1 2/12 TE E M A N A R A H A Kempeleen lukiosta 2 2/12 Pääkirjoitus................................................................................ Runouden ystävä.............................................................................. Theater in der Schule – Teatteria koulussa....................................... Raha tarjoaa mahdollisuuksia mutta ei ratkaise kaikkea................. Yhdessä voimme auttaa................................................................... Afrikka ei ole vain kurjuutta...................................................................... Minipajoja ja örkkejä.......................................................................... Ison pajan antia..................................................................... Tuntematon sijoittaja........................................................................ Global.me kasvattaa kansainvälisyyteen........................................... Lihapullia ja laudatureja.................................................................... Uudet ylioppilaat............................................................................. 3 4 6 9 12 14 16 18 18 20 22 23 Ei pidä arvostaa rahaa enemmän kuin ihmistä. Vietnam FIKSU Fiksu 2/12:n toimitus: Kati Kumpulainen, Nathalie Lamparter, Laura Lautiainen, Jaakko Ryymin, Anni Tuomela ja Krista Tyni Vastaavat opettajat: Pasi Konttinen, Reijo Mustonen, Liisa Pirinen ja Kalevi Pirttikoski Yhteystiedot: opettajan [email protected]; puhelin: 050 3169 593; faksi: 08 520 8088; osoite: Kempeleen lukio / Fiksu, Vihiluodontie 580, 90440 Kempele Kannet: Krista Tyni 3 18 PÄÄKIRJOITUS 18.12.2012 Rahan arvo Ihmisiä ja ilmiöitä mitataan yhä enemmän rahassa. On pilvin pimein erilaisia tunnuslukuja, summia ja laskelmia, joilla yksittäiset yritykset, kunnat ja koko yhteiskunta ohjaavat toimintojaan. Nykyään tuntuu siltä, että ihmisen arvo ihmisenä ei ole juuri mitään. Julkista kiinnostusta herättää vain se, mihin tuloluokkaan kuuluu, paljollako ostaa vuodessa kenkiä ja minkä summan kuluttaa jouluostoksiin. Vain se kiinnostaa, kuinka iso osa tuloista menee ruoan hankkimiseen ja montako sataa euroa on valmis maksamaan älypuhelimesta, minkä verran kauppaketjujen bonuksia ja pisteitä kerää vuodessa, kuinka paljon maksaa veroja ja minkä verran käyttää yhteiskunnan palveluja – onko nettomaksaja vai nettosaaja. Olemme ykkösiä ja nollia tietokoneiden massamuisteissa. Raha ratkaisee, rakennetaanko tieosuudelle keskikaide, saavatko homekoulun oppilaat uuden koulurakennuksen ja kuinka monta vaippaa muistisairaalle vanhukselle on vara vaihtaa vuorokaudessa – tai järjestetäänkö seuraavana vuonna yhdet vai kahdet yt-neuvottelut. Onneksi tiedotusvälineiden antama kuva on vain puoliksi totta. Mediatodellisuuden kanssa on yhtä aikaa olemassa rinnakkaistodellisuus, jossa rahaan suhtaudutaan toisella tavalla. Koulumme kansainvälisyysviikoilla kysyttiin opiskelijoilta ja opettajilta heidän arvostamiaan asioita. Kysely osoitti, kuinka yksimielisesti sekä nuoret että aikuiset nostavat arvomaailmansa kärkeen läheisimmät ihmiset – perheen ja ystävät. Lisäksi molempien ryhmien tuloksissa terveys on arvostettavien asioiden kärkinelikossa. Kysely paljasti myös, että Kempeleen lukion väki pitää arvossaan oikeudenmukaisuutta, rehellisyyttä, jokaisen oikeutta elämään sekä työntekoa. Opiskelijoiden arvomaailmassa raha ja varallisuus saavat kymmenennen sijan, opettajien listassa sijaluvuksi tulee viisitoista. Raha ei siis ole tärkein asia elämässämme, mutta toisaalta ei myöskään merkityksetön. Kyselyyn ei tietenkään voi luottaa sokeasti. Se tehtiin hyvin nopeasti, ja jokainen vastaaja sai valita vain viisi eniten arvostamaansa asiaa. Jotkin vaihtoehdot saattoivat jonkun ajattelussa limittyä, ja joku toinen piti valittavissa olevia seikkoja yhteismitattomina. Niin tai näin, jotakin kysely meistä kertoo. Raha ja materia eivät meidän mielestämme ole tärkeintä elämässä. Inhimilliset arvot nousevat niiden edelle. Se kuva, jonka media nykyelämästä antaa, ei aivan vastaa kansalaisten käsitystä siitä, mikä on olennaista. Liian harvoin ihmisten välinen hyvyys arkisessa elämässä pääsee uutisten kärkeen. Ei anneta sen vaikuttaa jatkossakaan arvomaailmaamme. Medioiden antamaa kuvaa tärkeämpää elämässä on se, mitä teemme toisillemme. 