MAANPUOLUSTUS
MAANPUOLUSTUS MAANPUOLUSTUSKURSSIYHDISTYKSEN JULKAISU 108 • KESÄKUU 2014 TEEMA Suomen turvallisuusympäristö HAASTATTELU Parlamentaarisen selvitysryhmän puheenjohtaja Ilkka Kanerva MAANPUOLUSTUS Päätoimittaja: Yksikön johtaja Janne Kuusela Toimituskunta Päätoimittaja Arno Ahosniemi Uutispäätoimittaja Päivi Anttikoski Professori Tuomas Forsberg Eversti Jyrki Heinonen Viestintäjohtaja Max Arhippainen Toimittaja Tuomo Lappalainen Osastopäällikkö Matti Saarelainen Tieto- ja viestintäjohtaja Marjo Timonen Toimitussihteeri: Everstiluutnantti Tatu Mikkola Toimituksen sihteeri: Anita Pursiainen Toimitus postiosoite: PL 266, 00171 Helsinki käyntiosoite: Maneesikatu 6 puhelin: +358 40 149 3649 (toimistoaika maanantai-torstai klo 10.00‒14.00) sähköposti: [email protected] www.maanpuolustuskurssiyhdistys.fi Maanpuolustus-lehdessä esitetyt mielipiteet ovat asianomaisten kirjoittajien omia näkemyksiä eikä niiden tarvitse välttämättä edustaa lehden toimituskunnan tai Maanpuolustuskurssiyhdistyksen kantaa. Valtakunnallisen maanpuolustuskurssin käyneiden osoitteenmuutokset toimituksen postiosoitteella tai telefax 0299 530 236 tai sähköposti: [email protected]. Alueellisen maanpuolustuskurssin käyneiden osoitteenmuutokset alueellisille yhdistyksille, yhteystiedot lehden loppuosassa. Maanpuolustus-lehden levikki on 12 000 kappaletta. Ilmoitushinnat nelivärisenä: 3. kansi (takakannen sisäpuoli) 1 200 € kokosivu 1 000 € ½ sivu 600 € ¼ sivu 300 € Ilmoittajia pyydetään ottamaan yhteyttä toimituksen sihteeriin. Graafinen suunnittelu ja taitto: Riikka Haahti ISSN 0357-2080 Edita Prima Oy, Helsinki 2014 Seuraava Maanpuolustus-lehti ilmestyy kesäkuussa. Lehden ilmoitukset tulee olla toimituksen sihteerillä ([email protected]) lehden lopussa olevan mediakortin mukaisesti. Pääkirjoitus Yhden aikakauden loppu Ukrainan, Venäjän ja lännen intressit törmäsivät Maidanin aukiolla niin perusteellisesti, että jälkiselvittely jatkuu vielä pitkään. Tapahtumaketjussa ei ole kyse pelkästään Ukrainasta vaan se heijastaa laajempaa kehityskaarta. Sotilaallisen voiman käyttö politiikan välineenä oli konkreettinen muistutus siitä, että kylmän sodan jälkeisen Euroopan rakentaminen on edelleen kesken. Venäjän toimet noudattavat omaa logiikkaansa. Samaan aikaan kun länsimaat ovat leikanneet puolustusmenoja, on Venäjä määrätietoisesti panostanut asevoimien modernisoimiseen. Venäjä jo on vuosia toistanut, ettei sen turvallisuushuolia kuunnella. Venäjän presidentti on puhunut ”historian virheiden korjaamisesta”. Omille kansalaisille osoitettiin, ettei Venäjä noudata lännen kirjoittamia sääntöjä. Venäjän operaatio on yhdistänyt niin EU:n kuin Natonkin rivit ennennäkemättömällä tavalla ja tuonut uutta päättäväisyyttä transatlanttisiin suhteisiin. Samalla kriisi kirkasti Naton rauhankumppanuuden rajat. Nato tuomitsi Venäjän toimet ja osoitti poliittista tukea pitkäaikaiselle kumppanimaalle, mutta ei varautunut Ukrainan sotilaalliseen tukemiseen. Jäsenyyden ja kumppanuuden ero on selkeä: vain jäsenmaita puolustetaan. Kaikesta päätelleen Venäjä oli valmistautunut maksamaan sen taloudellisen hinnan, mikä kriisistä lankeaa. Eikä Venäjän logiikkaa noudattaen hinta edes välttämättä nouse kovin korkeaksi. Krimin liittäminen Venäjään on pysyvä geopoliittinen saavutus, talouspakotteet ja muut sanktiot menevät ennen pitkää ohi. Usein kriisien aikana niiden vaikutukset yli- tai aliarvioidaan helposti. Myös Ukrainan kriisin osalta lopullisten johtopäätösten aika on vasta tuonnempana. Joka tapauksessa kriisi vaikuttaa maailmanpolitiikkaan, Eurooppaan ja Suomeen. Kehittyvään kumppanuuteen ja yhteisiin etuihin perustunut Venäjän ja EU:n välinen politiikka ei enää sellaisenaan päde, kuten ei myöskään presidentti Obaman yrittämä uusi alku Venäjän ja Yhdysvaltain suhteissa. Naton pääsihteeri käyttää termiä ”game-changer” arvioidessaan kriisin vaikutuksia Naton toimintaan. Edessä on uusi aikakausi. Janne Kuusela Päätoimittaja Maanpuolustus 108 1 Puheenjohtajalta Arvoisat lukijat Kestävällä pohjalla oleva valtiontalous on edelleen eräs kriisinsietokyvyn keskeisistä kulmakivistä. Logiikka on yksinkertainen. Jos talous on kunnossa, maallamme on hyvät mahdollisuudet reagoida poikkeustilanteisiin tai kriiseihin. Taloustilanteen kohentamiseksi tarvittavista, jo välttämättömiksi muodostuneista valtiontalouden suhdanne- ja rakenneongelmien korjausliikkeistä päättäminen on ollut vaikeaa. Euroopassa eletään tätä kirjoitettaessa turvallisuuspoliittisesta näkökulmasta katsottuna mielenkiintoisia hetkiä. Kansainvälisen oikeuden velvoittavuus ei enää tunnu koskevan kaikkia toimijoita. Liittoutumaton Ukraina saa poliittista tukea, mutta sotilaallisesti se on jäänyt yksin. Tapahtumista on paikallaan tehdä kansallisesti johtopäätöksiä. Vaikuttaa siltä, että uskottavan kansallisen puolustuskyvyn säilyttämiselle on edelleen tilaus. Puolustusvoimien rahoitusrakenne on puolustusvoimauudistuksesta huolimatta lähivuosina muodostumassa sellaiseksi, ettei suorituskykyjä kyetä ylläpitämään ilman lisäsatsauksia. Sotilaallisen suorituskyvyn ylläpito maksaa, mutta kuullut tasokorotustarpeet eivät ole kohtuuttomia. Puolustusvoimat eivät tavoittele kuuta taivaalta. On silti tullut selväksi, millaisten haasteiden edessä ollaan, mikäli resursseja ei kyetä osoittamaan. Resurssiallokaatio on varmasti kipeä ratkaisu. Poliittisen johdon tehtävä on tehdä päätökset. Vuosien ajan olemme kuulleet, ettei keskustelu sotilaallisesta liittoutumisesta ole ollut ajankohtainen. Viimeisten viikkojen aikana taasen keskustelu ei ole ollut aktuelli, koska Euroopassa vallitseva turvallisuuspoliittinen tilanne on toiminut jarruna. Paljon puhuttu Nato-optio on asettunut omalle paikalleen. Se ei ole maallamme oleva yksipuolinen oikeus vaan Suomen tahdonilmauksen jälkeen kaikkien 28 Natomaan parlamenttien tulisi hyväksyä Suomen jäsenyys. Vanha retoriikka on menettänyt uskottavuuttaan. Avoimen Nato-keskustelun tarve on ”käsin kosketeltava”; eri asiantuntijatahojen tulisi valottaa Nato-jäsenyyden positiivisia ja negatiivisia vaikutuksia avoimesti ja kiihkottomasti eri tulokulmista. Tämän jälkeen on päättäjien aika vetää johtopäätöksensä käydystä keskustelusta. Suomen kansa on valinnut päättäjänsä, jotka itse ovat halunneet vallan käsiinsä. Valtaan liittyy vastuu (vaikeidenkin) päätöksien oikea-aikaisesta tekemisestä edellä esitettyjen haasteiden ratkaisemiseksi. Onko päättäjillemme tullut aika kantaa mandaattiinsa liittyvää vastuuta? Kari Jordan Maanpuolustuskurssiyhdistyksen puheenjohtaja 2 Maanpuolustus 108 Kannen kuva: Tiina Takala/PV Sisältö 1 Pääkirjoitus 2 Puheenjohtajalta 3 Sisältö HAASTATTELU 4 Kansanedustaja Ilkka Kanerva TEEMA: SUOMEN TURVALLISUUSYMPÄRISTÖ 12 Hannu Ojala: Katse eteenpäin 14 Antti Pelttari: Suojelupoliisin toimintaympäristö muutoksessa 18 Hiski Haukkala: Venäjän haaste 22 Vesa Kanniainen: Asevelvollisuusarmeija vai ammattiarmeija? ARTIKKELIT 24 Torsti Astrén: Euroopan puolustusvirasto 29 Päivi Sillanaukee: Sosiaali- ja terveyssektori varautumisen ytimessä 31 Tero Hemmilä, Harri Kiiski: Ruokaturva 36 Pasi Rutanen: Kiina ja Yhdysvallat – yhteistyössä vai törmäyskurssilla KIRJA-ARVIOITA 43 Hävittäkää Helsinki! MAANPUOLUSTUSKURSSIT 44 209. Maanpuolustuskurssi Puolustusministerin puhe avajaissa 44 Puolustusvoimain komentajan tervehdys avajaisissa 47 Kurssi ja luottamusjohto 49 Kurssin tarina 50 52 Tasavallan presidentti Maneesilla 52 Tuleva toiminta 53 MAANPUOLUSTUSKURSSIYHDISTYKSEN TOIMINTA 57 KURSSIEN KOKOONTUMISIA 60 ALUEELLISET YHDISTYKSET Maanpuolustus 108 3 Haastattelu Kansanedustaja ILKKA KANERVA Haastattelu Maanpuolustus-lehteen 1.4.2014 Janne Kuusela M Millaisin ajatuksin tartuitte toimeen, kun suostuitte parlamentaarisen selvitysryhmän puheenjohtajaksi? Miten olette tähän mennessä kokeneet informointiprosessin? Tämä on tehtävä, jonka otin mielelläni vastaan. Kerran vaalikaudessa laadittava valtioneuvoston normaali selontekomenettely turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta lakaisi maton alle ne asiat, joihin tämä selvitysryhmä nyt pureutuu. Selontekoon kirjattiin puolustushallinnon esittämä oma arvio lisämäärärahan tarpeesta puolustusvoimien suorituskyvyn ylläpitämiseksi vuodesta 2015 eteenpäin, mutta valtioneuvoston tai eduskunnan kanta jäi epäselväksi. 4 Maanpuolustus 108 Maanpuolustus 108 5 Kuvat Tiina Takala/Puolustusministeriö Haastattelu ”Turvallisuusja puolustuspolitiikka tulee olemaan vaalitaistelussa keskeisesti agendalla.” 6 Maanpuolustus 108 Koska nyt on ilmeistä, että joudutaan tekemään pidemmän aikajänteen kattavia arvioita puolustusvoimien tehtävistä ja resursseista sekä niiden keskinäisestä tasapainosta, niin emme voi edetä valmistelematta vuoden 2015 jälkeiseen aikaan. Erityisesti poliittinen koneisto tarvitsee käyttöönsä puolustuksen tulevaisuutta käsitteleviä hahmotelmia puoluekokouksiin, vaalitaisteluun sekä ennen kaikkea vaalien jälkeisiin hallitusohjelmaneuvotteluihin. Poliittiset puolueet totta kai kirjoittavat puolueohjelmansa niin kuin parhaaksi näkevät, mutta on erittäin tärkeää että kaikilla on käytettävissä sama faktapohja. Selvitysryhmän työn alkuvaiheessa perehdyttiin maamme turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen toimintaympäristöön. Maaliskuussa Ukrainan tilanne eskaloitui sotilaalliseksi kriisiksi. Vastasiko selvitysryhmälle tarjottu toimintaympäristöanalyysi näihin tapahtumiin? Mitä johtopäätöksiä Ukrainan tapahtumista on tässä vaiheessa vedettävissä Suomen puolustuksen kannalta? Puolustushallinnon toimintaympäristöanalyysiin sisältyi kyllä valmiiksi Ukrainankin kaltaisia kriisejä, jos osaa lukea oikein sitä materiaalia joka käyttömme on annettu. Nyt toimintaympäristön kuvaukseen tulee varmasti vielä täsmennyksiä, kun Ukrainan tapahtumia puretaan ja analysoidaan. Pidän Ukrainan kriisiä erittäin merkittävänä asiana toimintaympäristökentässä ja se on ehdottomasti noteerattava myös selvitysryhmän työskentelyssä. Ukrainan kriisi tuskin heilauttaa analyysiä täysin uuteen uskoon, mutta varmasti tarkentaa tilannekuvaamme Itämeren alueesta turvallisuus- ja puolustuspoliittisena toimintaympäristönä. Olemme jo sopineetkin valmistelijoiden kanssa, että tämä asia tuodaan meidän käsittelyymme. Katsotaan sitten aikanaan, minkä suuntaisia johtopäätöksiä siitä vedetään. Kokonaisuutena valmistelijoiden tuottama toimintaympäristöä käsittelevä aineisto on ollut hyvin mitoitettua ja analyysiltään mielestäni realistista. Sen pohjalle on luontevaa rakentaa johtopäätöksiä Suomen puolustuksen tulevaisuuden vaihtoehdoista. Se on selvää, että Ukrainan tapahtumat on noteerattava Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa, mutta on Janne Kuusela: Kansanedustaja Ilkka Kanerva sitten toinen asia että onko sillä vaikutuksia puolustusvoimiemme kehittämiseen. Tämä tulee erikseen myöhemmin arvioitavaksi. Olette perehtynyt puolustusvoimien nykytilaan. Millaisena näette puolustusvoimien edellytykset vastata tulevaisuuden turvallisuushaasteisiin? Olen todennut eduskunnan selontekokeskusteluissakin puolueeni nimissä, että sopiva taso puolustusmäärärahoille olisi 1,5 prosenttia bruttokansantuotteesta. Se merkitsisi käytännössä hieman suurempaa summaa kuin selontekoon kirjattu puolustushallinnon arvio 50/150 miljoonan euron kehityslinjasta indeksillä korotettuna. Kaiken todennäköisyyden valossa tämä on se suuntaus, jota kohti asiaa on vietävä. On hyvin tiedossa, että EU:n ja Naton piirissä monet maat ovat talouskriisin myötä ajaneet puolustusmenojaan alas, mutta Itämeren piirissä suuntaus on ollut päinvastainen. Itämeren rantavaltioiden puolustusmenot ovat Suomea lukuun ottamatta kasvusuunnassa. Jollemme halua päätyä valtiona jonkinlaiseksi puskurivyöhykkeeksi on sotilaallisen uskottavuuden nimissä huolehdittava siitä, että puolustuskyvyn kriteerit täyttyvät. Se tarkoittaa, että tilanteesta jossa niin maa-, meri- ja ilmavoimilla kuin kyberpuolustuksenkin osa-alueella on kaikilla edessään melkoiset investointitarpeet, ei yksinkertaisesti suoriuduta puolustuskykyä murentamatta, ellei löydy lisää resursseja huolehtia välttämättömistä materiaalihankinnoista. Strategioita voidaan aina muotoilla uusiksi tai esimerkiksi maavoimien taistelutapaa kehittää ja uudistaa, mutta on konkreettisesti oltava olemassa se materiaalinen pohja, jonka varaan Suomen puolustuksellisen sodankäynnin uudet muodot rakennetaan. Edessä odottavat niin mittavat materiaalihankintatarpeet kaikilla puolustushaaroilla, että niin täytyy varautua pitkällä aikajänteellä. Onnistuminen edellyttää Suomen oman panostuksen ohella myös lisääntyvää kansainvälistä yhteistyötä. Turvallisuus- ja puolustuspoliittinen keskustelu on vilkastunut myös Suomessa. Onko seurantaryhmässä keskusteltu esimerkiksi mahdollisen sotilaallisen liittoutumisen vaikutuksista Suomen puolustukselle? Ei suoranaisesti, koska emme tee puolustus- poliittista selvitystä. Teemme puolustusvoimien valmiutta ja kykyä kartoittavaa selvitystyötä, jonka päämääränä on turvata puolustusvoimien uskottavuus ja toimintakyky. Puolustuspolitiikan strategiset linjaukset eivät siis ole ryhmän agendalla. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, ettei näitäkin asioita tulisi silti pitää mukana keskustelun piirissä. Tuntuisi kovin epä-älylliseltä siirtää syrjään tai väheksyä sen kaltaisten asioiden merkitystä. Näin siitäkin huolimatta, että maassamme vallitsee hyvin erilaisia käsityksiä siitä kuinka pitäisi edetä. Sitä suurempi on keskustelun tarve, mutta sitä ei pidä ikään kuin ulkoistaa tälle selvitysryhmälle, jonka fokus on puolustusvoimien kehittämistarpeissa. Mikä on puheenjohtajan näkemys siitä, millainen selvitysryhmän työn lopputuote on? Uskotteko, että pystytte ryhmän sisällä saavuttamaan poliittisesti yhteisen näkemyksen? Tulemme laatimaan kirjallisen loppuraportin, koska meillä on joka tapauksessa oltava muodollisesti asioita konkretisoiva dokumentti. Loppuraportin ideana on se, että siinä tarkasteltaisiin mahdollisimman paljon faktoja, ei mielipiteitä tai ideologisia linjanvetoja. Tavoitteena ei siis ole poliittinen asiakirja vaan kiistaton paperi siitä, mitä vaikutuksia milläkin rahoitustasolla on Suomen puolustusvalmiuteen tulevaisuudessa. Faktoista on sitten vaikeampi ryhtyä äänestämään tai jättämään eriäviä mielipiteitä. Sen vuoksi minulla on optimistisesti se käsitys, että voisin kohtuullisella oletusarvolla olettaa ryhmän olevan hyvin pitkälle yksimielinen. Totta kai siitä voidaan aina olla eri mieltä, että pitäisikö puolustusmenoja nostaa vai laskea vai pitää nykyisellään, mutta nyt haenkin yhteistä näkemystä siitä, mitä vaikutuksia puolustusmenojen nostamisella tai laskemisella on Suomen puolustuskykyyn. Erityisen tärkeää on hahmotta se, että ellei puolustusmenoja nosteta, niin millaisia seurannaisvaikutuksiin se johtaa maamme puolustusvalmiutta ajatellen pitkällä aikajänteellä. Tämä ei saisi olla mielipidekysymys, vaan faktatietoa. Parlamentaarisen selvitystyöryhmän toiminta päättyy ensi syksyyn mennessä, mutta jatkuuko keskustelu sen jälkeenkin? Maanpuolustus 108 7 Haastattelu ”Ratkaisun avaimet löytyvät kahden asian tiimoilta: puolustuksen materiaalinen valmius ja kansainvälinen yhteistyö.” 8 Maanpuolustus 108 Kuinka arvioitte näiden kysymysten nousevan esiin ensi kevään eduskuntavaaleja edeltävissä vaalikeskusteluissa? Näettekö, että prosessilla tulee olemaan vaikutuksia myös turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selontekomenettelyn kehittämiseen? Ensinnäkin, selvitysryhmän toimintaprosessi etenee hyvin erilaisella metodilla kuin selontekomenettelyssä. Selontekoja valmistellaan pienessä suljetussa piirissä yleensä noin vuoden ajan, jonka jälkeen ”vakuumipakkaus” avataan. Selvitysryhmän työssä pyritään pidemmälle menevään avoimuuteen, jossa asioita avataan matkan varrella laajemmallekin yleisölle. Olemme jo pitäneet yhden seminaarin ja tulemme pitämään myös toisen, joka toivoakseni olisi lehdistöllekin avoin. Tulemme jalkautumaan Pori Jazzin aikana Suomi-Areenalla sekä mahdollisuuksien mukaan tekemään maakuntakierroksia ja sitä kautta saamaan myös maakuntalehtiä paremmin mukaan keskusteluun. Kaikki merkit viittaavat siihen, että turvallisuus- ja puolustuspolitiikka tulee olemaan vaalitaistelussa keskeisesti agendalla – ehkä keskeisempänä kuin mitä se on ollut kymmeniin vuosiin. Tähän vaikuttaa tietenkin puolustusvoimien tiedossa olevien kehittämistarpeiden ohella myös ajankohtainen tilanne turvallisuusympäristössämme. Mitä tulee selontekomenettelyyn ja sen mahdollisiin kehittämistarpeisiin on muistettava, että se menettely elää jatkuvasti riippuen siitä kuka sitä on johtamassa. Vastaavasti siitä riippuu, että kuka siihen milloinkin on tyytyväinen ja kuka ei. Tärkeää on ylläpitää turvallisuus- ja puolustuspoliittista prosessia, oli se sitten selontekomenettely nyt ymmärretyllä tavalla tai jokin muu. Millaisia yhteyksiä teillä on ollut ruotsalaisten kollegoidenne kanssa viime aikoina? Kuinka luonnehtisitte Ruotsissa käytävää keskustelua ja sen mahdollisia vaikutuksia Suomen suuntaan? Ruotsissa käydään samantapaista keskustelua ja selvitystyötä, jota on jouduttu aikataulullisesti siirtämään ymmärrettävistä syistä. Vuorovaikutus Ruotsin kanssa on olennaista ja sitä tehdäänkin kaiken aikaa. Ryhmämme on vieraillut Ruotsissa ja sen ohella olen myös itse pitänyt tiiviisti yhteyttä Ruotsin suuntaan. Ukrainan kriisin kiristyttyä Ruotsin hallitus ilmoitti toimenpiteistä puolustuksen vahvistamiseksi. Näihin lukeutuvat mm. puolustusbudjetin asteittainen kasvattaminen siten, että korotusta tulee nykyiseen tasoon verrattuna yhteensä noin 5,5 miljardia kruunua seuraavien kymmenen vuoden aikana. Ruotsin puolustusvoimien toiminnan ja materiaalin kehittämisessä painopisteenä on nyt Itämeren turvallisuus ja erityisesti Gotlannin saaren puolustaminen. Pidän itse tärkeänä Suomen ja Ruotsin välisen puolustusyhteistyön lisäämistä ja ulottamista myös kriisin ja sodan oloihin, mikä edellyttää valtiosopimustason järjestelyitä. On tietenkin selvää, että kun Nordefco ja kahdenvälinen Suomi-Ruotsi yhteistyö ovat nyt vahvasti tapetilla, täytyy aihe ottaa huomioon myös selvitysryhmän työssä. Tässä kokonaisuudessahan on loppujen lopuksi kaksi raidetta. Ensinnäkin se, että Suomen oma puolustuskyky ja kotipesä siltä osin pitää olla kunnossa. Toiseksi se, että keskinäisriippuvuuden maailmassa lisääntyvä kansainvälinen yhteistyö on voimistuva suuntaus ja Suomen pitää osata hyödyntää se kaikin mahdollisin tavoin. Näin on tehtävä omankin intressimme nimissä, ei pelkästään sen vuoksi että annamme kontribuution kansainväliselle yhteisölle. Voisiko yhteiskuntamme kokonaisturvallisuutta ajatella yhtenä Suomen taloudellista kilpailukykyä ja Suomi-brändin houkuttelevuutta parantavana elementtinä? Ehdottomasti kyllä. Samalla kun olen yleisen asevelvollisuuden kannattaja, niin uskon että asevelvollisuutta voitaisiin tulevaisuudessa kehittää laajemminkin yhteiskunnan turvallisuustarpeita palvelevaksi. Myös naisille pitää saada monimuotoisemmin osallistumismahdollisuuksia kokonaismaanpuolustuksen merkeissä. Vastaavasti siviilipalveluksen suorittaville pitää tarjota tasavertainen mahdollisuus tehdä palvelus kansakunnan hyväksi. Jos Suomi kykenee tällaista brändiä rakentamaan, niin se on kova juttu ja ehdottomasti lisää turvallisuudentunnetta sekä valmiuksia toimia kaikentyyppisissä yhteiskuntaamme koskettavissa kriisitilanteissa. Kykenemmekö mielestänne realistisesti ylläpitämään Suomen nykyistä puolustus- Tiina Takala/Puolustusministeriö Janne Kuusela: Kansanedustaja Ilkka Kanerva ILKKA KANERVA Ilkka Kanerva toimii Puolustusministeriön asettaman puolustuksen pitkän aikavälin haasteita käsittelevän parlamentaarisen selvitysryhmän puheenjohtajana. Hän on ollut kansanedustaja vuodesta 1975 lähtien ja toiminut mm. eduskunnan varapuheenmiehenä ja puolustusvaliokunnan puheenjohtajana. Kanerva on toiminut ministerinä yhteensä lähes 10 vuotta, ollen mm. Ulkoasiainministerinä vuosina 2007–2008. ratkaisua myös tulevaisuudessa nykyisenkaltaisilla resursseilla ja poliittisilla reunaehdoilla? Jos resurssit eivät nouse, joudumme arvioimaan puolustuksemme ”fundamentteja” uudelleen. Eivätkä fundamenttien uudelleen virittämiset käytettävissä olevan tiedon valossa olisi omiaan lisäämään puolustuksemme uskottavuutta. Tämä on se haaste, josta tullaan vääjäämättä siihen lopputulokseen, että resursseja pitää olla tarvittava määrä. Ratkaisun avaimet löytyvät ennen muuta kahden asian tiimoilta, jotka ovat puolustuksen riittävä materiaalinen valmius ja tiivis kansainvälinen yhteistyö. Itse luotan siihen, että kykenemme huolehtimaan Suomen puolustuksesta jatkossakin uskottavalla tavalla. • Maanpuolustus 108 9 10 Maanpuolustus 108 Jussi Nukari/Lehtikuva TEEMA Suomen turvallisuusympäristö Maanpuolustus 108 11 Teema: Suomen turvallisuusympäristö KIRJOITTAJA Katse eteenpäin Parlamentaarisen selvitysryhmän informointiprosessista Eversti, vanhempi osastoesiupseeri Hannu Ojala työskentelee Puolustusministeriön puolustuspoliittisella osastolla. Ojala toimii parlamentaarisen selvitysryhmän pysyvänä asiantuntijana. 