SUUNNISTUSKARTALLA LÄHIHISTORIAAN
SUUNNISTUSKARTALLA LÄHIHISTORIAAN alueen ensimmäisiä varsinaisia suunnistuskarttoja. Alueella on 20 vuoden aikana kisailtu piirin yökilpailuja, latusuunnistuksia, koululaiskilpailuja, reserviläiskilpailuja, kuntosuunnistuksia… Kartan ensimmäinen versio vuodelta –84 ulottui vanhaltakirkolta Niinijoelle ja kattoi laajat alueet myös etelä-pohjoissuun- Kartta 84 Uusi suunnistuskartta antaa maastosta ajantasaisen kuvan. Mäet ja kivet säilyvät useimmiten paikallaan, mutta muutoin karttakuva muuttuu jatkuvasti. Vanhoja karttoja tutkailemalla voi tarkentaa paikallishistorian muistikuviakin. Tarkempaan tutkimukseen kehystetään nyt Kertunmäki. Kertunmäki oli aikanaan Loimaan SUUNNISTUSJAOSTON KOKOONPANO 2005 Heimo Hongisto, puheenjohtaja Unto Hongisto Ahti Iso-Somppi Risto Kaukasoina Osmo Hongisto Markku Korpela Pentti Saario Matti Ylitalo LOIMAAN JANKKO 60 V. 55 Kartta 90 Kartta 97 nassa. Kertunmäen hiihtomaja oli jo kartalla ja näyttäisi mäellä olevan kesäteatterin katsomoakin (?). Hiihtoladuista ei näy vielä jälkeä- 56 LOIMAAN JANKKO 60 V. kään. Heikinpirtin ampumaradan kuvaus taisi ennakoida tulevaa. Kartoitus uusittiin pienemmältä alueelta –90, jolloin hiihtoladut Kartta 02 jo kiertelivät mäkeä, mutta ilman selvää liitosta Heikinpirtille. Maasto on muutoin muuttunut vain vähän. Kartta muutettiin 1:10000 mittakaavaan –97. Samalla aluetta pienennettiin pohjoisosan laajojen hakkuiden takia ja karttaan ilmestyi GSM torni ja kivilouhos. Hiekkateiden välinen suo on ruopattu. Kertunmäen kallioiden ympärille on tullut keltaista hakkuu- ta ja aiemmat harvennukset ovat taas vihreätä tiheikköä… Seuraava päivitys tehtiin 2002 lähinnä Jankon opetuskäyttöön ja koululaisille. Metsää on taas hävinnyt melkoisesti, ja louhosmäki rajattiin kartalta pois. Highlandaitaus juomalammikoineen näkyy kartan vasemmassa kulmassa ja mäelle ilmestyi muutama omakotitalokin. Ruopatun lammikon rannalla komeilee retkikota. LOIMAAN JANKKO 60 V. 57 Uusin versio Kertunmäeltä tehtiin keväällä 05. Taimikot kasvavat vauhdilla. Hakkuut, harvennukset ja tiheiköt vaihtavat kartalla taas väriään. Ampumaradan reunavallin korotus on valmis. Highland aitaus ulottuu jo Oripääntielle saakka. Hiihtomaja on sentään tallella, ja teatterin katsomo. Näin muuttuu maailma, mutta näkeehän sen jo alkuperäisen kartan pankkimainoksistakin… Ajantasaisia suunnistuskarttoja ylläpidetään Jankon suunnistajien talkootyöllä ja kunnan tuella. Lisätietoja kartoista ja suunnistusmahdollisuuksista www.jankko.fi Ja vielä retkeilijöille ja suunnistajille muistutukseksi: Metsässä ulkoilu, marjastus ja sienestys ovat suomalaisia jokamiehenoikeuksia. Muistakaa kuitenkin ehdoton siisteys, pihapiirien kunnioitus, tulenteko vain maanomistajan luvalla. Pysäköikää autonne niin, ettei niistä ole haittaa. Viljelysmailla ei kuljeta. Kartta 05 Matti Ylitalo 58 LOIMAAN JANKKO 60 V. SUUNNISTUSTAPAHTUMIA KUVINA, KATSO LISÄÄ: HTTP://WWW.KAUKASOINA.NET/ Suunnistusopetusta 2004, Mannisten kartalla. Reitti on kierretty. Kuva: Ahti Isosomppi. Kuva Jämi-Jukolasta. Kuva Rongan sekä Oripäänkankaan rasteilta 2004, kuva: Pentti Saario. Kuva Nuori Suunta kilpailusta 2005, kuva: Ahti Isosomppi. LOIMAAN JANKKO 60 V. 59 SUUNNISTUSPAKINA SÄMÄLDIN SÄHLY SÄHLÄILEE JÄLLEEN Kaikki alkoi vuosia sitten reserviläisurheiluliiton valtakunnallisella jotoksella. Sämäldinin partion suuntamies oli tehnyt millintarkkaa työtä. Vasta pikataipaleen avautuessa tuli romahdus: joko väsymyksen, huolimattomuuden tai hermostuneisuuden myötä. Alkurasti oli vajaan neljänsadan metrin päässä. Sählyn partio haki sitä liki