Lataa PDF - Ota koppi

Monikulttuurisuus
Helsingissä
Neuvolatyö, varhaiskasvatus ja alkuopetus 2012
Sisällysluettelo
Esipuhe
3
1 Monikulttuurisuus Helsingin varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa
4
1.1 Kulttuurien välinen kohtaaminen ja henkilöstön valmius (interkulttuurinen kompetenssi)
5
1.2 Kasvatuskumppanuus ja vanhempien osallisuus
6
1.2.1 Aikuinen kielen kehityksen tukijana
6
1.3 Kieli osana identiteettiä
7
1.3.1 Äidinkieli (ensikieli, kotikieli) identiteetin tukena
7
1.3.2 Kielellinen tietoisuus
8
1.3.3 Kaksikielinen kielenkehitys
8
1.3.4 Lapsi toisen kielen oppijana ja osallisena
9
1.3.5 Suomi toisena kielenä opetus Helsingin varhaiskasvatuksessa
10
1.3.6 Kaksikielisyyden suunnitelma lapsen vasussa ja leopsissa
10
2 Monikulttuurisen varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen toteuttaminen
11
2.1 Lapselle ominaiset tavat toimia
12
2.2 Pedagoginen oppimisympäristö
12
3 Havainnointi, dokumentointi ja arviointi
14
4 Lapsen kielen ja puheen kehityksen tukeminen neuvolassa
16
4.1 Kielen oppiminen eri kulttuureissa
17
4.2 4-vuotiaan lapsen laaja terveystarkastus
18
4.2.1 Yhteistyö perheen ja päivähoidon kanssa (Hyve-malli)
18
4.2.2 Lene – tutkimus 4v tarkastuksessa
18
4.2.3 Monikulttuurisen lapsen kielellisen kehityksen arviointi
18
4.3 Tulkin käytön ohjeistus
19
5 Matkalla kouluun
20
5.1 Esiopetus ja nivelvaihe
21
5.2 Perusopetukseen valmistava opetus
22
5.3 Alkuopetus
22
Muu kirjallisuus ja hyödylliset linkit
23
Lähteet
24
Liitteet
25
Esipuhe
Ota koppi! -ohjelmassa käytetään interkulttuurisuus-termiä,
jolla korostetaan vuorovaikutusta kulttuurien välillä. Koulu,
päivähoito ja neuvola ovat mukana edistämässä hyvää ja
turvallista kasvuympäristöä helsinkiläisille lapsille yhdessä
lasten vanhempien kanssa.
Ota koppi! -ohjelma on eri kieli- ja kulttuuritaustaisen lapsen
kielen kehityksen ja osallisuuden vahvistamisen ohjelma.
Kohderyhmänä ovat 4-8 -vuotiaat lapset, joiden äidinkieli on
muu kuin suomi tai ruotsi ja heidän vanhempansa.
Ohjelman tavoitteena on kaikkien lasten yhdenvertaiset
edellytykset oppimiseen ja osallisuuteen sekä toimiva
kaksikielisyys. Ota Koppi! -ohjelman kautta vanhemmat
saavat tietoa lapsen äidinkielen tukemiseen neuvolasta
ja varhaiskasvatuksesta. Varhaiskasvatustyöhön ja
alkuopetukseen löydetään uusia toiminnallisia malleja kielen
oppimisen tukemisessa.
Monikulttuurisuus Helsingissä, Ota koppi! -ohjelman
laatimiseen ovat osallistuneet Helsingin päivähoidosta:
Keijo Räikkönen, Raila Tiainen-Ala-Maunus, Eija Hakala,
Kirsi Halonen, Riitta Hakkarainen, Aino Mertanen, Irma
Marttila, Tarmo Niemi ja Nina Onufriew, perusopetuksesta
Tuulia Tikkanen ja Sari Korkalainen, neuvolatoimesta Marjo
Lepistö, Raija Saavalainen – Kourula ja Laura Aaltio-Kostet.
Lopulliseen muotoon julkaisun on toimittanut päivähoidon
kehittämiskonsultti Nina Onufriew.
Tämä opas on laadittu varhaiskasvatuksen ja neuvoloiden
henkilökunnalle sekä opettajille alkuopetuksessa. Sitä
voidaan soveltaa myös alle 4-vuotiaiden lasten toimintaan.
Ohjelman taustamateriaalina on mm. Helsingin kaupungin
päivähoidon suomi toisena kielenä (S2) -suunnitelma (2005),
Pääkaupunkiseudun Moniku-hanke (2007) ja Mucca-hanke
(2009). Se sisältää laajemman katsauksen varhaiskasvatuksen
monikulttuurisuuteen ja täydentää siten vuonna 2011
uudistettua Helsingin varhaiskasvatussuunnitelmaa ja
Helsingin esiopetuksen opetussuunnitelmaa.
Ota koppi! –ohjelma valmistuu osana työ- ja
elinkeinoministeriön, opetus- ja kulttuuriministeriön,
Suomen Kuntaliiton, Suomen Kulttuurirahaston ja
Svenska kulturfondenin yhteisrahoituksella toteutettavaa
Osallisena Suomessa -hanketta. Ohjelma on laadittu Helsingin
kaupungin sosiaali-, opetus- ja terveystoimen yhteistyönä.
Ohjelma sisältää toimintamallin, joka perustuu lapselle
ominaisiin toimintatapoihin. Mallin toteutuksessa ovat
mukana lapsi, lapsen vanhemmat ja koulun ja päivähoidon
henkilökunta. Neuvolan laajennetulla 4-vuotistarkastuksella
on yhteys Ota koppi! –ohjelmaan. Mallin toteutus on myös
osana lapsen esiopetuksen oppimissuunnitelmaa (Leops)
sisältäen jatkumon ja lapsen kielellisen tuen perusopetuksen
toiselle luokka-asteelle saakka.
3
1
Monikulttuurisuus Helsingin
varhaiskasvatuksessa ja
esiopetuksessa
4
1.1 Kulttuurien välinen kohtaaminen ja
henkilöstön valmius (interkulttuurinen
kompetenssi)
Helsingin päivähoidossa ja esiopetuksessa on paljon
eri puolilta maailmaa muuttaneiden perheiden
lapsia. Monikulttuurisuus tuo uudenlaista sisältöä
varhaiskasvatuksen toimintaympäristöön. Omia etnisiä
tai kielellisiä vähemmistöryhmiämme Suomessa ovat
saamenkieliset ja romanit sekä viittomakieliset. Helsingissä
järjestetään päivähoitoa myös saamen kielellä. Vuonna 2011
yli 11 % Helsingin väestöstä oli muunkielisiä. Helsingin
väkiluvun kasvu tulevina vuosina perustuu pitkälti
muunkielisen väestön määrän kasvamiseen.
Helsingin päivähoidossa puhutaan yleisesti
monikulttuurisesta varhaiskasvatuksesta, jonka rinnalla
esiintyy termi interkulttuurinen kompetenssi.
Interkulttuurisuus on vuorovaikutusta kulttuurien
välillä. Siinä korostuu ajatus tietoisuudesta, herkkyydestä
ja vuorovaikutustaidoista sekä halu toimia erilaisissa
kulttuurien kohtaamisen tilanteissa. Kompetenssin eli
osaamisen voi nähdä yksilöllisenä ominaisuutena, joka
selittää myös onnistumista työtehtävissä ja -tilanteissa
(Ruohotie 2003a, 5). Tämä termi sisältää myös toiminnan,
asenteet ja muut ammatilliset taidot. Tärkeää on itsensä
kehittäminen ja elinikäisen, aktiivisen oppijan roolin
sisäistäminen.
Varhaiskasvatuksella on merkittävä asema
maahanmuuttajataustaisten perheiden kotoutumisessa
ja heidän lastensa elämänlaadun ja tulevaisuuden
rakentumisessa. Lasten kulttuurinen tausta otetaan
huomioon varhaiskasvatuksessa kehittämällä eri hoito-,
kasvatus- ja opetustilanteisiin sopivia toimintatapoja.
Helsingissä laaditaan jokaiselle lapselle varhaiskasvatuksen
suunnitelma, lapsen vasu. Suunnitelmaan sisältyy
kaksikielisyyden suunnitelma, joka toimii pohjana
lapsikohtaisen työn suunnittelulle ja arvioinnille.
Esiopetusvuonna laaditaan lapsen esiopetuksen
oppimissuunnitelma.
Oppiminen puolestaan edellyttää jatkuvaa omien
näkemysten ja asenteiden reflektointia (ks. Jokikokko 2002).
Interkulttuurisen herkkyyden kannalta on välttämätöntä
omien ennakkoluulojen kohtaaminen ja asenteiden
tarkistaminen. Kulttuurisen tietoisuuden voi nähdä
oman itsensä ja oman kulttuuritaustansa tuntemisena.
Kulttuurinen tietoisuus on lisäksi tietoa toisista kulttuureista
ja ihmisistä. Interkulttuurisesti pätevällä ihmisellä on
taito olla kriittinen, nähdä ja ymmärtää asioita monesta
näkökulmasta sekä taito asettua toisen asemaan ja tuntea
myötätuntoa. Hänellä on myös kyky sopeutua, toimia ja
vaikuttaa muuttuvissa olosuhteissa.
Monikulttuurista varhaiskasvatusta on Helsingissä kehitetty
erilaisin hankkein 1990-luvulta lähtien. Yhteinen perusta
luotiin 2005, jolloin laadittiin Helsingin kaupungin suomi
toisena kielenä (S2)-suunnitelma. Päivähoitoalueille
perustettiin hoito- ja kasvatushenkilökunnan verkostot
yhteistyön ja osaamisen vahvistamiseen. Jokaiseen
päivähoidon toimipisteeseen valittiin S2-yhdyshenkilö ja
alueille nimettiin S2-vastuuesimiehet. S2-lastentarhanopettajien
(S2-lto) työpanosta kohdennettiin päiväkoteihin ja alueellisiin
verkostoihin.
Ota koppi -ohjelmassa korostetaan arjen toimintaa ja
henkilöstön vuorovaikutusta lapsen ja vanhempien kanssa.
Voidaan puhua myös sensitiivisyydestä ja toisen henkilön
arvostamisesta. Englanninkielisen competence sanan
voi suomentaa pystyvyydeksi, pätevyydeksi, kyvyksi tai
kelpoisuudeksi. Jokikokko (2002) suosittaa käyttämään sanaa
valmius interkulttuurisesta kompetenssista puhuttaessa.
Aito ja luonteva varhaiskasvatus on mahdollista, kun
varhaiskasvattajat pystyvät eri kulttuurien kasvatuksellisten
ominaispiirteiden, arvojen ja käyttäytymismallien
ymmärtämiseen. Tämä merkitsee, ettei kieltä, erilaisten
kulttuuritaustojen ilmiöitä ja uskontoja enää koeta
yhteistoiminnan esteinä sen enempää kuin muitakaan
ihmisten erilaisia ominaisuuksia ja tapoja. Monikulttuurinen
opetus on laadukkaan opetuksen tarjoamista kulttuurisesti
ja etnisesti monimuotoisessa yhteiskunnassa, ja samalla se on
keino taata jokaiselle lapselle oikeudenmukaista kohtelua ja
kasvatusta (Paavola-Talib 2011, 235).
5
1.2 Kasvatuskumppanuus ja vanhempien
osallisuus
1.2.1 Aikuinen kielen kehityksen tukijana
Kasvatuskumppanuus on vanhempien ja päivähoidon
välistä yhteistyötä, jossa molemmat osapuolet sitoutuvat
yhdessä tukemaan lapsen kasvua, kehitystä ja oppimista.
Kasvatuskumppanuus on yhdessä kasvattamista, ja
vastuu vuorovaikutuksesta vanhempien kanssa on
varhaiskasvatuksen ammattilaisella.
Vanhempia kuuntelemalla saadaan tietoa lapsen taidoista
ja aikaisemmista kokemuksista, jotka ovat pohjana uuden
(kielen) oppimisessa. Hyvä yhteistyö vanhempien kanssa
edellyttää halua ja rohkeutta vuorovaikutukseen sekä
molemminpuolista kunnioitusta ja kiinnostusta.
Kasvatuskumppanuuden pohjana on molemminpuolinen
luottamus, kunnioitus ja tasavertaisuus. Vanhemmille
tulee kertoa, että henkilökunnalla on vaitiolovelvollisuus,
eikä perheen asioista kerrota ulkopuolisille. Vanhemmille
kerrotaan myös, että keskusteluihin varataan tarvittaessa
tulkki ja tulkilla on vaitiolovelvollisuus.
Hyvä vuorovaikutus lapsen ja aikuisen välillä tukee lapsen
kielen kehitystä. Aikuisen kiinnostus ja sitoutuneisuus ovat
perustana vuorovaikutussuhteen syntymiselle. Aikuisen
tulee tiedostaa sanattoman viestinnän merkitys osana
vuorovaikutusta ja oppimista. Ilmeet ja eleet kertovat usein
enemmän kuin sanat. Huomiotta jättäminen, olkapäiden
kohauttelu ja merkitsevät silmäykset kertovat lapselle, ettei
häntä arvosteta. Sensitiivinen aikuinen havaitsee lapsen
sanattomat aloitteet (esimerkiksi katseen) ja vastaa niihin.
Tällöin lapselle tulee tunne, että aikuinen on kiinnostunut
hänestä ja haluaa ymmärtää. On hyvä tiedostaa, että suomea
puhumatonkin lapsi ymmärtää, milloin hänestä tai hänen
perheestään keskustellaan.
Vanhempia kiinnostavat arjen turvallisuus, ruokailu,
ulkoilu, retket, päivälepo ja niiden järjestelyt. Vanhemmille
annetaan mahdollisuus vaikuttaa, kun heille kerrotaan
monikulttuurisesta varhaiskasvatuksesta, sen sisällöistä
ja tavoitteista, ja kutsutaan vanhemmat tutustumaan
päivähoidon toimintaan.
Erilaisuuden ymmärtäminen vaatii oman kulttuurin
tuntemista. Kulttuurien väliset erot ja niiden syyt tulee
tunnistaa, kulttuurien erilaisista piirteistä kannattaa
keskustella ja kysyä avoimesti. Luonteva suhtautuminen
erilaisia kulttuureita ja uskontoja kohtaan helpottaa
luottamuksen ja kasvatuskumppanuuden rakentumista.
Vanhemmat ovat oman kulttuurinsa parhaita asiantuntijoita,
joten on hyvä kysyä vanhemmilta, miten he toivovat
kulttuuriaan käsiteltävän päivähoidossa. Mikä on esimerkiksi
tärkein huomioon otettava juhla islamilaisen, buddhalaisen,
hindulaisen, tai ortodoksiperheen lapselle. Lapsen vasu
turvaa sen, että lapsen ääni kuullaan ja vanhempien toiveet
varhaiskasvatuksesta otetaan huomioon.
Kieltä opettelevat lapset tarvitsevat aikuisen apua ja
ohjausta päästäkseen mukaan leikkiin. Aikuisen on tärkeää
olla mukana leikissä sanoittamassa ja auttamassa lasta
ymmärtämään, mistä leikissä on kysymys. Lapsi oppii kieltä
ja leikkikulttuuria seuraamalla ja jäljittelemällä muita lapsia
ja aikuisia. Kielen kehitykselle on tärkeää, että lapsi saa
ystäviä. Aikuinen voi auttaa alkuun uusia ystävyyssuhteita
esimerkiksi vaihtelemalla vakiintuneita leikkipareja.
Aikuiset ovat vastuussa lasten kielen oppimisesta. Lapsi ei opi
kieltä, jos hän kuulee sitä vain passiivisesti taustalla. Aikuisen
tehtävänä on luoda kielelle merkitys.