4 Haastattelu: Jaakko Ryymin Kuva: Reijo Mustonen Runouden ystävä Saksan Heidelbergistä kotoisin oleva Nathalie Lamparter on koulumme vaihto-oppilas. Hän on Suomessa koko lukuvuoden. Nathalie Lamparter 5 Nimi: Nathalie Lamparter Ikä: 16-vuotias Kotipaikka: Saksa, Heidelberg Harrastukset: jalkapallo, trumpetin soittaminen ja lukeminen. Mistä pitää/mistä ei: Nathalie pitää runoista ja tietokoneella olemisesta sekä laulamisesta, ei pidä formulakuskeista. Perhe kotimaassa: äiti, isä sekä isosisko nimeltä Tatjana Isäntäperhe Suomessa: Nathaliella on isäntäperheessä Saija-äiti ja Timo-isä ja kolme veljeä: Juho, Mikko ja Lauri. Ajatuksia Suomesta: Nathalie pitää Suomea hiljaisempana paikkana Saksaan verrattuna. Erityisesti hän pitää suomalaisesta ympäristöstä. Hänen mielestään Suomi on kylmä maa, vaikkakin ensimmäinen saunakokemus oli mukava. Suomen kielen ääntämisestä hän on myös kiinnostunut. Vaihto-opiskelupaikan valinta: Nathalie lukee ruotsalaista kirjallisuutta, ja sen vuoksi hän halusi alun perin Ruotsiin. Erot Suomen ja Saksan koulujen välillä: Saksassa ei ole terveystietoa kouluaineena ja jaksojakin on vain kaksi. Tunnit ovat 45 minuutin pituisia, ja ruoka on hankittava itse – ruokailutauko on klo 13.00. Nathalie pitää suomalaisia ystävällisempinä saksalaisiin verrattuna. NED* Mitten in Glasgow Steht ein Junge Grau gekleidet Ganz schlicht Mit weissen Sportschuhen Auf dem Schulhof Gegenüber vom ihm Ein anderer Junge Allein Gefährliche Feindschaft Doch der Junge In grau ist nicht allein Um ihn herum Eine Gruppe von Menschen Und er – ein Teil Ein wichtiger Teil Nur gemeinsam ist man Du genießt den Augenblick! Hoffst dass dieser Moment nie eine Ende nimmt Die Ewigkeit eintrifft Vergebens Nichts währt endlos Doch die Erinnerung bleibt Für immer ----* (Non-Educated Delinquents) Nathalien kirjoittama runo NED on tämän vuoden kesäkuulta ja nimetön runo tämän vuoden lokakuulta. 6 Raportti: Nathalie Lamparter Kuvat: I. C. Fröhling Piirros: Reijo Mustonen Theater in der Schule – Teatteria koulussa Koulussani Heidelbergin HölderlinGymnasiumissa* on monia kerhoja, esimerkiksi espanjan kielen kerho, italian kerho ja kuoro sekä kaksi orkesteria. Kouluni eroaa muista siinä, että siellä arvostetaan musiikki- ja teatterikasvatusta. Oppilaat valitsevat viidennelle luokalle joko teatteri-ilmaisun tai puhallinmusiikin. Kahdelle ryhmälle tarjotaan teatteria ja kahdelle puhallinmusiikkia. Jokainen puhallinmusiikin valinnut oppilas soittaa musiikkitunnilla vaski- tai puupuhallinta. Tätä kautta luokkahenki vahvistuu ja musiikillinen osaaminen paranee. Seitsemännellä luokalla, kun oppilaat ovat noin 12-vuotiaita, järjestetään kolmen kuukauden mittainen teatteriprojekti, jonka aikana oppilaat harjoittelevat ja valmistavat näytelmäesityksen äidinkielen opetukseen osallistumisen sijaan. Viime lukuvuonna olin mukana lukion teatterikerhon toimintaan. Harjoittelimme joka keskiviikko. Meillä oli erilaisia syitä teatterikerhoon tuloomme. Jotkut halusivat tutustua uusiin ihmisiin ja saada ystäviä, toiset tarvitsivat teatteria itsetuntemuksen parantamiseen ja vapautumiseen, jotkut tulivat oppiakseen uuden roolin, ja monet vain sen vuoksi, että halusivat olla mukana sellaisen tiimin luomisessa, joka pysyy koossa ja jossa jokainen tuntee olonsa hyväksi. Tietysti vastavetona meiltä odotettiin, että olisimme osa ryhmää, koska jokainen on riip- puvainen toisista. Meidän piti esimerkiksi huolehtia siitä, että tulimme harjoituksiin täsmällisesti ja että emme unohtaneet sovittuja tapaamisia. Kerhoon kuului myös viikon mittainen teatteriseminaari, jossa näyttelimme hyvin intensiivisesti. Sen aikana ryhmä hitsautui yhteen, ja siitä tuli kuin toinen perhe. Draamaopettajamme löysi esitettävän näytelmän itse. Se oli Davey Andersonin kirjoittama Blackout. Näytelmä sijoittuu Glasgow’hun Skotlantiin. Teinipoika nimeltä James palaa tajuihinsa vankilasellissä eikä muista edeltävistä