Fiksu 2_2012 - Kempeleen kunta

1
2/12
TE
E
M
A
N
A
R
A
H
A
Kempeleen lukiosta
2
2/12
Pääkirjoitus................................................................................
Runouden ystävä..............................................................................
Theater in der Schule – Teatteria koulussa.......................................
Raha tarjoaa mahdollisuuksia mutta ei ratkaise kaikkea.................
Yhdessä voimme auttaa...................................................................
Afrikka ei ole vain kurjuutta......................................................................
Minipajoja ja örkkejä..........................................................................
Ison pajan antia.....................................................................
Tuntematon sijoittaja........................................................................
Global.me kasvattaa kansainvälisyyteen...........................................
Lihapullia ja laudatureja....................................................................
Uudet ylioppilaat.............................................................................
3
4
6
9
12
14
16
18
18
20
22
23
Ei pidä arvostaa rahaa enemmän kuin ihmistä.
Vietnam
FIKSU
Fiksu 2/12:n toimitus: Kati Kumpulainen, Nathalie Lamparter, Laura Lautiainen,
Jaakko Ryymin, Anni Tuomela ja Krista Tyni
Vastaavat opettajat: Pasi Konttinen, Reijo Mustonen, Liisa Pirinen ja Kalevi
Pirttikoski
Yhteystiedot: opettajan [email protected]; puhelin: 050 3169 593; faksi: 08 520 8088; osoite: Kempeleen lukio / Fiksu, Vihiluodontie 580, 90440 Kempele
Kannet: Krista Tyni
3
18
PÄÄKIRJOITUS 18.12.2012
Rahan arvo
Ihmisiä ja ilmiöitä mitataan yhä enemmän rahassa. On pilvin pimein erilaisia
tunnuslukuja, summia ja laskelmia, joilla yksittäiset yritykset, kunnat ja koko yhteiskunta ohjaavat toimintojaan. Nykyään tuntuu siltä, että ihmisen arvo ihmisenä
ei ole juuri mitään. Julkista kiinnostusta herättää vain se, mihin tuloluokkaan
kuuluu, paljollako ostaa vuodessa kenkiä ja minkä summan kuluttaa jouluostoksiin. Vain se kiinnostaa, kuinka iso osa tuloista menee ruoan hankkimiseen
ja montako sataa euroa on valmis maksamaan älypuhelimesta, minkä verran
kauppaketjujen bonuksia ja pisteitä kerää vuodessa, kuinka paljon maksaa
veroja ja minkä verran käyttää yhteiskunnan palveluja – onko nettomaksaja vai
nettosaaja. Olemme ykkösiä ja nollia tietokoneiden massamuisteissa. Raha ratkaisee, rakennetaanko tieosuudelle keskikaide, saavatko homekoulun oppilaat
uuden koulurakennuksen ja kuinka monta vaippaa muistisairaalle vanhukselle
on vara vaihtaa vuorokaudessa – tai järjestetäänkö seuraavana vuonna yhdet
vai kahdet yt-neuvottelut.
Onneksi tiedotusvälineiden antama kuva on vain puoliksi totta. Mediatodellisuuden kanssa on yhtä aikaa olemassa rinnakkaistodellisuus, jossa rahaan
suhtaudutaan toisella tavalla.
Koulumme kansainvälisyysviikoilla kysyttiin opiskelijoilta ja opettajilta
heidän arvostamiaan asioita. Kysely osoitti, kuinka yksimielisesti sekä nuoret
että aikuiset nostavat arvomaailmansa kärkeen läheisimmät ihmiset – perheen
ja ystävät. Lisäksi molempien ryhmien tuloksissa terveys on arvostettavien
asioiden kärkinelikossa. Kysely paljasti myös, että Kempeleen lukion väki pitää
arvossaan oikeudenmukaisuutta, rehellisyyttä, jokaisen oikeutta elämään sekä
työntekoa. Opiskelijoiden arvomaailmassa raha ja varallisuus saavat kymmenennen sijan, opettajien listassa sijaluvuksi tulee viisitoista. Raha ei siis ole tärkein
asia elämässämme, mutta toisaalta ei myöskään merkityksetön.
Kyselyyn ei tietenkään voi luottaa sokeasti. Se tehtiin hyvin nopeasti, ja
jokainen vastaaja sai valita vain viisi eniten arvostamaansa asiaa. Jotkin vaihtoehdot saattoivat jonkun ajattelussa limittyä, ja joku toinen piti valittavissa olevia
seikkoja yhteismitattomina. Niin tai näin, jotakin kysely meistä kertoo. Raha ja
materia eivät meidän mielestämme ole tärkeintä elämässä. Inhimilliset arvot
nousevat niiden edelle. Se kuva, jonka media nykyelämästä antaa, ei aivan
vastaa kansalaisten käsitystä siitä, mikä on olennaista. Liian harvoin ihmisten välinen hyvyys arkisessa elämässä pääsee uutisten
kärkeen. Ei anneta sen vaikuttaa jatkossakaan arvomaailmaamme. Medioiden
antamaa kuvaa tärkeämpää elämässä on se, mitä teemme toisillemme.
4
Haastattelu: Jaakko Ryymin
Kuva: Reijo Mustonen
Runouden ystävä
Saksan Heidelbergistä kotoisin oleva Nathalie Lamparter on
koulumme vaihto-oppilas. Hän on Suomessa koko lukuvuoden.
Nathalie Lamparter
5
Nimi: Nathalie Lamparter
Ikä: 16-vuotias
Kotipaikka: Saksa, Heidelberg
Harrastukset: jalkapallo, trumpetin soittaminen ja lukeminen.
