Lataa tästä

TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ
PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014
PSYKOSOSIAALISEN HYVINVOINNIN ASIANTUNTIJALEHTI
Toimitusneuvosto: Sanna
Aavaluoma, Mikko Haarala, Arja Kinnarinen, Piia Nurhonen, Raul Soisalo
Toimituksen osoite:
Suomen Psykologinen Instituuttiyhdistys ry
Siltakatu 20 A 31, 80100 Joensuu, 050-576 5235, www.psyk.fi
Taitto / painatus: Kiige RB OÜ, Tallinna
Tilaukset ja osoitteenmuutokset: [email protected] 050-576 5235
Ilmoitukset: Petri Saarinen, [email protected]
Juttuvinkit: Mikko Haarala, [email protected]
Julkaisija: Suomen Psykologinen Instituuttiyhdistys ry
Kustantaja: Suomen Psykologinen Instituuttiyhdistys ry
PSYK.FI ilmestyy neljä kertaa vuodessa.
Vuosikerran hinta 29€.
PSYK.FI –lehden rekisteriin tallennettuja asiakastietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin henkilötietolain
mukaisesti. Tilaaja voi kieltää tietojensa käytön markkinointitarkoituksiin ilmoittamalla asiasta tilaajapalveluun.
HUOM! Psyk.fi lehti jaetaan veloituksetta Suomen Psykologisen Instituutin yhteistyökumppaneille ja
opiskelijoille (myös valmistuneille).
2
TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ
4
Tutkimusuutisia maailmalta 6
Kuiskauksia 11
Hoidanko oikein? 16
Haukotus! 19
Avoimella vuorovaikutuksella onnistumisia 21
Persoonalla 23
Parisuhde koetuksella 27
Hyvä vai paha porno? 32
Sydämellistä 35
Nojaa, älä kaada! 38
Kaikkosen kolumni 41
PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014
Hyvä kollega 3
TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ
PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014
Hyvä kollega
”Kun katsoo toista ihmistä silmiin…
…eikä voi vastata hänen tarpeisiinsa, siitä seuraa helposti huono omatunto. Kun jokin asia tulee lähelle,
se koskettaa.” Näin kommentoi vanhustyön eettistä
kuormitusta käsittelevässä artikkelissa tutkija Gustaf
Molander. Omantunnonstressi on arkipäivää erityisesti vanhustyössä. Monesti resurssien niukkuus ajaa
työntekijöitä ohittamaan potilaiden yksilöllisiä tarpeita. Ehkä juuri nyt olisikin hyvä hetki havahtua.
Ehdimmekö työn tuoksinnassa kuunnella, mitä omallatunnollamme on kerrottavaa? Uskallammeko kuunnella sitä? Mitä se saa meidät tahtomaan?
Se, että omallatunnolla on vielä kerrottavaa, on
hyvä merkki. Parhaimmillaan huono omatunto voikin olla voimavara, joka saa meidät tarttumaan toimeen. Lisäksi tarvitaan rutkasti rohkeutta nostaa
eettisiä kysymyksiä avoimeen keskusteluun – silläkin
uhalla, että leimautuu hankalaksi. Tärkeintä on olla
uskollinen itselleen. Olenko työssäni onnellinen? Joudunko kieltämään jonkun osan itsestäni? Uskallanko
korottaa ääneni toisen ihmisen puolesta?
On eittämättä selvää, että monilla aloilla toimivat
kohtaavat työssään yhä monimutkaisempia eettisiä
ongelmatilanteita. On paikallaan pohtia sitä, millaisilla tukirakenteilla voidaan tukea eettisen keskusteluilmapiirin avautumista työyhteisöissä. Milloin eettiset
konsultaatiot ovat meillä arkipäivää? Milloin esimerkiksi suomalaisesta sairaalasta löytyy sairaalaeetikko?
Entä tukevatko eri koulutusohjelmat riittävästi eettisten ongelmanratkaisutaitojen kehittymistä?
Asioiden käsittelyyn vaikuttaa äärimmäisen paljon työyhteisön ilmapiiri. Sen merkityksen nostaa
kolumnissaan esille myös kansanedustaja ja työyhteisökouluttaja Merja Mäkisalo-Ropponen. Hän
peräänkuuluttaa toimivalta työyhteisöltä viittä ällää:
4
TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ
yhteisö ja työyhteisö tarvitsee omat innovaattorinsa.
Ratkaisuja löytyy, kun on joku, joka niitä sitkeästi ja
määrätietoisesti etsii. Oletko se ehkä sinä omalla paikkakunnallasi, omalla työpaikallasi, omassa yhteisössäsi?
Systeemiin sulautuminen niin, että joutuu kieltämään jotakin itsestään, vaikuttaa työntekijän jaksamiseen ehkä enemmän kuin mikään muu yksittäinen
kuormitustekijä. Kuka sitä loppujen lopuksi haluaa?
Ketä varten teen työtäni? Haluanko sulautua systeemiin vai olla, elää ja vaikuttaa omana itsenäni? Tavoitellaan moniäänisyyttä! Uskalletaan olla eri mieltä!
Vaikutetaan, aina yhteiskunnan rakenteisiin asti. Pidetään meteliä silloin, kun muut ovat hiljaa. Ollaan rohkeita. Itsemme, läheistemme ja asiakkaittemme vuoksi.
Piia Nurhonen
psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijakouluttaja,
perhepsykoterapeutti
PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014
luottamusta, luovuutta, leikkimielisyyttä, liikettä ja
lepoa. Löytyykö näitä omasta työyhteisöstäsi? Lue
niistä lisää Kuiskauksista.
Rinnalla on hyvä pohtia sitä, mistä saataisiin vapaaehtoisia käsipareja vanhustyön ammattilaisten tueksi.
Resurssit ovat mitkä ovat, ja tilanne tuskin lähivuosina helpottuu. Missä ovat ne ihmiset, jotka haluavat
olla ihmisenä toisen rinnalla ja joilla on siihen aikaa?
Aikakäsitys on yksilöllinen, ja aika ajoin omaa aikakäsitystään kannattaa haastaa. Mihin minulla oikeastaan on kiire? Onko ajankäyttöni arvojeni mukaista?
Missä itse asiassa juuri nyt haluaisin olla, kun todella
kuuntelen sydäntäni? Entäs jos vain nyt pysähtyisin ja
ravistelisin hartioilta tämän suorittamisen viitan? Arvojen mukaista elämää pohtii tällä kertaa myös Kaikkonen – ja yllättävän henkilökohtaisella tasolla.
Resurssipulakeskustelun rinnalle tarvitaan yhteisöllisyyttä, yhteistä tahtoa ja innovatiivisuutta. Jokainen
5
TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ
TUTKIMUSUUTISIA MAAILMALTA
Vanhemmat sekoittavat joskus lastensa nimet
Austinissa Texasin yliopistossa tehtyjen online-haastattelujen perusteella vanhemmat sekoittavat vahingossa lastensa nimet useimmiten, jos nimet ovat
samantyyppiset. Tutkijat tiedustelivat asiaa 334 henkilöltä, joilla oli yksi tai useampia sisaruksia. Heitä
pyydettiin kertomaan perheen lasten persoonallisuuden ja ulkonäön yhtäläisyyksistä sekä siitä, miten usein
vanhemmat kutsuivat heitä väärällä nimellä. Tulosten
mukaan perheissä, joissa lapsen nimen alku tai loppu
oli samankaltainen kuin toisella sisaruksella (Jukka/
Jussi, Amanda/Miranda), vanhemmat erehtyivät heidän nimissään useammin kuin niissä perheissä, joissa
lasten nimet olivat selvästi erilaisia. Näin tapahtui erityisen usein pienten sisarusten kohdalla, jos lapsi oli
lähes samanikäinen toisen sisaruksen kanssa ja samaa
sukupuolta.
Lähteet: Griffin, Z. M. & Wangerman, T. (2013). Parents accidentally substitute similar sounding sibling names more often than dissimilar names. – PLoS ONE 8 (12): e84444. DOI: 10.1371/journal.pone.0084444.
Monitor on Psychology. April 2014. American Psychological Association.
Lääkkeellä ja terapialla eroon tupakasta
PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014
Harvardin lääketieteellisessä tiedekunnassa tehdyn
tutkimuksen mukaan tupakoinnista vieroittava lääke
auttaa vakavia mielenterveysongelmia potevia henkilöitä pysyttelemään erossa tupakasta. Tutkimus toteutettiin 10 mielenterveyskeskuksessa 6 osavaltiossa, ja
siihen osallistui 203 tupakoivaa henkilöä, jotka saivat
hoitoa skitsofreniaan tai kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Ensimmäisen 12 viikkoa kestäneen hoitojakson
aikana kaikki osallistujat saivat päivittäin varenikliini­
annoksen ja osallistuivat viikoittain behavioraaliseen
ryhmäterapiaan. 12 viikon kuluttua 87 osallistujan
katsottiin onnistuneesti vieroittuneen tupakasta. Heidät ohjattiin satunnaisesti kahteen ryhmään, joista
toinen sai samaa lääkitystä ja toinen plaseboa 40 viikon ajan samalla, kun käyttäytymisterapiaa jatkettiin.
Tutkijat totesivat, että 60 % niistä osallistujista, jotka
olivat saaneet koko ajan varenikliinilääkitystä ja terapiaa, pidättyi yhä edelleen tupakasta. Plaseboryhmässä vieroituksen onnistumisprosentti oli vain 19.
Lähteet: Evins, A. E. & Cather, C. & Pratt, S. A. & Pachas, G. N. & Hoeppner, S. S. & Goff, D. C. & Achtyes, E. D. & Ayer, D.
& Schoenfeld, D. A. (2014). Maintenance treatment with varenicline for smoking cessation in patients with schizophrenia and bipolar
disorder. A randomized clinical trial. – JAMA 2, s. 145–154. DOI:10.1001/jama.2013.285113.
Monitor on Psychology. April 2014. American Psychological Association.
Huijarit voivat huonosti
Ihmiset, jotka kertovat vain osan totuudesta tehtyään
jotain eettisesti arveluttavaa, näyttävät tuntevan olonsa huonommaksi verrattuna niihin, jotka tunnustavat
koko asian tai eivät tunnusta yhtään mitään. Yhdysvalloissa Carnegie Mellon -yliopistossa tehtiin viisi
koetta, joihin osallistui yli 4 000 henkilöä. Yhdessä
testissä osallistujia pyydettiin heittämään kolikkoa 10
kertaa ja ennustamaan, kuinka monta kertaa he osuivat oikeaan. Jokaisesta oikeasta arvauksesta luvattiin
10 sentin palkkio. Osallistujien tietämättä tutkijat selvittivät totuuden kunkin henkilön osumista ja vertasi-
vat tuloksia henkilöiden omaan kertomukseen. Testin
lopussa osallistujille annettiin tilaisuus kertoa, oliko
oma raportti totta vai ei. Sen jälkeen osallistujia pyydettiin kuvaamaan sekä myönteisiä että kielteisiä tuntemuksiaan juuri ennen päätöstään tunnustaa totuus
tai heti sen jälkeen. Osallistujat, jotka tunnustivat
vain osittain – erityisesti kaikkein eniten huijanneet
– ilmaisivat kaikkein kielteisimpiä tunteita, kuten pelkoa, häpeää ja syyllisyyttä, verrattuna niihin osallistujiin, jotka olivat täysin rehellisiä, eivät tunnustaneet
mitään tai eivät huijanneet ollenkaan.
Lähteet: Peer, E. & Acquisti, A. & Shalvi, S. (2014). “I cheated, but only a little.” Partial confessions to unethical behavior. – Journal of
Personality and Social Psychology, 2, s. 202–217. DOI: 10.1037/a0035392.
Monitor on Psychology. April 2014. American Psychological Association.
6
TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ
TUTKIMUSUUTISIA MAAILMALTA
Nuorten aivotärähdyksistä voi seurata
masennusta
Seattlen lastensairaalassa tehdyssä tutkimuksessa havaittiin yhteys nuorten aivotärähdysten ja masennuksen välillä. Teini-ikäisillä, joilla on ollut aivotärähdyksiä, on yli kolme kertaa suurempi todennäköisyys
sairastua masennukseen verrattuna nuoriin, joilla
ei ole ollut aivotärähdyksiä. Tulos perustuu vuosina
2007–2008 tehtyyn kansalliseen lasten terveystutkimukseen. Siinä kerättiin tietoja yli 36 000 nuoresta,
jotka olivat 12–17-vuotiaita. Tutkijoiden mukaan 2,7
%:lla osallistujista oli todettu aivotärähdys ja 3,4 %:lla
oli sillä hetkellä masennusdiagnoosi. 15-vuotiaat tai
sitä vanhemmat teini-ikäiset, jotka elivät köyhyydessä
tai joilla oli mielenterveyshäiriötä poteva vanhempi,
olivat myös todennäköisemmin masentuneita verrattuna muihin teini-ikäisiin. Nämä seikat eivät kuitenkaan vaikuttaneet masennuksen ja aivotärähdysten
väliseen yhteyteen.
Lähteet: Chrisman, S. P. D. & Richardson, L. P. (2013). Prevalence of diagnosed depression in adolescents with history of concussion.
– Journal of Adolescent Health. DOI:10.1016/j.jadohealth.2013.10.006.
Monitor on Psychology. April 2014. American Psychological Association.
Synnytyksen jälkeinen masennus voi jatkua
vuosia
nosoitu synnytyksen jälkeinen masennus, oli masentuneita vielä lapsen ollessa kolmen vuoden ikäinen.
Hoitoa saaneista naisista noin 50 % oli masentuneita
koko synnytyksen jälkeisen vuoden ajan tai jopa kauemmin. Pitkäkestoista masennusta esiintyi keskimäärin 38 %:lla äideistä.
Lähteet: Monitor on Psychology. April 2014. American Psychological Association.
Vliegen, N. & Casalin, S. & Luyten, P. (2014). The course of postpartum depression: A review of longitudinal studies. – Harvard Review
of Psychiatry 1, s. 1–22. DOI: 10.1097/HRP.0000000000000013.
Koulun hyvä ilmapiiri ehkäisee kannabiksen
polttoa
Yhdysvalloissa Pennsylvanian yliopistossa tehdyssä
tutkimuksessa todettiin, että oppilaitoksen myönteinen ilmapiiri ehkäisee teinien kannabiksen polttoa
tehokkaammin kuin huumetestit. Kun koulussa vallitsee myönteinen ilmapiiri, siellä on selkeät säännöt
ja oppilaat ja opettajat kohtelevat toisiaan kunnioittavasti. Tutkijat haastattelivat 361:tä opiskelijaa, joilta tiedusteltiin koulun ilmapiiriä ja haastateltavien
huumeiden ja alkoholin käyttöä. Seurantakysely teh-
tiin vuoden kuluttua. Havaittiin, että oppilaat, jotka
kertoivat koulussa käytettävän huumetestejä, kokeilivat kannabista, savukkeita tai alkoholia yhtä todennäköisesti kuin muutkin opiskelijat. Jos koulussa sitä
vastoin vallitsi myönteinen ilmapiiri, opiskelijat kokeilivat kannabista 20 % pienemmällä todennäköisyydellä. Tupakoinnin kokeilun todennäköisyys oli näissä
oppilaitoksissa 15 % pienempi.
Lähteet: Monitor on Psychology. April 2014. American Psychological Association.
Sznitman, S. R. & Romer, D. (2014). Student drug testing and positive school climates: Testing the relation between two school characteristics and drug use behavior in a longitudinal study. – Journal of Studies on Alcohol and Drugs 1, s. 65–73.
PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014
Belgialaisessa Leuvenin yliopistossa tehtiin vuosina
1985–2012 tutkimus, jonka mukaan synnytyksen jälkeinen masennus helpottaa tavallisesti ajan mittaan,
mutta 30–50 %:lla naisista masennus voi pitkittyä ja
aiheuttaa jopa vuosia kestäviä ongelmia. Yhteisöpohjaisissa tutkimuksissa 30 % naisista, joilla oli diag-
7
TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ
TUTKIMUSUUTISIA MAAILMALTA
Urheilutunneilla kiusatut lapset alkavat
vieroksua liikuntaa
PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014
Lapset, joita kiusataan koulun liikuntatunneilla, eivät
kovin todennäköisesti tule myöhemmin liikkumaan
aktiivisesti, saati nauttimaan siitä. Yhdysvalloissa
Brigham Youngin yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa selvitettiin kuuden keskilännessä sijaitsevan koulun
neljäs- ja viidesluokkalaisten terveystietoja, emotio-
naalista hyvinvointia, yhteistyökykyä sekä koulumenestystä. Tutkijat totesivat, että lapset, joita kiusattiin
liikuntatunneilla tai muun fyysisen harjoittelun aikana, tunsivat vastenmielisyyttä liikuntaa kohtaan vielä
vuotta myöhemmin tehdyssä seurantatutkimuksessa.
Lapsen painolla ei ollut merkitystä.
Lähteet: Jensen, C. D. & Cushing, C. C. & Elledge, A. R. (2014). Associations between teasing, quality of life, and physical activity
among preadolescent children. – Journal of Pediatric Psychology 1, s. 65–73. DOI: 10.1093/jpepsy/jst086.
Monitor on Psychology. April 2014. American Psychological Association.