puolitoista tuntia. Silloin Sämäldiniä harmitti, ettei tullut aikoinaan mentyä Juhani Jussi Salmenkylän oppiin. Kaverihan oli Torpan Poikien pitkäaikaisen paikalliskilpailijan, Panttereiden, takamies. Kohtalainen pallomies, mutta aivan loistava suunnistusvirtuoosi, suorastaan ylivoimainen pihkaniska. Oli ollut väärin sälyttää suuntavastuu vain yhden ainoan harteille. Oli siis tullut aika opetella suunnistamaan. ***** Sämäldinin ollessa vielä Loimaan järkiverstaan palkkalistoilla Pentti Saario sai houkuteltua Sämäldinin noviisisuunnistajaksi suunnittelemalleen radalle, jossa rastit olivat tiheässä kuin mätikalan munat. - Jos selviät alle puolentoista tunnin, niin onnittelen. Hieman aprikoiden ja kihelmöivin tuntein Sämäldin ajoi toukokuisena lauantaina lähtökarsinaan. Edessä odotti Hirvikosken hikirinki. Alku menikin nikottelematta. Sitten se tapahtui jossain kor60 LOIMAAN JANKKO 60 V. keuskäyrien viivaviidakossa. Sämäldin, molempien vieraitten kielten vanhempi lehtori, toljotti katse ymmyrkäisenä, munanvalkuaista silmissään, karttaa – uskomatta näkemäänsä. ”Piru vie, etten vain kuljekin Anatolian ylätasangolla”, Sämäldin sanoi itselleen. Vaikka Sämäldin oli mielipuuhassaan, pieniä, kylmiä hermohelmiä ilmestyi selkärankaan. Kaikki ei ollut nyt kohdallaan. Oliko kartta nurin päin vai ylösalai- sin! Sämäldinin ajatuskuviot kulkivat pakilla. Silmien huurteinen kalvo esti näkemästä selvästi. Hän pyyhkäisi näköelimet kirkkaiksi ja vilkaisi uudelleen karttaa ja sen mittakaavaa. Sillä hetkellä olisi paikalle tarvittu Sämäldinin rippiisä, Sämäldin sanoi tuhman sanan. Mutta niinhän se yleensä on, että jos ajatus kulkee dieselillä ja jalat bensalla, aletaan olla vaikeuksissa rastipuzzlen kokoamisessa. Niin kävi nytkin. Kesti tovin ennenkuin Sämäldin kykeni paikantamaan itsensä. Loppurastit Sämäldin kahlasi ryömintävaihteella. Jaa, että Sählyn aika. Se oli hivenen yli kolme tuntia. Ei siis tullut Sämäldinille onnitteluja. Tuli jotain muuta, paljon arvokkaampaa; tuli hyvä mieli! Sämäldi oli tietämättään joutunut suunnistuksen imuun. Tästä rastiseikkailusta alkoi Sämäldinin tautikuvio. Sairaus on kuulemma parantumaton ja elinikäinen, onneksi ei sentään hengenvaarallinen. ***** Suunnistusuransa alkuaikoina Sämäldin pääsi useasti naavalahje ”Veksa” Ruskeeniemen kyytiin. Meno olikin aika haipakkaa. Rasteille tulo sujui aika sähäkästi ja poistuminen leimauspaikalta vieläkin sähäkämmin. Sämäldinin suunnistusystävä painotti ja tähdensi kerta toisensa jälkeen, että koko ajan on tiedettävä oma olinpaikka. Sattuipa sitten kerran, että Sämäldinin kengännauha aukeni. Sidottuaan nauhan hän vilkaisi ympärilleen ja hätkähti. Ympärillä oli vain autiota, tyhjää, hiljaista metsää. Suunnistusoppi-isästä ei näkynyt edes varjon häivää. Sä- mäldin pelästyi: ”Missä oikein olen? Voihan...” Onneksi ”Veksa” oli tehnyt kepposensa sähkölinjan jälkeen ja sen verran lähellä maalia, että paikallistaminen onnistui. Vaan ihmeen kauan siihen aikaa haaskautui, enenkuin paikantamiskeskuksen päähermon tulehdus meni ohi. ”Olipa hyvä opetus,” tuumaili Sämäldin. ***** Sittemmin Sämäldin on ravannut, juossut ja kävellä lönkytellyt monia kuntorasteja. Usein Sämäldin on ollut tuloslistan ensimmäisenä – lopusta lukien. Siksi Sämäldin on monesti harkinnut jäämistä kotiin harjoittelemaan ristipisto-ompelua. Mutta ei ole vaan onnistunut. Jokin vetää miestä metsään. Mikä se mahtaa olla? Suunnistus on vietävän mukavaa puuhaa. Neulaspolku suorastaan houkuttelee. Pihkan aromi antaa piristeen. Ei tarvita dopingia eikä harmaata informaatiota. Vain kartta, kompassi, avoin, vapaa maasto