TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ
TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2014 PSYKOSOSIAALISEN HYVINVOINNIN ASIANTUNTIJALEHTI Toimitusneuvosto: Sanna Aavaluoma, Mikko Haarala, Arja Kinnarinen, Piia Nurhonen, Raul Soisalo Toimituksen osoite: Suomen Psykologinen Instituuttiyhdistys ry Siltakatu 20 A 31, 80100 Joensuu, 050-4086375, www.psyk.fi Taitto / painatus: Kiige RB OÜ, Tallinna Tilaukset ja osoitteenmuutokset: [email protected] 050-4086375 Ilmoitukset: Veikko Halonen, [email protected] Juttuvinkit: Piia Nurhonen [email protected] Julkaisija: Suomen Psykologinen Instituuttiyhdistys ry Kustantaja: Suomen Psykologinen Instituuttiyhdistys ry PSYK.FI ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Vuosikerran hinta 29€. PSYK.FI –lehden rekisteriin tallennettuja asiakastietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin henkilötietolain mukaisesti. Tilaaja voi kieltää tietojensa käytön markkinointitarkoituksiin ilmoittamalla asiasta tilaajapalveluun. HUOM! Psyk.fi lehti jaetaan veloituksetta Suomen Psykologisen Instituutin yhteistyökumppaneille ja opiskelijoille (myös valmistuneille). 2 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ 4 Tutkimusuutisia maailmalta 6 Kuiskauksia 13 Ketkä hyötyvät työnohjauksesta ja miten? 19 Perheystävällisellä työpaikalla voidaan hyvin 22 Kun tunteet kuumenevat 25 Isätkin masentuvat 29 Työhuoneessa vihainen teini 35 Minä-myötätunto auttaa jaksamaan 39 Hän on maailman napa 42 Kaikkosen kolumni 49 PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2014 Hyvä kollega 3 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2014 Hyvä kollega Erilaisuus herättää meissä kiinnostusta, innostusta, uteliaisuutta, epäluuloja, pelkoa tai vihaa. Se, mitä pohjimmiltamme koemme, naamioituu toisinaan toimintaan, jonka avulla koetamme saada omat hallitsemattomat ajatuksemme tai tunteemme hallintaan. Useimmiten olemme joustavia ja ymmärtäväisiä toisiamme kohtaan – niin kauan kuin toisen arvomaailma ja ajatukset ovat samansuuntaisia omiemme kanssa! Erimielisyydet ja ristiriidat saavat alkunsa harmillisen usein tuskastuessamme siihen, ettei toinen ole samaa mieltä kanssamme. Yhteiskunnan tasolla erilaiset poliittiset vakaumukset saavat ihmiset kiivaisiin tunnelmiin. Toisen näkökulman kieltäminen on saanut kansakuntia sisällissotiin kautta aikojen. Psyykkisesti sairaiden ja vammaisten eristäminen muusta väestöstä erilleen on ollut todellisuutta meilläkin – Seilin saarella toiminut eristyslaitos lakkautettiin vasta vuonna 1962. Hoitolaitosten sulkeminen on edelleen terveydenhuollon tavoite. Käytännössä se edellyttää avohoidon todellista kehittämistä ja kaikkien ihmisten entistä suvaitsevampaa suhtautumista erilaisia kanssaihmisiä kohtaan. Mitä tapahtuu kipeimmin apua tarvitseville, joilla ei ole voimavaroja hakeutua avun piiriin? Valitettavasti moni eri syistä hoitoa tarvitseva jää ymmärrystä, tukea ja apua vaille. Kyseessä voi olla ihminen, jolla on mielenterveysongelmien, ikääntymisen tai muistisairauksien myötä heikentynyt kyky pyytää tai vaatia itselleen apua. Luennoidessaan Helsingissä marraskuussa 2013 psykoanalyytikko Paul Verhaeghe totesi maailman jatkuvasta kehityksestä huolimatta ihmisten kautta maailman voivan psyykkisesti huonommin. Verhaeghen mukaan vallalla oleva yksilöllisyyden ja egoismin ylikorostuneisuus uhkaa viedä ihmissuhteissa syntyvää ja kehittyvää identiteettiämme suuntaan, jossa erilaisuuden sietäminen ja ymmärtäminen kapenee. Huonovointisuutena ilmenevät identiteettihäiriöt lisääntyvät. Tuloerojen suuruus ja eriarvoisuus on todettu indikaattoreiksi tässä negatiivisessa kehityksessä. Silti Suomessakin uuden vuoden kynnyksellä kansanedustaja ehdotti ihmisten luokittelusysteemiä, jonka perusteella huono-osaiset voitaisiin sijoittaa samoille asuinalueille ja näille alueille keskitettäisiin poliisin ja sosiaaliviranomaisten palveluja. Työyhteisöissä ja ihmissuhteissa suuri osa erimielisyyksistä syntyy siksi, että erilaiset näkökulmat ja ajatukset törmäävät. Avoimen keskustelun ja toisen kuuntelemisen ja näkökannan ymmärtämisen sijaan pahimmillaan jokainen alkaa suojautua omien näkökulmiensa taakse ja osapuolet lakkaavat kuuntelemasta toisiaan. Myös auttamistyön ammattilaiset haluavat herkästi pitää kiinni omasta ajattelutavastaan. Vaikka tutkimukset kertovat monien erilaisten lähestymistapojen olevan yhtä tehokkaita tai vaikuttavia ihmisen auttamisessa, eri suuntausten edustajat ajautuvat kilpailuasetelmiin keskenään. Sen sijaan, että maassamme olisi esim. kaikkia eri psykoterapiasuuntauksia yhdistävä järjestö, meillä jokainen suuntaus on perustanut oman yhdistyksen. Oma viiteryhmä on toki tarpeellinen ja edistää oman alan profiloitumista ja kehittymistä. He- 4 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ Toivon, että koulutustarjontamme ja lehtemme voivat olla osaltaan lisäämässä ihmisten välistä ymmärrystä ja erilaisuuden kunnioittamista. Hyvää uutta vuotta 2014! Post scriptum Huomaat ehkä, että lehdessä on jotakin uutta. Kuluvana vuonna kiinnitämme lehdessä erityistä huomiota psykososiaalisen hyvinvoinnin kysymyksiin työpaikoilla. Monilla työpaikoilla voidaan hyvin. Toisilla työpaikoilla valtavan huonosti. Millaisin keinoin hyvinvointia työpaikoilla voidaan vahvistaa? Psykososiaalisen työsuojelun osiossa on kussakin lehdessä kolme artikkelia, joissa tähän kysymykseen tarjotaan osavastauksia. Suomessa toteutetaan vuosittain työsuojelurahaston tuella suuri määrä hankkeita ja tutkimuksia, joissa keskitytään psykososiaalisen työsuojelun ulottuvuuksiin. Artikkeleissa hyödynnetään erityisesti näiden hankkeiden antia. Tässä lehdessä pohditaan mm. työsuojelun hyvinvointivaikutuksia. Ketkä hyötyvät työnohjauksesta ja miten? Julkaistavat psykososiaalisen työsuojelun artikkelit toteutetaan työsuojelurahaston tuella. Mistä sinä haluaisit lukea lehdestämme? Millaisista artikkeleista olisi hyötyä sinulle omalla työkentälläsi? Tänä vuonna haluamme tarjota lukijoille mahdollisuuksia vaikuttaa lehden sisältöön. Älä epäröi olla yhteydessä toimitukseen. Artikkelitoivomusten kera voit kääntyä Piia Nurhosen puoleen. ([email protected]) www.psyk.fi – sivustolla voit myös vaikuttaa osallistumalla lehden sisältöön liittyvään äänestykseen. Osallistu ja vaikuta. Sanna Aavaluoma instituutin koulutuspäällikkö ja kouluttajapsykoterapeutti PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2014 delmällinen kehittyminen edellyttää kuitenkin keskustelua ja välillä väittelyäkin eri näkökulmien välillä. Erilaisten teorioiden ei kuitenkaan tulisi estää aitoa ja kiinnostunutta dialogia ns. ”toisin ajattelevien” kanssa. Olemmeko menettämässä kyvyn ottaa toinen ihminen huomioon? Jos kyse on yksinkertaisesti toiseuden hyväksymisestä, kunnioittamisesta ja arvostamisesta, miksi se on meille niin vaikeaa? Mitä jos me jokainen tekisimmekin nyt uudenvuodenlupauksen liittyen omien uskomustemme tarkasteluun? Jospa seuraavan kerran kun huomaamme läheisen, puolison, lapsen, sisaren, työtoverin, potilaan tai esimiehen sanovan jotakin sellaista, joka saa omat uskomuksemme, asenteemme ja tunteemme viriämään, jäisimmekin kuuntelemaan sitä, mitä hän oikeasti yrittää kertoa. Samalla hyväksyisimme sen, että asioista voi todella ajatella monella eri tavalla. Seuraisikohan siitä mielenkiintoinen keskustelu? Syntyisikö kahden ihmisen välillä hetki, jossa kumpikin saisi kokea toisen kuuntelevan toista arvostavasti? Tulisiko tästä maailmasta pikkuisen parempi paikka – vaikka hetkeksi? 5 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ TUTKIMUSUUTISIA MAAILMALTA Odottavan äidin masennus voi vaikuttaa vauvan aivojen kehitykseen Singaporen yliopistossa tehtiin tutkimus äidin raskaudenaikaisen masennuksen vaikutuksista lapsen aivojen toimintaan. Masentuneiden vanhempien lapsilla on lisääntynyt riski sairastua masennukseen sekä geneettisen perimän että ympäristön vaikutuksen takia. Näillä lapsilla ilmenee muutoksia aivojen mantelitumakkeessa eli amygdalassa, joka säätelee tunne-elämää ja stressiä. Muutosten ajankohta on toistaiseksi ollut tuntematon. Singaporen tutkimukseen osallistui 157 odottavaa äitiä, jotka vastasivat kyselyyn raskauden 26. viikolla. Vastasyntyneiden aivot kuvattiin kahden viikon sisällä synnytyksestä. Todettiin, että kaikkien vauvojen mantelitumakkeen koko oli samanlainen huolimatta siitä, oliko äiti masentunut vai ei. Tutkijat kuitenkin havaitsivat masentuneiden äitien vauvoilla oikeanpuoleisen mantelitumakkeen mikrorakenteessa ja kytkennöissä merkittäviä muutoksia. Tämä viittaa siihen, että mieliala- ja ahdistushäiriöihin liittyvä taipumus epänormaaliin mantelitumakkeen toimintaan saattaa siirtyä äidiltä lapselle sikiöaikana. Tutkijat löysivät näin uuden polun, millä tavoin äidin masennus voi lisätä lapsen elinikäistä alttiutta sairastua mielenterveyshäiriöihin. Tutkimus lisää näyttöä siitä, että odottavien äitien mielenterveyteen on syytä kiinnittää huomiota ja tarvittavat interventiot aloittaa mahdollisimman varhain. Raskauden aikaisilla seulonnoilla edistetään myös syntyvien lasten hyvinvointia ja aivojen terveyttä. Lähde: Anne Rifkin-Graboi, Jordan Bai, Helen Chen, Waseem Bak’r Hameed, Lit Wee Sim, Mya Thway Tint, Birit Leutscher-Broekman, Yap-Seng Chong, Peter D. Gluckman, Marielle V. Fortier, Michael J. Meaney, Anqi Qiu. Prenatal Maternal Depression Associates with Microstructure of Right Amygdala in Neonates at Birth. Biological Psychiatry, 2013; 74 (11): 837 DOI: 10.1016/j.biopsych.2013.06.019 PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2014 Huonosti nukutun yön jälkeen on syytä harkita, mitä syö Uppsalan yliopistossa äskettäin tehdyn tutkimuksen mukaan ihmiset valitsevat tavallista suurempia ja lihottavampia ruoka-annoksia ja välipaloja valvotun yön jälkeen. Jo aikaisemmin saman yliopiston tutkijat olivat osoittaneet, että nuorilla normaalipainoisilla miehillä yhden kokonaisen yön valvominen lisää toimintaa aivojen ruokahaluun vaikuttavalla alueella. Uudessa tutkimuksessa seurattiin, millaisia välipaloja ja aterioita huonosti nukkuneet henkilöt valitsevat ruokalan noutopöydästä. Tutkimusryhmään kuului 16 normaalipainoista mieshenkilöä, joiden toimintaa tarkasteltiin, kun he olivat valvoneet koko yön, ja uudelleen, kun he olivat nukkuneet noin kahdeksan tuntia. Heitä pyydettiin kokoamaan haluamansa annokset sekä heidän ollessaan nälkäisiä että kylläisiä. Valvotun yön jälkeen miehet valitsivat suurempia ja kaloripitoisempia annoksia. Tilanne oli yllättäen sama sekä ennen että jälkeen aamiaisen. Tämä viittaa siihen, että univaje lisää ruuan kulutusta kylläisyydentunteesta riippumatta. Koska liian vähäinen nukkuminen on nykyään yhä suurempi ongelma, tutkimus antaa lisävalaistusta siihen, miten unenpuute voi vaikuttaa ylipainon riskiin pitkällä aikavälillä. Lähde: Hogenkamp, P. S. & Nilsson, E. & Nilsson, V. C. & Chapman, C. D. & Vogel, H. et al. (2013). Acute sleep deprivation increases portion size and affects food choice in young men. – Psychoneuroendocrinology 38, s. 1668–1674. http://www.sciencedaily.com/releases/2013/02/130220084701.htm. Autismi on mahdollista havaita jo vauvaikäisillä Lapset, joilla on autismi, katsovat toisia silmiin vähemmän kuin terveet samanikäiset. Tätä piirrettä on käytetty autismin diagnosoinnissa kahden ikävuoden jälkeen. Emoryn yliopistossa Atlantassa tehdyssä uudessa tutkimuksessa havaittiin, että autismi voidaan mahdollisesti todeta jo tätä aikaisemmin vauvan katsekontaktin perusteella. Tutkijat seurasivat 110:tä vauvaikäistä näiden syntymästä lähtien kahden vuoden ajan. Lasten silmänliikkeitä mitattiin 10 kertaa samalla, kun he katselivat videoita huoltajistaan. Aluksi kaikki lapset keskittyivät huoltajan silmiin yhtä paljon. Niillä lapsilla, joille myöhemmin kehittyi autismi, katsekontakti alkoi vähetä 2–6 kuukauden iässä, ja sama kehitys jatkui koko tutkimuksen ajan. Tutkijat toteavat, että jos vastaavanlaisia tuloksia saadaan laajemmissa otoksissa, on mahdollista diagnosoida autismi jo vauvaikäisillä. Tällöin terapiakin voitaisiin aloittaa varhain. Tärkeää on kuitenkin huomioida, että katsekontaktin väheneminen voi olla reaktio myös vanhemman vuorovaikutusaloitteiden vähenemiseen. Lähde: Jones, W. & Klin, A. (2013). Attention to eyes is present but in decline in 2–6-month-old infants later diagnosed with autism. – Nature 19.12., s. 427–431. DOI: 10.1038/nature12715. Monitor 1/2014. – http://www.apamonitor-digital.org/apamonitor/201401?pg=164#pg33. 6 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ TUTKIMUSUUTISIA MAAILMALTA Uuden taidon oppiminen parantaa ikäihmisten muistia tehokkaammin kuin ristisanatehtävät Dallasissa Texasin yliopistossa tehtiin tutkimus, jonka mukaan ikäihmisten muisti paranee, jos he opettelevat uuden ja henkisesti vaativan taidon. Ristisanatehtävien ratkominen tai sosiaalisiin harrastuksiin osallistuminen ei osoittautunut yhtä tehokkaaksi. Tutkimukseen osallistui 221 henkilöä, jotka olivat 60–90-vuotiaita. Heidät jaettiin kolmeen ryhmään. Yhden ryhmän jäsenet opettelivat haastavan taidon, kuten digitaalisen valokuvauksen tai tietokoneavusteisen tikatun vuode- peiton valmistamisen. Osa opetteli molemmat. Toinen ryhmä kuunteli kotona klassista musiikkia ja ratkoi ristisanatehtäviä, ja kolmas osallistui sosiaalisiin harrastuksiin, esimerkiksi retkiin toisten aikuisten kanssa. Tutkimus kesti kolme kuukautta, ja toimintoihin käytettiin keskimäärin 15 tuntia viikossa. Havaittiin, että uuden taidon opetelleilla muisti parani enemmän kuin muissa ryhmissä. Yllätys tutkijoille oli se, ettei sosiaalisiin harrastuksiin osallistuminen vaikuttanut samoin. Lähde: Park, D. C. & Lodi-Smith, J. & Drew, L. & Haber, S. & Hebrank, A. & Bischof, G. N. & Aamodt, W. (2014). The impact of sustained engagement on cognitive function in older adults: The synapse project. – Psychological Science 25, s. 103–112. DOI: 10.1177/0956797613499592. Monitor 1/2014. – http://www.apamonitor-digital.org/apamonitor/201401?pg=164#pg31. Aiheesta innostuminen auttaa esiintymispelkoon paremmin kuin rauhoitteluyritykset vat vastaavanlaisia vakuutteluja ennen esiintymistä tai koetta. Puolueettomat arvioijat totesivat, että itseään innostuneiksi sanovat selviytyivät paremmin kuin itseään rauhoitelleet. Tutkijoiden mukaan sekä ahdistuneisuus että innostuneisuus ovat tunnetiloja, joita leimaa korkea virittyneisyystaso. On hyödyllistä pitää ahdistusta innostumisena. Vaikka henkilö ei alkuun uskoisi sanomaansa, kun hän toistelee ääneen lausetta ”Olen innostunut”, se herättää aitoja innostumisen tunteita. Lähde: Brooks, A. W. (2013). Get excited: reappraising pre-performance anxiety as excitement. – Journal of Experimental Psychology. DOI: 10.1037/a0035325. – http://www.apa.org/pubs/journals/releases/xge-a0035325.pdf. Getting excited helps with performance anxiety more than trying to calm down, study finds. American Psychological Associationin lehdistötiedote 23.12.2013. – http://www.apa.org/news/press/releases/2013/12/performance-anxiety.aspx. http://www.sciencedaily.com/releases/2013/12/131223083917.htm. Toistuvilla raivokohtauksilla ja tulehduksella saattaa olla yhteyttä Chicagon yliopistossa todettiin äskettäin, että henkilöillä, joilla on toistuvia raivokohtauksia, myös tulehdusta ilmaisevat arvot ovat normaalia korkeammat. Toistuvilla raivokohtaukset ilmenevät impulsiivisena aggressiivisuutena. Henkilö ylireagoi stressaaviin tilanteisiin hallitsemattomalla raivolla ja kiukulla. Tutkimukseen osallistui 197 fyysisesti tervettä henkilöä, joista 69:llä oli toistuvia raivokohtauksia. Osallistujien CRP- ja interleukiini 6 -arvoja mitattiin, ja niillä, joilla oli todettu toistuvien raivokohtausten oireyhtymä, arvot olivat tavallista korkeammalla. Molemmat merkkiaineet liittyivät itsenäisesti aggressioon, ja mitä vahvempi aggressio, sitä korkeammat arvot. Kyseessä oli ensimmäinen kontrolloitu tutkimus, jossa yhteys todettiin. Muissa mielenterveyshäiriöissä tai terveillä vastaavaa ei ilmene. Tulos viittaa siihen, että tulehduksen hoitaminen saattaisi lieventää aggressiivisuutta. Lisätutkimuksia kuitenkin tarvitaan, koska tutkijat eivät vielä osaa sanoa, laukaiseeko tulehdus aggression vai päinvastoin. Lisäksi nykyiset hoitomuodot helpottavat oireita vain noin puolella raivokohtauksista kärsivistä. Lähde: Coccaro, E. F. & Lee, R. & Coussons-Read, M. (2013). Elevated plasma inflammatory markers in individuals with intermittent explosive disorder and correlation with aggression in humans. – JAMA Psychiatry. DOI: 10.1001/jamapsychiatry.2013.3297. http://www.sciencedaily.com/releases/2013/12/131218170741.htm. TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2014 Harvardin yliopistossa tehdyissä kokeiluissa todettiin, että yksinkertaiset itselle toistetut vakuutukset voivat parantaa suoritusta tilanteissa, joissa monet jännittävät tai ahdistuvat. Tällaisia ovat esimerkiksi julkiset esiintymiset tai tentit. Yritykset rauhoittaa itseä eivät ole yhtä tehokkaita. Osallistujia testattiin puheen pitämisen, vaikeiden matematiikan tehtävien sekä karaoke-esiintymisen yhteydessä. He sanoivat itselleen esimerkiksi: ”Olen innostunut” tai ”Olen rauhallinen”, tai he luki- 7 TUTKIMUSUUTISIA MAAILMALTA Ylipainoisten lasten stressihormonitasot ovat normaalia korkeammat Hollantilaisessa lastensairaalassa tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että jo kahdeksanvuotiaiden ylipainoisten lasten kortisoli- ja muut stressihormonitasot ovat korkeammat kuin heidän normaalipainoisilla ikätovereillaan. Kortisolia erittyy stressaavissa tilanteissa. Jos stressi jatkuu pitkään, hormonien määrä veressä lisääntyy, mikä voi ajan mittaan aiheuttaa vakavia terveysongelmia. Tutkimukseen osallistui 20 ylipainoista ja 20 normaalipainoista 8–12-vuotiasta lasta. Lasten hormoniar- vot mitattiin hiuksista. Ensimmäistä kertaa todettiin, että ylipainoisilla lapsilla kortisolin määrä on kroonisesti koholla: kortisolikerääntymä heidän hiuksissaan oli keskimäärin 25 pg/mg, kun se normaalipainoisilla on noin 17 pg/mg. Jatkotutkimuksia tarvitaan, koska tutkijat eivät tiedä, kokevatko ylipainoiset lapset enemmän stressiä kuin normaalipainoiset vai käsitteleekö heidän kehonsa stressihormoneja eri tavalla. Lisätieto auttaa hoitamaan lapsuusiän ylipainoa entistä paremmin. PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2014 Lähde: Van den Akker, E. & Veldhorst, M. & Noppe, G. & Kok, C. & Mekic, S. & Jongejan, M. & Koper, J. & van Rossum, E. (2014). Increased scalp hair cortisol concentrations in obese children. – Journal of Clinical Endocrinology & Metabolism 99. http://www.sciencedaily.com/releases/2013/12/131218133545.htm. Liiallinen kännykän käyttö on monin tavoin haitallista opiskelijoille Tutkijat totesivat, että erittäin paljon puhelinta käyttävien keskimääräiset arvosanat olivat alempia verrattuna toisiin opiskelijoihin, jotka käyttivät puhelintaan harvemmin. Lisäksi he olivat ahdistuneempia ja vähemmän tyytyväisiä elämäänsä. Ohiossa Kentin yliopistossa seurattiin yli 500 opiskelijan matkapuhelimen päivittäistä käyttöä sekä opiskelijoiden ahdistuneisuutta ja tyytyväisyyttä omaan elämäänsä. Opiskelijat käyttävät älypuhelimia yhteydenpitoon ystävien ja perheenjäsenten kanssa sekä netin selaamiseen. Puhe- 8 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ TUTKIMUSUUTISIA MAAILMALTA limet ovat aina käsillä myös luokkahuoneissa ja muissa tiloissa. Ilmi tulleet erot olivat hyvin merkittävät. Aikaisemmin samat tutkijat ovat havainneet, että liiallinen puhelimen käyttö vaikuttaa kielteisesti sydämen ja hengityselimien kuntoon. Näiden tulosten perusteella opiskelijoiden on syytä kiinnittää huomiota siihen, millä tavoin ja missä määrin he käyttävät puhelintaan. Kriittinen suhtautuminen on tärkeää opiskelumenestykselle, henkiselle ja fyysiselle terveydelle sekä yleiselle hyvinvoinnille ja onnellisuudelle. Lähde: Lepp, A. & Barkley, J. E. & Karpinski, A. C. (2014). The relationship between cell phone use, academic performance, anxiety, and satisfaction with life in college students. – Computers in Human Behavior 31, s. 343–350. DOI: 10.1016/j.chb.2013.10.049. – http://www. sciencedirect.com/science/article/pii/S0747563213003993. http://www.psypost.org/2013/12/frequent-cell-phone-use-linked-to-anxiety-lower-grades-and-reduced-happiness-in-students-21620. Oppimisvaikeuksien leima voi olla haitallinen miseen olivat kielteisemmät. Tärkeä havainto oli, että kun heitä verrattiin toisiin samalla tavoin suoriutuviin ja käyttäytyviin oppilaisiin, joilla ei ollut vastaavaa leimaa, vanhemmat ja opettajat odottivat heiltä silloinkin huonompaa menestystä. Tutkijoiden mielestä tulos on huolestuttava. Tällainen leimaaminen on subjektiivista ja usein