Lastenlasten kaitseminen kohtuullisessa
määrin edistää isoäitien henkistä vireyttä
Australiassa tehtiin äskettäin alustava tutkimus, jonka
mukaan isoäitien on hyödyllistä huolehtia lastenlapsistaan – joskaan ei kokoaikaisesti. Kerran viikossa lapsia
hoitavat isoäidit pysyvät mieleltään virkeinä. Jos lapset
ovat mummolassa viitenä päivänä viikossa tai useammin, vaikutukset isoäidin henkisiin kykyihin voivat
olla kielteisiä. Tutkimukseen osallistui 186 australialaisnaista, jotka olivat 57–68-vuotiaita. Heistä 120
isoäitiä hoivasi lapsia yhden päivän viikossa. He selviytyivät parhaiten testeissä, joissa arvioitiin työmuistia ja kognitiivisten prosessien nopeutta. Ne isoäidit,
jotka hoitivat lapsia koko viikon tai lähes koko viikon,
suoriutuivat merkittävästi heikommin. Jälkimmäisen
ryhmän osallistujat kokivat, että lapset olivat vaativia
heitä kohtaan, ja tutkijoiden mukaan tämä saattoi vaikuttaa yllättävään tulokseen.
Lähteet: Burn, K. F. & Henderson, V. W. & Ames, D. & Dennerstein, L. & Szoeke, C. (2014). Role of grandparenting in postmenopausal women’s cognitive health. – Menopause 1. DOI: 10.1097/GME.0000000000000236.
ScienceDaily. 8.4.2014. – http://www.sciencedaily.com/releases/2014/04/140408111715.htm.
8
TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ
UUSIA KOULUTUKSIA
UUTTA:
PERHEKESKEINEN
SAATTOHOITOKOULUTUS,
Helsinki, 10 + 10 op
Koulutus on tarkoitettu parantumattomasti
sairaiden hoitoon ja saattohoitoon
osallistuvalle hoitohenkilökunnalle, lääkäreille,
sosiaalityöntekijöille ja psykologeille.
Koulutus antaa osallistujille tietoa vakavan
sairauden ja kuoleman vaikutuksista
perheeseen sen eri kehitysvaiheissa.
Koulutus vahvistaa kykyä kohdata ja
ja suruprosessia sekä kykyä tukea
parantumattomasti sairaita ja heidän
läheisiään kuoleman lähestyessä ja
saattohoidossa.
Koulutus alkaa 8.–9.10.2014.
Kouluttajat:
Sanna Aavaluoma,
perhepsykoterapeutti (VET), paripsykoterapeutti (ET)
Florence Schmitt,
perhepsykoterapeutti (VET), yksilöpsykoterapeutti (ET)
Matti-Pekka Virtaniemi,
teologian lisensiaatti, sairaalapappi, väitöskirjatutkija
Lisätiedot kotisivuiltamme.
PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014
käsitellä luopumista, menetystä, kuolemaa
Lisätiedot kotisivuiltamme.
9
TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ
UUSIA KOULUTUKSIA
RYHMÄNOHJAAJA­
KOULUTUS, 20 op,
HÄMEENLINNA 2015
PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014
Koulutus on tarkoitettu kaikille sosiaalija terveydenhuollon ammattilaisille,
kasvatusalalla toimiville sekä
seurakuntien ja järjestöjen työntekijöille,
jotka työssään ohjaavat ryhmiä.
Koulutus on vuoden kestoinen
ryhmäprosessi, jossa luentojen ja
käytännön ryhmäkokemuksen
kautta jäsennetään ryhmäilmiöitä,
ryhmäprosessia ja ryhmän ohjaamisen
taitoja.
Koulutus alkaa 28.–29.1.2015.
Kouluttajat:
Sanna Aavaluoma,
psykodraamaohjaaja, perhepsykoterapeutti (VET),
paripsykoterapeutti (ET)
Tarja Tammelin,
psykodraamaohjaaja, viestintäkouluttaja
Lisätiedot kotisivuiltamme.
10
TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ
Kuiskauksia
Kymmenen vuoden työyhteisökouluttajakokemuksellani väitän, että terve
työyhteisö on tehty luottamuksesta, luovuudesta, leikkimielisyydestä, liikkeestä ja levosta. Lisäksi tarvitaan runsaasti
avointa keskustelukulttuuria sekä itsensä johtamisen ja yhdessä tekemisen taitoja. Terveys on abstrakti käsite, joten
täysin tervettä työyhteisöä ei olekaan,
eikä mikään työyhteisö ole koskaan
valmis. Asioista keskustelemalla voidaan kuitenkin ylläpitää ja parantaa jokaisen työyhteisön terveyttä.
Terve työyhteisö rakennetaan luottamuksen kivijalalle. Sen varaan rakentuu avoin ja oppiva keskustelukulttuuri ja joustava yhdessä tekeminen. Luottamuksella tarkoitetaan toimijoiden turvallisuuden tunnetta.
Kukaan ei silloin toimi tai käyttäydy toisen etua tai
persoonaa loukaten. Ilman luottamusta työyhteisön
jäsenet eivät tuo esille näkemyksiään tai osaamistaan
yhteisönsä hyväksi. Luottamus ja sitoutuminen ovat
kytköksissä toisiinsa. Ilman luottamusta sitoutuminen
on vaikeaa – jopa mahdotonta.
Luovuus on kykyä nähdä mahdollisuuksien maailmaan. Sen vastakohtana on ”Meillä on aina tehty näin”
‑ajattelu, johon usein liittyy tasapäistämisen vaatimus.
Paikalleen jähmettynyt, tasapäistävä organisaatio näivettyy muutoksen myllerryksessä. Luovuus pääsee kukoistamaan työyhteisössä, jossa myönteinen erilaisuus
– tiedot, taidot ja valmiudet – nähdään rikkautena, ei
uhkana. Hyvinvoivassa työyhteisössä tällaista erilaisuutta arvostetaan ja jalostetaan.
Leikkimielisyys ja jopa löysäpäisyys ovat luovuuden edellytyksiä. Tämä tarkoittaa myös virheiden
sietämistä ja niistä oppimista. Terveessä työyhteisössä
on oivallettu, että on parempi tehdä virheitä ja epäonnistua kuin virheiden pelossa olla tekemättä mitään.
Leikkimielisyys ja löysäpäisyys käynnistävät luovia ja
innovatiivisia ajatuksia ja prosesseja. Löysäpäisyyden
PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014
Mistä terve
työyhteisö on tehty?
11
TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ
Kuiskauksia
toisia. Valitettavasti liian monessa työyhteisössä epäasiallista käyttäytymistä katsotaan sormien läpi. Tämä
johtaa vähitellen vaikeista asioista vaikenemiseen ja
niiden lakaisemiseen maton alle.
Vain itseään voi muuttaa, ja sen takia itsensä johtamiseen kykenevät työntekijät ovat olennainen osa tervettä työyhteisöä. Jokainen vaikuttaa omalla käyttäytymisellään työyhteisönsä ilmapiiriin. Itsensä johtaja
uskaltaa miettiä, mitä voi muuttaa omassa toiminnassaan, jotta työyhteisö toimisi vieläkin paremmin.
Johtajien vastuulla on kokonaisuuksien hallinta.
Heidän tehtävänsä on varmistaa, että kaikki toimivat
yhteisen tavoitteen ja yhdessä sovittujen pelisääntöjen
mukaan. Heidän tehtävänsä on myös huolehtia, että
työyhteisössä on riittäviä valmiuksia ja työkaluja terveen työyhteisön ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Johtaja toimii aina myös peilinä työntekijöille. Siksi hänen
tulee olla hyvä esimerkki siitä, miten työyhteisössä toimitaan ja käyttäydytään.
Merja Mäkisalo-Ropponen
terveystieteiden tohtori, työyhteisökouluttaja, kansanedustaja
Tällä palstalla instituutin asiantuntijakouluttajat kertovat ajatuksiaan työstä, elämästä ja ihmisestä.
PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014
vastakohtana on tiukkapipoisuus, joka tarkoittaa epäonnistumisten kritisointia ja syyllisen etsimistä. Tiukkapipoisessa työyhteisössä katoaa nopeasti luovuus ja
työn ilo, koska kaikkeen uuden kokeiluun liittyy epäonnistumisen mahdollisuus.
Liike tarkoittaa sen ymmärtämistä, että koko työyhteisö on samassa veneessä. Yhteiseen päämäärään ja
tavoitteeseen pääseminen edellyttää, että kaikki soutavat samaan suuntaan. Vauhti ei ole niin tärkeää kuin
suunta. Jos joku vaikeuttaa omalla toiminnallaan samaan suuntaan soutamista eli ei sitoudu yhteisiin päämääriin ja tavoitteisiin, on kipparin puututtava asiaan.
Levolla on terveessä työyhteisössä kaksi merkitystä.
Työhyvinvoinnista huolehtiminen kuuluu jokaiselle
työntekijälle, vaikka johtajilla, työsuojelulla ja työterveydenhuollolla on siinä oma merkittävä roolinsa.
Vain hyvinvoiva työntekijä voi tehdä laadukasta työtä.
Toiseksi lepo korostaa yhdessä tekemisen merkitystä
sekä toinen toistensa auttamista ja tukemista. Terveessä työyhteisössä ei ketään jätetä yksin. Siellä toimii
vertaistuki, jonka voi arjessa kokea voimaa antavaksi
elementiksi.
Edellä mainituilla terveen työyhteisön aineksilla ei
ole merkitystä, ellei työyhteisössä ole avointa, oppivaa vuorovaikutusta. Perussääntö on se, että kaikkien
tulee kyetä keskustelemaan työasioista kaikkien kanssa
toinen toistansa kunnioittaen. Rehellisyys ei tarkoita
sitä, että kenellekään olisi oikeutta loukata puheillaan
12
TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ
KIRJOJA
UUTUUSKIRJA
Raul Soisalo:
Psykoa johtamista
Toimialasta riippumatta kaikkia hyviä johtajia yhdistää yksi
asia: he hyötyvät psykologisesta pelisilmästä. Psykoa johtamista esittelee käytännönläheisin esimerkein, mitä laadukas
johtaminen edellyttää ja miten sitä voi tehostaa soveltavalla
psykologialla. Teos tarjoaa myös runsaasti työkaluja ja menetelmiä omien johtamistaitojen kehittämiseen.
Psykoa johtamista on kattava käsikirja kaikille esimiesasemassa työskenteleville. Kirjoittaja Raul Soisalon sanoin:
”Johtajalle ei ole ollenkaan pahitteeksi osata tulkita ihmisen
käyttäytymistä, puhumattakaan siitä, että tietäisi, miten ihminen saadaan toimimaan tietyllä tavalla erilaisten olosuhteiden vallitessa.”
Hinta
49,00 €/kpl
(sis. toimituskulut)
Tilaukset ja lisätiedot
Mikko Haarala,
p. 010 231 0334
tai sähköp. [email protected]
PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014
Käytännön esimerkkien lisäksi teos pitää sisällään muun
muassa yleisiä johtamiseen ja vuorovaikutustyöhön liittyviä
teorioita. Millainen tyyli on toimivin esimerkiksi liike-elämässä, ja milloin ärräpäätkin ovat ihan paikallaan? Kuinka
kohdataan ikävät tilanteet? Entä miten saadaan johdateltua
keskustelukumppani yhteiseen tavoitteeseen, ja mitä kaikkea elekieli meistä kertookaan?
13
TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ
KIRJOJA
Sanna Aavaluoma & Tarja Tammelin:
JOTTA MINUA EI UNOHDETTAISI
PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014
– tarinoita elämästäni niille,
jotka minua tulevat hoitamaan
Sanna Aavaluoma ja Tarja Tammelin ovat kehittäneet ryhmä-, pari- ja perheterapiaa muistisairaille ja heidän läheisilleen vuodesta 2000. Kirja on työkirjamuotoon laajennettu
hoitotahto, johon omia ajatuksia, toiveita ja näkemyksiä voi
kirjata.
Kirjan tavoitteena on auttaa perheitä keskustelemaan keskenään sairauden herättämistä ajatuksista ja tunteista, suvun
ja perheen historiasta, elämänarvoista ja tärkeänä pidettävistä asioista. Keskustelut ja yhdessä muistelu auttavat perhettä säilyttämään mielessään läheisensä ennen sairautta
ja yhdessä sopeutumaan sairauden elämään tuomiin muutoksiin. Erityisesti kirja mahdollistaa sairastuneelle oman
arvomaailmansa ja valintojensa dokumentoinnin. Myöhemmissä sairauden vaiheissa, kun hoito kotona ei enää
ole mahdollista, kirja toivottavasti kulkeutuu muistisairaan
mukana hoitopaikkaan. Kirja voi tällöin turvata sairastuneelle tärkeiden asioiden huomioiduksi tulemisen myös hoitopaikassa ja hoidossa silloin, kun hän itse ei kykene niitä
sanoiksi pukemaan.
Hinta
16,90 €/kpl
(sis. toimituskulut)
Tilaukset ja lisätiedot
Mikko Haarala,
p. 010 231 0334
tai sähköp. [email protected]
14
TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ
KIRJOJA
Raul Soisalo:
Särkyvä mieli – lasten ja nuorten
psyykkinen oireilu
Hinta
66,00 €/kpl
(sis. toimituskulut)
Tilaukset ja lisätiedot
Mikko Haarala,
p. 010 2310 334
tai sähköp. [email protected].
Kirjassa käydään läpi lapsen ja nuoren normaalia psykososiaalista kehitystä. Teos tarjoaa tietoa muun muassa aivojen kehityksestä ja tunteiden neurobiologisesta perustasta.
Psyykkistä oireilua käsitellään paitsi merkkinä mahdollisesta
sairaudesta myös normaalina reaktiona epätavallisiin olosuhteisiin ja ärsykkeisiin. Usein lapsen ja nuoren rajuakin
psyykkistä oireilua voidaan pitää sinänsä normaalina reaktiona, joka liittyy akuuttiin kriisiin tai traumaattiseen kokemukseen. Kirjoittaja esittelee monipuolisesti käytännön toimenpiteitä, joilla psyykkisesti oireilevaa lasta ja nuorta voidaan
tukea ilman, että häntä välttämättä tarvitsee leimata sairaaksi. Kirjassa tuodaan esiin myös interventioita, joita voidaan
hyödyntää monenlaisessa ammatillisessa vuorovaikutuksessa, esimerkiksi koulumaailmassa, sosiaalityössä, terveydenhuollossa, nuorisotoimessa ja harrastuspiireissä. Lukija voi
oppia, miten psyykkisiin ja neurobiologisiin prosesseihin on
mahdollista vaikuttaa.
Kirjan kirjoittaja Raul Soisalo on suosittu psykososiaalisen
hyvinvoinnin asiantuntija, psykoterapiakouluttaja ja tutkija.
Koulutukseltaan hän on vaativan erityistason psykoterapeutti.
Kliinikkona hänellä on paljon kokemusta lasten ja nuorten
sekä heidän läheistensä auttamisesta. Soisalo tuntee haasteellisimmatkin ongelmatilanteet, joissa ainoana ratkaisuna
on yleensä pidetty psykiatrista osastohoitoa. Hänen mukaansa laitoshoitoa ja huostaanottoja voidaan vähentää oikeaaikaisilla ja oikein annostelluilla avohuollon tukitoimilla.
PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014
Lapsuuteen ja nuoruuteen kuuluu normaalisti monta haastavaa vaihetta. Usea lapsi ja nuori ajautuu joskus – syystä tai
toisesta – psyykkiseen kriisiin. Nykyajalle on ominaista, että
lähes jokainen joutuu kosketuksiin traumatisoivien tapahtumien kanssa. Internetin ja sosiaalisen median vaarat sekä viihteen väkivaltaistuminen ja yliseksualisoituminen ovat tämän
ajan ilmiöitä, joilta lapsia ja nuoria on hankala varjella.
15
TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ
PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014
Psykososiaalinen työsuojelu
Hoidanko oikein?
Huono omatunto on
vanhustyön arkea.
Piia Nurhonen
Neljännes vanhustyöntekijöistä toimii viikoittain vastoin omaatuntoaan. Työntekijöiden mielestä tähän ajaa heitä useimmiten resurssien niukkuus ja omaisten vaatimukset. Myös voimakastahtoinen työtoveri tai työyhteisön toimintakulttuuri voi
pakottaa työntekijöitä toimimaan tavalla, joka ei heidän mielestään ole vanhuksen
kannalta paras mahdollinen.
Tulokset tulevat esille Gustaf
Molanderin uutuuskirjasta Hoidanko oikein? Eettinen kuormitus
hoito- ja hoivatyössä. Molander on
tutkija, sisätautien ja geriatrian
erikoislääkäri, psykologi sekä sosiaaligerontologian ja tanatologian
dosentti. Hänen kirjansa perustuu
Työsuojelurahaston tuella toteutet-
tuun tutkimushankkeeseen, jonka
aikana Molander työskenteli lähihoitajien apuna terveyskeskusten
vuodeosastoilla, vanhainkodeissa ja
yksityisissä palvelutaloissa eri puolilla Suomea. Tutkimuksen tiedonkeruuvaiheessa tehtiin myös yksilö- ja ryhmähaastatteluja ja niiden
analyysin perusteella kyselytutki-
mus 252 vastaajan otoksella.
Resurssien niukkuudella työntekijät viittasivat henkilöstön vähyyteen, säästövaatimuksiin ja
”kaikille yhtä niukasti” ‑tasapuolisuusperiaatteeseen.
Tällaisissa
oloissa vanhuksen yksilöllisiä tarpeita on vaikea ottaa huomioon.
– Ja lähihoitaja on yleensä lähin,
16
TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ
joka joutuu ne ohittamaan. Kun
katsoo toista ihmistä silmiin eikä
voi vastata hänen tarpeisiinsa, siitä
seuraa helposti huono omatunto.
Kun jokin asia kuitenkin tulee lähelle, se koskettaa, tutkija Molander sanoo.