12 Maanpuolustus 108 V Hannu Ojala Valtioneuvoston vuoden 2012 turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa on annettu perusteet ja linjaukset vuoteen 2015 mennessä toteutettavalle puolustusvoimauudistukselle, joka etenee aikataulussa. Puolustusvoimauudistus on välttämätön rakennettaessa 2020-luvun puolustusta, mutta se ei yksinään riitä vastaamaan puolustushallinnon haasteisiin pitkällä aikavälillä. Selonteossa kuvatun puolustuksemme tavoitetilan ja käytettävissä olevien resurssien välille on muodostumassa epätasapaino ottaen huomioon 2020-luvun tarpeet suorituskykyjen ylläpitämisessä ja kehittämisessä. Tämä epätasapaino koskee ennen kaikkea puolustusmateriaalihankintoihin käytössä olevia resursseja ja se konkretisoituu jo kuluvan vuosikymmenen loppupuolella. Selonteossa todetaan, että ”Yleisen taloustilanteen heikentymisen ja epävarmuuksien johdosta ei tällä hetkellä ole mahdollisuuksia ennakoiden muuttaa tulevia menokehyksiä. Seuraavan hallituksen arvioitavaksi jää, millaisia mahdollisuuksia on vastata puolustushallinnon esittämään lisäresurssitarpeeseen ja sen vaikutukseen valitussa puolustusratkaisussa pitäytymiseen.” Tämän haasteen selvittämistä varten puolustusministeri Carl Haglund asetti 10.10.2013 parlamentaarisen selvitysryhmän, jonka tehtä- Hannu Ojala: Katse eteenpäin vänä on tuottaa eduskunnalle laaja-alaisempaa ja syvällisempää tietoa puolustuksen tulevaisuuden näkymistä. Selvitysryhmän asettamisen taustalla on myös eduskunnan selonteosta antama mietintö, jossa valtioneuvostoa edellytetään ryhtymään toimenpiteisiin, jotta seuraavan vaalikauden alussa eduskunnalla on käytössään selvitys puolustuksen pitkän aikavälin haasteista ja niihin vastaamisesta. Selvitysryhmän puheenjohtajana toimii Kokoomuksen kansanedustaja Ilkka Kanerva ja varapuheenjohtajana SDP:n kansanedustaja Johannes Koskinen. Ryhmässä ovat edustettuina kaikki eduskuntapuolueet, suuret puolueet kahdella jäsenellä ja pienemmät yhdellä edustajalla. Ryhmän työskentelyä tukemaan on nimetty pysyviä asiantuntijoita puolustushallinnosta ja ulkoministeriöstä, mutta käytännössä ryhmä on kuullut eri alojen asiantuntijoita huomattavasti laajemmassa mitassa. Selvitysryhmän toiminnassa ei ole kyse puolustuskyvyn kehittämiseen liittyvän yhteisen poliittisen kannan tai näkemyksien muodostamisesta, vaan eduskunnan ja sitä kautta eduskuntapuolueiden tietoisuuden lisäämisestä. Pitkän aikavälin haasteiden käsittely ja ratkaisu vaativat keskeisten puolustuspoliittisten toimintalinjausten perusteellista läpivalaisua. Ryhmä ulottaa tarkastelunsa aina 2020- ja 2030-luvuille saakka, sillä puolustussuunnittelu edellyttää pitkän aikavälin kehityskulkujen seuraamista. Myös puolustusvoimien materiaalisen valmiuden kehittäminen edellyttää, että asioita tarkastellaan useamman hallituskauden perspektiivissä. Parlamentaarisen selvitysryhmän tavoitteena on muun muassa hahmottaa: - Mitä turvallisuusympäristömme ja yhteiskuntamme kehitys edellyttävät sotilaalliselta maanpuolustukselta? - Mitkä ovat olennaisia muutostekijöitä ja miten ne vaikuttavat puolustukseen? - Kuinka Suomi voi säilyttää puolustuskykynsä tulevaisuudessa? Keskeisenä kysymyksenä on voidaanko nykyistä puolustusratkaisuamme ylläpitää nähtävissä olevilla resursseilla tulevaisuudessa. Ryhmän informointi on toteutettu teemakeskusteluina kahdessa vaiheessa. Tätä kirjoitettaessa on ryhmä kokoontunut yhteensä kymmenen kertaa. Viime syksynä alkaneessa ensimmäisessä vaiheessa tavoitteena oli puolustuksen ratkaisuihin vaikuttavien tekijöiden syventävä esittely ja käsittely eli puolustuksemme niin sanotun ”ison kuvan” avaaminen. Kevään aikana käynnistyneessä toisessa vaiheessa käsitellään yksityiskohtaisemmin puolustusjärjestelmän osatekijöitä ja puolustuksen ratkaisuvaihtoehtoja vaikutuksineen, erityisesti voimavarat huomioiden. Puolustuksen nykytilaa on avattu kansanedustajille konkreettisesti varuskuntavierailujen avulla. Touko-kesäkuussa on varattu aikaa erityistarkasteluille, joilla pyritään kattamaan kevään aikana ryhmälle muodostuneita lisätietotarpeita. Samalla laaditaan yhteenveto ryhmän työstä ja tarkastellaan miten ja missä muodossa ryhmälle asetettavaan tehtävänantoon vastataan. Parlamentaarisen selvitysryhmän jäseniltä ja asiantuntijoilta saadun alustavan palautteen perusteella selvitysryhmä on osoittautumassa toimivaksi välineeksi nyt käsillä olevaan pohdintaan. Puolustushallinto on saanut kiitosta avoimuudesta prosessin aikaan. Näyttäisi siltä, että laajapohjaisen parlamentaarisen yhteistyön kautta puolueiden näkemykset ovat sovitettavissa realistiseksi kuvaksi Suomen puolustuksen tulevaisuudesta. Nähtäväksi jää tullaanko vastaavaa menettelyä käyttämään myös jatkossa. • Voidaanko nykyistä puolustusratkaisuamme ylläpitää nähtävissä olevilla resursseilla tulevaisuudessa? Maanpuolustus 108 13 Teema: Suomen turvallisuusympäristö KIRJOITTAJA Suojelupoliisin toimintaympäristö muutoksessa Poliisineuvos Antti Pelttari on toiminut Suojelupoliisin päällikkönä vuodesta 2011. Ennen Suojelupoliisiin siirtymistään Pelttari työskenteli valtiosihteerinä ja ylijohtajana sisäministeriössä. Aiemmin hän on toiminut muun muassa valiokuntaneuvoksena eduskunnassa. Antti Pelttari on myös johtanut työryhmää, joka laati Suomelle ensimmäisen kansallisen terrorismintorjunnan strategian. S 14 Maanpuolustus 108 Antti Pelttari Suomen turvallisuuteen liittyvät tulevaisuuden haasteet kytkeytyvät aiempaa tiiviimmin kansainväliseen toimintaympäristöön. Globalisaation seurauksena turvallisuuskysymyksistäkin on tullut aiempaa kansainvälisempiä. Globaalin toimintaympäristön ennakoimattomuus ja epävarmuustekijät saattavat vaikuttaa kielteisesti myös Suomen turvallisuuteen. Kansainvälisten konfliktien seurausten lisäksi myös erilaisten taloudellisten, teknisten ja sosiaalisten järjestelmien kansainväliset kytkökset murtavat uhkien ja riskien paikkasidonnaisuutta. Sisäiset turvallisuusuhat kytkeytyvät usein maarajojen ulkopuolella vaikuttaviin tekijöihin, ilmiöihin ja trendeihin. Se johtaa yhä kasvavaan kansainvälisen tiedustelutiedon ja sen oikea-aikaisen analysoinnin tarpeeseen. Sisäisten ja ulkoisten uhkien limittyminen vaatii uudenlaista ja entistä kokonaisvaltaisempaa lähestymistapaa. Tarvitaan myös entistä monipuolisempi keinovalikoima niiden torjumiseksi. Rajat ylittävät uhat kasvattavat myös kansallisten turvallisuusviranomaisten riippuvuutta toisistaan. Suojelupoliisin toimialaan kuuluvat ilmiöt ovat viime vuosien aikana muuttuneet entistä Jussi Nukari/Lehtikuva Antti Pelttari: Suojelupoliisin toimintaympäristö muutoksessa Xx monimuotoisemmiksi. Erityisesti kyberuhat ja terrorismi ovat saaneet uusia ulottuvuuksia. Niihin kytkeytyvät uhat ovat kasvaneet sekä määrällisesti että laadullisesti. Tämä on kasvattanut kansainvälisen tiedustelutiedon merkitystä entisestään. Kyberuhat muodostavat laaja-alaisen ja merkittävän haasteen myös Suomen kokonaisturvallisuudelle. Kybertoimintaympäristön uhat ovat muuttuneet entistä moniulotteisemmiksi ja vaikutuksiltaan vaarallisemmiksi. Uhkien taustalla olevien toimijoiden ammattimaistuminen sekä valtiollisten tahojen mukanaolo ovat selkeitä kehitystrendejä. Henkilölähteisiin perustuvan tiedustelun rinnalle ja sen osaksi on noussut tietoverkkoja hyödyntävä tekninen tiedustelu. Kybervakoilun muuttuminen epämääräisestä uhkakuvasta konkreettiseksi uhaksi tuo merkittäviä haasteita kaikille viranomaisille, jotka pyrkivät torjumaan hyökkäyksiä. Kybervakoilun yhtenä tehtävänä on hankkia turvaluokiteltua ja sensitiivistä tietoa tietojärjestelmiä hyväksi käyttäen. Suomen viranomaisjärjestelmiin ja tietoverkkoihin tehtyjen tietomurtojen paljastuminen on viimeistään tuonut kybervakoilun uhan näkyväksi. Kyberturvallisuuskeskus esitteli tilojaan Helsingissä maaliskuusdsa 2014. Tietoturvaasiantuntija Ilari Karinen päivystysvuorossa. Kybertoimintaympäristössä vakoilu on toimintaa harjoittavan näkökulmasta kustannustehokasta. Kiinnijäämisriski on alhainen, ja teot on helppo kiistää. Suojautuminen kyberuhilta on puolestaan vaikeaa ja kallista. Useat valtiolliset toimijat ovat jo pitkään rakentaneet merkittävää kapasiteettia kybervakoiluun. Tietyn maan tai valtiollisen toimijan tekemän kyberhyökkäyksen tai -vakoilun osoittaminen aukottomasti on huomattavan vaikeaa. On selvää, että kybervakoilu tulee jatkossa kasvamaan ja muuttamaan turvallisuusympäristöä merkittävästi. Suojelupoliisilla ja muilla viranomaisilla täytyy sen takia olla käytössään ajantasaisen lainsäädännön sekä riittävien teknisten ja henkilöresurssien takaamat keinot pysyä mukana toimintaympäristön muutoksessa. Maanpuolustus 108 15 Teema: Suomen turvallisuusympäristö Terrorismin uhan suhteen on käynnissä uudenlainen murrosvaihe. 16 Maanpuolustus 108 Globaalit trendit – kuten muutokset kansainvälisissä valtasuhteissa, taloudellinen kehitys, ympäristöön liittyvät haasteet sekä teknologian kehittyminen – vaikuttavat myös terrorismin uhkakuvan kehittymiseen. Uhkakuva on jo nykyisellään pirstaloitunut, dynaaminen ja monimuotoinen. Siihen liittyvät muutostekijät ovat paikallisia, mutta sidoksissa globaaleihin trendeihin ja kehitykseen. Uusien alueellisten konfliktien syntyminen saattaa luoda nopeasti uudenlaisia uhkia, jotka heijastuvat valtiorajojen yli. Ei-valtiollisten toimijoiden osallistuminen konflikteihin saattaa lisätä niiden ylikansallista ja esimerkiksi uskonlahkojen vastakkainasetteluun liittyvää luonnetta. Terrorismin uhan suhteen Pohjoismaissa on käynnissä uudenlainen murrosvaihe, joka kytkeytyy Syyrian konfliktin aiheuttamiin laajaalaisiin heijastevaikutuksiin ja turvallisuusriskeihin. Edellinen murros uhkakuvassa liittyi joidenkin vuosien takaiseen ns. Muhammedpilakuvakriisiin, jonka seurauksena erityisesti Tanskaan kohdistuva terrorismin uhka kohosi merkittävästi. Nyt meneillään olevan uuden murrosvaiheen keskiössä ovat eri maissa lukumääräisesti kasvussa olevat ja toisiinsa linkittyvät uskonnollisesti radikalisoituneet henkilöt, joilla on yhteyksiä kansainvälisellä tasolla toimiviin terroriverkostoihin. Paikallinen radikalisoitumiskehitys yhdistyy kansainväliseen radikaaliin aatteeseen ja siihen liittyviin ulkomailla toimiviin henkilöihin. Paikallisella tasolla henkilöiden toimintaa vahvistavat ulkomaiset radikaalit mentorit ja henkilöiden etniset rajat häivyttävä ideologinen kytkeytyminen globaaliin jihadiin. Syyrian konflikti on keskeinen negatiivista kehitystä nopeuttava tekijä. Erityisen huolestuttavaa on radikaalipiirien voimistuva käsitys yleisestä länsimaihin liittyvästä viholliskuvasta ja tähän pohjautuvasta oikeutuksesta väkivallalle. Syyriasta Euroopan maaperälle palaavat henkilöt muodostavatkin lähitulevaisuuden merkittävimmän terroristisen uhan Euroopalle. Tämän ns. jihadistiveteraanien uuden sukupolven tiiviit yhteydet konfliktialueilla toimiviin radikaaleihin järjestöihin muuttavat uhan luonnetta yhä ylikansallisemmaksi ja vaikeammin ennakoitavaksi. Antti Pelttari: Suojelupoliisin toimintaympäristö muutoksessa Suojelupoliisi toteaa vuoden 2013 vuosikertomuksessaan, että Suomi ei ole väkivaltaisten radikaali-islamististen tai muiden terroristijärjestöjen ensisijainen kohdemaa, ja että organisoituneen terrorismin uhka suoraan maatamme kohtaan on edelleen alhainen. Keskeinen syy tähän on se, että Suomi ei toistaiseksi ole profiloitunut samalla tavalla vihollisvaltioksi kuin monet muut maat, joiden kansainvälispoliittinen näkyvyys on suurempi. Suomi ei myöskään toistaiseksi ole esiintynyt radikaalien verkostojen viholliskuvassa tai symboliikassa. Tällaisella kohdennetulla propagandalla on todettu olevan huomattava vaikutus konkreettisten väkivaltaisten tekojen suuntaamisessa. Aiempaa useammin terroristiverkostojen propagandaa pyrkivätkin noudattamaan radikalisoituneet yksittäiset henkilöt, joiden toiminnan luotettava arviointi vaatii erityisen paljon. Suomessa terrorismin uhka on siis ollut ja sen arvioidaan toistaiseksi olevan vähäisempi kuin muissa Pohjoismaissa. Muutaman viime vuoden aikana terrorismin tilannekuva on kuitenkin muuttunut muiden Pohjoismaiden suuntaan. Vastaavia ilmiöitä ja samantyyppisen profiilin radikaaleja henkilöitä on löydettävissä nykyisin myös Suomesta. Uhan yhtenäistymistä vauhdittaa etniset ja valtiorajat ylittävä globaali radikaali-islamistinen ideologia, jonka pohjalla on usein epämääräinen käsitys yksilöimättömästä läntisestä vihollisesta. Eri maissa oleskelevat terroristisen toiminnan riskihenkilöt muodostavat vähintäänkin piilevän uhan, jonka voi laukaista jokin ulkoinen tapahtuma tai ulkomailla toimivan terroristiverkoston tarkoitushakuinen ohjaus. Toimintaympäristön muutokseen kytkeytyy myös se, että viime aikoina Suomessa asuvien henkilöiden on yhä enemmän ja entistä konkreettisemmin todettu kytkeytyvän terroristiseen toimintaan ulkomailla. Suomen ensimmäinen terrorismirikostutkinta kytkeytyy kansainvälisen terroristijärjestön tukemiseen. Lisäksi Suomen kansalaisia tai Suomessa oleskelleita henkilöitä on viime aikoina saanut surmansa ulkomailla radikaali-islamistien ja turvallisuusviranomaisten tai armeijan välisissä taisteluissa. Entistä useampia Suomessa asuvia henkilöitä on myös pidätetty ulkomailla terrorismiepäilyjen nojalla. Kansainvälinen terrorismi on monin tavoin tullut lähemmäs Suomea. Kyberuhat ja globaali terrorismi ovat rajat ylittäviä rikollisuuden muotoja, joiden torjumisen perustana on kansainvälinen turvallisuustiedusteluyhteistyö. Näiden uhkien entistä voimakkaammin Suomeen heijastuvat vaikutukset vaativat myös Suojelupoliisilta uudenlaisia toimintatapoja ja valmiutta toimia osana kansainvälistä turvallisuus- ja tiedusteluyhteistyötä. Perinteisten tiedonhankintakeinojen ja kansallisen viranomaisyhteistyön merkitys on tietysti edelleen suuri. Muuttuvan toimintaympäristön asettamat haasteet siirtävät kuitenkin turvallisuustiedustelun painopistettä koko ajan kohti kansainvälistä yhteistyötä. Suomessa asuvien henkilöiden lisääntynyt oleskelu ja kytkökset konfliktialuille sekä niissä toimiviin radikaaleihin verkostoihin korostaa entisestään kansainvälisen turvallisuustiedustelun roolia. Suojelupoliisin keskeisenä tavoitteena on – edellä kuvatuista muutoksista huolimatta – säilyttää toimialaamme kuuluva turvallisuusympäristö vakaana, ennakoitavana ja hallittavana. • Maanpuolustus 108 17 Teema: Suomen turvallisuusympäristö KIRJOITTAJA Venäjän haaste Hiski Haukkala on erikoistutkija ulkoasiainministeriön suunnitteluja tutkimusyksikössä ja kansainvälisen politiikan dosentti Tampereen yliopistossa. Hän on aiemmin toiminut mm. Ulkopoliittisen instituutin ja useiden eurooppalaisten ajatushautomoiden palveluksessa. Kirjoitus pohjautuu hänen omiin näkemyksiinsä. Twitter @HiskiHaukkala 18 Maanpuolustus 108 Ukrainan kriisin vaikutuksia Suomen globaalipolitiikkaan Hiski Haukkala U Ukrainan ja Venäjän välinen kriisi on palauttanut geopolitiikan ja niin sanotun perinteisen, kovan turvallisuuden kysymykset eurooppalaiseen keskusteluun. Venäjän revisionistinen politiikka ja irtisanoutuminen kylmän sodan jälkeisen Euroopan turvallisuuden keskeisistä periaatteista on tullut monelle yllätyksenä, jopa sokkina. Jälkikäteen on kuitenkin mahdollista sanoa, että viimeaikaiset tapahtumat ovat olleet nähtävissä, vaikkakaan eivät välttämättä ennalta arvattavissa. Tämä lienee eräs kansainvälisen politiikan tutkimuksen keskeisiä paradokseja: trendit ja yleiset kehityskulut on kyllä mahdollista paikallistaa ja ”nähdä”, mutta viimekätiset, radikaalejakin muutoksia nopeasti aiheuttavat tapahtumat eivät kuitenkaan ole arvattavissa. Tämä johtunee siitä, että ne usein tulevat yllätyksenä myös toimijoille itselleen. Näin lienee tapahtunut myös Ukrainan tapauksessa. Samalla äkilliset tapahtumat luovat uusia todellisuuksia, jotka aikanaan kristalloituvat pysyvämmiksi piirteiksi, rakenteiksi ja toimintatavoiksi. Tässä suhteessa merkillepantavaa Yuriy lashov/AFP/Lehtikuva Hiski Haukkala: Venäjän haaste on, että Venäjän toimia Krimillä ja laajemmin suhteessa Ukrainaan on varsin laajasti kutsuttu 1800-lukulaisiksi. Luonnehdinnassa on sinänsä perää, sillä maailmankuva jota Venäjä presidentti Putinin johdolla nyt ajaa perustuu tuolta ajanjaksolta tutuille piirteille: maailman jakoon vaikutuspiireihin ja kiistattomien suurvaltojen omakätiseen oikeuteen puuttua pienempien valtioiden sisäisiin asioihin, tarvittaessa myös voimatoimin. Tämä ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, että Venäjän viimekätiset vaikuttimet olisivat ”ulkopoliittisia” tai ainakaan yksinomaan imperialistisia. Ilman pääsyä Venäjän päätöksentekoprosessiin aiheesta on toki vaikea sanoa mitään varmaa, mutta on mahdollista, että voimatoimien takana on osin myös Venäjän oma koettu heikkous ja epävarmuus: pelätään oman aseman ja järjestelmän jatkumisen puolesta. Voi olla, että Putinin vallan jatko Venäjällä nähdään nyt vaativan Venäjän imperialistisen suuruuden ohjelmaa ja siihen liittyvää sisäisen ja ulkoisen jatkuvan hätätilan politiikkaa. Krimin asukkaita seuraamassa presidentti Putinin vuosittaista kyselytuntia 17.4.2014. Oireellista Venäjän haasteelle on, että se on leimallisen alueellinen. Venäjä höykyttää naapureitaan, mutta sitä ei koeta laajemmaksi uhkaksi, edes Euroopassa. Vaikka Yhdysvaltain presidentin Barack Obaman Venäjää vähättelevä retoriikka lienee osin tietoista ärsyttämistä, niin samalla siinä on myös totuuden siemen: Venäjä on yhä kasvavassa määrin alueellinen, ei globaali tekijä tai ongelma. Suomen kannalta suhteellisen lohduton fakta kuitenkin on, että maa sijaitsee Venäjän välittömässä läheisyydessä. Suomi ei voi pistää päätään pensaaseen, vaan joutuu kysymään, mitä Venäjän politiikan muutos merkitsee sen omalle turvallisuudelle ja asemalle. Tämän kysymyksen vastaamisen aika ei välttämättä ainakaan kaikilta Maanpuolustus 108 19 Teema: Suomen turvallisuusympäristö Venäjän toiminnan motiivit ja laajemmat seuraukset yksinkertaisesti torjutaan ”käsittämättöminä”. 