1. No category

Adoptioperheet 2/2012
Liisa Keltikangas-Järvinen
PIENEN LAPSEN SOSIAALISUUS
WSOY 2012
Teksti Sanna Savonen
LUETTUA
lapsi olisi valmis päivähoitoon? Entä jos jään kotiin
J oko
hoitamaan lasta, oppiiko hän tarpeeksi sosiaaliseksi?
Tuttuja kysymyksiä meille kaikille vanhemmille.
P
rofessori Liisa Keltikangas-Järvinen, temperamentti- viot ovat pienelle lapselle vielä liian monimutkaisia ja vaatutkija, on kirjoittanut uusimman ja poliittisestikin tivia. Ryhmään liittyminen ei ole tämänikäisen lapsen kehi-
ajankohtaisen kirjansa alle 3-vuotiaan sosiaalisesta kehi- tystehtävä, kun taas esimerkiksi kielen oppiminen on. Kotyksestä ja päivähoidon vaikutuksista tämän ikäiseen lap- tona hoidetuilla tai perhepäivähoidossa olevilla lapsilla
seen. Adoptiovanhemmalle kirja tarjoaa monia pohdinnan kortisolitasot eivät nousseet.
paikkoja, miten suhteuttaa nämä näkökulmat adoptiolapsiin.
Kohonneet kortisolitasot, eli jatkuva stressitila, voi johtaa
sairastelukierteeseen tai oppimisen estymiseen. Stressi
Suurista ryhmistä stressiä
myös tekee lapsista ärtyviä, jolloin konfliktit ryhmässä
K
lisääntyvät. Kierre on valmis. 2-3-vuotiaille tehokkain kei-
eltikangas-Järvinen alleviivaa kolmen ensimmäisen
ikävuoden tärkeimmäksi kehitystehtäväksi kiinty-
myssuhteen luomisen. Kolmea ensimmäistä ikävuotta
pidetään edelleen kehityspsykologiassa elämän tärkeimpinä vuosina, koska lapsen kehitys on silloin nopeampaa
no selviytyä isossa ryhmässä on usein aggressiivisesti
oman puolensa pitäminen, koska sillä pääsee nopeimmin
omiin tavoitteisiin. Tämä on muutenkin ikä, jolloin lapsi on
aggressiivisimmillaan, ja tarvitsee paljon aikuisen tukea
itsesäätelyyn.
kuin milloinkaan myöhemmin. Lapsen varhaisten hoivakokemusten on myös aivotutkimuksessa todettu vaikutta- Pitkittäistutkimuksilla on voitu todeta, että hoidossa olon
van aivojen kehitykseen joko hermoyhteyksiä synnyttäväs- yhteenlaskettu aika neljän ensimmäisen ikävuoden aikana
ti tai sammuttavasti. Nämä muutokset säilyvät aikuisuu- ennustaa merkitsevästi aggressiivisuutta ja käytösongelteen, ja jos fysiologinen stressitaso aktivoituu liian aikai- mia kouluiässä. Lapsen kehitysennuste näyttää olevan sitä
sin, lapsi voi olla erityisen herkkä muutoksille ja stressille parempi, mitä vähemmän hän on pienenä ollut päivähoimyös myöhemmin.
dossa. Negatiivista vaikutusta ei ollut nähtävissä kouluiän
Kirjan alussa Keltikangas-Järvinen määrittelee sosiaalisuutta ja sosiaalisia taitoja, ja esittää kysymyksen, pitävätkö vanhemmat lapsen sosiaalisuutta jo liiankin tärkeänä
ominaisuutena. Eroamme toisistamme temperamentiltamme, toiset ovat halukkaampia sosiaaliseen kanssakäymiseen muiden kanssa. Sosiaaliset taidot tulevat kuitenkin oppimalla.
sosiaalisiin kykyihin, jos lapsi meni hoitoon vasta 3vuotiaana tai myöhemmin. Melko hätkähdyttävä havainto
on se, että esimerkiksi hoitajien jatkuva vaihtuminen päivähoidossa voi ilmetä kotona lapsen epävarmana kiintymisenä vanhempiinsa. Päiväkodistakin voi siis tulla ongelmia
kotiin.
Päivähoitokin voi olla hyvää
Jälkimmäinen puoli kirjasta käsittelee pienen lapsen päivähoitoa. Kirjassa nostetaan esiin tutkimuksia lapsen stressi-
M
itä hyvä päivähoito sitten olisi? Pienille lapsille
tulisi ennen kaikkea taata päivähoidossa pienem-
tasosta päivähoidossa. Watamuran (2003) tutkimusryhmä piä ryhmiä ja riittävästi aikuisia. Päivähoidon melutasoon
mittasi lasten kortisolitasoja ja totesi, että eniten päiväko- ja lasten itkuun tulisi kiinnittää huomiota tilanteita ennadissa näyttävät stressaantuvan 2-4-vuotiaat, jotka liikkuvat koiden. Lapsiryhmän ja hoitajien pysyvyys on tärkeää.
itse aktiivisesti ryhmissä. Isossa ryhmässä sosiaaliset ku- Hoitopäivä ei saisi olla ikään nähden liian pitkä.