epäjohdonmukaista. Lisäksi vähemmistöryhmiin kuuluvien ja pienituloisten perheiden lapset leimataan muita helpommin. Aikuisten ennakko-odotukset vaikuttavat myös opiskelijan omiin odotuksiin. Koska on kuitenkin erittäin vaikea erottaa, johtuuko opiskelijan heikko menestys varsinaisesta oppimishäiriöstä vai leimaamisesta, lisätutkimukset ovat tarpeen. Ehkä on syytä myös tarkistaa erityisopetuksen menetelmiä. Lähde: Sifrer, D. (2013). Stigma of a label. Educational expectations for high school students labeled with learning disabilities. – Journal of Health and Social Behavior 54, s. 462–480. DOI: 10.1177/0022146513503346. http://www.psypost.org/2014/01/students-labeled-with-a-learning-disability-face-lowered-expectations-from-parents-and-teachers-21918. KKT:n ja psykodynaamisen terapian vaikuttavuudessa ei eroja vakavan masennuksen hoidossa Tutkimukseen osallistui 341 aikuista, joilla oli DSMIV:n kriteerien mukainen vakava masennus ja jotka saivat vähintään 14 HAM-D-pistettä. Osallistujat jaettiin satunnaisesti kahteen ryhmään, joista toiset saivat 16 kertaa manualisoitua KKT-yksilöterapiaa ja toiset 16 kertaa lyhytkestoista psykodynaamista supportiivista terapiaa. Potilaat, joiden HAM-D-pistemäärä oli yli 24, saivat myös masennuslääkityksen. Tuloksia mitat- tiin heti terapian jälkeen ja vuoden kuluttua terapian päättymisestä. Tulosten mukaan tilastollisesti merkittäviä eroja ei ollut eri terapiamuotojen vaikuttavuudessa. Keskimääräinen masennuksesta toipumisprosentti oli 22,7 %. Tutkimustulos vahvistaa näyttöä psykodynaamisen psykoterapian vaikuttavuudesta masennuksen hoitoon, mutta osoittaa myös, että lyhytterapia on riittämätön vakavan masennuksen avohoidossa. Lähde: Driessen, E. & Van, H. L. & Don, F. J. & Peen, J. & Kool, S. & Westra, D. & Hendriksen, M. & Schoevers, R. A. & Cuijpers, P. & Twisk, J. W. R. & Dekker, J. J. M. (2013): The efficacy of cognitive-behavioral therapy and psychodynamic therapy in the outpatient treatment of major depression: A randomized clinical trial. –American Journal for Psychiatry 170, s. 1041–1050. PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2014 Tutkijat ovat todenneet, että opettajien näkemykset ja ennakko-odotukset oppimisvaikeuksista voivat vaikuttaa opiskelijoiden suoriutumiseen. Leimaaminen tietynlaiseksi oppijaksi voi toimia itseään toteuttavana ennustuksena. Äskettäin Texasissa Ricen yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että tämä pitää paikkansa yläaste- ja lukioikäisillä nuorilla, joilla on todettu oppimisvaikeuksia: sekä opettajat että vanhemmat ennakoivat heiltä heikkoa menestystä. Tutkimus perustui yhdysvaltalaisen pitkittäistutkimuksen tietoihin, joita oli kerätty 16 373 opiskelijalta vuosina 2002 ja 2004. Tiedoista kävi ilmi, että opiskelijoilla, joilla tiedettiin olevan oppimisvaikeuksia, oli hankaluuksia myös sosiaalisessa kanssakäymisessä, heidän opiskelumenestyksensä oli tavallista heikompi ja heidän asenteensa oppi- 9 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ UUSIA KOULUTUKSIA Yksilöohjaajan työkalupakki koulutus, 4 t Koulutus ohjaus- ja neuvontatyötä tekeville, jotka haluavat oppia uusia toimivia työkaluja työnsä eri tilanteisiin. PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2014 Tavoite Koulutuspäivässä opiskellaan käytännönläheisesti ohjausja neuvontatyöhön soveltuvia psykologisia menetelmiä. Koulutuspäivän aikana opit keinoja, joita käyttämällä • voit auttaa asiakasta eteenpäin omassa ajattelussaan ja tilanteessaan • voit päätellä, mitä kannattaa ja mitä ei kannata kokeilla • osaat tarjota tukea • tiedät, miten ja milloin konfrontoida • tiedät, miten auttaa asiakasta suunnittelemaan ja päättämään asioita • tiedät, miten auttaa asiakasta varomaan sudenkuoppia ja ylläpitämään toivoa ja motivaatiota. Sisältö Seuraavat koulutukset • • • • • Ohjaus, neuvonta vai tiedonjako? Onnistuneen vuorovaikutuksen avaimet Menetelmiä käytännön ohjaustyön tueksi Monta tapaa kysyä – kehitä kysymyksesi kuntoon Jämäkkyys – testi ja tekniikoita tavoitteelliseen päättäväisyyteen Maanantai 31.3.2014 klo 12–16, Helsinki, Perjantai 25.4.2014 klo 12–16, Kouvola Keskiviikko 7.5.2014 klo 8–12, Jyväskylä Keskiviikko 21.5.2014 klo 8–12, Rovaniemi Maanantai 26.5.2014 klo 8–12, Helsinki 10 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ UUSIA KOULUTUKSIA Traumaworkshop, 4t Tavoite Koulutus tarjoaa pysähdyspaikan pohtia oman työn kuormittavuutta ja työn vaikutuksia itseen. Se antaa myös välineitä haastaa työn vaikutuksia itsessä. Johdantoluennon jälkeen työskentely jatkuu käytännönläheisessä workshopissa, jonka ensimmäisessä osiossa keskitytään tunnistamaan työn kuormitustekijöitä ja työn aikaansaamia muutoksia itsessä. Toisessa osiossa esitellään ja kokeillaan käytännöllisiä harjoituksia, joilla muutoksia voidaan haastaa ja ehkäistä. Seuraavat koulutukset Tiistai 11.3.2014 klo 12–16, Lahti Tiistai 18.3.2014 klo 12–16, Jyväskylä Keskiviikko 19.3.2014 klo 12–16, Kuopio Keskiviikko 26.3.2014 klo 12–16, Seinäjoki Keskiviikko 2.4.2014 klo 12–16, Kajaani Tiistai 8.4.2014 klo 12–16, Vantaa Keskiviikko 30.4.2014 klo 10–14, Helsinki Tiistai 13.5.2014 klo 12–16, Kouvola Tiistai 20.5.2014 klo 12–16, Rovaniemi Tiistai 27.5.2014 klo 12–16, Hämeenlinna Tiistai 3.6.2014 klo 12–16, Helsinki Sisältö •Johdantoluento •Kuinka trauma muuttaa ihmistä? •Välillinen traumatisoituminen – tunnistamisen, ennaltaehkäisyn ja haastamisen abc •Workshop, osio 1: Tunnistamisen työvälineitä •Kahvit •Workshop, osio 2: Haastamisen ja ennaltaehkäisyn työvälineitä •Päivän yhteenveto Kouluttaja Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijakouluttaja, perheterapeutti, FM, psykologian opettaja Piia Nurhonen p. 050 532 3323 [email protected] Ilmoittautumiset: www.psyk.fi Varaa paikkasi ajoissa, sillä ryhmiin otetaan 15 ilmoittautujaa! Pukeudu mukavasti, ota mukaasi jumppamatto tai vastaava alusta ja halutessasi viltti tai peitto. PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2014 Kohtaatko työssäsi ihmisiä elämän haasteiden keskellä? Huomaatko työn vaikutukset itsessäsi ja kollegoissasi? 11 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ UUSIA KOULUTUKSIA Sosiokognitiivinen käyttäytymisvalmentaja 1/2 1 vuotta, 30 op Hämeenlinna, elokuu 2014 – joulukuu 2015 Koulutus toteutetaan yhteistyössä Hämeen kesäyliopiston kanssa. Toimitko lasten ja nuorten parissa, joilla on käyttäytymisessä oireita? Haluatko kehittyä käyttäytymisen ohjaajana? PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2014 Haluatko oppia näyttöön perustuvia ja käytännöllisiä menetelmiä, joilla voi puuttua lasten ja nuorten käyttäytymisen ongelmiin? Koulutus sopii erinomaisesti esimerkiksi koulun oppilashuoltoryhmään kuuluville tai muille kiinnostuneille opetus- ja ohjausalan ammattihenkilöille, jotka toimivat lasten ja nuorten parissa. Mitä hyötyä? Koulutus tarjoaa – käytännöllistä psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntemusta – näyttöön perustuvia menetelmiä ja paljon tapausesimerkkejä – näyttöön perustuvia ohjausmenetelmiä, joita voi hyödyntää paitsi koulutuksen aikana myös pitkälle tulevaisuuteen – lisää tietoa ja toivoa haasteelliseen kasvatustyöhön – runsaasti hyödyllistä materiaalia koko työyhteisön käyttöön. Kiinnostuitko? Lue lisää: www.psyk.fi/sosiokognitiivinen 12 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ KUISKAUKSIA Minulle tarjoutui mahdollisuus osallistua tammikuussa Suomen Puhevammaisten Tulkkien yhdistyksen järjestämään koulutukseen. Käsittelin siellä viimeaikaista mielenkiinnonkohdettani: nonverbaalisen vuorovaikutuksen tiedostettuja ja tiedostamattomia ulottuvuuksia, universaaleja ilmeitä ja eleitä sekä mikroilmeitä ja mikroeleitä. Raul Soisalo Puhevammaisen tulkin ammatti on monella tapaa erityinen. Tuskin olen milloinkaan aiemmin kouluttanut ryhmässä, jossa päivän koulutusteemasta vallitsi valmiiksi näin syvä praktinen ymmärrys. Etenimme käytännöstä teoriaan, eli tulkeilla valmiina ollut käyttötieto jäsennettiin teoreettisiin viitekehyksiin. Jo taidetut asiat saivat nimet. Päivän aikana syntynyt dialogi oli kouluttajalle erityisen valaiseva ja merkityksellinen – siis merkittävä oppimiskokemus. Minulla on henkilökohtaisesti itsellänikin (ku- ten muillakin perheemme jäsenillä) käsitystä puhevammaisen ihmisen monista haasteista tulla ymmärretyksi tutuissakin ympäristöissä. On käsitystä niistä moninaisista haasteista, joita hän elämässään kohtaa päivittäin. Monella puhevammaisella on muutakin kehityksellistä ja toiminnallista pulmaa: useat ovat vaikeasti vammaisia. Vaikeasti vammaisella voi olla inhimillisesti katsoen hyvin vähäiset käytännön mahdollisuudet tuoda muille ilmi omia ajatuksiaan, tuntemuksiaan, mielipiteitään ja toiveitaan. Jo lähtökohtaisesti useimmat vaikeasti vammaiset ovat riippuvaisia muiden avusta. Usealla saattaakin olla pitkä liuta erinäisiä kuntoutus- ja hoitopuolen ammattilaisia, avustajia, omaisia tai muita läheisiä, jotka kukin yrittävät parhaansa mukaan olla avuksi ja tehdä vammaisen elämisestä niin siedettävää kuin se inhimillisesti katsoen on mahdollista. Usein juuri he tekevät ylipäänsä elämän mahdolliseksi. Jos ihminen ei saa ääntänsä kuuluviin – jos hänen ajatuksilleen ei ole tilaa –, ihminen vähentää ja PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2014 Puhevammaisen tulkit – he ainutkertaisten yksilöllisten kielten taitajat 13 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2014 KUISKAUKSIA lopulta lopettaa kokonaan senkin kommunikaation, johon hän vielä kykenisi. Aitoon vuorovaikutukseen tarjoutuu mahdollisuus vain, jos siihen järjestyy aika, paikka ja riittävä tila. Puhevammaisen keskustelukumppanina meidän tulee malttaa kuunnella kaikilla aisteilla. Tämä on tehtävä riittävän huolellisesti niin, ettei kenellekään jää epäselväksi meidän halumme kohdata, kuulla ja ymmärtää. Meidän on maltettava ja oltava sinnikkäitä, jotta varmistamme, että toisella on mahdollisuus ilmaista itseään. Vain näin mahdollistuu tosikohtaaminen ja pääsemme näkemään toisen syvimpiä ajatuksia, tuntemuksia, mielipiteitä ja toiveita. Puhevammaisen tulkin tehtävä on järjestää tulkattavalle tämä kullekin yksilölle riittävä aika, paikka, mahdollisuus ja tila. Käytännössä tämä ei ole mahdollista heti, vaan se edellyttää ensin riittävän huolellista tutustumista ja yksilöllisen, aidosti välittävän ja lämminhenkisen suhteen solmimista tulkin ja tulkattavan välille. Puhevammaisella voi olla vähänlaisesti kokemuksia tilanteista, joissa olosuhteet ovat olleet kunnossa, niin että hän olisi uskaltautunut ottamaan tilaa. Ensin suhteeseen tuleekin syntyä sen tasoinen luottamus, että tulkattava alkaa uskaltaa ottamaan itselleen tätä tilaa – ja sitä kautta antamaan äänensä kuulua. Käytännössä tämä edellyttää riittävän pitkäkestoista ja säännöllistä, vuorovaikutuksellista tulkattavan ja tulkin yhdessäoloa ilman erillistä tulkkausta vaativaa tehtävää. Tällöin tulkki hyvin tarkkaan katselemalla, kuuntelemalla, tuntemalla, jopa haistamalla ja maistamalla – siis kaikkia mahdollisia aisteja käyttäen – opettelee asiakkaansa, ainutlaatuisen ihmisyksilön, ainutlaatuisen tavan olla suhteessa ja ilmaista itseään. Joku saattaa pystyä vain vaihtamaan katseensa suuntaa, ja tästä tulisi sitten ottaa selvä, mitä kaikkea se milloinkin tarkoittaa. Yksinkertaisimmillaan kyse on tottumattomalle kuulijalle epäselvältä kuulostavan puheen selventämistä. Haluan omana kokemuksenani korostaa, miten tärkeää olisi ymmärtää puhevammaisen tulkin työn ainutlaatuisuus verrattuna muunlaisten tulkkien työhön. Itse asiassa tulkin ammattinimike saattaa jopa johtaa meidät tässä hieman harhaan. Kuuroilla on oma viittomakielensä, mutta ei ole olemassa mitään yleispätevää puhevammaisten kieltä, jota voisi opiskella ja jolla puhevammaiset kommunikoisivat keskenään ja muiden kanssa. Luonnollisesti joillakin on apunaan tukiviittomia, kuvakortteja ja kommunikaattoreita. Käytössä saattaa olla mikä tahansa vaihtoehtoinen kommunikaatiomenetelmä, joka vähäisessäkin määrin voi olla avuksi. Olisi äärimmäisen tärkeää, että tulkin palveluja tarvitsevalla puhevammaisella olisi pääsääntöisesti yksi ja sama tulkki sekä yksi ja sama varatulkki. Vaikka tulkki olisi miten kokenut tahansa, jos hän ei tunne kyseistä tulkattavaa, puuttuvat onnistumisen olennaisimmat ja tärkeimmät edellytykset: suhde, luottamus sekä yksilöllisen kommunikointityylin ja ‑kielen ”sanaston” hallinta. Jokainen ihmissuhde on ainutlaatuinen, kahden kauppa. Jokainen ihminen on ainutlaatuinen. Perinteisesti tulkki on ylimääräinen sivussa pysyvä statisti, joka vain ja ainoastaan tulkkaa kieleen A sen asiasisällön, jonka kuulee kielellä B, ja päinvastoin. Odotusarvona on, että keskustelun osapuolet puhuvat toisilleen ja katsovat toisiaan eivätkä tulkkia. Puhevammaisen tulkkaamisessa voi olla toisinkin. Saattaa olla tarpeen puhua tulkille ensin. Koulutuspäivän aikana sain kuulla, mitä kaikkea muutakin, mitä en tullut ajatelleeksikaan, voi kuulua tällaisen tulkin toimenkuvaan. Voi olla tarpeen tehdä ensin vaikka mitä, jotta vuorovaikutustilanteelle syntyvät edellytykset. (Tekninen tuki, lämmittely, stailaus, valmentaminen, rauhoittaminen, tukeminen, fyysinen avustaminen, muistuttaminen, puhelimen käyttö ja puhelimena toimiminen, kukkaron pitely, ”sihteerin” tehtävät, kurinpito, lohduttaminen, kontekstin selvennys ym.) Spontaanisti reagoin kuulemaani toteamalla, että puhevammaisen tulkilla saattaa olla tehtävän kannalta väärä ammattinimike. Mitään valmista ratkaisua minulla ei ollut esittää, mutta ääneen makustelin ammattinimikettä ”henkilökohtainen kommunikaatioassistentti” tai ”yksilöllinen vuorovaikutusavustaja”. Meillä kotona 5 vuotta täyttävä tyttäremme opettaa perheelleen päivittäin uusia tapojaan viestiä asioita, käsitteitä, tarpeita, toiveita, pelkoja, odotuksia, tuntemuksia ja tahtotiloja. Kolme vuotta sitten meitä huvitti se, että aina kun minä tulin kotiin, hän viittoi: ”Possu.” No, ylipainoa kyllä on, mutta nyt kun hänen viittomansa ovat tarkentuneet (eli puhe on tullut selkeämmäksi), olemme oivaltaneet, ettei hän viittonut ”possua”, vaan hän ikään kuin jokelteli viittomaa ”isä”. Oivalsimme tämän vasta, kun viittoma alkoi tarkentua. Sinänsä lohdullista, etten ollutkaan hänen mielestään possu. Eläköön vuorovaikutus! Tällä palstalla instituutin asiantuntijakouluttajat kertovat ajatuksiaan työstä, elämästä ja ihmisestä. Raul Soisalo on kouluttajapsykoterapeutti (VET) ja puhevammaisen kuuron tytön isä, joka on kiinnostunut universaalista ja tiedostamattomasta nonverbaalisesta viestinnästä. 14 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ UUSIA KOULUTUKSIA Mikroilmeet ja -eleet – Nonverbaalinen yhteys toiseen Tervetuloa tutustumaan mikroilmeiden ja eleiden perusperiaatteisiin sekä menetelmiin niiden tunnistamiseksi ja ymmärtämiseksi. • Mitkä eleet ja ilmeet ovat ihmislajille ominaisia ja universaaleja? • Mitkä ilmeet ja eleet ovat opittuja sosiaalisia konstruktioita? Aika ja paikka: Keskiviikko 2.4.2014 klo 10–16, Helsinki Lue lisää sivuiltamme www.psyk.fi ja ilmoittaudu! PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2014 Miten tunnistaa, mitä ihminen todellisuudessa haluaa? Miten päästä lähemmäksi asiakasta ja asian ydintä? Mistä tunnistaa, puhuuko toinen totta? 15 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ KIRJOJA UUTUUSKIRJA Raul Soisalo: Psykoa johtamista Toimialasta riippumatta kaikkia hyviä johtajia yhdistää yksi asia: he hyötyvät psykologisesta pelisilmästä. Psykoa johtamista esittelee käytännönläheisin esimerkein, mitä laadukas johtaminen edellyttää ja miten sitä voi tehostaa soveltavalla psykologialla. Teos tarjoaa myös runsaasti työkaluja ja menetelmiä omien johtamistaitojen kehittämiseen. PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2014 Käytännön esimerkkien lisäksi teos pitää sisällään muun muassa yleisiä johtamiseen ja vuorovaikutustyöhön liittyviä teorioita. Millainen tyyli on toimivin esimerkiksi liike-elämässä, ja milloin ärräpäätkin ovat ihan paikallaan? Kuinka kohdataan ikävät tilanteet? Entä miten saadaan johdateltua keskustelukumppani yhteiseen tavoitteeseen, ja mitä kaikkea elekieli meistä kertookaan? Psykoa johtamista on kattava käsikirja kaikille esimiesasemassa työskenteleville. Kirjoittaja Raul Soisalon sanoin: ”Johtajalle ei ole ollenkaan pahitteeksi osata tulkita ihmisen käyttäytymistä, puhumattakaan siitä, että tietäisi, miten ihminen saadaan toimimaan tietyllä tavalla erilaisten olosuhteiden vallitessa.” Hinta 49€/kpl (sis. toimituskulut) Tilaukset ja lisätiedot Mikko Haarala, p. 010 2310 334 tai sähköp. [email protected] 16 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ KIRJOJA UUTUUSKIRJA Sanna Aavaluoma & Tarja Tammelin: JOTTA MINUA EI UNOHDETTAISI – tarinoita elämästäni niille, jotka minua tulevat hoitamaan Kirjan tavoitteena on auttaa perheitä keskustelemaan keskenään sairauden herättämistä ajatuksista ja tunteista, suvun ja perheen historiasta, elämänarvoista ja tärkeänä pidettävistä asioista. Keskustelut ja yhdessä muistelu auttavat perhettä säilyttämään mielessään läheisensä ennen sairautta ja yhdessä sopeutumaan sairauden elämään tuomiin muutoksiin. Erityisesti kirja mahdollistaa sairastuneelle oman arvomaailmansa ja valintojensa dokumentoinnin. Myöhemmissä sairauden vaiheissa, kun hoito kotona ei enää ole mahdollista, kirja toivottavasti kulkeutuu muistisairaan mukana hoitopaikkaan. Kirja voi tällöin turvata sairastuneelle tärkeiden asioiden huomioiduksi tulemisen myös hoitopaikassa ja hoidossa silloin, kun hän itse ei kykene niitä sanoiksi pukemaan. Hinta 16,90€/kpl (sis. toimituskulut) Tilaukset ja lisätiedot Mikko Haarala, p. 010 2310 334 tai sähköp. [email protected] PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2014 Sanna Aavaluoma ja Tarja Tammelin ovat kehittäneet ryhmä-, pari- ja perheterapiaa muistisairaille ja heidän läheisilleen vuodesta 2000. Kirja on työkirjamuotoon laajennettu hoitotahto, johon omia ajatuksia, toiveita ja näkemyksiä voi kirjata. 17 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ KIRJOJA UUTUUSKIRJA Raul Soisalo: Särkyvä mieli – lasten ja nuorten psyykkinen oireilu PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2014 Lapsuuteen ja nuoruuteen kuuluu normaalisti monta haastavaa vaihetta. Usea lapsi ja nuori ajautuu joskus – syystä tai toisesta – psyykkiseen kriisiin. Nykyajalle on ominaista, että lähes jokainen joutuu kosketuksiin traumatisoivien tapahtumien kanssa. Internetin ja sosiaalisen median vaarat sekä viihteen väkivaltaistuminen ja yliseksualisoituminen ovat tämän ajan ilmiöitä, joilta lapsia ja nuoria on hankala varjella. Hinta 66€ Kirjassa käydään läpi lapsen ja nuoren normaalia psykososiaalista kehitystä. Teos tarjoaa tietoa muun muassa aivojen kehityksestä ja tunteiden neurobiologisesta perustasta. Psyykkistä oireilua käsitellään paitsi merkkinä mahdollisesta sairaudesta myös normaalina reaktiona epätavallisiin olosuhteisiin ja ärsykkeisiin. Usein lapsen ja nuoren rajuakin psyykkistä oireilua voidaan pitää sinänsä normaalina reaktiona, joka liittyy akuuttiin kriisiin tai traumaattiseen kokemukseen. Kirjoittaja esittelee monipuolisesti käytännön toimenpiteitä, joilla psyykkisesti oireilevaa lasta ja nuorta voidaan tukea ilman, että häntä välttämättä tarvitsee leimata sairaaksi. Kirjassa tuodaan esiin myös interventioita, joita voidaan hyödyntää monenlaisessa ammatillisessa vuorovaikutuksessa, esimerkiksi koulumaailmassa, sosiaalityössä, terveydenhuollossa, nuorisotoimessa ja harrastuspiireissä. Lukija voi oppia, miten psyykkisiin ja neurobiologisiin prosesseihin on mahdollista vaikuttaa. (sis. toimituskulut) Tilaukset ja lisätiedot Mikko Haarala, p. 010 2310 334 tai sähköp. [email protected]. Kirjan kirjoittaja Raul Soisalo on suosittu psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntija, psykoterapiakouluttaja ja tutkija. Koulutukseltaan hän on vaativan erityistason psykoterapeutti. Kliinikkona hänellä on paljon kokemusta lasten ja nuorten sekä heidän läheistensä auttamisesta. Soisalo tuntee haasteellisimmatkin ongelmatilanteet, joissa ainoana ratkaisuna on yleensä pidetty psykiatrista osastohoitoa. Hänen mukaansa laitoshoitoa ja huostaanottoja voidaan vähentää oikeaaikaisilla ja oikein annostelluilla avohuollon tukitoimilla. 