20 Maanpuolustus 108 osin ole vielä, mutta ainakin itse kysymys on jo syytä esittää. Lisäksi on syytä muistaa, että Venäjän mahdollinen lähtökohtainen heikkous ei välttämättä tarkoita, että Venäjän haaste olisi jotenkin vähäinen tai vaaraton. Päinvastoin, saattaa olla, että juuri tästä syystä siihen sisältyy osin irrationaalinen tai ainakin hankalasti hallittavissa oleva elementti. Kun muistetaan Venäjän rooli johtavana ydinasevaltana maailmassa, sisältyy tähän mahdollisuuteen potentiaalisesti kauhistuttavia ulottuvuuksia. Venäjän toimet eivät olekaan sopusoinnussa ”postmoderniin” aikaan siirtyneen läntisen Euroopan arvojen ja toimintatapojen kanssa. Tuloksena on vahva kognitiivinen dissonanssi, jossa Venäjän toiminnan motiivit ja laajemmat seuraukset yksinkertaisesti torjutaan ”käsittämättöminä”. Eräs läntisen Venäjä-politiikan sokeita pisteitä onkin ollut taipumus ekstrapoloida Venäjän nykyisiä kehityskulkuja pitkälle tulevaisuuteen ja johtaa sieltä siintävästä eittämättömästä romahdusvaarasta ehdottomia käsityksiä siitä, minkälainen sisä-, talous- ja jopa ulkopolitiikka olisivat Venäjän kannalta järkeviä. Tämä läntiseen rationaliteettiin nojaava analyysi on johtanut käsityksiin, joiden mukaan Venäjällä ei yksinkertaisesti ole ollut muita vaihtoehtoja kuin modernisoitua, globalisoitua ja liberalisoitua. ”Positiivisen keskinäisriippuvuuden” rohkaisu on nähty keinona ohjata Venäjää tähän suuntaan. Venäjän toimet kuitenkin osoittavat, että näistä premisseistä on mahdollista johtaa tyystin erilaiset johtopäätökset. Läntinen liberaali lääke nähdään kuolettavana myrkkynä, yrityksenä syleillä Venäjä kuoliaaksi. Keskinäisriippuvuus mielletäänkin asymmetristen riippuvaisuuksien verkostoksi, joka yhtäältä tarjoaa vaaroja, joilta Venäjä tekee parhaansa suojautuakseen ja toisaalta resurssiksi, jota voidaan käyttää muihin toimijoihin vaikuttamiseksi. Samaan aikaan lännessä käydään voimakasta ja repivää sisäistä keskustelua siitä, minkälaisiin vastatoimiin Venäjän toimien johdosta on syytä tai ylipäätään mahdollista ryhtyä. Lähes kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että Venäjän toimet rikkovat keskeisiä kansainvälisiä periaatteita. Keskustelua kuitenkin sävyttää taipumus ymmärtää Hiski Haukkala: Venäjän haaste Venäjän toimia tai ainakin halu uskoa, että kyseessä on vain ohimenevä vaihe. Hieman Tannerin tapaan toivotaan, että ”eihän maailma nyt niin hulluksi voi mitenkään mennä…”, vaikka kaikki merkit viittaavat siihen, että on jo mennyt ja tulee jatkossakin menemään. Juuri kukaan ei halua vaarantaa taloussuhteitaan Ukrainan tilanteen vuoksi. Tuloksena on kestämätön rakenteellinen heikkous lännen politiikassa. Tyhjätaskuilla ei ole varaa suurstrategiaan. Samalla kun muistetaan Venäjän riippuvuus globaalien, pitkälti läntisten finanssimarkkinoiden toiminnasta, ei ole tyystin kaukaa haettua, että länsi itse asiassa aktiivisesti rahoittaa ja siten mahdollistaa Venäjän toimia. Tämä lienee Venäjän viimeaikaisten valintojen taustalla vaikuttava perusanalyysi ja seikka, joka voi auttaa pistämään etenkin monien eurooppalaisten toimijoiden äänekästä Venäjän kauhistelua ja käsien vääntelyä ajatuksia herättävään perspektiiviin. Mutta vaikka Venäjän esittämä haaste tuntuu pakottavalta, niin Venäjän toimet ovat kuitenkin haitake niin Euroopan kuin laajemmin ihmiskunnankin todellisten haasteiden hoitamisen kannalta. Käynnistynyt vuosisata on keskeinen ihmiskunnan keskeisten yhteisten haasteiden ja jopa kasautuvien riskien hoitamisen kannalta. Joko ilmastonmuutosta menestyksekkäästi hillitään tai sitten ei. Joko joukkotuhoaseiden leviäminen pysäytetään tai sitten ei. Joko alati rivakammin rientävä teknologinen kehitys kyetään valjastamaan ihmiskunnan vaurastumisen ja keskeisten ongelmien hoitamiseen tai sitten ei. Kaikkien näiden kysymysten menestyksekäs hoitaminen vaatii toimivaa monenkeskistä politiikkaa ja osin myös Venäjän rakentavaa vaikutusta. On vaikea nähdä, että Venäjän rooli tai toimet millään mielekkäällä tavalla auttaisivat ratkaisemaan yhtäkään näistä oikeasti olennaisista kysymyksistä, päinvastoin. On selvää, että Venäjän valitsema kurssi tuo mukanaan myös Suomelle useita hankalia haasteita. Ensimmäinen liittyy perinteiseen sotilaalliseen turvallisuuteen. On mahdollista, että myös Suomi voi tulevaisuudessa joutua Venäjän sotilaallisen tai muunlaisen painostuksen kohteeksi. Tämä vaatii perinteisten sotilaallisten uhkakuvien päivittämistä sekä riittävää re- sursointia, ajan mittaan myös kansainvälisen yhteistyön syventämisen ennakkoluulotonta pohdintaa. Samalla perinteisen uhkakuvan paluu osoittaa, kuinka Venäjä on yhä enenevästi Suomelle lyijyankkuri, joka sitoo uusien, globaalien ja aidosti olennaisten uhkakuvien hoitamisen sijaan Suomea perinteisiin ja haitallisiin, mutta yhtä kaikki pakottaviin uhkakuviin. Tämä on hidaste Suomen laajemman kansainvälisen ja globaalin politiikan kehittämisen tiellä, jo itsessään kansallinen tragedia. On mahdollista, että jatkossa Venäjän pyrkimyksenä on vetää myös Suomea tiukemmin kohti omaa alueellista peliään. Suomen tulee kuitenkin aktiivisesti pyrkiä siihen, ettei sen oma ulkopolitiikka ja kansainvälinen rooli romahda liian ahtaaseen alueelliseen ja perinteiseen kuvioon. Suomen tulee huolehtia siitä, että meillä on niin EU:ssa kuin myös globaalilla tasolla jatkossa selkeä profiili. Tätä profiilia ei puolustusmäärärahoilla rakenneta, vaan kamppailua käydään ulkopoliittisella ja diplomaattisella tasolla. Onko tämä kykymme riittävän hyvä? Sotilaiden resursseista kyllä nyt varmasti huolehditaan, ja hyvä niin, mutta kuka huolehtii ulkopolitiikan ja diplomatian resursseista? • Maanpuolustus 108 21 Teema: Suomen turvallisuusympäristö KIRJOITTAJA Asevelvollisuusarmeija vai ammattiarmeija? Taloustieteellinen arvio Vesa Kanniainen on kansantaloustieteen professori Helsingin yliopistossa. Hän on toiminut aikaisemmin vierailevana apulaisprofessorina Brown Universityssa ja Washington State Universityssa USA:ssa ja opettanut Muchenin, Hampurin ja Uppsalan yliopistoissa. Hänen tutkimusalueitaan ovat olleet makrotalous, julkinen talous, yrittäjyys ja etiikka ja talous. 22 Maanpuolustus 108 Kansallinen turvallisuus on oleellinen osa yhteiskunnan hyvinvointia Vesa Kanniainen K Kysymys asevelvollisuudesta nousi USA:ssa esiin Presidentti Richard Nixonin aikana. Hän nimitti arvovaltaisen komitean laatimaan selvitystä maan turvallisuusratkaisuksi. Tämä ns. Gates komitea teki ehdotuksensa vuonna 1970 ehdottaen siirtymistä ammattiarmeijaan. Komitea puuttui moniin asevelvollisuusarmeijan epäkohtiin etenkin tasa-arvon mutta myös tehokkuuden näkökulmasta. Tasa-arvonäkökohdat on tavallisen kansalaisen helppo ymmärtää, tehokkuusnäkökohdat ei. Taloustieteen näkökulmasta voi sanoa, että tehokas on järjestelmä, joka tuottaa enemmän hyvinvointia kuin vaihtoehto. Hyvinvoinnin ulottuvuuksia tässä tapauksessa ovat saavutettavissa oleva kansantulon ja kansallisen turvallisuuden tasot. Vesa Kanniainen: Asevelvollisuusarmeija vai ammattiarmeija? Suomessa käynnistyi vuonna 2013 kansalaisaloite siirtymisestä ammattiarmeijaan. Siirtymän puolesta puhuivat samat argumentit kuin USA:n taannoisessa arviossa, etenkin tasa-arvonäkökohdat. Gates-komitean ehkä arvovaltaisin jäsen oli Professori Milton Friedman. Ensimmäisen modernin taloustieteellisen analyysin armeijavalinnan hyvinvointivaikutuksista julkaisivat vasta 2000-luvulla professori Panu Poutvaara ja professori Andreas Wagenerin. Heidän matemaattinen analyysinsa korosti puolustusratkaisun vaikutusta BKT:hen, kansantalouden kykyyn luoda tuloa. He osoittivat yksiselitteisesti, että siirtyminen asevelvollisuusarmeijasta ammattiarmeijaan kasvattaa kansantuloa. Tuloksen intuitiivinen selitys on tämä: asevelvollisuuttaan suorittavat alokkaat menettävät osan siitä ajastaan, jonka he voisivat käyttää koulutusinvestointiinsa. Siksi kansantalouden osaamispääoman taso heikkenee, tuottavuus alenee ja siksi hyvinvointia syntyy vähemmän. KANSALLINEN TURVALLISUUS ON OSA HYVINVOINTIA Hyvinvointianalyysissa siis kysytään, mitä eri puolustusratkaisut maksavat menetettynä BKT:na. Poutvaara-Wagener analyysista puuttuu kuitenkin puolustusratkaisun vaikutus kansalliseen turvallisuuteen. Mitä hyötyä on tuottavuudesta ja BKT:sta, jos kansallinen turvallisuus pettää ja maa miehitetään? On siksi kysyttävä, kuinka paljon kansallisen turvallisuuden ylläpitämiseen kannattaa sijoittaa. Kansallisesta turvallisuudesta huolehtiminen on vakuutusmaksu ja se on toki pois BKT:sta – maailmassa ei ole ilmaisia vakuutuksia. Oma analyysini ”Security Gradient and National Defense – The Optimal Choice Between a Draft Army and a Professional Army” vastaa tähän kysymykseen. Se on työstetty yhdessä Hankenin kollegani KTT Staffan Ringbomin kanssa ja julkaistu Hecer-tutkimusyksikön DP-sarjan raporttina (N:o 376/2014) ja Munchenin CESifotutkimusyksikön DP-sarjassa (N.o 47607/2014). BKT-vaikutusten osalta analyysimme vahvistaa Poutvaara-Wagener tuloksen: siirtyminen ammattiarmeijaan kasvattaa elinkaarihyötyä. Kyseessä on klassinen diskonttausvaikutus. Tämä on kansantaloudellisesti keskeinen mekanismi, vaikka sitä ei tule ajatelleeksi ilman taloustieteellistä välineistöä. MILLAINEN VERORASITUS AMMATTIARMEIJAAN LIITTYY? Analyysin toisessa vaiheessa tutkimme, kuinka suureksi ammattiarmeija kannattaa mitoittaa, jos siihen päädytään ja onko se lopulta kansallisen turvallisuuden kannalta parempi ratkaisu kuin asevelvollisuusarmeija. Ammattiarmeijan kannalta oleellista oli arvioida, minkälainen verorasitus siitä veronmaksajille aiheutuisi. Sotilaille tulisi nimittäin maksaa siviilipalkkaan nähden kilpailukykyistä ansiotuloa. Teimme myös sen empiirisen havainnon, että kaikki maat eivät suinkaan ole siirtyneet ammattiarmeijaan. Asevelvollisuusarmeijan maita Euroopassa yhä ovat Itävalta, Kreikka, Norja, Suomi, Sveitsi, Tanska, Turkki, Ukraina, Valko-Venäjä, Venäjä ja Viro. Israelissa miehet suorittavat 3 vuoden ja naiset 21 kuukauden asepalveluksen. Länsi-Euroopan maat ovat sikäli erikoistapaus, että ne ovat Naton jäseniä ja ovat siksi voineet vahvasti rajoittaa puolustusmenojaan ja vapaamatkustaa Naton turvatakuilla. Ruotsi puolestaan on sijaintinsa puolesta ollut turvassa 200 vuotta. KULLAKIN MAALLA ON OMA RISKILUOKKANSA Tämän perusteella luokittelimme kunkin maan kansallisen turvallisuuden näkökulmasta omaan riskiluokkaansa. Korkea riskiluokitus näkyy heikkona kansallisena tuvallisuutena. Turvallisuutta vahvistavaksi tekijäksi näimme maan kyvyn ylläpitää sotilaallista reserviä, jonka laatu toki on myös tärkeä. Asevelvollisuusarmeijan varaan rakentuvassa maassa reservin suuruus on kansainvälisten vertailutietojen perusteella selvästi suurempi kuin ammattiarmeijan maissa. TURVALLISUUSGRADIENTTI MÄÄRÄÄ Analyysimme tuotti ilmiön, jota kutsuimme turvallisuusgradientiksi. Sen mukaan matalan riskiluokan maissa ammattiarmeija on parempi ratkaisu, korkean riskiluokan maissa puolestaan asevelvollisuusarmeija on parempi ratkaisu. Missä kulkee kriittinen raja? Kummalla puolella rajaa Suomi on? Tähän emme ota kantaa. Meille pääasia oli osoittaa, että tuo raja on olemassa. • Maanpuolustus 108 23 Artikkelit KIRJOITTAJA Euroopan puolustusvirasto Torsti Astrén toimii avustavana apulaissotilasedustajana Suomen pysyvässä edustustossa Brysselissä. – mikä se on mitä se tekee Torsti Astrén Euroopan puolustusviraston päätehtävänä on sotilaallisten suorituskykyjen parantaminen. Miten Euroopan unionin jäsenmaa voi hyötyä sen toiminnasta? 24 Maanpuolustus 108 Torsti Astrén: Euroopan puolustusvirasto MIKÄ EDA ON JA KEITÄ SEN TOIMINTAAN OSALLISTUU? E Euroopan puolustusvirasto (European Defence Agency, EDA) perustettiin Euroopan ministerineuvoston päätöksellä 12.7.2004. Sen historia pohjaa eurooppalaiseen materiaaliyhteistyöhön ja sen edeltäjänä voidaan pitää Länsi-Euroopan puolustusmateriaaliryhmää (Western European Armaments Group WEAG). Puolustusviraston tehtävänä on tukea jäsenmaita ja Euroopan unionin neuvostoa niiden pyrkimyksissä parantaa eurooppalaisia suorituskykyjä kriisinhallinnan alueella. Edellä mainittujen pyrkimysten lisäksi sen tehtävänä on tukea osaltaan yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa ja kehittää sen tulevaisuutta. Nykyisin puolustusvirasto osallistuu myös jäsenmaiden puolustushallintoon liittyvien lainsäädäntöasioiden valmisteluun. Euroopan unionin jäsenmaat (pl Tanska) ovat mukana puolustusviraston toiminnassa. Sen toiminnassa on mukana myös unioniin kuulumattomia maita kuten Norja, Sveitsi tai Serbia. Virasto tekee kiinteää suorituskyky-yhteistyötä Euroopassa toimivien virastojen ja Naton kanssa. Eurooppalaista laivastoyhteistyötä Atalanta-operaatiossa. EDA:N ORGANISAATIOSTA Euroopan puolustusviraston organisaatio jakautuu viraston strategiseen johtoon sekä operatiiviseen yksikköön. Viraston johtajana toimii Euroopan korkea edustaja, tätä kirjoitettaessa paronitar Catharine Ashton. Tärkeimpänä päättävänä elimenä toimii jäsenmaiden puolustusministereistä koostuva johtokunta. Jäsenmaat ovat edustettuina myös suorituskykyjohtajien, puolustusmateriaalijohtajien ja tutkimus & teknologiajohtajien johtokunnissa. Liikemaailmassa korkea edustajaa voitaisiin verrata yhtiön hallituksen puheenjohtajaan ja puolustusministerijohtokuntaa yhtiön hallitukseen. Euroopan puolustusviraston operatiivisena toimitusjohtajana toimii ranskalainen ClaudeFrance Arnould. Hänen johdossaan oleva organisaatio koostuu kolmesta pääosastosta sekä johto- ja tukiosista. Osastojen nimet ja päätehtäMaanpuolustus 108 25 Artikkelit EUROOPAN PUOLUSTUSSEKTORI 2012 (EU-27, ilman Kroatiaa) Puolustushallinnon henkilöstö 1453 028 Puolustus- ja avaruusteollisuuden henkilöstö 752 500 Puolustukseen suunnatut varat 190 miljardia € Puolustushankintoihin suunnatut varat 39 miljardia € vät ovat: Cooperation Planning & Support (CPS, vapaa suomennos "suorituskykyjen kehittämisosasto") ja sen tehtävänä on yhteistyösuunnittelun kehittäminen ja suorituskyky-yhteistyön tukeminen; Capability, Armament & Technology (CAT, "yhteishankeosasto") tehtävänään suorituskykyjen ja puolustusmateriaali- sekä tutkimus- ja teknologiatoiminnan kehittäminen ja European Synergies and Innovation (ESI, "yhteistoimintaosasto"), minkä tehtävänä on eurooppalaisen yhteistyön kehittäminen ja puolustussektoriin vaikuttavan EU-politiikan hyödyntäminen. Näiden kolmen osaston lisäksi virastossa on johto- ja tukiorganisaatio, mihin kuuluu toimitusjohtajan alaisuudessa oleva strategia- ja politiikkayksikkö sekä viestintä-, tarkastus- sekä virastopalveluyksiköt. TUNNUSLUKUJA JA TOIMINNAN PAINOPISTE VUODELLE 2014 Viraston budjetti vuodelle 2014 on 30,5 miljoonaa euroa. Budjetti on pysynyt samana viimeiset viisi vuotta. Nollakasvu perustuu muutaman jäsenmaan tahtotilaan. Budjetin operatiivinen osuus vuodelle 2014 on noin 6,4 miljoonaa euroa. Operatiivinen osuus käytetään erilaisiin tutkimuksiin ja toimiin, joilla tuetaan pitkän aikavälin strategioiden täytäntöönpanoa – esimerkiksi tälle vuodelle Euroopan suorituskykysuunnitelmaan 110 000 euroa ja konkreettisiin hankkeisiin kuten Counter Improvised Explosive Devices (CIED)-laboratorion kehittämiseen 1 miljoona euroa. Se on ollut operatiivisessa käytössä ISAF-operaatiossa Afganistanissa. 26 Maanpuolustus 108 MITEN EDA TOTEUTTAA TEHTÄVÄNSÄ ... Euroopan puolustusviraston projektit tai ohjelmat jakautuvat joko jäsenmaiden tai viraston maksamiin toimintoihin. Nämä painottuvat suorituskykyjen kehittämiseen. Käytännössä puolustusvirasto toimii “à la carte”-mallilla – jäsenmaa voi esittää projektia tarpeen mukaan ja viraston toimintaan kuuluva maa voi tulla projektiin mukaan. Viraston “sateenvarjon alle” pääsy edellyttää vähintään kaksi osallistujamaata. Vaikka virastossa on palveluksessa vain noin 130 työntekijää (pääasiassa asiantuntijoita), se pystyy toimimaan eri projektien johto- tai koordinointitehtävissä ja se pystyy tuottamaan esimerkiksi lainopillisia palveluita. Yhtenä houkuttelevana asiana on luonnollisesti rahoitusjärjestelyt, joita puolustusvirasto pystyy “etsimään” yhteistyöverkostonsa kautta. Viraston tärkeimmät ohjelmat perustuvat jäsenmaiden tahtotilaan. Joulukuun 2013 Eurooppa-neuvosto hyväksyi laajat, konkreettisia puolustukseen liittyviä toimeksiantoja sisältävät päätelmät myös puolustusviraston toimialueelle kuuluvista asioista. Eurooppa-neuvoston puolustusyhteistyöhön liittyvien päätösten tavoitteena on mahdollistaa se, että EU ja sen jäsenmaat käyttävät eri työkaluja tehokkaammin. Tämä mahdollisuus syntyy muun muassa siitä, että Euroopan komissio on tulossa mukaan puolustusyhteistyöhön. Eurooppa-neuvostoon valikoitiin esimerkiksi neljä laajempaa kärkihanketta, joiden osalta vahvistettiin etenemistavat. Kyseiset hankkeet ovat ilmatankkauskyky, miehittämättömät ilma-alusjärjestelmät (kotimainen nimi on lennokkijärjestelmät), satelliittiviestintä ja kyberturvallisuus. Näistä kolme viimeistä on monikäyttöhankkeita, joita Euroopan komissio tukee muun muassa EU:n Horizon 2020-hankkeen kautta. Tämän hankkeen kokonaisarvo on noin 80 miljardia euroa – näistä puolustushallinnon toimialalle suunnataan joidenkin arvioiden mukaan noin 2–3 miljardia euroa. Eurooppaneuvostosta voi lukea edellisessä Maanpuolustuslehdessä (Nro 107, 1/2014) olleesta jutusta (Asunmaa-Hindren). Horizon 2020-innovaatiohankkeeseen voi tutustua osoitteessa http:// ec.europa.eu/programmes/horizon2020/. Torsti Astrén: Euroopan puolustusvirasto ... JA MITEN TÄMÄ TOIMII KÄYTÄNNÖSSÄ – CASE TUTKAJÄRJESTELMÄ Jäsenmaan osalta tavoitteena tulee olla suorituskykyjen kehittäminen tutkimusten kautta edelleen konkreettisiksi materiaalihankkeiksi. Miten tämä voisi toimia? Käytännössä jäsenmaan tulee määrittää projektin tai ohjelman tarve suorituskykyvaatimusten ja niiden priorisoinnin kautta. Projekti tulisi sen jälkeen sisällyttää puolustusviraston yhteiseen projekti- ja hanketietokantaan (CODABA – Collaborative Database). Sen kautta jäsenmaat pystyvät seuraamaan halutessaan projektien esilletuloa tai niiden edistymistä ja voivat myös ilmaista halukkuutensa osallistua hankkeeseen. Esimerkiksi tutkajärjestelmän osalta prosessi voi edetä seuraavasti: 1. Jäsenmaa voi esittää edelliseen pohjautuen esimerkiksi puolustusministerijohtokunnassa tutkajärjestelmäprojektia. Toimintaa helpottaa, mikäli esittävä jäsenmaa ottaa johtovaltiovastuun. 2. Tutkajärjestelmästä laaditaan hankekuvaus – ainakin reunaehdot tulee määrittää ja luonnollisesti päämäärä/tavoite. Tässä voidaan hyödyntää luonnollisesti jo viraston asiantuntijoita. 3. Tutkajärjestelmä hyväksytään puolustusministerijohtokunnassa viraston projektiksi tai ohjelmaksi, minkä jälkeen viimeistään sitä voidaan tukea muun muassa: - lainsäädännöllisesti (esimerkiksi direktiivien soveltamisen osalta), - taloudellisesti (esimerkiksi viraston operatiivisen budjetin kautta tuleva tutkimus, puolustusviraston hanke tai Euroopan komission tuki – tutkajärjestelmä voisi olla monikäyttöhanke, mitä voi hyödyntää jäsenmaiden lisäksi myös esimerkiksi Euroopan rajavalvontavirasto), - asiantuntijuuden osalta (muun muassa projektiosaaminen tai toimialan asiantuntijuus), - yhteistyöverkoston hyödyntäminen (toimialan yhtiöiden verkostot tai hankintaan erikoistuneet toimijat), - kilpailutuksen osalta. 