Kielen opetuksen tulee olla johdonmukaista ja
suunnitelmallista. Sisällön tulee vastata lapsen tarpeeseen
kehittyä. Kielen kehittymisen säännöllinen havainnointi ja
dokumentointi on tärkeää, jotta voidaan tunnistaa lapsen
lähikehityksen vyöhyke. Lapset oppivat kieltä eri tavoin
ja aikuisen tehtävä on tunnistaa, miten lapsi oppii, missä
tilanteessa ja keneltä. Aikuinen rohkaisee ja kannustaa
käyttämään kieltä ja auttaa lasta ymmärtämään, mitä päivän
eri tilanteissa tapahtuu esimerkiksi kuvien, ilmeiden ja
eleiden avulla.
Monikulttuurisessa Helsingissä lapsella on mahdollisuus
tutustua jo päivähoidossa erilaisiin kulttuureihin, tapoihin ja
tottumuksiin. Ne havainnot ja asenteet, jotka lapsi omaksuu
päiväkodissa, vaikuttavat hänen käytökseensä kun hän menee
kouluun. Lasta opetetaan kunnioittamaan erilaisuutta,
liittyipä ne sitten ihon väriin, kulttuuriin, uskontoon,
kieleen tai vammaisuuteen. Kaikki lapset ovat erilaisia
ja ainutlaatuisia. Kasvattaja tarttuu lasten kysymyksiin
avoimesti, se auttaa lasta arvostamaan moniarvoisuutta.
6
1.3 Kieli osana identiteettiä
VINKKEJÄ KASVATTAJILLE:
Identiteetti on minän kokonaisuus, jonka osia mielikuvat
itsestä ja minäkäsitys ovat. Se on pysyvyyden ja varmuuden
tunnetta siitä, keneksi on kasvamassa. (KeltikangasJärvinen 1994, 112.) Ota koppi! –ohjelmassa korostetaan
lapsen identiteetin kokonaiskehitystä. Kehittymiseen
vaikuttavia tekijöitä ovat lapsen saama hyväksyntä ja
huomio, vuorovaikutuksen laatu, mahdollisuus toimia
leikkien, liikkuen, taiteillen ja tutkien. Kieli, äidinkieli
ja kaksikieliseksi kehittyminen ovat osa minäkuvan
kokonaisuutta.
• auta lasta ymmärtämään: esimerkiksi kuva tai
esine aiheesta, josta keskustellaan, lauletaan,
askarrellaan jne.
• auta lasta löytämään ystäviä
• tee lapsi tietoiseksi omasta oppimisestaan ja
iloitse yhdessä lapsen kanssa
• huomioi erilaiset kielenoppimismahdollisuudet
ja lapsen ominaiset tavat oppia
• pyydä lasta kertomaan perheestään, millaisista
asioista hän pitää ja mikä tekee hänet iloiseksi
• muista arkitilanteiden pedagoginen
hyödyntäminen kielen oppimisessa
1.3.1 Äidinkieli (ensikieli, kotikieli) identiteetin tukena
• auta lasta tuntemaan oman erityisyytensä arvo
Äidinkieli on tärkeä osa ihmisen identiteettiä. Se on
kommunikaation ja vuorovaikutuksen väline, jonka avulla
voidaan jakaa kokemuksia ja ymmärtää toisten kokemuksia.
Se ei ole vain sanojen ja kieliopin osaamista, vaan
kielensävyjen, tunnetilojen ja kielentajun tuntemusta. Kielen
avulla yksilö rakentaa vuorovaikutustaan sekä kiinnittyy
ryhmään ja kulttuuriin.
KUINKA VANHEMPI VOI TUKEA LAPSEN OMAN
ÄIDINKIELEN KEHITYSTÄ?
• anna riittävästi aikaa vuorovaikutukseen
Kielellä on myös tärkeä sosiaalinen ja kasvatuksellinen
tehtävä. Yhteistä kieltä tarvitaan kodin lisäksi tärkeiden
sukulaissuhteiden ylläpitämiseen.
• lue paljon, kerro tarinoita, juttele, pelaa ja laula
• rohkaise lasta käyttämään kieltä
• kysy, kuuntele, vastaa ja kannusta lasta
käyttämään kieltä erilaisissa tilanteissa
Lapsella on oikeus omaan äidinkieleen ja kaksikielisessä
perheessä hänellä on oikeus molempien vanhempiensa
kieliin. On luontevaa, että syntyperältään erikieliset
vanhemmat puhuvat lapselleen omaa äidinkieltään. Kahden
kielen taitajaksi kehittyäkseen lapsi tarvitsee kuitenkin
tukea. Vanhemmat ovat lapsen tärkeimmät opettajat.
Äidinkielen vahvistaminen ja sen arvostaminen on paras tapa
ohjata monikielisyyteen.
• kehu! Innostus tarttuu ja kannustus rohkaisee
• järjestä lapselle mahdollisuuksia leikkiä oman
äidinkielisten lasten kanssa
• monissa kirjastoissa on erikielisiä kirjoja ja
järjestetään satuhetkiä useilla kielillä
• harrastukset, TV, elokuvat, kulttuuritapahtumat
omalla äidinkielellä ovat hyvä lisä kielitaidon
syventämiseen
Aktiivinen kielten tukeminen tarvitsee avoimen ja äidinkieliä
arvostavan ilmapiirin. Kannustavassa ilmapiirissä lapsi voi
olla ylpeä osaamistaan kielistä. Lapsen kielellisillä taidoilla on
myös merkitystä hänen asemaansa sosiaalisessa yhteisössä,
erityisesti toisten lasten seurassa. Kun lapsi kokee, että
hän voi käyttää kaikkia kieliään monipuolisesti ja, hänen
identiteettinsä kaksikielisenä henkilönä vahvistuu.
POHDITTAVAA:
• tiedätkö perheiden juhlaperinteet?
• tiedätkö mitä kieliä lapsen kotona puhutaan?
• havaitsetko päivittäin lapsen tekemät
vuorovaikutusaloitteet?
• kuinka usein osallistut lasten leikkiin?
• tunnetko lapsen kiinnostuksen kohteet?
• oletko kiinnittänyt huomiota siihen, mitä puhut ja
miten puhut lasten läsnä ollessa?
7
1.3.2 Kielellinen tietoisuus
Kielellinen tietoisuus merkitsee kielen ottamista pohdinnan
kohteeksi. Huomio kiinnitetään sanojen merkityksestä niiden
muotoon ja tehtävään. Kielellinen tietoisuus lisää vähitellen
lapsen tutkivaa asennetta kieltä kohtaan ja ymmärrystä kielen
rakentumisesta kieliopillisena järjestelmänä. Kielellisellä
tietoisuudella on myös yhteys lukemisen ja kirjoittamisen
oppimiseen. (Alanen 2006, 210; Torneus 1991a, 8–11.)
Tätä tuetaan esimerkiksi vertailuleikein:
samamerkityksellinen sana (synonyymi), vastakohdat
(antonyymi), äänne- ja kirjoitusasultaan samanlainen
mutta merkitykseltään erilainen sana (homonyymi), josta
esimerkkinä sana kuusi lukusanana ja substantiivina.
1.3.3 Kaksikielinen kielenkehitys
Lapsella on luontainen kiinnostus kielellisiä ilmiöitä sekä eri
kieliä ja kulttuureita kohtaan (Aro 2006, 59–60). Aikuisen
oma kielellinen tietoisuus on tärkeää, koska monipuoliset
kielenkäyttötavat, mahdollisuudet ja mallit tukevat lapsen
kielellistä kehitystä.
Terveet lapset pystyvät omaksumaan syntymästään saakka
useita kieliä. Yhä useampi lapsi syntyy kaksikieliseen
perheeseen. Siksi lasten kanssa toimivien on syytä perehtyä
kaksikielisyyteen. Kaksikieliseksi kasvaminen voi tapahtua
joko samanaikaisesti tai peräkkäisesti, jolloin toinen kieli
opitaan ensi kielen jälkeen. Kaksikielisyyteen kasvamisen
prosessi vaatii runsaasti aikaa.
Kielellistä tietoisuutta voidaan edistää opetuksella.
Se on yleistä kielikasvatusta vuorovaikutteisessa
oppimisprosessissa. Opetus etenee lapsen ehdoilla. Kieltä
ja viestintää koskeva tieto on kuin suunnistuskartta, jonka
varassa lapsi orientoituu kulkiessaan kielellisessä maastossa
(Kohonen 2000, 30).
Toisen kielen omaksumisessa erotetaan kehitysvaiheita.
Lapsi jatkaa puhetta osaamallaan kielellä, vaikka
on havainnut eri kielet Nonverbaali-vaiheessa lapsi
kommunikoi elein ja ilmein sekä mahdollisesti muutamalla
sanalla ja pyrkii olemaan vuorovaikutuksessa aktiivisesti.
Vaiheen merkitys on uuden kielen kannalta aktiivisessa
havainnoinnissa, hiljaisessa harjoittelussa ja ymmärtämisen
karttumisessa. Tämän jälkeen lapsi alkaa käyttää uutta
kieltä sähkösanomatyylisesti, kaavamaisesti (yhden sanan
ilmaisut, nimeäminen, jäljittelevät ilmaisut). Viimeksi
kehittyy produktiivinen kielen käyttö eli ilmaisujen yhdistely
ja omien lauseitten tuottaminen. Tässä kehityksellisessä
vaiheessa (ns. välikielen kausi) lapsen puheessa ilmenee vielä
(kehityksellisiä) virheitä ja ääntämyksessä kuuluu ensikielen
vaikutus. Lapsi voi käyttää tietoisesti kahta kieltä saman
keskustelun aikana.
Torneus (1991a, b) jakaa kielellisen tietoisuuden neljään osaalueeseen:
Kielen äännerakenteiden oivaltaminen (fonologinen tietoisuus) on
tietoisuutta äänteistä ja, että sanat muodostuvat äänteistä.
Lukemaan oppimisen kannalta on olennaista osata yhdistää
kirjain ja äänne. Tämä tapahtuu esimerkiksi riimittelyn,
lorujen, tavuttamisleikkien (rakenne, rytmi, melodia),
alku- ja loppuäänneleikkien ja sanassa kuuluvien äänteiden
tunnistamisleikkien avulla sekä sanan äänteiden pituuden
vaihteluleikeillä (matto – mato, tuli – tuuli jne.)
Tietoisuus sanoista (morfologinen tietoisuus) on kielen sanaston
lisäksi sanojen muotojen tajuamista. Tähän liittyvät
herkkyyskaudet ajoittuvat ikävuosiin 2 - 4. Tätä tuetaan
esimerkiksi tavuttamis- ja yhdyssanaleikkien avulla
(sanojen osittaminen, kokoaminen, sanat vaihtavat paikkaa,
yhdyssanan muodostaminen) sekä sanojen pituuksien
vertailun avulla.
Lapset omaksuvat toista kieltä yksilöllisesti. Omaksumiseen
vaikuttavat mm. persoonallisuuteen liittyvät tekijät (ikä,
kielellinen lahjakkuus, motivaatio, asenteet, sosiaalisuus,
avoimuus) sekä kulttuuritekijät. Kielen omaksumisen
prosessissa on paljon samaa kuin ensikielen omaksumisessa:
tunnista, käytä, korjaa. Omaksumisen vaiheet voivat mennä
päällekkäin tai olla eri järjestyksessä. Vaiheesta toiseen
siirtyminen saattaa lapsesta riippuen kestää muutamasta
kuukaudesta vuoteen. Sujuvuus kehittyy nopeammin kuin
tarkkuus ja monipuolisuus.
Tietoisuus kielen säännöistä (syntaktinen tietoisuus) on tietoisuutta
lauseista ja kielen sääntöjärjestelmästä. Puheen rytmi,
melodia ja sanajärjestys ilmaisevat lauseen lauseopin
(syntaksi). 6-7-vuotiaat osaavat jo hyvin esimerkiksi
muodostaa lauseita kuvien avulla ja täydentää niitä sanojen
avulla (mm. substantiivi, verbi, adjektiivi, paikansana).
Sosiaalinen kielitaito(pintasujuvuus) tarkoittaa kykyä
puhua sujuvasti konkreettisista, tavallisista arkiasioista ja se
saavutetaan 1-3 vuodessa. Akateeminen kielitaito (ajattelun
kieli) tarkoittaa kykyä käyttää kieltä ajattelun välineenä
ongelmanratkaisuissa, älyllisesti vaativissa tilanteissa, joissa
ei ole ympäristövihjeiden apua. Se kehittyy 3-10 vuodessa
Kaksikielisyys ei aiheuta kielen tai kognitiivisen kehityksen
poikkeavuutta.
Toiminnallinen ja käytännöllinen tietoisuus käyttää kieltä tilanteisiin
sopivalla tavalla (pragmaattinen tietoisuus). Lapsen kielellinen
tietoisuus lisääntyy lapsen kertoessa tapahtumista, kun
lapselle luetaan, lasta sadutetaan ja haastatellaan.
Kielellisen tietoisuuden osa-alueena (Poikkeus, Ketonen &
Siiskonen 2003, 69–80) on myös sanojen merkityksen ja niiden
erojen ymmärtäminen eri yhteyksissä (semanttinen tietoisuus).
8
1.3.4 Lapsi toisen kielen oppijana ja osallisena
Toisella kielellä tarkoitetaan kieltä, joka opitaan
kohdekielisessä ympäristössä. Kieli opitaan äidinkielen
rinnalle eikä sen tarkoitus ole korvata äidinkieltä.
Tavoitteena on toiminnallinen kaksikielisyys, jolloin lapsi
pystyy toimimaan molemmilla kielillä ja käyttää niitä eri
tarkoituksiin. Tällöin lapsi pystyy toimimaan molemmissa
kulttuureissa kulttuurin odotusten mukaisesti. Toista kieltä
ei tarvitse oppia täydellisesti.
VINKKEJÄ:
• keskustele lapsen kanssa päivittäin eri tilanteissa
• lapsi tarvitsee keskimäärin 60 – 70 toistoa
oppiakseen uuden sanan
• ilmeet, eleet ja kuvat auttavat puheen
ymmärtämisessä ja tuottamisessa
• on hyvä sopia yhdessä käytettävät käsitteet
lapsen aloittaessa päivähoidon esimerkiksi
käytetäänkö sanaa näkkäri, näkkileipä vai leipä
Kasvattajan näkemys kielenoppimisesta ja kielitaidosta
ohjaa hänen tapaansa opettaa kieltä. Toisaalta hyvä kielitaito
on rakenteiden hallitsemista mahdollisimman hyvin,
toisaalta taas osaamista on se, että tulee ymmärretyksi
kahvilassa asioidessaan. Aikuisen on tärkeä tiedostaa,
että on monenlaista osaamista. Kielitaito voidaan jaotella
kielen kuunteluun ja ymmärtämiseen, puhumiseen ja
sanastoon, kielen rakenteeseen ja lukemisen ja kirjoittamisen
valmiuteen.
• aikuisen esittämät avoimet kysymykset
mahdollistavat kielen prosessoinnin (avoin
kysymys: mitä söit aamulla? suljettu kysymys:
söitkö aamulla puuroa?)
• muistathan antaa lapselle aikaa prosessoida
vastauksen
• liikunta, taiteilu, sääntöleikit ja pelit tukevat
lapsen osallisuutta, koska ne eivät vaadi
samanlaista kielellistä osaamista kuin
mielikuvitusleikit
Suomen kieltä osaamattomalla lapsella on oma äidinkieli,
kulttuuri ja kokemuksia. Opetellessaan toista kieltä, lapsi
saattaa aluksi puhua omaa äidinkieltään. Jos lapsi ei tule
ymmärretyksi, lapsi voi olla pitkäänkin lähes puhumaton.
