TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ
TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 3.2013 PSYKOSOSIAALISEN HYVINVOINNIN ASIANTUNTIJALEHTI Toimitusneuvosto: Sanna Aavaluoma, Mikko Haarala, Arja Kinnarinen, Piia Nurhonen, Raul Soisalo Toimituksen osoite: Suomen Psykologinen Instituuttiyhdistys ry Siltakatu 20 A 31, 80100 Joensuu, 050-4086375, www.psyk.fi Taitto / painatus: Kiige RB OÜ, Tallinna Tilaukset ja osoitteenmuutokset: [email protected] 050-4086375 Ilmoitukset: Veikko Halonen, [email protected] Juttuvinkit: Piia Nurhonen [email protected] Julkaisija: Suomen Psykologinen Instituuttiyhdistys ry Kustantaja: Suomen Psykologinen Instituuttiyhdistys ry PSYK.FI ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Vuosikerran hinta 29€. PSYK.FI –lehden rekisteriin tallennettuja asiakastietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin henkilötietolain mukaisesti. Tilaaja voi kieltää tietojensa käytön markkinointitarkoituksiin ilmoittamalla asiasta tilaajapalveluun. HUOM! Psyk.fi lehti jaetaan veloituksetta Suomen Psykologisen Instituutin yhteistyökumppaneille ja opiskelijoille (myös valmistuneille). 2 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ 4 Tutkimusuutisia maailmalta 6 Kuiskauksia 12 Sydämen psykologiaa 16 Hoivaa siellä, hoivaa täällä 19 Kokemuksia vanhemmuusvalmennuksesta 28 Terapeutin ja vanhemman välinen kommunikaatio vaikuttaa perheterapian onnistumiseen 30 Ovatko lapsen käytösongelmat kaveripiirin torjunnan syy vai seuraus? 32 Itke, se helpottaa 35 Pomo, älä pompota! 42 Kaikkosen kolumni 48 PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 3.2013 Hyvä kollega 3 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ Sanat luovat todellisuutta PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 3.2013 Hyvä kollega Miten minulla on tapana puhua asiakkaistani? Tätä kysymystä on hyvä jokaisen ihmissuhdetyön ammattilaisen aika ajoin pohtia. Onko puhe rakentavaa? Onko siinä mukana ripaus voimavarakeskeisyyttä? Onko se asiakasta ja minua itseäni kunnioittavaa? Onko se sellaista, että asiakkaan äiti tai isä voisi olla kuulemassa? Sanat ja sanavalinnat eivät ole yhdentekeviä. Ne luovat todellisuutta. Sanavalinnat vaikuttavat sisäiseen kokemukseemme. Sanat heijastuvat, jopa suljettujen ovien takana sanottuna, myös asiakkaisiin ja työyhteisöön. Sanoilla voin osoittaa kunnioitusta. Muistuttaa itseäni siitä, että ihmisyydessä olen tasavertainen asiakkaani kanssa – huolimatta siitä, mitä hän on tehnyt, ajatellut tai sanonut. Asiakkaan suoran kritisoinnin sijaan kuvailen mieluummin sitä, mitä toisen sanoma tai tekemä minussa herättää. Sanojaan harkitsevan työntekijän on helpompi kunnioittaa itseään ammattilaisena. Sanoilla voin antaa jokaiselle asiakkaalle hänelle kuuluvan tilan mielessäni sen hetken, kun teen hänen kanssaan töitä. Kukapa oikeasti haluaisi tulla kutsutuksi esimerkiksi ”vatsahaavaksi huoneessa viisi”? Ihmisen nimi on oiva muistutus siitä, että huolimatta työntekijän työvuosista ja työtapauksista, jokainen ihminen on ainutkertainen. Ja hänellä on oikeus tulla kohdelluksi sellaisena. Sanoilla voimme ylläpitää toivoa. Rakentaa asiakkaan kertoman, ehkä kärsimyssävytteisen tarinan rinnalle yhdessä hänen kanssaan toisenlaista tarinaa, jossa on muka- na toivo ja se hyvä, mitä elämässä on ollut tai voi vielä olla. Aina välillä kuulee puhuttavan toivottomista tapauksista. Silloin yleensä on näköpiirissä toivottomia työntekijöitä. Yhdistelmä on vaarallinen. Mikä oikeasti tuulettaa? Saatat olla kanssani eri mieltä. ”Tervetuloa meille töihin!” ”Ei tätä työtä jaksa, jos ei saa välillä tuulettaa kunnolla.” ”Jos se helpottaa minua, eikö se ole hyvä asia?” Tällaisia kommentteja tulee vastaan säännöllisesti koulutustyön arjessa, kun sivuan teemaa. Psyykkisen stressin ja pahan olon purkaminen on rankan ihmissuhdetyön tekijälle lähes yhtä tärkeää kuin hengittäminen. Ilman sitä työntekijä ajan oloon kuihtuu pois. On kuitenkin tärkeää miettiä, mitä aidosti tuulettaa ja helpottaa. Tuulettaa voi monin eri tavoin. Hetkellisesti harkitsematon pur- 4 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ Kun viikkopalaveria tekee mieli vältellä… Työyhteisöissä tarvitaan säännöllisen jakamisen areenoita. Mutta myös näillä areenoilla tarvitaan kipeästi rajoja. ”Yritän vältellä sitä (viikkopalaveria) kaikin keinoin. Jos itsellä on ollut hyvä päivä, joku kaataa oman pahan olonsa muiden niskaan kuin kylmän veden”, eräs sosiaalityön ammattilainen kertoi. Vastaavia kokemuksia on tullut viimeisen vuoden aikana vastaan koulutustyön arjessa huomattavan paljon. Jos jakaminen on sitä, että ongelmia vatvotaan ja jumiudutaan toivottomuuteen, vihaan tai vaikkapa masennukseen, ollaan kaukana hyvästä jakamisesta. Mikä lääkkeeksi? Onko osallistujilla yhteinen käsitys siitä, mitä ja miten jaetaan? Tarvitaanko mukaan vastuuhenkilö, joka tarvittaessa voi ohjata keskustelua rakentavaan suuntaan? Onko työn kuormitus mitoitettu järkevästi? Onko käytössä työnohjausta? Onko muita uupumiselta suojaavia rakenteita käytössä? Näistä ky- symyksistä voisi lähteä liikkeelle. Parhaimmillaan työyhteisön sisäinen jakaminen mallintaa hyviä itsesäätelykeinoja. Tarkoituksena ei ole tukahduttaa työntekijän tunteita, mitätöidä kipeitä kokemuksia tai syyllistää työntekijää. Kaikki tunteet ovat sallittuja, mutta niihin ei jäädä vellomaan. Yhdessä etsitään suunta eteen- ja ylöspäin. Jos kielteinen keskustelukulttuuri on juurtunut syvälle työyhteisöön, ulkopuolisen työnohjaajan ammattitaito on enemmän kuin tarpeen. On tärkeää tehdä näkyväksi vuorovaikutuksen kielteiset ilmiöt, jotta syntyy motivaatio tehdä asioita toisin. Sanat kertovat paljon siitä, mitä meille ammattilaisina kuuluu. Eivät koko totuutta, mutta aika paljon kuitenkin. Kuuntelen niitä. Uteliaasti. Itseäni tuomitsematta. Ehkä huomenna haluan taas sanoa jotakin toisin. Piia Nurhonen psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijakouluttaja PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 3.2013 kautuminen esimerkiksi kollegan työovella voi helpottaa, mutta millainen maku siitä loppujen lopuksi jää minulle? Entä tiedänkö, miten kollega tilanteen koki? Kun käännyin kollegan puoleen, muistinko kysyä, jaksaako hän kuunnella? Keskeytinkö elpymiseen varatun tauon? Jakaminen työyhteisön sisällä tarvitsee rajoja. Jos yleinen käytäntö on se, että oman pahan olon voi oksentaa toisen niskaan milloin vain ja miten vain, on iso vaara, että koko työyhteisön sisäinen vuorovaikutus täyttyy harkitsemattomista purkauksista, joissa ei ole edes rippeitä kunnioituksesta, toivosta ja rakentavuudesta. Kielteisillä ilmiöillä on taipumus tarttua vuorovaikutuksessa. 5 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 3.2013 TUTKIMUSUUTISIA MAAILMALTA 6 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ TUTKIMUSUUTISIA MAAILMALTA 1. Perfektionismi vahvistaa kroonisen väsymysoireyhtymän oireita Belgialaisessa Leuvenin yliopistossa tehtiin äskettäin tutkimus, jossa analysoitiin kroonisen väsymysoireyhtymän ja perfektionismin välistä yhteyttä. Perfektionismi voi joissakin tilanteissa olla myönteinen ominaisuus, joka edistää hyviin tuloksiin pääsemistä. Itsekriittinen perfektionismi (self-critical perfectionism, SCP) voi kuitenkin johtaa kielteisiin lopputuloksiin. Väsymysoireyhtymän rajoitusten huomiotta jättäminen voi aiheuttaa perfektionistin totaalisen uupumisen. Tutkijat havaitsivat, että hyvin itsekriittiset henkilöt kokivat enemmän väsymystä ja kipuja verrattuna itseensä lempeämmin suhtautuviin. Itsekriittinen perfektionismi ennusti vahvasti henkilön kivun ja väsymyksen kokemusta vielä senkin jälkeen, kun masennuksen vaikutus kontrolloitiin. Siksi tutkijoiden mielestä väsymysoireyhtymän hoidossa pitäisi ottaa huomioon myös henkilön itsekriittisyys ja perfektionismi ja niihin liittyvä käyttäytyminen. Lähde: Kempke, S. et al. (2013). Self-critical perfectionism and its relationship to fatigue and pain in the daily flow of life in patients with chronic fatigue syndrome. – Psychological Medicine 43 (5): 995–1002. 2. Onko tulevaisuudessa mahdollista todeta Alzheimerin taudin varhaisvaihe verikokeella? joiden kognitiiviset kyvyt olivat heikentyneet tai joilla oli Alzheimerin tauti. Lisäksi muutokset plasmassa vastasivat täysin selkäydinnesteen muutoksia. Tämä vahvisti, että verinäyte osoittaa luotettavasti sairauden kehittymistä ja kulkua. Tällaisia biomerkkejä voitaisiin hyödyntää diagnosoinnissa ja hoidossa jopa vuosikymmeniä ennen muistihäiriöiden ja muiden näkyvien oireiden ilmenemistä. Lähde: Trushina, E., Dutta, T., Persson, X.-M. T., Mielke, M. M., Petersen, R. C. (2013). Identification of altered metabolic pathways in plasma and CSF in mild cognitive impairment and Alzheimer’s disease using metabolomics. – PLOS ONE 8 (5): e63644. DOI: 10.1371/journal.pone.0063644. 3. Perinteisistä sukupuolirooleista poikkeavia isiä ja äitejä ei kunnioiteta työpaikoilla Uudessa yhdysvaltalais-kanadalaisessa tutkimuksessa todetaan, että keskiluokkaisia miehiä, jotka osallistuvat lasten- ja kodinhoitoon tavallista enemmän, kohdellaan huonommin työpaikoilla kuin miehiä, jotka pitäytyvät perinteisessä perheenisän roolissa. Kaikkein ikävimmin kohdellaan lapsettomia naisia sekä äitejä, jotka ovat järjestäneet lastensa hoidon ei-perinteisellä tavalla. Tutkimuksiin osallistujat toimivat järjestäytyneillä naisvaltaisilla sekä julkisten palvelujen miesvaltaisilla aloilla. Toronton ja Long Islandin yliopistojen tutkijoiden mukaan kyseisten naisten ja miesten työ- ajat ovat yhtä pitkiä kuin muillakin, mutta työtoverit huomauttelevat jatkuvasti epätavallisista rooleista ja kohtelevat heitä halveksivasti. Kohtelu on samanlaista kaikille tavanomaisista normeista poikkeaville, kun taas perinteisiä sukupuolirooleja noudattavia isiä ja äitejä kiusataan vähiten. Tutkijoiden mukaan työpaikoilla tarvitaan enemmän joustavuutta ja sellaisia toimintaperiaatteita, jotka suojaavat kaikkia työntekijöitä sukupuolesta riippumatta ja huolimatta siitä, miten he toimivat perheessään. Tasapuolinen kohtelu edistäisi myös syntyvyyslukujen kasvua. Lähde: Berdahl, J. L., Moon, S. H. (2013). Workplace mistreatment of middle class workers based on sex, parenthood, and caregiving. – Journal of Social Issues, Special Issue: The Flexibility Stigma 69 (2): 341–366. DOI: 10.1111/josi.12018. PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 3.2013 Yhdysvaltalaisen Mayo-klinikan tiedemiesten mukaan verikoe näyttää lupaavalta tavalta havaita Alzheimerin tauti jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Tutkijat analysoivat 45 henkilön selkäydinneste- ja plasmanäytteitä klinikan Alzheimer-keskuksessa. Osallistujista 15:llä ei ollut kognitiivisia häiriöitä, toisilla 15:llä ilmeni lieviä ongelmia ja lopuille 15:lle oli jo kehittynyt Alzheimerin tauti. Testeissä löytyi merkittäviä muutoksia selkäydinnesteestä ja plasmasta henkilöillä, 7 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ TUTKIMUSUUTISIA MAAILMALTA 4. Milloin normaali lemmikkieläinten pito muuttuu mielenterveysongelmaksi? Brasilialaisessa tutkimuksessa tarkastellaan, missä vaiheessa lemmikkieläinten, kuten kissojen, hoitaminen kodissa muuttuu eläinten hamstraamiseksi ja merkiksi mielenterveysongelmista. Pahimmillaan eläintenpito ajautuu pisteeseen, jossa sekä omistajan että eläinten terveys on vaakalaudalla. Tilanne on epänormaali, kun omistaja hankkii harvinaisen suuren määrän lemmikkejä eikä kykene tarjoamaan niille riittävästi ruokaa, puhtaita tiloja ja tarvittavia eläinlääkärin hoitoja. Lisäksi henkilö kieltää hoidon olevan puutteellista, ja tästä seuraavat terveysongelmat. Eläinten