Myös sairaanhoitajia kuormitti se, ettei vanhusten omaa tahtoa
kuunneltu riittävästi. Rutiinit ja
työkiireet menivät vanhusten toivomusten edelle.
– Käytännössä tämä voi tarkoittaa sitä, ettei vanhus pääse suihkuun silloin, kun hän haluaa. Mieleltään virkeä ja keskusteluseuraa
kaipaava vanhus saatetaan sijoittaa
vaikeasti muistisairaan vanhuksen
viereen. Laitosmaisissa olosuhteissa
vanhukset ovat tavallaan osa byrokratiaa, jossa ihmisen yksilöllisille
tarpeille ja toivomuksille ei ole riittävästi tilaa eikä aikaa, Molander
kuvaa.
Mikä on vanhuksen
parhaaksi?
Tutkimuksessa puolet työntekijöistä ilmoitti, ettei voinut työyhteisön toimintaperiaatteiden vuoksi
toimia vanhusten parhaaksi. Tästä
koituva paha olo vaivasi kotona
joka kolmatta sairaanhoitajaa ja
joka neljättä lähihoitajaa. Lääkäreitä asia ei sen sijaan jäänyt tällä
tavalla kiusaamaan.
Joka toinen lähihoitaja, joka
kolmas sairaanhoitaja ja joka viiden lääkäri ilmoitti voimakastahtoisen työtoverin vuoksi joutuvansa toimimaan tavalla, joka aiheutti
epävarmuutta siitä, oliko se vanhuksen parhaaksi.
Työntekijät kokivat myös omaisten toisinaan vaativan asioita, jotka
eivät aina työntekijöiden näkökulmasta olleet vanhuksen edun
mukaisia. Pitääkö huonokuntoista
ja vastentahtoista vanhusta suostutella nousemaan vuoteestaan? Milloin siirrytään kiinteästä ruoasta
sosemaiseen ruokaan vanhuksen
nielemisen helpottamiseksi? Onko
vanhuksen lääkitys kohdallaan?
Nämä ovat esimerkkejä kysymyksistä, joista omaiset saattavat olla
eri mieltä hoitavan henkilökunnan
kanssa. Huono omatunto heräsi
myös siitä, ettei omaistenkaan toiveita heidän läheisensä huomioon
ottamisesta kyetty riittävästi täyttämään.
Jatkuva omantunnonstressi vaikuttaa kielteisesti työntekijöiden
jaksamiseen ja hyvinvointiin. Pahimmillaan työntekijä joutuu toimimaan konemaisesti kuin robotti, jolloin asioita ei ehdi eikä jaksa
miettiä sen enempää. Tällöin pääsee helpommin tapahtumaan myös
ylilyöntejä, jotka sitten jäävät taas
vaivaamaan mieltä.
– Pahimmassa tapauksessa voi
lopulta käydä niin, että ihminen
joutuu työssä jaksaakseen vaientamaan omantuntonsa äänen, jottei
olisi jatkuvasti ristiriidassa itsensä
kanssa. Samalla työntekijä joutuu
kieltämään olennaisen osan itsestään, Molander huomauttaa.
Huono omatunto voi kuitenkin
toimia muutoksen alkuun panevana voimana myös työyhteisössä.
Siksi työoloja olisi kehitettävä niin,
että työntekijät voivat kuunnella
omaatuntoaan ja keskustella sen
viesteistä työyhteisön kesken ja
työpaikan eettisillä foorumeilla.
– On kaikkien osapuolten etu,
että tähän löytyy aikaa ja voimavaroja. Omatunto opastaa työssä ja
vahvistaa työn laadukkuutta, tutkija painottaa.
Syötänkö oikein?
Tutkimuksen mukaan kunnallisella sektorilla työskentelevillä lähihoitajilla on huono omatunto
useimmiten liian nopeasta syöttämisestä. Eräiden lähteiden mukaan
suomalaisista vanhainkotiasukkaista kolmannes on vajaaravittuja.
Syömisen haasteet aiheuttavat vanhuksille monenlaista vaivaa: Heidän painonsa voi pudota, he saattavat kärsiä kuivumisesta, heidän
haavojensa paraneminen voi vaikeutua, tai he saattavat saada keuh-
kokuumeen keuhkoon päätyneestä
ruoasta. Seurauksena voi lopulta
olla kuolema. Mutta mitä tehdään
silloin, kun vanhus ilmaisee sanallisesti tai ilmeillään ja eleillään, ettei hän halua syödä? Kuinka kauan
ja kuinka monta kertaa häntä pitää
yrittää suostutella? Toteutuuko
vanhuksen itsemääräämisoikeus
ruokailun käytännöissä? Näihin
kysymyksiin ei ole yksioikoisia vastauksia.
Yhdysvaltalaistutkimuksessa
laihtumisvaarassa olevat vanhukset
söivät paremmin eikä heidän painonsa laskenut, kun vanhainkodin
hoitajat avustivat syömisessä. Vanhuksia autettiin keskimäärin 40
minuuttia joka aterialla.
Molander nostaa esille mielenkiintoisen näkökulman vanhuksen
syöttämiseen.
– Hoivatoimenpiteenä syöttäminen on poikkeava siinä, että ravinnon saajan ja antajan päät ovat
samalla tasolla tai syöttäjän pää on
syötettävän päätä alempana, kun
vanhus on vuoteessaan ja syöttäjä istuu vuoteen vieressä. Syöttäjä
katsoo näin vanhusta ylöspäin.
Asetelma virittää työntekijän keskittymään toiseen ihmiseen, mikä
ilmenee konkreettisesti syötettävän
ja syöttäjän yhteisenä elekielenä.
Syöttäjän käden liikkeet mukautuvat syötettävän pureskeluun ja
nielemiseen. Sen hetken osapuolet
ovat olemassa toisiaan varten.
Omaisten
luopumisprosessin
keskeneräisyyden
takiako?
Sairaanhoitajat ja lääkärit kokevat
monesti erityisen vaikeaksi päätökseksi sen, milloin huonokuntoisen
vanhuksen elämää ylläpitävä hoito
lopetetaan. Mitä iäkkäämpi työntekijä on, sitä vaikeampaa elämää
ylläpitävästä hoidosta luopuminen näyttää olevan. Myös omaisille päätös on vaikea. Mutta onko
omaisten luopumisprosessin keskeneräisyys aihe pyrkiä jatkamaan
PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014
Psykososiaalinen työsuojelu
17
TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ
PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014
Psykososiaalinen työsuojelu
huonokuntoisten vanhusten elämää (esimerkiksi uusivan keuhkokuumeen yhteydessä annettavalla
antibioottihoidolla), kun vanhuksen omaa tahtoa ei varmuudella
tiedetä eikä hän kykene sitä enää
ilmaisemaan?
– Omaisten pitäminen ajan tasalla läheisensä tilanteesta on tärkeää, Molander sanoo. – Omaisia
tulee kuulla ja tukea, sillä luopuminen on prosessi. Kun hoitolinjaukset tehdään, tulee toimia niin,
että eri osapuolille syntyy kokemus
siitä, että heidän näkemyksiään on
otettu huomioon.
Molander kuvaa kirjassaan esimerkin, jossa vaikeasti muistisairaan vanhuksen hoidossa siirryttiin
palliatiiviseen hoitoon ja vahvoihin
kipulääkkeisiin, kun CT-tutkimuksissa löytyi kasvain.
”Olisiko sinulla (lääkäri) ollut
huono omatunto, jos olisitte tehneet hoitolinjapäätöksen kaikki
yhdessä jo aikaisemmin ja päättäneet siirtyä oireenmukaiseen hoitoon ja vahvoihin kipulääkkeisiin
jo kliinisen kuvan perusteella tai
viimeistään silloin, kun löytyi se
resistenssi?” Molander kysyi. ”Kyllä”, vastasi lääkäri ja korosti, että
diagnoosiin täytyy päästä. ”Haluaa
tietää, mitä hoitaa.”
Muistisairaan vanhuksen kipujen tulkinta on monimutkaista,
kun hän ei pysty ilmaisemaan kipujaan sanallisesti.
– Mielikuvissamme kivulias
kuolema liittyy edelleen useammin syöpään kuin dementiaan,
Molander toteaa. – Dementoivan
sairauden edetessä ilmenevät käytösmuutokset, etenkin motorinen
levottomuus, irvistely ja pelokkuuden ilmaukset, voivat kuitenkin
olla myös fyysisen kivun aiheuttamia. Vuoteen äärellä seisoville epävarmuus näiden ilmauksien syistä
voi olla ahdistavaa, mikä saattaa
aiheuttaa ristiriitoja tulkitsijoiden
välillä. Dementia kuuluu kuolevan
ihmisen Käypä hoito -suosituksissa mainittuihin sairauksiin, joiden
loppuvaiheen oireita voidaan lievittää palliatiivisen hoidon keinoin, tutkija Molander muistuttaa.
Sairaalaeetikoita
Suomeenkin?
Miten toiminnan eettisyyttä voidaan sitten kehittää? Tutkijan
mukaan lähtökohtana on, että
työntekijät huomaavat jatkuvasti
tekevänsä muihin ihmisiin vaikuttavia päätöksiä ja kykenevät arvioimaan päätöksentekoaan. Keitä
varten hoitoalan työntekijät viime
kädessä ovat olemassa, ja kenelle he
työtään tekevät? Omasta mielestään he eivät ainakaan ensisijaisesti
ole työssä säästääkseen varoja.
Suureen merkitykseen nousevat työntekijän itsereflektiotaidot.
Merkittävä rooli on myös organisaation eettisellä ilmapiirillä sekä
johdon ja hoitotyön lähiesimiesten
tarjoamalla tuella. Työntekijän ja
organisaation omantunnon välinen dialektiikka on mielenkiintoinen kysymys, josta Molanderin
mukaan tarvitaan lisää tietoa. Miten organisaation kollektiivinen
omatunto muodostuu ja kehittyy?
Muokkautuuko
työntekijöiden
omatunto vuosien varrella organisaation omantunnon osoittamaan
suuntaan? Entä miten ikä ja työkokemus vaikuttavat siihen?
Sosiaali- ja terveysalalla toimivat
kohtaavat yhä monimutkaisempia
eettisiä ongelmia asiakastyössä,
työyhteisössä ja koko yhteiskunnassa. Tämän vuoksi Molander
pitääkin tärkeänä, että alalle valmistuvat opiskelijat perehdytetään
eettiseen ajatteluun jo koulutusvaiheessa. Yksi tapa tukea eettistä
ajattelua on eettinen konsultaatio,
jossa käsitellään eettisiä ongelmia
ja tilanteita eettisten kysymysten
asiantuntijoiden avulla. Heidän
kanssaan voidaan keskustella moraalisesti parhaista toimintavaihtoehdoista.
– Kun työntekijä koki työkaverin toimineen epäeettisesti, joka
kymmenes päätti vaieta asiasta työ-
yhteisön hyvän tunnelman ylläpitämiseksi. Jos työyhteisön eettinen ilmapiiri ei ole avoin ja keskusteleva,
työntekijä joutuu ottamaan jopa
kiusatuksi tulemisen riskin ongelmia esille nostaessaan, Molander
arvioi ja rohkaisee työntekijöitä
pohtimaan, kumpi on tärkeämpää
voidakseen olla tasapainossa itsensä kanssa: työyhteisön miellyttäminen ja systeemiin sulautuminen vai
äänensä korottaminen oman potilaan puolesta hankalaksi leimautumisen uhallakin?
Haasteellisia potilastapauksia on
joissakin maissa jo vuosikymmenien ajan käsitelty strukturoidusti
eettisissä ryhmissä. Esimerkiksi
Norjassa tämänkaltainen toiminta on lainsäädännön perusteella
vakiintunutta. Ruotsissa on saatu
hyviä kokemuksia henkilökunnan
eettisen ajattelun kehittämiseen
tähtäävästä konsultaatiosta. Yhdysvalloissa sairaanhoitajia ja lääkäreitä konsultoivat sairaalaeetikot.
– Tämän tyyppiselle toiminnalle
saattaisi olla tarvetta myös meillä
hoitovaihtoehtojen ja hoitopaikan
valintaan liittyvien vapauksien
lisääntyessä. Työntekijöiden eettisen ajattelun kannalta voisi olla
hedelmällistä tehdä myös tiivistä
yhteistyötä erilaisten eettisten toimikuntien ja työryhmien kanssa,
Molander sanoo.
Lähteet
Molander, G. (2014). Hoidanko oikein?
Eettinen kuormitus hoito- ja hoivatyössä.
PS-kustannus.
Artikkelia varten on myös haastateltu tutkija
Gustaf Molanderia.
Työsuojelurahasto on tukenut tämän artikkelin kirjoittamista.
Lisäluettavaa
Glasberg, A.-L. (2007). Stress of conscience
and burnout in healthcare: the danger of
deadening one’s conscience. Umeå University Medical Dissertations. Umeå University.
Glasberg, A.-L. & Eriksson, S. & Dahlqvist, V. & Lindahl, E. & Strandberg,
G. & Söderberg, A. & Sørlie, V. &
Norberg, A. (2006). Development and
initial validation of the stress of consicence questionnaire. –Nursing Ethics 6,
s. 633–648.
18
TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ
Haukotus!
Toistuva altistuminen sisäisen vuorokausirytmin kannalta väärin ajoittuville työajoille voi johtaa vuorotyöunihäiriön kehittymiseen.
Piia Nurhonen
Elimistön fysiologiset toiminnot, kuten uni-valverytmin ajoitus, hormonieritys ja verenpaine, noudattavat
säännöllistä vuorokausirytmiä. Toimintojen luontainen ajoittuminen häiriintyy, kun työvuorot vaihtelevat. Luontaiseen nukkuma-aikaan ajoittuva työskentely altistaa vastaavasti työperäisille unihäiriöille, kuten
univajeelle, unettomuudelle ja väsymykselle.
Vuorotyö ja univaikeudet voivat altistaa merkittäville terveyshaitoille ja vaarantaa työturvallisuutta, kun
tarkkaavaisuus ja toimintakyky heikentyvät. Niihin
liittyy myös lisääntynyt riski sairastua masennukseen,
sydän- ja verisuonitauteihin, tyypin 2 diabetekseen ja
syöpään. Jopa puolet vuorotyöntekijöistä kärsii unen ja
vireystilan heikentymisestä.
Riittävän unen ja vireyden kannalta ongelmallisia
ovat erityisesti varhaiset aamuvuorot ja yövuorot, mutta myös vähäinen palautumisaika vuorojen välissä ja
pitkät työjaksot aiheuttavat samanlaisia hankaluuksia.
PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014
Psykososiaalinen työsuojelu
19
TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ
Psykososiaalinen työsuojelu
PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014
Tämän on todennut Työterveyslaitoksen tutkijaryhmä. Se on tutkimushankkeessaan kehittänyt työterveyshuoltoa varten seulontamenetelmän, jolla vuorotyöunihäiriö voidaan tunnistaa.
Työterveyslaitoksen tutkimukseen osallistui yhteensä 1 209 kuljetus- ja liikennealalla toimivaa vuorotyöläistä. Seulontamenetelmän kehittämisen ohella tässä
Työsuojelurahaston tukemassa hankkeessa selvitettiin,
miten vuorotyöunihäiriöistä kärsivien unenrytmi,
unen laatu ja vireys poikkeavat muiden vuorotyötä
tekevien vastaavista. Lisäksi kartoitettiin yksilöllisiä
työhön liittyviä muovattavia tekijöitä, jotka ovat yhteydessä vuorotyöunihäiriöön. Tällaisia ovat esimerkiksi
stressin kokemus, kivun tuntemukset ja vaikutusmahdollisuudet omiin työaikoihin.
Tutkimusmenetelminä käytettiin kyselyjä, unipäiväkirjoja sekä subjektiivisia ja objektiivisia unen ja vireyden mittareita. Unen ja vireyden mittauksia tehtiin
laboratoriossa sekä luonnollisissa työn ja vapaa-ajan
olosuhteissa. Perustuloksia voidaan soveltaa kaikilla
vuorotyön aloilla.
Aikainen aamuvuoro yhteydessä
unettomuuteen
Kansainvälinen unihäiriöluokitus (vuorotyöunihäiriö
F51.11, ICSD-2 2005) esittää vuorotyön aiheuttaman
unihäiriön diagnostisiksi kriteereiksi a) unettomuuden
tai poikkeavan väsymyksen, joka on ajallisesti yhteydessä toistuviin, normaaliin nukkumisaikaan osuviin
työaikoihin, b) oireiden liittymisen vuorotyöhön vähintään kuukauden ajan, c) unipäiväkirjan tai aktigrafian osoittaman biologisen vuorokausirytmin ja unijakson ajoittumisen häiriön ja d) oireistoa paremmin
selittävän syyn puuttumisen.
Työterveyslaitoksen tutkimushankkeessa tyypillisinä vuorotyöhön liittyvinä uni- ja vireystilan häiriöinä
näyttäytyivät voimakas väsymys yövuorojen aikana,
unen heikentynyt laatu ennen aamuvuoroa ja voimakas väsymys aamuvuoron jälkeen. Etenkin aikaiset aamuvuorot aiheuttivat unettomuutta. Työntekijät, joilla
seulontamenetelmän perusteella arvioitiin olevan vuorotyöunihäiriö, arvioivat unen tarpeensa suuremmaksi
ja unen laadun heikommaksi kuin oireettomat vuorotyöntekijät. Varsinaisesta univajeesta he eivät kärsineet.
Terveiden ryhmään verrattuna vuorotyöunihäiriöryhmään kuuluvilla esiintyi enemmän tuki- ja
liikunta­elimistön sairauksia sekä verenpainetautia. He
käyttivät myös enemmän uni- ja mielialalääkkeitä.