Mistä pitää/mistä ei: Nathalie pitää runoista ja tietokoneella olemisesta sekä
laulamisesta, ei pidä formulakuskeista.
Perhe kotimaassa: äiti, isä sekä isosisko
nimeltä Tatjana
Isäntäperhe Suomessa: Nathaliella on
isäntäperheessä Saija-äiti ja Timo-isä ja
kolme veljeä: Juho, Mikko ja Lauri.
Ajatuksia Suomesta: Nathalie pitää
Suomea hiljaisempana paikkana Saksaan verrattuna. Erityisesti hän pitää
suomalaisesta ympäristöstä. Hänen mielestään Suomi on kylmä maa, vaikkakin
ensimmäinen saunakokemus oli mukava.
Suomen kielen ääntämisestä hän on
myös kiinnostunut.
Vaihto-opiskelupaikan valinta: Nathalie
lukee ruotsalaista kirjallisuutta, ja sen
vuoksi hän halusi alun perin Ruotsiin.
Erot Suomen ja Saksan koulujen
välillä: Saksassa ei ole terveystietoa
kouluaineena ja jaksojakin on vain kaksi.
Tunnit ovat 45 minuutin pituisia, ja ruoka
on hankittava itse – ruokailutauko on klo
13.00. Nathalie pitää suomalaisia ystävällisempinä saksalaisiin verrattuna.
NED*
Mitten in Glasgow
Steht ein Junge
Grau gekleidet
Ganz schlicht
Mit weissen Sportschuhen
Auf dem Schulhof
Gegenüber vom ihm
Ein anderer Junge
Allein
Gefährliche Feindschaft
Doch der Junge
In grau ist nicht allein
Um ihn herum
Eine Gruppe von Menschen
Und er – ein Teil
Ein wichtiger Teil
Nur gemeinsam ist man
Du genießt den Augenblick!
Hoffst dass dieser Moment nie
eine Ende nimmt
Die Ewigkeit eintrifft
Vergebens
Nichts währt endlos
Doch die Erinnerung bleibt
Für immer
----* (Non-Educated Delinquents)
Nathalien kirjoittama runo NED on
tämän vuoden kesäkuulta ja nimetön
runo tämän vuoden lokakuulta.
6
Raportti: Nathalie Lamparter
Kuvat: I. C. Fröhling
Piirros: Reijo Mustonen
Theater in der Schule
– Teatteria koulussa
Koulussani Heidelbergin HölderlinGymnasiumissa* on monia kerhoja, esimerkiksi espanjan kielen kerho, italian
kerho ja kuoro sekä kaksi orkesteria.
Kouluni eroaa muista siinä, että siellä arvostetaan musiikki- ja teatterikasvatusta.
Oppilaat valitsevat viidennelle luokalle
joko teatteri-ilmaisun tai puhallinmusiikin. Kahdelle ryhmälle tarjotaan teatteria
ja kahdelle puhallinmusiikkia. Jokainen
puhallinmusiikin valinnut oppilas soittaa
musiikkitunnilla vaski- tai puupuhallinta.
Tätä kautta luokkahenki vahvistuu ja
musiikillinen osaaminen paranee. Seitsemännellä luokalla, kun oppilaat ovat
noin 12-vuotiaita, järjestetään kolmen
kuukauden mittainen teatteriprojekti,
jonka aikana oppilaat harjoittelevat ja valmistavat näytelmäesityksen äidinkielen
opetukseen osallistumisen sijaan.
Viime lukuvuonna olin mukana
lukion teatterikerhon toimintaan. Harjoittelimme joka keskiviikko. Meillä oli
erilaisia syitä teatterikerhoon tuloomme.
Jotkut halusivat tutustua uusiin ihmisiin
ja saada ystäviä, toiset tarvitsivat teatteria itsetuntemuksen parantamiseen ja
vapautumiseen, jotkut tulivat oppiakseen
uuden roolin, ja monet vain sen vuoksi,
että halusivat olla mukana sellaisen tiimin
luomisessa, joka pysyy koossa ja jossa
jokainen tuntee olonsa hyväksi. Tietysti
vastavetona meiltä odotettiin, että olisimme osa ryhmää, koska jokainen on riip-
puvainen toisista. Meidän piti esimerkiksi
huolehtia siitä, että tulimme harjoituksiin
täsmällisesti ja että emme unohtaneet
sovittuja tapaamisia. Kerhoon kuului
myös viikon mittainen teatteriseminaari,
jossa näyttelimme hyvin intensiivisesti.
Sen aikana ryhmä hitsautui yhteen, ja
siitä tuli kuin toinen perhe.
Draamaopettajamme löysi esitettävän näytelmän itse. Se oli Davey
Andersonin kirjoittama Blackout. Näytelmä sijoittuu Glasgow’hun Skotlantiin.
Teinipoika nimeltä James palaa tajuihinsa
vankilasellissä eikä muista edeltävistä
tapahtumista mitään. Vähitellen Jamesin
muisti alkaa palautua ja paljastuu, mitä
hän on tehnyt.
James on varttunut yksihuoltajaäitinsä kanssa, joka ei ole kasvattanut häntä
kunnolla, vaikka onkin pitänyt huolta perusasioista. Jamesilla on ollut hyvä suhde
isoisäänsä, joka on huolehtinut hänestä.
Koulussa Jamesilla ei ole ollut helppoa,
sillä koulukaverit ovat kiusanneet häntä.
