Niiniketo
4/2012 • 6,90 € Kamppailu- ja itsepuolustuslajien erikoislehti Suvi Mikkonen – Unelma mitalista Auvo Niiniketo Kamppailulajien monitoimija Karateliitto & Hapkido-järjestö tiedottavat 1 ISSN-L 2243-1322 Päätoimittaja Mika Averin Ulkoasu Uhma Toimittaja Katja Loikala Avustajat tässä numerossa Toni Kauhanen Jarmo Österman Mikael Witick Jarmo Rajala Uuno Aalto Lasse Pyre Marko Simonen Julkaisija Painatus Mediamyynti Ni-Dan Oy Painokiila Oy [email protected] Kansikuva: Suvi Mikkonen Sisällys // kamppailija 4/2012 3 Kärsivällisyyttä ja avointa mieltä – peloista vapaata mieltä. 6 Lehteen tarkoitettu materiaali [email protected] 9 Seuraava Kamppailija #5 ilmestyy 26.10.2012. Seuraavaan numeroon tarkoitettu aineisto tulee toimittaa aineisto-osoitteeseen viimeistään 5.10.2012. Kamppailija pidättää itsellään oikeuden lyhentää ja muokata sille toimitettuja artikkeleja. Emme sitoudu julkaisemaan pyytämättä toimitettuja juttuja. Krav Magan perinteinen Utin kesäleiri 15. kertaa Suosion salaisuutena monipuolisuus. 12 Krav Magan ohjaajakurssi päättyi Utissa 14 Suvi Mikkonen Niin lähellä -silti liian kaukana 23 ohjaajaa valmistui uudistuneelta Suomen Krav Maga Liiton ohjaajakurssilta. Suvin unelma mitalista Olympialaisissa mureni viime metreillä. Kamppailijan tilaaminen Kamppailijan tilaus onnistuu helpoimmin internetissä osoitteessa www.kamppailija.fi. Vuosikerta sisältää kulloisenkin kalenterivuoden lehdet. Auvo Niiniketo Kamppailulajien monitoimija. Toimituksen yhteystiedot Ni-Dan Oy Hämeentie 7 00530 Helsinki puh. (09) 753 7711 www.kamppailija.fi Kehovoiman kehittäminen ja käyttö osana tehokasta itsepuolustusta 20 Fit Corner : Toiminnalista harjoittelua kamppailusalilla Teorian ja käytännön yhteistyötä. 26 Shukokai Karaten MM-kisat 2012 29 Isä ja poika Tatamin tehokaksikko Suomeen mestaruuksia USA:ssa pidetyistä Karaten Shukokai tyylisuunnan MM-kilpailuista. Verta, hikeä ja armotonta harjoittelua. Avustajat Kamppailija ottaa mielellään vastaan artikkeleita ja kuvia. Katso avustajaohjeet www.kamppailija.fi > Juttuvinkki. vakiot 18 Sin Moo Hapkido 22Karateliitto 2 Kyusho Aiki Jutsu — osa 3 KEHOVOIMAN KEHITTÄMINEN JA KÄYTTÖ OSANA TEHOKASTA ITSEPUOLUSTUSTA KYUSHO AIKI JUTSU on tehokas itsepuolustuslaji, jossa vanhojen mestareiden opit ja salaisuudet kohtaavat nykyaikaiset uhkatilanteet. Uudelleen löydetyt vanhat opit ovat piilotettuina mestareiden aikanaan kehittämiin liikesarjoihin eli katoihin. AIKI opettaa harjoittajalleen oman kehon tuntemista, mielen ja intention hallintaa sekä niiden saumatonta yhdistämistä hyökkääjän voiman ja kehon hallitsemiseksi. Teksti: Toni Kauhanen | Kuvat: Marko Simonen Kyusho Aiki Jutsu on itsepuolustusmenetelmä, jonka keskeisimmät osa-alueet ovat TUITÉ (Tarttuvan Käden Taito), KYUSHO (Iskevän Käden Taito) sekä AIKI (Kehovoiman Taito). Leimallista lajille on hyökkääjän kehon heikkouksien ja reaktioiden hyödyntäminen sekä oman kehon luonnollinen käyttö. Artikkelisarjan ensimmäinen osa julkaistiin Kamppailija-lehden numerossa 2/2012, ja siinä käsiteltiin TUITÉN periaatteita. Artikkelisarjan toisessa osassa lehdessä 3/2012 käsiteltiin hermopisteiden käyttöä ja soveltamista eli KYUSHON periaatteita. Tässä artikkelissa käsitellään käsitettä AIKI ja siihen liittyviä periaatteita. Molemmat aikaisemmin käsitellyistä osa-alueista näkyvät myös tässä artikkelissa, koska KYUSHO AIKI JUTSUSSA, ja myös perinteisissä menetelmissä, nämä kolme osa-aluetta nivoutuvat yhdeksi luonnolliseksi kokonaisuudeksi. AIKIN harjoittaja pyrkii välttämään konfliktin ja toimimaan itsepuolustustilanteessa - kuin myös muillakin elämän osa-alueilla - ilman turhia kehon tai mielen jännityksiä, lihasvoimaa tai pelkotiloja. Käytettäessä AIKIA itsepuolustustilanteessa hyökkääjä menettää voimansa ja tasapainonsa ensimmäisen kontaktin syntyessä. ”His skills were such that, as soon as he was touched by his opponent, his opponent seemed to lose all control over his balance and strength, and would be thrown with ease. How he accomplished this was hard to explain, even if one saw it with one’s own eyes.” – Sumitomo Arima, puhuu yllä Shiro Saigosta, joka oli Judo ja Daitoryu Aikijujutsu mestari. Mitä AIKI sitten oikeastaan on? AIKIA on eri lähteissä kuvattu useiden mestareiden mukaan suorastaan mystiseksi voimaksi, jonka oppimiseksi täytyisi meditoida useita vuosia pyhässä paikassa. Uskallamme väittää, että asia ei kuitenkaan ole näin, vaan AIKIA voidaan lähestyä 3 Aiki & Kyusho kontrollitekniikka. Aiki heittotekniikka. hyvinkin käytännölliseltä kannalta. AIKIN voidaan todeta olevan esimerkiksi kalastamista, polttopuiden hakkaamista, rantasaunan lämmittämistä tai vaikka kävelyä luontopolulla. AIKI on – tai ainakin voi olla – osa kaikkea tekemistä tai tekemättömyyttä. AIKI ei ole mikään erillinen mystinen tekijä tai energia, eikä sen hyödyntämiseen itsepuolustustilanteessa tarvita mitään ulkoisia energioita. AIKI ei ole uskon asia, vaan se perustuu ihmiskehon omiin mekanismeihin ja reaktioihin. Tekijälle itselleen AIKI on kokonaisvaltaista kehon käyttöä, luonnollisen kehovoiman hyödyntämistä kaikessa tekemisessä. Itsepuolustustilanteessa AIKI on oman kehovoiman hyödyntämistä hyökkääjän taltuttamiseen sekä vastustajan voiman neutralisointia tai sen kääntämistä häntä itseään vastaan. AIKIN periaatteet mahdollistavat hyökkääjän voiman neutralisoinnin sekä kehon kontrolloinnin hyödyntämällä hyökkääjän omia luonnollisia reaktioita. AIKI-reaktioiden aiheuttaminen vastustajalle on mahdollista oikeanlaisen harjoittelun ja opintojen kautta. AIKIN harjoittelu vaatii kärsivällisyyttä ja avointa mieltä – peloista vapaata mieltä. Pelot ja suorituspaineet saavat aikaan fyysisiä jännityksiä ja pakottamisen tarpeen. Myös virheellinen käsitys siitä, että todellisessa kamppailumenetelmässä tulee näyttää vahvalta ja käyttää runsaasti fyysistä voimaa, on esteenä todellisen AIKIN oppimiselle. Todellisissa AIKI-tekniikoissa vastustajaa ei pakoteta, ei vedetä tai paineta, vaan aiheutetaan reaktio, jonka avulla vastustajaa voidaan kontrolloida. Oikeanlainen harjoittelu opettaa käyttämään rentoutta ja voimaa oikeassa suhteessa siellä, missä sitä tarvitaan. AIKI on luonnollinen, vapaa ja todellinen taito. AIKIN konseptille on esitetty erilaisia tulkintoja, ja sitä on avattu käsittelemällä AIKIA erilaisten periaatteiden kautta. Tässä artikkelissa aihetta käsitellään OKAMOTO SENSEIN (Daitoryu Roppokai) kolmen keskeisimmän periaatteen kautta. Nämä periaatteet ovat (1) Ehdollinen refleksi, (2) Hengitysvoima sekä (3) Pyöreä liike. Ehdollinen refleksi (Conditioned reflex) Heti aluksi todettakoon, että ehdollisen refleksin virallinen määritelmä Pavlovin koirineen antaa hieman vääristyneen kuvan siitä, mitä ehdollisella refleksillä tässä yhteydessä tarkoitetaan. Halusimme silti käyttää termiä, joka on ainakin englanninkielisissä lähteissä valittu kuvaamaan OKAMOTO SENSEIN ensimmäistä periaatetta. AIKISSA, kuten KYUSHOSSAKIN, hyökkääjän voimaan ja kehoon vaikutetaan aiheuttamalla reaktioita, joiden toimintaa hän ei voi estää niiden tullessa yllätyksenä. Tällä tarkoitetaan siis elimistön luontaisten suojamekanismien ja reaktioiden hyödyntämistä vastustajan hyökkäyksen taltuttamiseksi. Aiheuttamalla hyökkääjälle reaktio häntä voidaan esimerkiksi ohjata, heittää tai hallita tilanteen päättämiseksi. Oikeanlaisella kehon käytöllä hyökkääjän hyökkäysvoima voidaan poistaa ja samalla rikkoa hänen tasapainonsa, jolloin tilanne muuttuu hyökkääjälle taisteluksi tasapainon hallinnasta. Tätä tasapainopistettä ohjaamalla hyökkääjää voidaan hallita erittäin vähäisellä voimalla. Miksi tämä sitten toimisi? Selityksiä ja periaatteita erilaisten reaktioiden aiheuttamiseksi hyökkääjälle on esitetty aikaisemmissa artikkeleissa (pisteiden käyttö, kaksisuuntainen liike, pisteiden yhdistäminen). Lisäksi on muistettava, että refleksien hyödyntäminen mahdollistaa tahdottomien reaktioiden aiheuttamisen, joiden tapahtumista hyökkääjä ei voi estää, ellei hän etukäteen tiedä tarkalleen, mitä hänelle aiotaan tehdä. AIKISSA pätee siis myös keskeinen TUITÉN periaate, aiheuta hämmennystä. 4 Vastustajan kehon reaktioiden hyödyntäminen mahdollistaa siis hänen ”mielensä ohjaamisen” ja tasapainon hallinta ”energioiden harmonisoinnin”. Reaktioiden aiheuttaminen vastustajalle edellyttää oikeanlaista kehonkäyttöä (kehovoima/ hengitysvoima) sekä luonnollisten ja vapaiden liikeratojen käyttämistä (pyöreä liike). Hengitysvoima (Breath power method) “If you master AIKI, you will be able to apply the techniques using very minimal force. A calm spirit and settled breathing are necessary. At the same time the body must be supple.” – Seigo Okamoto Hengitys on elimistön ”elossapitojärjestelmä”, joka mahdollistaa ihmiskehon toiminnan. Hengitys on yhteydessä verenkierto- ja nestekiertojärjestelmiin sekä lihasten energian saantiin ja samalla niiden luonnolliseen toimintaan. Tätä jokaisen on helppo testata – yritä pidättää hengitystä vaikka lenkillä tai KATA -harjoitusta tehdessä luonnollisen liikkeen kärsimättä (älä valitse kuitenkaan liian pitkää harjoitetta). Hengitys on siis kehon normaalin toiminnan avain ja mahdollistaa kehon käytön sekä lihastoiminnan ilman turhia jännitystiloja. Hengitys mahdollistaa oikeanlaisen rentouden tai vapauden, joka taas on luonnollisen kehonkäytön avain. Rento ja vapaa keho yhdistettynä luonnollisiin pyöreisiin liikeratoihin sekä oikeaan etäisyyteen ja ajoitukseen mahdollistaa optimaalisen kehovoiman hyödyntämisen. Hengitys on samalla myös ”oman mielen hallinnan avain”, avain omien pelkotilojen ja niistä aiheutuvien reaktioiden hallintaan. Säilyttämällä luonnollinen hengitysrytmi kaikissa tilanteissa voidaan rauhoittaa oma mieli ja ennen kaikkea vähentää pelkoreaktioiden vaikutusta oman kehon toimintaan. Hengitys mahdollistaa riittävän energian saannin mielen (tässä yhteydessä mieleen voidaan laskea kuuluvaksi myös aivot ja keskushermosto) työskentelyyn. Mieli ohjaa kaikkia kehon toimintoja, joten saavutetulla mielen rauhallisuudella on myös suora vaikutus kehon rentouteen ja sen luonnolliseen toimintaan. Pyöreä liike (Circular motion) Pyöreä liike on ihmiselle luonnollinen liike. Pyöreä liike on keskeinen osa AIKIN hyödyntämistä. Pyöreä liike mahdollistaa hyökkääjän voiman ohjaamisen ja liikkeen jatkamisen välttäen yhteentörmäystä. Pyöreällä liikkeellä kyetään myös kontrolloimaan ja ohjaamaan hallinnassa olevaa hyökkääjää menettämättä kontaktia häneen. Pyöreä ja luonnollinen liike mahdollistaa kehovoiman käytön vastustajan voiman kontrollointiin sekä omien tekniikoiden tehostamiseen, koska pyöreä liike on avain oman kehovoiman välittämiseen kiertäen vastustajan voimalinjat. Pyöreässä liikkeessä on myös avain (oikeat suunnat ja kulmat) vastustajan kehossa olevien kohteiden aktivointiin, mikä mahdollistaa haluttujen reaktioiden tuottamisen ja vastustajan kontrolloinnin. Lopuksi Voiko AIKIA sitten opettaa? Monet vanhat mestarit ovat sanoneet, ettei AIKIA voi opettaa toiselle. Tämä on täysin totta, koska todellisten AIKI-tekniikoiden tekeminen edellyttää harjoittelijalta oman kehon yksilöllistä tuntemista ja hallintaa tavalla, Koko kehonvoiman käyttäminen yhdessä tekniikassa. jota toinen ihminen ei voi opettaa. Hyvä opettaja voi kuitenkin avata oppilaalle periaatteet ja niiden ymmärryksen sekä ohjata oikeanlaisilla harjoitteilla oppilasta oikeaan suuntaan. Todellisen AIKIN hallintaan ei ole oikotietä - sen oppiminen voi viedä vuosia, ja siihen tarvitaan harjoittelun lisäksi runsaasti ajatustyötä. Kyusho Aiki Jutsussa oppilaat oppivat ensin fyysisten ja täysin mekaanisten harjoitteiden kautta voimalinjat, oikeat sisäänmenosuunnat ja -kulmat sekä oman kehon hallintaa. Harrastajalle muodostuu TUITÉ- ja KYUSHO-tekniikoiden kautta peruskäsitys ihmiskehon toiminnoista ja fysiologiasta. Tätä opittua tietoa hyödynnetään täysimääräisesti myös AIKI-tekniikoissa. Näissä kolmessa artikkelissa esittämämme periaatteet yhdistyvät Kyusho Aiki Jutsussa harjoittajansa luonnolliseksi toiminnaksi. Tämä onkin edellytys sille, että toiminnasta itsepuolustustilanteessa saadaan tehokasta ja vaistonvaraista – huomioiden kuitenkin uhkatilanteen luonne. Kyusho Aiki Jutsun periaatteiden ja vanhojen mestareiden oppien tutkimisella ja harjoittelulla voidaan saada lisätehoja myös muiden menetelmien tekniikoihin. Tämän väitämme olevan totta, koska vastustajan kehomekaniikan hallinta sekä oikeiden kohteiden käyttäminen tekniikoissa lisää niiden vaikutusta vastustajaan. Lisäksi harjoitteet keskittyvät oman itsensä sisäiseen ja ulkoiseen kehittämiseen, jolloin tekniikat muuttuvat tekijälleen luonnollisemmiksi. Tarkasteltaessa, harjoiteltaessa ja tutkittaessa Kyusho Aiki Jutsu oppeja on muistettava, että niitä ei ole kehitetty alun perin kilpailuolosuhteisiin, vaan tilanteisiin, joissa on ollut kyse taistelusta elämästä ja kuolemasta. Tästä syystä niitä on harjoiteltava valtuutetun ohjaajan johdolla. Kiitämme yhteistyöstä tässä artikkelisarjassa Kyusho Aiki Jutsu organisaation valtuutettuja ohjaajia Kai Arola, Janne Tähtinen ja Santeri Aura sekä kuvauksissa avustaneita harrastajia. 