out a currency union with
an independent Scotland, he was perfectly well
aware that, without Scottish seats in Westminster, Labour would struggle to win general elections south of the border. For the shadow Labour
foreign secretary, Douglas Alexander, a Scot, it
was a matter of solidarity against separatism and
he questioned why ”if the UK is so bad for Alex
Salmond, he wants to hang on to so much of it
– the pound, the Queen, the BBC”.
Characterising the Scottish electorate is both
hazardous and problematical. There are visceral
nationalists and a fringe with strongly anti-Eng26
Maanpuolustus 109
lish sentiments. The SNP Scottish government,
apart from promising EU membership, has said
an independent Scotland would need around
24,000 migrant workers annually to compensate
for the growth in old age dependency ratio and it
hardly seems coincidental that in May the United Kingdom Independence Party (UKIP) won
its first MEP in Scotland with 10.4 per cent of the
vote north of the border. On the radical left independence is an instrument in the class struggle
– a weapon with which to fight English capitalism and imperialism. There is a gender gap:
only 27 per cent of women presently support
independence. Among the younger age-cohorts
in particular (and 16-year-olds can vote) identity
with Britain has declined. In other words, there
are fewer who would echo the sentiments of
Alan Davidson from Ballater: ”I am as passionate a Scot as anyone, and care a lot about my
country, but I consider myself British by birth
and Scottish by the grace of God”. Importantly, as
the former British prime minister Gordon Brown
[Labour/pro-union] has observed, what is new
– and fuelling the nationalist uprising – is the
insecurity many Scots feel at the economic and
social dislocation caused by de-industrialisation
and the loss of a million heavy-industry jobs.
Traditional Labour voters have defected in numbers to the SNP and it is remaining Labour voters
in the inner cities that the SNP is working hard
to convert to independence. It is a fair bet that
they are not interested in who gains control of
defence policy but the SNP’s promise of a free
child-care place for all 1-5 year-olds could be a
very different matter.
Ironically, following the 2011 Scottish Parliament elections, Scotland has the very thing said
to be at the heart of discredited Westminster politics – a single-party majority [SNP] government.
SNP has replaced Labour as the dominant party
north of the border but SNP votes alone are not
enough the win the independence referendum.
For BetterTogether the SNP is asking for a blind
leap of faith predicated on no more than ”guesswork, fingers crossed and blind faith”. At the
time of writing, among those persons surveyed
in a Mori poll, only a minority of 40 per cent
would definitely take that leap of faith although
David Arter: From England to Scotland with Love
the SNP is renowned for its ’sprint finish’ and the
result is sure to be close. With only one month of
an ’eternal’ campaign left, two issues are likely
to become more prominent – both troublesome
for the SNP – security and the EU.
On the first, the SNP has favoured an antinuclear stance being written into the proposed
constitution of an independent Scotland but
it also argues that Scotland would join NATO.
In this, Scotland is broadly in line with public
opinion. The recent British Social Attitudes survey did not show a majority of Scots in favour
of keeping nuclear weapons – as some Labour
members of the Scottish Parliament claimed –
and for the Greens and radical left a nuclear-free
Scotland is a sine qua non. For the ’hard left’,
the UK’s nuclear weapons’ system – currently
comprising four Vanguard-class submarines carrying nuclear-armed Trident missiles – which
has been based on the river Clyde since the
1960s, has come to symbolise the last vestiges
of British imperialism. The SNP has stated that
negotiations would begin within six weeks of a
’yes vote’ to remove Trident from Scotland and
replace it with a 15,000-strong defence force.
Clearly, however, NATO membership requires
member-countries to underwrite the alliance’s
nuclear first-strike capability in the event of
NATO losing a conventional war. If the latter
appears an unlikely scenario – certainly for Scottish voters – it is at least open to serious question whether an independent Scotland that is
opposed in principle to nuclear weapons would
be allowed to join. Clearly, however, Scottish independence would mean a reduced UK military
capability in conventional forces whilst there
is no obvious contingency plan for relocating
Trident. Indeed, there are those who see Scottish independence opening the way to unilateral
disarmament in the UK and the end of Britain
as a nuclear power.
Characterising
the Scottish
electorate is
both hazardous
and problematical.
Another bone of contention is Scotland’s proposed membership of the European Union and,
if an application is successful, the amount of
influence it could reasonably expect to exert on
behalf of its farmers, fishermen, the food and
drink sector and other national economic interMaanpuolustus 109
27
Teema: Kansallismielisyys Euroopassa
Stateless
nations seldom
become
nation-states
on the basis
of the intrinsic
merits of their
nationalist
claims.
ests. According to the director of the CBI (Confederation of British Industry), if an independent
Scotland gained EU membership it would end
up with just seven votes in the Council of Ministers, the same number he noted as Finland and
this would mean it would have little power to
influence some of the biggest issues facing the
EU. Alyn Smith, a long-serving SNP MEP who
serves on the European Parliaments’ Agriculture Committee, had a ready response. ”I would
readily swap having 100 per cent of Finland’s
influence in the EU compared to the UK’s outof-touch, dysfunctional government setting our
priorities. He was alluding to the fact that whilst
Scotland wants to join the EU, David Cameron,
the British prime minister, under pressure from
Eurosceptics in his own party and the rise of
UKIP, has promised a UK referendum on the EU
if he is re-elected as prime minister following
the 2015 general election. Plainly, though, the
road to Scottish influence within the EU will
involve assiduous networking, probably with
the three Nordic member-states,
History teaches that stateless nations seldom
become nation-states on the basis of the intrinsic merits of their nationalist claims. Talk
to most ’Nats’ in the pub and it all goes back
to Mrs Thatcher and her iniquitous poll tax,
which she tried out first in Scotland. The poll
tax was based on the number of persons living
in a property, not the value of the property,
and it caused riots and protest demonstrations.
Hostility to Thatcherism became synonymous
with control and exploitation from Westminster
which in turn reinforced a ’victim mentality’. It
is sometimes said that the Scots are the ’most
balanced people’ on earth – they have a chip on
both shoulders! Whether Scotland becomes an
independent country on March 24 2016 – almost
a century after Finland gained independence –
you will know by the time you read this piece.
If so, dare I say it, the ’Nats’ will have been indebted to North Sea oil – and not least Margaret
Thatcher. •
28
Maanpuolustus 109
Teemu Sinkkonen: Katalonia pelaa uhkapeliä
KIRJOITTAJA
Vanhempi tukija Teemu
Sinkkonen työskentelee Ulkopoliittisessa
instituutissa. Hän on
erikoistunut terrorismiin
ja muuhun poliittiseen
radikalismiin, Euroopan
terrorismin vastaiseen
toimintaan, kriisinhallintaan EU:n yhteisen
turvallisuus- ja puolustuspolitiikan viitekehyksessä sekä Espanjaan ja
Georgiaan.
Katalonia
pelaa
uhkapeliä,
jossa ei ole
voittajia
Teemu Sinkkonen
Espanjan separatismin
syyt ovat moniulotteisia
ja niitä on haettava
kauempaa menneisyydestä.
Samankaltaisia piirteitä
on myös Balkanilla ja
Korsikalla.
Espanjaa on usein verrattu Balkaniin johtuen
sen jakautumiseen moneen alueeseen, jotka haluavat eroon Madridin keskusvallasta. Näistä Katalonia ja Baskimaa ovat tunnetuimmat, mutta
yhtälailla itsenäistymisestä haaveillaan jossain
määrin myös Galiciassa, Baleaareilla, Kanarian­
saarilla ja Andalusiassa. Monella alueella on historiansa aikana toiminut myös baskiterroristiMaanpuolustus 109
29
Teema: Kansallismielisyys Euroopassa
järjestö ETA:a imitoivia separatisteja, jotka ovat
aiheuttaneet huolta Espanjan väkivaltaisesta
hajoamisesta Balkanin tavoin.
Selittävänä taustatekijänä separatismille voidaan pitää Espanjan historiallista jakautumista
kuningas- ja herttuakuntiin, sekä tietysti veristä
sisällissotaa 1936-1939 ja sitä seurannutta Francon diktatuuria. Vain kuningas Juan Carlosin
esimerkillinen rooli siirryttäessä diktatuurista
demokratiaan esti maan luisumisen uuteen
vallankaappaukseen ja ehkä jopa sisällissotaan.
Sittemmin Euroopan unioniin liittyminen ja
Espanjan voimakas taloudellinen kasvu lujittivat maan pitkäksi aikaa ja huoli hajoamisesta
jäi vaurastumisen alle. Talouden romahdettua
2008 vanhat ongelmat nousivat kuitenkin taas
esiin – tällä kertaa kaikista voimakkaimmin
Kataloniassa, jossa marraskuun 9. päivä on tarkoitus äänestää itsehallintoalueen itsenäistymisestä.
30
Maanpuolustus 109
Barcelonan kannattajia Senyera Catalan
-separatistilippujen kanssa (edessä) sopuisasti
Espanjan lippua kohottavien Real Madridin
kannattajien kanssa. King’s Cup finaali Real
Madrid–Barcelona huhtikuussa 2014.
Tuleva äänestys on vaarallista peliä, jossa
Madrid ja Barcelona ovat törmäyskurssilla eikä
kumpikaan halua olla taatusti se, joka tekee ensin väistöliikkeen. Kyse on politiikasta. Katalonian pääministeri Artur Mas lupasi ennen viime
vaaleja järjestää kansanäänestyksen alueen itsenäistymisestä, koska keskusvallan syyllistäminen talouskriisistä oli lyhyellä tähtäimellä
helppo ja halpa keino voittaa, ja kansanäänestyksellä uhkailemalla saa neuvotteluvaltin Madridissa. Ongelmana on se, että kansanäänestys
vain yhden itsehallintoalueen sisällä on Espan-
Teemu Sinkkonen: Katalonia pelaa uhkapeliä
jan perustuslain mukaan laiton, sillä kansanäänestyksen pitäisi nimensä mukaisesti koskea
koko Espanjan kansaa, ei vain valikoituja osia
siitä. Espanjan pääministeri Mariano Rajoy on
yksiselitteisesti todennut, ettei missään tapauksessa anna äänestyksen tapahtua.
Jos Mas perääntyy, hän pettää äänestäjänsä
ja Katalonian tulevissa vaaleissa itsenäisyysmielinen, paljon Masin keskustaoikeistolaista
puoluetta radikaalimpi vasemmisto todennäköisesti kerää potin. Tätä ei Rajoykaan halua, mutta
myöntyminen taas horjuttaisi koko Espanjan
korttitaloa, jota edes kuningas Juan Carlos ei
ole enää vakauttamassa. Masilla on kuitenkin
semanttinen takaportti, johon myös Rajoy toivoo hänen vetäytyvän: äänestyksen nimeäminen mielipidekyselyksi. Tämä olisi lain mukaan
sallittua ja jos tulos olisi yksiselitteinen ja äänestysprosentti merkittävä, olisi Rajoy puolestaan
pakotettu myönnytyksiin.
ETA:n vapaustaistelija pidätettiin Montpellierissä Ranskassa. ETA:n tavoitteena on
koko historiallisen Baskimaan itsenäisyys
yhdistämällä Espanjan ja Ranskan alueella
sijaitsevat baskimaakunnat.
Rajoy laskelmoi sen varaan, ettei tulos ole
selvä. Hän tietää, etteivät katalonialaiset ole
yksimielisiä itsenäisyydestä. Mielipidekyselyjen tulokset vaihtelevat ja huitovat parhaimmillaankin vain niukan enemmistön paikkeilla, kun
kysytään suoraan Katalonian itsenäistymisestä
omaksi valtioksi. Jos vaihtoehtoja on enemmän,
on hajaannuskin suurempi eikä täysi itsenäistyminen saa enää enemmistöä taakseen. Lain
turvaama kansanäänestys olisi ainoa luotettava
ja legitiimi keino saada itsenäistymisen todellinen kannatus esiin. Äänestyksen vesittyminen
Maanpuolustus 109
31
Teema: Kansallismielisyys Euroopassa
Vaikka ilmassa
on paljon
jossittelua, ei
Katalonia tule
irtaantumaan
Espanjasta
pitkään aikaan.
32
Maanpuolustus 109
mielipidemittaukseksi ei taas saisi riittävää
määrää katalonialaisista uurnille. Tähän
vedoten Rajoy saisi ongelman pois pöydältään
toistaiseksi ja Mas puolestaan voisi pelastaa jossain määrin kasvonsa.
Vaikka itse äänestys onnistuttaisiin järjestämään, myös siinä on paljon ongelmia. Kuka
esimerkiksi saisi äänestää? Saisivatko miljoonat
Kataloniassa asuvat muut espanjalaiset sanoa
mielipiteensä vai rajoitettaisiinko ääni vain syntyperän mukaan, tai kenties vain äidinkielen
mukaan? Laki ei tähän puutu, koska koko äänestys ei ole lain mukainen. Jos taas kyseessä
on mielipidekysely, olisi se helppoa tehdä valikoiden.
Toinen ongelma on suunniteltu kysymyksenasettelu, joka on kaksiosainen. Ensin kysytään
äänestäjältä haluaako hän, että Kataloniasta
tulisi valtio. Jos vastaus on myöntävä seuraa
jatkokysymys siitä, olisiko tuon valtion oltava
itsenäinen. On helppo arvata, että kaksiosaisuus
antaa paljon tilaa jossittelulle ja tilastokeinottelulle eivätkä termit valtio ja itsenäisyys ole
immuuneja saivartelulle.
Vaikka ilmassa on paljon jossittelua, ei Katalonia tule irtautumaan Espanjasta pitkään aikaan.
Syynä on äänestykseen liittyvien tekijöiden
lisäksi se, ettei irtautuminen ratkaisisi Katalonian todellista ongelmaa, eli laahaavaa taloutta.
Jo pelkkä uhkapeli itsenäisyydestä luo epävakautta ja vaikeuttaa talouskriisistä toipumista.
Kulissien takana pääministeri Mas tehnee varmasti kaikkensa saadakseen Rajoylta myönnytyksiä Katalonian elvyttämiseen. Vain talouskasvu voi pelastaa Masin pois hänelle oudosta
pedistä ja palauttaa hänen puolueensa takaisin
omalle paikalleen: maltilliseksi ja talouskasvuun
keskittyneeksi liberaalipuolueeksi, joka pysyttelee kaukana radikaaleista separatisteista. •
Juuso Stenfors:Yhdessä ilman yhteistä kieltä
KIRJOITTAJA
Politologi Juuso Stenfors
on seurannut Suomen
Brysselin suurlähetystössä Belgian sisäja talouspolitiikkaa
vuodesta 2007 lähtien.
Yhdessä
ilman
yhteistä
kieltä
Belgian separatismin
juuret ovat syvällä
Flanderin poliittisessa
historiassa.
Juuso Stenfors
Belgian entinen pääministeri Yves Leterme on
kiteyttänyt belgialaisuuden ongelman osuvasti
todetessaan, ettei belgialaisia yhdistä mikään
muu kuin kuningas, jalkapallomaajoukkue ja
olut. Kielelliseltä ja kulttuuriselta identiteetiltään maa on ollut itsenäistymisestä lähtien jakautuneena flaamilaiseen ja ranskankieliseen
identiteettiin. Separatismin juuret ovat syvällä
Belgian, ja erityisesti Flanderin, poliittisessa
historiassa.
ALUSSA OLI RANSKA
Belgia syntyi vuonna 1830 separatistisen liikkeen toiminnan tuloksena. Yhdistyneistä
Alankomaiden kuningaskunnista itsenäisyyttä
tavoittelevan liikkeen primus motor’eita olivat
maan pääasiassa ranskankielinen aatelisto ja
Maanpuolustus 109
33
Teema: Kansallismielisyys Euroopassa
Kielelliset ja
uskonnolliset syyt
olivat merkittävämmät liikkeelle
panevat voimat
nationalistisessa
ideologiassa.
katolinen kirkko. Kielelliset ja uskonnolliset
syyt olivat merkittävämmät liikkeelle panevat
voimat nationalistisessa ideologiassa, kun taas
taloudelliset kysymykset näyttelivät tuolloin
melko pientä roolia ja taloudellisessa mielessä
Belgian itsenäistymisellä olikin katastrofaaliset
seuraukset erityisesti Flanderissa.
Välittömästi maan itsenäistymisen jälkeen
Flanderissa syntyi liikkeitä, jotka tavoittelivat
jälleenyhdistymistä Alankomaiden kanssa.
Maan tuore poliittinen johto tukahdutti nämä
vaatimukset luomalla äärimmäisen keskitetyn
hallintojärjestelmän, jonka ainoaksi viralliseksi kieleksi kaikilla hallinnon tasoilla otettiin
ranska, vaikka enemmistö kansasta puhui äidinkielenään hollantia. Näin kylvettiin siemen
kieliryhmien välisille poliittisille kiistoille, jotka
ovat jatkuneet tähän päivään saakka.
KESKITETYSTÄ HALLINNOSTA LIITTOVALTIOKSI
Flaamilaisen liikkeen (Vlaamse Bewegning) toiminta alkoi tuottaa varsinaisia tuloksia vasta
1960-luvulla, jolloin kieliryhmien kielellinen,
kulttuurinen ja poliittinen eriytyminen alkoi
näkyä myös hallinnollisissa rakenteissa. Kuusikymmentäluvun ”kielisotien” aikana Belgia
jaettiin idästä länteen kulkevalla kielirajalla
keskeltä kahtia tehden Flanderista ja eteläisestä
Valloniasta hallinnollisesti yksikieliset alueet.
Kielisodat kulminoituivat 1960-luvun lopussa
Leuvenin yliopiston jakamiseen ja ranskankielisten opiskelijoiden siirtämiseen ranskankieliseen Louvain-La-Neuve’n (uusi Leuven) vastaperustettuun yliopistoon.
Samoin poliittiset puolueet jaettiin kahtia
hollannin ja ranskankielisiin sisarpuolueisiin,
mikä on mahdollistanut Flanderissa alueellisten
tavoitteiden tuomisen puolueiden ohjelmiin ja
samalla alueellisen näkökulman muodostumisen osaksi Belgian sisäpolitiikkaa. Ensimmäinen
varsinainen separatistipuolue oli vuonna 1954
perustettu maltillinen Volksunie, joka kokosi alleen nationalisteja kaikista poliittisista leireistä.
Puolue jakautui lopulta kahtia, kun 1970-luvun
lopussa oikeistosiipi erosi siitä muodostaen
Vlaams Blok -puolueen, jonka ensisijaisena poliittisena tavoitteena oli Flanderin itsenäisyys.
Radikaalilla separatismilla ei ollut suurta kannatusta Flanderissa ennen 1990-lukua, vaan
34
Maanpuolustus 109
Juuso Stenfors: Yhdessä ilman yhteistä kieltä
Volksunien ja muiden puolueiden omaksuma
maltillinen linja oli hallitseva flaamien poliittisessa ajattelussa.
Maltillinen linja oli osoittautunut myös tulokselliseksi: vuonna 1970 alkaneiden valtioreformien sarja 1990-luvulle tultaessa oli askel askeleelta johtanut alueiden kulttuuriseen itsemääräämisoikeuteen ja lopulta Belgian liittovaltion
perustamiseen vuonna 1993. Keskeisenä tekijänä prosessissa oli ollut nk. ”belgialainen kompromissi”, joka takasi kummallekin osapuolelle
myönnytyksiä uudistuksista neuvoteltaessa.