tapahtumista mitään. Vähitellen Jamesin muisti alkaa palautua ja paljastuu, mitä hän on tehnyt. James on varttunut yksihuoltajaäitinsä kanssa, joka ei ole kasvattanut häntä kunnolla, vaikka onkin pitänyt huolta perusasioista. Jamesilla on ollut hyvä suhde isoisäänsä, joka on huolehtinut hänestä. Koulussa Jamesilla ei ole ollut helppoa, sillä koulukaverit ovat kiusanneet häntä. Ja jos hänen luonaan on käynyt ystäviä, se tapahtui vain silloin kuin ulkona satoi tai kun James oli yksin kotona eikä hänen äitinsä ollut valvomassa lasten käyttäytymistä. Kertomuksen edetessä James päättää ryhtyä natsiksi, vaikka ei tiedä, mitä se tarkalleen ottaen tarkoittaa. Hän ajaa päänsä kaljuksi, katsoo kauhuelokuvia ja pukeutuu pilottitakkiin, pitää henk- 7 seleitä ja kulkee Doc Martens -saappais- syyllinen tekoonsa, ja antaa hänelle kymsa. Sen lisäksi hän ripustaa natsijulisteita menen vuoden vankeustuomion sijaan seinälle, ja hänellä on huoneessaan jopa kolmen vuoden ehdonalaisen rangaistuksen. Lopussa James lupaa itselleen hakaristi ja metsästyspuukko. Aika kuluu, ja James varttuu. Iso- aloittaa uuden elämän. Juuri ennen ensiesitystä harjoitisä on kuolemaisillaan. Nyt on Jamesin vuoro huolehtia isoisästä; hän käy tämän telimme vielä todella paljon, tapasimme useammin kuin luona joka päivä kerran viikossa. pelaamassa kortMyös viikonloput tia tai vain juomasoli varattu harjoitsa kupin kahvia telulle, ja kahden ja juttelemassa. viikon pääsiäisloKun isoisä sitten masta harjoittelimkuolee, James ei Menet ovelle me viikon verran pysty enää hillitTaot nyrkillä viisi kuusi tuntia semään itseään. Huudat joka päivä – tietysKuolema on liikaa Karjut Miksi oikein olen täällä? ti pidimme välillä hänelle. Hänellä ei pieniä taukoja ja ole oikeita ystäviä Kuvittele, että jepari katsoo vedimme henkeä. eikä enää ketään, sinua ihan kuin olisit joku gangsteri Totta kai silloin kehen voisi luotSinua syytetään murhayrityksestä, tällöin tuli pieniä taa. pikkuinen! kiistoja, oli ylä- ja Eräänä ilJa alat muistella Kaikkea alamäkiä, niin kuin tana Jamesin ysAlusta pitäen nyt tavallisessa tävät ja näiden Yrität muistaa elämässäkin on, ystävät jättävät Miten oikein olen joutunut tänne? mutta ne ratkaisJames yksin patiin niin nopeasti kotettuaan hänet Katkelma Davey Andersonin Lontoossa kuin mahdollista. ensi ottamaan liian vuonna 2008 kantaesitetystä Kaiken kaikkiaan ison huumeannoknäytelmästä Blackout harjoitteluprosessi sen. Koska hänen on entistä vaikeampi hallita kehoaan ja oli hienoa aikaa, ja se huipentui kuuteen kanavoida raivoaan, hän melkein tappaa koulussa pidettyyn näytäntöön ja kolmeen erään ihmisen. James ei ole kuitenkaan vierailunäytäntöön. halunnut tappaa ketään, hän vain olisi tarvinnut jonkun ihmisen, jolle hän olisi * ) Gymnasium vastaa Suomen yläkoulua ja lukivoinut jutella, hyvän ystävän. ota. Gymnasium aloitetaan kymmenvuotiaana ja James joutuu oikeuteen vastaa- ylioppilaskirjoitukset suoritetaan noin kahdeksan maan rikoksestaan. Jutun naispuolinen vuoden opiskelun jälkeen. tuomari tajuaa, että James ei ole yksin 8 Hölderlin Gymnasiumin teatterikerhon näytelmäesitys Blackout vuodelta 2012. 9 Haastattelu: Kati Kumpulainen ja Anni Tuomela Kuvat: Pasi Konttinen Raha tarjoaa mahdollisuuksia mutta ei ratkaise kaikkea Kempeleen lukiolla oli kunnia saada Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen vieraaksi tämänvuotisten kansainvälisyysviikkojen päätöspäivänä. Opiskelijat olivat saaneet esittää pääjohtajalle etukäteen kysymyksiä, joihin hän kyselytunnillaan vastasi. Kysymykset liittyivät sekä hänen omaan elämäänsä että rahaan ja talouteen. Erkki Liikanen oli omien sanojensa mukaan lukiossa levoton opiskelija, mutta suoriutui ylioppilaskirjoituksista kuitenkin hyvin arvosanoin. Lukion jälkeen hän jatkoi opiskeluja Helsingin yliopistossa filosofian, sosiologian, tilastotieteiden ja erityisesti taloustieteiden parissa. Lukioaikana nuoren opiskelijan kiinnostus maailmaa ja yhteiskunnallisia asioita kohtaan alkoi kasvaa. Hän halusi pystyä vaikuttamaan asioihin ja muuttamaan maailmaa. 