Hän kuitenkin seuraa puhetta ympärillään ja alkaa
pikkuhiljaa toistaa sanoja ja fraaseja. Vähitellen lapsi alkaa
yhdistellä sanoja ja tuottaa omia lauseita.
• sadutus kuvien avulla tukee kertovan puheen
kehittymistä (huomioi kuvat eri kulttuureista)
• aloitteleva kielenoppija voi kertoa omin sanoin
aikuisen lukeman pienen kertomuksen
http://global.finland.fi/public/default.aspx?nodei
d=15835&contentlan=1&culture=fi-FI http://www.
makingfriends.com/friends/f_pick_freinds_cqolor.
htm
Toisen kielen oppimista edistää lapsen kokemus
osallisuudesta. Lapsella on oikeus iloita itsestään ja kokea,
että muutkin nauttivat hänen läheisyydestään. Lapsella
on mahdollisuus ilmaista ajatuksiaan ja kokemuksiaan
sekä tuntea, että ympärillä olevat ihmiset haluavat kuulla
niitä ja pitävät niitä merkityksellisinä. Lapset voivat kertoa
asioista siten, kun se heille on luontaista. Usein ilmaisu
ei tule huulilta, vaan on luettavissa kehosta ja ilmeistä.
Osallisuus rakentuu kokemuksille siitä, että on tärkeä ja
merkityksellinen omana itsenään.
POHDITTAVAA:
• Onko sinulla ja työtoverillasi yhteneväinen
käsitys lapsen osaamisesta?
• Miten mahdollistetaan vuorovaikutus sekä lasten
että aikuisten kanssa?
Lapsen oman äidinkieliset kasvattajat tutustuttavat lapsia
kielikulttuuriinsa ja voivat kertoa omista toisen kielen
oppimisen kokemuksistaan. Lapsiryhmän yhteinen kieli on
suomi, mutta arjen tilanteet suunnitellaan pedagogisesti
siten että myös vuorovaikutus lapsen omalla äidinkielellä
mahdollistuu.
• Miten laajennat lapsen kielen oppimista
suunnitelmallisesti?
• Onko päivittäin toimintaa, johon voi osallistua
ilman kieltä esimerkiksi kuvasta näyttämällä tai
eleellä?
9
1.3.5 Suomi toisena kielenä opetus Helsingin
varhaiskasvatuksessa
1.3.6 Kaksikielisyyden suunnitelma Lapsen vasussa
ja leopsissa
Suomi toisena kielenä (S2) -opetus on osa lapsiryhmän
toimintaa, silloin kun ryhmässä on muuta kuin suomea
äidinkielenään puhuva lapsi. Lapsella on oikeus
tavoitteelliseen ja säännölliseen S2-opetukseen. Kasvattajat
toimivat lasten kielen mallina arjen vuorovaikutustilanteissa
(leikin, ohjatun toiminnan sekä ruokailu-, ulkoilu- ja
lepohetkien yhteydessä).
Kaksikielisyyden suunnitelma sisältää sekä äidinkielen
tukemisen kotona ja päivähoidossa että suomen kielen
oppimisen tuen päivähoidossa ja esiopetuksessa. Suomi
toisena kielenä oppimisen tavoitteet perustuvat lapsen
tarpeisiin ja vanhempien kanssa yhdessä laadittuun
kaksikielisyyden suunnitelmaan. Kielen opetuksen
ja muun toiminnan tulee vastata lapsen ja yksikön
varhaiskasvatussuunnitelmaan kirjattuja tavoitteita,
menetelmiä ja arviointia.
S2-opetuksen tehtävänä on kehittää kokonaisvaltaisesti
lapsen suomen kielen taitoa ja kielellistä tietoisuutta,
jotta hän pystyy ilmaisemaan itseään. Yhdessä äidinkielen
kehittymisen kanssa S2-opetus tukee kaksikielistä
identiteettiä ja vahvistaa lapsen toiminnallista
kaksikielisyyttä. Lapsen osallisuus ryhmän jäsenenä
lisääntyy, kun häntä rohkaistaan ja ohjataan kasvamaan
vähitellen aktiiviseksi puhujaksi ja kuuntelijaksi
monenlaisissa vuorovaikutustilanteissa. Ryhmän jäsenenä
lapsi harjaantuu kuuntelemaan kertomaan ja ilmaisemaan
toiveitaan, mielipiteitään ja ajatuksiaan.
Kaksikielisyyden suunnitelma kirjataan Lapsen vasuun
ja Lapsen esiopetuksen oppimissuunnitelmaan. Äidinkielen
tukemisessa vastuu on vanhemmilla. Keskustelussa
selvitetään mitä kieliä kotona puhutaan ja keskustellaan
oman äidinkielen merkityksestä sekä kaksikielisyyden
hyödyistä. Äidinkielen osioon kirjataan lapsen kotona
puhutut kielet sekä sen hetkinen äidinkielen taito.
Vanhemmille kerrotaan, mitä ikätasoinen äidinkieli
tarkoittaa sekä autetaan keskustelulla ja kysymyksillä
vanhempia arvioimaan lapsen kielitaitoa ja tuetaan
vanhempia oman äidinkielen vahvistamisessa. Vanhempien
kanssa sovitaan yhdessä miten lapsen äidinkieltä
tuetaan kotona ja päivähoidossa ja sopimukset kirjataan
kaksikielisyyden suunnitelmaan.
Henkilökunta saa työlleen tukea toimiessaan yhdessä
alueellisen suomi toisena kielenä lastentarhanopettajan
(S2-lto) kanssa. S2-lto tekee työtä yhdessä hoidosta
ja kasvatuksesta vastaavien kasvattajien kanssa.
Suunnitelmallinen työ kohdentuu sekä lapseen yksilönä että
lapsiryhmän toimintaan. Hän tukee kasvattajien työtä mm.
mallintamalla S2-opetusta lapsiryhmissä. Lapsihavainnointi
ja kielen opettaminen tapahtuu suunnitelmallisesti
monipuolisen toiminnan yhteydessä. Henkilöstön osaamista
kehitetään myös S2-lto:n järjestämissä konsultaatioissa,
alueellisissa verkostoissa ja koulutustilaisuuksissa.
Suomen kielen osioon kirjataan lapsen suomen kielen taito
ja miten kielen oppimista tuetaan yksilöllisesti päivittäisessä
toiminnassa, arjen tilanteissa ja pienryhmissä. Lisäksi
sovitaan miten lapsen suomen kielen oppimista seurataan ja
havainnoidaan sekä milloin suunnitelmaa arvioidaan.
Kaksikielisyyden suunnitelma siirtyy Leopsin mukana
kouluun, jolloin opettaja saa tietoa lapsen äidinkielen ja
suomen kielen osaamisesta.
VINKKEJÄ:
Lapsen aloittaessa päivähoidossa vanhempien
kuvat ja keskeiset turvasanat omalla äidinkielellä
sekä pehmeä lasku auttavat lasta alkuun.
Toiminnan selkeä struktuuri:
• kuvin tuettu toiminta, ruokailu ja pukeminen,
lauluhetkelle kuvitetut laulut tai roolivaatteet,
lukuhetket sovittuna päivittäin
• riittävän pitkäkestoiset liikunnan, musiikin ja
kielen teemat varmistavat sanaston tutuksi
tulemisen
Pienryhmä lisää vuorovaikutusta ja mahdollistaa
lasten ideoiden ja innostuksen käyttöön ottamisen
(”nyt nää on suuria karhuja”).
S2-opetukseen liittyviä toimintoja varhaiskasvatuksessa
sekä S2-lto:n tehtäviä toimintavuoden aikana kuvataan
Monikulttuurinen toimintavuosi -dokumentissa.
10
2
Monikulttuurisen
varhaiskasvatuksen ja
esiopetuksen toteuttaminen
11
2.1 Lapselle ominaiset tavat toimia
Lapselle ominaisia tapoja toimia, ajatella ja oppia ovat
leikkiminen, liikkuminen, tutkiminen ja ilmaiseminen taiteen
keinoin. Toiminnoissa toteutuu kielen merkitys, sisällölliset
orientaatiot ja oppiminen. Lapsille ominaiset toiminnan tavat
ovat hyviä luovien, kognitiivisten ja sosiaalisten prosessien
kasvualustoja, jotka tuottavat erityisesti lasten itsensä
tuottamaa varhaiskasvatuksen lastenkulttuuria: satua ja
fantasiaa, jossa lapsilla tulee olla aikaa ja mahdollisuus viipyä.
MENETELMÄT
LI & KULTTUUR
KIE
I
leik
kim
l
LAPSILÄHEINEN
alla
PP
t
SI
SÄ
L LÖ
I M I S E N IL
MENETELMÄT
im
utk
O
TOIMINTAKULTTUURI
O
Leikissä lapsen sisäinen ja ulkoinen maailma kohtaavat,
sillä leikin avulla lapsi prosessoi kokemaansa, näkemäänsä
ja kuulemaansa. Leikki edistää mielikuvitusta ja
persoonallisuuden ja abstraktin ajattelun kehittymistä.
Leikin rakentaminen ja leikki edellyttävät usein uusia,
ennen kokeilemattomia ratkaisuja ja jatkuvaa neuvottelua
sekä yhteistoimintaa koko ryhmän kanssa. Leikissä
leikkikavereiden lisäksi on tärkeää aikuisen tuki ja kielellinen
malli kielen oppijalle.
lla
ma
u
iikk
ällä
T & SISÄLTÖ
tai
tei
E
A LU
lem
alla
ET
Kulttuuri ja sen sisällöt vetävät lasta puoleensa
Liikkumalla lapsi oppii motorisia taitoja, erilaisia asioita ja
käsitteitä. Liikkuminen on usein myös osa leikkiä, jossa
sosiaaliset prosessit kehittyvät yhteisten pyrkimysten,
säännöistä sopimisen ja yhdessä ajattelemisen kautta.
Kehollinen ja kokemuksellinen oppiminen virittää ja ylläpitää
luovia prosesseja.
2.2 Pedagoginen oppimisympäristö
“Meidän tehtävämme on opettaa juuri niitä lapsia, joita
meillä on. Ei niitä lapsia, joita meillä joskus oli, ei niitä lapsia,
joita toivoisimme päiväkodissa olevan eikä niitä lapsia, jotka
ovat olemassa vain kuvitelmissa. Se tarkoittaa, että meidän
on tarjottava oppimisympäristö, joka on yhtä monipuolinen
kuin ihmisyys itse”.
Tutkiminen on lapsen luontainen tapa oppia ja tutustua
ympäristöönsä. Lapselle on tärkeää, että hänen pohdintansa
ja tutkiva ihmettelynsä on merkityksellistä, palkitsevaa ja
ylläpitää sekä vahvistaa oppimisen iloa. Tutkiminen laajentaa
kokemusmaailmaa, tuo esille ja tukee luontevasti käsite- ja
sanavarastoa sekä auttaa syiden ja seurausten oivaltamista.
Tutkiminen on myös sosiaalista toimintaa, jossa yhdessä
koetaan tutkimisen iloa.
(Torontolaisen koulun rehtoria Chris Penseä mukaillen)
Taiteileminen on luovaa ilmaisua, taiteellista kokemista,
tekemistä ja ilmaisemista. Kaikessa taiteilemisessa keskeistä
on, että ympäristö kannustaa lasta elämykselliseen
toimintaan. Taiteilemiseen liittyy aina kokonaisvaltaisuus,
yhteisöllisyys ja vuoropuhelu sekä kulttuurin läsnäolo.
Lapselle ominainen tapa toimia ja oppia vahvistaa hänen
hyvinvointiaan ja käsitystä itsestään sekä lisää hänen
osallisuuttaan. Toimiessaan itselleen mielekkäällä tavalla
lapsi myös ilmentää ajatteluaan ja tunteitaan. Kasvattajan
herkkyyttä on havainnoida lapsen yksilöllinen kasvu ja
kehittymisen tarpeet. Kasvattajalle avautuu kanava lasten
ajatteluun ja maailmaan, kun he toimivat ja keskustelevat
yhdessä lasten kanssa sekä havainnoivat lasten toimintaa.
Havaintojen, dokumentoinnin ja arvioinnin kautta kasvattaja
vastaa lasten tarpeisiin ja rakentaa toimintaa ja opetusta
lasten omille kokemuksille. Toimivan vuorovaikutuksen
perusedellytyksenä on turvallinen tunneilmasto, jossa
erilaisten tunteiden ilmaiseminen on hyväksyttävää.
Vasu-työkirja
12
Oppimisympäristön suunnittelun perustana ovat toimintaan
osallistuvat lapset ja lapsiryhmä. Suunnittelussa otetaan
huomioon lasten kehitystaso, kulttuuritausta ja sen hetkiset
mielenkiinnon kohteet. Oppimisympäristö elää koko ajan.
VINKKEJÄ, KUINKA KULTTUURIT SAADAAN NÄKYVÄKSI
OPPIMISYMPÄRISTÖSSÄ:
• askarrellaan kotitalot, joissa on perheenjäsenten
kuvat
Oppimisympäristössä on merkityksellistä
vuorovaikutuksellisuus. Hyvä kielellinen oppimisympäristö
perustuu ennen kaikkea positiiviseen ilmapiiriin ja
lämpimään lasta arvostavaan vuorovaikutukseen. Aikuisen
tulisi mahdollistaa lasten keskinäinen yhdessäolo ja
vuorovaikutus kaikissa tilanteissa. Hyvä oppimisympäristö
tukee yhdessä toimimista, tietojen jakamista ja mahdollistaa
yhteisen keskustelun.
• tervehdyksiä ja fraaseja eri kielillä seinille esim.
hyvää huomenta kaikilla niillä kielillä, joita
ryhmässä puhutaan
• seinälle juhlien vuosiympyrä, johon vanhemmat
merkitsevät omat tärkeät juhlapäivät
• tehdään yhdessä lasten kanssa karttoja, lippuja
ja eri kielten aakkoset
• tehdään vanhempien kanssa lapsen oma
katselukirjan, jossa on lapselle tärkeiden
ihmisten kuvia
Ilmapiirin luominen on aikuisen vastuulla. Positiivinen ja
kannustava ilmapiiri, jossa lapsi kokee olonsa tervetulleeksi
ja hyväksytyksi, tukee lapsen oppimista. Kieltä opetteleva
lapsi tarkkailee aikuisen sanatonta viestintää ja rakentaa sen
pohjalta kuvaa itsestään kielen oppijana. Hyvin suunniteltu
ja rikas oppimisympäristö ei riitä, jos aikuinen on etäinen
ja lasta kuulematon. Kuuntelemalla ja havainnoimalla lasta
saadaan selville, mitkä asiat ovat lapselle tärkeitä ja mistä hän
on kiinnostunut.
• esikouluikäisen lukemaan oppimista tukee,
jos hän näkee myös äidinkielellään kirjoitettua
tekstiä päiväkodissa esimerkiksi äidinkieliset
kirjat
• eri maiden perinneleikit ja sadut sekä musiikin
kuunteleminen ja laulaminen
Lapselle itselleen merkittäviä tekijöitä ovat vuorovaikutus
toisten lasten kanssa ja lapsiryhmä. Leikki on lapselle
ominainen tapa oppia ja sen kautta hän oppii myös kieltä.
Vaihtelemalla teemoja leikkipisteissä, lapsi saa uutta
sanastoa ja kielen käyttöön avautuu uusia mahdollisuuksia.
Hyvä oppimisympäristö herättää lapsen uteliaisuuden ja
houkuttelee kokeilemaan ja tutkimaan.
POHDITTAVAA:
• Onko lapsilla mahdollisuuksia keskusteluun
myös aikuisen ohjaaman toiminnan aikana?