hamstraajien psykologinen profiili voi käsittää pakko-oireisen häi- riön, dementian, riippuvuuksien ja heikon impulssikontrollin hallinnan piirteitä. Henkilöllä on voinut olla rakkaudeton ja epävakaa lapsuus, ja hän on saattanut kokea traumoja läheisissä ihmissuhteissaan. Koska eläinten hamstraaja pyrkii salaamaan todellisuuden, sivullisten voi olla vaikea havaita tilannetta. Vaaran merkkejä ovat henkilön korkea ikä ja epätavallisen suuri kiintymys lemmikkeihin. Lisäksi voi esiintyä hamstraamiseen liittyvää masennusta ja ahdistuneisuutta, joita yhden tai kahden kissan omistajalla ei ilmene. Tilanteen havaitseminen varhaisessa vaiheessa nopeuttaa ja helpottaa asiaan puuttumista. Lähde: Ramos, D. et al. (2013). Early stage animal hoarders: Are these owners of large numbers of adequately cared for cats? – HumanAnimal Interaction Bulletin 1 (1): 55–69. PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 3.2013 5. Virtuaalivalmentaja parantaa sosiaalisia taitoja ja lievittää pelkoja Sosiaaliset fobiat ovat melko yleisiä. Monet ihmiset jännittävät esimerkiksi työhaastatteluja ja puhumista yleisön edessä. Tällaisten pelkojen helpottamiseksi MIT:n (Massachusetts Institute of Technology) tutkijat kehittivät interaktiivisen MACH (My automated conversation coach) ‑tietokoneohjelman, joka valmentaa käyttäjää sosiaalisiin vuorovaikutustilanteisiin ja siten lisää heidän itseluottamustaan. Ohjelma kehitettiin alun perin työhaastattelutilanteiden harjoittelua varten. Sen käyttäjä on reaaliaikaisessa vuorovaikutuksessa näytölle ilmaantuvan virtuaalihenkilön kanssa. Videokamera lukee käyttäjän ilmeet ja puheen ja analysoi, miten hyvin henkilö suoriutuu keskustelussa. Hän saa yleistä ja yksityiskohtaista palautetta, millä tavoin parantaa sosiaalista vuorovaikutustaan. Koska virtuaalihenkilö ei pilkkaa ohjelman käyttäjää eikä muutenkaan reagoi ikävällä tavalla, käyttäjän itseluottamus vahvistuu ja hänen on entistä helpompi kohdata todellisen maailman vuorovaikutustilanteet. Tutkijat aikovat laajentaa ohjelman käyttöä, niin että se soveltuu ihmisille, joilla on vaikeuksia normaalissa vuorovaikutuksessa. Tällaisia ovat esimerkiksi henkilöt, joilla on autismin kirjoon kuuluva häiriö. Ohjelma esitellään Sveitsissä kansainvälisessä UBICOMPkonferenssissa 8.–12.9.2013. Lähde: Hoque, M. E., Courgeon, M., Martin, J. C., Mutlu, B., Picard, R. W. (2013). MACH: My automated conversation coach. – http://web.media.mit.edu/~mehoque/Publications/13.Hoque-etal-MACH-UbiComp.pdf. 6. Sisarusten välinen aggressiivisuus on luultua haitallisempaa mielenterveydelle Sisarusten välinen aggressiivisuus on tavallista, mutta usein sitä ei pidetä vakavana, vaan jopa hyvänä harjoituksena tulevia ihmissuhteita varten. Yhdysvaltalaisen New Hampshiren yliopiston tutkijat kuitenkin totesivat, että kyseessä on uskottua haitallisempi ilmiö, jonka vaikutukset voivat olla mielenterveydelle yhtä va- hingollisia kuin ikätoverien kiusaaminen. Otos käsitti 3 599 lasta (1 kk – 9 vuotta) tai nuorta (10–17 vuotta), joiden tietoja oli kerätty laajaan kansalliseen lasten kokemaa väkivaltaa käsittelevään tutkimukseen. Lapsilla ja nuorilla, jotka olivat olleet edellisen vuoden aikana sisarusten aggressioiden kohteena (psykologinen ag- 8 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ TUTKIMUSUUTISIA MAAILMALTA gressio, omaisuuden rikkominen sekä vakava tai vähäinen fyysinen väkivalta), ilmeni tavallista suurempaa ahdistusta. Lievä fyysinen väkivalta sai alle 10-vuotiaat ahdistumaan enemmän kuin 10–17-vuotiaat nuoret, mutta muiden aggression ilmausten osalta ei todettu eroa ryhmien välillä. Verrattaessa sisarusten ja muiden vertaisryhmien aggression seurauksia, todettiin, että ne ennustivat toisistaan riippumatta uhrin heikompaa mielenterveyttä. Tutkijoiden mukaan sisarusten aggressiivisuuden vaikutuksia ei pitäisi jättää huomiotta, vaan uhriutumisen ja kiusaamisen ehkäisy pitäisi ulottaa myös tälle alueelle. Lähde: Jenkins Tucker, C., Finkelhor, D., Turner, H., Shattuck, A. (2013). Association of sibling aggression with child and adolescent mental health. – Pediatrics 17.6. DOI: 10.1542/peds.2012-3801. 7. Ihon kautta annettu testosteroni parantaa naisten muistia ja verbaalista oppimista postmenopaussivaiheessa Yhdysvaltalaisten endokrinologien yhdistyksen 95. vuosikokouksessa esitettyjen alustavien tutkimustulosten mukaan testosteroniterapia paransi menopaussivaiheessa olevien naisten verbaalista oppimista ja muistia. Australialaisessa satunnaistetussa, plasebokontrolloidussa kaksoissokkotutkimuksessa 92 naiselle siveltiin 26 viikon ajan 0,22 g testosteronigeeliä tai plaseboa käsivarren iholle. Osallistujien kognitiiviset kyvyt testattiin tutkimuksen alussa sekä 12 ja 26 vii- kon kuluttua. Myös naisten psykologista hyvinvointia testattiin. Tutkimusjakson jälkeen testosteronigeeliä saaneiden naisten suoritukset – erityisesti verbaalinen oppimiskyky ja muisti – olivat plaseboryhmään verrattuna kliinisesti ja tilastollisesti merkittävästi parantuneet. Naiset eivät saaneet geelistä sivuvaikutuksia. Heidän testosteronitasonsa kohosi, mutta pysyi naisten normaaliarvojen rajoissa. (The Endocrine Society’s 95th Annual Meeting, San Francisco.) 8. Isän stressi muuttaa spermaa ja vaikuttaa jälkeläisten mielenterveyteen Pennsylvanian yliopistossa äskettäin tehdyn tutkimuksen mukaan isän stressi voi aiheuttaa pysyviä muutoksia spermaan ja vaikuttaa jälkeläisten aivojen kehittymiseen. Uroshiiret altistettiin kuuden viikon ajan krooniselle stressille joko varhaisnuoruudessa tai aikuisina. Spermaan jäävä pysyvä epigeneettinen jälki ohjelmoi uudelleen jälkeläisten stressireaktioita säätelevän HPA-akselin (hypothalamic-pituitary-adrenal axis, hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaisakseli) toimintaa ja aiheutti alentunutta stressireaktiivisuutta. Stressipolun heikko säätely – kohonnut tai alentunut reaktiivisuus – on merkki siitä, että kyky reagoida sopivalla tavalla muuttuvaan ympäristöön puuttuu, mikä voi johtaa stressiin liittyviin sairauksiin. Selvittääkseen epigeneettisiä siirtomekanismeja sukupolvien välillä tutkijat tar- kastelivat myös sperman mikro-RNA-sarjoja (miRs), jotka vaikuttavat geenien ilmentymiseen hedelmöittymisen jälkeen. Stressaantuneilta hiiri-isiltä löydettiin merkittävä 9 mikro-RNA:n ilmentymän lisääntyminen. Kyseiset mikro-RNA:t voivat hedelmöittymisen yhteydessä liittyä munasolussa äidin lähetti-RNA:han, joten isän sperma voi säädellä jotakin jälkeläisen varhaiskehityksen puolta. Tutkijoiden mielestä heikentynyt fysiologinen reagointi stressiin voi myös heijastaa adaptiivista evolutiivista etua, joka siirtyy jälkeläisille varmistamaan henkiin jäämisen epäsuotuisassa ympäristössä. Alentuneen stressireaktiivisuuden haitallisuus tai hyödyllisyys riippuu todennäköisesti geneettisistä taustatekijöistä sekä ympäristöstä, johon jälkeläiset syntyvät. Lähde: Rodgers, A. B., Morgan, C. P., Bronson, S. L., Revello, S., Bale, T. L. (2013). Paternal Stress exposure alters sperm microRNA content and reprograms offspring HPA stress axis regulation. – Journal of Neuroscience 33 (21): 9003. DOI: 10.1523/ JNEUROSCI.0914-13.2013. PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 3.2013 Lähde: Testosterone improves verbal learning and memory in postmenopausal women. Endocrine Society 17.6.2013. – ScienceDaily. http://www.sciencedaily.com/releases/2013/06/130617142043.htm. 9 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ UUSIA KOULUTUKSIA Kriisityöntekijän koulutus, 25 op Hämeenlinna 1/2014 Tavoite KEHITTÄMISTEHTÄVÄ, 2 op Opiskelija saavuttaa asiantuntijatason teoreettisen ja menetelmäl- • Opiskelija laatii mielenkiintonsa mukaan joko kirjallisen tai lisen osaamistason kriisityössä. Opiskelija hallitsee kriisi- ja trau- toiminnallisen kehittämistehtävän, joka liittyy koulutuksen te- mapsykologian perusteet ja osaa tunnistaa potentiaaliset kriisit ja matiikkaan. Näin opiskelija osoittaa hallitsevansa koulutuksen traumaattiset tapahtumat sekä ihmiset, jotka näille altistuvat. Opis- keskeisen sisällön. Tehtävän suoritustavasta sovitaan vastuu- kelija hallitsee eri kriisi- ja traumatyön interventioita ja kykenee kouluttajan kanssa. ajoittamaan, annostelemaan ja antamaan avun erilaisille ihmisille Keskeinen sisältö erilaisin tarpein. • Elämän normaalit kriisit ja yksittäiset traumaattiset kokemukset Kohderyhmä: • Traumojen hoidon perusteet ja menetelmät • Vuorovaikutustyön ammattilaiset, jotka haluavat pätevöityä • Debriefing-ohjaajakoulutus kriisityön ammattilaisiksi • Kriisiryhmien ja muun kriisityön organisointi ja johtaminen • Kriisiryhmissä, oppilashuoltoryhmissä sekä vastaavissa toimivat henkilöt • Kriisit ja traumat perheessä • Vakavat toistuvat traumatilanteet • Kriisityötä tekevät henkilöt • Lasten ja nuorten kriisit ja traumat • Vuorovaikutusammattilaiset, jotka kohtaavat työssään usein • Vanhusten kriisit ja traumat kriisejä ja traumoja • Dissosiaatio ja muut vakavat oireet • Esimiehet sekä organisaatioiden työturvallisuudesta vas- • Kriisien ja traumojen psykosomatiikka ja kehollisuus taavat henkilöt ja muut, jotka mahdollisessa onnettomuus- • Keholliset hoitomenetelmät tilanteessa tekevät päätöksiä tai osallistuvat pelastus-, tuki-, • Lähisuhdeväkivalta organisointi-, tutkinta- tai tiedotustoimintaan • Seksuaalinen väkivalta ja hyväksikäyttö PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 3.2013 • Päihdeongelmat Koulutuksen rakenne • Suisidaalisuus, sen ehkäisy ja hoito Koulutus on monimuotokoulutusta, joka sisältää 18 lähiopiskelu- • Onnettomuustilanteiden jälkipuinti päivää, tehtäviä, verkko-opiskelua, kirjallisuuteen perehtymistä • Kuoleman kohtaaminen ja saattohoito sekä kehittämistyön. Koulutus on tarkoitettu suoritettavaksi muun • Sijaistraumatisoituminen ja vaikutukset työyhteisöön työn ohessa. • Myötätuntouupumuksen ehkäisy ja hoito • Psykologisen distanssin metodit LÄHIOPETUS, 9 op • Psyykkinen kaltoinkohtelu ja kiusaaminen • Koulutuspäivät, 6 op • Monikulttuurisuus ja traumatisoituminen • Valmistautumistehtävät, 3 op Hakeminen ja lisätiedot KIRJALLISET TEHTÄVÄT, 6 op Koulutukseen haetaan osoitteessa www.psyk.fi. • Kuhunkin koulutuspäivään liittyvä verkko-opiskelutehtävä Lisätietoja antaa Raija Itäluoma, p. 050 505 5145 tai sähköp. • Opettajan antamaan muuhun kirjallisuuteen perehtyminen ja [email protected]. sen reflektointi KIRJALLISUUS, 8 op • Kirjallisuuspaketin suorittamiseen sisältyy 5 op pakollista ja 3 op vapaavalintaista kirjallisuutta. Pakolliset teokset käsittelevät koulutuksen keskeisiä aiheita. Vapaavalintaisen kirjallisuuden opiskelija voi sopia suoraan vastuukouluttajan kanssa. • Kirjallisuuden suoritustapavaihtoehtoja ovat kirjallisuusreflektio, kirjallisuuspiiri, kirjatentti ja kirjallisuusessee. 