Lataa tästä
TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014 PSYKOSOSIAALISEN HYVINVOINNIN ASIANTUNTIJALEHTI Toimitusneuvosto: Sanna Aavaluoma, Mikko Haarala, Arja Kinnarinen, Piia Nurhonen, Raul Soisalo Toimituksen osoite: Suomen Psykologinen Instituuttiyhdistys ry Siltakatu 20 A 31, 80100 Joensuu, 050-576 5235, www.psyk.fi Taitto / painatus: Kiige RB OÜ, Tallinna Tilaukset ja osoitteenmuutokset: [email protected] 050-576 5235 Ilmoitukset: Petri Saarinen, [email protected] Juttuvinkit: Mikko Haarala, [email protected] Julkaisija: Suomen Psykologinen Instituuttiyhdistys ry Kustantaja: Suomen Psykologinen Instituuttiyhdistys ry PSYK.FI ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Vuosikerran hinta 29€. PSYK.FI –lehden rekisteriin tallennettuja asiakastietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin henkilötietolain mukaisesti. Tilaaja voi kieltää tietojensa käytön markkinointitarkoituksiin ilmoittamalla asiasta tilaajapalveluun. HUOM! Psyk.fi lehti jaetaan veloituksetta Suomen Psykologisen Instituutin yhteistyökumppaneille ja opiskelijoille (myös valmistuneille). 2 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ 4 Tutkimusuutisia maailmalta 6 Kuiskauksia 11 Hoidanko oikein? 16 Haukotus! 19 Avoimella vuorovaikutuksella onnistumisia 21 Persoonalla 23 Parisuhde koetuksella 27 Hyvä vai paha porno? 32 Sydämellistä 35 Nojaa, älä kaada! 38 Kaikkosen kolumni 41 PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014 Hyvä kollega 3 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014 Hyvä kollega ”Kun katsoo toista ihmistä silmiin… …eikä voi vastata hänen tarpeisiinsa, siitä seuraa helposti huono omatunto. Kun jokin asia tulee lähelle, se koskettaa.” Näin kommentoi vanhustyön eettistä kuormitusta käsittelevässä artikkelissa tutkija Gustaf Molander. Omantunnonstressi on arkipäivää erityisesti vanhustyössä. Monesti resurssien niukkuus ajaa työntekijöitä ohittamaan potilaiden yksilöllisiä tarpeita. Ehkä juuri nyt olisikin hyvä hetki havahtua. Ehdimmekö työn tuoksinnassa kuunnella, mitä omallatunnollamme on kerrottavaa? Uskallammeko kuunnella sitä? Mitä se saa meidät tahtomaan? Se, että omallatunnolla on vielä kerrottavaa, on hyvä merkki. Parhaimmillaan huono omatunto voikin olla voimavara, joka saa meidät tarttumaan toimeen. Lisäksi tarvitaan rutkasti rohkeutta nostaa eettisiä kysymyksiä avoimeen keskusteluun – silläkin uhalla, että leimautuu hankalaksi. Tärkeintä on olla uskollinen itselleen. Olenko työssäni onnellinen? Joudunko kieltämään jonkun osan itsestäni? Uskallanko korottaa ääneni toisen ihmisen puolesta? On eittämättä selvää, että monilla aloilla toimivat kohtaavat työssään yhä monimutkaisempia eettisiä ongelmatilanteita. On paikallaan pohtia sitä, millaisilla tukirakenteilla voidaan tukea eettisen keskusteluilmapiirin avautumista työyhteisöissä. Milloin eettiset konsultaatiot ovat meillä arkipäivää? Milloin esimerkiksi suomalaisesta sairaalasta löytyy sairaalaeetikko? Entä tukevatko eri koulutusohjelmat riittävästi eettisten ongelmanratkaisutaitojen kehittymistä? Asioiden käsittelyyn vaikuttaa äärimmäisen paljon työyhteisön ilmapiiri. Sen merkityksen nostaa kolumnissaan esille myös kansanedustaja ja työyhteisökouluttaja Merja Mäkisalo-Ropponen. Hän peräänkuuluttaa toimivalta työyhteisöltä viittä ällää: 4 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ yhteisö ja työyhteisö tarvitsee omat innovaattorinsa. Ratkaisuja löytyy, kun on joku, joka niitä sitkeästi ja määrätietoisesti etsii. Oletko se ehkä sinä omalla paikkakunnallasi, omalla työpaikallasi, omassa yhteisössäsi? Systeemiin sulautuminen niin, että joutuu kieltämään jotakin itsestään, vaikuttaa työntekijän jaksamiseen ehkä enemmän kuin mikään muu yksittäinen kuormitustekijä. Kuka sitä loppujen lopuksi haluaa? Ketä varten teen työtäni? Haluanko sulautua systeemiin vai olla, elää ja vaikuttaa omana itsenäni? Tavoitellaan moniäänisyyttä! Uskalletaan olla eri mieltä! Vaikutetaan, aina yhteiskunnan rakenteisiin asti. Pidetään meteliä silloin, kun muut ovat hiljaa. Ollaan rohkeita. Itsemme, läheistemme ja asiakkaittemme vuoksi. Piia Nurhonen psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijakouluttaja, perhepsykoterapeutti PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014 luottamusta, luovuutta, leikkimielisyyttä, liikettä ja lepoa. Löytyykö näitä omasta työyhteisöstäsi? Lue niistä lisää Kuiskauksista. Rinnalla on hyvä pohtia sitä, mistä saataisiin vapaaehtoisia käsipareja vanhustyön ammattilaisten tueksi. Resurssit ovat mitkä ovat, ja tilanne tuskin lähivuosina helpottuu. Missä ovat ne ihmiset, jotka haluavat olla ihmisenä toisen rinnalla ja joilla on siihen aikaa? Aikakäsitys on yksilöllinen, ja aika ajoin omaa aikakäsitystään kannattaa haastaa. Mihin minulla oikeastaan on kiire? Onko ajankäyttöni arvojeni mukaista? Missä itse asiassa juuri nyt haluaisin olla, kun todella kuuntelen sydäntäni? Entäs jos vain nyt pysähtyisin ja ravistelisin hartioilta tämän suorittamisen viitan? Arvojen mukaista elämää pohtii tällä kertaa myös Kaikkonen – ja yllättävän henkilökohtaisella tasolla. Resurssipulakeskustelun rinnalle tarvitaan yhteisöllisyyttä, yhteistä tahtoa ja innovatiivisuutta. Jokainen 5 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ TUTKIMUSUUTISIA MAAILMALTA Vanhemmat sekoittavat joskus lastensa nimet Austinissa Texasin yliopistossa tehtyjen online-haastattelujen perusteella vanhemmat sekoittavat vahingossa lastensa nimet useimmiten, jos nimet ovat samantyyppiset. Tutkijat tiedustelivat asiaa 334 henkilöltä, joilla oli yksi tai useampia sisaruksia. Heitä pyydettiin kertomaan perheen lasten persoonallisuuden ja ulkonäön yhtäläisyyksistä sekä siitä, miten usein vanhemmat kutsuivat heitä väärällä nimellä. Tulosten mukaan perheissä, joissa lapsen nimen alku tai loppu oli samankaltainen kuin toisella sisaruksella (Jukka/ Jussi, Amanda/Miranda), vanhemmat erehtyivät heidän nimissään useammin kuin niissä perheissä, joissa lasten nimet olivat selvästi erilaisia. Näin tapahtui erityisen usein pienten sisarusten kohdalla, jos lapsi oli lähes samanikäinen toisen sisaruksen kanssa ja samaa sukupuolta. Lähteet: Griffin, Z. M. & Wangerman, T. (2013). Parents accidentally substitute similar sounding sibling names more often than dissimilar names. – PLoS ONE 8 (12): e84444. DOI: 10.1371/journal.pone.0084444. Monitor on Psychology. April 2014. American Psychological Association. Lääkkeellä ja terapialla eroon tupakasta PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014 Harvardin lääketieteellisessä tiedekunnassa tehdyn tutkimuksen mukaan tupakoinnista vieroittava lääke auttaa vakavia mielenterveysongelmia potevia henkilöitä pysyttelemään erossa tupakasta. Tutkimus toteutettiin 10 mielenterveyskeskuksessa 6 osavaltiossa, ja siihen osallistui 203 tupakoivaa henkilöä, jotka saivat hoitoa skitsofreniaan tai kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Ensimmäisen 12 viikkoa kestäneen hoitojakson aikana kaikki osallistujat saivat päivittäin varenikliini annoksen ja osallistuivat viikoittain behavioraaliseen ryhmäterapiaan. 12 viikon kuluttua 87 osallistujan katsottiin onnistuneesti vieroittuneen tupakasta. Heidät ohjattiin satunnaisesti kahteen ryhmään, joista toinen sai samaa lääkitystä ja toinen plaseboa 40 viikon ajan samalla, kun käyttäytymisterapiaa jatkettiin. Tutkijat totesivat, että 60 % niistä osallistujista, jotka olivat saaneet koko ajan varenikliinilääkitystä ja terapiaa, pidättyi yhä edelleen tupakasta. Plaseboryhmässä vieroituksen onnistumisprosentti oli vain 19. Lähteet: Evins, A. E. & Cather, C. & Pratt, S. A. & Pachas, G. N. & Hoeppner, S. S. & Goff, D. C. & Achtyes, E. D. & Ayer, D. & Schoenfeld, D. A. (2014). Maintenance treatment with varenicline for smoking cessation in patients with schizophrenia and bipolar disorder. A randomized clinical trial. – JAMA 2, s. 145–154. DOI:10.1001/jama.2013.285113. Monitor on Psychology. April 2014. American Psychological Association. Huijarit voivat huonosti Ihmiset, jotka kertovat vain osan totuudesta tehtyään jotain eettisesti arveluttavaa, näyttävät tuntevan olonsa huonommaksi verrattuna niihin, jotka tunnustavat koko asian tai eivät tunnusta yhtään mitään. Yhdysvalloissa Carnegie Mellon -yliopistossa tehtiin viisi koetta, joihin osallistui yli 4 000 henkilöä. Yhdessä testissä osallistujia pyydettiin heittämään kolikkoa 10 kertaa ja ennustamaan, kuinka monta kertaa he osuivat oikeaan. Jokaisesta oikeasta arvauksesta luvattiin 10 sentin palkkio. Osallistujien tietämättä tutkijat selvittivät totuuden kunkin henkilön osumista ja vertasi- vat tuloksia henkilöiden omaan kertomukseen. Testin lopussa osallistujille annettiin tilaisuus kertoa, oliko oma raportti totta vai ei. Sen jälkeen osallistujia pyydettiin kuvaamaan sekä myönteisiä että kielteisiä tuntemuksiaan juuri ennen päätöstään tunnustaa totuus tai heti sen jälkeen. Osallistujat, jotka tunnustivat vain osittain – erityisesti kaikkein eniten huijanneet – ilmaisivat kaikkein kielteisimpiä tunteita, kuten pelkoa, häpeää ja syyllisyyttä, verrattuna niihin osallistujiin, jotka olivat täysin rehellisiä, eivät tunnustaneet mitään tai eivät huijanneet ollenkaan. Lähteet: Peer, E. & Acquisti, A. & Shalvi, S. (2014). “I cheated, but only a little.” Partial confessions to unethical behavior. – Journal of Personality and Social Psychology, 2, s. 202–217. DOI: 10.1037/a0035392. Monitor on Psychology. April 2014. American Psychological Association. 6 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ TUTKIMUSUUTISIA MAAILMALTA Nuorten aivotärähdyksistä voi seurata masennusta Seattlen lastensairaalassa tehdyssä tutkimuksessa havaittiin yhteys nuorten aivotärähdysten ja masennuksen välillä. Teini-ikäisillä, joilla on ollut aivotärähdyksiä, on yli kolme kertaa suurempi todennäköisyys sairastua masennukseen verrattuna nuoriin, joilla ei ole ollut aivotärähdyksiä. Tulos perustuu vuosina 2007–2008 tehtyyn kansalliseen lasten terveystutkimukseen. Siinä kerättiin tietoja yli 36 000 nuoresta, jotka olivat 12–17-vuotiaita. Tutkijoiden mukaan 2,7 %:lla osallistujista oli todettu aivotärähdys ja 3,4 %:lla oli sillä hetkellä masennusdiagnoosi. 15-vuotiaat tai sitä vanhemmat teini-ikäiset, jotka elivät köyhyydessä tai joilla oli mielenterveyshäiriötä poteva vanhempi, olivat myös todennäköisemmin masentuneita verrattuna muihin teini-ikäisiin. Nämä seikat eivät kuitenkaan vaikuttaneet masennuksen ja aivotärähdysten väliseen yhteyteen. Lähteet: Chrisman, S. P. D. & Richardson, L. P. (2013). Prevalence of diagnosed depression in adolescents with history of concussion. – Journal of Adolescent Health. DOI:10.1016/j.jadohealth.2013.10.006. Monitor on Psychology. April 2014. American Psychological Association. Synnytyksen jälkeinen masennus voi jatkua vuosia nosoitu synnytyksen jälkeinen masennus, oli masentuneita vielä lapsen ollessa kolmen vuoden ikäinen. Hoitoa saaneista naisista noin 50 % oli masentuneita koko synnytyksen jälkeisen vuoden ajan tai jopa kauemmin. Pitkäkestoista masennusta esiintyi keskimäärin 38 %:lla äideistä. Lähteet: Monitor on Psychology. April 2014. American Psychological Association. Vliegen, N. & Casalin, S. & Luyten, P. (2014). The course of postpartum depression: A review of longitudinal studies. – Harvard Review of Psychiatry 1, s. 1–22. DOI: 10.1097/HRP.0000000000000013. Koulun hyvä ilmapiiri ehkäisee kannabiksen polttoa Yhdysvalloissa Pennsylvanian yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että oppilaitoksen myönteinen ilmapiiri ehkäisee teinien kannabiksen polttoa tehokkaammin kuin huumetestit. Kun koulussa vallitsee myönteinen ilmapiiri, siellä on selkeät säännöt ja oppilaat ja opettajat kohtelevat toisiaan kunnioittavasti. Tutkijat haastattelivat 361:tä opiskelijaa, joilta tiedusteltiin koulun ilmapiiriä ja haastateltavien huumeiden ja alkoholin käyttöä. Seurantakysely teh- tiin vuoden kuluttua. Havaittiin, että oppilaat, jotka kertoivat koulussa käytettävän huumetestejä, kokeilivat kannabista, savukkeita tai alkoholia yhtä todennäköisesti kuin muutkin opiskelijat. Jos koulussa sitä vastoin vallitsi myönteinen ilmapiiri, opiskelijat kokeilivat kannabista 20 % pienemmällä todennäköisyydellä. Tupakoinnin kokeilun todennäköisyys oli näissä oppilaitoksissa 15 % pienempi. Lähteet: Monitor on Psychology. April 2014. American Psychological Association. Sznitman, S. R. & Romer, D. (2014). Student drug testing and positive school climates: Testing the relation between two school characteristics and drug use behavior in a longitudinal study. – Journal of Studies on Alcohol and Drugs 1, s. 65–73. PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014 Belgialaisessa Leuvenin yliopistossa tehtiin vuosina 1985–2012 tutkimus, jonka mukaan synnytyksen jälkeinen masennus helpottaa tavallisesti ajan mittaan, mutta 30–50 %:lla naisista masennus voi pitkittyä ja aiheuttaa jopa vuosia kestäviä ongelmia. Yhteisöpohjaisissa tutkimuksissa 30 % naisista, joilla oli diag- 7 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ TUTKIMUSUUTISIA MAAILMALTA Urheilutunneilla kiusatut lapset alkavat vieroksua liikuntaa PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014 Lapset, joita kiusataan koulun liikuntatunneilla, eivät kovin todennäköisesti tule myöhemmin liikkumaan aktiivisesti, saati nauttimaan siitä. Yhdysvalloissa Brigham Youngin yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa selvitettiin kuuden keskilännessä sijaitsevan koulun neljäs- ja viidesluokkalaisten terveystietoja, emotio- naalista hyvinvointia, yhteistyökykyä sekä koulumenestystä. Tutkijat totesivat, että lapset, joita kiusattiin liikuntatunneilla tai muun fyysisen harjoittelun aikana, tunsivat vastenmielisyyttä liikuntaa kohtaan vielä vuotta myöhemmin tehdyssä seurantatutkimuksessa. Lapsen painolla ei ollut merkitystä. Lähteet: Jensen, C. D. & Cushing, C. C. & Elledge, A. R. (2014). Associations between teasing, quality of life, and physical activity among preadolescent children. – Journal of Pediatric Psychology 1, s. 65–73. DOI: 10.1093/jpepsy/jst086. Monitor on Psychology. April 2014. American Psychological Association. Lastenlasten kaitseminen kohtuullisessa määrin edistää isoäitien henkistä vireyttä Australiassa tehtiin äskettäin alustava tutkimus, jonka mukaan isoäitien on hyödyllistä huolehtia lastenlapsistaan – joskaan ei kokoaikaisesti. Kerran viikossa lapsia hoitavat isoäidit pysyvät mieleltään virkeinä. Jos lapset ovat mummolassa viitenä päivänä viikossa tai useammin, vaikutukset isoäidin henkisiin kykyihin voivat olla kielteisiä. Tutkimukseen osallistui 186 australialaisnaista, jotka olivat 57–68-vuotiaita. Heistä 120 isoäitiä hoivasi lapsia yhden päivän viikossa. He selviytyivät parhaiten testeissä, joissa arvioitiin työmuistia ja kognitiivisten prosessien nopeutta. Ne isoäidit, jotka hoitivat lapsia koko viikon tai lähes koko viikon, suoriutuivat merkittävästi heikommin. Jälkimmäisen ryhmän osallistujat kokivat, että lapset olivat vaativia heitä kohtaan, ja tutkijoiden mukaan tämä saattoi vaikuttaa yllättävään tulokseen. Lähteet: Burn, K. F. & Henderson, V. W. & Ames, D. & Dennerstein, L. & Szoeke, C. (2014). Role of grandparenting in postmenopausal women’s cognitive health. – Menopause 1. DOI: 10.1097/GME.0000000000000236. ScienceDaily. 