18 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ Ketkä hyötyvät työnohjauksesta ja miten? Työnohjauksen vaikuttavuudesta on olemassa yllättävän vähän tutkimusnäyttöä. Kuopion yliopistollisen sairaalan työnohjauskoordinaattori, preventiopsykologi Aija Koivu paneutui väitöskirjassaan työnohjauksen vaikuttavuuteen sairaalamaailmassa, somaattista hoitoa antavien yksiköiden naishoitajien työn arjessa. Piia Nurhonen Aija Koivun seurantatutkimuksessa hoitajat arvioivat työtään ja terveyttään vuosina 2003 ja 2007. Osa hoitajista osallistui seuranta-aikana työnohjaukseen, osa ei. Työnohjausmahdollisuus oli avoin kaikille, ja se toteutettiin ryhmätyönohjauksena. Tutkimuksessa verrattiin toisaalta työnohjaukseen hakeutuneita ja sen ulkopuolelle jääneitä, toisaalta paremmin ja huonommin onnistuneeseen työnohjaukseen osallistuneita. Työnohjauksen onnistuneisuutta mitattiin Manchester Clinical Supervision Scale ‑mittarilla, joka on kansainvälisesti tunnetuin hoitotyön työnohjauksen arviointimittari. Mittarissa keskeisiä asioita ovat mm. luottamussuhteen syntyminen, reflektiivisen työskentelyn toteutuminen ja kokemus ammattitaidon kehittymisestä. Työhyvinvointia tutkittiin Pohjoismaissa kehitetyllä QPSNordic-yleiskyselyllä, jolla kartoitetaan työntekijän havaintoja psykologisista, sosiaalisista ja organisatorisista työoloista. Vastaajat arvioivat myös itse terveydentilaansa (Self-Rated Health, SRH), työuupumusoireiden esiintymistä (Maslach Burnout Inventory – General Scale, MBI–GS) sekä psyykkistä rasittuneisuuttaan (12-osioinen General Health Questionnaire, GHQ12). PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2014 Psykososiaalinen työsuojelu 19 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ Psykososiaalinen työsuojelu Koivu etsi väitöstutkimuksessaan vastauksia erityisesti kolmeen kysymykseen. 1.Onko ohjattavan työhyvinvointi yhteydessä työnohjaukseen hakeutumiseen? Tutkimuksen mukaan kyllä. Työyksiköistä riippuen työnohjaukseen hakeutuivat joko ne, joilla oli hyvä työmotivaatio ja työnhallinta, tai ne, joilla työnhallinta oli puutteellista ja jotka kokivat psyykkistä rasittuneisuutta ja uupumisasteista väsymystä. – Työnohjaus voidaan mieltää vastaukseksi yksittäisen työntekijän jaksamisongelmiin, jolloin työnohjaukseen hakeutuvat ne, joilla on vaikeuksia selvitä työtehtävistään. Työnohjaus voidaan nähdä myös kehittämismenetelmänä, josta kiinnostuvat kaikkein aktiivisimmat ja osaavimmat, Aija Koivu kertoo. – Työnohjaus on ytimeltään työn kehittämistä. Esimiehen käsitys työnohjauksesta ja hänen suhteensa työntekijöihin vaikuttavat voimakkaasti työnohjaukseen hakeutumiseen. Itse ajattelen niin, että työnohjaus edistää hyvinvointia, jos päästään parempiin työtuloksiin. Työnohjauksessa tämä tapahtuu työntekijän henkilökohtaisen kehittymisen kautta, Koivu jatkaa. PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2014 2.Ovatko ohjattavan työhyvinvointi ja työnohjauksen onnistuminen yhteydessä toisiinsa? Onnistuneeseen työnohjaukseen osallistuneet arvioivat seurantavaiheessa työhyvinvointinsa paremmaksi kuin vertailuryhmiin kuuluneet. Selvimmät erot koskivat työn laadusta saadun palautteen määrää, omia vaikutusmahdollisuuksia työssä, tiimityön onnistuneisuutta, omaa sitoutumista työhön ja yhteistyön arvostamista. Lisäksi paremmin onnistuneeseen työnohjaukseen osallistuneet arvioivat johtamisen oikeudenmukaisuutta sekä organisaatiokulttuuria ja ‑ilmapiiriä myönteisemmin kuin huonommin onnistuneeseen työnohjaukseen osallistuneet. Työnohjaukseen osallistumattomiin verrattuna onnistuneeseen työnohjaukseen osallistuneilla oli enemmän sisäistä työmotivaatiota mutta toisaalta myös vaikeuksia sovittaa yhteen työ- ja yksityiselämää. – Joillekin niistä, jotka eivät osallistuneet työnohjaukseen, työn merkitys oli kaiken kaikkiaan vähäisempää. Työnohjauksesta hyötyneissä oli paljon perheellisiä, jotka olivat myös hyvin innostuneita työstään, Koivu arvioi. 3.Onko onnistunut työnohjaus yhteydessä työhyvinvoinnin säilymiseen hyvänä tai työhyvinvoinnin paranemiseen? Neljän seurantavuoden aikana onnistuneeseen työnohjaukseen osallistuneiden ryhmässä tapahtui työhyvinvoinnin paranemista. Nämä hoitajat kokivat saavansa enemmän tukea esimieheltä ja palautetta työn laadusta. Johtaminen koettiin oikeudenmukaisemmaksi ja hen- kilöstön huomioon ottaminen organisaatiossa paremmaksi. Lisäksi hoitajien ammatillinen itsetunto parani merkittävästi. Alkumittauksessa puolella kaikista hoitajista oli merkkejä heikentyneestä ammatillisesta itsetunnosta. Tämä osuus laski paremmin onnistuneeseen ohjaukseen osallistuneiden keskuudessa 51 %:sta 27 %:iin. Huonommin onnistuneeseen työnohjaukseen osallistuneilla osuus puolestaan nousi 33 %:sta 53 %:iin, ja työnohjauksetta olleilla osuus pysyi tasaisen korkeana, noin 60 %:ssa. Psyykkisesti rasittuneiden osuus väheni paremmin onnistuneeseen työnohjaukseen osallistuneilla 40 %:sta 22 %:iin. Osuus kasvoi selvästi (26 %:sta 57 %:iin) huonommin onnistuneeseen työnohjaukseen osallistuneilla ja jonkin verran (21 %:sta 29 %:iin) myös työnohjauksen ulkopuolelle jääneillä. Koivun väitöstutkimus vahvisti sen, että parhaimmillaan työnohjaus toimii ehkäisevän mielenterveystyön menetelmänä. Koivu toivoo kuitenkin, että työnohjausta ei idealisoitaisi. Parhaimmillaan se on antavaa ja vaikeita asioita avaavaa. Kaikissa tilanteissa työnohjaukselle ei kuitenkaan ole edellytyksiä. Tämäkin on syytä hyväksyä, ja silloin on mietittävä muita interventiokeinoja. Jos työnohjaukseen kuitenkin lähdetään, on tärkeää, että siihen aidosti sitoudutaan. 4.Mitkä työnohjattavaan liittyvät tekijät ovat yhteydessä työnohjauksen onnistumiseen? Psyykkinen rasittuneisuus siis kasvoi enemmän huonosti onnistuneeseen työnohjaukseen osallistuneilla kuin työnohjauksetta olleilla. Voiko tästä tehdä johtopäätöksen, että on parempi olla ilman työnohjausta kuin huonosti onnistuneessa työnohjauksessa? Koivun mukaan ei voi. Työnohjauksen onnistuneisuus on liitetty vahvasti työnohjaajan ominaisuuksiin ja toimintaan. Ohjattavien arviot samastakin työnohjauksesta vaihtelevat kuitenkin suuresti. Väitöskirjan jälkeen Koivu on selvittänyt, mitkä työnohjattavaan liittyvät tekijät voivat olla yhteydessä työnohjauksen onnistumiseen. Näitä ovat mm. seuraavat seikat. A.Motivaatio ja sitoutuminen Ilman aitoa halua osallistua työnohjaukseen ja ilman kokemusta työnohjauksen tarpeellisuudesta työnohjauksella on vain vähän onnistumisen mahdollisuuksia. Lisäksi tarvitaan sekä ohjattavan että hänen esimiehensä ja työyhteisönsä sitoutumista. Tutkimuksissa on havaittu, että työnohjauksen hyödyllisyys on kytköksissä työnohjausprosessin toteutumiseen ja ohjattavien osallistumisaktiivisuuteen. Työnohjaus on oppimis- ja kasvuprosessi, joka, varsinkin alussa, vaatii opettelua ja harjoittelua. 20 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ Psykososiaalinen työsuojelu B.Luottamus D.Ei liiallista työkeskeisyyttä Työnohjaus perustuu luottamukselliseen yhteistyöhön. Epävarmuuden näyttäminen itselle ja toisille ei välttämättä ole helppoa. Yksilötyönohjauksessa luottamus on helpompi rakentaa. Ryhmässä sen syntyminen ei ole itsestäänselvyys, varsinkaan, jos on jo valmiiksi olemassa ihmisten välisiä jännitteitä. Jotta avoimeen keskusteluun on mahdollista päästä, tarvitaan aikaa. Jopa ensimmäinen vuosi voi kulua, ennen kuin ryhmä alkaa toimia tehokkaasti. Eikä se aina toimi vielä silloinkaan. Jotta luottamus voi rakentua, ryhmän on hyvä olla riittävän pieni. Ihanneryhmäkoko on 4–6 osallistujaa. Yksilötyönohjauksen vaikuttavuudesta on enemmän tutkimusnäyttöä. Toisaalta joissakin tilanteissa tarvitaan nimenomaan ryhmätyönohjausta. Jos se saadaan onnistumaan, osallistujat kokevat, että saivat jotain koko ryhmältä, eivät pelkästään ohjaajalta. Hyvin työkeskeiset, työhönsä ylisitoutuneet ihmiset eivät välttämättä hyödy työnohjauksesta. Ei niin, etteivätkö he sitä haluaisi. Heiltä ei vain tahdo löytyä aikaa ja energiaa pysähtyä työnohjaukseen. Näillä työntekijöillä on liikaa tekemistä. Työhyvinvointitutkimuksessa erotellaan nykyisin työnarkomania ja työnimu. Työnimu, johon liittyy sisäinen työmotivaatio, halu toteuttaa itseään työssä, luo edellytyksiä työnohjauksen onnistumiselle. Sen sijaan työnarkomania, johon liittyy ennen kaikkea näyttämisen ja suoriutumisen pakko, on yhteydessä huonosti onnistuneeseen työnohjaukseen. – Työnohjausta suunniteltaessa ja siitä sovittaessa on varmistettava, että työnohjaus voi toteutua suunnitellusti sekä työnantajan että työnohjattavan puolesta, vuodesta 1982 työnohjaajan toiminut Aija Koivu toteaa. C.Kyky itsekriittiseen reflektioon Työnohjaus perustuu itsekriittiseen oman toiminnan tarkasteluun. Oman epävarmuuden ja osaamattomuuden esille ottaminen voi olla ylivoimaisen vaikeaa, jos työntekijän itsetunto on kovin epävakaa tai edellytykset reflektoida omaa toimintaa ovat heikot. Jos työntekijä lisäksi kokee, että ammatissa edellytetään virheettömyyttä, yhtälö alkaa olla jo aika lailla mahdoton. Toisaalta työnohjaus parhaimmillaan vahvistaa ammatillista itsetuntoa sekä tukee reflektiivisen työotteen omaksumista. E. Ei vaikeita työuupumusoireita Jos työntekijällä on ennen työnohjauksen alkua vaikeita työuupumusoireita, erityisesti kyynistyneisyyttä ja ammatillisen itsetunnon alenemaa, pelkkä työnohjaus ei ole riittävä interventio. On todennäköistä, että näiden työntekijöiden voimavarat ovat niin heikot, että työnohjauskokemus jää hyvin pinnalliseksi. Uupumisasteisesta oireilusta kärsivät hyötyisivät todennäköisemmin yksilötyönohjauksesta. – Työnohjaus kehitettiin alun perin ammatillisen vuorovaikutuksen oppimiseen ja opettamiseen. Nykyään sitä käytetään etenkin sosiaali- ja terveysalalla työhyvinvoinnin tukirakenteena. – Perimmäinen tehtävä on normatiivinen. Tavoitteena on palvelujen laadun ja tuloksellisuuden parantaminen. – Työnohjaus tarkoittaa oman alan kokeneemman työntekijän tai ihmissuhdealan asiantuntijan säännöllistä ja prosessinluonteista tukea ja ohjausta. Siihen sisältyy oman työn arviointia, työongelmien erittelyä ja tarvittavien toimenpiteiden suunnittelua. – Mielenterveystyössä työnohjaus on lakisääteistä. – Mielenterveyslaissa tarkoitettu työnohjaus voi olla työnohjausta, joka ei liity minkään tietyn potilaan hoitoon. Kyse on mielenterveyspalvelujen antamiseen liittyvästä ohjauksesta ja konsultoinnista yleisemmällä tasolla. Kokeneempi terveydenhuollon ammattihenkilö ohjaa ja konsultoi kokemattomampaa terveydenhuollon ammattihenkilöä. – Mielenterveyslaissa tarkoitettu työnohjaus voi olla myös psykoterapian antamiseen liittyvää työnohjausta, jolloin työnohjaus liittyy yksittäisen potilaan hoitoon. Psykoterapian antamiseen liittyvä työnohjaus eroaa muusta terveyden- ja sairaanhoitoalalla annettavasta työnohjauksesta. Työnohjauksen aikana käydään läpi potilaan hoitoon liittyviä kysymyksiä potilasasiakirjojen tietojen ja psykoterapian antajan havaintojen pohjalta. Työnohjaaja ei kuitenkaan tapaa potilasta, eikä hän tiedä, kuka potilas on. – Työnohjaus edellyttää pitkäjänteistä työskentelyä, jossa tavoitteena on ongelmien ja niihin liittyvien tunteiden tietoinen tutkiminen sekä itseä ja työtä koskevan avoimuuden kehittäminen. – Työnohjaus voi olla yksilö- tai ryhmämuotoista. – Työyhteisön työnohjaus tähtää työyhteisön kehittämiseen, esim. työpaikan toiminta-ajatuksen selkiyttämiseen tai työmenetelmien kehittämiseen. Keskeistä on myös yhteistyön tarkastelu. – Hallinnollinen työnohjaus on esimiestason henkilöstön työnohjausta, jossa keskeisiä ovat johtamiseen ja organisointiin liittyvä problematiikka sekä ihmissuhteet. Lähteet Koivu, A. (2013). Clinical supervision and well-being at work. A four-year follow-up study on female hospital nurses. Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Health Sciences 175. Kuopio: Itä-Suomen yliopisto. Koivu, A. (2013). Työnohjaus voi edistää hyvinvointia. – Osviitta 9. Artikkelia varten on haastateltu Aija Koivua. Hän on filosofian tohtori, preventiopsykologi (ehkäisevä mielenterveystyö, kliininen psykologi) ja Kuopion yliopiston sairaalan työnohjauskoordinaattori, joka on toiminut työnohjaajana vuodesta 1982. PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2014 Lyhyesti: Työnohjaus 21 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2014 Psykososiaalinen työsuojelu Perheystävällisellä työpaikalla voidaan hyvin Työelämän joustoilla on myönteinen vaikutus paitsi työntekijöiden hyvinvointiin, myös tuottavuuteen. Väestöliiton hankkeessa kehitettiin välineitä perheystävällisten käytäntöjen vahvistamiseksi työpaikoilla. Piia Nurhonen Työelämän joustavuus vaikuttaa myönteisesti työntekijöiden hyvinvointiin, kertoi jo vuonna 2010 Cochra- ne Collaborationin laatima katsaus. Joustoja käytetään kuitenkin varoen. Vaikka lainsäädäntöä ja käytäntöjä 22 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ Psykososiaalinen työsuojelu Perheystävällisyys on työnantajalle kilpailu- ja imagovaltti Mistä tunnistaa perheystävällisen työpaikan? Työpaikalla otetaan huomioon työntekijöiden perhe- tai muusta elämästä nousevia tarpeita. Työpaikalla on sovittu yhteiset pelisäännöt ja joustojen mahdollisuudet. Käytännöistä myös tiedotetaan aktiivisesti. Yksilöllisten ratkaisujen ja joustojen rinnalla on tärkeää huolehtia tasapuolisuuden ja oikeudenmukaisuuden toteutumisesta työntekijöiden kesken. Perheystävällisyyden toteuttamiseen on runsaasti keinoja, esimerkiksi lyhennetty työaika, toivotun osaaikaisen työn tekeminen, etätyöjärjestelyt ja työaikaliukumat. Yksi toivotuimmista käytännöistä vuoden 2010 Väestöliiton perhebarometrin mukaan on työpäivän aloitus- ja päättymisaikoihin liittyvä joustavuus. Perheystävällisyydestä on hyötyä myös työnantajalle, sillä perheystävälliset käytännöt lisäävät henkilöstön hyvinvointia ja tyytyväisyyttä työhön. – Ne parantavat tuloksellisuutta ja kilpailukykyä sekä säästävät ylimääräisiä kustannuksia, joita aiheutuu esimerkiksi henkilöstön irtisanoutumisista, turhista ja ketjuuntuvista poissaoloista sekä motivaation ja työtyytyväisyyden puutteesta. Hyvä henkilöstöpolitiikka, toimivat työjärjestelyt ja perheystävälliset työpaikan käytännöt parantavat myös työnantajaimagoa. Jopa pienillä muutoksilla voidaan vaikuttaa sekä työntekijöiden että perheiden hyvinvointiin, Kokko kertoo. Hyvinvointivaikutukset selkeitä Pienillä arjen muutoksilla saatiin hyviä tuloksia myös Soneran yksiköissä, joiden kanssa yhteistyössä Väestöliitto kehitti ja toteutti perheen ja työn yhteensovitusta kartoittavan henkilöstökyselyn. Kyselyä testattiin kahdessa Soneran yksikössä henkilöstöllä ja esimiehillä. Näissä yksiköissä edistettiin muutoksia, jotka pohjautuivat kyselyn tuloksiin sekä jo aiemmin esille tulleisiin muutostarpeisiin. Esimerkiksi osa-aikaisen työnteon ja lyhennetyn työajan käyttöä lisättiin. – Työaikaliukuman käyttöä lisättiin silloin, kun se on mahdollista. Kesälomakäytäntöjä muutettiin niin, että työntekijöillä on entistä paremmat mahdollisuudet viettää yhteistä loma-aikaa perheenjäsentensä kanssa. Kehittämisjakson aikana valmennettiin esimiehiä työpajatyöskentelyn avulla ja selvennettiin heidän vastuutaan perheen ja työn yhteensovituksen kysymyksissä, Kokko sanoo. Sisäisillä kehittämistoimilla oli selkeitä vaikutuksia työntekijöiden hyvinvointiin, esimiesten valmiuksiin ja perheiden arkeen. Vaikutukset tulivat esiin seurantakyselyssä. Jopa pienillä työajan ja työjärjestelyjen parannuksilla oli merkitystä henkilöstön tyytyväisyyden lisääntymiseen. Kehittämistyöstä saatuja kokemuksia ja uusia käytäntöjä on alettu levittää myös Soneran muihin yksiköihin. – Jatkossa Väestöliiton Perhe ja työ -henkilöstökyselyä voidaan hyödyntää muillakin työpaikoilla. Kyselyn toteutus suunnitellaan ja lomake räätälöidään aina yhteistyössä kunkin työpaikan kanssa. Samassa yhteydessä voidaan sopia myös kyselyn tulosten pohjalta annettavien toimenpidesuositusten edistämisestä, tietoiskujen toteutuksesta tai esimiesten valmennuksesta, Kokko sanoo. Hankkeen yhtenä tuotoksena syntyi Perheystävällinen työpaikka ‑verkkosivusto, johon on koottu kattavasti perhettä ja työntekoa koskevaa lainsäädäntöä, hyvää henkilöstöpolitiikkaa sekä käytännön esimerkkejä. Sivusto tukee esimiestyötä ja henkilöstöhallintoa. Se löytyy linkitettynä myös esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriön sekä työeläkevakuutusyhtiö Varman verkkosivujen kautta. Perheystävällinen työpaikka ‑sivustosta saatu palaute on ollut erittäin myönteistä, ja sen monipuolisuutta ja kattavuutta on kiitelty. Myös sivuilta löytyvää käytännönläheistä perheystävällisyystestiä on tehty paljon. PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2014 on kehitetty jo vuosia, asenteet kulkevat monesti jälkijunassa. Työpaikkojen välillä on toki isojakin eroja. Journal of Social Issues -aikakauslehdessä viime vuonna julkaistun tutkimuskatsauksen mukaan joustoja käyttävät työntekijät joutuvat muun muassa muita helpommin leimatuksi kielteisessä valossa. Joustojen käyttö voi myös haitata ura- tai palkkakehitystä. Suomessa moni perheen ja työn yhteensovitukseen liittyvä asia, kuten julkinen päivähoitojärjestelmä ja työmarkkinoiden tasa-arvoisuus, on suhteellisesti paljon paremmalla tasolla kuin monissa muissa maissa. Täälläkin on silti vielä paljon kehitettävää työaika-, työvuoro- ym. järjestelyissä sekä yleisessä asenneilmastossa ja vallitsevassa työkulttuurissa. Väestöliiton Perheystävällinen työpaikka ‑hankkeessa kehitettiin uusia käytännön välineitä tukemaan perheystävällisyyttä työpaikoilla yhdessä kahden yrityskumppanin, Keskinäisen työeläkevakuutusyhtiö Varman ja Soneran, kanssa. – Perheystävällisyys tarkoittaa työelämässä sekä asenteita että tekoja, joilla on myönteisiä vaikutuksia perheiden arkeen ja hyvinvointiin. Perheen käsite koskee eri sukupolvia, erilaisia perhesiteitä ja perhemuotoja, kuten ydinperheitä, yhden vanhemman perheitä ja uusperheitä. Myös yksin elävällä voi olla hoitovastuuta perheestään, esimerkiksi eri paikkakunnalla asuvista iäkkäistä vanhemmistaan, kertoo hankkeen projektipäällikkö, johtava asiantuntija Anna Kokko Väestöliitosta. 23 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ Psykososiaalinen työsuojelu Esimerkkejä hyvistä käytännöistä: perheystävällinen rekrytointi – Työpaikkailmoituksessa kuvataan tarkasti avoinna oleva työtehtävä ja sen vaatimukset, jotta henkilö voi ennen hakemistaan arvioida työn sopivuutta oman elämäntilanteensa kannalta. – Työhaastatteluun valitaan henkilöt pätevyyden ja työkokemuksen mukaan. Hakijan perhetilanne ei saa olla valintaan vaikuttava asia. – Haastattelussa annetaan työnhakijalle totuudenmukainen kuva työoloista ja työajoista. Haastattelun aikana voidaan käydä avoimesti läpi, mitä keinoja tai etuja on käytettävissä, jotta henkilön elämäntilannetta ja työntekoa voidaan tukea parhaalla mahdollisella tavalla. Näin työnantaja saa olennaista tietoa perheellisenkin työnhakijan mahdollisuuksista suoriutua ky- seisestä työtehtävästä. Usein avoimet kysymykset tuottavat parhaita vastauksia: • Mitä ajattelet tällaisista työajoista? • Pystytkö lähtemään noin kerran kuussa yön yli kestävälle työmatkalle? • Voitko tehdä toisinaan myös ilta- ja viikonlopputyövuoroja? Entä säännöllisesti? – Työtarjous tehdään parhaiten tehtävään soveltuvalle perhetilanteesta riippumatta. Tarjouksessa voidaan ottaa huomioon mahdolliset työntekijän tai työnantajan toiveet tai ehdotukset liittyen työajan joustoihin. – Työsopimuksessa tai sen liitteessä on selkeästi lueteltu työnteon ehdot ja työnantajan tarjoamat etuudet sekä henkilökohtaisesti sovitut joustot. Lähde: Perheystävällinen työpaikka -sivusto, http://www.vaestoliitto.fi/perhe-ja-tyo/ PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2014 Lyhyesti: Tätä on tutkittu – Johtajat joustivat parhaiten työajoissa silloin, kun joustoa pyysi mies, joka edisti uraansa esimerkiksi kouluttautumalla. (Brescoll, V. & Glass, J. & Sedlovskaya, A.: Ask and ye shall receive? The dynamics of employerprovided flexible work options and the need for public policy. Artikkeli julkaistu sähköisenä 12.6.2013. DOI: 10.1111/josi.12019) – Korkeassa asemassa olevat naiset jättävät työnsä, koska kokevat, etteivät selviä työpaikan odotuksista olla koko ajan käytettävissä. Äidit kokivat työaikajoustojen käyttämisen aiheuttavan jälkiseurauksia, kuten jäämis- tä tärkeiden projektien ulkopuolelle. (Stone, P. & Hernandez, L.: The all-or-nothing workplace: Flexibility stigma and opting out among professional-managerial women. Artikkeli julkaistu sähköisesti 12.6.2013. DOI: 10.1111/josi.12013) – Miehet, jotka ovat perhevapaalla, ansaitsevat myöhemmin urallaan 26,4 % vähemmän kuin jos olisivat olleet koko ajan töissä. (Coltrane, S. & Miller, E. & DeHaan, T. & Stewart, L.: Fathers and flexibility stigma. Artikkeli julkaistu sähköisesti 12.6.2013. DOI: 10.1111/ josi.12015) Lähteet Kandolin, I. (2006). Työaikajoustot ja niiden yhteys työn organisointiin ja hyvinvointiin. – Työ ja ihminen 3, s. 20. Työterveyslaitos. Kauppinen, K. (toim.) (2005). Työ ja perhe-elämän moninaisuus. Osat I ja II. Artikkelikokoelma. – Työ ja ihminen 1–2. Työterveyslaitos. Kerry, J. & Pabayo, R. & Critchley, J. & Bambra, C. (2010). Flexible working conditions and their effects on employee health and wellbeing. Julkaistu sähköisesti 17.2. DOI: 10.1002/14651858.CD008009.pub2. Kokko, A. (2013). Perheystävällinen työpaikka. Hankkeen loppuraportti. Väestöliitto. Luoto, R. & Kauppinen, K. & Luotonen, A. (toim.) (2012). Perhevapaalta takaisin työelämään. Työ ja ihminen ‑tutkimusraportti 42. Työterveyslaitos. Miettinen, A. & Manninen, A. (2006). Sovittelua ja sopeutumista. Työn ja perheen yhteensovittamisen kysymyksiä määräaikaista tai osaaikatyötä tekevien perheissä. Katsauksia E23. Väestöntutkimuslaitos. Miller, A. (2013). Stigma hinders workplace flexibility, reports special issue. – Monitor on Psychology 44. Nijp, H. H. & Beckers, D. & Geurts, S. & Tucker, P. & Kompier, M. (2012). Systematic review on the association between employee worktime control and work-non-work balance, health and well-being and job-related outcomes. – Scandinavian Journal of Work Environment and Health 38. Perhepolitiikan uudet tuulet – Perheen paluu. Barometri 2010. Lainiala, Lassi. Väestöliitto. Salmi, M. & Lammi-Taskula, J. & Närvi, J. (2009). Perhevapaat ja työelämän tasa-arvo. – Työ- ja elinkeinoministeriö 24. Savolainen, J. & Lammi-Taskula, J. & Salmi, M. (2004). Elämän kirjoa työpaikoille. Käsikirja työn ja perheen yhteensovittajalle. Stakes. Williams, J. C. & Glass, J. & Correll, S. & Berdahl, J. (2013). Special issue: The flexibility stigma. – Journal of Social Issues 69, s. 209–405. Artikkelia varten on haastateltu Anna Kokkoa, joka toimii Väestöliitossa johtavana asiantuntijana perheen ja työn yhteensovituksen kysymyksissä. 