Keskiviikko 28. maaliskuuta 2012 KOILLISSANOMAT 7 SEURAKUNTAVIESTI Kuusamon ev.lut. seurakunnan tiedotuslehti 1/2012 Hiljaisen viikon kiirastorstai Paaston-ja pääsiäisenajan tapahtumat Kuusamon seurakunnassa: Pyhän Ristin kirkko ■ Jeesuksen elämän viimeinen viikko muodostui kärsimystieksi tai alennustieksi. Siksi sitä sanotaan ”Hiljaiseksi viikoksi”. Tuon viikon käännekohta on Kiirastorstai. Katumusaika päättyy kiirastorstain messuun. Alkaa pyhien sarja, kolmen päivän juhla-aika. Se kuvastaa sitä, miten Jeesuksen ristinkuolema ja hänen ylösnousemuksensa kuuluvat yhteen. Herramme hartain toive kuolemansa kynnyksellä oli vielä se, että hän saisi vielä viettää opetuslastensa kanssa yhteistä ateriaa. Ateria yhdistää. Se on keskinäisen jakamisen ja luottamuksen osoitus, rakkauden ateria. Tätä ateriaa Jeesus haluaa viettää siitäkin huolimatta, että aterialla on Juudas, hänen kavaltajansa ja ilmiantajansa Tuo perinteinen pääsiäisaterian, Egyptin orjuudesta vapautumisen muistoaterian, kulku illan edetessä muuttuu yllättäen. Ottaessaan ja murtaessaan leivän Jeesus sanoo odottamatta: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää se minun muistokseni.” Samoin tapahtuu myös viinimaljan kohdalla: ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne syntien anteeksiantamiseksi.” Koko ateria saa näin uuden sisällön. Jeesus antaa sille oman itsensä. Siksi ehtoollista kutsutaan uuden liiton ateriaksi, pyhäksi ateriaksi eli sakramentiksi (res sacra, pyhä asia). LUTHER SELITTÄÄ tätä Isossa Katekismuksessa näin: ”Sana siis luo tämän sakramentin ja erottaa sen tavallisesta leivästä ja viinistä niin, että se on Kristuksen ruumis ja veri, Menemme ehtoolliselle ottaaksemme siinä vastaan aarteen, jonka välityksellä ja jossa me saamme syntien anteeksiantamuksen... Ehtoollisen voiman ja hyödyn saa jokainen, joka uskoo, mistä sanat kertovat ja mitä ne antavat. Heille Kristus sanoo: ”Ottakaa ja syökää...” Tuolla aterialla tapahtuu toinenkin yllättävä tavanomaisesta järjestyksestä poikkeaminen. Tästä kerrotaan erityisesti Johanneksen evankeliumissa. Jeesus polvistuu opetuslastensa jalkojen juureen ja pesee heidän jalkansa. Jeesus jättää tällä yksinkertaisella teolla meille esimerkin: kaikkein suurin on kaikkien palvelija. Alttarilta jumalanpalvelus jatkuu arjessa yksinkertaisina mutta välttämättöminä rakkaudenpalveluina. Sen suhteen jäämme vajaaksi, oman rakkaudettomuutemme tuntien. Meidän on kuitenkin hyvä muistaa, että Jeesus asetti ehtoollisen armon ateriaksi: anteeksiantonsa ja uskollisuutensa ateriaksi. Jätämme siinä itsemme Jumalan hoidettavaksi. Ehtoollinen on yhteyttä eläväksi tekevään Herraamme ja Vapahtajaamme. Se on osallisuutta anteeksiantamuksesta ja uudesta elämästä, pääsiäisen ilosta. Näin ”me julistamme hänen kuolemaansa, todistamme hänen ylösnousemustaan ja odotamme hänen tulemistaan kunniassa.” ”Herra Jeesus