1. No category

”FLIKA TEIJO PRUUKIL” – Kulttuuriperinnön
vaikutus omaan elämääni isoisoäitini kautta
Olga Tammi
Salon lukio
Kevät 2014
Ohjaaja: Eeva Niskala-Karhumäki
SISÄLLYSLUETTELO
1. Johdanto
1.1 Ruukki – rautateollisuudesta matkailukohteeksi
1.2 Teijon alueen ruukit
2. Karin Maria
2.1 Lapsuus ja nuoruus – elämän tragediat
2.2 ”Nappiin ja naimisiin”
2.3 Arki perheellisenä
2.4 Itsenäisenä isovanhempana
3. Olga Samintytär
3.1 Lapsuus ja varhaisnuoruus
3.2 Vapaa-ajan kirjo
4. Esikuvani
Lähteet
Liite
Kannen kuva: Minä isoisoäitini Karinin sylissä ristiäisissäni samassa huoneessa, jossa hän meni naimisiin ja minut
kastettiin 55 vuotta myöhemmin. (1996)
2
1. JOHDANTO
Tässä työssä tutkin sukujuuriani ja asuinkylääni ruukkihistorian kautta. Kerron kahden eri tarinan
avulla, millaista on ollut asua ja elää Teijon alueen ruukkikylissä. Toinen tarinani kertoo
isoisoäidistäni Karin Gustafssonista ja toinen minusta itsestäni.
Kotikyläni Teijo, sekä Mathildedalin, Kirjakkalan ja Mutaisten kylät (kartta: LIITE ) sijaitsevat
Salossa, Varsinais-Suomessa. Teijon entinen ruukki on teollisuusalue, jossa toimii muun muassa
telakka ja alumiiniveneitä valmistava yritys. Teijolla on myös kyläkoulu ja kauppoja. Nykyisin
Mathildedalin ja Kirjakkalan ruukit toimivat matkailukohteina. Kylien vakituisten asukkaiden
määrä on nyt 780, vapaa-ajan asukkaita on reilu tuhat.
Tutkimuksessani käsittelen isoisoäitini elämää sekä omaa elämääni Teijon alueen ruukeilla eri
aikakausina. Tutkin, miten elämä on muuttunut vuosisadan aikana samalla paikkakunnalla ja, miten
kahden eri aikakauden naisten elämien ehdot ovat muuttuneet. Pyrin myös selvittämään miten oma
kulttuuriperintöni on vaikuttanut omaan elämääni isoisoäitini kautta. Teijon alueen ruukkeja
käsittelevien sekundäärilähteiden ohella olen käyttänyt primäärilähteitä, joista tärkeimpiä ovat
Karinin veljen Sakari Korpisen ja tämän vaimon Ritvan haastattelu sekä isoisoäidistäni kuvattu
haastatteluvideo.
Tämä tutkimus on minulle henkilökohtaisesti erittäin tärkeä, koska sain tutustua omaan
perhehistoriaani paremmin ja haluan oppia uutta omasta kotikylästäni.
1.1 Ruukki – rautateollisuudesta matkailukohteeksi
Ruukilla tarkoitetaan raudan- ja kuparinvalmistukseen keskittynyttä laitosta sekä sen ympärille
syntynyttä aluetta. Ensimmäiset ruukit perustettiin Suomeen jo 1500-luvulla, mutta valtaosa
ruukeista on rakennettu 1600- ja 1700-luvuilla. Ruukit olivat omavaraisia ja jokaisella ruukilla oli
oma ruukinpatruunansa. Ruukkeihin kuuluivat raudan- ja kuparinvalmistukseen tarkoitetut laitokset
sekä niiden ympärille syntyneet ruukkikylät ihmisten asuintaloineen, kirkkoineen, kouluineen ja
palveluineen. Ruukit olivat aluksi pieniä, mutta ajan myötä ne kasvoivat suuremmiksi yhteisöiksi.
Suomessa on ollut ainakin 134 ruukkia, joista valtaosa on tuhoutunut. Nykyisin vielä olemassa
olevat ruukit ovat Museoviraston suojelemia ja monet niistä toimivat matkailukohteina, kuten
3
Mathildedalin ja Fiskarsin ruukit.1
1.2 Teijon alueen ruukit
Teijon alueen ruukkeihin kuuluvat
Teijon, Mathildedalin ja Kirjakkalan
ruukit. Teijon ja Mathildedalin ruukkien
historia ulottuu vuoteen 1686, jolloin
vapaaherra Lorentz Creutz sai Ruotsin
kuninkaalta luvan perustaa ruukkeja
Varsinais-Suomeen. Creutz toimi
ruukinpatruunana 12 vuotta,
Teijon kartano mereltä päin kuvattuna. (2010)
valtakautensa aikana hän muun muassa
perusti Teijolle masuunin ja
Mathildedaliin vasaralaitoksen.2
Creutzin lisäksi toinen merkittävä
ruukinpatruuna oli vuosina 1743-1777
hallinnut Johan Jacob Kijk. Hän oli
ensimmäinen aateliton, joka toimi
ruukinpatruunana Teijolla.3 Kijk
rakennutti muun muassa edelleenkin
olemassa olevan Teijon kartanon
vuonna 1770.4 Kolmas merkittävä
Mathildedalin ruukki. Vasemmalla on puusepänverstas ja takana oikealla
näkyy valssilaitos. (1920-luku)
ruukinpatruuna oli vuosina 1814-18415
hallinnut Robert Bremer, joka omiin ennustuksiinsa ja astrologiaan uskomisen seurauksena
rakennutti Teijon kirkon vuonna 1829.6 Robert Bremerin ja tämän pojan Viktor Zebor Bremerin
aikana Teijon ja Mathildedalin ruukit olivat rautateollisuuden johtavia ruukkeja Suomessa. Teijon
alueen ruukit ovat tehneet merkittävää historiaa myös sillä, että ruukkeja on hallinnut kaksi vahvaa
naispuolista ruukinpatruunaa, vuosina 1698-1726 Ebba Brahen tyttärentytär ja Lorentz Creutzin
1
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ruukki 7.12.2013
Teijon tehtaat 1686-1936, s. 68 & 80
3
Teijon tehtaat 1686-1936, s. 109 & 156
4
http://www.teijonkartano.fi/ 19.2.2014
5
Teijon Alueen Ruukit Vuosisatojen Saatossa –historiikki, s. 13
6
http://www.teijonkirkko.fi/net/index.php?sivu=x20080602124958&s=x20080602125155 19.2.2014
2
4
leski Hedvig Eleonora Stenbock7 sekä vuosina 1777-1788 Johan Jacob Kijkin leski Katarina
Elisabet Kijk8.