24 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ Psykososiaalinen työsuojelu Miten hallita asiakkaan väkivaltaista käyttäytymistä? Turun yliopiston tutkimushankkeessa tehtiin tutkimuskatsauksia ja luotiin uudenlainen malli väkivaltaisen potilaan kohtaamiseen. Piia Nurhonen Yli 100 000 henkilöä joutuu Suomessa vuosittain sanallisen tai fyysisen väkivallan kohteeksi työpaikallaan. Riski on merkittävä erityisesti sosiaali- ja terveysalalla. Erityisen suuri se on psykiatrisissa sairaaloissa, vanhustenhoidossa sekä ensiavussa. Eri ammattiryhmistä väkivallalle altistuvat eniten hoitajat. Jo pelkkä väkivallan uhka vaikuttaa kielteisesti työntekijän hyvinvointiin, työtehokkuuteen ja työssä viihtymiseen. Väkivaltaisen käyttäytymisen hallinnasta, ennalta ehkäisevistä menetelmistä ja riskienhallinnasta on olemassa verrattain vähän tutkimustietoa. Hoitajien työhyvinvoinnin ja hoidon laadun kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että ammattitaitoinen henkilökunta voi toimia työssään ilman pelon tunnetta ja että sillä on näyttöön perustuvaa tietoa toimintansa tueksi. Tutkimukset osoittavat, että mikäli hoitajat kokevat osaston ilmapiirin kielteiseksi tai ajattelevat hoitotilan- teen lopputuloksen haittaavan potilaan hyvinvointia, tämä vaikuttaa potilaan ja hoitajan vuorovaikutukseen ja sitä kautta hoidon laatuun. Näin toteaa Turun yliopiston tutkijaryhmä, joka tuotti uudenlaisen toimintamallin väkivaltaisen potilaan kohtaamiseen psykiatrisessa hoidossa. Kuka on altis väkivallalle? Hoitotyön maailmassa nuori tai lyhyen aikaa työyksikössä työskennellyt tai vähän työkokemusta omaava hoitaja, kertoo kansainvälinen tutkimus. Opiskelijat kohtaavat vähemmän väkivaltaa kuin valmistuneet. Muita hoitajaan liittyviä riskitekijöitä ovat hoitajan huono fyysinen ja psyykkinen kunto, ulkomaalaisuus ja miessukupuoli. Naissukupuolen on todettu olevan riskitekijä erityisesti silloin, kun väkivaltaisesti käyttäytyy naispotilas. Turun tutkimusryhmän tekemän pienehkön katsauksen mukaan psykiatrisessa hoidossa suurimmassa väkivaltariskissä on nuori mieshoitaja. PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2014 Kun tunteet kuumenevat 25 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ Psykososiaalinen työsuojelu PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2014 Resurssit ja vuorovaikutus yhteydessä väkivaltaan Väkivallan esiintyvyyteen vaikuttavat lukuisat muutkin tekijät. Hoitajien koulutus ja se, paljonko koulutettua henkilökuntaa on osastolla, ovat yhteydessä vähäisempään väkivallan esiintymiseen. Julkisessa sairaalassa on väkivaltaa yksityisiä sairaaloita enemmän. Väkivaltatilanteisiin näyttäisivät liittyvän organisaation resurssitekijät. Väkivallan ilmenemistä sisätautikirurgisilla osastoilla kartoittanut tutkimus kertoo, että osaston tilanteen epätasapaino lisäsi väkivallan määrää ja sen uhkaa. Epätasapaino johtui hoitajien vähäisestä määrästä ja suuresta työmäärästä, ongelmista hoitajien ja lääkäreiden välisessä vuorovaikutuksessa sekä suuresta määrästä paikkaa odottavia potilaita. Lisäksi väkivallan esiintymiseen vaikuttaa hoitajien ja potilaiden vuorovaikutuksen laatu. Potilaan ja hoitajan kommunikoinnin ongelmat, potilaan tyytymättömyys hoitoon, pitkä odotusaika, hoidon kustannukset sekä epävarmuus potilaan hoidosta näyttävät tutkimusten valossa olevan yhteydessä väkivaltaan. Tilanteet, joissa potilasta kielletään tai käsketään, voivat eskaloitua väkivaltaiseksi käyttäytymiseksi. Väkivaltaa vähentäviä tekijöitä ovat ainakin vahva johto ja hoitajien autonomia. Menetelmiä väkivaltaisen potilaan käyttäytymisen hallintaan Suomen psykiatrisissa sairaaloissa kohdistetaan potilaisiin runsaasti pakkotoimenpiteitä. Kaikista Suomen psykiatrisessa sairaalahoidossa olevista potilaista vuonna 2011 oli eristetty 6,2 % ja leposide-eristetty 2,9 %. 2,2 % sai lihakseen annettavaa lääkettä, ja fyysisen kiinnipidon kohteena oli 1,7 %. Pakolla tapahtuviin toimenpiteisiin liittyy komplikaatioriskejä. Potilaat kuvaavat eristämistä ja sitomista pääosin kielteiseksi ja traumaattiseksi kokemukseksi. Myös henkilöstö kuvaa pakkotoimenpiteitä pääosin henkisesti raskaaksi ja eettisesti vaikeaksi toimenpiteeksi. Sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut Kansallisessa mielenterveys- ja päihdesuunnitelmassa tavoitteeksi vähentää pakon käyttöä noin 40 % vuoteen 2015 mennessä. Pakon ja rajoituksen käytön hoidollisista vaikutuksista ei ole olemassa selkeää näyttöä. – Pakko- ja rajoituskeinoja tulisi käyttää aivan äärimmäisenä keinona silloin kun millään muulla tavalla ei saada potilaan väkivaltatilannetta hallintaan. Tätä tavoitetta tulisi tukea systemaattisella johtamistoiminnalla sekä henkilökunnan koulutuksella. Yksi konkreettinen askel on hoitoympäristön kehittäminen siten, että potilailla olisi enemmän yksityisyyttä ja oma rauhoittumistilansa, painottaa tutkimusprojektin johtaja, professori Maritta Välimäki Turun yliopistosta. Aikaisempi tutkimustieto toi esiin, että valtaosassa vakavaa mielenterveyshäiriötä koskevasta vaikut- tavuustutkimuksesta käytetään lääkehoitoa potilaan väkivaltaisen käyttäytymisen rauhoittamiseksi. Vain muutamassa tutkimuksessa on arvioitu lääkkeettömän hoidon vaikuttavuutta psykiatrisessa hoidossa. Hoitotyöhön keskittyvien tutkimusten vähäisyys ja potilaan rajoittamistoimenpiteiden korostuminen nykyaikaisessa hoitotyössä vahvistivat tutkijoiden ajatusta siitä, että psykiatrisessa hoitotyössä on syytä pyrkiä kehittämään ja testaamaan uusia keinoja potilaan väkivaltaisen käyttäytymisen ennaltaehkäisyyn ja käsittelyyn. Sopivan lääkityksen löytyminen potilaalle on ensiarvoisen tärkeää psyykkisen tilan tasapainottamiseksi. Oikea-aikaisen lääkehoidon rinnalla ei saa kuitenkaan unohtaa luottamuksellisen hoitosuhteen merkitystä. Väkivaltatilanteiden ennalta ehkäisemiseksi hoitajien tulisi viettää mahdollisimman paljon aikaa potilaiden kanssa, sillä havainnoiva läsnäolo, keskustelu sekä mielekäs toiminta osastolla ja osaston ulkopuolella ovat tärkeitä hoitokeinoja potilaan hyvinvoinnin ja toipumisen kannalta. Mikäli potilaan käyttäytyminen etenee levottomaksi, potilaalle voidaan tarjota rauhoittumista omassa huoneessa, hänen kanssaan voidaan lähteä ulkoilemaan, tai hänen kanssaan voidaan kuunnella musiikkia. Toimintamalli valitaan potilaan voinnin mukaan. Ylipäätään on tärkeä selvittää hoidon kuluessa, mitkä keinot potilas itse kokee rauhoittaviksi, jotta niitä voidaan käyttää mahdollisuuksien mukaan. Myös ryhmätoiminta ja asioiden käsittely yhdessä esimerkiksi yhteisökokouksissa ovat merkityksellisiä keinoja, joilla potilaat voivat vaikuttaa omaan hoitoonsa. Mikäli potilaan levottomuus etenee ja ilmassa on merkkejä tulevasta yhteenotosta, potilasta tulee puhutella rauhallisesti ja kunnioittavasti. Hänelle tulee tarjota mahdollisuutta rauhoittua omassa huoneessa ja saada lääkitystä. Tilanne tulee hoitaa turvallisuusnäkökohdat huomioiden. Potilaan provosoimista tai puolustuskannalle asettamista tulee välttää kaikin keinoin. Mikäli potilasta ei tunneta ennestään, voidaan käyttää apuna väkivallan riskin arviointiin kehitettyjä mittareita. Kun tunnistetaan väkivaltaiselle käyttäytymiselle alttiit potilaat, tilanteisiin voidaan puuttua ilman pakkokeinoja, ennen kuin tapahtumat etenevät liian pitkälle. Yksiköille omat toimintatavat Turun yliopiston hoitotieteen laitoksen tutkimushankkeessa kehitettiin käyttäjälähtöinen malli väkivaltaisen potilaan kohtaamiseen. Hankkeen päätavoite oli tukea akuuttispsykiatrisilla sairaalaosastoilla työskentelevien hoitajien hyvinvointia ja hoidon laatua. Hankkeessa oli mukana kolme psykiatrisen hoidon yksikköä, Kellokosken sairaalan osasto 20, HYKSin klinikkaryhmän osasto 7 ja HYKSin Jorvin sairaalan osasto P3. Tutkijat kuvaavat hanketta pienimuotoiseksi pilottiluontoiseksi 26 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ Psykososiaalinen työsuojelu Workshopeja hoitajille, yhteisökokouksia kaikille Hankkeeseen osallistuville hoitajille järjestettiin kolme workshopia eli osallistavaa seminaaria. Aluksi hoitajat ja esimiehet saivat tutkimustietoa väkivaltaisen potilaan käyttäytymisen hallintaan ja riskien arvioimiseen sopivista menetelmistä. Lisäksi he saivat alustavia tietoja omaisten, potilaiden ja hoitajien haastatteluista, analyysituloksia osastojen vaara- ja uhkatilanneilmoituksista sekä Työterveyslaitoksen Hoitajien hyvinvointi ja työympäristö ‑kyselyaineistosta. Esittelyjen jälkeen osallistujat jaettiin neljään ryhmään pohtimaan ongelmia ja ratkaisuehdotuksia potilaiden väkivaltaisuuteen liittyen. Organisaation johto oli alusta alkaen mukana toiminnan arvioinnissa ja suunnittelussa. – Näin varmistuttiin siitä, että kehitettävä toiminta on organisaation linjausten mukaista ja tukee sen perustehtävää. Yhteistyöllä haluttiin sitouttaa johto mukaan hankkeeseen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, tutkijaryhmä toteaa. Työskentelyä jatkettiin toisessa workshopissa, jossa henkilökunta teki yhteenvedot havaituista ongelmista ja ratkaisuehdotuksista, joita he olivat jo alkaneet toteuttaa osastoilla ensimmäisen workshopin suunnitelman mukaisesti. Kolmannessa workshopissa henkilökunta sai tietoa riskienarviointimittarien merkityksestä potilastyössä. Workshopissa esiteltiin yksi riskienarviointimittari ja kuvattiin sen hyödyntämismahdolli- suuksia käytännön hoitotyössä. Tutkimusosastoilla otettiin käyttöön kerran kuukaudessa toteutettavat osastokokoukset. Niissä rohkaistiin osaston potilaita ja henkilökuntaa ilmaisemaan ääneen tutkijoiden ohjauksessa osaston toimintaan liittyviä ongelmatilanteita, etsittiin niihin konkreettisia ratkaisuja sekä rohkaistiin panemaan ehdotuksia toimeen. Aluksi osastokokoukset pidettiin erikseen potilaiden ja hoitajien kanssa. Pian kuitenkin huomattiin, että erilliset kokoukset eivät tukeneet yhteisen ymmärryksen syntymistä henkilökunnan ja potilaiden välille. Niinpä alettiin pitää yhteisiä kokouksia. Ajateltiin, että yhteisöllisyys lisää yhteisen ymmärryksen syntymistä hoitotyön sisällöstä ja tavoitteista. Lisäksi ajateltiin, että yhteistyö potilaiden ja hoitajien välillä sekä yhteiset kokoukset rauhoittavat osaston ilmapiiriä ja lisäävät myös hoitajien tyytyväisyyttä työhönsä. Yhteisökokouksissa käsiteltiin muun muassa osastojen rutiineja ja käytäntöjä. Siellä pohdittiin, miten hoitajan kannattaa toimia, kun hän havaitsee muutoksia potilaan voinnissa. Osallistujien kanssa käytiin läpi myös, kuinka väkivaltatilanteet puretaan potilaiden kanssa ja miten väkivallan riskiä voi arvioida. Kehittämisen pohjana käytettiin organisaation oman toiminnan analysointia. Kokouksissa opeteltiin sanomaan ääneen asioita, jotka osaston arkipäivässä vaivasivat, ja pohtimaan yhteisesti konkreettisia kehittämisehdotuksia. Sääntöihin sallivuutta Jokainen osasto määritteli omat kehitysalueensa. Kehittämisehdotuksia kehiteltiin edelleen potilaiden kokouksissa osastoilla, hoitajien osastotunneilla ja osastonhoitajien kokouksissa. Potilaiden ja henkilökunnan kehittämisehdotusten pohjalta mm. lyhennettiin hoitajien raportilla käytettyä aikaa, porrastettiin henkilökunnan ruokailuaikoja tai tuettiin potilaiden turvallisuuden tunnetta työvuoron vaihtuessa esimerkiksi siten, että vastuuhoitajat kävivät esittäytymässä potilaille vuoron alkaessa. Eräällä osastolla tupakkahuoneen maalaus tehtiin yhdessä potilaiden kanssa. Osaston viihtyvyyttä lisättiin hankkimalla potilaskäyttöön uusi televisio, kuntopyörä tai ompelukone. Hoidon suunnitelmallisuutta lisättiin ottamalla jollain osastolla käyttöön viikkosuunnitelma ja psykiatrisen potilaan hoitotahto. Jollakin osastolla perustettiin lisää toiminnallisia ryhmiä. Ylipäätään osastojen sääntöjä muutettiin sallivampaan suuntaan. Näillä toimenpiteillä pyrittiin lisäämään myönteistä ilmapiiriä osastoilla. Tärkeänä askeleena potilaiden ja henkilökunnan yhteistyön lisääntymisessä toimivat yhteisökokoukset. Yhteisökokoukset eivät sinällään ole uusia asia. Niiden käyttö oli yleistä 1980-luvulla. Nykyisin erilaiset ryhmätoiminnat ovat useilla osastoilla jääneet vähemmälle huomiolle. Yhteisten asioiden käsittely muodostui hankkees- PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2014 kokeiluksi. Koska laaja kirjallisuuskatsaus osoitti, että ei ole olemassa yksiselitteistä ja kaikille sopivaa menetelmää väkivallan preventioon ja haastavien tilanteiden käsittelyyn, osastot saivat itse luoda toimintatapansa ongelmien ratkaisemiseksi. Tutkijat lähtivät liikkeelle haastattelemalla hoitajia, potilaita ja heidän omaisiaan. Haastatteluista saatua tietoa käytettiin työmenetelmän suunnittelun pohjana. Hoitajien haastatteluissa keskityttiin väkivallan kuvailuun osastolla, siihen yhteydessä oleviin tekijöihin sekä kehitysajatuksiin väkivallan prevention osalta. Potilailta kysyttiin heidän näkökulmaansa väkivaltaan psykiatrisella osastolla sekä kehittämisehdotuksia turvallisen hoitoympäristön luomiseksi. Samoin omaisilta kysyttiin heidän näkökulmaansa potilaan väkivaltaan sekä ehdotuksia tilanteiden hallintaan osastolla. Hankkeen alussa tutkijat analysoivat kolmen tutkimusosaston vaaratilanneilmoitukset vuosilta 2008– 2011. Näitä ilmoituksia oli yhteensä 221. Ilmoituksista selvitettiin tilanteiden tapahtumapaikat osastoilla, kellonajat, kuukaudet sekä käytetyt toimenpiteet väkivalta- ja uhkatilanteissa. Tilanteiden käsittelyssä oli käytetty potilaan rauhoittamista puhumalla, lääkitystä, huone- ja sidontaeristystä sekä kiinni pitämistä. 27 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ Psykososiaalinen työsuojelu PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2014 sa ratkaisevaksi edistysaskeleeksi. Tutkijoiden mukaan uutta toimintatavassa olivat asiat, joita yhteisökokouksessa otettiin esille, ja tapa, jolla ne esitettiin. Ulkopuoliset vetäjät saattoivat tuoda yhteiseen käsittelyyn asioita, joita perinteisesti sairaalaympäristössä ei käsitellä yhdessä. Vastakkainasettelua potilaiden ja hoitohenkilökunnan välillä pyrittiin estämään siten, että tilanteen vetäjänä toimivat organisaation ulkopuoliset henkilöt. Yhteiset ongelmat otettiin rohkeasti esiin ilman syyllistämistä ja niihin mietittiin ratkaisuvaihtoehtoja yhdessä. Luonnollisesti yksilölliseen hoitoon liittyvät asiat, kuten lääkitys, lomat ja perhetapaamiset, käsiteltiin edelleenkin vain henkilökohtaisissa, henkilökunnan ja potilaan välisissä hoitoneuvotteluissa. Esimiehet jalkautuivat – Ongelman nimeäminen on jo yksi askel eteenpäin sen ratkaisemiseksi. Se ei kuitenkaan riitä, vaan tarvitaan vuorovaikutusta ja neuvottelua, jotta ongelma hahmottuu eri osapuolille ja voidaan löytää yhteinen ratkaisu, tutkijat huomauttavat. Hanke toi tutkijaryhmän mukaan esiin myös sen, että esimiestasolla toimivien henkilöiden on tärkeä olla läsnä ja kuunnella potilaiden ja henkilöstön ajatuksia sekä erilaisia näkökulmia. Ymmärrys henkilökunnan ja potilaiden tarpeista auttaa johtoa suuntaamaan toimenpiteitä sinne, missä tarve on suurin. Johtamisen näkökulmasta hankkeessa oli keskeistä se, että esimiehet ja johtajat jalkautuivat osastoille. Strateginen johtaminen on työtä, jota tehdään yhdessä potilaan ja henkilöstön kanssa, ei esimiesten toimistosta johtaen, tutkijat huomauttavat. – Hoitotyön tulee perustua parhaaseen mahdolliseen tutkimustietoon. Osaston toimintatapoja tulee tarkastella kriittisesti. Turhat säännöt ja kiellot joutaa kumota. Niiden tilalle tarvitaan myönteinen ja toivoa herättävä lähestymistapa kanssaihmiseen, professori Välimäki tiivistää. Hanke vaikutti positiivisella tavalla osastojen arkeen. Se lisäsi avoimuutta ja yhteisöllisyyttä, yhdessä tekemistä sekä potilaiden ja omaisten osallisuutta. Väkivalta väheni, ja tapahtumia käytiin entistä systemaattisemmin läpi potilaiden ja henkilöstön kesken. Hanketta voidaan soveltaa sosiaali- ja terveydenhuoltoon, oppilaitoksiin sekä ylipäätään suomalaiseen työelämään. Hankkeen jalkauttaminen onnistui tutkijavetoisesti, koska tutkijat olivat objektiivisia henkilöitä niin potilaille kuin osaston henkilöstölle. Heidän ymmärryksensä psykiatrisesta hoitotyöstä ja heidän aikaisempi työkokemuksensa alalla auttoivat näkemään tilanteiden taakse. Organisaatioissa on asiantuntijoita (kliininen asiantuntija, koulutussuunnittelija, kehittämis- tai laatupäällikkö) sekä esimiehiä, joiden tulisi jatkossa pystyä vetämään tämän tapaisia hankkeita yksiköissä. Lyhyesti: Hoitajien työn hallinta psykiatrisen potilaan väkivaltatilanteessa, Turun yliopiston tutkimushanke – Hankkeeseen osallistuivat Suomesta Turun yliopiston hoitotieteen laitos, HUS jaTyöterveyslaitos. Isosta-Britanniasta mukana oli University of Nottingham ja Brasiliasta National School of Public Health, Department of Epidemiology. – Tutkimus koostui useasta eri vaiheesta. – Ensimmäiseksi tuotettiin kirjallisuuskatsauksia. Ne käsittelivät näyttöön perustuvaa tietoa menetelmistä, jotka ovat osoittautuneet tehokkaiksi väkivaltaisen potilaan ohjailussa ja riskien hallinnassa. Myös väkivaltariskien arvioimiseen tarkoitettuja mittareita tarkasteltiin. – Toiseksi kuvattiin psykiatrisessa sairaalassa työskentelevien hoitajien terveyttä ja työhyvinvointia ja verrattiin sitä eri erikoisaloilla työskentelevien hoitajien työhyvinvointiin. – Kolmanneksi kehitettiin uusi käyttäjälähtöinen työmenetelmä, jonka aineisto koostui fokusryhmähaas tatteluista,tutkimusosastojen väkivalta- ja vaaratilanneilmoituksista, workshopeista, osastokokouksista, uuden menetelmän suunnittelua käsitelleistä kokouksista ja ohjausryhmän kokouksista. – Neljänneksi uusi työmenetelmä otettiin käyttöön ja arvioitiin sen hyväksyttävyys, toimivuus ja vaikuttavuus. –Viidenneksi suunniteltiin uuden työmenetelmän kansallinen käyttöönotto ja hyödyntäminen mm. Technology Acceptance Model- ja Ottawa Model of Research Use ‑malleihin pohjautuen. Tätä varten suunniteltiin ja pilotoitiin verkkokoulutus sekä luotiin kirjalliset ohjeet uuden työmuodon käyttöön terveydenhuollossa. Suosituksia hankekokemuksen perusteella •Osaston tilojen tulee olla turvallisia, hoitoa tukevia ja kodikkaita. •Hoitajien tulee olla mahdollisimman paljon läsnä potilaiden kanssa. •Hoitohenkilökunnan keskinäinen kokous- ja raportointiaika tulee suunnitella järkevästi ja toteuttaa mahdollisimman paljon siten, että potilaat voivat olla siinä mukana. •Kullakin potilaalla tulee olla mielekäs hoito- ja viikkosuunnitelma, jonka suunnitteluun hän on itse osallistunut. •Potilaan hoidon tulee sisältää mielekästä ja kuntouttavaa tekemistä. Tämä tarkoittaa erilaisten aktiviteettien järjestämistä osastolla ja sen ulkopuolella. •Keskeisenä kuntoutusta tukevana periaatteena tulee olla, että potilasta ja omaisia informoidaan. Potilaan osallisuutta pitää tukea. •Jokaisen hoitajan tulisi tuntea menetelmät, joilla väkivaltaa voidaan ehkäistä ja joilla siitä voidaan selvitä. – Tämä on tutkimuksen johtajan henkilökohtainen mielipide. Lähteet Välimäki, M. & Lantta, T. & Anttila, M. & Pekurinen, V. & Alhonkoski, M. & Suvanne, T. & Laine, A. & Kannisto, K. & Kontio, R. (2013). Hoitajien työn hallinta psykiatrisen potilaan väkivaltatilanteessa. Hoitotieteen laitoksen julkaisuja A 66. Turku: Turun yliopisto. Artikkeliin on lisäksi haastateltu professori Maritta Välimäkeä Turun yliopistosta. 