Kristus, sinä olet oikea pääsiäislammas, joka uhrattiin meidän edestämme. Viimeisellä ateriallasi sinä asetit pyhän ehtoollisen. Uuden liiton leivässä ja viinissä saamme ruumiisi ja veresi. Sinä pesit oppilaittesi jalat ja käskit meitä rakastamaan toisiamme. Anna meille Pyhä Henkesi, että muistaisimme rakkauttasi ja eläisimme esikuvasi mukaan. Sinulle olkoon ylistys ikuisesti.” Siunattua pääsiäisen aikaa Veli-Matti Koivuranta kirkkoherra Pieniä tekoja ■ On satanut lunta jo kolme päivää. Maisema on peittynyt lumivaippaan, pihat ja polut ovat tukkeutuneet. Tarvitaan auttavia käsiä pitämään paikat kunnossa. Elviira asuu yksin Kuusamon sivukylällä. Hänen miehensä kuoli pari vuotta sitten ja lapset ovat muuttaneet maailmalle. Hyväkuntoinen Elviira on päättänyt asua kodissaan niin kauan, kun vain suinkin jaksaa lämmittää huushollinsa. Naapurissa asuva Kalle käy vaimonsa kanssa katsomassa Elviiraa. Myös seurakunnan diakoni pistäytyy määräajoin häntä tervehtimässä. Koti on siis edelleen Elviiralle varsin rakas ja turvallinen paikka. Kalle päättää pistäytyä naapurissa. Tuvan piipusta nousee savua, mutta jotakin on nyt vialla. Polku postilaatikolle on tukossa ja laatikossa on kolmen päivän posti. Portailla on lakaisematonta lunta. KALLE LAKAISEE portaat ja as- tuu sisään. Tavan mukaan ulko-ovi ei ole lukossa. Elviira istuu sängyllä huonovointisen näköisenä ja alkaa selittää huonoa oloaan. Talviflunssa on yllättänyt, eikä hän ole pystynyt lähtemään ulos. Tie on lapioimatta ja puut alkavat olla lopussa. Onneksi eteisessä on ollut vielä puita ja Elviira on voinut lämmittää tupaansa. Kalle alkaa lapioida pihapolkua ja kantaa liiteristä polttopuita eteiseen välivarastoon. Elviira näyttää silminnähden piristyvän ja touhuaa jo kahvia pöytään. YHDESSÄ VAIHDETAAN kuulu- miset ja Kalle lupaa pistäytyä kirk- koreissulla apteekissa ja tuoda Elviiralle rohtoja. Vanhukset ovat kiitollisia, että talojen välinen polku ei ole sivukylällä vielä ruohottunut, vaan naapurit pitävät yhteyttä toisiinsa. Tämä esimerkki osoittaa, että palvelu parhaimmillaan on pieniä tekoja. Niistä kertyy suurempi auttamisen virta. Tämän päivän yhteiskunnassa tarvitaan ihmisiä, jotka kantavat vielä huolta lähimmäisistään. Avun tarve saattaa olla lähempänä, kuin uskommekaan. POLIITIKOT puhuvat hyvinvointi- yhteiskunnan rakenteiden säilyttämisestä. Hyvinvointi koostuu taloudellisesta perustuesta, mutta myös pienistä palveluteoista, jotka eivät vaadi suuria taloudellisia uhrauksia. Niiden merkitys on kuitenkin suuri. Kertomuksemme Elviira saa virallistakin apua, mutta aina se ei ehdi paikalle silloin, kun avun tarve on suurin. Tästä syystä meidän tulee katsella ympärillemme ja vahvistaa lähimmäistemme verkostoa niin, että turvaverkko kattaa kaikki kanssaeläjämme. Jokainen voi tehdä tätä kartoitustyötä itsenäisesti, mutta apuna ovat myös esimerkiksi seurakunnan työntekijät, joiden