10 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ UUSIA KOULUTUKSIA Hengellisyys ja psykoterapia Seuraava koulutus alkaa tammikuussa 2014. Koulutuksen tavoite Koulutus tarjoaa välineitä ja ideoita, miten käsitellä potilaan uskonnollisista viitekehyksistä nousevia hengellisiä kysymyksiä psykoterapiaprosessissa sekä muussa mielenterveystyössä. Koulutus perehdyttää psykososiaalisen työn ammattilaisen niihin menetelmiin, joiden avulla on mahdollista käsitellä hengellisiä kysymyksiä psykoterapiaprosessissa turvallisesti. Kohderyhmä Koulutuksen kohderyhmään kuuluvat psykoterapeutit, psykologit, psykiatrian erikoislääkärit, psykiatrian erikoissairaanhoitajat, sosiaalityöntekijät sekä muut psykososiaalista työtä tekevät sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöt. Koulutuksen opetusohjelma 1. Ihmiskäsitys 2. Kulttuuri ja psykoterapia 3. Uskonnot ja mielenterveys 4. Oma maailmankatsomus ja psykoterapia 5. Syyllisyys ja häpeä 6. Sielunhoidon ja psykoterapian rajapinnat 7. Erityiskysymyksiä: seksuaalielämän kysymykset ja psykoterapia, uusperhekysymykset ja psykoterapia 8. Loppu – uuden alku: vakava sairaus ja psykoterapia, kuoleman kysymykset psykoterapiassa Hakeminen ja lisätiedot Koulutukseen haetaan osoitteessa www.psyk.fi. Lisätietoja antaa Raija Itäluoma, p. 050 505 5145 tai sähköp. [email protected]. Koulutuksen laajuus 20 op:n koulutus käsittää 8 kaksipäiväistä koulutusseminaaria eli yhteensä 16 koulutuspäivää. Lisäksi koulutus sisältää kirjallisuutta sekä vapaavalintaisen opinnäytetyön, jossa opiskelija voi perehtyä haluamaansa aiheeseen tarkemmin. PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 3.2013 Mielenterveyden hoitaminen osana sielunhoitoa Kristillisyys ja psykoterapia Kristillinen psykoterapia 11 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ Kuiskauksia Terapia, rakkaus ja Sex Pistols Rakastan asiakkaitani! Kyllä. Juuri niitä terapiassa käyviä rikkinäisiä perheitä, heidän käytöshäiriöisiä kakaroitaan ja tiskivuoroista riiteleviä vanhempiaan. Ja kyllä. Aloitan tämän tarkoituksellisesti näin, sillä haluan jo tässä vaiheessa karkottaa rakkauteen ennakkoluuloisesti ja ”parantamistyöhön” konservatiivisesti suhtautuvat lukijat. Hyvästi! PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 3.2013 Jussi Sutinen Ennen kuin tarkastellaan aloituslauseeni laajempaa merkitystä terapeutin työssä ja koko sosiaalialalla, on kuitenkin hyvä määritellä rakkaus. Haluan määritellä rakkauden tässä yhteydessä Aristoteleen avulla. Hänen määritelmänsä avulla riisumme rakkauden käsitteestä meille suomalaisille pelottavan myyttisyyden ja sulkeutuneisuuden. ”Rakkaus, filia, on hyvinä pitämiemme asioiden toivomista toiselle juuri tuon toisen eikä itsemme vuoksi sekä toimimista voimiemme mukaan niiden toteutumiseksi käytännössä.” Yksinkertaista! Tarkastellaanpa tätä sitten terapian näkökulmasta. Terapian keskeinen tekijä on toivon ylläpitäminen. Rakastamalla ja toivomalla hyvää toiselle pidän yllä tätä funktiota. Kokemukseni mukaan toivon ylläpitäminen on kovin vaikeaa, jos se annetaan tehtäväksi toi- selle. Toivo on jotain, mitä ei pysty keinotekoisesti tarjoamaan tai toiseen liimaamaan. Surullisten tarinoiden äärellä loputtomat toivon ylläpitämiseen tähtäävät interventiot liukenevat suolaisten kyynelien virtaan. Silloin sanat ”Toivon sinulle hyvää koko sydämestäni” riittävät. Näinhän me tunnemme, mutta miksi emme sano? Kertominen liittyy rajoihin. Kehitykseen taas liittyy rajojen rikkominen. Ilman massakulttuuria ei olisi Sex Pistolsia, tai ilman Freudia ei olisi Jungia. Täten haastan teidät pohtimaan rajojen merkitystä. Omassa työssäni käyn terapiaasiakkaideni kanssa esimerkiksi ratsastamassa, leikkimässä hiekkalaatikolla ja poimimassa kukkia. Toinen keskeinen käsitys Aristoteleen määritelmässä on hyvien asioiden toivominen toisen eikä itsensä vuoksi. Nykyajassa puhutaan paljon terapian ja sosiaalialan työn rajoista. Tietääkö kukaan, mistä nämä rajat edes tulevat? Toistaiseksi ainoa raja, jonka olen löytänyt itselleni terapiatyössä, on se, että olen aina toisen palveluksessa ilman että kyse on minun prosessistani. Therapeia sananakin viittaa alun perin palvelemiseen. Terapian hoidollisin funktio on suhteessa, jonka suurimpana esteenä ovat rajat. Paradoksaalista kyllä, ihmissuhteen ammattilaiset ovat tehneet ihmissuhteiden luomisesta kaikkein vaikeinta, jopa niin vaikeaa, että se uuvuttaa meidät, hiljentää ilomme ja estää työmme palvelijoina. Uupuminen onkin kolmas keskeinen käsitys Aristoteleen määritelmässä. Aristoteles käyttää sanaparia ”voimiemme mukaan”. Meillä kaikilla on mahdollisuus ja lupa rakastaa niin paljon tai niin vähän kuin jaksamme. Jos rakkaus määriteltäisiin juoksumatkaksi, asiakkaan näkökulmasta ei ole tärkeää, jaksaako terapeutti juosta sata vai viisisataa metriä, kunhan hän juoksee jaksamansa matkan juuri hänen kanssaan. Toisaalta joskus voisi tehdä ihan hyvää vaikka kävelläkin. Toisin sanoen. Rakastakaa asiakkaitanne välillä ilman rajoja, jolloin usein syntyy niitä rajoja, joiden kautta voimme palvella ja rakastaa voimiemme mukaan ja ylläpitää toivoa. Jussi Sutinen on työtään rakastava kirjailija ja kirjallisuusterapeutti, joka työskentelee lasten, nuorten ja heidän perheidensä parissa. Tällä palstalla instituutin asiantuntijakouluttajat kertovat ajatuksiaan työstä, elämästä ja ihmisestä. Jussi Sutinen on lastensuojelu- ja perhetyön terapeuttisten ja narratiivisten menetelmien asiantuntijakouluttaja. 12 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ UUSIA KOULUTUKSIA Tunnejumien purkaminen TV -menetelmän ja energiapsykologian avulla Kouluttajat Juha Siira, psykologi, psykoterapeutti, EMDR-terapeutti, EDxTM-kouluttaja Karita Palomäki, psykofyysinen fysioterapeutti, NLP Master, työnohjaaja, EFT Matrix Reimprinting ‑terapeutti Kohderyhmä Terapia-, coaching- ja ohjaustyötä tekevät sosiaali- ja terveydenhuollon sekä kasvatuksen ammattilaiset Tavoite Koulutuksen tavoitteena on perehdyttää osallistuja energiapsykologiseen lähestymistapaan psykologisten ongelmien, kuten negatiivisten tunteiden ja ajatusten, hoidossa. Koulutuksen aikana käydään läpi TVT:n perushoitomalli ja erityiskysymykset, kuten psykologiset käänteisyydet eli ajatusjumit, sekä perehdytään EFT:n erilaisiin vaihtoehtoisiin hoitosarjoihin, kuten Choice Methodiin ja Kosketa ja hengitä ‑malliin. Lisäksi koulutuksessa käydään läpi psykologi Fred Gallon kehittämän EDxTM-mallin perusteita. Sisältö Lauantai 21.9. klo 10–17 • Energiapsykologian ja TVT:n teoriaa • Demonstraatioita • TVT-protokollassa käytettävien taputtelupisteiden opettelu ja harjoittelu ryhmässä ja yksilöllisesti Sunnuntai 22.9. klo 9–16 • Energiapsykologian syventävää teoriaa; psykologisen lihastestauksen perusteita; erityiskysymyksiä • Demonstraatio terapeuttisesta TVT-sessiosta • Pareittain harjoittelua kouluttajien ohjaamana • EDxTM-menetelmän esittelyä Ajankohta ja paikka 21.–22.9.2013, Helsinki Ilmoittautuminen ja lisätiedot Ilmoittautua voi osoitteessa www.psyk.fi. Lisätietoja antaa Raija Itäluoma, p. 050 505 5145 tai sähköp. [email protected]. PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 3.2013 Taustaa Emotional Freedom Techniques (suom. TVT) on uusi ja tehokas tunnejumien lievittämiseen ja purkamiseen tähtäävä terapeuttinen menetelmä, jossa sormenpäillä kevyesti taputetaan kehossa olevia akupisteitä sekä samanaikaisesti ajatellaan itselle haitallista ongelmaa tai asiaa. Se perustuu kiinalaisen lääketieteen ja kinesiologian perusoppeihin ja perinteisen psykoterapian perusmalleihin. TVT:n perushoitosarja on helppo oppia, ja sitä voi hyödyntää erilaisten ongelmien hoitamisessa. Energiapsykologian mukaan psykologisen ongelman perussyy on häiriö kehon energiasysteemissä, jota tiettyjen akupisteiden avulla pyritään tasapainottamaan. Näin voidaan vapauttaa negatiivinen tunnetila. 13 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ KIRJOJA UUTUUSKIRJA Sanna Aavaluoma & Tarja Tammelin: JOTTA MINUA EI UNOHDETTAISI – tarinoita elämästäni niille, jotka minua tulevat hoitamaan PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 3.2013 Sanna Aavaluoma ja Tarja Tammelin ovat kehittäneet ryhmä-, pari- ja perheterapiaa muistisairaille ja heidän läheisilleen vuodesta 2000. Kirja on työkirjamuotoon laajennettu hoitotahto, johon omia ajatuksia, toiveita ja näkemyksiä voi kirjata. Kirjan tavoitteena on auttaa perheitä keskustelemaan keskenään sairauden heissä herättämistä ajatuksista ja tunteista, suvun ja perheen historiasta, elämänarvoista ja tärkeänä pidettävistä asioista. Keskustelut ja yhdessä muistelu auttavat perhettä säilyttämään mielessään läheisensä ennen sairautta ja yhdessä sopeutumaan sairauden elämään tuomiin muutoksiin. Erityisesti kirja mahdollistaa sairastuneelle oman arvomaailmansa ja elämänvalintansa dokumentoinnin. Myöhemmissä sairauden vaiheissa, kun hoito kotona ei enää ole mahdollista, kirja toivottavasti kulkeutuu muistisairaan mukana hoitopaikkaan. Kirja voi tällöin turvata sairastuneelle tärkeiden asioiden huomioiduksi tulemisen myös hoitopaikassa ja hoidossa silloin, kun hän itse ei kykene niitä sanoiksi pukemaan. Hinta 16.90€/kpl (sis.toimituskulut) Tilaukset ja lisätiedot Raija Itäluoma p. 050 505 5145 sähköp. [email protected] 14 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ KIRJOJA UUTUUSKIRJA Raul Soisalo: Särkyvä mieli – lasten ja nuorten psyykkinen oireilu Kirjassa käydään läpi lapsen ja nuoren normaalia psykososiaalista kehitystä. Teos tarjoaa tietoa muun muassa aivojen kehityksestä ja tunteiden neurobiologisesta perustasta. Psyykkistä oireilua käsitellään paitsi merkkinä mahdollisesta sairaudesta myös normaalina reaktiona epätavallisiin olosuhteisiin ja ärsykkeisiin. Usein lapsen ja nuoren rajuakin psyykkistä oireilua voidaan pitää sinänsä normaalina reaktiona, joka liittyy akuuttiin kriisiin tai traumaattiseen kokemukseen. Kirjoittaja esittelee monipuolisesti käytännön toimenpiteitä, joilla psyykkisesti oireilevaa lasta ja nuorta voidaan tukea ilman, että häntä välttämättä tarvitsee leimata sairaaksi. Kirjassa tuodaan esiin myös interventioita, joita voidaan hyödyntää monenlaisessa ammatillisessa vuorovaikutuksessa, esimerkiksi koulumaailmassa, sosiaalityössä, terveydenhuollossa, nuorisotoimessa ja harrastuspiireissä. Lukija voi oppia, miten psyykkisiin ja neurobiologisiin prosesseihin on mahdollista vaikuttaa. Kirjan kirjoittaja Raul Soisalo on suosittu psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntija, psykoterapiakouluttaja ja tutkija. Koulutukseltaan hän on vaativan erityistason psykoterapeutti. Kliinikkona hänellä on paljon kokemusta lasten ja nuorten sekä heidän läheistensä auttamisesta. Soisalo tuntee haasteellisimmatkin ongelmatilanteet, joissa ainoana ratkaisuna on yleensä pidetty psykiatrista osastohoitoa. Hänen mukaansa laitoshoitoa ja huostaanottoja voidaan vähentää oikea-aikaisilla ja oikein annostelluilla avohuollon tukitoimilla. Hinta 66€ (sis. toimituskulut) Tilaukset ja lisätiedot Raija Itäluoma p. 050 505 5145 sähköp. [email protected] PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 3.2013 Lapsuuteen ja nuoruuteen kuuluu normaalisti monta haastavaa vaihetta. Usea lapsi ja nuori ajautuu joskus – syystä tai toisesta – psyykkiseen kriisiin. Nykyajalle on ominaista, että lähes jokainen joutuu kosketuksiin traumatisoivien tapahtumien kanssa. Internetin ja sosiaalisen median vaarat sekä viihteen väkivaltaistuminen ja yliseksualisoituminen ovat tämän ajan ilmiöitä, joilta lapsia ja nuoria on hankala varjella. 