5 AUVO NIINIKETO KAMPPAILULAJIEN MONITOIMIJA Nousen Helsingin Kaapelitehtaan D-rapun portaat ylös neljänteen kerrokseen. Viirejä, diplomeja, palkintopyttyjä, seinillä kuva Vladimir Putinista judogissa sekä öljymaalaus Helsingin Atleettiklubin perustajasta Emil Karlsonista. Lattialla lepäilee raskas konekivääri Maxim-Sokolov ja nurkassa nojailevat hyvässä sovussa Kalasnikov ja Suomi-konepistooli. Karhumainen mies saavutustensa merkkien keskellä on Auvo Niiniketo, Suomen tunnetuin jujutsumestari. Teksti ja kuvat: Jarmo Österman E nsimmäisen kerran luin Auvo Niinikedosta vuoden 1985 Budoka-lehdestä, missä mies luonnehti olevansa ikuinen optimisti: ”Uskon, että jos en lyömällä pärjää, aina löytyy joku kivenmurikka tai laudanpätkä, jolla pääsen kolauttamaan” ja ”..joutuminen puolustamaan itseään on kuin lottovoitto alan harrastajalle”. Ave oli juuri kaatanut lorauksen Tabascoa perinteisten budolajien hartaiden harrastajien makaronivelliin. Ymmärsin vasta paljon myöhemmin totuuden noissa lauseissa. Se oli RBSD:tä (Reality Based Self-Defenceä) parhaimmillaan - ja jo ennen koko termin keksimistä. 6 Kehän vastustamaton kutsu Auvo Niiniketo (58) on harjoitellut kamppailutaitoja lähes koko ikänsä. Kamppailukipinä johti Helsingin Voimailijoiden nyrkkeilysalille jo nassikkaiässä: 8-vuotiaana. Auvo sai ohjaajakseen Onni Palvaksen, josta tuli pienen pojan suuri sankari. Nyrkkeilyssä Niiniketo saavutti nuorten Suomen mestaruuden 75 kg-sarjassa vuonna 1972 sekä yleisen sarjan SM-pronssin vuonna 1974. Koulu sai jäädä, koska Auvo oli varma, että hänestä tulee vielä suurmies ja sitä paitsi koulussa ei mitaleja jaettu. Jujutsua Niiniketo näki ensimmäisen kerran Ruotsissa, Tukholmassa nyrkkeilymatkalla ja ensimmäiset jujutsuvyönsä Niiniketo suoritti siniseen vyöhön saakka Ruotsissa. Vuonna 1977 Niiniketo aloitti ensimmäisen jujutsukurssin Helsingin Voimailijoiden salilla ja sai aikaan lumipalloefektin. Jujutsu oli äkkiä in Suomessa. Vuonna 1978 Niiniketo tapasi englantilaiset mestarit Richard Morrisin ja Robert Clarkin, mistä alkoi vuosien hedelmällinen yhteistyö. Vanhat vyöarvot oli suoritettava uudestaan ja ensimmäisen danin arvon Clark ja Morris myönsivät Niinikedolle vuonna 1979. Nyrkkeilyuran jälkeen Niiniketo ryhtyi harjoittelemaan karatea, jossa hän voitti Suomen mestaruuden raskaassa sarjassa vuonna 1979. Auvo ehti harjoitella niin Wadokanin, Tsukin kuin Renshikanin salilla. Niiniketoa kiinnosti vain otteleminen ja tyyli oli kova. Tuloksena oli jopa vuoden kilpailukielto tahallisen tyrmäyksen johdosta. Nyrkkeilystä kovuutensa saanut Auvo Niiniketo halusi muutenkin lyödä kunnolla eikä tehdä hipaisuja. Oma tyyli – oma lupa Niiniketo kehitti brittityylisen Juko-ryun opettamisen jälkeen vuonna 1992 oman tyylinsä Hokutoryun, pohjoisen tähden tyylisuunnan. Se on monia jujutsutyylejä suoraviivaisempi ja Niiniketo hylkäsi osan lajin japanilaisista perinteistä. Hokutoryun perustekniikoita ovat lyönnit, potkut, heitot, lukot, kuristukset ja erilaiset vapautumis- ja kuljetustekniikat. - Omaan tyyliin ikään kuin ajauduttiin, koska sekä maamme että seuramme oli syrjässä. Samalla kehittyi oma näkemys kamppailusta ja oman näköinen tyyli tehdä asioita. Tyhjät aukot tiedoissa täytettiin omalla näkemyksellä. Auvo ja monesti myös hänen oikea kätensä Risto Väntar kiersivät eri maissa harjoittelemassa ja tutustumassa erilaisiin kamppailulajeihin ja -tyyleihin. He olivat vapaita harjoittelemaan missä ja kenen kanssa tahansa ja yleensä taitavat kaverit otettiin mielellään mukaan harjoituksiin. Niiniketo puntaroi, että jujutsun taso eri maailmalla on hyvinkin vaihteleva, mutta jokaiselta opettajaltaan hän on oppinut jotakin käyttökelpoista, vaikka sitten pienenkin asian. Niiniketo kuvaa Hokutoryu-jujutsua kamppailujärjestelmäksi, joka tarjoaa monipuolisen ja haastavan harrastuksen eritasoisille harrastajille. Tyyli on myös realistinen ja tehokas voimankäyttömuoto turvamiehille, poliiseille ja sotilaille. Hokutoryun ideana ovat vahva perustekniikka ja toimivat tekniikkakombinaatiot. Opetus on hyvin järjestelmällistä ja tehokasta. Harjoittelu on alusta lähtien hyvin fyysistä ja ylempiin vyökokeisiin sisältyy kontaktiottelu. Nykyään Hokutoryu-jujutsua harrastetaan yli 20 maassa ja jo vahvinta harrastus on tällä hetkellä Iranissa, missä Hokutoryn harrastajia on huikeat 60 000. Niinikedolle myönnettiin viisi vuotta sitten 9.dan ja soke-arvonimi. Myöntäjänä toimi Maailman jujutsuliiton päämies Richard Morris (10.dan), joka samalla nimesi Auvon seuraajakseen. Niiniketo toi kickboxingin Suomeen vuonna 1980, aloitti säännöllisen kurssitoiminnan ja kasasi maajoukkueen. Nykyään hän edustaa Suomea kickboxingin maailmanliitossa WAKO:ssa. Kickboxingissa Auvo Niinikedolla on 5.dan vyöarvo. Hyvin rasvattu seura Helsingin Ju-Jutsuklubilla harjoitellaan jujutsun ja potkunyrkkeilyn lisäksi myös junnu-jutsua, brasilialaista jujutsua, thainyrkkeilyä ja Kyokushin-karatea. Seuraava lajitulokas on sambo, johon opettajat saadaan maineikkaasta Pietarin Sambokoulusta. Tämän seuran suojelijana toimii Sovjet Superman, itsekin judoa ja samboa harrastanut Vladimir Putin. Niinikedon Helsingin Kaapelitehtaan seura toimii kuin hyvin rasvattu kone ja tyyli on muutenkin selvinnyt mainiosti suosion aaltoliikkeestä ja kamppailulajien lamakausista. Niinikedon opettajan ura alkoi jo 35 vuotta sitten pienessä porukassa ja tähän päivään mennessä hän on kouluttanut mustan vyön tasolle jo yli sata oppilastaan. Suomalaisia oppilaita on koulutettu jujutsun saloihin kymmeniä tuhansia. Kaapelitehtaan jujutsun juniorikurssit ovat suosittuja ja Niiniketo tulee hyvin juttuun lasten ja nuorten kanssa. Harjoittelukavereiden kiusaaminen tai omien taitojen väärinkäyttäminen siviilissä johtaa kurinpalautukseen. Auvo Niiniketo on tarkka siitä, että harjoituksissa toteutuu oikeudenmukaisuus. Mestari arvostaa suoraselkäisyyttä ja pyrkii olemaan siitä mallina itsekin: - Koskaan en syö sanaani, enkä ole ostettavissa rahalla. Hokutoryussa vöiden välit on pidetty tarkoituksella pitkinä, eikä vöitä saa Niinikedon seurassa syys- tai kevätalesta. Auvo Niiniketo edellyttää oppilailtaan taistelun ideaa vöiden tummuessa ja ruskean sekä mustan vyön kokeet ovat jo taistelun kaltaisia. Tavallaan ne siis ovat osin myös ns. ”paskahousutestejä”. - Korkean vyöarvon saavuttanut, mutta heikko oppilas saattaa huonoon valoon paitsi opettajansa, myös vyön myöntäjän, seuran, tyylisuunnan ja lajin, linjaa Niiniketo. Niiniketo kehuu harrastajiaan lojaaleiksi ja hyviksi tyypeiksi. Lojaalisuus onkin Auvolle tärkeää ja muihin tyyleihin lähteneet mustavöiset harrastajat voivat unohtaa suosiolla comebackmahdollisuuden. Kilpailijat ovat asia erikseen, koska he tarvitsevat monipuolista sparria ja yhteistyötä. Naisenergiaa tatamilla Niiniketo toteaa, että Hokutoryu on vuosien saatossa vakiinnuttanut olemassaolonsa ja nyt on olemassa hyviä ja vahvoja Hokutoryu-persoonia jotka pystyvät viemään asiaa eteenpäin. Niinikedon pisimmälle edenneitä oppilaita ovat Timo Hirvonen (7.dan), Risto Väntär (7.dan) ja Kimmo Tenhunen (6.dan). - Kolmanteen daniin asti kyse on pitkälti teknisestä osaamisesta. 4.danissa merkitsee muukin; myös esimerkiksi seuran ja tyylin hyväksi tehty työ ja 5.danissa pitää olla jo kansainvälistä kokemusta ja näyttöä. 6.danin (shihan) pitää jättää jo oma kädenjälki tyyliin, luettelee Niiniketo. Naisten ja tyttöjen määrä on ollut aina Hokutoryu-seuroissa huomiota herättävän korkea. Niiniketo uskoo syynä olevan hyvä miksaus liikuntaa ja itsepuolustusta. Urheilun elementti on mukana, vaikka taistelutaidosta onkin kyse. Myös yhteenkuuluvuus ja sosiaalinen toiminta ovat hyviä syitä aloittaa jujutsuharrastus. Korkeatasoiset naiset näytöksissä ja lukuisat naisharrastajat vetävät naisia salille. Eturivin naisharrastajia Hokutoryussa ovat muun muassa Nina Jankola-Väntar (3.dan) ja Teresa Tuominen (2.dan). - Ja jos itsepuolustustarvetta ei koskaan tulekaan, niin ainakin hyöty on saatu kuntoa kohottavana liikuntana, virnistää Niiniketo. Hokutoryu-ottelut Hokutoryussa myös kilpaillaan ja kilpaileminen onkin saavuttanut viime vuosina suosiota. Pätkiä voi katsoa You Tube -palvelusta. Kilpailusääntöjen mukaan ottelun tavoitteena on, että 7 ottelijat osoittavat kamppailussa hyvää jujutsuhenkeä, roh keutta, paineensietokykyä ja peräänantamattomuutta sekä kykyä käyttää ja soveltaa monipuolisesti jujutsutekniikkaa. Seuraavaksi järjestetään kansainväliset Hokutoryun avoimen painoluokan EM-kisat. - Kilpailumme ovat turvallisia, mutta kurinalaisia ja kovia. Alapotkut ja tyrmäykset ovat sallittuja, mutta lyönnit päähän kiellettyjä. Ottelijat eivät käytä käsisuojia. Ottelu jatkuu matossa, mikäli se on aktiivista, muuten ottelijat nostetaan pystyyn. Otteluaika on 2 x 2 minuuttia, listaa Niiniketo. Niinikedon mukaan ottelemisen tulisi olla erittäin merkittävä osa kamppailulajien harjoittelua ja Hokutoryussa otellaankin jokaisessa harjoituksessa. - Eihän kukaan voi tulla jalkapalloilijaksikaan jos pelkästään harjoittelee itsekseen pallon pomputtelua. Silkka voima ei ratkaise, vaan pelisilmä - kyse on kuin shakista, jossa matti voi tulla hyvinkin nopeasti, analysoi Niiniketo ja jatkaa: - Kamppailulajeissa on hienointa seurata vastustajan siirtoja ja tehdä omansa. Mies vastaan mies, voima vastaan voima ja tahto vastaan tahto. Pitää olla hyvä pelisilmä, voimaa, fysiikkaa, kestävyyttä ja etenkin rohkeutta. Ura henkivartijana Auvo Niiniketo on kuin budolajien Mustanaamio, josta liikkuu tarinoita ja legendoja - tosia ja turvotettuja. Aiemmin mielikuva yksityisen sektorin henkivartijoista henkilöityi vahvasti Niiniketoon joka loi Suomeen 80-luvulla henkivartijabisneksen lähes tyhjästä. Niiniketoa pidettiin yhtenä parhaista henkilösuojauksen asiantuntijoista Suomessa ja hän koulutti monet suomalaisista henkivartijoista. Auvo Niiniketo perusti Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen 90-luvulla ensimmäisten joukossa yksityiset turvayritykset sekä Venäjälle sekä Viroon. Pari vuotta sitten hän oli perustamassa vartiointiliikettä Iraniin. Kun rikasta miestä kiusattiin tai vedätettiin, Niiniketo huudettiin apuun. Monesti hän selvisi pelkästään supliikillaan, koska häntä pidettiin mukavana miehenä. Nyt turvamiesura on jo historiaa ja ”mutka” on siirtynyt kainalosta kassakaappiin. Tukalimpia hetkiä Niiniketo koki Tsetseniassa ja Dagestanissa suojatessaan kansainvälisen yrityksen johtajia ja YK:n kehitysaputyössä olevien henkeä. 90-luvun alussa itsenäistyvän Viron johto tarvitsi turvapalveluita mahdollisia hyökkääjiä vastaan. Niiniketo ja maineikas englantilainen turvamies Jim Short valjastettiin tehtävään ja vastapuoli langetti molemmille kuolemantuotaikala_ilmoitus_budoka_205x66.pdf C M Y 1 15.7.2011 mion. Treeni ei lopu koskaan Niiniketo harjoittelee yhä päivittäin, joskin toipuminen olkapääleikkauksesta on muuttanut harjoittelurutiineja ja vähentänyt etenkin painoharjoittelua. Polkupyörälenkit, lyönti- potkusparraus ja säkin kurittaminen onnistuvat yhä, kuten myös tekniikkaharjoitus. Aiemmassa haastattelussaan mestari myöntää olevansa nykyään hitaampi kuin kolmikymppisenä, mutta kamppailusilmä on parempi kuin koskaan. 16.05 Aktiivinen jäsenrekisteri Helpota seurasi vastuuhenkilöiden työtä, aktivoi yhteisösi ja varmista järjestösi rahoitus. CM MY CY CMY Hoida vaivattomasti laskujen hallinta, kurssiilmoittautumiset, tiedotus, jäsenrekisteri, läsnäoloseuranta ... K Tutustu edulliseen ja ylivoimaiseen palveluun 8 www.myclub.fi 6 alkaen €/kk Teksti ja kuvat: Katja Loikala Kesällä Suomi on täynnä erilaisia kesätapahtumia. Harva kamppailulajin kesäleiri on järjestetty katkeamattomana perinteenä keskellä parhaimpaa kesälomasesonkia jo viidentoista vuoden ajan. Utin kesäleiri kokoaa lajin harrastajat harjoittelemaan heinäkuun viimeisenä viikonloppuna helteestä huolimatta tasaisesti ja varmasti, vuodesta toiseen. Kesälomakausi mahdollistaa myös monien pääsyn leirille, toiset eivät taas missään nimessä halua uhrata kesälomaansa lajin harjoitteluun vaan säästävät sen talvikaudelle. 9 K rav Maga Utti on vuonna 1997 perustettu seura, joka on yhdessä Suomen Krav Maga Liiton kanssa järjestänyt jo perinteeksi muodostuneen kesäleirin, nyt siis 15 kertaa. Vuosien varrella leirillä on ohjannut sekä kansainvälisiä, että kotimaisia lajin huippuohjaajia. Leirillä harjoiteltiin alkuvuosina vanhassa hyppyhallissa, laskuvarjojen seassa. Alkuajoista on siirrytty tilavampaan ja valoisaan Uttihalliin, joka sijaitsee aivan Utin varuskunnan välittömässä läheisyydessä. Alkuvuosista asti osanottajia on ollut paljon. - Sadan osallistujan määrä on mennyt rikki jokaisena kesänä, kertoo leirin järjestelyistä tänä vuonna vastuussa oleva Antti Lahtinen, Krav Maga Utista. Huippuvuosina määrä oli hieman korkeampi, noin 140 osallistujaa, mutta on nyt vakiintunut aika reiluun sataan, hän jatkaa. Seuralla on omaa harrastajapohjaa noin 150 henkilöä. - Oman seuran väki, ohjaajia lukuun ottamatta, on hieman laiskempaa käymään leirillä, Antti kertoo. Suurin osa kesäleiriläisistä tulee ympäri Suomea. Olisiko liian tuttuja harjoituspaikkoja omille seuralaisille, sitä ei osaa arvioida. Vaikka leiri onkin keskellä parhainta kesälomakautta, tulee sinne vuodesta toiseen sama osanottajaporukka. Osa on vanhoja kesäleiriläisiä, joista muutama on vuosien varrella jo jatkanut ohjaajaksi, osa pitkän linjan harrastajia. Joka vuosi tulee myös uusia lajin harrastajia, jotka ovat kuulleet omassa seurassa kesäleiristä ja tulevat mukaan harjoittelemaan. Niinpä leirin ohjelma koostuukin pääasiassa lajin perusteista. Utin kesäleirin vetovoimaisuus Mikä saa sitten pitkänlinjan harrastajan tai peräti kouluttajan tulemaan kesäleirille joka kesä? Utin kesäleirin suosion salaisuutta valottaa mielellään monikin harrastaja. Vastaukset ovat pitkälti samansuuntaisia Antti Lahtisen vastausten kanssa. Monipuolisuus nimetään ylivoimaisesti Utin leirin vahvuudeksi. Se tarkoittaa käytännössä monipuolisia ja realistisia harjoituksia erilaisissa paikoissa ja tilanteissa, jotka vaihtuvat leirin teeman mukaisesti vuosittain. Lisäksi kiitellään ohjaajien määrää, sekä