8.4.2014. – http://www.sciencedaily.com/releases/2014/04/140408111715.htm. 8 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ UUSIA KOULUTUKSIA UUTTA: PERHEKESKEINEN SAATTOHOITOKOULUTUS, Helsinki, 10 + 10 op Koulutus on tarkoitettu parantumattomasti sairaiden hoitoon ja saattohoitoon osallistuvalle hoitohenkilökunnalle, lääkäreille, sosiaalityöntekijöille ja psykologeille. Koulutus antaa osallistujille tietoa vakavan sairauden ja kuoleman vaikutuksista perheeseen sen eri kehitysvaiheissa. Koulutus vahvistaa kykyä kohdata ja ja suruprosessia sekä kykyä tukea parantumattomasti sairaita ja heidän läheisiään kuoleman lähestyessä ja saattohoidossa. Koulutus alkaa 8.–9.10.2014. Kouluttajat: Sanna Aavaluoma, perhepsykoterapeutti (VET), paripsykoterapeutti (ET) Florence Schmitt, perhepsykoterapeutti (VET), yksilöpsykoterapeutti (ET) Matti-Pekka Virtaniemi, teologian lisensiaatti, sairaalapappi, väitöskirjatutkija Lisätiedot kotisivuiltamme. PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014 käsitellä luopumista, menetystä, kuolemaa Lisätiedot kotisivuiltamme. 9 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ UUSIA KOULUTUKSIA RYHMÄNOHJAAJA KOULUTUS, 20 op, HÄMEENLINNA 2015 PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014 Koulutus on tarkoitettu kaikille sosiaalija terveydenhuollon ammattilaisille, kasvatusalalla toimiville sekä seurakuntien ja järjestöjen työntekijöille, jotka työssään ohjaavat ryhmiä. Koulutus on vuoden kestoinen ryhmäprosessi, jossa luentojen ja käytännön ryhmäkokemuksen kautta jäsennetään ryhmäilmiöitä, ryhmäprosessia ja ryhmän ohjaamisen taitoja. Koulutus alkaa 28.–29.1.2015. Kouluttajat: Sanna Aavaluoma, psykodraamaohjaaja, perhepsykoterapeutti (VET), paripsykoterapeutti (ET) Tarja Tammelin, psykodraamaohjaaja, viestintäkouluttaja Lisätiedot kotisivuiltamme. 10 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ Kuiskauksia Kymmenen vuoden työyhteisökouluttajakokemuksellani väitän, että terve työyhteisö on tehty luottamuksesta, luovuudesta, leikkimielisyydestä, liikkeestä ja levosta. Lisäksi tarvitaan runsaasti avointa keskustelukulttuuria sekä itsensä johtamisen ja yhdessä tekemisen taitoja. Terveys on abstrakti käsite, joten täysin tervettä työyhteisöä ei olekaan, eikä mikään työyhteisö ole koskaan valmis. Asioista keskustelemalla voidaan kuitenkin ylläpitää ja parantaa jokaisen työyhteisön terveyttä. Terve työyhteisö rakennetaan luottamuksen kivijalalle. Sen varaan rakentuu avoin ja oppiva keskustelukulttuuri ja joustava yhdessä tekeminen. Luottamuksella tarkoitetaan toimijoiden turvallisuuden tunnetta. Kukaan ei silloin toimi tai käyttäydy toisen etua tai persoonaa loukaten. Ilman luottamusta työyhteisön jäsenet eivät tuo esille näkemyksiään tai osaamistaan yhteisönsä hyväksi. Luottamus ja sitoutuminen ovat kytköksissä toisiinsa. Ilman luottamusta sitoutuminen on vaikeaa – jopa mahdotonta. Luovuus on kykyä nähdä mahdollisuuksien maailmaan. Sen vastakohtana on ”Meillä on aina tehty näin” ‑ajattelu, johon usein liittyy tasapäistämisen vaatimus. Paikalleen jähmettynyt, tasapäistävä organisaatio näivettyy muutoksen myllerryksessä. Luovuus pääsee kukoistamaan työyhteisössä, jossa myönteinen erilaisuus – tiedot, taidot ja valmiudet – nähdään rikkautena, ei uhkana. Hyvinvoivassa työyhteisössä tällaista erilaisuutta arvostetaan ja jalostetaan. Leikkimielisyys ja jopa löysäpäisyys ovat luovuuden edellytyksiä. Tämä tarkoittaa myös virheiden sietämistä ja niistä oppimista. Terveessä työyhteisössä on oivallettu, että on parempi tehdä virheitä ja epäonnistua kuin virheiden pelossa olla tekemättä mitään. Leikkimielisyys ja löysäpäisyys käynnistävät luovia ja innovatiivisia ajatuksia ja prosesseja. Löysäpäisyyden PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014 Mistä terve työyhteisö on tehty? 11 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ Kuiskauksia toisia. Valitettavasti liian monessa työyhteisössä epäasiallista käyttäytymistä katsotaan sormien läpi. Tämä johtaa vähitellen vaikeista asioista vaikenemiseen ja niiden lakaisemiseen maton alle. Vain itseään voi muuttaa, ja sen takia itsensä johtamiseen kykenevät työntekijät ovat olennainen osa tervettä työyhteisöä. Jokainen vaikuttaa omalla käyttäytymisellään työyhteisönsä ilmapiiriin. Itsensä johtaja uskaltaa miettiä, mitä voi muuttaa omassa toiminnassaan, jotta työyhteisö toimisi vieläkin paremmin. Johtajien vastuulla on kokonaisuuksien hallinta. Heidän tehtävänsä on varmistaa, että kaikki toimivat yhteisen tavoitteen ja yhdessä sovittujen pelisääntöjen mukaan. Heidän tehtävänsä on myös huolehtia, että työyhteisössä on riittäviä valmiuksia ja työkaluja terveen työyhteisön ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Johtaja toimii aina myös peilinä työntekijöille. Siksi hänen tulee olla hyvä esimerkki siitä, miten työyhteisössä toimitaan ja käyttäydytään. Merja Mäkisalo-Ropponen terveystieteiden tohtori, työyhteisökouluttaja, kansanedustaja Tällä palstalla instituutin asiantuntijakouluttajat kertovat ajatuksiaan työstä, elämästä ja ihmisestä. PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014 vastakohtana on tiukkapipoisuus, joka tarkoittaa epäonnistumisten kritisointia ja syyllisen etsimistä. Tiukkapipoisessa työyhteisössä katoaa nopeasti luovuus ja työn ilo, koska kaikkeen uuden kokeiluun liittyy epäonnistumisen mahdollisuus. Liike tarkoittaa sen ymmärtämistä, että koko työyhteisö on samassa veneessä. Yhteiseen päämäärään ja tavoitteeseen pääseminen edellyttää, että kaikki soutavat samaan suuntaan. Vauhti ei ole niin tärkeää kuin suunta. Jos joku vaikeuttaa omalla toiminnallaan samaan suuntaan soutamista eli ei sitoudu yhteisiin päämääriin ja tavoitteisiin, on kipparin puututtava asiaan. Levolla on terveessä työyhteisössä kaksi merkitystä. Työhyvinvoinnista huolehtiminen kuuluu jokaiselle työntekijälle, vaikka johtajilla, työsuojelulla ja työterveydenhuollolla on siinä oma merkittävä roolinsa. Vain hyvinvoiva työntekijä voi tehdä laadukasta työtä. Toiseksi lepo korostaa yhdessä tekemisen merkitystä sekä toinen toistensa auttamista ja tukemista. Terveessä työyhteisössä ei ketään jätetä yksin. Siellä toimii vertaistuki, jonka voi arjessa kokea voimaa antavaksi elementiksi. Edellä mainituilla terveen työyhteisön aineksilla ei ole merkitystä, ellei työyhteisössä ole avointa, oppivaa vuorovaikutusta. Perussääntö on se, että kaikkien tulee kyetä keskustelemaan työasioista kaikkien kanssa toinen toistansa kunnioittaen. Rehellisyys ei tarkoita sitä, että kenellekään olisi oikeutta loukata puheillaan 12 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ KIRJOJA UUTUUSKIRJA Raul Soisalo: Psykoa johtamista Toimialasta riippumatta kaikkia hyviä johtajia yhdistää yksi asia: he hyötyvät psykologisesta pelisilmästä. Psykoa johtamista esittelee käytännönläheisin esimerkein, mitä laadukas johtaminen edellyttää ja miten sitä voi tehostaa soveltavalla psykologialla. Teos tarjoaa myös runsaasti työkaluja ja menetelmiä omien johtamistaitojen kehittämiseen. Psykoa johtamista on kattava käsikirja kaikille esimiesasemassa työskenteleville. Kirjoittaja Raul Soisalon sanoin: ”Johtajalle ei ole ollenkaan pahitteeksi osata tulkita ihmisen käyttäytymistä, puhumattakaan siitä, että tietäisi, miten ihminen saadaan toimimaan tietyllä tavalla erilaisten olosuhteiden vallitessa.” Hinta 49,00 €/kpl (sis. toimituskulut) Tilaukset ja lisätiedot Mikko Haarala, p. 010 231 0334 tai sähköp. [email protected] PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014 Käytännön esimerkkien lisäksi teos pitää sisällään muun muassa yleisiä johtamiseen ja vuorovaikutustyöhön liittyviä teorioita. Millainen tyyli on toimivin esimerkiksi liike-elämässä, ja milloin ärräpäätkin ovat ihan paikallaan? Kuinka kohdataan ikävät tilanteet? Entä miten saadaan johdateltua keskustelukumppani yhteiseen tavoitteeseen, ja mitä kaikkea elekieli meistä kertookaan? 13 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ KIRJOJA Sanna Aavaluoma & Tarja Tammelin: JOTTA MINUA EI UNOHDETTAISI PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014 – tarinoita elämästäni niille, jotka minua tulevat hoitamaan Sanna Aavaluoma ja Tarja Tammelin ovat kehittäneet ryhmä-, pari- ja perheterapiaa muistisairaille ja heidän läheisilleen vuodesta 2000. Kirja on työkirjamuotoon laajennettu hoitotahto, johon omia ajatuksia, toiveita ja näkemyksiä voi kirjata. Kirjan tavoitteena on auttaa perheitä keskustelemaan keskenään sairauden herättämistä ajatuksista ja tunteista, suvun ja perheen historiasta, elämänarvoista ja tärkeänä pidettävistä asioista. Keskustelut ja yhdessä muistelu auttavat perhettä säilyttämään mielessään läheisensä ennen sairautta ja yhdessä sopeutumaan sairauden elämään tuomiin muutoksiin. Erityisesti kirja mahdollistaa sairastuneelle oman arvomaailmansa ja valintojensa dokumentoinnin. Myöhemmissä sairauden vaiheissa, kun hoito kotona ei enää ole mahdollista, kirja toivottavasti kulkeutuu muistisairaan mukana hoitopaikkaan. Kirja voi tällöin turvata sairastuneelle tärkeiden asioiden huomioiduksi tulemisen myös hoitopaikassa ja hoidossa silloin, kun hän itse ei kykene niitä sanoiksi pukemaan. Hinta 16,90 €/kpl (sis. toimituskulut) Tilaukset ja lisätiedot Mikko Haarala, p. 010 231 0334 tai sähköp. [email protected] 14 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ KIRJOJA Raul Soisalo: Särkyvä mieli – lasten ja nuorten psyykkinen oireilu Hinta 66,00 €/kpl (sis. toimituskulut) Tilaukset ja lisätiedot Mikko Haarala, p. 010 2310 334 tai sähköp. [email protected]. Kirjassa käydään läpi lapsen ja nuoren normaalia psykososiaalista kehitystä. Teos tarjoaa tietoa muun muassa aivojen kehityksestä ja tunteiden neurobiologisesta perustasta. Psyykkistä oireilua käsitellään paitsi merkkinä mahdollisesta sairaudesta myös normaalina reaktiona epätavallisiin olosuhteisiin ja ärsykkeisiin. Usein lapsen ja nuoren rajuakin psyykkistä oireilua voidaan pitää sinänsä normaalina reaktiona, joka liittyy akuuttiin kriisiin tai traumaattiseen kokemukseen. Kirjoittaja esittelee monipuolisesti käytännön toimenpiteitä, joilla psyykkisesti oireilevaa lasta ja nuorta voidaan tukea ilman, että häntä välttämättä tarvitsee leimata sairaaksi. Kirjassa tuodaan esiin myös interventioita, joita voidaan hyödyntää monenlaisessa ammatillisessa vuorovaikutuksessa, esimerkiksi koulumaailmassa, sosiaalityössä, terveydenhuollossa, nuorisotoimessa ja harrastuspiireissä. Lukija voi oppia, miten psyykkisiin ja neurobiologisiin prosesseihin on mahdollista vaikuttaa. Kirjan kirjoittaja Raul Soisalo on suosittu psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntija, psykoterapiakouluttaja ja tutkija. Koulutukseltaan hän on vaativan erityistason psykoterapeutti. Kliinikkona hänellä on paljon kokemusta lasten ja nuorten sekä heidän läheistensä auttamisesta. Soisalo tuntee haasteellisimmatkin ongelmatilanteet, joissa ainoana ratkaisuna on yleensä pidetty psykiatrista osastohoitoa. Hänen mukaansa laitoshoitoa ja huostaanottoja voidaan vähentää oikeaaikaisilla ja oikein annostelluilla avohuollon tukitoimilla. PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014 Lapsuuteen ja nuoruuteen kuuluu normaalisti monta haastavaa vaihetta. Usea lapsi ja nuori ajautuu joskus – syystä tai toisesta – psyykkiseen kriisiin. Nykyajalle on ominaista, että lähes jokainen joutuu kosketuksiin traumatisoivien tapahtumien kanssa. Internetin ja sosiaalisen median vaarat sekä viihteen väkivaltaistuminen ja yliseksualisoituminen ovat tämän ajan ilmiöitä, joilta lapsia ja nuoria on hankala varjella. 