21-vuotiaana hänestä tuli kaikkien aikojen nuorin kansanedustaja, ja hän toimi 19 vuotta SDP:n eduskuntaryhmän jäsenenä. Liikanen toimi kolme vuotta valtiovarainministerinä, minkä jälkeen hän lähti Suomen suurlähettilääksi Brysseliin ja sen jälkeen EU:n komissaariksi. Oltuaan 14 vuotta Brysselissä Liikanen palasi Suomeen ja hänestä tuli Suomen Pankin pääjohtaja. Vuonna 2004 hänet valittiin Euroopan keskuspankin neuvostoon ja Kansainvälisen valuuttarahaston hallintoneuvoston jäseneksi. Harrastuksikseen Liikanen mainitsee musiikin, historian ja urheilun. Hän kertoo juoksevansa maratoneja ja nauttivansa urheilun katsomisesta. Erityisesti jääkiekko ja formulat ovat hänen mieleensä. Haasteita ja jännitystä Pääjohtaja nauttii työstään ja mainitsee työnsä parhaiksi puoliksi sen, että siinä riittää ongelmia ja hän saa haastaa itseään. Myös osaavien ihmisten seurassa työskentelyä hän pitää tärkeänä. Liikanen toteaa eurokriisin hallinneen hänen työtään nyt viisi vuotta. Kriisiin pyritään löytämään ratkaisuja, mikä onkin lisännyt hänen palavereidensa määrää. Pääjohtaja kertoo käyvänsä kokouksissa viikonloppuisinkin ja hoitavansa eurokriisin asioita myös puhelimen välityksellä. Hän summaa eurokriisin tuoneen työhönsä haasteita ja jännitystä, vaikka välillä kaipaakin aikoja ennen kriisiä. Liikasen mielestä suhtautuminen rahaan on melko samanlaista joka puolella Eu- 10 Erkki Liikasen mielestä rahaan suhtaudutaan Euroopan eri puolilla samalla tavoin. 11 rooppaa. Vakaa talous ja rahan arvo ovat ihmisille tärkeitä. Erot suhtautumisessa ovat ennemminkin luuloja ja luontaisia kulttuurieroja. Suurimmat erot tulevat esille lähinnä suhtautumisessa verotukseen, esimerkiksi joissain maissa maksetaan enemmän pimeää palkkaa verojen kiertämiseksi kuin toisissa. Ei pikavipeille Fiksu kysyi pääjohtaja Liikaselta viestiä kempeleläisille nuorille rahankäytön ja rahan merkityksen suhteen. Pääjohtajana mielestä jokainen päättää lopulta itse rahankäytöstään, kunhan tekee sen omien varojensa mukaisesti. Päätöksissä tärke- ää ovat omat käsitykset ja mieltymykset, mutta lainaa hän neuvoo ottamaan vain investointeja varten. Hän myös kehottaa kaikkia välttämään pikavippien ottamista. Liikanen muistuttaa vielä, että talouden perusasiat olisi kaikkien hyvä opetella. Entä ratkaiseeko raha? Pääjohtajan mielestä raha ei varsinaisesti ratkaise, mutta jos rahan arvo on vakaa, siitä seuraa talouskasvua, mikä taas helpottaa ratkaisuja. Raha tuo ihmisille mahdollisuuksia, ja sillä voi auttaa muita. Rahalla ei ole hänelle henkilökohtaista merkitystä. Tärkeintä Erkki Liikaselle on se, että hän voi työnsä avulla taata rahan arvon. Liikanen pitää työtään haastavan ja jännittävänä. 12 Haastattelu: Kati Kumpulainen ja Anni Tuomela Kuva: Pasi Konttinen Yhdessä voimme auttaa Työeläkevakuutusyhtiö Varman varatoimitusjohtaja Risto Murto kävi kansainvälisyysviikoilla puhumassa koulumme opiskelijoille Suomen taloudellisesta kasvusta. Koulumme entinen opiskelija kertoi muun muassa siitä, miten talouskriisi on vaikuttanut hänen työhönsä. Mitä työeläkevakuutusyhtiö Varma tekee? - Varma huolehtii noin 870 000 ihmisen työeläkkeistä. Olemme myös suuri sijoittaja. Varma sijoittaa eläkevaroja 34,5 miljardin euron arvosta, mikä tekee meistä Suomen suurimman sijoittajan. Mitä työnkuvaasi kuuluu? Sijoitan yli 800 000 suomalaisen työeläketurvaa. Miten päädyit kyseiseen työhösi? Toimin ensin ETLAssa eli Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksessa tutkijana, minkä jälkeen aloitin työt Suomen Pankissa ekonomistina ja myös OP-Ryhmässä. Sitä kautta päädyin Varmaan. Olet Kempeleen lukion entinen opiskelija. Mitä tapahtui valmistumisesi jälkeen? En ollut nuorempana aivan varma, mitä haluaisin myöhemmin tehdä. Aloin opiskella sähkötekniikkaa Oulun yliopistossa Nokia-linjalla, mutta keskeytin opinnot ja kävin armeijan. Armeijan jälkeen rupesin lukemaan kansantaloustiedettä Oulun yliopistossa. Valmistuin ensin maisteriksi ja sitten lisensiaatiksi. Myöhemmin väittelin kauppatieteiden tohtoriksi. Miten talouskriisi on vaikuttanut Varman toimintaan? Talouskriisi on dominoinut Varman taloustilannetta viiden vuoden ajan. Kriisi alkoi Yhdysvalloista, ja se vaikutti negatiivisesti talouskasvuun. Entä työhösi? Seuraamme euron tilannetta tarkasti ja lisäksi olemme lisänneet poliittista seurantaa. Minkälaisiin asenteisiin rahaa kohtaan olet työssäsi törmännyt? Suurin osa ihmisistä on kiinnostunut julkisesta keskustelusta ja siitä, miten olemme sijoittaneet varamme. Esimerkiksi juuri nyt kiinnostavat esimerkiksi veroparatiisit ja sijoituksemme kaivosyhtiö Talvivaaraan. Miten suhtautuminen rahaan on yhtiössä muuttunut? Ympärillä on jatkuvasti kriisi. Yhteiskunta on kiinnostunut, kuinka sijoituksemme menevät. 