• Kuinka monta ystävää lapsella on ja pääseekö
hän mukaan leikkeihin?
• Näkyykö monikulttuurisuus kirjoissa, seinillä ym.
olevissa kuvissa, leluissa ja peleissä?
Oppimisympäristön suunnitteluun kuuluu myös se, miten
ympäristö on pedagogisesti järjestetty. Eri kielten ja
kulttuurien tulee näkyä varhaiskasvatuksessa. Lapsi tarvitsee
samaistumisen kohteita kulttuuri – identiteettinsä ja
minäkuvansa vahvistamiseksi.
• Kuinka usein muuntelet lasten leikkipisteitä?
• Millaisia ovat välineet ja materiaalit kielen
oppimisen kannalta ja onko niitä riittävästi?
• Kuunteletko ja puhutko jokaiselle lapselle
päivittäin?
Esimerkiksi mahdollisimman monimuotoinen kuvamaailma
tekee jokaisen lapsen näkyväksi ryhmässä. Lapsella
ja vanhemmilla tulisi olla mahdollisuus vaikuttaa
oppimisympäristön suunnitteluun, rakentumiseen ja
edelleen kehittymiseen yhdessä henkilökunnan kanssa.
Pedagogiseen oppimisympäristöön kuuluu myös kielen
kehitystä tukevan monipuolisen materiaalin valmistaminen,
hankkiminen ja käyttäminen.
• Miten hyödynnät ulkoilun ja retket kielen
oppimisessa?
2.3 Toiminnallinen valikko
www.otakoppi-ohjelma.fi
13
3
Havainnointi, dokumentointi
ja arviointi
14
Havainnoinnin avulla kehitetään toimintaa. Tarkastellaan sitä
mitä lapsi tekee tai mitä leikissä tapahtuu. Havainnoimalla
saadaan tietoa myös lapsen kielitaidosta. Havainnonti
voidaan jakaa vapaaseen tai osallistuvaan havainnointiin.
Lapsen vasun kielenkehityksen suunnitelmaan kerätään
tietoa havainnoiden. Vapaassa havainnoinnissa seurattavat
asiat määritellään vain yleisluontoisesti. Vapaa havainnointi
saattaa tuottaa aluksi runsaasti aineistoa. Muistiin
kirjoittaminen on ensiarvoisen tärkeää. Muistin tukena voi
käyttää myös videointia tai nauhoittamista.
Kettu-testi (Korpilahti- Eilomaa) on tarkoitettu 3-vuotiaan
suomenkielisen lapsen puheen ja kielentaitojen arvioinnin
tueksi. Sitä voidaan käyttää 3-5-vuotiaan eri kieli ja
kulttuurisen lapsen suomen kielen arvioinnissa, kun hän
on osallistunut suomenkieliseen toimintaan noin vuoden
verran. Kartoituksen kautta voidaan toimintaa suunnitella
lapsen suomen kielen oppimista tehostavaksi. Kettu-testin
osa-alueet ovat: nimeäminen, kielen ymmärtäminen,
toimintaohjeiden ymmärtäminen, ääntäminen ja puheen
ymmärrettävyys, kertova puhe, taivutusmuotojen sekä värien
ja lukumäärän hallinta ja lausepituus.
Havainnoinnin tarkoituksena voi olla tiedon saaminen lapsen
kielitaidosta. Voidaan tarkastella sitä, missä vaiheessa lapsi on
suomen kielen oppimisessa. Vanhemmat voivat puolestaan
tarkastella sitä, kuinka lapsi hallitsee oman äidinkielensä.
Olennaista on, että havainnoista keskustellaan ja ne johtavat
toiminnan kehittämiseen lapsen kielen kehitystä tukevaksi.
Toiminnan kehittämisen ja tiedon saannin apuna voidaan
käyttää myös arviointia.
Lauran päivä (Laitala) on suomen kielen materiaali, joka
on tarkoitettu esiopetusikäisen suomea toisena kielenä
puhuvan lapsen suomen kielen kartoitukseen, arkipäivän
kielenkäyttötilanteiden arvioinnin tueksi. Materiaali tärkein
osio on sanasto, joka on jaettu esiintymistiheydeltään
päivittäisestä melko harvinaiseen sanastoon. Materiaali pitää
sisällään myös sanojen tunnistamista, kielen rakenneasioita ja
vapaata kerrontaa. Kartoituksen tulosten perusteella voidaan
suunnitella kielen oppimista edistävää toimintaa.
Arvioinnin perustella saadaan tietoa lapsen suomen kielen
kehitysvaiheista itselle, vanhemmille, lapselle, sekä muille
lapsen kanssa toimijoille. Kielen kehityksen arvioinnin osaalueina voivat olla kuuntelu, ymmärtäminen, puhuminen ja
sanasto.
Arvioinnin apuna voidaan käyttää mm. erilaisia puheen ja
kielen kehityksen arviointimenetelmiä, kuten Kettu-testi
ja Lauran päivää. Päivähoidon työntekijöillä on käytössään
myös omia hyväksi havaittuja seuranta- ym. lomakkeita,
jonka avulla seurataan lapsen suomen kielen oppimisen
edistymistä.
15
4
Lapsen kielen ja puheen
kehityksen tukeminen
neuvolassa
16
4.1 Kielen oppiminen eri kulttuureissa
vanhemman kanssa, mikä innostaa häntä yrittämään myös
puhumista vanhemman kielellä.
Lapsen kielelliseen kehitykseen liittyy tärkeänä ilmiönä ns.
kielellinen sosiaalistuminen. Länsimaisissa kulttuureissa
lapsi omaksuu kieltä varhaisvaiheissa yksilökeskeisesti, jolloin
vanhemmat käyttävät runsaasti kasvotusten tapahtuvaa
vuorovaikutusta, muuttavat omaa puhettaan lapselle
sopivammaksi, sekä sanoittavat ympäristön ilmiöitä, asioita
ja tapahtumia. Lapsen ensimmäisiä sanoja odotetaan ja jo
ensimmäisille ääntelyille annetaan merkityksiä. Kirjojen ja
lukemisen maailmaa pidetään tärkeänä.
Kieltä kehittää myös arjessa tapahtuva askarointi,
ruuanlaitto, pelaaminen, pöytäkeskustelut omalla
äidinkielellä. Oleellista on, että kieltä käytetään aktiivisesti
eri tilanteissa: lasta puettaessa nimetään vaatekappaleita,
kaupassa keskustellaan siitä, mitä ostoskärryihin laitetaan.
Jo pienetkin asiat voivat auttaa kielen kehitystä isoja
askeleita eteenpäin. Sillä, miten ja kuinka paljon puhutaan,
on merkitystä lapsen kielen kehitykselle (Latomaa et al.,
2007, s. 157). Jokainen arkipäivän tilanne voi olla lapselle
kielenoppimistilanne.
Monissa perinteisissä kulttuureissa lapsi oppii kielen
yhteisöllisesti, jolloin lapsi oppii kielen kuuntelemalla aikuisten
ja muiden lasten puhetta, katsomalla ja seuraamalla.
Aikuiset puhuvat vähemmän suoraan lapselle, sanottavat
niukemmin asioita ja mm. mieluummin toistavat lausetta
kuin muokkaavat sitä lapselle sopivammaksi.
Vanhempien vahva motivoiminen oman äidinkielen käyttöön
tulisi tapahtua jo aivan varhaisissa neuvolakontakteissa, jopa
perhevalmennuksessa. Vanhempia on hyvä muistuttaa myös
siitä, että vauva on valmis vastavuoroiseen vuorovaikutukseen
jo heti ensimmäisistä päivistä alkaen. Vauvalle voi ja
kannattaa puhua, vaikka hän ei vielä sanallisesti vastaakaan.
Hänellä on kuitenkin käytössään monia ei-kielellisiä
kontaktikeinoja ja ennen kaikkea hänellä on halu ja tarve olla
vuorovaikutuksessa aivan varhaisimmista hetkistä alkaen.
Vauvan ääntelyyn vastataan ja samalla sitä vahvistetaan.
Molemmilla tavoilla lapsi oppii hallitsemaan äidinkielensä
muutaman vuoden iässä. Yhteisöllisessä kielenkehityksessä
lapsen kieliyhteisönä on kuitenkin “koko kylä”. Monella
perheellä ei enää ole tätä laajaa yhteisöä ympärillään, joten
vastuu kielen kehityksestä siirtyy suoremmin vanhemmille.
Vanhemmilla saattaa olla se käsitys, että kieli syntyy
itsestään iän ja kasvamisen myötä, eivätkä välttämättä näe
yhteyttä lapsen esikielellisten taitojen kehittymisen, hänen
kuulemansa puheen ja muiden kielellisten virikkeiden ja
lapsen kehittyvän kielen oppimisen välillä (Lindholm, 2011).
Vanhemmat saattavat myös puhua lapsilleen osittain suomea,
joka ei ole suositeltavaa lapsen oppiessa tällöin samat virheet,
mitä vanhemmalla on puhuessaan itselleen vierasta kieltä.
Lapsen esikielelliset taidot ennustavat myöhempää
kielellistä kehitystä, ja ne kehittyvät varhaisessa
vuorovaikutussuhteessa. Vanhemmilla on siis esikielellisten
taitojen arvioinnissa keskeinen merkitys yhdessä
terveydenhoitajan kanssa. Usein pelkkä asioiden esille
ottaminen ja sitä kautta lisääntyvä tietämys auttavat
vanhempia tehostamaan omia arkisia toimiaan lapsensa
viestinnän aktivoimiseksi ja kehityksen tukemiseksi. Yhdessä
havainnoidaan lapsen valmiuksia: esim. katsekontaktin
haku, tunneilmaisut ja niihin vastaaminen, minkälaista on
varhainen ääntely, jokelteleeko lapsi monipuolisesti 6-7 kk
iässä, käyttääkö lapsi kommunikatiivisia eleitä (osoittaminen,
vilkuttaminen, poistyöntäminen), saako aikuinen lapsen
mukaan sosiaalisiin leikkeihin (kukkuu-leikit, piilotusleikit)
(Loukusa et al., 2011, s. 175-189). Ks. tarkemmin taulukko
liitteistä (liite 3).
Äidinkieli on lapsen tärkein kieli. Oman äidinkielen hallinta
edistää lapsen kielellistä kehitystä, vahvistaa itsetuntoa
ja kulttuurista identiteettiä ja luo pohjan muiden kielen
oppimiselle. Kun äidinkielen rakenteet, sana- ja käsitevarasto
ovat kunnossa, on helpompaa oppia myös toisen kielen
rakenteet, sana- ja käsitevarasto. Kun omalla äidinkielellä
kertominen, kuvailu ja keskustelu sujuu, sujuvat ne
helpommin myös toisella kielellä. (Kulttuurikeskus Caisan
kielikurssit)
Äidinkielen johdonmukainen tukeminen kotona on lapsen
kielelliselle kehitykselle välttämätöntä. Vanhempia tulisi
kannustaa tarjoamaan mahdollisimman monipuolista
äidinkielen mallia (lukeminen, tarinointi, laulaminen,
loruilu). Kaksikielisissä perheissä on tärkeää, että kumpikin
vanhempi käyttää omaa äidinkieltään. Vaikka lapsi itse
käyttäisi toista kieltä puhuessaan isälle tai äidille vanhemman
on säilytettävä oma kielensä. Jos lapsi ei tiedä jotain sanaa
ja sanoo sen toisella kielellä, vanhempi toistaa sanan
omalla kielellään ja myös toistaa lapsen kertoman omalla
äidinkielellään. Vaikka lapsi ei aktiivisesti käyttäisikään
vanhemman puhumaa kieltä, kielen ymmärtäminen kehittyy,
lapsi oppii ymmärtämään kieltä ja kommunikoimaan
Leikkiminen on hyvä vuorovaikutuksen väline jo
aivan pienillä lapsilla. Suomessa arvostetaan leikkiä
vuorovaikutuksen sekä uusien asioiden oppimisen välineenä.
Leikit myös tukevat lapsen kielen ja ajattelun kehitystä.
Leikki on kulttuurisidonnainen asia. Eri kulttuureissa
nähdään leikin arvo eri tavoilla. Neuvolassa kannattaa
kuitenkin rohkaista vanhempia leikkimään lastensa kanssa.
Aikuinen voi rikastuttaa lapsen leikkiä ja käyttää leikkiä
kielen opettamiseen. Kun lapselle leikkitilanteissa toistaa
erilaisia mahdollisuuksia käyttää sanoja ja yhdistellä sanoja
lauseiksi, lapsi oppii äidinkieltä huomaamatta.
17
4.2.2 Lene – tutkimus 4v tarkastuksessa
Lukeminen ja kirjojen katselu lapsen kanssa on oiva tapa
olla läheisessä vuorovaikutuksessa ja samalla edistää kielen
kehitystä: ymmärtämisen taidot kehittyvät, sanavarasto
kasvaa ja ajattelun taidot kehittyvät kun katsellaan yhdessä
kirjan kuvia, nimetään niitä ja keskustellaan niistä.
Vanhemmille kannattaa kertoa kirjastopalveluista (kirjaston
tapahtumat). Joissakin kulttuureissa on lukemisen sijaan
vahva suullisen kertomisen perinne, siihen kannattaa
vanhempia myös kehottaa. Luku- ja kirjoitustaidon puute ei
ole este saduille ja tarinoille, sillä kertomiseen ja loruiluun ei
tarvita valmista kirjaa. Liika TV:n katselu ja tietokonepelien
pelaaminen eivät kehitä vuorovaikutusta.
Neuvolatarkastuksessa terveydenhoitajan työvälineenä
on Niilo Mäki instituutin kehittämä leikki-ikäisen lapsen
neurologinen arviointimenetelmä Lene. Lene-tutkimus
sisältää lähi -ja kaukonäön tutkimukset, arviot motorisista
taidoista, poikkeavista liikkeistä, vuorovaikutustaidoista,
tarkkaavaisuudesta ja motivoitumisesta, puheen
tuottamisesta, puheen ymmärtämisestä ja käsitteistä,
kuullun hahmottamisesta, silmä-käsi-yhteistyöstä, leikistä ja
omatoimisuudesta.
Kielellistä kehitystä Lenessä tutkitaan antamalla lapselle
kaksiosaisia ohjeita. Kuvien avulla arvioidaan kertovan
puheen tuottamista ja varta vasten pääkaupunkiseudun
lapsille suunnitellun kuvataulun avulla kysymysten
ymmärtämistä. Koko tarkastuksen ajan seurataan miten
lapsi tulee vuorovaikutustilanteeseen mukaan, onko
katsekontaktia ja verbaalisen kontaktin ottamisen halua.
Materiaalia: Vuorotellen, opas vuorovaikutukseen ja kielen
kehityksen alkuvaiheisiin (suomi, englanti, venäjä).
4.2 4-vuotiaan lapsen laaja
terveystarkastus
4-vuotiaan lapsen terveystarkastus on (338/2011)
neuvolatoimintaa koskevan asetuksen mukaisesti laaja
terveystarkastus, johon sisältyy sekä terveydenhoitajan (75
min) että lääkärin (20-30 min) tekemä terveystarkastus.
Tarkastukseen kutsutaan mukaan lapsen molemmat
vanhemmat ja käynnillä keskustellaan koko perheen
terveydestä ja hyvinvoinnista. Vastaanotolla kysytään aina
perheen elämäntilanteesta, vanhemmuudesta, tukiverkostosta ja
tulevaisuuden näkymistä, perhettä kuormittavista asioista ja perheen
voimavaroista. Keskustelun apuna käytetään vanhempien
etukäteen kotona täyttämiä voimavaralomakkeita (suomi,
ruotsi, englanti). Lisäksi vanhemmat täyttävät päihdeeli audit kyselyn (suomi, ruotsi). Kotihoidossa olevien
4-vuotiaiden monikulttuuristen lasten vanhemmille
lähetetään laajan terveystarkastuksen kutsun yhteydessä
myös kysely lapsen äidinkielen kehityksestä. Neuvola-asetus
edellyttää myös neuvolatarkastuksista poisjääneiden lasten
kutsumisen neuvolaan.