15 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014 Psykososiaalinen työsuojelu Hoidanko oikein? Huono omatunto on vanhustyön arkea. Piia Nurhonen Neljännes vanhustyöntekijöistä toimii viikoittain vastoin omaatuntoaan. Työntekijöiden mielestä tähän ajaa heitä useimmiten resurssien niukkuus ja omaisten vaatimukset. Myös voimakastahtoinen työtoveri tai työyhteisön toimintakulttuuri voi pakottaa työntekijöitä toimimaan tavalla, joka ei heidän mielestään ole vanhuksen kannalta paras mahdollinen. Tulokset tulevat esille Gustaf Molanderin uutuuskirjasta Hoidanko oikein? Eettinen kuormitus hoito- ja hoivatyössä. Molander on tutkija, sisätautien ja geriatrian erikoislääkäri, psykologi sekä sosiaaligerontologian ja tanatologian dosentti. Hänen kirjansa perustuu Työsuojelurahaston tuella toteutet- tuun tutkimushankkeeseen, jonka aikana Molander työskenteli lähihoitajien apuna terveyskeskusten vuodeosastoilla, vanhainkodeissa ja yksityisissä palvelutaloissa eri puolilla Suomea. Tutkimuksen tiedonkeruuvaiheessa tehtiin myös yksilö- ja ryhmähaastatteluja ja niiden analyysin perusteella kyselytutki- mus 252 vastaajan otoksella. Resurssien niukkuudella työntekijät viittasivat henkilöstön vähyyteen, säästövaatimuksiin ja ”kaikille yhtä niukasti” ‑tasapuolisuusperiaatteeseen. Tällaisissa oloissa vanhuksen yksilöllisiä tarpeita on vaikea ottaa huomioon. – Ja lähihoitaja on yleensä lähin, 16 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ joka joutuu ne ohittamaan. Kun katsoo toista ihmistä silmiin eikä voi vastata hänen tarpeisiinsa, siitä seuraa helposti huono omatunto. Kun jokin asia kuitenkin tulee lähelle, se koskettaa, tutkija Molander sanoo. Myös sairaanhoitajia kuormitti se, ettei vanhusten omaa tahtoa kuunneltu riittävästi. Rutiinit ja työkiireet menivät vanhusten toivomusten edelle. – Käytännössä tämä voi tarkoittaa sitä, ettei vanhus pääse suihkuun silloin, kun hän haluaa. Mieleltään virkeä ja keskusteluseuraa kaipaava vanhus saatetaan sijoittaa vaikeasti muistisairaan vanhuksen viereen. Laitosmaisissa olosuhteissa vanhukset ovat tavallaan osa byrokratiaa, jossa ihmisen yksilöllisille tarpeille ja toivomuksille ei ole riittävästi tilaa eikä aikaa, Molander kuvaa. Mikä on vanhuksen parhaaksi? Tutkimuksessa puolet työntekijöistä ilmoitti, ettei voinut työyhteisön toimintaperiaatteiden vuoksi toimia vanhusten parhaaksi. Tästä koituva paha olo vaivasi kotona joka kolmatta sairaanhoitajaa ja joka neljättä lähihoitajaa. Lääkäreitä asia ei sen sijaan jäänyt tällä tavalla kiusaamaan. Joka toinen lähihoitaja, joka kolmas sairaanhoitaja ja joka viiden lääkäri ilmoitti voimakastahtoisen työtoverin vuoksi joutuvansa toimimaan tavalla, joka aiheutti epävarmuutta siitä, oliko se vanhuksen parhaaksi. Työntekijät kokivat myös omaisten toisinaan vaativan asioita, jotka eivät aina työntekijöiden näkökulmasta olleet vanhuksen edun mukaisia. Pitääkö huonokuntoista ja vastentahtoista vanhusta suostutella nousemaan vuoteestaan? Milloin siirrytään kiinteästä ruoasta sosemaiseen ruokaan vanhuksen nielemisen helpottamiseksi? Onko vanhuksen lääkitys kohdallaan? Nämä ovat esimerkkejä kysymyksistä, joista omaiset saattavat olla eri mieltä hoitavan henkilökunnan kanssa. Huono omatunto heräsi myös siitä, ettei omaistenkaan toiveita heidän läheisensä huomioon ottamisesta kyetty riittävästi täyttämään. Jatkuva omantunnonstressi vaikuttaa kielteisesti työntekijöiden jaksamiseen ja hyvinvointiin. Pahimmillaan työntekijä joutuu toimimaan konemaisesti kuin robotti, jolloin asioita ei ehdi eikä jaksa miettiä sen enempää. Tällöin pääsee helpommin tapahtumaan myös ylilyöntejä, jotka sitten jäävät taas vaivaamaan mieltä. – Pahimmassa tapauksessa voi lopulta käydä niin, että ihminen joutuu työssä jaksaakseen vaientamaan omantuntonsa äänen, jottei olisi jatkuvasti ristiriidassa itsensä kanssa. Samalla työntekijä joutuu kieltämään olennaisen osan itsestään, Molander huomauttaa. Huono omatunto voi kuitenkin toimia muutoksen alkuun panevana voimana myös työyhteisössä. Siksi työoloja olisi kehitettävä niin, että työntekijät voivat kuunnella omaatuntoaan ja keskustella sen viesteistä työyhteisön kesken ja työpaikan eettisillä foorumeilla. – On kaikkien osapuolten etu, että tähän löytyy aikaa ja voimavaroja. Omatunto opastaa työssä ja vahvistaa työn laadukkuutta, tutkija painottaa. Syötänkö oikein? Tutkimuksen mukaan kunnallisella sektorilla työskentelevillä lähihoitajilla on huono omatunto useimmiten liian nopeasta syöttämisestä. Eräiden lähteiden mukaan suomalaisista vanhainkotiasukkaista kolmannes on vajaaravittuja. Syömisen haasteet aiheuttavat vanhuksille monenlaista vaivaa: Heidän painonsa voi pudota, he saattavat kärsiä kuivumisesta, heidän haavojensa paraneminen voi vaikeutua, tai he saattavat saada keuh- kokuumeen keuhkoon päätyneestä ruoasta. Seurauksena voi lopulta olla kuolema. Mutta mitä tehdään silloin, kun vanhus ilmaisee sanallisesti tai ilmeillään ja eleillään, ettei hän halua syödä? Kuinka kauan ja kuinka monta kertaa häntä pitää yrittää suostutella? Toteutuuko vanhuksen itsemääräämisoikeus ruokailun käytännöissä? Näihin kysymyksiin ei ole yksioikoisia vastauksia. Yhdysvaltalaistutkimuksessa laihtumisvaarassa olevat vanhukset söivät paremmin eikä heidän painonsa laskenut, kun vanhainkodin hoitajat avustivat syömisessä. Vanhuksia autettiin keskimäärin 40 minuuttia joka aterialla. Molander nostaa esille mielenkiintoisen näkökulman vanhuksen syöttämiseen. – Hoivatoimenpiteenä syöttäminen on poikkeava siinä, että ravinnon saajan ja antajan päät ovat samalla tasolla tai syöttäjän pää on syötettävän päätä alempana, kun vanhus on vuoteessaan ja syöttäjä istuu vuoteen vieressä. Syöttäjä katsoo näin vanhusta ylöspäin. Asetelma virittää työntekijän keskittymään toiseen ihmiseen, mikä ilmenee konkreettisesti syötettävän ja syöttäjän yhteisenä elekielenä. Syöttäjän käden liikkeet mukautuvat syötettävän pureskeluun ja nielemiseen. Sen hetken osapuolet ovat olemassa toisiaan varten. Omaisten luopumisprosessin keskeneräisyyden takiako? Sairaanhoitajat ja lääkärit kokevat monesti erityisen vaikeaksi päätökseksi sen, milloin huonokuntoisen vanhuksen elämää ylläpitävä hoito lopetetaan. Mitä iäkkäämpi työntekijä on, sitä vaikeampaa elämää ylläpitävästä hoidosta luopuminen näyttää olevan. Myös omaisille päätös on vaikea. Mutta onko omaisten luopumisprosessin keskeneräisyys aihe pyrkiä jatkamaan PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014 Psykososiaalinen työsuojelu 17 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014 Psykososiaalinen työsuojelu huonokuntoisten vanhusten elämää (esimerkiksi uusivan keuhkokuumeen yhteydessä annettavalla antibioottihoidolla), kun vanhuksen omaa tahtoa ei varmuudella tiedetä eikä hän kykene sitä enää ilmaisemaan? – Omaisten pitäminen ajan tasalla läheisensä tilanteesta on tärkeää, Molander sanoo. – Omaisia tulee kuulla ja tukea, sillä luopuminen on prosessi. Kun hoitolinjaukset tehdään, tulee toimia niin, että eri osapuolille syntyy kokemus siitä, että heidän näkemyksiään on otettu huomioon. Molander kuvaa kirjassaan esimerkin, jossa vaikeasti muistisairaan vanhuksen hoidossa siirryttiin palliatiiviseen hoitoon ja vahvoihin kipulääkkeisiin, kun CT-tutkimuksissa löytyi kasvain. ”Olisiko sinulla (lääkäri) ollut huono omatunto, jos olisitte tehneet hoitolinjapäätöksen kaikki yhdessä jo aikaisemmin ja päättäneet siirtyä oireenmukaiseen hoitoon ja vahvoihin kipulääkkeisiin jo kliinisen kuvan perusteella tai viimeistään silloin, kun löytyi se resistenssi?” Molander kysyi. ”Kyllä”, vastasi lääkäri ja korosti, että diagnoosiin täytyy päästä. ”Haluaa tietää, mitä hoitaa.” Muistisairaan vanhuksen kipujen tulkinta on monimutkaista, kun hän ei pysty ilmaisemaan kipujaan sanallisesti. – Mielikuvissamme kivulias kuolema liittyy edelleen useammin syöpään kuin dementiaan, Molander toteaa. – Dementoivan sairauden edetessä ilmenevät käytösmuutokset, etenkin motorinen levottomuus, irvistely ja pelokkuuden ilmaukset, voivat kuitenkin olla myös fyysisen kivun aiheuttamia. Vuoteen äärellä seisoville epävarmuus näiden ilmauksien syistä voi olla ahdistavaa, mikä saattaa aiheuttaa ristiriitoja tulkitsijoiden välillä. Dementia kuuluu kuolevan ihmisen Käypä hoito -suosituksissa mainittuihin sairauksiin, joiden loppuvaiheen oireita voidaan lievittää palliatiivisen hoidon keinoin, tutkija Molander muistuttaa. Sairaalaeetikoita Suomeenkin? Miten toiminnan eettisyyttä voidaan sitten kehittää? Tutkijan mukaan lähtökohtana on, että työntekijät huomaavat jatkuvasti tekevänsä muihin ihmisiin vaikuttavia päätöksiä ja kykenevät arvioimaan päätöksentekoaan. Keitä varten hoitoalan työntekijät viime kädessä ovat olemassa, ja kenelle he työtään tekevät? Omasta mielestään he eivät ainakaan ensisijaisesti ole työssä säästääkseen varoja. Suureen merkitykseen nousevat työntekijän itsereflektiotaidot. Merkittävä rooli on myös organisaation eettisellä ilmapiirillä sekä johdon ja hoitotyön lähiesimiesten tarjoamalla tuella. Työntekijän ja organisaation omantunnon välinen dialektiikka on mielenkiintoinen kysymys, josta Molanderin mukaan tarvitaan lisää tietoa. Miten organisaation kollektiivinen omatunto muodostuu ja kehittyy? Muokkautuuko työntekijöiden omatunto vuosien varrella organisaation omantunnon osoittamaan suuntaan? Entä miten ikä ja työkokemus vaikuttavat siihen? Sosiaali- ja terveysalalla toimivat kohtaavat yhä monimutkaisempia eettisiä ongelmia asiakastyössä, työyhteisössä ja koko yhteiskunnassa. Tämän vuoksi Molander pitääkin tärkeänä, että alalle valmistuvat opiskelijat perehdytetään eettiseen ajatteluun jo koulutusvaiheessa. Yksi tapa tukea eettistä ajattelua on eettinen konsultaatio, jossa käsitellään eettisiä ongelmia ja tilanteita eettisten kysymysten asiantuntijoiden avulla. Heidän kanssaan voidaan keskustella moraalisesti parhaista toimintavaihtoehdoista. – Kun työntekijä koki työkaverin toimineen epäeettisesti, joka kymmenes päätti vaieta asiasta työ- yhteisön hyvän tunnelman ylläpitämiseksi. Jos työyhteisön eettinen ilmapiiri ei ole avoin ja keskusteleva, työntekijä joutuu ottamaan jopa kiusatuksi tulemisen riskin ongelmia esille nostaessaan, Molander arvioi ja rohkaisee työntekijöitä pohtimaan, kumpi on tärkeämpää voidakseen olla tasapainossa itsensä kanssa: työyhteisön miellyttäminen ja systeemiin sulautuminen vai äänensä korottaminen oman potilaan puolesta hankalaksi leimautumisen uhallakin? Haasteellisia potilastapauksia on joissakin maissa jo vuosikymmenien ajan käsitelty strukturoidusti eettisissä ryhmissä. Esimerkiksi Norjassa tämänkaltainen toiminta on lainsäädännön perusteella vakiintunutta. Ruotsissa on saatu hyviä kokemuksia henkilökunnan eettisen ajattelun kehittämiseen tähtäävästä konsultaatiosta. Yhdysvalloissa sairaanhoitajia ja lääkäreitä konsultoivat sairaalaeetikot. – Tämän tyyppiselle toiminnalle saattaisi olla tarvetta myös meillä hoitovaihtoehtojen ja hoitopaikan valintaan liittyvien vapauksien lisääntyessä. Työntekijöiden eettisen ajattelun kannalta voisi olla hedelmällistä tehdä myös tiivistä yhteistyötä erilaisten eettisten toimikuntien ja työryhmien kanssa, Molander sanoo. Lähteet Molander, G. (2014). Hoidanko oikein? Eettinen kuormitus hoito- ja hoivatyössä. PS-kustannus. Artikkelia varten on myös haastateltu tutkija Gustaf Molanderia. Työsuojelurahasto on tukenut tämän artikkelin kirjoittamista. Lisäluettavaa Glasberg, A.-L. (2007). Stress of conscience and burnout in healthcare: the danger of deadening one’s conscience. Umeå University Medical Dissertations. Umeå University. Glasberg, A.-L. & Eriksson, S. & Dahlqvist, V. & Lindahl, E. & Strandberg, G. & Söderberg, A. & Sørlie, V. & Norberg, A. (2006). Development and initial validation of the stress of consicence questionnaire. –Nursing Ethics 6, s. 633–648. 18 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ Haukotus! Toistuva altistuminen sisäisen vuorokausirytmin kannalta väärin ajoittuville työajoille voi johtaa vuorotyöunihäiriön kehittymiseen. Piia Nurhonen Elimistön fysiologiset toiminnot, kuten uni-valverytmin ajoitus, hormonieritys ja verenpaine, noudattavat säännöllistä vuorokausirytmiä. Toimintojen luontainen ajoittuminen häiriintyy, kun työvuorot vaihtelevat. Luontaiseen nukkuma-aikaan ajoittuva työskentely altistaa vastaavasti työperäisille unihäiriöille, kuten univajeelle, unettomuudelle ja väsymykselle. Vuorotyö ja univaikeudet voivat altistaa merkittäville terveyshaitoille ja vaarantaa työturvallisuutta, kun tarkkaavaisuus ja toimintakyky heikentyvät. Niihin liittyy myös lisääntynyt riski sairastua masennukseen, sydän- ja verisuonitauteihin, tyypin 2 diabetekseen ja syöpään. Jopa puolet vuorotyöntekijöistä kärsii unen ja vireystilan heikentymisestä. Riittävän unen ja vireyden kannalta ongelmallisia ovat erityisesti varhaiset aamuvuorot ja yövuorot, mutta myös vähäinen palautumisaika vuorojen välissä ja pitkät työjaksot aiheuttavat samanlaisia hankaluuksia. PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014 Psykososiaalinen työsuojelu 19 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ Psykososiaalinen työsuojelu PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014 Tämän on todennut Työterveyslaitoksen tutkijaryhmä. Se on tutkimushankkeessaan kehittänyt työterveyshuoltoa varten seulontamenetelmän, jolla vuorotyöunihäiriö voidaan tunnistaa. Työterveyslaitoksen tutkimukseen osallistui yhteensä 1 209 kuljetus- ja liikennealalla toimivaa vuorotyöläistä. Seulontamenetelmän kehittämisen ohella tässä Työsuojelurahaston tukemassa hankkeessa selvitettiin, miten vuorotyöunihäiriöistä kärsivien unenrytmi, unen laatu ja vireys poikkeavat muiden vuorotyötä tekevien vastaavista. Lisäksi kartoitettiin yksilöllisiä työhön liittyviä muovattavia tekijöitä, jotka ovat yhteydessä vuorotyöunihäiriöön. Tällaisia ovat esimerkiksi stressin kokemus, kivun tuntemukset ja vaikutusmahdollisuudet omiin työaikoihin. Tutkimusmenetelminä käytettiin kyselyjä, unipäiväkirjoja sekä subjektiivisia ja objektiivisia unen ja vireyden mittareita. Unen ja vireyden mittauksia tehtiin laboratoriossa sekä luonnollisissa työn ja vapaa-ajan olosuhteissa. Perustuloksia voidaan soveltaa kaikilla vuorotyön aloilla. Aikainen aamuvuoro yhteydessä unettomuuteen Kansainvälinen unihäiriöluokitus (vuorotyöunihäiriö F51.11, ICSD-2 2005) esittää vuorotyön aiheuttaman unihäiriön diagnostisiksi kriteereiksi a) unettomuuden tai poikkeavan väsymyksen, joka on ajallisesti yhteydessä toistuviin, normaaliin nukkumisaikaan osuviin työaikoihin, b) oireiden liittymisen vuorotyöhön vähintään kuukauden ajan, c) unipäiväkirjan tai aktigrafian osoittaman biologisen vuorokausirytmin ja unijakson ajoittumisen häiriön ja d) oireistoa paremmin selittävän syyn puuttumisen. Työterveyslaitoksen tutkimushankkeessa tyypillisinä vuorotyöhön liittyvinä uni- ja vireystilan häiriöinä näyttäytyivät voimakas väsymys yövuorojen aikana, unen