13 Iän myötä Risto Murron suhtautuminen rahaan on muuttunut. Kansainvälisyysviikkojemme teemana on ollut ”Ratkaiseeko raha?”. Mitä mieltä olet, onko raha tärkeää? Raha on tärkeää, mutta tärkeämpää on se, miten voimme yhdessä toimia kehitysavun ja parempien instituutioiden hyväksi. Miten käsityksesi rahasta on muuttunut siitä, kun olit nuori? Arvostus rahaa kohtaan on kasvanut. 14 Haastattelu: Laura Lautiainen Kuva: Aija Saaren kotialbumi Afrikka ei ole vain kurjuutta Kansainvälisyysviikoillamme luennoinut Aija Saari toimii Oikeus oppia -hankkeen parissa ja lasten oikeuksien lähettiläänä. Hän käy muun muassa puhumassa kouluilla kehitysmaiden tilanteesta ja lasten oikeuksista sekä kertoo kehitysyhteistyöjärjestö Planin toiminnasta. Aija Saarella on pääasiassa myönteisiä kokemuksia avustusmaista. Ihmiset ovat ottaneet vapaaehtoistyöntekijät hyvin vastaan ja ovat olleet mukavia. Hän mainitsee ikimuistoisimmiksi kokemuksikseen kirahvin näkemisen ja ylipäätään Afrikan luonnon sekä ympäristön. Myös vierailu eräälle koululle oli painunut mieleen, sillä siellä vapaaehtoistyöntekijöitä vastaan tuli suuri lapsijoukko. Avustuskohteissa tehdään hyvin erilaisia asioita. Ensimmäisellä vierailukerrallaan Tansaniassa Saari teki vapaaehtoistöitä paikallisten muusikoiden ja taiteilijoiden hyväksi ja teki oppilaslaskentaa kouluilla. Saari valokuvasi Tansaniassa ja kirjoitti lehtiartikkeleita. Toisella vierailullaan hän toimi Liike ry:n vapaaehtoistyössä, ja yhdistyksen jäsenet järjestivät lapsille liikuntatunteja. He myös kouluttivat liikunnanopettajia. Samalla hän työskenteli HIV-positiivisten lasten päiväkodissa. Saari kertoo paikan olevan tärkeä hänelle, sillä tuon päiväkodin lapset ovat erityisiä. Käydessään Namibiassa Saari opetti naisille tietokoneen käyttöä ja jakoi tu- berkuloosilääkkeitä sekä ruokaa. Saari kertoo vierailun olleen vaativa, sillä asioiden kertominen oli hankalaa, kun väestö puhui eri kielillä. Mitä raha merkitsee? Saari kertoo, että hyväntekeväisyysyhdistysten saamat lahjoitukset käytetään erilaisiin, paikallisen avun tarpeen mukaisiin asioihin. Esimerkiksi Tansaniassa kohteena on koulutus, etenkin tyttöjen koulutus. HIV-positiivisten lasten päiväkodissa lahjoitusvarat taas kuluvat paikan ylläpitoon, ruokaan, veteen, vaatteisiin ja työntekijöiden palkkoihin. Päiväkodille on lahjoitettu myös paljon käytettyjä leluja, vaatteita ja askartelutarvikkeita. Kehitysmaissa rahan merkitys on hyvin erilainen kuin Suomessa, sillä näissä maissa raha on paljon konkreettisempaa: esimerkiksi Afrikassa ihmiset joutuvat miettimään, saavatko ostettua ruokaa tänään tai huomenna. Matkailu on avartanut Saaren käsitystä maailmasta, ja hän haluaa matkailla vielä lisää. Hän tahtoo toimia avustuskohteis- 15 sa, eikä hän ole turistityyppiä, joka rentoutuu rannalla. Aija Saaren suhtautuminen rahaan on muuttunut matkojen myötä, ja hän kertoo ymmärtäneensä, että vähemmälläkin tavaralla voi tulla toimeen. Hän mainitsee kierrättävänsä, eikä hän osta juuri mitään uutena. Auttaminen on helppoa Media-alaa opiskelleena Saari kiinnittää paljon huomiota kehitysmaita koskevaan uutisointiin. Hän kehottaa kaikkia olemaan kriittisiä lukemiansa asioita kohtaan, sillä vaikka media antaakin hyvin kurjan kuvan esimerkiksi Afrikasta, se ei ole koko totuus. − Kun osaa hakea tietoa oikeista paikoista, saa oikean kuvan asioista. Toisaalta Saari taas kertoo tiedon lisäävän tuskaa, ja hän on huomannut, että kun lukee kurjuudesta, se lisää tahtoa auttaa ja toimia kehitysmaiden puolesta. Lukijoita hän haluaa kannustaa auttamaan ja toimimaan. Auttaminen on helppoa, ja se kannattaa. − Pienikin juttu voi olla merkityksellinen jollekin ihmiselle tai ihmisryhmälle. Eikä kannata uskoa kaikkea median sanomaa. Ei Afrikka ole vain kurjuutta, vaan siellä on paljon paremman puolesta taistelevia ihmisiä. Tansanialaislapset kuorivat suurta herkkuaan – kananmunia – Aija Saaren kanssa. 