Palautuminen huonompaa, stressiä ja
kivun tuntemuksia
Vuorotyöunihäiriöön liittyi jonkin verran korkeampi
koulutus ja hieman suurempi alkoholinkulutus. Vuo-
rotyöunihäiriöiset raportoivat enemmän stressiä, ja
heillä oli myös enemmän kivun tuntemuksia sekä mielialan laskua. Nukkumistottumusten joustamattomuus
nousi kenttätutkimuksessa esille yhtenä vuorotyöunihäiriöön liittyvänä riskitekijänä. Vuorotyöunihäiriöiset
myös arvioivat palautuvansa epäsäännöllisestä työstä
oireettomia huonommin.
Vuorotyöunihäiriö tunnistetaan työterveyshuollossa puutteellisesti, sillä yhtenäinen seulontamenetelmä
vuorotyön aiheuttamalle unihäiriölle on puuttunut.
– Tällaisen seulontamenetelmän kehittäminen on
oleellista, sillä etenkin hyvää vireyttä edellyttävissä ja
vastuullisuutta vaativissa ammateissa, kuten terveydenhuollossa, kuljetus- ja liikennealalla sekä raskasteollisuudessa, altistutaan unihäiriöille ja heikolle vireydelle yövuorojen yleisyyden vuoksi, tutkimusryhmä painottaa.
Hankkeessa toimivaksi menetelmäksi osoittautui
seulontamenetelmä, jossa uni- ja vireystilaongelmien
esiintymisestä kysyttiin sekä erilaisten työvuorojen
että loman aikana. Sen etuna muihin menetelmiin
verrattuna on kyky sulkea pois muita unihäiriöitä
ja työvuoroihin liittymättömiä uni- ja vireystilaongelmia. Lisäksi menetelmää on helppo käyttää. Kun
vuorotyöunihäiriö tunnistetaan, työterveyshuolto voi
olla mukana suunnittelemassa työtehtäviin tai työaikoihin tehtäviä sopeutuksia työntekijän jaksamisen
edistämiseksi.
Lyhyesti: Vuorotyöläisen muistilista
• Vuorotyö kuormittaa päivätyötä enemmän, ja siksi
omaan jaksamiseen kannattaa kiinnittää enemmän
huomiota.
• Säännöllinen liikunta auttaa jaksamaan ja parantaa
vireyttä ja unen laatua.
• Nokoset on hyvä ottaa säännölliseen käyttöön
muun muassa ennen ensimmäistä yövuoroa.
• Ruokailuun on syytä panostaa. Terveellisen ja vireyttä tukevan ravinnon lisäksi tulee huolehtia sopivasta ruokailurytmistä. Yöllä ei syödä raskaasti.
Isompi ateria nautitaan viimeistään puolilta öin ja
sen jälkeen syödään kevyesti.
• Myöskään perhettä, harrastuksia ja sosiaalista elämää ei pidä unohtaa. Ne tukevat jaksamista, vaikka
vaativatkin hieman enemmän järjestelyjä vuorotyöläiseltä.
Lähteet
Vanttola, P. & Härmä, M. & Sallinen, M. & Hublin, C. & Virkkala, J. & Merikanto, I. & Niemelä, P. & Viitasalo, K. & Puttonen,
S. (2013). Vuorotyöunihäiriön seulonta- ja diagnoosimenetelmien
kehittäminen työterveyshuoltoon. Tutkimushankkeen nro 111102
loppuraportti Työsuojelurahastolle. Työterveyslaitos.
Artikkelia varten on myös haastateltu Työterveyslaitokselta tutkija
Sampsa Puttosta.
Työsuojelurahasto on tukenut tämän artikkelin kirjoittamista.
20
TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ
Avoimella
vuorovaikutuksella
onnistumisia
Maahanmuuttajan työhyvinvointiin vaikuttaa monta muuttujaa, kertoo Työterveyslaitoksen tutkimus. Tutkimuksen tulosten pohjalta syntyivät suositukset monikulttuurisille työpaikoille.
Piia Nurhonen
Yhä useampi suomalainen työpaikka on monikulttuurinen. Tulevaisuudessa
maahanmuuttajataustaisten työntekijöiden määrän
uskotaan kasvavan entisestään.
Työterveyslaitoksen
tutkimushankkeessa
”Maahanmuuttajan
onnistuminen työssä” paikannettiin tekijöitä, jotka tukevat maahanmuuttajien työhyvinvointia ja
osallisuutta työyhteisössä.
Keskeinen voimavaratekijä mo-
nikulttuurisella työpaikalla näyttää
olevan esimies. Kannustaessaan ja
ollessaan oikeudenmukainen hän
edistää monikulttuurisen työyhteisön hyvinvointia ja työntekijöiden
välisten suhteiden rakentumista.
Monikulttuurisen työpaikan esimiehen ominaisuuksissa korostuvat tilanneherkkyys, avoimuus ja
vuorovaikutustaidot. Esimies voi
tukea työssään aloittavaa maahanmuuttajaa varmistamalla hyvän
perehdytyksen ja huolehtimalla siitä, että työntekijä saa säännöllistä
palautetta ja tarvitsemaansa tukea.
Esimies tarvitsee tietoa ja työkaluja
monikulttuurisen työyhteisön johtamiseen.
Työhön perehdytyksen onnistuminen on erityisen merkityksellinen tekijä monikulttuurisella
työpaikalla. Perehdytysmateriaaleissa ja ‑käytännöissä on tärkeää
huomioida eri kulttuuritaustaisten
PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014
Psykososiaalinen työsuojelu
21
TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ
Psykososiaalinen työsuojelu
PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014
erityistarpeet esimerkiksi kielen
osalta. Perehdytykseen kannattaa
varata myös reilusti aikaa. Suomalaiseen työelämään liittyvät oikeudet ja velvollisuudet voivat olla
muualta tulleille vieraita. Työntekijän vastuiden, oikeuksien ja velvollisuuksien selventäminen puoltaakin paikkaansa.
Työssä aloittava maahanmuuttaja tulee työtehtävien lisäksi perehdyttää laajemmin myös työpaikan
pelisääntöihin ja käytäntöihin.
Työterveyshuollon palveluista saatavan tiedon sekä työterveyteen,
‑turvallisuuteen ja -suojeluun liittyvän tiedon on tärkeää olla ymmärrettävää myös vieraskielisille
työntekijöille.
Kaiken kaikkiaan monikulttuurisella työpaikalla on tärkeää huomioida erilaiset kielelliset valmiudet. Arkisissa tilanteissa työkaverit
voivat tukea paljon toisiaan. Työpaikan sisäisen viestinnän tulee olla
ymmärrettävää myös niille, jotka
eivät puhu suomea tai ruotsia. Samanaikaisesti voidaan kuitenkin
rohkaista käyttämään työpaikalla
näitä kahta kieltä.
Perehdytystä kahteen
suuntaan
Monikulttuurisella
työpaikalla
tarvitaan avointa ja rakentavaa
keskustelua kulttuurien välisistä
eroista ja samankaltaisuuksista.
Vuorovaikutukseen on hyvä kannustaa yli kulttuurirajojen. Ryhmien klikkiytymistä tulee pyrkiä
aktiivisesti estämään.
– Yksi käytännön keino, jolla
saadaan työyhteisön toimintaa sujuvammaksi, on työvuorolistojen
laatiminen niin, että taustaltaan
mahdollisimman erilaiset henkilöt
tekevät töitä yhtä aikaa, ”Maahanmuuttajan onnistuminen työssä”
-hankkeen tutkija Kirsi Yli-Kaitala
kertoo.
Kulttuurien kohtaamista voi
edistää kaksisuuntaisella perehdyttämisellä, jossa kehitetään työyh-
teisön monikulttuurisuusvalmiuksia. Tällainen kaksisuuntainen
perehdyttäminen on tärkeää erityisesti niillä työpaikoilla, joissa ei
aiemmin ole ollut muiden kulttuurien edustajia.
– Kun työyhteisöön tulee maahanmuuttajataustainen työntekijä,
ei riitä, että hänet perehdytetään
suomalaisen työyhteisön tavoille.
Jo olemassa olevaa työyhteisöä on
tärkeää valmistaa epämuodollisen
keskustelun keinoin siihen, että
työyhteisöön on tulossa toisesta
kulttuurista tuleva henkilö. Samalla on hyvä kertoa uuden työntekijän kielitaidon tasosta sekä
rohkaista työntekijöitä ottamaan
kontaktia ja tutustumaan, Yli-Kaitala opastaa.
Opas esimiestyön tueksi
Monikulttuurisella työpaikalla on
hyvä olla toimintaohjeet syrjintä- ja kiusaamistilanteiden varalle.
Lisäksi on syytä laatia yhdenvertaisuussuunnitelma ja seurata sen
toteutumista. On aihetta tarkkailla, kohdellaanko työntekijöitä tasapuolisesti ja onko heillä tasapuoliset mahdollisuudet esimerkiksi
kouluttautua ja edetä urallaan.
Organisaation johdolla ja sen
tekemillä suurilla linjauksilla on
oma tärkeä roolinsa monikulttuurisella työpaikalla. Ovatko monikulttuurisuuden arvostaminen ja
yhdenvertaisuuden edistäminen
esillä organisaation strategiassa
ja toiminnan suunnittelussa? Pidetäänkö
yhdenvertaisuudesta
kiinni erilaisissa kannanotoissa ja
viestinnässä? Puututaanko havaittuihin epäkohtiin ripeästi kaikilla
organisaation tasoilla? Näissä kysymyksissä tiivistyy isojen linjausten
merkitys.
– Se, että johto tuo monikulttuurisuutta arvostavasti esiin, näkyy käytännön työssä, Yli-Kaitala
sanoo.
”Maahanmuuttajan onnistuminen työssä” ‑tutkimushankkeen ja
laajemman asiantuntijayhteistyön
pohjalta syntyivät suositukset monikulttuurisille työpaikoille, opas
monikulttuurisen työpaikan esimiehille sekä monikulttuuristen
työpaikkojen toimintaa tukevat
verkkosivut. Sivut ovat osoitteessa
www.ttl.fi/monikulttuurinen_työpaikka. Sivustolta löytyy myös
resurssimittari, jolla voi arvioida
työpaikan monikulttuurisuusvalmiutta.
Lyhyesti:
”Maahanmuuttajan
onnistuminen työssä”
‑tutkimushanke
(2010–2013)
• Poikkileikkaustutkimus, jossa
kartoitettiin voimavarapainotteisesti kolmen keskeisen maahanmuuttajaryhmän tilannetta
työelämässä ja työpaikoilla.
• Kohderyhmänä
olivat
18–64-vuotiaat venäläis-, kurdija somalitaustaiset ensimmäisen
sukupolven työssä käyvät maahanmuuttajat kuudesta kaupungista (Helsingistä, Espoosta,
Vantaalta, Turusta, Tampereelta
ja Vaasasta).
• Osallistujia oli yhteensä 610.
• Selvitettiin, miten Suomessa
asuvat maahanmuuttajat voivat
ja millaiset ovat heidän voimavaransa.
• Tunnistettiin työhön liittyviä
potentiaalisia,
onnistumista
edesauttavia tekijöitä.
• Aineiston keruusta vastasi käytännössä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Lähteet
Airila, A. & Toivanen, M. & Väänänen,
A. & Bergbom, B. & Yli-Kaitala, K. &
Koskinen, A. (2013). Maahanmuuttajan
onnistuminen työssä. Tutkimus työssä käyvistä venäläis-, kurdi- ja somalitaustaisista Suomessa. Työterveyslaitos.
Artikkeliin on lisäksi haastateltu tutkija Kirsi Yli-Kaitalaa Työterveyslaitokselta.
Työsuojelurahasto on tukenut tämän artikkelin kirjoittamista.
22
TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ
PERHEET
Persoonallisuuden kypsyys
ja piirteet vaikuttavat
äitinä ja isänä olemiseen.
Piia Nurhonen
Vanhemman persoonallisuus luo perustan vanhemmuudelle. Kun vanhempi
voi psyykkisesti hyvin ja on persoonallisuudeltaan kypsä, hänellä on enemmän
edellytyksiä tukea lapsen myönteistä
kehitystä. Hän kykenee huomioimaan
lapsen näkökulman ja kehitykselliset
tarpeet sekä luomaan turvallisen kasvuympäristön. Tällainen lapsilähtöinen
vanhemmuus sisältää hellyyttä, lämpöä, päivittäistä aikaa, keskustelua ja
kuuntelemista, johdonmukaisuutta sekä
aikuisen vastuuta. Vanhemmat tietävät,
missä lapset ovat ja kenen kanssa.
Kypsyyttä tarvitaan erityisesti tilanteissa, joissa lapsi
ei tottele. Tällöin korostuu vanhemman kyky hallita
tunteensa ja kestää lapsen kiukkuisuutta ja vastarintaa. Vanhemman persoonallisuuden kypsyys voi olla
merkittävä voimavara myös kuormittavan elämäntilanteen keskellä, jolloin toimivan vanhemmuuden ylläpitäminen on haastavampaa.
Millaiset psykologiset ominaisuudet voivat olla
vanhemmuuden voimavaroja? Tutkimusten mukaan
näihin lukeutuvat vanhemman hyvä itsetunto ja kyky
ottaa toisen näkökulma huomioon. Merkityksellisiksi
asioiksi on huomattu myös 1) vanhemman herkkyys
havaita ja sisäistää sosiaalisen kanssakäymisen pelisääntöjä, 2) kyky monitahoiseen ajatteluun, 3) taipu-
PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014
Persoonalla
23
TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ
PERHEET
PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014
mus sietää asioiden monimutkaisuutta, 4) pyrkimys
objektiivisuuteen ja 5) taito sopeutua stressaaviin elämäntilanteisiin.
Viisi suurta ja vanhemmuus
Myös vanhemman persoonallisuuden piirteet näyttävät olevan yhteydessä lastenkasvatukseen. Piirteet viittaavat ihmisen suhteellisen pysyvään tapaan ajatella,
tuntea ja käyttäytyä. Piirretutkimuksessa laajimmin
on tällä hetkellä hyväksytty näkemys viidestä suuresta
persoonallisuuden piirteestä. Nämä ovat neuroottisuus eli tunne-elämän epätasapainoisuus, ekstraversio
eli ulospäin suuntautuneisuus, avoimuus uusille kokemuksille, sovinnollisuus ja luottamus. Miten piirteet
heijastuvat vanhemmuuden laatuun?
Neuroottisuuteen liittyy taipumus kokea kielteisiä
tunnetiloja ja hahmottaa ympäristö ihmissuhteineen
uhkaavana. Stressiin liittyvät tilanteet ovat vaikeita.
Neurootikolle tuttuja tunnetiloja ovat huolestuneisuus, hermostuneisuus, vihamielisyys, surullisuus, toivottomuus ja kriittinen suhtautuminen itseen.
Neuroottisuus on tutkimusnäytön valossa viidestä
piirteestä vahvimmin yhteydessä vanhemmuuteen.
On huomattu, että vanhemmat, joilla on taipumus
kokea kielteisiä tunteita, ovat kasvatuksessa passiivisempia, kielteisiä, tunkeilevia tai ylikontrolloivia.
Ulospäin suuntautuneet ovat taipuvaisia kokemaan
myönteisiä tunnetiloja, kuten iloisuutta ja innostuneisuutta. He ovat aktiivisia, hakeutuvat elämyksellisiin
ympäristöihin ja haluavat olla muiden ihmisten seurassa. Ulospäin suuntautuneet ihmiset ovat lämpimiä,
ystävällisiä ja sydämellisiä.
Ekstraversion osalta tutkimustulokset ovat osin ristiriitaisia. Toisaalta on huomattu sen olevan yhteydessä vanhemman ilmaisemaan lämpöön sekä herkkyyteen havaita lapsen tarpeita ja vastata niihin. Toisaalta
se on liitetty myös vanhemman autoritaarisiin rankaisukäytäntöihin, kuten pakottamiseen. Suomalaisessa
”Lapsesta aikuiseksi” ‑tutkimuksessa lasten kokema
myönteisyys kodin kasvatuskäytännöissä ja perheilmapiireissä liittyi lapsilähtöisen vanhemmuuden lisäksi
vanhemman vähäiseen ulospäin suuntautuneisuuteen.
Ekstravertti vanhempi voi ehkä suuntautua kodin ulkopuolelle harrastuksiin ja sosiaalisen elämään, jolloin
lapsi kokee jäävänsä vaille.
Vanhemmuutta kehittämään – sisältä
päin
Sovinnollisuutta luonnehtivat epäitsekkyys, luottamus muihin ja halu uskoa hyvää muista ihmisistä.
Sovinnolliset ihmiset ovat vilpittömiä, huomaavaisia,
auttamishaluisia ja luotettavia. Sovinnollisuus on yhteydessä ihmissuhteiden syvälliseen laatuun, kun taas
ekstraversio liittyy seurallisuuteen ja esimerkiksi ihmissuhteiden suureen määrään.
Tunnollisuuteen yhdistetään järjestelmällisyys, järkevyys, kunnianhimo ja velvollisuudentunto. Tunnollinen ihminen pyrkii mahdollisimman hyvään lopputulokseen kaikessa, mihin ryhtyy. Hänellä on itsekuria
ja harkintakykyä. Tunnollisuus auttaa menestymään
päivittäisissä tehtävissä.
Avoimuus uusille kokemuksilla on viidestä piirteestä kiistanalaisin. Avoimuuteen liitetään syvällinen
tunnetason tietoisuus ja älyllinen tarve laajentaa omia
kokemuksia. Avoimet ihmiset ovat mielikuvitukseltaan rikkaita ja luonteeltaan esteettisiä, uteliaita ja
jopa epätavanomaisia.