heikentynyt laatu ennen aamuvuoroa ja voimakas väsymys aamuvuoron jälkeen. Etenkin aikaiset aamuvuorot aiheuttivat unettomuutta. Työntekijät, joilla seulontamenetelmän perusteella arvioitiin olevan vuorotyöunihäiriö, arvioivat unen tarpeensa suuremmaksi ja unen laadun heikommaksi kuin oireettomat vuorotyöntekijät. Varsinaisesta univajeesta he eivät kärsineet. Terveiden ryhmään verrattuna vuorotyöunihäiriöryhmään kuuluvilla esiintyi enemmän tuki- ja liikuntaelimistön sairauksia sekä verenpainetautia. He käyttivät myös enemmän uni- ja mielialalääkkeitä. Palautuminen huonompaa, stressiä ja kivun tuntemuksia Vuorotyöunihäiriöön liittyi jonkin verran korkeampi koulutus ja hieman suurempi alkoholinkulutus. Vuo- rotyöunihäiriöiset raportoivat enemmän stressiä, ja heillä oli myös enemmän kivun tuntemuksia sekä mielialan laskua. Nukkumistottumusten joustamattomuus nousi kenttätutkimuksessa esille yhtenä vuorotyöunihäiriöön liittyvänä riskitekijänä. Vuorotyöunihäiriöiset myös arvioivat palautuvansa epäsäännöllisestä työstä oireettomia huonommin. Vuorotyöunihäiriö tunnistetaan työterveyshuollossa puutteellisesti, sillä yhtenäinen seulontamenetelmä vuorotyön aiheuttamalle unihäiriölle on puuttunut. – Tällaisen seulontamenetelmän kehittäminen on oleellista, sillä etenkin hyvää vireyttä edellyttävissä ja vastuullisuutta vaativissa ammateissa, kuten terveydenhuollossa, kuljetus- ja liikennealalla sekä raskasteollisuudessa, altistutaan unihäiriöille ja heikolle vireydelle yövuorojen yleisyyden vuoksi, tutkimusryhmä painottaa. Hankkeessa toimivaksi menetelmäksi osoittautui seulontamenetelmä, jossa uni- ja vireystilaongelmien esiintymisestä kysyttiin sekä erilaisten työvuorojen että loman aikana. Sen etuna muihin menetelmiin verrattuna on kyky sulkea pois muita unihäiriöitä ja työvuoroihin liittymättömiä uni- ja vireystilaongelmia. Lisäksi menetelmää on helppo käyttää. Kun vuorotyöunihäiriö tunnistetaan, työterveyshuolto voi olla mukana suunnittelemassa työtehtäviin tai työaikoihin tehtäviä sopeutuksia työntekijän jaksamisen edistämiseksi. Lyhyesti: Vuorotyöläisen muistilista • Vuorotyö kuormittaa päivätyötä enemmän, ja siksi omaan jaksamiseen kannattaa kiinnittää enemmän huomiota. • Säännöllinen liikunta auttaa jaksamaan ja parantaa vireyttä ja unen laatua. • Nokoset on hyvä ottaa säännölliseen käyttöön muun muassa ennen ensimmäistä yövuoroa. • Ruokailuun on syytä panostaa. Terveellisen ja vireyttä tukevan ravinnon lisäksi tulee huolehtia sopivasta ruokailurytmistä. Yöllä ei syödä raskaasti. Isompi ateria nautitaan viimeistään puolilta öin ja sen jälkeen syödään kevyesti. • Myöskään perhettä, harrastuksia ja sosiaalista elämää ei pidä unohtaa. Ne tukevat jaksamista, vaikka vaativatkin hieman enemmän järjestelyjä vuorotyöläiseltä. Lähteet Vanttola, P. & Härmä, M. & Sallinen, M. & Hublin, C. & Virkkala, J. & Merikanto, I. & Niemelä, P. & Viitasalo, K. & Puttonen, S. (2013). Vuorotyöunihäiriön seulonta- ja diagnoosimenetelmien kehittäminen työterveyshuoltoon. Tutkimushankkeen nro 111102 loppuraportti Työsuojelurahastolle. Työterveyslaitos. Artikkelia varten on myös haastateltu Työterveyslaitokselta tutkija Sampsa Puttosta. Työsuojelurahasto on tukenut tämän artikkelin kirjoittamista. 20 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ Avoimella vuorovaikutuksella onnistumisia Maahanmuuttajan työhyvinvointiin vaikuttaa monta muuttujaa, kertoo Työterveyslaitoksen tutkimus. Tutkimuksen tulosten pohjalta syntyivät suositukset monikulttuurisille työpaikoille. Piia Nurhonen Yhä useampi suomalainen työpaikka on monikulttuurinen. Tulevaisuudessa maahanmuuttajataustaisten työntekijöiden määrän uskotaan kasvavan entisestään. Työterveyslaitoksen tutkimushankkeessa ”Maahanmuuttajan onnistuminen työssä” paikannettiin tekijöitä, jotka tukevat maahanmuuttajien työhyvinvointia ja osallisuutta työyhteisössä. Keskeinen voimavaratekijä mo- nikulttuurisella työpaikalla näyttää olevan esimies. Kannustaessaan ja ollessaan oikeudenmukainen hän edistää monikulttuurisen työyhteisön hyvinvointia ja työntekijöiden välisten suhteiden rakentumista. Monikulttuurisen työpaikan esimiehen ominaisuuksissa korostuvat tilanneherkkyys, avoimuus ja vuorovaikutustaidot. Esimies voi tukea työssään aloittavaa maahanmuuttajaa varmistamalla hyvän perehdytyksen ja huolehtimalla siitä, että työntekijä saa säännöllistä palautetta ja tarvitsemaansa tukea. Esimies tarvitsee tietoa ja työkaluja monikulttuurisen työyhteisön johtamiseen. Työhön perehdytyksen onnistuminen on erityisen merkityksellinen tekijä monikulttuurisella työpaikalla. Perehdytysmateriaaleissa ja ‑käytännöissä on tärkeää huomioida eri kulttuuritaustaisten PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014 Psykososiaalinen työsuojelu 21 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ Psykososiaalinen työsuojelu PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014 erityistarpeet esimerkiksi kielen osalta. Perehdytykseen kannattaa varata myös reilusti aikaa. Suomalaiseen työelämään liittyvät oikeudet ja velvollisuudet voivat olla muualta tulleille vieraita. Työntekijän vastuiden, oikeuksien ja velvollisuuksien selventäminen puoltaakin paikkaansa. Työssä aloittava maahanmuuttaja tulee työtehtävien lisäksi perehdyttää laajemmin myös työpaikan pelisääntöihin ja käytäntöihin. Työterveyshuollon palveluista saatavan tiedon sekä työterveyteen, ‑turvallisuuteen ja -suojeluun liittyvän tiedon on tärkeää olla ymmärrettävää myös vieraskielisille työntekijöille. Kaiken kaikkiaan monikulttuurisella työpaikalla on tärkeää huomioida erilaiset kielelliset valmiudet. Arkisissa tilanteissa työkaverit voivat tukea paljon toisiaan. Työpaikan sisäisen viestinnän tulee olla ymmärrettävää myös niille, jotka eivät puhu suomea tai ruotsia. Samanaikaisesti voidaan kuitenkin rohkaista käyttämään työpaikalla näitä kahta kieltä. Perehdytystä kahteen suuntaan Monikulttuurisella työpaikalla tarvitaan avointa ja rakentavaa keskustelua kulttuurien välisistä eroista ja samankaltaisuuksista. Vuorovaikutukseen on hyvä kannustaa yli kulttuurirajojen. Ryhmien klikkiytymistä tulee pyrkiä aktiivisesti estämään. – Yksi käytännön keino, jolla saadaan työyhteisön toimintaa sujuvammaksi, on työvuorolistojen laatiminen niin, että taustaltaan mahdollisimman erilaiset henkilöt tekevät töitä yhtä aikaa, ”Maahanmuuttajan onnistuminen työssä” -hankkeen tutkija Kirsi Yli-Kaitala kertoo. Kulttuurien kohtaamista voi edistää kaksisuuntaisella perehdyttämisellä, jossa kehitetään työyh- teisön monikulttuurisuusvalmiuksia. Tällainen kaksisuuntainen perehdyttäminen on tärkeää erityisesti niillä työpaikoilla, joissa ei aiemmin ole ollut muiden kulttuurien edustajia. – Kun työyhteisöön tulee maahanmuuttajataustainen työntekijä, ei riitä, että hänet perehdytetään suomalaisen työyhteisön tavoille. Jo olemassa olevaa työyhteisöä on tärkeää valmistaa epämuodollisen keskustelun keinoin siihen, että työyhteisöön on tulossa toisesta kulttuurista tuleva henkilö. Samalla on hyvä kertoa uuden työntekijän kielitaidon tasosta sekä rohkaista työntekijöitä ottamaan kontaktia ja tutustumaan, Yli-Kaitala opastaa. Opas esimiestyön tueksi Monikulttuurisella työpaikalla on hyvä olla toimintaohjeet syrjintä- ja kiusaamistilanteiden varalle. Lisäksi on syytä laatia yhdenvertaisuussuunnitelma ja seurata sen toteutumista. On aihetta tarkkailla, kohdellaanko työntekijöitä tasapuolisesti ja onko heillä tasapuoliset mahdollisuudet esimerkiksi kouluttautua ja edetä urallaan. Organisaation johdolla ja sen tekemillä suurilla linjauksilla on oma tärkeä roolinsa monikulttuurisella työpaikalla. Ovatko monikulttuurisuuden arvostaminen ja yhdenvertaisuuden edistäminen esillä organisaation strategiassa ja toiminnan suunnittelussa? Pidetäänkö yhdenvertaisuudesta kiinni erilaisissa kannanotoissa ja viestinnässä? Puututaanko havaittuihin epäkohtiin ripeästi kaikilla organisaation tasoilla? Näissä kysymyksissä tiivistyy isojen linjausten merkitys. – Se, että johto tuo monikulttuurisuutta arvostavasti esiin, näkyy käytännön työssä, Yli-Kaitala sanoo. ”Maahanmuuttajan onnistuminen työssä” ‑tutkimushankkeen ja laajemman asiantuntijayhteistyön pohjalta syntyivät suositukset monikulttuurisille työpaikoille, opas monikulttuurisen työpaikan esimiehille sekä monikulttuuristen työpaikkojen toimintaa tukevat verkkosivut. Sivut ovat osoitteessa www.ttl.fi/monikulttuurinen_työpaikka. Sivustolta löytyy myös resurssimittari, jolla voi arvioida työpaikan monikulttuurisuusvalmiutta. Lyhyesti: ”Maahanmuuttajan onnistuminen työssä” ‑tutkimushanke (2010–2013) • Poikkileikkaustutkimus, jossa kartoitettiin voimavarapainotteisesti kolmen keskeisen maahanmuuttajaryhmän tilannetta työelämässä ja työpaikoilla. • Kohderyhmänä olivat 18–64-vuotiaat venäläis-, kurdija somalitaustaiset ensimmäisen sukupolven työssä käyvät maahanmuuttajat kuudesta kaupungista (Helsingistä, Espoosta, Vantaalta, Turusta, Tampereelta ja Vaasasta). • Osallistujia oli yhteensä 610. • Selvitettiin, miten Suomessa asuvat maahanmuuttajat voivat ja millaiset ovat heidän voimavaransa. • Tunnistettiin työhön liittyviä potentiaalisia, onnistumista edesauttavia tekijöitä. • Aineiston keruusta vastasi käytännössä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Lähteet Airila, A. & Toivanen, M. & Väänänen, A. & Bergbom, B. & Yli-Kaitala, K. & Koskinen, A. (2013). Maahanmuuttajan onnistuminen työssä. Tutkimus työssä käyvistä venäläis-, kurdi- ja somalitaustaisista Suomessa. Työterveyslaitos. Artikkeliin on lisäksi haastateltu tutkija Kirsi Yli-Kaitalaa Työterveyslaitokselta. Työsuojelurahasto on tukenut tämän artikkelin kirjoittamista. 22 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ PERHEET Persoonallisuuden kypsyys ja piirteet vaikuttavat äitinä ja isänä olemiseen. Piia Nurhonen Vanhemman persoonallisuus luo perustan vanhemmuudelle. Kun vanhempi voi psyykkisesti hyvin ja on persoonallisuudeltaan kypsä, hänellä on enemmän edellytyksiä tukea lapsen myönteistä kehitystä. Hän kykenee huomioimaan lapsen näkökulman ja kehitykselliset tarpeet sekä luomaan turvallisen kasvuympäristön. Tällainen lapsilähtöinen vanhemmuus sisältää hellyyttä, lämpöä, päivittäistä aikaa, keskustelua ja kuuntelemista, johdonmukaisuutta sekä aikuisen vastuuta. Vanhemmat tietävät, missä lapset ovat ja kenen kanssa. Kypsyyttä tarvitaan erityisesti tilanteissa, joissa lapsi ei tottele. Tällöin korostuu vanhemman kyky hallita tunteensa ja kestää lapsen kiukkuisuutta ja vastarintaa. Vanhemman persoonallisuuden kypsyys voi olla merkittävä voimavara myös kuormittavan elämäntilanteen keskellä, jolloin toimivan vanhemmuuden ylläpitäminen on haastavampaa. Millaiset psykologiset ominaisuudet voivat olla vanhemmuuden voimavaroja? Tutkimusten mukaan näihin lukeutuvat vanhemman hyvä itsetunto ja kyky ottaa toisen näkökulma huomioon. Merkityksellisiksi asioiksi on huomattu myös 1) vanhemman herkkyys havaita ja sisäistää sosiaalisen kanssakäymisen pelisääntöjä, 2) kyky monitahoiseen ajatteluun, 3) taipu- PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014 Persoonalla 23 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ PERHEET PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014 mus sietää asioiden monimutkaisuutta, 4) pyrkimys objektiivisuuteen ja 5) taito sopeutua stressaaviin elämäntilanteisiin. Viisi suurta ja vanhemmuus Myös vanhemman persoonallisuuden piirteet näyttävät olevan yhteydessä lastenkasvatukseen. Piirteet viittaavat ihmisen suhteellisen pysyvään tapaan ajatella, tuntea ja käyttäytyä. Piirretutkimuksessa laajimmin on tällä hetkellä hyväksytty näkemys viidestä suuresta persoonallisuuden piirteestä. Nämä ovat neuroottisuus eli tunne-elämän epätasapainoisuus, ekstraversio eli ulospäin suuntautuneisuus, avoimuus uusille kokemuksille, sovinnollisuus ja luottamus. Miten piirteet heijastuvat vanhemmuuden laatuun? Neuroottisuuteen liittyy taipumus kokea kielteisiä tunnetiloja ja hahmottaa ympäristö ihmissuhteineen uhkaavana. Stressiin liittyvät tilanteet ovat vaikeita. Neurootikolle tuttuja tunnetiloja ovat huolestuneisuus, hermostuneisuus, vihamielisyys, surullisuus, toivottomuus ja kriittinen suhtautuminen itseen. Neuroottisuus on tutkimusnäytön valossa viidestä piirteestä vahvimmin yhteydessä vanhemmuuteen. On huomattu, että vanhemmat, joilla on taipumus kokea kielteisiä tunteita, ovat kasvatuksessa passiivisempia, kielteisiä, tunkeilevia tai ylikontrolloivia. Ulospäin suuntautuneet ovat taipuvaisia kokemaan myönteisiä tunnetiloja, kuten iloisuutta ja innostuneisuutta. He ovat aktiivisia, hakeutuvat elämyksellisiin ympäristöihin ja haluavat olla muiden ihmisten seurassa. Ulospäin suuntautuneet ihmiset ovat lämpimiä, ystävällisiä ja sydämellisiä. Ekstraversion osalta tutkimustulokset ovat osin ristiriitaisia. Toisaalta on huomattu sen olevan yhteydessä vanhemman ilmaisemaan lämpöön sekä herkkyyteen havaita lapsen tarpeita ja vastata niihin. Toisaalta se on liitetty myös vanhemman autoritaarisiin rankaisukäytäntöihin, kuten pakottamiseen. Suomalaisessa ”Lapsesta aikuiseksi” ‑tutkimuksessa lasten kokema myönteisyys kodin kasvatuskäytännöissä ja perheilmapiireissä liittyi lapsilähtöisen vanhemmuuden lisäksi vanhemman vähäiseen ulospäin suuntautuneisuuteen. Ekstravertti vanhempi voi ehkä suuntautua kodin ulkopuolelle harrastuksiin ja sosiaalisen elämään, jolloin lapsi kokee jäävänsä vaille. Vanhemmuutta kehittämään – sisältä päin Sovinnollisuutta luonnehtivat epäitsekkyys, luottamus muihin ja halu uskoa hyvää muista ihmisistä. Sovinnolliset ihmiset ovat vilpittömiä, huomaavaisia, auttamishaluisia ja luotettavia. Sovinnollisuus on yhteydessä ihmissuhteiden syvälliseen laatuun, kun taas ekstraversio liittyy seurallisuuteen ja esimerkiksi ihmissuhteiden suureen määrään. Tunnollisuuteen yhdistetään järjestelmällisyys, järkevyys, kunnianhimo ja velvollisuudentunto. Tunnollinen ihminen pyrkii mahdollisimman hyvään lopputulokseen kaikessa, mihin ryhtyy. Hänellä on itsekuria ja harkintakykyä. Tunnollisuus auttaa menestymään päivittäisissä tehtävissä. Avoimuus uusille kokemuksilla on viidestä piirteestä kiistanalaisin. Avoimuuteen liitetään syvällinen tunnetason tietoisuus ja älyllinen tarve laajentaa omia kokemuksia. Avoimet ihmiset ovat mielikuvitukseltaan rikkaita ja luonteeltaan esteettisiä, uteliaita ja jopa epätavanomaisia. Sovinnollisuuden, tunnollisuuden ja avoimuuden yhteyttä kasvatukseen on tutkittu vähemmän. Viitteitä on kuitenkin saatu siitä, että piirteet tukevat myönteistä vanhemmuutta. Tosin joissakin tutkimuksissa tunnollisten vanhempien on huomattu olevan ylikontrolloivia ja joissakin tutkimuksissa sovinnollisuudella ei ole havaittu olevan yhteyttä vanhemmuuteen. Vanhemmuudella on monitahoisia yhteyksiä lasten kasvatukseen. Vanhemman persoonallisuuden piirteet ovat vain yksi ulottuvuus. Vanhemmuuteen kasvetaan, eikä ainoa tie ole kantapään kautta oppiminen tai oppimattomuus. Mitä enemmän vanhemmat ja vanhemmuutta kohti kulkevat tietävät lapsen kehitykseen ja kasvuun vaikuttavista asioita ja mitä paremmin he ymmärtävät myös oman toimintansa juuria ja versoja, sitä enemmän kasvuun on mahdollisuuksia. Vanhemmuuteen voi ja kannattaa valmentautua. Emeritusprofessori Lea Pulkkinen peräänkuuluttaa vanhemmuuden kehittämistä sisältä päin, psykologisesti: ”Voitaisiinko vanhemmille antaa koulutusta ihmisen kehityksestä, parisuhteesta ja lasten kasvuedellytyksistä? Koulutusta arvostavassa yhteiskunnassa tämä tuskin olisi mahdoton tehtävä lastemme ja lastenlastemme tulevaisuuden hyväksi.” (Pulkkinen 2009, 337.) Lähteet Metsäpelto, R.