4.2.3 Monikulttuurisen lapsen kielellisen kehityksen
arviointi
Lapsen 4-vuotistarkastus tehdään suomen kielellä, mikäli
lapsi on ollut yhtäjaksoisesti ja säännöllisesti päivähoidossa
vähintään vuoden ajan. Päivähoidon huomiot ja arviointi
lapsen suomenkielen taidosta ja kehittymisestä sekä tiedot
lapsen kielellisen kehityksen tukitoimista päivähoidossa
ovat tärkeitä. Päivähoidosta saatu tieto auttaa mahdollisten
jatkosuunnitelmien teossa.
Niilo Mäki Instituutin ohjeistus Lenen käytöstä
monikulttuuristen lasten arvioinnissa:
“Kaikki testit ja seulat ovat kulttuurisidonnaisia, mikä
täytyy muistaa myös Lenellä arvioitaessa. Perusasiat
lapsen neurologisessa kehityksessä ovat kuitenkin samat
kulttuurista ja kielestä riippumatta. Käytännössä kielelliset
esteet ovat suurimmat. Jos lapsi on ollut suomenkielisessä
päivähoidossa 1-2 vuotta ja hallitsee auttavasti suomenkieltä,
voi Lenen kielellisiäkin osioita tehdä. Saadaan ainakin tietoa
lapsen suomenkielen oppimisen etenemisestä. Tärkeää
on jollakin tavalla selvittää, miten lapsen äidinkielen
oppiminen on edennyt ja onko vanhemmilla tästä huolta. Eikielellisissä osioissa ohjeiden ymmärtämistä täytyy varmistaa
näyttämällä. Maahanmuuttajalasten tilanteet ja taustat
ovat hyvin erilaisia eikä yleisiä ohjeita esim. THL:lla ole
maahanmuuttajalasten neuvolaseulonnasta”.
4.2.1 Yhteistyö perheen ja päivähoidon kanssa
(Hyve-malli)
Päivähoidossa olevan 4-vuotiaan terveystarkastus tehdään
yhteistyössä päivähoidon, perheen ja neuvolan kanssa.
Ennen 4-v tarkastusta päivähoidon henkilökunta käy
lapsen vanhempien kanssa varhaiskasvatussuunnitelma
(vasu)-keskustelun. Keskustelun yhteenveto lähetetään
päivähoidosta vanhempien luvalla neuvolaan. Tämän
yhteenvedon avulla sekä terveydenhoitaja että lääkäri saavat
tietoa lapsen vahvuuksista ja mahdollisesta tuen tarpeesta.
Yhteenveto-lomakkeeseen kirjataan neuvolassa tehdyt
huomiot ja mahdolliset jatkotoimenpiteet ja suunnitelmat,
jonka jälkeen lomake lähetetään takaisin päivähoitoon.
Vanhempien luvalla neuvolasta voidaan olla myös puhelimitse
yhteydessä päivähoitoon. Kts. Hyve-malli.
(Usein kysyttyä Lene-tutkimuksesta)
18
Mikäli perheellä ja terveydenhoitajalla ei ole käytössä yhteistä
kieltä tilataan vastaanotolle tulkki ja aikaa varataan 1,5-2
tuntia. Tulkin käyttö on perusteltua 4-vuotistarkastuksessa,
koska ammattitaitoinen tulkki pystyy toimimaan tehtävien
ohjaamisessa, eikä neuvo lasta ylimääräisillä kehotuksilla tai
puutu muuten suoriutumiseen. Tulkin käyttö helpottaa myös
keskustelua perheen hyvinvoinnista.
• Änkyttääkö lapsi?
• Millä tavalla lapsi leikkii kotona/muiden
lasten kanssa? Millaisista leikeistä lapsi on
kiinnostunut?
• Tapaako lapsi muita samaa kieltä puhuvia lapsia?
• Millainen on lapsen äidinkielen taso verrattuna
muihin samanikäisiin ja samaa kieltä puhuviin
lapsiin?
Kun Lene:n kielellisen osion tehtävät tehdään lapsen
omalla äidinkielellä, annetaan ohjeet tulkille kirjallisessa
muodossa, jolloin lapsi kuulee annetut tehtävät vain omalla
äidinkielellään. Tulkille kerrotaan myös etukäteen miten
toimitaan esim. tilanteissa joissa annetun ohjeen voi toistaa
vain kerran. Kun epäillään, että lapsen oman äidinkielen
kehityksessä on ongelmaa, toimitaan voimassa olevan
lähettämisohjeen mukaisesti.
• Miten vanhemmat tukevat lapsen äidinkielen
kehitystä?
• Haluavatko vanhemmat että lapsesta tulee kaksi/
monikielinen?
(Liite 5: Lapsen kielen ja puheen kehityksen seuranta ja
monikielisten/kulttuuristen lasten hoitopolku Helsingissä)
4.3 Tulkin käytön ohjeistus
Lapsen oman äidinkielen kehitystä arvioidaan yhdessä
vanhempien kanssa. Mieluiten tässäkin tilanteessa
keskustellaan tulkin välityksellä, jotta vältytään mahdollisilta
väärinkäsityksiltä. Lapsen vanhempien kanssa keskustellaan
puheen tuottamisesta, puheen ymmärtämisestä,
leikistä, satujen ja kirjojen lukemisesta. Keskustellaan
myös siitä mitä perhe tekee yhdessä. Kotona hoidossa
olevien lasten vanhempien kanssa on erityisen tärkeää
keskustella lapsen sosiaalisista taidoista (esim. leikki),
lapsen keskittymistaidoista, päivähoidosta, suomenkielen
oppimismahdollisuuksista ja koulunaloitussuunnitelmista.
Ennen 4-vuotistarkastusta, vanhemmille lähetetään
kutsukirjeen yhteydessä kysely lapsen äidinkielen
kehityksestä (liite 6).
• Maahanmuuttajalla ja viranomaisella ei useinkaan ole
yhteistä kieltä. Keskustelua saatetaan käydä puutteellisella
suomen tai englannin kielellä. Näin menetellen asioita ei
saada kunnolla selvitetyksi.
• Kun keskustelu käydään tulkin välityksellä,
väärinkäsitysten mahdollisuudet pienenevät, molempien
oikeusturva paranee ja kielellinen tasa-arvo lisääntyy.
• Mainitse perheelle, että tulkilla on vaitiolovelvollisuus.
• Jos asiakkaan kielitaito ei riitä asioiden käsittelemiseen
suomen kielellä, tilaa aina ammattitulkki.
• Älä käytä tulkkina lasta, perheen sukulaista tai ystävää.
• Harkitse tulkin käyttämistä myös niissä tilanteissa, joissa
asiakas osaa jo jonkin verran suomea. Asiakkaan kielitaito
ei välttämättä kuitenkaan riitä lapsen kehitykseen
liittyvien asioiden ja käsitteiden ymmärtämiseen.
4.2.4 KYSYMYKSIÄ LAPSEN KIELEN KEHITYKSEN
SELVITTÄMISEKSI
• Kuka ja ketkä puhuvat lapsen kanssa äidinkieltä?
• Puhuuko lapsi yhtä hyvin kuin sisaruksensa?
4.3.1 VINKKEJÄ TULKKAUSTILANTEISIIN
• Mitä kieltä sisarukset puhuvat keskenään?
• Tulkki tulkkaa kaikki tilanteessa puhuttavat asiat
• Puhuuko lapsi vähän vai paljon vanhempien ja
muiden kanssa?
• Kohdista puheesi asiakkaallesi, ei tulkille
• Kyseleekö lapsi asioista?
• Puhu kuin puhuisit suomenkieliselle asiakkaalle
• Osaako lapsi kertoa puhumalla mitä haluaa?
• Jaksota puheesi sopivasti, jotta tulkin olisi
helpompi tulkata
• Tuottaako lapsi usean sanan lauseita? Puhuuko
lapsi kieltänne oikein? Tulevatko sanat oikeassa
järjestyksessä?
• Anna tulkin tulkata rauhassa loppuun asti
• Onko lapsen vaikea lausua oman kielen äänteitä
(kirjaimet)?
• Ehdottaessasi tutkimuksia kerro tutkimuksista
samalla tavalla kuin kertoisit suomenkieliselle
asiakkaalle
• Onko vanhemmilla vaikeutta ymmärtää lasta?
• Varaa aikaa asiakkaan mahdollisiin kysymyksiin
• Onko vierailla aikuisilla vaikea ymmärtää lasta?
• Anna asiakkaalle aikaa harkita kuulemaansa
19
5
Matkalla kouluun
20
Varhaiskasvatus ja siihen kuuluva esiopetus sekä perusopetus
muodostavat lapselle kasvatuksellisesti ja opetuksellisesti
eheän kokonaisuuden. Esiopetusta toteutetaan ja kehitetään
yhteistyössä eri osapuolten kanssa, jotta voidaan tarjota
kaikille Helsingissä asuville lapsille tasavertaisesti
laadukasta kasvatusta ja opetusta. Hyvä esiopetus osaltaan
ennaltaehkäisee syrjäytymistä. Esiopetuksessa huomioidaan
kaikkien mahdollisuus oppimiseen sekä yhteiskunnan
perusarvoinen ja kansainvälisiin sopimuksiin perustuva tasaarvoinen ja yhdenvertainen kohtelu.
Esi- ja alkuopetuksen yhteistoimintasuunnitelma on
esiopetuksen ja koulun yhteistyössä alueilla tehtävä
asiakirja, jossa kuvataan koulun ja päiväkodin välinen
yhteistyö ja siihen liittyvät periaatteet. Siinä kuvataan
muun muassa LEOPS:n siirtymisen periaatteet, yhteistyön
alueelliset tavoitteet, yhteistyön toimintamuodot ja sisällöt,
toimintavuoden erityiset teemat ja projektit sekä yhteistyön
seuranta ja arviointi.
Kieli ja kulttuuri esiopetuksen tavoitteissa
(Helsingin esiopetussuunnitelma 2011)
Esiopetuksen keskeiset sisältöalueet harjaannuttavat
kielen käytön eri toimintoihin, kotouttavat suomalaiseen
kulttuuriin ja vertailevat suomalaista kulttuuria muihin
kulttuureihin. Tämä opetus ja lapsen äidinkielen
oppimisprosessit nivoutuvat kaikkiin esiopetuksen osaalueisiin. Tavoitteena on, että lapsi oppii arkielämän
perussanastoa ja osaa käyttää kieltä luontevasti eri tilanteissa.
Lapsen edistyessä tavoitteena on, että hän ymmärtää ja
käyttää aktiivisesti suomen kieltä sekä harjoittelee suomen
kielen rakenteita.
5.1 Esiopetus ja nivelvaihe
Leops ja esi- ja alkuopetuksen
yhteistoimintasuunnitelma
Esi- ja alkuopetuksen avoin ja hyvä yhteistyö on pohja
joustavalle, elinikäiselle oppimiselle. Helsingin esiopetuksen
opetussuunnitelma (2011) kertoo, mitä esiopetus on
Helsingissä. Esiopetuksen aikana kaikille lapsille laaditaan
Lapsen esiopetuksen oppimissuunnitelma (Leops) yhdessä
huoltajien, lapsen ja opettajan kanssa marraskuun loppuun
mennessä. Suunnitelmassa kuvataan lapsen kasvun ja
kehityksen tavoitteet.
Uskonnolla on keskeinen osa ihmisen kulttuuri-identiteetin
rakentumisessa. Oman kulttuuriperinnön tunteminen luo
perustaa myönteiselle suhtautumiselle toisiin ihmisiin.
Tavoitteena on, että lapsi tulee kuulluksi ja hänen kanssaan
keskustellaan uskonnollisista kysymyksistä. Hän saa
tutustua myös oman uskontonsa keskeisimpiin sisältöihin
ja uskonnollisiin juhliin sekä niiden merkitykseen. Lasta
ohjataan toisen vakaumuksen kunnioittamiseen. (Helsingin
esiopetussuunnitelma 2011)
Lapsen esiopetuksen suunnitelmaan kuvataan myös, miten
lapsen oman äidinkielen ja suomen kielen kehittymistä
tuetaan. Esiopetuksessa suomi toisena kielenä -opetuksen
tavoitteena on luoda perusta sille, että lapsi perusopetuksen
aikana saavuttaa mahdollisimman toimivan suomenkielen
taidon kaikilla kielen osa-alueilla.
Eri kieli- ja kulttuuritaustaisten lasten suomen kielen
kehitystä seurataan toimintavuoden aikana ja arvioidaan vielä
huhti-toukokuussa.
Esiopetuksen oppilashuoltokeskustelut käydään
toimintayksiköissä syksyn aikana ja niihin osallistuvat
esiopetuksesta vastaava lastentarhanopettaja, päiväkodin
johtaja sekä kiertävä erityislastentarhanopettaja.
Oppilashuoltokeskusteluihin osallistuvat tarpeen
mukaan myös suomi toisena kielenä -opettaja, neuvolan
terveydenhoitaja tai muu ulkopuolinen asiantuntija, jonka
tehtäviin lapsen asioiden käsittely kuuluu.
Lapsen esiopetuksen järjestämisessä tarvittavat muut
pedagogiset asiakirjat liitetään suunnitelmaan. Suunnitelman
laatimisessa käytetään tarvittaessa apuna tulkkipalveluita.
Esiopetusvuoden jälkeen suunnitelma lähetetään kouluun
ja siitä kerrotaan vanhemmille. Näin turvataan lapsen
onnistunut siirtyminen esiopetuksesta perusopetukseen.
21
5.2 Perusopetukseen valmistava opetus
5.3 Alkuopetus
Perusopetukseen valmistava opetus on tarkoitettu vasta
maahan muuttaneille oppilaille, joiden suomen kielen taito
ei riitä yleisopetuksen ryhmässä opiskelemiseen. Ryhmiin
voidaan kuitenkin ohjata myös Suomessa syntyneitä tai alle
kouluikäisenä Suomeen tulleita, jos heillä on koulunkäynnin
onnistumisen kannalta riittämätön suomen kielen taito
(alle A1.3. taitotaso). Kriteerinä tulee käyttää ainoastaan
kielitaidon tasoa, ei muita kouluvalmiustaitoja.
Koulun aloittaminen on lapselle iso ja tärkeä asia.
Esiopetusvuoden aikana lapset tutustuvat omaan
tulevaan lähikouluunsa. Koulut myös järjestävät usein
vanhempainillan ennen koulun alkua. Lapsen sujuvan
koulun aloittamisen varmistamiseksi esi- ja alkuopetuksen
yhteistoimintasuunnitelman mukaisesti päiväkodit ja
koulut tekevät yhteistyötä esiopetusvuoden aikana. Tietoa
suomalaisesta peruskoulusta ja koulun aloittamisesta
Helsingissä on Helsingin opetusviraston Koulu tutuksi –
Tietoa suomalaisesta peruskoulusta (2011) -oppaassa, josta on
myös eri kieliversioita.
Perusopetukseen valmistavan opetuksen ryhmiä ei ole
joka koulussa, vaan seuraavan lukuvuoden paikat päätetään
maalis-huhtikuussa opetuslautakunnassa. Oppilas opiskelee
perusopetukseen valmistavassa ryhmässä enintään yhden
kalenterivuoden ajan, jonka jälkeen oppilas siirtyy omaan
lähikouluun yleisopetuksen oppilaaksi.