4. Tutkajärjestelmän hankintaorganisaationa voi toimia esimerkiksi OCCAR (Organisation Conjointe de Coopération en matière d'Armement) tai NSPA (Nato Support Agency). EUROOPAN PUOLUSTUSVIRASTO EUROPEAN DEFENCE AGENCY (EDA) Osoite Rue des Drapiers 17–23, B-1050 Bryssel, Belgia Perustettu 12.7.2004 Henkilöstö 130, joista suomalaisia kaksi: osaston apulais johtaja Tarja Jaakkola ja strategia- ja politiikkayksikön varapäällikkö Olli Ruutu Toimitusjohtaja Claude-France Arnould (2010–) Budjetti 2014 30,5 m € (sama vuodesta 2010) operatiivinen budjetti 6,4 m € Päätehtävä Puolustuksen suorituskykyjen parantaminen Tärkeimpiä kokonaisuuksia vuodelle 2014 Suorituskykysuunnitelman kautta toimeen pantavat uudet projektit ja ohjelmat Suorituskykyjen yhteiskäyttö ja jakamisen käytännesäännöstö (Code of Conduct on Pooling and Sharing) Kärkihankkeet (ohjattavat ilma-alusjärjestelmät, satelliittiviestintä, cyber ja ilmatankkaus) Yhteistyö Euroopan komission kanssa 19.12.2013 pidetyn Eurooppa-neuvoston päätelmien toimeenpano Lisätietoa www.eda.europa.eu Esimerkkejä onnistuneista projekteista CIED-kenttälaboratorio Helikopterikoulutusohjelma Suomi mukana muun muassa MARSUR (Maritime Surveillance) johtovaltio Helikopterikoulutusohjelma Liikemaailmassa loppujen lopuksi luultavasti kysytään Where is the beef – mitä jää viivan alle? Hyöty tulee edellä mainittujen tekijöiden kautta saavutettavista tekijöistä: puolustusviraston ja muun eurooppalaisen koneiston sekä usean jäsenmaan resurssien hyödyntämisestä. Ja jos hankittava tutkajärjestelmä on usean maan hankintalistalla, hankinnan määräedut voivat olla merkityksellisiä. Maanpuolustus 108 27 Artikkelit SUORITUSKYVYISTÄ VIELÄ Voidaan sanoa, että puolustusviraston tehtävänä on paikantaa suorituskykypuutteita ja saattaa eri toimijoita yhteen. Puolustusvirasto on suorituskykylähtöinen ja sellaisena sen tulee pysyäkin. Puolustusviraston vastuulla oleva suorituskykysuunnitelman päivityksen (tänä vuonna valmistuva Capability Development Plan Revision CDP R) keskeisenä tavoitteena on selvittää suorituskykypuutteita sekä antaa perusteita tulevaisuuden kehittämistyölle. Suunnitelma huomioi lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä toimintaympäristön muutokset ja teknologian kehittymisen. Samalla määritetään suorituskykyjen kehittämisen prioriteetteja ja sen myötä pyritään osoittamaan mahdollisuuksia myös suorituskykyjen yhteiskäyttöön. Muina tämän vuoden tärkeimpinä kokonaisuuksina puolustusviraston toiminnassa esille nousevat jo edellä mainitut kärkihankkeet, Eurooppa-neuvoston päätelmien kautta tulleet tehtävät sekä yhteistyö Euroopan komission kanssa. Yhtenä kokonaisuutena, mitä virasto hoitaa jo pelkästään sen olemassaolon takia, on eurooppalaisen puolustusyhteistyön syventäminen. Tämä kulkee nimellä “Code of Conduct on Pooling and Sharing” eli suorituskykyjen yhteiskäytön ja jakamisen käytännesäännöstö. Tämä taas perustuu muun muassa puolustusyhteistyön lisäämistarpeeseen ja materiaalin kallistumiseen. Käytännössä edellisessä luvussa on kerrottu, miksi se on yksi painopiste ja mitä sillä voidaan saavuttaa. Puolustusviraston tutkimus- ja kehittämistyö on yksi tärkeä konkreettinen alue yhteistyöprojektien osalta. Jäsenmaat pääsevät hyödyntämään viraston operatiivisesta budjetista määritettävän rahoituksen kautta tehtävien tutkimusten tuloksia. Samalla maat pääsevät tarkastelemaan mahdollista kansainvälisiä yhteistoimintamahdollisuuksia. Käytännön tasolla juuri tutkimus- ja kehittämispuoli on puolustusvoimien osalta ollut tuloksellisinta tähän mennessä. Toisaalta muun muassa Patria Oyj:n Liiketoiminnan kehitysjohtaja Pentti Miettinen näkee, että tutkimusten jälkeen ei ole seurannut konkretiaa. Puolustusteollisuus odottaisi tuloksina kehitysprojekteja ja käytännön materiaalihankkeita. Miettinen korostaa myös yhteistyön 28 Maanpuolustus 108 lisäämistä teollisuuden kanssa ja sen voimavarojen hyödyntämistä – eurooppalaisessa instituutiomaailmassa tässä korostuvat Euroopan komission ja puolustusviraston roolit. Molemmathan tähtäävät eurooppalaisen puolustusteollisuuden toimintaedellytysten ja kilpailukyvyn kehittämiseen. Niin kuin kaikessa josta voidaan saada ulosmitattua jotain tärkeätä hyötyä, myös Euroopan puolustusviraston toiminnassa on hyödyllistä olla mukana ja sen toimintaan kannattaa vaikuttaa – mielellään vielä etupainoisesti. Vaihtoehtona on olla ”lastuna laineilla”. Yhtenä tärkeänä vaikuttamiskeinona on oikeaan paikkaan rakenteissa suunnattu jäsenmaan oma osaava henkilöstö. Tämä henkilöstö voi olla joko puolustusviraston tai jäsenmaan kustantamaa. Erityisesti viraston kustantamiin paikkoihin on yleensä kolminumeroinen hakijamäärä. Suomella on tällä hetkellä kaksi henkilöä viraston rakenteissa: ESI-osaston apulaisjohtaja Tarja Jaakkola sekä strategia- ja politiikkayksikön varapäällikkö Olli Ruutu. LOPUKSI – EUROOPAN UNIONIN SUORITUSKYKYJEN KEHITTÄMISEN EDISTYMISESTÄ Ruotsalainen Christian Madsen kysyi Euroopan unionin sotilaskomitean suorituskykytyöryhmän puheenjohtajana työryhmältään, voidaanko sotilaallisia suorituskykyjä priorisoida. Jäsenmaat vastasivat, että ei voi voida, koska se vaikuttaa kansalliseen itsemääräämisoikeuteen. Madsen tarkensi kysymällä, voidaanko priorisointi suorittaa lentokoneen ja polkupyörän välillä. Vastaus oli edelleen sama. Tämä tapahtui vuonna 2003. Kymmenen vuotta tuon kysymyksen asettelun jälkeen puolustusasiat ovat menneet myös puolustuksen kolmijaon – taito, tahto, väline – viimeisen kohdan osalta eteenpäin. Yhtenä tärkeänä tekijänä on tässä ollut Euroopan puolustusvirasto – todennäköisesti sen merkitys tulee kasvamaan tulevaisuudessa. • Päivi Sillanaukee: Sosiaali- ja terveyssektori varautumisen ytimessä KIRJOITTAJA SOSIAALI- JA TERVEYSSEKTORI VARAUTUMISEN YTIMESSÄ S Päivi Sillanaukee on sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö. Hän on koulutukseltaan LT, terveydenhuollon erikoislääkäri, eMBA. Aikaisemmin Sillanaukee työskennellyt mm. STM:n sosiaali- ja terveyspalveluosaston osastopäällikkönä (ylijohtaja) 2008–2012, Tampereen kaupungin sosiaali- ja terveydenhuollosta vastaavana apulaiskaupunginjohtajana 2004–06 ja sen jälkeen alan palvelujen tuotantojohtajana. Hän on ollut myös Pirkanmaan sairaanhoitopiirin terveydenhoitoalueen johtajana. Päivi Sillanaukee Sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaiset ovat keskeisiä turvallisuustoimijoita hallituksen 9.1.2013 iltakoulussaan tekemän linjauksen mukaan perustuen. Näin linjasi hallitus iltakoulussaan 9.1.2013. Linjauksen taustalla oli arviointi, joka toteutettiin Norjassa vuonna 2011 tehtyihin jen terroritekoihinjen jälkeen. Norjan tragedian aikana, ennen poliisin toimia, mm. tavalliset kansalaiset, vapaaehtoiset ja ensihoidon toimijat antoivat ensiapua ja ensihuoltoa uhreille. Kun Norjassa arvioitiin ensihoidon ja psykososiaalisten palvelujen toimintaa, arviointityön tueksi pyydettiin Suomesta kaksi asiantuntijaa. Kun kävimme sitten Suomessa läpi Norjan oppeja, totesimme heti palvelujen tärkeän roolin ihmisten selviytymisessä ja hyvinvoinnin turvaamisessa. HALLBERGIN KOMITEA ESITTI TURVALLISUUSKOMITEAN MANDAATIN LAAJENTAMISTA Komitea esitti mietinnössään ’Varautuminen ja kokonaisturvallisuus’ useita parannuksia Suomen järjestelyihin. Yksi esityksistä oli Turvallisuus- ja puolustusasiain komitean muuttaminen aiempaa laajapohjaisemmaksi Turvallisuuskomiteaksi. Mietinnössä esitettiin myös turvallisuuskomitean sihteeristön valmisteluroolin täsmentämistä. Maanpuolustus 108 29 Artikkelit Uusi turvallisuuskomitea aloitti toimintansa helmikuussa 2013. Sen tavoitteena on edistää varautumista kokonaisturvallisuuden näkökulmasta. Yhteiskunnan eri toimialat ja niiden tuoma asiantuntemus otetaan varautumisessa täysivaltaisesti ja entistä laajemmin huomioon. Laajempi tarkastelu vastaa hyvin sosiaali- ja terveysministeriön näkemystä: toimialamme merkitys turvallisuuden ja varautumisen kysymyksissä on suuri, ja olen iloinen siitä, että tämä näkökulma on nyt tarkastelussa mukana. STM OSALLISTUU VAHVASTI TURVALLISUUSTYÖHÖN Osallistun mielelläni Turvallisuuskomitean työhön. Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) pitää uudistuksia tärkeinä ja haluaa olla mukana kehittämässä komitean ja sen sihteeristön toimintaa. STM sijoitti myös oman työntekijänsä sihteeristöön valmistelemaan asioita komitean käsittelyyn. Pidän tärkeänä, että voimme vaikuttaa jo asioiden valmisteluun ja tuoda nimenomaan sosiaali- ja terveyssektorin tulokulman näihin keskusteluihin. Sosiaali- ja terveydenhuollolla sekä ympäristöterveydenhuollolla on tärkeä rooli väestön turvallisuuden ja hyvinvoinnin takaamisessa. Kun ihmiset voivat luottaa siihen, että perusturvapalvelut toimivat myös häiriö- ja poikkeustilanteissa, he sietävät kriisejä paremmin ja heidän toimintakykynsä säilyy. Tämä on koko yhteiskunnan etu. SOSIAALI- JA TERVEYSSEKTORI ON KOVAA TURVALLISUUTTA Jotta voimme kasvattaa koko yhteiskunnan kriisinsietokykyä ja kykyä selviytyä myös ennakoimattomista uhkista ja häiriöistä, työhön tarvitaan yhteiskunnan eri toimijoita. Perinteisten turvallisuustoimijoiden rinnalle tarvitaan myös uusia. Uhkien ja haavoittuvuuksien tunnistaminen ja riskien arviointi edellyttävät laaja-alaista näkemystä, joka syntyy vain eri sektoreiden asiantuntijoiden yhteistyöllä. Sosiaali- ja terveydenhuolto tukee ihmisten hyvinvointia ja vähentää terveyseroja. Tämä on sisäisen turvallisuuden perusta, mutta se on myös osa kovaa turvallisuutta. Esimerkiksi varautuminen säteilyyn tai biologisiin ja kemiallisiin uhkiin edellyttää vankkaa terveyden30 Maanpuolustus 108 huollon asiantuntemusta ja poikkihallinnollista yhteistyötä. Myös muut kuin perinteiset turvallisuustoimijat on otettava suunnitelmissa huomioon, koska ensimmäisinä auttajina toimivat useimmiten ne, jotka ovat ensimmäisinä paikalla. Norjan tapahtumat muistuttivat meitä siitä, kuinka tärkeitä lähimmäisten ja vapaaehtoisten antama apu sekä median ja sosiaalisen median toiminta ovat viranomaisten toimien rinnalla. Tämä meidän on viranomaisina hyvä muistaa. Kokonaisturvallisuuden luomisessa tarvitaan viranomaisten lisäksi elinkeinoelämän, järjestöjen ja kansalaisten turvallisuusmyönteistä toimintaa, asennetta ja yhteistyötä. EMME VOI VARAUTUA LIIAN HYVIN Kokonaisturvallisuuden konseptilla Suomi on loikannut varautumisessa aimo harppauksen eteenpäin. Työ on kuitenkin vielä kesken. Joku voi tietenkin hyvällä syyllä kysyä, voiko liian hyvin ylipäätään varautua. Mielestäni ei, vielä on vara parantaa. STM:ssä varautuminen on näkökulmana mukana, kun uudistamme hallinnonalan keskeistä lainsäädäntöä. Juuri nyt on ajankohtaista ottaa varautuminen huomioon, kun aluetason ja kuntatason uudistuksia jatketaan. Alue- ja kuntatason varautumisen kysymykset ovat usean toimijan käsissä. Kokonaisturvallisuuden tulokulmaa tarvitaan, jotta kokonaiskuva piirtyy selkeäksi. Myös kansainvälistä vaikuttamista on parannettava. Esimerkiksi EU:n piirissä terveydenhuollon, pelastuspalveluun liittyvien toimintojen, sosiaalihuollon, siviilikriisinhallinnan ja muiden keskeisten turvallisuustoimintojen tulisi kytkeytyä yhteen ja edistää laaja-alaisesti turvallisuutta. Tällainen konsepti kelpaisi vaikka vientituotteeksi. Suomessa ei tällä hetkellä ole yhtenäistä näkemystä siitä, että ottaisimme kokonaisturvallisuuden näkökulman huomioon kansainvälisillä yhteistyöfoorumeilla ja kansainvälisissä rakenteissa. Tämä pohdinta tulisi lisätä Turvallisuuskomitean agendalle. • Yara Tero Hemmilä, Harri Kiiski: Ruokaturva Globaaliin ruokaturvaan vaikuttavat viljelyolosuhteiden heikentyminen. Parsakaali-pelto Meksikossa. RUOKATURVA Tärkeä osa kansainvälistä turvallisuuspolitiikkaa V Tero Hemmilä, Harri Kiiski Väestön ravinnonsaannin turvaaminen kuuluu jokaisen maan perustarpeisiin. Historia osoittaa ruokapulan usein johtavan levottomuuksiin – poikkeustilanteissakin elintarvikkeiden tuotanto ja jakelun toimivuus ovat ratkaisevan tärkeitä. Maslow’n tarvehierarkiassa (1943) ihmisellä on perustarpeet, jotka tulee täyttää ennen kuin haetaan tyydytystä muille tarpeille. Näiden tarpeiden hierarkiassa fysiologiset, turvallisuuden, Maanpuolustus 108 31 Artikkelit KIRJOITTAJAT Tero Hemmilä on Yara Suomi Oy:n toimitusjohtaja. yhteenkuuluvuuden ja rakkauden, arvonannon sekä itsensä toteuttamisen tarpeet seuraavat järjestyksessä toisiaan. Vaikka fysiologisista tarpeista ruoka ja vesi muodostavat ihmisen perustarpeen, lähes joka viides ihminen kärsii niiden puutteesta ja päivittäin lähes miljardi ihmistä näkee nälkää. Maapallon väkiluku on kaksinkertaistunut viimeisen 50 vuoden aikana – samassa ajassa viljelysmaan määrä on pudonnut 0.4 hehtaarista per henkilö (1970) puoleen, eli 0.2 hehtaariin per hlö (2020). Maapallon väkiluvun noustessa vuoteen 2050 mennessä 9 miljardiin kasvanee nälkää näkevien määrä runsaasti. YK:n elintarvike ja maatalousjärjestö FAO arvioikin, että ruoan tuotantoa on lisättävä 70 %. Huoltovarmuuden skenaarioissa vuodelle 2025 todetaan puhtaan veden ja elintarvikkeiden puutteen mahdollisesti johtavan konflikteihin joillakin alueilla (Huoltovarmuuden skenaariot 2025, HVK 2013). 10 0,4 8 0,3 6 0,2 4 0,1 2 0 0 19601970 1980 1990 2000 2010 2020 203020402050 Filosofian tohtori Harri Kiiski toimii Huoltovarmuusorganisaation Kemianpoolin puheenjohtajana. Leipätyönään johtavana teknisenä asiantuntijana norjalaisessa lannoitetuottaja Yara International ASAssa. 32 Maanpuolustus 108 Maapallon väkiluku on kaksinkertaistunut viimeisen 50 vuoden aikana – samassa ajassa viljelysmaan määrä on pudonnut 0.4 hehtaarista per henkilö (1970) puoleen eli 0.2 hehtaariin per hlö (2020). Huom: Malthusin (1798) mukaan väestö kasvaa rajoittamattomana geometrisen sarjan mukaan kun taas ravintovarat kasvavat aritmeettisessa sarjassa. Maatalouden tuottavuudessa on globaalisti tapahtunut merkittävä parannus tarkasteltaessa kehitystä maailmansotien ajoista. Satomäärien kasvuun on merkittävästi vaikuttanut ns ammoniakkisynteesin kehittäminen ensimmäi- Lähde: FAO, UN Population Division 0,5 Maailman väestö, mrd Peltoala, ha Viljelyskelpoinen maa/henk. Väestön kasvu Tero Hemmilä, Harri Kiiski: Ruokaturva sen maailmansodan aikoihin. Fritz Haber sai aiheesta Nobel palkinnon vuonna 1918, kuten tekniikkaan vahvasti vaikuttanut Carl Bosch vuonna 1931. Maailman väkiluku on tuon ajan vajaasta 2 miljardista kasvanut jo 7 miljardiin vajaassa 100 vuodessa. RUOKATURVA OSANA YHTEISKUNNALLISTA VAKAUTTA JA TURVALLISUUTTA Ruokaturvan tavoitteena on, että kaikki maailman ihmiset saisivat kaikkina aikoina riittävästi ravinteikasta ja turvallista ruokaa, jotta voisimme elää terveellisesti ja aktiivisesti. Sodat, köyhyys ja tietämättömyys heikentävät ruokaturvaa merkittävästi. Arabikevään puhkeamisen pohjimmaisena syynä olivat tavallisen kansan huonot elinolot, kuten työttömyys sekä ruoan hintakriisi vuosina 2007–2008. Globaali ruokaturva liittyy maailman maataloustuotannon kykyyn vastata ruuan kysyntään maailmassa eli koko maailman tuotannon, varastojen ja jakelun tulee vastata ruuan tarvetta. Maailman viljavarastoissa on keskimäärin 70–75 päivän viljan tarve. Sota tai konfliktit alueilla, joissa viljaa tai lannoitteiden raaka-aineita tuotetaan, voivat nopeasti vaikuttaa ruuan globaaliin saatavuuteen ja hintaan. Maataloustuotteiden maailmanmarkkinahinnat olivat suhteellisen vakaita lähes ja samalla tasolla koko 1990-luvun, mutta kaksinkertaistuivat 2000- luvulla ja sama suuntaus jatkuu edelleen. Kansallinen ruokaturva kuvaa maan kykyä turvata riittävä ravinnonsaanti kansalaisilleen myös tuotantoketjujen toimintaan vaikuttavien kriisien aikana. Tämä voidaan varmistaa myös tuonnin avulla. Kotitalouksien ruokaturva kytkeytyy erityisesti kotitalouksien käytettävissä oleviin tuloihin ja ruuan saatavuuteen, tavoitettavuuteen, turvallisuuteen ja luottamukseen ruuan saatavuudesta. KOTIMAINEN RUOKATURVA Suomessa on jo pitkät perinteet huoltovarmuuden järjestämiseksi eli ”kykyä sellaisten yhteiskunnan taloudellisten perustoimintojen ylläpitämiseen, jotka ovat välttämättömiä väestön elinmahdollisuuksien, yhteiskunnan toimivuuden ja turvallisuuden sekä maanpuolustuksen materiaalisten edellytysten turvaamiseksi vakavissa häiriöissä ja poikkeusoloissa”. Tässä keskitytään tarvehierarkian ensimmäisille fundamenteille järjestämällä ihmisille perustarpeiden mukainen saatavuus kuntoon. Suomalaiset myös arvostavat varsin yksituumaisesti kotimaista ruokaa ja pitävät sitä turvallisena. Kotimaisen ruoantuotannon tulevaisuus halutaan turvata. (”Suomi syö 2012” -tutkimuksessa 2/3 vastaajista haluaa syödä kotimaista ruokaa ja tarkistaa ruoan alkuperän). Kotimaisen alkutuotannon monipuolisuus ja riittävät tuotantomäärät ovat elinehto kotimaassa toimivalle elintarviketeollisuudelle. Suomi on omavarainen suuressa osassa maataloustuotantoa, mutta on tuotteita, kuten naudanliha, ruis, sokeri ja vihannekset, joissa emme saavuta omavaraisuutta. Kaikkien tuotantopanosten osalta elintarvikemarkkinoiden kotimaisuusaste on 75 %. Tuontia sisältyy eniten energiaan, lannoitteisiin ja kemikaaleihin. Mittakaavana esimerkiksi lihan ja lihatuotteiden tuonnin arvo vuonna 2012 oli n. 340 miljoonaa euroa, kokonaisuutena Suomen elintarvike ja maataloustuotteiden tuonti 3,5 miljardia (6 % kokonaistuonnista), viennin ollessa 1.3 miljardia euroa. GLOBAALIN RUOKATURVAN HAASTEET Globaalissa maailmassa on ihmisten kyvyllä hankkia ruokaa huomattava merkitys. Huolestuttavaa heikentyvää kehitystä Maslow’n perustarpeissa näkyy meillä Suomessakin ja hierarkiassa ollaan jo havaitsemassa puutteita perustarpeissa, kun työ ja ruoka ovat jälleen palaamassa huolenaiheiksi heikentäen yhteiskunnallista yhteenkuuluvuuden ja turvallisuuden tunnetta. Tunne poliittisesta päättämättömyydestä sosiaali- ja terveydenhuollossa, eläkeikään liittyvä pitkittynyt epätietoisuus, työttömyyden kasvu sekä toimeentuloon liittyvä epävarmuus aiheuttavat huolta huono- ja keskituloisissa. Hyvätuloiset taas tuntuvat vähät välittävän, ovathan he tarvehierarkian huipulla ja ostokykyisinä ruuan hinta ei päivittäiseen toimintaan vaikuta. Tällaiset ajatukset ovat huolestuttavia signaaleja yhteiskunnan jakaantumisesta perusturvan tunteessa. Globaaliin ruokaturvaan vaikuttavat erityisesti viljelyolosuhteiden heikentyminen, Maanpuolustus 108 33 Artikkelit Pitkittyessään Ukrainan tilanne voi heijastua myös tärkeisiin maatalouden tarvitsemiin tuotantopanoksiin. lisääntyvät ilmastonmuutoksen ääriolot, sekä peltopinta-alan käyttö biopolttoaineiden ja eläinrehun tuottamiseen. Ruuan haaskaaminen on maailmanlaajuisesti laajaa – sen vähentämisellä ja säilyvyyden parantamisella sekä sivutuotteiden hyödyntämisellä voidaan yksilötasolla vaikuttaa saatavuuteen. Maataloustuotteiden markkinahintojen volatiliteetti kehitysmaissa on noin 30 %:n luokkaa kun kehittyneissä maissa ennustettavuus on vielä noin 5–10 %. Tämä volatiliteetti luo ihanteellisen maaston maataloustuotteiden hinnalla keinotteluun. VAIKUTTAAAKO UKRAINA? Epävarmuus Ukrainassa voi heijastua maataloustuotteiden markkinahintoihin vaikka YK:n mukaan vuonna 2014 maissin, vehnän, riisin ja soijan varastot kasvavat eikä syytä suureen huoleen ole. Levottomuus Mustanmeren alueella voikin vaikuttaa ruuan saatavuuden sijasta merkittävästi ruuan hintaan. Pitkittyessään Ukrainan tilanne voi heijastua myös tärkeisiin maatalouden tarvitsemiin tuotantopanoksiin, eli lannoitteisiin. Lannoitteiden valmistuksessa ammoniakilla on erittäin merkittävä rooli, sen valmistajana Venäjä on maailman toiseksi suurin (3.2 Mton) ja Ukraina sijalla 7 (1.2 Mton) sekä vientimaina sijoilla 2 ja 4. Ukrainalainen ammoniakkituotanto pe34 Maanpuolustus 108 rustuu venäläiseen maakaasuun ja sen hinnan nosto heijastuu suoraan tuotettuun ammoniakkiin. Mustalla merellä sijaitseva Yuzhnyy on keskeinen ammoniakin markkinapaikka, jossa suurin osa (25 %) ammoniakin ns. spotkaupasta tapahtuu. Vastaavasti lannoitteena käytetty urea on merkittävä vientituote sekä Venäjälle (4.8 Mton) että Ukrainalle (3.6 Mton) Mustan Meren kautta vietynä Eurooppaan (1.4 Mton) ja Latinalaiseen Amerikkaan (4.0 Mton). Urean saatavuus alueelta vaikuttaa tuotteen hintaan ja hintareferenssinä kaikelle maailmassa myytävälle typpilannoitteelle. Merkittävä ja pitkäkestoinen häiriö tällä alueella tulisi vaikuttamaan lannoitteiden saatavuuteen mutta erityisesti hintaan ja välillisesti myös maataloustuotteiden hintaan. RATKAISUJA RUOKATURVAAN Miten tuottaa ruokaa kasvavalle väestölle ottaen samalla huomioon ympäristö ja luonnonvarojen kestävä käyttö? Entä kuinka saavuttaa tämä tavoite nykyisillä maatalouteen käytetyillä maaalueilla sekä vähemmällä vedenkulutuksella ja minimoimalla maanviljelyn ympäristövaikutuksia? Maapallolla on edelleen runsaasti alueita, joilla satopotentiaali on selvästi suurempi kuin käytännössä saavutetut sadot. Tämä satokuilu pitää pystyä hyödyntämään. Sen hyödyntämi- Mikko Sakala/Yara Tero Hemmilä, Harri Kiiski: Ruokaturva seen tarvitaan modernin viljelyteknologian omaksumista, tietotaitoa ja