rasteilla että yhteisharjoituksissa. Stressinalaisten harjoitteiden lisäksi pienet harjoitusryhmät, jotka mahdollistavat henkilökohtaisemman opastuksen nousevat myös esiin. Kylmä Utissa ei ainakaan tule, yleensä helle suosii leiriviikonloppua, ja jos ei suosi niin Utin ohjaajat pitävät huolen, ettei hiki pääse kuivumaan, harjoittelijat hymyilevät. Järjestävän seuran näkökulmasta Antti lisää, että heillä on alusta asti ollut Utin jääkärirykmentin tuki. Se mahdollistaa leirin järjestämisen nykyisissä paikoissa, kuten Utti-hallilla sekä varuskunnan alueella mm. vanhoissa parakeissa, jossa saa simuloitua monia erilaisia tilanteita. ”Utin leiri onkin kuuluisa erilaista toimintapainotteisista rasteistaan. Niitä kehitellään talven aikana seuran ohjaajien kanssa.” Parhaimman kuningasidean ympärille rakennetaan rastit ja valitaan aina oma teema jokaiselle kesälle. Vuosien aikana on harjoiteltu monipuolisesti lähes kaikilla erilaisilla alustoilla, lattialla, hiekalla, asfaltilla, metsässä, epätasaisessa maastossa. Lähi vesistöjäkin on hyödynnetty, sillä Haukkajärvessä on harjoiteltu 10 mm. erisyvyyksissä sekä pinnan allakin. Liikkuvassa linja-autossa huristeltiin pitkin Utin kyläraittia viime kesänä, toissa kesänä linja-auto pysyi paikallaan. Ravintolassa Kouvolan keskustassa on myös harjoiteltu ns. barfight-osiota musiikin, valojen sekä savutehosteiden keskellä. Kuuluisin rasteista lienee kuitenkin ns. Kauhujen talo, eli vanhat majoituskäytöstä poistetut parakit 6-tien varrella. Parakit toimivat yhä puolustusvoimien harjoituskäytössä. Kesäleirillä parakkeja on hyödynnetty ahkerasti. Kauhujen talon nimellä vedettyä rastia on kehitetty vuosien varrella. Tänä vuonna kesäleirin teema oli Utin kangas, ja parakit toimivat peräti kolmen eri rastin näyttämönä. Ensimmäisessä parakissa toteutettiin tanssit, järjestysmiehineen, suunsoittajineen sekä liikaa nauttineiden tanssijoiden kanssa. Toinen parakki toimi hotellina, jonka majoitustiloihin pääsi ylimääräisiä rettelöitsijöitä. Joukosta nousi esiin paitsi realistisia suorituksia, myös rooleja jotka olisivat kelvanneet teatterikorkeakoulun pääsykokeisiin. Lisäksi parakin edessä sorakentällä kirkkaassa ja kuumassa auringonpaisteessa harjoiteltiin mm. keppihyökkäyksiä pareittain sekä painittiin maassa. Lisäksi harjoiteltiin Utti-hallissa. Ohjaajakoulutuksen päättänyt lajin maailmanpäävalmentaja Eyal Yanilov veti lauantaina aamupäivän harjoituksen. Muuten tänä kesänä mentiin uttilaisin ohjaajavoimin. Treenitunteja kertyi ja hikeä virtasi lämpötilan helliessä. Hyppyhallista Utti-halliin Antille itselleen kesäleiri on kymmenes. Parhaimmat muistot hän kertoo saaneensa legendaarisesta hyppyhallissa harjoittelusta. Hallin pieni koko tiivisti tunnelma, ja loi ainutlaatuisen hengen treenaamiseen, Antti kertoo. Oma näkökulma on vaihtunut vuosien varrella harrastajasta seuran puheenjohtajaksi, joka muiden ohjaajien kanssa vastaa siitä, että kaikki pyörii niin kuin pitää. - Teemme porukalla, mutta minä kannan vastuun, Antti kertoo. Järjestysvastuu vaihtuu vuosittain. Yhdessä seuran ohjaajien kanssa suunnitellaan ja järjestetään leiri. Ilman vapaaehtoistyötä se ei onnistuisi. Viidentoista vuoden aikana on tullut tietty rutiini jo järjestää leiriä. Ohjaajien ja leiriläisten lisäksi myös rykmentin puolelta tulee leirille osallistujia joka kesä. - Hyvä henki erottuu ja vetää varmasti harjoittelijoita Uttiin, Antti summaa. Pekka Kalenius on Utin seuran ohjaaja, joka on osallistunut jokaiselle kesäleirille. Hänkin muistelee alkuaikojen hyppyhalliharjoituksia lämmöllä. Vuonna 2005 siirryttiin Utti-halliin, kun vanha tila kävi ahtaaksi. Uutta verta on tullut vuosien varrella mukaan, niin harrastajia kuin ohjaajia. Uudempi polvi edustaa hyvää tasoa, Pekka kehuu. Itse hän nimeää vuosien varrella kesäleirien ikimuistoisemmiksi rasteiksi vesistöharjoitteet, kauhujen talon, linja-autoharjoitteet sekä yökerhorastin. Kesällä voidaan harjoitella monipuolisesti ulkona. Utissa siihen on hyvät mahdollisuudet. Ei mene turhaan aikaa siirtymisiin, jotka tämänkokoiselta porukalta vievät tovin. Yhtä tekniikkaa voidaan harjoitella monipuolisesti 3-4 erilaisessa maastossa. Vaikeusastetta nostetaan erilaisten aseiden, sekä esimerkiksi useamman hyökkääjän avulla. Tänä vuonna keinotekoista stressiä luotiin harjoituksissa mm. sulkemalla pois näköaisti. Pekka aloitti lajin harrastamisen vuonna 1998. Hän kertoo kaikkien yhdeksän Utin seuran ohjaajien toteuttavan rasteja. Vaikka rastilla olisikin sama aihe, on olemassa heti kymmenen eri tapaa toteuttaa se. – Ennen riitti tekniikan osaaminen, nyt pitää osata opettaa se, Pekka tiivistää asian omasta näkökulmastaan. Vuosien varrella leirillä on vieraillut ohjaajina lajin huippuosaajia, niin ulko- kuin kotimaalaisiakin. Yanilovin lisäksi israelilaiset Tamir Gilad ja Tal Kvores ovat ohjanneet harjoituksia kesäleirillä. Kotimaisin voimin on vedetty mm. Janne Jaakolan, Kimmo Kinnusen ja Robert Nordmanin johdolla. Yllättäen harrastajakunta on pitänyt enemmän kotimaisista, kuin ulkomaisista ohjaajista. Ehkä se liittyy kulttuurieroihin. - Omin voimin tulee vähemmän puhetta, ja enemmän treeniä, jota tämä porukka arvostaa eniten, Pekka virnistää. Ensi kesään Suurimmaksi haasteeksi Pekka kertoo aikataulujen yhteensovittamisen. Kesäleirin paikka on vakiintunut heinäkuun viimeiseksi viikonvaihteeksi, ja harrastajat osaavat sen jo varata kalentereihinsa. Mutta kun 50 aktiivia ohjaajan aikatauluja sovitetaan yhteen töiden kanssa, se on jo huomattavasti hankalampaa. Varsinkin kun kolme ohjaajaa ovat säännöllisesti komennuksella Afganistanissa, Pekka jatkaa. Leirijärjestelyt ovat kuitenkin pysyneet hanskassa haasteista huolimatta. Osa tulee leirille myös lajin tasokokeen vuoksi, joista joka toinen pitää suorittaa leirillä. Tasokokeita järjestetään sekä harrastajille, että ohjaajille. 15-vuotista taivalta onkin juhlittu kovan harjoittelun merkeissä. Sunnuntaina iltapäivällä Utti-hallista valui ulos väsyneitä, mutta selkeästi tyytyväisiä harrastajia jotka huikkasivat kiitokset sekä uttilaisille, että harjoittelukavereilleen – nähdään taas ensi kesänä. 11 KRAV MAGAN OHJAAJAKURSSI PÄÄTTYI UTISSA Eyal Yanilov, KMG:n pääohjaaja Koulutuksessa harjoiteltiin lajin tekniikat aina perustasolta ylemmille tasoille saakka. 12 Teksti ja kuvat: Katja Loikala Utin 15-vuotis juhlaleirin yhteydessä vietettiin myös Krav Magan ohjaajakurssin valmistujaisia. Kaikkiaan 23 henkilöä valmistui uudistuneelta Suomen Krav Maga Liiton ohjaajakurssilta. Kurssin suuri koko oli poikkeuksellinen kuten takana ollut pitkä koulutusjaksokin. Kansainvälinen Krav Maga Globalin ohjaajakoulutus, josta maailmalla käytetään nimeä General Instructor Course, sisältää 180 harjoitustuntia. Maailmalla vastaava koulutus toteutetaan huomattavasti lyhyemmässä ajassa ja se sisältää usein 2-3 viikon intensiivijaksoja. Useissa maissa ohjaajat opettavat Krav Magaa työkseen, toisin kuin Suomessa, jossa kamppailulajit ovat pääsääntöisesti harrastuspohjalla. – Suomessa ihmiset käyvät ansiotyössä ja joutuvat sovittamaan aikataulunsa harrastukseen. Irrottautuminen töistä jopa kolmeksi viikoksi ei ole helppoa Suomessa, kertoo kurssin toteutuksesta vastuussa ollut Robert Nordman. Tästä syystä Suomessa koulutus päätettiin pilkkoa ajallisesti pidemmäksi, vuoden mittaiseksi koulutusjaksoksi. Kurssi aloitettiin viime syksynä. Se sisälsi kolme intensiivijaksoa, jotka toteutettiin pitkinä viikonloppuina leirimäisesti. Niiden välissä oli kerran kuussa kertauspäivät, jotka järjestettiin Lahdessa ja Espoossa. Kurssiin kuului käytännön harjoittelun lisäksi luentoja. Koulutus päättyi viikon kestävään graduointijaksoon, jonka aikana oppilaat antoivat ohjausnäytteen, suorittivat tasokokeen ja saivat palautteen koulutuksesta. Kurssin päätarkoitus oli saada päteviä Krav Maga ohjaajia Suomen Krav Maga Liiton jäsenseuroihin. Nyt valmistuneet ohjaajat suorittivat kansainvälisen kriteerien mukaisen koulutuksen, joten he voivat halutessaan ohjata myös ulkomailla. Kurssilla vieraili kouluttajia lajin emämaasta, Israelista. Ensimmäisen intensiivijakson ohjasi Krav Maga Clobalin pääkouluttaja Eyal Yanilov Espoossa. Tammikuussa Zeev Cohen, joka vastaa tasotestaamisesta, veti kurssilaisille erittäin fyysisen koulutusjakson. Yanilov, apunaan Tal Kvores, päätti koulutuksen seitsemän päivän graduointijaksoon heinäkuussa Utissa. Israelilaisten opetuksesta pääsivät nauttimaan myös muut magaajat, sillä intensiivijaksojen yhteydessä järjestettiin lisäksi ohjaajien kertauskoulutusta ja leiri harrastajille. Haasteellinen, mutta ennen kaikkea mielenkiintoinen asia kurssilla oli osallistujien vaihtelevat tasot. Koska Suomessa ei vähään aikaan ole toteutettu kansainvälisen tason ohjaajakoulutuksia, osallistujien taustat vaihtelivat perustasosta aina mustaa vyötä vastaavaan expert-tasoon asti. Tämä huomioitiin myös koulutuksessa, jossa korostui yksilöllisyys. Koulutuksessa harjoiteltiin kaikki lajin tekniikat aina perustasolta ylemmille tasoille saakka koska osallistujien joukossa oli poikkeuksellisen paljon lajin expert-tason suorittaneita. Suomen Krav Maga Liiton toteuttama koulutus oli siis kaikin puolin ainutlaatuinen. Liiton tulevaisuuden suunnitelmissa ei ole tarkoitus toteuttaa samanlaista kurssimuotoista ohjaajakoulutusta välittömästi uudelleen vaan antaa nyt valmistuneille ohjaajille tukea käynnistää omissa seuroissaan syksyn uudet peruskurssit. Suomen Krav Maga Liitto on muutaman viime vuoden aikana panostanut myös ns. Expert-harjoitteluryhmään. Painopiste tulee jatkossakin säilymään ylempien tasojen harjoittelussa. Laji on vakiintunut, ja uusia harrastajia laji houkuttelee edelleen tasaisesti. Pienemmilläkin paikkakunnilla toimivat seurat voivat ohjaajakoulutuksen myötä tarjota laadukasta ohjausta alkeiskursseilla aiempaa enemmän. Liiton sivuilta löytyy linkit eri puolella toimivien seurojen kotisivuille. www.suomenkravmagaliitto.fi Juha Nuutinen on panostanut viimeiset viisi vuotta Krav Magaan tosissaan. Nyrkkeilytaustan omaava nuori mies oli yksi Suomen Krav Maga Liiton uudistuneen ohjaajakoulutuksen osallistujista. Koulutusta hänelle olivat suositelleet oman seuran ohjaajat. Uudistuneen ohjaajakoulutuksen aikataulut sopivat Juhan omien aikataulujen kanssa hyvin yksiin, joka mahdollisti kurssille osallistumisen. Viime vuoden syyskuussa alkanut ohjaajakoulutus oli Juhan mielestä mielenkiintoinen, monipuolinen ja vastasi hänen odotuksiaan. Juha hyödynsi fysioterapeutin ammattiaan kurssilla. - Anatomian ja kuormitusfysiologian tuntemuksesta on hyötyä harjoitteiden suunnittelussa. Täytyy ottaa huomioon vammojen ja fyysisten ominaisuuksien merkitys yksittäisen harrastajan toiminnassa, Juha kertoo. Juha on aiemmin ohjannut kuntonyrkkeilyryhmiä, sekä fysioterapeutin työssä erilaisia kuntoutusryhmiä allasharjoittelusta kuntosaliryhmiin, joten ryhmän eteen meneminen on hänelle luonnollista. Lisäksi Juha on toiminut reilun vuoden henkilökohtaisena valmentajana naiskilpanyrkkeilijälle. Krav Maga ohjauksessa suunnitellaan kokonainen tunti alkulämmittelystä lähtien, niin että se tukee päivän aiheen oppimista. Tämä eroaa Juhan mielestä jonkun verran muista ryhmänohjaustehtävistä. Robert Nordmanin lisäksi Juha piti paljon Zeek Cohenin pitämästä leiristä. Cohen on sotilasohjaaja, mikä näkyi. Vaikka hänen maineensa tiukkana fyysisenä kouluttajan tiedettiin, laittoi hän kurssilaiset koville kolmipäiväisen leirin aikana. Kuntotaso sai monien ohjaajakurssilaisten parissa aivan uuden käsitteen. - Hänen mielestään jokaisen treenin jälkeen oppilaan kuuluisi valua hikensä mukana ulos, Juha tiivistää tiukkatahtisen ohjaajan koulutusmetodin. Intensiivinen seitsemän päivän harjoitusjakso on takana ja ohjaajakoulutus suoritettu hyväksytysti läpi. Viimeisen jakson aikana Juha piti erityisesti siitä, että sai tietoa miten joku tietty tekniikka opetetaan mahdollisimman tehokkaasti oppilaille uutena asiana. – On eri asia osata itse ja osata opettaa, Juha korostaa. Myös tekniset puolet korostuivat, Juha jatkaa. Fyysisyys näkyi myös, sillä lämpötila oli sekä sisällä, että ulkona helteinen. Kurssille osallistuneilla oli varsin kirjava tausta, mutta Juha kokee sen hyötynä. Vaikka samassa porukassa oli sekä paljon kokeneita että täysin kokemattomia ohjaajia pysyi henki hyvänä. Jokaisella kurssilaisella oli jotain annettavaa ryhmälle. Ideoita erilaisista apuharjoitteista ja soveltavista harjoitteista vaihdeltiin runsaasti. Näkökulmia ohjaukseen oli useita, ja toimivia käytännössä vastaan tulleita esimerkkejä tuli esille koulutuksen edetessä. Kurssin järjestelyistä vastuussa ollutta Robert Nordmania Juha kehuu. - Roopella on perinpohjainen tietämys teknisistä yksityiskohdista ja on siksi oikea mies suomalaisen ohjaajakoulutuksen vetäjäksi. Kurssilaiset harjoittelivat paljon myös vapaa-aikanaan. Liitolta sai materiaalia tueksi, ja jokaiselle jaettiin myös kirjallisia henkilökohtaisia tehtäviä kurssin aikana. Tekniikoita mm. videoitiin ja analysoitiin. Palautetta sai koko ajan omasta edistymisestä. Tekniikat käytiin KMG:n kansainvälisen koulutusjärjestelmän mukaisesti läpi aina perustasosta ylempiin tasoihin saakka. Tekniset ns. checkpointit käytiin läpi hyvin huolellisesti, Juha jatkaa. - Nyt on pää tyhjä ja kroppa väsynyt, Juha tiivistää päättyneen koulutuksen omalta kohdaltaan. Valmistuneet ohjaajakurssilaiset. 