16 Kuvat: Pasi Konttinen Minipajoja ja örkkejä Kansainvälisyysviikkojen toimintapäivänä Martat antoivat käytännön vinkkejä säästeliäisyydestä (yläkuva). Numismaatikot, mm. Markku Sumén, kertoivat harrastuksestaan. 17 Nordean, Osuuspankin ja Sampo Pankin asiantuntijat kertoivat järkevästä rahankäytöstä. Yläkuvassa Nordean Jenna Antinmaa. Iltapäivällä Oulun kaupunginteatterin Örkit (alakuva) valtasivat lukion auditorion. 18 Raportti: Jani Laurila Ison pajan antia Kemian ryhmässä 3.1 perehdyttiin rahaan ja sen ominaisuuksiin. Muodostimme pieniä ryhmiä, ja jokainen ryhmä sai oman tehtävänsä. Etsimme netistä mm. rahankäyttöön, historiaan, raaka-aineisiin ja valmistukseen liittyviä tietoja. Kaikkien ryhmien töiden valmistuttua kokosimme tietomme yhteen ja teimme niistä julisteen. Mielestäni pajatyöskentely oli antoisaa ja mukavaa vaihtelua oppimiseen, sillä juuri tällaisissa töissä jokainen tekee jotakin. Koska tiedoista koottiin tässä tapauksessa juliste, kaikki keskittyivät omaan aiheeseensa hyvin. Lisäksi tällainen työskentelymuoto säilyttää luokassa hyvän ilmapiirin, ja tällöin se on paljon antoisampi oppimisen kannalta. Tärkeimmät rahametallit ovat hopea, kupari, nikkeli, kulta ja alumiinipronssi. Nykypäivänä erilaiset kuparimetalliseokset ovat suosiossa, sillä niitä esiintyy monissa kolikoissa. Esimerkiksi Suomessa 10, 20 ja 50 sentin kolikoissa on noin 90 % kuparia. Euron kolikossa sitä on 20 % ja kahden euron kolikossa 25 %. Jokaisella rahametallilla on omat ominaisuutensa, joiden ansiosta rahoista saadaan erittäin hyvälaatuisia. Rahametallien valmistus tapahtuu kuudessa osassa. Ensimmäisenä tehdään rahasta suuri luonnos, minkä jälkeen metalli valssataan levyksi, josta leikataan pyöreitä paloja. Kolmannessa osassa metallia hehkutetaan, jotta se pehmenisi tarpeeksi. Raha leimataan ja muotoillaan heti reunustamisen jälkeen. Viimeisenä suoritetaan tarkistus. Rahametallien puhdistamiseen käytetään erilaisia kemiallisia aineita. Kukin rahametalli puhdistetaan eri lailla, ja lievin lika lähtee pelkällä vedellä ja saippualla. Pakina: Liisa Pirinen Tuntematon sijoittaja Aikaamme värittää, sävyttää ja synkentää eurokriisi. Kriisin hallintaan on valjastettu maan parhaat aivot, ja maan isät ja äidit tekevät kaiken voitavan kriisin saamiseksi hallintaan. Kriisin selättämisen kannalta on kuitenkin välttämätöntä, että myös jokainen kansalainen – maan lapsi – pinnistelee omalla vähäiseltäkin tuntuvalla paikallaan ja tekee oman osansa kansakunnan kohtalon kysymysten ratkaisemiseksi. Maan isät ja äidit ovatkin jo ehdotelleet monenmoista. Useimmat kuulluista ehdotuksista liittyvät maan lasten kukkarolla käyntiin, joko niin, että näitä poloisia 19 usutetaan ahkerampaan veroeurojen kerryttämiseen, tai niin, että vaaditaan säästötalkoisiin osallistumista. Nämä keinot on hyvin pian katsottu, ja rauhallisempaakin kansalaista alkaa lievästi sanottuna tympäistä, jos hänen pitää ryhtyä enää yhdenkään lisäveron taikka veronkorotuksen maksumieheksi, puhumattakaan sellaisesta tilanteesta, että häneltä viedään lähikirjasto nenän edestä ja hammashuoltoa huononnetaan. Toisaalta mainitun kansalaisen yöunet ja kotirauhan uhkaa viedä valtion holtiton velanotto, jossa miljardit hyvin pian muuttuvat biljardeiksi ja sitten ollaankin jo erittäin syvällä nesteessä, jossa ei ole nostetta. On olemassa kolmaskin, harvoin väläytelty vaihtoehto, nimittäin elvytys. Sitä on – ehkäpä syystäkin – moitittu hötöstä taustateoriasta, mutta ennen muuta ongelmana on ollut pääomien puute. Tämä ei ole mikään uusi ilmiö maamme taloudessa, sillä jo runoilija Runeberg otti aikoinaan asiaan kantaa ja Cajander suomensi: “On maamme köyhä, siksi jää, jos kultaa kaivannet.” Ainoa syy, miksi ei