15 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 3.2013 PSYYKE JA SOMA 16 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ PSYYKE JA SOMA Sydämen psykologiaa Kardiopsykologinen tutkimus selvittää muun muassa psykologisia interventioita, joilla voidaan ehkäistä sydänsairauksia. Piia Nurhonen minkertainen. Myös parisuhteeseen liittyvän stressin on todettu heikentävän ennustetta sepelvaltimotautia sairastavilla naisilla. Tällä hetkellä tutkimuksissa keskitytään muun muassa vihamielisyyden ja kiukun vaikutuksen selvittämiseen. Joissakin tutkimuksissa on havaittu, kuinka myönteiset tunteet, kuten onnellisuus ja optimismi, suojaavat sydämen ja verenkiertojärjestelmän toimintaa. Pitkää ikää terapialla? Näyttöön perustuvaa tietoa on myös siitä, että psykologisilla interventioilla on mahdollista ennaltaehkäistä sydänsairauksia ja pidentää ihmisten elinikää Erityisesti kognitiivisen käyttäytymisterapian (KKT) vaikutusta on tutkittu, ja siitä on saatu myönteisiä tuloksiu. Kaikkien tutkimusten tulokset eivät tosin tue psykologisten toimien vaikuttavuutta. Esimerkiksi kuusi kuukautta kestävällä KKT-terapialla, joka kohdistettiin sepelvaltimotautipotilaiden masennuksen hoitoon, pystyttiin parantamaan potilaiden kokemaa vointia, mutta sydänkohtausten uusiutumiseen sillä ei ollut vaikutusta. Tutkimus julkaistiin vuonna 2003 Journal of American Medical Association–‑lehdessä. Vuonna 2011 Cochrane Collaboration-‑järjestön tekemä meta-analyysi puolestaan kertoo, että vaikka osassa tutkimuksista on todettu, että psykologisilla interventioilla on hienoinen myönteinen vaikutus kuolleisuuden vähenemiseen, silti ne eivät vähennä sydänkirurgisten toimenpiteiden tarvetta. Kardiopsykologian uranuurtaja, psykologi Robert Allan huomauttaa Mo- PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 3.2013 Psykologisten tekijöiden ja sydänongelmien välistä yhteyttä kartoittavan kansainvälisen tutkimuksen määrä on kasvanut räjähdysmäisesti viimeisen vuosikymmenen aikana. Samalla kardiopsykologia on alkanut saada tunnustusta tutkijoiden ja kliinikoiden keskuudessa, kun vielä 1990-luvulla siihen suhtauduttiin vähintäänkin epäillen. Esimerkiksi Yhdysvaltojen sydänyhdistys suosittaa säännönmukaisesti sepelvaltimotautia sairastavien potilaiden masennuksen kartoittamista ja hoitoa. Sydämentahdistinta käyttäville potilaille yhdistys suosittelee psykologisia toimia, joilla ahdistusta ja muita mahdollisia ongelmia on mahdollista lievittää. Joihinkin sairaaloihin Yhdysvalloissa on palkattu kardiopsykologeja tukemaan toipumista sydänkohtausten jälkeen. Ensimmäiset kardiopsykologiset tutkimukset keskittyivät kartoittamaan sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöitä. Masennuksen ja ahdistuksen kielteinen vaikutus sydänterveyteen on osoitettu useissa tutkimuksissa. Esimerkiksi Duken yliopistossa äskettäin tehty tutkimus kartoitti masennuksen ja ahdistuksen vaikutuksia sydänpotilaiden terveydentilaan. Tutkimukseen osallistui yli 900 sydänpotilasta, joiden ahdistuksen ja masennuksen tasoa mitattiin kyselyllä. Potilaiden vointia seurattiin kolmen vuoden ajan. Tutkijat totesivat, että ahdistukseen taipuvaisilla potilailla kuoleman riski oli kaksinkertainen muihin verrattuna. Sekä ahdistuksesta että masennuksesta kärsivillä riski oli kol- 17 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 3.2013 PSYYKE JA SOMA nitor on Psychology ‑lehden haastattelemana, että osa tutkituista interventioista on ollut yksinkertaisesti liian lyhyitä kilpistämään vuosikymmenien epäterveellisten elämäntapojen, masennuksen, vihan ja muiden riskitekijöiden vaikutusta. Lupaaviakin tutkimustuloksia on kuitenkin saatu. Esimerkiksi vuonna 2009 Yhdysvaltojen sydänyhdistyksen aikakauslehdessä julkaistiin tulokset tukholmalaisesta tutkimuksesta, jolla kartoitettiin psykososiaalisen ryhmäperustaisen intervention vaikutusta sepelvaltimotautia sairastavien, sairaalahoitoon joutuneiden naisten terveyteen. Vuoden aikana toteutettu, 20 kertaa kestänyt kognitiivinen terapia näytti tutkimuksen mukaan suojaavan merkittävästi tutkimukseen osallistuneita. Ryhmä aloitettiin neljä kuukautta sairaalahoidon päättymisen jälkeen. Kussakin ryhmässä oli neljästä kahdeksaan osallistujaa, ja taustateoriana oli kognitiivinen käyttäytymisterapia. Pääpaino oli coping-keinoissa työstä ja perheestä aiheutuvan stressin hallinnassa, itsehoidossa ja kliinisen hoidon tarjoajan neuvojen noudattamisessa. Teemoina käsiteltiin riskitekijöitä, rentoutumisen keinoja, itsetarkkailua ja ajatusten uudelleenrakentamista. Istuntoihin liitettiin myös kotitehtäviä. Vuonna 2011 Archives of International Medicine‑lehdessä julkaistussa, Uppsalassa toteutetussa tutkimuksessa tulokset olivat samansuuntaisia. Myös tässä tutkimuksessa kartoitettiin ryhmäperustaisen, KKTmallilla toteutetun terapian vaikuttavuutta. Keskiössä oli yksilöllinen stressinhallinta. Ryhmäterapiaan osallistuneilla todettiin seurannassa 45 prosenttia vähemmän sydänkohtauksia kuin kontrolliryhmään kuuluneilla, jotka saivat perinteistä hoitoa. Ensiavun ruuhka on riskitekijä Tutkimuksen kenttä laajenee koko ajan. Tällä hetkellä tutkijat selvittävät esimerkiksi sitä, millaisten mekanismien kautta psykologiset riskitekijät sitten vaikuttavat sydämeen, kuinka ympäristöön liittyvät tekijät, kuten ensiavun ruuhka, vaikuttaa potilaiden selviytymiseen ja miten sydänkohtaukseen itseensä liittyvä trauma voi vaikuttaa sydämen ja verenkiertojärjestelmän toimintaan. Yksi kahdeksasta kokee merkittäviä posttraumaattisen stressin oireita sydänkohtauksen jälkeen, kertoo Donald Edmondsonin kollegoineen tekemä metaanalyysi, joka julkaistiin PLOS ONE -lehdessä. Tutkimuksen mukaan posttraumaattinen stressi, PTSD, kaksinkertaistaa sydänkohtauksen uusiutumisen tai kuoleman riskin. Toisessa tutkimuksessaan Edmondson ja kollegat havaitsivat, että mitä enemmän ihmisiä ja mitä kaoottisempi ilmapiiri ensiapuun käytettävässä tilassa oli, sitä todennäköisemmin sydänkohtauspotilaille kehittyi PTSD Ihmisiä täyteen ahdetussa ensiavussa hoidetuilla oli kolme kertaa enemmän posttraumaattisen stressin oireita kuin rauhallisemmissa olosuhteissa hoidetuilla. Miten voimme vaikuttaa potilaiden stressitasoon silloin, kun he odottavat hoitoa? Tätä kysymystä Columbian yliopiston apulaisprofessori, psykologi Edmondson kannustaa psykologeja ja muita terveydenhuollon ammattilaisia kysymään itseltään. Satsaukset hoitoympäristön ja hoidon rauhallisuuteen voivat ehkä pelastaa ihmishenkiä. Lähteet: Berkman, L. F., Blumenthal, J., Burg, M., Carney, R. M., Catellier, D., Cowan, M. J., Czajkowski, S. M., DeBusk, R., Hosking, J., Jaffe, A., Kaufmann, P. G., Mitchell, P., Norman, J., Powell, L. H., Raczynski, J. M., Schneiderman, N. (2003). Effects of treating depression and low perceived social support on clinical events after myocardial infarction: The enhancing recovery in coronary heart disease patients (ENRICHD) randomized trial. – JAMA 289.(23): 3106-3116. Clay, R. A. (2013). Minding the heart. – Monitor on Psycholog, 44: 6. Edmonson, D. et al. (2013). Prevalence of PTSD inSsurvivors ofSstroke andTtransientIischemicAattack: A Meta-AnalyticRreview. – PLOS ONE : (6): 1-6. Edmondson, D., Shimbo, D., Ye, S., Wyer, P., Davidson, K. W. (2013). TheAassociation ofEemergency DepartmentCcrowdingDduringTtreatment for Acute Coronary Syndrome With Subsequent Posttraumatic Stress Disorder Symptoms. – JAMA Internal Medicin.;173 (6): 472-475. Gulliksson, M., Burell, G., Vessby, B., Lundin, L., Toss, H., Svärdsudd, K. (2011). Randomized Controlled Trial of Cognitive Behavioral Therapy vs Standard Treatment to Prevent Recurrent Cardiovascular Events in Patients With Coronary Heart Disease. Secondary Prevention in Uppsala Primary Health Care Project (SUPRIM). – Archives of Internal Medicin, 171 (2): 134-140. Orth-Gomér, K., Schneiderman, N., Wang, H.-X., Walldin, C., Blom, M., Jernberg, T. (2009). Stress Reduction Prolongs Life in Women With Coronary Disease: The Stockholm Women’s Intervention Trial for Coronary Heart Disease (SWITCHD). – Circulation: Cardiovascular Quality and Outcomes;2:;25 -32. DOI: 10.1161/CIRCOUTCOMES.108.812859. Orth-Gomér, K., Wamala, S. P., Horsten, M., Schenck-Gustafsson, K., Schneiderman, N., Mittleman, M. A. (2000). Marital Stress Worsens Prognosis in Women With Coronary Heart Disease. The Stockholm Female Coronary Risk Study. – JAMA 28: (23): 300-–3014. Watkins, L. L. et al. (2013). Association of Anxiety and Depression With All-Cause Mortality in Individuals With Coronary Heart Disease. – Journals of the American Heart Association, JAM, 2. Whalley, B., Rees, K., Davies, P., Bennett, P., Ebrahim, S., Liu, Z., West, R., Moxham, T., Thompson, D. R., Taylor, R. S. (2011). Psychological interventions for coronary heart disease. – The Cochrane Library. DOI: 10.1002/14651858.CD002902.pub3. 18 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ MUISTISAIRAUDET Hoivaa siellä, hoivaa täällä Miten jaksaa auttamisammatissa toimiva omaishoitaja? Yhä useammasta ihmisestä tulee jossakin elämänsä vaiheessa ikääntyvien vanhempiensa tai muun läheisensä omaishoitaja. Henkilökohtaiseen hoitotyöhön liittyvä vastuu yllättää ja kuormittaa. Kanadalaistutkimuksen mukaan monet omaishoitajat ovat suorastaan uupumisvaarassa. Irtaantuminen omaishoitajuuden vastuista ja ajan ottaminen itselle on monelle lähes ylitsepääsemättömän vaikeaa – huolimatta siitä, miten raskasta arki on. Tutkijoiden mukaan olisikin tärkeää kiinnittää huomiota siihen, miten hoitoon osallistuvat ammattilaiset voisivat tukea omaishoitajien jaksamista. Tilanne on vielä haastavampi, jos omaishoitaja työskentelee auttamisammatissa. Ammatillisen ja henkilökohtaisen hoitotyön väliset rajat ovat monesti veteen piirretyt. Rajojen hämärtymistä on tunnistettu muun muassa sairaanhoitajien, sosiaalityöntekijöiden, fysioterapeuttien ja lääkäreiden omaishoitajuudessa. ”Minun odotettiin pitävän huolta Alzheimerin tautia sairastavasta äidistäni, koska ensiksi olin hoitaja, toiseksi olin tytär ja ehkä vielä kolmanneksi olin äiti. Lisäksi hoitajana minun odotettiin osaavan nämä hommat, ja niin minä itsekin odotin itseltäni.” (Ward-Griffin et al.) Omaishoitajuuteen kohdistuu isoja odotuksia ja vaatimuksia monelta eri taholta. Perhe, läheisen hoitoon osallistuvat ammattilaiset, sairastava läheinen ja usein myös itse omaishoitaja odottavat optimaalista, ammatillista hoitoa, joka on vielä mielellään ympärivuorokautista. – ”Totta kai, sinä tiedät ja taidat!” Omaishoitajalla ei ole kuitenkaan käytössä samanlaisia tukirakenteita kuin ammatikseen hoitavalla on. Kun on kyse omasta äidistä Alan koulutus ja kokemus voivat muodostua omaishoitajana toimivan ammattiauttajan taakaksi. Vastaan tulee ehkä toistuvasti tilanteita, joissa on vaikeaa olla samaan aikaan alan ammattilainen ja sairaan läheinen. PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 3.2013 Piia Nurhonen 19 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ MUISTISAIRAUDET ”He (terveydenhuollon tarjoajataho) puhuivat minulle hoitajana, mutta miten voin olla kliininen, kun on kyse omasta äidistäni? Minulla oli vaikea olla, koska koin, etten saanut olla tunteellinen, koska en ollut hoitaja tässä tilanteessa. Olin tytär, ja se oli vaikeaa.” (Ward-Griffin et al.) Jossakin vaiheessa ammattilainen joutuu ehkä tekemään vaikeita päätöksiä, joissa omalle ammatilliselle arviointikyvylle on käyttöä. Päätöksenteko ei kuitenkaan ole helppoa. ”Äitini kertoi minulle, olevansa todella vihainen minulle ja luulleensa minun rakastavan häntä, mutta ei uskonut sitä enää, jos panisin hänet hoitokotiin. Tiesin tekeväni kuitenkin oikein. Hoitajana tiesin tekeväni oikein. Sydämessäni toivoin, että olisin voinut tehdä toisin, mutta ei ollut muuta mahdollisuutta.” (Ward-Griffin et al.) PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 3.2013 Muiden odotuksia kuunnellen auttaja ottaa ehkä enemmän vastuuta hoidosta ja huolenpidosta kuin haluaisi ja jaksaisi. Voi olla, että hän ei näe muita vaihtoehtoja. Hän saattaa haluta varmistua siitä, että itselle rakas ihminen saa mahdollisimman hyvän hoidon. Läheisen hoitoon liittyvät kysymykset valtaavat ihmisen mielen. ”Kun näin vanhempieni kärsivän, minäkin kärsin. Siinä on se ero. Asiakkaiden kanssa pystyn ottamaan etäisyyttä. Vanhempieni kanssa huolehdin enemmän siitä, että he ovat turvassa ja hengissä.” (Ward-Griffin et al.) Omaishoitajuuden eräs erityispiirre ammatilliseen hoitotyöhön verrattuna on hoitajan tunneside hoidon tarvitsijaan. Hoitaja syventyy hoitoon aivan toisella tavalla kuin puhtaasti ammatillisessa suhteessa ihmiseen oleva hoitaja. Ylisamaistumista ja empaattista huolehtimista on vaikea