28 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ PERHEET Isätkin masentuvat Tuoreen isän masennus ei ole vähäpätöinen asia lapsen kasvun ja kehityksen kannalta. Raskauden aikainen ja sen jälkeinen masennus on liitetty perinteisesti äitiyteen. Äidin masennusta ja sen vaikutuksia niin lapseen, perheeseen kuin parisuhteeseenkin on tutkittu runsaasti. Viime vuosien tutkimukset kuitenkin paljastavat, että isätkin masentuvat. Äskettäin isäksi tulleiden miesten keskuudessa masennus on yleisempää kuin muilla samanikäisillä miehillä. Lapsen syntymän jälkeistä merkittävää masennusta on arvioitu esiintyvän 1,2– 25,5 %:lla isistä. Laaja vaihteluväli kertoo lisätutkimuksen tarpeesta. Naisista 10–30 %:lla esiintyy merkittävää masennusta raskauden aikana, ja masennusriski on tavallista korkeampi vuoden ajan synnytyksen jälkeen. Äidin masennuksen tiedetään olevan haitallista lapsen kehitykselle. Nyt on viitteitä siitä, että isien masennus saattaa vaikuttaa samalla tavoin. On havaittu, että isän osallistuminen vauvan tai leikki-ikäisen lapsen hoitoon – sen määrä ja laatu – ennustaa lapsen kehityksen kulkua. Isän masentunut mieliala lapsen varhaisvuosina saattaa aiheuttaa kehityksellisiä ja psykologisia riskejä lapselle. Vuonna 2005 Lancet-lehdessä julkaistussa tutkimuksessa todettiin, että isän lisääntyneillä masennusoireilla, jotka mitattiin kahdeksan viikon kuluttua synnytyksestä, oli yhteyttä lapsen käyttäytymishäiriöihin kolmen ja puolen vuoden ikäisenä. Erityisen selvästi tämä näkyi pojilla. Tilanne oli sama, vaikka isän depressio oli lieventynyt myöhemmin. Useissa tutkimuksissa on havaittu, että masentunut isä osallistuu vähemmän lapsen elämään ja tekee harvemmin tämän kanssa asioita yhdessä. Isän ja lapsen välinen side heikentyy, isän vanhemmuuteen liittyvä stressi lisääntyy, ja isän ja äidin välisessä suhteessa ilmenee enemmän ristiriitoja. Vähäinenkin masennus on ongelmallista. Jo vähäistenkin masennusoireiden on todettu vaikuttavan haitallisesti sekä vanhemmuuteen että lapsen toimintaan. Paulson ja kollegat havaitsivat vuonna 2006 ja 2009 tehdyissä tutkimuksissa, että lasten ja masentuneiden isien myönteinen vuorovaikutus väheni. Isät eivät jaksaneet leikkiä, laulaa, kertoa satuja eivätkä lukea lapsille. Tällaisen isän ja vauvan välisen vuorovaikutuksen heikentymisen, erityisesti lapselle lukemisen vähentymisen, on todettu PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2014 Arja Kinnarinen 29 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ PERHEET PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2014 vaikuttavan haitallisesti lapsen sanavaraston kehittymiseen kahteen ikävuoteen mennessä. Tutkimuksissa tarkasteltiin yhdeksän kuukauden ja kahden vuoden ikäisiä lapsia ja heidän molempia vanhempiaan. Mikä saa isän masentumaan? Äitien masennuksen syitä on etsitty biokemiallisista muutoksista raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen. Joidenkin tutkijoiden, kuten Paulsonin, mielestä näyttö hormonaalisista syistä on kuitenkin riittämätöntä ja epäjohdonmukaista. Psykososiaalisten tekijöiden tutkimus on sen sijaan ollut suhteellisen hedelmällistä. Psykososiaalisissa teorioissa kiinnitetään huomiota stressitekijöihin, joita aiheuttavat esimerkiksi ihmissuhdeongelmat, sukupuoliroolien vaatimukset, tyydyttämättä jääneet kiintymystarpeet sekä sosiaalisiin normeihin liittyvät ristiriidat. Äidin masennusta ennustavat merkittävästi sosiaalisen tuen puuttuminen, vaikea parisuhde, sosioekonominen asema sekä monet muut psykologiset, sosiaaliset ja perheeseen liittyvät tekijät. Toistaiseksi ei tiedetä paljoakaan siitä, mitkä tekijät aiheuttavat isien masennusta tai pahentavat sitä. Aikaisemmat masennuskaudet tai muut mielenterveysongelmat näyttävät ennustavan vahvasti lapsen syntymään liittyvää masennusta sekä isillä että äideillä. Perheeseen liittyvät tekijät, kuten vanhempien erillään asuminen tai ero sekä uusperhe, näyttävät lisäävän vakavan masennuksen riskiä, mutta vielä ei tunneta mekanismeja, jotka johtaisivat masennukseen isyyden varhaisvaiheessa. Useiden tutkimusten perusteella äidin ja isän masennukset liittyvät johdonmukaisesti yhteen, ja häiriöt vanhempien välisessä suhteessa aiheuttavat ongelmia. Goodman, Pinheiro ja Paulson kollegoineen totesivat tutkimuksissaan muun muassa, että jos äidillä ilmeni lie- vää masennusta, isän merkittävän masennuksen todennäköisyys lisääntyi kolminkertaiseksi. Jos äidin masennus oli kohtalaisen vahvaa tai vakavaa, isän riski oli jopa kahdeksankertainen. Dudleyn tutkimustiimi selvitti vuonna 2001 miesten masennusta lapsen ensimmäisen elinvuoden aikana. Tutkijat totesivat, että isien masennusoireiden vakavuutta ennustivat pääasiallisesti äidin neuroottisuus ja masennusoireet sekä parisuhteen laatu. Masennus ei tartu pelkästään lähisuhteessa. Paulsonin ja kollegoiden vuonna 2007 tekemästä tutkimuksesta selviää, että jos lapsen vanhemmat eivät asu yhdessä – he ovat eronneet, asuvat erillään tai eivät ole koskaan asuneet yhdessä – isän ja äidin suhteen laatu vaikuttaa masennusoireiden vakavuuteen. Lisäksi masennus vaikuttaa kielteisesti vanhempien väliseen suhteeseen, mikä puolestaan vähentää isän yhteydenpitoa lapseen. Myös muissa etävanhempiin kohdistuneissa tutkimuksissa (esim. Rehman ym. 2008 ja Coyne ym. 2002) on saatu samansuuntaisia tuloksia. Entisten mallien pohjalta kohti uudenlaista selitysmallia Tutkijat eivät ole vielä kehittäneet mallia, joka selittäisi vasta isäksi tulleiden miesten masennusta. Mallia ei toistaiseksi löydy myöskään äitien ja isien toisistaan riippuvaisen, lapsen syntymään liittyvän ja rinnakkain kehittyvän masennuksen kuvaamiseen. Simpson ja kollegat käyttivät kehittämänsä äitien masennusta selittävän viitekehyksen pohjana aikuisten kiintymyssuhdeteoriaa, jonka mukaan onnistunut siirtyminen äitiyteen edellyttää vahvaa ja intiimiä suhdetta kumppaniin sekä häneltä saatua tukea. Perusoletus tässä on, että myönteiset ja kestävät läheiset ihmissuhteet toimivat puskurina elämän stressitekijöitä vastaan. Belskyn ja Rovinen vuonna 1990 tekemässä tutkimuksessa puolisoiden välinen rakkaus ja läheisyys vähenivät lineaarisesti kolmen vuoden kuluessa lapsen syntymästä, samalla kun hämmennys ja ristiriidat parisuhteessa lisääntyivät. Vaikka tämä tulos näyttäisi viittaavan parisuhteen huononemiseen, vaihtelut parien keskuudessa olivat huomattavia: joidenkin suhde pysyi entisellään, joidenkin jopa parani. Siksi mallin kehittäminen oli vaikeaa. Kendlerin ja kollegoiden kahdesta tutkimuksesta toinen keskittyi miehiin ja toinen naisiin, ja niiden perusteella tutkijat loivat kaksi laajaa mallia. Geneettisen riskin, päihteiden käytön, persoonallisuuden sekä aikaisemman elämänhistorian ohella nämä sukupuoleen perustuvat mallit korostavat stressaavia elämän tapahtumia sekä parisuhteen vaikeuksia. Ne tarjoavat yleisen käsitteellisen viitekehyksen, johon varhaisvanhemmuuden masennus voidaan sijoittaa. Belskyn vuonna 1984 ehdottamassa vanhemmuuden ratkaisevat tekijät -mallissa vanhempien suhdetta ja masennusta tarkastellaan laajoissa perheen ja suvun systeemeissä, joilla on vaikutusta vanhempien käyttäytymiseen. Edellä mainitut mallit painottavat sekä yhdessä että erikseen puolisoiden välistä suhdetta, johon vanhemmaksi tulo vaikuttaa herkästi ja joka myös ennustaa masennusta. Tämä yhdistettynä yhä kasvavaan näyttöön ihmissuhteiden vaikutuksesta vanhempien masennukseen johti uudenlaisen mallin kehittämiseen. Myös se korostaa vanhempien suhteen merkitystä. Siihen sisältyvät läheisyys ja emotionaalinen sekä konkreettinen tuki, tehokas viestintä, jaetut mielenkiinnon kohteet ja yhdessä vietetty aika, yhteiset arvot ja yhdessä molempia puolisoita tyydyttävällä tavalla sovitut taloudenja lastenhoitoon sekä työhön ja rahaan liittyvät vastuut. Uuden mallin mukaan kumman 30 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ PERHEET tahansa vanhemman masennus lapsen syntymän jälkeen vaikuttaa kielteisesti vanhempien suhteeseen. Vanhempien suhteen laatu ennen raskaaksi tuloa on myös tärkeä tässä mallissa, ja sen uskotaan vaikuttavan vanhemmaksi tuloon liittyviin stressitekijöihin. Kummallakin puolisolla on myös omat heikot kohtansa ja riskinsä, joita ovat mm. henkilökohtainen depressiohistoria ja stressaavat elämän tapahtumat. Molempien masennus sekä suhde kumppaniin ennustavat varhaista suhdetta jälkeläiseen ja osallistumista tämän elämään, perushoidon määrää, myönteistä vuorovaikutus- ta sekä vanhemman ja lapsen välisen siteen muodostumista. Tulevia suuntauksia ja kehitystarpeita Paulsonin mielestä isien masennusta käsittelevä tutkimusaineisto ei ole löytänyt selkeää linjaa. Tämä voi johtua siitä, että monet isien masennukseen kohdistuneet tutkimukset ovat laajempien tutkimusten oheistuotteita. Tulevaisuudessa tarvitaan tutkimuksia, joissa otetaan huomioon erilaiset kulttuurit ja isien osallistuminen äidin ja lapsen elämään sekä ennen synnytystä että sen jälkeen. Isien masennusta tutkivien on päästävä yksimielisyyteen myös muista tutkimuskriteereistä, joihin kuuluvat tutkimusajankohdan ajoitus, isän asema perheessä sekä johdonmukainen terminologia. Lisäksi on kehitettävä edelleen menetelmiä, joiden avulla arvioidaan isien masennusta sekä odotusaikana että lapsen synnyttyä, niin että tulokset olisivat yhtäpitäviä ja johdonmukaisia. Vaikka isien masennuksen tutkimus on vasta aluillaan, palvelujen tarjoajien on aiheellista lisätä seulontaa molempien vanhempien masennuksen havaitsemiseksi ajoissa. Lisäksi tuleville vanhemmille on jaettava tietoa asiasta. Toimitus kommentoi Lähteet Belsky, J. (1984). The determinants of parenting: a pro-cess model. – Child Development 55, s. 83–96. Belsky, J. & Rovine, M. (1990). Patterns of marital change across the transition to parenthood: pregnancy to three years postpartum. – Journal of Marriage and Family 52, s. 5–19. Bronte-Tinkew, J. & Moore, K. A. & Matthews, G. & Carrano, J. (2007). Symptoms of major depression in a sample of fathers of infants: sociodemographic correlates and links to father involvement. – Journal of Family Issues 28, s. 61–99. Coyne, J. C. & Thompson, R. & Palmer, S. C. (2002). Marital quality, coping with conflict, marital complaints, and affection in couples with a depressed wife. – Journal of Family Psychology 16, s. 26–37. Dudley, M. & Roy, K. & Kelk, N. & Bernard, D. (2001). Psychological correlates of depression in fathers and mothers in the first postnatal year. – Journal of Reproductive and Infant Psychology 19, s. 187–202. Edhborg, M. & Matthiesen, A. S. & Lundh, W. & Widström, A. M. (2005). Some early indicators for depressive symptoms and bonding 2 months postpartum – a study of new mothers and fathers. – Archives of Women’s Mental Health 8, s. 221–231. Goodman, J. H. (2004). Paternal postpartum depression, its relationship to maternal postpartum depression, and implications for family health. – Journal of Advanced Nursing 45, s. 26–35. Kendler, K. S. & Gardner, C. O. & Prescott, C. A. (2002). Toward a comprehensive developmental model for major depression in women. – The American Journal of Psychiatry 159, s. 1133–1145. Kendler, K. S. & Gardner, C. O. & Prescott, C. A. (2006). Toward a comprehensive developmental model for major depression in men. – The American Journal of Psychiatry 163, s. 115–124. Paulson, J. F & Dauber, S. & Leiferman, J. A. (2006). Individual and combined effects of maternal and paternal depression on parenting behavior. – Pediatrics 118, s. 659–668. Paulson, J. F., Dauber, S. E. & Leiferman, J. A. (2007). Parental depression, relationship quality, and nonresident father involvement with their infants. Under review. Paulson, J. F., Keefe, H. A., Leiferman, J. A. (2009). Early parental depression and child language development. – Journal of Child Psychology and Psychiatry 50, s. 254–262. Paulson, J. F. (2010). Focusing on depression in expectant and new fathers. – Psychiatric Times 6.2. – http://www.psychiatrictimes.com/ depression/focusing-depression-expectant-and-new-fathers/page/0/1. Paulson, J. F. & Bazemore, S. D. (2010). Prenatal and postpartum depression in fathers and its association with maternal depression. A meta-analysis. – The Journal of the American Medical Association 303 (19), s. 1961–1969. DOI: 10.1001/jama.2010.605. Pinheiro, R. T. & Magalhães, P. V. & Horta, B. L. et al. (2006). Is paternal postpartum depression associated with maternal postpartum depression? Population-based study in Brazil. – Acta Psychiatrica Scandinavica 113, s. 230–232. Ramchandani, P. & Stein, A. & Evans, J. & O’Connor, T. G. (2005). Paternal depression in the postnatal period and child development: a prospective population study. – Lancet 365, s. 2201–2205. Rehman, U. S. & Gollan, J. & Mortimer, A. R. (2008). The marital context of depression: research, limitations, and new directions. – Clinical Psychology Review 28, s. 179–198. Simpson, J. A. & Rholes, W. S. & Campbell, L. et al. (2003). Adult attachment, the transition to parenthood, and depressive symptoms. – Journal of Personality and Social Psychology 84, s. 1172–1187. PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2014 Vauvan syntymä ja vanhemmaksi tulo on parille monella tavalla haastava tilanne. Avuton ja hoivasta riippuvainen vauva herättää vanhemmissaan avuttomuuden tunteita ja kummankin vanhemman mielessä aktivoituvat omat varhaiset hoivakokemukset. Näitä kokemuksia ei voi muistaa ja sanoiksi pukea, mutta niihin liittyvät tunteet, tunnelmat ja olot tulevat eläviksi omassa mielessä. Mahdolliset puutteet saadussa hoivassa voivat pudottaa vanhemman tyhjyyden, yksinäisyyden tunteisiin. Kun parista tulee perhe, vaaditaan kummaltakin vanhemmalta kykyä asettaa vauvan tarpeet omien tarpeittensa edelle, kykyä sietää ulkopuolisuuden tunteita ja kykyä rakentaa kolmenkeskeistä, äidin, isän ja vauvan suhdetta. Puolisot kun eivät enää ole vain toisiaan varten. Omien avuttomuuden tunteiden, ulkopuolelle jäämisen ja jättämisen tunteiden ja jakamisen sietäminen ovat elämänmittaisia haasteita, joita kaikki ihmiset käsittelevät erilaisissa elämän vaiheissa. Uudelle isälle voi olla vaikeaa löytää paikkaansa äidin ja vauvan tiiviissä suhteessa. Uudelle äidille voi olla vaikeaa ottaa isä mukaan vauvan hoitoon. Yksin jääminen näiden tunteiden kanssa voi aiheuttaa vanhemmalle masennusta. 31 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ UUSIA KOULUTUKSIA PROSESSIKOULUTUKSIA UUTTA: MUISTIHOITAJAKOULUTUS SPI, 30 op PERHEKESKEINEN SAATTOHOITOKOULUTUS, Helsinki, 10 + 10 op Suomen laajin muistihoitajan opintokokonaisuus on vuoden kestoinen prosessikoulutus, joka koostuu lähiopetuspäivistä, Muistisairaanhoidon asiantuntijapäivistä, luettavasta kirjallisuudesta ja kirjallisista tehtävistä. Sisältää CERAD-koulutuksen. Kohderyhmä: parantumattomasti sairaiden hoitoon ja saattohoitoon osallistuva hoitohenkilökunta, lääkärit, sosiaalityöntekijät, psykologit. Syksyllä käynnistyvät ryhmät MH 17 Oulussa ja MH 18 Hämeenlinnassa. PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2014 Lisätiedot kotisivuiltamme. Koulutus antaa osallistujille tietoa vakavan sairauden ja kuoleman vaikutuksista perheeseen sen eri kehitysvaiheissa. Koulutus vahvistaa kykyä kohdata ja käsitellä luopumista, menetystä, kuolemaa ja suruprosessia sekä kykyä tukea parantumattomasti sairaita ja heidän läheisiään kuoleman lähestyessä ja saattohoidossa. Koulutus alkaa 8.–9.10.2014. Kouluttajat: Sanna Aavaluoma, perhepsykoterapeutti (VET), paripsykoterapeutti (ET) Florence Schmitt, perhepsykoterapeutti (VET), yksilöpsykoterapeutti (ET) Matti-Pekka Virtaniemi, TL, sairaalapappi, väitöskirjatutkija Lisätiedot kotisivuiltamme. 32 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ UUSIA KOULUTUKSIA RYHMÄNOHJAAJA KOULUTUS, 20 op, HÄMEENLINNA 2015 IKÄÄNTYMINEN, MUISTISAIRAUS & PERHE – 3 päivää Koulutus on tarkoitettu kaikille sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille, kasvatusalan henkilöille, seurakuntien ja järjestöjen työntekijöille, jotka työssään ohjaavat ryhmiä. Ikääntyneiden ihmisten lisääntyminen merkitsee sekä hyvinvoivien ja aktiivisten vanhusten että muistisairaiden määrän lisääntymistä sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluissa. Miten ymmärtää ikääntyneen ihmisen maailmaa? Miten kohdata ikääntyneen ihmisen erityistarpeet? Miten tunnistaa muistisairaus ja sen tuomat haasteet perheelle ja ammattihenkilöille? Koulutus on vuoden kestoinen ryhmäprosessi, jossa luentojen ja käytännön ryhmäkokemuksen kautta jäsennetään ryhmäilmiöitä, ryhmäprosessia ja ryhmän ohjaamisen taitoja. Koulutus alkaa 28.–29.1.2015. Kouluttajat: Sanna Aavaluoma psykodraamaohjaaja, perhepsykoterapeutti (VET), paripsykoterapeutti (ET) Tarja Tammelin, psykodraamaohjaaja, viestintäkouluttaja Lisätiedot kotisivuiltamme. Kolmepäiväinen koulutus on tarkoitettu kaikille ikääntyvien kanssa työtä tekeville sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille, seurakuntien työntekijöille ja yhdistyksissä toimiville sekä ikääntymisestä ja muistisairauksista kiinnostuneille. Turku 17.–19.6.2014 Helsinki 14.–16.10.2014 Kuopio 11.–13.11.2014 Kouluttaja Sanna Aavaluoma. Lisätiedot kotisivuiltamme. Hinta 490 € (+ alv) sisältää materiaalit ja ohjelmaan merkityt lounaat. PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2014 LYHYTKURSSIT 33 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ UUSIA KOULUTUKSIA MUISTISAIRAAN KOKONAISVALTAINEN KOHTAAMINEN, 5 päivää Mitä on muisti, ja mihin sitä tarvitaan? Miten muistisairaus vaikuttaa sairastuneeseen ja hänen läheiseensä? Mitä tapahtuu parisuhteelle muistisairauden myötä? Miten kohdata ja auttaa muistisairasta ja hänen läheisiään? PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2014 Viisipäiväinen seminaarisarja on tarkoitettu kaikille ammattihenkilöille, jotka toimivat muistisairaiden ja heidän läheistensä kanssa sosiaali- ja terveydenhuollossa, seurakunnissa ja järjestöissä. Seminaarisarja antaa kattavan kuvan muistin toiminnasta ja sen häiriöistä sekä muistisairauksien psykososiaalisista vaikutuksista ja niissä auttamisesta. Viisi erillistä koulutuspäivää muodostavat kokonaisuuden. Voit myös osallistua yksittäisiin koulutuspäiviin. Kouluttaja Sanna Aavaluoma on pari- ja perhepsykoterapeutti ja muistiasiantuntija. 1. Monikerroksinen muisti ja muistisairaudet työikäisellä ja ikääntyvällä 2. Muistisairaus psyykkisenä haasteena – Käytösoireita vai yritys tulla ymmärretyksi? 3. Muistisairaus, perhesuhteet ja perheen vuorovaikutus – Haastavia tilanteita perheen arjessa 4. Muistisairaus, parisuhde ja seksuaalisuus – Sinun, minun vai meidän sairaus 5. Muistisairauden haasteet auttajalle – Koko perhe hoidossa ja hyvän hoidon tukena Helsinki 19.8., 2.9., 13.10., 18.11., 9.12. Tampere 14.8., 18.9., 2.10., 5.11., 16.12. KASVUPAIKKANA PARISUHDE 2014 Mikä on parisuhde? Mihin erilaiset parisuhteet perustuvat? Mitä tarvitaan hyvään parisuhteeseen? Miksi parisuhteet päättyvät? Voiko parisuhteen kriisistä selvitä? Parisuhde on ihmissuhteiden joukossa erityinen. Aikuiselle se tarjoaa mahdollisuuden kohdata ja korjata lapsuuden suhteissa koettua ja kesken jäänyttä. Kaksipäiväisessä seminaarissa tutkitaan parisuhteen peruskysymyksiä psykoanalyyttisen viitekehyksen valossa. Seminaari on tarkoitettu kaikille, jotka haluavat paremmin ymmärtää työssään tai omassa elämässään parisuhteiden dynamiikkaa ja sitä, mikä saa ihmisen voimaan hyvin tai huonosti parisuhteessa. Seminaarin ohjaaja on paripsykoterapeutti Sanna Aavaluoma. Kuopio 16.–17.4.2014 Helsinki 12.–13.8.2014 Turku 3.–4.9.2014 Tampere 29.–30.10.2014 Lisätiedot kotisivuiltamme. MUISTISAIRAANHOITO 2014 - ASIANTUNTIJA PÄIVÄT 27.–28.10.2014, HELSINKI, WANHA SATAMA Asiantuntijapäiville ovat tervetulleita kaikki muistisairaanhoidon alan ammattilaiset, muistihoitajat, muistineuvojat, muistikoordinaattorit, sosiaali- ja terveydenhuollon esimiehet sekä eri sektoreilla toimivat muistisairaiden kanssa työskentelevät henkilöt. Päivien ohjelmassa on luentoja, workshop-työskentelyä ja ammatillista verkostoitumista. Luennoitsijoina ovat mm. Sirkka-Liisa Kivelä, Anna Pylkkänen, Ari Rosenvall ja Sanna Aavaluoma. Katso tarkempi ohjelma kotisivuiltamme. 