ammattitaito auttaa pulmatilanteissa. Seurakunta kutsuu sinua. Ojenna auttavat kätesi lähimmäisten hyväksi. Edessä voi olla aika, jolloin sinä itse tarvitset apua. Pienet teot eivät vaadi paljon, mutta voivat antaa paljon niin auttajille kuin autettavillekin. Sinä olet tässä työssä tärkeä. Jaakko Heikkinen Su 1.4. palmusunnuntai, messu klo 10.00, Heli Kautonen . Urkukonsertti klo 18.00, Anna-Maria Lehtoaho, urut. Vapaa pääsy, ohjelma 5 euroa. Ma 2.4. iltakirkko klo 19.00, Tuomo Törmänen, Raimo Heikkilä. Lauletaan kärsimysajan virsiä. Ti 3.4. iltakirkko klo 19.00 , Kuulas-kuoro. TaruTiina Perttunen Ke 4.4. Mozartin Requiem, Kemin kaupunginorkesteri To 5.4. kiirastorstain messu klo 19.00. Heli Kautonen Pe 6.4. pitkäperjantai, sanajumalanpalvelus klo 10.00, Matti Jurvelin Jeesuksen kuolinhetken hartaus klo 15.00. Heli Kautonen, TaruTiina Perttunen La 7.4. Musiikillinen pääsiäissanoma - surusta iloon klo 19.00 G. Pergoles: Stabat Mater. Laulusolisteina Eeva Holappa ja Anna Liukkonen, Kuulas-kuoro. J.S. Bach: H-molli sarja huilulle ja jousiorkesterille. Solistina Teemu Huunonen Teosten johto Marek Pazdzior. pääsiäisyön messu klo 23.00, Veli-Matti Koivuranta Su 8.4. pääsiäispäivä, messu klo 10.00, Tuomo Törmänen Ma 9.4. toinen pääsiäispäivä, messu klo 10.00, Matti Jurvelin Käylän kirkko Kerholaiset pääsivät kokeilemaan kylvämistä kun hartaushetken aiheena oli kylväjä vertaus. Hartautta ja osallisuutta ■ ”Laskiainen lasketaan paaston aika alkaa. Messias on matkalla, paastonaika alkaa. Tien me sinne tiedämme, tien me sinne käymme”. Laulu raikuu ja rytmisoittimet helisevät iloisesti kun ollaan kokoonnuttu yhteiseen hartaus- tai kerhohetkeen kehitysvammaisten yksiköissä ja työkeskuksessa. Seurakunnan diakoniatyöntekijä vierailee kerran kuukaudessa Rantalassa, Mikevassa, Ruijanmutkassa sekä KeVa - keskuksessa. KEHITYSVAMMAISTEN iltakerho kokoontuu joka toinen tiistai seurakuntatalolla. Kaikki eivät kuitenkaan pysty osallistumaan iltaker- hoon. Siksipä asumisyksiköissä on otettu mielellään vastaan yksiköissä järjestettävä kerho. Jokaisella on mahdollista osallistua ja jos väsymys yllättää niin omaan huoneeseen on lyhyt matka levähtämään. Vierailuun kuuluu hartaushetken lisäksi muun muassa kuulumisten vaihtoa ja joskus työntekijä käy myös vierailulla asukkaiden omissa huoneissa. Joillakin kehitysvammaisista käy harvoin vieraita. Heille on tärkeää, että myös talon ulkopuolisia henkilöitä käy kylässä. On iso uutinen kun saa kertoa toisille, että minullakin on käynyt nyt vieras. DIAKONIATYÖNTEKIJÄ suunnittelee vierailut kullekin yksikölle ja tilanteeseen sopivaksi. Joskus asumisyksiköissä on voinut olla tapahtumarikas päivä tai osa työntekijöistä on käyttämässä asukkaitaan asioilla. Silloin diakoniatyöntekijä sopeuttaa vierailun sen hetkiseen tilanteeseen. Kerholaisia voi olla tilanteesta ja yksiköstä riippuen muutamasta