rajata. Ammatin mukanaan tuoma ymmärrys siitä, mitä sairastavalle läheiselle voi tapahtua, lisää usein huolen määrää. Hoitaja odottaa huomaavansa kaiken. Hän saattaa kokea hyvinkin voimakkaita riittämättömyyden, syyllisyyden ja voimattomuuden tunteita sekä kielteisiä muutoksia fyysisessä terveydessään. Omaishoitajana toimivien hoitajien kaksinainen rooli auttajana tekee heistä erityisen alttiita myötätuntouupumukselle. ”Isoin pelkoni oli, että minulta jäisi jotakin huomaamatta, ja se oli uuvuttavaa. Ja kun mietin taaksepäin, saatoin olla niin väsynyt, että minulta jäi huomaamatta isäni vatsakipu. Miksi en tiennyt, että hänen umpisuolensa puhkeaa? Kannan syyllisyyttä siitä siihen päivään asti kun kuolen.” (Ward-Griffin et al.) ”Et koskaan saa sitä kiinni” Mitä enemmän omaishoitaja samaistuu läheisen tilanteeseen, sitä todennäköisempää on, että hän käy läpi samoja tunteita kun sairastava läheinen. Etäisyyden ottaminen on hankalaa, kun on kyse henkilökohtaisesta ihmissuhteesta, jossa pyritään kokonaisvaltaisesti, intensiivisesti ja pitkäaikaisesti pitämään huolta toisesta. ”On enemmän vastuuta kuin jaksat kantaa. Se on niin kuin jatkuva joki, joka virtaa ja jota et koskaan saa kiinni. Et koskaan saa sitä kiinni.” (Ward-Griffin et al.) Tutkijoiden mukaan hoitamisen dynamiikka on äärimmäisen monimutkaista silloin, kun omaishoitaja on myös terveydenhuollon ammattilainen. He huomauttavat, että yksilölliset selviytymiskeinot ovat riittämättömiä tähän haasteeseen vastaamiseksi. Rinnalla on tärkeä pohtia, miten poliittisilla ja työpaikkakohtaisilla ratkaisulla voidaan tukea näiden auttajien hyvinvointia. Vapaan ottaminen hoitajuudesta tulisi tehdä helpommaksi yhteiskunnallisen päätöksenteon kautta. Ilman riittäviä tukitoimia on iso riski, että omaishoitajina toimivat auttamisammattilaiset uupuvat ja hakeutuvat kokonaan toiselle alalle. Lähteet Perry, B., Dalton, J. E., Edwards, M. (2010). Family caregivers’ compassion fatigue in long-term facilities. – Nursing Older People 22 (4): 26–31. Ross, M. M., Rideout, E. M., Carson, M. M. (1996). Nurses’ work: Balancing personal and professional caregiving careers. – Canadian Journal of Nursing Research 26 (4): 43–59. Ward-Griffin, C. et al. (2011). Compassion fatigue within double duty caregiving: Nurse-daughters caring for elderly parents. – Online Journal of Issues in Nursing 16. 20 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ MUISTISAIRAUDET Omaishoitajille tarkoitetulla tukiohjelmalla hyviä tuloksia Tapaamisten sisältö ja rakenne 5 minuuttia: Osallistujat saapuvat, ryhmänvetäjät toivottavat osallistujat tervetulleiksi. Pyritään siihen, että osallistujat kokevat olonsa turvalliseksi. 30 minuuttia: Vapaata keskustelua ryhmänvetäjien rohkaisemana, osallistujia rohkaistaan puhumaan elämäntilanteistaan. Tarjoillaan kahvia, teetä ja leipää. 50 minuuttia: Päivän asiantuntijavieras saapuu, ja käydään käsiksi päivän teemaan. Tiedollisen osion aikana osallistujia rohkaistaan reflektoimaan ja keskustelemaan aiheesta. 1.tapaamisen aihe: ravitsemus, asiantuntijana ravitsemusterapeutti tai ravitsemusneuvoja 2.tapaamisen aihe: palliatiivinen hoito, asiantuntijana lääkäri 3.tapaamisen aihe: vakavasti sairaan lähellä eläminen, asiantuntijana sosiaalityöntekijä 4.tapaamisen aihe: kuinka selvitä päivittäisestä elämästä, asiantuntijana fysioterapeutti ja toimintaterapeutti 5.tapaamisen aihe: kun elämä on päättymässä, asiantuntijana sairaalapastori 6.tapaamisen aihe: minä hoitajana, asiantuntijana ryhmänvetäjät 5 minuuttia: Ryhmänvetäjät vetävät tapaamisen yhteen. Tuloksista Tukiryhmään osallistuneet perheenjäsenet kokivat olevansa valmiimpia omaishoitajuuteen, uskoivat enemmän omaan kompetenssiinsa ja kokivat enemmän iloa voidessaan auttaa läheistään. Nämä kolme tekijää ovat keskeisiä sairaasta läheisestään huolehtivien perheenjäsenten hyvinvoinnin kannalta. Kontrolliryhmässä ei tapahtunut vastaavia muutoksia omaishoitajien kokemuksessa. Ryhmään osallistuneet kokivat turvallisuutta, luottamusta ja yhteenkuuluvuutta, pystyivät hetken rentoutumaan ja lepäämään sekä jakamaan omia ajatuksiaan ja tunteitaan. Samassa tilanteessa olevien ihmisten tapaaminen ja vuorovaikutus tukiryhmän sisällä koettiin merkittäväksi voimavaraksi. Ryhmän keskustelut ja niissä käsitellyt teemat auttoivat perheenjäseniä myös miettimään väistämätöntä oman läheisen kuolemaa ja elämää sen jälkeen. Suurin osa koki, että tämä ymmärrys valmisti heitä tulevaan. Yleisesti ryhmään osallistuneet kokivat sairaudesta ja kuolemasta puhumisen arjessa hankalaksi. Ryhmä helpotti aiheen käsittelyä. Osa osallistujista rohkaistui puhumaan kuolemasta myös palliatiivisessa hoidossa olevan läheisensä kanssa. Mitä ajatuksia kuolema tässä herätti? Millaiset hautajaiset tämä toivoi? Jotkut selvittivät aikoinaan selvittämättä jääneitä asioita läheisensä kanssa. Omaishoitajan rooliin liittyvien kokemuksen kartoittamiseen tutkimuksessa käytettiin kolmea arviointiasteikkoa, joista yksi mittasi valmiutta omaishoitajuuteen (preparedness for caregiving scale, PCS), toinen hoivakompetenssin kokemusta (the compentence for caregiving scale, CCS) ja kolmas tyydytyksen saamista hoitotyöstä (the rewards of caregiving scale, RCS). Mitta-asteikkojen ruotsalaiset versiot osoittautuivat tutkimuksessa hyödyllisiksi, käyttökelpoisiksi ja luotettaviksi työkaluiksi perheenjäsenten kanssa työskenneltäessä palliatiivisessa hoidossa. Lähteet Henriksson, Anette (2012). A support group programme for family members: an intervention during ongoing palliative care. Örebro Studies in Care Sciences 37. Örebro: Örebro University. Henriksson, Anette et al. (2013). Effects of a support group programme for patients with life-threatening illness during ongoing palliative care. – Palliative Medicine 27.3.: 257–264. PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 3.2013 Ruotsissa Örebron yliopistossa tehdyn väitöstutkimuksen mukaan omaishoitajille järjestettävä tukiryhmä palliatiivisen hoidon aikana kannattaa. Tutkimuksessa verrattiin omaishoitajille tarkoitettua tukiryhmäohjelmaa ja tavanomaista omaishoitajille tarjottavaa tukea. Tukiryhmäohjelman tavoitteena oli tukea omaishoitajien hyvinvointia ja vähentää henkilökohtaisen hoitotyön kielteisiä vaikutuksia omaisiin. Ohjelman toteutuksesta vastasi moniammatillinen tiimi, ja se järjestettiin kolmessa palliatiivista hoitoa järjestävässä yksikössä. Hoidossa olevien odotettavissa oleva elinaika oli keskimäärin kolme kuukautta. Tukiryhmä kokoontui kerran viikossa puolentoista tunnin ajan. Ohjelmaan kuului kuusi tapaamista, joista jokaiseen sisältyi ammattilaisen pitämä tiedollinen osio. Jokaisessa tapaamisessa oli mukana kaksi hoitotiimin hoitajaa, jotka toimivat ryhmän vetäjinä. Hoitajat koordinoivat ohjelmaa ja rohkaisivat tapaamisten aikana osallistujia keskusteluun. Hoitajat tapasivat tutkijatiimin jäsentä useita kertoja ohjelman toteutuksen aikana. Tutkijat eivät osallistuneet ohjelman toteutukseen. Osallistujien toiveita ja tarpeita kuunneltiin tapaamisten aikana tarkalla korvalla. Jokaiseen ryhmätapaamiseen sisältyi puolen tunnin mittainen vapaan keskustelun osio. 21 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ UUSIA KOULUTUKSIA Muistihoitajan diplomikoulutus 2013–2015 Muistihoitajan diplomikoulutus laajentaa ja syventää vuoden kestoisen muistihoitajakoulutuksen sisältöjä ja teemoja. Opitun käytännössä toteuttamisen ja siitä tehtyjen kirjallisten näyttöjen, työnohjauksen sekä kirjatenttien ja kirjallisten tehtävien perusteella koulutus mittaa ja varmistaa opitun käytäntöön siirtymistä ja opetetun osaamista. PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 3.2013 Koulutukseen voivat hakea sosiaali- tai terveydenhuollon peruskoulutuksen omaavat henkilöt (geronomi, sosionomi, sairaanhoitaja, lähihoitaja), joilla on kokemusta tai lisäkoulutusta muistisairaiden hoidosta ja jotka tekevät koulutuksen aikana työtä muistisairaiden hoidossa. Lähihoitajilta edellytetään aiempaa muistihoitajan SPI-koulutusta tai muuta muistisairaiden hoitoon liittyvää koulutusta. Koulutus toteutetaan yhteistyössä Vantaan ammattiopisto Varian kanssa. Soveltuvan pohjakoulutuksen omaaville koulutus antaa valmiudet muistikoordinaattorin tehtäviin. Koulutuksen rakenne ja sisällöt 1. Teoriaseminaarit ja työnohjaus 8 x 2 päivää joka toinen kuukausi • Oma persoona hoitotyössä • Muistisairaanhoidon filosofiat • Ryhmänohjaus sairastuneiden ja omaisten tukimuotona • Neurobiologia ja käytösoireet, käytösoireiden kohtaaminen • Erilaiset toimintakykymittarit ja niiden tarkoituksenmukainen käyttö • Perhetyö muistisairaiden hoidossa • Lääketieteelliset erityiskysymykset • Taiteen terapeuttinen käyttö muistisairaiden hoidossa (Muistojentalo, Kotka) • Musiikkiterapia muistisairaan hoidossa ja kuntoutuksessa • Gerontologinen puheterapia • Työikäisen muistisairaan erityiskysymykset • Muistisairaan palvelut, etuudet, oikeudet • Moniammatillisuus, tiimi- ja yhteistyö • Osallistuminen Muistihoitajapäiviin 2013 ja 2014 2. Kirjalliset tehtävät, ennakkotehtävät ja tentit 3. Luettava kirjallisuus 4. Oppimispäiväkirja Hakeminen Koulutukseen haetaan kirjallisella hakukaavakkeella ja kirjallisella ennakkotehtävällä. Hakupaperi on tulostettavissa instituutin kotisivuilta www.psyk.fi (> Muistisairaanhoito > Pitkät koulutusohjelmat > Muistihoitajan diplomikoulutus). Opiskelijat valitaan hakupapereiden ja haastattelun perusteella. Kirjallinen haku päättyy 30.8.2013, ja soveltuvuushaastattelut järjestetään sen jälkeen. Koulutus alkaa marraskuussa 2013 ja päättyy keväällä 2015. Koulutukseen otetaan 16 opiskelijaa. Lisätietoja antaa Sanna Aavaluoma, puh. 041 518 1181, [email protected]. Kouluttajina toimivat Sanna Aavaluoma, Raul Soisalo, Ari Rosenvall, Merja Mäkisalo-Ropponen, Sari Laitinen, Heidi Härmä ja Peppi Haapala. 22 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ UUSIA KOULUTUKSIA Suomen Psykologisen Instituutin Muistihoitajapäivät järjestetään ensimmäisen kerran Helsingissä 27.–28.11.2013. Päivät järjestetään jatkossa joka syksy samaan aikaan. Päivien tarkoitus on koota yhteen suomalaisia muistihoidon ammattilaisia, kuten muistihoitajina, muistineuvojina ja muistikoordinaattoreina toimivia ammattihenkilöitä sekä muita muistisairaiden hoidosta kiinnostuneita sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia. Päivien ohjelmassa on Suomen Psykologisen Instituuttiyhdistyksen kouluttajien, Muistihoitajakoulutuksesta valmistuneiden sekä muiden asiantuntijoiden luentoja, työpajoja ja valtakunnallista verkostoitumista. Paikka Helsinki Ajankohta Keskiviikko 27.11.2013 klo 9.00–17.00 ja torstai 28.11.2013 klo 9.00–16.00 Ohjelmassa on luvassa – kouluttajien luentoja aiheista, jotka syventävät muistihoitajakoulutuksessa opittua ja tuovat uutta tutkimustietoa muistisairaiden hyvään hoitoon – muistihoitajakoulutuksistamme valmistuneiden opiskelijoiden luentoja teemoista, joista he tekivät ansioituneen kehittämistehtävän koulutuksen päätteeksi – workshop-työskentelyä, jossa syvennetään päivän luentojen teemoja – ohjattua verkostoitumista. Luennoitsijat ja workshop-ohjaajat Sanna Aavaluoma psykoterapiakouluttaja, muistiasiantuntija, vaativan erityistason psykoterapeutti, työnohjaaja, psykodraamaohjaaja Raul Soisalo vaativan erityistason kouluttajapsykoterapeutti, kliininen yksilö-, pari- ja perheterapeutti, Suomen Psykologisen Instituutin johtaja Tarja Tammelin HuK, psykodraamaohjaaja Juha Rautanen yrittäjä, muistihoitaja Martti Vannas lääketieteen lisensiaatti, muistikouluttaja, taikuri Jarmo Luttinen muistikouluttaja, valmentaja, taikuri Suomen Psykologisen Instituutin kouluttajilla on kokemusta muistisairaiden hoidosta vuodesta 2000 ja muistisairaiden hoidon ammattilaisten täydennyskoulutuksesta vuodesta 2010. Muistihoitajakoulutusta instituutissa on kehitetty vuoden 2011 alusta. Koulutusryhmiä on alkanut 14. Valmistuneita ryhmiä on Helsingistä, Hämeenlinnasta, Joensuusta, Jyväskylästä, Kuopiosta ja Turusta, Rovaniemeltä ja Vantaalta. Seuraavat ryhmät alkavat Oulussa ja Vantaalla ensi vuoden alussa. Ilmoittautuminen ja lisätiedot Ilmoittautua voi osoitteessa www.psyk.fi. Lisätietoja antaa Raija Itäluoma, p. 050 505 5145 tai sähköp. [email protected]. Viimeinen ilmoittautumispäivä on 30.9.2013. PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 3.2013 MUISTISAIRAANHOIDON AMMATTILAISTEN TÄYDENNYSKOULUTUSPÄIVÄT 27.