Ja jos hänen luonaan on käynyt ystäviä,
se tapahtui vain silloin kuin ulkona satoi
tai kun James oli yksin kotona eikä hänen
äitinsä ollut valvomassa lasten käyttäytymistä.
Kertomuksen edetessä James
päättää ryhtyä natsiksi, vaikka ei tiedä,
mitä se tarkalleen ottaen tarkoittaa. Hän
ajaa päänsä kaljuksi, katsoo kauhuelokuvia ja pukeutuu pilottitakkiin, pitää henk-
7
seleitä ja kulkee Doc Martens -saappais- syyllinen tekoonsa, ja antaa hänelle kymsa. Sen lisäksi hän ripustaa natsijulisteita menen vuoden vankeustuomion sijaan
seinälle, ja hänellä on huoneessaan jopa kolmen vuoden ehdonalaisen rangaistuksen. Lopussa James lupaa itselleen
hakaristi ja metsästyspuukko.
Aika kuluu, ja James varttuu. Iso- aloittaa uuden elämän.
Juuri ennen ensiesitystä harjoitisä on kuolemaisillaan. Nyt on Jamesin vuoro huolehtia isoisästä; hän käy tämän telimme vielä todella paljon, tapasimme
useammin kuin
luona joka päivä
kerran viikossa.
pelaamassa kortMyös viikonloput
tia tai vain juomasoli varattu harjoitsa kupin kahvia
telulle, ja kahden
ja juttelemassa.
viikon pääsiäisloKun isoisä sitten
masta harjoittelimkuolee, James ei
Menet ovelle
me viikon verran
pysty enää hillitTaot nyrkillä
viisi kuusi tuntia
semään itseään.
Huudat
joka päivä – tietysKuolema on liikaa
Karjut
Miksi oikein olen täällä?
ti pidimme välillä
hänelle. Hänellä ei
pieniä taukoja ja
ole oikeita ystäviä
Kuvittele,
että
jepari
katsoo
vedimme henkeä.
eikä enää ketään,
sinua ihan kuin olisit joku gangsteri
Totta kai silloin
kehen voisi luotSinua syytetään murhayrityksestä,
tällöin tuli pieniä
taa.
pikkuinen!
kiistoja, oli ylä- ja
Eräänä ilJa alat muistella
Kaikkea
alamäkiä, niin kuin
tana Jamesin ysAlusta pitäen
nyt tavallisessa
tävät ja näiden
Yrität
muistaa
elämässäkin on,
ystävät jättävät
Miten oikein olen joutunut tänne?
mutta ne ratkaisJames yksin patiin niin nopeasti
kotettuaan hänet
Katkelma Davey Andersonin Lontoossa
kuin mahdollista.
ensi ottamaan liian
vuonna 2008 kantaesitetystä
Kaiken kaikkiaan
ison huumeannoknäytelmästä Blackout
harjoitteluprosessi
sen. Koska hänen
on entistä vaikeampi hallita kehoaan ja oli hienoa aikaa, ja se huipentui kuuteen
kanavoida raivoaan, hän melkein tappaa koulussa pidettyyn näytäntöön ja kolmeen
erään ihmisen. James ei ole kuitenkaan vierailunäytäntöön.
halunnut tappaa ketään, hän vain olisi
tarvinnut jonkun ihmisen, jolle hän olisi
* ) Gymnasium vastaa Suomen yläkoulua ja lukivoinut jutella, hyvän ystävän.
ota. Gymnasium aloitetaan kymmenvuotiaana ja
James joutuu oikeuteen vastaa- ylioppilaskirjoitukset suoritetaan noin kahdeksan
maan rikoksestaan. Jutun naispuolinen vuoden opiskelun jälkeen.
tuomari tajuaa, että James ei ole yksin
8
Hölderlin Gymnasiumin teatterikerhon näytelmäesitys Blackout vuodelta 2012.
9
Haastattelu: Kati Kumpulainen ja Anni Tuomela
Kuvat: Pasi Konttinen
Raha tarjoaa mahdollisuuksia
mutta ei ratkaise kaikkea
Kempeleen lukiolla oli kunnia saada Suomen Pankin
pääjohtaja Erkki Liikanen vieraaksi tämänvuotisten
kansainvälisyysviikkojen päätöspäivänä. Opiskelijat olivat
saaneet esittää pääjohtajalle etukäteen kysymyksiä, joihin
hän kyselytunnillaan vastasi. Kysymykset liittyivät sekä hänen
omaan elämäänsä että rahaan ja talouteen.
Erkki Liikanen oli omien sanojensa mukaan lukiossa levoton opiskelija, mutta
suoriutui ylioppilaskirjoituksista kuitenkin
hyvin arvosanoin. Lukion jälkeen hän
jatkoi opiskeluja Helsingin yliopistossa
filosofian, sosiologian, tilastotieteiden ja
erityisesti taloustieteiden parissa.
Lukioaikana nuoren opiskelijan kiinnostus maailmaa ja yhteiskunnallisia asioita
kohtaan alkoi kasvaa. Hän halusi pystyä
vaikuttamaan asioihin ja muuttamaan
maailmaa. 21-vuotiaana hänestä tuli
kaikkien aikojen nuorin kansanedustaja,
ja hän toimi 19 vuotta SDP:n eduskuntaryhmän jäsenenä.
Liikanen toimi kolme vuotta valtiovarainministerinä, minkä jälkeen hän lähti
Suomen suurlähettilääksi Brysseliin ja
sen jälkeen EU:n komissaariksi. Oltuaan
14 vuotta Brysselissä Liikanen palasi
Suomeen ja hänestä tuli Suomen Pankin
pääjohtaja. Vuonna 2004 hänet valittiin
Euroopan keskuspankin neuvostoon ja
Kansainvälisen valuuttarahaston hallintoneuvoston jäseneksi.