tuotantopanosten kasvavaa, mutta samalla ympäristön kannalta kestävää käyttöä. Lannoitteiden käytön on ennustettu kasvavan vuosi vuodelta jatkuvasti kasvavan ruoan tarpeen myötä. Kivennäislannoitteet korvaavat sadonkorjuussa maasta poistetut ravinteet, jotta maaperä ei köyhdy. Kasvit tarvitsevat kasvukauden aikana typpeä, fosforia ja kaliumia. Maatalouden oikeilla viljelymenetelmillä turvataan maailman kasvavan väestön ravinnonsaanti. Nykyään lähes puolet maapallon ihmisistä syö lannoitteiden avulla tuotettua ruokaa. Viljelymaa on niukka resurssi, jota on hyödynnettävä oikealla tavalla elintarviketuotannon varmistamiseksi. Metsien raivaaminen maatalouskäyttöön on maailmanlaajuisesti yksi suurimmista kasvihuonekaasujen aiheuttajista. Myöskään luonnonmukaisella tuotannolla ei päästä globaalisti tavoitteena olevaan maataloustuotannon kasvattamiseen. Maatalous ja sen tehostamiseksi käytettävät tuotantopanokset ja teknologiat nousevat ratkaisevaan asemaan ratkottaessa globaalin ruokaturvan, ja siten myös yhteiskunnallisen vakauden ja turvallisuuden haasteita. Lisäksi menetelmien tulee vastata ympäristön kestävän hyödyntämisen vaateeseen. Suomalaiset arvostavat kotimaista ruokaa. Ohrapelto, Vihdin Kotkanniemi. Samaan aikaan on kuitenkin todettava, että ilmaston lämpeneminen on aiheuttamassa uusia haasteita maataloustuotannon määrän kasvattamiselle globaalisti. Kuivuus, sään ääri-ilmiöt ja vesivarojen väheneminen (maatalous käyttää jo nyt 70 % makeasta vedestä) tulevat olemaan kasvavia haasteita ja aiheuttavat viljelyolosuhteiden heikkenemistä suurelle osalle nykyisistä maapallon maataloustuotteiden päätuotantoalueista. Ratkaisuja siis on olemassa jo nyt maataloustuotannon kasvattamiselle, mutta samaan aikaan mm. ilmastomuutos heikentää viljelyolosuhteita suuressa osassa maapalloa. Mikäli tulevaisuudessa siirryttäisiin laajasti kasvisruokavalioon, maapallo pystyisi ehkä elättämään tuplasti nykyistä enemmän ihmisiä. Kun maapallon väkimäärä kasvaa ja yhä suurempi osa ruokavaliosta yhä useammalla ihmisellä on eläinperäistä, riippuvuus Haber–Bosch-prosessista kasvaa koko ajan suuremmaksi. Karkeasti voidaan arvioida, että vuonna 2007 noin kolme miljardia maailman 6,6 miljardista ihmisestä saa kiittää olemassaolostaan Haber–Bosch-prosessia ja luku kasvaa koko ajan. • Maanpuolustus 108 35 Artikkelit KIRJOITTAJA Kiina ja Yhdysvallat YHTEISTYÖSSÄ VAI TÖRMÄYSKURSSILLA? Pasi Rutanen on tehnyt pitkän ja näyttävän kansainvälisen uran sekä toimittajana että diplomaattina. Hän toimi Yleisradion ensimmäisenä kirjeenvaihtajana Washington DC:ssä 1960-luvun puolivälissä, kunnes siirtyi diplomaattiuralle. Rutanen on mm. palvellut Suomen suurlähettiläänä Pekingissä, Manilassa ja OECDedustustossa Pariisissa. Pasi Rutanen on kirjoittanut lukuisia kirjoja ja artikkeleita kansainvälisen politiikan ja talouden kysymyksistä ja hänet tunnetaan erityisesti Kiinan, Kaukoidän ja Tyynen meren alueiden asiantuntijana. Nykyään Pariisissa asuva Rutanen luennoi ja konsultoi kansainvälistyviä yrityksiä sekä matkustaa säännöllisesti Yhdysvalloissa ja Kiinassa. 36 Maanpuolustus 108 Pasi Rutanen win-win vakuutteluista. Ja huolimatta Yhdysvaltojen asevoimien johdon (kenraali Raymond Odierno 22.2.2014) toteamuksista, että säännöllisiä korkean tason keskusteluja Kiinan kanssa jatketaan ”entistä paremman yhteisymmärryksen saavuttamiseksi ja mahdollisten konfliktien välttämiseksi”. Vanhoillisia kantoja toistavista kiinalaisista äänitorvista huolimatta Peking pitää Yhdysvaltain-suhteensa asialinjalla. Aasian/Tyynenmeren alueella Kiina tunnustaa Yhdysvaltojen historiallisen intressin ja olettaa Yhdysvaltojen tekevän samoin Kiinan kohdalla. Alueella testataan, kuinka maat voivat kehittää suhteitaan ilman vastakkainasettelua Washingtonin epämääräistä ”pivotia” myöten. Globaalisti Kiina ei Amerikkaa haasta. Aseellisen voiman osalta Kiina pyrkii vastaamaan Yhdysvaltojen lentotukialusten ja sotilastukikohtien ylivoimaan sukellusveneillä, ohjuksilla sekä avaruus- ja kyberarsenaaleilla. Maaliskuun 2014 alussa ilmoitettu puolustusmäärärahojen lisäys liittyy mm. uusien korkean teknologian asejärjestelmien kehittämiseen, merivoimien modernisointiin sekä palkankorotuksiin julkisen sektorin yleistä tasoa vastaavaksi. Saad Akhtar/Wikimedia Commons K Keskustellessani kuluvan vuoden keväällä Washingtonissa ulko- ja turvallisuuspolitiikan veteraanien kanssa esille tuli yllättäen uskomus, että kiinalaisten kanssa voidaan keskustella järkiperäisesti ja päästä toivottuihin tuloksiin – päinvastoin kuin ”arabien” ja venäläisten kanssa. Verrattuna Ukrainan ja Lähi-idän kriisien ratkomisyrityksiin ohessa ”sivistynyt” ongelmien pohtiminen tapahtuu rauhalliseen tahtiin Pekingin kanssa. Yhteistyö ja yhteydenpito ulottuvat kaikille yhteiskunnan lohkoille. Kanssakäymisellä Tyynenmeren ylitse on pitkä historia. Presidentti Obaman suhtautumista sävyttää yleensä uskomus avointen konfrontaatioiden välttämiseen. Kiinan ikivanhassa diplomatiassa on sama asenne – kiireettömyyden lisäksi. Entisen puolustusministerin Robert Gatesin mukaan presidentti Xi Jingpin’illä on luja ote myös Kiinan asevoimiin. Valkoisen talon tulisi Gatesin mukaan luoda vahva suhde asemaansa lujittaneeseen ja Kiinan kehitystä reformeilla vakauttavaan Xi’hin. Tyynenmeren alueen jännitteiden katsotaan aluekiistojen vuoksi kasvaneen. Jotkut ennustavat median säestyksellä Kiinan ja Yhdysvaltojen olevan törmäyskurssilla huolimatta kiinalaisten Pasi Rutanen: Kiina ja Yhdysvallat Maanpuolustus 108 37 Artikkelit Strategisen vastustajan sijaan Kiina voisi olla Yhdysvalloille yhteistyökumppani. Puolustusbudjetti on kuitenkin edelleen vain kolmannes Yhdysvaltojen vastaavasta. Viimekädessä amerikkalaisten etuna on voiman lisäksi myös viime vuosina hankittu uuden ajan taistelukokemus. Kylmän sodan aikana suuri osa amerikkalaisesta sotilasjohdosta yliarvioi Neuvostoliiton voiman. Turvallisuuspolitiikan ja tiedustelun veteraanit varoittavat samasta virheestä Kiinan kohdalla: ei ole syytä tehdä vihollista siellä, missä sitä ei ole. Amatöörihistorioitsijat toteavat, että suurin uhka Amerikalle on Amerikka itse – sen uskomus omaan poikkeukselliseen ylivertaisuuteen poliittisesta polarisoitumisesta ja kongressin kompuroinnista huolimatta. Robert Gates kirjoittaa muistelmajärkäleessään, kuinka kongressin jäsenet voivat olla maltillisia ja miellyttäviä yksityiskeskusteluissa, mutta ”kun he istuvat julkisissa kuulemisissa, ja pieni punainen valo syttyy televisiokameroissa, on vaikutus sama kuin täydellä kuulla ihmissudelle.” Kiinan asenteita ulkomaailmaan ja sen turvallisuuspoliittista ajattelua voi ymmärtää vain, jos on kunnolla perehtynyt maan nöyryytyksen historiaan. Tähän tarjoaa loistavan johdatuksen Orville Schellin ja John Deluryn tuore teos ”Wealth and Power” (Random House, 2013). UUDET KESKUSTELUAVAUKSET Kevään 2014 aikana amerikkalaisessa asiakeskustelussa Kiinan ja Yhdysvaltojen suhteista on ollut esillä toinen merkittävä teos: Hugh Whiten ”The China Choice” (Oxford University Press, 2013). White on Australian johtava strategian ja turvallisuuspolitiikan tutkija sekä entinen puolustusministeriön tiedustelu- ja strategiavastaava apulaisministeri. Nekin, jotka eivät yhdy Whiten teeseihin suosittelevat kirjaa ”pakollisena” uuden geopoliittisen ajan analyysina. White katsoo Yhdysvalloilla olevan kolme toimintavaihtoehtoa: se voi yrittää pitää yllä status quo:ta Aasiassa; se voi vetäytyä ja jättää alueen hegemonian Kiinalle; tai se voi jäädä Aasiaan uusin perustein sallimalla Kiinalle nykyistä suuremman roolin, mutta samalla säilyttäen oman läsnäolonsa. White analysoi perusteellisimmin kolmatta vaihtoehtoa pitäen sitä Yhdysvaltojen intressien kannalta parhaana. 38 Maanpuolustus 108 Pasi Rutanen: Kiina ja Yhdysvallat Silti, kuten White toteaa, ”useimmat amerikkalaiset näkevät ensimmäisen vaihtoehdon ainoana vaihtoehtona; kolmatta ei edes harkita”. White veikkaa, että kumpikaan maa ei ole seuraavien vuosikymmenien aikana kyllin vahva Aasian johtoon, kuten Yhdysvallat on ollut Nixonin Kiina-avauksesta vuodesta 1972 lähtien. Strategisen vastustajan sijaan Kiina voisi olla Yhdysvalloille yhteistyökumppani – sellainen raskaansarjan kumppani, jota sillä ei ole koskaan aikaisemmin ollut. White viittaa presidentti Obaman Australiassa vuoden 2011 marraskuussa pitämään puheeseen, jossa esitetty ”doktriini” pitää Kiinaa Yhdysvaltojen asemaa kiistävänä kilpailijana. Sittemmin ”doktriinia” on kuitenkin lievennetty uudentyyppisen yhteistyön suuntaan. White viittaa sekä Hillary Clintoniin että Henry Kissingeriin ja ”uuden vakavan keskustelun alkamiseen Kiina-politiikasta”. Whiten oma kirja on toistaiseksi painavin puheenvuoro tähän keskusteluun. Tästä on osoituksen kirjan saama huomio myös vakavasti otettavissa tiedotusvälineissä. White kuljettaa lukijan Aasian strategisesta ydinalueesta, mantereen koilliskulmasta, Nixon/Kissinger-avauksen kautta ”sokeuteen” nähdä Kiinan nousun nopeus sekä sen valtaisa mittakaava ja merkitys. Tämän jälkeen White omistaa yhden luvun Kiinan kestävän kehityksen arviointiin. Mitä tulee Kiinan ja Yhdysvaltojen keskinäiseen taloudelliseen riippuvuuteen, tämä ei estä Whiten mielestä poliittisia johtajia ottamasta poliittisia riskejä (Ukraina keväällä 2014 on tästä tuore esimerkki). Kiinalla ja Yhdysvalloilla ei ole kuitenkaan sellaisia keskinäisiä ideologisia tai alueellisia kiistoja, jotka ovat monien historiallisten konfliktien alkusyitä. Olettaen, että Kiinasta ei tule Aasian ainoata johtavaa valtiota, White käy läpi sotilaallisen tasapainon vaihtoehdot ja eri uhkakuvien kyseenalaisen uskottavuuden. Aasialaisten liittosuhteiden rakentaminen ei puolestaan ole kirjoittajan mukaan Yhdysvalloille helppoa. Se ei ole helppoa myöskään Japanille, Intialle, Venäjälle, Etelä-Korealle eikä ASEAN-maille. Taiwanin kohdalla Yhdysvalloilla ei ole mitään todellista syytä olla tukematta saaren rauhanomaista yhtymistä mannermaahan. Jokaisella esitetyllä toimintavaihtoehdolla on omat riskinsä. Edellä mainittu kolmas vaihtoehto on Whiten valinta. WHITEN KIINA-VALINTA Vallanjako ja yhdenvertaisuus Kiinan ja Yhdysvaltojen välillä on kirjoittajan ehdotus. Tätä White analysoi realistisesti puolustusstrategian ja sotilaspolitiikan ammattilaisena talouden, turvallisuuden ja identiteetin näkökulmista. Itä-Aasian taloudet kasvattavat Yhdysvaltojen hyvinvointia; sen turvallisuus vaatii uutta päämääränasettelua, ja sen identiteetti – kansallinen ”poikkeavuus” ja erinomaisuus – uutta asennetta. Aika Whiten hahmottamaan muutokseen saattaa olla piankin kypsä. Amerikkalaisen yhteiskunnan arvostetun tarkkailijan David Brooksin (International New York Times 12.3.2014) mukaan kansalaiset ovat menettäneet uskonsa korkean tason globaalipolitiikkaan. He epäilevät myös, että amerikkalaiset poliitikot ja sotilaalliset instituutiot eivät pysty enää paljoakaan vaikuttamaan maailmanmenoon. Kysymyksessä on Brooksin mukaan syvällinen ja laaja kulttuurimuutos. Yhdysvallat ei kuitenkaan halua eristäytyä. Kaksi kolmannesta kansasta on sitä mieltä, että maan tulee integroitua entistä enemmän maailmantalouteen. Amerikkalaisen vision ja mahdin alasajossa on pisimmälle ehtinyt Stephen Roach, Yalen yliopistoon tutkijaksi siirtynyt Morgan Stanleyn Aasian johtaja. Keväällä 2014 julkaistussa kirjassaan Roach kuvaa Amerikan ja Kiinan keskinäistä taloudellista riippuvuutta ja päätyy ehdottamaan, että maat vaihtaisivat identiteettejään. Yhdysvaltojen tulisi siirtää taloutensa kulutusvetoisuus tuotantoon ja Kiinan tulisi tehdä päinvastoin. Kiinan nopeasti kehittyvä kuluttajatalous näet tarvitsee voimakasta tuonnin lisäystä Amerikasta. Roach on ollut pitkään Kiinan talousihmeen myötätuntoinen seuraaja ja näkyvä ”guru” mediassa. Nyt hän on mennyt pidemmälle kuin koskaan aikaisemmin. Kirjassa hahmotellaan suhdetta, jossa Kiina on kypsä vanhempi kumppani ja Yhdysvallat ongelmallinen, vähemmän luotettava juniori. Kilpailuasetelma eskalaatiomahdollisuuksineen on Whiten mielestä yhtä vaarallinen kuin Kiinan hegemonia Itä-Aasiassa. Kirjoittaja käy Maanpuolustus 108 39 Artikkelit Vallan jakaminen Kiinan kanssa sotii Yhdysvaltojen itselleen omaksumaa ainutkertaista visiota ja globaalia roolia vastaan. 40 Maanpuolustus 108 läpi useita kriisiskenaarioita aina konfrontaation ”väistämättömyyteen” saakka, mutta päätyy lopulta ajatukseen siitä, että kompromissihakuisuus, yhteisymmärrys ja yhteistyö ovat mahdollisia. White ei ole idealisti eikä käytä ruusunpunaisia laseja. Tästä syystä hänen ajatuksenjuoksunsa ”megadiilin” kehittelystä on herättänyt mielenkiintoa. Laaja-alaisen aasialaisen yhteissävelen muoto olisi lopulta ”Concert of Asia”, joka edellyttäisi mm Japanin strategisen asiakassuhteen päättymistä Yhdysvaltojen kanssa. Venäjä jää tämän järjestelyn ulkopuolelle. Yhdysvalloilta tämä vaatii paljon. Kuten Kissinger on todennut, Yhdysvallat ei ole ainoastaan halunnut dominoida kansainvälistä järjestelmää – se on halunnut olla tämä järjestelmä. White myöntää, että vallan jakaminen Kiinan kanssa sotii Yhdysvaltojen itselleen omaksumaa ainutkertaista visiota ja globaalia roolia vastaan. Sitten Henry Kissingerin viisisataasivuisen ”On China” (Penguin Press 2011) Yhdysvaltojen ja Kiinan välisten suhteiden asteittaisesta muutosprosessista toimintavaihtoineen ei ole kirjoitettu vastaavaa teosta. Kissinger tähdentää oman testamenttinsa lopussa painopisteen siirtymistä Atlantilta Tyynelle merelle ja tuo esille usein toistamansa ajatuksen Tyynen meren yhteisöstä Atlantin yhteisön tapaan. Näin poistettaisiin blokkipohjaiset Kiinan patoamis- ja saartoepäilyt. Kiina ja Yhdysvallat olisivat saman yhteisön jäseniä muiden Tyynen meren kehän valtioiden kanssa. (Vrt. allekirjoittanut Kanava-lehdessä syyskuussa 2011). Whiten kaavailuissa Yhdysvallat joutuisi tavallista kipeämpien valintojen eteen. Se joutuisi mm arvioimaan uudelta pohjalta Kiinan hallituksen legitimiteetin sekä sen kansainväliset intressit. Sen olisi lisäksi puolustettava näitä valintoja voimakkaan sisäpoliittisen vastustuksen edessä. • Maanpuolustus 108 41 U U TU U S Kirja-arvio Helsingin pelastus Antero Raevuori: Hävittäkää Helsinki! Pääkaupungin tuhopommitukset 1944 Otava, Keuruu 2014 318 sivua, 16 kuvasivua Helsingin suurpommitukset ovat jääneet kansakunnan muistiin, onhan aiheesta jo tehty useita kirjojakin. Antero Raevuori (s. 1937) on urheilu- ja sotahistoriaan erikoistunut toimittaja ja tietokirjailija, jonka uusin kirja julkaistiin tammikuussa 2014, juuri sopivasti ennen Helsingin suurpommitusten 70-vuotisajankohtaa. Kirja on osittain lähdeviittein varustettuna puolidokumentaarinen. Kirja koostuu 20:sta erillisestä kertomuksesta, joiden punaisena lankana ovat Helsingin suurpommitukset. Tapahtumia itse pommituksissa ja niihin liittyen tarkastellaan ilmapuolustuksen ja hyökkääjän näkökulmasta sekä pommitukset kokeneiden siviilien silmin. Myös Suomen ylimmän poliittisen ja sotilasjohdon osuutta käsitellään, olihan pommituksilla toki vaikutuksensa, vaikka Suomen pakottaminen rauhaan ilmapommituksilla ei onnistunutkaan. Valtion johdolla oli suuri vastuu. Valtioneuvos J.K. Paasikiven salainen neuvottelumatka Tukholmaan ja jännittävä lentomatka Moskovaan maaliskuussa 1944 kuvaavat hyvin poliittisen tilanteen kehittymistä. Stalinille saattoi tulla kuva suomalaisten antautumishalusta, mutta se olikin väärä. Kirjan parasta antia ovat siviilihenkilöiden muistelmat omista kokemuksistaan pommitusten aikana, pelkoa ja surua ei voitu välttää. Myös yksityiskohtaiset kuvaukset ihmisten elämästä sota-aikana Helsingissä ovat varsinkin nuoremmalle polvelle kiinnostavia. Tyyliltään kirja on sukua alan klassikolle, Jukka L. Mäkelän kirjalle ”Helsinki liekeissä” (1967). Taistelutapahtumien kuvauksista ei löydy kovin paljon uutta tietoa, onhan niistä kirjoitettu paljon ja tarkemmin aiemminkin. Eräät ADD:n (kaukotoimintailmavoimayhtymä) lentäjien muistelukset ovat osittain uusia. Ei ollut helppoa heilläkään, kun jalat paleltuivat kovissa pakkasissa niin, että niitä jouduttiin jopa amputoimaan. Vain kuusi prosenttia Helsingin rakennuskannasta kärsi vaurioita ja vain 0,2 % väestöstä kuoli tai loukkaantui pommituksissa. Huonomminkin olisi voinut käydä. Valvontakomission venäläisjäsenet olivat syksyllä 1944 yllättyneitä, kun Helsinki ei ollutkaan kärsinyt niin pahoja vaurioita kuin oli kerrottu. Helsingin ilmasuojelukomentaja Tauno Hannusta kuulusteltiin pommitustuhoista tiukasti, ja varsinkin kuolonuhrien pieni määrä herätti epäuskoa. Useimmat ”sotilaskohteet” eivät olleet saaneet osumia, mutta Neuvostoliiton lähetystörakennus tuhoutui pommituksissa. Vasta nyt Stalinille taisi selvitä, miksi suomalaiset eivät suostuneetkaan rauhaan terroripommitusten jälkeen. Kun totuus pommitusten epätarkkuudesta paljastui, ADD menetti asemansa Stalinin alaisena erikoisjoukkona ja alennettiin tavalliseksi ilma-armeijaksi. Tämä sinetöi ilmapuolustuksen torjuntavoiton! Antero Raevuoren kirja on erinomaisen sujuvasti kirjoitettu ja helppolukuinen, täynnä inhimillisen elämän kokemuksia sodan kriittisimpinä aikoina. Ahti Lappi Maanpuolustus 108 43 MPK 209. Puolustusvoimat Maanpuolustuskurssit Puolustusministerin puhe Puolustusministeri Carl Haglundin puhe 209. Maanpuolustuskurssin avajaisissa 10.3.2014 44 Maanpuolustus 108 Arvoista puhemies, hyvät maanpuolustuskurssille kutsutut, kummikurssilaiset, herra Puolustusvoimain komentaja, hyvät naiset ja herrat, bästa kursdeltagare, mina damer och herrar! Ukrainan tilanne ja Venäjän toimet erityisesti Krimin niemimaalla ovat viime viikkoina olleet turvallisuuspoliittisen uutisoinnin keskiössä. Tilanne on edelleen hyvin vaikea ja kukaan meistä ei tässä vaiheessa varmastikaan uskalla arvioida mihin tämä kriisi päättyy. Suomen kannalta tilanne on monessa mielessä vaikea etenkin koska yksin kriisin osapuoli on naapurimaamme Venäjä. Valtion johto on käsitellyt tilannetta ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa ja näkemyksemme tilanteesta on selvä: Voimakeinoilla uhkaaminen ja niiden käyttö ovat tuomittavia ja YK:n peruskirjan ja kansainvälisen oikeuden vastaisia. Venäjän sotilaalliset toimet Krimin alueella loukkaavat Ukrainan alueellista koskemattomuutta ja itsemääräämisoikeutta eikä niitä voida millään perusteella hyväksyä. Tämän näkemyksen Suomi on myös tuonut selvästi esille. Venäjä on meille tärkeä kauppakuppani ja naapuri. Hyvien naapureiden kesken on kuitenkin oltava rehellinen. Arvoisat kuulijat, bästa åhörare, de uppgifter som kommer ut i offentligheten om händelserna i Ukraina är till många delar motstridiga och det har varit svårt att bilda sig en klar uppfattning om hur situationen utvecklas. Det är dock klart att de militära åtgärder som Ryssland har vidtagit på Krimhalvön strider mot FN-stadgan och internationell rätt och att de därmed är helt oacceptabla. Lyckligtvis tyder det mesta just nu på att ingen part vill lösa krisen på Krim med militära medel också om förutsättningarna för en allvarligt beväpnad konflikt tyvärr ännu ligger i luften. Venäjän samanaikaisesti Krimin tapahtumien kanssa toimeenpanema laaja valmiustarkastus kärjisti Ukrainan jo muutenkin tulenarkaa tilannetta ja aiheutti huolta kansalaisissa myös täällä Suomessa. Ymmärrän, että nyt valmiustarkastuksena toteutettu harjoitus ja Ukrainan tapahtumat helposti kytkeytyvät kansalaisten mielessä yhdeksi ja samaksi kokonaisuudeksi. On kuitenkin syytä muistaa, että Venäjä on toteuttanut vastaavan tyyppisiä valmiustarkastuksia myös aikaisemmin ja meillä oli tietoa tästä valmiustarkastuksesta jo pitkään ennen kuin Ukrainan kriisi eskaloitui pahemman kerran. Valmiustarkastukset ja -harjoitukset ovat osa normaalia sotilaallista toimintaa, eikä tästäkään harjoituksesta ole tarvetta tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Oma käsitykseni onkin, että