Liittovaltion luominen ja sen myötä laajentunut alueiden taloudellinen itsemääräämisoikeus
ei kuitenkaan pysäyttänyt radikaalin separatismin nousua. Vlaams Blok kasvoi 2000-luvulle
tultaessa Flanderin toiseksi suurimmaksi puolueeksi, joutuen tosin poliittisesti eristetyksi.
Puolue hyökkäsi ”belgialaista kompromissia”
vastaan, vaatien Flanderin yksipuolista irtautumista Belgiasta. Radikalismin nousulle on tehnyt
Opiskelijoiden separatistimielenosoitus
Gentissä, Belgiassa.
tilaa puolueiden, mediakentän ja koululaitoksen jakautuminen kielirajan mukaisesti sekä
toisen maailmansodan kokeneen sukupolven
siirtyminen syrjään. Nuorempien sukupolvien
belgialaisilla on hyvin vähän yhteisiä kansallisia kokemuksia lukuun ottamatta jalkapallomaajoukkueen EM- ja MM-turnauksia.
N-VA:N NOUSU JA 2000-LUVUN
FLAAMILAINEN SEPARATISMI
Toukokuussa Belgian liittovaltio- ja alueparlamenttivaaleissa voittajaksi nousi puolue, jonka
peruskirjan ensimmäisessä kappaleessa asetetaan poliittiseksi tavoitteeksi Flanderin tasavallan itsenäisyys ja sen jäsenyys Euroopan
Maanpuolustus 109
35
Teema: Kansallismielisyys Euroopassa
Belgian liittovaltio- ja alueparlamenttivaaleissa
voittajaksi nousi
puolue, jonka poliittisena tavoitteena
on Flanderin
tasavallan
itsenäisyys ja
jäsenyys Euroopan
unionissa.
36
Maanpuolustus 109
unionissa. Kyseinen puolue on vuonna 2001
perustettu Nieuw Vlaamse Alliantie N-VA (”Uusi
Flanderin liitto”). N-VA on tehnyt lyhyen historiansa aikana separatismista salonkikelpoista
Belgian politiikassa nousten ensin Flanderin
aluehallituksen johtoon, ja parhaillaan käynnissä olevien hallitusneuvotteluiden tuloksena
todennäköisesti liittovaltiohallitukseen. Puolue
on onnistunut viisinkertaistamaan kannatuksensa muutamassa vuodessa.
N-VA:n suosio henkilöityy osittain sen karismaattiseen puheenjohtajaan Bart De Weveriin,
mutta ennen kaikkea puolue on onnistunut
vetoamaan Flanderin itsenäisyyttä tai autonomiaa kannattavaan väestönosaan, joka on karsastanut Vlaams Belangin (entinen Vlaams Blok)
äärioikeistolaisuutta ja muukalaisvastaisuutta.
De Weverin yhteiskuntapoliittinen pääviesti on
ollut nykyisen hallintomallin toimimattomuus
ja sen kalleus Flanderille. N-VA on ottanut ”belgialaisen kompromissin” kritisoimisen omaan
työkalupakkiinsa.
Kieli- ja kulttuurikiistojen jälkeen merkittävimmäksi flaaminationalismin polttoaineeksi
ovat nousseet tulonsiirrot Flanderista Valloniaan muun muassa sosiaaliturvan muodossa. NVA:n tavoitteena on luoda Flanderin ja Vallonian
välinen valtioliitto askeleena kohti Flanderin
itsenäisyyttä. Siinä konfederaatiohallinnolle
jätettäisiin vastuu ainoastaan ulko- ja puolustuspolitiikasta. Konfederaatiomalli oli tarkoitus
sisällyttää puolueen vaaliohjelmaan kevään vaaleissa, mutta N-VA:n suunnitelmat kariutuivat
lopulta muiden flaamipuolueiden vastustukseen. Vaikka N-VA elää ja hengittää flaaminationalismista, ei seuraavalla hallituskaudella ole
odotettavissa merkittäviä avauksia alueellisen
autonomian kasvattamiseksi. Kaikesta huolimatta N-VA:n lopullinen tavoite on edelleen
Flanderin irtautuminen Belgiasta. Niinpä tulevia
kansanäänestyksiä Skotlannissa ja mahdollisesti
Kataloniassa seurataan tarkasti myös flaaminationalistien piirissä. •
Karoliina Honkanen: Naton huippukokouksen ennakkotunnelmia
KIRJOITTAJA
Naton
huippukokouksen
ennakkotunnelmia
VTM Karoliina
Honkanen toimii
puolustusasiainneuvoksena Suomen Natoedustustossa Brysselissä.
Aiemmin Honkanen on
toiminut eri tehtävissä
puolustusministeriössä
ja Pääesikunnassa sekä
tutkijana Ulkopoliittisessa instituutissa.
Kirjoittaja on kirjoittanut artikkelin yksityishenkilönä. Artikkelissa
edustetut näkemykset
eivät välttämättä edusta
Suomen Nato-edustuston
virallista kantaa.
Maanpuolustus-lehden
aikataulun vuoksi
artikkeli on laadittu
ennen Walesin huippukokousta
Walesissa
yhteinen
puolustus taas
valokeilaan.
Karoliina Honkanen
Walesin huippukokouksessa Nato palaa perustehtävänsä äärelle. Yhteisen puolustuksen tehtävästä ei ikinä luovuttu, mutta käytännön toiminnassa se jäi taka-alalle kahdeksi vuosikymmeneksi Naton keskittyessä kriisinhallintaan ja
kumppanuusyhteistyöhön. Nyt tämä painotus
jää taakse. Walesin Cardiffiin 4.–5.9. kokoontuvien Nato-maiden johtajien pääviesti on selkeä:
Naton tulee olla valmis ja kykenevä puolustamaan jäsenmaitaan kaikkia uhkia vastaan.
Huippukokouksen läpileikkaava teema on
”tulevaisuuden Nato”, johon myös yhteisen
puolustuksen vahvistaminen olennaisesti liittyy. Naton näkökulmasta kyseessä ei ole vain
reaktio Venäjän toimiin Ukrainassa, vaan tarkoitus on antaa pidemmän aikavälin suuntaviivat Naton kehittämiselle. Muita huippukokousteemoja ovat muun muassa suorituskykyjen
Maanpuolustus 109
37
Artikkelit
kehittäminen, sitoutuminen transatlanttiseen
suhteeseen, kumppanuusyhteistyön tiivistäminen, Naton tuki Ukrainalle sekä Afganistanin
ISAF-operaation päättäminen ja tuleva yhteistyö
Afganistanin kanssa. Uusia laajentumispäätöksiä
ei ole luvassa, mutta Nato tullee vahvistamaan
”avointen ovien” politiikan jatkumisen.
Tässä artikkelissa tarkastellaan huippukokouksen pääteemoja keskittyen yhteiseen puolustukseen ja arvioidaan huippukokoustuloksia
myös Suomen näkökulmasta.
YHTEINEN PUOLUSTUS VAHVISTUU
Nato-maat katsovat että Euroopan turvallisuusympäristö on muuttunut ja muutos on pysyvä.
Tämän vuoksi Naton tulee varmistaa, että työkalut yhteisen puolustuksen toimeenpanemiseksi
tarpeen vaatiessa ovat terässä ja ennaltaehkäisykynnys on uskottava.
Natossa on kevään aikana tehty merkittäviä
päätöksiä yhteisen puolustuksen vahvistamiseksi. Huhtikuussa Nato hyväksyi toimenpidepaketin, jonka myötä Nato on lisännyt läsnäoloaan ja harjoitteluaan itäisissä jäsenmaissa
maalla, merellä ja ilmassa. Paketin valmistelussa
on korostettu kaikkien toimien puolustuksellista
luonnetta ja tehtyjen sopimusten noudattamista.
Osana Naton yhteisiä toimia Yhdysvallat on sijoittanut maavoimien komppanian kuhunkin
Baltian maahan ja Puolaan. Walesissa päättäjien
odotetaan linjaavan, miten läsnäolo toteutetaan
itäisissä jäsenmaissa jatkossa.
Tärkeällä sijalla huippukokouksessa tulee
olemaan Naton toimintasuunnitelma valmiuden
parantamiseksi (Readiness Action Plan). Tähän
liittyen myös Naton nopean toiminnan joukkoja
(NRF, Nato Response Force) on tarkoitus vahvistaa. Muita tunnistettuja kehittämistarpeita ovat
muun muassa tilannetietoisuuden lisääminen
ja varautumissuunnittelun tehostaminen. Myös
harjoitustoimintaa sopeutetaan vastaamaan
muuttuneeseen turvallisuusympäristöön.
Suorituskykyjen osalta Walesissa keskustellaan Naton puolustussuunnitteluprosessissa tunnistettujen puutealueiden paikkaamisesta muun
muassa monikansallisen yhteistyön keinoin.
Muita teemoja ovat muun muassa yhteistoimintakyvyn parantamiseen tähtäävän CFI-aloitteen
toimeenpano (Connected Forces Initiative), kyber38
Maanpuolustus 109
puolustuksen vahvistaminen ja strategisen ohjuspuolustuskyvyn edistäminen.
Jotta tulevaisuuden suorituskyvyt voidaan
turvata, on välttämätöntä pysäyttää puolustusmenojen laskusuunta. Walesissa yhä useamman
liittolaisen toivotaan sitoutuvan puolustusmenojensa kasvattamiseen.
VENÄJÄ – UUDELLEEN ARVIOINNIT
VÄLTTÄMÄTTÖMIÄ
Valmistauduttaessa edelliseen huippukokoukseen Chicagossa 2012 tunnelmat Natossa olivat
kovin erilaiset kuin tänään. Silloin juhlittiin
Nato-Venäjä -peruskirjan 15-vuotista taivalta ja
huippukokouksen julkilausumassa kiitettiin parannuksia Nato-Venäjä-suhteessa.
Walesin-huippukokouksen alla tunnelmat Natossa ovat turhautuneet ja huolestuneet. Nato arvioi, että Venäjä on rikkonut Nato-Venäjä –neuvoston perusperiaatteita ja niitä arvoja, joihin se
on Naton rauhankumppanina sitoutunut. Naton
näkökulmasta Venäjää on kohdeltu kumppanina, mutta Venäjä toimii yhteisistä säännöistä
piittaamatta ja tavalla, jonka piti kuulua jo historiaan. Nato on jäädyttänyt käytännön yhteistyön
Venäjän kanssa, mutta mahdollisuus ylimmän
tason poliittisiin konsultaatioihin on toistaiseksi
säilytetty.
Walesissa Naton tulee arvioida muun muassa
Venäjän uutta ”hybridisodankäynnin” toimintamallia ja oman varautumisensa tasoa. Naton Euroopan-joukkojen komentaja (SACEUR) kenraali
Breedlove kuvasi Venäjän uutta toimintamallia
Wall Street Journalissa heinäkuussa julkaistussa kirjoituksessa. Breedloven mukaan malli
yhdistää muun muassa perinteisen sotilaallisen
voiman, tunnuksettomat taistelijat, kyberhyökkäykset ja disinformaation. Breedloven mukaan
Venäjän uudella strategialla on merkittäviä vaikutuksia Euroopan turvallisuuteen.
UKRAINALLE VAIN RAJALLISTA TUKEA
Walesissa järjestetään Nato-Ukraina –neuvoston kokous (NUC) valtionpäämiestasolla, jossa
keskustellaan Naton tuesta Ukrainalle. Tähän
sisältyy tuki turvallisuus- ja puolustussektorin
kehittämiseksi, neuvonanto energiaturvallisuudessa ja koulutus- ja harjoitusyhteistyö. Ukrainan tueksi ollaan myös perustumassa uusia
Karoliina Honkanen: Naton huippukokouksen ennakkotunnelmia
kumppanuusrahastoja, jotka käsittelevät muun
muassa logistiikkaa, johtamisjärjestelmäalaa ja
entisten sotilaiden uudelleen koulutusta.
Nato tukee pitkäaikaista kumppaniaan kumppanuusyhteistyön puitteissa, mutta on ilmoittanut, ettei tule puolustamaan Ukrainaa sotilaallisesti, koska se ei ole jäsenmaa.
Puolustusvoimain komentaja, kenraali Jarmo
Lindberg allekirjoitti isäntämaatuki-pöytäkirjan
(Host Nation Support) Naton huippukokouksessa Walesissa torstaina 4. syyskuuta 2014.
ARVIOITA HUIPPUKOKOUKSEN TULOKSISTA
Nato on nyt matkalla suuntaan, johon Baltian
maat, Puola ja Norja ovat sitä jo vuosia halunneet viedä. Ukrainan kriisi on osoittanut, että
yhteinen puolustus on Naton tärkein tehtävä ja
se otetaan vakavasti. Useiden arvioiden mukaan
Naton päätökset yhteisen puolustuksen vahvistamiseksi lisäävät turvallisuutta ja vakautta Suomen lähialueilla.
Vaikka Naton sisällä on erilaisia painotuksia
koskien turvallisuusympäristöä, liittokunnan
sisäinen solidaarisuus on kestänyt. Eteläisissä
jäsenmaissa Venäjän toimintaa ei ehkä koeta samalla tavalla uhkana kuin itäisissä jäsenmaissa,
mutta silti nämä maat osallistuvat itäisten jäsenmaiden tukemiseen muun muassa kasvattamalla panostaan Baltian ilmavalvontaoperaatiossa. Kaikki Nato-maat tiedostavat, ettei Nato voi
keskittyä yksin pohjoiseen: Natoon vaikuttava
kriisien kaari ulottuu Pohjois-Afrikasta Lähi-idän
kautta Kaukasukselle.
Naton tuleva toimintakyky riippuu liittokunnan yhtenäisyyden säilymisestä ja tasapainon
löytämisestä liittokunnan eri tehtävien välille.
Transatlanttisen suhteen kannalta on tärkeää,
että eurooppalaiset jäsenmaat kasvattavat puolustuspanostaan.
Yhteisen puolustuksen fokuksesta huolimatta
kumppaneita ei ole unohdettu. Walesista odotetaan yhteistyötarjouksia myös kumppaneiden
suuntaan. Suomelle tämä antaa mahdollisuuden
jatkaa käytännönläheistä ja tiivistä kumppanuusyhteistyötä Naton kanssa myös ISAF-operaation
loputtua, mikä tukee puolustusvoimien yhteistoimintakyvyn ja suorituskykyjen kehittämistä.
Suomen kannalta on positiivista, että Nato
on jatkossakin valmis huomioimaan kunkin
kumppanimaan yksilölliset intressit, tavoitteet
ja osaamisen tason. Samalla Nato odottaa kumppaneilta aktiivisuutta myös tulevassa kumppanuusyhteistyössä. •
Maanpuolustus 109
39
Artikkelit
KIRJOITTAJA
Heikki Savola on
Eduskunnan puolustusvaliokunnan valiokuntaneuvos. Hän on juuri
palannut Washington
DC:stä, työskenneltyään
Suomen Yhdysvaltainsuurlähetystössä puolustusasiainneuvoksena
vuosina 2011–2014.
Artikkelissa esitetyt
näkemykset ovat
kirjoittajan omia.
Obaman
turvallisuusja puolustuspolitiikka
Vuoden 2014 puolustus­
selonteon linjaukset
Heikki Savola
Yhdysvaltain puolustusministeriön maaliskuussa 2014 julkaisemassa puolustusselonteossa
(Quadrennial Defense Review) korostetaan kolmea
pilaria, jotka ovat: 1) Kotimaan puolustus ja tuki
siviiliviranomaisille, 2) globaaliturvallisuuden
varmistaminen ylläpitämällä alueellista turvallisuutta ja tukemalla liittolaisia ja kumppaneita
sekä 3) voimanprojisointikyvyn varmistaminen ja tarvittaessa tuloksellinen voimankäyttö.
Kaikkien kolmen pilarin toimeenpano edellyttää
uusia luovia toimintatapamalleja. Keskeiset kehitettävät osa-alueet, joihin tullaan lähivuosina
panostamaan rahaa ja henkilöstöresursseja ovat
kyberpuolustus, ohjuspuolustus, terrorismin
vastainen toiminta, erikoisoperaatiot, avaruus,
ilma- ja meripuolustus, täsmäaseet, tiedusteluja valvontakapasiteetti sekä ydinasepelotteen
ylläpito.
PRESIDENTTI OBAMAN TURVALLISUUSJA PUOLUSTUSPOLITIIKKA
Globaalien uhkien kirjo monipuolistuu ja kasvaa.
Temaattisesti Obaman hallinto joutuu perinteisten ulko- ja turvallisuuspoliittisten haasteiden
lisäksi ottamaan yhä tarkempaan seurantaan
esimerkiksi kyberturvallisuuden, energiakysy40
Maanpuolustus 109
Heikki Savola: Obaman turvallisuus- ja puolustuspolitiikka
mykset sekä arktisen alueen kehityksen. Yhdysvaltain aktiivinenkaan sotilaallinen toiminta
resursseja säästelemättä tietyllä kriisialueella ei
välttämättä riitä, siitä konkreettisena osoituksena ovat Irakin- ja Afganistanin-operaatiot. Presidentti Obama on varonut omassa toiminnassaan, ettei Yhdysvallat tule vedetyksi mukaan
konflikteihin, jotka voisivat pitkittyä ja/tai monimutkaistua. George W. Bushin presidenttikauden jälkeen heiluri on siis heilahtanut toiseen
ääripäähän voimankäytön suhteen.
Presidentti Obaman dilemma on se, että
vaikka hän yksittäisissä kriiseissä tekeekin rationaalisia päätöksiä, jää kriisien ratkaisutapaa
kokonaisuutena tarkasteltaessa vaikutelmaksi,
että aseellisen voiman käyttö on lähestulkoon
poissuljettu vaihtoehto presidentin keinovalikoimassa. Tästä presidentti Obama on saanut kasvavaa kritiikkiä paitsi republikaanipuolueelta,
myös oman puolueensa ja median taholta.
Johdonmukaisuuden puutteesta presidentti
Obamaa ei voi syyttää. Valittu linja on käynyt
selväksi viimeisen kuuden vuoden aikana. Obaman keskeinen tavoite on ollut lopettaa hänelle
periytyneet Irakin ja Afganistanin sodat välttäen
sellaista voimankäyttöä, jossa Yhdysvallat kärsisi
Yhdysvaltain modernia aseteknologiaa
edustavat MQ-1B Predator (edessä) ja MQ-9
Reaper -lennokit. Lennokkeja käytetään
laajasti tiedustelu- ja taistelutehtäviin
maailman eri kolkissa.
merkittäviä henkilötappioita tai joka merkitsisi
pitkäaikaista sotilaallista sitoutumista konfliktien ratkaisuun. Valittuun linjaan sopii hyvin
miehittämättömien ilma-alusten (”drones”) tai
erikoisoperaatiojoukkojen lyhytaikainen käyttö.