Harrastuksikseen Liikanen mainitsee
musiikin, historian ja urheilun. Hän kertoo
juoksevansa maratoneja ja nauttivansa
urheilun katsomisesta. Erityisesti jääkiekko ja formulat ovat hänen mieleensä.
Haasteita ja jännitystä
Pääjohtaja nauttii työstään ja mainitsee
työnsä parhaiksi puoliksi sen, että siinä
riittää ongelmia ja hän saa haastaa itseään. Myös osaavien ihmisten seurassa
työskentelyä hän pitää tärkeänä.
Liikanen toteaa eurokriisin hallinneen
hänen työtään nyt viisi vuotta. Kriisiin
pyritään löytämään ratkaisuja, mikä onkin
lisännyt hänen palavereidensa määrää.
Pääjohtaja kertoo käyvänsä kokouksissa
viikonloppuisinkin ja hoitavansa eurokriisin asioita myös puhelimen välityksellä.
Hän summaa eurokriisin tuoneen työhönsä haasteita ja jännitystä, vaikka välillä
kaipaakin aikoja ennen kriisiä.
Liikasen mielestä suhtautuminen rahaan
on melko samanlaista joka puolella Eu-
10
Erkki Liikasen mielestä rahaan suhtaudutaan Euroopan eri puolilla samalla tavoin.
11
rooppaa. Vakaa talous ja rahan arvo ovat
ihmisille tärkeitä. Erot suhtautumisessa
ovat ennemminkin luuloja ja luontaisia
kulttuurieroja. Suurimmat erot tulevat esille lähinnä suhtautumisessa verotukseen,
esimerkiksi joissain maissa maksetaan
enemmän pimeää palkkaa verojen kiertämiseksi kuin toisissa.
Ei pikavipeille
Fiksu kysyi pääjohtaja Liikaselta viestiä
kempeleläisille nuorille rahankäytön ja
rahan merkityksen suhteen. Pääjohtajana
mielestä jokainen päättää lopulta itse rahankäytöstään, kunhan tekee sen omien
varojensa mukaisesti. Päätöksissä tärke-
ää ovat omat käsitykset ja mieltymykset,
mutta lainaa hän neuvoo ottamaan vain
investointeja varten. Hän myös kehottaa
kaikkia välttämään pikavippien ottamista.
Liikanen muistuttaa vielä, että talouden
perusasiat olisi kaikkien hyvä opetella.
Entä ratkaiseeko raha? Pääjohtajan mielestä raha ei varsinaisesti ratkaise, mutta
jos rahan arvo on vakaa, siitä seuraa
talouskasvua, mikä taas helpottaa ratkaisuja. Raha tuo ihmisille mahdollisuuksia,
ja sillä voi auttaa muita. Rahalla ei ole
hänelle henkilökohtaista merkitystä. Tärkeintä Erkki Liikaselle on se, että hän voi
työnsä avulla taata rahan arvon.
Liikanen pitää työtään haastavan ja jännittävänä.
12
Haastattelu: Kati Kumpulainen ja Anni Tuomela
Kuva: Pasi Konttinen
Yhdessä voimme auttaa
Työeläkevakuutusyhtiö Varman varatoimitusjohtaja Risto
Murto kävi kansainvälisyysviikoilla puhumassa koulumme
opiskelijoille Suomen taloudellisesta kasvusta. Koulumme
entinen opiskelija kertoi muun muassa siitä, miten talouskriisi
on vaikuttanut hänen työhönsä.
Mitä työeläkevakuutusyhtiö Varma
tekee?
- Varma huolehtii noin 870 000 ihmisen
työeläkkeistä. Olemme myös suuri sijoittaja. Varma sijoittaa eläkevaroja 34,5 miljardin euron arvosta, mikä tekee meistä
Suomen suurimman sijoittajan.
Mitä työnkuvaasi kuuluu?
Sijoitan yli 800 000 suomalaisen työeläketurvaa.
Miten päädyit kyseiseen työhösi?
Toimin ensin ETLAssa eli Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksessa tutkijana, minkä
jälkeen aloitin työt Suomen Pankissa
ekonomistina ja myös OP-Ryhmässä.
Sitä kautta päädyin Varmaan.
Olet Kempeleen lukion entinen opiskelija. Mitä tapahtui valmistumisesi
jälkeen?
En ollut nuorempana aivan varma, mitä
haluaisin myöhemmin tehdä. Aloin opiskella sähkötekniikkaa Oulun yliopistossa
Nokia-linjalla, mutta keskeytin opinnot ja
kävin armeijan. Armeijan jälkeen rupesin
lukemaan kansantaloustiedettä Oulun yliopistossa. Valmistuin ensin maisteriksi ja
sitten lisensiaatiksi. Myöhemmin väittelin
kauppatieteiden tohtoriksi.
Miten talouskriisi on vaikuttanut Varman toimintaan?
Talouskriisi on dominoinut Varman taloustilannetta viiden vuoden ajan. Kriisi alkoi
Yhdysvalloista, ja se vaikutti negatiivisesti
talouskasvuun.
Entä työhösi?
Seuraamme euron tilannetta tarkasti ja
lisäksi olemme lisänneet poliittista seurantaa.
Minkälaisiin asenteisiin rahaa kohtaan
olet työssäsi törmännyt?