Adoptioperheet 2/2012
LUETTUA
Yksivuotiaskin lapsi voi jo olla valmis aloittamaan päivä- den ylläpitoa, eikä taistelua omasta paikasta isossa lapsi-
Adoptioperheet 2/2012
hoidon, jos vanhemman on mahdollista tehdä osa- ryhmässä tai selviytymistä vaihtuvien aikuisten kanssa.
aikatyötä, tai jos lapsi pääsee hoitoon pieneen lapsiryhmään samana pysyvälle aikuiselle ‒ esimerkiksi perhepäivähoitoon.
Vanhemman kannalta parasta kirjassa on ‒ useampaan
kertaan todettuna ‒ että hoidon laatua ratkaisevampaa
on se, että lapsella on koko ajan sama ensisijainen hoitaja
Mistä sitten kunnille löytyisivät resurssit esimerkiksi pie- käytettävissä. Jokainen kohtuulliset vanhemmuuden kyvyt
nempiin päivähoitoryhmiin? Kuinka moni adoptiolapsi on omaava äiti, isä tai muu ensisijainen hoitaja on riittävän
saanut päiväkodissa omahoitajan? Ja voisiko lapsen päivä- hyvä ja se paras vaihtoehto pienen lapsen hoitajaksi. Alle
hoitokypsyyden testata? Ujo, herkkä lapsi voi tarvita pi- 3-vuotias ei tarvitse päivähoitoa, mutta hänellekin on
demmän ajan kotona. (Adoptio)vanhempi itsekin voi halu- mahdollista järjestää päivähoito niin, että kehitys voi ede-
LUETTUA
ta olla useamman vuoden lapsen kanssa kotona, että op- tä turvallisesti.
pisi lukemaan lasta ja saisi tulevien vuosien varalle yhteisiä kokemuksia lapsensa kanssa.
Lapsen temperamentti vaikuttaa myös siihen kuinka hoitajat häntä kohtelevat. Ujon lapsen sopeuttaminen päivähoitoon voi olla raskasta, mutta myös temperamentiltaan
helposti ärtyvä lapsi voi saada hoidossa jatkuvasti negatiivista palautetta. Keltikangas-Järvinen kirjoittaa ali- ja yli-
Pienille lapsille tulisi ennen kaikkea
taata päivähoidossa pienempiä
ryhmiä ja riittävästi aikuisia.
reagoivien lasten olevan haavoittuvia päivähoidossa, koska heidän yksilöllisiä tarpeitaan on siellä vaikea ottaa huomioon. Tiedämme, että monen adoptoidun lapsen aistisäätely on poikkeavaa. Päiväkodissa lapsen poikkeavuus
saattaa entisestään korostua.
Iso ryhmä voi muistuttaa lastenkodista
I
tse en voi olla ajattelematta päivähoidosta puhuttaessa myös lastenkotia ‒ paikkaa, jossa useimmat lap-
H
ei sinä vasta lapsesi
kotiin saanut äiti tai
isä! Tunnetko jo Perheaikaa.fi
-sivuston?
semme ovat eläneet elämänsä tärkeitä kuukausia ja vuosia. Millaista on ollut pienen taaperon elämä, kun hän on
ympäri vuorokauden ollut osa isoa ryhmää ja hoitajia on
ollut liian vähän? Sosiaalisesti aktiivinen lapsi on voinut
pärjätä hieman paremmin. Ei olekaan ihme, jos adoptiolapsen mieleen tulee takaumia lastenkodista, kun hän
aloittaa päivähoidon.
Kirjassa kumotaan väite, että kotona kasvatetut lapset
jäisivät jostakin paitsi, koska kotona esimerkiksi yleensä
askarrellaan ja lauletaan vähemmän. Lasta kuitenkin hoitaa vanhempi, joka on tunnetasollakin sitoutunut lapseen,
ja kotona olevat lapset saavat myös enemmän kokemuk-
Tervetuloa mukaan keskustelemaan vanhemmuuden iloista
ja haasteista toisten tuoreiden
adoptiovanhempien kanssa.
Perinteisten keskustelupalstojen lisäksi Perheaikaa.fi tarjoaa
adoptio-odottajien ja
-vanhempien omia live-chateja
ja verkkoluentoja.
Netissä tavataan!
sia todellisesta maailmasta. Vanhempi kohtelee lasta yksilöllisemmin ja sensitiivisemmin, ja hänellä on myös aikaa
vastata lapsen kysymyksiin sekä opettaa lapselle itsesäätelyä. Lapselle koti on tärkeä ja merkityksellinen paikka.
Päiväkodin näkeminen keinotekoisena paikkana onkin
huomionarvoinen ajatus ‒ lapsen kun on tarkoitus oppia
todellista elämää ja ennen kaikkea läheisten ihmissuhtei-
Adoptioperheet 2/2012
LUETTUA