13 Niin lähellä -silti liian kaukana 14 Suvin unelma mitalista Olympialaisissa mureni viime metreillä. S uomen ainoa taekwondon edustaja Lontoon kesäolympialaisissa oli 24-vuotias Suvi Mikkonen. Olympialaiset olivat hänelle pitkäaikainen haave, johon valmistauduttiin erittäin huolellisesti reilun neljän vuoden ajan armottomalla harjoittelulla, tähtäimenä olympiamitali. Tie kilpailuihin oli monen mutkan takana. Teksti: Katja Loikala Taistelu olympiapaikasta esiolympiakisoissa oli tiukka. Siellä saatu silmävamma vaikeutti alkuvuoden harjoittelua ja esti osallistumisen EM-kilpailuihin. Suvin tavoite kultamitalista Lontoossa jäi, mutta pronssi oli lähellä. Suvi eteni keräilyjen kautta pronssiotteluun. Mikkonen otteli loukkaantuneena, sillä vuosi sitten treenien jälkeen vasemman polven eturistiside repesi jalkapallossa. Suvi mietti tuolloin, että olympialaiset taisivat jäädä vain haaveeksi. Harjoittelu oli loppusuoralla ja aikaa oli hieman vajaa viisi kuukautta. Fysioterapeutti, lääkäri ja lääkintätiimi tukivat hänen unelmaansa eikä polvea lähdetty leikkaamaan ennen Lontoota. kaikki aloittivat pienessä paikallisessa karatekoulussa, jonka oli perustanut Chuck Norris. Kaksi vuotta myöhemmin he vaihtoivat taekwondoon. Maailmanmestaruus tavoitteena 15-vuotiaana Suvi asetti tavoitteekseen maailmanmestaruuden. Hän on aina pelannut voitosta. Suvi on tulinen ja kilpailullinen, ja on aina tiennyt haluavansa omistaa elämänsä urheilulle. ”Urheileminen ja kilpaileminen antaa minulle iloa”, toteaa Suvi. Viisitoistavuotiaana hän tahtoi olla paras lajissaan, ja päätti omistautua kokonaan lajille. Suvi halusi löytää oikean valmentajan, joka pystyisi valmentamaan hänet maailmamestariksi. ”Ilman valmentajan apua se olisi ollut lähes mahdoton urakka. Vaihdoin salia, ja tapasin tulevan valmentajani Jesus Ramalin. Kerrottuani hänelle tavoitteeni ja että olin tosissani, hän alkoi valmentaa minua”, kertoo Suvi. Suvin suurimpana kilpailuvoittona ennen olympialaisia oli ehdottomasti olympiaehdokkuus. Se on unelma, joka on nyt muuttunut saavutukseksi. Esiolympialaiset antoivat makua siitä, kuinka vaikea tie huipulle on. Mikkonen taisteli altavastaajan asemasta tasapisteisiin ja tasoitti ottelun. Neljästi hän voitti pisteen jatkoajalla ja selviytyi jatkoon. Hollantilaisvastustaja sortui sääntörikkomukseen ja potkaisi Suvia silmään. Vuotavin silmin ja näkö sumentuneenakin sisukas Suvi nappasi jatkoajalla ratkaisevan voittopisteen. Intohimoinen harjoittelija, huono häviämään Ammattilaistiimi tukee harjoittelua Suvi asuu ja harjoittelee Espanjassa jo yhdettätoista vuotta. Espanjan kansalaisuuttakin on tarjottu, mutta Suvi haluaa edustaa Suomea ja turkulaista seuraansa Budokwaita. Suvi mielletään maailmankansalaiseksi, mutta luonteeltaan hän on tyypillinen suomalainen. Suvi luonnehtii itseään hiljaiseksi ja ujoksi. Hän haluaa itselleen myös omaa tilaa. Suvi tunnetaan intohimoisena harjoittelijana, jolle taekwondo on henki ja elämä. Hän kertoo olevansa itsepäinen luonne niin hyvässä kuin pahassakin. Häviämistä Suvi vihaa yli kaiken, ja tulee siitä joskus niin huonolle tuulelle, että kilpailumatkoilla hänen valmentajansa Jesus Ramal antaa Suvin voittaa korttipeleissä. Suvi on ahkera ja järjestelmällinen. Salilla hän keskittyy sataprosenttisesti harjoitteluun. Salin ulkopuolella Suvi saattaa unohdella asioita ja tunnustaa olevansa vähän laiska mm. kotitöiden suhteen. Suvi on vahva ja nopea, ja vastustajat tietävät, että hänen voittamisensa ei ole helppo tehtävä. ”Olen äärimmäisen huono häviäjä, ja teen kaikkeni jos minulla on mahdollisuus voittoon”, Suvi sanoo. Suvi muutti neljävuotiaana perheineen Yhdysvaltoihin. Suvin veljillä oli sopeutumisongelmia paikalliseen kouluun, joten heidän vanhempansa pitivät tärkeänä, että pojat osaisivat tarvittaessa puolustaa itseään ja saisivat kavereita harrastuksen kautta. Koska veljet eivät puhuneet englantia, arvelivat vanhemmat harrastuksen nopeuttavan myös kielen oppimista. Päättäväisenä neljävuotiaana Suvi ei aikonut jäädä ilman veljiensä hauskaa harrastusta vaan ilmoitti haluavansa mukaan. He Mikkonen on tehnyt jo vuodesta 2003 lähtien yhteistyötä espanjalaisen valmentajansa Ramalin kanssa. ”Tunnen itseni onnekkaaksi, koska Jesus valmentaa minua. Hän on yhtä intohimoinen valmentajana, kuin minä urheilijana. En olisi päässyt kilpaurallani näin pitkälle ilman häntä”, Suvi kertoo. Jesus on hyvin arvostettu ja omaa yli 20 vuoden kokemuksen valmentajana. Hänellä on myös laaja verkosto ja Suvi kertookin luottavansa häneen sata prosenttisesti. ”Hän on kova valmentaja ja ajaa minua ylittämään omat rajani”, tiivistää Suvi. ”Yhteistyö on saumatonta, kilpailuja voitetaan ja hävitään yhdessä.” Suvilla on tiukka harjoittelurytmi. Hän harjoittelee tavallisesti kahdesti päivässä, myös lauantaisin. Sunnuntai on lepopäivä, ellei sille satu kilpailuja. Kaudesta hieman riippuen harjoitteluun vaikuttavat kilpailut sekä leirit, jotka tuovat vaihtelua rytmiin. Suvin harjoitusmäärät Olympiaprojektin aikana ovat nousseet ja harjoitukset muuttuneet rankemmiksi. Suvi kehuu valmennustiimiään ja kertoo sen antavan parhaan mahdollisen tuen hänelle. Valmentajan, fyysisen valmentajan, ja parhaan mahdollisen fysioterapeutin, joka sattuu olemaan Real Madridin jalkapalloseuran ykkösfysioterapeutti Pedro Chueca. Lisäksi Suvilla on apunaan useita apuvalmentajia, erinomainen hieroja sekä hyvät harjoituskumppanit, jotka ovat auttaneet Suvia valmistautumaan Olympialaisiin. ”Pystyin valmentautumaan tärkeään kilpailuun ammattimaisesti kilpaluiden vaatimalla tavalla”, Suvi kiittää. 15 ollut rento, enkä löytänyt oikeita hetkiä. Se on minulle aika tyypillistä, kun olen häviöllä, Suvi kertoo”. Suvi sai toisen mahdollisuuden mitalijahtiin. Hän pääsi keräilyjen kautta jatkoon kun kiinatar eteni finaaliin kukistamalla Ranskan Marlene Harnoisin pistein 8-3. Toinen kilpailupäivä venyi pitkäksi ExCeL-areenalla. Keräilyissä vastassa oli USA:n Diana Lopez, Pekingin olympiapronssimitalisti sekä seitsemän vuoden takainen maailmanmestari. Suvin tunnetila oli kohdallaan, ja hän johti avauserää kahden napakan pääpotkun ansioista 6-0. Suvi hallitsi toistakin erää, ja voitti lopulta Lopwzin 9-4 edeten pronssiotteluun. Pronssiottelussa myöhään illalla vastassa oli taiwanilainen Li Cheng Tseng, joka jyräsi Suvin avausottelussa numeroin 5-0. Toisessa erässä Suvi joutui taipumaan sillä ottelu keskeytetiin 14-2 tilanteessa pisteeron kasvaessa liian suureksi. Mitaliväännössä tuli selkeä tappio Li-Cheng Tsengille, ja pronssi jäi haaveeksi. Saavutuksena jaettu viides sija. Taekwondossa jaetaan kaksi pronssimitalia keräilyerien kautta. Siksi pronssiottelun hävinneet jakavat viidennen sijan. Lopezin lyöminen on toistaiseksi Suvin uran suurin voitto. Suvi voi kuitenkin olla hyvin ylpeä saavutuksestaan Lontoossa sillä taso oli todella kova. Perhe tukemassa alusta alkaen Olympialaisten haasteellinen sarja Suvin tavoite oli voittaa mitali Lontoon kisoissa. 15 muulla vastustajalla oli sama tavoite, eikä Suvin alle 57 kiloisten sarjassa ollut yhtään helppoa vastustajaa. Ennen Lontoota Suvi kävi kaksissa kilpailuissa. Itävallassa hän sai vahvistettua itseluottamusta voittamalla Senegalin tulevan olympiavastuksensa. Espanjan kilpailuissa fysiikkavalmentaja testasi tulevaa kilpailukuntoa, ja suunnitteli viimeisten viikkojen harjoitusohjelman kilpailuiden pohjalta. Suvi viimeisteli kuntoa leirillä Galiciassa, jonka ilmasto on samanlainen Lontoon kanssa. Koska Suvi on sarjansa pienimpiä ottelijoita, hänellä oli tarve harjoitella itseään pidempien vastustajien kanssa. Sveitsiläiset Manuela Bezzola, nopea ja lyhyt ottelija sekä pitkäjalkainen Nina Kläy sparrasivat Suvin kanssa. Hän sai molemmilta hyödyllisiä vinkkejä Lontoota varten. Suvi osallistui avajaisiin, mutta vetäytyi sitten Skotlantiin John Cullenin viimeistelyleirille ja palasi vasta kilpailuihin. Lontoon taekwondoareenalla oli tunnelmaa. Suvi käveli olympiamatolle London Callingin sävelien säestämänä. Katsomossa oli paljon suomalaisia kannustamassa Suvia, mm. Urheilu- ja kulttuuriministeri Arhinmäki. ”Oloni oli rento ja keskittynyt ennen ensimmäistä ottelua, vaikka edellinen yö tulikin jännityksen vuoksi valvottua”, Suvi muistelee. Avausottelussa Suvi voitti potkuillaan tutun senegalilaisvastuksen Bineta Diedhioun. Toinen vastustaja kiinalainen maailmanmestari Hou Yuzhou on Suvia kymmenen senttiä pidempi. Suvi ei yksinkertaisesti ylettynyt. Yuzhou sai avauserässä kolmen pisteen potkun päähän perille, kun avauserää oli vain muutama sekunti jäljellä. Sama toistui toisessa erässä. Suvi sai pistetilin auki vasta päätöserässä. Se ei kuitenkaan riittänyt, ja Suvi koki tappion. ”Silloin kun asiat eivät mene niin kuin haluan, alkaa jännittämään. Tunsin, että olin jäykkä ja yritin väkisin. En 16 Suvi nimeää innoittajikseen useammankin ihmisen. Pienenä hän seurasi veljiensä jalanjälkiä haluten tehdä kaiken minkä hekin tekivät. Hän pelasi ja liikkui samalla innolla kuin hekin. Veljet ottivat pikkusiskonsa mukaan heidän ollessaan myös hieman vanhempia, ja antoivat minun leikkiä heidän kavereidensakin kanssa. Vanhempani ovat mahdollistaneet urheilijaksi tulemiseni. ”He ovat ymmärtäneet kuinka tärkeää urheilu on minulle, ja ovat kannustaneet ja rohkaisseet minua alusta asti. Isäni jakaa saman innostuksen urheiluun kanssani, ja on ollut aina ylpeä kilpamenestyksestäni. Hän on myös potkinut minua harjoittelemaan joka päivä, joskus jopa kahdesti, mistä olen hänelle todella kiitollinen”, sanoo Suvi. ”Suosikkiurheilijani on tennispelaaja Rafael Nadal. Luin juuri hänen kirjansa, ja suosittelen sitä kaikille. Hän on hämmästyttävän vahva henkinen pelaaja. Pelien lopussa hän pystyy analysoimaan aina tarkasti mitä virheitä hän teki pelatessaan, tai missä hän onnistui jotta hän voisi onnistua vielä paremmin seuraavassa ottelussaan. Hän harjoittelee kuten kone. Hänen strategiansa on hyvin samanlainen minun lajini kanssa. Tavoite on sekä fyysisesti että psyykkisesti väsyttää vastustaja. Pelata korkealla intensiteetillä ja yrittää murtaa vastustaja, jotta hän tekisi virheen. Hän on mielestäni paras urheilija, ja toivon kovasti tapaavani hänet”, Suvi kertoo. Ainakin heillä on yhteinen kieli kohtaamista varten. Kilpaileminen tärkeintä Suvi on keskittynyt 100 % taekwondon harjoitteluun tällä hetkellä. Vielä muutama vuosi sitten hän teki opintoja, mutta joutui ajanpuutteen vuoksi hyllyttämään ne. Tarkoitus on valmistua, kun kilpailu-ura joskus loppuu. Tällä hetkellä Suvilla ei käytännössä ole vapaa-aikaa. Treenien välissä hän rentoutuu kuuntelemalla musiikkia, katsomalla leffoja ja surffailemalla netissä. Suvi tunnustautuu suureksi jalkapallofaniksi. ”Rakastan pelata jalkapalloa kesälomallani Suomessa, ja voisin tehdä sitä koko päivän”, Suvi kertoo. Hän pitää myös rullaluistelusta, rantalentopallosta, koripallosta, uimisesta sekä tenniksestä - vaikkakin sanoo olevansa surkea tenniksenpelaaja. Suvi toimii madridilaisseuransa sihteerinä huolehtien paperiasioista. Lisäksi hän valmentaa lasten kilparyhmää. Tosin olympiaprojektin aikana hän oli keskittynyt pääasiassa omaan harjoitteluunsa. Suvi pitää lasten valmentamisesta. Hän ei itse ole koskaan harjoitellut vain omaksi ilokseen tai harrastuksen omaisesti vaan on aina tähdännyt kilpailullisesti maailman huipulle ollakseen paras. Samaa hän painottaa valmentamilleen lapsille. ”Luulen, että saatan olla joskus jopa liian tiukka valmentaessa. En pidä leikkimisestä harjoittelun aikana, enkä siitä ettei tunnillani keskitytä riittävästi”, Suvi sanoo. Olympialaisten jälkeen Suvi valmensi Jesuksen kanssa Turun Taekwondo Festivaaleilla keskittyen erityisesti lapsiin. Kulttuuri vaikuttaa harjoitteluun merkittävästi Suvi kertoo olevan onnekas, koska on saanut asua monissa eri maissa ja päässyt tutustumaan eri kulttuureihin. Erot liittyvät usein Suvin mielestä luonteisiin ja persooniin. ”Amerikkalaiset ovat hyviä urheilussa, koska uskovat olevansa maailman parhaita. He uskovat siihen vahvasti ja se tekee heidät parhaiksi”, Suvi sanoo. ”Espanjalaiset ovat taas hyvin intohimoisia kaikessa mitä tekevät, joten heidän temperamentti säätelee vahvasti heidän toimintakykyään ja päivän fiilistä”, Suvi jatkaa. ”Suomalaiset taas ovat viileitä, tasaisia ja meidän suurin ongelmamme on itseluottamuksen puute”, hän jatkaa. Mikkonen uskoo itseluottamuksen puutteen olevan myös syy siihen, etteivät suomalaisurheilijat menesty - koska he eivät usko sen olevan mahdollista. Toinen ongelma Suomessa on, ettei suomalaisessa kulttuurissa mielletä urheilua ammatiksi. ”Kansa haluaa ja odottaa urheilijoiden menestyvän, eivätkä ymmärrä heidän epäonnistumisiaan”, huomauttaa Suvi. ”Urheilu on kehittynyt niin monella tavalla, että ei ole mahdollista menestyä, jos et pääse harjoittelemaan ammattimaisesti”, hän jatkaa. Jotkut onnistuvat opiskelemaan samalla kun kilpailevat korkealla tasolla. ”Kun kilpaileminen on tärkein prioriteetti, ei se voi olla kiinni yhden kokeen tekemättä jättämisestä jos se osuu kilpailujen kanssa samaan aikaan. Osa urheilijoista pystyy työskentelemään osa-aikaisesti ja he aikatauluttavat harjoittelunsa sen kanssa. Osalla urheilijoita on lapsia, mutta hekin onnistuvat harjoittelemaan kovaa. Kun ajattelen naisia, jotka onnistuvat sovittamaan yhteen perheelämän, harjoittelun ja kilpailemisen, he tarvitsevat todella paljon perheidensä ja läheistensä tukea pystyäkeen tähän”, Suvi jatkaa. Hänen mielestään Espanja ja monet muut maat, kuten USA tukee paljon paremmin urheilijoita, ja mahdollistaa heidän menestyksensä. Näissä maissa urheilijat saavat sekä taloudellista tukea että yhteiskunnan hyväksynnän, Suvi vertaa. Taekwondo on vahva laji Espanjassa Suvin seura Hankuk Madridissa on perustettu vuonna 1976. Sali on suuri. Siellä työskentelee kymmenen ammattivalmentajaa. Hankuk panostaa voimakkaasti kilpailemiseen. ”Yritämme siirtää