34 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ Työhuoneessa vihainen teini Nuoren vihalle, vastentahtoisuudelle ja kiukulle on omat syynsä. Työntekijä tarvitsee empatian lisäksi kykyä laittaa rajoja. Käyttäytymistä voi kuitenkin rajata rajaamatta tunteita. Arja Kinnarinen, Piia Nurhonen Murrosikä on monille vaikeaa aikaa. Muutokset hormonitoiminnassa ja kehossa hämmentävät ja altistavat tunnemyrskyille. Nuoruus voi olla epävarmuuden, oman identiteetin etsimisen, mielialavaihtelujen, ristiriitaisten tunteiden sekä epäloogisten halujen ja yllykkeiden aikaa. Aikuisuuteen siirtyminen ja vastuun lisääntyminen voivat pelottaa. Jotkut nuoret kiukuttelevat myös saadakseen huomiota. Osalla nuorista on tavallista korkeampi riski kehittää vihaisuus häiriön asteelle. Riski lisääntyy, jos nuorta on lapsena kohdeltu fyysisesti tai psyykkisesti kaltoin. Liiallinen väkivallan näkeminen televisiossa, elokuvissa, peleissä tai asuinympäristössä voi myös lisätä vihamielisyyttä. Riski on suurentunut myös silloin, jos lasta on rangaistu varhaisvuosina kiukuttelusta. Tällöin nuori ei ole oppinut ilmaisemaan kaikkia tunteitaan tilanteeseen sopivalla tavalla, ja ongelma voi kärjistyä ajan mittaan. Äärimmillään nuoren vihaisuus voi ilmetä rajuilla tavoilla: hän voi kiusata tai uhkailla toisia ja joutua toistuvasti verbaalisiin tai fyysisiin yhteenottoihin ikätovereiden kanssa. Jotkut sortuvat rikoksiin, varastavat tai tuhoavat omaisuutta. He voivat myös vahingoittaa eläimiä, esimerkiksi perheen lemmikkejä. Jotkut nuoret alkavat käyttää huumeita tai alkoholia turruttaakseen kiukkuaan ja rauhoittaakseen itseään. Viha voi kohdistua myös itseen, jolloin seurauksena on itsetuhoista käytöstä, kuten viiltelyä, polttamista tai muunlaista vahingoittamista. PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2014 LAPSET JA NUORET 35 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2014 LAPSET JA NUORET Mitä on hyvä muistaa, kun nuori ei tule tapaamiseen omasta tahdostaan? Jos teini-ikäinen on tullut terapiaan vain ja ainoastaan, koska vanhempi, opettaja tai joku muu aikuinen on pakottanut hänet siihen, työntekijän normaalisti toimivat yritykset saada nuori mukaan keskusteluun eivät useinkaan tehoa. Kyseleminen, tulkinta ja kliininen kieli eivät toimi eivätkä kiinnosta nuorta tippaakaan. Kysymykset saattavat suorastaan ärsyttää teini-ikäisiä. He eivät pidä siitä, että heiltä kysytään jatkuvasti, miltä jokin tietty asia tuntuu heistä. Jos nuori ei puhu tarpeeksi tai noudata työntekijän suosituksia, hänet usein leimataan vastahakoiseksi ja työskentelyä vastustavaksi. Jos teini-ikäiset eivät reagoi hyviin perusmenetelmiin eivätkä kotitehtäviin, niitä ei kannata käyttää. Paremmin toimivat normaali ja luonnollinen keskustelu sekä aktiivinen, aito ja arvostava suhtautuminen, suora palaute ja neuvot. suojaa itseään lisäpettymyksiltä. Hän ei enää odota tai toivo mitään: hän ei kaipaa kestäviä ystävyyssuhteita, tukea vanhemmilta tai opettajilta, hyvää itsetuntoa ja koulumenestystä tai todellista tukea ammattiauttajilta. Tällainen nuori on saatava kokeilemaan vaikka vain pienin askelin, miten hän voi terapeutin tai jonkun muun aikuisen avustamana saavuttaa jotakin, mitä toivoo tai haluaa. Nuoren uteliaisuus ja toivo pitää jollain tavoin herättää: mitä hyvää voikaan vielä tapahtua – seuraavassa terapiasessiossa tai elämässä yleensä. Lisäksi hänen on opittava olemaan pelkäämättä toivon heräämistä. Nuoret suojaavat herkästi haavoittuvaa omanarvontuntoaan ja vaistoavat pian, jos heille puhutaan ikään kuin ylhäältä päin. Esimerkiksi terapiassa ei heti alkuun kannata takertua nuoren kertomuksessa ilmeneviin epäjohdonmukaisuuksiin, ennen kuin hän on valmis kohtaamaan niitä, vaan hänen annetaan säilyttää kasvonsa. R. S.: Ei-tahtomiselle on yleensä olemassa loogiset syyt. Nuori ei ehkä vielä kykene tahtomaan. Hän ei ehkä ymmärrä, mikä on tapaamisen funktio, eikä koe sitä hyödylliseksi. Hänellä saattaa olla niin sanottujen ammattiauttajien kohtaamisista paljon huonoja kokemuksia, jotka on hänelle aiheutettu työntekijän taitamattomuuden tai tahdittomuuden johdosta. Nuori saattaa kokea kaikki aikuiset vastapuolikseen. Hän voi vastustaa tapaamista omasta kehitystehtävästään ja ‑vaiheestaan käsin, jossa on tyypillistä ihan vain irtaantumisesta ja itsenäistymisestä johtuen asettua polaarisesti toiseen ääripäähän vanhempiin (ja muihin auktoriteetteihin) nähden. R. S.: Luottamus on toinen tärkeä ulottuvuus, sillä nuorella ei välttämättä ole minkäänlaisia edellytyksiä vielä luottaa outoon uuteen aikuiseen, olkoon kuinka empaattinen ja nuorisomyönteinen hyvänsä. Jos nuoren luottamus on tullut koetelluksi kunnolla – ja jos hän kerran vastentahtoisesti päätyy vastaanotolle –, hänellä saattaa hyvinkin olla tämän tyyppisiä kokemuksia. Ei-tahtominen on ehkäpä ainoa hänen käytössään oleva keino yrittää suojautua tulevilta pettymyksiltä. Surullisinta on se, kun ammattilainen empaattisesti saakin nuoren puolelleen ja nuori avaa tarinaansa, mutta ammattilainen kokee epävarmuutta tarinan edessä ja päätyy ohjaamaan nuoren ”paremmalle ammattilaiselle”. Tässä on varmasti hyvä tarkoitus. Ikävä kyllä se lähes poikkeuksetta tuntuu nuoresta hylkäämiseltä, joka vahvistaa hänen lähtöoletuksen paikkansa pitävyyttä. Ei olisi kannattanut luottaa. Ei olisi kannattanut haluta kertoa tällekään aikuiselle mitään. Kyse ei ole pinnallisesta motivaation puutteesta, vaan paremminkin siitä, ettei koeta tarvetta muuttaa mitään. Taustalla voi olla jopa pelkoa. Nuori saattaa pitää kaikkia auttamisyrityksiä häiritsevänä, hänen asioihinsa pyytämättä puuttuvana toimintana, joka viestii ei-hyväksyntää. Ammattiauttajankaan ei silti tarvitse panna päätänsä pensaaseen eikä heittää kirvestänsä kaivoon, sillä tämähän on vasta lähtötilanne, josta käsin suhdetta lähdetään työstämään. On muistettava aina kohdata ensin ihminen ja luoda häneen jonkinlainen suhde, ennen kuin mennään kovin syvälle asioiden syövereihin. Liian usein ammattilainen luovuttaa liian aikaisin ja toteaa, että ei voi tehdä mitään, sillä nuori ei motivoidu hoitoon. Kysehän on siitä, ettei nuori vielä kykene motivoitumaan, jolloin häntä pitää auttaa. Hänelle pitää järjestää siihen mahdollisuus. Miten voi rakentaa luottamusta nuoreen, joka ei luota aikuiseen? Jos nuorta on kohdeltu kaltoin ja hän on kokenut, että kaikki aikuiset ja järjestelmät ovat pettäneet hänet, hän Minulla on kokemusta myös ”paremman asiantuntijan” näkövinkkelistä, ja voin kertoa mielelläni, ettei psy-puolen ammattilaisen apu ole mitään salatiedettä, avaruustieteestä puhumattakaan. Yllättävän usein kyse on tavallisista asioista, joista nuori ehkä olisi voinut puhua tutun työntekijän kanssa. Joskus tämä ammattilaisen hätkähdys nouseekin omasta historiasta, omista työstämättömistä vaikeista kokemuksista, jotka resonoivat nuoren kertoman kanssa. Tässä on jälleen hyvä syy itse kunkin mennä aika ajoin hoitoon. Milloin on tarpeen konfrontoida nuorta? Toisaalta ei pidä välttää vaikeita asioita, korostaa liikaa empatiaa ja sympatiaa ja jättää kokonaan huomioimatta esimerkiksi nuoren epäystävällistä käytöstä, karkeaa 36 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ LAPSET JA NUORET R. S.: Sitten, kun siihen on aika, tila ja tilaus. Yleisin virhe lienee konfrontoida ennen kuin suhde kestää sen, jolloin nuori vetäytyy ja äänestää jaloillaan. Konfrontaation alussa jo nuori ottaa supression tai repression käyttöön, ja konfrontaatiosta ei näin ole mitään hyötyä, vaan lähinnä haittaa. Haitallista on myös jättää konfrontoimatta silloin, kun se olisi selkeästi tarpeen ja mahdollista. Oikein ajoitettu ja annosteltu konfrontaatio johtaa yleensä hyvään. Joskus ongelmana voi olla myös vahingossa konfrontointi. Nuoret ovat hyvin taitavia huomaamaan yhtä ja toista. Nonverbaalinen konfrontaatiomme voi olla pieni kulmakarvojen kohotus, viive puheessamme tai hiuksenhieno muutos äänenpainossa. Tällainen nonverbaliikka paljastaa asenteemme ja välittää nuorelle konfrontatiivisen ihmettelymme, vaikka varsinaiset mölyt saataisiinkin pysymään mahassa. Varsinainen konfrontaatio kannattaakin tehdä ryhdikkäästi suoraan, sen kummempia kiertelemättä, ilman mitään teennäistä hampurilaismallia, suoraan pihviin pureutuen, mutta samalla kunnioittaen ja arvostaen nuorta. Konfrontoikaa toimintaa ja käytöstä, älkää nuorta itseään. Konfrontoikaa tilanteen seurauksia älkääkä tilanteeseen johtaneita tunteita. Miten suhtautua nuoren vihaan? Voimakas aggressiivisuus voi hoitamattomana aiheuttaa vakavia terveysongelmia. Lievää vihaisuutta helpottaa ystävien ja aikuisten ymmärtäväinen ja kärsivällinen suhtautuminen. Apua saa myös terapiasta, jossa nuori voi opetella keinoja, miten pysytellä rauhallisena hankalissa tilanteissa. Tällöin vakavampien ongelmien kehittyminen pysähtyy. Terapiassa nuori voi myös harjoitella tunteiden ilmaisua tavoilla, jotka eivät ole kielteisiä tai liian rajuja. Myös kiukun alkusyytä voi pohtia: miksi nuori vihastuu, ja mitä hän voi tehdä suuttuessaan? Nuori tietää itse mitä tuntee, eikä hänen tunteitaan pidä kieltää. Jos ne torjutaan, hän voi sulkeutua tai lähteä tilanteesta ovet paukkuen. Jos teini toistaa painokkaasti vihaavansa kaikkia, hänen tunteelleen on hyvä antaa tilaa. Hänelle voi sanoa esimerkiksi: ”Minullakin on päiviä, jolloin tuntuu, että vihaan ihmisiä.” Voi myös kysyä: ”Miten kauan ’vihaan kaikkia’ -mielialasi tavallisesti kestää?” Tämä auttaa normalisoimaan nuoren tunteen eikä leimaa häntä pahaksi tai epänormaaliksi. Aikuisen viesti on: ymmärrän, että sinusta tuntuu, että vihaat kaikkia, ja ehkä tänään teetkin niin. Siitä huolimatta voimme puhua siitä, millä tavoin voit selviytyä koulupäivän läpi. Jos nuori vaikuttaa jatkuvasti vihaiselta, perimmäinen syy voi olla masennus. Nuorten depressio ilmenee usein alakuloisuuden lisäksi ärtyneisyytenä ja räjähdysherkkyytenä. Tällöin on tarpeellista saada apua aggressioiden hallintaan, mutta myös hoitaa taustalla olevaa masennusta. Jos nuoren kiukkuisuus aiheuttaa terveys- ja käyttäytymisongelmia, hänen on tarpeellista opetella vihanhallintataitoja. Jotkut nuoret kaipaavat tätäkin tehokkaampaa apua. Jos kiukku ja vihaisuus vaikuttavat ylipääsemättömiltä, interventiot voivat sisältää useammanlaista terapiaa ja tarvittaessa lääkitystä. Jotkut nuoret voivat hyötyä rentoutumistaitojen opettelusta. Nuori voi oppia tunnistamaan tiettyjä vihaisuutta ennakoivia merkkejä kehossaan. Kun niitä alkaa ilmetä, hän voi käyttää rentoutumismenetelmiä hallitakseen suuttumuksensa. Toiset taas eivät ole oppineet sosiaalisen kanssakäymisen ja kommunikaation taitoja. He eivät ehkä osaa keskustella tai eivät ymmärrä pieniä sanattomia viestejä, jotka ilmaisevat toisten ihmisten tunteita ja mielenliikkeitä. Nämä nuoret eivät ole ollenkaan tietoisia omasta käyttäytymisestään ja vihastuvat, kun kokevat, että heidät on yhtäkkiä torjuttu. Nuori voi työskennellä terapeutin ja vertaisryhmän kanssa, harjoitella uusia menetelmiä ja opetella uusia taitoja, jotka auttavat selviytymään hämmentävistä ti- PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2014 kielenkäyttöä ja suoria loukkauksia. Teini saa tällaisesta väärän viestin: aikuinen – terapeutti tai vanhempi – on valmis luopumaan osasta itsekunnioitustaan rauhoittaakseen vihaista nuorta. Hyvän suhteen ja yhteisymmärryksen rakentaminen edellyttävät nuoren kanssa tekemisissä olevilta aikuisilta omien rajojen ja uskottavuuden säilyttämistä. On pyrittävä löytämään tasapaino ymmärtämyksen ja myötätunnon osoittamisen sekä vaikeiden asioiden käsittelyn välille ja osoitettava, että sekä nuori että aikuinen ovat vastuussa omasta käytöksestään. Jos jotain on aiheellista sanoa, se on sanottava. Epäröinti vain vahvistaa nuoren käsitystä siitä, että hän on niskan päällä tilanteessa. Liiallinen ymmärtäminen tai neutraalius ei toimi. Jollain tavoin on välitettävä viesti, miksi nuoren käytös on ei-toivottavaa. Hänelle on ilmaistava, ettei muu maailma välttämättä hyväksy hänen toimintaansa tai tottele häntä ja ettei manipulointi tai kontrollointi ihmissuhteissa ole hyödyllistä. Nuoren hyviä puolia pitäisi vahvistaa tavalla, joka ei tunnu holhoavalta tai alentuvalta. Jokainen nuori on erilainen. Joku voi olla etäinen eikä välitä mistään, mitä toiset hänelle sanovat tai tekevät. Joku toinen on taistelunhaluinen ja reagoi joka asiaan nyrkit pystyssä. Kielteinen suhtautuminen kaikkeen voi olla keino pitää ihmiset välimatkan päässä ja hallita vuorovaikutusta aikuisiin, jotka yrittävät saada nuorta muuttamaan käytöstään. Ellei nuori ole siihen valmis, se ei onnistu. Aikuisten tehtävänä on nimenomaan yrittää saada nuori haluamaan sellaista, mikä olisi parempi ja toimivampi vaihtoehto. Se on terapiankin päämäärä. 37 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ LAPSET JA NUORET lanteista suuttumatta. Kognitiivis-behavioraalisesta terapiasta, jossa nuori opettelee hallitsemaan ajatuksiaan ja muuttamaan niitä ennen kiukunpurkausta, on apua joissakin tapauksissa. Joillekin perheille on hyötyä yhteisestä terapiasta nuoren kanssa, jolloin käsitellään kiukuttelusta seurannutta vahinkoa ja etsitään yhdessä toimivia ratkaisuja. Vihaisen teinin kanssa eläminen on haasteellista, ja perheenjäsenet tavallisesti kehittävät omia selviytymiskeinojaan, niin etteivät provosoisi nuorta uusiin vihanpurkauksiin. Heidän voi olla vaikeaa tietää, mitä sanoa tai tehdä. Terapiassa koko perheen kommunikointitapoihin kiinnitetään huomiota. Muutkin perheenjäsenet saattavat käyttäytyä haitallisella tavalla. Jos perheessä jatkuvasti riidellään, väitellään ja huudetaan, nuori ottaa siitä oppia ja saa mallin omalle käyttäytymiselleen. Kaikkein vihaisimmille nuorille on tarpeen hoitojakso laitoksessa. PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2014 R. S.: Vihaan on olemassa syynsä. Kaltoinkohtelun ja hyväksikäytön uhrin aggression tarkoituksena ei ole ensisijaisesti muiden vahingoittaminen vaan itsen suojelu. Väärään tulkintaan päätyvä, aggressiolla reagoiva nuori ei saata nähdä omaa osuuttansa, vaan näkee oman aggressionsa muiden aiheuttamana. Tavallaan se onkin. Muut eivät vain tiedä sitä. Viha on tällöin reaktio väärään tulkintaan havainnosta. Viha voi olla seurausta tunteesta, jota ei ole voinut sellaisenaan kohdata. Se saattaa johtua esimerkiksi surusta, pettymyksestä, häpeästä tai syyllisyydestä. Viha voi olla minkä tahansa sillä hetkellä tarvehierarkiassa tärkeänä koetun tarpeen tyydyttymistä ajava puolustava energia, joka tulee hätiin esimerkiksi tilanteessa, jossa pitäisi lopettaa hauskan pito ja aloittaa jokin muu toiminta. Dopamiini älköön loppuko. Viha voi olla opittu keino aikaansaada erilaisia asioita ja tyydyttää tarpeitansa. Niin tai näin, viha ei tee teinistä pahaa tai ilkeää, mutta kun teini käy kierroksilla, hän yleensä hieman tyhmenee tilapäisesti, samoin kuin aikuinenkin. Kun ihmisellä on riittävän paljon stressiä ja ylikierroksia, hän ei kykene minkäänlaisiin kognitiivisiin, rationaalisiin ajatteluprosesseihin. Hän kykenee ainoastaan toteuttamaan selkäytimestä käsin niitä asioita, jotka ovat tuttuja siinä mielentilassa. Yritän itse aina rajata käyttäytymistä rajaamatta tunteita. Vihaa ei sinänsä pidä rajata, mutta vihan tunteen seurauksia usein kylläkin. Tämä pitää tehdä tarjoamalla vihalle parempia kanavoitumistapoja. Vihaa ei kuitenkaan pidä tukahduttaa, sillä painekattilaan voi kertyä hetkessä hallitsematon paine, joka räjähtääkin hallitsematta. Itse suhtaudun nuoreen kunnioittaen ja pidän mielessä sen, ettei nuorestakaan välttämättä ole mukavaa kokea vihaa. Nuori voi itsekin säikähtää omia impulssejaan. Miten kohdata oman lapsen viha? Teini-ikäisen vanhemmilta vaaditaan pitkää pinnaa ja sinnikkyyttä. Vaikka nuori on vastahakoinen ja kiukkuinen, vanhempien pitäisi silti jaksaa osoittaa rakkautta ja välittämistä. Heidän on pysyttävä ajan tasalla ja tiedettävä, missä nuori viettää aikaansa ja kenen kanssa, ja otettava nuori mukaan perhejuhliin. Vanhemmat, jotka sitoutuvat kaikkeen tähän eivätkä suostu luovuttamaan, tavallisesti onnistuvat suojaamaan lapsiaan. Oman lapsen vihaisuutta on vaikea kestää. Se satuttaa ja loukkaa. Mutta kun vanhempi onnistuu käyttäytymään aikuisen roolin edellyttämällä tavalla, vaikka nuori hyökkääkin hänen kimppuunsa, hänellä on todennäköisesti enemmän vaikutusvaltaa kuin hän uskookaan. Säilyttämällä suhteen lapseen haastavissakin tilanteissa vanhemmat antavat kypsän esikuvan ja edistävät myös nuoren kasvua kypsäksi aikuiseksi. On myös syytä muistaa, että nuoren elämässä on muitakin vaikuttajia kuin koti ja vanhemmat. Jos vanhemmat ovat kohdelleet lastaan rakastavasti ja kunnioittavasti ja lapsi on silti vihamielinen, syyt saattavat löytyä muualta. Kaikkia nuoren tekemisiä ja sanomisia ei kannata ottaa henkilökohtaisesti. Nuoren ynseys ja vihamielisyys voivat peittää alleen muita tunteita. Aikuiseksi kasvaminen ja monet muut asiat voivat ahdistaa, ja haavoittuvuus peitetään kovan kuoren alle. Jos vanhempi puolestaan huomaa tehneensä virheen, anteeksipyyntö ja aidot pyrkimykset parantaa koko perheen toimintaa voivat parantaa tilannetta. Joskus nuori itsekin huomaa menneensä liian pitkälle. Silloin on parasta antaa hienotunteisesti hänelle mahdollisuus perääntyä ja säilyttää kasvonsa. Ei kannata ajaa nuorta nurkkaan. Moittiminen, rankaiseminen, nalkuttaminen tai läksyttäminen herättää vain uhmaa. Huumorikin voi auttaa monissa tilanteissa. Lähteet Edgette, J. S. Teen Therapy: Common Mistakes to Avoid. – Psychology Networker. – http://www.psychotherapynetworker.org/freereports. Hartwell-Walker, M. (2006). Parenting Angry Teens. – Psych Central. – http://psychcentral.com/lib/parenting-angry-teens/000550. http://www.newportacademy.com/teen-mental-health-treatment/anger-management. Artikkeliin on haastateltu Raul Soisaloa, joka on Suomen Psykologisen Instituutin kouluttajapsykoterapeutti ja kliininen yksilö-, pari- ja perheterapeutti. 38 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ Minä-myötätunto auttaa jaksamaan Myötätuntoa itseä kohtaan voi ja kannattaa opetella. Sillä on yhteyttä mukautumiskykyyn ja selviytymiseen elämän paineissa, mielenterveyteen ja alustavien tutkimustulosten mukaan myös fyysiseen terveyteen. Arja Kinnarinen Myötätuntoinen suhtautuminen itseen on tärkeää etenkin henkilöille, jotka huolehtivat muista. Self-compassion helpottaa auttajan rooliin sisältyvien vaikeuksien tunnistamista ja myöntämistä, auttaa suhtautumaan itseen armollisesti ja mahdollistaa omien virheiden anteeksi antamisen. Yhdysvaltalainen tohtori, kas- vatuspsykologian apulaisprofessori Kristin Neff on tutkinut vuosikymmenen ajan itseen kohdistuvaa myötätuntoa. Hänen mukaansa siihen sisältyy kolme osa-aluetta: ystävällinen ja ymmärtäväinen suhtautuminen itseen, oman ja toisten inhimillisyyden ymmärtäminen ja tunnustaminen sekä tunteiden hyväksyvä tiedostaminen eli mind- fulness. Se on kykyä arvostaa omaa inhimillisyyttään, vaikka on tietoinen kielteisistä ominaisuuksistaan. Myötätuntoisuuteen itseä kohtaan kuuluvat myös terve itsensä hyväksyminen sekä realistinen käsitys omista vahvuuksista ja puutteista. Sitä ennustavat kiintymystyyli, primääriperheen toiminta ja äidiltä saatu tuki. PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2014 Psyyke ja soma 39 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ Psyyke ja soma PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2014 Yleisesti ottaen myötätunto tarkoittaa toisten ihmisten ymmärtämistä ja asioiden näkemistä heidän kannaltaan. Se on myös heistä välittämistä ja halua auttaa heitä. Toisaalta myötätunto käsittää myös kyvyn suhtautua itseen samalla tavoin. Monet toisista huolehtivat ihmiset kohtelevat hyvin muita, mutta saattavat olla erittäin ankaria ja vaativia itseään kohtaan. Erityisesti naisilta odotetaan myötätuntoisuutta. Mutta jos jatkuvasti antaa toisille ja huolehtii heistä välittämättä itsestään ja omista tarpeistaan, seurauksena voi olla loppuunpalaminen. Liiallinen vaativuus itseä kohtaan on myös haitallista jaksamiselle. Jos kokee, ettei koskaan tee tarpeeksi, ja jos aina piiskaa itseään parempaan suoritukseen, voi päätyä stressiin ja masennukseen. Turhautuneena ei enää jaksakaan olla ystävällinen ja myötätuntoinen hoidettaviaan kohtaan. Siksi on tarpeellista kohdella itseäänkin hyvin, ladata akkujaan ja koota uusia voimia. Self-compassion – oppimisen paikka Neff on saanut tutkimuksissaan mielenkiintoisia tuloksia itseen kohdistuvan myötätunnon myönteisistä yhteyksistä resilienssiin, toipumis- ja selviytymiskykyyn tai joustavaan palautumiseen elämän erilaisissa haasteissa sekä myös mielenterveyteen. Auttamisammattilaisille merkittävä havainto on se, että empatia itseä kohtaan suojaa loppuunpalamiselta ja myötätuntouupumukselta. Myötätuntoa itseä kohtaan on mahdollista opetella. Se rauhoittaa kehon defensiivistä tunnejärjestelmää, jonka kielteiset tai uhkaavat kokemukset aktivoivat. Tilanteissa, joissa reagoidaan hyvin voimakkaasti ja joissa kielteiset tunteet näyttävät pääsevän voitolle, on helppo vajota itsesääliin ja uskoa, että kukaan ei voi ymmärtää eikä auttaa. Itseen kohdistettu empatia murtaa itsesäälin ja itsekeskeisyyden