Perusopetuksessa noudatetaan perusopetuksen
opetussuunnitelmaa, jossa kuvataan perusopetus
kokonaisuudessaan. Maahanmuuttajien opetuksessa
huomioidaan opetussuunnitelman opetussisältöjen ja
tavoitteiden osalta myös oppilaiden taustat ja lähtökohdat
kuten äidinkieli ja kulttuuri, maahanmuuton syy ja
maassaoloaika. Perusopetuksen opetussuunnitelman
mukaisesti maahanmuuttajaoppilailla tarkoitetaan
Suomeen muuttaneita sekä Suomessa syntyneitä
maahanmuuttajataustaisia lapsia ja nuoria. Opetuksen
tavoitteena on tukea oppilaan kasvamista sekä suomalaisen
kieli- ja kulttuuriyhteisön että oppilaan oman kieli- ja
kulttuuriyhteisön aktiiviseksi ja tasapainoiseksi jäseneksi.
Oppilaalle voidaan laatia oppimissuunnitelma, joka voi olla
osa oppilaan kotoutumissuunnitelmaa.
Oppilassijoittelu perusopetukseen valmistavaan opetukseen
tapahtuu opetusviraston kautta huoltajien tai eri
viranomaisten hakemuksesta (esim. maahanmuuttoyksikkö,
maahanmuuttajien neuvontapiste, vastaanottokeskukset tai
sosiaaliviraston perhekeskukset). Oppilaiden sijoittaminen
ryhmiin tapahtuu yhteistyössä rehtoreiden kanssa ja
sijoittelussa huomioidaan lapsen tai nuoren ikä sekä
kotiosoite.
Perusopetukseen valmistavan opetuksen
opetussuunnitelman mukaisesti opetusta annetaan 6-10
-vuotiaille vähintään 900 tuntia ja tätä vanhemmille
vähintään 1000 tuntia. Tuntimäärä muodostuu
perusopetukseen valmistavan opetuksen ryhmässä
opiskeltavista tunneista, yleisopetuksen ryhmässä
integroituna opiskeltavista tunneista sekä mahdollisista
oman äidinkielen tunneista. Jokaiselle perusopetuksen
valmistavaan opetukseen tulevalle oppilaalle laaditaan
oma opinto-ohjelma, johon kirjataan oppilaan lähtötaso,
henkilökohtaiset oppimistavoitteet ja opiskeltavat oppiaineet.
Vastaavasti, kun oppilas siirtyy valmistavasta opetuksesta
yleisopetukseen, hänelle laaditaan oppimissuunnitelma
vähintään ensimmäisen lukuvuoden ajaksi.
Uuden kielen oppimisessa on lähdettävä oppilasta
kiinnostavasta kontekstista. Opittava asia ja oppitilanteet
tehdään oppilaille motivoiviksi ja ymmärrettäviksi
neuvomalla ja havainnollistamalla eri tavoin. Oppilas
opiskelee äidinkieli ja kirjallisuus – oppimäärää suomi
toisena – kielenä, mikäli hänen suomen kielen taitonsa ei
ole äidinkielisen tasoinen kaikilla kielitaidon osa-alueilla.
Oppilaan oman äidinkielen taito on avainasemassa uuden
kielen oppimisessa ja mahdollisten oppimisvaikeuksien
mahdollisimman varhaisessa havaitsemisessa. Helsingissä
järjestetään laajasti myös oman äidinkielen opetusta.
Maahanmuuttajaoppilaiden oppiaineiden arvioinnissa
huomioidaan oppilaan tausta ja vähitellen kehittyvä suomen
kielen taito. Arvioinnissa käytetään monipuolisia, joustavia
ja oppilaan tilanteeseen sopivia arviointimenetelmiä, jotta
hän kykenee osoittamaan osaamisensa suomen kielen taidon
puutteesta huolimatta. Arviointi voi oppilaan kohdalla
olla sanallista koko perusopetuksen ajan lukuun ottamatta
päättöarviointia.
22
Muu kirjallisuus ja
hyödylliset linkit
Kielellistä tietoisuutta tukevaa
toimintamateriaalia:
1.2.1
LISÄÄ TIETOA AIHEESTA:
http://mucca.fi/wp-content/uploads/2009/12/homma_hanskassa.pdf
Gyekye M., Kurki R. & Muukkonen M. 2009. Avainsanoja S2.
Opettajan opas. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä: Tammi.
Monikulttuurinen varhaiskasvatus – toimintamalli ja työmenetelmiä.
2007. Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus SOCCA
MONIKU - hanke. Paintek.
Hakamo, M-L. 2011. Puhekuplia. Lapsen puheen ja kielellisen
tietoisuuden kehittäminen. Saarijärven Offset: Lasten Keskus.
Orvasto, R – L & Levola, K. 2010. Seitsemän minuuttia sadulle. Tammi.
Harju, H. (toim.) 2006. Kielitaito puhkeaa kukkaan. Kieltä
rikastuttavia leikkejä 3 - 6-vuotiaille lapsille. FRAM: Folkhälsan
Mittnyland Ab. Ks. Kielellistä tietoisuutta harjoittavat leikit.
1.3.1
Karvonen, P., Rikkola, L. 1993. Lukuleikkejä lapsille. Tampere:
Kirjayhtymä Oy.
LISÄÄ TIETOA AIHEESTA:
Torneus, M. 1991. Löytöretki kieleen - leikkejä ja harjoituksia.
Helsinki: VAPK- kustannus. Ks. harjoitusleikit.
http://www.familiaclub.fi/duo_rakkautta_ja_vanhemmuutta.html
http://www.oph.fi/download/46930_OPH_oma_kieli_03092007_
www_lock.pdf
Sallinen, J., Stolzmann - Frankenhaeuser, J. & Harju - Luukkainen,
H. 2010. Iltapäivä leikkien. Kieltä rikastuttavia leikkejä iltapäivään.
ADD: Folkhälsan. Ks. Kielellistä tietoisuutta harjoittavat leikit.
http://www.vaestoliitto.fi/monikulttuurisuus
Lapsuuden monta kieltä, DVD
Havainnoinnin tukena
http://www.cplol.eu/eng/public/leaflets.htm
Pedagoginen havainnointi
2.2
Leikin, opin, kielestä saan kopin
23
Lähteet
Alanen, R. 2006. “Birds in the sky”: kielellinen tietoisuus ja vieraan
kielen oppiminen tilanteisina ilmiöinä. Teoksessa Alanen, R.,
Dufva, H. & Mäntylä, K. (toim.) Kielen päällä. Näkökulmia kieleen
ja kielen käyttöön. Soveltavan kielitutkimuksen keskus. Jyväskylä:
Jyväskylän yliopistopaino.
Korpilahti. P. 2007. Lapsen monet reitit kaksikieliseksi – haasteita
ja mahdollisuuksia. Teoksessa Latomaa, S. (toim.) Oma kieli kullan
kallis. Opetushallitus.
Lapsuuden monta kieltä. DVD. http://www.vaestoliitto.fi
Lastenneuvola lapsiperheiden tukena. Opas työntekijöille. Stm
oppaita 2004:14.
Aro, H. 2006. Anteeksi, kuka puhuu? Lasten kielikäsitysten
moniäänisyydestä. Teoksessa Alanen, R., Dufva, H. & Mäntylä,
K. (toim.) Kielen päällä. Näkökulmia kieleen ja kielen käyttöön.
Soveltavan kielitutkimuksen keskus. Jyväskylä: Jyväskylän
yliopistopaino.
Latomaa, S. 2007. Kotikielestä äidinkieleen ja kaksikielisyyteen
(s.40). Teoksessa Latomaa, S. (toim.) Oma kieli kullan kallis.
Opetushallitus.
Alanen, R., Dufva, H. & Mäntylä, K. (toim.) Kielen päällä. Näkökulmia
kieleen ja kielen käyttöön. Soveltavan kielitutkimuksen keskus.
Jyväskylä: Jyväskylän yliopistopaino.
Lindholm Leena: Monikielinen lapsi puheterapiassa,
Puheterapeuttilehti 3/2010.
Loukusa-Paavola:(2011). Lapset kieltä käyttämässä. PS-kustannus.
Aro, T. & Ahonen, T. & Ketonen, R. (toim.) Joko se puhuu?
Kielenkehityksen vaikeudet varhaislapsuudessa. Juva: Opetus
2000.
Naremore, R. C., Densmore, R. C. & Harman, D. R. 1995. Language
intervention with school-age children: Conversation, narrative, and
text. San Diego: Singular Publishing Group.
Baker, C. 2006. Foundations of Bilingual Education and
Bilingualism. 4. Edition. Clevedon: Multilingual Matters Ltd.
Nissilä, L. Martin, M. Vaarala, H. & Kuukka, I. 2006. Saako olla
suomea? Saarijärvi. Saarijärven Offset Oy.
Benckert, S. Håland, P. & Wallin, K. 2008. Flerspråkighet i förskolan
– ett referens- och metodmaterial. Stockholm. NRS Tryckeri AB
Nurmilaakso, M. & Välimäki, A – L (toim.). Lapsi ja kieli. Kielellinen
kehittyminen varhaiskasvatuksessa. Helsinki. Yliopistopaino
Cohen,L. & Manion, L.1989. Research Methods in Education. 3 rd
edn, London. Routledge.
Hakkola, K. & Virsu, M. 2000. Entäs jos… Laulava puu ja muita
tarinoita teematyöskentelystä. Tampere. Tammer – Paino Oy.
Parke, T. 2000. A holistic approach to second language assessment
and planning using developing the full repertoire. Teoksessa S.
Shaw (toim.) Intercultural education in European classrooms. Stoke
on Trent: Trentham Books, 97-117.
Halme, K. 2011. Maahanmuuttajataustaisten lasten kielikasvatus
varhaiskasvatuksesta esiopetukseen. Teoksessa Nurmilaakso,
M. & Välimäki, A – L (toim.). Lapsi ja kieli. Kielellinen kehittyminen
varhaiskasvatuksessa. Helsinki. Yliopistopaino
Poikkeus, A-M., Ketonen, R. & Siiskonen, T. 2003. Puhutusta
kirjoitettuun kieleen. Teoksessa Aro, T. & Ahonen, T. &
Ketonen, R. (toim.) Joko se puhuu? Kielenkehityksen vaikeudet
varhaislapsuudessa. Juva: Opetus 2000.
Halme, K & Vataja, A. 2011. Monikulttuurinen varhaiskasvatus ja
esiopetus. Sanoma Pro.
Ruohotie, P. 2000. Oppiminen ja ammatillinen kasvu (Learning and
Professsional Growth). Porvoo: WSOY
Heikka, J., Hujala, E. & Turja, L. 2009. Arvioinnista opiksi.
Havainnointi, arviointi ja suunnittelu varhaispedagogiikassa. Printel
Oy. Helsinki: Multiprint Oy.
Ruokonen, I., Rusanen, S. & Välimäki, A-L. (toim.) 2009.
Taidekasvatus varhaiskasvatuksessa. Iloa, ihmettelyä ja tekemistä.
Terveyden ja Hyvinvoinnin laitos. Helsinki: Yliopistopaino Oy.
Helenius, A & Korhonen, R. 2011. Leikistä kieleen. Teoksessa
Nurmilaakso, M. & Välimäki, A – L .(toim.). Lapsi ja kieli. Kielellinen
kehittyminen varhaiskasvatuksessa. Helsinki. Yliopistopaino
Torneus, M. 1991a. Löytöretki kieleen. Lapsen kielellisen
tietoisuuden kehittyminen. Valtion painatuskeskus. Helsinki: VAPKkustannus.
Helsingin varhaiskasvatussuunnitelma 2011. Helsingin kaupunki.
Sosiaalivirasto, Lasten päivähoito, Oppaita ja työkirjoja 2011:1.
Torneus, M. 1991b. Löytöretki kieleen - leikkejä ja harjoituksia.
Helsinki: VAPK- kustannus.
Helsingin varhaiskasvatussuunnitelman työkirja 2011. Helsingin
kaupunki. Sosiaalivirasto 1/2011.
Venninen, T. Leinonen, J. & Ojala, M. 2010. ”Parasta on, kun
yhteinen kokemus siirtyy jaetuksi iloksi” Socca.
Jokikokko, K.2002. “Interkulttuurinen kompetenssi apuna
kulttuurien kohdatessa”. Teoksessa Räsänen, R. Jokikokko, K.
Järvelä, M-L. Lamminmäki – Kärkkäinen, T. (toim.) Interkulttuurinen
opettajankoulutus: Utopiasta todellisuudeksi toimintatutkimuksen
avulla. Kasvatustieteiden tiedekunta ja opettajankoulutuksen
yksikkö. Oulu. Oulun yliopisto. 85-95.
Paavola, H. 2007. Monikulttuurisuuskasvatus päiväkodin
monikulttuurisessa esiopetusryhmässä. Helsingin yliopisto.
Siiskonen T. Aro, T. Ahonen, T. Ketonen, R. 2000. Joko se puhuu.
Kielenkehityksen vaikeudet varhaislapsuudessa. PS-kustannus.
White, L. 2008. Suomen kielioppia ulkomaalaisille. Oy Finn Lectura
AB. Hakapaino: Helsinki.
Räsänen, R. Jokikokko, K. Järvelä, M-L. Lamminmäki – Kärkkäinen,
T. (toim.) Interkulttuurinen opettajankoulutus: Utopiasta
todellisuudeksi toimintatutkimuksen avulla. Kasvatustieteiden
tiedekunta ja opettajankoulutuksen yksikkö. Oulu. Oulun yliopisto.
85-95.
Vygotski, L. S. 1931/1982. Ajattelu ja kieli. Suom. K. Helkama & A.
K.-J. Prisma-tietokirjasto. Espoo: Weilin+Göös.
Siiskonen, Aro, Ahonen, Ketonen . 2003. Joko se puhuu?
Kielenkehityksen vaikeudet varhaislapsuudessa. PS-kustannus.
Kivistö, H. 2010. Nauru tuo ihmiset yhteen. Opettaja 105 (50), 36 – 39.
Suullinen lähde: LFPKL:n moniku -työryhmän puheterapeutit
Kohonen, V. 2000. Eurooppalainen kielisalkku kielenopetuksen
kehittämistyössä: suuntaviivoja ja mahdollisuuksia. Kohonen, V.,
Pajukanta, U. (toim.) Eurooppalainen kielisalkku – kokemuksia EKSprojektin alkutaipaleelta. Tampere: Tampereen yliopistopaino.