Teijon ja Mathildedalin ruukeissa valmistettiin ensimmäiset kaksisataa vuotta rautaa, mutta 1900luvun alussa tuotanto siirtyi raudan valmistuksesta maatalouskoneisiin. Teijolla taas valmistettiin
muun muassa siirrettäviä maatalousmoottoreita 1950-luvulla, myös kuuluisia Volkswagenin Teijo
autoja valmistettiin 150 kappaletta 1970-luvulla.9 Mathildedalin ruukissa valmistettiin muun muassa
pienviljelyyn tarkoitettuja työkaluja puusepänverstaassa 1900-luvun alussa sekä
heittokohlijapuimakoneita 1930- ja 1940-luvuilla.10 Kirjakkalan merkittävin tehdas on ollut
nappitehdas, joka perustettiin vuonna 1904.11 Vuonna 1956 nappitehdas paloi ja tämän jälkeen se
siirrettiin Teijolle, jossa se toimii edelleen nimellä Morite
Oy.
2. KARIN MARIA
2.1 Lapsuus ja nuoruus – elämän tragediat
Isoisoäitini Karin Maria Gustafsson o.s. Korpinen syntyi 10.
maaliskuuta 1919 Mathildedalissa12 viisilapsiseen
perheeseen. Karinilla oli isoveli Erik ja nuoremmat
sisarukset Sakari, Greta ja Margit. Karin syntyi Fourin
talossa, joka toimi työväenasuntona ja kylän
maidonjakelupisteenä. Karinin ollessa kaksivuotias isä sai
töitä Mutaisten kartanosta navettamiehenä ja perhe muutti
isän vanhempien pieneen tupaan kartanon maille. Tupaan
Karin Sahajärvellä, Teijolla. (1940-luku)
kuului myös pieni navetta, jossa oli kaksi lehmää sekä kanoja
ja sikoja. Vaikka perhe eli köyhyydessä, niin lapset oli aina puettu siisteihin oman äidin ompelemiin
vaatteisiin.13
7
Teijon tehtaat 1686-1936, s. 80 & 93
Teijon tehtaat 1686-1936, s. 156 & 166
9
Teijon Tehtaat Vuosisatojen Saatossa –näyttely, s. 7
10
Teijon Tehtaat Vuosisatojen Saatossa –näyttely, s. 5
11
http://www.teijo.fi/teijonalue/historia.html 19.2.2014
12
Ruukkilaisen silmin -DVD
13
Haastattelu 1
8
5
Maaliskuussa vuonna 1929 perhettä kohtasi suuri suru, kun isä menehtyi äkillisesti.14 Perheen
elättäjänä toimi nyt äiti, joka lypsi Mutaisten kartanon lehmiä sekä pesi ja silitti Salo –hotellin
liinavaatteita. Koulun ohella Karin auttoi äitiään liinavaatteiden silittämisessä. Karin lopetti koulun
noin yksitoistavuotiaana ja alkoi auttaa äitiään enemmän. Karin ehti käydä koulua neljän vuoden
ajan Kirjakkalassa. Karinin mukaan koulussa kaikkia Mutaisista tulleita lapsia syrjittiin, koska he
olivat talonpoikien ja navettamiesten ja –naisten lapsia. He eivät muun muassa saaneet osallistua
koulun juhlissa arpajaisiin.15 Karinilla oli ystäviä naapurissa, Anttilan talossa. Kaikki naapuruston
lapset, mutta erityisesti Karin, viettivät paljon aikaa Anttiloiden luona pelaten korttia ja leikkimällä
”kymmenen tikkua laudalla” -leikkiä. Lasten kasvaessa alettiin Anttiloilla järjestää tansseja.16
Isän kuoleman jälkeen äiti joutui raatamaan kovin ja hänelle aiheutui useita kohtauksia liiallisesta
rasittumisesta. Maaliskuussa 1934 äiti lyyhistyi sytyttäessään tulta kamiinaan. Naapurit tulivat
apuun, mutta pian kohtauksen jälkeen äiti menehtyi. Lapset jäivät keskenään 75-vuotiaan isoäitinsä
kanssa. Karin oli vasta 15-vuotias, kun hän joutui ottamaan perheen asiat vastuulleen. Erik oli
vanhin, mutta hän ei voinut huolehtia kodista, koska hänen oli elätettävä perhe tekemällä töitä.