SOTAVÄSYNYT KANSAKUNTA
Presidentti Obaman korkeaa voimankäyttökynnystä selittää pitkälti sotaväsyneen kansakunnan haluttomuus tulla vedetyksi mukaan
globaalikriisien aseelliseen selvittelyyn. Yhdysvalloissa tehdyt mielipidetutkimukset osoittavat
yhdenmukaisesti, että kansakunnalle maailmanpoliisina toimiminen alkaa riittää. Kuvaavaa on,
että esimerkiksi Ukrainan aseellista auttamista
tukee alle viidennes amerikkalaisista.
Sekä Irakin että Afganistanin operaatioita
Maanpuolustus 109
41
Artikkelit
Mielipidetutkimukset osoittavat
yhdenmukaisesti,
että kansakunnalle
maailmanpoliisina
toimiminen alkaa
riittää.
tuettiin alkuvaiheessa laajamittaisesti yli puoluerajojen tukilukemien ollessa 70–80 %. Nyt
2/3 amerikkalaisista haluaa kotiuttaa joukot Afganistanista mahdollisimman nopeasti. Obaman
toukokuun lopussa 2014 antama ilmoitus siitä,
että amerikkalaisjoukot tulevat kotiin vuoden
2016 loppuun mennessä, saa laajaa osakseen
hyväksyntää Yhdysvalloissa.
Viimeisten kymmenen vuoden aikana Irakin
ja Afganistanin operaatiossa on palvellut noin
2,5 miljoonaa amerikkalaissotilasta. Asevoimien
vakinaisen henkilöstön lisäksi myös kansalliskaarti ja reservi ovat joutuneet osallistumaan
talkoisiin tavalla, jota ei ole nähty Vietnamin
sodan jälkeen. Rasite sotilaiden perheille on
melkoinen, kun kansalliskaartistakin ollaan
viidettä kertaa Afganistanissa ISAF-rotaatiossa.
Operaatioissa on tullut myös merkittävä määrä
kaatuneita, Irakissa noin 4400 ja Afganistanissa
noin 2200 kaatunutta (vrt. Vietnamin ja Korean
sodat, joissa kaatuneita molemmissa yli 50 000).
Lisäksi kymmenet tuhannet sotilaat ovat haavoittuneet, monet heistä vakavasti.
OBAMAN HALLINNON USKOTTAVUUS
LIITTOLAIS- JA KUMPPANIMAISSA
Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvallat on
tehdyt globaalisti erilaisia liittolais- ja kumppanuussopimuksia. Lähimmille liittolaisille on annettu kirjalliset turvatakuut (Nato-maat, Australia, Etelä-Korea, Filippiinit, Japani ja Taiwan),
kun taas muiden kanssa on tehty eritasoisia
puolustuspoliittisia yhteistyöjärjestelyitä.
Obaman hallinnon korkea kynnys voimankäytön suhteen on herättänyt arvostelua Yhdysvaltain liittolaisten keskuudessa, erityisesti laajan Lähi-idän alueella. Esimerkiksi Persianlahden maiden (Saudi-Arabia, UAE) näkökulmasta
tarkasteltuna presidentti Obama on lyhyen ajan
sisään tehnyt joukon päätöksiä (joukkojen kotiuttaminen Irakista, neuvotteluprosessin käynnistäminen Iranin kanssa sen ydinohjelmasta
ja sopimus Syyrian kemiallisista aseista ), jotka
yhdessä tarkasteltuna antavat signaalin siitä,
että Yhdysvallat peruuttelee pois Lähi-idästä
eikä vastaa liittolasten ja kumppaneiden turvallisuuden takaamisesta. Krimin anneksointi
nähdään myös – oikein tai väärin – esimerkkinä
siitä, mihin heikkous ulkopolitiikassa johtaa ja
42
Maanpuolustus 109
Heikki Savola: Obaman turvallisuus- ja puolustuspolitiikka
sillä on täten laajempaa vaikutusta Euroopan
ulkopuolella.
Valkoisessa talossa tiedostetaan hyvin passiiviselta näyttävän ulkopolitiikan vaarat. Siksi
myöskään Venäjän asettamaan haasteeseen ei
yksinkertaisesti ole enää varaa vastata tavalla,
joka herättäisi liittolaismaiden joukossa epäilyjä
siitä, kuinka vankasti Yhdysvallat lopulta seisoo
niiden tukena. Kyseessä ei ole enempää eikä vähempää kuin Yhdysvaltain globaali uskottavuus.
Voisi sanoa, että Yhdysvaltain globaalin turvatakuuverkoston uskottavassa ylläpitämisessä
on kyse eräänlaisesta 2010-luvun dominoteorian sovelluksesta. Dominoteorian periaatteet
hahmotteli presidentti Dwight D. Eisenhower
puheessaan vuonna 1954. Eisenhower tarkasteli
puheessaan Yhdysvaltain liittolaismaita Kaakkois-Aasiassa, esittäen näiden maiden edustavan
dominonappuloita. Jos yhdenkään epäiltiin liittyvän kommunistiseen liittoutumaan, tämä horjuttaisi alueen turvallisuuspoliittista tasapainoa.
Eisenhower sanoin: ”Se on kuin dominopeliä,
jossa yhden dominonappulan kaataminen kaataa koko rivin.”
Presidentti Obama, varapresidentti Biden, ulkoministeri Kerry ja puolustusministeri Hagel
ovat viimeisen vuoden ajan sukkuloineet ahkerasti Euroopassa ja Aasiassa vakuuttamassa
liittolaisia Yhdysvaltain turvatakuiden pitävyydestä. Viesti on ollut kirjalliset turvatakuut
omaaville maille kautta linjan sama: Yhdysvaltain lupausten pitävyydessä ei ole mitään epäselvää. Obaman hallinnon yleisemmin käyttämä
termi turvatakuiden uskottavuutta kuvailtaessa
on ollut raudanluja (ironclad).
Ukrainan-kriisin alettua Yhdysvallat on tehnyt (Naton puitteissa) joukon toimia, joilla on
pyritty auttamaan Venäjän uhkan konkreettisimmin kokevia Baltian maita ja Puolaa. Yhdysvallat on johdonmukaisesti korostanut Naton
viidennen artiklan uskottavuutta kriisin alusta
lähtien. Puolan ja Baltian maiden kannalta erityisen tärkeää oli saada maaperälleen komppania amerikkalaisjoukkoja. Joukkojen läsnäololla
on merkittävää symboliarvoa ja ne alleviivaavat
konkreettisesti näille maille, että Yhdysvallat
seisoo niiden tukena kaikissa oloissa. Tätä taustaa vasten Euroopassa käytävä (akateeminen)
keskustelu siitä, ovatko Baltian maat ylipäätään
sotilaallisesti puolustettavissa, on Washingtonin
näkökulmasta täysin triviaali debatti.
PENTAGONIN RAHANKÄYTÖSTÄ
Historiallisesti katsottuna kaikkien isojen konfliktien ja sotien (Toinen maailmansota, Korea,
Vietnam ja Kylmä sota) päättyminen jälkeen
asevoimien budjetti on tullut alas. Leikkauksen
suuruus on vaihdellut välillä 20–25 % lähtötasosta. Vuoden 2001 terrori-iskujen jälkeinen
puolustusbudjetin kasvu oli huimaa ja jo muutaman vuoden on ollut selvää, ettei samanlainen kehitys voi jatkua missään olosuhteissa.
Rahankäyttöä on tehostettava jo senkin takia,
että maksimaaliset leikkaukset ydintoimintojen
ulkopuolisiin tehottomiin toimintoihin mahdollistaisivat terveen ytimen ylläpidon. Yhdysvaltain puolustusbudjetti (ns. base budget) pysynee lähivuodet noin reilun 520–540 miljardin
dollarin tasolla. Tästä summasta puolustusmateriaalihankintoihin voidaan kohdentaa noin
viidennes.
Pentagon korostaa määrärahataistelussa, että
kylmän sodan päättymisen jälkeiset leikkaukset
oli mahdollista tehdä, kun vastapuoli romahti
täydellisesti. Nyt haasteena on ISAF-operaation
hallittu alasajo ja jatkotoimista päättäminen,
aktiivinen terrorismin vastainen toiminta sekä
erityisesti Kiinan ja Venäjän sotilaallinen nousu
– muista haasteista kuten esimerkiksi Iranista
puhumattakaan.
Tietyistä ongelmista huolimatta voidaan todeta, että Yhdysvaltain asevoimien tämänhetkinen suorituskyky on paras mitä se on ikinä ollut.
Kauas taakse ovat jääneet ajat ne ajat, jolloin
amerikkalaispanttivankien vapauttamisyritys
vuonna 1980 Iranin Yhdysvaltain-suurlähetystöstä päättyi sotilaalliseen katastrofiin. Vaikka
rahankäyttö on osin tehotonta, Yhdysvaltain asevoimien kehittämiseen on annettu niin paljon
rahaa 2000-luvulla, että massiiviset panostukset
näkyvät nyt kykynä projisoida voimaa globaalisti tehokkaammin kuin koskaan. Lisäksi kehitysputkessa on uusia mielenkiintoisia aseita,
joilla sotilaallisesti ylivertaista asemaa pyritään
ylläpitämään. Esimerkiksi raidetykkiaseet, jotka
muuttavat sähköenergiaa kineettiseksi energiaksi, antavat Yhdysvalloille taas etumatkaa suhteessa potentiaalisiin haastajiin. •
Maanpuolustus 109
43
Artikkelit
Puolustuspolitiikkaa
SuomiAreenalla
Jaakko Ylisipola
44
Maanpuolustus 109
Jaakko Ylisipola: Puolustuspolitiikkaa SuomiAreenalla
Puolustusministeriö järjesti 15.7.2014 kansalaiskeskustelun puolustuspolitiikasta Porin SuomiAreenassa. Tilaisuudessa pohdittiin Suomen puolustuksen ajankohtaisia kysymyksiä ja tulevaisuuden haasteita. Suomen puolustuspolitiikka tuntui kiinnostavan yleisöä, sillä
Porin teatterin sali oli viimeistä paikkaa myöten
täynnä. Tilaisuuden juontaja, vanhempi asiantuntija Petteri Väänänen pohjusti keskustelua
kertomalla aiheen ajankohtaisuudesta ja siitä,
että keskustelutilaisuuden lähtökohtana ovat
puolustusministeri Carl Haglundin asettaman
puolustuksen parlamentaarisen selvitystyöryhmän näkemykset.
Tilaisuus alkoi parlamentaarisen selvitystyöryhmän alustuksella, jossa selvitystyöryhmän
puheenjohtaja, kansanedustaja Ilkka Kanerva
Korkean tason turvallisuus- ja puolustuspoliittista
debattia Porissa.
sekä selvitystyöryhmän jäsenet kansanedustajat
Johannes Koskinen, Seppo Kääriäinen ja Jussi
Niinistö esittivät kukin oman näkemyksensä
Suomen puolustuksen nykytilasta ja tulevaisuuden haasteista.
KANERVA: PUOLUSTUSVOIMIEN RESURSSIT
EIVÄT VASTAA PUOLUSTUSVOIMILTA
VAADITTAVIA TEHTÄVIÄ
Ilkka Kanerva selvitti aluksi, etteivät puolustusvoimien resurssit tällä hetkellä vastaa siltä vaadittavia tehtäviä. Työryhmä on perustettu selvitMaanpuolustus 109
45
Artikkelit
Kaikki
keskustelijat
olivat sitä mieltä,
että Suomella
tulee olla vahva
kumppanuuksien
verkko.
Haglundin mukaan Hornet-hävittäjien
korvaamista pohjustava työryhmä aloittaa
työnsä syksyllä.
tämään millaisilla resursseilla puolustusvoimat
toimivat tulevaisuudessa. Kanervan mukaan
myös puolustusvoimien tehtävien tarkastelu
on tärkeää, etenkin jos puolustusmäärärahoja
lasketaan; silloin vaadittuja tehtäviä ei kyetä toteuttamaan eikä voida enää puhua uskottavasta
puolustuksesta. Kaikki keskustelemassa olleet
selvitystyöryhmän jäsenet olivat yhtä mieltä
siitä, että puolustusmäärärahoja tulisi nostaa.
Samalla kannalla on myös enemmistö eduskuntapuolueista. Lisäksi puolustusvoimien kaikilla
puolustushaaroilla on edessään erittäin mittavia
materiaalihankintoja, joihin pelkkä vuosittainen
määrärahojen lisäys ei riitä.
KÄÄRIÄINEN: SUOMI EI VOI
ULKOISTAA PUOLUSTUSTAAN
Seppo Kääriäinen oli samaa mieltä Kanervan
kanssa määrärahojen korottamisen välttämättömyydestä. Vasta sen jälkeen alkaa kuitenkin
haastavin tehtävä, eli pohdinta siitä kuinka
46
Maanpuolustus 109
Jaakko Ylisipola: Puolustuspolitiikkaa SuomiAreenalla
Suomen puolustaminen järjestetään tulevaisuudessa. Kääriäinen painotti, että Suomen
on itse järjestettävä oma puolustus, jonka on
oltava uskottava. Suomi ei voi ulkoistaa omaa
puolustustaan. Uskottavaa puolustusta tukevat
erilaiset kumppanuudet, jotka ovat nykyaikana
välttämättömiä.
NIINISTÖ: KOKO MAATA ON PUOLUSTETTAVA
Jussi Niinistö painotti, että tärkein päämäärä
on saada Suomen oma puolustus kuntoon ja siten kyetä puolustamaan koko maata. Niinistön
mukaan puolustusvoimauudistus ja puolustusvoimien menoleikkaukset ovat menneet julkisessa keskustelussa hieman sekaisin. Kuluneella
hallituskaudella puolustusbudjettia on leikattu
merkittävästi ja Niinistön mukaan tavoitteena
tulisi olla saada noin puolet tehdyistä menoleikkauksista palautettua tulevaisuudessa.
Puolustusmäärärahoista keskustelu siirtyi
yleisökysymyksen kautta Natoon. Selvitystyöryhmän jäseniltä kysyttiin heidän mielipidettään Suomen mahdollisesta Nato-jäsenyydestä.
Heistä ainoastaan Ilkka Kanerva piti Nato-jäsenyyttä täysin mahdollisena. Puolueiden on joka
tapauksessa tasavallan presidentin johdolla soviteltava yhteinen kanta tähän kysymykseen, sillä
mahdollinen Nato-jäsenyys on niin iso asia, ettei
yksi puolue voi siitä päättää.
KOSKINEN: NATO-JÄSENYYS PARANTAISI
SUOMEN PUOLUSTUSKYKYÄ, MUTTA
HEIKENTÄISI SUOMEN TURVALLISUUTTA
Kaikki keskustelijat olivat sitä mieltä, että Suomella tulee olla vahva kumppanuuksien verkko,
ja jo olemassa olevia kumppanuuksia tulee kehittää ja syventää. Kanerva vaati Suomen ja
Ruotsin välisen puolustusyhteistyön välitöntä
lisäämistä, ja pohti mahdollisuutta, että Suomi ja
Ruotsi auttaisivat toisiaan myös sota-aikana. Tämänkaltainen yhteistyö vaatisi kuitenkin valtiosopimuksen. Jussi Niinistö kannatti myös mahdollisimman pitkälle menevää puolustusyhteistyötä Ruotsin kanssa, mutta epäili keskinäisen
puolustusliiton mahdollisuutta. Euroopan unionin puolustusulottuvuus koettiin lisäresurssina,
mutta sekä Niinistö että Kanerva painottivat, että
valtaosan EU-jäsenvaltioista ollessa myös Naton jäsenvaltioita, ei EU:n puolustusyhteistyötä
nähdä todellisena vaihtoehtona suurimmassa
osassa unionia. Nato-maat eivät halua rakentaa
päällekkäisiä puolustusrakenteita. Kääriäinen ja
Koskinen olivat sitä mieltä, että Suomen Natojäsenyys heilauttaisi Pohjoismaiden vakautta.
Koskisen mukaan Nato-jäsenyys parantaisi Suomen puolustuskykyä, mutta heikentäisi Suomen
turvallisuutta.
Selvitystyöryhmän jäsenten alustuksen kommenttikierroksen aloitti Kansalaisjärjestöjen
konfliktinehkäisyverkosto KATUn puheenjohtaja ja ministeri Pekka Haaviston erityisavustaja
Johanna Sumuvuori. Hänen mukaansa puolustusvoimien tulevaisuuden tehtävien määrittely
pitää aloittaa Suomen uhkakuvien määrittelyllä:
mitä vastaan Suomi puolustautuu? Sumuvuoren
mukaan Suomen uhkakuvat ovat muuttuneet ja
puolustusvoimien pitää kehittää toimintojaan
vastaamaan paremmin nykyaikaisen sodankäynnin vaatimuksiin, kuten esimerkiksi kybersodankäyntiin. Vaikka uhkakuvat ovat muuttuneet,
sotilaallisen uhkan analyysi ei ole muuttunut:
ei ole todennäköistä, että Suomea uhkaisi suora
sotilaallinen uhka, Sumuvuori lisäsi. Muuttunut
turvallisuuspoliittinen tilanne Suomen lähialueilla kuitenkin vaikuttaa Suomeen epäsuorasti.
Sumuvuori huomautti myös, että puolustus- ja
turvallisuuspolitiikka ovat kaksi eri asiaa: turvallisuuteen vaikuttavat puolustuskyvyn lisäksi monet muutkin seikat, eikä parempi puolustuskyky
välttämättä lisää turvallisuutta.
SUMUVUORI: PUOLUSTUSTA TEHOSTETTAVA
NYKYISEN RAHOITUKSEN SISÄLLÄ: NYKYINEN
VARUSMIESKOULUTUS EI VASTAA KAIKILTA
OSIN UUSIIN TURVALLISUUSHAASTEISIIN
Sumuvuoren mukaan Suomen puolustusta tulisi
tehostaa nykyisen rahoituksen sisällä. Koulutettavien ja reservin määrää tulisi pienentää, koulutusta tehostaa ja panostaa enemmän erikoistumiseen sekä koulutuksen nykyaikaisuuteen.
Hänen mielestään nykyinen varusmieskoulutus
ei vastaa kaikilta osin tämän päivän turvallisuushaasteisiin. Kääriäinen kommentoi Sumuvuoren
ehdotusta, että mikäli reserviä pienennetään,
pitää myös miettiä uudelleen puolustusvoimien
laissa määrättyjä tehtäviä. Reserviä pienentämällä puolustusvoimat ei suoriudu kaikista sille
määrätyistä tehtävistä.
Maanpuolustus 109
47
Artikkelit
LINDBERG: TURVALLISUUSYMPÄRISTÖN
JA SODANKUVAN MUUTOKSEN VUOKSI
PUOLUSTUSVOIMIEN VALMIUDEN
TULEE OLLA ENTISTÄ KORKEAMPI
Sumuvuoren jälkeen selvitystyöryhmän alustusta kommentoi elokuussa puolustusvoimain
komentajana aloittava kenraali Jarmo Lindberg.
Hän oli samaa mieltä Sumuvuoren kanssa siitä,
että turvallisuusympäristö ja sodankuva ovat
muuttuneet. Nykyisin uhkat ilmenevät erittäin
nopeasti ja yllättävästikin, joten myös Suomen
valmiuden pitää olla entistä korkeampi. Sodankuvaan on tullut entistä enemmän taloudellisia
elementtejä ja informaatiopainostusta, kyberulottuvuudesta puhumattakaan. Nämä kaikki
elementit ovat Lindbergin mukaan nähtävissä
Ukrainan kriisissä.