Comité permanent de Liaison des Orthophonistes et Logopèdes
de l´ Union Européenne (CPLOL) / The public : posters, leaflets,
questionnaires
Språkens Hus, Malmö /material
Koppinen, M-L., Lyytinen, P. & Rausku-Puttonen, H.1989. Lapsen
kieli- ja vuorovaikutustaidot. Kirjayhtymä: Helsinki.
http://www.folkhalsan.fi/sprak
Korkeamäki, R – L. 2011. Kieli ja vuorovaikutus
oppimisympäristöissä. Teoksessa Nurmilaakso, M. &
Välimäki, A – L . (toim.). Lapsi ja kieli. Kielellinen kehittyminen
varhaiskasvatuksessa. Helsinki. Yliopistopaino
24
Liitteet
1 Kielen kehitys ennen kouluikää
2 Suomen kielen erityispiirteitä
(Lyytinen 2003)
(Koppinen, Lyytinen & Rausku-Puttonen, 1989, 139; White, 2008,
12–13, 167, 262–264, 239) IKÄKEHITYS
7-9 kk
Vauva jokeltelee monipuolisesti
PITKÄSANAISUUS
• päätteet tulevat sanojen lopussa
• yhdyssanat
10-15 kk Vauva osaa käyttää eleitä ilmaisun tukena
1v 6 kk
Lapsella on 10-60 merkityksellistä sanaa
Lapsi ymmärtää useampia sanoja kuin pystyy tuottamaan
Lapsi noudattaa lyhyitä toimintaohjeita ja kehotuksia
Lapsella on symbolisia leikkitoimintoja
ÄÄNTEN KONSERVATIIVISUUS
2 v
Lapsi tuntee yli 250 merkityksellistä sanaa (yksilöllinen vaihtelu 0-600 sanaa)
Lapsi käyttää sanayhdistelmiä, joissa sanat taipuvat
Ilmaisujen keskipituus on 5-6 morfeemia
• vrt. vokaalivaltaisuus
2 v 6 kk
Lapsi oppii noin 10 uutta sanaa päivässä (reilut 3000 sanaa vuodessa)
Substantiivien ja verbien osuus on määrällisesti suurin
Adjektiivit, pronominit ja partikkelit yleistyvät
Puheessa esiintyy taivutusmuotoja:
Preesens- ja imperfektimuotoja
Monikoin tunnusta, genetiiviä
Partitiivia, sisä- ja ulkopaikallisijoja
Lapsi käyttää myös “omatekoisia” muotoja ja taivutuksia
3 v
Lapsen puhe on lähes kokonaan ymmärrettävää
Lapsi käyttää apunaan apuverbejä ja eri aikamuotoja ja taivuttaa verbejä eri persoonamuodoissa
Lapsen puheessa on käsky-, kielto- ja kysymyslauseita
Lapsi osaa ilmaista esineiden paikan ja sijainnin
Adjektiivien vertailuasteet ovat käytössä
Kielellinen tietoisuus alkaa: sana- ja loruleikit
4-5 v
Eri sanaluokan sanoja esiintyy lapsen puheessa samassa suhteessa kuin aikuisten arkipuheessa
Lapsi hallitsee sanojen taivuttamisen ja lauseiden muodostamisen perussäännöt
Omatekoiset taivutusmuodot vähenevät
Ilmaisujen tarkentuminen tulee esille:
Ajan ilmaisussa
Paikan ja sijainnin kuvauksessa
Esineiden ja asioiden laadullisessa tarkastelussa (koko, määrä, väri, muoto)
Tarinankerrontataidossa
6 v
Lapsi hallitsee noin 14 000 sanaa ja sanojen ääntäminen on yleiskielen mukaista
Lapsi nimeää sujuvasti esineitä ja symboleja
Foneeminen tietoisuus kehittyy Lapsi oivaltaa vähitellen, että sanat muodostuvat erilaisista äänteistä
Lapsi havaitsee sanojen äänne-eroja
Lapsi oppii yhdistämään, poistamaan, lisäämään ja laskemaan äänteitä
Lapsi omaksuu vuorovaikutuksen perustaidot
Lapsi keskittyy kuuntelemaan puhetta
Hän esittää kysymyksiä kuulemastaan
Hän vastaa kysymyksiin, puhuu vuorotellen
Hän toimii annettujen ohjeiden mukaisesti
• kirjain äänne - vastaavuus
KONSONANTTIEN NIUKKUUS
VOKAALIVALTAISUUS
• sanoissa käytetään paljon vokaaleja (a, e, i, o, u, y, ä, ö)
ÄÄNTEIDEN KESTOASTEET
• äänteiden pituus/kesto vaikuttaa sanan merkitykseen esim. taka
– takaa – taakka – takaa – takkaa
ASTEVAIHTELU
• on kvantitatiivinenn/määrällinen tai kvalitatiivinen/laadullinen:
• sanansisäisen k, p, t- vaihtelu
• esim. kukka – kukan, matto – maton; satu – sadun, ilta – illan
PUHUNNAN YLEISSÄVYSSÄ VOKAALIHARMONIA ELI
VOKAALISOINTU
• takavokaalit /a/, /o/, /u/, esiintyvät samassa sanassa
• etuvokaalit /ä/, /ö/, /y/, esiintyvät samassa sanassa
• etuvokaalit /e/ ja /i/ ovat neutraaleja, ja voivat esiintyä
takavokaalien ja muiden etuvokaalien kanssa
• poikkeus esimerkiksi sana tällainen
MUOTO-OPILLINEN SYNTEETTISYYS
• taivutusmuodoilla ilmaistaan kieliopillisia suhteita > sanoista
tehdään eri muotoja päätteiden avulla
MUOTO-OPIN ERIKOISUUDEN ESIMERKKEJÄ
• kieliopin suvun ja artikkeleiden puuttuminen
• passiivin yksipersoonaisuus
• kieltosanan luonne: kieltosana on oikeastaan verbi, johon
persoonapäätteet pannaan silloin, kun verbi on kielteisessä
muodossa.
• esim. minä en pue; sinä et pue; hän ei pue; me emme pue; te ette
pue; he eivät pue
LAUSEOPIN ERIKOISUUDEN ESIMERKKEJÄ
• yksikön käyttäminen monikon sijasta: käsineet käteen; kengät
jalkaan
• lauseenvastikkeet
• kongruenssi: taivutuksen mukautuminen: sanan edessä oleva
määrite on samassa sijamuodossa ja luvussa kuin sana. Esim.
kolmelle hyvälle ystävälle; kaikissa isoissa pihoissa
25
3 Lapsen puheen ja kielen kehityksen
seuraaminen neuvolassa
0-6 kk
KESKEISIÄ SEURATTAVIA ASIOITA
KÄYTÄNNÖN APUVÄLINEITÄ
RISKITEKIJÖITÄ
•
•
•
•
kielen kehityksen tukeminen eri kielillä myös
suomeksi cplol
• lapsi ei ilmaise huomion ja avuntarpeita
ääntelemällä
• sosiaalista hymyä ei ole
• katse ei vuorottele esineiden ja
vuorovaikutuskumppanin välillä
• lapsi ei tavoittele toisen huomiota itseensä
• lapsi ei osoita kiinnostusta esineitä kohtaan
• jokeltelun viivästyminen saattaa ennustaa
kielellisen kehityksen pulmia
• tunneilmaisu vakiintumatonta
lapsi seuraa, katselee ympäristöään
lapsi tekee aktiivisia kontaktialoitteita
viestii mielialaansa
ääntelyn edistymisen seuraaminen
-- yksittäiset vokaalit (a, ä ö)
-- yhtäjaksoinen ääntely (aaiiaa…)
-- ääntelyn vaihtelut (kiljahtelut, murinat)
-- konsonantit ilmaantuvat ääntelyyn
• ääntelyn sävyt (tunneilmaisu)
• vastavuoroinen ”keskustelu” vanhemman
kanssa
• lapsi on kiinnostunut esineistä
Kysy ja ohjaa vanhempia (mallintaminen)
• ilmaise iloitsevasi lapsesta ilmein, elein,
äänensävyin ja kosketuksin
• katsekontakti lapsen kanssa
• reagointi lapsen itkuun
• lapsen viestien tulkinta
• lapselle puhumisen tärkeys, kerro lapselle
mitä teet esim. lasta pukiessa
• vanhempi on lapsen tärkein lelu
6-12 kk
KESKEISIÄ SEURATTAVIA ASIOITA
KÄYTÄNNÖN APUVÄLINEITÄ
RISKITEKIJÖITÄ
• kommunikatiivisten eleiden ilmaantuminen
(esim. osoittelu, vilkutus, taputus)
• kanoninen jokeltelu (mama, gäägää jne.
vokaali-konsonantti yhdistelmiä)
• seuraako lapsi vanhemman osoittavia eleitä
tai pyrkiikö hän saamaan toisen huomion
esineisiin tai tapahtumiin
• tunnistaa nimensä, ”ei” sanan tunnistaa.
Reagoi ”missä” kysymykseen katseellaan
• lapsi tietää esineiden käyttötarkoituksia esim.
puhuu kännykkään tai panee kenkää jalkaan tms.
kielen kehityksen tukeminen eri kielillä myös
suomeksi cplol
• lapsen jokeltelu on vähäistä (6-7kk) tai
yksipuolista ja sisältää niukasti konsonantteja
• lapsi ei seuraa ympäristöään eikä pyri
vaikuttamaan siihen
• lapseen on vaikea saada kontaktia
• lapsella on vähän kommunikatiivisia
eleitä(esim. osoittelu, vilkutus, taputus)
• erityisesti vastavuoroisuuden puute
sekä ääntelyn ja jokeltelun vähäisyys
ja yksipuolisuus ovat syitä tarkempaan
seurantaan
Kysy ja ohjaa vanhempia (mallintaminen)
• kuuntele lasta ja vastaa lapselle
• anna lapselle aikaa vastata
• käytä lyhyitä ja yksinkertaisia lauseita
• osoita olevasi kiinnostunut siitä mistä lapsikin on
• vuorotteluleikit, ota –anna – leikki,
kurkistelu–, sormileikit, lorut, laulut
1-1,5 v
KESKEISIÄ SEURATTAVIA ASIOITA
KÄYTÄNNÖN APUVÄLINEITÄ
RISKITEKIJÖITÄ
• lapsella on sanoja/tapailee sanoja
• ei kielellinen viestintä edelleen vahvaa (esim.
pyytää tavoittelemalla tai torjuu työntämällä
pois)
• ymmärtää lyhyitä kehotuksia
• osoittaa ymmärrystään toimimalla, esim.
mennään ulos: menee ovelle tms.
• lapsen leikissä on kuvitteellisia toimintoja
• lapsi yhdistelee sanoja lauseeksi (esim. nalle
nukkuu)
kielen kehityksen tukeminen eri kielillä myös
suomeksi cplol
• lapsi ei seuraa ympäristöään eikä pyri
vaikuttamaan siihen
• lapseen on vaikea saada kontaktia
• lapsella on vähän kommunikatiivisia eleitä
esim. vilkutus tai pään pudistus
• vastavuoroisuuden puute
• ääntelyn vähäisyys
• lapsella ei ole lainkaan sanoja
• lapsi ei osaa noudattaa lyhyitä kehotuksia
Kysy ja ohjaa vanhempia (mallintaminen)
• nimeä esineitä ja tunteita, selitä tapahtumia
• toista ja täydennä sanaa ja jatka lauseella
esim. jos lapsi sanoo ”uppi” toista ”niin siinä
on kuppi”
• pyydä lasta antamaan esineitä
Materiaali
• kuvakirjat, lelut, palikat, duplot, koti- ja
autoleikkitavarat ulkoleikki
26
1,5-2,5 v
KESKEISIÄ SEURATTAVIA ASIOITA
KÄYTÄNNÖN APUVÄLINEITÄ
RISKITEKIJÖITÄ
18 kk iässä
• Lapsella on 10–30 merkityksellistä sanaa
• Noudattaa lyhyitä toimintaohjeita
• yhdistelee sanoja
• lapsen leikissä on kuvitteellisia toimintoja
kielen kehityksen tukeminen eri kielillä myös
suomeksi cplol
18 kk iässä
• lapsella on vähän kommunikatiivisia eleitä
esim. vilkutus tai pään pudistus
• lapsella ei ole lainkaan sanoja tai alle 10 sanan
sanasto
• lapsi ei noudata lyhyitä ohjeita tai ymmärtää
ne väärin
• lapsen leikki ei sisällä symbolisia toimintoja.
• erityisesti ymmärtämisen vaikeudet
yhdistettynä suvussa esiintyviin kielellisiin
vaikeuksiin ovat syy tarkempaan seurantaan
2 v iässä
• keskimäärin 250 sanaa. Vaihteluväli (0-600)
• Substantiivit ja verbit keskeisiä sanastossa.
Käyttää verbejä: mennä, tulla, antaa
• Mikä- kysymyksiä
• Preesens aikamuoto
• Imperatiivi
2,5 v iässä
• Sanoja kaikista sanaluokista, adjektiiveja,
pronomineja, partikkeleita
• lapsen puheessa esiintyy taivutusmuotoja
• lapsi käyttää sanoista myös omatekoisia
muotoja ja taivutuksia
Kysy ja ohjaa vanhempia (mallintaminen)
• katso ja kuuntele lasta
• jäljittele ja toista mitä lapsi sanoo
• yritä aina tulkita mitä lapsi tarkoittaa
• käytä lyhyitä, yksinkertaisia lauserakenteita
• keskustele lapsen kanssa
• lue lapselle ja katsele kuvia keskustellen
• keskittyykö lapsi toimintaan muutaman
minuutin ajan
Materiaali
• kuvakirjat, lelut, palikat
• nuppipalapelit
2-2,5 v iässä
• lapsella on alle 10 sanan sanasto
• lapsi ei muodosta kahden sanan lauseita
• lapsi ei noudata lyhyitä ohjeita tai ymmärtää
ne väärin
• erityisesti suppea sanavarasto ja
puutteet ymmärtämisessä ovat aiheina
jatkotutkimuksiin
3-4 v
KESKEISIÄ SEURATTAVIA ASIOITA
KÄYTÄNNÖN APUVÄLINEITÄ
RISKITEKIJÖITÄ
• lapsen puhe on lähes kokonaan
ymmärrettävää
• konsonanttien hallinta voi olla puutteellista
• peruskäsitteistö alkaa olla hallinnassa(värit,
paikat, kokoerot, sijainnit, lukumäärä)
• monisanaisia lauseita
• omia taivutusmuotoja voi esiintyä(3v)
• lapsi osaa kuvata ajatuksiaan ja tunteitaan
kielen avulla
• kerronnassa runsaasti yksityiskohtia
• miksi, missä -kysymyksiä
kielen kehityksen tukeminen eri kielillä myös
suomeksi cplol
•
•
•
•
Kysy ja ohjaa vanhempia (mallintaminen)
• järjestä yhteisiä jutteluhetkiä
• kerro lapsen kanssa yhdessä tarinoita, kysy
tarkentavia kysymyksiä, kuka, mitä ja miksi
• lorut ja laulut
• anna lapselle mahdollisuus leikkiä ikäistensä
lasten kanssa
• anna lapselle mahdollisuus toimittaa iälleen
sopivia tehtäviä
• pelaa lapsen iän mukaisia pelejä
• lapsen virheellisiä sanoja voi korjata
mallittamalla sana oikein
sanojen äänneasu on puutteellinen
lapsella on suppea tuottava sanasto
lapsi ei taivuta sanoja
lapsi ei noudata kaksiosaisia ohjeita tai
ymmärtää ne väärin
Materiaali
• kuvakirja, lelut
• kuvalotto
• värienluokittelupelit
• moniosaisemmat palapelit
5-6 v
KESKEISIÄ SEURATTAVIA ASIOITA
KÄYTÄNNÖN APUVÄLINEITÄ
RISKITEKIJÖITÄ
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
•
kielen kehityksen tukeminen eri kielillä myös
suomeksi cplol
• lapsella on suppea tuottava sanasto
• esineiden ja asioiden laadun (koko, määrä,
muoto, väri) kuvaus on epätarkkaa tai
virheellistä
• lapsen käyttämät lauserakenteet ovat
yksinkertaisia
• lapsella on vaikeuksia taivutusmuotojen
hallinnassa
• lapsi ei osaa kertoa näytetystä kuvasta
• lapsella on puutteita vuorovaikutus ja
keskustelutaidoissa
• äänteitä (kirjaimet)?