Suurin osa ihmisistä on kiinnostunut julkisesta keskustelusta ja siitä, miten olemme
sijoittaneet varamme. Esimerkiksi juuri
nyt kiinnostavat esimerkiksi veroparatiisit
ja sijoituksemme kaivosyhtiö Talvivaaraan.
Miten suhtautuminen rahaan on yhtiössä muuttunut?
Ympärillä on jatkuvasti kriisi. Yhteiskunta
on kiinnostunut, kuinka sijoituksemme
menevät.
13
Iän myötä Risto Murron suhtautuminen rahaan on muuttunut.
Kansainvälisyysviikkojemme teemana
on ollut ”Ratkaiseeko raha?”. Mitä
mieltä olet, onko raha tärkeää?
Raha on tärkeää, mutta tärkeämpää on
se, miten voimme yhdessä toimia kehitysavun ja parempien instituutioiden
hyväksi.
Miten käsityksesi rahasta on muuttunut siitä, kun olit nuori?
Arvostus rahaa kohtaan on kasvanut.
14
Haastattelu: Laura Lautiainen
Kuva: Aija Saaren kotialbumi
Afrikka ei ole vain kurjuutta
Kansainvälisyysviikoillamme luennoinut Aija Saari toimii
Oikeus oppia -hankkeen parissa ja lasten oikeuksien
lähettiläänä. Hän käy muun muassa puhumassa kouluilla
kehitysmaiden tilanteesta ja lasten oikeuksista sekä kertoo
kehitysyhteistyöjärjestö Planin toiminnasta.
Aija Saarella on pääasiassa myönteisiä
kokemuksia avustusmaista. Ihmiset ovat
ottaneet vapaaehtoistyöntekijät hyvin
vastaan ja ovat olleet mukavia. Hän
mainitsee ikimuistoisimmiksi kokemuksikseen kirahvin näkemisen ja ylipäätään
Afrikan luonnon sekä ympäristön. Myös
vierailu eräälle koululle oli painunut mieleen, sillä siellä vapaaehtoistyöntekijöitä
vastaan tuli suuri lapsijoukko.
Avustuskohteissa tehdään hyvin erilaisia
asioita. Ensimmäisellä vierailukerrallaan
Tansaniassa Saari teki vapaaehtoistöitä
paikallisten muusikoiden ja taiteilijoiden
hyväksi ja teki oppilaslaskentaa kouluilla.
Saari valokuvasi Tansaniassa ja kirjoitti
lehtiartikkeleita. Toisella vierailullaan
hän toimi Liike ry:n vapaaehtoistyössä,
ja yhdistyksen jäsenet järjestivät lapsille liikuntatunteja. He myös kouluttivat
liikunnanopettajia. Samalla hän työskenteli HIV-positiivisten lasten päiväkodissa. Saari kertoo paikan olevan tärkeä
hänelle, sillä tuon päiväkodin lapset ovat
erityisiä.
Käydessään Namibiassa Saari opetti
naisille tietokoneen käyttöä ja jakoi tu-
berkuloosilääkkeitä sekä ruokaa. Saari
kertoo vierailun olleen vaativa, sillä asioiden kertominen oli hankalaa, kun väestö
puhui eri kielillä.
Mitä raha merkitsee?
Saari kertoo, että hyväntekeväisyysyhdistysten saamat lahjoitukset käytetään
erilaisiin, paikallisen avun tarpeen mukaisiin asioihin. Esimerkiksi Tansaniassa
kohteena on koulutus, etenkin tyttöjen
koulutus. HIV-positiivisten lasten päiväkodissa lahjoitusvarat taas kuluvat paikan
ylläpitoon, ruokaan, veteen, vaatteisiin ja
työntekijöiden palkkoihin. Päiväkodille on
lahjoitettu myös paljon käytettyjä leluja,
vaatteita ja askartelutarvikkeita.
Kehitysmaissa rahan merkitys on hyvin
erilainen kuin Suomessa, sillä näissä
maissa raha on paljon konkreettisempaa:
esimerkiksi Afrikassa ihmiset joutuvat
miettimään, saavatko ostettua ruokaa
tänään tai huomenna.
Matkailu on avartanut Saaren käsitystä
maailmasta, ja hän haluaa matkailla vielä
lisää. Hän tahtoo toimia avustuskohteis-
15
sa, eikä hän ole turistityyppiä, joka rentoutuu rannalla.
Aija Saaren suhtautuminen rahaan on
muuttunut matkojen myötä, ja hän kertoo
ymmärtäneensä, että vähemmälläkin tavaralla voi tulla toimeen. Hän mainitsee
kierrättävänsä, eikä hän osta juuri mitään
uutena.
Auttaminen on helppoa
Media-alaa opiskelleena Saari kiinnittää
paljon huomiota kehitysmaita koskevaan
uutisointiin. Hän kehottaa kaikkia olemaan kriittisiä lukemiansa asioita kohtaan, sillä vaikka media antaakin hyvin
kurjan kuvan esimerkiksi Afrikasta, se ei
ole koko totuus.
− Kun osaa hakea tietoa oikeista paikoista, saa oikean kuvan asioista.
Toisaalta Saari taas kertoo tiedon lisäävän tuskaa, ja hän on huomannut, että
kun lukee kurjuudesta, se lisää tahtoa
auttaa ja toimia kehitysmaiden puolesta.
Lukijoita hän haluaa kannustaa auttamaan ja toimimaan. Auttaminen on helppoa, ja se kannattaa.
− Pienikin juttu voi olla merkityksellinen
jollekin ihmiselle tai ihmisryhmälle. Eikä
kannata uskoa kaikkea median sanomaa.