–28.11.2013 Helsinki 23 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ UUSIA KOULUTUKSIA Muistisairaan seksuaalisuus PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 3.2013 Paikka ja aika Helsinki 27.8.2013 Turku 3.9.2013 Oulu 13.11.2013 Päivän ohjelma • Seksuaalisuus • Muistisairauden vaikutukset seksuaalisuuteen • Seksuaalisuuden kohtaaminen ja tukeminen hoitoympäristöissä • Puolisoiden kasvuhistorian merkitys parisuhteelle • Parisuhteen dynamiikka • Muistisairauden vaikutukset vuorovaikutukseen • Muistisairauden vaikutukset parisuhteeseen Taustaa Seksuaalisuuden kautta koemme mielihyvää ja ilmaisemme itseämme miehinä ja naisina. Vaikka muistisairaus vaikuttaa parin suhteeseen ja seksuaalisuuteen sen osana, säilyy kummallakin tarve läheisyyteen. Koulutuksessa tutustutaan muistisairaan parisuhteen kipukohtiin ja keinoihin käsitellä näitä asioita potilaan ja hänen puolisonsa kanssa. Muistisairauden lievätkin oireet vaikuttavat sairastuneen ja hänen puolisonsa arkeen kuormittavasti. Alkava muistisairaus vaikuttaa parin vuorovaikutukseen ja tunnekokemuksiin jo vuosia ennen diagnoosin selviämistä. Puolisoiden välinen vuorovaikutus voi muuttua kireäksi, ja keskustelut sairauteen liittyen voivat muuttua vastakkainasetteluksi, jossa jompikumpi luovuttaa – jopa vaikenee. Kun myötätunto joutuu koetukselle, voi keskusteleminen muuttua hyvin vaikeaksi. Vakava sairaus on kriisi, joka haastaa parisuhteen uudenlaisilla kysymyksillä tarvitsevuudesta, auttamisesta ja autetuksi tulemisesta parisuhteessa. Sairauden edetessä puoliso- ja hoivaroolien yhdistäminen tulee ratkaista paria tyydyttävällä tavalla. Seksuaalisuuden kokeminen ja toteutuminen muuttuvat sairauden myötä. Puolisoiden erilaiset tarpeet ja kyky selvitä sairauden tuomista haasteista läheisyyteen aiheuttavat kummallekin osapuolelle yksinäisyyden kokemuksia. Auttamalla parisuhdetta on mahdollista vaikuttaa sekä muistisairaan että hänen puolisonsa elämänlaatuun. Kouluttaja Sanna Aavaluoma, vaativan erityistason perhepsykoterapeutti, erityistason paripsykoterapeutti ja muistiasiantuntija. Hän on kehittänyt ryhmä-, pari- ja perheterapiamenetelmiä muistisairaiden hoidossa vuodesta 2000. Kenelle Koulutuspäivä Sinulle, joka hoidat muistisairauden eri vaiheissa olevia ihmisiä. Ilmoittautuminen ja lisätiedot Ilmoittautua voi osoitteessa www.psyk.fi. Lisätietoja antaa Raija Itäluoma, p. 050 505 5145 tai sähköp. [email protected]. 24 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ UUSIA KOULUTUKSIA Perhe- ja omaistyö muistisairaiden hoidossa Paikka ja aika Koulutuksen lähtökohdat Muistisairaus koskettaa koko perhettä. Yhteistyö muistisairaan omaisten kanssa ei kuitenkaan ole vakiintunut hoitokäytäntö, vaan se koetaan usein haasteelliseksi. Omaisten monenlaiset reaktiot eri tilanteisiin voivat yllättää ja vaikuttaa henkilökuntaan kielteisesti. Henkilökunnan varovaisuus asioiden puheeksi ottamisessa estää omaisten kuulluksi tulemista ja vaikuttaa kielteisesti heidän kokemuksiinsa hoidosta. Perheen sisällä erilaiset suhteet sairastuneeseen merkitsevät myös erilaisia näkemyksiä hänen hoidostaan. Koulutuksessa tarkastellaan muistisairauden merkityksiä perhesuhteiden kannalta ja esitellään erilaisia mahdollisuuksia perhetyön toteuttamiseen. Perheen kutsuminen mukaan hoidon suunniteluun, toteuttamiseen ja haastavien tilanteiden ratkaisemiseen lisää luottamusta henkilökunnan ja omaisten välillä. Avoin keskustelu erilaisista näkemyksistä, käytännöistä, huolista ja kysymyksistä mahdol- listavat omaisten kuulluksi tulemisen, omaisten ja hoitajien yhteistyön vahvistumisen ja ennen kaikkea muistisairaan paremmin ymmärretyksi tulemisen. Henkilökunnan ja omaisten yhteneväiset ajatukset ja tavoitteet muistisairaan hoidossa lisäävät turvallisuudentunnetta ja helpottavat kaikkien arkea. Systemaattinen perhetyö tarjoaa menetelmiä, joista hyötyvät niin muistisairas, hänen läheisensä kuin hoitava henkilökuntakin. Kouluttaja Sanna Aavaluoma, vaativan erityistason perhepsykoterapeutti, erityistason paripsykoterapeutti ja muistiasiantuntija. Hän on kehittänyt ryhmä-, pari ja perheterapiamenetelmiä muistisairaiden hoidossa vuodesta 2000. Ilmoittautuminen ja lisätiedot Ilmoittautua voi osoitteessa www.psyk.fi. Lisätietoja antaa Raija Itäluoma, p. 050 505 5145 tai sähköp. [email protected]. PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 3.2013 Hämeenlinna 1.10.2013 klo 12–16, Cumulus Hämeenlinna, Raatihuoneenkatu 16–18, 13100 Hämeenlinna Helsinki 15.10.2013 klo 12–16, Meritullinkatu 4 B 8–9, 00170 Helsinki 25 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ UUSIA KOULUTUKSIA Psykologiset lähestymistavat muistisairaan hoidossa, kaksipäiväinen koulutus Paikka ja aika Hämeenlinna 16.–17.10.2014 klo 9–17 Koulutuksen tavoite PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 3.2013 Koulutuksen tavoitteena on antaa muistisairaiden parissa työskenteleville käytännön välineitä ja ideoita, miten soveltaa psykologisia ja psykoterapeuttisia lähestymistapoja ja menetelmiä muistisairaan hoidossa. Kohderyhmä Muistisairaiden parissa työskentelevät sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöt. Koulutuksen keskeinen sisältö • • • • • • Muistisairauden psyykkiset haasteet Haasteellisen käytöksen lääkkeetön hoito Psykoterapeuttiset lähestymistavat muistisairauksiin Muistisairauden vaikutukset perheen vuorovaikutukseen Muistisairaus koko perheen näkökulmasta Omaishoitajuus Kouluttaja Sanna Aavaluoma vaativan erityistason perhepsykoterapeutti, erityistason paripsykoterapeutti, psykodraamaohjaaja, muistiasiantuntija Ilmoittautuminen ja lisätiedot Ilmoittautua voi osoitteessa www.psyk.fi. Ilmoittautumisia ottaa vastaan myös Raija Itäluoma, p. 050 505 5145 tai sähköp. [email protected]. 26 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ UUSIA KOULUTUKSIA Perhe ja vakava sairaus ‑erityisseminaari Helsinki 6.–7.11.2013 Perheenjäsenen vakava somaattinen sairaus koskettaa koko perhettä. Terveydenhuoltojärjestelmämme on hyvin yksilökeskeinen, ja hätääntyneiden omaisten kohtaaminen voi olla haasteellista. Sekä terveydenhuollon että sosiaalihuollon henkilökunta tarvitsee tietoa ja taitoa auttaakseen perheenjäseniä selviytymään vaikeuksistaan sairauden muuttamassa elämäntilanteessa. Koulutuksen tavoitteena on antaa osallistujille valmiuksia kohdata vakava sairaus perheessä ja rohkaista osallistujia koko perheen huomioivaan hoitoon. Seminaarin ohjelma 6.–7.11.2013 9.00–10.00 Esittäytyminen, ryhmän kysymysten kartoittaminen 10.00–12.00 Sairaus ja perheen kehityskaari, sairastumisen kriisi 12.00–13.00 Lounas 13.00–14.15 Vakavan sairauden vaikutus perheeseen 14.15–14.45 Kahvi 14.45–16.30 Vakava sairaus ja vanhemmuus 9.00–11.00 Vakava sairaus ja parisuhde 12.00–13.00 Lounas 13.00–15.00 Kuoleman kohtaaminen 15.00–15.30 Kahvi 15.30–16.30 Yhteenvetoa, koulutuksen päätös Kouluttajat Sanna Aavaluoma: erikoissairaanhoitaja, vaativan erityistason perhepsykoterapeutti, psykodraamaohjaaja, muistiasiantuntija. Sanna on kehittänyt ryhmä-, pari- ja perheterapiamenetelmiä muistisairaiden hoidossa vuodesta 2000. Hän on kirjoittanut aiheesta kirjat ”Tornadon kohtaaminen” ja ”Muistisairaan Läheisen kirja” Florence Schmitt: filosofian tohtori, vaativan erityistason perhepsykoterapeutti, erityistason yksilöpsykoterapeutti, varhaisen vuorovaikutussuhteiden psykoterapeutti. Florence on tehnyt vuodesta 2002 työtä syöpää sairastavien vanhempien ja heidän lastensa kanssa ja väitellyt Turun yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa aiheesta ”Lapsiperhe syövän varjossa”. Kouluttajat ovat luennoineet aiheesta kotimaisissa ja kansainvälisissä konferensseissa. Ilmoittautuminen ja lisätiedot Ilmoittautua voi osoitteessa www.psyk.fi. Lisätietoja antaa Raija Itäluoma, p. 050 505 5145 tai sähköp. [email protected]. Sitova ilmoittautuminen 30.9.2013 mennessä. PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 3.2013 Kohderyhmä Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset. 27 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ PERHEET KOKEMUKSIA VANHEMMUUSVALMENNUKSESTA PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 3.2013 Sanna Aavaluoma Raskausaikana äidit, isät ja pariskunnat ovat emotionaalisesti herkillä. He ovat vastaanottavaisia ja motivoituneita rakentamaan hyvää tulevalle vauvalle. Samaan aikaan mielessä liikkuu monenlaisia huolia ja pelkoja. Minkälaisia vanhempia meistä tulee? Osaanko olla vauvalle isä tai äiti? Mitä suhteellemme tapahtuu? Ennalta ehkäisevän työn merkitys on valmistaa pareja pohtimaan omaa itseään, parisuhdetta ja uuden perheen avaavia haasteita. Isyyden merkitys perheiden arjessa on voimakkaasti kasvanut. Silti isien huomioiminen neuvolatyössä hakee vielä paikkaansa. Parisuhteen merkitys ja parista perheeksi kasvu tulisi huomioida neuvolassa nykyistä paremmin. Yksin vauvaa odottavat äidit tulisi myös huomioida nykyistä paremmin. Kynnys osallistua pariskuntien kanssa yhteisiin tilaisuuksiin saattaa olla korkea. Raskausaika tarjoaa luonnollisen ajan vanhemmuuteen val- mistautumiseen – omassa mielessä, yhdessä kumppanin kanssa tai yhdessä toisten odottavien äitien tai parien kanssa. Helsingissä Ihmissuhdetyö ry:n toteuttamissa Raha-automaattiyhdistyksen rahoittamissa projekteissa VANTTI 2002–2005 ja Ennalta ehkäisevä perhetyö 2007–2009 kehitettiin ryhmämuotoista tukea perheille. Työskentelymuodoissa yhdistettiin perheterapian, psykodraaman ja tarinateatterin menetelmiä. Vanhemmuusvalmennus oli kehittämämme työmuoto, joka tarjosi sekä pariskunnille että yksin vauvaa odottaville mahdollisuuden tutkia ja pohtia omaa vanhemmuuttaan. Kehittämishankkeiden päätyttyä ryhmien rahoituksesta vastasi Helsingin kaupunki 2006– 2012. Tässä kirjoituksessa kuvaamani vanhemmuusvalmennus ei ole perinteisen neuvoloiden toteuttaman perhevalmennuksen kilpailija tai sen vaihtoehto, vaan sitä täydentävää toimintaa. Toteutimme ryhmiä sekä pariskunnille että vauvaa yksin odottaville. Valmennuksen tavoitteina oli vahvistaa ja tukea osallistujien vanhemmaksi kasvua, tunnistaa oman suvun ja historian merkitys vanhemmuudessa, tiedostaa itsestä ja toisesta huolehtimisen tärkeys parisuhteessa ja vanhemmuudessa sekä tarjota vertaistukea. Yksin vauvaa odottavien ryhmän tavoitteena oli lisäksi vahvistaa äidin suhdetta syntymättömään vauvaan, selkiyttää suhdetta vauvan isään ja vahvistaa äidin sosiaalista verkostoa. Ryhmä pariskunnille alkoi paritapaamisella, jossa käytiin läpi kummankin puolison omaa perhehistoriaa (isovanhemmat, vanhemmat, itse). Yhdessä piirretty sukupuu hahmotti parille ja ohjaajille puolisoiden vanhempien taustaa, puolisoiden lapsuusperheen elämää ja kummankin nuoruutta sekä kotoa itsenäistymistä. 