Puolustusvoimat on suuren muutoksen äärellä; puolustusvoimauudistus on ollut yksi
suurimmista puolustusvoimien sodanjälkeisistä
uudistuksista. Lisäksi edessä ovat erittäin suuret
materiaalihankinnat. Lindberg jatkoikin kysymällä, että kykenemmekö tulevaisuudessa puolustamaan koko Suomea? Lindbergin mukaan
tällä hetkellä Suomen puolustus on uskottava, ja
puolustusvoimilta löytyy monenlaista osaamista
eivätkä korkean valmiuden ja korkean teknologian joukot sulje pois varusmieskoulutukseen ja
reserviin perustuvaa puolustusta. Esimerkkinä
reservin tärkeydestä Lindberg mainitsi, ettei sodan aikana pelkällä puolustusvoimien henkilökunnalla kyetä suoriuduta niistä tehtävistä, joita
on hoidettava vuorokauden ympäri tarvittaessa
pitkiäkin aikoja. Lisäksi Lindberg painotti, että
Suomen geopoliittinen asema, maantieteellinen
koko ja naapurissa sijaitseva sotilaallinen suurvalta aiheuttavat sen, ettei Suomi pärjää pelkällä
pienellä huippuvarustellulla teknoarmeijalla.
Ilkka Kanerva yhtyi Lindbergin näkemykseen
siitä, että ehdotetuilla puolustusmäärärahojen
vuosittaisilla korotuksilla kyetään huolehtimaan
vain puolustusvoimien jokapäiväisistä menoista.
Materiaalihankintoihin kyseiset korotukset eivät
riitä. Esimerkiksi Hornetien korvaajat tulevat
maksamaan useita miljardeja, ja meri- ja maavoimilla on edessään suuria materiaalihankintoja. Kanerva pohtikin, onko materiaalihankinnoissa mahdollisuutta mennä puolustusbudjetin
48
Maanpuolustus 109
ulkopuoliseen rahoitukseen ja onko materiaaliyhteistyö mahdollista esimerkiksi Pohjoismaiden kanssa.
HAGLUND: RAHAA TÄRKEÄMPÄÄ
OVAT NE PERIAATTEET, JOILLE
MAANPUOLUSTUS RAKENNETAAN
Puolustusministeri Carl Haglund painotti, että
rahaa tärkeämpää ovat ne periaatteet, joille
maanpuolustus rakennetaan. Hän lisäsi, ottaen kantaa aiempaan Nato-keskusteluun, ettei
maanpuolustusta voi rakentaa kumppanuuksien
varaan. Vaikka Nato onkin ainoa organisaatio,
joka kykenee puolustamaan jäseniään, ei se ole
oikotie puolustuksen järjestämiseen. Oman puolustuksen on oltava kunnossa, Haglund painotti.
Haglundin mukaan puolustusvoimat on ollut
mallioppilas valtion säästötalkoissa. Puolustusvoimauudistus on hänen mielestään ollut ikävä,
mutta välttämätön tehtävä, jolla on tehty erittäin
suuria muutoksia ja säästöjä. Reserviä on pienennetty 350 000 sotilaasta 230 000 sotilaaseen,
ja puolustusvoimat on saanut aikaan noin 130
miljoonan euron säästön, joka on merkittävä
summa julkisen sektorin säästötalkoissa. Rahaa
kuitenkin Haglundin mukaan tarvitaan lisää, ja
siitä vallitsee puolueiden kesken hyvä yhteisymmärrys. Haglund jatkoi, että päätös Hornetien
korvaajien rahoituksesta pitää tehdä jo tällä vuosikymmenellä.
Lopuksi yleisökysymyksen myötä keskustelijat keskustelivat mahdollisen Nato-jäsenyyden
hinnasta. Lindbergin ja Haglundin mukaan Natojäsenyys ei olisi kovin kallis, sillä se maksaisi
noin 20–40 miljoonaa euroa vuodessa. Lindberg
korjasi harhakäsityksen, jonka mukaan pakollisista operaatioihin osallistumisista koituisi vielä
lisäkustannuksia. Operaatiot maksavat erikseen,
eikä mihinkään operaatioon ole pakko osallistua, Lindberg lisäsi. Haglundin mukaan Nato ei
ole taloudellinen kysymys, vaan se on turvallisuus- ja puolustuspoliittinen kysymys. Haglund
totesikin, että ”Suomella on varaa liittyä Natoon,
mutta onko meillä varaa olla liittymättä?” •
Kirjoittaja on korkeakouluharjoittelijana
Puolustusministeriön Viestintäyksikössä
Puheet
Security in Northern
Europe after the collapse
of the Helsinki Final Act
Toomas Hendrik Ilves
at the Opera House
in Helsinki
on May 13 2014
Ladies and Gentlemen,
Let me begin with a quote:
We had hoped that the method of international
agreement would be allowed to work; but it has
not been allowed to work, and so what should
have been a great experiment in postwar international collaboration has only been a continuing source of friction and bother.
Maanpuolustus 109
49
Puheet
”In this radically
new situation,
Europe is still
looking for
answers – or
failing to agree
on what those
might be.”
Thus spoke British Labourite Foreign Secretary and former Labour Union leader Ernest
Bevin, on January 22 1948 in the House of Commons – in a speech in which he insisted that
the democracies of the West organize in order
to protect themselves. This, if you know your
history, was the beginning of NATO. Soviet bullying, seen in Czechoslovakia, Poland, Hungary
and other Central European states – and in Norway, which was offered a non-aggression pact
with the Soviet Union, had shown that agreements were not enough, because agreements
were not respected. In other words, the failure
of the Post-War settlement less than three years
after the end of World War II led a left-wing government to begin pushing for a trans-Atlantic
link that would come into being a year later. But
I am not going to talk about NATO, but rather the
collapse of the Post-War collective agreements
upon which security in Europe has been based.
For today, we again see that international
agreements no longer hold. The Anschlussof ,
what is currently taking place in Ukraine now;
already what happened in Georgia in 2008 shows
that that Helsinki Final Act of 1975 stating that
state borders cannot be changed by force, is no
longer valid. Today, again, when one member
withdraws, from the agreement, we must rethink the security architecture of Europe.
Aside from the internal market, the intellectual
foundation of the European Union rest on Immanuel Kant’s essay ”Perpetual Peace” (1795). Kant
believed in what has two centuries later become
our dominant foreign policy mantra: republics –
that is today, democratic states based on the rule
of law – that form a federation, do not wage war
on each other. That is basically what the EU is
about. The European Union has, since its origins
in the Coal and Steel Community in 1951, has
amply proved Kant’s thinking to be correct. What
we have not dealt with, however, is what to do
with countries outsidefederated democracies,
especially when they behave badly.
By and large, we have extrapolated from Kant
and experiences of the Union to believe that tied
to a latticework of agreements, countries will not
engage in aggression.
50
Maanpuolustus 109
Toomas Hendrik Ilves
25 years ago when I read Francis Fukuyama’s
National Interest ”The End of History?”, a general optimism reigned in our belief in the inevitable and Hegelian victory of liberal democracy.
From 1991 on, the fundamental assumption
in the European Union – but also in NATO – was
that post-cold-war Europe is also post-modernist:
forever free of the evils of 19th and 20th century
history and thinking. The idea of spheres of influence was mercifully dead and buried – and
we thought, forever.
Yet suddenly we find that the rules that we
assumed would apply from now on, at least in
Europe where history had ended – do not apply.
So, what are these fundamentals that we
based our thinking on?
First, the UN Charter from 1945, which outlaws aggression, by stating that Members shall
refrain in their international relations from the
threat or the use of force against the territorial
integrity or political independence of any state.
Secondly, the Helsinki Final Act signed right
here in Helsinki 1975, which states:
The participating States will:
- refrain from use of force against the territorial
integrity or political independence of any State.
- regard as inviolable all one another’s frontiers
as well as the frontiers of all States in Europe.
- will respect the territorial integrity of each of
the participating States.
- will likewise refrain from making each other’s
territory the object of military occupation. No
such occupation or acquisition will be recognized as legal.
Then there’s the 1990 CSCE CHARTER OF
PARIS FOR A NEW EUROPE in which the signatories of all the then members ”fully recognize
the freedom of States to choose their own security arrangements.”
Recall that it was Ukraine’s desire to sign an
Association Agreement, not even a ”security
arrangement” that led to the country’s dismemberment.
Ladies and Gentlemen,
we are living in a new Security Environment.
Not only have these core agreements of European security been thrown out, we see the return of even older, even long discredited ideas
such as the 1938 Sudetenlandargument, where
the ethnicity of ”compatriots” abroad is used as
a justification to annex territory. Combined with
that we’ve seen ”instant passports” handed out
en masse, citizenship into a tool of aggression;
we see the ethnicization of nations and Russianbacked war-lordism creating chaos in Eastern
Ukraine – which is a country right on the border
of the European Union.
In this radically new situation, Europe is still
looking for answers – or failing to agree on what
those might be. We, as the EU, still do not quite
know how to react. What Europe should realize,
however, is that once the rules of the Helsinki
accords no longer hold in relation with just one
signatory, the situation has changed for all of
Europe.
This is not a East European issue. Ukraine is
not a ”faraway country we know nothing about”.
The skepticism in our region about authoritarian
Russia can no longer be dismissed as the ”East
Europeans suffering from Post-traumatic Stress
Syndrome”. As Jonathan Eyal of RUSI, the UK
military think tank, recently wrote in Financial
Times: ”We spent 20 years telling the Eastern
Europeans that they were paranoid, living in the
past, that they should treat Russia as a normal
country. Now it turns out they were right.”
There are things we in Europe cando. We need
to make it clear that not everything is for sale.
Paradoxically, we had more genuine economic
interdependency with the Soviets during the
Cold War, when trade was plainly divorced from
politics. side had the cash, the other side the
gas but it was understood we would not sell our
principles.
During the past decades, however, oil and gas
have become tools of policy, while European politicians at the highest levels have made political
and economic decisions for which they were
later amply rewarded financially. It is time for
Maanpuolustus 109
51
Puheet
”In hard times,
small countries
should not be
alone. Luckily,
we are not.”
52
Maanpuolustus 109
Europe to reconsider its pragmatist, often ethically dubious gas-fueled relations with Moscow.
And to invest in energy security.
Since much of the money that has supported
aggression has come from corrupt sources, we
also must get serious about money laundering.
Oligarchs and corrupt rulers should not feel safe
keeping their money and assets in European
banks. The United States Congress already in
1977 passed the Foreign Corrupt Practices Act
which made its citizens criminally liable for paying bribes abroad. Knowing what we know about
Russia’s place in the Transparency International
corruption list: 127. out of 177, behind Mali, Nicaragua and Pakistan and sharing its spot with
Bangladesh, I think we can be sure that our own
companies have no been immune.
Those who insist on looking at the costs incurred by sanctioning Russia for its aggression
– and we see so many saying ”we cannot afford
those sanctions” –, fail to take into account the
costs of not it. For the costs may turn out to be
far beyond what we can imagine. Do we believe
the Ukrainians will accept an authoritarian occupation or the kind of repression and lawlessness
we already see in Crimea and Eastern Ukraine?
Are we ready for the waves of refugees from
a country on the EU’s border attacked by a foreign power? If the failure of the West in BosniaHerzegovina, a country of 4.5 million, some 20
years ago resulted in 2 million refugees across
Europe and some 200 thousand plus refugees
in Sweden alone, then what will be the effect of
a mass exodus from Ukraine, with a population
of 44 sorry, now, 42) million Ukrainians? Recall
as well Europe’s geography. You are not dealing
with the Mediterranean and old boats. Ukraine
borders directly on four EU member states: Poland, Slovakia, Hungary and Romania. They
would not have to cross the Mediterranean in
old boats and in small numbers. They will drive
across the borders, or take a bus, and maybe
there are more. And they will have the right
to protection. Can we imagine several million
Europeans in refugee camps in Europe in 2014?
Can we imagine the cost of thatfor the EU?
Toomas Hendrik Ilves
In hard times, small countries should not be
alone. Luckily, we are not. First of all we are
all members of the EU. But here, in the region,
there is more that unites us. And could be even
more.
I’ve written years ago that we, countries and
nations around the Baltic sea and especially its
Northern rim, are deeply connected , and tied
to one another, in spite of our different historical fates, and have been for a long, long time,
reaching back to long before written history.
Many things, from different versions of the word
”joulu” to mark the winter solstice holiday since
ancient times to high level of ICT-use and low
level of corruption, are characteristic of much
of the area.
Since 2004, the Baltic Sea has been almost an
inner lake of the EU. It was this realization that
led Alexander Stubb and me to propose in the
European Parliament a special programme to
recognize this feature and to promote deeper EU
integration of the Littoral States of the Baltic. During the 2009 Swedish Presidency this proposal
was adopted as the first macro-regional program
of the EU. Our code word for the project back
then was Mare Nostrum.
The Romans called the Mediterranean their
sea, Mare Nostrum. The Baltic sea is our Mare
Nostrum. It is almost an internal sea of the European Union. It could be also our own security
home, if we think about other organizations.
We, the two neighbours on the coasts of the
smaller Mare Nostrum, the Gulf of Finland, both
have bitter experiences of what it means to be
small and neutral in a world following realpolitik.
But in spite of some claims to the contrary, none
of us has ever been entirely alone. Finns have
helped Estonians, back in our independence war,
and Estonians have helped the Finns, even when
almost no one else did. We remain always grateful
to our grandfathers, the ones in JR 200 for what
they did to protect freedom in our region.
And the Estonians were generously rewarded
in the early 1990s, when we were rebuilding our
military from nothing. Finns helped establish
the Estonian artillery; our cadets were trained in
the Finnish Cadet school – thus Finland turned
around the JR 200 motto to its new version: ”for
Estonian freedom and Finnish honor”.
And we always remain grateful to the countless individual Finns who helped our people to
get through the occupation and to get back up
on our feet after it ended – by little gestures, personal friendships, gifts and donations, smuggled
books and records, by lobbying behind the political scenes and helping us to set up businesses
and do business in honest and transparent ways;
by telling us your stories and by being interested
in ours.
All of that has helped us to get to where we
are today, which is far different from where we
were 20 years ago. And in spite of some different
choices we remain close friends and allies, now
as states as well as peoples.
As for institutional arrangements, Estonia had
a clear goal after restoring its independence: to
become a state that is democratic and liberal,
and a member of the EU and also of NATO – a
goal that, if we look at the post-cold war world,
was hardly as self-evident as it seems today,
looking back in retrospect. Alternative choices,
as we have seen, abounded. That today we can
appeal to common democratic values – freedom
of speech, expression and association, the supremacy of law and justice, human rights – is
unfortunately rather an exception than the norm
in the nations that came out of communism 23
years ago. So much for the End of History.
For us, emphasizing those values has not really been an antithesis to pragmatism. In today’s
foreign and security policy environment, the
antithesis of value-based foreign policy is realism, Realpolitik, defines the limits to which we
can appeal to values, to international law and
to justice.
For us, joining the European Union and
NATO was a solution to the dilemma that all
small states have to face: how to survive among
the strong.
The problem is that with those who are not
tied to our value system, the Kantian solution of
perpetual peace simply does not work. When we
deal with countries that recognize neither the
rules nor the norms of international behaviour,
then all that counts is military force and power.
In short: might makes right.
Maanpuolustus 109
53
Puheet
”We in small
countries of Europe
no longer want
to face a Melian
situation. We see
NATO, at least
in Estonia, as
anti-Thucydides:
an alliance where
the small do what
they can and the
large do what they
must.”
54
Maanpuolustus 109
For those of you who have read your history
and philosophy, here is nothing new in this dilemma. To the contrary, throughout history this
has been the norm. The second history known
to Western culture, Thucydides’ Peloponnesian
Wars (431 B.C.) in the chapter known as the Melian Dialogues, describes what happens to the
weak and small when the rules don’t apply:
Melos, an island that had declared its neutrality in the Peloponnesian War, was approached
by the Athenians, who wanted the Melians to
submit to them. The Melians asked for negotiations to maintain their neutrality. The Athenians answered that they had a right to rule
simply due to their superior force. That ”the
strong do what they can and the weak do what
they must”.
In the end, as we recall, the Athenians offer
the Melians a choice faced by too many small
nations of Europe: submitting you will avoid the
worst and remain alive. The Melians decide, however, not to give in to pressure, the Athenians
kill all the Melian men and enslave all the Melian women and children.
We in small countries of Europe no longer
want to face a Melian situation. We see NATO, at
least in Estonia, as anti-Thucydides: an alliance
where the small do what they can and the large
do what they must.
I am far from wanting to give advice to our
friends about their solutions. We can only share
what we know of ours – now with ten years’
experience.
NATO was founded after WW II when some
Europeans, watching what was happening in
Central and Eastern Europe, decided that Western democracies needed to stick together to protect themselves against lawlessness and aggression. People tend to forget that the initiative in
fact came from Europe; from left-wing European
governments who realized they needed better
protection than they had. Even president Paasikivi noted that Czechoslovakia 1948 ”opened
the eyes of the world”.
At the time the then isolationist US was initially reluctant to have a role in Europe’s defense.
Max Jakobson has written that Stalin told Zhdanov in January 1948 that they’d failed to occupy
Finland because they’d overestimated the im-
Toomas Hendrik Ilves
portance of the US presence. It was Europeans,
then, who wanted the US around, to feel safer.
So NATO was created as a reaction to what
was happening to Europe. It began with Western European democracies coming together to
implement projects for greater military cooperation and collective defence. In the end, it was determined that only a truly transatlantic security
agreement could deter Soviet aggression while
preventing the revival of European militarism.
The North Atlantic Treaty was signed on 4
th
April, 1949 – we just celebrated the 65 anniversary a month ago. In the Treaty’s renowned
Article 5, the new Allies agreed ”an armed attack
against one or more of them… shall be considered an attack against them all” and that following
such an attack, each Ally would take ”such action as it deems necessary, including the use of
armed force” in response.
But while the signing of the North Atlantic
Treaty had created Allies, it had not created a
military structure that could effectively coordinate their actions. This changed when growing
worries about Soviet intentions culminated in
the Soviet detonation of an atomic bomb in 1949
and with the outbreak of the Korean War in 1950.
NATO was little more than a political association until the Korean War galvanized the
organization’s member states, and an integrated
military structure was built up under the direction of two U.S. supreme commanders – thus
adding the O, the Organization, to what was up
to then the North Atlantic Treaty. First that was
how the Alliance became what it is today.
Associated with this is a number of myths
that I read once in a while.
If the fear of Soviet aggression in Eastern Europe made democracies reorder their security
architecture after WW II, then today, the fear
caused by the events Ukraine has triggered discussions on the need to rethink security cooperation between democracies again. Especially
here, in Finland and Sweden.
Naturally we in Estonia follow these debates
with great interest. While some have chosen to
throw out the CSCE Paris Charter, I most certainly think each country retains the right to
choose its own security arrangements and membership, and therefore I respect every country’s
decision about what arrangements they make.
That said, I must also add that I notice that some
wide-spread assumptions that our experience
does not confirm, still hold strong.