intohimomme kilpailemiseen oppilaisiimme”, Suvi kertoo. ”Yritän olla roolimallina, ja näyttää lapsille että kovalla työllä ja keskittymisellä kaikki on mahdollista”, hän jatkaa. Salilla on kaksi muutakin huippukilpailijaa. Belen Asensio, kaksinkertainen maailman- ja euroopanmestari sekä monikertainen mestari Espanjan kansallisissa Poomse-kilpailuissa. Sekä Sara Barbero, myös taekwondon euroopanmestari. Taekwondo on hyvin suosittua Espanjassa ja maassa on monia lajin mestareita. Lontoon olympialaisiin heitä lähti edustamaan kolme kilpailijaa. Espanjalaiset menestyvät Lontoossa parhaiten. Pelkästään Madridin alueella on yli 4000 taekwondo-lisenssin suorittanut ihmistä. Koko maassa heitä on arviolta noin 40 000 harrastajaa. Laji on niitä harvoja, joiden voidaan sanoa olevan lähes tasa-arvoisia, sillä harrastajista reilu puolet on miehiä ja poikia, ja vajaa puolet naisia ja tyttöjä. Koska harrastajapohjaa on paljon, tasokin vaihtelee Espanjassa. ”Jotkut seurat ovat omistautuneet kilpailemiselle, ja ovat korkeatasoisia. Toiset taas painottavat toisia näkökulmia taekwondon harjoittelussa” Suvi kertoo. Hän arvioi tason olevan maassa keskinkertainen. Kaksi asiaa on selkeästi Suvin mukaan korkeammalla tasolla kuin Suomessa. Harrastajia on paljon enemmän, joten kilpailu on kovempaa. Toisekseen lajin parissa on ammattimaisesti työskenteleviä valmentajia, jotka tekevät töitä saadakseen valmennettavansa korkeammalle tasolle. ”Ammattivalmentajani Jesuksen apuna on kolme ammattivalmentajaa, joten voidaan puhua valmennustiimistä. Koska kilpailijan on vaikea nähdä omia virheitään, on hyvä että niitä on analysoimassa ja kertomassa enemmän silmäpareja kuin vain yksi”, sanoo Suvi. Nyt olympia-urakka on takana, ja Suvi pääsee ansaitulle lomalle. Edessä on magneettikuva ja polven leikkaus. Lopuksi Suvi haluaa vielä kiittää kaikki ihmisiä, jotka uskoivat häneen ja auttoivat häntä matkallaan Lontooseen. ”Valmentajani Jesus Ramal, apulaisvalmentajat Alvaro Rios, Jose Luis Lara ja Saul Rios, Suomen Taekwondoliitto, Suomen Olympiakomitea, oma seurani Hankuk ja Budokwai, lääkintätiimini, fysikaalinen valmentajani Carlos Menendez, sekä perheeni, ystäväni - en olisi tehnyt tätä ilman teidän tukeanne”, Suvi kiittelee. 17 Sin Moo Hapkido Kansainvälinen kesäleiri 26.-29.7. Yyteri 20th KESÄLEIRI -yksi parhaimmista Tätä kirjoitettaessa helteinen sunnuntaipäivä alkaa kääntymään iltaa kohti ja Sin Moo Hapkidon kahdeskymmenes kesäleiri on saatu päätökseen. Säätiedotus tiesi kertoa päivän olleen kesän lämpimin tähän mennessä ja siltä se kieltämättä Yyterin hiekkarannalla tuntuikin. Leiri alkoi virallisesti torstaina 26.7. ja jatkui sunnuntai-iltapäivään 29.7. Treenitunteja tuli kaikkiaan vajaa kaksikymmentä. Harjoituspaikkana tuttuun tapaan Yyterin hiekkaranta Porissa sekä Kirjurinluodon vihreä nurmi. Osanottajia oli reippaasti toista sataa. Treenin ohella järjestettiin halukkaille vielä värikuulasotaa luonnon helmassa, jonne etenkin ulkomaalaiset vieraat on tavan mukaan tutustutettu saamaan hieman makua suomalaisesta korpisoturista. Ulkomaisia ohjaajia leirillä olivat Herman Mochalin, Latvia 7. Dan, Paulo Ramos 5. Dan & Susana Macedo 1. Dan Portugalista ja Alexander Semenov 5. Dan, Venäjä 18 sekä suomalaiset Rami Vainionpää 9. Dan, Jaakko Huokkola 4. Dan, Petri Raunio 4. Dan, Tapio Heikkilä 4. Dan ja Teppo Honkasalo 4. Dan. Treeneissä korostui suunnilleen kautta linjan dynaamisuus ja tekniikoiden soveltaminen joko peräkkäisiksi sarjoiksi tai useampaa eri vastustajaa vastaan käytettäviksi sarjoiksi. Huomiota kiinnitettiin paljolti myös liikkumiseen, johon oman vivahteensa toi myös pehmeä hiekka – salilla perustekniikoita harjoitellessa kun treeni saattaa olla joskus melko staattista. Hieman erilaisempaa treeniä tarjosi Paulo Ramos, joka Taekwondo-taustastaankin (Portugalin kaksinkertainen raskaansarjan mestari) johtuen veti potkupainotteisia treenejä. Edistyneemmillekin harrastajille tuli hyviä vinkkejä taloudellisempaan potkujen suoritustapaan. Lisäksi hän osasi hyvin opettaa ja korjata virheitä yksilöta- solla. Viimeisessä treenissä sunnuntaina kertailtiin vielä GM Zieglerin kevätleirillä opettamia heittotekniikoita, toiset vedessä ja toiset hiekalla. Hieman taisivat auringonottajien päät kääntyä Hapkido -leiriläisten heitellessä toisiaan iloisina. Vaikka leiri siis alkoi virallisesti torstaina, keskiviikkona jo pidettiin vyökokeita. Mikko Hautala Turusta ja Arto Tolppanen Vantaalta suorittivat 2. Danin, ja Juha Lepistö Porista 4. Danin. Lisäksi lauantaina pitkän ja aurinkoisen Yyterissä vietetyn päivän päätteeksi pidettiin Porin salilla värivöiden vyökokeet. Sielläkin suorittaminen oli mallikasta, ja uusia vyöarvoja saatiin vajaa parikymmentä. Näin yhteenvetona todettakoon, että runsas osallistuminen, hyvät opettajat ja kaunis sää tekivät leiristä hyvinkin onnistuneen. Harjoitellusta tekniikkaryppäässä on varmasti sulattelemista itse kullekin. Kiitoksia kaikille osallistujille! Sin Moo Hapkido Kesän tapahtumia Kansainvälisessä Sin Moo Hapkido yhteisössä ollaan kevään aikana otettu käyttöön uudet kutsumanimet eri DANasteille. Ne ovat Do Ju Nim Ji Han Jaen räätälöimät. 1st Dan: Yu Dan Cha Nim - Mustan vyön hallitsija 2nd Dan: Cho Gio Nim - Opettajaharjoittelija 3rd Dan: Pu Sabuem Nim - Apulaisopettaja 4th Dan: Sabuem Nim - Opettaja 5th Dan: Suh Sok Sabuem Nim - Pääopettaja 6th Dan: Kwan Jang Nim - Mestari 7th Dan: Suh Sok Kwan Jang Nim - Ylempimestari 8th Dan: Sonn Pae Suh Sok Kwan Jang Nim - Päämestari 9th Dan: Chung Kwan Jang Nim - Suurmestari 10th Dan:Suh Sok Chung Kwan Jang Nim - Pääsuurmestari Leiritunnelmia Kirjurinluodolta Tulevia tapahtumia Sin Moo Hapkidon 3-vaihe SM-kisat Kokkolassa 22.-23.9. Samana viikonloppuna myös ottelutekniikkaleiri. Osa-alueina mattopaini, pystyottelu ja tekniikkaosio. Jokaiseen voi ilmoittautua erikseen, mutta koko skabailun voittaja ”leivotaan” ottelijasta, jolla on parhaat sijoitukset yhteensä näistä kolmesta osa-alueesta. Lisätietoa kilpailuista ja säännöistä järjestön sivuilla, www.hapkido.fi/kilpailutoiminta. Sin Moo Hapkido ei ole kilpailulaji, vaan tekniikat on tarkoitettu päällekarkaustilanteisiin. Miksi sitten kilpailuja? Olemme halunneet monipuolistaa harrastustamme antamalla harrastajille mahdollisuuden päästä kerran vuodessa testaamaan taitojaan kolmivaiheotteluissa ja Finnish Openissa. Master Seminaari (asetekniikat) 13.-14.10.2012 Turku Puukko- Patukka - Pitkä keppi - Kävelykeppi- Miekka - Naru - Dulo www.hapkido.fi 19 Fit Corner TOIMINNALLISTA HARJOITTELUA kamppailusalilla Teksti ja kuvat: Mikael Witick Ihmiset availevat paikkoja ja musiikki alkaa soimaan. Ensin pyöritellään nivelet ja lämmitellään jonka jälkeen seuraa sarja erilaisia kehonpainolla tehtäviä liikkeitä, välissä palautellaan pysymällä pienessä liikkeessä. Valmentaja näyttää jokaisen liikkeen huolellisesti, ohjeistaa pääpointit ja taas mennään. Minuutin tai parin sarjoja ja aina välillä kajahtaa huomautus: ”Oman tason mukaan, kilpailette vain itseänne vastaan, älkää välittäkö vieruskaverista, keskittykää, pitäkää taukoja jos siltä tuntuu, mutta liikepuhtaudesta ei saa tinkiä. ” Meneillään on Helsingin Itsepuolustuskoulun funktionaalisen harjoittelun tunti. ”Funkkis” kuten harrastajat sitä hymyillen kutsuvat. Toistoja tehdään pienissä sarjoissa vähän kerrallaan, aloittaen helpoimmasta ja kevyimmästä tekniikasta edeten kohti haastavampia mahdollisesti välineillä suoritettavia versioita. Ei ehkä tunnu ajatuksena rankalta, mutta kun liikkeet tehdään tarkalleen oikein eikä huonoja suorituksia sallita, alkaa paikallaolijoilla hiki valua tunnin edetessä. Kamppailulajien valmentajat kovilla Kamppailulajeissa toiminnallista harjoittelua tulee koko ajan kun tehdään erilaisia lyönti- ja potkuharjoituksia, painitaan, heitetään, hypitään, väännetään, jne. Lajien kirjo on valtava ja niin on myös eri lajien harrastajan fysiikalle asettamat vaatimukset. Pystylajin ja painilajin fysiikkatreeni eroaa toisistaan ja näin tuleekin olla. Ongelmaksi saattaakin muodostua se, kun samassa seurassa harjoitellaan useampaa eri lajia. Mikäli sama henkilö valmentaa useampaa lajia, tulisi hänen olla tietoinen aina kyseisen lajin ominaisuuksista ja vaatimuksista sekä siitä, miten niitä turvallisesti ja nousujohteisesti kehitetään ryhmäohjaustilanteessa. Valitettavan usein kuitenkin kuulee mentaliteettia, että treenin pitää tuntua ja oksennuksen kivuta kurkkuun ennekuin mitään voidaan kutsua harjoitukseksi. Toki tällaistakin treeniä ajoittain tarvitaan, mutta se ei voi olla pääpainona kaikessa tekemisessä. Samoin liikkeistä ja harjoituksista voidaan keksiä mitä mielikuvituksellisimpia, mutta silloin tullaan perimmäisen kysymyksen äärellä, onko se tarkoituksenmukaista? Mikäli harjoittelija haluaa kehittyä räjähtävän nopeaksi ja voimakkaaksi, onko silloin tarkoituksenmukaista tehdä satoja punnerruksia huonolla tekniikalla tai juosta lähes maratonin pituisia matkoja? Yksinkertainen vastaus; EI! Valitettavasti tällaista kuitenkin tapahtuu. Aloitteleva harrastaja uskoo mitä hänelle sano- 20 taan ja tekee toistoja toiston perään huonolla tekniikalla, jota ei korjata. Vyöarvoissa eteenpäin siirryttäessä on tällaisella treenillä vain rakennettu lihasepätasapainoa, huonoja liikeratoja ja unohdettu kokonaan oleellisten ominaisuuksien kehittäminen. Puhtaan tekniikan suorittaminen vaikeutuu ja nopeus kärsii. Osaava valmentaja ymmärtää ihmisen anatomiaa Hän osaa ohjata muutakin kuin lajin tekniikat oikein ja turvallisesti ja hän ymmärtää fyysisen kunnon rakentamisen perusteet ja käytännön. Valmentaja opiskelee koko ajan lisää vahvistaakseen omaa osaamistaan ja ennen kaikkea haluaa tehdä valmennettavistaan nopeampia ja voimakkaampia. Funktionaalista tarkoituksenmukaisuutta Funktionaalinen harjoittelu tai suomalaisittain toiminnallinen harjoittelu on tarkoituksenmukaista harjoittelua. Kyseessä ei ole mikään uusi kikkakolmonen tai treenimuoto vaan ennemminkin näkökulma siitä, millaista harjoittelun tulisi olla. Toiminnallisessa harjoittelussa liikkeiden tekotapa, liikeradat ja suorituspuhtaus ovat tärkeimpiä elementtejä, eivät niinkään välineet tai liikearsenaalit. Liikkeiden progressiolla harjoittelu pidetään turvallisena ja itseään saa haastaa jatkuvasti. Kaikki lähtee kuitenkin aina perusliikkeistä eli tyvestä puuhun noustaan -periaatteella. Ensin pitää hallita perusliikkeiden oikea ja turvallinen suoritustapa kuten punnerrukset, kyykyt ja rinnallevedot ennenkuin voidaan lähteä haastamaan itseään lisää. Valmentajan rooli on ratkaiseva toiminnallisessa harjoittelussa. Ymmärrys ihmisen anatomiasta, harjoittelun turvallisuudesta, nousujohteisuudesta, liikkeiden oikeasta suoritustavasta sekä mahdollisen päälajin vaatimuksista ovat oleellisia seikkoja harjoituksia rakennettaessa. Kuka tahansa voi kehitellä uusia hienoja liikkeitä tai välineitä, mutta jos ei ymmärrä miksi tekee sitä, mitä tekee, onko se enää toiminnallista harjoittelua? Onko perusteltua laittaa pystylajia aloitteleva toimistotyöntekijä ensimmäiseksi kääntelemään traktorinrenkaita? Tekeekö lähes maratonin pituisten matkojen juokseminen henkilöstä nopeamman potkijan? Entä miten 150 punnerrusta vaillinaisella liikeradalla vaikuttaa suoraan lyöntiin? Kun esimerkiksi punnerrusliike suoritetaan oikein, huomioiden ihmisen anatomia ja luonnolliset liikeradat, voidaan sitä jo kutsua toiminnalliseksi harjoitteluksi. Katso seuraavalla kerralla minkä tahansa ryhmäliikuntatunnin aikana ihmisiä, kun he punnertavat ja pistä merkille seuraavia seikkoja: Fit Corner 1. Käykö rinta maassa ja suoristuvatko kädet ylä-asennossa? 2. Roikkuuko pää käsien välissä niin pitkälle, että päälaki kopsahtelee lattiaan ala-asennossa? 3. Pysyykö keskivartalo suorana vai huomaatko ihmetteleväsi onko tuolla selkärankaa ollenkaan kun saa tuollaisen mutkan aikaan? 4. Törröttääkö lapaluu niin pystyssä, että pelkäät sen singahtavan kohta ulos selästä? 