aikakäsitteet ilmaantuvat
monisanaisia lauseita
adjektiivien vertailumuodot
verbin taivutus eri persoonamuodoissa
ääntäminen iänmukaista
puheäänen normaalivoimakkuus
osaa kertoa esim. kuvasta
kuuntelee muita, huomioi muita
mielikuvitusleikit, roolileikit
keskittyminen tarinoiden kuunteluun
kielellinen tietoisuus kehittyy, lapsi alkaa
leikkiä kielellä
Kysy ja ohjaa vanhempia (mallintaminen)
• keskustele lapsen kanssa, vastaa kysymyksiin
• lukekaa yhdessä ja anna lapsen auttaa
tarinankerronnassa
• rajoita television ja videoiden katsomista ja
pelaamista
Materiaali
• kirjat, lelut
• lautapelit ja palapelit
• kynät, väriliidut, värityskirjat
27
4 Hyve-mallin prosessi
PERHE/VANHEMMAT/LAPSI
Nelivuotiaan
lapsen perhe
Nelivuotiaan
lapsen perhe
PÄIVÄHOITO
• Vanhemmat kutsutaan n. 2kk ennen lapsen 4-v
syntymäpäivää lapsen vasu-keskusteluun
• Saa palautteen neuvolasta
• Jaettava materiaali: Kutsu 4-vuotistarkastukseen sekä
keskustelurunko vasu-keskusteluun
• Kirjaa sovitut toimintatavat lapsen vasuun, mikäli se vaikuttaa
lapsen varhaiskasvatustyöhön
• Ohjataan valmistautumaan vasu-keskusteluun ja pidetään
vasu-keskustelu. Kirjaus Effica-järjestelmään
• Keskustelee vanhempien kanssa neuvolan palautteesta
• Lähetetään tiedonsiirtolomake vanhempien luvalla
neuvolaan
NEUVOLA Terveydenhoitaja
• Antaa perheelle neuvola-ajan ja ohjaa vastaamaan AUDIT
kyselyyn
• Valmistautuu lapsen laajaan terveystarkastukseen ja
perheen kohtaamiseen päivähoidosta saamansa
yhteenvedon avulla
• Lähettää palautteen vanhempien luvalla päivähoitoon
• Tekee lapsen laajaan terveystarkastuksen • Tarvittaessa puhelinyhteydenotto päivähoitoon
• Kirjaa tiedonsiirtolomakkeeseen palautteen päivähoitoa
varten
• Raportointi lääkärille
NEUVOLA Lääkäri
• Valmistautuu lapsen laajaan terveystarkastukseen ja
perheen kohtaamiseen terveydenhoitajalta ja päivähoidosta
saamansa palautteen ja yhteenvedon avulla
• Tekee lapsen laajaan terveystarkastuksen
• Ohjaa tarvittavat tukitoimenpiteet lapselle ja perheelle lievä
huoli/selvä huoli ohjauksen periaattein
Ei huolta
• Kirjaa tiedonsiirtolomakkeeseen palautteen päivähoitoa
varten
• Pyytää huoltajan allekirjoituksen tiedonsiirtolomakkeeseen
ERIKOISTYÖNTEKIJÄT/ERIKOISSAIRAANHOITO
VARHAINEN TUKI JA KOTIPALVELU/PERHENEUVOLA
28
Lievä huoli
Selvä huoli
5 Lapsen kielen ja puheen kehityksen
seuranta ja monikielisten/kulttuuristen
lasten hoitopolku Helsingissä
IKÄ
KIELEN- JA PUHEENKEHITYKSEN TILANNE
7-9kk
• Vauva jokeltelee monipuolisesti.
HUOLEN AIHEITA / LÄHETTEEN TARVE PUHETERAPEUTIN
ARVIOON YKSIKIELISELLÄ LAPSELLA
• Kontaktin saaminen lapseen on vaikeaa.
• Ääntely / jokeltelu puuttuu tai on erittäin vähäistä. Erityisesti
vastavuoroisuuden puute on syy tarkempaan arvioon.
• Kuulo on poikkeava tai kuuloa ei pystytä varmasti toteamaan
normaaliksi.
• Syömis-, nielemis- tai imemisvaikeuksia
• Lapsi ei seuraa ympäristöään eikä pyri vaikuttamaan siihen
• Lapsen ääni on poikkeava
10-15kk • Vauva osaa käyttää eleitä ilmaisun tukena.
1v6kk
• Lapsella on 10 - 30 merkityksellistä sanaa.
• Lapsi ymmärtää useampia sanoja kuin pystyy itse tuottamaan.
• Lapsi noudattaa lyhyitä toimintaohjeita ja kehotuksia (”anna auto”).
• Lapsella on symbolisia leikkitoimintoja (esim. hoitaa
nukkea, ”ajaa” leikkiautolla).
•
•
•
•
2v
• Lapsi tuntee yleensä jo yli 250 merkityksellistä sanaa.
• Lapsi käyttää sanayhdistelmiä, joissa sanat taipuvat.
• Lapsi käyttää pitempiä ilmaisuja kuin yksi sana.
• Lapsella on vähemmän kuin 10 sanaa käytössä.
• Lapsi ei osaa muodostaa kahden sanan lauseita.
• Lapsi ei noudata lyhyitä ohjeita tai ymmärtää ne väärin. Erityisesti
vähäinen sanavarasto ja puheen ymmärtämisen puutteet antavat
aihetta arvioida tilanne tarkemmin.
• Lapsella on änkytysoireita tai puheen sujumattomuutta, joka
hämmentää häntä tai hänen perheenjäseniään.
• Lapsen ääni on poikkeava
Lapsella on vähän kommunikatiivisia eleitä.
Lapsella ei ole ollenkaan sanoja/sanayrityksiä.
Lapsi ei osaa noudattaa lyhyitä kehotuksia ja toimintaohjeita.
Lapsen leikki ei sisällä symbolisia toimintoja. Erityisesti,
jos suvussa on kielellisiä vaikeuksia ja lapsella on puheen
ymmärtämisen vaikeuksia, on syytä arvioida tilannetta tarkemmin.
• Lapsen ääni on poikkeava
2v6kk
• Lapsi oppii päivittäin uusia sanoja.
• Lapsen puheessa substantiivien ja verbien osuus on
suurin.
• Adjektiiveja, pronomineja ja partikkeleita alkaa tulla
lisää puheeseen.
• Lapsen puheessa on taivutusmuotoja: esim. on ja oli; monikkomuotoja; äidin; kyniä; pöydällä; laukussa.
• Lapsi voi käyttää myös virheellisiä ”omatekoisia”
muotoja ja taivutuksia sanoista.
3v
• Lapsen puhe on lähes kokonaan ymmärrettävää vieraallekin aikuiselle.
• Lapsi käyttää apuverbejä (osaan mennä), eri aikamuotoja (osaan, kuulin, olen nähnyt) sekä taivuttaa verbejä persoonamuodossa (minä istun).
• Lapsen puheessa on käsky-, kielto- ja kysymyslauseita (Odota; älä mene, en tiedä; Missä isi on).
• Lapsi osaa ilmaista esineiden paikan tai sijainnin.
• Lapsi käyttää adjektiivien vertailuasteita (pieni,
pienempi).
• Lapsi kiinnostuu sana- ja loruleikeistä, kielellisen tietoisuuden kehitys käynnistyy.
• Sanojen äänneasu on selvästi puutteellinen, puhe on vieraalle
aikuiselle käsittämätöntä.
• Lapsella on suppea sanavarasto.
• Lapsi ei taivuta sanoja.
• Lapsi ei noudata kaksiosaisia ohjeita tai hän ymmärtää niitä
väärin.
• Lapsella on änkytysoireita tai puheen sujumattomuutta, joka
hämmentää häntä tai hänen perheenjäseniään.
• Lapsen ääni on poikkeava
29
HUOLEN AIHEITA / LÄHETTEEN TARVE PUHETERAPEUTIN
ARVIOON YKSIKIELISELLÄ LAPSELLA
IKÄ
KIELEN- JA PUHEENKEHITYKSEN TILANNE
4v
• Lapsen kertovassa puheessa on eri sanaluokkien
sanoja samassa suhteessa kuin aikuisen
arkipuheessa. Lapsi ymmärtää tavallista arkipuhetta
hyvin.
• Lapsi osaa sanojen taivuttamisen ja lauseiden muodostamisen perussäännöt, lapsi käyttää jo
sivulauseitakin.
• Lapsi kyselee miksi-kysymyksiä, kertoo tarinoita ja satuilee.
• Omatekoisia taivutusmuotoja tulee enää vähän.
• Lapsen ilmaisu alkaa tarkentua ajan ja paikan
ilmaisuissa.
• Puheesta saa selvän, vaikkei lapsi vielä välttämättä
osaa kaikkia äänteitä (esim. r ja s korvautuvat vielä l:llä
ja t:llä) eikä osaa vaikeita äänneyhtymiä (esim. ”kaksi” voi olla ”kassi” tai ”kaski”).
• Lapsen sanavarasto on suppea (sanoja tulisi olla satoja, useista
sanaluokista).
• Lapsi ei osaa kertoa asioiden/esineiden väriä, kokoa, muotoa ja
määrää, tai tekee virheitä näissä.
• Lapsi käyttää vain hyvin yksinkertaisia lausemuotoja.
• Lapsella on vaikeuksia taivutusmuotojen hallinnassa
• Lapsi ei osaa kertoa kuvasta.
• Lapsella on selviä puutteita vuorovaikutus- ja keskustelutaidoissa
• Lapsella on niin runsaasti äännevirheitä, että puhetta on vaikea
ymmärtää.
• Lapsella on änkytysoireita tai puheen sujumattomuutta, joka
hämmentää häntä tai hänen perheenjäseniään.
• Lapsen ääni on poikkeava.
5v
• Lapsi ymmärtää ja puhuu monipuolista ja sujuvaa
kieltä.
• Lapsi hallitsee peruskäsitteet ja äidinkielensä taivutussäännöt.
• Puhe on äänteellisesti selkeää ja oikeaa, r, s ja
l-äänteet ovat usein vielä kehittymässä.
• Lapsella on selvää vaikeutta ymmärtää puhetta.
• Lapsen puheilmaisu on niukkaa ja kömpelöä.
• Lapsella on kinesteettisiä vaikeuksia (tavut tai äänteet vaihtavat
paikkaa keskenään) liittyneenä äännevirheisiin.
• Lapsella on änkytysoireita.
• Lapsen ääni on poikkeava (voi lähettää suoraan foniatrille).
6-7v
• Lapsella on laaja sanasto, ääntäminen on yleiskielen mukaista.
• Lapsi nimeää sujuvasti esineitä ja kuvia.
• Äännetietoisuus alkaa kehittyä.
• Lapsi osaa vuorovaikutuksen perustaidot:
• Lapsi keskittyy kuuntelemaan puhetta.
• Lapsi esittää kysymyksiä kuulemastaan.
• Lapsi vastaa kysymyksiin ja puhuu vuorotellen.
• Lapsi toimii annettujen ohjeiden mukaisesti.
•
•
•
•
•
Lapsella on vaikeuksia ymmärtää puhetta.
Lapsen puheilmaisu on niukkaa ja/tai virheellistä.
Lapsella on äännevirheitä.
Lapsella on änkytysoireita.
Lapsen ääni on poikkeava (voi lähettää suoraan foniatrille).
6 Kysymyksiä lapsen puheen kehityksestä
niille vanhemmille, joiden lapsi ei ole
päivähoidossa
4-vuotiaan lapsen laajaan terveystarkastukseen kuuluu yhtenä
osana lapsen äidinkielen kehityksen arviointi. Äidinkielen
hallinta on pohjana muiden kielten oppimiselle ja tämän vuoksi
tarkastuksessa kysymme seuraavia asioita. Toivomme teidän
miettivän näitä etukäteen.
•
•
•
•
• Millä tavalla lapsi leikkii kotona/muiden lasten kanssa? Millaisista
leikeistä lapsi on kiinnostunut?
• Tapaako lapsi muita samaa kieltä puhuvia lapsia?
• Millainen on lapsen äidinkielen taso verrattuna muihin
samanikäisiin ja samaa kieltä puhuviin lapsiin?
Kuka ja ketkä puhuvat lapsen kanssa äidinkieltä?
Puhuuko lapsi yhtä hyvin kuin sisaruksensa?
Mitä kieltä sisarukset puhuvat keskenään?
Puhuuko lapsi vähän vai paljon vanhempien ja muiden kanssa?
• Kyseleekö lapsi asioista?
• Osaako lapsi kertoa puhumalla mitä haluaa?
• Tuottaako lapsi usean sanan lauseita? Puhuuko lapsi kieltänne
oikein? Tulevatko sanat oikeassa järjestyksessä?
• Onko lapsen vaikea lausua oman kielen äänteitä (kirjaimet)?
• Miten vanhemmat tukevat lapsen äidinkielen kehitystä?
• Haluavatko vanhemmat että lapsesta tulee kaksi/monikielinen?
• Onko vanhemmilla vaikeutta ymmärtää lasta?
• Onko vierailla aikuisilla vaikea ymmärtää lasta?
• Änkyttääkö lapsi?
30
31
•
•
•
Neuvola
Hyve -­‐ malli
4 -­‐vuotistarkastus
äidinkielen omaksumisessa on pulmaa
suomen kielen omaksuminen on selkeän viiveistä ja/tai poikkeavaa suhteutettuna jo saatuihin tukitoimenpiteisiin (esim. lapsi on ollut vähintään vuoden säännöllisesti päivähoidossa, saanut S2-­‐
tukitoimia ja siitä huolimatta puheen tuoton ja ymmärtämisen vaikeudet huomattavia)
puheen motoriikan vaikeus, änkytys
Lähetekriteerit
Puheterapia
Tutkimus, Ohjaus, Seuranta, Terapia
Tukitoimet
Vanhempien ohjaus
Mallintaminen
Lisäkäynnit neuvolaan
Terveydenhoitaja arvioi lapsen äidinkielen kehitystä yhdessä vanhempien kanssa ja tarvittaessa tulkin avulla neuvolan määräaikaistarkastuksissa.
Tarvittaessa neuvolapsykologin arvio lapsen kokonaiskehityksestä ennen puheterapiaan lähettämistä.
arvioi erikoissairaanhoitoon lähettämistarpeen
Neuvola-­‐/koululääkäri
vaikeat kontakti-­‐ ja vuorovaikutusongelmat tai viivettä kokonaiskehityksessä
LNS/lastenneurologinen yksikkö:
vaikeat kielihäiriöt
Erikoissairaanhoito
lääkärin lähetteellä
HUS/Audiofoniatrinen osasto: epäily kielihäiriöstä puheterapeutin tutkimuksen perusteella Kielijänteen, änkytyksen tai äänihäiriön vuoksi neuvolalääkäri tai terveydenhoitaja voi tehdä lähetteen suoraan foniatrille. Erikoissairaanhoito/Lasten foniatrinen pkl
Alkuopetus Lapsen kulttuuria ja identiteettiä tuetaan ja suomenkieltä vahvistetaan päivähoidon Alkuopetuksessa tuetaan lapsen kielen arjessa varhaiskasvatuksessa ja kehitystä perusopetuksessa ja oman äidin kielen opetuksessa. esiopetuksessa. Vanhempia rohkaistaan lapsen äidinkielen Oppilaat, jotka tarvitsevat tehostettua vahvistamiseen. suomen kielen opetusta voivat osallistua Henkilökunnan tukena on S2 -­‐ltot, joiden perusopetuksen valmistavaan opetukseen.
tehtävänä on mm. mallintaa toimintaa, perehdyttää verkostoissa uusiin teemoihin ja materiaaleihin.
Oppilashuolto
Leops
Päivähoito ja esiopetus
Eri kieli- ja kulttuuritaustaisen lapsen
kielenkehityksen arviointi ja tukeminen neuvolassa,
päivähoidossa sekä alkuopetuksessa 20.9.12
7 Eri kieli- ja kulttuuritaustaisen lapsen
kielenkehityksen arviointi ja tukeminen
neuvolassa, päivähoidossa sekä
alkuopetuksessa