Heidän isoäitinsä taas oli jo liian vanha ottaakseen täyden vastuun perheestä ja kodista. Lapsien
jäätyä orvoiksi, perheen kolme nuorinta – Greta, Margit ja Sakari – uhkasivat joutua lastenkotiin
Perniöön. Karin kävi tutustumassa lastenkotiin ja kauhistui nähtyään kuinka huonoissa oloissa
lapset siellä elivät. Vierailun jälkeen Karin oli vahvasti sitä mieltä, että lapset eivät lastenkotiin
mene. Perniön kunnan virkamiehet kävivät usein Mutaisissa seuraamassa lasten tilannetta ja
yrittivät samalla selvittää olisiko lapsilla mahdollisuutta jäädä kotiin. Anttilan emännän mielestä
perhettä ei voinut hajottaa, joten hän ilmoitti virkamiehille, että voisi pitää huolta lapsista.
Virkamiehet tekivät suullisen sopimuksen Anttilan emännän kanssa ja lapset saivat jäädä kotiinsa.17
Lapset joutuivat äidin kuoleman jälkeen ostamaan ruokaa velalle kaupasta, mutta pienessä kylässä
tämä ei ollut ongelma, sillä kaikki tunsivat toisensa. Kaupasta ostettujen tavaroiden lisäksi Karin
sisaruksineen kasvatti perunoita pienellä perunamaalla ja muutama kana tuotti kananmunia
sopivasti kuuden ihmisen käyttöön. Marjoja ja omenoita kuivattiin syksyisin talven varalle.
Anttilasta perhe sai lihaa ja veripalttua, ja kalaa kalastettiin merestä. Vaikka perhe oli köyhä, he
eivät silti koskaan joutuneet kärsimään ruuan puutteesta tai huonosta hygieniasta.18
14
Haastattelu 1
Ruukkilaisen silmin -DVD
16
Haastattelu 1
17
Haastattelu 1
18
Haastattelu 1
15
6
Vuonna 1936 vasta 14-vuotias Margit lähti piiaksi Saloon, mutta kaikki muut sisaruksista asuivat
edelleen Mutaisissa. Erik, 19, ja Greta, 16, olivat töissä ja Sakari, 11, kävi koulua. Karin taas hoiti
kotia isoäitinsä kanssa. Maaliskuussa 1939 20-vuotias Karin sisaruksineen sai kokea taas suuren
menetyksen, kun vanha isoäiti menehtyi. Isoäidin kuollessa vain Karin ja Sakari asuivat hänen
kanssaan. Isoäidille järjestettiin hautajaiset kunnan tuella, toisin kuin lasten äidille.19
2.2 ”Nappiin ja naimisiin”20
Karin oli aloittanut työt Kirjakkalan nappitehtaassa jo
viisitoistavuotiaana äitinsä kuoleman jälkeen.
Nappitehdas sijaitsi Kirjakkalassa keskellä peltoa
puron varrella. Työpäivät nappitehtaassa olivat pitkiä,
aina kahdeksasta tunnista jopa kahteentoista tuntiin ja
lounastauko oli noin kaksikymmentä minuuttia.
Nappitehdas oli monen paikallisen naisen työpaikka,
vaikka siellä työskenteli myös miehiä. Hänen
työpäivänsä eivät kuitenkaan olleet niin pitkiä kuin
vanhemmilla naisilla, joten hänellä oli aikaa hoitaa
kotia samalla. Kaksikymmenvuotiaan Karinin vapaaajan vietto oli vaihtunut kortin peluusta ja
pihaleikeistä tanssilavoihin. Karin kävi muiden
paikallisten nuorten tavoin Kemiönsaaren puolella
Tuiskulan kartanossa viikonlopputansseissa.21
30. marraskuuta 1939 syttyi talvisota. Elämä
Karinin ja Pentin hääkuva. (1941)
talvisodan aikana tuotti nappitehtaalle enemmän töitä
ja myös Karin joutui tekemään ylityötunteja. Valtaosa nappitehtaan valmistamista napeista meni
maanpuolustuksen univormuihin.22 Tanssikiellon aikana kaikki vähäinen vapaa-aika meni kotitöihin
ja muiden tukemiseen ja auttamiseen.23
Talvella 1940, talvisodan ollessa käynnissä, Kirjakkalaan oltiin saatu järjestettyä hiihtokilpailut.