Sovinnollisuuden, tunnollisuuden ja avoimuuden
yhteyttä kasvatukseen on tutkittu vähemmän. Viitteitä on kuitenkin saatu siitä, että piirteet tukevat myönteistä vanhemmuutta. Tosin joissakin tutkimuksissa
tunnollisten vanhempien on huomattu olevan ylikontrolloivia ja joissakin tutkimuksissa sovinnollisuudella
ei ole havaittu olevan yhteyttä vanhemmuuteen.
Vanhemmuudella on monitahoisia yhteyksiä lasten
kasvatukseen. Vanhemman persoonallisuuden piirteet
ovat vain yksi ulottuvuus. Vanhemmuuteen kasvetaan, eikä ainoa tie ole kantapään kautta oppiminen
tai oppimattomuus. Mitä enemmän vanhemmat ja
vanhemmuutta kohti kulkevat tietävät lapsen kehitykseen ja kasvuun vaikuttavista asioita ja mitä paremmin he ymmärtävät myös oman toimintansa juuria ja
versoja, sitä enemmän kasvuun on mahdollisuuksia.
Vanhemmuuteen voi ja kannattaa valmentautua.
Emeritusprofessori Lea Pulkkinen peräänkuuluttaa
vanhemmuuden kehittämistä sisältä päin, psykologisesti: ”Voitaisiinko vanhemmille antaa koulutusta
ihmisen kehityksestä, parisuhteesta ja lasten kasvuedellytyksistä? Koulutusta arvostavassa yhteiskunnassa
tämä tuskin olisi mahdoton tehtävä lastemme ja lastenlastemme tulevaisuuden hyväksi.”
(Pulkkinen 2009, 337.)
Lähteet
Metsäpelto, R.-L. & Kinnunen, U. (2009). Persoonallisuus ja
perhesuhteet. – R.-L. Metsäpelto & T. Feldt (toim.), Meitä on
moneksi. Persoonallisuuden psykologiset perusteet. PS-kustannus.
Metsäpelto, R.-L. & Rantanen, J. (2009). Persoonallisuuden piirteet ihmisten samanlaisuuden ja erilaisuuden kuvaajina. – R.L. Metsäpelto & T. Feldt (toim.), Meitä on moneksi. Persoonallisuuden psykologiset perusteet. PS-kustannus.
Pulkkinen, L. (2009). Lapsesta aikuiseksi, mutta miten ja millaiseksi? Kehityksellinen ja yhteiskunnallinen näkökulma persoonallisuuteen. – R.-L. Metsäpelto & T. Feldt (toim.), Meitä on
moneksi. Persoonallisuuden psykologiset perusteet. PS-kustannus.
24
TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ
UUSIA KOULUTUKSIA
Särkyvä mieli lasten ja nuorten
psyykkinen oireilu
6h?
18.9.2014 HELSINKI,
TIETEIDEN TALO, Kirkkokatu 6
Ajankohtaista tietoa lasten ja nuorten
edistää
Ohjelmassa mm.
Oireilun informaatio
Mitä oireileva lapsi tarvitsee, vaikkei ehkä halua?
Mitä lapsi ei tarvitse, vaikka ehkä haluaakin?
Oikeanlainen vs. vääränlainen lapsen varjelu?
Milloin hoito voi ylläpitää tai pahentaa häiriötä?
Lue lisää www.psyk.fi
PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014
hyvinvoinnista ja miten sitä voidaan
25
TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ
UUSIA KOULUTUKSIA
Hämmennetty,
häiritty - miten
auttaa oireilevaa
lasta ja nuorta? 6h?
29.10.2014 HELSINKI,
TIETEIDEN TALO, Kirkkokatu 6
Tule kuulemaan uusia soveltavan
psykologian keinoista, miten oireilevaa
lasta ja nuorta voidaan auttaa!
Ohjelmassa mm.
Lasten ja nuorten konstikas käytös – maanläheisempi
lähestymistapa oireiluun
Kikkoja konstikkaaseen käytökseen – Kannattavan
kasvatuskeskustelun keinot
Keinoja kiukun hallinnan ohjaukseen
Yksilö- ja ryhmäohjausmentelmiä käytöshäiriöiden
hallintaan
Perheohjaus ja –neuvontamenetelmät
PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014
Lue lisää www.psyk.fi
MAISEMAMAALAUSKURSSI SAARENMAALLA
Aika: 3.-10.8.2014
Opettaja: Pedagogi, taidemaalari Olga Denisenko
Maksut: 435 € (sis.opetus, matkat) + majoitus alk. 196 €
Ilmoittautuminen: 30.6. mennessä
SAARENMAA VIRON HISTORIASSA
– KÄÄNNEKOHTIEN JA KOHTEIDEN JÄLJILLÄ
Aika: 3.-7.8.2014
Matkanjohtaja ja asiantuntija: Professori Martti Turtola
Maksu: 625 € (sis. luennot, matka- ja majoituskulut+retket)
Ilmoittautuminen: 30.6. mennessä
ALKAVAT KOULUTUSOHJELMAT
LCA Life Coach™ -koulutus (20 op) 2014-15
Kriisit ja traumat haasteena (20 op) 2014-15
Työnohjaus muutoksen moottorina (60 op) 2014-16
Ratkaisukeskeinen neuropsykiatrinen
valmentaja –koulutus (20 op) 2014-15
Johdon ja esimiesten työnohjaajakoulutus (20 op) 2015
Tiedot kaikista koulutuksista: www.repininstituutti.fi,
www.kymenlaaksonkesayliopisto.fi, puh. 044 747 8501
26
TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ
Muistisairaudet
Parisuhde
koetuksella
Muistisairaus haastaa intiimit suhteet. Rakkaus puolisoiden välillä voi silti jopa syventyä.
Jokainen parisuhde on erilainen. Parisuhteessa kummankin osapuolen perusperhe, sisäinen parisuhde
ja kasvuhistoria määrittävät sen, miten pari selviytyy
suhteensa erilaisista kriiseistä ja miten pari ratkaisee
ne. Siksi myös kumppanin sairastuminen vaikuttaa
eri tavoin eri parisuhteisiin. Myös se vaihtelee, kummalle sairauteen sopeutuminen on haasteellisempaa.
Seksuaalisuus on jokaisen parisuhteen ulottuvuus, jonka toteuttamiseen parin sisäiset prosessit vaikuttavat.
Muistisairaus tuo näihin prosesseihin omat vaikutuksensa, joita tässä artikkelissa tarkastelen tutkimusten,
kliinisen paripsykoterapiatyön ja aiempien kirjoitusteni kautta.
Parisuhde, läheisyys ja seksuaalisuus
Antaessaan vihkivalassa lupausta rakastaa toista sairauden ja terveyden hetkinä ei ihminen voi aavistaa, miten
vakava sairaus vaikuttaa parisuhteeseen. On haasteellista säilyttää suhde vastavuoroisena ja tasapainoisena
samalla, kun siihen astuvat potilaan ja hoitajan roolit. Tieto vakavasta sairaudesta nostattaa voimakkaita
menetyksen tunteita, joihin pari saattaa reagoida joko
työntämällä toista kauemmas itsestään tai ripustautu-
malla toiseen. Parit sopeutuvat parhaiten, mikäli oppivat hyväksymään sairauden tuomat elämän tosiasiat
ja käyttämään tätä tietoisuutta tavalla, joka voimauttaa parisuhdetta sen rajoittamisen sijaan. Parilla on
mahdollisuus uudelleen arvioida, mikä kummallekin
osapuolelle on todella tärkeää ja mikä vähempiarvoista (Rolland 1994). Kaikki parisuhteet eivät selviydy
sairauden tuomista haasteista, vaan puolisot päätyvät
psyykkiseen tai konkreettiseen eroon.
Ihminen on seksuaalinen olento syntymästä kuolemaan. Ei ole olemassa normaalin seksuaalisuuden
määritelmää. Parisuhteessa lähtökohtana on se, että
kumpaakin osapuolta tyydyttävä seksi on normaalia.
Seksuaalisuuteen kuuluvat yhdynnän lisäksi puolisoiden välinen läheisyys ja intiimiys sekä heidän mielikuvansa ja fantasiansa. Toisille seksi on jokapäiväinen
asia, kun taas toiset voivat mainiosti elää edes miettimättä sitä. Vakava sairaus ei poista seksuaalista ulottuvuutta tai läheisyyden tarvetta ihmisestä. Sairaus ja sen
tuomat muutokset ihmiseen ja hänen läheiseen suhteeseensa vaikuttavat kuitenkin siihen, miten sairaus tulee
näkyviin seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa. Luottamuksen puute ja turvattomuuden tunne heijastuvat
PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014
Sanna Aavaluoma
27
TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ
PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014
Muistisairaudet
helposti parin seksielämään. Toisilla seksi ja läheisyys
toimivat hyvin myös silloin, kun muuten on vaikeaa, sillä seksissä löydetään turva toisesta. Toisilla taas
tyytymättömyyden tunne vähentää seksuaalista halukkuutta. Kenties suurin merkitys seksuaalisuhteessa on
sillä, säilyykö suhteen vastavuoroisuus ja kykenevätkö
kumppanit huomioimaan toisiaan (Aavaluoma 2012.)
Parisuhteessa etsitään aina tasapainoa läheisyyden
ja erillisyyden, yhteisten ja omien tekemisten välillä.
Myös silloin, kun sairaus tulee osaksi parisuhteen arkea, olisi kummankin hyvä löytää yhdessäolon lisäksi elämänalueet, jotka ovat itselle merkittäviä ilman
toista. Kumppanin sairastuessa muistisairauteen tämä
tehtävä herättää ristiriidan. Samaan aikaan tarve löytää omaa elämänsisältöä ja tietoisuus toisen sairaudesta
ja vähittäin tapahtuvasta muuttumisesta aiheuttavat
kipua siitä, että yhteiset hetket ja yhdessä jaetut asiat
eivät enää ole samanlaisia kuin ennen ja ne vähenevät. Tietoisuus tästä saattaa herättää terveessä osapuolessa suuren tarpeen olla puolison kanssa yhdessä niin
paljon kuin mahdollista. Kun oma puoliso muuttuu,
voi yhteisten kokemusten mahdollistuminen tuntua
kilpajuoksulta ajan ja sairauden kanssa. Näin kasvun
vaatima kyky erillisyyteen voi tulla uhkaavaksi kokemukseksi ja tilanne voi aiheuttaa sisäisen, usein tiedostamattomankin ristiriidan. (Aavaluoma 2012.)
Parisuhteen osapuolilla voi olla hyvinkin erilaisia
tapoja jakaa kokemuksiaan ja puhua asioista. Toiselle
on voinut aina olla tärkeää kertoa kaikki ilot ja huolet
sisaruksille, sukulaisille ja ystäville. Toinen taas on voinut olla pidättyväinen asioiden jakamisessa. Tämä voi
johtua siitä, että hänellä on huonoja kokemuksia toisille uskoutumisesta. Saattaa myös olla, että hän ei ole
omassa perheessään tottunut sellaiseen tapaan käsitellä
asioita, vaan perheen kulttuuri on kantaa asioita yksin.
Niin kauan kuin elämässä tapahtuvat asiat koskettavat vain itseä, voi kumpikin tehdä päätökset siitä, mitä
itsestään kertoo. Kun pysähdyttävä asia koskettaa molempia, joudutaan parisuhteessa löytämään yhteinen,
kummallekin sopiva tapa ottaa asiat puheeksi. Miten
selvitä pakottavasta jakamisen tarpeesta loukkaamatta toista, joka haluaa pitää tiedon sairaudesta salassa?
Miten ilmaista puolisolle se, että toiset jo huomaavat
hänessä tapahtuneet muutokset, vaikka hän itse ei ole
sitä mieltä? (Aavaluoma 2012.)
Sairaus kriisiyttää parisuhteen
Toisen vakava sairastuminen on parisuhteessa kriisi,
joka ravistelee kummankin turvallisuuden tunnetta
sekä minuuden pysyvyyttä. Molemmissa osapuolissa
aktivoituvat silloin myös muut elämän aikana koetut
turvallisuuden tunnetta uhanneet kokemukset, menetykset ja traumat. Elämän rajallisuus ja ennakoimattomuus on kohdattava. Tieto etenevästä parantumat-
tomasta sairaudesta pakottaa työstämään luopumisen
kysymyksiä ja tiedostamaan tulevan kuoleman. Puolisoiden kiintymystyylit ja niiden myötä perustavaa laatua oleva kokemus autetuksi ja kannatelluksi tulemisen mahdollisuuksista vaikuttavat siihen, minkälainen
prosessi muodostuu vakavan sairauden hyväksymisestä
osaksi omaa elämää. Parisuhteessa joutuvat koetukselle
sekä luottamus elämää kohtaan että parin keskinäinen
luottamus. Jos parilla on kokemusta siitä, että elämän
aikana kohdatuista vaikeuksista on selvitty yhdessä,
sairauden tuomat haasteetkin voidaan kohdata yhdessä. Jos taas liitto on ollut vaikea eikä keskinäisen luottamuksen haavoja ole voitu hoitaa, tulevaisuus sairauden
kanssa saattaa tuntua sietämättömältä. (Aavaluoma
2012.)
Sovittujen asioiden pysyminen mielessä vaikeutuu
sairastumisen myötä, jolloin myös niiden noudattaminen helposti unohtuu. Kun pienissä arjen asioissa
tukeutuu toiseen ja joutuu pettymään, keskinäinen
luottamus rikkoontuu. Joskus uskonnollinen vakaumus saattaa luoda pohjan sille, että sairaus katsotaan
osaksi suurempaa kokonaisuutta ja vaikeudet voi antaa
jonkin ylemmän voiman kannettavaksi. Toisinaan sairaus taas romuttaa luottamuksen uskoon. (Aavaluoma
2012.)
Parisuhteen kriiseille keskeisiä teemoja ovat vuorovaikutukseen ja intiimiyteen liittyvät vaikeudet ja erimielisyydet sekä vallan tasapaino ja suhteen roolijako.
Näiden vaikeuksien takana ovat erillisyyteen ja läheisyyteen liittyvät kohtaamattomat tarpeet. Vaikeuksien
lisääntyessä kumpikin osapuoli on taipuvainen kuulemaan toisen ilmaisusta vain negatiivisen puolen. Positiiviset ilmaisut jätetään huomiotta. Parin perusperheen kokemukset voivat altistaa parisuhdevaikeuksissa
olevia kehittämään ongelmallisia uskomusjärjestelmiä
ja käyttäytymistapoja. Tällaisia ovat esimerkiksi kolmioasetelma vanhempien välissä ristiriidassa, väkivallassa tai erossa; vaikeudet vanhempien ja lapsen suhteessa; kietoutuneet tai hylkivät suhteet vanhempiin;
hylkäämiskokemukset; psyykkinen tai seksuaalinen
hyväksikäyttö sekä ero vanhemmista merkittävissä kehitysvaiheissa ilman korvaavaa huoltajaa. Näin syntyvät ongelmalliset suhdekartat opastavat heitä aikuisuudessa tavoissa, joilla he odottavat tarpeittensa tulevan
kohdatuiksi. Stressaavissa elämäntilanteissa ihmisen
kiintymystarpeet heräävät ja hän odottaa kumppaninsa vastaavan näihin tarpeisiin. Jos hän on joutunut
vanhempansa hylkäämäksi, hän voi kohdella kumppaniaan kuin tämäkin aikoisi hylätä hänet. (Carr 2008.)
Vakava sairastuminen voi aiheuttaa reaktiivisen
masennuksen sairastuneelle tai hänen puolisolleen.
Masennus tuo parisuhteeseen monenlaisia vuorovaikutusvaikeuksia. Terve puoliso voi toisaalta ymmärtää
masentuneen vetäytymistä, mutta samalla aiemmasta
28
TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ
Muistisairaudet
Voiko puoliso olla myös hoitaja?
Etenevät muistisairaudet haastavat parisuhteen. Ne
pakottavat parin sopeutumaan jatkuviin muutoksiin
arjessa ja vuorovaikutuksessa. Sairastunut tarvitsee vähitellen yhä enemmän apua, mikä nostaa parisuhteessa esiin avuttomuuden ja tarvitsevuuden kysymykset.
Koska muistisairasta usein hoitaa oma puoliso, on tärkeää ymmärtää sairauden vaikutuksia parisuhteeseen.
(Ascher et al. 2010.) Projektiivisen identifikaation
avulla puolisot pyrkivät ratkaisemaan sairauden nostattamia psyykkisiä haasteita. Vajavuuteen, avuttomuuteen ja osaamattomuuteen liittyviä osia projisoidaan
toiseen, sitä osaa vastaan hyökätään, sitä koetetaan
hallita tai sen avulla yritetään päästä yhteyteen toisen
kanssa. Toisessa ihaillaan tai vihataan itsessä olevaa eihyväksyttyä puolta. (Tuhkasaari 2010.)
Parisuhteessa terveen puolison itseltä kieltämät tunteet heijastuvat sairastuneen käytöksessä (Walsh & Mc-
Goldrick 2004). Muistisairas herkistyy tunnistamaan
puolisonsa tunteita. Hänen oma ilmaisunsa muuttuu
rajoittuneemmaksi, mutta hän alkaa määrittää omaa
itseään puolisossaan aistimiensa tunteiden kautta. Esimerkiksi terveen puolison itseltään kieltämät vihan tunteet voivat purkautua sairastuneen tuskastumisena, levottomuutena tai väkivaltaisuutena. (Aavaluoma 2012.)