Ei Afrikka ole vain kurjuutta, vaan siellä
on paljon paremman puolesta taistelevia
ihmisiä.
Tansanialaislapset kuorivat suurta herkkuaan – kananmunia – Aija Saaren kanssa.
16
Kuvat: Pasi Konttinen
Minipajoja ja örkkejä
Kansainvälisyysviikkojen toimintapäivänä Martat antoivat käytännön vinkkejä säästeliäisyydestä (yläkuva). Numismaatikot, mm. Markku Sumén, kertoivat harrastuksestaan.
17
Nordean, Osuuspankin ja Sampo Pankin asiantuntijat kertoivat järkevästä rahankäytöstä.
Yläkuvassa Nordean Jenna Antinmaa. Iltapäivällä Oulun kaupunginteatterin Örkit (alakuva)
valtasivat lukion auditorion.
18
Raportti: Jani Laurila
Ison pajan antia
Kemian ryhmässä 3.1 perehdyttiin rahaan ja sen ominaisuuksiin. Muodostimme pieniä ryhmiä, ja jokainen ryhmä sai
oman tehtävänsä. Etsimme netistä mm.
rahankäyttöön, historiaan, raaka-aineisiin
ja valmistukseen liittyviä tietoja. Kaikkien
ryhmien töiden valmistuttua kokosimme
tietomme yhteen ja teimme niistä julisteen.
Mielestäni pajatyöskentely oli antoisaa ja mukavaa vaihtelua oppimiseen,
sillä juuri tällaisissa töissä jokainen tekee
jotakin. Koska tiedoista koottiin tässä
tapauksessa juliste, kaikki keskittyivät
omaan aiheeseensa hyvin. Lisäksi tällainen työskentelymuoto säilyttää luokassa
hyvän ilmapiirin, ja tällöin se on paljon
antoisampi oppimisen kannalta.
Tärkeimmät rahametallit ovat
hopea, kupari, nikkeli, kulta ja alumiinipronssi. Nykypäivänä erilaiset kuparimetalliseokset ovat suosiossa, sillä niitä
esiintyy monissa kolikoissa. Esimerkiksi
Suomessa 10, 20 ja 50 sentin kolikoissa
on noin 90 % kuparia. Euron kolikossa
sitä on 20 % ja kahden euron kolikossa
25 %. Jokaisella rahametallilla on omat
ominaisuutensa, joiden ansiosta rahoista
saadaan erittäin hyvälaatuisia.
Rahametallien valmistus tapahtuu kuudessa osassa. Ensimmäisenä
tehdään rahasta suuri luonnos, minkä
jälkeen metalli valssataan levyksi, josta
leikataan pyöreitä paloja. Kolmannessa
osassa metallia hehkutetaan, jotta se
pehmenisi tarpeeksi. Raha leimataan ja
muotoillaan heti reunustamisen jälkeen.
Viimeisenä suoritetaan tarkistus.
Rahametallien puhdistamiseen
käytetään erilaisia kemiallisia aineita.
Kukin rahametalli puhdistetaan eri lailla,
ja lievin lika lähtee pelkällä vedellä ja
saippualla.
Pakina: Liisa Pirinen
Tuntematon sijoittaja
Aikaamme värittää, sävyttää ja synkentää
eurokriisi. Kriisin hallintaan on valjastettu
maan parhaat aivot, ja maan isät ja äidit
tekevät kaiken voitavan kriisin saamiseksi
hallintaan. Kriisin selättämisen kannalta on
kuitenkin välttämätöntä, että myös jokainen
kansalainen – maan lapsi – pinnistelee
omalla vähäiseltäkin tuntuvalla paikallaan
ja tekee oman osansa kansakunnan kohtalon kysymysten ratkaisemiseksi.
Maan isät ja äidit ovatkin jo ehdotelleet monenmoista. Useimmat kuulluista
ehdotuksista liittyvät maan lasten kukkarolla käyntiin, joko niin, että näitä poloisia
19
usutetaan ahkerampaan veroeurojen
kerryttämiseen, tai niin, että vaaditaan
säästötalkoisiin osallistumista. Nämä keinot
on hyvin pian katsottu, ja rauhallisempaakin kansalaista alkaa lievästi sanottuna
tympäistä, jos hänen pitää ryhtyä enää
yhdenkään lisäveron taikka veronkorotuksen maksumieheksi, puhumattakaan
sellaisesta tilanteesta, että häneltä viedään
lähikirjasto nenän edestä ja hammashuoltoa huononnetaan. Toisaalta mainitun kansalaisen yöunet ja kotirauhan uhkaa viedä
valtion holtiton velanotto, jossa miljardit
hyvin pian muuttuvat biljardeiksi ja sitten
ollaankin jo erittäin syvällä nesteessä, jossa
ei ole nostetta.
On olemassa kolmaskin, harvoin
väläytelty vaihtoehto, nimittäin elvytys. Sitä
on – ehkäpä syystäkin – moitittu hötöstä
taustateoriasta, mutta ennen muuta ongelmana on ollut pääomien puute. Tämä ei
ole mikään uusi ilmiö maamme taloudessa,
sillä jo runoilija Runeberg otti aikoinaan
asiaan kantaa ja Cajander suomensi: “On
maamme köyhä, siksi jää, jos kultaa kaivannet.” Ainoa syy, miksi ei käytetty sanaa
pääomaköyhä oli tietysti se, ettei se ei
sopinut runomittaan.