19
Haastattelu 1
Nappiin ja naimisiin
21
Ruukkilaisen silmin -DVD
22
Ruukkilaisen silmin -DVD
23
Haastattelu 1
20
7
Kilpailussa Karin tapasi teijolaisen Pentti Gustafssonin, joka oli lomalla rintamalta. Tuona iltana
Karinin ja Pentin yhteisen hetken keskeytti poliisi, joka tuli ilmoittamaan Pentille, että tämän tulisi
heti seuraavana aamuna palata rintamalle.24 Rintamalta Pentti lähetti muutaman kortin ja sodan
päätyttyä he tapasivat toisiaan kävely- ja pyöräilylenkkien merkeissä. Kesäkuussa 1941 Karin ja
Pentti menivät naimisiin työväenasuintalo Rivolassa Teijolla. Karinin hääpuku ei ollut perinteisen
valkoinen, vaan siisti kukkakuvioinen mekko. Häät järjestettiin kiireellä, koska Pentti oli saanut
käskyn rintamalle muutamaa päivää aikaisemmin.25
Jatkosodan alettua Karin ja moni muu nappitehtaan tyttö koki kovan iskun elämässään: he saamansa
sotaeläkkeen vuoksi menettivät työnsä nappitehtaassa .26 Työn menettämisen jälkeen Karin muutti
Saloon paremman elämän toivossa. Salossa Karin sai töitä Valion maitokaupasta ja hän asui
pienessä vinttiasunnossa aivan maitokaupan vieressä Salon keskustassa. Pentti kävi usein lomilla
katsomassa vaimoaan ja vuonna 1943 heille syntyi esikoispoika Kari. Pian Karin syntymän jälkeen
Pentti halusi Karinin muuttavan pois Salosta, koska Salo oli joutunut useiden pommitusten
kohteeksi. Karin muutti pienen poikansa kanssa Mutaisiin vuosien 1943 ja -44 vaihteessa.27
2.3 Arki perheellisenä
Keväällä 1944 Pentti haavoittui jalkaan Viipurinlahdella ja pääsi palaamaan kotiin pysyvästi. Karin
jäi kuitenkin pian taas kahdestaan pienen lapsensa kanssa, sillä Pentti lähti sorvarioppiin Ruotsiin.28
Vuonna 1945 Pentin palattua Ruotsista ja saatuaan töitä Teijon ruukilta sorvarina Karin perheineen
muutti Teijolle ”Krottilaan”. Krottila sijaitsi keskellä Teijon kylää, aivan tehtaiden vieressä. Karin
ja Pentti saivat toisen lapsensa Hannelen vuonna 1945 ja kolmannen - isoisäni - Harrin vuonna
1946.29 Karin kävi töissä Teijon kartanon vieressä olevassa meijerissä sekä ruuhka-apuna Teijon
kirkon kupeessa sijaitsevassa osuuskaupassa. Meijerissä Karin mittasi maitoa, mutta myös auttoi
maitoammeiden tuomisessa navetasta meijeriin. Osuuskaupassa Karin taas oli töissä pari tuntia
päivällä, jolloin hän vei sinne samalla maitoliput, joilla ihmiset olivat maksaneet maitonsa
meijeriin. Hän oli myös pari tuntia töissä kaupassa iltaisin, kun ihmiset olivat päässeet töistä ja
tulivat ruokaostoksille.30
24
Ruukkilaisen silmin -DVD
Haastattelu 1
26
Ruukkilaisen silmin -DVD
27
Haastattelu 1
28
Haastattelu 1
29
Haastattelu 3
30
Ruukkilaisen silmin -DVD
25
8
Karin on aina ollut sydämellinen
ihminen, ja tämän vuoksi varsinkin
lapset pitivät hänestä. Töiden ohella
hän huolehti kodista sekä lapsista
.Vuoden 1948 jälkeen Karinilla oli
neljä omaa lasta, joista nuorin – Riitta
– oli alle vuoden. Samalla hän hoivasi
muutamaa naapurin lasta, joiden
molemmat vanhemmat kävivät töissä
kodin ulkopuolella.31
Vuonna 1957 Antti Wihuri osti Teijon
Tehtaiden Osakeyhtiön. Wihurin
Gustafssonin perheen joulu. Takana Hannele. Keskellä Kari (vas.), Pentti,
Karin ja Riitta. Edessä Harri. (1950-luvun loppu)
aikana Teijon ja Mathildedalin tehtaat yhdistettiin virallisesti ja Wihuri alkoi keskittää tehtaiden
tuotantoa Teijolle.32 Wihurin puoliso Rakel Wihuri oli hyvin maanläheinen ja osasi samaistua
työläisten asemaan, hänellä itsellään oli työläistaustaa. Rakel halusi huolehtia naisista, erityisesti
työttömistä ja kotiäideistä, ja näin ollen hän alkoi järjestää heille töitä. Karin ompeli Rakelille muun
muassa vaatteita. Aluksi käsitöiden tuotantoon ei voinut osallistua kovinkaan moni, koska moni työ
vaati ompelukoneen, jollaista tuohon aikaan monella ei ollut kotonaan. Karin oli kuitenkin yksi
niistä, jotka omistivat ompelukoneen ja siksi hän pystyi osallistumaan työhön. Myöhemmin Rakel
hankki joillekin naisille teollisuusompelukoneen, myös Karinille. Käsitöiden tekemisestä maksettiin
naisille palkkaa ja monet perheet hyötyivät paljon tästä pienestä tulosta.33
Pentti kiinnostui politiikasta ollessaan armeijassa ja 1940-luvun lopulla hän toimi Teijon
työväenyhdistyksen puheenjohtajana. Vuonna 1959 perustettiin Perniön sosiaalidemokraattinen
yhdistys ja Pentti liittyi sen johtokuntaan.34 Pentti pääsi myös 1960-luvulla Perniön
kunnanvaltuustoon. Karin ei ollut kiinnostunut politiikasta, mutta joutui kuitenkin vastoin omaa
tahtoaan Teijon koulun johtokuntaan 1960-luvun lopulla. Syy, miksi Karin joutui johtokuntaan oli
se, että hänellä oli kokemusta lapsista, koska hänellä itsellään oli viisi lasta, joista nuorin Merja oli
vasta tuolloin aloittamassa koulun. Pian aloitettuaan Teijon koulun johtokunnassa Karinista tuli
31
Ruukkilaisen silmin -DVD
Teijon Alueen Ruukit Vuosisatojen Saatossa -historiikki
33
Ruukkilaisen silmin -DVD
34
Perniön historia 3, s. 206 & 208-209
32
9
ensimmäinen naispuolinen johtokunnan puheenjohtaja. Pentti keskittyi entistä enemmän
politiikkaan, koska sodassa haavoittunut jalka jouduttiin amputoimaan 1960-luvun lopulla ja hän
joutui jättämään työt Teijon tehtailla.35
Ensimmäiset työläiset rakensivat omakotitaloja jo jatkosodan päätyttyä, kun rintamamiehille
ruvettiin jakamaan rintamamiestontteja. Pentti sai valmiiksi perheen uuden kodin Teijon
Vilniemessä vasta vuonna 1962 ja näin perhe pääsi muuttamaan pois työläisasuintalosta. He olivat
hankkineet tontin myös Hamarijärven rannasta Kirjakkalasta, mutta he eivät saaneet rakentaa tietä
tontille, joten talon rakentaminen ei tullut kuuloonkaan. Kuitenkin 1970-luvulla he rakensivat
mökin sinne.36
Vuoteen 1970 mennessä Karinin vanhimmat
lapset Kari, Hannele ja Harri olivat menneet
naimisiin.37 Hannele oli mennyt naimisiin
yhdysvaltalaisen Johnin kanssa ja heidän
esikoisensa on myös Karinin ensimmäinen
lapsenlapsi. Kari ja Harri olivat molemmat
saaneet salolaiset vaimot. Myös Riitta meni
naimisiin 1970-luvun alussa Harrin kaverin Karin
kanssa. Karinin ja Pentin kanssa kotona asui vielä
Karin vuonna 2009.