osallistujasta reiluun pariin kymmeneen henkeä. Toisessa yksikössä voi olla innokkaampia laulajia kun taas toisessa paikassa puhetta riittää enemmän. Diakoniatyöntekijä pyrkii kulkemaan tuntosarvet valppaina, jotta vierailu tavoittaa yksiköiden asukkaiden sekä työntekijöiden toiveet. DIAKONIATYÖNTEKIJÄN vierailu KeVa - keskuksessa on avoin kaikille. KeVassa kokoontuvaan kerhoon pääsevät osallistumaan myös ne, joilla on työpäivä diakoniatyöntekijän vierailupäivänä. Lisäksi KeVa- keskuksessa kokoontuvaan kerhoon voivat osallistua itsenäisesti asuvat kehitysvammaiset. Näin tarjotaan kaikille halukkaille mahdollisuus osallistua seurakunnan toimintaan. Kerho- ja hartaushetkessä tulevat tutuiksi kirkkovuosi arki- ja juhlapyhineen. (J.S.) Näkövammaiset Kädentaitopäivässä ■ Seurakuntatalon pieneen saliin kokoontui karkauspäivänä Koillismaan alueelta 22 näkövammaista Kädentaitopäivään. Päivän aikana oli mahdollisuus sormineuloa lenkkihuivi, tutustua neuleharppuun, neulahuovuttaa pääsiäiskoristeita, kokeilla kankaanpainantaa tai tehdä helmistä avaimenperiä ja avainkaulanauha. Päivä toteutettiin yhteistyössä Näkövammaisten Keskusliiton senioripalvelujen ja Pohjois-Pohjanmaan Näkövammaiset ry:n kanssa. KUUSAMON seurakunnan näkövammaisten kerho kokoontuu parittoman viikon keskiviikkona klo 10. Kerho aloitetaan yhteisellä hartaudella ja virrellä. Lisäksi kerhossa käy vierailijoita, keskustellaan ajankohtaisista asioista sekä juodaan yhdessä päiväkahvit. Seurustelun ”sakramentti” ja kuulumisten vaihto on olennainen osa yhtei- To 7.4. kiirastorstain messu klo 19.00 , Tuomo Törmänen ja TaruTiina Perttunen Su 8.4. pääsiäispäivän messu klo 10.00, Marika Villikka ja TaruTiina Perttunen Rukalla Su 8.4. Perheiden pääsiäishartaus klo 13.00 Rukan kongressikeskuksessa, Marika Villikka ja TaruTiina Perttunen. "OTA TOIVOSTA KIINNI" Iin rovastikunnan syöpää sairastavien ja heidän läheistensä hengellinen päivä Pudasjärvellä Hilturannan leirikeskuksessa la 21.4 klo 10-15. Osallistumismaksu 10 aikuinen, 5 lapsi (matka+ruokailu). Ilmoittautuminen 11.4 mennessä Terttu Pajulalle 050 5913440 tai Anne Vanttajalle 050 5913441. Lähtö srk-kodilta klo 8.00 ja paluu n. klo 17.00. PÄÄSIÄISEN LEIVONNAISMYYJÄISET lauantaina 31.3. Yhteisvastuun hyväksi klo 11.00-13.00 srk-talolla. Myytävänä lämpimiä karjalanpiirakoita, rieskoja, ostaa arpoja. Lahjoituksia otetaan vastaan aamusta alkaen. Lasten touhunurkkaus ja onnenpyörä Aili Pesonen ja ohjaajana Teija Kaikkonen painamassa kauppakassia. sissä kokoontumisissa. Kevät ja syyskaudella on mahdollisuus osallistua retkille, joita järjestetään lähialueelle. Lämpimästi tervetuloa! Lisätietoja kerhosta saat Anne Vanttajalta. Sana kantaa elämän loppuun asti ■ Sunnuntaiaamuna, ennen messun alkua kurkitaan sakastin ovesta kirkkosaliin: Onko ketään tullut kirkkoon? Siinä nousevat mieleen kertomukset ajasta, jolloin kirkko