perinteisten sotilaallisten uhkien osalta oma turvallisuustilanteemme on Ukrainan tapahtumista ja lähialueen harjoituksista huolimatta edelleen vakaa eikä lähialueellamme toteutetut harjoitukset aiheuta meille välitöntä vaaraa. Seuraamme toki tilannetta hyvin aktiivisesti. Viimeaikaiset tapahtumat kuitenkin osoittavat, ettei sotilaallistenkaan toimien käyttöä voida laskea pois edes Eurooppalaisten val- Maanpuolustuskurssit tioiden keinovalikoimista, vaikka aika ajoin myös sellaisia argumentteja kuulee esitettävän. Siksi myös meidän on jatkossakin huolehdittava omasta riittävän uskottavasta puolustuskyvystämme. Ja hyvät ystävät tämä on onneksi mahdollista, joskin se vaatii jonkun verran enemmän resursseja kun mitä meillä on tänä päivänä käytettävissä materiaalihankintoja varten. Arvoisat kuulijat, toinen aihe, joka on viime aikoina ollut paljon julkisuudessa on kyberturvallisuus ja siihen liittyvät uhat. Enkä tarkoita tällä pelkästään sitä, että viimeviikolla uutisoitiin omien verkkosivujeni joutuneen hakkeroinnin kohteeksi. Suomen menestys ja hyvinvointi perustuvat korkeaan osaamiseen. Tämän osaamisen taustalla on valtava määrä tietoa, jota siirretään erilaisissa tietoverkoissa ja joka on tallennettuna eri puolilla maata oleville palvelimille ja tietokoneille sekä ulkoisille tallennusvälineille. Turvallisuus ja turvallinen yhteiskunta tarkoittavatkin nykyään myös sitä, että meille arvokkaat ja elintärkeät tiedot, tietoverkot sekä tiedonsiirto- ja tietojärjestelmät on kyettävä suojaamaan myös vakavilta kyberhyökkäyksiltä. Sellaisilta hyökkäyksiltä, jotka vahingoittavat maamme elintärkeitä toimintoja, elinkeinoelämän kilpailukykyä tai loukkaavat kansallista suvereniteettia. Tällaiset hyökkäykset voivat kohdistua yhteiskunnan mille tahansa osa-alueelle. Esimerkiksi viime viikolla julkisuudessa kerrottiin kantaverkkoyhtiö Fingridin järjestelmään asennetusta haittaohjelmasta. Tässä tapauksessa ei onneksi kuitenkaan ollut kriittisen tietovuodon uhkaa. Hyvät kuulijat Viime vuoden tammikuussa valtioneuvosto hyväksyi Suomen kyberturvallisuusstrategian, joka on auttanut meitä luomaan yhteisen ymmärryksen kyberturvallisuudesta ja siitä, miksi kybermaailmaan liittyvät uhat on syytä ottaa vakavasti. Nyt kyberympäristöön liittyvät uudet turvallisuushaasteet on tunnistettu ja on aika ryhtyä toimenpiteisiin. Keskeinen toimija työn käynnistämisessä on turvallisuuskomitea, joka parhaillaan viimeistelee laatimaansa kyberturvallisuusstrategian toimeenpano-ohjelmaa – itse turvallisuuskomiteaan ja sen työskentelyyn tulette kurssinne aikana perehtymään tarkemmin. Vastuu tarvittavista toimenpiteistä jakautuu useiden eri toimijoiden kesken kolmelle eri tasolle. Ensimmäisen tason muodostavat yritykset, yhteisöt ja yksilöt, joiden velvollisuus on huolehtia omien tietojärjestelmiensä tietoturvasta ja -turvallisuudesta. Toisen tason muodostaa viranomaisten, esimerkiksi liikenne- ja viestintäministeriön alaisuudessa toimivan kyberturvallisuuskeskuksen kohdesuojaukseen antama tuki, erityisesti yhteiskunnan toiminnan kannalta kriittisissä kohteissa. Näillä kahdella ensin mainitulla tasolla Suomessa ollaan jo varsin pitkällä, mistä voimme kiittää sekä valveutuneita kansalaisia, vastuullisia yrityksiä että suomalaisen tietoturvaosaamisen korkeaa tasoa. Suomea voidaankin monessa suhteessa pitää tietoturvan mallimaana ja tästä meidän on syytä pitää kiinni myös jatkossa. Tasojen yksi ja kaksi toimenpiteet eivät yksin kuitenkaan aina riitä turvallisuuden takaamiseksi kyberympäristössä. Näin ollen syntyy tarve kolmannelle tasolle, joka koostuu toimenpiteistä, jotka ovat välttämättömiä kansakunnan turvallisuuden takaamiseksi. Tällä tarkoitan turvallisuusviranomaisten toimival- tuuksien ja kykyjen kehittämistä siten, että Suomeen kohdistuvat ulkoiset uhat, mukaan lukien erittäin vakavat verkkohyökkäykset, kyetään tulevaisuudessa paljastamaan ja torjumaan. Ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa tehtyjen linjausten perusteella olen asettanut laajapohjaisen, eri hallinnonaloja käsittävän työryhmän selvittämään tietoverkkojen kautta Suomeen kohdistuvia uhkia sekä kartoittamaan lainsäädännön nykytilaa ja kehittämistarpeita. Työryhmä tarkastelee myös eräiden muiden maiden lainsäädäntöä ja arvioi esille tulevien kehittämisvaihtoehtojen vaikutuksia. Tavoitteena on, että Suomen kansallinen lainsäädäntö muodostaa valtion turvallisuudesta vastaaville viranomaisille riittävän vahvan perustan kyberuhkatilanteiden kokonaisvaltaiseksi ennakoimiseksi, havaitsemiseksi ja torjumiseksi sekä mahdollisiin uhkatilanteisiin reagoimiseksi. Julkisessa keskustelussa kyberympäristöön liittyviä lainsäädännön kehittämispyrkimyksiä ei ole nähty pelkästään positiivisina. Niin yksittäiset kansalaiset kuin yrityksetkin ovat olleet huolestuneita omasta asemastaan suhteessa viranomaisten tavoittelemiin uusiin toimivaltuuksiin. Nämä mainitut reaktiot ovat ymmärrettäviä. Siksi mielestäni on syytä selventää, että kyberympäristöön liittyvä lainsäädännön kehittäminen tähtää kansalaisten turvallisuuden ja yritysten toimintaedellytysten parantamiseen, ei murentamiseen. Työryhmä kuulee työnsä aikana laajasti myös yritysmaailman edustajia, jotta elinkeinoelämän tarpeet ja huolet saadaan asianmukaisesti huomioitua kun määritetään miten lainsäädäntöä on tarve kehittää. Julkisuudessa monet ovat jo pyrkineet ennakoimaan, minkälaisia toimivaltuuksia työryhmä tulee esittämään ja miten lainsäädäntöä tullaan Maanpuolustus 108 45 Maanpuolustuskurssit kehittämään. Mielestäni tämä on ennenaikaista, enkä itsekkään vielä tiedä, mihin tuloksiin työryhmä lopulta päätyy. Yksi johtopäätös, jonka kuitenkin olen jo kyennyt tekemään, on se, että kyber-ympäristö muuttaa ja on jo muuttanut perinteisiä mahdollisuuksiamme kerätä tietoa meihin kohdistuvista uhkista. Ennakkovaroituksen saamiseksi tarvittavat tiedot, jotka aiemmin on kyetty keräämään muilla menetelmillä, ovat nyt siirtyneet tietoverkkoihin ja siksi meidänkin on sopeutettava oma toimintamme tämän uuden ympäristön huomioivaksi. Tässä työssä olemme jääneet jälkeen useista muista maista, jotka ovat jo vuosia toimineet aktiivisesti myös tietoverkoissa – Ruotsi, Viro, Saksa, Hollanti, Iso-Britannia ja USA vain muutamia mainitakseni. Siksi on hyvä, että nyt toimeen on tartuttu myös meillä Suomessa. On myös hyvä, että kyber-ympäristöön sopeutuminen tehdään perusteellisen selvitystyön perusteella ja suomalaisen oikeuskäytännön mukaisesti siten, että viranomaisten oikeudet ja vastuut tulevat selkeästi määritetyiksi. Jos lopputuloksena sitten päädytään ratkaisuun, jossa viranomaisten toimivaltuuksia lisätään, on itsestään selvää, että taustalle on luotava läpinäkyvä valvontamekanismi, jolla taataan toiminnan eettisyys ja lainmukaisuus. On myös syytä muistaa, että pelkkä turvallisuusviranomaisten toimivaltuuksien lisääminen ei sinällään muodosta uhkaa lainkuuliaisille yrityksille ja kansalaisille. Meillä Suomessa turvallisuusviranomaiset nauttivat suurta luottamusta ja myös käyttävät heille jo nyt kyberympäristön ulkopuolella käyttöön suotuja toimivaltuuksia vastuullisesti. Bästa åhörare, när utvecklingen inom cyberomgivningen går i en allt mera krävande riktning ökar samtidigt säkerhetsmyndigheternas ansvar för statens cybersäkerhet . Tryggandet av nationen förutsätter att både befogenheter och kapaciteter utvecklas. Detta måste man dock kunna genomföra på ett sätt som beaktar även näringslivets och medborgarnas intressen. Hyvät kurssilaiset, bästa kursdeltagare, Ni har några intressanta veckor framför er. Kurserna är mycket ansedda och det beror faktiskt på att kursen är så högklassig. Kurssinne aikana saatte varmasti perehtyä niin kyberhaasteisiin kuin perinteisempiinkin uhkiin ja siihen, miten yhteiskuntamme kykenee vastaamaan niihin. Jag vill önska er en givande försvarskurs. Haluan toivotan teille antoisaa maanpuolustuskurssia. Tack ska ni ha, kiitos huomiostanne! 46 Maanpuolustus 108 MPK 209. Puolustusvoimat Maanpuolustuskurssit Puolustusvoimain komentajan tervehdys Puolustusvoimain komentaja Ari Puheloisen tervehdys 209. Maanpuolustuskurssin avajaisissa 10.3.2014 Herra ministeri, Arvoisat 209. Maanpuolustuskurssin osanottajat, Hyvät naiset ja herrat, Herr minister, Ärade deltagare i 209:e försvarskursen, Mina damer och herrar, Minulla on puolustusvoimien puolesta ilo toivottaa alkavan maanpuolustuskurssin osanottajat tervetulleiksi kurssille perehtymään yhteiskunnan kriisivalmiuksiin. Kokonaismaanpuolustuksesta ja kokonaisturvallisuudesta huolehtiminen perustuu niin sanottuun laajaan turvallisuuskäsitykseen. Tämän päivän häiriö-, uhka- ja kriisitilanteet koskettavat yhteiskuntaa kokonaisvaltaisesti, ja siksi niiden hallinnan on perustuttava yhteistyöhön. Yhteistyön periaate on myös maanpuolustuskurssin sisällön punainen lanka. Se näkyy jo kurssin osallistu- jien valinnoissa samoin kuin käytännön järjestelyissä luennoitsijoiden, ryhmätöiden ohjaajien sekä tutustumiskohteiden edustaessa yhteiskunnan eri aloja. Det är trevligt att hälsa även representanterna för fadderkursen välkomna. Er närvaro påminner oss om den samhörighet och kontinuitet som alltid har varit kännetecknande för de riksomfattande försvarskurserna. Hyvät kuulijat, Viime aikoina runsaasti huomiota saaneiden kansainvälisten tapahtumien yhteydessä on noussut esiin akuutin tilannekehityksen lisäksi monta merkillepantavaa seikkaa. Esimerkiksi se, miten laajavaikutteisia voivat olla turvallisuuspoliittisten muutosten taloudelliset seuraukset ja heijastusvaikutukset sekä toiseksi, kuinka valtioiden ulkoista turvallisuutta koskeva keskustelu on nyt huomattavasti vilkastunut. Keskustelun yhtenä ainesosana on mainittava eräs aikojen myötä välttämättömäksi koettu seikka, nimittäin se, että valtioiden ulkoista turvallisuutta koskevia ydinkysymyksiä on aina tarkasteltava pitkällä aikajänteellä. Jos esimerkiksi katsomme kansainvälistä kehitystä viimeksi kuluneiden kymmenen - viidentoista vuoden ajalta aina viime päiviin asti, voimme sanoa, että tänä aikana ei ole ollut aihetta vakavasti kyseen- alaistaa sotilaallisen puolustusjärjestelmämme kolmea perustekijää: puolustusvoimien tehtäviä, puolustusperiaatetta ja yleistä asevelvollisuutta. Puolustusvoimien tehtäviin sisältyy koko maan puolustaminen, vaikka se tavataankin usein mainita erikseen. Puolustusperiaatteessa puolestaan vuosikymmenten aikaisen kehitystyön uusin vaihe on verkostoavusteinen alueellinen puolustus, jota puolustusvoimauudistuksessa edelleen rakennetaan. Kolmannen perustekijän, yleisen asevelvollisuuden, ajankohtaiset kysymykset ansaitsevat tässä hieman lähempää tarkastelua. Pitkin viime vuotta on julkisuudessa keskusteltu vilkkaasti asevelvollisuudesta. Tämä on hyvä asia, ja hyvää on myös, että keskustelu elää ja muuttuu ajassa. Asevelvollisuutta on tarkasteltava ainakin kolmesta näkökulmasta, mitään niistä unohtamatta. Strateginen näkökulma sisältää valtion velvollisuuden huolehtia kansalaisten turvallisuudesta. Yhteiskunnallisessa näkökulmassa on kyse muun muassa siitä, miten kokonaistaloudellisesti on tarkoituksenmukaisinta järjestää sotilaallinen puolustus. Yksilön näkökulmasta kyse on kansalaisen panoksesta yhteisen turvallisuuden hyväksi. Kaikista näkökulmista löytyy ennen kaikkea etuja – eikä pelkästään rasitteita, kuten joskus valitettavan yksipuolisesti esitetään. Mielipidetutkimusten valossa voidaan arvioida, että kansalaisten vahva tuki yleiselle asevelvollisuudelle jatkuu. Tämä ei kuitenkaan ole itsestään selvää. Siksi puolustusvoimien on koko ajan huolehdittava asevelvollisuuden vaikuttavuudesta ja tuloksista sekä erityisesti välittömästä vuorovaikutuksesta kansalaisten kanssa. Kaikkien näiden näkökohtien kannalta katsottuna on varusmiespalveluksen ja reservin kertausharjoitusten järjestelyjä jatkuvasti kehitettävä. Näin onkin tehty, ja siinä on käytetty myös Maanpuolustus 108 47 Maanpuolustuskurssit muun yhteiskunnan asiantuntemusta puolustusvoimien omien toimien lisäksi. Nelisen vuotta sitten työskennelleen asevelvollisuuden yhteiskunnallisia vaikutuksia selvittäneen työryhmän toimenpidesuosituksista yli 40 kpl on toteutettu ja 15 kpl työn alla. Puolustusvoimauudistuksen eräs tavoite on keskittää toiminta- ja organisaatiomuutosten tuloksena kouluttajahenkilökuntaa merkittävästi kentälle. Tämä tavoite on hyvää vauhtia toteutumassa. Koulutuksen järjestelyissä varsinkin varusmiespalveluksen alkuvaiheessa on paneuduttu siihen, miten voidaan edistää nuorten armeijaan sopeutumista ottaen huomioon heidän elämäntottumuksensa asepalvelusta edeltäneeltä ajalta. Pelkistäen voidaan sanoa, että kaikki ne kehityskulut ja ilmiöt, jotka ovat yhteiskunnassa tapahtuneet parin edellisen vuosikymmenen aikana, kävelevät puolustusvoimien porteista sisään kaksi kertaa vuodessa nuorten tullessa varusmiespalvelukseen. Tämä on asia, joka on puolustusvoimien toimintatavoissa jatkuvasti otettava huomioon – täyttämällä samalla se tärkeä vaatimus, että meidän on koulutettava asevelvollisista sotilaita. Varusmiesten arviot palveluksesta ovatkin muutamana viime vuotena tasaisesti parantuneet, mikä voidaan havaita kaikille palveluksen päättyessä tehtävien ns. loppukyselyjen tuloksissa. Niissä tulee esiin myös se, että varusmiehet arvostavat haastavaa koulutusta. Siihenkin tulemme panostamaan. Reservin kertausharjoituksia on jouduttu vuosina 2012–2014 huomattavasti supistamaan puolustusbudjettien leikkausten vuoksi. Nyt kuitenkin puolustusvoimauudistuksen tuloksena vuonna 2015 harjoitukset nostetaan asiaankuuluvalle tasolle. Siitä eteenpäin vuosittain koulutettavien reserviläisten määrä tulee olemaan jopa hieman suu- 48 Maanpuolustus 108 rempi kuin viime vuosikymmenellä, laskettuna sodan ajan henkilöstövahvuuden suhteen. Ja juuri siihenhän koulutettavien määrä pitää suhteuttaa eikä tarkastella vain absoluuttisia lukuja sellaisenaan. Reserviläisten asiantuntemusta on tarkoitus hyödyntää entistä paremmin käyttämällä heitä kertausharjoitusten tai niiden osakokonaisuuksien suunnitteluun. Reservin siviiliosaaminen otetaan tulevaisuudessa paremmin huomioon samoin kuin yksittäisen reserviläisen mahdollisuus ilmoittaa kiinnostuksensa tiettyihin sodan ajan kokoonpanon tehtäviin. Reserviläisten omaehtoista kouluttautumista varten rakennetaan tämän vuoden aikana uusia mahdollisuuksia. Muun muassa puolustusvoimien avointa oppimisympäristöä voidaan hyödyntää täydentävään itseopiskeluun, varsinkin ennen kertausharjoituksia. Puolustusvoimien sodan ajan joukkojen osaamistarpeiden täyttämisessä vapaaehtoisella maanpuolustustoiminnalla on erittäin tärkeä osuutensa. Puolustusvoimat on yhdessä järjestöjen kanssa tehnyt kaksi vuotta työtä, jonka tavoitteena on ollut täydentää vapaaehtoistoiminnan vaikuttavuutta reservin ylläpidossa sekä kehittää reservin koulutusta yhteistyössä. Eräs kohta valmistuneessa toimintasuunnitelmassa on, että Maanpuo- lustuskoulutusyhdistyksen (MPK) antamaa sotilaallista koulutusta ohjataan paikallisjoukkoihin. Tämä tukee erinomaisesti paikallisjoukkojen tehtävien toteutusta ja muun muassa mahdollisuuksia antaa virka-apua siviiliviranomaisille poikkeusoloissa. Maanpuolustuskoulutusyhdistys on vuosien mittaan järjestelmällisesti kehittänyt toimintaansa, ja on täysi syy luottaa yhdistyksen kykyyn hoitaa tämä tehtävä hyvin. Puolustusvoimat hyväksyy yhdistyksen kouluttajat ja auditoi vuosittain osan MPK:lta tilatuista kursseista. MPK on myös rakentanut laatujärjestelmän, jonka käyttöönotto on meneillään. Tässä yhteydessä on paikallaan puolustusvoimien puolesta laajemminkin kiittää koko vapaaehtoiskenttää erittäin arvokkaasta työstä sotilaallisen maanpuolustuksen hyväksi monien vuosien aikana. Hyvät maanpuolustuskurssin osanottajat, Toivottavasti voimme kurssin aikana laajentaa tietopiiriänne ja herättää ajatuksia, joiden valossa voitte kurssin jälkeen toimipaikoillanne tarkastella oman alanne valmiuksia erilaisten häiriö- ja poikkeustilanteiden hallinnassa. Tässä myös teidän oma panoksenne ja asiantuntemuksenne kurssin aikana on tarpeen. Toivotan teille antoisaa maanpuolustuskurssia. MPK 209. Puolustusministeriö Maanpuolustuskurssit 10.3.-2.4.2014 (II/14) Eturivi vasemmalta: Neuvottelupäällikkö Irene Hämäläinen, europarlamentaarikon erityisavustaja Pilvi Rämä, vararehtori Kirsimarja Blomqvist, kansanedustaja Anu Urpalainen, kansanedustaja Eila Tiainen, Vice President Katariina Ora, jalostamon johtaja Elina Herrala, toimitusjohtaja Peter Ahlström, kansanedustaja Tuula Peltonen, kansanedustaja Kike Elomaa, lainsäädäntöjohtaja Maija-Leena Paavola, vararehtori Riitta Pyykkö. Keskirivi vasemmalta: Professori, johtaja Markus Granlund, toimitusjohtaja Christian Jurvanen, eversti Pasi Hakala, osastopäällikkö Jouni Mölsä, yksikön päällikkö Lasse Anttila, puheenjohtaja Juri Aaltonen, yksikön päällikkö Roy Eriksson, majuri Jarkko Pirkkalainen, varadekaani Kari Kurkela, puheenjohtaja Timo Kotilainen, yhtiöryhmän johtaja Jari Sundström, viestintäjohtaja Sirpa Rinne, puheenjohtaja Maria Ohisalo, toimitusjohtaja Heikki Hämäläinen, toimitusjohtaja Hannu Laakso, pääjohtaja Pekka Ruuhonen, toimituspäällikkö Jari Saario, toimitusjohtaja Mika Matturi, kansanedustaja Osmo Kokko. Takarivi vasemmalta: Laki- ja henkilöstöasiainjohtaja Jussi Holopainen, operatiivinen johtaja Markku Viitala, toimitusjohtaja Juhani Elomaa, eversti Jukka Orava, talousjohtaja, johtokunnan jäsen Markus Rauramo, maatalouspoliittinen sihteeri Eerikki Viljanen, pääjohtaja Pekka Soini, toimitusjohtaja Magnus Backström, päätoimittaja Alexis Kouros, logistiikkadivisioonan johtaja Rolf Jansson, akateeminen rehtori Jukka Mönkkönen, yritysturvallisuusjohtaja Risto Monto, yksikön päällikkö Erik Lundberg, johtaja Jyrki Linna, puheenjohtaja Teppo Mikkola, toimialajohtaja Harri Kailasalo, talousjohtaja Harri Luhtala, piispa Tapio Luoma, johtaja Jukka Tuononen. Luottamusjohto: Oltermanni, johtaja Elina Herrala, Emäntä, Vice president Katariina Ora, Isäntä, toimitusjohtaja Peter Ahlström Maanpuolustus 108 49 KURSSIN TARINA 209. Puolustusministeriö Maanpuolustuskurssit Kun kriisi tuli takaisin Tasavallan Presidentin Sauli Niinistön vierailu 209. Maanpuolustuskurssilla oli pysäyttävä hetki. Vain muutama viikko aiemmin eskaloitunut Ukrainan kriisi oli suistanut maailmanpolitiikan todellisen kriisin syövereihin. Presidentin lyhyt puhe oli kuin herätyskello Ruususen unta nukkuneelle länsimaiselle valmiuskoneistolle. Ainakin itselläni heräsi kysy- 50 Maanpuolustus 108 mys siitä, onko länsimaisilla demokratioilla samanlaista kriisinkestävyyttä kuin itäisellä naapurimaallamme? Kestävätkö yltäkylläisyyteen tottuneet länsikansalaiset samassa mitassa koettelemuksia kuin itänaapurimme karaistuneet veljet ja siskot? Vastausta tähän emme saaneet, mutta kysymys onkin vastausta tärkeämpi. Kriisinsietokyky on olennainen asia kokonaisturvallisuutemme kannalta. Asiassa on oltava hereillä koko ajan, varaa nukahduksiin ei ole. Kokonaisturvallisuuden yksi kulmakivi on yhteiskunnan ja sen kansalaisten kriisinsietokyky. Muodikkaammin ilmaistuna resilienssi. Talvisodan ja jatkosodan aikana resilienssi oli Suomessa korkealla tasolla, mutta onko se sitä vielä? Kestetäänkö tässä maassa vielä penttilinkolamaista niukkuutta? Jos poikkeusoloihin joudutaan ja valmiuslait tulevat voimaan edes osittain, joutuu moni miettimään omaa olemistaan ja kulutustapojaan. Ja tästä Ukrainan kriisi on aiheel- linen muistutus. Se on aito, länsimaat housut kintuissa yllättänyt kriisi, joka pakottaa jokaisen, organisaatioista yksittäiseen ihmiseen, punnitsemaan omia valmiuksiaan ja suunnitelmiaan pahimman varalle. RAUTAISANNOS NATO-TIETOA Nato-kortti on Suomessa tarkoittanut jo vuosia samaa kuin Musta Pekka. Kortin heiluttelu on tarkoittanut vaalien alla käytännössä poliittista itsemurhaa. Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVAn uusimman arvo- ja asennetutkimuksen mukaan suomalaiset ovat edelleen hyvin kriittisiä Natojäsenyyttä kohtaan. Vain viidesosan (18%) mielestä Suomen tulisi liittyä Natoon. Ukrainan kriisi on tuonut tähänkin uuden lisämausteen. Kun itäinen naapuri on äitynyt ärjymään, on Suomessakin syntynyt edes jonkin sortin keskustelua Natosta ja sen roolista Euroopassa. Tosin tälläkin kertaa keskustelu on ollut poteroista ampumista. Toiset ovat liputtaneet estoitta jäsenyyden autuudesta ja toiset sen kurjuudesta. Maanpuolustuskurssit PUOLESTA JA VASTAAN Naton puolesta puhuu se, että Suomella ei ole muuta vaihtoehtoa kuin Nato – ellemme sitten halua palata suomettumisen aikakauteen. Poliitikot ovat kuitenkin ”liian heikkoja” ajamaan Suomen Natojäsenyyttä. Gallupeja vastaan ei uskalleta taistella. Viime kädessä tämä näkemys kiteytyi ajankohtaisluennolla kahteen kysymykseen ja vastaukseen. Haluammeko puolustaa Suomea? Vastaus on kyllä. Onko meillä kykyä luoda uskottava puolustus? Ei ole. Tarvitsemme siis Natoa. Nato-jäsenyyttä epäilevän esitelmän lähtökohta oli se, että Naton sijaan Suomen tulisi keskittyä Venäjän kehittämiseen ja taloudel- liseen integroimiseen Euroopan Unioniin. Taloudellinen kehitys kitkisi Venäjältä nyt nousussa olevan nationalismin. Suomen Nato-jäsenyys heikentäisi turvallisuuspoliittista tilannetta, eikä siis loisi sitä turvaa, jota jäsenyydellä haetaan. Lisäksi Nato ei salli vapaamatkustajia – siis jäsenmaita, jotka ottavat kyllä vastaan 5. artiklan suoman turvan, mutta eivät ole valmiita osallistumaan Nato-operaatioihin muiden maiden rinnalla. Emme siis tarvitse Natoa. Jokainen vetäköön tästä omat johtopäätöksensä. Ellei sitten Ruotsi liity Natoon. KRIISINSIETO ON RAJALLISTA Maanpuolustuskurssin viimeisenä päivänä esitelmöinyt tutkija Tomas Ries nosti esiin keskeisen ongelman kansallisvaltioiden resilienssistä. Globaalisaatio, maapalloistuminen on johtanut siihen, että kansallisvaltioilla on yhä vähemmän keinoja selvitä puhtaasti omilla voimin. Ajurina on vaatimus talouden tehokkuudesta. Mitä tehokkaam- min talous toimii, sitä se johtaa sellaiseen työnjakoon, että kaikki eivät tee kaikkea, vaan jokaisella on oma osansa talouden hyvin rasvatussa rattaistossa. Riesin sanoin:”Efficiency is the enemy of resilience.” Käytännössä tämä tarkoittaa logistiikan merkityksen korostumista, sillä Suomella on varastossa vain rajallinen määrä huoltovarmuusmateriaalia. Suomi, kuten kaikki muutkin länsimaat, tukeutuvat kuljetusverkostoon, globaaliin kauppaan – myös kriisin aikana. Kansallisvaltiot toimivat nykyisin kuten yritykset. Varastot minimoidaan, tehokkuuden nimissä, ja tehtaille syötetään raaka-aineita alihankkijoiden varastoista vain juuri se määrä kuin kulloisellakin hetkellä tarvitaan. Suomi, ja Eurooppa, on täysin keskinäisriippuvainen kriisitilanteessa. Se, mitä meillä ei ole, on hankittava kansainvälisen kaupan verkostosta. Tämä koskee niin ruokaa, energiaa kuin aseitakin. Omillamme selviämme vain rajallisen ajan. Jari Saario Puolustusvoimat Maanpuolustuskurssin toiseksi viimeisenä päivänä saatiin ajankohtaisluentojen kautta rautaisannos Nato-tietoutta. Selväksi kävi ainakin se, että Suomi ei ole enää puolueeton, vaan Euroopan Unionin jäsen. Samalla olemme myös monilta osin sidoksissa Natoon – ilman, että olemme varsinaisesti täysivaltaisia jäseniä. Maanpuolustus 108 51 Maanpuolustuskurssit Tasavallan presidentti Maneesilla TULEVA TOIMINTA MAANPUOLUSTUSKURSSIT • 95. Jatkokurssi (189. ja 190. MPK) 26.–27.8.2014 • 56. Täydennyskurssi (171. ja 172. MPK) 29.8.2014 • 210. Maanpuolustuskurssi 15.9.–8.10.2014 miselle yhteiskunnan eri aloilla. Hän sanoi, että maanpuolustuskurssitoiminta tukee osallistujien sitoutumista tärkeälle asialle ja piti tätä merkittävänä suomalaisena vahvuutena. Puolustusvoimat Tasavallan presidentti Sauli Niinistö tarkasti Maanpuolustuskurssit Kruunuhaan Maneesissa 20.3.2014. Presidentin seurueessa tarkastuskäynnillä olivat kansliapäällikkö Teemu Tanner ja puolustusvoimain komentaja kenraali Ari Puheloinen. Maanpuolustuskurssien johtaja eversti Heikki Välivehmas esitteli tarkastuskäynnin aluksi presidentille maanpuolustuskurssitoiminnan nykytilaa käsitellen muun muassa kurssille asetettuja tavoitteita, kurssin rakennetta ja toteutusjärjestelyitä. Lisäksi ylipäällikölle esiteltiin kurssien ohjausjärjestelyt, osallistujien valintamekanismi sekä maanpuolustuskurssitoiminnan jatko itse pääkurssin jälkeen. Myös Maanpuolustuskurssiyhdistyksen linkittyminen kurssitoimintaan ja jatkuvuuden takaamiseen käsiteltiin esityksessä. Esittelyn jälkeen presidentti Niinistö seurasi käynnissä ollutta 209. Maanpuolustuskurssin sovellettuun harjoitukseen sisältyvää hallituksen kokousta, jota johti harjoituksen kyseisessä vaiheessa pääministerinä toiminut kansanedustaja Tuula Peltonen. Presidentti Niinistö kuuli tarkastuskäyntinsä aikana kolmen ministeriötyöryhmän esitykset harjoituskriisin selvittämiseksi sekä näihin liittyvät maanpuolustuskurssin pääopettajien arviot ja palautteet. Tarkastuskäyntinsä päätteeksi presidentti Niinistö puhui 209. Maanpuolustuskurssin osallistujille. Presidentti Niinistö muisteli omaa 122. Maanpuolustuskurssiaan ja totesi kurssien opetuksen painotuksien muuttuneen ajassa, kun kokonaismaanpuolustuksen tilalle on tullut yhteiskunnan kokonaisturvallisuus. Presidentin mielestä maassamme on edelleen tarve kokonaisturvallisuuteen liittyvälle osaa- Eversti Heikki Välivehmas esittelee presidentti Niinistölle Maanpuolustuskurssien toimintaa. Kuvassa myös Puolustusvoiman komentaja kenraali Ari Puheloinen ja adjutanttinsa everstiluutnantti Teemu Nurmela. 52 Maanpuolustus 108 Puolustusvoimat Maanpuolustuskurssiyhdistys KEVÄTKOKOUS 2014 Viimeinen vanhamuotoinen vuosikokous Maanpuolustuskurssiyhdistys piti sääntömääräisen kevätkokouksensa Helsingin yliopiston juhlasalissa 3.4.2014 klo 18.00 alkaen. Paikalla oli monisatapäinen joukko yhdistyksen jäseniä. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin vuorineuvos Sakari Tamminen. Vuosi 2014 on yhdistyksen sääntöjen kannalta ylimenokautta. Näin kevätkokouksessa käsiteltiin vielä vanhojen sääntöjen mukaisesti vuoden 2013 vuosikertomus ja tilinpäätös, sekä vuoden 2014 toimintasuunnitelma ja budjetti. Uusien sääntöjen mukaiseen rytmiin siirrytään vuoden 2014 syyskokouksessa 23.10.2014, jolloin käsitellään seuraavan vuoden toiminta- ja taloussuunnitelmat. Vuosikertomuksen yhteydessä todettiin, että edellisen toimintavuoden yhdistys oli ollut aktiivinen. Erilaisia esitelmä- ja seminaaritilaisuuksia oli kuusi kappaletta, julkaistiin neljä Maanpuolustus-lehteä ja järjestettiin turvallisuuspolitiikan matka Brysseliin. Vuoden 2013 aikana yhdistyksen sääntöjen muutos käsiteltiin kahdessa vuosikokouksessa ja hyväksyttiin syyskokouksessa. Vuoden lopulla yhdistykseen kuului 5066 henkilöjäsentä ja 14 alueellista maanpuolustuskurssiyhdistystä. Tilinpäätöksessä todettiin yhdistyksen talouden olevan vakaalla poh- Kevätkokouksen puheenjohtaja Sakari Tamminen ja sihteeri Heikki Välivehmas. jalla. Kokous hyväksyi tilinpäätöksen ja myönsi vastuuvapauden hallituksen jäsenille ja muille tilivelvollisille tilikaudelta 1.1.–31.12.2013. Toimintasuunnitelmassa toiminta vuonna 2014 päätettiin pitää aktiivisena. Vuoden aikana on ainakin neljä esitelmätilaisuutta, sekä mahdollisuuksien mukaan järjestettävät muut tilaisuudet. Budjettiin liittyen jäsenmaksu vuodelle 2014 vahvistettiin 35 euroon. Yhdistyksen hallituksen erovuorossa olleet jäsenet valittiin kokouksessa uudestaan, joten hallituksen kokoonpano vuonna 2014 säilyy samana. Hallitus valitsee puheenjohtajan keskuudestaan, mutta hallituksen puheenjohtaja vuorineuvos Kari Jordan on lupautunut olemaan käytettävissä puheenjohtajaksi myös seuraavan vuoden aikana. Kokouksen jälkeen kenraalli Hans-Lothar Domröse (Commander, Allied Joint Forces Command Brunssum) piti esitelmän aiheesta “NATO’s Core Tasks from a Military Operational Perspective”. Esitelmä pidettiin Chatham House Rule periaatteella, eikä siitä ole painettua versiota tässä lehdessä. Esitelmän jälkeen jäsenten kysymysten kautta käyty keskustelu kävi perinteisen vilkkaana. Maanpuolustus 108 53 Maanpuolustuskurssiyhdistys TULEVA TOIMINTA • MPKY:n turvallisuus- politiikan matka Brysseliin 10.– 11.9.2014 • Mahdolliset vuosisuunnitelman ulkopuoliset tapahtumat, jotka varmistuvat tämän lehden taiton jälkeen, tiedotetaan jäsenille erikseen. • Maanpuolustus-lehden numero 109 (3/2014) ilmestyy syyskuussa. MP-JUOKSIJAT Juoksukausi alkoi MP-klubin juoksukausi on jälleen virallisesti avattu. Vuoden ensimmäinen lenkki juostiin huhtikuun alussa Santahaminassa, jossa Maanpuolustuskorkeakoulu toimi perinteiseen tapaan illan isäntänä. Lenkki keräsi ennätyksellisen suuren osallistujamäärän, yhteensä 28 juoksijaa. Kiitos uusille ja vanhoille juoksun ystäville. Lenkki aloitettiin ajankohtaisesti Krimin sodan muistomerkiltä ja matkan aikana tulivat tutuiksi MP-juoksijat Krimin sodan muistomerkillä MPKK:n kampuksella. 54 Maanpuolustus 108 muutamat muutkin saaren historiaan liittyvät tapahtumat ja paikat. Haasteellisin pysähdys taisi kuitenkin olla MPKK:n esterata, jossa konkreettisesti todennettiin, että juoksemiseen tarvitaan muutakin kuin tienreuna ja lenkkitossut. Kipeytyneitä lihaksia hemmoteltiin uimahallilla ja kulunutta energiaa yritettiin paikata iltapalan ääressä. Vuosikokouksessa päätettiin uusien juoksupaitojen hankinnasta, seuraavien lenkkien isännistä sekä syksyllä tapahtuvasta Lissabonin maratonmatkasta. Jyrki Heinonen Maanpuolustuskurssiyhdistys Lemmenjoen keväisissä maisemissa riekkojahti oli haastava, mutta mieleenpainuva elämys. ahtijoukkoa jäällä – mukana myös lintukoirat Omppu, Ruska, Raita ja Hippu. Kuva: Anssi Saarikoski MP-METSÄSTYS Metsästäjät Lemmenjoella: riekkoja näkyvissä Hohtavia hankia ja valkoisia lintuja. Lumimyräkkää ja suksien pohjaan liimautuvaa nuoskalunta. Asiaa maanpuolustuksesta ja yhteiskunnan eri aloilta. Tätä kaikkea oli Maanpuolustusmetsästäjien riekkojahti Inarissa. Riekko on pienehkö kanalintu, mutta sen talviasuinen jalka on kuin lumikenkä. Riekon jälki näyttää hangella isolta, kun linnut ovat viilettäneet pitkin hankea silmuja järsimässä tai pakenemassa lähestyvää uhkaa. Pelkkä hiihtävä metsästäjä on riekon kanssa alakynnessä. Vaikka haulikko olisi kuinka ampumavalmiina rinnan päällä, niin valkeudesta pomppaava valkea lintu on kovakuntoisellekin hiihtäjä-mestariampujalle haaste. Puhumattakaan meille muille. Riekon kevätmetsästys hiihtämällä onkin vaativa laji. Paikallistuntemuksesta on apua, mutta riistakannan vaihteluille ja säälle ei voi mitään. Riekonmetsästäjän paras apu on hyvä lintukoira. KOIRAT HAISTAVAT RIEKOT Maanpuolustusmetsästäjien riekkojahdissa oli apuna neljä eri koulutusvaiheissa olevaa lintukoiraa: Ruska, Raita, Hippu ja Omppu. Olosuhteet olivat kuitenkin koirillekin haastavat. Paikoin pahasti upottava lumi ja ajoittain hankalat tuuliolosuhteet vaikeuttivat koirien työtä. Huteja tuli. Oli silti hienoa nähdä ainakin 16 riekon tokan lentoonlähtö yli kynttiläkuusien - vaikkakin selvästi järkevän ampumaetäisyyden ulkopuolella. Maanpuolustus 108 55 Maanpuolustuskurssiyhdistys Mutta kun koirat vuorollaan saivat metsästäjäryhmälleen vainun riekosta ja jämähtivät liikkumattomaan seisontaan, oli umpihankeen hukattu hiki ja väsymys metsästäjillekin kuin muisto vain. Aseet valmiina hiihti hiljainen avoketju kuin uudesti syntyneenä kohti seisovaa koiraa. Useimmiten linnut kuulivat suksien rahinan, näkivät lumipukuisten liikkeen tai säikähtivät koiraa ennen turvallista tai mahdollista ampumatilannetta[VK1] [VK2]. Mutta saatiinpa muutama riekko silti. SAALIS EI TÄRKEIN Metsästys ei enää ole ensisijaista ravinnon hankinnan kannalta, mutta se muistuttaa meitä suhteestamme luontoon ja tarjoaa elämyksiä. Riekonrinta on sitä paitsi hyvää. Ryhmämetsästys on myös sosiaalinen tapahtuma. Erilaiset ihmiset - niin miehet kuin naiset - eri elämäntilanteista ja eri aloilta touhuavat yhteisen tavoitteen eteen. Nuotiolla kaikilla on roolinsa ja jahti yhdistää. Maanpuolustusmetsästäjien riekkojahdissa oli tilaisuus kuulla myös korkeatasoisia ja avoimia katsauksia niin maanpuolustuksen, elinkeinoelämän kuin julkishallinnonkin ajankohtaisista asioista. Suuri kiitos erinomaisesta jahtikokemuksesta kuuluu Ilmavoimien Lapin-majan säätiölle ja kaikille erinomaisille isännille ja emännille sekä tietenkin Maanpuolustusmetsästäjien vastuuhenkilöille. Päätösillallisella Ahkun tuvalla jahtiveli Hannu tiivisti retken näin: ”Minä hiihtelen hankia hiljalleen, minä hiihtelen veljien kanssa. Riekko tuolla se istuvi valkoinen, Ompun seisonnassa – talvipuku on päällänsä. Paavo huolella käy, eikö ampujia jo näy, kun myrsky jo taivaalla lähestyy. Me hiihdämme hiljaa lähemmäs, lumi rouskuvi suksien alla. Riekko huomaapi hienon lähestymisen, ja siirtyy paremmille maille. Illaksi ”hiihdämme” Ahkun tuvalle, tuli taas on takassansa. Hip, hip, hip huraa, Ahkun ovi auki ja äidin helmahan taas.” Vesa Kallionpää Kirjoittaja on MTV:n politiikan toimittaja, reservin kapteeni ja myöhäisherännäinen metsästäjä VAHVEMPI KUIN KOSKAAN Suomi pyörii Volvon voimalla – kaikista maamme liikenteessä olevista yli 10 t:n kuorma-autoista on Volvoja 34 %. Tänä vuonna Volvon markkinaosuus on n. 40 %. Volvon osaava huolto- ja korjaamoverkosto palvelee kaikkialla Suomessa 32:ssa toimipaikassa. Volvon huoltovarmuuden takaa aitojen Volvon varaosien nopea saatavuus vaativissakin olosuhteissa. Volvo on tärkeä työllistäjä Suomessa tarjoten työpaikan yli 700:lle henkilölle. Volvo kuorma-autoja valmistetaan vuosittain n. 100.000 kpl. Suomen liikenteessä Volvoja on ollut jo 85 vuotta. Laatu, turvallisuus ja ympäristöstä huolehtiminen ovat Volvon toiminnan perusarvot. Tosiasiat ratkaisevat. Markkinajohtaja - Volvo! www.volvotrucks.fi 56 Maanpuolustus 108 Volvo Trucks. Driving Progress Kurssien kokoontumisia 109. Maanpuolustuskurssi. Kimmo Pulkkinen, Markku Äärimaa, Jorma Eulenberger, Seppo Pulli ja Erkki Peltoniemi Suomen suurlähetystössä Tallinnassa. Kuva Peter Rehnström. KURSSIEN KOKOONTUMISIA Talvi- ja kevätkauden aikana toimituksen tietoon on tullut seuraavat kurssitapaamiset ja -kokoukset, jotka on pidetty 23.4.2014 mennessä. Tapaamisista julkaistaan vain ajankohta ja paikka mikäli kurssi ei ole toimittanut toimitukselle tapahtumasta erillistä kertomusta. • Kertomus tulee lähettää osoit- teeseen [email protected]. • Tekstin enimmäispituus 1500 merkkiä, max. 1 kuva/juttu, kuvakoko: leveys vähintään 1600 pikseliä. • Toimituskunta pidättää oikeuden muokata tekstiä tarvittaessa. • Seuraavaan Maanpuolustus-lehteen nro 109 aineiston pitää olla toimituksella 20.8.2014 mennessä. ”100 kurssin traditio”: 109. Maanpuolustuskurssin edustajat osallistuivat 209. Maanpuolustuskurssin avajaisiin 10.3.2014 Säätytalossa. ”50 kurssin traditio”: 159. Maanpuolustuskurssin edustajat seurasivat ”kummikurssina” 209. Maanpuolustuskurssin opetusta 1.4.2014 Kruununhaan Maneesissa. 102. Maanpuolustuskurssin kevätkokous pidettiin 12.3.2014 Pääesikunnan Keskuspaviljongin tiloissa. 109. Maanpuolustuskurssin ryhmä teki 23.4.2014 retken Tallinnaan. Matkan opetukset voi kiteyttää siihen, että Suomella ja Virolla on samanlaiset turvallisuuspoliittiset intressit, mutta poliittiset ratkaisut erilaiset. Venäjä on lähellä, historia muistetaan ja Tallinnasta on lyhyempi matka Ukrainaan kuin Suomesta. Neljännes Viron kansa- laisista on venäläisiä tai venäjänkielisiä, mutta täysivaltaisia virolaisia. Kun mahdollisuus hakea Naton jäsenyyttä avautui, poliittinen päätös oli selvä: vuodesta 2004 lukien Viro on ollut puolustusliiton jäsen. Matkakohteitamme olivat Viron puolustusministeriön alainen tutkimuslaitos Rahvusvaheline Kaitseuuringute Keskus RKK (engl. lyhenne ICDS) ja Suomen suurlähetystö. RKK:n tutkijat Pauli Järvenpää, Madis Mikko ja Piret Pernik esittelivät 10 vuotta toiminutta laitosta, jolla on tiiviit suhteet hallitukseen. Viron maanpuolustuskurssien johtaja Madis Mikko kertoi Viron ottaneen mallia Suomen maanpuolustuskursseista. Virossa kursseilla on kuitenkin siviilijohto, niitä on kaksi vuodessa ja ne kestävät viikon Tallinnan ulkopuolella. Kursseilla on hyvä maine ja kurssimallia on viety Georgiaan, Liettuaan ja viimeksi Bosnia Herzegoviniaan. Maanpuolustus 108 57 Kurssien kokoontumisia Runsaat 20 vuotta sitten Viron täytyi aloittaa puolustusvoimiensa kokoaminen ”täysin nollasta”. Isäntämme kiittivät Suomea saadusta käytännön avusta, mistä ryhmämme jäsen everstiluutnantti Erkki Peltoniemi oli elävä esimerkki kun hän kertoi olleensa yksi Virossa toimineista sotilasneuvonantajista. Pirek Pernik esitteli Viron kyber-strategian valmistelua. Elektronisesta häirinnästä saatujen ikävien kokemusten takia maassa ymmärretään kyber-osaamisen tärkeys. Strategiassa esitetäänkin, että kyber-perusteiden opetus olisi aloitettava jo lastentarhassa ja jatkettava korkeakouluun saakka. Suurlähettiläs Aleksi Härkönen otti ryhmämme vastaan Suomen suurlähetystössä. Edustusto on Toompean vuorella 1840 -luvulla rakennetussa ja pieteetillä entisöidyssä palatsissa. Kahvipöydässä saimme selvityksen Viron ja Suomen suhteista sekä Viron linjasta maailmanpolitiikan kysymyksiin. Tyytyväisenä päivän antiin MPK 109 kurssilaiset Jorma Eulenberger, Pekka Hynönen, Erkki Peltoniemi, Tarmo Pukkila, Kimmo Pulkkinen, Seppo Pulli, Peter Rehnström, Taisto Tolvanen ja Markku Äärimaa palasivat laivalle. Kimmo Pulkkinen Tarmo Pukkila 131. Maanpuolustuskurssi vietti valmistumisensa 20-vuotispäivää juhlaillallisella 27.3.2014 Katajanokan Kasinolla. Saimme samalla ”tuntumaa” meri-, maa- ja ilmavoimiin kun kurssikokous pidettiin Seilori-kabinetissa, alkumaljat Kenraali-salissa ja juhlapäivällinen Pilotti-kabinetissa. Kunniavieraaksemme olimme kutsuneet kenraaliluutnantti evp Kari Rimpin, jonka johtama kurssimme oli ensimmäinen täysimittainen kurssi hänen toimiessaan Maanpuolustuskurssien johtajana 1994–96. Kurssimme oltermannin Timo 58 Maanpuolustus 108 Summan tervehdyssanojen ja pääruuan jälkeen pääsimme käsittelemään illan teemaa – Puolustusvoimauudistus ja sen vaikutukset joukko-osaston näkökulmasta. Alustajaksi olimme saaneet LänsiSuomen Sotilasläänin komentajan, prikaatikenraali Pekka Toverin, joka perusteellisessa esityksessään kertoi uudistukseen johtaneista syistä ja uudistuksen toimeenpanon käynnistämistä muutosprosesseista joukko-osastossa. Pekka Toverin esitys käynnisti vilkkaan keskustelun ja sen jälkeen jatkettiin iltaa muistelojen parissa. Pääsihteeri Yrjö Kukko Kurssin 148 tapaaminen järjestettiin Aalto-yliopistossa Otaniemessä 2.4.2014. Tutustuimme Aalto-yliopistoon vararehtori Hannu Seristön (MPK 188) ja Design Factoryn johtajan, professori Kalevi Ekmanin (MPK 177) opastamina: Tilaisuuden isäntä professori Hannu Seristö valotti katsauksellaan Aalto-yliopiston nykytilannetta ja toiminnan alkua. Aalto-yliopisto on jakaantunut kuuteen eri korkeakouluun, joissa painottuu poikkitieteellisyys ja kansainvälisyys. Aalto pyrkii omilla aloillaan maailmanluokkaan, ja sen toiminta kiinnostaa laajalti kansainvälistä yliopistoyhteisöä ja elinkeinoelämää. Design Factory osoittautui vierailijoille mielenkiintoiseksi esimerkiksi uudesta toimintakonseptista opetuksen alalla. Kurssin omat esiintyjät alustivat ajankohtaisista teemoista: Kurssin oltermanni Kari Raivio (Helsingin yliopisto) kertoi yliopistolain uudistuksesta, sen etenemisestä ja yliopistoyhteistyöstä mm. Aalto-yliopiston kanssa. Elinkeinoelämän ajankohtaiskatsauksen alusti Jussi Mustonen (EK), jossa käsiteltiin hallituksen tekemiä periaatelinjauksia, niiden merkitystä talouden kehittymisessä, Suomen kilpailukykyä ja roolia kansainvälisessä ken- tässä. Kolmantena teemana Eero Pyötsiä (Pääesikunta) valotti Ukrainan tilannetta vertaamalla Krimin Venäjä- roolia nykyään ja ennen ensimmäistä maailmansotaa. Alustusten jälkeen seurasi vilkasta ajatustenvaihtoa teemoista. Lopuksi päätettiin kahdesta seuraavasta tulevasta tapahtumasta. Erkki Hämäläinen, 148. MPK:n isäntä 170. Maanpuolustuskurssin kurssitapaaminen järjestettiin 11. helmikuuta pääministeri Jyrki Kataisen virka-asunnolla Kesärannassa. Kurssiveli Katainen piti ajankohtaisen katsauksen, jossa hän käsitteli muun muassa Sveitsin ja EU:n suhteita Sveitsin maahanmuuton rajoittamista koskevan päätöksen jälkeen ja Suomen ja Venäjän suhteita. Kun paikalla oli myös Suomen Ukrainan-suurlähettiläs kurssisisar Arja Makkonen, keskustelussa käsiteltiin myös Ukrainan tilannetta. Tapaamisessa oli mukana nelisenkymmentä kurssilaista. Seuraava tapaaminen päätettiin järjestää toukokuussa 55. Täydennyskurssin aattona. Olli Kemppainen 171. Maanpuolustuskurssin kurssitapaaminen 1.4.2014 pidettiin Eduskunnassa. 