Merja, joka 1970-luvun alussa oli vasta reilu kymmenenvuotias.
Karin ja Pentti saivat yhteensä 11 lastenlasta, joista kaksi syntyi vasta Pentin kuoleman jälkeen.
Lastenlapset vierailivat Karinin ja Pentin luona usein, varsinkin kesäisin heidän Hamarijärven
mökillään.
2.4 Itsenäisenä isovanhempana
Vuonna 1989 Karinin elämässä tapahtui suuri muutos, kun Pentti menehtyi sydänkohtaukseen.38
Karin jäi asumaan yksin avioliittovuosien jälkeen Teijon Vilniemen taloon. Lapset sekä lastenlapset
olivat Karinin tukena. Monen Karinin läheisen mukaan Pentin kuoleman jälkeen Karin sai taas olla
35
Ruukkilaisen silmin -DVD
Ruukkilaisen silmin -DVD
37
Haastattelu 2
38
Haastattelu 3
36
10
oma itsensä, koska avioliiton aikana hänen oma lujatahtoisuutensa ja päätäntövaltansa ei päässyt
esille.
Vuonna 1996 syntyi Karinin ensimmäinen lapsenlapsenlapsi, Olga eli minä. Minä ja äitini Krista
kävimme usein Karinin luona vierailulla, koska hän asui alle kilometrin päässä meidän
kodistamme.39 Karinista oli aina ollut apua lasten hoitamisessa ja neuvojen antamisessa, mutta
pääasiassa Krista kävi hänen luonaan juttelemassa, sillä Karin oli hyvä kuuntelija. Moni ihminen on
vuosien aikana uskoutunut Karinille kaikenlaisissa asioissa ja myös pyytänyt apua tai neuvoja.
Hänen optimistinen ja positiivinen
elämänasenteensa oli monelle hyvä esimerkki
siitä kuinka elää elämän ylä- ja alamäet.
Vuosituhannen vaihteessa Karin muutti
Saloon Hermannin kaupunginosaan,
kerrostaloon. Hän oli tuolloin jo
kahdeksankymmenen, mutta silti hän kävi itse
kaupassa ja torilla sekä laittoi itse ruokaa ja
leipoi. Melkein joka viikko sukumme
kokoontui Karinin luokse kahville.
Keväällä 2010 Karinista kuvattiin
haastatteluvideo, jossa hän kertoi sekä omasta
elämästään sekä Teijon ruukkien historiasta.
Saman vuoden kesällä hän joutui sairaalaan
sydämensä takia. Tarkemmissa tutkimuksissa
häneltä löytyi myös kasvaimia kaulasta.
Oltuaan monta viikkoa sairaalassa 20.
elokuuta 2010 Karin nukkui pois
kunnioitettavassa 91 vuoden iässä.
39
Koko suku juhlimassa Karinin 90-vuotis juhlia. Karin (edessä
tyttö sylissään) ja minä (toinen vasemmalta). (2009)
Haastattelu 2
11
3. OLGA SAMINTYTÄR
3.1 Lapsuus ja varhaisnuoruus
Synnyin 12. kesäkuuta 1996 Perniössä vanhempieni Krista Gustafssonin ja Sami Tammin
esikoiseksi. Perheeseeni kuuluu myös vuonna 1998 ja 2002 syntyneet pikkusiskoni Ada ja Amanda.
Olen koko ikäni asunut Teijolla vuonna 1920 rakennetussa Teijon ruukin työväenasuintalossa,
Rivolassa, jonka vanhempani ostivat vuonna
1995. Rivola sai nimensä sen karusta – rivosta
– ulkonäöstä. Rivolassa on ennen ollut
kahdeksan asuntoa ja se on ollut suosittu
työläisperheiden keskuudessa suurikokoisten
asuntojen vuoksi.40 Asun samassa talossa,
jossa isoisoäitini meni naimisiin kesäkuussa
1941 ja minut on kastettu samassa huoneessa,
jossa vihkiminen tapahtui 55 vuotta
aiemmin.41 Vähän reilu vuoden ikäisenä
menin Kallionrinteen päiväkotiin, joka oli
pieni ja kodinomainen. Päiväkotiaikana
kävimme joka vuosi vierailulla Teijon
tehtailla. Teijolla entisiä ruukin
tehdasrakennuksia on jäljellä enää vain
muutama, mutta uusia halleja rakennetaan
edelleen.