Kansalaisten taistelumoraalin kohottamiseksi on nyt ajateltava laatikon
ulkopuolella ja keksittävä uusia konsteja
talouden piristämiseksi. Meillähän on
vanhastaan ollut paljon puu- ja pölkkypääomaa – taula-, laho- ja pökkelöpääomasta
puhumattakaan – jota on perinteisin keinoin älliä takomalla ja hakkaamalla ja jopa
sellukattilassa keittämällä yritetty jalostaa
fiksumpaan suuntaan, mutta varsinaista
älypääomaa ei ole yrityksistä huolimatta onnistuttu luomaan kuin aivan paikallisesti. On
siis tullut aika laajentaa pääomapohjaa ja
lisätä investointeja, jotta elvytys pääsee toden teolla käyntiin. Laajoissa tutkimuksissa
on käynyt ilmi, että meillä Suomessa maata
retkottaa niin sanottua laiskaa pääomaa
turuilla, toreilla ja aitovierillä joka niemessä,
laaksossa ja notkelmassa. Nyt tämä laiska
pääoma on potkittava liikkeelle yhteistä
hyvää kerryttämään. Maan etu vaatii, että
kaikista meistä kuoriutuu pääomasijoittajia.
Uutta pääomapohjaa on pienellä
haeskelulla löydettävissä mitä yllättävimmistä suunnista. Elämyshakuisimmilta
meistä löytyy varmasti paljonkin hurja- ja
huimapääomaa, jonka avulla investointeja
voidaan lisätä varsinkin mäkihyppyjoukkueen sponsoroimiseen ja formulakuskeihin
ja miksei myös kelkkailuun, jossa suhteellisen pienellä investoinnilla olisi helposti
otettavissa vaikkapa olympiamitali tai kaksi.
Valopääomaa voidaan varmasti sijoittaa
maamme kansainvälisen näkyvyyden
varmistamiseen, ja Tampereen yliopiston
biolääketieteen yksikkö IBT ottaa varmasti
avosylin vastaan luu- ja miksei myös läskipääomasijoituksia luiden kasvattamiseen
rasvan kantasoluista. Ennakkoluulottomat
voivat sijoittaa kaista- ja höyrypääomaa
esimerkiksi ICT-alalle ja uusien energiamuotojen keksimiseen, jollei peräti fuusioreaktorin kehittämiseen. Letti-, puna- ja
rillipääomainvestoinnit ovat paikallaan
kampaamo- ja optiikka-alalla, ja konditoriaala puolestaan odottelee jästi- ja jauhopääomasijoituksia. Uskaliaimmat pystynevät
investoimaan sekopääomaa mm. pelialan
kehittämiseen ja avaruusmatkailuun, ja jäärä- ja pässinpääoma on omiaan itsenäisiin
projekteihin ja hankkeisiin.
Nyt kun pää on niin sanoaksemme
avattu, vain taivas on kattona pääomasijoitusten kirjolle. Ei muuta kun eurokriisiä
sarvista ja elvyttämään. Pääoma liikkeelle!
Kaikkia meitä tarvitaan!
Tämä pakina saattoi sisältää poliittisesti
epäkorrektia ainesta. Toivottavasti luit sen
vasta klo 17:n jälkeen.
20
Haastattelu: Jaakko Ryymin
Kuva haastateltavien kotialbumeista
Global.me kasvattaa
kansainvälisyyteen
Lukiossamme on mahdollisuus valita myös kansainvälisyyteen
liittyviä kursseja. Global.me on yksi tällainen. 9. lokakuuta
alkaneella kurssilla keskityttiin puhumaan pelkällä englannin
kielellä meitä ja maailmaa koskevista asioista, kuten
globalisaatiosta, maahanmuutosta ja suhtautumisesta
kulttuuriin. Opettajina toimivat eri maista kotoisin olevat nuoret
kurssin vetäjät.
Nimi: Amira Muhech Medrano
Ikä: 23 vuotta
Kotipaikka: Meksiko, Pachucan kylä 80
kilometriä Mexico Citystä.
Muuta: Harrastaa kitaran soittoa, pyörällä ajamista, piirtämistä, videopelien
pelaamista, musiikin kuuntelua ja kauhuelokuvien katsomista. Valitsi Suomen
sen skandidaavisen kiinostuksensa takia.
21
Nimi:
Beate Paegle
Ikä: 24-vuotias
Kotipaikka: Latvia
Muuta: opiskelee
taidetta, talvella
harrastaa lumilautailua, keväällä taas metsässä
vaeltelua. Pitää
latvialaisia ja suomalaisia hyvin samankaltaisina.
Nimi: Zlatina Tsvetkova
Ikä: 23-vuotias
Kotipaikka: Bulgaria
Muuta: Pitää tärkeänä oppia uusia
asioita, kuten tanssia ja hiihtoa, harrastaa myös matkailua.
On hyvin äimistynyt
Suomesta ja sen
luonnosta ja siitä,
kuinka hyvin järjestäytyneitä ja osaavia
ihmisiä me olemme.
22
Essee: Elina Similä
Lihapullia ja laudatureja
Pian koittaa aika, jolloin seuraavan kevään abiturientit astuvat ulos vanhempien
nurkista ja aloittavat itsenäisen elämän.