-L. & Kinnunen, U. (2009). Persoonallisuus ja perhesuhteet. – R.-L. Metsäpelto & T. Feldt (toim.), Meitä on moneksi. Persoonallisuuden psykologiset perusteet. PS-kustannus. Metsäpelto, R.-L. & Rantanen, J. (2009). Persoonallisuuden piirteet ihmisten samanlaisuuden ja erilaisuuden kuvaajina. – R.L. Metsäpelto & T. Feldt (toim.), Meitä on moneksi. Persoonallisuuden psykologiset perusteet. PS-kustannus. Pulkkinen, L. (2009). Lapsesta aikuiseksi, mutta miten ja millaiseksi? Kehityksellinen ja yhteiskunnallinen näkökulma persoonallisuuteen. – R.-L. Metsäpelto & T. Feldt (toim.), Meitä on moneksi. Persoonallisuuden psykologiset perusteet. PS-kustannus. 24 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ UUSIA KOULUTUKSIA Särkyvä mieli lasten ja nuorten psyykkinen oireilu 6h? 18.9.2014 HELSINKI, TIETEIDEN TALO, Kirkkokatu 6 Ajankohtaista tietoa lasten ja nuorten edistää Ohjelmassa mm. Oireilun informaatio Mitä oireileva lapsi tarvitsee, vaikkei ehkä halua? Mitä lapsi ei tarvitse, vaikka ehkä haluaakin? Oikeanlainen vs. vääränlainen lapsen varjelu? Milloin hoito voi ylläpitää tai pahentaa häiriötä? Lue lisää www.psyk.fi PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014 hyvinvoinnista ja miten sitä voidaan 25 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ UUSIA KOULUTUKSIA Hämmennetty, häiritty - miten auttaa oireilevaa lasta ja nuorta? 6h? 29.10.2014 HELSINKI, TIETEIDEN TALO, Kirkkokatu 6 Tule kuulemaan uusia soveltavan psykologian keinoista, miten oireilevaa lasta ja nuorta voidaan auttaa! Ohjelmassa mm. Lasten ja nuorten konstikas käytös – maanläheisempi lähestymistapa oireiluun Kikkoja konstikkaaseen käytökseen – Kannattavan kasvatuskeskustelun keinot Keinoja kiukun hallinnan ohjaukseen Yksilö- ja ryhmäohjausmentelmiä käytöshäiriöiden hallintaan Perheohjaus ja –neuvontamenetelmät PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014 Lue lisää www.psyk.fi MAISEMAMAALAUSKURSSI SAARENMAALLA Aika: 3.-10.8.2014 Opettaja: Pedagogi, taidemaalari Olga Denisenko Maksut: 435 € (sis.opetus, matkat) + majoitus alk. 196 € Ilmoittautuminen: 30.6. mennessä SAARENMAA VIRON HISTORIASSA – KÄÄNNEKOHTIEN JA KOHTEIDEN JÄLJILLÄ Aika: 3.-7.8.2014 Matkanjohtaja ja asiantuntija: Professori Martti Turtola Maksu: 625 € (sis. luennot, matka- ja majoituskulut+retket) Ilmoittautuminen: 30.6. mennessä ALKAVAT KOULUTUSOHJELMAT LCA Life Coach™ -koulutus (20 op) 2014-15 Kriisit ja traumat haasteena (20 op) 2014-15 Työnohjaus muutoksen moottorina (60 op) 2014-16 Ratkaisukeskeinen neuropsykiatrinen valmentaja –koulutus (20 op) 2014-15 Johdon ja esimiesten työnohjaajakoulutus (20 op) 2015 Tiedot kaikista koulutuksista: www.repininstituutti.fi, www.kymenlaaksonkesayliopisto.fi, puh. 044 747 8501 26 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ Muistisairaudet Parisuhde koetuksella Muistisairaus haastaa intiimit suhteet. Rakkaus puolisoiden välillä voi silti jopa syventyä. Jokainen parisuhde on erilainen. Parisuhteessa kummankin osapuolen perusperhe, sisäinen parisuhde ja kasvuhistoria määrittävät sen, miten pari selviytyy suhteensa erilaisista kriiseistä ja miten pari ratkaisee ne. Siksi myös kumppanin sairastuminen vaikuttaa eri tavoin eri parisuhteisiin. Myös se vaihtelee, kummalle sairauteen sopeutuminen on haasteellisempaa. Seksuaalisuus on jokaisen parisuhteen ulottuvuus, jonka toteuttamiseen parin sisäiset prosessit vaikuttavat. Muistisairaus tuo näihin prosesseihin omat vaikutuksensa, joita tässä artikkelissa tarkastelen tutkimusten, kliinisen paripsykoterapiatyön ja aiempien kirjoitusteni kautta. Parisuhde, läheisyys ja seksuaalisuus Antaessaan vihkivalassa lupausta rakastaa toista sairauden ja terveyden hetkinä ei ihminen voi aavistaa, miten vakava sairaus vaikuttaa parisuhteeseen. On haasteellista säilyttää suhde vastavuoroisena ja tasapainoisena samalla, kun siihen astuvat potilaan ja hoitajan roolit. Tieto vakavasta sairaudesta nostattaa voimakkaita menetyksen tunteita, joihin pari saattaa reagoida joko työntämällä toista kauemmas itsestään tai ripustautu- malla toiseen. Parit sopeutuvat parhaiten, mikäli oppivat hyväksymään sairauden tuomat elämän tosiasiat ja käyttämään tätä tietoisuutta tavalla, joka voimauttaa parisuhdetta sen rajoittamisen sijaan. Parilla on mahdollisuus uudelleen arvioida, mikä kummallekin osapuolelle on todella tärkeää ja mikä vähempiarvoista (Rolland 1994). Kaikki parisuhteet eivät selviydy sairauden tuomista haasteista, vaan puolisot päätyvät psyykkiseen tai konkreettiseen eroon. Ihminen on seksuaalinen olento syntymästä kuolemaan. Ei ole olemassa normaalin seksuaalisuuden määritelmää. Parisuhteessa lähtökohtana on se, että kumpaakin osapuolta tyydyttävä seksi on normaalia. Seksuaalisuuteen kuuluvat yhdynnän lisäksi puolisoiden välinen läheisyys ja intiimiys sekä heidän mielikuvansa ja fantasiansa. Toisille seksi on jokapäiväinen asia, kun taas toiset voivat mainiosti elää edes miettimättä sitä. Vakava sairaus ei poista seksuaalista ulottuvuutta tai läheisyyden tarvetta ihmisestä. Sairaus ja sen tuomat muutokset ihmiseen ja hänen läheiseen suhteeseensa vaikuttavat kuitenkin siihen, miten sairaus tulee näkyviin seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa. Luottamuksen puute ja turvattomuuden tunne heijastuvat PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014 Sanna Aavaluoma 27 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014 Muistisairaudet helposti parin seksielämään. Toisilla seksi ja läheisyys toimivat hyvin myös silloin, kun muuten on vaikeaa, sillä seksissä löydetään turva toisesta. Toisilla taas tyytymättömyyden tunne vähentää seksuaalista halukkuutta. Kenties suurin merkitys seksuaalisuhteessa on sillä, säilyykö suhteen vastavuoroisuus ja kykenevätkö kumppanit huomioimaan toisiaan (Aavaluoma 2012.) Parisuhteessa etsitään aina tasapainoa läheisyyden ja erillisyyden, yhteisten ja omien tekemisten välillä. Myös silloin, kun sairaus tulee osaksi parisuhteen arkea, olisi kummankin hyvä löytää yhdessäolon lisäksi elämänalueet, jotka ovat itselle merkittäviä ilman toista. Kumppanin sairastuessa muistisairauteen tämä tehtävä herättää ristiriidan. Samaan aikaan tarve löytää omaa elämänsisältöä ja tietoisuus toisen sairaudesta ja vähittäin tapahtuvasta muuttumisesta aiheuttavat kipua siitä, että yhteiset hetket ja yhdessä jaetut asiat eivät enää ole samanlaisia kuin ennen ja ne vähenevät. Tietoisuus tästä saattaa herättää terveessä osapuolessa suuren tarpeen olla puolison kanssa yhdessä niin paljon kuin mahdollista. Kun oma puoliso muuttuu, voi yhteisten kokemusten mahdollistuminen tuntua kilpajuoksulta ajan ja sairauden kanssa. Näin kasvun vaatima kyky erillisyyteen voi tulla uhkaavaksi kokemukseksi ja tilanne voi aiheuttaa sisäisen, usein tiedostamattomankin ristiriidan. (Aavaluoma 2012.) Parisuhteen osapuolilla voi olla hyvinkin erilaisia tapoja jakaa kokemuksiaan ja puhua asioista. Toiselle on voinut aina olla tärkeää kertoa kaikki ilot ja huolet sisaruksille, sukulaisille ja ystäville. Toinen taas on voinut olla pidättyväinen asioiden jakamisessa. Tämä voi johtua siitä, että hänellä on huonoja kokemuksia toisille uskoutumisesta. Saattaa myös olla, että hän ei ole omassa perheessään tottunut sellaiseen tapaan käsitellä asioita, vaan perheen kulttuuri on kantaa asioita yksin. Niin kauan kuin elämässä tapahtuvat asiat koskettavat vain itseä, voi kumpikin tehdä päätökset siitä, mitä itsestään kertoo. Kun pysähdyttävä asia koskettaa molempia, joudutaan parisuhteessa löytämään yhteinen, kummallekin sopiva tapa ottaa asiat puheeksi. Miten selvitä pakottavasta jakamisen tarpeesta loukkaamatta toista, joka haluaa pitää tiedon sairaudesta salassa? Miten ilmaista puolisolle se, että toiset jo huomaavat hänessä tapahtuneet muutokset, vaikka hän itse ei ole sitä mieltä? (Aavaluoma 2012.) Sairaus kriisiyttää parisuhteen Toisen vakava sairastuminen on parisuhteessa kriisi, joka ravistelee kummankin turvallisuuden tunnetta sekä minuuden pysyvyyttä. Molemmissa osapuolissa aktivoituvat silloin myös muut elämän aikana koetut turvallisuuden tunnetta uhanneet kokemukset, menetykset ja traumat. Elämän rajallisuus ja ennakoimattomuus on kohdattava. Tieto etenevästä parantumat- tomasta sairaudesta pakottaa työstämään luopumisen kysymyksiä ja tiedostamaan tulevan kuoleman. Puolisoiden kiintymystyylit ja niiden myötä perustavaa laatua oleva kokemus autetuksi ja kannatelluksi tulemisen mahdollisuuksista vaikuttavat siihen, minkälainen prosessi muodostuu vakavan sairauden hyväksymisestä osaksi omaa elämää. Parisuhteessa joutuvat koetukselle sekä luottamus elämää kohtaan että parin keskinäinen luottamus. Jos parilla on kokemusta siitä, että elämän aikana kohdatuista vaikeuksista on selvitty yhdessä, sairauden tuomat haasteetkin voidaan kohdata yhdessä. Jos taas liitto on ollut vaikea eikä keskinäisen luottamuksen haavoja ole voitu hoitaa, tulevaisuus sairauden kanssa saattaa tuntua sietämättömältä. (Aavaluoma 2012.) Sovittujen asioiden pysyminen mielessä vaikeutuu sairastumisen myötä, jolloin myös niiden noudattaminen helposti unohtuu. Kun pienissä arjen asioissa tukeutuu toiseen ja joutuu pettymään, keskinäinen luottamus rikkoontuu. Joskus uskonnollinen vakaumus saattaa luoda pohjan sille, että sairaus katsotaan osaksi suurempaa kokonaisuutta ja vaikeudet voi antaa jonkin ylemmän voiman kannettavaksi. Toisinaan sairaus taas romuttaa luottamuksen uskoon. (Aavaluoma 2012.) Parisuhteen kriiseille keskeisiä teemoja ovat vuorovaikutukseen ja intiimiyteen liittyvät vaikeudet ja erimielisyydet sekä vallan tasapaino ja suhteen roolijako. Näiden vaikeuksien takana ovat erillisyyteen ja läheisyyteen liittyvät kohtaamattomat tarpeet. Vaikeuksien lisääntyessä kumpikin osapuoli on taipuvainen kuulemaan toisen ilmaisusta vain negatiivisen puolen. Positiiviset ilmaisut jätetään huomiotta. Parin perusperheen kokemukset voivat altistaa parisuhdevaikeuksissa olevia kehittämään ongelmallisia uskomusjärjestelmiä ja käyttäytymistapoja. Tällaisia ovat esimerkiksi kolmioasetelma vanhempien välissä ristiriidassa, väkivallassa tai erossa; vaikeudet vanhempien ja lapsen suhteessa; kietoutuneet tai hylkivät suhteet vanhempiin; hylkäämiskokemukset; psyykkinen tai seksuaalinen hyväksikäyttö sekä ero vanhemmista merkittävissä kehitysvaiheissa ilman korvaavaa huoltajaa. Näin syntyvät ongelmalliset suhdekartat opastavat heitä aikuisuudessa tavoissa, joilla he odottavat tarpeittensa tulevan kohdatuiksi. Stressaavissa elämäntilanteissa ihmisen kiintymystarpeet heräävät ja hän odottaa kumppaninsa vastaavan näihin tarpeisiin. Jos hän on joutunut vanhempansa hylkäämäksi, hän voi kohdella kumppaniaan kuin tämäkin aikoisi hylätä hänet. (Carr 2008.) Vakava sairastuminen voi aiheuttaa reaktiivisen masennuksen sairastuneelle tai hänen puolisolleen. Masennus tuo parisuhteeseen monenlaisia vuorovaikutusvaikeuksia. Terve puoliso voi toisaalta ymmärtää masentuneen vetäytymistä, mutta samalla aiemmasta 28 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ Muistisairaudet Voiko puoliso olla myös hoitaja? Etenevät muistisairaudet haastavat parisuhteen. Ne pakottavat parin sopeutumaan jatkuviin muutoksiin arjessa ja vuorovaikutuksessa. Sairastunut tarvitsee vähitellen yhä enemmän apua, mikä nostaa parisuhteessa esiin avuttomuuden ja tarvitsevuuden kysymykset. Koska muistisairasta usein hoitaa oma puoliso, on tärkeää ymmärtää sairauden vaikutuksia parisuhteeseen. (Ascher et al. 2010.) Projektiivisen identifikaation avulla puolisot pyrkivät ratkaisemaan sairauden nostattamia psyykkisiä haasteita. Vajavuuteen, avuttomuuteen ja osaamattomuuteen liittyviä osia projisoidaan toiseen, sitä osaa vastaan hyökätään, sitä koetetaan hallita tai sen avulla yritetään päästä yhteyteen toisen kanssa. Toisessa ihaillaan tai vihataan itsessä olevaa eihyväksyttyä puolta. (Tuhkasaari 2010.) Parisuhteessa terveen puolison itseltä kieltämät tunteet heijastuvat sairastuneen käytöksessä (Walsh & Mc- Goldrick 2004). Muistisairas herkistyy tunnistamaan puolisonsa tunteita. Hänen oma ilmaisunsa muuttuu rajoittuneemmaksi, mutta hän alkaa määrittää omaa itseään puolisossaan aistimiensa tunteiden kautta. Esimerkiksi terveen puolison itseltään kieltämät vihan tunteet voivat purkautua sairastuneen tuskastumisena, levottomuutena tai väkivaltaisuutena. (Aavaluoma 