28 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ Työryhmä: Sanna Aavaluoma, Mari Rautiainen, Reijo Rautiainen, Tarja Laaksonen PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 3.2013 PERHEET Kuudessa pariryhmäkokoontumisessa aiheista keskusteltiin pareina ja kokemuksia jaettiin koko ryhmässä. Saadun vanhemmuuden vaikutukset itseen auttoivat pareja tunnistamaan samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia omissa ajatuksissaan vanhemmuudesta. Parit pohtivat, missä asioissa ovat yhdessä vanhempina vahvoja sekä mitkä vanhemmuuden alueet herättävät heissä erilaisia tunteita ja kysymyksiä. Toista puolisoa kohtaan olevat toiveet ja odotukset, puheeksi ottaminen, läheisyyden ja erillisyyden tarpeet, suhteet ystäviin ja taloudelliset huolet puhututtivat vanhempia. Ryhmän viimeinen kokoontuminen vauvojen syntymän jälkeen mahdollisti tutustumisen vauvoihin, synnytyskokemusten jakamisen ja vauvanhoidon arjen kysymysten pohtimisen. Yksin vauvaa odottaneiden ryhmissä moni äiti päätti tukea lapsen ja isän suhdetta vaikka parisuhde ei jatkunutkaan. Monet jatkoivat oma-aloitteisesti ryhmäkokoontumisia vauvojen syntymän jälkeen. Kuusi kertaa kokoontunut ryhmä vaikutti merkittävästi osallistujien kokemuksiin itsestään vanhempana. Tietoiseksi tulo omista vahvuuksista ja haasteista auttaa paremmin kohtaamaan tilanteita, joissa vanhemmuutta koetellaan. Kokemus asioiden puheeksi ottamisesta, puolison, muun läheisen tai ammattilaisen puoleen kääntymisestä vähentää haasteiden yksin kantamista. Lyhytinterventiollakin saavutetaan hyviä tuloksia, mutta se asettaa vaatimuksia työntekijöiden ammattitaidolle. Kokemus ja ryhmänohjauksen taito mahdollistavat ryhmän muodostumisen turvalliseksi paikaksi omien ajatusten ja tunteiden ilmaisulle. Ohjaajien tulee huolehtia myös siitä, että ryhmässä teemoja avataan vain sen verran kuin ajan puitteissa on mahdollista käsitellä. Omassa työryhmässämme ohjaajien ammattitaito rakentui psykodraaman, tarinateatterin sekä yksilö-, pari- ja perhepsykoterapian koulutuksista. 29 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 3.2013 LAPSET JA NUORET Terapeutin ja vanhemman välinen kommunikaatio vaikuttaa perheterapian onnistumiseen Vanhempien aktiivinen osallistuminen vuorovaikutukseen näyttää ennustavan perheterapiaprosessin jatkuvuutta. Tämä selviää Ohion yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa, jossa verrattiin terapeutin ja asiakkaiden välisiä kommunikaation eroja loppuun asti viedyissä ja keskeytetyissä perheterapiaprosesseissa. Perheterapia on tehokas hoitomuoto esimerkiksi nuorten päihteidenkäyttöön. Sen avulla on mahdollista kehittää myös perheen sisäistä vuorovaikutusta. Perheille, joissa taistellaan murrosikäisten lasten kanssa, terapia tarjoaa parhaimmillaan ainutlaatuisia oivalluksia ja näkemyksiä siihen, mikä aiheuttaa häiriöitä ja käyttäytymisongelmia. Kuitenkin monet perheet, jotka aloittavat terapi- an, jättävät sen kesken joko varhaisvaiheessa tai vähän myöhemmin. Useiden suositusten mukaan terapian pitäisi kestää ainakin 12 istunnon ajan. On tärkeää ymmärtää, millaiset syyt aiheuttavat keskeyttämisiä, jotta istunnot voidaan räätälöidä sellaisiksi, että prosessit saadaan päätökseen. Vain harvoissa tutkimuksissa on tarkasteltu perheterapian aikana tapahtuvaa kehitysprosessia, erityisesti 30 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ LAPSET JA NUORET terapeutin ja perheenjäsenten välistä kommunikaatiota. Perheterapeutti Daria M. Marchionda Ohion osavaltion yliopistosta pyrki kollegansa kanssa selvittämään, miten terapeutin ja asiakkaiden välinen kommunikaatio erosi tapauksissa, joissa perheet keskeyttivät terapian varhais- tai keskivaiheessa, ja tapauksissa, joissa sitä jatkettiin loppuun asti. Hiljaiset vanhemmat – terapeutin haaste Marchiondan tutkimukseen osallistui 18 perhettä, joissa oli kotoa karannut ja päihteitä käyttävä nuori. Ainakin toinen vanhemmista osallistui terapiaistuntoihin. Tutkijat kiinnittivät huomiota siihen, miten kommunikaatiomallit vaikuttivat terapian keskeyttämiseen tai loppuun viemiseen. Marchionda totesi, että ne vanhemmat, jotka kommunikoivat enemmän istuntojen aikana, jatkoivat terapiaa lastensa kanssa todennäköisemmin kuin vanhemmat, joiden viestintä oli vähäisempää. Keskustelun sävyllä ei näyttänyt olevan merkitystä. Tämä huomattiin erityisesti perheissä, joiden kommunikaatio oli ol- lut vuolasta terapiaprosessin varhaisvaiheessa. Loppuun asti viedyissä terapiaprosesseissa terapeutti oli enemmän vuorovaikutuksessa vanhempien kuin nuorten kanssa. Tutkijat havaitsivat myös, että vaikka terapeutit pyrkivät vetämään sekä teini-ikäiset että vanhemmat mukaan keskusteluun, ne terapeutit, jotka ohjasivat nuorten kanssa käytyjä keskusteluja enemmän kuin vanhemmat, kokivat useampien perheiden jättävän terapian kesken varhaisvaiheessa. Marchionda uskoo, että ehkä vanhemmat, jotka tuntevat jollain tavoin jäävänsä keskustelun ulkopuolelle ja kokevat, ettei heitä rohkaista osallistumaan, voivat pettyä terapiaan ja saattavat pitää sitä tehottomana ja turhana ajanhukkana. Sitä vastoin ne perheet, joita rohkaistaan kommunikoimaan avoimesti ja kertomaan huolensa, voivat kokea tulleensa kuulluksi ja alkavat tuntea, että he ovat aktiivisia toimijoita terapiaprosessissa. Havaintojensa perusteella tutkijat ovat sitä mieltä, että terapeuttien, jotka haluavat lisätä niiden perheiden määrää, jotka käyvät terapiassa loppuun asti, on syytä kiinnittää erityistä huomiota siihen, miten saada vähemmän puheliaat vanhemmat mukaan keskusteluun. PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 3.2013 Lähde: Marchionda, D. M., Slesnick, N. (2013). Family therapy retention: An observation of first-session communication. – Journal of marital and family therapy 39 (1): 87–97. 31 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ LAPSET JA NUORET PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 3.2013 Ovatko lapsen käytösongelmat kaveripiirin torjunnan syy vai seuraus? Aiheuttaako ikätovereiden torjunta lasten ja nuorten käyttäytymishäiriöitä, vai johtaako häiritsevä käyttäytyminen siihen, että vertaiset torjuvat lapsen tai nuoren? Tätä kysymystä malesialaisen Putra-yliopiston psykologian tiedekunnan tutkijat tarkastelivat tekemällä katsauksen käyttäytymishäiriöitä käsitteleviin tutkimuksiin. Tutkijat totesivat, että käyttäytymishäiriöiden ja torjunnan välinen suhde oli kaksisuuntainen. On mahdollista, että käyttäytymishäiriö syntyy seurauksena lapsen tai nuoren kokemaan torjuntaan ikätovereiden parissa. Torjuttu lapsi hakeutuu helpommin häiriintyneesti ja vihamielisesti käyttäytyvän vertaisryhmän pariin, jossa hän alkaa käyttäytyä kuten muut ryhmän jäsenet kuuluakseen ja sopeutuakseen joukkoon. Käytöshäiriöt myös aiheuttavat torjuntaa. On tavallista, että paremmin käyttäytyvät lapset sulkevat ulkopuolelle häiritsevästi käyttäytyvät vertaisensa. Myös opettajilla on taipumus torjua riidankylväjät. Seurauksena oireileva lapsi ei ehkä panosta opiske- luun ja hakeutuu todennäköisesti torjuntaa kokeneiden ikätoverien seuraan, mikä vahvistaa edelleen ongelmallisia käytösmalleja. Olipa torjunta käyttäytymishäiriön syy tai seuraus, se on joka tapauksessa iso riski lapsen ja nuoren hyvinvoinnille. Sisäänpäin kääntyvä lapsi tai nuori on vaarassa masentua tai ahdistua. Toiset lapset ja nuoret ulkoistavat ongelman, mikä tarkoittaa häiriökäyttäytymisen lisääntymistä. Mukaan voi tulla esimerkiksi päihteiden käyttöä. Tutkijoiden mielestä paras tapa käsitellä tätä haastetta on antaa opettajille ja vanhemmille välineitä ongelmakäyttäytymisen kohtaamiseen. Aikuiset tarvitsevat lisää tietoa käyttäytymishäiriöistä ja lasten ongelmien käsittelystä, erityisesti häiritsevästä käyttäytymisestä, aggressiivisuudesta ja vanhempi–lapsisuhteesta. Ohjelmat ja interventiot, joiden tavoitteena on jakaa tietoa opettajille, vanhemmille ja lapsille, voivat auttaa kaikkia osapuolia toimimaan siten, että käyttäytymishäiriöt ja niihin liittyvä aggressiivisuus lievenevät. Lähde Salehi, S. et al. (2013). Aggression and peer rejection among children with conduct disorder. – Asian Social Science 9.4.: 133–139. 32 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ UUSIA KOULUTUKSIA Sosiokognitiivinen käyttäytymisvalmentaja 1 ½ vuotta, 30 op Hämeenlinna 1/2014 Käsitellään näyttöön perustuvia ja käytännöllisiä menetelmiä, joilla voi puuttua lasten ja nuorten käyttäytymisen ongelmiin. Sopii esimerkiksi koulun oppilashuoltoryhmään kuuluville tai muille kiinnostuneille opetus- ja ohjausalan ammattihenkilöille, jotka toimivat lasten ja nuorten parissa. Koulutus suoritetaan monimuotokoulutuksena työn ohessa. Osallistujan työyhteisö saa käytännöllistä psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntemusta – sovitettuna koulutyön kontekstiin näyttöön perustuvia ohjausmenetelmiä, joita voi hyödyntää paitsi koulutuksen aikana myös pitkälle tulevaisuuteen tietoa ja toivoa haasteelliseen kasvatustyöhön runsaasti hyödyllistä materiaalia koko työyhteisön käyttöön. Koulutuksen taustateoria Koulutuksen päätaustateoriana on sosiokognitiivisen ohjauksen teoria. Aputeorioina toimivat kokemuksellisen oppimisen teoria (Kolb), sosiodynaamisen ohjauksen teoria (Peavy) sekä systeemisyyden, ratkaisukeskeisyyden ja narratiivisuuden viitekehykset. Koulutuksen sisältö Aloitus- ja päätösseminaari, kirjallisuus ja lopputyö 5 op Verkko-opintoja 2 op Substanssikursseja 8 op Mikroilmeet- ja eleet Psyykkinen etäännyttäminen asiakastyössä Henkisen kestävyyden kehittäminen ‑menetelmäkoulutus Tunnejumien purkaminen TVT-menetelmän ja energiapsykologian avulla Lastensuojelu- ja perhetyön narratiivisten ja terapeuttisten menetelmien koulutuskokonaisuus Psyykkisen kriisin kohtaaminen Lasten ja nuorten käytöspulmien kohtaaminen Työkalupakki lasten ja nuorten käytöspulmiin Menetelmäkoulutusta 10 op + 5 op harjoittelua Psykoedukatiivinen vanhempainohjaus Validatiivinen työote, tunteita validoiva työote Reaktiivisen aggressiivisuuden hallintamenetelmät Interventioita proaktiiviseen aggressiivisuuteen Käytösoireiden strukturoidut arviointimenetelmät Työrauhaan tutkitusti tehoavat menetelmät Akuutin kriisin näyttöön perustuvat hoitomenetelmät Akuutin vahingollisen aggressiivisuuden rajoittamismenetelmät Verbaalinen ja fyysinen rajoittaminen tarvittaessa Harjoitustyö Opiskelija toteuttaa kolmen lukukauden aikana harjoitustyön omassa työssään. Harjoitustyön aihe valitaan omien tarpeiden mukaan. Kyseessä voi olla vanhempien ohjausryhmä ART-ryhmä käytösongelmin oireileville opettajien työrauhan edistämisryhmä ADHD-kuntoutusryhmä autismikirjon ongelmien kuntoutusryhmä ujojen ja yksinäisten oppilaiden ryhmä mindfullness-ryhmä sosiaalisen pätevyyden edistäminen luennot ja alustukset opettajille luennot ja alustukset vanhemmille. Sosiokognitiivinen käyttäytymisvalmentaja voi toimia kollegojensa työparina ja mentorina käsiteltäessä haastavia lasten ja nuorten asioita yhteistyössä vanhempien ja moniammatillisen verkoston kanssa. Lopputyö Sosiokognitiivinen käyttäytymisvalmentaja tuottaa koulutuksen aikana ohjatusti kirjallisen lopputyön, jossa keskitytään seuraaviin ohjauksellisiin ja konsultoiviin työyhteisön asiakirjapäivityksiin: kriisivalmiussuunnitelma OHR:n toimintasuunnitelma väkivallan preventiosuunnitelma työrauhan edistämissuunnitelma muu selvitys työhyvinvointisuunnitelma koulun ja kodin välisen yhteistyön kehittämissuunnitelma. Ilmoittautuminen ja lisätiedot Ilmoittautua voi osoitteessa www.psyk.fi. Lisätietoja antaa Raija Itäluoma, p. 050 505 5145 tai sähköp. [email protected]. PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 3.2013 Kohderyhmä ja koulutuksen hyödyt 33 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ UUSIA KOULUTUKSIA Työkalupakki lasten ja nuorten käytöspulmiin Kohtaatko työssäsi lapsia tai nuoria, joilla on käytöshäiriöitä? Koetko