käytetty sanaa pääomaköyhä oli tietysti se, ettei se ei sopinut runomittaan. Kansalaisten taistelumoraalin kohottamiseksi on nyt ajateltava laatikon ulkopuolella ja keksittävä uusia konsteja talouden piristämiseksi. Meillähän on vanhastaan ollut paljon puu- ja pölkkypääomaa – taula-, laho- ja pökkelöpääomasta puhumattakaan – jota on perinteisin keinoin älliä takomalla ja hakkaamalla ja jopa sellukattilassa keittämällä yritetty jalostaa fiksumpaan suuntaan, mutta varsinaista älypääomaa ei ole yrityksistä huolimatta onnistuttu luomaan kuin aivan paikallisesti. On siis tullut aika laajentaa pääomapohjaa ja lisätä investointeja, jotta elvytys pääsee toden teolla käyntiin. Laajoissa tutkimuksissa on käynyt ilmi, että meillä Suomessa maata retkottaa niin sanottua laiskaa pääomaa turuilla, toreilla ja aitovierillä joka niemessä, laaksossa ja notkelmassa. Nyt tämä laiska pääoma on potkittava liikkeelle yhteistä hyvää kerryttämään. Maan etu vaatii, että kaikista meistä kuoriutuu pääomasijoittajia. Uutta pääomapohjaa on pienellä haeskelulla löydettävissä mitä yllättävimmistä suunnista. Elämyshakuisimmilta meistä löytyy varmasti paljonkin hurja- ja huimapääomaa, jonka avulla investointeja voidaan lisätä varsinkin mäkihyppyjoukkueen sponsoroimiseen ja formulakuskeihin ja miksei myös kelkkailuun, jossa suhteellisen pienellä investoinnilla olisi helposti otettavissa vaikkapa olympiamitali tai kaksi. Valopääomaa voidaan varmasti sijoittaa maamme kansainvälisen näkyvyyden varmistamiseen, ja Tampereen yliopiston biolääketieteen yksikkö IBT ottaa varmasti avosylin vastaan luu- ja miksei myös läskipääomasijoituksia luiden kasvattamiseen rasvan kantasoluista. Ennakkoluulottomat voivat sijoittaa kaista- ja höyrypääomaa esimerkiksi ICT-alalle ja uusien energiamuotojen keksimiseen, jollei peräti fuusioreaktorin kehittämiseen. Letti-, puna- ja rillipääomainvestoinnit ovat paikallaan kampaamo- ja optiikka-alalla, ja konditoriaala puolestaan odottelee jästi- ja jauhopääomasijoituksia. Uskaliaimmat pystynevät investoimaan sekopääomaa mm. pelialan kehittämiseen ja avaruusmatkailuun, ja jäärä- ja pässinpääoma on omiaan itsenäisiin projekteihin ja hankkeisiin. Nyt kun pää on niin sanoaksemme avattu, vain taivas on kattona pääomasijoitusten kirjolle. Ei muuta kun eurokriisiä sarvista ja elvyttämään. Pääoma liikkeelle! Kaikkia meitä tarvitaan! Tämä pakina saattoi sisältää poliittisesti epäkorrektia ainesta. Toivottavasti luit sen vasta klo 17:n jälkeen. 20 Haastattelu: Jaakko Ryymin Kuva haastateltavien kotialbumeista Global.me kasvattaa kansainvälisyyteen Lukiossamme on mahdollisuus valita myös kansainvälisyyteen liittyviä kursseja. Global.me on yksi tällainen. 9. lokakuuta alkaneella kurssilla keskityttiin puhumaan pelkällä englannin kielellä meitä ja maailmaa koskevista asioista, kuten globalisaatiosta, maahanmuutosta ja suhtautumisesta kulttuuriin. Opettajina toimivat eri maista kotoisin olevat nuoret kurssin vetäjät. Nimi: Amira Muhech Medrano Ikä: 23 vuotta Kotipaikka: Meksiko, Pachucan kylä 80 kilometriä Mexico Citystä. Muuta: Harrastaa kitaran soittoa, pyörällä ajamista, piirtämistä, videopelien pelaamista, musiikin kuuntelua ja kauhuelokuvien katsomista. Valitsi Suomen sen skandidaavisen kiinostuksensa takia. 21 Nimi: Beate Paegle Ikä: 24-vuotias Kotipaikka: Latvia Muuta: opiskelee taidetta, talvella harrastaa lumilautailua, keväällä taas metsässä vaeltelua. Pitää latvialaisia ja suomalaisia hyvin samankaltaisina. Nimi: Zlatina Tsvetkova Ikä: 23-vuotias Kotipaikka: Bulgaria Muuta: Pitää tärkeänä oppia uusia asioita, kuten tanssia ja hiihtoa, harrastaa myös matkailua. On hyvin äimistynyt Suomesta ja sen luonnosta ja siitä, kuinka hyvin järjestäytyneitä ja osaavia ihmisiä me olemme. 