2012.) Alzheimerin tauti haastaa intiimit suhteet. Puolisoiden välillä rakkaus voi silti jopa syventyä. Parisuhteen pituus ja sen laatu sekä perheen ongelmienratkaisukeinot ennen sairautta ennustavat sitä, miten pari selviytyy sairauden suhteelle tuomista haasteista. Pitkä liitto ei helposti romahda sairauteen, kun taas järjestyksessään toiset tai kolmannet liitot ovat haavoittuvampia, mikäli lojaliteetti ja sitoutuminen eivät ole vielä kehittyneet. Pariskunnille sairaus voi merkitä taakkaa, syyllisyyttä, haastetta, kauhistusta tai šokkia. (Cohen & Eisdorfer 2001.) Erityishaasteita Jos sairastunut muuttuu seksuaalisissa lähestymisissään karkeaksi tai huomioi vain oman tyydytyksensä, toinen osapuoli ei koe seksielämää helläksi ja huomioivaksi. Sairauden myötä seksuaalisuus saattaa lakata kiinnostamasta kokonaan. Toisilla se taas saa liiallisen merkityksen, jolloin seksi on mielessä jatkuvasti. Joillakuilla myös lääkitys vaikuttaa halukkuuteen. Joskus sairauteen liittyvä aloitekyvyn heikkeneminen ilmenee lisäksi seksuaalisen aloitekyvyn heikkenemisenä, jolloin vastuu aloitteiden tekemisestä siirtyy terveelle puolisolle. Jos aloitteiden tekeminen on hänelle vaikeaa tai hän on nauttinut kumppaninsa aloitteellisuudesta, hän joutuu löytämään uuden puolen itsestään, jotta hän saisi kumppaninsa innostumaan. Liiallisen korostunut seksuaalisuus voi pitkään jatkuessaan merkitä terveelle puolisolle uupumista ja jopa pelkoa siitä, miten selviytyä kumppaninsa aktiivisuuteen liittyvistä asioista. Jos terve puoliso on ollut suhteessa varovaisempi ilmaisemaan itseään tai sairastunut on ollut dominoiva osapuoli suhteessa, hän ei ehkä uskalla kertoa tilanteestaan kenellekään. (Aavaluoma 2012.) Sairauden edetessä myös hygienian hoitamisen vaikeudet vaikuttavat vääjäämättä siihen, minkälaisia seksuaalisista kokemuksista tulee. Monet kokevat vaikeaksi myös sen, ettei ole mahdollista tietää, onko sairastunut puoliso tilanteissa aktiivinen omasta halustaan. Puolison pelko siitä, että hän houkuttelee sairastuneen puolisonsa tätä hämmentäviin tilanteisiin, saattaa myös tulla esteeksi seksille. Myös parin unielämä vaikuttaa seksuaaliseen kanssakäymiseen. Toiset nukkuvat rauhallisesti pitkät yöunet, jolloin yhteisen vuoteen jakaminen ei ole hankalaa. Jos taas toinen nukkuu levottomasti, heräilee ja kulkee öisin ympäri kotia, toisen unensaanti saattaa kärsiä kohtuuttomasti. Tällöin PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014 läheisyydestä etäälle joutuminen voi aiheuttaa ulkopuolisuuden ja hylätyksi tulemisen tunteita. Hän saattaa turtua pettymykseen ja kenties pyrkiä kätkemään kasvavan vihansa. Kun tunteet puolisoa kohtaan ovat turhautumisen, pettymyksen ja vihan sävyttämiä, on välillä vaikeaa muistaa, että kyseessä on sairaus. Huoleen toisesta tarvitaan myötätuntoa, eikä ihmisen ole helppo löytää sitä suhteessa, jossa hän kokee tulevansa laiminlyödyksi. (Aavaluoma 2012.) Häpeä on tunne siitä, ettei tule hyväksytyksi omassa mielessään tai toisten silmissä. Häpeään liittyy pelko paljastetuksi tulemisesta ja siitä, mitä toiset itsestä ajattelevat. Jokainen ihminen kokee häpeän tunteita, mutta niiden voimakkuuteen vaikuttaa se, miten hänet on näissä tunteissaan otettu elämänsä aikana vastaan. Jos avuttomuuden tai heikkouden näyttämisestä on seurannut torjuntaa, tunteen mitätöintiä tai vähättelyä, ihminen pyrkii selviytymään yksin tukeutumatta toisiin. Vaikkei sairauden puhkeamiselle voi mitään, sairastuminen ja siihen liittyvät muutokset itsessä herättävät häpeää. (Aavaluoma 2009, 2011.) Muistisairas ihminen tuntee usein häpeää itsestään jo sairauden varhaisvaiheessa. Hän pelkää, että kaikki näkevät sairauden. Sen vaikutukset omaan identiteettiin ja arjesta selviämiseen ovat hämmentäviä ja huonommuuden tunteita herättäviä. Muistamattomuus, asioiden unohtaminen ja jatkuvat väärinymmärrykset läheisissä suhteissa aiheuttavat häpeää, sillä sairastunut ei pahoita läheistensä mieltä tahallaan. Myös läheinen kokee monenlaista häpeää. Sairauden aikaansaamat muutokset ja niistä seuraavat kiusalliset hetket vuorovaikutustilanteissa tai myöhemmin julkisilla paikoilla herättävät sekä myötähäpeää sairastuneen puolesta että katseiden kohteena olon tuomaa häpeää. Rakkaan ihmisen häpeäminenkin hävettää. (Aavaluoma 2009, 2011.) 29 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ Muistisairaudet PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014 samassa vuoteessa tai huoneessa nukkuminen voi olla mahdotonta. (Aavaluoma 2012.) Baikien mukaan (2002) ikääntyvien seksuaalisuutta on tutkittu vähän ja on vaikea tietää, liittyvätkö muutokset iän tuomiin muihin sairauksiin vai seksuaalisuudessa iän myötä tapahtuviin muutoksiin. Erityisesti naisten halukkuus vähenee iän myötä. Nykyajan vanhat ihmiset ovat seksuaalisesti aktiivisempia kuin edelliset sukupolvet. Muistisairaus voi lisätä seksuaalista aktiivisuutta (sairastunut unohtaa, että seksiä on juuri ollut, tai hän tulee estottomammaksi) tai vähentää sitä (sairastuneen mieliala laskee; erektiovaikeudet aiheuttavat apatiaa). Puolison muuttuminen saattaa seksin yhteydessä tuoda terveen puolison mieleen insestiin viittaavia mielikuvia. Sairastunut saattaa näet elää mielessään lapsuusaikaa ja pelätä seksuaalista lähestymistä. Baikie nostaa esiin kysymyksiä sairauden ja seksuaalisuuden välisestä yhteydestä: –Vaikuttavatko visuospatiaaliset vaikeudet ja dyspraksia hyväilykykyyn tai penetraatioon? – Voiko seksuaalisen aktiivisuuden ja kyvyn rakastella unohtaa? –Katoaako seksuaalisuus kommunikointikanavana muistisairauden edetessä? – Kykeneekö muistisairas esileikkiin? –Kuinka paljon puolison väsymys, puutteellinen intiimihygienia tai verbaalinen aggressio vähentää häntä kohtaan herääviä seksuaalisia tunteita? – Jos sairaus muuttaa ihmistä, säilyykö hän seksuaalisesti viehättävänä? Luopumisen ulottuvuuksia Etenevä sairaus on pariskunnalle hidas kuolema, joka pakottaa heidät elossa ollessaan suremaan. Jokainen surun palanen on pieni kuolema, erillinen menetys surtavaksi. Se tuottaa menetyksiä enemmän kuin pari jaksaisi kantaa. Näitä ovat esimerkiksi autolla ajamisen menetys, itsenäisyyden menetys, persoonallisuuden menetys, raha-asioiden hallinnan menetys, haavoittuvuuden menetys, perheen menetys, luonteen menetys ja sen ihmisen menetys, joka sairastunut oli. (KüblerRoss & Kessler 2005.) Joskus parisuhde ei selviydy sairauden tuomista haasteista. Tällöin on tärkeää muistaa, että saattaa olla kysymys myös parisuhteessa piilossa olleista vaikeuksista, joiden esiintulon sairaus aktivoi tai joiden ilmaantumista se nopeuttaa. Pari olisi siis saattanut erota ilman sairauttakin. Puolison sairastuessa kynnys erota useimmiten kuitenkin kasvaa, sillä tieto puolison lisääntyvästä avun tarpeesta herättää tietoisuuden hänen tulevaisuutensa turvaamisesta. Näissä tilanteissa molemmat puolisot kokevat suurta yksinäisyyttä niin henkisesti kuin seksuaalisestikin. Vaikka muistisairas voi varhain aloitetun lääkityksen turvin säilyttää hyvän toimintakyvyn jopa yli kymmenen vuotta diagnoosin saamisen jälkeen, on etenevä sairaus pelottava asia parisuhteessa. Kaikista sairauden herättämistä tunteista, ajatuksista, kysymyksistä ja tunnelmista olisikin tärkeää voida keskustella yhdessä – joko kaksin tai ammattilaisen kanssa. Näin vahvistuu kyky luottaa toiseen ja sietää omaa avuntarpeen lisääntymistä tai toisen tukena olemista. Mitä avoimemmin voidaan puhua sairauden kanssa vastaan tulevista haasteista, sen turvallisemmaksi molemmat puolisot voivat tuntea olonsa – epävarmuudenkin keskellä. Turvallisuus lisää kykyä läheisyyteen. Sairauden edetessä puolisoiden olisi tärkeää löytää seksin lisäksi muitakin tapoja seksuaalisuutensa ilmaisemiseen. Kyse on tavoista olla lähellä ja tuottaa yhteisiä fyysisiä hyvän olon kokemuksia. Käsikkäin olo, hyväily, hieronta, suukottelu, silittely ja yhdessä saunominen tai kylpeminen voivat tuntua molemmista hyvältä. Yhteinen vastavuoroinen seksi vähenee ja lakkaa muistisairauden myötä. Siitä luopuminen on molemmille oma prosessinsa. Terveellä puolisolla säilyy usein kaipaus kumppanuuteen, hellyyteen, hyväilyihin ja seksiin, vaikka toisella olisi jäljellä vain tarve läheisyyteen ja turvalliseen kosketukseen. Sairauden tuomien muutosten sureminen yhdessä ja erikseen mahdollistaa uudenlaisen suhteen syntymisen oman puolison kanssa. Lähteet Aavaluoma, S. (2009). Tähdenlentoja. Perhepsykoterapeuttinen näkökulma muistisairauksiin. Opinnäytetyö, vaativan erityistason perheterapiakoulutus. Helsingin Alzheimer-yhdistys ja HOPEA-perheprojekti. Aavaluoma, S. (2011). Muistisairaus psyykkisenä prosessina. – S. Granö & H. Härmä (toim.), Työikäisen muisti ja muistisairaudet, s. 204–246. WSOYpro. Aavaluoma, S. (2012). Rakkaan kanssa kuutamolla. Parisuhde muistisairauden kajossa. Omakustanne. Ascher, E. & Sturm, V. & Seider, B. & Holley, S. & Miller, B. & Levenson, R. (2010). Relationship satisfaction and emotional language in frontotemporal dementia and Alzheimer disease patients and spousal caregivers. – Alzheimer Disease and Associated Disorders 1, s. 49–55. Baikie, E. (2002). The impact of dementia on marital relationships. – Sexual and Relationship Therapy 3, s. 289–299. Carr, A. (2008). Family therapy. Concepts, process and practice. Toinen painos. Wiley. Cohen, D. & Eisdorfer, C. (2001). The loss of self. A family resourse for the care of Alzheimer´s disease and related disorders. Norton. Kübler-Ross, E. & Kessler, D. (2005). Suru ja surutyö. Basam books. Rolland, J. S. (1994). In sickness and in health: The impact of illness on couples´ relationships. – Journal of Marital and Family Therapy 4, s. 327–347. Tuhkasaari, P. (2010). Naisen ja miehen identiteetit murroksessa – Sisäisten objektisuhteiden muutos parisuhteen ja paripsykoterapian näyttämöllä. – V. Malinen & P. Alkio (toim.), Paripsykoterapia ja parisuhteen kätketyt mahdollisuudet, s. 30–59. Väestöliitto. Walsh, F. & McGoldrick, M. (1991). Loss and the family: A systemic perspective. – F. Walsh & M. McGoldrick (toim.), Living beyond loss. Death in the family, s. 3–26. Norton. 30 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ UUSIA KOULUTUKSIA MUISTISAIRAAN HOITO 2014 MUISTISAIRAANHOIDON ASIANTUNTIJAPÄIVÄT 27.–28.10.2014 Wanha Satama, Helsinki Luennoitsijoina toimivat mm. Sirkka-Liisa Kivelä, Seela Sella, Anna Pylkkänen, Sanna Aavaluoma… Asiantuntijapäivät kokoavat yhteen alan ammattilaisia, kuten • muistihoitajia • muistineuvojia • muistikoordinaattoreita • sosiaali- ja terveydenhuollon esimiehiä • muistisairaiden hoitotyön ammattilaisia • muistisairaiden asioista kiinnostuneita henkilöitä eri sektoreilta. Päivien ohjelmassa on Suomen Psykologisen Instituutin kouluttajien, muistihoitajien ja muiden asiantuntijoiden luentoja sekä työpajoja ja valtakunnallista verkostoitumista muistisairaiden asialla. Lue lisää osoitteesta www.psyk.fi/muistisairaanhoito2014. PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014 Tervetuloa mukaan Suomen Psykologisen Instituutin Muistisairaanhoidon asiantuntijapäiville Helsinkiin. Liity kollegojesi joukkoon ja tule mukaan pureutumaan ikäihmisten psykososiaalisen hyvinvoinnin edistämisen ja muistisairauksien kokonaisvaltaisen hoidon kysymyksiin! 31 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014 Erilaisuus Hyvä vai paha porno? Pornografia on kiistelty aihe, ja se herättää ihmisissä voimakkaita tunteita. Eroottisen aikuisviihteen kulutus vaikuttaa olevan kovin yleistä. Useissa kansainvälisissä tutkimuksissa on arvioitu, että 50–99 % miehistä ja 30–86 % naisista käyttää pornografiaa. Arja Kinnarinen Vastustajat väittävät, että eroottisen aikuisviihteen suurkulutus voi tuhota avioliittoja, johtaa seksuaalisiin riippuvuuksiin tai muunlaiseen epäterveeseen käyttäytymiseen sekä lisätä seksuaalista aggressiivisuutta. Suurkuluttaja saattaa saada erilaisia oireita, kuten keskittymisvaikeuksia, sosiaalisia pelkoja, pakko-oireita ja erektio- ongelmia. Lisäksi pakonomainen aikuisviihteen harrastaminen voi aiheuttaa hankaluuksia muuallakin kuin parisuhteessa. Jotkut ovat menettäneet työpaikkansa, koska eivät ole voineet hillitä itseään työaikana, vaan ovat vierailleet jatkuvasti pornosivustoilla. Kannattajien mielestä pornografia voi parantaa sukupuolielä- mää, tarjota turvallisen seksuaalisen purkautumisväylän ja ehkä jopa vähentää seksuaalista väkivaltaa. Joidenkin tutkijoiden raporttien mukaan esimerkiksi Tanskassa seksuaalinen aggressiivisuus väheni, kun pornografia laillistettiin vuonna 1969. Yhdysvaltalainen tiedetoimittaja ja -kirjoittaja Kirsten Weir on 32 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ sitä mieltä, että sekä vastustajat että kannattajat sivuuttavat tärkeimmän asian: huolimatta siitä, pidetäänkö pornografian käyttöä moraalisena toimintana vai ei, monet ihmiset pitävät siitä. Toisille ongelmatonta – kaikille ei Käytännön elämässä pornografia on läsnä kaikkialla. Internetin myötä siitä on tullut entistä helpommin saatavaa; se on kaikkien ulottuvilla, hinnaltaan edullista ja anonyymia. Monien mielestä tämä on hyvä asia. Indianan yliopiston Kinseyinstituutissa vuonna 2002 tehdyn tutkimuksen mukaan 86 % vastaajista oli sitä mieltä, että pornografian katselu voi olla opettavaista, ja 72 % totesi, että se on harmiton purkautumisväylä fantasioille. Aikuisviihdettä käyttävistä vastaajista 80 % kertoi, että he kokivat asian myönteiseksi. Kinsey-instituutin raportin mukaan monille eroottisen aikuisviihteen käyttäjille ei näytä tulevan vaikeuksia toiminnastaan. Joillekin siitä kehittyy silti ongelma: 9 % käyttäjistä sanoi, että he olivat yrittäneet lopettaa, mutta epäonnistuneet siinä. Tärkeä kysymys on, missä kulkee raja, jossa pornografian pimeä puoli tulee vastaan. Tutkijat etsivätkin vastausta siihen, missä määrin ja kenelle aikuisviihteen käyttö aiheuttaa riippuvuutta ja miten auttaa ihmisiä, joilla liiallinen kulutus alkaa haitata normaalia elämää. joiden mielestä heidän poikaystäviensä aikuisviihteen käyttö oli ongelmallisella tasolla, kokivat, että heidän itsetuntonsa aleni, parisuhteen laatu heikkeni ja seksuaalinen tyytyväisyys väheni. Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Vuonna 2013 niin ikään Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa Brigham Youngin ja Missourin yliopistojen tutkijat selvittivät avio- tai avoliitossa elävien parien suhteen laatua. He totesivat, että miesten pornografian käyttö vaikutti haitallisesti seksuaalisuhteen laatuun molemmilla puolisoilla. Yllättäen naisilla aikuisviihteen käyttö sitä vastoin paransi heidän seksuaalisuhteensa laatua. Samansuuntaisia tuloksia olivat saaneet Bridges ja Morokoff vuonna 2011: miehet, jotka käyttivät pornografiaa, kokivat omien kertomustensa mukaan vähemmän seksuaalista läheisyyttä todellisissa ihmissuhteissaan. Sen sijaan kun naiset käyttivät aikuisviihdettä, läheisyys suhteessa lisääntyi. Mahdollinen selitys tähän on se, että miehet viihdyttävät itseään yksinään, kun taas naiset katselevat pornoa kumppaninsa kanssa, jolloin kysymyksessä on jaettu kokemus. Lisäksi miehillä on tapana katsoa videoita, joissa esitetään seksiaktia ilman muuta sisältöä. Naiset taas katsovat kokonaisia elokuvia, joissa on juoni. Yhdessä puolisot usein käyttävät sellaisia videoita, joissa miehet ja naiset esitetään seksuaalisesti tasa-arvoisempina kumppaneina. mukaan tulee toiminnan salailua, läheisyys suhteessa vähenee ja miehen masennuksen riski kasvaa. Mutta mikä on syy ja mikä seuraus? Turvautuuko mies pornografiaan siksi, että kokee suhteensa olevan epätyydyttävä? Vai vetäytyykö nainen ja menettää seksuaalisen mielenkiinnon sellaiseen kumppaniin, joka viettää mieluummin aikaansa fantasiamaailmassa aikuisviihteen näyttelijöitä katsellen kuin seurustellen puolisonsa kanssa? Bridgesin tekemien haastattelujen perusteella molemmat tulkinnat voivat pitää paikkansa. Saattaa olla, että jos parilla on menossa seksuaalisesti kuiva kausi, mies turvautuu pornografiaan täyttääkseen tyhjiön. Tämä voi hämmentää naista, ja hän voi kokea sen uhkaksi. Tällaisessa tilanteessa naiset tuntevat itsensä usein vähemmän viehättäviksi verratessaan itseään aikuisviihteen filmitähtiin. Seurauksena voi olla noidankehä, jossa seksuaalinen kanssakäyminen vähenee yhä edelleen, mies turvautuu pornoon entistä useammin ja suhde vain huononee. Bridges testaa parhaillaan interventioita, joiden avulla pyritään auttamaan miehiä vähentämään aikuisviihteen käyttöä. Lähinnä kokeillaan kognitiivista käyttäytymisterapiaa. Tavoitteena on kehittää pareille sopiva terapiamuoto, joka auttaa molempia puolisoita pääsemään yhteisymmärrykseen ja sopimaan, missä määrin pornografialle on tilaa suhteessa. Aikuisviihde ja todellisen elämän ihmissuhteet Jos aikuisviihteen käytöstä tulee liiallista eikä henkilö pysty enää hallitsemaan sitä, ihmissuhteet voivat kärsiä. Tennesseen yliopistossa Yhdysvalloissa tehtiin vuonna 2012 tutkimus, johon osallistui 308 naisopiskelijaa. Ne osallistujat, Syy vai seuraus? Joillekin pareille aikuisviihteen katselusta näyttää olevan hyötyä, mutta ei kaikille. Jos vain toinen osapuoli – tavallisesti heteroseksuaalisessa parisuhteessa oleva mies – käyttää pornografiaa suuressa määrin, hän usein vetäytyy tunnetasolla kumppanistaan. Tällöin Riippuvuus, pakkomielle – vai jotain muuta? Asiantuntijat eivät ole päässeet yksimielisyyteen siitä, mikä aiheuttaa ylenmääräistä aikuisviihteen käyttöä ja miten se pitäisi määritellä. Uusimpaan DSM-5-käsikirjaan suunniteltiin diagnoosia ”hyperseksuaalinen häiriö”, jossa PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014 Erilaisuus 33 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014 Erilaisuus olisi alaluokka pornoriippuvuudelle. Lopulta asiantuntijat kuitenkin päättivät, että ei ollut riittävää näyttöä tällaiselle diagnoosille tai sen alaluokille, joten se poistettiin esityksestä. Seuraavaksi alettiin pohtia, voisiko olla kysymyksessä alkoholi- tai huumeriippuvuuteen verrattavissa oleva addiktio. Tätä tutkitaan parhaillaan Englannissa Cambridgen yliopistossa. Neuropsykiatri Valerie Voonin tutkijatiimi pyrkii selvittämään magneettikuvauksilla, ilmeneekö pakonomaisesti pornografiaa käyttävien henkilöiden aivoissa samanlaista toimintaa heidän katsellessaan eroottisia kuvia kuin päihderiippuvaisten aivoissa heidän nähdessään kuvia olutpulloista tai muusta päihteisiin liittyvästä. Toistaiseksi Voon on saanut näyttöä siitä, että aivotoiminta on samantapaista sekä pakonomaisesti pornoa käyttävillä että alkoholisteilla. Koska tutkimukset ovat vasta alkuvaiheessa, on kuitenkin liian aikaista laittaa pornon suurkuluttajia samaan luokkaan päihderiippuvaisten kanssa. Lisätutkimukset ovat tarpeen. Kalifornian yliopistossa Los Angelesissa on toisaalta saatu vastakkaisia tuloksia. Tohtori Nicole Prause ja kollegat tutkivat EEGkuvausten avulla henkilöitä, joiden on vaikea saada aikuisviihteen käyttöään hallintaan. EEG-kuvauksilla pyrittiin tunnistamaan ne osallistujat, joilla on hyperseksuaalisuuteen liittyviä ongelmia. Aivojen sähköisestä toiminnasta mitattiin P300-reaktiona tunnettua ilmiötä. Odotusten vastaisesti kuvauksista ei voitu päätellä, ketkä koehenkilöistä olivat pornografian suurkuluttajia. Kyseisen tutkimuksen perusteella heitä ei siten voitu luokitella riippuvaisiksi. Englannissa Leicesterin yliopistossa vuonna 2013 tehdyn tutkimuksen tulokset taas viittasivat siihen, että mieltymys pornoon saattaa olla enemmänkin pakko-oire kuin riippuvuus. Tutkimuksessa, johon osallistui 226 miestä, tietyt piirteet – neuroottisuus, miellyttävyys, tunnollisuus ja pakonomainen asioiden tarkistaminen – liittyivät ylenmääräiseen pornografian kulutukseen. Tutkijoiden johtopäätös oli, että miehillä, jotka eivät pysty vastustamaan Internetin pornosivuja, saattaa yksinkertaisesti olla sellainen luonteenlaatu tai temperamentti, joka tekee heidät yleisesti tavallista alttiimmiksi pakko-oireiselle käyttäytymiselle. Hoidon ja tutkimuksen ongelmia Ennen kuin voidaan kehittää sopivia ja tehokkaita hoitomuotoja henkilöille, jotka eivät pysty hallitsemaan viehtymystään pornografiaan, on pyrittävä ymmärtämään käyttäytymisen taustalla olevia syitä. Pornografian ylenmääräistä käyttöä ei ristiriitaisten tutkimustulosten vuoksi ole helppoa luokitella. Vaikka toistaiseksi ei ole vakuuttavasti todistettu tieteellisesti, mistä suurkulutus johtuu, jotkut nykyisistä hoito-ohjelmista perustuvat riippuvuusajatukselle. Muun muassa Prausen mukaan vääränlainen hoito voi kuitenkin olla haitallista. On ilmeistä, että pornografian suurkulutus vahingoittaa joitakin ihmisiä. Heille ei kuitenkaan ole tarjolla kovinkaan paljoa tutkimukseen perustuvaa tehokasta apua. Jotkut tutkijat pyrkivät korjaamaan puutteen, mutta ongelmana on usein rahoituksen saaminen. Pornografia ja seksuaalisuus ovat tulenarkoja ja kiistanalaisia aiheita, joihin ei tiedemaailmassa välttämättä suhtauduta vakavasti – sukupuolitauteja lukuun ottamatta – eikä niitä koskevaan tutkimukseen helposti myönnetä varoja. Lähteet APA handbook of sexuality and psychology 2: contextual approaches. Toimittaneet D. L. Tolman ja M. Diamond. American Psychological Association 2014. Bridges, A. J. & Morokoff, P. J. (2011). Sexual media use and relational satisfaction in heterosexual couples. – Personal Relationships 4, s. 562–585. Egan, V. & Parmar, R. (2013). Dirty habits? Online pornography use, personality, obsessionality, and compulsivity. – Journal of Sex & Marital Therapy 5. DOI: 10.1080/0092623X.2012.710182. Poulsen, F. O. & Busby, D. M. & Galovan, A. M. (2013). Pornography use: who uses it and how it is associated with couple outcomes. –The Journal of Sex Research 1. DOI: 10.1080/00224499.2011.648027. Steele, V. R. & Staley, C. & Fong, T. & Prause, N. (2013). Sexual desire, not hypersexuality, is related to neurophysiological responses elicited by sexual images. – Socioaffective Neuroscience & Psychology 3. DOI: 10.3402/snp. v3i0.20770. Stewart, D. N. & Szymanski, D. M. (2012). Young adult women’s reports of their male romantic partner’s pornography use as a correlate of their self-esteem, relationship quality, and sexual satisfaction. – Sex Roles 5–6, s. 257–271. DOI: 10.1007/s11199-0120164-0. Weir, K. (2014). Is pornography addictive? – Monitor on Psychology 4, s. 48–50. American Psychological Association. Your brain on porn. – http://www. yourbrainonporn.com/garys-tedx-talkgreat-porn-experiment. 34 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ Sydämellistä Muun muassa ristiriitainen parisuhde vaikuttaa sydämen terveyteen. Arja Kinnarinen Puolison tarjoama tuki tai sen puuttuminen näyttää vaikuttavan sydämen hyvinvointiin. Yhdysvaltalaisen Utahin yliopiston psykologit totesivat äskettäin tutkimuksessa, että tukea antava puoliso voi vähentää henkilön riskiä sairastua sydäntauteihin. Tutkimukseen osallistui 136 ikääntynyttä paria. He täyttivät kyselykaavakkeet, joilla selvitettiin parisuhteen laatua yleisesti sekä sitä, minkä verran puolisot kokivat saavansa tukea toisiltaan. Noin 30 % osallistujista ilmoitti, että puoliso tuki heitä. Toisaalta 70 %:n mukaan tilanne oli ristiriitainen. Nämä vastaajat kokivat, että puoliso tuki heitä joskus, mutta usein sai heidät pois tolaltaan ja hermostutti heitä. Tietokonetomografian avulla tutkijat kuvasivat osallistujien verisuonien kalsiumkerrostumia, jotka voivat ahtauttaa suonia ja lisätä sydänsairauden riskiä. Kuvaukset osoittivat, että verisuonten kalkkeutuminen oli suurimmillaan silloin, kun molemmat puolisot pitivät toistensa käytöstä ris- PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014 Psyyke ja soma 35 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ Psyyke ja soma PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014 tiriitaisena. Jos kumpikaan puolisoista ei kokenut näin tai vain toinen heistä oli tätä mieltä, sydänsairauden riski oli merkittävästi pienempi. Lapsuusiän masennus – teininä sydänoireita Lukuisissa tutkimuksissa on havaittu, että masennus on sydän- ja verisuonisairauksien itsenäinen riskitekijä sekä naisilla että miehillä. Tämänkin vuoksi on tärkeää, että masennuspotilaat hakeutuvat hoitoon. Yhdysvalloissa Indiana University – Purdue University Indianapolis -yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että masennuksen hoitaminen varhaisvaiheessa saattaa lähes puolittaa tulevien sydänkohtauksien ja aivohalvauksien riskin. Tutkijat seurasivat 235:tä henkilöä, jotka olivat 60-vuotiaita tai vanhempia ja joilla oli todettu kliininen depressio. Osallistujat jaettiin satunnaisesti joko perushoitoon, joka käsitti tavallisesti masennuslääkityksen, tai kollaboratiiviseen hoito-ohjelmaan, johon kuuluivat masennuslääkkeet ja lyhyt psykoterapia. Jälkimmäisen koordinoi palveluohjaaja (care manager). Niistä 168 osallistujasta, joilla ei tutkimuksen alussa ollut sydän- tai verisuonisairautta, kollaboratiivista hoitoa masennukseen saaneilla oli 48 % pienempi riski saada sydänkohtaus tai aivoinfarkti seuraavien kahdeksan vuoden aikana verrattuna ryhmään, joka sai perushoitoa. Kollaboratiivinen hoito ei kuitenkaan vähentänyt sydänkohtauksen eikä aivoinfarktin riskiä niillä 67 potilaalla, joilla oli jo ennestään todettu sydänsairaus. Lapsilla, joilla on ilmennyt masennusta, näyttää olevan suurentunut riski saada sydänsairauksien oireita jo teini-iässä. Näin todetaan tutkimuksessa, joka tehtiin eteläfloridalaisessa yliopistossa. Tutkimuksessa vertailtiin sydänsairauksien riskitekijöitä – tupakointia, ylipainoa, fyysistä aktiivisuuden tasoa ja vanhempien sairaushistoriaa. Tutkimukseen osallistui 210 nuorta, joilla oli aikaisemmin todettu kliininen masennus, sekä heidän 195 sisarustaan, jotka eivät olleet sairastuneet masennukseen. Lisäksi tutkijat käyttivät 161 sellaisen nuoren tietoja, jotka eivät olleet mitään sukua osallistujille ja joilla ei ollut masennushistoriaa. Todettiin, että sydänsairauksien riski oli olemassa niilläkin osallistujilla, joilla ei enää ilmennyt masennusoireita. Lähteet Masennus ja sydäntaudit ovat yhteydessä toisiinsa. Artikkeli Terve. fi-sivustolla. Harvard Health Publications ja Terve Media 2009. – http://www.terve.fi/terveyden-abc/masennus-ja-sydantauditovat-yhteydessa-toisiinsa. Monitor on Psychology. April 2014, s. 14–15. American Psychological Association. Niskanen, L. (2011). Masennustila ja sydänsairaudet. Artikkeli Duodecimin Sydänsairaudet-tietokannassa. – http://www.ebmguidelines.com/dtk/syd/avaa?p_artikkeli=syd00416. Rottenberg, J. & Yaroslavsky, I. & Carney, R. M. & Freedland, K. E. & George, C. J. & Baji, I. & Dochnal, R. & Gádoros, J. & Halas, K. & Kapornai, K. & Kiss, E. & Osváth, V. & Varga, H. & Vetró, A. & Kovacs, M. (2014). The association between major depressive disorder in childhood and risk factors for cardiovascular disease in adolescence. – Psychosomatic Medicine 2, s. 122–127. Stewart, J. C. & Perkins, A. J. & Callahan, C. M. (2013). Effect of collaborative care for depression on risk of cardiovascular events: data from the IMPACT randomized controlled trial. –Psychosomatic Medicine 1 (2014), s. 29–37. DOI: 10.1097/ PSY.0000000000000022. Uchino, B. N. & Smith, T. W. & Berg, C. A. (2014). Spousal relationship quality and cardiovascular risk dyadic perceptions of relationship ambivalence are associated with coronary-artery calcification. – Psychological Science 5.2. DOI: 10.1177/0956797613520015. 36 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ UUSIA KOULUTUKSIA Ymmärtävä kohtaaminen – vammaistyön voimauttava koulutuspäivä Aika ja paikka Keskiviikko 20.8.2014 klo 9.00–16.00, Helsinki, Tieteiden talo (Kirkkokatu 6), sali 104 Ohjelma 9.00 Ihminen ihmiselle – ainutlaatuinen suhde Etiikka ja ammatillinen epäammatillisuus 10.30Kahvitauko 11.00 Kokonaisvaltainen kohtaaminen – ymmärtävä yhteys toiseen Mikroilmeet ja ‑eleet vuorovaikutuksessa 12.30Lounas 13.15 Konstikas käytös – oiretta vai ilmaisua 14.00 Turhautumisia ja sietämisiä 14.45Kahvitauko 15.00 Miten saada työstä lisää ”kiksejä”? 