There is, first of all, a strong skepticism about
whether the alliance really helps its members.
At the same time, many believe that the EU is
enough of a security guarantee for its members.
The origins of what turned into the European
Solidarity Clause in today’s EU Lisbon Treaty go
back to the 1954 Brussels Treaty that established
the Western European Union (WEU). Indeed,
the commitment to mutual defence, should any
of its signatories be subject to armed attack in
Europe, constituted the cornerstone of the WEU.
Eventually, due to the transfer of security and
defence policy to the EU’s Common Foreign and
Security Policy and to the European (now, Common) Security and Defence Policy, CSDP, the
institutional structure of the WEU was dissolved
in 2009. After numerous attempts to do something, the obligation that was in WEU treaty was
brought into the Lisbon Treaty, Article 42(7).
Another article, Art. 222 of the Lisbon Treaty
extends mutual commitment beyond the traditional concept of armed attack and territorial
defence, to encompass ”terrorist threats” and
”natural or manmade disasters”. This clause is
rooted in the post 9/11 security context.
The precise meaning of the demands upon
EU members, and their implications for EU institutions and Member States, have yet to be
fully assessed. But we can see that the Common
Defence and Security Policy has fallen short of
its early ambitions. In the 10 years since the
concept of European Union’s Battle groups was
adopted, they haven’t been used in practice. Can
anyone tell how long it’d take for ”Europe’s Rapid reaction forces to get ready?
This is the fundamental difference between
the EU solidarity Clause and NATO’s collective
security commitment in this regard. NATO’s
core task is to protect and defend its Allies. Since
the beginning of the crisis in Ukraine, NATO has
emphasized its commitment in this regard. Our
defence plans will be reviewed and reinforced.
This sends a clear message: NATO will protect
every Ally and defend all of the Allied territory,
whereas when it comes to the EU, there is no
Maanpuolustus 109
55
Puheet
organization, there are no contingency plans,
there is no military command structure.
Regarding another myth I’ve noticed, there
certainly has not been any pressure on us to give
up our conscription army – after all we’ve been
in NATO for ten years, and we still have it and
intend to keep it. We think it’s the ideal solution.
We do not have any nuclear weapons on our
territory. Some people are concerned that NATO
membership might irritate Russia. But how did
Ukraine irritate it? It wasn’t applying for NATO
membership. On the other hand, does anyone
doubt that we are in a worse position today, after
what we’ve seen in Ukraine, being members of
NATO, than we would be notbeing members of
NATO?
People fear that NATO membership might
force member states to participate in foreign
operations far away that they have no stake in.
But the Alliance cannot force members to make
decisions they do not agree with. All NATO decisions are made by consensus, after discussion
and consultation among the allied members. A
decision reached by consensus is an agreement
accepted by each member country.
Those who fear that NATO is too much an
American project, should recall again that it was
created as an European initiative, because European states felt insecure in a situation where
agreements proved to be empty without the
backup of sheer force. Today, 22 of EU member
states are also members of NATO, and 95% of
citizens of the European Union live in a NATO
country, under the protection of article 5.
We also still often hear, as a gut reaction
reminiscent of the Cold War, that pro-Western
foreign policy is ”right-wing” while inclination
toward the East has been the territory of certain
fractions of the European Left. If you look at the
world, and especially at Europe today, we really
need a serious re-evaluation of ”left” and ”right”
certainly in this context, or even more, of what
can be labeled ”fascist” and what not.
It may be ironic that NATO, an alliance of democracies initiated by European pro-democratic
socialists and soon to be led by a Scandinavian
social democrat, is still seen as a ”right-wing” fo56
Maanpuolustus 109
reign policy choice. But beyond left or right, the
allied West sticks to its fundamental values: democracy, rule of law, respect for human rights.
Now, faced with a power that increasingly defines itself through ethnic nationalism, religious
conservativism and political autocracy; that is
increasingly militarist and militant, openly aggressive toward some and more subtly intimidating toward others of its neighbours; a power that
tolerates and encourages homophobia, demonizes selected ethnic groups as ”others”, stifles free
speech and uses militant nationalist rhetoric to
appeal to the darkest side of human nature of its
own people in the name of ”patriotism”, I would
submit that we are surely not dealing with a
”left-wing” opponent even in theory.
No wonder then that increasingly those in Europe who understand and excuse the aggressor
in the East are in themselves the extreme rightwing anti-liberal parties that also like to appeal
to homophobia, xenophobia, so-called ”traditional” values and anti-European rhetoric. The likes
of the French Front National, British National
Party, Freedom Party in the Netherlands, the
Golden Dawn in Greece or Jobbik in Hungary.
They are the people who currently support the
actions of Kremlin, they are the ones who went
to observe the so-called referendum in Crimea.
With those moods on the rise in post-crisis
Europe, with the security structure we knew
blown to pieces and with the aggression in Ukraine still going on, we need more than ever
to remind ourselves of the values that Europe
and the Euro-Atlantic community stand for, the
values held in especially high esteem up here
among our friends in the North. Respect for the
individual, open and tolerant society.
None of that is self-evident although we may
have been lulled into believing so after the end
of the Cold War. We now see that we must be
prepared to actively defend the values we believe in. As said, we still have not quite figured
out how we, after decades of living in a dream of
perpetual peace that is also a prison of illusions,
will react to the current situation.
In closing, I can just say: We can only hope
that Europe will not respond to the collapse of
the Helsinki Act with a turn to the Stockholm
syndrome. •
Kirja-arvio
Kunnianosoitus rannikkosotureille
Ove Enqvist – Heikki Tiilikainen: Linnakesaaret.
Rannikkolinnakkeiden elämää sodassa ja rauhassa
Tammi 2014, 301 sivua
Sata vuotta sitten Suomenlahden
rannikolle rakentui mittava linnakkeiden ketju, josta syntyi perusta itsenäisen Suomen rannikko- ja meripuolustukselle. Uusi historiikki
rannikkotykistöstä kuvaa kiinnostavasti maineikkaan aselajin nousun
ja alasajon. Samalla se on kunnianosoitus linnakesaarten vaikeissa
olosuhteissa palvelleille sisukkaille
miehille ja naisille.
Vielä 1980-luvun alussa asepalvelus kuljetti allekirjoittanutta,
nuorta rannikkotykistöläistä sellaisiin linnakesaariin kuten Gyltö,
Utö, Örö, Kuuskajaskari, Kuivasaari
ja Isosaari. Vaikka aselajilla oli takanaan pitkä komea perinne, muutoksen merkit alkoivat olla linnakkeilla jo ilmassa.
Kylmän sodan päätyttyä puolustusjärjestelmän muutokset, kaluston voimakas teknistyminen, liikkuvuuden korostaminen sekä säästöpaineet tiesivät loppua kiinteille
rannikkolinnakkeille. Örössä toiminta päättyi 2006 ja Isosaaressa,
jossa aloitettiin varusmieskoulutus
Suomen itsenäistyttyä, lippu laskettiin 2012 haikein mielin.
Nyt Rannikkotykistö elää valokuvien ja kertomuksien kautta komentaja evp, sotatieteiden toh-
tori Ove Enqvistin ja everstiluutnantti evp ja kirjailija Heikki Tiilikaisen kirjoittamassa ja Tammen kustantamassa Linnakesaaret-kirjassa,
joka on kattava yhteenveto aselajin
liki sadan vuoden värikkäästä historiasta.
Kirjaa lukiessa huomaa, että kirjoittajat osaavat asiansa. Eikä ihme,
Enqvist vaikutti aikanaan Mäkiluodon linnakkeen päällikkönä ja Porkkalan Rannikkopatteriston komentajana. Kirjahankkeen ”oltermannina” toimi kenraali Jaakko Valtanen, entisiä rannikkotykistöläisiä
hänkin.
Rannikkolinnakkeet Suomen
puolustuksen merellinen lukko
Kirjoittajat olivat tehneet ymmärrettävästi selkeän valinnan keskittyessään käsittelemään rannikkotykistön alkuaikoja ja sotavuosia. Se
on varsin perusteltua, koska aselajilla oli merkittävä rooli maamme
puolustuksen rakentamisessa itsenäisyyden alussa. Venäläisiltä jäi
Suomeen kymmeniä linnakkeita,
lukuisia kasematteja ja satoja tykkejä, joista järeimmät olivat Obuhovin tehtaan 12 tuuman tykkejä. ”Ilmaiseksi” tykit eivät tulleet:
huolto-ohjeet piti opiskella venäläisistä huoltokirjoista.
Aselajin taktinen ja tekninen kehitys aiheutti sen, että 30-luvulle
tultaessa Venäjän vallan aikana
tehdyt linnakkeet Suomenlahden
molemmille puolille kääntyivät aiempaa rakentajaansa vastaan. Linnakkeet mahdollistivat, että Suomenlahden kapeikkoon voitiin rakentaa raskaan tykkitulen ansiosta
merellinen sulku, millä voitiin estää
Neuvostoliiton laivaston liikkeet
länteen. Tykkien kantama ja tark-
kuus oli parantunut ja tulta voitiin
johtaa keskitetysti kummalta puolen lahtea tahansa. Samasta Suomenlahden hallinnasta oli kyse,
kun talvisodan jälkeen Neuvostoliitto vaati itselleen Hangon ja
jatkosodan päätyttyä Porkkalan
alueen Mäkiluodon linnakkeineen.
Tärkeä merkitys talvi- ja
jatkosodassa
Teos pistää myös miettimään, miten suuri apu rannikkolinnakkeiden tarkalla tulella oli talvi- ja jatkosodassa jalkaväen tukena, muun
muassa Koivistolla ammuttiin maarintamalle tuhansittain kranaatteja.
Jatkosodassa linnakkeiden vahva
ketju ulottui aina Ääniselle asti.
Rannikkotykistö osallistui myös
moneen merkittävään taisteluun,
esimerkiksi Suursaaren takaisinvaltaukseen. Aselajin merkitystä ei ole
osattu tiedostaa.
Aselajin viimeiset vuosikymmenet ja loppuvaiheet ohitetaan kirjassa ehkä liiankin yleisellä tasolla.
Rannikkotykistö liitettiin merivoimiin vuonna 1998. Siihen johtaneista päätöksistä olisi ollut mielenkiintoista lukea enemmän,
mutta silloin historiikki olisi ehkä
muuttunut poliittiseksi historiaksi.
Rannikkotykistön historiaa ei voi
kirjoittaa ilman kertomuksia arjesta
ja hankalista oloista syrjäisillä saarilla. Enqvist ja Tiilikainen muistuttavat osuvasti, miten elämä rannikkolinnakkeilla oli kaikkea muuta
kuin helppoa. Ruokahuolto oli vaikeaa, yhteydet mantereelle huonot ja vapaa-ajan vietto yksipuolista. Niinpä niin, vielä 80-luvullakin
Örössä paras vapaa-ajan muoto oli
saunassa käynti.
Timo J. Anttila
Maanpuolustus 109
57
Maanpuolustuskurssit
Maanpuolustuksen
45. Erikoiskurssi
Maanpuolustuskurssit järjesti Maanpuolustuksen 45. Erikoiskurssin 6.–
8.5.2014 Maneesilla. Kurssi oli suunnattu finanssialan toimijoille. Osanottajia oli muun muassa pankeista,
vakuutusyhtiöistä ja eri viranomaistahoista. Osallistujia kurssilla oli yhteensä 75 henkilöä.
Kurssin tavoitteena oli esitellä yhteiskunnan varautumisen järjestelyt YTS-strategian mukaisesti, antaa tietoa finanssialan toimijoille
toimialan ja yrityksen varautumisesta muuttuvassa toimintaympäristössä ja lisätä osallistujien yhteistyötä. Kutsuttavien valinnassa ja ohjelman suunnittelussa oli tiiviisti
mukana huoltovarmuusorganisaation finanssisektorin edustajia, joiden kanssa valittiin esiintyjät ja laa-
58
Maanpuolustus 109
dittiin ryhmätyön tehtävät skenaarioineen.
Kurssin osallistujat:
Talousjohtaja Jarmo Aalto
Maatalousyrittäjien Eläkelaitos,
CFO Head of Support Functions
Pia Ali-Tolppa Skandinaviska
Enskilda Banken AB (publ),
Turvallisuuspäällikkö Jani Arnell OPPohjola osk, Riskienhallintajohtaja
Kirsi Autiosalo Säästöpankkiliitto,
Turvallisuuspäällikkö Erkko
Badermann Suomen Pankki, Johtaja
Maaria Eriksson Keva, Johtaja
Fredrik Forssell Keva, Lakimies
Ilkka Geitlin Työeläkevakuuttajat
TELA ry, Talousjohtaja Aki
Gynther S-Pankki Oy, Tietoturvaasiantuntija Tomi Hasu
Maanpuolustuskurssit
Viestintävirasto, Toimitusjohtaja
Pauli Heikkilä Finnvera Oyj,
Toimistopäällikkö Päivi Heikkinen
Suomen Pankki, Senior Vice
President Anton Helander Nets
Oy, Tietoturvallisuusasiantuntija
Aku Hilve Turvallisuuskomitea,
Toimitusjohtaja Hannu Hokka
Apteekkien Eläkekassa,
Taloushallintojohtaja Katariina
Huikari Swedbank AB (pulp),
Varatoimitusjohtaja Henrik
Husman NASDAQ OMX Helsinki,
Palvelujohtaja Raimo Härkönen
LähiTapiola Keskinäinen
Vakuutusyhtiö, Johtaja Hannu Ijäs
Sosiaali- ja terveysministeriö, ITjohtaja Teemu Inha Nordea Pankki
Suomi Oyj, Korkosijoitusjohtaja
Jukka Järvinen Valtion eläkerahasto,
Senior Vice President Jani Kallio
Nets Oy, Toimitusjohtaja Kari
Katainen FD Finanssidata Oy,
Toimitusjohtaja Katja Kerke
Aktia Henkivakuutus Oy, Johtaja,
riskienvalvonta Erja Ketko
Työeläkevakuutusyhtiö Elo,
Johtaja, talous ja sijoitusriskien
valvonta Sarianne Kirvesmäki
Työeläkevakuutusyhtiö Elo,
Toimistopäällikkö Markku
Koponen Finanssivalvonta,
Tietoturvapäällikkö Pasi Korhonen
Keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö
Varma, Johtaja Ari Koskinen
Vakuutusosakeyhtiö Henki-Fennia,
Kehityspäällikkö Mikael Kulikoff
Työeläkevakuuttajat TELA ry,
Johtaja Iikka Kuosa S-Pankki Oy,
Ylimatemaatikko Mikko Kuusela
Sosiaali- ja terveysministeriö,
Turvallisuusasiantuntija
Samu Kuusela Automatia
Pankkiautomaatit Oy, Johtaja Reima
Letto Finanssialan Keskusliitto
ry, Johtava asiantuntija Mika
Linna Finanssialan Keskusliitto ry,
Toimitusjohtaja Pekka Luukkanen
Nordea Henkivakuutus Suomi
Oy, Johtaja Hillevi Mannonen
Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö
Ilmarinen, Varatoimitusjohtaja
Jussi Mekkonen Nordea Pankki
Suomi Oyj, Uutispäällikkö
Aleksi Moisio Taloussanomat,
Riskienhallintapäällikkö Juha
Nieminen OP-Pohjola osk,
Laskentapäällikkö Pia Nieminen
Pääesikunta, Talousjohtaja
Anders Norrena Handelsbanken,
Risk Manager Kari Oksanen
Säästöpankkien Keskuspankki
Suomi Oy, Talousjohtaja Kai
Ollikainen Kela, Aluepäällikkö
Petteri Parviainen Automatia
Pankkiautomaatit Oy, Johtava
lakimies Mari Pekonen-Ranta
Finanssialan Keskusliitto,
Head of Operations Päivi
Penttilä Euroclear Finland Oy,
Johtaja Esko Penttinen Aaltoyliopiston kauppakorkeakoulu,
Varatoimitusjohtaja Janne
Pesonen LähiTapiola
Keskinäinen Henkivakuutusyhtiö,
Maanpuolustus 109
59
Maanpuolustuskurssit
Aluejohtaja Pasi Pitkäjärvi Aktia
Pankki Oyj, Finanssineuvos
Markku Puumalainen
Valtiovarainministeriö, Johtaja
Katri Raatikainen Eläketurvakeskus,
Talousjohtaja Sirkku Rahkola
Keskinäinen Vakuutusyhtiö Fennia,
Chief Risk Officer Juhana Rauthovi
Ålandbanken Abp, Johtaja Taavi
Rissanen J.P. Morgan Europe
Limited, IT-johtaja Ville Rissanen
Aktia Pankki Oyj, Apulaisjohtaja
Anu Sammallahti Valtiokonttori,
Talousjohtaja Tommy Sandås
Eläkevakuutusosakeyhtiö Veritas,
Toimitusjohtaja Heikki Sirve
Samlink-konserni, Toimitusjohtaja
Pasi Strömberg Eläkekassa
Verso, Toimittaja Hanna
Säntti Yleisradio Oy, Sisäinen
tarkastaja Timo Tarkkanen
Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö
Etera, Lakiasiainjohtaja Tiina
Tarma Valtion Eläkerahasto,
Markkinavalvonnan johtaja
Susanna Tolppanen NASDAQ
OMX Helsinki, Johtaja Esko Torsti
Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö
Ilmarinen, Lakiasiainpäällikkö
Timo Tyni Keskinäinen
Eläkevakuutusyhtiö Etera,
Tietohallintojohtaja Pentti
Unkuri OP-Pohjola, Johtaja Harri
Uusitalo G4S Cash Solutions
Oy, Varatoimitusjohtaja Hanna
Vainio Euroclear Finland Oy,
Johtava infrastruktuuriasiantuntija
Arja Voipio Finanssivalvonta,
Lakiasiainjohtaja Timo
Vuokila Mandatum
Henkivakuutusosakeyhtiö,
Toimittaja Harri Vänskä
Kauppalehti, Neuvotteleva
virkamies Virva Walo
Valtiovarainministeriö,
Neuvotteleva virkamies Jaakko
Weuro Valtiovarainministeriö,
Hankejohtaja Jarmo Yli-Juuti POP
Pankkiliitto osk
60
Maanpuolustus 109
Kurssit 2–45 kokoontuivat
Maanpuolustuskurssien johtaja
eversti Heikki Välivehmas oli kutsunut Kruununhaan maneesiin ensimmäiset kurssit 2–45 vuosilta 1961–
1972 ”kertausharjoituksiin” 28. toukokuuta 2014.
Yhteistapaamiset aloitettiin
vuonna 2008 silloisen kurssien johtajan eversti Kim Jäämeren johtajakaudella, mukana kurssit 1–30.
Luonnollisen poistuman ja ikääntymisen seurauksena vuosina 2009
ja 2010 kutsuttiin kurssit 1–35 ja
vuonna 2012 kurssit 1–40.
Ensimmäistä kertaa kurssi 1 oli
nyt poissa rivistä, kun viimeisenä
sen osanottajista suurlähettiläs Max
Jakobson kuoli vuonna 2013.