Vuonna 2003 aloitin koulunkäyntini Teijon
Minä Wanhojen päivänä Salon lukiossa. (2014)
kyläkoulussa, jossa myös isoisäni kävi
koulua. Kouluyhteisö oli hyvin tiivis, sillä koulussa oli vain noin 30 oppilasta, kolme opettajaa ja
kouluavustaja. Pienessä koulussa oli etuna opettajien ja oppilaiden sekä perheiden ja koulun
läheinen yhteistyö. Myös koulussa hyödynnettiin vanhaa ruukkimiljöötä ja lähellä sijaitsevia
retkeilymahdollisuuksia. Joka vuosi koko koulu teki retken, joista valtaosa suuntautui Teijon
alueelle. Yläastetta ei Teijolla ole, joten päätin Perniön yhteiskoulun sijaan hakea
englanninkieliselle luokalle Saloon Hermannin kouluun. Syksyllä 2009 aloitin yläasteen Hermannin
40
41
Haastattelu 2
Haastattelu 2
12
koulussa, ainoana teijolaisena. Jopa Hermannista tehtiin retkiä Teijon retkeilyalueelle. Jo ennestään
tutut reitit olivat mielekäs retkikohde ja uusien kavereiden kanssa oli hauskaa saada uusia ja
erilaisia kokemuksia. Sain etuoikeutetusti viettää aikaa peruskoulussa yhdeksän vuotta, mutta
peruskoulu ei opeta elämään ja siitä minulla oli elävänä todisteena isoisoäitini. Hän vietti koulussa
vain muutaman vuoden, mutta eli silti hyvän elämän kunnioitettavaan 91-vuoden ikään asti.
Ennen vuosituhannen vaihdetta isoisoäitini asui vielä Teijolla ja tuolloin kävin päivittäin äitini
kanssa siellä. Muistan kun talvisin kävelin sinne punaista pulkkaa perässäni vetäen. Seitsemännellä
luokalla kävin usein isoisoäitini luona koulun jälkeen, koska hän asui aivan Hermannin koulun
vieressä. Yhteiset juttutuokiot ovat unohtumattomia. Puhuimme aivan kaikesta ja vaikka hän ei aina
tiennytkään kaikkea teknologiasta – kuten kännyköistä ja tietokoneista – hän silti kuunteli ja oli
kiinnostunut. Hän eli hetkessä. Tuolloin hän oli jo yhdeksänkymmenen, mutta silti joka kerta minua
odotti tuoreet itse tehdyt sämpylät pöydässä.42
3.2 Vapaa-ajan kirjo
Vapaa-ajan vietto on nykyään monipuolisempaa kuin isoisoäitini nuoruudessa. Hänen
nuoruudessaan käytiin tansseissa ja ystävien kanssa pelattiin korttia sekä leikittiin ulkoleikkejä.
Nykyään harrastusten tarjonta on laaja. Olen lasketellut pienestä asti ja taideharrastus on ollut myös
lähellä sydäntäni. Ensimmäisellä luokalla voitin Perniön Osuuspankin piirustuskilpailun. Ollessani
ala-asteen ensimmäisillä luokilla osallistuin kesäisin urheiluseura Kirjakkalan Alun järjestämiin
yleisurheilukisoihin, jotka pidettiin samalla kentällä, jossa isoisovanhempani tapasivat ensimmäisen
kerran 60 vuotta aiemmin. Myöhemmin kuvioihin tuli eri tanssilajien harrastus ja jooga. Myös
yhteiskunnalliset asiat alkoivat kiinnostaa lukion alkaessa, joten hain ja pääsin Salon kaupungin
nuorisovaltuustoon. Yhteiskunnallisista asioista kiinnostuminen ja politiikka ovat kulkeneet
suvussani jo neljän sukupolven ajan, Karin oli ensimmäinen naispuolinen puheenjohtaja Perniön
koululautakunnassa, isoisoisäni Pentti,43 isoisäni Harri sekä äitini Krista ovat kaikki olleet Perniön
kunnanvaltuutettuja.
Isovanhempani Tuula ja Harri Gustafsson ostivat vuonna 2003 Mathildedalin vanhan ruukkialueen.
1800-luvulta peräisin olevat rakennukset olivat päässeet pahasti ränsistymään, mutta viimeisen
kymmenen vuoden aikana rakennuksia on korjattu huomattavasti. Raudan ja maatalouskoneiden
valmistuksen sijasta rakennuksissa toimivat hotelli, ravintola, kahvila ja näyttely- ja juhlatiloja sekä
puoteja. Samoilla tavoilla kun Kirjakkalan ja Teijon ruukit tarjosivat työtä ja elannon
42
43
Haastattelu 2
Ruukkilaisen silmin -DVD
13
isoisoäidilleni,44 nykyään matkailukohteena oleva entinen ruukki tarjoaa minulle kesäisin töitä
kahvilassa. Olen myös viimeisen kuuden vuoden aikana päässyt sisälle Teijon alueen ruukkien
historiaan näyttelemällä kesäteatterissa, jotka ovat perustuneet todellisiin tapahtumiin eri
ruukinpatruunoiden valtakausina.
4. ESIKUVANI
Suomi on muuttunut isoisoäitini lapsuudenajan kehittyvästä juuri itsenäistyneestä valtiosta
nykypäivän hyvinvointivaltioksi. Tämän kehityksen seurauksena olen ollut onnekas ja säästynyt
monelta surulta ja haasteelta, jotka isoisoäitini joutui kokemaan. En ole joutunut ottamaan vastuuta
perheeni huolehtimisesta viisitoistavuotiaana enkä ole joutunut elämään yhteisön halveksimana. En
myöskään ole kokenut niin suuria menetyksiä, kun isoisoäitini koki. Suurimmat menetykset joita
olen kokenut ovat olleet isänisäni ja isoisoäitini poismenot. Molemmat menetykset olivat minulle
vaikeita, mutta kuitenkin niiden avulla pystyn samaistumaan isoisoäitini nuoruuteen.