ja suunnistuskattaus on valmis. Eivätkä sääolosuhteet ole mikään este; ne antavat vain lisämaustetta tapahtumalle. ”On se niin kumma juttu, että omat sähellykset, möhläilyt, sekoilut ja pummit ovat jääneet paremmin muistiin kuin virheettömät suoritukset. Ehkä osasyynä siihen on suorituksen jälkeinen jälkipeli itsensä kanssa. Se on parasta hoitoterapiaa uutta yritystä varten,” tuumailee Sämäldin. ***** Jokaisen pitäisi tulla kokemaan päiväsuunnistuksen riemut ja yösuunnistuksen salat. Kaksikymmentä kolme syksyä ja yhtä monta talvea Sämäldin on saanut nauttia yösuunnistuksen mystii- LOIMAAN JANKKO 60 V. 61 kasta. Tuttukin maasto muuttuu täydellisesti, jollain lailla uudeksi. Valokiila puhkoo tihenevää pimeyttä, hiljaisuus vallitsee, synkkä metsä seisoo vaitonaisena. Yösuunnistus, se on – se on lähes täydellistä irtautumista arjen askareista. Tarkkana tulee kuitenkin olla, ettei käy kuten Sämäldinille. Mannisten yömaastossa Sämäldin haki jotain ihmeen piikkilankakasaa uupumukseen asti: kas, kompassi oli vahingossa jäänyt kotiin. Tai käy kuten Kertunmäen pimeydessä. Rastit olivat jo plakkarissa, mutta Sämäldinpä päättikin hakea paluuenergiaa jostain Oripään lentokentän kerosiinivarastolta. Oli siinä ja siinä, ettei Sämäldin olisi päätynyt Suunnistus-lehden ”Näitä etsitään”-palstalle. Suoritus oli niin kubistinen, että Shakespeare olisi saanut kaikki tarveaineet lähes täydellistä katastrofia käsittelevään draamaan. Paikallisen lehden päätoimittaja lupasi julkaista Sämäldinin yöjutut, mutta luettuaan ne järkyttyi niin pahasti, että taitaa vieläkin olla hoitovapaalla. On kuulemma polttanut... No, kaikelviisii! ***** Onnenkantamoinen potkaisi Sämäldiniä: mies pääsi jälkikäteen nautiskelemaan Suuren Harhailijan juhlarasteille 2003. Sämäldin sai kunniatehtäväkseen noutaa rastit. Tietosuojavaltuutetun Pentti Saarion laatima rata tiesi kiharaisia kiemuroita. Alkutaival oli pelkkää nautiskelua, mutta jo kolmosella sai notkauttaa selkäänsä: rasti oli piilossa matalan ojarummun alla. Nelonen oli tungettu ikikoivun repeytyneen tuohikuoren alle. Sämäldin luuli- 62 LOIMAAN JANKKO 60 V. kin aluksi, että siellä vilkkui käpäpytikan punainen alaperä. Juomarastin jälkeen, mitähän ihmelitkua siellä oli oikein nautittu, Sämäldin teki reittivalintavirheen: oikaisi pellon kautta. Kymmenen kilon multapaakut jaloissa Sämäldin pääsi vihdoin ja viimein, läkähtyneenä, metsän laitaan ja aloitti vaivalloisen puhdistustyön. Kolme seuraavaa rastia olivat konttorityötä. Mutta rasti ennen kääntörastia olikin visaisempi. Ratamestari oli räjäyttänyt avokallion kahtia ja kätkenyt rastin syntyneeseen halkeamaan. Kaikenlaisia viheltäjiä sitä metsässä liikkuukin! Seuraavat kolme olivat pelkkää saapastelua. Ei hakuja. Ei vaikeuksia. Niihin Sämäldin törmäsi hautausmaan takana sijainneella rastilla. Oli osattava uida, jos mieli saada rasti saaliiksi. Se seistä nökötti veden ympäröimällä mättäällä. Tässä oli myös viimeinen juottopaikka, sillä jyrkännerasti oli tosi kaukana kaatopaikan takaisessa metsässä lähellä voimalinjaa. Sitten rata teki kaarroksen kohti Veteraanitupaa. Sämäldinillä oli neljät rastitarvikkeet mukanaan ja niin oli homma hoidettu. Aikakin taisi olla aika mukava tällä 14 kilometrin taipaleella; tunti ja rapiat päälle. Ettei vaan ollut juhlarastien paras aika, mene ja tiedä. Hieno homma joka tapauksessa. PS. Sämäldin ei tainnut kertoa lukijalle, että noutaessaan juhlarastit Sämäldin tuli ajelleeksi 35 km autolla. Kaikkea sitä tuo Sämäldin Sähly keksiikin, sähläillessään. Täytyy oikein pyytää anteeksi miehen puolesta. Suuri Harhailija
© Copyright 2024