5. Pysyvätkö polvet suorana koko liikkeen ajan? Kaikki nämä ovat merkkejä jonkinasteisista heikkouksista ja/ tai jäykkyyksistä kehossa. Mikäli päälaji tällaisten punnerrusten tekijällä on kamppailulajien puolelta, niin kuinka voimakkaaksi kuvittelet suoran lyönnin? Entäpä sitten henkilöllä joka pystyy pitämään vartalonsa suorassa, polvet lukossa, keskivartalon tiukkana ja pään selkärangan jatkeena? On siis turha kerskailla, että pystyy tekemään vaikkapa 100 punnerrusta jos tekniikka on yllä esiteltyjen 5 kohdan näköinen. Huono punnerrusasento Teorian ja käytännön yhteistyötä Esille on siis jo tullut, että toiminnallinen harjoittelu on tarkoituksenmukaista liikettä. Käytännössä siis tulee aikaan saada harjoittelijalle tavoitteen mukainen harjoitusvaste. Tässä kohtaa astuu lajianalyysi sekä taustateorian ymmärtäminen kuvaan. Miten vahvistat luustoa, aineenvaihduntaa, lihaksistoa ja jopa hermostoa? Miten ohjelmoida harjoitusohjelmaan järkevästi liikkuvuus-, fysiikka- ja lajiharjoituksia jotta kehitystäkin tulisi ja etteivät harjoitukset mitätöisi toistensa tuloksia? Kuormitatko yksittäistä lihasta vai koko lihasketjua? Ovatko kaikki liikkeet yhdessä tasossa vai hyödynnetäänkö kaikkia kolmea liikkeentasoa? Toiminnallisuuden kannalta olisikin oleellista ymmärtää sekä itse liikettä että sen henkilön ominaisuuksia jonka tulisi kyetä liikettä toteuttamaan. Liikkuvuuden kannalta henkilökohtaisista ominaisuuksista esiin nousee esimerkiksi yli- tai aliliikkuvuus. Tarvitseeko harjoittelussa painottaa liikkuvuuden lisäämistä vai liikettä kontrolloivien lihasten vahvistamista? Tästä päästään luontevasti eteenpäin lihastoimintaroolien ymmärtämiseen, sillä lihaksistollamme on tietyt tarkoituksenmukaiset tehtävänsä jolloin ne myös toimivat optimaalisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että kevyessä ja hitaassa työssä tulisi matalan kynnyksen lihasten aktivoitua ja dominoida lihastyötä. Matalan kynnyksen lihaksistolla tarkoitetaan yksinkertaistettuna niitä lihaksia jotka kontrolloivat nivelten asentoa, sekä toimivat liikkeen palauttavassa vaiheessa kontrolloijina. Tasapainolaudan päällä istuminen tai seisominen on hyvä esimerkki tällaisesta liikkeestä. Nopeuden ja vastuksen lisääntyessä aktivoituvat korkean kynnyksen lihakset. Nämä ovat liikettä aikaansaavia pinnallisia lihaksia. Ne pystyvät nopeaan voimantuottoon, mutta myös väsyvät nopeasti. Lisäämällä pystypunnerrus käsipainoilla edelliseen tasapainolaudan päällä seisontaan, saadaan siitä korkean kynnyksen liike. Lajia tukeva lihaskuntoharjoittelu on optimaalisimmillaan sellaista jossa matalan- ja korkean kynnyksen lihasten lajinmukainen rooli otetaan huomioon. Hyvä punnerrusasento Hipko Functional Functional-harjoittelu on haastava, koko kehoa kuormittava toiminnallinen kuntotunti kaikentasoisille treenaajille. Harjoittelussa painotetaan hyvää ryhtiä ja liikkeiden oikeaa suoritustapaa. Tuloksekas funktionaalinen harjoittelu perustuu hallittuun ja tarkoituksenmukaiseen liikkeeseen ja sen kontrolliin. Vartalonhallintaa parantamalla voidaan tehokkaasti ehkäistä erilaisia kiputiloja, joten pääset kohti yhä terveempää kehoa ja mieltä. Tekstin on kirjoittanut Hipkolla tunteja ohjaava Trainer4You:n Functional Trainer -koulutuksen käynyt Mikael Witick, jolla on itsellään myöskin laaja tausta kamppailulajeista. Lisätietoja Hipko Functional tunnista löydät osoitteesta: www.hipko.fi ja Functional Trainer –koulutuksesta osoitteesta: www.trainer4you.fi 21 Suomen Karateliitto Karateliiton virallinen tiedotuskanava www.karateliitto.fi Porin SHOTOkan on monipuolinen ja vireä karateseura Shotokan karaten toi Poriin vuonna 1975 sensei Willy Ortiz, joka oli itse harjoitellut karatea New Yorkissa vuosia japanilaisten valmentajien opissa. Hän perusti Satakunnan ensimmäisen karateseuran Porin Shotokan karate dojo ry:n. Porin Shotokan karateseuran johtoajatus on puheenjohtaja Vesa Alangon mukaan erityisesti monipuolisuus. Seuran riveissä lajia harrastaa tällä hetkellä innokkaita karatekoja nelivuotiaasta aina yli 60-vuotiaisiin saakka. Mukana menossa harjoittelemassa ja valmentamassa on muun muassa Pentti Hannula (3. dan), joka oli mukana jo ensimmäisellä seuran peruskurssilla vuonna 1975. - Sen lisäksi että liikutamme harrastajia laajalla ikähaarukalla, olemme mielestämme onnistuneet yhdistämään perinteisen karaten ja kilpailun saumattomasti yhteen. Meillä aidosti arvostetaan kumitea ja kataa aivan yhtä paljon. Seurassamme ei ole mitään jaoksia, joten kaikki voivat käydä missä vain harjoituksissa ja treenata lajia mahdollisimman monipuolisesti, Alanko näkee. Eri jaoksien puuttuminen lisää Alangon mukaan myös automaattisesti seuran tiiviyttä, kun kaikki puhaltavat yhteen hiileen. Se tuo myös mahdollisuuden monille keskittyä juuri niihin osa-alueisiin joihin haluaa. - Taidan itse olla aika tyypillinen Porin Shotokanin jäsen. Käyn muun muassa treenaamassa perustekniikkaa ja katoja, sekä matsitreeneissä kilpailijoiden kanssa, ja olen kiinnostunut myös tuomaroinnista. Mikään näistä ei sulje pois toisiaan, 22 vaan kaikki antavat ja ruokkivat vain lisää. Ja kun vielä valmennan, on laajasta katselukulmasta vain hyötyä. Enkä ole mikään ainutlaatuinen tapaus meidän seurassa. Seuran monipuolisuus näkyy myös siinä, että porilaiset ovat ennakkoluulottomia hakemaan vaikutteita ja yhteistyötä yli tyylisuuntarajojen. - Teemme alueyhteistyötä Euran ja Rauman karateseurojen kanssa. Euralaisten kanssa olemme tehneet jo kymmenen vuotta loistavaa yhteistyötä. Harjoitusvastustajien määrä on kuitenkin aina rajallinen ja esimerkiksi Helena Kuusisto on saanut euralaisesta Emma Aroselta hyvää treenihaastetta. - Sen lisäksi järjestämme lapsille ja nuorille aluekilpailuja. Mielenkiintoisinta yhteistyössä on juuri se, että me kaikki kolme seuraa olemme eri tyylisuunnan edustajia. Mutta se ei ole ongelma, vaan päinvastoin. Se on suuri rikkaus, Alanko vakuuttaa Uusia ideoita kansainvälisiltä kentiltä Alanko näkee, että Porin Shotokanin päävalmentajan Anssi Kaltevon laaja kokemus karatesta ja näköalapaikka kansainvälisessä tuomaritoiminnassa ovat oivallinen aihio karaten kehittymiseen Porissa. Seuran suuri vahvuus on sensei Kaltevon monipuolisuus ja intohimoinen suhtautuminen karateen. Monessako seurassa on päävalmentaja, joka on MMtason päätuomari, maajoukkuetason ur- heilijoiden henkilökohtainen valmentaja, joka lisäksi on perinteisen Shotokan karaten asiantuntija taitaen sekä katat että niiden bunkait? - Jos harjoittelisimme Porissa edelleen niin kuin 1990-luvun loppupuolella, olisi varmasti kansallinen ja erityisesti kansainvälinen taso karannut ajat sitten. Siksi pyrin aina haistelemaan kansainvälisiä tuulia esimerkiksi tuomaroidessani ulkomaisissa kilpailuissa, pitää yrittää seurata mihin suuntaan laji ja säännöt ovat kehittymässä. Ja silti kehityksen mukana pysyminen on haastavaa, Suomen Karateliiton valmennusvaliokunnan puheenjohtajana toimiva Anssi Kaltevo näkee. - Karate on muuttunut hurjasti esimerkiksi viimeisen viidentoista vuoden aikana. Etenkin ammattimaisuutta on tullut paljon lisää. Kaikki tämän päivän aikuisten arvokisamitalistit ovat täyspäiväisiä urheilijoita. WKF ajaa karatea voimakkaasti Olympialajiksi. Kaltevo uskoo että karate tullaan näkemään vuoden 2020 kisoissa. ”K is on the way” Jarno ja Helena esimerkkeinä muille seuran jäsenille Vaikka Porin Shotokan pyrkii muuntautumaan koko ajan muutosten mukana, ohjaa seuran toimintaa edelleenkin perinteisen JKA karaten arvot, Dojo Kun sekä perinteisen kovan ja tinkimättömän opetustyylin luoma vahva perusta. Juuri pohjien luominen nousee sekä Kaltevon että Alangon puheista monta kertaa esiin. Punaisessa vyössä kokenut porilaiskarateka Jarno Heino. - Vahvan ja monipuolisen harjoitteluperustan luominen on ensi arvoisen tärkeää. Harjoittelussa pidämme perustekniikan, katan ja kumiten harjoittelun tasapainossa. Ja mikäs sen hienompaa kuin huomata tyylimme toimivan, kun Jarno Heinon ja Helena Kuusiston tapaisia ottelijoita on noussut esiin seurastamme. Heidän esimerkkinsä luonnollisesti innostaa ja motivoi taas meidän nuorta karatekaartia entisestään, Kaltevo toteaa. Kaksinkertainen Pohjoismaiden mestari ja moninkertainen Suomen mestari Jarno Heino sekä nuorten MM vitonen ja Suomen vuoden 2011 karatekaksi valittu Helena Kuusisto ovat molemmat Anssi Kaltevon valmennuksessa. - Molempien valmennuksessa olen ollut mukana alusta saakka. Ensin olin seuravalmentajana ja myöhemmin henkilökohtaisena valmentajana. Molempien kohdalla on ollut hienoa nähdä valtaisa kehitys juniorivuosista lähtien, Kaltevo kertoo. Hän uskoo suojattiensa yhä parempaan menestykseen myös tulevaisuudessa kansainvälisillä kentillä. Porilaisen karaten harrastajat ovat perinteisesti tuttu näky kilpailuissa. Junnu- kisojen 150 osallistujasta voi olla jopa 30 kilpailijaa Porin Shotokanista. - Kilpailijamäärämme ovat todella hyviä. Kannustamme kaikkia sekä perinteisen karaten että kilpailun pariin. Kaikista ei tule, eikä tarvitsekaan tulla kilpailijoita, mutta kannustamme ainakin kerran kokeilemaan. Kun kilpailuissa uskaltautuu viivalle, on se aina suuri itsensä voittaminen. Viivalla ollaan yksin, kun taas joukkuelajissa voi tulla joukon mukana, Alanko toteaa. Uusia harjoitustiloja rakennetaan vastaamaan haasteisiin Porin Shotokanilla on ollut oma sali Porin puuvillatehtaan vanhassa tehdaskiinteistössä jo useiden vuosien ajan. Kaikkina viikonpäivinä karatekoista täyttyvä sali kuitenkin hiljenee alueelle rakentuvan kauppakeskuksen vuoksi, mutta muutokseen on jo varauduttu. - Uusien harjoitustilojen rakennustyöt ovat jo alkaneet. Muutamme uuteen kamppailukeskukseen kahden muun lajin kanssa. Näin toimintamme on turvattu vähintään seuraavat kaksikymmentä vuotta, Alanko näkee. Porin Kamppailuyhdistys ry:n rakennuttaman keskuksen kokonaispinta-alaksi tulee noin tuhat neliöitä. Muun muassa sosiaalitiloineen uusi rakennus on selvä parannus nykyisen tehdaskiinteistön aiheuttamiin rajoitteisiin verrattuna. Alangon mukaan uusi sali antaa lisää mahdollisuuksia kilpailuille ja leireille. - Sali on rakennettu nyt sellaiseksi, että kohtalaisen isotkin leirit onnistuvat. Mahdollisuudet paranevat selvästi. - On hienoa, että olemme saaneet yhteistyön toimimaan yli lajirajojen. Vaikka tavallaan kilpailemme edelleen harrastajista, on lajimme silti erilaisia. Kamppailukeskus on hieno esimerkki Kamppailuyhdistyksen työstä, ei tällaista olisi ollut yhdellä seuralla mahdollisuus rakennuttaa ja ylläpitää. - Porin Shotokanin tulevaisuus on taattu. Uudet harjoittelutilat valmistuvat ja meillä on harrastajien keskuudessa myönteinen harjoitteluilmapiiri ja paljon aktiiviharrastajia, Alanko päättää. 23 World Karate Championships France 2012 | 21-25.11.2012 | 24 Karaten Finnish Open Cup Tampereella! Järjestyksessä 38. Karaten Finnish Open järjestetään 8–9.9.2012 Pyynikin palloiluhallissa, Tampereella. Pyynikin Palloiluhalli Kilpailu on vanhin ja yksi suurimmista karatekilpailuista Pohjoismaissa, ja kerää maajoukkuetason huippukaratekoita ja kansainvälisiä tuomareita yli kymmenestä maasta. Viime vuosina kisoissa on nähty useita arvokisamitalisteja. Kilpailut käynnistyvät lauantaina aikuisten karsintaotteluilla klo.9 ja kilpailun avajaiset ja finaalit alkavat kello 16. Sunnuntaina käydään nuorten kilpailut alkaen kello 9. Ammattikoulunkatu 20, 33230 Tampere Tervetuloa katsomaan ja kannustamaan! Lisätietoa kilpailusta ja aikatauluista; www.karateliitto.fi. 25 SUOMEEN MESTARUUKSIA USA:SSA PIDETYISTÄ KARATEN SHUKOKAI TYYLINSUUNNAN MM-KILPAILUISTA Shukokai Karaten MM-kisat 2012 - Atlantic City, Nj, USA Joka toinen vuosi järjestettävät Shukokai Karaten maailmanmestaruuskilpailut pidettiin heinäkuun toisella viikolla Atlantic Cityssä, USA:ssa. Tapahtumapaikkana oli Trump Taj Mahal ja sen loistava Areena, jossa tunnelma oli huipussaan. Kilpailut olivat historian suurimmat osallistujamäärällä mitattuna ja järjestelyt olivat mahtavat. Kilpailijoita oli reilut 500 kaiken kaikkiaan 20 eri maasta. MM-kilpailuissa oteltiin nuorten, aikuisten sekä veteraanien sarjoissa (+40-vuotiaat ja +50-vuotiaat). Otteluiden ja katasarjojen lisäksi molemmissa taisteltiin myös joukkuemestaruuksista sekä miesten että naisten osalta. Teksti: Katja Loikala, Jarmo Rajala | Kuvat: Lasse Pyre Miesten kumite-joukkue sekä valmentajat: (vasemmalta):Sensei Mika Huuhtanen 6.dan, Juhani Rajala, Kai Tulonen, Joel Oksa, Tatu Jahnsson, Shihan Yrjö Pursiainen 7.dan, Benjamin Bruun, Mika Inkala, Lasse Pyre sekä Sensei Jarmo Rajala 6.dan. Kilpailuviikko alkoi maailman päävalmentajien pitämällä leirillä. Siellä maailman neljä päävalmentajaa; isäntämaa USA:n päävalmentaja Bill Bressaw, Euroopan päävalmentaja, brittiläinen Eddie Daniels sekä etelä-afrikkalaiset Lionel Marinus ja Chris Thompson valmensivat jokainen 1,5 tuntia viimeisimpiä tekniikan saloja kilpailijoille, tuomareille ja muille leirillä mukana oleville karatekoille. Leirin lopuksi järjestettiin vyökoe, jossa nähtiin myös suomalaisväriä. Helsingin Shukokain Sensei Jarmo Rajalalle myönnettiin vyökokeen päätteeksi korkea 6.danin arvo. 26 Kaksoismestaruus Helsinkiin Kilpailut alkoivat junioreiden kisoilla, joita seurasivat aikuisten kilpailut ja joukkue-kilpailut. Suomalaisia oli mukana kaikilla 6:lla tatamilla, joten valmentajat pitivät kiirettä pysyäkseen valmennettaviensa perässä. Parhaiten onnistuivat Helsingin Shukokain edustajat, jotka toivat kotiin tuliaisinaan 4 maailmanmestaruutta. Kilpailujen ”double-champ” oli Benjamin Bruun, joka voitti Kadettien (18-20 v.) kata-kilpailun sekä kadettien Kumite-sarjan. ”Benkulla” oli ottelussa loppuotteluvastustajanaan Kotkan Shukokain Eelis Aalto, joka kuitenkin joutui jättämään ottelun väliin lääkärin määräyksestä. Näin eittämättä yksi kisojen mielenkiintoisimmista otteluista jäi yleisöltä näkemättä, koska kuukautta aiemmin pojat antoivat Lappeenrannan SM-kisoissa yleisölle vastinetta koko rahan edestä, kisatessaan Suomen mestaruudesta. Suomen mestaruuden vei nimiinsä Eelis, mutta MM-kisoissa pidemmän korren veti Benjamin. Helsinkiin saatiin myös kaksi muuta kovan luokan maailmanmestaria Pentti Bruunin voittaessa veteraanien kumitessa kevyen sarjan Maailmanmestaruuden, ja Jasmiina Heikkisen voittaessa 14-15v. tyttöjen kumiten kevyen sarjan mestaruuden. Helsinkiin saatiin lisäksi muitakin arvokkaita mitaleja Juhani Rajalan upealla raskaan sarjan hopeamitalilla, joka tuli huiman taistelun jälkeen jatkoaika tappiolla (3-4) moninkertaiselle maailmanmestarille Englannin Paul Richard’sille. Näin Juhani jatkaa hienosti isoveljensä Jarmon kartoittamaa tietä. Jarmo voitti raskaan sarjan maailmanmestaruuden 2006 Suomen kotikisoissa. Bruunien perheeseen saatiin myös Pronssimitali Camilla Brunin voittaessa pronssia naisten kumitessa alle 55 kg sarjassa. KUMITE JA KATA Kumite on karaten ottelumuoto, jossa kilpaillaan kamppailemalla pisteistä. Joukkuekumitessa otellaan 5+2 -henkisillä joukkueilla. Joukkuekumitessa otellaan 5 ottelua, joista enemmän voittoja saanut joukkue etenee jatkoon. Jos otteluvoitot/tasapelit menee tasan enemmän pistesuorituksia saanut voittaa. Katassa kilpaillaan ennalta määrätyillä liikesarjoilla. Tuomarit tarkkailevat, että liikesarjoissa liikkeet suoritetaan oikein, minkä lisäksi tekniikan ja asentojen voimakkuutta ja puhtautta mitataan ja tuomarit äänestävät lipuilla oikein tehdyn teknisesti paremman suorituksen jatkoon. Teksti ja kuvat: xxxxx xxxxxxx Jasmiina Heikkinen kuuntelee valmentajan ohjeita kumite finaalissa. Suomi takaisin joukkuemitalitilastoihin Suomi pärjäsi hienosti myös joukkuekilpailuissa miesten joukkueen palatessa mitalikantaan voittamalla pronssia kovatasoisessa joukkuekilpailussa. Muutama vuosi on vierähtänyt, ettei Suomen nimi ole komeillut joukkuemitalitilastoissa, kuten 1990-luvulla totuttiin näkemään. Tyttöjen joukkuekatassa saavutettiin myös pronssisija, mikä oli hieno saavutus. Katassa Suomella meni muutenkin mainiosti Haminan Shukokain Suvijärven siskosten, Eevin ja Monan, ottaessa sarjoissaan hopeaa sekä Laukaan Shukokain Tia-Lina Aaviston ja Espoon Shukokain Kaj Tulosen voittaessa sar- Miesten kumite-joukkue(oikealta) Kai Tulonen, Tatu Jahnsson, Mika Inkala, Juhani Rajala, Joel Oksa, Lasse Pyre ja Benjamin Bruun. joissaan katapronssia. Kumitesarjoissa hopealle ylsi myös Karoliina Autio ja pronssisijoille omissa kumitesarjoissaan Eevi Suvijärvi, Katja Ojala, Elia Juusti, Satu Suvijärvi ja veteraanien Reijo Kajaus. Kaikkiaan Suomi saalisti kisoissa 4 kultaa, 5 hopeaa ja 10 pronssia sijoittuen mitalitaulukossa viidenneksi. Tämä oli loistava tulos ja alleviivaa Suomen Shukokain päävalmentajan Shihan Yrjö Pursiaisen (7.dan) korkeatasoista valmentamista. Tulos oli loistava avaus myös maajoukkueen uudelle valmentajalle Sensei Mika Huuhtaselle, joka vastasi esimmäistä kertaa maajoukkueen valmentamisesta MM-kisoihin. Tästä on hyvä jatkaa kohti ensi vuoden EM-kisoja, jotka pidetään Suomessa toukokuussa. 