Alzheimerin tauti haastaa intiimit suhteet. Puolisoiden välillä rakkaus voi silti jopa syventyä. Parisuhteen
pituus ja sen laatu sekä perheen ongelmienratkaisukeinot ennen sairautta ennustavat sitä, miten pari selviytyy sairauden suhteelle tuomista haasteista. Pitkä liitto
ei helposti romahda sairauteen, kun taas järjestyksessään toiset tai kolmannet liitot ovat haavoittuvampia, mikäli lojaliteetti ja sitoutuminen eivät ole vielä
kehittyneet. Pariskunnille sairaus voi merkitä taakkaa,
syyllisyyttä, haastetta, kauhistusta tai šokkia. (Cohen
& Eisdorfer 2001.)
Erityishaasteita
Jos sairastunut muuttuu seksuaalisissa lähestymisissään karkeaksi tai huomioi vain oman tyydytyksensä,
toinen osapuoli ei koe seksielämää helläksi ja huomioivaksi. Sairauden myötä seksuaalisuus saattaa lakata
kiinnostamasta kokonaan. Toisilla se taas saa liiallisen
merkityksen, jolloin seksi on mielessä jatkuvasti. Joillakuilla myös lääkitys vaikuttaa halukkuuteen. Joskus
sairauteen liittyvä aloitekyvyn heikkeneminen ilmenee lisäksi seksuaalisen aloitekyvyn heikkenemisenä,
jolloin vastuu aloitteiden tekemisestä siirtyy terveelle
puolisolle. Jos aloitteiden tekeminen on hänelle vaikeaa tai hän on nauttinut kumppaninsa aloitteellisuudesta, hän joutuu löytämään uuden puolen itsestään,
jotta hän saisi kumppaninsa innostumaan. Liiallisen
korostunut seksuaalisuus voi pitkään jatkuessaan merkitä terveelle puolisolle uupumista ja jopa pelkoa siitä,
miten selviytyä kumppaninsa aktiivisuuteen liittyvistä
asioista. Jos terve puoliso on ollut suhteessa varovaisempi ilmaisemaan itseään tai sairastunut on ollut dominoiva osapuoli suhteessa, hän ei ehkä uskalla kertoa
tilanteestaan kenellekään. (Aavaluoma 2012.)
Sairauden edetessä myös hygienian hoitamisen
vaikeudet vaikuttavat vääjäämättä siihen, minkälaisia seksuaalisista kokemuksista tulee. Monet kokevat
vaikeaksi myös sen, ettei ole mahdollista tietää, onko
sairastunut puoliso tilanteissa aktiivinen omasta halustaan. Puolison pelko siitä, että hän houkuttelee sairastuneen puolisonsa tätä hämmentäviin tilanteisiin, saattaa myös tulla esteeksi seksille. Myös parin unielämä
vaikuttaa seksuaaliseen kanssakäymiseen. Toiset nukkuvat rauhallisesti pitkät yöunet, jolloin yhteisen vuoteen jakaminen ei ole hankalaa. Jos taas toinen nukkuu
levottomasti, heräilee ja kulkee öisin ympäri kotia, toisen unensaanti saattaa kärsiä kohtuuttomasti. Tällöin
PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014
läheisyydestä etäälle joutuminen voi aiheuttaa ulkopuolisuuden ja hylätyksi tulemisen tunteita. Hän saattaa turtua pettymykseen ja kenties pyrkiä kätkemään
kasvavan vihansa. Kun tunteet puolisoa kohtaan ovat
turhautumisen, pettymyksen ja vihan sävyttämiä, on
välillä vaikeaa muistaa, että kyseessä on sairaus. Huoleen toisesta tarvitaan myötätuntoa, eikä ihmisen ole
helppo löytää sitä suhteessa, jossa hän kokee tulevansa
laiminlyödyksi. (Aavaluoma 2012.)
Häpeä on tunne siitä, ettei tule hyväksytyksi omassa mielessään tai toisten silmissä. Häpeään liittyy pelko paljastetuksi tulemisesta ja siitä, mitä toiset itsestä
ajattelevat. Jokainen ihminen kokee häpeän tunteita,
mutta niiden voimakkuuteen vaikuttaa se, miten hänet
on näissä tunteissaan otettu elämänsä aikana vastaan.
Jos avuttomuuden tai heikkouden näyttämisestä on
seurannut torjuntaa, tunteen mitätöintiä tai vähättelyä, ihminen pyrkii selviytymään yksin tukeutumatta
toisiin. Vaikkei sairauden puhkeamiselle voi mitään,
sairastuminen ja siihen liittyvät muutokset itsessä herättävät häpeää. (Aavaluoma 2009, 2011.)
Muistisairas ihminen tuntee usein häpeää itsestään jo
sairauden varhaisvaiheessa. Hän pelkää, että kaikki näkevät sairauden. Sen vaikutukset omaan identiteettiin ja
arjesta selviämiseen ovat hämmentäviä ja huonommuuden tunteita herättäviä. Muistamattomuus, asioiden
unohtaminen ja jatkuvat väärinymmärrykset läheisissä
suhteissa aiheuttavat häpeää, sillä sairastunut ei pahoita
läheistensä mieltä tahallaan. Myös läheinen kokee monenlaista häpeää. Sairauden aikaansaamat muutokset
ja niistä seuraavat kiusalliset hetket vuorovaikutustilanteissa tai myöhemmin julkisilla paikoilla herättävät
sekä myötähäpeää sairastuneen puolesta että katseiden
kohteena olon tuomaa häpeää. Rakkaan ihmisen häpeäminenkin hävettää. (Aavaluoma 2009, 2011.)
29
TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ
Muistisairaudet
PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014
samassa vuoteessa tai huoneessa nukkuminen voi olla
mahdotonta. (Aavaluoma 2012.)
Baikien mukaan (2002) ikääntyvien seksuaalisuutta
on tutkittu vähän ja on vaikea tietää, liittyvätkö muutokset iän tuomiin muihin sairauksiin vai seksuaalisuudessa iän myötä tapahtuviin muutoksiin. Erityisesti
naisten halukkuus vähenee iän myötä. Nykyajan vanhat ihmiset ovat seksuaalisesti aktiivisempia kuin edelliset sukupolvet. Muistisairaus voi lisätä seksuaalista
aktiivisuutta (sairastunut unohtaa, että seksiä on juuri
ollut, tai hän tulee estottomammaksi) tai vähentää sitä
(sairastuneen mieliala laskee; erektiovaikeudet aiheuttavat apatiaa). Puolison muuttuminen saattaa seksin
yhteydessä tuoda terveen puolison mieleen insestiin
viittaavia mielikuvia. Sairastunut saattaa näet elää mielessään lapsuusaikaa ja pelätä seksuaalista lähestymistä.
Baikie nostaa esiin kysymyksiä sairauden ja seksuaalisuuden välisestä yhteydestä:
–Vaikuttavatko visuospatiaaliset vaikeudet ja dyspraksia hyväilykykyyn tai penetraatioon?
– Voiko seksuaalisen aktiivisuuden ja kyvyn rakastella
unohtaa?
–Katoaako seksuaalisuus kommunikointikanavana
muistisairauden edetessä?
– Kykeneekö muistisairas esileikkiin?
–Kuinka paljon puolison väsymys, puutteellinen
intiimihygienia tai verbaalinen aggressio vähentää
häntä kohtaan herääviä seksuaalisia tunteita?
– Jos sairaus muuttaa ihmistä, säilyykö hän seksuaalisesti viehättävänä?
Luopumisen ulottuvuuksia
Etenevä sairaus on pariskunnalle hidas kuolema, joka
pakottaa heidät elossa ollessaan suremaan. Jokainen
surun palanen on pieni kuolema, erillinen menetys
surtavaksi. Se tuottaa menetyksiä enemmän kuin pari
jaksaisi kantaa. Näitä ovat esimerkiksi autolla ajamisen
menetys, itsenäisyyden menetys, persoonallisuuden
menetys, raha-asioiden hallinnan menetys, haavoittuvuuden menetys, perheen menetys, luonteen menetys
ja sen ihmisen menetys, joka sairastunut oli. (KüblerRoss & Kessler 2005.)
Joskus parisuhde ei selviydy sairauden tuomista haasteista. Tällöin on tärkeää muistaa, että saattaa
olla kysymys myös parisuhteessa piilossa olleista vaikeuksista, joiden esiintulon sairaus aktivoi tai joiden
ilmaantumista se nopeuttaa. Pari olisi siis saattanut
erota ilman sairauttakin. Puolison sairastuessa kynnys
erota useimmiten kuitenkin kasvaa, sillä tieto puolison
lisääntyvästä avun tarpeesta herättää tietoisuuden hänen tulevaisuutensa turvaamisesta. Näissä tilanteissa
molemmat puolisot kokevat suurta yksinäisyyttä niin
henkisesti kuin seksuaalisestikin.
Vaikka muistisairas voi varhain aloitetun lääkityksen
turvin säilyttää hyvän toimintakyvyn jopa yli kymmenen vuotta diagnoosin saamisen jälkeen, on etenevä
sairaus pelottava asia parisuhteessa. Kaikista sairauden
herättämistä tunteista, ajatuksista, kysymyksistä ja
tunnelmista olisikin tärkeää voida keskustella yhdessä
– joko kaksin tai ammattilaisen kanssa. Näin vahvistuu
kyky luottaa toiseen ja sietää omaa avuntarpeen lisääntymistä tai toisen tukena olemista. Mitä avoimemmin
voidaan puhua sairauden kanssa vastaan tulevista haasteista, sen turvallisemmaksi molemmat puolisot voivat
tuntea olonsa – epävarmuudenkin keskellä. Turvallisuus lisää kykyä läheisyyteen.
Sairauden edetessä puolisoiden olisi tärkeää löytää
seksin lisäksi muitakin tapoja seksuaalisuutensa ilmaisemiseen. Kyse on tavoista olla lähellä ja tuottaa yhteisiä
fyysisiä hyvän olon kokemuksia. Käsikkäin olo, hyväily,
hieronta, suukottelu, silittely ja yhdessä saunominen tai
kylpeminen voivat tuntua molemmista hyvältä. Yhteinen vastavuoroinen seksi vähenee ja lakkaa muistisairauden myötä. Siitä luopuminen on molemmille oma
prosessinsa. Terveellä puolisolla säilyy usein kaipaus
kumppanuuteen, hellyyteen, hyväilyihin ja seksiin,
vaikka toisella olisi jäljellä vain tarve läheisyyteen ja turvalliseen kosketukseen. Sairauden tuomien muutosten
sureminen yhdessä ja erikseen mahdollistaa uudenlaisen suhteen syntymisen oman puolison kanssa.
Lähteet
Aavaluoma, S. (2009). Tähdenlentoja. Perhepsykoterapeuttinen näkökulma muistisairauksiin. Opin­näytetyö, vaativan erityistason
perheterapiakoulutus. Helsingin Alzheimer-yhdistys ja HOPEA-perheprojekti.
Aavaluoma, S. (2011). Muistisairaus psyykkisenä prosessina. – S.
Granö & H. Härmä (toim.), Työikäisen muisti ja muistisairaudet,
s. 204–246. WSOYpro.
Aavaluoma, S. (2012). Rakkaan kanssa kuutamolla. Parisuhde muistisairauden kajossa. Omakustanne.
Ascher, E. & Sturm, V. & Seider, B. & Holley, S. & Miller, B.
& Levenson, R. (2010). Relationship satisfaction and emotional
language in frontotemporal dementia and Alzheimer disease patients and spousal caregivers. – Alzheimer Disease and Associated
Disorders 1, s. 49–55.
Baikie, E. (2002). The impact of dementia on marital relationships.
– Sexual and Relationship Therapy 3, s. 289–299.
Carr, A. (2008). Family therapy. Concepts, process and practice. Toinen painos. Wiley.
Cohen, D. & Eisdorfer, C. (2001). The loss of self. A family resourse
for the care of Alzheimer´s disease and related disorders. Norton.
Kübler-Ross, E. & Kessler, D. (2005). Suru ja surutyö. Basam
books.
Rolland, J. S. (1994). In sickness and in health: The impact of
illness on couples´ relationships. – Journal of Marital and Family
Therapy 4, s. 327–347.
Tuhkasaari, P. (2010). Naisen ja miehen identiteetit murroksessa –
Sisäisten objektisuhteiden muutos parisuhteen ja paripsykoterapian näyttämöllä. – V. Malinen & P. Alkio (toim.), Paripsykoterapia ja parisuhteen kätketyt mahdollisuudet, s. 30–59. Väestöliitto.
Walsh, F. & McGoldrick, M. (1991). Loss and the family: A systemic perspective. – F. Walsh & M. McGoldrick (toim.), Living
beyond loss. Death in the family, s. 3–26. Norton.
30
TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ
UUSIA KOULUTUKSIA
MUISTISAIRAAN­
HOITO 2014
MUISTISAIRAANHOIDON ASIANTUNTIJAPÄIVÄT
27.–28.10.2014 Wanha Satama, Helsinki
Luennoitsijoina toimivat mm. Sirkka-Liisa Kivelä, Seela Sella,
Anna Pylkkänen, Sanna Aavaluoma…
Asiantuntijapäivät kokoavat yhteen alan
ammattilaisia, kuten
• muistihoitajia
• muistineuvojia
• muistikoordinaattoreita
• sosiaali- ja terveydenhuollon esimiehiä
• muistisairaiden hoitotyön ammattilaisia
• muistisairaiden asioista kiinnostuneita henkilöitä eri sektoreilta.
Päivien ohjelmassa on Suomen Psykologisen Instituutin
kouluttajien, muistihoitajien ja muiden asiantuntijoiden luentoja
sekä työpajoja ja valtakunnallista verkostoitumista muistisairaiden
asialla.
Lue lisää osoitteesta www.psyk.fi/muistisairaanhoito2014.
PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014
Tervetuloa mukaan Suomen Psykologisen Instituutin
Muistisairaanhoidon asiantuntijapäiville Helsinkiin. Liity
kollegojesi joukkoon ja tule mukaan pureutumaan ikäihmisten
psykososiaalisen hyvinvoinnin edistämisen ja muistisairauksien
kokonaisvaltaisen hoidon kysymyksiin!
31
TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ
PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014
Erilaisuus
Hyvä vai
paha porno?
Pornografia on kiistelty aihe, ja se herättää ihmisissä voimakkaita tunteita. Eroottisen aikuisviihteen kulutus vaikuttaa olevan kovin yleistä. Useissa kansainvälisissä
tutkimuksissa on arvioitu, että 50–99 % miehistä ja 30–86 % naisista käyttää pornografiaa.
Arja Kinnarinen
Vastustajat väittävät, että eroottisen aikuisviihteen suurkulutus voi tuhota avioliittoja, johtaa
seksuaalisiin riippuvuuksiin tai
muunlaiseen epäterveeseen käyttäytymiseen sekä lisätä seksuaalista aggressiivisuutta. Suurkuluttaja
saattaa saada erilaisia oireita, kuten
keskittymisvaikeuksia, sosiaalisia
pelkoja, pakko-oireita ja erektio-
ongelmia. Lisäksi pakonomainen
aikuisviihteen harrastaminen voi
aiheuttaa hankaluuksia muuallakin kuin parisuhteessa. Jotkut ovat
menettäneet työpaikkansa, koska
eivät ole voineet hillitä itseään työaikana, vaan ovat vierailleet jatkuvasti pornosivustoilla.
Kannattajien mielestä pornografia voi parantaa sukupuolielä-
mää, tarjota turvallisen seksuaalisen purkautumisväylän ja ehkä
jopa vähentää seksuaalista väkivaltaa. Joidenkin tutkijoiden raporttien mukaan esimerkiksi Tanskassa seksuaalinen aggressiivisuus
väheni, kun pornografia laillistettiin vuonna 1969.
Yhdysvaltalainen tiedetoimittaja ja -kirjoittaja Kirsten Weir on
32
TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ
sitä mieltä, että sekä vastustajat
että kannattajat sivuuttavat tärkeimmän asian: huolimatta siitä,
pidetäänkö pornografian käyttöä
moraalisena toimintana vai ei, monet ihmiset pitävät siitä.
Toisille ongelmatonta –
kaikille ei
Käytännön elämässä pornografia on läsnä kaikkialla. Internetin
myötä siitä on tullut entistä helpommin saatavaa; se on kaikkien
ulottuvilla, hinnaltaan edullista ja
anonyymia.
Monien mielestä tämä on hyvä
asia. Indianan yliopiston Kinseyinstituutissa vuonna 2002 tehdyn
tutkimuksen mukaan 86 % vastaajista oli sitä mieltä, että pornografian katselu voi olla opettavaista, ja
72 % totesi, että se on harmiton
purkautumisväylä fantasioille. Aikuisviihdettä käyttävistä vastaajista
80 % kertoi, että he kokivat asian
myönteiseksi.
Kinsey-instituutin
raportin
mukaan monille eroottisen aikuisviihteen käyttäjille ei näytä tulevan
vaikeuksia toiminnastaan. Joillekin
siitä kehittyy silti ongelma: 9 %
käyttäjistä sanoi, että he olivat
yrittäneet lopettaa, mutta epäonnistuneet siinä. Tärkeä kysymys
on, missä kulkee raja, jossa pornografian pimeä puoli tulee vastaan.
Tutkijat etsivätkin vastausta siihen,
missä määrin ja kenelle aikuisviihteen käyttö aiheuttaa riippuvuutta
ja miten auttaa ihmisiä, joilla liiallinen kulutus alkaa haitata normaalia elämää.
joiden mielestä heidän poikaystäviensä aikuisviihteen käyttö oli ongelmallisella tasolla, kokivat, että
heidän itsetuntonsa aleni, parisuhteen laatu heikkeni ja seksuaalinen
tyytyväisyys väheni.
Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Vuonna 2013 niin
ikään Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa Brigham Youngin ja
Missourin yliopistojen tutkijat selvittivät avio- tai avoliitossa elävien
parien suhteen laatua. He totesivat,
että miesten pornografian käyttö
vaikutti haitallisesti seksuaalisuhteen laatuun molemmilla puolisoilla. Yllättäen naisilla aikuisviihteen
käyttö sitä vastoin paransi heidän
seksuaalisuhteensa laatua.
Samansuuntaisia tuloksia olivat
saaneet Bridges ja Morokoff vuonna 2011: miehet, jotka käyttivät
pornografiaa, kokivat omien kertomustensa mukaan vähemmän
seksuaalista läheisyyttä todellisissa
ihmissuhteissaan. Sen sijaan kun
naiset käyttivät aikuisviihdettä,
läheisyys suhteessa lisääntyi. Mahdollinen selitys tähän on se, että
miehet viihdyttävät itseään yksinään, kun taas naiset katselevat
pornoa kumppaninsa kanssa, jolloin kysymyksessä on jaettu kokemus. Lisäksi miehillä on tapana
katsoa videoita, joissa esitetään
seksiaktia ilman muuta sisältöä.
Naiset taas katsovat kokonaisia
elokuvia, joissa on juoni. Yhdessä
puolisot usein käyttävät sellaisia
videoita, joissa miehet ja naiset esitetään seksuaalisesti tasa-arvoisempina kumppaneina.
mukaan tulee toiminnan salailua,
läheisyys suhteessa vähenee ja miehen masennuksen riski kasvaa.
Mutta mikä on syy ja mikä seuraus? Turvautuuko mies pornografiaan siksi, että kokee suhteensa
olevan epätyydyttävä? Vai vetäytyykö nainen ja menettää seksuaalisen mielenkiinnon sellaiseen
kumppaniin, joka viettää mieluummin aikaansa fantasiamaailmassa aikuisviihteen näyttelijöitä
katsellen kuin seurustellen puolisonsa kanssa?
Bridgesin tekemien haastattelujen perusteella molemmat tulkinnat voivat pitää paikkansa. Saattaa
olla, että jos parilla on menossa
seksuaalisesti kuiva kausi, mies
turvautuu pornografiaan täyttääkseen tyhjiön. Tämä voi hämmentää naista, ja hän voi kokea sen uhkaksi. Tällaisessa tilanteessa naiset
tuntevat itsensä usein vähemmän
viehättäviksi verratessaan itseään
aikuisviihteen filmitähtiin. Seurauksena voi olla noidankehä, jossa seksuaalinen kanssakäyminen
vähenee yhä edelleen, mies turvautuu pornoon entistä useammin ja
suhde vain huononee.
Bridges testaa parhaillaan interventioita, joiden avulla pyritään
auttamaan miehiä vähentämään
aikuisviihteen käyttöä. Lähinnä
kokeillaan kognitiivista käyttäytymisterapiaa. Tavoitteena on kehittää pareille sopiva terapiamuoto,
joka auttaa molempia puolisoita
pääsemään yhteisymmärrykseen ja
sopimaan, missä määrin pornografialle on tilaa suhteessa.
Aikuisviihde ja todellisen
elämän ihmissuhteet
Jos aikuisviihteen käytöstä tulee
liiallista eikä henkilö pysty enää
hallitsemaan sitä, ihmissuhteet
voivat kärsiä. Tennesseen yliopistossa Yhdysvalloissa tehtiin vuonna 2012 tutkimus, johon osallistui
308 naisopiskelijaa. Ne osallistujat,
Syy vai seuraus?
Joillekin pareille aikuisviihteen
katselusta näyttää olevan hyötyä,
mutta ei kaikille. Jos vain toinen
osapuoli – tavallisesti heteroseksuaalisessa parisuhteessa oleva mies
– käyttää pornografiaa suuressa
määrin, hän usein vetäytyy tunnetasolla kumppanistaan. Tällöin
Riippuvuus, pakkomielle
– vai jotain muuta?
Asiantuntijat eivät ole päässeet
yksimielisyyteen siitä, mikä aiheuttaa ylenmääräistä aikuisviihteen
käyttöä ja miten se pitäisi määritellä. Uusimpaan DSM-5-käsikirjaan suunniteltiin diagnoosia
”hyperseksuaalinen häiriö”, jossa
PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014
Erilaisuus
33
TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ
PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014
Erilaisuus
olisi alaluokka pornoriippuvuudelle. Lopulta asiantuntijat kuitenkin päättivät, että ei ollut riittävää
näyttöä tällaiselle diagnoosille tai
sen alaluokille, joten se poistettiin
esityksestä.
Seuraavaksi alettiin pohtia, voisiko olla kysymyksessä alkoholi- tai
huumeriippuvuuteen verrattavissa oleva addiktio. Tätä tutkitaan
parhaillaan Englannissa Cambridgen yliopistossa. Neuropsykiatri
Valerie Voonin tutkijatiimi pyrkii
selvittämään magneettikuvauksilla, ilmeneekö pakonomaisesti pornografiaa käyttävien henkilöiden
aivoissa samanlaista toimintaa heidän katsellessaan eroottisia kuvia
kuin päihderiippuvaisten aivoissa
heidän nähdessään kuvia olutpulloista tai muusta päihteisiin liittyvästä. Toistaiseksi Voon on saanut
näyttöä siitä, että aivotoiminta on
samantapaista sekä pakonomaisesti
pornoa käyttävillä että alkoholisteilla. Koska tutkimukset ovat vasta alkuvaiheessa, on kuitenkin liian
aikaista laittaa pornon suurkuluttajia samaan luokkaan päihderiippuvaisten kanssa. Lisätutkimukset
ovat tarpeen.
Kalifornian yliopistossa Los
Angelesissa on toisaalta saatu vastakkaisia tuloksia. Tohtori Nicole
Prause ja kollegat tutkivat EEGkuvausten avulla henkilöitä, joiden on vaikea saada aikuisviihteen
käyttöään hallintaan. EEG-kuvauksilla pyrittiin tunnistamaan
ne osallistujat, joilla on hyperseksuaalisuuteen liittyviä ongelmia.
Aivojen sähköisestä toiminnasta
mitattiin P300-reaktiona tunnettua ilmiötä. Odotusten vastaisesti
kuvauksista ei voitu päätellä, ketkä
koehenkilöistä olivat pornografian suurkuluttajia. Kyseisen tutkimuksen perusteella heitä ei siten
voitu luokitella riippuvaisiksi.
Englannissa Leicesterin yliopistossa vuonna 2013 tehdyn tutkimuksen tulokset taas viittasivat
siihen, että mieltymys pornoon
saattaa olla enemmänkin pakko-oire kuin riippuvuus. Tutkimuksessa,
johon osallistui 226 miestä, tietyt
piirteet – neuroottisuus, miellyttävyys, tunnollisuus ja pakonomainen asioiden tarkistaminen
– liittyivät ylenmääräiseen pornografian kulutukseen. Tutkijoiden
johtopäätös oli, että miehillä, jotka
eivät pysty vastustamaan Internetin pornosivuja, saattaa yksinkertaisesti olla sellainen luonteenlaatu
tai temperamentti, joka tekee heidät yleisesti tavallista alttiimmiksi
pakko-oireiselle käyttäytymiselle.
Hoidon ja tutkimuksen
ongelmia
Ennen kuin voidaan kehittää sopivia ja tehokkaita hoitomuotoja
henkilöille, jotka eivät pysty hallitsemaan viehtymystään pornografiaan, on pyrittävä ymmärtämään
käyttäytymisen taustalla olevia
syitä.
Pornografian
ylenmääräistä
käyttöä ei ristiriitaisten tutkimustulosten vuoksi ole helppoa luokitella. Vaikka toistaiseksi ei ole
vakuuttavasti todistettu tieteellisesti, mistä suurkulutus johtuu,
jotkut nykyisistä hoito-ohjelmista
perustuvat riippuvuusajatukselle.
Muun muassa Prausen mukaan
vääränlainen hoito voi kuitenkin
olla haitallista.
On ilmeistä, että pornografian
suurkulutus vahingoittaa joitakin ihmisiä. Heille ei kuitenkaan
ole tarjolla kovinkaan paljoa tutkimukseen perustuvaa tehokasta
apua. Jotkut tutkijat pyrkivät korjaamaan puutteen, mutta ongelmana on usein rahoituksen saaminen. Pornografia ja seksuaalisuus
ovat tulenarkoja ja kiistanalaisia
aiheita, joihin ei tiedemaailmassa
välttämättä suhtauduta vakavasti –
sukupuolitauteja lukuun ottamatta
– eikä niitä koskevaan tutkimukseen helposti myönnetä varoja.
Lähteet
APA handbook of sexuality and psychology
2: contextual approaches. Toimittaneet
D. L. Tolman ja M. Diamond. American Psychological Association 2014.
Bridges, A. J. & Morokoff, P. J. (2011). Sexual media use and relational satisfaction in heterosexual couples. – Personal
Relationships 4, s. 562–585.
Egan, V. & Parmar, R. (2013). Dirty habits? Online pornography use, personality, obsessionality, and compulsivity. –
Journal of Sex & Marital Therapy 5. DOI:
10.1080/0092623X.2012.710182.
Poulsen, F. O. & Busby, D. M. & Galovan, A. M. (2013). Pornography
use: who uses it and how it is associated with couple outcomes. –The
Journal of Sex Research 1. DOI:
10.1080/00224499.2011.648027.
Steele, V. R. & Staley, C. & Fong, T. &
Prause, N. (2013). Sexual desire, not
hypersexuality, is related to neurophysiological responses elicited by sexual
images. – Socioaffective Neuroscience
& Psychology 3. DOI: 10.3402/snp.
v3i0.20770.
Stewart, D. N. & Szymanski, D. M.
(2012). Young adult women’s reports
of their male romantic partner’s pornography use as a correlate of their
self-esteem, relationship quality, and
sexual satisfaction. – Sex Roles 5–6,
s. 257–271. DOI: 10.1007/s11199-0120164-0.
Weir, K. (2014). Is pornography addictive? – Monitor on Psychology 4, s. 48–50.
American Psychological Association.
Your brain on porn. – http://www.
yourbrainonporn.com/garys-tedx-talkgreat-porn-experiment.
34
TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ
Sydämellistä
Muun muassa ristiriitainen parisuhde vaikuttaa sydämen terveyteen.
Arja Kinnarinen
Puolison tarjoama tuki tai sen puuttuminen näyttää
vaikuttavan sydämen hyvinvointiin. Yhdysvaltalaisen
Utahin yliopiston psykologit totesivat äskettäin tutkimuksessa, että tukea antava puoliso voi vähentää henkilön riskiä sairastua sydäntauteihin.
Tutkimukseen osallistui 136 ikääntynyttä paria. He
täyttivät kyselykaavakkeet, joilla selvitettiin parisuhteen laatua yleisesti sekä sitä, minkä verran puolisot kokivat saavansa tukea toisiltaan. Noin 30 % osallistujista
ilmoitti, että puoliso tuki heitä. Toisaalta 70 %:n mukaan tilanne oli ristiriitainen. Nämä vastaajat kokivat,
että puoliso tuki heitä joskus, mutta usein sai heidät
pois tolaltaan ja hermostutti heitä. Tietokonetomografian avulla tutkijat kuvasivat osallistujien verisuonien
kalsiumkerrostumia, jotka voivat ahtauttaa suonia ja
lisätä sydänsairauden riskiä. Kuvaukset osoittivat, että
verisuonten kalkkeutuminen oli suurimmillaan silloin,
kun molemmat puolisot pitivät toistensa käytöstä ris-
PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014
Psyyke ja soma
35
TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ
Psyyke ja soma
PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014
tiriitaisena. Jos kumpikaan puolisoista ei kokenut näin
tai vain toinen heistä oli tätä mieltä, sydänsairauden
riski oli merkittävästi pienempi.
Lapsuusiän masennus – teininä
sydänoireita
Lukuisissa tutkimuksissa on havaittu, että masennus
on sydän- ja verisuonisairauksien itsenäinen riskitekijä
sekä naisilla että miehillä. Tämänkin vuoksi on tärkeää, että masennuspotilaat hakeutuvat hoitoon.
Yhdysvalloissa Indiana University – Purdue University Indianapolis -yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että masennuksen hoitaminen varhaisvaiheessa
saattaa lähes puolittaa tulevien sydänkohtauksien ja
aivohalvauksien riskin. Tutkijat seurasivat 235:tä henkilöä, jotka olivat 60-vuotiaita tai vanhempia ja joilla
oli todettu kliininen depressio. Osallistujat jaettiin satunnaisesti joko perushoitoon, joka käsitti tavallisesti
masennuslääkityksen, tai kollaboratiiviseen hoito-ohjelmaan, johon kuuluivat masennuslääkkeet ja lyhyt
psykoterapia. Jälkimmäisen koordinoi palveluohjaaja
(care manager). Niistä 168 osallistujasta, joilla ei tutkimuksen alussa ollut sydän- tai verisuonisairautta, kollaboratiivista hoitoa masennukseen saaneilla oli 48 %
pienempi riski saada sydänkohtaus tai aivoinfarkti seuraavien kahdeksan vuoden aikana verrattuna ryhmään,
joka sai perushoitoa. Kollaboratiivinen hoito ei kuitenkaan vähentänyt sydänkohtauksen eikä aivoinfarktin
riskiä niillä 67 potilaalla, joilla oli jo ennestään todettu
sydänsairaus.
Lapsilla, joilla on ilmennyt masennusta, näyttää olevan suurentunut riski saada sydänsairauksien oireita jo
teini-iässä. Näin todetaan tutkimuksessa, joka tehtiin
eteläfloridalaisessa yliopistossa. Tutkimuksessa vertailtiin sydänsairauksien riskitekijöitä – tupakointia,
ylipainoa, fyysistä aktiivisuuden tasoa ja vanhempien
sairaushistoriaa. Tutkimukseen osallistui 210 nuorta,
joilla oli aikaisemmin todettu kliininen masennus,
sekä heidän 195 sisarustaan, jotka eivät olleet sairastuneet masennukseen. Lisäksi tutkijat käyttivät 161
sellaisen nuoren tietoja, jotka eivät olleet mitään sukua
osallistujille ja joilla ei ollut masennushistoriaa. Todettiin, että sydänsairauksien riski oli olemassa niilläkin
osallistujilla, joilla ei enää ilmennyt masennusoireita.
Lähteet
Masennus ja sydäntaudit ovat yhteydessä toisiinsa. Artikkeli Terve.
fi-sivustolla. Harvard Health Publications ja Terve Media 2009.
– http://www.terve.fi/terveyden-abc/masennus-ja-sydantauditovat-yhteydessa-toisiinsa.
Monitor on Psychology. April 2014, s. 14–15. American Psychological Association.
Niskanen, L. (2011). Masennustila ja sydänsairaudet. Artikkeli
Duodecimin Sydänsairaudet-tietokannassa. – http://www.ebmguidelines.com/dtk/syd/avaa?p_artikkeli=syd00416.
Rottenberg, J. & Yaroslavsky, I. & Carney, R. M. & Freedland, K.
E. & George, C. J. & Baji, I. & Dochnal, R. & Gádoros, J. &
Halas, K. & Kapornai, K. & Kiss, E. & Osváth, V. & Varga,
H. & Vetró, A. & Kovacs, M. (2014). The association between
major depressive disorder in childhood and risk factors for cardiovascular disease in adolescence. – Psychosomatic Medicine 2,
s. 122–127.
Stewart, J. C. & Perkins, A. J. & Callahan, C. M. (2013). Effect
of collaborative care for depression on risk of cardiovascular
events: data from the IMPACT randomized controlled trial.
–Psychosomatic Medicine 1 (2014), s. 29–37. DOI: 10.1097/​
PSY.0000000000000022.
Uchino, B. N. & Smith, T. W. & Berg, C. A. (2014). Spousal
relationship quality and cardiovascular risk dyadic perceptions of relationship ambivalence are associated with coronary-artery calcification. – Psychological Science 5.2. DOI:
10.1177/0956797613520015.
36
TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ
UUSIA KOULUTUKSIA
Ymmärtävä
kohtaaminen –
vammaistyön
voimauttava
koulutuspäivä
Aika ja paikka
Keskiviikko 20.8.2014 klo 9.00–16.00, Helsinki, Tieteiden
talo (Kirkkokatu 6), sali 104
Ohjelma
9.00 Ihminen ihmiselle – ainutlaatuinen suhde
Etiikka ja ammatillinen epäammatillisuus
10.30Kahvitauko
11.00 Kokonaisvaltainen kohtaaminen – ymmärtävä yhteys toiseen
Mikroilmeet ja ‑eleet vuorovaikutuksessa
12.30Lounas
13.15 Konstikas käytös – oiretta vai ilmaisua
14.00 Turhautumisia ja sietämisiä
14.45Kahvitauko
15.00 Miten saada työstä lisää ”kiksejä”?
16.00 Hasta la vista!
Lue lisää osoitteesta www.ymmärrys.fi
PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014
Uutta soveltavan psykologian käytännönläheistä viisautta
vammaisalan eri työtehtävissä toimivien ammattilaisten
arkeen
37
TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ
PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014
Työnohjaus
Nojaa, älä kaada!
Työyhteisön epämuodollinen jakaminen on tarpeellista. Kollegiaalisessa tukeutumisessa on hyvä noudattaa tiettyjä pelisääntöjä.