Isoisoäitini koulunkäynti oli aivan erilaista, kun mitä nykyään koulunkäynti on. Hän kävi
kansakoulua neljä vuotta, minä taas kävin ensin peruskoulua yhdeksän vuotta ja tällä hetkellä
suoritan toisenasteen opintoja lukiossa. Koulutie on pidentynyt ja pidentyy edelleen. Vaikka
isoisoäitini ja minä olemme asuneet lapsuudessa Teijon alueella, niin olemme kuitenkin käyneet eri
kouluja. Hänen lapsuudessa ja nuoruudessa Teijon alueella oli neljä kansakoulua, joista hän kävi
Kirjakkalan kansakoulua. Kirjakkalan lisäksi Teijolla oli kaksi koulua ja Mathildedalissa yksi. Minä
aloitin koulunkäyntini Teijon kyläkoulussa ja tuolloin Teijon kyläkoulu oli ainoa isoisoäitini
lapsuuden neljästä koulusta jota ei oltu lakkautettu. Nykyään kaikki Teijolta, Kirjakkalasta,
Mathildedalista ja Mutaisista käyvät samaa, Teijon, koulua. Isoisoäitini joutui kokemaan koulussa
syrjintää ja koulukiusaamista. Kirjakkalassa asuvat lapset olivat Kirjakkalan ruukin työntekijöiden
lapsia kun taas Mutaisista tulleiden lasten vanhemmat olivat talonpoikia, navettamiehiä ja -naisia,
joten syrjintä johtui vanhempien alempiarvoisesta ammatista. Alakoulussa minä eikä kukaan
muukaan joutunut kokemaan syrjintää, pientä kiusoittelua kylläkin esiintyi.
Vapaa-ajan vietto isoisoäitini nuoruudessa oli tansseissa käymistä, korttipelien peluuta ja erilaisia
pihaleikkejä. Myös urheilua harrastettiin, mutta se oli tuolloin enemmän poikien ja miesten
harrastus. Varsinaisia harrastuksia ei hänen nuoruudessaan järjestetty urheilun lisäksi, kaikki
tekeminen vapaa-ajalla piti keksiä itse. Vielä silloin kun olin pieni keksisin itselleni kaikkea pientä
tekemistä ja leikkisin paljon kavereiden kanssa, mutta kun kasvoin vanhemmaksi aloin hankkia
44
Ruukkilaisen silmin -DVD
14
itselleni harrastuksia. Nykyään on mahdollista harrastaa paljon ja monet ihmiset kuluttavat kaiken
vapaa-aikansa harrastuksiin. Minulla itsellänikin on ollut monia erilaisia harrastuksia aina
taidekerhosta tanssiin. Isoisoäidilläni vapaa-aika loppui siihen kun hän meni naimisiin ja sai lapsia.
Tämän jälkeen kaikki aika meni töihin sekä lapsista ja kodista huolehtimiseen. Nykyään taas
harrastukset jatkuvat läpi elämän. Monella aikuisella on harrastuksia, jotka he ovat hankkineet
itselleen vasta aikuisiällä. Itse ainakin toivon, että pystyn jatkamaan harrastuksiani vielä monta
kymmentä vuotta.
Isoisoäitini pakotettiin mukaan politiikkaan, kun hänestä tuli Teijon koulun koululautakunnan jäsen
ja myöhemmin ensimmäinen Teijon koulun koululautakunnan naispuolinen puheenjohtaja. Tuolloin
elettiin jo 1960-lukua, mutta nainen politiikassa ja varsinkin jonkin poliittisen elimen
puheenjohtajana oli harvinaisuus. Minulla taas politiikkaan osallistuminen oli jo helppoa. Tänä
päivänä jo nuoria yritetään saada mukaan politiikkaan juuri nuorisovaltuustojen ja
nuorisopuolueiden avulla. Nykyään myöskään nainen tai tyttö politiikassa ei ole harvinaista vaan
erittäin yleistä. Itselläni oli myös kiinnostusta ja halua osallistua poliittiseen päätöksentekoon, joten
liityin Salon nuorisovaltuustoon. Vaikka nuorisovaltuustojen vaikutusvalta on olematon, silti
mahdollisuus on etuoikeus. Isoisoäitini johtamalla koululautakunnalla oli suurempi vaikutusvalta
kuin nykypäivän nuorisovaltuustolla, sillä sen päätökset vaikuttivat ainoastaan Teijon kouluun.
Salon nuorisovaltuuston päätökset ovat suuntaa antavia kaupunginvaltuuston päätöksille, jotka
koskevat nuoria.
Työelämään astutaan tänäkin päivänä jo nuorina, mutta työelämä alkaa kesätöistä ja opiskelu pysyy
nuorten päätyönä. Itse olen tehnyt kesätöitä jo viiden vuoden ajan, joten kokemusta työelämästä
löytyy jonkin verran. Isoisoäitini taas aloitti työt jo yksitoistavuotiaana, jolloin hän auttoi äitiään
liinavaatteiden silittämisessä. Viisitoistavuotiaana isoisoäitini aloitti vakituiset työt Kirjakkalan
nappitehtaassa, jossa ehti työskennellä seitsemän vuoden ajan. Naimisiin mentyään hän teki töitä
meijerissä ja osuuskaupassa. 1950-luvun lopulla isoisoäitini aloitti käsitöiden valmistamisen Rakel
Wihurille. Hänen työnsä olivat vahvasti sidottu ruukkiin ja käsin tekemiseen. Minulla taas on ollut
työ vain matkailun ja palvelualan parissa kesäkahvilassa Mathildedalin ruukkitehtailla. Vaikka
myös oma työni on vahvasti sidottu ruukkiin, niin se eroaa selkeästi isoisoäitini tekemästä työstä
ruukin hyväksi. Löydettyäni isoisoäitini henkilöllisyystodistuksen 1970-luvulta, luki siinä ammatin
kohdalla vain ”Sorvarin vaimo”, tämä jo kertoo siitä, miten naisten ammatti määriteltiin jos he
olivat juuri jääneet eläkkeelle. Isoisoäitini siis tunnettiin eläköitymisen jälkeen ”Sorvarin vaimona”,
eikä kukaan muistanut hänen oikeita ammattejaan nappityttönä, maidonmittaajana tai ompelijana.