Luentosali täyttyi jälleen kurssiveteraaneista. ”Virkaiältään” vanhin
ja ainoa edustaja kurssilta 2 oli kenraali Jaakko Valtanen. Seuraavaksi
vanhimpien paikalla olleiden kurssien edustajat olivat: LKT Gunnar
Brandt (9), agronomi Jaakko Estola
(10) ja FM Veikko Löyttyniemi (13).
Nuorekkaiden, jo 90 vuotta täyttäneiden kurssiveljien joukkoon kuuluivat muun muassa kenraaliluutnantti Ermei Kanninen (14). lääkintöneuvos Aimo Ojala (14), professorit Eero Saarenheimo (24) ja Heikki
A. Reenpää (27).
Tilaisuuden avasi operaatiopäällikkö, kenraaliluutnantti Mika Peltonen, joka esitti katsauksen Puolustusvoimien ajankohtaisesta tilanteesta.
Turvallisuuskomitean työstä ja
erityisesti kyberstrategian haasteista kertoi eversti Vesa Virtanen.
Alustukset antoivat meille paljon
uutta tietoa ja virittivät vilkkaan
keskustelun maanpuolustuksemme
järjestelyistä, hankinnoista, rahoituksesta ja tietenkin Suomen puolustus- ja turvallisuuspolitiikan tulevaisuuden linjavalinnoista.
Kolmannesta pääteemasta
”Maanpuolustuskurssit tänään”
alusti eversti Välivehmas. Kurssit ovat edelleen olennainen osa
maanpuolustustyötä. Tähän mennessä valtakunnalliset kurssit on
käynyt 8 400 hyvin motivoinutta
vaikuttajaa, alueellisilla kursseilla
yli 50 000. Arvokasta tukea ja jatkuvuutta antavat valtakunnallinen
Maanpuolustuskurssiyhdistys ja
alueelliset yhdistykset.
Lopuksi kenraali Jaakko Valtanen
kiitti meidän osanottajien puolesta
Maanpuolustuskurssien johtoa onnistuneesta tilaisuudesta. Tässä yhteydessä hän esitti tiiviin, loogisen
analyysin ja johtopäätöksiä Suo-
Maanpuolustuskurssit
men puolustus- ja turvallisuuspolitiikan tarpeellisista linjauksista tulevaisuudessa. Paras vaihtoehto Suomen kansallisten etujen kannalta
on hänen mielestään liittyminen
Natoon, jolloin olemme niiden valtioiden joukossa, joihin haluamme
kuulua. Liittoutumisella on olennainen ennalta ehkäisevä turvallisuuspoliittinen merkitys; sen avulla
Suomi voi säilyttää itsenäisyytensä
ja asemansa kansainvälisten selkkausten ulkopuolella. Naton historia
ei puolla joskus esitettyjä käsityksiä,
että jäsenyys saattaisi johtaa Suomen osallisiksi selkkauksiin. Liittoutuminen ei muuta Suomen omaa
velvollisuutta vastata alueensa puolustuksesta, korosti Valtanen. Yhteistyö Ruotsin kanssa ei ole tässä
suhteessa uskottava ja realistinen
vaihtoehto enempää kuin keskustelu eurooppalaisten puolustusjär-
jestelyjen mahdollisuudesta, koska
Euroopan puolustus jo nyt tukeutuu Natoon. Valtasen arvion mukaan jäsenyysneuvotteluissa voidaan sopia sellaisista ehdoista,
joissa otetaan myös huomioon Suomen geopoliittinen asema.
Tilaisuus päättyi vapaamuotoiseen keskusteluun ja yhdessäoloon
herkullisen buffet-aterian ympärillä.
Sotaväen tapaan ruoka oli hyvää ja
sitä oli riittävästi. Erityiskiitos myös
apulaisjohtaja evl Tatu Mikkolalle ja
toimiston väelle onnistuneista järjestelyistä.
Tämä, jo perinteeksi tullut harjoitus pyritään järjestämään taas
kahden vuoden kuluttua eli loppukeväällä 2016, kuten isäntämme
eversti Välivehmas alustavasti ennakoi.
Pekka J. Korvenheimo
23. MPK
Luentosaliosuuksien välissä
Maneesin käytävät täyttyivät
vilkkaasta keskustelusta,
kun kurssilaiset vaihtoivat
kuulumisia, muistelivat kurssiaikoja ja jatkoivat luennoilla
virinnyttä keskustelua.
Maanpuolustus 109
61
Maanpuolustuskurssit
Maanpuolustuksen 94. Jatkokurssi
Maanpuolustuksen 94. Jatkokurssi
toteutettiin 13.–14.5. Pääosa osallistujista oli käynyt Valtakunnallisen
maanpuolustuskurssin 187 tai 188.
Yhteensä Maneesille kokoontui 75
henkilöä.
Kurssin ohjelma oli monipuolinen sisältäen kattavan läpileik­
kauksen kokonaisturvallisuuden
ajankohtaisiin asioihin. Lukuisten
korkeatasoisten luentojen ja oivaltavien kysymysten lisäksi kaksipäiväiseen kurssiin mahtui paljon käy-
Kurssilaiset perehtyivät
merivoimiin matkalla Santahaminasta Eteläsatamaan
Suomenlahden meripuolustusalueen miinalautalla.
tävillä käytyjä syventäviä keskusteluita ja vierailu Kaartin Jääkärirykmenttiin. Santahaminasta joukko
siirtyi Eteläsatamaan miinalautalla,
kuullen matkalla myös merivoimien
ajankohtaiset kehitysnäkymät.
Maanpuolustuksen
55. Täydennyskurssi
Maanpuolustuksen 55. Täydennyskurssi toimeenpantiin 16.5.2014.
Osallistujat tulivat pääosin Maanpuolustuskursseilta 169 ja 170. Yhteensä kurssille osallistui 72 henkilöä. Tiiviissä päivän luentokokonai-
62
Maanpuolustus 109
suudessa käsiteltiin ulkopolitiikan
ajankohtaisia asioita, puolustusvoimien suorituskyvyn kehittymistä,
sisäistä turvallisuutta sekä valtion
talouden ja huoltovarmuuden tilannetta.
Maanpuolustuskurssit
Maanpuolustuksen
95. Jatkokurssi
Kruununhaan Maneesi täyttyi jälleen kokeneista kurssilaisista kun
190. ja 189. kursseilla opiskelleet
vaikuttajat palasivat taloon 26.–
27.8. Lisäksi vahvistuksia saapui
kursseilta 188, 187 ja 185, ja kokonaisuudessaan 95. Maanpuolustuksen jatkokurssille osallistui 73 kurssilaista.
Keskeisimmäksi teemaksi nousi
luonnollisesti Yhteiskunnan turvallisuusstrategia sekä kokonaisturvallisuudessa ja kokonaismaanpuolustuksessa tapahtuneet muutokset
viimeisen viiden vuoden aikana.
Kurssin aikana perehdyttiin Puolustusvoimien suorituskykyyn Kaartin Jääkärirykmentissä, jossa luotiin
katsaus nykyaikaiseen maavoimien
kalustoon, NH90 helikopteriin ja
asutuskeskustaistelun tekniikoihin.
Maneesi täyttyi valtakunnallisen kurssin viisi vuotta
sitten käyneistä.
Merimatkan aikana Santahaminasta Helsingin keskustaan kurssi
perehtyi merivoimien suorituskykyyn.
Luennoilla johtavat asiantuntijat eri hallinnonaloilta johdattelivat
kurssilaisia muun muassa ulkopolitiikan, sisäisen turvallisuuden, sotilaallisen maanpuolustuksen ja talouden ajankohtaisiin asioihin.
Kaksipäiväinen kurssi huipentui
ajankohtaiskeskusteluun Ukrainan
tilanteesta. Maneesin aulassa sorina oli runsasta, ja siltäkin osin tilaisuuden tavoite saavutettiin.
Maanpuolustus 109
63
Maanpuolustuskurssit
TULEVA TOIMINTA
VALTAKUNNALLISET
MAANPUOLUSTUSKURSSIT
• 210. Maanpuolustuskurssi
15.9.–8.10.2014
• 46. Erikoiskurssi
(valmiuslaki)
28.–29.10.2014
• 211. Maanpuolustuskurssi
10.11.–3.12.2014
Maanpuolustuksen
56. Täydennyskurssi
Perjantaina 29.8. Valtakunnallisen
maanpuolustuskurssin 172. ja 171.
käyneet saapuivat Kruununhakaan
päivittämään tietojaan kokonaisturvallisuudesta. Lisäksi 56. Maanpuolustuksen täydennyskurssille osallistui joukko 170. ja 169. MPK:n suorittaneita vaikuttajia, kokonaisvahvuuden ollessa 70.
Kymmenen vuoden aikana on
kokonaisturvallisuuden alueella
tapahtunut paljon, joten ajankoh-
taista päivitettävää riitti.
Päivän ohjelma oli tiivis, mutta
luennoitsijat onnistuivat kiteyttämään katsauksensa hienosti.
Kurssilaiset esittivät ankaran
määrän suoraan asioiden ytimiin
meneviä kysymyksiä. Kurssin päättyessä tunnelmassa oli havaittavissa jopa haikeutta, sillä jatkokurssin käyneille tilaisuus oli Maanpuolustuskurssien vastuulla järjestettävistä viimeinen.
Turvallinen Suomi
– Tietoja Suomen
kokonaisturvallisuudesta
Turvallinen Suomi -julkaisu on päivitetty vastaamaan vuoden 2014 tilannetta kokonaisturvallisuuden
avaintekijöistä. Kirja on saanut kokonaan uuden, sinivalkoisen ulkoasun ja Turvallinen Suomi on tästä
eteenpäin Turvallisuuskomitean
julkaisu. Toimituskunta on tehnyt
jälleen mittavan työn saattaessaan
sisällön vastaamaan yhteiskunnan nopean muutoksen asettamia
vaatimuksia. Kirjaa täydentää päi-
64
Maanpuolustus 109
vitetty verkkojulkaisu osoitteessa
www.pv.fi/kokonaisturvallisuus.
Turvallinen Suomi – Tietoja Suomen kokonaisturvallisuudesta kirja
kuvaa Suomalaisen yhteiskunnan
eri toimintaperiaatteita ja yhteiskuntamme laaja-alaiseen yhteistyöhön perustuvia vahvuuksia yhteiskunnan varautumisessa.
Maanpuolustuskurssit
Alueellisten maanpuolustuskurssien
neuvottelupäivät Helsingissä
Etelä-Suomen Aluehallintovirasto
isännöi Alueellisten maanpuolustuskurssien neuvottelupäiviä Helsingissä 21.–22.8.
Maanpuolustuskurssit antoi kokoontumiselle puitteet ja Maneesiin
kokoontuikin asiantunteva joukko
Aluehallintovirastojen, puolustusvoimien aluetoimistojen ja joukkoosastojen edustajia. Eversti Heikki
Välivehmas johdatteli neuvottelupäiviin osallistuvat valtakunnallisten kurssien ajankohtaisiin asioihin
ja Maanpuolustuskurssiyhdistyksen
tapahtumiin.
Alueellista kurssitoimintaa kos-
kevia aiheita oli paljon: Puolustusvoimauudistuksen huomioiminen
ja vastuut kurssien järjestämiseksi
vuodesta 2015 alkaen, kurssien palautejärjestelmä, kurssirekisterin
luominen, internet-sivujen laatiminen ja kurssien sisältöön liittyvät
ajankohtaiset asiat.
Vuoden 2013 neuvottelupäivillä
Rovaniemellä oli luotu hyvät suuntaviivat, joten monta asiaa saatiin valmiiksi tai vähintään maalisuoralle. Tilaisuuden kohokohtia
oli siirtyminen merivoimien Jurmoluokan aluksilla Sirpalesaareen,
jossa ylijohtaja Anneli Tainan joh-
dolla nautimme maittavan päivällisen. Illallisen aikana oli erinomainen mahdollisuus vaihtaa ajatuksia eri alueiden ja eri viranomaisten välillä ja nuorimmat edustajat
saivat kuulla melkoiseen kokemukseen perustuvia tarinoita menneiltä
vuosilta.
TATTOO 2014
Haminassa
Maanpuolustuskurssien johtaja
isännöi 31.7.2014 kesäretken Haminaan, jossa runsaat 10 hiljattain
maanpuolustuskurssin suorittanutta kävi seuraamassa Tattoo 2014
sotilasmusiikki- ja marssiesitystä.
Yleisöä viihdyttivät orkesterit IsoBritanniasta, Japanista, Venäjältä,
Saksasta ja Norjasta. Lisäksi uudet
puolustusvoimauudistuksen mukaiset soittokuntakokoonpanomme
olivat kuultavana ja nähtävänä. Yli
kaksituntinen esitys joka miellytti
kävijöiden silmiä ja korvia alkoi ankarassa vesisateessa ja päättyi kuulaaseen kesäiltaan.
Ensimmäinen päivä huipentui
Sirpalesaaressa Etelä-Suomen
aluehallintoviraston ylijohtajan
Anneli Tainan emännöimään
illalliseen.
Maanpuolustus 109
65
Maanpuolustuskurssiyhdistys
MP-GOLFAAJAT
Vuoden 2014
Maanpuolustusgolf
Yhdistyksen internetsivut
uudistuivat
Maanpuolustuskurssiyhdistys on
uusinut alkuvuoden aikana internetsivunsa www.maanpuolustuskurssiyhdistys.fi.
Maanpuolustus-lehden ulkoasun
suunnittelusta ja taitosta vastaava
graafikko Riikka Haahti on laatinut
sivut. Uusi ilme parantaa ja luettavuutta ja on ilmeeltään selkeä ja
arvokas.
Uudistuksen yhteydessä sivustolle on tehty ainoastaan yhdis-
tyksen jäsenille tarkoitettu osuus,
jonne pääsee kirjautumaan vain
erillisillä tunnuksilla. Nämä tunnukset jaetaan jäsenille seuraavien
postitse lähetettävien kokouskutsujen mukana. Jäsensivuilla on
vain jäsenistölle tarkoitetut asiat
kuten matrikkelitietoja, kutsut yhdistyksen tilaisuuksiin, harrastusjaostojen toiminta ja yhdistyksen
toimintakertomukset ja -suunnitelmat.
MPKY:N TULEVA TOIMINTA
• 23.10 Syyskokous, esitelmätilaisuus: kenraali Jarmo Lindberg
• 8.12. Max Jakobsson Memorial Lecture John Hamre (USA)
• Maanpuolustus-lehti nro 110 julkaistaan 5.12.2014
66
Maanpuolustus 109
Vuoden 2014 Maanpuolustusgolf järjestettiin tiistaina 27.5. Hirsalassa.
Paikalla oli tällä kertaa 80 maanpuolustuskurssilaista, mikä jo lähentelee kilpailun maksimiosallistujamäärää. Vanhin kilpailussa
edustettuna ollut kurssi oli MPK
44 ja tuorein 208 eli skaala oli varsin laaja. Pelimuotona oli sovellettu, pääosin neljän hengen joukkueissa pelattu ”Maanpuolustusgolf Scramble”. Mukana oli sekä
kurssijoukkueita ja yksittäisilmoittautuneista muodostettuja sekajoukkueita. Pelisää oli viileähkö,
mutta kuitenkin pääosin kuiva eli
näin ollen golfia suosiva.
Päivä käynnistettiin perinteisillä
tervetuliaissanoilla klo 08.30 ja liikkeelle lähdettiin yhteislähdöllä klo
09.15 alkaen.
Kilpailun pääsponsorina toimi
tänä vuonna S-Pankki. Kilpailu
eteni varsin jouhevasti siten, että
sen jälkeen järjestetty päätösosuus päästiin aloittamaan saunomisen jälkeen jo klo 15.00.
Päätösosuuden alkajaisiksi prikaatikenraali Ilkka Korkiamäki
(MPK 189) piti ajankohtaiskatsauksen kyber-turvallisuuteen. Tämä
varsin ajankohtainen ja viime aikoina julkisuudessa paljon esillä
ollut aihe herätti kuulijoiden parissa runsaasti keskustelua. Päätösosuudessa järjestettiin myös
MP-golfin vuosikokous, jossa vuoden 2014 kilpailun järjestänyt työvaliokunta, puheenjohtajanaan
Esa Rautalinko (MPK 188), valit-
Maanpuolustuskurssiyhdistys
Voittajajoukke Leena Niemistö,
Petri Vihervuori , Pauli Mikkola
ja Juha-Pekka Keränen.
MP Golf 2014 Hirsalassa 27.5.2014
TULOSLUETTELO
Scramble
Lähimmäksi lippua Mikko Kirjavainen (MPK 144)
Pisin avaus Matti Ahde (MPK 44)
tiin jatkamaan myös seuraavalle
kaudelle.
Kilpailupäivä päättyi juhlallisesti palkintojenjakoon. Vuoden
2014 Maanpuolustusgolfin voittaja oli tuorein kilpailuun osallistunut kurssijoukkue, vuonna 2014
valmistunut MPK 208. Joukkueessa pelasivat Leena Niemistö,
Pauli Mikkola, Petri Vihervuori ja
Juha-Pekka Keränen. Pisin avaus
-kilpailun voitti Matti Ahde (MPK
44) ja lähimmäksi lippua -kilpailun voitti Mikko Kirjavainen (MPK
144).
Ensi vuoden Maanpuolustusgolf-kilpailu järjestetään Hirsalassa jälleen perinteisesti toukokuun viimeisenä tiistaina eli
26.5.2015. Tapahtuma kannattaa
jo tässä vaiheessa merkitä kalenteriin. Nähdään ensi vuonna Hirsalassa.
JOUKKUEKILPAILUN TULOKSET (sovellettu scramble, HCP lyöntipeli):
Sija Joukkue 1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
Niemistö / Mikkola / Vihervuori / Keränen Rissanen / Erling / Ahde / Koistinen Poutanen / Jääskeläinen / Puntila / af Heurlin Ylihurula / Rantamäki / Halonen / Kirjavainen Rautalinko / Simola / Kaskeala / Kahila Korkiamäki / Hautaniemi / Westerlund Cedercreuz / Parjanen / Tuhkanen / Kettunen Saarinen / Ahlstedt / Hynninen / Nurmi Pesonen / Lind / Syrjälä Helenius / Rönkkö / Rusanen / Karmila Palvalin / Peitsara / Korpela / Kiianlinna Ripatti / Ollus / Thodén Simelius / Petterson / Niinioja Karkkila / Autti / Tuominen Hassinen / Wallin / Peltola / Maja Honka / Rosberg / Mutikainen Kauppinen / Lehto / Sippola / Strang Iho / Hollo / Koulumies / Nieminen Ehrnrooth / Wartiovaara / Smolander Pulkkinen / Keinänen / Jaakkola / Koskimies Niemi / Heikkilä / Tamminen /Syrjänen Rissanen / Pellonmaa / Päivike / Viitasaari Kurssi Yht. Netto
208
Seka
135
Seka
Seka
189
Seka
176
Seka
170
Seka
Seka
Seka
Seka
140
Seka
150
110
121
189
113
123
-11
-
-8
-8
-7
-6
-6
-6
-4
-4
-3
-3
-3
-2
-2
-2
-1
-1
-1
+1
+1
+1
61
64
64
64
65
66
66
66
68
68
69
69
69
70
70
70
71
71
71
73
73
73
Maanpuolustus 109
67
Kurssien kokoontumisia
KURSSIEN
KOKOONTUMISIA
Kevät- ja kesäkauden aikana
toimituksen tietoon on tullut
seuraavat kurssitapaamiset ja
– kokoukset, jotka on pidetty
20.8.2014 mennessä. Toimitus
on päättänyt, että tapaamisista
julkaistaan vain ajankohta
ja paikka mikäli kurssi ei ole
toimittanut toimitukselle
tapahtumasta erillistä
kertomusta.