16.00 Hasta la vista! Lue lisää osoitteesta www.ymmärrys.fi PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014 Uutta soveltavan psykologian käytännönläheistä viisautta vammaisalan eri työtehtävissä toimivien ammattilaisten arkeen 37 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014 Työnohjaus Nojaa, älä kaada! Työyhteisön epämuodollinen jakaminen on tarpeellista. Kollegiaalisessa tukeutumisessa on hyvä noudattaa tiettyjä pelisääntöjä. Piia Nurhonen Ihmiselle on luontaista jakaa muille omia kuormiaan. Auttamistyössä jakaminen on välttämätöntä, sillä ilman mahdollisuutta keventää omaa kuormaa työ käy liian raskaaksi. Muodollista jakamista tehdään tyypillisesti työnohjauksessa sekä yksikköjen omissa kokouksissa. Muodolliseen jakamiseen kuuluvat selkeät rajat: sille on tietty aika, paikka ja ohjaukselliset kehykset. Työnohjauksen frekvenssi on tyypillisesti harvahko. Moni työssä todistettu tai koettu asia ei odota kolmea tai neljää viikkoa, ja siksi tarvitaan myös epämuodollista jakamista. Mitä vähemmän organisaatiossa on muodollisen jakamisen mahdollistavia rakenteita, sitä enemmän tapahtuu epämuodollista jakamista. Sen vahvuus on tuen nopea saatavuus. Epämuodollinen jakaminenkin tarvitsee rajoja. Esimerkiksi lounas- tai pikkujoulupöytä harvoin on oikea paikka jakamiselle. Kuormittava asiakastyö haastaa jo sinänsä yksilön ja työyhteisön rajoja. Riski rajojen hämärtymiseen on aina olemassa. Erityisen suuri se on siellä, missä asiakkailla on suuria vaikeuksia omien rajojensa kanssa. Kielteiset ilmiöt tarttuvat vuorovaikutuksessa. Luottamuksellisuusnäkökohtien lisäksi epämuodollisessa jakamisessa on tärkeää kiinnittää huomiota siihen, ettei työntekijä nojautuessaan kollegaan kuormita tätä kohtuuttomasti. Pahimmillaan jakamisesta kehittyy työyhteisössä kielteinen systeemitartunta. Tällöin puhe jumittuu esimerkik- 38 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ si uhriuteen tai toivottomuuteen. Asiakkaiden traumakokemukset traumatisoivat koko työyhteisön, jolloin ilmapiiri muuttuu kyyniseksi ja toivottomaksi. Neljä strategiaa Miten paljon yksityiskohtia meidän on jaettava, jos haluamme keventää omaa kuormaamme? Tätä on hyvä pohtia työn arjessa. Oheiset neljä strategiaa kannattaa pitää mielessä. 1.Tiedosta Kun omassa työssäsi näet tai kuulet jotakin raskasta, miten kerrot siitä muille? Tarkastele hetki tavallista työviikkoasi. Käy läpi kaikki ne muodolliset tai epämuodolliset tilanteet, joissa jaat kokemaasi ja näke- määsi. Huomioi, minkä verran yksityiskohtia yleensä jaat ja millä tavalla. vain hetki aikaa, hän voi todeta vaikkapa: ”Minulla on vartti aikaa, joten ehdin kuuntelemaan vain vähän aikaa. Voitko kertoa ilman yksityiskohtia?” 2. Varoita etukäteen Jos enosi on kuollut ja soitat sisarellesi, etkö todennäköisesti kerro, että ”nyt on huonoja uutisia, istuisitko alas”? Työnohjaajakin on varautunut kuulemaan traumatarinan. Pitäisikö myös kollegalle varata mahdollisuus asennoitua siihen, mitä hän tulee kuulemaan? 4. Älä kerro kaikkea Hyvä ohje on aloittaa kertominen tarinan ulkokehältä, jossa vähemmän traumaattinen tieto on. Jo kehyksen kertominen voi helpottaa omaa oloasi. Harkitse, tarvitseeko sinun kertoa yksityiskohtia. 3. Kysy lupa: ”Sopiiko sinulle?” Kollegalla tulee olla aito valinnanmahdollisuus. Jos hän on juuri itse ollut mukana jossakin kuormittavassa tilanteessa, hän ei ehkä kestä enää sinun kuormaasi. Tai jos hänellä on Lähteet Mathieu, F. (2012). The compassion fatigue workbook. Creative tools for transforming compassion fatigue and vicarious traumatization. Routledge. PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014 Työnohjaus 39 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ UUSIA KOULUTUKSIA Ihminen ihmiselle – ammatillisesti Epäammatillinen koulutuspäivä ammattilaisille Uutta soveltavan psykologian käytännönläheistä viisautta ohjausalan eri työtehtävissä toimivien ammattilaisten arkeen PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014 Aika ja paikka Keskiviikko 13.8.2014 klo 10.00–16.00, Helsinki, Tieteiden talo (Kirkkokatu 6), sali 104 Ohjelmassa mm. Ammattiauttamisen etiikka Aito kohtaaminen Auttava suhde Tunteita ja tuoksuja Työn suoritus vs. työstä ”kiksejä” Asiakkaan etu Ken on mun lähimmäiseni? Lue lisää osoitteesta www.psyk.pro 40 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ 2/2014 by Irwin H. Kaikkonen med.lic. psykiatriker och spec.i allmänmed. Mitä mää elämältäni oikiastansa haluaisin? Tämän kysymyksen esitti minulle parturini – ja kuten viimeksi tulikin jo kerrottua – eräänä yönä kysymys alkoi elää mielessäni toden teolla. Samalla tajusin, että itse asiassa verrattain usein tarjoilen samaista kysymystä potilailleni. Enkä suinkaan kuulu siihen sarjaan ammattilaisia, jotka esittävät kysymyksiä kysymisen vuoksi. Kysymys on aina interventio ja samalla tunkeutuminen potilaan yksityisyyteen. Kysymyksellä täytyy olla funktio. Oikea funktio ei ole se, että kysyn, koska en keksi mitään sanottavaa. Tai että kysyn, koska minusta nyt vaan on kivaa olla positiossa, josta voi kysyä. Mutta kysyäkin toki saa, kun tietää, mihin kysymyksellä pyrkii. Joka tapauksessa nyt tajusin parturin kysymystä miettiessäni, että miten mahdottoman vaikeita kysymyksiä tällainen keskiikäinen kaljuuntuva lääkärismies osaakin potilailleen esittää. Ensimmäisenä pimeänä aamuyön tunteina kysymystä miettiessäni mieleen tuli verrattain konkreettisia asioita: matalamman tyynyn, lauantaimakkaraa, yhden rokulipäivän… PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014 KAIKKOSEN KOLUMNI 41 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014 Arvojen mukainen elämä. Tämän käsitteen kuulin Aamuyön tunteina hotellihuoneessa intoudun itse eräässä hyväksymis- ja omistautumisterapiaa esittetätä harjoitusta tekemään, parin punaviinilasin ja kahlevässä koulutustilaisuudessa. En yleensä innostu koden viskin saattelemana. Mitäköhän omat läheiseni vin helposti kognitiivisista kotkotuksista mutta tässä minusta muistelisivat? Äitini ehkä kertoisi, että Irwin oli jotakin sellaista, jonka omassa praktiikassani olen oli hyvä mies, joka omistautui työlleen. Viimeisinä tunnistanut jo vuosia. Ihmiset elävät toisin kuin ajatvuosinaan näin häntä kuitenkin hyvin harvakseltaan. televat. Ja kun he tekevät sitä riittävän kauan, he uuHän kyllä soitti usein mutta kävi harvoin. Minulla oli puvat ja masentuvat. He tekevät työtä, jossa joutuvat ja on häntä ikävä. Siskoni ehkä sanoisi, että Irwin oli kieltämään jonkin osan itsestään. Pinnistelevät parihuolehtivainen veli, joka auttoi meitä myös rahallisesti. suhteissa, joissa omalle itselle ei ole tilaa. Oma ääni Kun näin häntä, hän oli kuitenkin usein poissa oleva. ja omat arvot hukkuvat jonnekin. Mitä sinä elämältä Luulen, että hän antoi niin paljon asiakkailleen, ettei haluat, muutakin kuin lauantaimakkaraa? Kysymys jaksanut enää olla läheisilleen läsnä. Siskoni 5-vuotias hätkähdyttää monia. Onko Minulla lupa haluta jopoika ehkä kertoisi, että Irwin-enolla oli hassu maha takin? Kun masennuksen taustalla on omien arvojen ja paidassa usein ruokatahroja. Hän nauroi paljon kieltäminen, paras lääke luonnollisesti on niiden tunmeidän lasten kanssa mutta aikuisten kanssa hän oli nistaminen ja niiden mukaan ojentautuminen. vakavampi. Hän taisi kyllä tykätä meistä. Jos omat arvot ovat olleet kauan, ehkä jopa koko Voin olla väärässäkin. Mutta suunta ainakin olisi elämän, jossakin taka-alalla, niiden kirkastuminen voi ollut tämä. Olenko tyytyväinen? Mitä haluaisin, että kestää. Kaikki eivät edes halua niitä kirkastaa, on turhe minusta muistaisivat? Äitini toivoisin voivan savallisempaa mennä muiden odotusten, toivomusten ja novan, että Irwin oli hyvä mies, joka omistautui lävaatimusten mukaan. Tällöin tietysti parasta, mitä heisilleen ja teki työnsä hyvin. Hän eli ja oli mukana ammattilainen voi tehdä, on pyrkiä vahvistamaan pomeidän muiden arjessa loppuun saakka. Siskoni toitilasta omana itsenään. Opettaa häntä kuuntelemaan voisin voivan sanovan Irwinin olleen hyvä veli, joka oli omia ajatuksiaan, toiveitaan, unelmiaan, tunteitaan ja aina läsnä, kannatteli ja oli kannateltavana. Siinä on muita mielensä tuotteita. Jotta tämä onnistuu, meidän muuten minussa asuva heikkous. En osaa olla muiden luonnollisesti on oltava tietoisia omistamme. Hyvä kannateltavana. Muistan jo ensimmäiselle luokalle kysymys meille ammattilaisille onkin, kuinka tietoisia mennessäni miettineeni, että minun on oltava reipas, olemme itsestämme? On helppo heittää huomio poettei äidille tule paha mieli. Reippaan näytteleminen tilaisiin, niin kuin myös tässä kolumnissa itse asiassa käy jossakin vaiheessa verrattain raskaaksi. Jos ei ole huomaan itse tekeväni. Mutta onko meillä rohkeutta reipas, miksi sitä pitäisi olla? Jos lapsen pitää näyteltutkia omaa sisäistä maailmaamme? Mihin se meitä lä olevansa jotakin muuta kuin on, siitä ei rakenneta ohjaa? millään eväillä hyvää itsetuntoa. Kannattelu Omien potilaideni kanssa tapaan on aikuisen tehtävä. Ei lapsen. No, aitehdä pieniä harjoituksia, jotka heeseen palatakseni.. Siskoni poIr win tukevat oman arvomaailjan toivoisin voivan sanovan, k konen, ai K . H man tiedostamista. Yksi että Irwin-eno oli hyvässä o, fi ktiivinen hahm med.lic. on 100% nkään tosielämän näistä harjoituksista fyysisessä kunnossa ja u kehe a st se eikä hän perust ri on oman muistopiti ulkoisesta olemukuu ultt . Ir win on kaksik ön ei lö al ki n om a he ev ol puheen kuvittelu. sestaan hyvää huolta. issä viisissäkymmen on yleislään hä perheestä, noin an ta Harjoituksen idea Hän nauroi paljon el ks ies. Koulutu seuraa aiän H i. mainen poikam tr ia yk ps on lyhyesti tämä. ja nautti elämästä. ri sekä värikkäällä een erikoislääkä aa et nt ti ka ke n aa m Olet kuollut ja nyt Löysin tehtävästä sen nostunut otta kaansa ja on kiin ja ajan ilmiöihin niin alalla kuin kärpäsenä katossa jotakin, jota kohti an teel vallaan maailm tarkoitettu viih ta on ni m lu ko en omassa muistotilaiitsekin ojentua. Läkkos seenkin pevierestäkin. Kai pitoisia tutkimuk itus toiia as ä in suudessasi. Kuunheisiin ja itsehoivaan. si ka ik Toim liseksi, va käsitelläänkin. n ei us a it en telet, miten läheisesi Näistä asioista olen he os ai aikk rustuvia ta louk kaannu K lke ot su an ka ku i sinua muistelevat. kyllä taitava puhumaan voo, ette enkin pi sillä ne ovat kuit kkoKun olet kuunnelpotilailleni. Ehkä jatkossa kommenteista, ai K rjoitettuja. silmäkulmassa ki lut muistelut, voit ottaa keskustelen enemmän myös imies. nen on huumor kierroksen uudelleen. Nyt peilin kanssa. En minä täysin kuitenkin he muistelevat sinua arvoista ole vieraantunut. Mutta niin, kuin toivoisit, että olisit voinut töitä voi silti itsensäkin kanssa tehdä. Ei elämäsi elää. vain potilaiden… 42 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ PSYK.FI www.psyk.fi Suomen Psykologisen Instituutin Internet-sivuilta löydät enemmän tietoa toiminnastamme. Sivuilla on lisätietoa tulevista koulutuksistamme, julkaisuistamme ja tapahtumistamme. Lisäksi sinne päivitetään aktiivisesti ajankohtaisia tieteellisiä uutisia psykososiaalisen ohjauksen maailmasta. Suomen Psykologinen Instituutti verkossa PSYK.FI-lehti verkossa Suomen Psykologisen Instituutin www.psyk.fi-sivuilta löytyy myös tämän lehden sähköinen versio, jossa lehteen voi tutustua pdfmuodossa. Samoilla sivuilla on palsta, johon päivitämme viikoittain uutisia psykososiaalisen ohjauksen maailmasta. PSYK.FIverkkokauppa www.psyk.fi-verkkokaupasta voit kätevästi ostaa julkaisujamme. Pääset tutustumaan kauppaamme kotisivuillamme www.psyk.fi olevasta linkistä. TILAA ITSELLESI TAI LAHJAKSI PSYK.FI-LEHTI VUODEKSI ETEENPÄIN PSYK.FI-LEHDEN TILAUSLOMAKE OTilaan itselleni yhden PSYK.FI-lehden tutustumishintaan 0 € (sisältää postikulut; normaalihinta 29 €/vuosikerta). Saatuani lehden voin päättää sitoumuksetta tilauksen jatkamisesta OTilaan organisaatioon yhden PSYK.FI-lehden tutustumishintaan 0 € (sisältää postikulut; normaalihinta 29 €/vuosikerta). Saatuani lehden voin päättää sitoumuksetta tilauksen jatkamisesta. Olen kiinnostunut PSYK.FI-lehden organisaatiotilauksesta: O5–10 henkilölle 29€/ vuosikerta O11–50 henkilölle 25€/ vuosikerta Oyli 50 henkilölle 19€/ vuosikerta Tilaan itselleni tai työpaikalleni Nimi: Postiosoite: Postinumero ja postitoimipaikka: VOIT TILATA LEHDEN MYÖS VERKKOKAUPASTAMME TAI TÄYTTÄMÄLLÄ TILAUSLOMAKKEEN SIVUILLAMME WWW.PSYK.FI TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 2.2014 Suomen monipuolisin näyttöön perustuva psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti, tästä nyt – ja pysyt kärryillä. TULEVAA KOULUTUSTARJONTAAMME Syksyllä 2014 alkavat prosessikoulutuksemme •Sosiokognitiivinen käyttäytymisvalmentaja, 1 ½ vuotta (Hämeenlinna) •Muistihoitajan/muistineuvojan koulutusohjelma, 1 vuosi (Hämeenlinna ja Oulu) Vuoden kestoinen paripsykoterapian täydennyskoulutus psykoterapeuteille uudistuu. Tammikuussa 2015 alkavan koulutuksen ohjelma on kotisivuillamme. Muita koulutuksiamme •Ammatillisen rajaamisen menetelmät •Haastavat vuorovaikutustilanteet – neurobiologinen lähestymistapa •Hämmennetty, häiritty – miten auttaa oireilevaa lasta ja nuorta? •Ihminen ihmiselle – ammatillisesti •Kasvupaikkana parisuhde •Narratiiviset ja tunnekeskeiset (EFT-)menetelmät lastensuojelu- ja perhetyössä •Nonverbaalinen viestintä asiakastyössä •Psykoa johtamista •Ryhmäohjaajan työkalupakki •Särkyvä mieli – lasten ja nuorten psyykkinen oireilu •Tietoisuustaitoja asiakastyöhön •Työvälineenä empatia •Vireystilan säätelyn menetelmät •Yksilöohjaajan työkalupakki •Ymmärtävä kohtaaminen -voimauttava koulutuspäivä Kaikkia lyhytkurssejamme on saatavilla myös tilauskoulutuksina. Lisätietoa koulutuksista: www.psyk.fi tai [email protected]. Postimaksu maksettu Sop. nro 761872 SUOMEN PSYKOLOGINEN INSTITUUTTI Siltakatu 20 A 31 80100 Joensuu TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ
© Copyright 2024