189. Maanpuolustuskurssi kokoontui kurssitapaamiseen ja vuosikokoukseen Sanoma Oy:n tiloihin 9.4.2014 12 jäsenen voimin kurssiveljemme Pakka Laakeriston isännöimänä, joka alkuun alusti Sanoma-konsernin näkymistä. Helsingin Sanomien päätoimittaja Kaius Niemi alusti lehden linjasta ja media-alan tilanteesta ja turvallisuuspolitiikkaan erikoistunut nestoritoimittaja Kari Huhta alusti lehden turvallisuuspolitiikan seurannasta sekä meneillään olevan Ukrainan kriisin uutisoinnista. Kiertokäynti toimituksessa, jossa seu- Kurssien kokoontumisia Maanpuolustuskurssi 198:n edustajat Adazin sotilastukikohdassa Riiassa. raavan aamun lehteä viimeisteltiin, täydensi hienosti esityksiä. Anders Gardberg Maanpuolustuskurssi 198 kokoontui Riiassa, Latviassa 3.4.2014. Kokoonkutsujana toimi paikallinen suurlähettiläämme, kurssisisar Pirkko Hämäläinen. Kurssilla oli Suomen suurlähetystön esittelyn lisäksi mahdollisuus saada briefaus Latvian ulkoministeriössä, puolustusministeriössä sekä maan suurimmassa joukko-osastossa Adazin sotilastukikohdassa. Päivän päätteeksi järjestetyllä illallisella kurssille esiteltiin Latvian sisäisen turvallisuuden haasteita ja prioriteetteja. Suomen suurlähetystön henkilöstön lisäksi isännistöön kuului koko päivän myös Baltian sotilasasiamiehemme sekä rajavartio- laitoksen edustaja Latviassa. Esittelyjen mielenkiintoa lisäsi meneillään oleva kansainvälisen tilanteen kiristyminen Ukrainassa, Latvian lähialueella. Keskustelu kurssilaisten ja isäntämaan edustajien kesken kävikin vilkkaana aina myöhäiseen iltaan saakka. Kurssi 198 kiittää kurssisisar Pirkko Hämäläistä esikuntineen sekä Latvian asiantuntevia edustajia erittäin mielenkiintoisesta ja erinomaisella tavalla junaillusta kokoontumisesta. Kaikkiaan kolmetoista kurssisisarta ja -veljeä sai perusteellisen tilannekuvan Latviasta ja sen lähiajan näkymistä. Oltermannin poissa ollessa kurssiveli Antti Joensuu valittiin demokraattisella päätöksellä toimimaan kurssilaisten vanhimpana ja tuon tehtävän Antti hoiti hienosti asiallis- humoristisine kiitospuheineen. Tapaaminen vahvisti ja laajensi kurssin vaikutusverkostoa sekä yhteishenkeä. Hieno reissu! Maanpuolustuskurssi 198:n pääsihteeriltä tehtäväksi saaneena Harri Kauppinen Kurssi 207 tapasi 3.4. jo perinteeksi muuttuneen Pyhän kolmikannan; Kappeli-Juhlasali-Teatteri merkeissä vajaan kymmenen kurssilaisen voimin. Järjestely tällaisenaan tuntuu toimivan hyvin ja innoittaa lyhyellekin tapaamiselle. Harri Kiiski Maanpuolustus 108 59 Alueelliset yhdistykset Maavoimien esikunnan operaatiopäällikkö, prikaatikenraali Petri Hulkko toivotti maanpuolustusyhdistysten jäsenet tervetulleiksi. Vas. P-S:n puheenjohtaja Pertti Rusanen E-S:n sihteeri Anneli Nuutinen, ja puheenjohtaja Jaakko Lamperi sekä P-S:n varapuheenjohtaja Risto Rantonen. Etelä-Savon ja Pohjois-Savon Maanpuolustusyhdistys ry Maavoimien esikunta kiinnosti maakuntayhdistyksiä 60 Maanpuolustus 108 Maavoimien esikunnan sijoituspaikasta käytiin tiukkaa kädenvääntöä Hämeenlinnan ja Mikkelin välillä, mutta nyt tilanne on rauhoittunut. esikunta on asettunut Mikkelin Karkialammille täysin kunnostettuihin ajanmukaisiin toimitiloihin. Sen toiminta on dynaamista ja henkilöstö korkeasti koulutettua ja hyvin motivoitunutta. Jopa 2/3 henkilöstöstä on korkeakoulutaustaista. Näin kertoi esikunnan suunnitteluosaston päällikkö, eversti Asko Muhonen esitellessään esikunnan vaiheita ja toimintaa Etelä- ja Pohjois-Savon maanpuolustusyhdistysten jäsenille. Yhdistykset järjestivät yhteisen tutustumisvierailun esikuntaan vapun alla. Puolustushaaraesikunta tekee 1,2 miljardin euron suuruisella vuosibudjetilla tulosta, minkä mittayksikkönä voi pitää maanpuolustuksen suorituskykyä ja kokonaistehokkuutta. Ja siinä uusi puolustushaara katsoo menestyneensä tappioitta, ”voittoa” tehden. Vuonna 2015 maavoimat on uudessa asennossa. Paikallispuolustus järjestetään uuteen uskoon. Sodanajan joukkojen vahvuus supis- tuu nykyisestä 270 000 noin 150 000 mieheen. Se jaetaan operatiivisiin, alueellisiin ja paikallisiin joukkoihin. Prikaatien määrä supistuu melkein puolella, 11 prikaatista kuuteen. Materiaalihankintojen määrärahaa leikataan 200 miljoonalla eurolla ja palkatun henkilöstön määrä vähenee vielä 7 200 työntekijästä 4 500:aan. Myös varusmiesikäluokkien vahvuus alenee ensimmäisen kerran alle 20 000 miehen. Mutta ensi vuonna palvelukseen on astumassa 1 000 varusmiestä enemmän kuin mitä voidaan ottaa sisään. - Tämä näyttää dramaattiselta, mutta kun kokonaisuutta tarkastellaan sisältä, niin suorituskyky on kohentunut taisteluvälineistön kehittymisen myötä, Muhonen muistutti. Kertausharjoitusten määrän lisääminen on yksi maavoimien tärkeimmistä tavoitteista. Maavoimat sai oman esikunnan vuoden 2008 alussa. Itse asiassa sotien ajan Mikkelissä toiminut Päämaja oli maavoimien esikunta jo 1940-luvulla. Tuolloin sotilaallisesta viitekehyksestä tarkasteltuna Päämaja olisi monestakin syystä sijoitettu Pieksämäelle, mutta Mannerheimin tiedetään ihastelleen enemmän mikkeliläistä koivikkomaisemaa, joten se ratkaisi asian. Nykyistä Maavoimien esikuntaa perustettaessa, sotilaalliset näkökulmat olivat vahvasti Hämeenlinnan puolella, mutta poliitikkojen vaakakupissa painoi enemmän Mikkeli, joten ratkaisu tälläkin kertaa oli selvä. Maanpuolustusyhdistysten ”Päämajapäivän” päätteeksi tutustuttiin Jalkaväkimuseoon museo-opas Pekka Vauhkosen johdolla. Teksti ja kuva Jukka Nykänen Alueelliset yhdistykset Kymen läänin Maanpuolustusyhdistys ry Yhdistys sai uusia jäseniä Lappeenrannassa alueellisen maanpuolustuskurssin yhteydessä 11.4.2014 pidetyssä vuosikokouksessa yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin yksimielisesti jatkamaan lääkintöneuvos Kari Soininen Kouvolasta. Muut hallituksen jäsenet ovat Paavo Aho, Koria; Kai Holmberg, Kotka; Kaarlo Luotola, Lappeenranta(uusi]) Paavo Mikkonen, Myllykoski; Marjatta Nykänen, Kouvola; Pekka Reponen, Anjala (uusi) ja Pekka Tynkkynen, Kouvola. Varsinaisena toiminnantarkastajana jatkaa Pertti Hartikainen, jonka varahenkilönä toimii Mauno Savela, molemmat Kouvolasta. Jäsenmaksuksi vahvistettiin 15 euroa. Yhdistyksen jäsenmäärä on 339 henkilöä. Lappeenrannassa pidetyltä kurssilta yhdistykseen liittyi 13 uutta jäsentä. Pirkanmaan Maanpuolustusyhdistys ry Kaivos- ja tunneliporia Tampereelta Pirkanmaan Maanpuolustusyhdistys suuntasi kevätretkensä yhdessä Tampereen Reserviupseerien Seniorien kanssa tänä vuonna Sandvik-konsernin Tampereen tehtaille Myllypuron kaupunginosaan. Retkelle osallistui yhteensä 41 kohteesta kiinnostunutta, ja kohde oli todella mielenkiintoinen. Tehdas Puheenjohtaja Kari Soininen kiitti esitelmöitsijää, professori Kari Liuhtoa (oikealla) ”Valkeasaaressa läpimurto” -teoksella. Järjestäytymiskokouksessa varapuheenjohtajaksi valittiin Paavo Aho, sihteeri/taloudenhoitajaksi Paavo Mikkonen. Ennen kokousta professori Kari Liuhto Turun Kauppakorkeakoulusta piti kurssilaisille ja yhdistyksen jäsenille esitelmän aiheenaan ”Venäjä nyt ja Putinin jälkeen – onko meillä 10 vuotta aikaa valmistautua muutokseen”. Ajankohtainen ja mielenkiintoinen esi- telmä viritti keskustelua ja kysymyksiä, joihin professorilla oli antaa vastauksia, arvailuja ja ennustuksia. Seuraava esitelmätilaisuus pidetään 16.10.2014 klo 19 Kouvolan kaupungintalossa, jonne saapuu puhumaan everstiluutnantti, sotatieteitten tohtori Janne Mäkitalo aiheesta ”Valkeasaaren läpimurto 70 vuotta sitten”. Paavo Mikkonen on erikoistunut maanalaisten kaivosten ja avolouhosten kaivosporalaitteiden valmistukseen samoin kuin kallio- ja maanrakennuksen poralaitteet ja kaivosautomaatioratkaisut. Sandvikin henkilöstömäärä ympäri maailmaa on kaikkiaan n. 12000. Tampereen tehtaalla työskentelee noin 900 henkilöä ja se on ylivoimaisesti Tampereen suurin veronmaksaja. Tehtaalla on sertifioidut laatu-, ympäristö- ja työturvallisuusjärjestelmät. Esimerkiksi työstä poissaoloa vaativia työtapaturmia sattuu vain 2 tapausta/miljoona työtuntia, mikä teollisuudessa on todella pieni luku. Työturvallisuus näkyy selvästi myös laitteiden käytön suunnittelussa erityisesti automaa- tion muodossa. ”Isäntänämme” vierailulla toimi yhdistyksemme jäsen, liiketoiminnan kehitysjohtaja Taina Heimonen. Hän esitteli sekä sanoin että kuvin yritystä ja totesi mm. löytäneensä itselleen todellisen unelmatyön päästessään kiertämään maailman timanttikaivoksissakin. Tehdaskierroksella oppainamme olivat Ulla Korsman-Kopra, joka vastaa maanalaisten poralaitteiden teknisistä palveluista sekä Matti Meisalmi, jonka vastuualueena on myynnin tuki Eurooppa, Afrikka ja CIS. Kaksi naista hyvin miehiseltä tuntuvan alan rautaisina ammattilaisina. Sandvikin Tampereen tehdas oli aikoinaan osa Tampellaa, jonka yhdestä osastosta on kasvanut Tam- Maanpuolustus 108 61 Alueelliset yhdistykset Vaasan läänin Maanpuolustus-yhdistys ry – Vasa läns Försvarsförening rf Snellmankonserni osa Länsi-Suomen huoltovarmuutta Kahvit on juotu, esittely alkaa. rockin kautta Sandvik Mining and Construction Tampereen tehdas. Vuonna 1972 rakennetut toimitilat sisältävät yhden erikoisuuden, nimittäin maailman ainoan laitostoimittajan omistaman maanalaisen testikaivoksen, joka sijaitsee 30 metrin syvyydessä ja jossa on kolme kilometriä porattuja tunneleita. Tamrockin ja Sandvikin laitteilla on porattu mm. Helsingin metrotunneli, Länsi-metro, Päijännetunneli ja Tampereen Hämpin parkki. Tamperelaisille on tehtaan tuotteista tulleet tutuiksi erityisesti Sandvik DT1131i tunnelijumbot ”Anna-Kaisa” ja ”Irene”, joilla parhaillaan porataan Tampereen rantatunnelia. Mainitut jumbot edustavat alansa ehdotonta huippua. Ne ovat tietokoneohjattuja kolmepuomisia kallioporalaitteita, joilla pystytään poraamaan kerralla 18 metriä leveätä ja 13 metriä korkeata tunnelia. Tampereen tehtaan tuotanto menee pääasiassa vientiin ja niitä löytyy m. Mongoliasta ja Alaskasta aina Australian aavikoille saakka. Automaatiosovelluksissa Sandvik on markkinajohtaja. Vuoden 2013 Suomalaisen insinöörityön palkinto myönnettiin ensimmäistä kertaa kaivosteollisuuden edustajalle tai edustajille, sillä sen saivat kolme Sandvikin AutoMine-kaivosauto- 62 Maanpuolustus 108 maatiojärjestelmän kehittäjää. Sandvik-konsernin Sandvik Mining on johtava kaivosteollisuuden laitteiden ja työkalujen sekä huolto- ja teknisten palveluiden tuottaja. Sen tuotevalikoimaan kuuluvat mm. poralaitteet, mekaanisen louhinnan laitteet, murskaimet, lastaus- ja kuljetuslaitteet sekä materiaalinkäsittelyn laitteet. Vastaavasti Sandvik Construction tuottaa laitteita ja niihin liittyviä palveluja ja kokonaisratkaisuja rakennusteollisuuden eri aloille kuten kivenlouhintaan, tunnelointiin, purkuun ja kierrätykseen sekä yhdyskuntarakentamiseen. Tuotevalikoimaan kuuluvat mm. porakalusto, poravaunut, kiinteät ja mobiilit murskaus- ja seulontaratkaisut sekä maanalaisen rakentamisen poralaitteet ja mekaanisen louhinnan laitteet palveluineen. Vierailu oli todella antoisa avaten eteemme aivan uuden maailman. Siellä monelle selvisi mm. se, miten paljon kaivostoimintaa Suomessa harjoitetaan. Ja selvisipä sekin, että Sandvikin laitteita on käynnissä Talvivaarankin kaivoksella. Teksti ja kuva Pasi Alho Vaasan läänin Maanpuolustusyhdistys ry – Vasa läns Försvarsförening rf:n kevätkokous järjestettiin 26.3.2014 Snellman-konsernin tiloissa Pietarsaaressa. Kokouksen isäntinä toimivat äskettäin tehtäväänsä nimetty Oy Snellman Ab:n konsernijohtaja Leena Laitinen sekä Snellmanin Lihanjalostus Oy:n toimitusjohtaja Henrik Snellman. Listaamaton perheyritys on perustettu vuonna 1951. Sen keskeinen toiminta on lihanjalostus, mutta viimeisten vuosien aikana tapahtuneiden toiminnan strategisten muutosten yhteydessä yhtiö on perustanut konserniinsa tytäryhtiöitä ja yksikköjä Suomen lisäksi Ruotsiin, Norjaan ja Tanskaan. Toiminta on kansainvälistynyt. Perheyrityksessä on 350 omistajaa ja 1250 työtekijää. Vuoden 2013 liikevaihto oli 285 miljoonaa euroa. Yritys on voittoa tuottava ja osinkoja jakava kasvuyritys, joka on investoinut voimakkaasti toimintaansa sekä infrastruktuuriin että tuotekehitykseen. Isännät kertoivat, että yhtiön imagoa koskevan tutkimuksen mukaan kuluttajat pitävät Snellmania kotimaisena, laadukkaana ja sympaattisena yrityksenä. Yritys kiinnittää vakavaa huomiota laatuun myös lihan tuottajien yhteistyön osalta. Yhtiön liiketoimintamallin mukaan menestys syntyy työtä tekemällä. Yhtiön visiona Alueelliset yhdistykset on olla myös jatkossa kansainvälinen perheyritys, joka toimii elintarvikealalla. Snellman erottuu muista lihanjalostukseen erikoistuneista yrityksistä vahvalla arvopohjallaan. Vuosikokouksessa keskusteltiin Snellman-konsernin yhteydestä maanpuolustukseen ja kriisitilanteisiin. Snellmanilla on oma tärkeä roolinsa Länsi-Suomen huoltovarmuuden turvaamisessa aina alkutuotannosta lukien. Kokouksessa oli läsnä 24 yhdistyksen jäsentä. Vaasan läänin Maanpuolustusyhdistys ry:n jäsenmäärä oli vuoden 2013 lopussa 291 jäsentä. Kokouksessa valmisteltiin myös lauantaina 18.4.2015 Vaasassa vietettävää yhdistyksen 50-vuotisjuhlaa. Syyskokous pidetään maanantaina 3.11.2014 Seinäjoella. Marja-Liisa Tenhunen Varsinais-Suomen Maanpuolustusyhdistys ry Maakuntamatkailu jatkuu Varsinais-Suomen maanpuolustusyhdistys teki tutustumismatkan Loimaan alueelle perjantaina 11.4.2014. Matka oli jatkoa hyväksi koetulle ja vakiintuneelle tavalle kiertää vuosittain maakunnan alueita. Loimaan kaupunginjohtaja Jari Rantala esitteli alueensa näkymiä ja loi katsauksen kaupungin varautumissuunnitelmaan. Kaupunginjohtajan esityksestä oli havaittavissa sama huoli kuin monessa muussakin kunnassa: tekijöitä on entistä vähemmän, kun lähes kaikki kunnat painivat talous- Yhdistyksen standaarin luovutus. Vasemmalta: yhdistyksen puheenjohtaja Mauri Volama, konsernijohtaja Leena Laitinen ja toimitusjohtaja Henrik Snellman. Kuva: Raimo Latvala. ongelmiensa parissa. Meneillään olevat kuntauudistus ja SOTE vievät helposti vähäisenkin innostuksen varautumisen suunnitteluun ja harjoitteluun. Kunnanjohtajan lä- heltä palopäällikötkin ovat kadonneet. Aluehallinnon uudistuksen myötä valmiussuunnittelua valvovaa alueellista virastoakaan ei enää Kulttuuriantia Sarka-keskuksessa, jossa saimme kuulla havainnollisen esityksen maatalouden kehittymisestä kautta vuosisatojen. Maanpuolustus 108 63 Alueelliset yhdistykset käytännössä ole. Nykyiset aluehallintovirastot eivät enää tunnista asiaa omakseen. Silti kuntien varautuminen on jatkuvasti esillä: siitä pitävät huolen jo pelkästään odotettavissa olevat ilmastolliset muutokset. Suunnitelmia ja käytännön toimia on jatkuvasti parannettu muun muassa Tapio-myrskyn kokemuksista viisastuneena. Loimaan kaupunki on onnistunut pitämään varautumissuunnitelmansa ja siihen liittyvät käytännön toimet hyvässä kunnossa. Yhdistys vieraili myös vetovoimaisessa Pemamekissa katsomassa, miten automaatioon ja robotteihin erikoistunut yhtiö toimii. Pemamek on perheyritys ja esimerkki kansainvälisestä huippuosaamisesta. Loimaalla sijaitsee myös kiinnostava ja hyvässä kunnossa oleva veteraanitupa, jossa vieraileva maanpuolustusväki nautti maittavan lounaan. Oman maakunnan alueiden tunteminen on avartavaa. On hienoa nähdä ja kuulla, kuinka monet kunnat ovat hoitaneet turvallisuusasiansa ja varautumisensa arjen häiriötilanteisiin ja kuinka hyvin menestyviä yrityksiä maakunnissamme on. On paljon paikkoja, jotka ovat niin lähellä mutta niin kaukana, koska ne sijaitsevat useimmiten poistumisteillämme. Siksi on tärkeää joskus pysähtyä ja pysyä omalla alueella. On terveellistä itse kullekin kuulla näiden menestyjien tarinoita. Maakuntamatkat jatkuvat Varsinais-Suomessa. Vuorossa on syksyllä matka naapurimaakuntaan Ahvenanmaalle. Vuonna 2015 vuorossa on Paraisten kaupunki ja saaristoalueet. Kuvat ja teksti Sakari Kinnarinen 64 Maanpuolustus 108 Alueellisten yhdistysten sihteerit Etelä-Savon Maanpuolustusyhdistys ry Sihteeri Anneli Niskanen Purolantie 3 50350 NOROLA 040 519 0881 [email protected] Kanta-Hämeen Maanpuolustusyhdistys Museonjohtaja Mikko Kero c/o Suomen Kellomuseo Opinkuja 2 02100 ESPOO 040 575 9997 [email protected] Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maanpuolustusyhdistys ry Pelastusylitarkastaja Tom Tallberg Pohjois-Suomen aluehallintovirasto PL 293 90101 OULU 0400 159 789 [email protected] Pohjois-Savon Maanpuolustusyhdistys ry Eero Heikkinen Hiihtäjäntie 15 B 19 70200 KUOPIO 050 490 5711 [email protected] Keski-Suomen Henkisen Maanpuolustuksen Liitto ry Sirkku Laurila Kolikkotie 5 A 10 40320 JYVÄSKYLÄ 050 68186 [email protected] Päijät-Hämeen alueen Maanpuolustusyhdistys ry Toiminnanjohtaja Tuija Nummela Suojalantie 21 12130 MOMMILA 050 544 8682 [email protected] Kymen läänin Maanpuolustusyhdistys ry Paavo Mikkonen Keskikoskentie 4 A 3 46800 MYLLYKOSKI 044 550 9375 [email protected] Satakunnan Maanpuolustusyhdistys ry Hannu Aho Peltopyyntie 22 28200 PORI 044 788 3100 [email protected] Lapin läänin Maanpuolustusyhdistys ry Johtaja Jari Aalto Lapin aluehallintovirasto PL 8002 96101 ROVANIEMI 040 520 0486 [email protected] Uudenmaan Maanpuolustusyhdistys ry Sihteeri Aili Lamminen Koroistentie 3 B 25 00280 HELSINKI 040 199 0755 [email protected] Pirkanmaan Maanpuolustusyhdistys ry Kristina Alho Arkkitehdinkatu 18 A 10 33720 TAMPERE 040 833 8490 [email protected] Vaasan läänin Maanpuolustusyhdistys ry – Vasa läns Försvarsförening rf Marja-Liisa Tenhunen Ajurintie 6 67100 KOKKOLA 040 7544 113 [email protected] Pohjois-Karjalan Maanpuolustusyhdistys ry Toimistosihteeri Marko Jalkanen Pohjois-Karjalan aluetoimisto PL 28 80101 JOENSUU 0299 434 161 [email protected] Varsinais-Suomen Maanpuolustusyhdistys ry Pelastustarkastaja Pirjo Tuominen Lounais-Suomen aluehallintovirasto PL 22 20801 TURKU 040 539 1024 [email protected] Oikotie yhteiskunnan huipulle MAANPUOLUSTUS MAANPUOLUSTUSKURSSIYHDISTYKSEN JULKAISU MAANPUOLUSTUS MAANPUOLUSTUSKURSSIYHDISTYKSEN JULKAISU 107 • MAALISKUU 2014 Maanpuolustus on neljä kertaa vuodessa ilmestyvä lehti, jonka jakeluun kuuluvat muun muassa kaikki valtakunnallisen maanpuolustuskurssin käyneet. Lehden levikki on 12 000 kappaletta. Maanpuolustus on kokonaisturvallisuuden ajankohtaisiin aiheisiin teemanumeroittain syventyvä julkaisu, joka tarjoaa yritykselle kanavan antaa täsmätietoa korkealaatuisista tuotteistaan ja palveluistaan suoraan yhteiskunnallisille vaikuttajille. Lehti on ilmestynyt vuodesta 1966. Itämeren turvallisuuspoliittinen ympäristö ILMOITUSKOOT JA HINNAT 1/1 3. kansi (takakannen sisäpuoli) 170 x 250 mm 1 200 € 1/1 sivu 170 x 250 mm 1 000 € 1/2 sivu vaaka 170 x 125 mm 600 € 1/2 sivu pysty 120 x 170 mm 600 € 85 x 125 mm 300 € 1/4 sivu Huom! Muista lisätä leikkausvara 3 mm AINEISTOPÄIVÄMÄÄRÄT 2014 painovalmis aineisto toimituksessa nro 107 nro 108 nro 109 nro 110 31.1. 30.4. 20.8. 22.10 1/2 pysty ilmestymispäivä 1/2 vaaka 20.3. 3.6. 25.9. 5.12. ILMOITUSTILAN VARAUKSET SEKÄ TIEDUSTELUT Toimituksen sihteeri Anita Pursiainen puh. 040 149 3649 [email protected] 1/4
© Copyright 2024