• Kertomus tulee
lähettää osoitteeseen
maanpuolustuskurssiyhdistys@
gmail.com.
• Tekstin enimmäispituus
1500 merkkiä, enintään 1 kuva/
juttu, kuvakoko: leveys vähintään
1600 pikseliä.
• Toimituskunta pidättää
oikeuden muokata tekstiä
tarvittaessa.
• Seuraavaan Maanpuolustuslehteen nro 110 aineiston
pitää olla toimituksella
23.10. mennessä.
61. Maanpuolustuskurssi kokoontui
23.5.2014 Maanpuolustuskorkeakoulun tiloissa Santahaminassa.
80. Maanpuolustuskurssi vieraili
6.5.2014 Eduskunnassa. Puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Jussi
Niinistö esitti mielenkiintoisen ja
erittäin ajankohtaisen turvallisuuspoliittisen katsauksen. Asiasta käytiin vilkas keskustelu.
Apulaistiedotuspäällikkö Rainer
Hindsberg esitteli eduskuntatalon
tulevaa peruskorjausta ja sen mukanaan tuomia haasteita toiminnalle eduskunnassa.
Tilaisuuteen osallistui kaksitoista
kurssilaista oltermanni Heikki Kosken johdolla.
Päätettiin kokoontua jälleen
vuoden kuluttua.
Pääsihteeri
Matti Kausto
85. Maanpuolustuskurssi vieraili Ulkoasiainministeriössä 7.5.2014.
124. Maanpuolustuskurssi tutustui
13.5.2014 Panssariprikaatiin Hattulassa.
131. Maanpuolustuskurssi vietti
20-vuotisjuhliaan 27.3.2014 Katajanokan Kasinolla.
133. Maanpuolustuskurssi vieraili
18.8.2014 Harmajalla.
136. Maanpuolustuskurssi tutustui
27.5.2014 Utin Jääkärirykmenttiin
Kouvolassa.
164. Maanpuolustuskurssi kokoontui vuosittaiseen tapaamiseensa 8.5.2014 Ylessä kurssiveljiemme Ylen Uutis- ja ajankohtaistoiminnan johtajan Atte Jääskeläisen sekä Uutis- ja ajankohtaistoiminnan lähetyksistä ja tekniikasta vastaavan päällikön Mika Lavosen isännöiminä. Kokoontumiseen osallistui 21 kurssilaista ja 10
puolisoa.
68
Maanpuolustus 109
Atte ja Mika ottivat meidät vastaan Radiotalon aulassa. Saimme
kuulla, että Ylen toimituksen toimintatapa ja kulttuuri ovat uudistuneet perusteellisesti viime vuosina. Digitaalinen langaton tekniikka mahdollistaa tiedon ja materiaalin nopean jakamisen, ja Yle on
kehittänyt maailmassakin ainutlaatuisen tavan kerätä yhteiseen käyttöön toimittajiensa uutistietoa. Toimittajan nykyisin ei tarvitse palata
itse tapahtumapaikalta toimitukseen, vaan uutinen voidaan siirtää
matkapuhelin- tai satelliittiyhteyksien avulla toimituksen järjestelmiin ja sieltä liitettäväksi eri uutislähetyksiin ja internet-sivuille. Myös
suorien lähetysten tekniikka on kehittynyt ja keventynyt, mikä mahdollistaa entistä useammin suoran
lähettämisen tapahtumapaikoilta
eri puolilla Suomea ja maailmaa.
Ylen käyttöönottamaa uutta tiedonhankinta ja -jakamiskulttuuria käydään ulkomailta Suomessa
opiskelemassa ja Atte on haluttu
osaaja luennoimaan muutoksesta
kansainvälisissä tilaisuuksissa. Tätä
muutosta meille havainnollistettiin siirryttyämme mielenkiintoiselle kierrokselle studio- ja tuotantotiloihin.
Kuljimme uutiskeskuksen läpi,
ohitimme radion uutisstudion ja
kävelimme visuaalisesti uudistuneen Aamu-TV:n studion läpi hieman aiemmin ilmeeltään uusittuun
Yle Uutisten tv-studioon. Pääuutislähetysten studiossa kameroita ohjaa nykyään robottiautomatiikka,
ja lähetysten ohjaaminen perustuu
muutoinkin paljolti automaatioon.
Kierroksella kuulimme muun
muassa, että Yle pyrkii olemaan relevantti uutisten toimittaja kaikille
suomalaisille ja tutkimusten mukaan Yle tavoittaa päivittäin noin
kolme neljästä suomalaisesta. Suomalaisista 57 prosenttia pitää Yleä
valtakunnan johtavana uutistoimittajana.
Uutisankkuri Tuulia Thynell ker-
Kurssien kokoontumisia
170. Docratesin Harri Puurunen (oik.) esitteli syöpähoidossa käsitteleviä
laitteita MPK 170:n Tuomo Rönkölle, Heikki Vahantaniemelle, Ann
Selinille, Kaarle J. Lehmukselle ja Hannu Hoskoselle.
toi meille, että nykyään suurimmat
uutiset voivat jopa kesken uutislähetyksen muuttaa sen sisällön ilman, että uutisten lukija on voinut itse osallistua tekstin muotoiluun. Tietokone pöydällä ja nappi
korvassa eli ”korva” pitävät ankkurin tietoisena muutoksista kesken
lähetyksen.
Seuraavaksi siirryimme ajankohtaisohjelmien studiolle, josta lähetetään esimerkiksi A-Studiot, Pressiklubi, ruotsinkielinen Obs ja tiistai-iltaiset Champions Leaquen
jalkapallokeskustelut. Tämän jälkeen tutustuimme kokoustila Toriin, jonka arkkitehtuuri viestii, että
siellä ei eletä uutistoimituksen hektisessä tässä hetkessä vaan katsotaan reilustikin eteenpäin tulevaisuuteen. Tori on erittäin nykyaikainen ja erilainen kokoustila, jossa pidettäviin kokouksiin aluetoimitukset voivat liittyä etäyhteydellä. Torilla saimme kuulla Ylen kehityssuunnasta, jonka voi tiivistää lauseeseen: ”Ajatus siitä, että kaikki
kerääntyisivät samaan aikaan katsomaan samaa uutislähetystä, on
absurdi”.
Torilta siirryimme Ison Pajan 7.
kerrokseen, jonne Ylen oma keittiö
oli loihtinut herkullisen ja suussa
sulavan päivällisen.
Aterian aikana pidimme kurssikokouksen, jossa päätimme hyväksyä Jouni Lehtimäen tarjouksen
isännöidä toukokuussa 2015 kurssin kokoontuminen Kosovossa.
Kurssi esittää parhaimmat kiitokset Atelle ja Mikalle niin informatiivisesta kuin erinomaisen seurallisestakin tapaamisesta. Saatoimme
todella todeta, että Yle on muuttunut merkittävästi siitä, missä 12
vuotta sitten maanpuolustuskurssilla vierailimme.
Pääsihteeri
Tapani Hyötyläinen
170. Maanpuolustuskurssille tarjoutui toukokuun puolivälissä 55.
Täydennyskurssin aattona tilaisuus
tutustua Helsingissä yksityiseen
Docrates Syöpäsairaalaan. Kurssisisar Kirsi Komi toimii Docratesin hallituksen puheenjohtajana.
Docrates on aloittanut toimintansa vuonna 2007, kun syövän
hoito aloitettiin Eiran sairaalan tiloissa. Uusiin tiloihin Jätkäsaareen
Docrates siirtyi huhtikuussa 2009,
jolloin mukaan palveluihin tulivat myös sädehoito ja kuvantaminen. Sairaalan käytössä on myös
vuodeosasto sekä laboratoriopalvelut. Potilaista viidennes tulee ulkomailta.
Docratesin toimintaa ja tiloja
esitteli kurssilaisille yksi sen perustajista, fyysikko Harri Puurunen.
Olli Kemppainen
176. Maanpuolustuskurssi vieraili
luottamusjohtonsa johdolla Genevessä 22.–23.5.2014. Kurssin oli
kutsunut kylään kurssisisaremme,
suurlähettiläs Päivi Kairamo. Matkalle osallistui yhteensä 18 henkilöä, joista kurssilaisia oli 12 ja loput
aveceja.
Vierailun ensimmäinen päivä
oli ohjelmaltaan varsin tiivis. Vietimme aamupäivän perehtymällä
176. kurssi CERN:ssä.
Maanpuolustus 109
69
Kurssien kokoontumisia
hiukkasfysiikan ihmeelliseen maailmaan CERN:n tutkimuskeskuksessa. Isäntänämme oli CERN:ssä
jo vuodesta 1966 alkaen vaikuttanut Harri Toivonen. Aamupäivän aikana pääsimme myös vierailemaan maanalaisella Atlas-koeasemalla. Lounaan jälkeen vierailimme Punaisen Ristin (ICRC) päämajassa ja GCSP-turvallisuuspoliittisessa keskuksessa (Geneva Center för Security Policy), jossa isäntänämme oli keskuksessa tällä hetkellä työskentelevä eversti Aapo
Cederberg. Molemmissa vierailukohteissa saimme alustukset ajankohtaisiin turvallisuuskysymyksiin.
Päivän lopuksi kokoonnuimme vastaanotolle suurlähettilään residenssiin, jossa meille pidettiin ajankohtaiskatsaus Suomen pysyvän edustuston toimintaan.
Lauantai 23.5. oli varattu omatoimiseen Geneven ja sen lähialueiden tutustumiseen. Osa meistä
teki päivän aikana retken läheiseen
Montreuxn kaupunkiin, jossa muun
muassa kävimme Mannerheimin
muistomerkillä. Iltapäivän lopuksi
kokoonnuimme seuraamaan Suomen voitokasta MM-välieräottelua
Tshekkiä vastaan.
Matka oli kurssimme tapaamisten ehdotonta eliittiä, josta erityiskiitos kuuluu suurlähettiläs Kairamolle ja Suomen pysyvän edustuston henkilöstölle sekä tietysti matkalle osallistuneille.
Pääsihteeri
Sami Nurmi
177. Maanpuolustuskurssi kokoontui 13.6.2014 Puolustusministeriön
tiloissa Helsingissä.
181. Maanpuolustuskurssin jäsenet
tapasivat työ- ja elinkeinoministeri Jan Vapaavuoren toukokuussa.
Ministerin mukaan Suomen talous voidaan saada nousuun cleantechin, biotalouden ja digitalisoitumisen avulla. Osallistujat saivat lisäksi kulttuurihistoriallisen kierrok-
70
Maanpuolustus 109
183. Maanpuolustuskurssin kokoontuminen.
sen valtioneuvoston juhlahuoneistossa Smolnassa kurssilaistensa,
valtiosihteeri Marja Rislakin ja osastopäällikkö Taina Susiluodon johdolla.
Pihla Allos
182. Maanpuolustuskurssin kevättapaaminen järjestettiin 13.5.2014
Maanpuolustuskurssiyhdistyksen
esitelmätilaisuuden jälkeen ravintola Mamma Rosassa.
183. Maanpuolustuskurssi kokoontui 15.5.14 TDC Oy:n tiloissa. Ohjelmassa oli yhteishengen vahvistaminen sekä yleinen maailman parantaminen. Vahvoja tunteita tilaisuudessa herätti kurssimme tekemä haastatteluvideo Mannerheim-ristin ritari Pentti Iisalosta.
Kurssi 183 elää nyt vahvaa
nousu- ja aktivoitumiskautta. Syksyn tapaaminen on jo kalentereissa
ja perinteiden vaaliminen sekä uuden luominen jatkuu voimakkaana.
Timo Levoranta
188. Maanpuolustuskurssi kokoontui perinnepäivänään 18.8.2014
kurssiveli Harri Hiltusen kutsusta Se-
naatti-kiinteistöjen pääkonttorissa
entisten viljasiilojen alla Helsingin
Sörnäisissä. Paikalle pääsi parikymmentä kurssisisarta ja -veljeä. Isäntänä oli Harrin lisäksi Senaatti-kiinteistöjen toimitusjohtaja Jari Sarjo.
Ohjelmassa oli tutustuminen Senaatti-kiinteistöjen toimintaan Jari
Sarjon opastuksella. Saimme ensin
kuvauksen liikelaitoksen toiminnasta jonka jälkeen teimme kierroksen heidän toimitiloissaan. Keskeisenä ajatuksena Senaatti-kiinteistöillä on myös kehittää toimistotyötä. Käytännössä tämä tarkoittaa uudenlaisia toimistoratkaisuja,
joilla voidaan parantaa työviihtyvyyttä, tehokkuutta ja tilankäyttöä.
Näimme joustavia työpisteitä, erilaisia kokoontumistiloja sekä myös
koetoimiston, jossa lähinnä valtionhallinnon organisaatiot voivat käydä tutustumassa ja kokeilemassa näitä ideoita ja ratkaisuja
käytännössä.
Lisäksi Harri oli järjestänyt Suomen Hypoteekkiyhdistyksen toimitusjohtaja Ari Paunan pitämään
meille katsauksen asuntorahoituksesta ja -markkinoista. Aihe herättikin paljon vilkasta ajatustenvaih-
Kurssien kokoontumisia
toa. Asuntomarkkinat ovat aina
kiinnostava aihe ja rahoituksen uudet sääntelyt sekä jatkuva asumisen muutos nostavat paljon kysymyksiä. Esityksen aikana saimme
myös nauttia maittavan iltapalan.
Mitä parhaimmat kiitokset niin
isännille kuin Ari Paunallekin mielenkiintoisesta tilaisuudesta ja
mahdollisuudesta oman kurssimme tapaamiseen.
Raimo Voipio
190. Maanpuolustuskurssi oli
26.2.2014 Finanssialan Keskusliitossa kurssiveli Tuomo Yli-Huttulan vieraana. Tilaisuudessa perehdyimme siihen, että julkinen talous
on syvässä kriisissä, mutta samanaikaisesti suomalaiset ovat itse rikkaimmillaan kuolinpäivänään.
FK:n toimitusjohtaja Piia-Noora
Kauppi johdatti aiheeseen ja viritti
keskustelun siitä, miten tämän voisimme viisaasti hyödyntää hyvinvoinnin rahoituksessa. Kansalaisilla
pitäisi olla Kaupin mukaan nykyistä
paremmat mahdollisuudet käyttää omaa varallisuuttaan seniorivaiheen hyvinvointipalveluiden järjestämiseen. Tämän pitää perustua
vapaaehtoisuuteen. Kaupin pääviesti oli, että yhteiskunnan ei pidä
jatkossakaan esimerkiksi takavarikoida laitoshoidossa olevan vanhuksen omaisuutta julkisen hoidon
kustannusten kattamiseksi.
FK:n pääekonomisti Veli-Matti
Mattila alusti, millaisia vaikutuksia
finanssialan lisääntyvillä EU-himmeleillä on suomalaisten elämään.
Arvioimme myös, uhkaako kasvanut sääntely tukahduttaa talouskasvun. Alustukset virittävät antoisia ja syvällisiä keskusteluja.
Tuomo Yli-Huttula
tusvoimista. Lisäksi käynnistettiin
syksyn tapahtumien suunnittelu.
Lämpimät kiitokset kurssiveli
Hannu Leinoselle antoisan illan fasilitoinnista.
Pääsihteeri
Heikki Välivehmas
195. Maanpuolustuskurssi päättyi
joulukuun ensimmäisenä päivänä
vuonna 2010 – ja jatkui lähes saman tien. Jo maalikuussa 2011 vierailimme kurssisisar Sanna Heikinheimon johdolla Keskusrikospoliisissa ja Rikosmuseossa. Muutama
viikko tuon jälkeen matkasimme
Loviisaan tutustumaan ensin Fortumin Olkiluodon ydinvoimalaan ja
sitten viehättävään vanhaan kaupunkiin emäntänämme kurssisisar
Maria Paatero-Kaarnakari.
Syyskuussa 2011 olimme hyvin
edustettuna useamman kurssin yhteisellä tutustumismatkalla Brysseliin. Matkasta tuli historiallinen ainakin siinä mielessä, että kovan
vastatuulen takia Ilmavoimien kuljetuskone teki matkaa Helsingistä
Euroopan pääkaupunkiin 6 tuntia
10 minuuttia. Natoon ei ole helppo
päästä.
Vilkkaan vuoden päätteeksi allekirjoittaneella oli ilo isännöidä kurssitapaaminen Lääkärilehdessä. Kävimme mediakeskustelun, jota
alusti mielenkiintoinen paneeli: ta-
194. Maanpuolustuskurssi kokoontui kurssitapaamiseen 15.5.2014
Destian toimitusjohtaja isännöimänä. Paikalle pääsi viitisentoista
kurssilaista. Illan aikana kuultiin
ajankohtaista Destiasta ja puolus-
Maanpuolustus 109
71
Kurssien kokoontumisia
199. MPK Tähtitorninmäellä.
savallan presidentin lehdistöpäällikkö Eila Nevalainen, Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Risto
Uimonen, toimituspäällikkö Hanna
Rajalahti Talouselämästä, toimituksen esimies Kirsi Hölttä Alma Mediasta sekä toimittaja Jakke Holvas
Ylestä. Mielipiteiden vaihdosta tuli
odotetun vilkas, koska jokainen on
median asiantuntija.
Toukokuussa 2012 kurssiveli Juhani Damski kutsui meidät Ilmatieteen laitokselle. Vastoin odotuksia emme saaneet sisäpiiritietoa tulevan kesän säästä, mutta sitäkin
mielenkiintoisempaa oli tutustua
modernin, kansainvälisen ja palvelevan tutkimuslaitoksen työhön.
Marraskuussa 2012 oli toisenlaisten ennusteitten vuoro. Kurssiveli
Iikka Korhonen järjesti tapaamisen
Suomen Pankissa, jossa saimme
vakavan asian painikkeeksi ihailla
upeaa taidetta.
Mahtoiko johtua ekonomistien madonluvuista, mutta vuonna
2013 suhdanteet kääntyivät kurssiamme vastaan. Onnistuimme kokoontumaan vasta joulun alla va-
72
Maanpuolustus 109
paamuotoisiin illanistujaisiin kantapaikkaamme Kämpiin. Ideasta kiitos kuuluu kurssisisar Sanna Heikinheimolle.
Sanna kuuluu nykyisin maan korkeimpaan poliisijohtoon. Vauhdikas
urakehitys näyttää siivittävän monia muitakin kurssitovereita, joista
on erikseen vielä mainittava kenraalikuntaan edenneet kurssiveli Petri
Hulkko ja kurssin johtaja Kim Jäämeri. Ylennykset ovat herättäneet
toiveita ”kissajuhlista”. Odotus päättynee nyt syyskuun lopulla, kun
kurssimme on määrä matkustaa
Petrin isännöimälle retkelle tutustumaan Mikkeliin ja Maavoimiin.