Piia Nurhonen
Ihmiselle on luontaista jakaa muille omia kuormiaan. Auttamistyössä jakaminen on välttämätöntä,
sillä ilman mahdollisuutta keventää omaa kuormaa työ käy liian
raskaaksi. Muodollista jakamista
tehdään tyypillisesti työnohjauksessa sekä yksikköjen omissa kokouksissa. Muodolliseen jakamiseen kuuluvat selkeät rajat: sille on
tietty aika, paikka ja ohjaukselliset
kehykset.
Työnohjauksen frekvenssi on
tyypillisesti harvahko. Moni työssä
todistettu tai koettu asia ei odota
kolmea tai neljää viikkoa, ja siksi
tarvitaan myös epämuodollista jakamista.
Mitä vähemmän organisaatiossa
on muodollisen jakamisen mahdollistavia rakenteita, sitä enemmän tapahtuu epämuodollista
jakamista. Sen vahvuus on tuen
nopea saatavuus. Epämuodollinen jakaminenkin tarvitsee rajoja.
Esimerkiksi lounas- tai pikkujoulupöytä harvoin on oikea paikka
jakamiselle.
Kuormittava asiakastyö haastaa
jo sinänsä yksilön ja työyhteisön
rajoja. Riski rajojen hämärtymiseen on aina olemassa. Erityisen
suuri se on siellä, missä asiakkailla
on suuria vaikeuksia omien rajojensa kanssa. Kielteiset ilmiöt tarttuvat vuorovaikutuksessa.
Luottamuksellisuusnäkökohtien lisäksi epämuodollisessa jakamisessa on tärkeää kiinnittää
huomiota siihen, ettei työntekijä
nojautuessaan kollegaan kuormita
tätä kohtuuttomasti. Pahimmillaan jakamisesta kehittyy työyhteisössä kielteinen systeemitartunta.
Tällöin puhe jumittuu esimerkik-
38
TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ
si uhriuteen tai toivottomuuteen.
Asiakkaiden traumakokemukset
traumatisoivat koko työyhteisön,
jolloin ilmapiiri muuttuu kyyniseksi ja toivottomaksi.
Neljä strategiaa
Miten paljon yksityiskohtia meidän on jaettava, jos haluamme keventää omaa kuormaamme? Tätä
on hyvä pohtia työn arjessa. Oheiset neljä strategiaa kannattaa pitää
mielessä.
1.Tiedosta
Kun omassa työssäsi näet tai
kuulet jotakin raskasta, miten
kerrot siitä muille? Tarkastele hetki tavallista työviikkoasi.
Käy läpi kaikki ne muodolliset
tai epämuodolliset tilanteet,
joissa jaat kokemaasi ja näke-
määsi. Huomioi, minkä verran
yksityiskohtia yleensä jaat ja
millä tavalla.
vain hetki aikaa, hän voi todeta
vaikkapa: ”Minulla on vartti aikaa, joten ehdin kuuntelemaan
vain vähän aikaa. Voitko kertoa
ilman yksityiskohtia?”
2. Varoita etukäteen
Jos enosi on kuollut ja soitat
sisarellesi, etkö todennäköisesti
kerro, että ”nyt on huonoja uutisia, istuisitko alas”? Työnohjaajakin on varautunut kuulemaan traumatarinan. Pitäisikö
myös kollegalle varata mahdollisuus asennoitua siihen, mitä
hän tulee kuulemaan?
4. Älä kerro kaikkea
Hyvä ohje on aloittaa kertominen tarinan ulkokehältä, jossa
vähemmän traumaattinen tieto
on. Jo kehyksen kertominen voi
helpottaa omaa oloasi. Harkitse, tarvitseeko sinun kertoa yksityiskohtia.
3. Kysy lupa: ”Sopiiko sinulle?”
Kollegalla tulee olla aito valinnanmahdollisuus. Jos hän on
juuri itse ollut mukana jossakin kuormittavassa tilanteessa,
hän ei ehkä kestä enää sinun
kuormaasi. Tai jos hänellä on
Lähteet
Mathieu, F. (2012). The compassion fatigue
workbook. Creative tools for transforming
compassion fatigue and vicarious traumatization. Routledge.
PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014
Työnohjaus
39
TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ
UUSIA KOULUTUKSIA
Ihminen ihmiselle – ammatillisesti
Epäammatillinen
koulutuspäivä
ammattilaisille
Uutta soveltavan psykologian käytännönläheistä viisautta
ohjausalan eri työtehtävissä toimivien ammattilaisten
arkeen
PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014
Aika ja paikka
Keskiviikko 13.8.2014 klo 10.00–16.00, Helsinki, Tieteiden talo (Kirkkokatu 6),
sali 104
Ohjelmassa mm.
Ammattiauttamisen etiikka
Aito kohtaaminen
Auttava suhde
Tunteita ja tuoksuja
Työn suoritus vs. työstä ”kiksejä”
Asiakkaan etu
Ken on mun lähimmäiseni?
Lue lisää osoitteesta www.psyk.pro
40
TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ
2/2014
by Irwin H. Kaikkonen med.lic. psykiatriker och spec.i allmänmed.
Mitä mää elämältäni oikiastansa haluaisin?
Tämän kysymyksen esitti minulle parturini – ja kuten viimeksi tulikin jo kerrottua –
eräänä yönä kysymys alkoi elää mielessäni
toden teolla. Samalla tajusin, että itse asiassa verrattain usein tarjoilen samaista kysymystä potilailleni. Enkä suinkaan kuulu
siihen sarjaan ammattilaisia, jotka esittävät
kysymyksiä kysymisen vuoksi. Kysymys on
aina interventio ja samalla tunkeutuminen
potilaan yksityisyyteen. Kysymyksellä täytyy
olla funktio. Oikea funktio ei ole se, että kysyn, koska en keksi mitään sanottavaa. Tai
että kysyn, koska minusta nyt vaan on kivaa
olla positiossa, josta voi kysyä. Mutta kysyäkin toki saa, kun tietää, mihin kysymyksellä
pyrkii. Joka tapauksessa nyt tajusin parturin
kysymystä miettiessäni, että miten mahdottoman vaikeita kysymyksiä tällainen keskiikäinen kaljuuntuva lääkärismies osaakin
potilailleen esittää. Ensimmäisenä pimeänä
aamuyön tunteina kysymystä miettiessäni
mieleen tuli verrattain konkreettisia asioita:
matalamman tyynyn, lauantaimakkaraa,
yhden rokulipäivän……
PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014
KAIKKOSEN
KOLUMNI
41
TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ
PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014
Arvojen mukainen elämä. Tämän käsitteen kuulin
Aamuyön tunteina hotellihuoneessa intoudun itse
eräässä hyväksymis- ja omistautumisterapiaa esittetätä harjoitusta tekemään, parin punaviinilasin ja kahlevässä koulutustilaisuudessa. En yleensä innostu koden viskin saattelemana. Mitäköhän omat läheiseni
vin helposti kognitiivisista kotkotuksista mutta tässä
minusta muistelisivat? Äitini ehkä kertoisi, että Irwin
oli jotakin sellaista, jonka omassa praktiikassani olen
oli hyvä mies, joka omistautui työlleen. Viimeisinä
tunnistanut jo vuosia. Ihmiset elävät toisin kuin ajatvuosinaan näin häntä kuitenkin hyvin harvakseltaan.
televat. Ja kun he tekevät sitä riittävän kauan, he uuHän kyllä soitti usein mutta kävi harvoin. Minulla oli
puvat ja masentuvat. He tekevät työtä, jossa joutuvat
ja on häntä ikävä. Siskoni ehkä sanoisi, että Irwin oli
kieltämään jonkin osan itsestään. Pinnistelevät parihuolehtivainen veli, joka auttoi meitä myös rahallisesti.
suhteissa, joissa omalle itselle ei ole tilaa. Oma ääni
Kun näin häntä, hän oli kuitenkin usein poissa oleva.
ja omat arvot hukkuvat jonnekin. Mitä sinä elämältä
Luulen, että hän antoi niin paljon asiakkailleen, ettei
haluat, muutakin kuin lauantaimakkaraa? Kysymys
jaksanut enää olla läheisilleen läsnä. Siskoni 5-vuotias
hätkähdyttää monia. Onko Minulla lupa haluta jopoika ehkä kertoisi, että Irwin-enolla oli hassu maha
takin? Kun masennuksen taustalla on omien arvojen
ja paidassa usein ruokatahroja. Hän nauroi paljon
kieltäminen, paras lääke luonnollisesti on niiden tunmeidän lasten kanssa mutta aikuisten kanssa hän oli
nistaminen ja niiden mukaan ojentautuminen.
vakavampi. Hän taisi kyllä tykätä meistä.
Jos omat arvot ovat olleet kauan, ehkä jopa koko
Voin olla väärässäkin. Mutta suunta ainakin olisi
elämän, jossakin taka-alalla, niiden kirkastuminen voi
ollut tämä. Olenko tyytyväinen? Mitä haluaisin, että
kestää. Kaikki eivät edes halua niitä kirkastaa, on turhe minusta muistaisivat? Äitini toivoisin voivan savallisempaa mennä muiden odotusten, toivomusten ja
novan, että Irwin oli hyvä mies, joka omistautui lävaatimusten mukaan. Tällöin tietysti parasta, mitä
heisilleen ja teki työnsä hyvin. Hän eli ja oli mukana
ammattilainen voi tehdä, on pyrkiä vahvistamaan pomeidän muiden arjessa loppuun saakka. Siskoni toitilasta omana itsenään. Opettaa häntä kuuntelemaan
voisin voivan sanovan Irwinin olleen hyvä veli, joka oli
omia ajatuksiaan, toiveitaan, unelmiaan, tunteitaan ja
aina läsnä, kannatteli ja oli kannateltavana. Siinä on
muita mielensä tuotteita. Jotta tämä onnistuu, meidän
muuten minussa asuva heikkous. En osaa olla muiden
luonnollisesti on oltava tietoisia omistamme. Hyvä
kannateltavana. Muistan jo ensimmäiselle luokalle
kysymys meille ammattilaisille onkin, kuinka tietoisia
mennessäni miettineeni, että minun on oltava reipas,
olemme itsestämme? On helppo heittää huomio poettei äidille tule paha mieli. Reippaan näytteleminen
tilaisiin, niin kuin myös tässä kolumnissa itse asiassa
käy jossakin vaiheessa verrattain raskaaksi. Jos ei ole
huomaan itse tekeväni. Mutta onko meillä rohkeutta
reipas, miksi sitä pitäisi olla? Jos lapsen pitää näyteltutkia omaa sisäistä maailmaamme? Mihin se meitä
lä olevansa jotakin muuta kuin on, siitä ei rakenneta
ohjaa?
millään eväillä hyvää itsetuntoa. Kannattelu
Omien potilaideni kanssa tapaan
on aikuisen tehtävä. Ei lapsen. No, aitehdä pieniä harjoituksia, jotka
heeseen palatakseni.. Siskoni poIr win
tukevat oman arvomaailjan toivoisin voivan sanovan,
k konen,
ai
K
.
H
man tiedostamista. Yksi
että Irwin-eno oli hyvässä
o,
fi ktiivinen hahm
med.lic. on 100% nkään tosielämän
näistä harjoituksista
fyysisessä kunnossa ja
u kehe
a
st
se
eikä hän perust
ri
on oman muistopiti ulkoisesta olemukuu
ultt
. Ir win on kaksik
ön
ei
lö
al
ki
n
om
a
he
ev
ol
puheen kuvittelu.
sestaan hyvää huolta.
issä
viisissäkymmen
on yleislään
hä
perheestä, noin
an
ta
Harjoituksen idea
Hän nauroi paljon
el
ks
ies. Koulutu
seuraa aiän
H
i.
mainen poikam
tr
ia
yk
ps
on lyhyesti tämä.
ja nautti elämästä.
ri sekä
värikkäällä
een erikoislääkä
aa
et
nt
ti
ka
ke
n
aa
m
Olet kuollut ja nyt
Löysin
tehtävästä
sen
nostunut otta
kaansa ja on kiin ja ajan ilmiöihin niin alalla kuin
kärpäsenä katossa
jotakin,
jota
kohti
an
teel
vallaan maailm
tarkoitettu viih
ta
on
ni
m
lu
ko
en
omassa muistotilaiitsekin ojentua. Läkkos
seenkin pevierestäkin. Kai
pitoisia tutkimuk itus toiia
as
ä
in
suudessasi. Kuunheisiin
ja itsehoivaan.
si
ka
ik
Toim
liseksi, va
käsitelläänkin.
n
ei
us
a
it
en
telet, miten läheisesi
Näistä
asioista olen
he
os
ai
aikk
rustuvia
ta louk kaannu K lke
ot
su
an
ka
ku
i
sinua
muistelevat.
kyllä taitava puhumaan
voo, ette
enkin pi
sillä ne ovat kuit kkoKun olet kuunnelpotilailleni.
Ehkä jatkossa
kommenteista,
ai
K
rjoitettuja.
silmäkulmassa ki
lut muistelut, voit ottaa
keskustelen
enemmän
myös
imies.
nen on huumor
kierroksen uudelleen. Nyt
peilin kanssa. En minä täysin
kuitenkin he muistelevat sinua
arvoista ole vieraantunut. Mutta
niin, kuin toivoisit, että olisit voinut
töitä voi silti itsensäkin kanssa tehdä. Ei
elämäsi elää.
vain potilaiden…
42
TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ
PSYK.FI
www.psyk.fi
Suomen Psykologisen Instituutin
Internet-sivuilta löydät enemmän
tietoa toiminnastamme.
Sivuilla on lisätietoa tulevista
koulutuksistamme, julkaisuistamme
ja tapahtumistamme. Lisäksi
sinne päivitetään aktiivisesti
ajankohtaisia tieteellisiä uutisia
psykososiaalisen ohjauksen
maailmasta.
Suomen Psykologinen
Instituutti verkossa
PSYK.FI-lehti
verkossa
Suomen Psykologisen Instituutin
www.psyk.fi-sivuilta löytyy myös
tämän lehden sähköinen versio,
jossa lehteen voi tutustua pdfmuodossa. Samoilla sivuilla
on palsta, johon päivitämme
viikoittain uutisia psykososiaalisen
ohjauksen maailmasta.
PSYK.FIverkkokauppa
www.psyk.fi-verkkokaupasta voit
kätevästi ostaa julkaisujamme.
Pääset tutustumaan kauppaamme
kotisivuillamme www.psyk.fi
olevasta linkistä.
TILAA ITSELLESI TAI LAHJAKSI PSYK.FI-LEHTI VUODEKSI ETEENPÄIN
PSYK.FI-LEHDEN TILAUSLOMAKE
OTilaan itselleni yhden PSYK.FI-lehden tutustumishintaan 0 €
(sisältää postikulut; normaalihinta 29 €/vuosikerta). Saatuani lehden voin päättää sitoumuksetta tilauksen jatkamisesta
OTilaan organisaatioon yhden PSYK.FI-lehden tutustumishintaan 0 €
(sisältää postikulut; normaalihinta 29 €/vuosikerta). Saatuani lehden voin päättää sitoumuksetta tilauksen jatkamisesta.
Olen kiinnostunut PSYK.FI-lehden organisaatiotilauksesta:
O5–10 henkilölle 29€/ vuosikerta
O11–50 henkilölle 25€/ vuosikerta
Oyli 50 henkilölle 19€/ vuosikerta
Tilaan itselleni tai työpaikalleni
Nimi: Postiosoite: Postinumero ja postitoimipaikka: VOIT TILATA LEHDEN MYÖS VERKKOKAUPASTAMME TAI TÄYTTÄMÄLLÄ
TILAUSLOMAKKEEN SIVUILLAMME WWW.PSYK.FI
TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ
PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014
Suomen monipuolisin näyttöön perustuva psykososiaalisen hyvinvoinnin
asiantuntijalehti, tästä nyt – ja pysyt kärryillä.
TULEVAA KOULUTUSTARJONTAAMME
Syksyllä 2014 alkavat prosessikoulutuksemme
•Sosiokognitiivinen käyttäytymisvalmentaja, 1 ½ vuotta (Hämeenlinna)
•Muistihoitajan/muistineuvojan koulutusohjelma, 1 vuosi (Hämeenlinna ja Oulu)
Vuoden kestoinen paripsykoterapian täydennyskoulutus psykoterapeuteille uudistuu.
Tammikuussa 2015 alkavan koulutuksen ohjelma on kotisivuillamme.
Muita koulutuksiamme
•Ammatillisen rajaamisen menetelmät
•Haastavat vuorovaikutustilanteet – neurobiologinen
lähestymistapa
•Hämmennetty, häiritty – miten auttaa oireilevaa
lasta ja nuorta?
•Ihminen ihmiselle – ammatillisesti
•Kasvupaikkana parisuhde
•Narratiiviset ja tunnekeskeiset (EFT-)menetelmät
lastensuojelu- ja perhetyössä
•Nonverbaalinen viestintä asiakastyössä
•Psykoa johtamista
•Ryhmäohjaajan työkalupakki
•Särkyvä mieli – lasten ja nuorten psyykkinen oireilu
•Tietoisuustaitoja asiakastyöhön
•Työvälineenä empatia
•Vireystilan säätelyn menetelmät
•Yksilöohjaajan työkalupakki
•Ymmärtävä kohtaaminen -voimauttava koulutuspäivä
Kaikkia lyhytkurssejamme on saatavilla myös tilauskoulutuksina.
Lisätietoa koulutuksista: www.psyk.fi tai [email protected].
Postimaksu maksettu
Sop. nro 761872
SUOMEN
PSYKOLOGINEN
INSTITUUTTI
Siltakatu 20 A 31
80100 Joensuu
TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