22 Essee: Elina Similä Lihapullia ja laudatureja Pian koittaa aika, jolloin seuraavan kevään abiturientit astuvat ulos vanhempien nurkista ja aloittavat itsenäisen elämän. Uusi elämä saattaa alkaa vieraassa kaupungissa, kaukana lapsuudenkodista. Silloin voi tulla ikävä äidin meheviä lihapullia tai isän säästämisvinkkejä. Näitä asioita Priskilla Linqvist käsittelee yleisönosastokirjoituksessaan, joka ilmestyi Helsingin Sanomissa 15.10.2012. opinnot. Oma mielipiteeni vie samoille linjoille Linqvistin kanssa, mutta mielestäni musiikki ja kuvataide olisivat yhdenvertaisia kotitalouden rinnalla. Moni opiskelija löytää itsestään uusia kykyjä pensselin tai kitaran ääressä – samalla tavoin kuin täytekakkua koristeleva opiskelija voi löytää itsestään tulevaisuuden Hans Välimäen. Kuka sen saisi selville peruskoulun kotitaloustunneilla? Lindqvist ottaa mielipidekirjoituksessaan Kotitalouden opetusta lukioon selvästi esille kotitalousopintojen tärkeyden varttuvan lukiolaisen arjessa. Hän esittää pahoittelunsa uusavuttoman sukupolven tähden, ja olen vahvasti samaa mieltä hänen kanssaan. Nykynuoren elämää eivät enää sekoita ajatukset vispilöistä tai mittakannuista, vaan arvostelut Saarioisten uusista einespitsoista ja pikaruokaravintoloiden läheisyydestä. Kodinhoidosta on tullut leikkikenttä. Kolmannen vuoden opiskelijana lukiovuoteni ovat lopuillaan. Ensi syksynä asun luultavasti kahdensadan kilometrin päässä kotikulmiltani. Minun täytyy ottaa vastuulleni oma pieni yksiöni ja saada haltuuni talouden kultaiset avaimet. Kuinka on mahdollista oppia vuosien taloudenhoidon näppärät niksit muutamassa viikossa? Itselleni tämä ei tule olemaan maailmaa järisyttävä asia, mutta moni kollegani tuntee olevansa eksyksissä. Kartta ja kompassi – tässä tapauksessa keittokirja ja pölyluuttu – ovat kadonneet väärille poluille. Lukio antaa kattavan yleissivistyksen ja opettaa itsenäiseksi, mutta mitä on pelkkä teoria ilman käytännön harjoitusta? Muutama kurssi kodinhoitoa tai ruuanvalmistusta antaisi merkittävää taustatukea valkolakille. Kodikkaat kotitaloustunnit keskellä päivää kasvattaisivat opiskelumotivaatiota ja mahdollisesti vähentäisivät kouluallergisten opiskelijoiden eli pinnaajien määrää. Linqvist huomioi myös lukion oppimäärään kuuluvien musiikin ja kuvataiteen Hyvänä esimerkkinä Lindqvist mainitsee ylioppilasjuhlien järjestämiseen painottuvan kurssin. Se olisi mainio lisä abiturienttien kurssitarjottimeen ja tarjoaisi motivaatiota kevättalven uurastusta kohti mentäessä. Marraskuun masentavina iltoina ei välttämättä jaksa ymmärtää, miksi vaivautua kirjoittamaan äidinkielen esseitä tai laskemaan y:n suhdetta x:ään. Kaikkein parasta juhlasuunnittelukurssin lisäksi olisi nähdä äidin stressitön ilme, 23 kun oma ylioppinut lukutoukka suunnittelisi juhlapöydän antimia. Ruoanlaitto ja kotitalouden hoito ovat ajattomia taitoja. Jokainen tarvitsee niitä, tai ainakin kaikki ne, joilla ei ole kolikoita kuin Roope Ankalla. Itse arvostan tulevassa kumppanissani oma-aloitteisuutta kotitöiden suhteen. Mikään siivoushullu ei tarvitse olla, mutta kunhan osaa erottaa imurin sähkövatkaimesta. Sitä paitsi siistissä kodissa silmä lepää ja riitoja syntyy paljon vähemmän. Lukio – yleissivistyksen palatsi – tarjoaa kattavat valmiudet elämän monimutkaisimpiin tapahtumiin. Kotitalousopetusta ei kuitenkaan lueta enää 2000-luvulla Kultaisen käytöskirjan sisältöön. Sivistyneenä pidetään varakasta ja tuhlailevaa elä- mäntyyliä. Ravintoloiden listat kolutaan alkupaloista jälkiruokiin, ja teattereiden ensi-illat vetävät puoleensa magneetin tavoin. Elämä on muuttunut mammonakeskeiseksi, eikä siinä tarvita oman elämän rakennuspalikoita, vaan kaikki löytyvät Valintatalon hyllyiltä. Koulumme kansainvälisyysviikot ovat olleet loistavat. Kaikkein mahtavimmaksi esitykseksi nousi kuitenkin Kempeleen Marttojen 20 minuutin mittainen esittely. Keski-ikäiset ja hieman vanhemmatkin naiset saivat ajatukseni takaisin sämpylätaikinakulhon ääreen heti seuraavana viikonloppuna. Toivottavasti lukio-opetus antaisi jalansijaa uusille mahdollisuuksille. En panisi pahakseni, vaikka Kempeleen Martat tulisivat lukioon opettamaan, kuinka lihapullia pyöritellään. Kempeleen lukion uudet ylioppilaat syksyllä 2012 Aalto, Aleksi Aalto, Ville Ahola, Jaakko Hanni, Salla Häkki, Kristiina Jäminki, Jenni Kaikkonen, Joni Korteniemi, Matti Määttä, Sami Määttä, Susanna Nylund, Katriina Siltavirta, Riikka Tervo, Miikka Yli-Korpela, Sami Fiksu onnittelee! 24