vallan, kun muistetaan, että vaikeat kokemukset ovat osa kaikkien ihmisten elämää. Itseensä ystävällisesti suhtautuva ihminen ei toimi itsetuhoisesti, vaan huolehtii omista tarpeistaan ja osaa nauttia asioista. Hän ei ole ylikriittinen eikä tuomitseva itseään kohtaan. Hän tietää, että kaikki ihmiset ovat epätäydellisiä, epäonnistuvat joskus ja tekevät virheitä. Myötätuntoisuus on tarpeen hankalissa tilanteissa, kun elämän olosuhteet ovat epätavallisen raskaita ja vaikeita tai kun omat virheet, epäonnistumiset tai henkilökohtaiset puutteet aiheuttavat kärsimystä. Hyväksyvä tiedostaminen – mindfulness – auttaa suhtautumaan tasapainoisella tavalla omiin kipeisiinkin tunteisiin ja vähemmän miellyttäviin ominaisuuksiin. Joissakin viimeaikaisissa tutkimuksissa on todettu yhteys itseen kohdistuvan myötätunnon ja psyykkisen terveyden välillä. Nuorilla ja nuorilla aikuisilla myötätuntoinen suhtautuminen itseen on yhdistetty resilienssiin eli selviytymis- ja toipumiskykyyn. Myötätunnon on havaittu suojaavan myös ahdistumiselta. Neff korostaa, että myötätuntoisuus itseä kohtaan ja itsetunto ovat kaksi eri asiaa. Itsetunnon korostamisen kielteisiä puolia ovat narsismi ja tarve tuntea itsensä muita paremmaksi. Näihin liittyy toisten alentaminen: omaa minäkuvaa vahvistetaan muiden ihmisten kustannuksella. Esimerkiksi Yhdysvalloissa liiallinen itsetunnon korostaminen on johtanut narsistiseen kulttuuriin. Siksi on alettu etsiä itsetuntoa korvaavaa käsitettä, joka ei perustu vertailuun ja narsistiseen itseensä keskittymiseen. Neffin mukaan itseen kohdistettuun empatiaan ei liity narsismia. Tuoreita tutkimustuloksia Hallin ja kollegoiden tutkimukseen osallistui 182 opiskelijaa Yhdysvaltojen kaakkoisosassa sijaitsevasta yliopistosta. Tutkijat tarkastelivat itseen kohdistuvan myötätunnon sekä psykologisen ja fyysisen hyvinvoinnin välistä suhdetta Neffin kehittämän arviointivälineen (Self-Compassion Scale, SCS) avulla. Se käsittää kuusi aluetta, joista kolme on positiivisia: ystävällisyys itseä kohtaan, yleinen inhimillisyys ja mindfulness. Loput kolme ovat negatiivisia: itsekritiikki / itsensä tuomitseminen, eristyneisyys ja liiallinen samaistuminen tunteisiin. Nämä yhdistettiin kolmeksi vastinpariksi, jotka ovat itsekritiikki vs. ystävällinen suhtautuminen itseen, eristyneisyyden tunne vs. yleinen inhimillisyys sekä ylisamaistuminen tunteisiin vs. tunteiden hyväksyvä tiedostaminen eli mindfulness. Aikaisempien tutkimusten perusteella tutkijat olettivat ennakolta, että kaikki kolme paria myötävaikuttaisivat parempaan fyysiseen ja psykologiseen terveyteen. Osallistujat vastasivat kaikkiaan neljään kyselyyn, joilla arvioitiin fyysisiä oireita – mm. jatkuvaa väsymystä ja univaikeuksia – ja stressikokemuksia tutkimusajankohtaa edeltävän kuukauden aikana, suhtautumista itseen vaikeina aikoina sekä masennusoireita. Tutkijat havaitsivat, että myötätuntoinen suhtautuminen itseen sekä psykologinen ja fyysinen hyvinvointi ovat yhteydessä toisiinsa, mutta vastinparit vaikuttavat eri tavoin. Tutkijoiden alkuperäinen olettamus, että kaikki kolme vastinparia ennustaisivat fyysistä hyvinvointia, sai osittaista tukea tuloksista. Havaittiin, että itsekriittisyys tai myötätunto itseä kohtaan vaikuttaa ratkaisevasti fyysiseen hyvinvointiin: Vastinparien kriittinen vs. armollinen 40 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ Psyyke ja soma kaan. Tämä tulos oli tutkijoiden ennakko-odotusten mukainen: itsekritiikin ja itsensä tuomitsemisen lisääntyminen ja myötätunnon väheneminen heikentävät kykyä käyttää tehokkaasti myönteisiä selviytymisstrategioita stressitilanteissa. Neff ja Vonk totesivat vuonna 2009, että henkilöt, jotka suhtautuvat itseensä hyvin myötätuntoisesti, kykenevät reagoimaan joustavasti epämiellyttäviin tilanteisiin. Eristyneisyyden lisääntyessä kyky selviytyä stressitekijöistä huononee. Siksi sosiaalinen tuki on tärkeä tekijä. Myös vastinpari ylisamaistuminen tunteisiin vs. mindfulness ennusti merkittävästi paineiden hallintaa ja siten vahvisti aikaisempia tutkimustuloksia, joiden mukaan mindfulness auttaa tehokkaasti hallitsemaan stressiä. Masennus ja stressi Kaikilla kolmella vastinparilla todettiin yhteys masennusoireisiin. Kuitenkin regressioanalyysien tulos oli samanlainen kuin fyysisten oireiden kohdalla: itsekriittisyys vs. myötätunto itseä kohtaan sekä eristyneisyys vs. yleinen inhimillisyys vaikuttivat merkittävällä ja ainutlaatuisella tavalla, vastinpari liiallinen samaistuminen tunteisiin vs. mindfulness ei. Siten ennakko-oletus, että kaikki kolme paria ennustaisivat merkittävästi masennusoireita, sai tässäkin vain osittaista tukea. Tämä tulos vastaa aikaisempia löydöksiä, joiden mukaan itsekriittisten ajatusten ja eristyneisyyden lisääntyminen viittaa masennusoireisiin ja vahvistaa niitä. Jos henkilö murehtii omia puutteitaan ja eristäytyy toisista, tällainen kielteinen toiminta voi vaikuttaa ratkaisevasti masennusoireiden kehittymiseen ja pysyvyyteen. Kaikkien kolmen vastinparin todettiin ennustavan merkittävästi osallistujien kokemaa stressiä – myös regressioanalyysien mu- Jatkotutkimus on tarpeen Hallin ja kollegoiden mielestä myötätuntoisuus itseä kohtaan edustaa realistista tapaa suhtautua maailmaan. Se ei ole veruke virheille eikä oikeuta sellaista käyttäytymistä, joka vahingoittaa itseä tai toisia. Kykyyn tunnistaa sekä omat vahvuudet että heikkoudet yhdistyy halu ryhtyä asianmukaisiin toimenpiteisiin oman hyvinvoinnin edistämiseksi. Koska ihmisten käyttäytyminen on kuitenkin hyvin monimutkainen ja monitahoinen asia, tutkijoiden mielestä lisätutkimukset itseen kohdistuvan myötätunnon ja siihen liittyvien kolmen vastinparin vaikutuksista fyysiseen ja psykologiseen hyvinvointiin ovat aiheellisia. Myös hyvinvointi on monitahoinen käsite, jota on tarkasteltava sekä yksilön sisäisistä että henkilöiden välisistä yhteyksistä käsin. Tutkimuksen otos oli pieni, ja osallistujat olivat pelkästään opiskelijoita yhdestä yliopistosta. Kyselyjen tulokset perustuivat opiskelijoiden omiin näkemyksiin ja raportteihin, ja kaikkiin kyselyihin vastattiin samanaikaisesti. Siksi varovaisuus on tarpeen tuloksien yleistämisessä. Lisätietoja fyysisestä hyvinvoinnista tarjoaisivat esimerkiksi opiskelijoiden terveysraportit ja heidän saamansa lääkitys. Tulevissa tutkimuksissa on aiheellista arvioida pitemmällä aikavälillä, miten itseen kohdistuva myötätunto vaikuttaa fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin ennustamiseen. Lisäksi osallistujien sukupuolijakauma ei ollut tasainen, vaan naisia oli enemmän kuin miehiä. Myös sukupuolen vaikutusta on syytä tutkia tarkemmin. Lähteet Hall, C. W. & Row, K. A. & Wuensch, K. L. & Godley, K. R. (2013). The role of self-compassion in physical and psychological well-being. – The Journal of Psychology: Interdisciplinary and Applied 147, s. 311–323. Kristin Neffin kotisivut. – http:// www.self-compassion.org. Neff, K. (2003). Self-compassion: An alternative conceptualization of a healthy attitude toward oneself. – Self and Identity 2, s. 85–102. DOI: 10.1080/15298860390129863. Neff, K. (2009). The role of self-compassion in development: A healthier way to relate to oneself. – Human Development 52, s. 211–214. DOI: 10.1159/000215071. Neff, K. (2011). Self-compassion for caregivers. – Psychology Today 23.5. Neff, K. & Vonk, R. (2009). Selfcompassion versus global self-esteem: Two different ways of relating to oneself. – Journal of Personality 77, s. 23–50. DOI: 10.111/j.1467-6494.2008.00537.x. PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2014 suhtautuminen itseen sekä ylisamaistuminen tunteisiin vs. mindfulness vaikutus oli merkittävä. Itsekriittisyyden kasvaessa lisääntyivät myös fyysiset oireet. Toisin sanoen mitä enemmän henkilö tuomitsee itseään ja mitä vähemmän hän suhtautuu itseensä myönteisesti, sitä enemmän hänellä on fyysisiä vaivoja. Todennäköisesti hän myös käyttäytyy epäterveellä tavalla eikä huomioi omia fyysisiä tarpeitaan, esimerkiksi tarvetta levätä ollessaan sairas tai väsynyt. Regressioanalyysit kuitenkin osoittivat, että vastinparit kriittinen vs. myötätuntoinen suhtautuminen itseen sekä eristyneisyys vs. yleinen inhimillisyys ennustivat itse raportoitua hyvinvointia, kun taas liiallinen samaistuminen tunteisiin vs. mindfulness ei sitä tehnyt. 41 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2014 Psykoterapia, psykiatria ja kliininen psykologia Hän on maailman napa Hän tietää ja osaa kaiken paremmin kuin kukaan toinen. Hän on aina oikeassa, ja kaikki toiset ovat väärässä. Hän saa taitavasti terapeutin epäilemään omaa ammattitaitoaan kaikesta koulutuksesta, kokemuksesta ja ammattitaidosta huolimatta. Terapeutin on pidettävä varansa, sillä asiakas kaappaa tuossa tuokiossa session hallintaansa ja ohjaa yhä uudelleen keskustelun pois raiteilta, kunnes terapeutti kokee vahvaa houkutusta luovuttaa ja vetäytyä. Onko terapeutti mahdottoman tehtävän edessä? Arja Kinnarinen Mainio asiakas kehuskelee mahtipontisesti loistavalla menestyksellään, saavutuksillaan, omaisuudellaan, bisneksillään ja suhteillaan. Hän pyrkii kaikin tavoin osoittamaan, että on etevämpi kuin terapeutti, jopa psykologiaan liittyvissä asioissa. Hän pyrkii vähättelemään työntekijää, etsii vikoja tästä, vastaanottohuoneesta, mistä tahansa, ettei hänen tarvitsisi ottaa liian syvälle luotaavia kysymyksiä todesta. Asiakkaalla on ollut hyvä lapsuus, eikä hänellä ole nytkään ongelmia. Parisuhteen ja työpaikan hankaluudet selittyvät sillä, että kumppanissa on pahoja vikoja ja johtaja ja kollegat eivät ymmärrä asiakkaan erinomaisuutta ja kadehtivat häntä. Kaiken kukkuraksi läheiset ovat väkisin passittaneet terapeutin puheille sellaisen ihmisen, joka ei missään nimessä psykologisia hoitoja tarvitse. Narsistisen asiakkaan kohtaaminen koettelee työntekijän kärsivällisyyttä. Hän joutuu toden teolla pohtimaan, miten vastata väärinkäsityksiin ja ylimielisiin, jopa loukkaaviin huomautuksiin sillä tavoin, että terapiaprosessi voisi edetä. 42 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ Psykoterapia, psykiatria ja kliininen psykologia Tiukat rajat ja perussäännöt tarpeen Narsistilla on erityinen kyky kaivaa toisten ihmisten heikkoudet esille. Hän on mestari provosoimaan toisissa – myös terapeutissa – epämiellyttäviä reaktioita, kuten raivoa ja kiukkua, sekä riittämättömyyden, epävarmuuden, epäpätevyyden ja huonommuuden tunteita. Siksi terapeuttisen suhteen muodostuminen edellyttää, että terapeutti asettaa tiukat rajat ja perussäännöt ja tunnistaa omat haavoittuvuusalueensa, joita narsisti takuuvarmasti pyrkii käyttämään hyväkseen. Kun terapeutti ilmaisee suoraan, empaattisesti ja liikaa arvostelematta, mitä narsistin käytös saa hänet tuntemaan, se parhaassa tapauksessa avaa yhteyden. Asiakas ei ole saattanut kokea tällaista vuorovaikutussuhdetta aikaisemmin, koska kukaan ei ole uskaltanut sanoa hänelle vastaan. Huolimatta asiakkaan tunteettomuudesta ja aggressiivisuudesta terapeutin on löydettävä tasapaino suorien itseilmaisujen ja rajojen asettamisen välille. Samalla hänen on luotava turvallisuudentunnetta ja tehtävä asiakkaalle selväksi, että terapeutti aikoo kaikista provosoinneista huolimatta jatkaa hoitosuhteen muodostamista. Narsistin purevia huomautuksia ja pilkkaa hänen ei kannata ottaa henkilökohtaisesti. Itseään ihaileva asiakas ja mitätöity terapeutti Asiakas kokee, että hän opettaa terapeuttia ja että mahdolliset tulkinnat ovat itse asiassa hänen omaa keksintöään. Ylimielisyys ja röyhkeä toisen hyväksikäyttö ovat hänen luonteessaan. Asiakas siirtää omat kelvottomuuden, huonouden, masennuksen ja rikkinäisyyden tunteensa terapeuttiin ja vähättelee, halveksii, ivaa ja pilkkaa häntä. Terapeutti kokee monesti itsensä täysin mitättömäksi, kyvyttömäksi ja avuttomaksi; samanaikaisesti asiakas ihastelee omaa voimaansa ja älykkyyttään. Narsistinen asiakas loukkaantuu herkästi. Syntyy eräänlainen kilpailutilanne, jossa asiakas ei halua tuntea itseään terapeuttia huonommaksi eikä menettää kasvojaan. Terapeutti joutuu tasapainoilemaan asiakkaan haavoittuvuuden ja itseensä kohdistuvien tehokkuusvaatimusten kanssa. Silti hän ei saa olla liian tehokas, pätevä ja ymmärtäväinen, koska asiakas voi kokea sen itsensä nöyryyttämiseksi ja lopettaa terapian. Narsistisen henkilön kanssa kaikki aikaisemmin opittu kääntyy ylösalaisin – normaalista tulee epänormaalia, hyvä muuttuu pahaksi, valkea mustaksi ja päinvastoin. Terapeutin osoittama tahdikkuus, välittäminen sekä rakentava ja myönteinen asennoituminen ovat asiakkaan mielestä heikkoutta. Häikäilemättömyys ja röyhkeys sen sijaan merkitsevät hänelle vahvuutta. Ajan mittaan ja terapeutin sinnikkyyden ansiosta asiakas voi kuitenkin parhaassa tapauksessa alkaa tietämättään omaksua toimivampia menettelytapoja. Varo sotkeutumasta narsistin verkkoon Tärkein terapeutin työväline on tässä ja nyt tapahtuva vuorovaikutussuhde, jossa terapeutti oppii kokemuk- PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2014 ”Tämä terapia on ajanhukkaa” Koska narsistisesti häiriintyneeltä puuttuu sairauden tunne, hän aloittaa terapian vain pakon edessä, esimerkiksi jos hän on niin ahdistunut tai masentunut, että se haittaa vakavasti hänen elämäänsä. Hyvin tavallista on, että läheiset ihmiset pakottavat hänet terapiaan viimeisenä keinona: kumppani uhkaa erolla, aikuiset lapset eivät halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä, tai työnantaja on antanut uhkavaatimuksen. Joskus terapia on pakko aloittaa oikeuden päätöksen takia, esimerkiksi kun on kyse laittomista päihteistä, seksuaalisista rikkomuksista tai lähisuhdeväkivallasta. Kun narsistinen asiakas tulee terapiaan, hän tavallisesti syyttää kaikkia muita ihmisiä ja odottaa, että terapeutti poistaa pikaisesti ja kivuttomasti vaikeudet hänen elämästään. Mitä terapiasuhteessa tällaisen ihmisen kanssa on tärkeä tunnistaa, taitaa ja muistaa? Vaikka asiakkaan käytös on vastenmielistä, hän on pohjimmiltaan haavoittunut, varhaisessa elämässään traumatisoitunut, todennäköisesti yksinäinen ja tuntee syvää häpeää. Hän ei lapsuudessaan ole saanut kokea ehdotonta hyväksymistä ja rakkautta. Usein narsistinen henkilö on kasvanut sellaisten vanhempien kanssa, jotka ovat keskittyneet itseensä ja pyrkineet kiillottamaan omaa kuvaansa myös lasten kautta. He ovat vaatineet näiltä täydellisyyttä. Sellaisissa olosuhteissa kasvanut lapsi oppii jo varhain, että tunteet ovat heikkouden merkki. Terapeutin on tärkeä pystyä myötäelämään asiakkaan kokemuksissa ja tunteissa sekä kestämään ja ymmärtämään niitä. Hän verbalisoi asiakkaan tunnekokemukset, joita tämä itse ei pysty käsittämään eikä ilmaisemaan sanoin. Koska narsisti ei halua paljastaa haavoittuvuuttaan, ainoa työskentelypinta, joka terapeutille usein jää, on mahdollinen läheisten ihmisten lopullinen menettäminen. Terapeutti seuraa siksi jatkuvasti, mitä asiakkaan ihmissuhteissa tapahtuu. Hän on itse läsnä aitona persoonana, ihmisenä, joka voi tunnustaa ja tuoda julki, miten halventavat huomautukset ja loukkaukset vaikuttavat häneen. Terapeutin on mahdollista todeta esimerkiksi, että hän voi joutua kiusaukseen vetäytyä suhteesta tai reagoida provosointeihin vastahyökkäyksellä – vaikka se onkin vastoin terapeutin ammatillista etiikkaa. Tällä tavoin terapeutti osoittaa käytännössä, millaisia reaktioita asiakkaan käytös herättää muissa ihmisissä. 43 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2014 Psykoterapia, psykiatria ja kliininen psykologia sestaan, mikä toimii ja mikä ei. Narsistinen asiakas estää monin tavoin terapeuttia toimimasta terapeuttisesti ja pyrkii vetämään tämän mukaan omaan elämysmaailmaansa. Narsisti projisoi, kieltää tosiasiat, lohkoo ja käyttää projektiivista identifikaatiota. Terapeutin on kyettävä erottamaan asiakkaan tiedostamattomien toiveiden, yllykkeiden ja motiivien ristiriitaisuudet sitä mukaa kuin ne ilmenevät istunnoissa. Asiakas pyrkii manipuloimaan terapeuttia ja tekemään hänestä – samoin kuin muistakin ihmisistä – narsistisen lähteen, joka palvelisi yksinomaan hänen tarkoituksiaan ja toimisi hänen toiveidensa ja päämääriensä mukaisesti. Tällä tavoin asiakas välttelee oman vajavaisuutensa kohtaamista. Terapeutin on tunnistettava sellaiset pyrkimykset ja vältettävä liittoutumista niiden kanssa. Sen sijaan hänen pitää kuvailla niitä empaattisesti asiakkaalle, niin että niitä on mahdollista tarkastella ja tulkita. Terapeutti voi käyttää omista reaktioistaan saamaansa tietoa asiakkaan sisäisen maailman ymmärtämiseen. Hän joutuu kestämään asiakkaan voimakkaita kielteisiä reaktioita ja verbaalisia hyökkäyksiä. Joskus hyökkäys voi olla fyysinenkin. Samalla hänen pitäisi pystyä säilyttämään ammatillinen asennoituminen. Jos terapeutti tekee virheen tai provosoituu, asiakas on voitonriemuinen ja tuntee ylemmyyttä. Terapeutti voi varautua siihen, että ei aina pysty säilyttämään malttiaan ja ammatillista asennettaan: hän voi raivostua tai vetäytyä liian passiiviseen rooliin. Viritettyihin ansoihin putoamista ei ehkä voi kokonaan välttää, mutta kun terapeutti on tietoinen asiakkaan toimintatavoista ja pyrkimyksistä, hän voi paremmin tunnistaa ne roolit, joihin hän on tahtomattaan joutunut tai joihin häntä yritetään pakottaa. Samalla hän saa lisää tietoa asiakkaan tavoitteista ja motiiveista ja voi käyttää niitä terapian edistämiseksi. Apuvälineitä menneisyyden muistamiseen Narsistinen asiakas on haluton tutkimaan tunteitaan ja menneisyyttään, mutta on joitakin välineitä, joista voi olla hyötyä aikaisemman historian tarkastelussa: Valokuvat voivat palauttaa mieleen syvälle hautautuneita tunnekokemuksia. Ne voivat auttaa myös terapeuttia pysyttelemään empaattisena, kun hän näkee, millainen asiakas on ollut lapsena ja nuorena. Asiakas taas voi kuvien avulla muistaa torjumansa kivun, jota lapsuudenaikainen rakkaudettomuus on aiheuttanut. Valokuvat voivat myös kertoa, miten asiakkaan psykologiset selviytymismekanismit ovat kehittyneet. Niistä saattaa käydä ilmi, miten esimerkiksi herttaisesta pikkupojasta on kasvanut uhmakas, kyräilevä ja kapinoiva teini-ikäinen. Toinen väline on tuolileikki, jossa kuvitellaan, että asiakas istuu eri-ikäisenä tuolilla ja hänen isänsä ja äitinsä istuvat toisilla tuoleilla. Asiakas sanoo, mitä olisi eniten toivonut missäkin vaiheessa. Hän puhuu myös vanhempiensa äänellä, niin kuin nämä ovat hänelle lapsena puhuneet. Terapeutti voi ohjata asiakkaan mielikuvia myös audioviesteillä, jotka joko äänitetään asiakkaan puhelimeen tai lähetetään sähköpostiin. Narsistinen asiakas tuntee helposti session loputtua syvää häpeää, jos on paljastanut omaa haavoittuvuuttaan. Hänen sisäinen äänensä sanoo: ”Mikä narri! Nolasit itsesi täysin. Et sinä tarvitse mitään terapiaa. Sinua huijataan.” Terapeutti voi varautua tähän ja äänittää rohkaisevan ja vahvistavan viestin, jonka asiakas voi kuunnella ahdistavien ajatusten vallatessa mielen. Viesteissä voi olla myös ohjeita, miten toimia, kun syntyy vaikea tilanne vaikkapa puolison kanssa. Häiriön aste vaikuttaa hoitoon Nuoruusiän narsismi voi korjaantua itsestään turvallisessa ja myönteisessä kasvuympäristössä. Myöhemmällä iällä parantuminen on vaikeampaa ja riippuu narsismin asteesta. Suurin osa narsistisen persoonallisuushäiriön kriteerit täyttävistä henkilöistä pitää itseään normaaleina eikä hakeudu vapaaehtoisesti terapiaan. Tahdon vastainen psykiatrinen hoito heidän kohdallaan ei ole mahdollista, ja sellaisessa tilanteessa asiakkaan oma motivaatiokin puuttuisi. Jotkut lievemmin narsistiset henkilöt saattavat elämän kriiseissä ahdistuessaan ja masentuessaan hakeutua terapiaan. He kuitenkin haluavat, että terapeutti poistaisi vain kiusalliset oireet. Tässä on terapeutin tilaisuus osoittaa, että perusongelmakin pitäisi hoitaa, ei vain oireita. Jos terapeutti saa asiakkaan motivoitumaan ja sitoutumaan pitkäaikaiseen terapiaan, onnistuminen on mahdollista. Terapia keskeytyy helposti ennenaikaisesti, mutta asiakas voi palata myöhemmin uudelleen, jos oireita ilmenee. Lisäksi on suuri joukko ihmisiä, joilla on selkeästi narsistisia piirteitä mutta jotka eivät täytä persoonallisuushäiriön minimikriteereitä. Heitä kannattaa hoitaa, koska he tiedostavat oman käytöksensä tuhoisan vaikutuksen ihmissuhteisiin. Terapian avulla manipuloinnin mestariksi Uusimpien tutkimusten mukaan vuorovaikutuksellinen psykodynaaminen psykoterapia ja kognitiivinen käyttäytymisterapia saavat aikaan parempia tuloksia kuin muut terapiat. Monien asiantuntijoiden mielestä psykoterapeuttinen hoito on kuitenkin aina hyvin vaikeaa ja edellyttää erittäin hyvää ammattitaitoa. 