täyttyi sanankuulijoista ja Herran pyhälle ehtoolliselle tulijoista. Ei siellä viime aikoina ole suurempaa tungosta tavallisina pyhinä ollut. Minne ovat kirkkovieraat kadonneet? JOS PANISIMME erityislahjakkaan vainukoiran töihin, se seuraisi muutaman vuodenkin takaisia jälkiä ovelle, joka aukeaa eteiseen, johon on pysäköity rollaattori. Tai tuo vainukoira veisi meidät hoitolaitokseen pyörätuolin tai sängyn viereen. Nuo ahkerat kirkossakävijät, joita sakastin ovella kaipailtiin, ovat estyneet saapumasta. Matka kirkkoon on tullut liian pitkäksi kulkea, messusta on tullut liian pitkä heikentyneelle terveydelle tai muistista ovat kadonneet tiedot viikonpäivistä, kellonajoista ja kirkon sijainnista. Sormet eivät taivu selaamaan virsikirjan sivuja ja muisti kieltäytyy kertomasta, onko virsi 555 kirjan alussa vai lopussa. Silti mieltä kaihertaa virsien ikävä ja sielua polttaa Jumalan Sanan nälkä. Ehkä lasten nimet ovat unohtuneet ja omaa nimeäkin joutuu joskus hetken hakemaan, mutta Vapahtajan he tuntevat nimeltä ja tietävät, mistä hakea vapautusta ahdistuksesta. He ovat edelleen seurakunnan jäseniä ja he tulisivat kirkkoon, jos se jotenkin olisi mahdollista. KOSKA HEILLE ei ole mahdollista noudattaa kellojen kutsua sunnuntaiaamuna, on seurakunnan palveltava näitä jäseniään menemällä heidän luokseen. Ehtoollisaineet kulkevat papin salkussa ehtoolista kaipaa- van luo ja seurakunnan työntekijä lukee Pyhää Sanaa, lausuu rukouksen ja siunauksen, laulaa virren ja puhelee seurakuntayhteyttä kaipaavan kanssa. Noissa hetkissä voi huomata, että lapsuudessa opittu ”Isä meidän”-rukous on aarre, josta voi ammentaa vielä silloinkin, kun muiden sanojen merkitys alkaa sumentua. Noina hetkinä voi kokea sen, kuinka lapsuudessa opittu virsi saa uneliaisuuden katoamaan ja houkuttelee laulamaan. Näiden elämäntaipaleelle kaiken jättäneiden ja unohtaneiden lähellä voi vain ihmetellä, kuinka Jumalan Sana kantaa. Heidän lähellään voi elää todeksi sen, kuinka tärkeää on Sanan kylvö. Heidän lähellään ovat totta Jeesuksen sanat Jumalan Sanan pysyvyydestä. Haluamme vahvistaa laitoksissa asuvien uskoa siihen, että ”Isä meidän”-rukous sisältää kaiken, mitä ihminen tarvitsee. HALUAMME lohduttaa heitä ja ME VOIMME ihmetellä tyhjiä paikkoja kirkonpenkissä, mutta samalla nuo tyhjät paikat muistuttavat meitä heistä, jotka kerran noilla paikoilla istuivat. Nuo tyhjät paikat kertovat meille tervehdyksen heiltä, jotka odottavat, että me toisimme heille tervehdyksen messusta, terveiset kirkosta. Näitä terveisiä haluamme välittää, kun kierrämme pitämässä hartaushetkiä eri laitoksissa. ilahduttaa heitä Raamatun sisältämillä pelastuksen sanoilla ja haluamme tarjota heille mahdollisuuden Kristuksen kohtaamiseen pyhässä ehtoollisessa. Myös laitoksissa asuvat ovat seurakunnan jäseniä. Seurakunta rukoilee myös heidän puolestaan ja palvelee myös heitä. Mirjami Virtanen