27 Shukokai Karate MM-kilpailut 2012 Atlantic City, USA Joukkueen johtajan eli country manager sensei Uuno Aallon kommentteja matkasta: Mona Suvijärvi Sinisessä varustuksessa Benjamin Bruun, Hki Pentti Bruun voitti kultaa veteraanien yli 50 v. kumite sarjssa. Perjantai aamupäivänä 6.7. yhteensä 65 henkeä: 35-päinen kilpailijajoukko, tuomarit, huoltajat sekä vanhemmat kerääntyivät Hki-Vantaa lentoasemalle odottamaan lentoa New York JFK:n kentälle. Siellä meitä oli vastassa Usan organisaation vastaanottajat, jotka saattoivat koko ryhmän bussille. Näin matka New Yorkista kohti Atlantic Cityä alkoi, ajoaika oli n. 5 tuntia. Ensimmäinen majoituspaikka oli Marriott-hotelli AC:ssä, vietimme siinä kaksi yötä rentoutuen ja parilla kevyehköllä treenillä valmistautuen tiistaina alkaviin MM-kisoihin. Vaihdoimme Taj Mahal hotelliin sunnuntaina ja alkoi suuren urheilujuhlan tuntu kun respassa oli vastassa etelä-afrikkalaisia, kanadalaisia, usalaisia, ruotsalaisia, sveitsiläisiä ja portugalilaisia, melkein kaikki tuttuja naamoja, tietenkin muutamia uusiakin naamoja mahtui joukkoon. Maanantaina aloitimme kaikille yhteisellä Gasshukulla, jossa valmensivat kaikki 4 maailman päävalmentajaa, kukin vuorollaan. Meidän ottelijat haastoivat jo tässä vaiheessa kilpakumppaneitaan pariharjoituksissa, ilmassa oli jännittynyt mutta iloinen ja onnellinenkin sävy, kun kaverit kohtasivat taas toisiaan naamatusten, siis muutenkin kuin Facebookin välityksellä. Kilpailut alkoivat tiistaina, aloitusmarssissa olikin tänä vuonna yllättävän paljon osanottajia, pelkästään eteläafrikkalaisia oli paikalla n. 150 ottelijaa, joka oli usan ulkopuolelta suurin ryhmä. Maanantai-iltana istuttiin palavereissa koskien kisoja, muut tietenkin saivat asiaan kuuluvasti keskittyä oleelliseen. Tiistaina ja keskiviikkona sitten karsinnat ja pronssimatsit, torstaina kaikki finaalit. Kilpailut sujuivat jopa aikataulullisesti oikein mukavasti kuudella tatamilla ja jalkapallokentän kokoisella areenalla, joka muuten oli hotellin oma konserttien ja juhlien pitopaikka. Vaikka oltiinkin varsinaisessa pelihelvetissä, ei country managerin korviin tullut sanomaa, että kaikki meni pelatessa. Kiitos, kaikille kilpailijoille ja muille jotka olivat mukana toteuttamassa tätä hienoa matkaa, josta selviydyttiin ilman suurempia kolhuja. Joitakin henkisiä kolhuja toki tuli, etenkin omien poikien finaalista joka meni kumartamiseksi toisen finalistin ottelukiellolla, jonka paikallinen lääkäri antoi, kun tuli pari tälliä päähän. Molemmat pojat olivat aika pettyneessä tilassa kun olisivat voineet antaa aikamoisen ilotulituksen keskinäisellä matsillaan. Kiitos vielä Sensei Pursiaiselle luottamuksesta joukkueen johtamiseen ja Sensei Huuhtaselle joukkueen valmentamisesta kisakuntoon. Terveisin sensei Uuno Aalto www.shukokai.fi www.kimura-shukokai.com 28 Verta, hikea ja armoton ta harjoittelua ” Korkeammalle, nopeammin… kovempaakin saa potkia! Antaa mennä nyt...”, kuuluvat selkeät ohjeet puhinan seasta hienhajuisessa salissa. Lattianrajassa tatamilla punnerrusmaisessa asennossa potkii vajaa parikymmentä miestä ja muutama nainen, menossa on potkunyrkkeilyharjoitukset. Aika loppuu ja saman tien siirrytään seuraavaan harjoitteeseen, kyykkyhyppyjä salin reunasta reunaan ja aina päässä vatsalihasliikkeitä. Puhina ja ähellys lisääntyvät, mutta tahti ei ainakaan hidastu. ”Ja lähtee!”, kuuluu uusi käsky… Teksti: Katja Loikala, Jarmo Rajala | Kuvat: Marko Simonen 29 I sä aloitti kamppailulajiuransa jo vuonna 1979 kun pojasta ei ollut vielä tietoakaan. Lasten syntymä kannusti Timoa harjoittelemaan entistä kovempaa ja salilla tuli vietettyä paljon aikaa. - Pääsi salille ”pakoon” ohjaamaan ja treenaamaan, Timo nauraa. Poika opetteli ryömimään tatamilla ja nyt hän ei malta pysyä sieltä pois. Tämä kaksikko tunnetaan useammallakin salilla tehoparina, jolta ei harjoitellessa kierroksia eikä vauhtia puutu. Molemmat ovat käyneet läpi myös harjoittelun nurjia puolia. Timo Ryökäs on pitkänlinjan kamppailija. Lajivalikoima on monipuolinen. Monen muun hieman varttuneemman kamppailijan tavoin, aloitti hänkin aikoinaan karatella 1970-luvun puolivälissä. Parin vuoden harjoittelun jälkeen laji vaihtui aikidoon, sitten tilalle tuli nyrkkeily. Pienen tauon jälkeen Timo palasi jälleen aikidon pariin. 90-luvun alussa hän alkoi harjoitella potkunyrkkeilyä intensiivisesti. 1990-luvun puolivälin jälkeen Suomeen rantautunut Krav Maga kolahti Timoon, ja sen jälkeen perinteisiin lajeihin ei ole enää palattu. Timo on ohjannut myös Shootfightingia ja Kyosho jitsu tuitea. Mitä enemmän on lajivalikoimaa ja niiden yhdistelyä sen monipuolisempaa on harjoittelu, ja se näkyy myös ohjaustaustassa. Sitkeä huhu, jonka mukaan Timon harjoituksissa treenataan hien ja veren maku suussa, ja tatamilta saa poistua ainoastaan oksentamaan, kiertää useammallakin salilla. Timo kieltää asian myhäillen. Hän kertoo itse oppineensa aikoinaan treenaamaan kovaa, ja toteuttavansa samaa oppia ohjatessaan ja treenatessaan. Timo on saanut oppinsa mm. Sauraman Jusan, Rantalan Pasin sekä Saarion Jyrkin harjoituksista. Siellä sai kovia treenejä, joista Timo pitää itsekin. Samanlaisia hän pitää ohjatessaan. mm. potkunyrkkeilyä ja Krav Magaa. - Suurin osa on ilmeisesti tykännyt, että on kovia treenejä, Timo sanoo. 30 Käytännönläheisiä ja yksinkertaisia harjoitteita Timon ohjeet ja harjoitteet ovat selkeitä, ja hän antaa usein myös esimerkkejä käytännön tilanteista opettaessaan erilaisia tekniikoita. Usein nämä on myös omakohtaisesti koettuja. Timo pyrkii käytännönläheisyyteen, sillä hän on tehnyt koko aikuisiän työtä väkivaltaisten ihmisten parissa. -Oppii miettimään niitä asioita, jotka ovat tärkeitä kun itseään joutuu puolustamaan. Mitkä ovat mahdollisimman helppoja asioita. Hienot kikat eivät auta, vaan yksinkertaiset jutut jos asiat siis menevät niin huonosti, että joutuu itseään ja omaa henkeään puolustamaan, Timo kertoo. Tiukkoja paikkoja on työuraan mahtunut useita. Jotkut ovat olleet ennakoitavissa, toiset taas ovat vaatineet hyvinkin nopeaa reagointia. Puukkouhasta Timo selvisi puhumalla. Ruuvimeisselin iskun hän onnistui hienosti torjumaan magamaisin opein, mutta jatkotilanne ei mennyt aivan oppikirjan mukaan kun vastahyökkäyksenä tehty potku meni hieman ohi. Tilanne päättyi kuitenkin siihen, että hyökkäyksen tehnyt henkilö lähti karkuun paikalta. Biljardimailallakin Timoa on uhattu töissä, mutta sekin tilanne on mennyt ohi puhumalla. - Joten ilmeisesti verbaliikka on ollut tilanteessa kohdallaan, Timo sanoo, vaikei kovin puheliaaksi mieheksi tunnustaudu. Turhia tappeluita ei kuitenkaan eteen ole koskaan tullut. Avoin eri tyyleille ja lajeille Krav Maga on Timolle mieluisin laji, koska se on toimivin itsepuolustussysteemi ja sitä hän myös vetää mielellään. Samaan hengenvetoon hän kuitenkin jatkaa olevansa avoin kaikelle. Timo sanoo käyvänsä mielellään Kaivosen Villen järjestämillä leireillä, jossa vierailee ulkomaisia itsepuolustuskouluttajia, kuten esimerkiksi SouthNarc ja Lee Morrison. - Aina sieltä jää jotain käpälään, Timo sanoo ja kehuu leirejä loistaviksi paikoiksi sekä eri näkökulmien tarkastelun että itsepuolustuksen oppimisen kannalta. - Itsepuolustuksen kannalta Krav Maga on hyvä laji. Mutta pitää aina muistaa tilannesidonnaisuus, missä tilanteessa voi mitäkin käyttää, Timo muistuttaa. - Kyllä kaikesta on jotain jäänyt, Timo jatkaa. Hän on valmentanut nyrkkeilyä paljon, samoin kuin potkunyrkkeilyäkin. Timo erottaa pyhästi nämä lajit, ja vetää urheilun ja itsepuolustuksen väliin tiukan rajan. Itsepuolustus ja urheilu ovat täysin kaksi erillistä asiaa, ja sellaisina Timo haluaa ne pitääkin. Ammattilaisnyrkkeilijöitä Timo kunnioittaa paljon. Harjoittelu ja valmistautuminen kilpailuihin eroavat täysin tosimaailman itsepuolustustilanteista. Itsepuolustuksen harjoittelu taas eroaa kilpaurheilusta ja eroa on kuin yöllä ja päivällä. Hyvä fyysinen kunto ja sen kasvattaminen on yhdistävä tekijä. Timo Ryökäs, 47 v Mielenterveyshoitaja, työskentelee päihteiden käyttäjien asumispäivystyksessä. Seurat: Järvenpään Kehäkarhut, Riihimäen Heracles, Lahden Laaki, Prime Fighters, keikkaa tehnyt useaan muuhunkin seuraan. Hyvä harjoittelija osaa kysyä Valtteri Ryökäs, 20 v - Hyvät treenit ovat sellaiset, että toivottavasti jokainen harjoittelija saa niistä jotain, Timo sanoo. Timo pyrkii ottamaan jokaiseen treeniin mukaan fyysistä puolta, oli sitten kysymys minkä lajin harjoituksesta hyvänsä. Fyysisyys ja ns. jumppaaminen ovat kuitenkin ihmisille aika tärkeitä asioita, vaikka pääpaino olisikin itsepuolustuksen oppimisessa. Toisaalta ilman minkäänlaista kuntopohjaa on aika vaikea puolustaa itseään tosielämän tilanteissa, jossa hyökkäyksen kohteeksi joutuu nopeasti ja ilman ennakkovaroitusta. Torjunta, mahdollinen vastahyökkäys ja paikalta nopeasti poistuminenkin vaativat tiettyä fyysistä kuntoa. Timon mielestä hyvä treenaaja kysyy asioita. - Ei niele kaikkea täysin mukisematta, vaan treeneistä tulee tavallaan vuoropuhelua. Ei tietenkään niin, että treenit muuttuvat kyselytunniksi vaan niin, että ihmiset ajattelisivat asioita itse, Timo sanoo. Treeneissä voi ohjaajalta kysyä, voiko tämä juttu mennä näin. Järkevä kyseenalaistus osoittaa, että harjoittelija on oppinut ajattelemaan asioita ja tekniikoita itse. Timo itse on erittäin tyytyväinen, jos joku kysyy asioita, ja vielä tyytyväisempi jos mahdollisesti pystyy antamaan asiaan vastauksen. Jos aika tai tilanne ei vastausta mahdollista, pyrkii Timo palaamaan asiaan ensitilassa. - Hyvä treenaaja on muutekin tunnollinen ja ahkera, tekee asiat tosissaan. Kukin tekee asiat niillä lahjoilla ja kyvyillä mitä on, mutta tekee sen minkä pystyy. Kaikki eivät voi olla huippuurheilijoita, Timo summaa lopuksi, määritellessään millainen on hyvä harjoittelija. Koulutukselta luontoyrittäjä, armeijan harmaisiin takaisin elokuussa Hulluutta ja huumoria Nykyään itsepuolustuslajit ovat tulleet myös suurelle yleisölle tutuksi, ja moni tulee niitä uteliaisuuttaan tai kiinnostuksen vuoksi kokeilemaan. Salin ovesta tulee jos jonkinlaisia ihmisiä sisään. - Aika hyvin ihmisestä näkee miksi hän on salille tullut, Timo kertoo. Vaikka tultaisiin hakemaan pelkkää itsepuolustusta, on moni varautunut siihen että ”kaupanpäällisiksi” kunto kasvaa. Ei tulla vaan lyömään ja potkimaan tai oppimaan irrottautumista, vaan Seurat: Järvenpään Kehäkarhut, Riihimäen Heracles, PrimeFighters, Lahden Mäkihyppyseura. ideana on, että samalla saadaan lisää fyysistä kuntopohjaa ja treeni on vielä mukavaakin, sanoo Timo. Hyvällä salilla fyysisyys, itsepuolustus ja hyvä harjoittelufiilis on osattu koota kokonaisuudeksi. PrimeFightersin salilla Helsingin Herttoniemessä Timon mielestä salin ilmapiiri on hyvä. Tarvitaan riittävästi hulluja ohjaajia, ja hulluja harjoittelijoita. Vaikka treenataankin kovaa ja salin ikkunat ovat hiestä huurussa kesät talvet, viljellään harjoittelun ohessa hurtin hullua huumoria runsaasti. Salille tulevia ja sieltä lähteviä tervehditään. Tuttujen kanssa vaihdetaan pari sanaa portaissa harjoitusryhmien vaihtuessa. Salin saunan lauteilla syvennytään treenikavereiden kanssa vaihtamaan ajatuksia syvällisemmin. Vuosia kuluu ja muutoksia tulee vääjäämättä - Siihen aikaan kun Krav Maga tuli Suomeen, se oli kova juttu, Timo toteaa. Ohjaaminen ja osin harjoittelukin on muuttunut. Alkuaikoina kaikki olivat kamppailulajien harrastajia, joilla perusasiat kuten potkiminen ja lyöminen olivat jo hallussa. Opettaminen oli silloin helpompaa. Alkuajoista harrastajakanta on uusiutunut ja muuttunut. Nyt lähdetään paljon enemmän ihan perusasiois- 31 ta liikkeille, miten potkitaan, lyödään tai torjutaan. Muutoksia on tapahtunut paljon. Myös tekniikat ovat osin uusiutuneet. Väliin mahtuu pitkä aika, jolloin Timo ei opettanut vakituisesti missään salilla. Kun Timo alkoi vakituisesti taas ohjata magaa, huomasi hän selkeän eron juuri oppilaskannassa. Perusasioita hiotaan, jotta saadaan hyvä pohja osaamiselle. Myös harrastajat ovat