Uusi elämä saattaa alkaa vieraassa kaupungissa, kaukana lapsuudenkodista. Silloin voi tulla ikävä äidin meheviä lihapullia
tai isän säästämisvinkkejä. Näitä asioita
Priskilla Linqvist käsittelee yleisönosastokirjoituksessaan, joka ilmestyi Helsingin
Sanomissa 15.10.2012.
opinnot. Oma mielipiteeni vie samoille linjoille Linqvistin kanssa, mutta mielestäni
musiikki ja kuvataide olisivat yhdenvertaisia kotitalouden rinnalla. Moni opiskelija
löytää itsestään uusia kykyjä pensselin tai
kitaran ääressä – samalla tavoin kuin täytekakkua koristeleva opiskelija voi löytää
itsestään tulevaisuuden Hans Välimäen.
Kuka sen saisi selville peruskoulun kotitaloustunneilla?
Lindqvist ottaa mielipidekirjoituksessaan
Kotitalouden opetusta lukioon selvästi
esille kotitalousopintojen tärkeyden varttuvan lukiolaisen arjessa. Hän esittää
pahoittelunsa uusavuttoman sukupolven
tähden, ja olen vahvasti samaa mieltä
hänen kanssaan. Nykynuoren elämää
eivät enää sekoita ajatukset vispilöistä tai
mittakannuista, vaan arvostelut Saarioisten uusista einespitsoista ja pikaruokaravintoloiden läheisyydestä. Kodinhoidosta
on tullut leikkikenttä.
Kolmannen vuoden opiskelijana lukiovuoteni ovat lopuillaan. Ensi syksynä
asun luultavasti kahdensadan kilometrin
päässä kotikulmiltani. Minun täytyy ottaa
vastuulleni oma pieni yksiöni ja saada
haltuuni talouden kultaiset avaimet. Kuinka on mahdollista oppia vuosien taloudenhoidon näppärät niksit muutamassa
viikossa? Itselleni tämä ei tule olemaan
maailmaa järisyttävä asia, mutta moni
kollegani tuntee olevansa eksyksissä.
Kartta ja kompassi – tässä tapauksessa
keittokirja ja pölyluuttu – ovat kadonneet
väärille poluille.
Lukio antaa kattavan yleissivistyksen ja
opettaa itsenäiseksi, mutta mitä on pelkkä teoria ilman käytännön harjoitusta?
Muutama kurssi kodinhoitoa tai ruuanvalmistusta antaisi merkittävää taustatukea
valkolakille. Kodikkaat kotitaloustunnit
keskellä päivää kasvattaisivat opiskelumotivaatiota ja mahdollisesti vähentäisivät kouluallergisten opiskelijoiden eli
pinnaajien määrää.
Linqvist huomioi myös lukion oppimäärään kuuluvien musiikin ja kuvataiteen
Hyvänä esimerkkinä Lindqvist mainitsee
ylioppilasjuhlien järjestämiseen painottuvan kurssin. Se olisi mainio lisä abiturienttien kurssitarjottimeen ja tarjoaisi
motivaatiota kevättalven uurastusta kohti
mentäessä. Marraskuun masentavina
iltoina ei välttämättä jaksa ymmärtää,
miksi vaivautua kirjoittamaan äidinkielen
esseitä tai laskemaan y:n suhdetta x:ään.
Kaikkein parasta juhlasuunnittelukurssin
lisäksi olisi nähdä äidin stressitön ilme,
23
kun oma ylioppinut lukutoukka suunnittelisi juhlapöydän antimia.
Ruoanlaitto ja kotitalouden hoito ovat
ajattomia taitoja. Jokainen tarvitsee niitä,
tai ainakin kaikki ne, joilla ei ole kolikoita
kuin Roope Ankalla. Itse arvostan tulevassa kumppanissani oma-aloitteisuutta
kotitöiden suhteen. Mikään siivoushullu ei
tarvitse olla, mutta kunhan osaa erottaa
imurin sähkövatkaimesta. Sitä paitsi siistissä kodissa silmä lepää ja riitoja syntyy
paljon vähemmän.
Lukio – yleissivistyksen palatsi – tarjoaa
kattavat valmiudet elämän monimutkaisimpiin tapahtumiin. Kotitalousopetusta ei
kuitenkaan lueta enää 2000-luvulla Kultaisen käytöskirjan sisältöön. Sivistyneenä
pidetään varakasta ja tuhlailevaa elä-
mäntyyliä. Ravintoloiden listat kolutaan
alkupaloista jälkiruokiin, ja teattereiden
ensi-illat vetävät puoleensa magneetin
tavoin. Elämä on muuttunut mammonakeskeiseksi, eikä siinä tarvita oman
elämän rakennuspalikoita, vaan kaikki
löytyvät Valintatalon hyllyiltä.
Koulumme kansainvälisyysviikot ovat
olleet loistavat. Kaikkein mahtavimmaksi
esitykseksi nousi kuitenkin Kempeleen
Marttojen 20 minuutin mittainen esittely.
Keski-ikäiset ja hieman vanhemmatkin
naiset saivat ajatukseni takaisin sämpylätaikinakulhon ääreen heti seuraavana
viikonloppuna. Toivottavasti lukio-opetus
antaisi jalansijaa uusille mahdollisuuksille. En panisi pahakseni, vaikka Kempeleen Martat tulisivat lukioon opettamaan,
kuinka lihapullia pyöritellään.
Kempeleen lukion
uudet ylioppilaat syksyllä 2012
Aalto, Aleksi
Aalto, Ville
Ahola, Jaakko
Hanni, Salla
Häkki, Kristiina
Jäminki, Jenni
Kaikkonen, Joni
Korteniemi, Matti
Määttä, Sami
Määttä, Susanna
Nylund, Katriina
Siltavirta, Riikka
Tervo, Miikka
Yli-Korpela, Sami
Fiksu onnittelee!
24