Kuluvan vuoden riennot aloitimme jo tammikuussa vierailulla
suomalaiseen mutta hyvin kansainväliseen lääkeyhtiö Orioniin, jonne
kurssisisar Liisa Hurme oli järjestänyt mieleenpainuvaa ohjelmaa sekä
omissa että tehtaan vaatteissa. Toimitusjohtaja Timo Lappalainen toivotti kurssin tervetulleeksi niin kuin
moni muukin isäntä ja emäntä:
muistelemalla omaa kurssikokemustaan. Siteet ovat vahvoja.
Kesän kynnyksellä pääsimme
vielä tutustumaan Neste Oiliin ja
sen edustamaan energiasektoriin.
Kurssiveli Matti Lehmus isännöi illan, jonka aikana puhuttiin paljon
uusiutuvasta energiasta mutta käytiin myös ajankohtaista puolustuspoliittista keskustelua. Aiheet liittyvät toisiinsa monin sitein.
Hannu Ollikainen
197. Maanpuolustuskurssin kuudes kurssitapaaminen järjestettiin
3.6.2014 Keskon tiloissa Helsingin
Katajanokalla. Tapaamisen emännöi kurssimme emäntä toimialajohtaja Minna Kurunsaari.
Tapaamisen aluksi perehdyimme
pääjohtaja Matti Halmesmäen johdattamana Keskon ajankohtaisiin asioihin, jonka jälkeen emäntämme esitteli meille digimurroksen vaikutuksia konsernin käyttötavarakauppaan.
Maittavan kesäisen salaattibuffetin äärellä vaihdoimme kuulumisia ja ideoimme tulevia kokoontumisia.
Pääsihteeri Petteri Korvala
Kurssien kokoontumisia
199. Maanpuolustuskurssi kokoontui Helsingissä 23.5.2014 Riku Juholan kutsumana Mannerheimmuseolle, jossa saatiin marsalkan
elämästä erinomainen opastettu
kierros.
Iltapäivää jatkettiin piknikillä
Tähtitorninmäellä ja siitä matka
eteni Huoltovarmuuskeskukseen.
Siellä tarkasteltiin alkuun Suomen
huoltovarmuutta. Ilta jatkui Rikun tekemän erinomaisen vorschmackin parissa keskustellen.
Vuosipäiväkutsujen ohella seuraavaa varsinaista tapaamista soviteltiin syksylle. Tällöin Minna Kivimäki ja Rita Piirainen lupasivat kutsua kurssin jollain lailla liikenteelliseen ympäristöön. Aika ja paikka
täsmentyvät aikanaan kutsussa.
Rikulle suuret kiitokset hienosta
iltapäivästä ja illasta!
Pääsihteeri
Tatu Mikkola
202. Maanpuolustuskurssin kevätretki suuntautui Pietariin 16.–
17.5.2014. Viisitoista kurssilaista
osallistui matkaan, joka tarjosi virikkeellistä viihdettä ja paljon asiaa.
Ohjelmassa oli vierailu Suomen
paikallisessa pääkonsulaatissa,
jossa keskusteltiin muun muassa
ulkopolitiikkaan ja lähialuepolitiikkaan liittyvistä tehtävistä sekä
kauppapolitiikasta.
Suurta kiinnostusta kurssilaisten
parissa herättivät alustukset kriisinvalmiuden kehittämisestä, viisumikysymyksistä, raja- ja poliisiviranomaisten toiminnasta pääkonsulaatissa sekä tämän päivän sotilaallinen näkökulma Ukraina tilanteineen.
Suomen Pietarin Pääkonsulaatissa kurssilaisten päivää isännöi
pääkonsulin sijainen Päivi Peltokoski.
Kurssilaiset vierailivat myös Pietarin Suomi-talossa, jossa oli mahdollisuus tutustua suomalaisen
koulun toimintaan sekä kokemuk-
202. Maanpuolustuskurssi yhteisellä aterialla.
siin Venäjästä liiketoimintaympäristönä. Lemminkäisen maajohtaja
Maaret Heiskanen piti seikkaperäisen esityksen Venäjästä kaupallisena toimintaympäristönä.
Toisena retkipäivänä kurssilaiset
tutustuivat Pietarin nähtävyyksiin.
Matkalla mukana olivat: Ulla Appelsin, Merja Haverinen, Kaija Holli,
Marit Ingves-Bacia, Petri Laitinen,
Erkki Lavonsalo, Petri Lonka, Anita
Paulig, Juhani Pihlajamaa, Timo Ritonummi, Pekka Saariaho, Antti
Sippola, Maria Teirikko, Markku Virri
sekä Sakari Wallinmaa.
Marit Ingves
208. Maanpuolustuskurssin ensimmäinen varsinainen kurssitapaaminen oli kutsuttu koolle elokuiseksi
torstai-illaksi VR:lle Helsingin keskustaan.
Niin sanottuun presidenttisaliin
huipentunutta iltaa isännöi VR:n divisioonajohtaja Antti Tiitola, jolta
monikymmenpäinen yleisö sai
kuulla hyvin kiinnostavia näkemyksiä muun muassa Pendolinoista ja
Hangon radasta. Antti on juuri siir-
tymässä VR:ltä Nesteen palvelukseen, joten Antin visiot jäävät seuraajien toteutettaviksi.
Kurssi numero 208 kiittää isäntää
vieraanvaraisuudesta.
Panu Tuunala
Presidenttisalissa sekä katto että
tunnelma olivat korkealla kurssin
208 tapaamisessa Helsingissä.
Maanpuolustus 109
73
Alueelliset yhdistykset
Pirkanmaan Maanpuolustusyhdistys ry
Kyberilta
Tampereella
Pirkanmaan Maanpuolustusyhdistys järjesti 24.4. Tampereen Suomalaisella Klubilla esitelmätilaisuuden aiheena Kyberturvallisuus – kyberpuolustus. Marskin sali oli ääriä
myöten täynnä aiheesta kiinnostuneita yhdistyksen jäseniä sekä yhteistyökumppaneita. Erinäisten sattumien jälkeen esitelmöitsijäksi
saimme pääesikunnan johtamisjärjestelmäosaston sektorijohtajan,
TkT Catharina Candolinin, joka on
aivan alan huippuja maassamme.
Aihetta hän käsitteli niin maanpuolustuksen, yritysmaailman kuin yksityisen ihmisen vinkkelistä. Kyberhyökkäyksistä on muodostunut viime vuosien uusi ja merkittävä turvallisuusuhkakuva, joka jyllää bittiavaruudessa.
Ilmiö alkoi 1980–90 luvulla, jolloin se oli lähinnä harrastelijoiden
toteuttamaa erilaisten haittaohjelmien ujuttamista tietojärjestelmiin.
Sitten tuli kuvaan hakkerointi, jossa
oli paljon huomion hakemista, kun
päästiin sisälle suuriin ja hyvin varjeltuihin tietojärjestelmiin. Mutta
seuraavaksi alettiinkin jo hyödyntää järjestelmistä saatavia tietoja.
Tuli järjestäytynyt rikollisuus taloudellisen hyödyn hankkimisessa, tuli
terrorismi poliittisena ”kiristystoimena”, tuli kansainvälinen vakoilu
uudessa muodossa jne.
Ihmisten keskuudessa ilmenee
herkkäuskoisuutta virtuaaliseen
viestintään. Esim. haittaohjelmien
teko on rikollista toimintaa, mutta
sellaiseksi sitä harvemmin koetaan.
Kyberongelman aiheuttamien taloudelliset menetykset on arvioitu olevan maailmassa vuosiluok-
74
Maanpuolustus 109
Marskin salin yleisöä.
kaa 388 mrd dollaria, kun esim. globaalin huumekaupan osuus on 411
mrd dollaria. Toiminnan kohteeksi
joutuneita uhreja arvioidaan olevan 431 miljoonaa/vuosi.
Vastuu kyberturvallisuudesta
maassamme on hajautettu. Puolustusvoimat, eri viranomaiset, yritykset kuin myös yksityiset ihmiset vastaavat oman tietoturvansa
kehittämisestä ja varmistamisesta
itse. Sen sijaan tuota työtä tehdään
hyvin pitkälle yhteistyössä osaamista ja tietoa jakaen. Kansalliset
uhkakuvat on meillä tiedostettu samanlaisina kuin muissakin maissa.
Kansallinen kyberturvallisuusstrategia lähtee yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisesta,
jossa huomioidaan kaikki, niin yhteiskuntaan kuin yksilöön kohdistuvat globaalin kybertoimintaympäristön erilaiset uhat. Suomen tavoite on olla vuonna 2016 maailmanlaajuinen edelläkävijä kyberuhkiin varautumisessa ja niiden aiheuttamien häiriötilanteiden hallinnassa. Joka tapauksessa Suomi
tulee olemaan ainakin vahva toimija alalla. Suomen kansallisia vahvuuksia tällä alalla on, että maassamme on useita suomalaisia ja
kansainvälisiä alan yrityksiä, tasokkaita yliopistoja ja ammattikorkeakouluja sekä toimivaa viranomaisyhteistyötä eli korkeatasoista
kansallista osaamista ja yhteistyökykyä.
100–200 vuotta sitten pohdittiin ilma-alusten käyttöä sodankäynnissä: onko sillä mitään merkitystä, onko se reilua, onko se sallittua, mitä saa ja mitä ei saa tehdä,
tiedustelua vai myös pommittamista. Tänä päivänä kukaan ei kyseenalaista ilmavoimien olemassaolon oikeutta. Sama vääntö on nyt
menossa kyberaseesta. Kyberuhka
ei ole pelkästään uhka, vaan myös
mahdollisuus osaamisen hyödyntämiseen. Viranomaisilla pitää olla
mahdollisuudet puolustautua uhkaa vastaan, pitää olla oikeus vaaraa aiheuttavien tietojen keruuseen. Se ei ole urkkimista kuten ei
myöskään kybervalvonta. Kybertiedustelulla pitää olla kuitenkin perusta. Pitää olla tietoa siitä, mitkä
asiat ovat vastapuolelle tärkeitä,
mitä heikkouksia turvallisuuskentässämme on.
Iranin ydinreaktoriin kohdistetussa Stuxnet-kyberhyökkäyksessä
oli kyse häiritä vihamielisen val-
Alueelliset yhdistykset
tion ydinaseiden kehittämistä. Perinteinen keino olisi ollut ilmaisku.
Kybervaihtoehtona oli tässä tapauksessa haittaohjelma, joka hoitui muistitikun välityksellä ja joka
esti uraanin rikastamisen ja samalla
lopputuloksena oli sama vaikutus.
Toinen esimerkki kybertoiminnasta oli Suter (2007), kun Israel
pommitti ydinmateriaalikohteita
Syyriassa ja ilmavalvonta ei sitä havainnut. Sen teki mahdolliseksi
tunkeutuminen teknologian avulla
ilmavalvontajärjestelmiin ja siinä tilannekuvan vääristäminen.
Kyberpuolustuksen kehittäminen on osaamisen ja verkostoitumisen kehittämistä sisäisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti erilaisilla yhteistoiminta- ja testausharjoituksilla, tutkimus- ja kehittämistoiminnalla, menetelmien ja prosessien sekä teknologian kehittämisellä ja lisäksi vielä yhteistyöllä mui-
den viranomaisten, yksityisen sektorin, tiedeyhteisön ja alan asiantuntijoiden kanssa. Tunkeutumistestauksessa pyritään selvittämään, mitä
heikkouksia suojautumisjärjestelmissä löytyy. Mediasta löytyy jo todella paljon hyödyllistä tietoa, kun
vain malttaa kaivaa. Valvontajärjestelmillä pitää pystyä havaitsemaan
tunkeutuminen nopeasti.
Kansainvälisesti voidaan todeta,
että kaikki maat tiedustelevat ja
valvovat. Yhdysvalloilla kybertoiminnassa työskentelee 4000 ihmistä, tavoite 20000–3000, Kiinalla
ja Venäjällä on aktiivista panostusta
alaan, Tanskalla on Kansallinen kyberturvallisuuskeskus osana asevoimien tiedusteluorganisaatiota
ja rahallista panostusta 10–20 M€,
Ruotsi on tiedustelulainsäädännön
edelläkävijä, kaikessa tiedustelussa
laillisuus varmistettava.
Todella tietosisällöltään mielen-
kiintoinen ja eloisasti pidetty esitys soljui ilman papereita, piti kuulijat tiiviisti mukana aiheessa herättäen päätteeksi vilkkaan kysymysten tulvan, täsmälliset ja varmat
vastaukset tulivat ilman pienintäkään epäröintiä. Se tieto oli esitelmöitsijällä todella omaksuttua ja
sisäistettyä. Lopuksi vielä esitelmöitsijän näkemys väitteestä, että
Suomi kyykytettäisiin 5 minuutissa
iskettäessä kyberhyökkäyksellä
energia- ja tietojärjestelmiin. Väite
on täyttä puppua. Toimintaa voidaan hetkellisesti lamauttaa kovinkin voimallisesti, mutta maallamme
on luotuna järjestelmät, joilla toiminta palautetaan vähintään tyydyttävälle tasolle hyvinkin lyhyessä
ajassa. Ja maamme johtamista ei
sellaisella hyökkäyksellä tehdä toimintakyvyttömäksi.
Teksti ja kuva
Pasi Alho
Vaasan läänin Maanpuolustusyhdistys ry
Vasa läns Försvarsförening rf
Pohjankaankaan
maastossa
Yhdistyksemme kevätretki tehtiin
tänä vuonna 15.5.2014 Niinisalon
Pohjankankaalle.
Vierailimme Panssariprikaatin organisoimassa mekanisoidun taisteluosaston harjoituksessa. Mukana
oli joukkoja myös Porin Prikaatista. Kaikestaan harjoituksen vahvuus oli 1.200 henkilöä. Kalustona
oli muun muassa Leopard 2A4 ja
BMP2 vaunuja sekä runsaasti muitakin ajoneuvoja.
Oppaanamme oli Hämeen Panssaripataljoonan komentaja everstiluutnantti Jarmo Keskinen. Hän
selvitti harjoituksen kulun ja ta-
Mielenkiintoista katseltavaa ja kuvattavaa sekä kysyttävää oli riittämiin.
Edessä keskellä yhdistyksen puheenjohtaja Mauri Volama
pahtumat erittäin perusteellisesti. Saimme seurata myös Leopard vaunujen yhteistoimintaharjoitusta. Siinä Pohjankangas pölysi
ja puut lakosivat, kun 55 tonniset
vaunut kiihdyttivät jopa yli 60 km
tunnissa vauhdilla.
Myös Panssariprikaatin komentaja eversti Pekka Järvi tervehti vierailuosastoamme. Yhdistyksemme
jäseniä oli mukana 15 miestä, jotka
kaikki olivat erittäin tyytyväisiä näkemäänsä.
Mauri Volama
Maanpuolustus 109
75
Alueelliset yhdistykset
Alueellisten yhdistysten sihteerit
Etelä-Savon Maanpuolustusyhdistys ry
Sihteeri Anneli Niskanen
Purolantie 3
50350 NOROLA
040 519 0881
[email protected]
Kanta-Hämeen Maanpuolustusyhdistys
Museonjohtaja Mikko Kero
c/o Suomen Kellomuseo
Opinkuja 2
02100 ESPOO
040 575 9997
[email protected]
Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maanpuolustusyhdistys ry
Pelastusylitarkastaja Tom Tallberg
Pohjois-Suomen aluehallintovirasto
PL 293
90101 OULU
0400 159 789
[email protected]
Pohjois-Savon Maanpuolustusyhdistys ry
Eero Heikkinen
Hiihtäjäntie 15 B 19
70200 KUOPIO
050 490 5711
[email protected]
Keski-Suomen Henkisen Maanpuolustuksen Liitto ry
Sirkku Laurila
Kolikkotie 5 A 10
40320 JYVÄSKYLÄ
050 68186
[email protected]
Päijät-Hämeen alueen Maanpuolustusyhdistys ry
Toiminnanjohtaja Tuija Nummela
Suojalantie 21
12130 MOMMILA
050 544 8682
[email protected]
Kymen läänin Maanpuolustusyhdistys ry
Paavo Mikkonen
Keskikoskentie 4 A 3
46800 MYLLYKOSKI
044 550 9375
[email protected]
Satakunnan Maanpuolustusyhdistys ry
Hannu Aho
Peltopyyntie 22
28200 PORI
044 788 3100
[email protected]
Lapin läänin Maanpuolustusyhdistys ry
Johtaja Jari Aalto
Lapin aluehallintovirasto
PL 8002
96101 ROVANIEMI
040 520 0486
[email protected]
Uudenmaan Maanpuolustusyhdistys ry
Sihteeri Aili Lamminen
Koroistentie 3 B 25
00280 HELSINKI
040 199 0755
[email protected]
Pirkanmaan Maanpuolustusyhdistys ry
Kristina Alho
Arkkitehdinkatu 18 A 10
33720 TAMPERE
040 833 8490
[email protected]
Vaasan läänin Maanpuolustusyhdistys ry
Vasa läns Försvarsförening rf
Marja-Liisa Tenhunen
Ajurintie 6
67100 KOKKOLA
040 7544 113
[email protected]
Pohjois-Karjalan Maanpuolustusyhdistys ry
Toimistosihteeri Marko Jalkanen
Pohjois-Karjalan aluetoimisto
PL 28
80101 JOENSUU
0299 434 161
[email protected]
Varsinais-Suomen Maanpuolustusyhdistys ry
Pelastustarkastaja Pirjo Tuominen
Lounais-Suomen aluehallintovirasto
PL 22
20801 TURKU
040 539 1024
[email protected]
76
Maanpuolustus 109
Oikotie yhteiskunnan huipulle
MAANPUOLUSTUS
MAANPUOLUSTUSKURSSIYHDISTYKSEN JULKAISU
Maanpuolustus on neljä kertaa vuodessa ilmestyvä lehti,
jonka jakeluun kuuluvat muun muassa kaikki valtakunnallisen maanpuolustuskurssin käyneet. Lehden levikki on 12 000
kappaletta. Maanpuolustus on kokonaisturvallisuuden ajankohtaisiin aiheisiin teemanumeroittain syventyvä julkaisu,
joka tarjoaa yritykselle kanavan antaa täsmätietoa korkealaatuisista tuotteistaan ja palveluistaan suoraan yhteiskunnallisille vaikuttajille. Lehti on ilmestynyt vuodesta 1966.
ILMOITUSKOOT JA HINNAT
1/1
3. kansi (takakannen sisäpuoli)
170 x 250 mm
1 200 €
1/1 sivu
170 x 250 mm
1 000 €
1/2 sivu vaaka
170 x 125 mm
600 €
1/2 sivu pysty
85 x 250 mm
600 €
1/4 sivu
85 x 125 mm
300 €
Huom! Muista lisätä leikkausvara 3 mm
AINEISTOPÄIVÄMÄÄRÄT 2014
painovalmis
aineisto
toimituksessa
nro 110
22.10
1/2
pysty
ilmestymispäivä
1/2
vaaka
5.12.
ILMOITUSTILAN VARAUKSET SEKÄ TIEDUSTELUT
Toimituksen sihteeri Anita Pursiainen
puh. 040 149 3649
[email protected]
1/4