nuorempia kuin aikaisemmin. Naisten osuus on myös kasvanut lajin harrastajamäärässä. Krav Maga Globalin pääkouluttaja Eyal Yanilovin opetustyylin Timo kokee omimmakseen. Timoon vaikuttaneita kamppailijoita on paljon. Hetken mietittyään hän luettelee Saarion Jyrkin, Sauraman Jusan, Rantalaisen Pasi sekä Höökin Juhan henkilöiksi, jotka ovat vaikuttaneet paljon niin ajattelumaailmaan kuin harjoitteluunkin. Esimerkiksi Heraclesin Juha Höökin kanssa Timo on itsekin entisenä heracleslaisena tehnyt paljon yhteistyötä. Kaikki alkuaikojen Krav Maga -ohjaajat Suomessa ovat vaikuttaneet paljon Timoon. Ulkomaalaisista itsepuolustuskouluttajista mm. brittiläinen Urban Combatives -menetelmän kehittäjä Lee Morrison on vaikuttanut paljon Timoon. Samoin Geoff Thompson, legendaarinen brittiläinen karateka ja portsari, joka testaili tosielämän olosuhteissa taitojaan. Thompson on myös tehnyt lukuisia kirjoja ja videoita itsepuolustuksesta. Hänen kanssaan tulee pidettyä yhteyttä edelleenkin. Timon sydäntä lähellä on erityisesti britti-kouluttajat, joiden ajatusmaailman ja opetustavan Timo kokee samanlaiseksi kuin itsellään. Lähtökohdat ovat samankaltaiset, ne yhdistävät. Tatamilla kasvanut poika Valtteri, Timon pojista toinen on kirjaimellisesti salilla kasvanut. Vaimon kanssa lastenhoitovuorojen vaihto tapahtui salilla ja kun pojat kasvoivat vähän isommaksi, Timo otti heidät usein mukaan harjoitellessaan itse tai ohjatessaan. Niinpä lapset ovatkin 32 leikkineet ja touhunneet tatamilla potkutyynyjen kanssa pienestä pitäen. Valtteri hyppäsi mäkeä pitkään sekä myös nyrkkeili. Sieltä kai innostus on peräisin. - Valtteri on kamppailijana kehityskelpoinen yksilö. Hän kyseenalaistaa hyvin paljon asioita järkevällä tavalla, varsinkin kun ollaan isä ja poika tai ohjaaja ja poika. Sitkeä kaveri, tekee ihan mitä vaan ja kuinka pitkään tahansa. Pyörtyy ennemmin kuin lopettaa. Hyvä treenaaja, isä Timo kuvailee poikaansa. Timo ei myönnä, että poika olisi tullut sisukkuudessa isäänsä vaan väittää olevansa poikaansa paljon laiskempi treenaaja. Hän sanoo oman kilpailu-uransa tyssänneen aikoinaan juuri omaan laiskuuteen. Toinen missä isä ei ole ollut yhtä viisas kuin poika, on paikkojen hajottaminen. - Nuorena tuli harjoiteltua kovaa, silloin ei juuri mietitty miten paikat kestäisivät vanhempana, Timo sanoo. Välillä olisi saanut olla järkeä mukana hieman enemmänkin, ja kertoo nuorena kollina harjoitelleensa kaveriporukassa mm. oikeilla terävillä veitsillä erilaisia tekniikoita. - Ihminen kehittyy jatkuvasti. Pitää vain olla avoin mieli ja halu oppia uusia asioita. Aina pitää hakea uusia virikkeitä, Timo luettelee asioita, joita hän tuo ohjaukseensa pikkuhiljaa mukaan. Kertarysäyksellä Timo ei koskaan tuo mitään uutta, vaan lisää pikkuhiljaa kaikkea kivaa mukaan. Timo nauraa PrimeFightersin päävalmentaja Tommi Nyströmin antaneen hänelle luvan jäädä ohjaamisesta eläkkeelle 13 vuoden kuluttua, jolloin Timo täyttää 60 vuotta. Sitä ennen pitää kehittää vaan itseään ja pysyä avoimena uusille ideoille ja näkökulmille. Sillä tavalla saa toivottavasti mielekkäitä treenejä harjoittelijoille ja samalla oma mieli pysyy virkeänä, Timo tiivistää. Ohjatessaan Timo antaa sataprosenttisen panoksen harjoittelijoille. Hän ei osaa harjoitella mukana samalla kuin ohjaa, vaan keskittyy vain ohjaamiseen. Kotona isä ja poika eivät harjoittele, mutta salilla käydään harjoittelemassa pari kolme kertaa viikossa. Siihen päälle vielä yhteiset lenkit, joten harjoituskertoja vii- kossa kertyy. Kahvakuula toimii hyvänä lajitreenin tukimuotona, josta saa sekä lihasvoimaa, että toiminnallista harjoittelua. - Alan olla jo vanha mies, Timo nauraa, eikä paikat enää hirveitä rehkimisiä kestä. Vuosien varrella yksi sun toinen paikka on ollut remontissa. - Krav maga on loistava laji oikein tehtynä, mutta kun aina innostuu tekemään asioita railakkaasti, niin paikkoja myös hajoaa jatkuvasti, Timo tunnustaa. - Salin pienempänä kun vielä joutuu vääntämään kunnolla, paikat ovat kovilla - itsellä sekä muilla, Timo tarkentaa. - Nuorempana kaveriporukassa harjoiteltiin erilaisia eri lajien sekoituksia. Hulluja temppuja harjoiteltiin oikeilla puukoilla ja pesäpallomailaa käytettiin sujuvasti muuhunkin kuin pesäpalloon. Timon mielestä eri lajit eivät eroa kovinkaan paljon, jos pohjana on halu harjoitella intensiivisesti. Timo on ollut paljon tekemisissä karatekojen kanssa, jotka ovat juuri tuoneet voimakkaasti karatea itsepuolustuksellisesti esiin. Hän löytää itsekin vanhana karatekana paljon samoja elementtejä ja ajatuksia molemmista lajeista. Juuri ajatus on Timon mielestä se tärkein, jos siviilissä joutuu käyttämään lajia itsepuolustustarkoitukseen. Urheilukarate ja Krav Maga ovat kaukana toisistaan. Vanha koira oppii uusia temppuja hitaammin Krav Magan ohjaajakoulutuksen vuonna 1997 läpikäynyt Timo toteaa, että poisoppiminen on nykyisin hankalaa, kun ikää on tullut lisää. Uuden oppiminen ja vanhan muuttaminen tekniikoiden osalta ei tapahdu enää hetkessä. Valtterin kohdalla näitä vanhoja rasitteita ei ole, vaan hän oppii äärettömän nopeasti ja pystyy tekemään teknisesti uusia asioita nopeasti. -Itse joutuu miettimään hetken aikaa, vaikka onkin paljon harjoitellut, Timo toteaa ja kertoo tuoreen esimerkin Krav Maga -tekniikasta jonka on itse opetellut lajin alkuaikoina ja jota on sen jälkeen jauhanut miljoona kertaa saadakseen sen jäämään lihasmuistiin. Siihen oli tullut pieni muutos, jota Timo harjoitteli yhdessä Valtterin kanssa. - Oli ilo katsoa, että kuin Valtteri oppi asian saman tien, kun sitä itse joutui jo vääntämään muutamaan kertaan, hän sanoo. Timo toivookin, että pojallaan pysyy mieli avoimena treenaamiseen, eikä Valtteri kangistu omiin kaavoihin. - Jos vanha mies pystyy oppimaan uusia temppuja, niin toivottavasti nuorikin, Timo hymyilee. Molemmat Ryökäksen miehet potkivat toisiaan salille, jossa asiat käydään usein testaamassa ennen kuin ne otetaan ohjaukseen mukaan. Moni sellainen treeni, jota Timo vetää esimerkiksi kahvakuulassa käydään ns. sisäänajamassa Valtterin kanssa salilla, samoin moni muukin asia, joka liittyy harjoittelemiseen. Timon ottelusilmä on kehittynyt valmennuksen myötä, ja hän on nähnyt paljon erilaisia kamppailijoita ja alan huippujakin. Lisäksi hän on valmentanut tiimissä, jossa on hyvin menestyneitäkin urheilijoita ja nähnyt esimerkiksi huippunyrkkeilijöiden valmentautumista tärkeisiin otteluihin. Timo huomaa lahjakkuuksia, mutta ei tällä hetkellä halua valmentaa ketään pitkäkestoisesti. Hän toteaa, että on kiva vetää harjoituksia kun ei samalla tarvitse sitouttaa itseään pitkäkestoisesti. Kilpailemista kamppailulajeissa Timo pitää yleisesti loistavana asiana. Huippu-urheilu on hieno asia. Kilpailijat ovat kuin keihäänkärkiä, jotka tuovat lisää harrastajia eri lajeihin ja potkivat samalla muita eteenpäin. Timo arvostaa kovasti ammattilaisnyrkkeilyä, kuin myös amatööripuolta. - Toivottavasti Suomessa osattaisiin arvostaa näitä huippu- kamppailijoita, jotka treenaavat kovaa ja menestyvät vielä maailmallakin, toivoo Timo. Pojasta polvi paranee Valtteri Ryökäs oppi ryömimään tatamilla, ja sai ensikosketuksen kamppailulajeihin verenperintönä, mutta hän itse mieltää aloittaneensa kamppailulajien varsinaisen opettelun Järvenpään Kehäkarhujen nyrkkeilykurssilla. Tarkkaa ikää tosin hän ei muista, vain että oli pieni. Urheilun hän aloitti mäkihypyn parissa, jota harjoitteli tavoitteellisesti pitkään ja oli varsin menestynytkin. Mäkihypyn ohella hän kävi salilla harjoittelemassa. Mäkihypyssä Valtteri oppi harjoittelemaan kovaa. Harjoitukset, kilpailut ja leirit veivät aikaa, mutta antoivat hyvä pohjan fyysiselle kunnolle. Mäkihyppy jäi, kun Valtteri muutti toiselle paikkakunnalle kouluun. Vapaa-aika kului nyrkkeilysalilla. Pikkuhiljaa hän innostui myös itsepuolustuksesta. Valtteri ei halua nimetä isänsä tapaan mitään lajia, jota varsinaisesti harjoittelee, vaan puhuu enemmin itsepuolustuksesta ja sen harjoittelusta. Toki monen eri lajin perusteita on tul- 33 lun aloittaminen onkin nyt asia, jota Valtteri odottaa kuumeisesti. Monipuolisuus on toinen tavoite, minkä Valtteri nimeää. Hän haluaa oppia uusia juttuja, mitä on kiva harjoitella. Isä valmentajana on vähän kaksipuolinen juttu. - On tietysti kiva, että kotona on joku joka potkii salille, Valtteri toteaa. Isällä ja pojalla ei ole ollut yhteenottoja, kaikki on sujunut mukavasti. Valtterista on kuitenkin kiva kyseenalaistaa isän ohjausta. Mutta kyseenalaistaminenkin on sujunut järkevästi ilman mitään kädenvääntöjä. Treenivapauden Valtteri nimeää toiseksi kotieduksi. Hän ei ole kiinni kellonajassa vaan voi vapaammin harjoitella silloin kun siltä tuntuu ja siihen on aikaa. Valtteri on harjoitellut muidenkin valmentajien kanssa, eikä koe että heidän ohjeistus olisi jotenkin erilaisempaa kuin oman isän. Valtteri toimii valmentajan ohjeiden mukaan, samalla tavalla kuin ohjaajana olisi joku muu kuin oma isä. Kovasta treenistä nauttii lut harjoiteltua varsin intensiivisesti. Valtteri omaa vahvan pohjan nyrkkeilystä, myös potkunyrkkeily- ja Krav Maga -treeneissä on vietetty paljon aikaa. Mattopainikin sujuu Valtterilta. Potkuja on tavoitteena harjoitella enemmän. Itse nuori mies pysyy vaatimattomana, ja sanoo vahvimman osa-alueensa toistaiseksi olevan juuri lyönnit – vahvan nyrkkeilytaustan harjoittamina. Mäkihypyssä opittu kurinalaisuus ja kova harjoittelu ovat tulleet tutuiksi Valtterille pienestä pitäen. Vastoinkäymisiäkin on nuoren urheilijan uraan mahtunut. Nuorempana Valterilla oli sydänvika, johon hänellä oli lääkitys. Urheilun avulla hän sai vahvistettua sydänlihasta ja lääkitys pystyttiin jättämään pois. Naarmut, nyrjähdykset ja mustelmat ovat arkipäivää, mutta vakavammat vastoinkäymiset ovat opettaneet Valtterille ainakin kärsivällisyyttä. Valtteri aloitti armeijan, mutta sairastui vakavaan hermostotulehdukseen joka halvaannutti vasemman käden haulislihaksen, ja vaikutti käden toimivuuteen. Hermostotulehdus ärsytti lapaa, joka liikahti paikaltaan. Armeijasta tuli puoli vuotta sairaslomaa, jonka aikana Valtteri selätti tulehduksen ja alkoi kuntouttaa kättä pikkuhiljaa treenien avulla. Elokuussa on tarkoitus taas palata takaisin armeijaan. Valtterilla ei harjoittelemisen kanssa ole suoranaisia tavoitteita. Tällä hetkellä Valtterilla on kova halu päästä opettelemaan tekniikoita, treenaamaan kovaa ja parantamaan omaa kuntoaan. Kurinalaisuus ja järjestelmällisyys ovat kuitenkin nyt äärimmäisen tärkeitä asioita, ettei tule takapakkia harjoitteluun. Tärkeintä on päästä takaisin treenikuntoon. -Halu treenata on kova. Jo loukkaantumistenkin vuoksi on tullut paljon takapakkia ja on joutunut pitämään taukoja harjoittelussa, Valtteri kertoo. Taukojen aikana korvien väli on ollut kovilla. Kovan harjoitte- 34 Kauas ei omena ole puusta kierinyt, sillä isänsä lailla Valtteri pitää kovista treeneistä. Tosin niihin hän on tottunut jo nuoresta. Joillekin se on tottumiskysymys. Toistaiseksi Valtteri on keskittynyt harjoittelemaan, vaikka isä laittoi jo pienenä Kehäkarhujen salilla Valtterin vetämään alkujumppaa. Valtteri aloitti oppimansa mukaan kissakävelyllä ympäri salin tatamia. Isä vaatii tietynlaista kurinalaisuutta valmentaessaan. Kovaa treenaamista hän tuo kaikkiin harjoituksiin, Valtteri jatkaa kuvausta millainen isä on valmentajana. - Isän kanssa on toiminut hyvin se, ettei ole ollut pakko tehdä mitään. Hän on aina tukenut minua kaikessa, niin mäkihypyssä kuin muussakin urheilussa, Valtteri jatkaa. Kamppailulajien lisäksi Valtteri harrastaa ratsastusta Tuomarinkylän ratsastuskoululla. Tällä hän ei pysty käymään tunneilla säännöllisesti pääosin armeijan vuoksi, joten hän nauttii ystävänsä kanssa maastolenkeillä. Valtterin innostus lähti siitä, kun hänen ystävänsä ”pakotti” hänet kerran hevosen selkään. Valtteri kiinnostui kouluratsastuksesta sekä maastoratsastuksesta, ja harrastaa näitä ystävänsä hevosilla. Ratsastus on mukavaa vaihtelua ja samalla ulkoilua hikisen salitreenin vastakohtana. Ratsastaminen vaatii myös lihasten hallintaa ja yhteistyötä sekä yhteisen rytmin hakua suuren eläimen kanssa. - Kumpaakaan poikaa ei ole koskaan patistettu salille, Timo huomauttaa väliin. Toinen poika ei harrasta kamppailulajeja missään muodossa, Timo jatkaa. Salille isä ja poika eksyvät useamman kerran viikossa, usein harjoittelemaan päiväsaikaan niin ettei siellä ole ketään muita. Vaikka Valtteri harjoittelisi yksinkin, tekee hän treenin aina saman kaavan mukaan. Alkuverryttelystä alkaen, aina loppujäähdyttelyyn asti. Valtteri sanoo oppineensa isältä tietyn saman tavan toimia. Hyväksi havaittu tapa, jota ei ole tarvinnut muuttaa. Valtteri sanoo nauttivansa kovasta treenistä, ja sen jälkeinen viileä suihku – sen parempaa tunnetta ei olekaan. Isä ja poika ovat käyneet yhdessä erilaisilla leireillä ja seminaareilla. Toistaiseksi kotimaassa. Haaveena olisi päästä käymään Krav Magan synnyinmaassa Israelissa jossain vaiheessa. Vakavasti on mietitty myös Thaimaahan treenaamaan lähtemistä. Yksi asia on kuitenkin varma, kovaa harjoitellaan tulevaisuudessakin. - Niin ja se oksennusjuttu, se pitää paikkansa, Valtteri vahvistaa lopuksi. Kiitokset haastattelusta molemmille. SPLIT SECOND 8 FORAY COMBAT MATFLEX 3 FORAY COMBAT ERITYISESTI KAMPPAILULAJIEN HARRASTAJILLE SUUNNITELTU KENKÄ. ULKOINEN KANTAPÄÄN ISTUVUUSTUKI JOKA TUKEE JALAN KANTA-OSAA TEHOKKAASTI. PÄÄLLINEN: ERITTÄIN HENGITTÄVÄÄ AIR MESH KANGASTA. VAHVISTETTU JALKINEEN ETU-OSA SUOJAA JALKAA POTKUISSA. CALIFORNIA LESTI ANTAA TUKEA JA MUKAVUUTTA JALALLE. KOOT 6-13,14, PAINO 251GR. LUE LISÄÄ OSOITTEESSA ASICS.FI JA PATROL.FI 36
© Copyright 2024