15
Tänä päivänä merkitään jokaisen oikea ammatti ylös sukupuolesta tai muusta riippumatta.
Kuitenkin oma ammattinimikkeeni on opiskelija, koska se on oma päätyöni.
Teijon ruukkialueen kulttuuriympäristö on muuttunut paljon sadassa vuodessa. Teijolla vanhoja
ruukkirakennuksia on purettu paljon ja tilalle on rakennettu uutta. Ennen Rivolan ympäristö oli
täynnä työväen asuintaloja ja nykyään jäljellä on enää vain Rivolan kaksi rakennusta. Kartano ja
kirkko ovat edelleen olemassa, mutta niidenkin ympäriltä on purettu paljon taloja. Teollisuusalueen
vanhin rakennus on matkailunähtävyytenä oleva masuuni, mutta kaikki muut vanhat tehdashallit on
korvattu uusilla. Kirjakkalan ja varsinkin Mathildedalin ruukit ovat säilyneet melko
muuttumattomina. Myös Kirjakkalasta ja Mathildedalista on purettu vanhoja tehtaita sekä
asuinrakennuksia, mutta ei niin paljon kuin Teijolla. Mutainen on autioitunut siitä mitä se
isoisoäitini nuoruudessa oli. Mutta satoja vuosia vanhat merkitykselliset ruukkirakennukset ovat
säilyneet alueella ja kertovat Teijon alueen historiallisesta kehityksestä 1600-luvun lopulta tähän
päivään. Rikkaan ja arvokkaan historian vuoksi Karinille tutut maisemat ovat myös minulle tuttuja.
Olen viettänyt täysin päinvastaista elämää kuin isoisoäitini, mutta kuitenkin samalla olen elänyt
hänen elämäänsä nykypäivän ruukilla. Koko ikäni olen kulkenut samoja teitä ja polkuja sekä uinut
samoissa järvissä kuin isoisoäitini. Usein kävellessäni vanhoja teitä pitkin täällä Teijolla ajattelen ja
muistelen häntä. Vasta hänen kuolemansa jälkeen tajusin kuinka samanlaisia elämän arvomme –
perhearvot, optimismi, positiivisuus, perinteiden kunnioitus sekä luonnon läheisyys - ovat, vaikka
elämämme ovat erilaiset. En ole koskaan tavannut toista niin erityistä ja lämminsydämistä ihmistä.
Tunnen itseni etuoikeutetuksi, kun sain tuntea ja elää niin hienon ihmisen kanssa. Hän on esikuvani
ja hänen arvonsa ja aatteensa elävät edelleen ja kulkevat seuraavallekin sukupolvelle, myös minun
kauttani.
16
LÄHTEET
Kirjalliset lähteet
Ekman, Karl, 1937. Teijon tehtaat 1686-1936. Lindbergin kirjapaino osakeyhtiö.
Teijon Alueen Kyläyhdistys Ry, 2010. Teijon Alueen Ruukit Vuosien Saatossa –historiikki.
Jarkko Salmivaara.
Meri-Teijo Makasiinit – Kulttuuriyhdistys, 2010. Teijon Tehtaat Vuosisatojen Saatossa –
näyttely. Henri Ollikainen.
Lund, Outi, 2003. Nappiin ja naimisiin – Tehdastyötä ja nappiflikan elämää Teijon seudulla
1940-luvulta 1980-luvulle. Gummerus Kirjapaino Oy.
Innamaa, Kerttu ja Lindström, Olavi, 1986. Perniön historia 3. SASApaino Salo ja Turun
Kirjansitomo Oy.
Internet lähteet
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ruukki 7.12.2013
http://www.teijo.fi/teijonalue/historia.html 19.2.2014
http://www.teijonkartano.fi/ 19.2.2014
http://www.teijonkirkko.fi/net/index.php?sivu=x20080602124958&s=x20080602125155
19.2.2014
Kuva lähteet
Gustafsson, Tuulan ja Harrin kuva-arkisto
Oma kuva-arkisto
Video lähteet
Ranta, Marja-Sisko ja Ari, 2010. Ruukkilaisen silmin –DVD. Mathildedalin Kulttuuriyhdistys Ry.
Haastattelut
Haastattelu 1: Korpinen, Ritva ja Sakari, 11.12.2013.
Haastattelu 2: Gustafsson, Krista, 5.1.2013.
Haastattelu 3: Tamminen, Riitta, 6.11.2013
17
LIITE
Teijon alueen kartta. Mutainen sijaitsee 2km Kirjakkalasta Saloon päin. Numero 1 on Kirjakkalan
ruukkikylä. Numero 11 on Teijon kirkko, jonka vieressä Krottila sijaitsi. Numerot 6-11 kuuluvat nykyiseen
sekä historialliseen Teijon teollisuusalueeseen. Numeroiden 11-13 vieressä näkyy musta pitkä rakennus,
sen toisessa päässä on edelleen nappitehdas. Meijeri, jossa isoisoäitini työskenteli, sijaitsee numeroiden 9
(masuuni) ja 10 (kartano) välissä. Numerot 24-27 ovat Mathildedalin ruukkitehtaat, minä työskentelen
numerossa 24.
Lähde: Mainostoimisto Toinen keksi, Salo.
18