44 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ Parhaista yrityksistä huolimatta hoito voi keskeytyä ennenaikaisesti. Terapeutti saa varautua siihen, että ei saa tunnustusta tai kiitosta työstään, kun taas halveksuntaa ja mitätöimistä tulee niskaan roppakaupalla. Vuorovaikutuksellinen psykodynaaminen psykoterapia on vaativaa, eikä ole varmaa, johtaako se toivottuun tulokseen. Etukäteen on mahdotonta ennustaa, pystyykö asiakas kohtaamaan syvällä sisimmässään piilevän sietämättömän kivun ja kestääkö terapeutin ammatillinen asenne potilaan loukkaavaa, pilkallista ja kaikkea mitätöivää ylimielistä suhtautumista. Hoidon tärkein tavoite on erilaisten tunteiden sietokyvyn lisääminen ja siten haavoittuvuuden väheneminen. Vaikeat tunnekokemukset on kohdattava ja käytävä läpi. Tavoitteena on auttaa asiakasta muuttamaan käyttäytymistään ja ymmärtämään, että hänen omissa asenteissaan on korjaamisen varaa ja etteivät kaikki ongelmat olekaan muissa ihmisissä. Myös hänen horjuvaa itsetuntoaan pyritään kohentamaan. Terapia on intensiivistä ja kestää useita vuosia. Perhe-, pari- ja ryhmäterapia voivat joissakin tapauksissa auttaa lievästi narsistista henkilöä ymmärtämään, miten hänen käytöksensä vaikuttaa toisiin ihmisiin. Narsistin vaikutuspiirissä eläville läheisille perhe- ja pariterapia voivat olla hyödyllisiä. Vaikeimmin narsistisesti häiriintyneillä psykososiaaliset hoidot ja psykoterapiat voivat vahvistaa narsismia. (Vaikeasti häiriintynyt täyttää DSM-IV-käsikirjan mukaan enemmän kuin viisi kohtaa yhdeksästä narsistisen persoonallisuushäiriön kriteeristä.) Tällöin asiakkaasta tulee hoidon ansiosta aikaisempaa kyvykkäämpi manipuloija. Huomio perustuu osittain tutkimuksiin, mutta myös monet alan asiantuntijat ovat yhtä mieltä omien kokemustensa perusteella. Jos terapeutti huomaa, että asiakas oppii terapiassa entistä taitavammaksi hyväksikäyttäjäksi, hoito on välittömästi lopetettava. Ole läsnä ja pidä varasi Narsisti on terävä huomioija ja erottaa epäaitouden nopeasti – myös terapiassa. Terapeutin on oltava läsnä aidosti omana persoonanaan, ei ammattikieltä suoltavana asiantuntijana. Tärkeitä ominaisuuksia ovat myös sitkeys, peräänantamattomuus ja paksu nahka, koska narsistin pahimmat ominaisuudet voivat ryöpsähtää esille milloin vain. Vaikka kaikki näyttäisi menevän hyvin, asiakas voi äkkiarvaamatta tyrmätä terapeutin purevilla huomautuksillaan, niin että tämä jää haukkomaan henkeään. Terapeutin on väsymättä yhä uudelleen ja uudelleen tunnistettava, miten asiakkaan käytös vaikuttaa häneen ja mitä reaktioita ja tunteita se hänessä herättää. Ehkä viesti menee lopulta perille ja asiakas ymmärtää, että muut ihmiset kokevat hänet samoin kuin terapeutti ja että hän itse on vastuussa omasta käytöksestään. Monet terapeutit ovat yhtä mieltä siitä, että narsistisen asiakkaan muuttuminen ei ole helppoa. Hän ei ole kovin motivoitunut muutokseen, etenkään jos hän hakeutuu hoitoon toisten pakottamana. Muutos on kuitenkin mahdollista, ellei narsismi ole hyvin vahvaa. Läheisten menettämisen uhka saattaa olla ainoa muutokseen kannustava seikka. Asiakas tuskin koskaan luopuu kaikista puolustusmekanismeistaan, mutta terapia voi auttaa häntä tiedostamaan, millaista toisen osapuolen on olla suhteessa häneen. Tämä tietoisuus lisääntyy vähän kerrassaan, kun terapeutti jaksaa jatkuvasti vaatia asiakkaalta vastuun ottamista käytöksestään, puheistaan ja niiden seurauksista. Suhde terapeuttiin – niin hankala ja voimia koetteleva kuin se onkin – voi olla asiakkaan elämässä ensimmäinen oikea vuorovaikutussuhde. Terapia vaatii kuitenkin vuosien työn, sillä narsismi koskettaa henkilön koko persoonallisuutta. Narsismia paljon tutkineen ja itse narsistiksi tunnustautuvan tohtori Sam Vakninin mielestä narsismista tiedotetaan liian vähän. Hänen mukaansa siitä parantumista myös liioitellaan helposti, koska älykkäät narsistit kykenevät huijaamaan mielenterveysalan ammattilaisiakin. Monet heistä ovat äärimmäisen hyviä manipuloijia ja taitavia näyttelijöitä ja oppivat helposti, miten huijata terapeuttia. Lähteet Behary, W. (2013). Challenging the narcissist. How to find pathways to empathy. – Psychotherapy Networker July/August, s. 38–43, 52. Buechler, S. (2009). Tulla rakkauden narriksi narsismin hoidossa. – Psykoterapia 28, s. 117–122. Hyrck, R. (2006). Ohut- ja paksunahkainen narsisti. – Psykoterapia 25, s. 3–32. Narsistien uhrien tuki ry. – http://narsistienuhrientuki.yhdistysavain.fi. Schulman, G. (2004). Narsistisen häiriön hoito. – Suomen Lääkärilehti 19, s. 2013–2020. Schulman, G. (2011). Narsistisen persoonallisuushäiriön omaavan potilaan hoito. Luento 5.4. Vaknin, S. (2008/2011). Narcissistic personality disorder treatment modalities and therapies. – http://www.healthyplace.com/personality-disorders/malignant-self-love/narcissistic-personality-disorder-treatment-modalities-and-therapies. PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2014 Psykoterapia, psykiatria ja kliininen psykologia 45 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ UUSIA KOULUTUKSIA Psyykkinen etäännyttäminen asiakastyössä, 4 t Ajatteletko asiakasasioita myös vapaa-ajalla? Kuormittavatko ne yksityiselämääsi? Tuttu ilmiö monelle. Haluatko oppia taitoja, joilla opit rajaamaan työsi paremmin sekä suojaamaan itseäsi kuormittavissa asiakastilanteissa? PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2014 Tavoite Opit tietoja ja taitoja, jotka auttavat rajaamaan työtä, suojaamaan itseä sekä ennalta ehkäisemään myötätuntouupumusta ja uupumusta ylipäätään. • • • • • • Päivän sisältö Vuotavat, toimivat vai muurirajat? Rajojen vahvistaminen: työkaluja ja esimerkkejä Työ- ja vapaa-ajan rajaaminen Roolihoukutukset Mitä kehossa ja aivoissa tapahtuu asiakastyön paineessa? Teoriaa ja sovelluksia Rentoutumisen ja rauhoittumisen keinoja keskelle työn arkea Seuraavat koulutukset Tiistai 25.3.2014 klo 12–16, Oulu Tiistai 15.4.2014 klo 12–16, Vaasa Maanantai 5.5.2014 klo 12–16, Joensuu Keskiviikko 11.6.2014 klo 12–16, Vantaa Keskiviikko 18.6.2014 klo 12–16, Lappeenranta Kouluttaja Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijakouluttaja, perheterapeutti, FM, psykologian opettaja Piia Nurhonen p. 050 532 3323 [email protected] Ilmoittautumiset: www.psyk.fi 46 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ UUSIA KOULUTUKSIA Henkisen kestävyyden kehittäminen ‑menetelmäkoulutus, 4t Imeekö työ voimat? Miten jaksaa paineista huolimatta? • • • • • Päivän sisältö Kuinka tunteet tarttuvat? Tunnekuormituksen hallinta Tietoisuustaidot ja sisäinen puhe Kehotietoisuus Oman jaksamisen arviointi Seuraavat koulutukset Keskiviikko 16.4.2014 klo 9–13, Rovaniemi Keskiviikko 14.5.2014 klo 8–12, Helsinki Tiistai 17.6.2014 klo 12–16, Pori Kouluttaja Psykososiaalisten menetelmien asiantuntijakouluttaja, perheterapeutti, FM, psykologian opettaja Piia Nurhonen p. 050 532 3323 [email protected] PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2014 Tavoite Välineitä henkisen kestävyyden kehittämiseen ihmissuhdetyössä, jossa stressi on arkipäivää. Käytännöllinen koulutus, joka soveltuu hyvin jatkoksi psyykkisen etäännyttämisen koulutukselle. Koulutus ei edellytä aiheesta pohjatietoja ja sopii kaikille kiinnostuneille koulutuksesta ja työkokemuksesta riippumatta. Ilmoittautumiset: www.psyk.fi 47 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ UUSIA KOULUTUKSIA Työkalupakki lasten ja nuorten käytöspulmiin Yksilöohjaajan työkalupakki • Kohtaatko työssäsi lapsia tai nuoria, joilla on käytöshäiriöitä? • Koetko käytöshäiriöiden lisääntyneen? • Tuntuuko joskus siltä, ettei työkalupakistasi löydy riittävästi keinoja auttaa? • Miten turvata lapsille ja nuorille riittävä turvallisuus ja työrauha? • Kiinnostaisiko oppia toimiviksi todettuja keinoja? • Miten auttaa asiakasta eteenpäin omassa ajattelussaan ja tilanteessaan? • Apua päätöksentekoon: mitä kannattaa ja mitä ei kannata kokeilla? • Miten ja milloin konfrontoida? • Miten auttaa asiakasta suunnittelemaan ja päättämään asioita? • Miten auttaa asiakasta varomaan sudenkuoppia ja ylläpitämään toivoa ja motivaatiota? Aika ja paikka Maanantai 14.4.2014 klo 12–16, Helsinki Maanantai 31.3.2014 klo 12–16, Helsinki Perjantai 25.4.2014 klo 12–16, Kouvola Keskiviikko 7.5.2014 klo 8–12, Jyväskylä Keskiviikko 21.5.2014 klo 8–12, Rovaniemi Maanantai 26.5.2014 klo 8–12, Helsinki Lisätietoa osoitteesta www.psyk.fi Lisätietoa osoitteesta www.psyk.fi Netti- ja tietokonepeliriippuvuuden arviointi ja hoito Myötätuntouupumus auttajan sudenkuoppa? • Milloin on kyseessä nettiriippuvuus? • Miten määritellään tietokonepeliriippuvuus? • Koulutuksessa opiskellaan näyttöön perustuvia menetelmiä, joilla netti- ja tietokoneriippuvuutta voidaan arvioida ja hoitaa • Miten koulu, koti ja yhteiskunta voivat auttaa ongelman ennalta ehkäisemisessä? • Mitä myötätuntouupumus on ja mitä se ei ole? • Mikä myötätuntouupumukselta suojaa? • Kuka on vaarassa myötätuntouupua? Aika ja paikka Aika ja paikka Tiistai 27.5.2014 klo 8–12, Hämeenlinna Torstai 28.8.2014 klo 8–12, Helsinki Keskiviikko 12.3.2014 kello 12–16, Hämeenlinna Tiistai 1.4.2014 kello 12–16, Joensuu Tiistai 6.5.2014 kello 12–16, Viitasaari Keskiviikko 4.6.2014 klo 8−12, Oulu PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2014 Aika ja paikka Lisätietoa osoitteesta www.psyk.fi Ohjelma Myötätunnosta myötätuntostressiin Kasvokkain myötätunnon uuvuttavuuden kanssa Miten suojautua? Hoidon ulottuvuuksista HUOM.! Kaikkia näitä, kuten muitakin lyhytkurssejamme, on saatavissa myös tilauskoulutuksina! 48 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ KAIKKOSEN KOLUMNI Partureita, psykiatreja, painajaisunia ja muuta p:llä alkavaa Viime kolumnissani ennen vuodenvaihdetta jäin pohdiskelemaan, että ei taida Kaikkosen pojasta tulla psykoterapeuttia, kun tutkaillaan mainittujen koulutusten hintojen pompsahdusta viime aikoina… Nyt kun kirjoitan tätä kolumnia, on kulunut pari viikkoa siitä, kun tv:stä tuli jälleen lääkeyhtiön toimintaa syväluotaava tutkivan journalistin ohjelma. Alkuvuodesta kävin puolestaan yksillä lääkeyhtiön järjestämillä koulutuskinkereillä (ettei vain olisi ollut sama tv:stä tuttu). Ennen noita kokkareita piti tietysti käydä parturissa, ja parturini on kyllä mahdottoman viisas mies. Lääkärinä minut on koulutettu arvioimaan lääkehoidon indikaatioita ja kontraindikaatioita eli hyöty- ja haittasuhteita huomioiden kulloisenkin potilaan yksilöllinen kokonaistilanne. Siitä on melkein 30 vuotta, kun valmistuin lääkäriksi. Paljon on vettä virrannut Aurajoessakin siinä ajassa. Viime aikoina moni lääke, joka on alun perin kehitetty vaivaan X, on kokenut lyhyessä ajassa käyttöaiheiden monipuolistumisprosessin. Niinpä muutaman vuoden päästä lääkettä markkinoidaankin ensisijassa vaivoihin T, U, V, W, Y, Z ehkä lisämaininnalla ”Saattaa auttaa myös vaivaan X”. Sellaista se lääketieteellinen tutkimus toisaalta tuppaa olemaan. Jos ei mitään yritetä, ei mitään koskaan saavutetakaan. En halua vaipua sinisilmäiseen hurskasteluun. Meillä on jatkuvasti menossa monenlaisia ”tutkimuksia”, joissa lääkekokeilujen kohdejoukkona toimii suuri määrä potilaita, jotka eivät tiedä olevansa mukana kokeilussa. Ja mikä valitettavinta, meillä on suuri joukko lääkäreitä, jotka toteuttavat näitä lääkekokeiluja tietämättä, että he ovat aktiivisia toimijoita kansainvälisissä lääketutkimuksissa. Näin tapahtuu monestakin eri syystä, joista yksi voisi olla mukaillen ”raumalaist jaaritust” seuraavanlainen: Tutkimustulos on niingon gombost, ei sill ol mittä virkka jonsei stää levit. PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2014 by Irwin H. Kaikkonen med.lic. psykiatriker och spec.i allmänmed. 49 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2014 Lääkeyhtiön kokkareilla oli hyvät tarjoilut ja maiMiten nuorten kanssa kannattaa keskustella? Mitä ihnio ohjelma. Illanvietossa päädyin istumaan samaan mettä siellä koulussa nykyään opetetaan, jos ei psykiatri pöytään kolmen erittäin viehättävän nuorisopsykiatriosaa ihmisten kanssa keskustella? Minkälaista kokemusta aan erikoistuvan lääkärineitokaisen kanssa. Juttelimminulla on näistä ja näistä lääkkeistä nuorten psyyken me monesta asiasta – ja kun heille selvisi, minkälaisia hoidossa? Miksi tuollaista kysytään, kun mainittuja lääkhommia olen viime aikoina työkseni tehnyt, kysymyskeitä ei ole koskaan edes testattu nuorilla? Eikä varsinten tulvaa ei voinut enää hillitä. Tunsin itseni asiankaan niitä pitäisi nuorille ylipäätään kirjoittaa. Mitä tuntijaksi, ja itsetuntoni kohosi kattoon. Myöhemmin kokemusta minulla on näistä ja näistä nuorten psykiatriillalla, hiipiessäni jälleen yksin hotellihuoneeseeni, sista ongelmista? Mitä he tuollaisia kysyvät, eihän nuorelmuutamat illan aikana esitetyt kysymykset kolkutla vielä pitäisi tuollaisia ongelmia voida edes olla? Minä tivat vielä. Olin jäänyt pohtimaan joitakin niistä ja olen vanha ja väsynyt mies. Katsoin viimeisen kerran huomasin ilmeen kasvoillani vakavoituvan. Minkälaikelloon ennen uneen vaipumista joskus 03:n jälkeen. sia kokemuksia minulla on näistä ja näistä nuorten psykiatrisista ongelmista? Minkälaisia kokemuksia minulla Kävelin tyynenä aamun hämärässä Eerikinkatua on näistä ja näistä lääkkeistä nuorten hoidossa? Miten pitkin töihin. Oli tavallinen päivä tiedossa, piminun mielestäni nuoren kanssa ylipäätään kannattaa täisin tavallista vastaanottoa, tuttuun tavalliseen keskustella hänen psyykkisen hyvinvointinsa kysymyksistapaan. Mutta jostakin syystä tunsin, että minua tä? Ja niin edelleen. seurataan. Olin näkevinäni mustan auton, selSaapuessani muutaman tunnin päästä hotellihuolaisen vanhan Lincoln Continentalin näköisen, neeseeni ja saatuani sinne vihdoin ja viimein rasittajossa etupenkillä istui kaksi tummapukuista miesvan taistelun jälkeen valot päälle (älyttyäni siis, että tä aurinkolasit päässä. Nämä miehet tuntuivat huoneen korttiavain piti ensin tunkea pääkatkaisijaan) tutuilta. Zädäm. Yhtäkkiä olin vastaanottohuokatseeni osui peiliin. Tukka oli hyvin. Pieni hymynväre neessani, edessäni potilas ja hänen lipidiarvonsa. vilahti kasvoillani, ja mieleeni pulpahtaneet parturini Tarkoituksenani oli ilmeisesti kirjoittaa korkean esittämät kysymykset tarjosivat hetkeksi muuta miekolesterolin johdosta potilaalleni ”reseptiä” koskien tittävää. ”Oleksää Kaikkone semmost miettiny, et misä liikuntaa, mutta käteni ei totellut. Se alkoi kirsää näkisit ihtes viirevuarempääst? Et mitä sä oikiast eläjoittaa: ” li…”, ja lopputuloksena oli lääkemääräys mältäs haluaisit?” Olipa äärettömän vaikea kolesterolilääkkeeseen. Zädäm. Edessäni kysymys. Huomasin, että kylläpä oli uusi potilas, tarkoituksenani in w meillä on tapana kysyä potikirjoittaa hänelle epämääräiIr , en on kk ai K H. lailtamme – verrattain huoseen ahdistukseensa ”resepti” o, fiktiivinen hahm lettomasti, ilmeenkään välyhytterapiaan. Käteni ei med.lic. on 100% nkään tosielämän rustu kehe pe n hä a st kä se ei ri rähtämättä – äärettömän totellut nytkään, vaan on kaksikulttuu henkilöön. Ir win ymmenissä oleva omaleivaikeita kysymyksiä. En alkoi kirjoittaa: ” ly…” äk viisiss äperheestä, noin an hän on yleislä ta el ks tu lu minä todellakaan tiedä, ou Lopputuloksena oli K ies. aimainen poikam iatri. Hän seuraa yk ps kä se i är äk llä slä ää misä mää näkisin ihlääkemääräys valmisketieteen erikoi aan kantaa värikk sen nostunut ottam in in ki ku la on al ja teni viirevuarempääst, teeseen, jota käytetään al sa in an ni ka in an ja ajan ilmiöih rkoitettu viihteelta enkä oikiastans sitäkää, tavallaan maailm moneen erilaiseen kolumni on enkin pekin. Kaikkosen se tä uk es im er vi tk tu a et mitä mää elämältävaivaan, myös ahdisnä asiapitoisi itus toiliseksi, vaik ka sii elläänkin. Toim sit kä n ei ni haluaisin. Huomaan, tuneisuuteen. Zädäm. us ita en aikkos rustuvia aihe ta louk kaannu K lke ot su an ka ku i että moni valinnalta ja Zädäm. Zädäm. Sama nkin pi voo, ette sillä ne ovat kuite kkoa, ist te en m m ko selkeältä ajatusprosessilta meno jatkui, kunnes… rjoitettuja. Kai silmäkulmassa ki s. ie im tuntunut asia on loppujen or nen on huum lopuksi monen sattuman sumHeräsin noin kello 04 kylmässä ma. Minulle on koulutusajoilta hotellihuoneessa hikisenä ja hengästyjäänyt mieleeni moni fiksulta tuntunut neenä, sillä olin kuin olinkin vaihteeksi nähkysymys, jota kysymällä pitäisi päästä selvyyteen ponyt painajaisia. Jotakin tuttua siinä painajaisunessa tilaan moninaisista psyykkisistä vaivoista, ja moni pukylläkin oli. Käytyäni seisahtamassa wc:ssä vilkaisin heenaihe, josta keskustelemalla potilaan pitäisi päästä ikkunasta ulos hotellin pihalle. Olin näkevinäni vilaselvyyteen, mitä hänen kannattaisi seuraavaksi tehdä. uksen mustan värisestä Lincoln Continentalista kurMinä olen vanha ja väsynyt mies. Alkoi jo väsytvaamassa portista ulos. Huomasin pohtivani jälleen: tää, mutta muutama kysymys illan keskusteluista misä mää näkisin ihteni viirevuarempääst, mitä mää piinasi minua sen verran, ettei uni tullut aivan heti. elämältäni oikiastans haluaisin? Siitä lisää ensi kerralla. 50 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ PSYK.FI www.psyk.fi Suomen Psykologinen Instituutti verkossa Suomen Psykologisen Instituutin PSYK.FI-lehti verkossa PSYK.FIverkkokauppa Internet-sivuilta löydät enemmän Suomen Psykologisen Instituutin Psyk.fi-verkkokaupasta voit tietoa toiminnastamme. www.psyk.fi-sivuilta löytyy kätevästi ostaa julkaisujamme. Sivuilla on lisätietoa tulevista myös tämän lehden sähköinen Pääset tutustumaan kauppaamme koulutuksistamme, julkaisuistamme versio, jossa lehteen voi tutustua kotisivuillamme www.psyk.fi ja tapahtumistamme. pdf-muodossa. olevasta linkistä. Lisäksi sinne päivitetään aktiivisesti ajankohtaisia tieteellisiä uutisia psykososiaalisen hyvinvoinnin eri osa-alueilta. TILAA ITSELLESI TAI LAHJAKSI PSYK.FI-LEHTI VUODEKSI ETEENPÄIN PSYK.FI-LEHDEN TILAUSLOMAKE OTilaan itselleni yhden PSYK.FI-lehden tutustumishintaan 0€ (sisältää postikulut; normaalihinta 29€/vuosikerta). Saatuani lehden voin päättää sitoumuksetta tilauksen jatkamisesta OTilaan organisaatioon yhden PSYK.FI-lehden tutustumishintaan 0€ (sisältää postikulut; normaalihinta 29€/vuosikerta). Saatuani lehden voin päättää sitoumuksetta tilauksen jatkamisesta. Olen kiinnostunut PSYK.FI-lehden organisaatiotilauksesta: O5-10 henkilölle 29€/ vuosikerta O11-50 henkilölle 25€/ vuosikerta Oyli 50 henkilölle 19€/ vuosikerta Tilaan itselleni tai työpaikalleni Nimi: Postiosoite: Postinumero ja postitoimipaikka: VOIT TILATA LEHDEN MYÖS VERKKOKAUPASTAMME TAI TÄYTTÄMÄLLÄ TILAUSLOMAKKEEN SIVUILLAMME WWW.PSYK.FI PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 1.2014 Suomen monipuolisin näyttöön perustuva psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti, tästä nyt – ja pysyt kärryillä. 51 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ TULEVAA KOULUTUSTARJONTAAMME Syksyllä 2014 alkavat prosessikoulutuksemme •Sosiokognitiivinen käyttäytymisvalmentaja, 1 ½ vuotta (Hämeenlinna) •Muistihoitajan/muistineuvojan koulutusohjelma, 1 vuosi (Hämeenlinna ja Oulu) Muita koulutuksiamme •Lapsen ja nuoren käytöspulmien kohtaaminen, 4 t •Työkalupakki lasten ja nuorten käytöspulmiin, 4 t •Yksilöohjaajan työkalupakki, 4 t •Psyykkinen etäännyttäminen asiakastyössä, 4 t •Voimavaroja auttajille, 4 t •Psyykkisen kriisin kohtaaminen – akuutin kriisin arviointi ja hoito, 4 t •Lasten ja nuorten psyykkiset häiriöt, 6 t •Henkisen kestävyyden kehittäminen menetelmäkoulutus, 4 t •Mikroilmeet ja eleet – kohti luotettavampaa ihmisen tulkintaa, 4 t •Myötätuntouupumus – auttajan sudenkuoppa? 4 t •Netti- ja tietokonepeliriippuvuuden arviointi ja hoito, 4 t •Psykoa johtamista – työkaluja haastaviin tilanteisiin, 7 t •Muistisairaan haitallisten käytösoireiden hoito, 4 t •Aikuisen aggressiivisuuden hoito, 4 t •Kasvupaikkana parisuhde, 2 pv •Sosiaali- ja terveysalan työturvallisuuskoulutus – väkivallan preventio SOTE-alalla, 4 t •Lasten ja nuorten auttamisen menetelmät, 2 pv •Narratiiviset ja tunnekeskeiset (EFT) menetelmät lastensuojelu- ja perhetyössä, 2 pv •Perhe ja vakava sairaus erityisseminaari, 2 pv •Psykoanalytica-seminaari, 2 pv •Sukupuu ja sosiaalinen atomi perhetyössä, 2 pv •Tunnejumien purkaminen TVT-menetelmän ja energiapsykologian avulla, 2 pv •Lähisuhde- ja perheväkivallan kohtaaminen – miten auttaa? 4 t •Monikulttuurisuus ohjaus- ja terapiatyössä, 8 t •Muistisairaan ihmisen kohtaaminen, 3 t •Muistisairaan kohtaaminen terveydenhuollossa, 3 t •Muistisairaan saattohoito, 8 t •Muistisairaudet ja niiden lääkehoito, 8 t •Seksuaalivähemmistöt mielenterveystyössä, 7 t Kaikkia lyhytkurssejamme on saatavilla myös tilauskoulutuksina. Lisätietoa koulutuksista: www.psyk.fi tai [email protected]. Postimaksu maksettu Sop. nro 761872 SUOMEN PSYKOLOGINEN INSTITUUTTI Siltakatu 20 A 31 80100 Joensuu TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ
© Copyright 2024