käytöshäiriöiden lisääntyneen? Tuntuuko joskus siltä, ettei työkalupakistasi löydy riittävästi keinoja auttaa? Miten turvata lapsille ja nuorille riittävä turvallisuus sekä työrauha? PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 3.2013 Kiinnostaisiko oppia toimiviksi todettuja keinoja? Koulutuksen tavoite Sisältö Tässä koulutuksessa opiskellaan näyttöön perustuvia menetelmiä erilaisten lasten ja nuorten käytöshäiriöiden hallintaan sekä aggressiivisesti käyttäytyvän lapsen tai nuoren ohjaukseen. Koulutukseen osallistunut omaksuu erilaisia hyväksi havaittuja työkaluja ja interventioita, joiden avulla on mahdollista vähentää useimpien lasten ja nuorten pulmallista käyttäytymistä. Koulutuksessa käsitellään myös, miten soveltaa strukturoitua arviointitietoa, kuten väkivaltariskin arviointitietoa, lapsen tai nuoren ja hänen vanhempiensa psykoedukaatioon sekä opettajien ja muiden merkittävien aikuisten neuvontaan. Miten opettaa lapsille ja nuorille tunnetaitoja copingmenetelmänä, ja miten niitä voi myös aikuinen hyödyntää? Koulutuksessa esitellään eräs mindfullness-pohjainen ohjausmetodi aggressiivisuuden preventioon ja hallintaan sekä esitellään, millä tavoin tehdä erilaisten tunteiden säätely- ja hallintamekanismien psykoedukaatiota ja ylipäänsä käyttää kognitiivisia ja sosiokognitiivisia sekä voimavarakeskeisiä menetelmiä aggressiivisuuden hallintaan. Aika ja paikka Torstai 31.10.2013 klo 8–12, Helsinki Kouluttaja Vaativan erityistason psykoterapeutti, pari- ja perheterapeutti, psykoterapiakouluttaja ja ‑tutkija Raul Soisalo Kohderyhmä Lasten ja nuorten parissa työskentelevät ohjauksen ja neuvonnan sekä opetus-, sosiaali- ja terveysalan ammattihenkilöt Ilmoittautuminen ja lisätiedot Ilmoittautua voi osoitteessa www.psyk.fi. Lisätietoja antaa Raija Itäluoma, p. 050 505 5145 tai sähköp. [email protected]. Ohjelma Lomakkeita ja menetelmiä käytöshäiriön ja aggressiivisen käyttäytymisen arviointiin Keinoja kiukun hallinnan ohjaukseen Työrauhan ja turvallisuuden ylläpitäminen luokkaja ryhmätilanteissa Yksilö- ja ryhmäohjausmenetelmiä käytöshäiriöiden hallintaan Perheohjaus ja perheneuvontamenetelmät 34 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ Itke, se helpottaa Näin uskotaan yleisesti. Tutkijat ovat asiasta kuitenkin montaa mieltä. Arja Kinnarinen, Piia Nurhonen Itkun myönteisiin vaikutuksiin uskotaan sekä kansan syvissä riveissä että hoiva-alan ammattilaisten keskuudessa. Kroonisen itkun tukahduttamisen uskotaan vaarantavan ihmisen fyysisen terveyden. (Stougi et al., 2004; Vingerhoets & Bylsma, 2007a+b; Rottenberg et al., 2008a.) Itkun myönteisinä vaikutuksina pidetään erityisesti verenkiertojärjestelmän stimulointia, aineenvaihdunnallisten prosessien elpymistä ja hermojärjestelmän ylikuormituksen vapautumista. Seurausten kannalta tärkeää on, onko itkemiseen johtanut tilanne tai ongelma ratkennut. Jos mikään ei ole muuttunut, itkun vaikutus ei välttämättä ole myönteinen, näkee osa itkun tutkijoista. (Vingerhoets & Scheirs, 2001.) On olemassa jonkin verran näyttöä siitä, että itkeminen saattaa vähentää erilaisten terveysongelmien, kuten astman, nivelrikon ja -reuman sekä allergisten reaktioiden, oireita ja mahdollisesti edistää toipumista ja tervehtymisprosesseja. Joidenkin tutkijoiden näkemyksen mukaan itku on alun perin kehittynyt lieventämään psykologista kipua ja edistämään fyysistä toipumista vammautumisen PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 3.2013 Psykoterapia, psykiatria ja kliininen psykologia 35 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ Psykoterapia, psykiatria ja kliininen psykologia PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 3.2013 ja loukkaantumisen yhteydessä. (Vingerhoets & Bylsma, 2007b.) Loppujen lopuksi on kuitenkin vain vähän näyttöön perustuvaa tietoa itkemisen myönteisistä terveysvaikutuksista. Usein itkevät eivät koe olevansa sen terveempiä kuin harvoin itkevät. Tämä käy ilmi vuonna 1993 tehdystä tutkimuksesta. Vingerhoetsin ja kollegojen tekemään tutkimukseen osallistui 131 naista. Osallistujien omien raporttien perusteella toistuvan itkemisen ja subjektiivisen terveyden kokemuksen väliltä ei löydetty minkäänlaista yhteyttä. Tulos voi kuitenkin tutkijoiden mukaan johtua tutkimuksen rajallisuudesta. (Vingerhoets et al., 1993.) Vingerhoets ja Bylsma (2007a+b) ovat saaneet myös toisenlaisia tuloksia. Heidän mukaansa paljon ja usein itkevät ihmiset voivat muita huonommin. Myös Labott ja Martin (1987) totesivat aikaisemmin, että henkilöt, joiden elämässä oli paljon stressitekijöitä ja jotka itkivät usein, voivat huonommin kuin ne, jotka eivät itkeneet vastaavissa tilanteissa. Ei auta itku markkinoilla Joidenkin tutkimusten mukaan itkeminen laskee mielialaa ja masentaa ja vaikuttaa haitallisesti immuunipuolustukseen (Cornelius, 1997; Vingerhoets & Scheirs, 2001; Stougi et al., 2004). Pitkittynyt itku voi aiheuttaa pahoinvointia ja huonovointisuutta, ruokahalun menetystä, fyysistä heikkouden tunnetta ja sydämen epänormaalia toimintaa. Muita vaikutuksia ovat päänsärky, turtumus ja tokkurainen olo, uupumus ja kipeät silmät. (Vingerhoets & Scheirs, 2001.) Labott ja Martin (1987), jotka keskittyivät tutkimuksessaan erityisesti itkemisen suojaavaan vaikutukseen, eivät löytäneet tukea olettamukselle, että itkeminen helpottaisi selviytymisprosessia, mistä seuraisi mielialan koheneminen (Vingerhoets & Scheirs, 2001). Labott et al. (1990) ja Martin et al. (1993) selvittivät, miten itkeminen vaikuttaa immunologiseen puolustusjärjestelmään. Tarkastelun kohteena oli erityisesti sekretorinen immunoglobuliini A (S-IgA), jota pidetään ensilinjan puolustusmekanismina mahdollisia patogeenejä vastaan. Tutkijat totesivat, että ihmisten itkiessä SIgA-taso laski merkittävästi eli toisin sanoen suoja patogeenejä vastaan heikkeni. Pelkkä surullisuus ei saanut tätä aikaan. Sama todettiin myös kahdessa Vingerhoetsin tutkimuksessa. Tutkijoiden johtopäätös oli: itkeminen näyttää vaikuttavan haitallisesti kehon puolustusmekanismeihin ja siten myös terveyteen. (Labott et al., 1990; Martin et al., 1993; Vingerhoets & Scheirs, 2001; Stougi et al., 2004; Vingerhoets & Bylsma, 2007b.) Itkemättömät itkut sairastuttavat? Vaikuttaako krooninen itkemisen tukahduttaminen terveysongelmien syntyyn? Onko ihmisillä, jotka eivät koskaan itke, tavallista suurempi riski sairastua? Vingerhoetsin ja Bylsman (2007b) mukaan vakuuttavaa näyttöä ei ole puolesta eikä vastaan. Varhaisemmat tutkijat ovat toista mieltä. On jopa ehdotettu, että miesten kuolemantapausten lisääntyminen koetun menetyksen jälkeen johtuisi surun ilmaisun ja itkun tukahduttamisesta. (Rees, 1972; Vingerhoets & Bylsma, 2007a+b). Erityisesti 1950–1985 julkaistujen yhdysvaltalaisartikkelien mukaan kyynelten uskotaan helpottavan fysiologista jännitystä. Muussa tapauksessa se saattaisi etsiä toisen väylän ja ilmetä kehossa sairautena. Itkun pidättämisen oletettiin vaikuttavan haitallisesti sekä emotionaaliseen että fyysiseen terveyteen (Cornelius, 1986.) Kirjallisuudesta löytyy viitteitä siitä, että tunteiden ilmaisemat- tomuudella tai tukahduttamisella on yhteyttä somaattisen sairauden (esimerkiksi syöpä, sydänkohtaus ja korkea verenpaine) kehittymiseen tai huonoon ennusteeseen (Vingerhoets & Scheirs, 2001). Kyvyttömyys itkeä saattaa joidenkin tutkijoiden mukaan aiheuttaa myös päänsärkyä, vatsahaavan ja unettomuutta (Vingerhoets ja Bylsma, 2007b). Vaikuttaa siltä, että kaikkien tunnereaktioiden, myös naurun, tukahduttaminen voi johtaa akuuttiin fysiologisten toimintojen lisääntymiseen, mikä pitkällä aikavälillä saattaa aiheuttaa terveyshaittoja. Koska normaalielämässä ihmisillä on vain harvoin tarvetta itkeä, todennäköisesti näissä tilanteissa itkun pidättäminen ei vaikuta merkittävästi terveydentilaan, näkevät Vingerhoets ja Scheirs. Vain silloin kun tukahduttamisesta tulee pysyvä persoonallisuuden piirre, kroonisella tunteiden patoamisella voi olla vakavia seurauksia kehon prosesseihin ja terveyteen. (Vingerhoets & Scheirs, 2001.) Linton (1985) on kuvannut mielenkiintoisen tapaustutkimuksen. 26-vuotias nainen hakeutui terapiaan, koska ei pystynyt ilmaisemaan tunteita, erityisesti surua, ja oli lapsesta lähtien tottunut tukahduttamaan itkunsa. Kattava behavioraalinen terapia, johon sisältyi määrätietoisuuden ja itkukäyttäytymisen opettelua, auttoi asiakasta niin että hän oppi ilmaisemaan tunteitaan ja itkemään. Hoito vaikutti myönteisesti myös univaikeuksiin ja ahdistukseen, mikä edisti naisen hyvinvointia. (Linton, 1985; Vingerhoets & Scheirs, 2001.) Patologinen itku sairauden oireena Itkeminen voi liittyä erilaisiin sairauksiin. Itkun taustatekijät vaihtelevat hyvinkin suuresti. Itkeminen voi olla oire tai hoidon sivuvaiku- 36 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ tus. Se voi viitata samanaikaiseen masennukseen tai heijastaa ongelmia sairauteen sopeutumisessa. Joissakin tapauksissa itku voi liittyä mielialaan, toisissa taas ei. Myöskään masennuksen ja itkemisen välillä ei näytä olevan niin vahvaa yhteyttä kuin yleisesti uskotaan. Vauvojen itku on kommunikoivaa ja ilmaisee avun ja hoivaamisen tarvetta. Vauvan lisääntynyt itku voi olla merkkinä kivusta ja sairaudesta, joskus myös kaltoin kohtelusta. (Vingerhoets & Bylsma, 2007b.) Kirjallisuudessa käsitellään enimmäkseen aikuisten itkua, ja tutkimuksissa on keskitytty lähinnä neurologisia häiriöitä poteviin henkilöihin, erityisesti halvaus-, aivoinfarkti-, MS- ja ALSpotilaisiin. Pienellä osalla heistä esiintyy patologista itkua, jota kuvataan myös termeillä tunteiden hillittömyys tai pidätyskyvyttömyys (emotional incontinence) ja tahaton tunteiden hallitsemishäiriö (involuntary emotional expression disorder, IEED). (Cummings et al., 2006.) IEED voi joidenkin tutkijoiden mielestä johtua myös altistumisesta erilaisille kemiallisille aineille, kuten interferoni alfalle tai barbituraateille. Lisäksi on todettu, että henkilöt, jotka ovat kokeneet tilapäistä iskemiaa (= hapen tai veren puutetta kudoksessa) tai joille on tehty ohitusleikkaus, altistuvat helposti patologiselle itkulle. Tila tulisi hoitaa, koska se voi vaikeuttaa varsinaista sairautta ja ehkäistä toipumista ja hoidon tehoa. Pelko itsehallinnan menettämisestä voi johtaa myös sosiaaliseen fobiaan. (Vingerhoets & Bylsma, 2007b.) Seuraaviin psykiatrisiin häiriöihin voi liittyä hallitsematonta itkua: skitsofrenia, somatisaatio- ja konversiohäiriö, kaksisuuntainen mielialahäiriö ja psykoosit. Syöpään sairastuneet voivat itkeä tavallista enemmän. Lisäksi itkeminen voi lisääntyä lukuisissa muissa häiriötiloissa, joista on vain osittaista ja hataraa näyttöä. Ei myöskään tiedetä sitä, heijastaako lisääntynyt emotionaalisuus vaikeuksia sairauteen sopeutumisessa, johtuuko se samanaikaisesta masennuksesta tai lääkityksestä vai onko se häiriön tai sairauden oire. (Vingerhoets & Bylsma, 2007b.) Auttaako itku masentunutta? Vaikka itkeminen liitetään usein masennukseen ja mielialahäiriöihin, esimerkiksi DSM-käsikirjoissa siihen on suhtauduttu vaihtelevasti, eikä se ole ICD-10-käsikirjassa välttämätön tai riittävä kriteeri minkään mielialahäiriön diagnosoinnissa. Sitä ei myöskään huomioida diagnostisissa haastatteluissa (esimerkiksi composite international diagnostic interview, CIDI) eikä masennukseen liittyvissä kyselykaavakkeissa. Vain CIDI-haastattelun dystymiaa käsittelevässä osiossa kysytään, onko vastaaja itkenyt usein edellisen kahden vuoden aikana ollessaan masentunut. (Vingerhoets & Bylsma, 2007b.) Väitteille, että masennus aiheuttaa itkuherkkyyttä tai että vakavasti masentuneet eivät kykene itkemään, on jonkin verran empiiristä näyttöä. Esimerkiksi Hamiltonin (1982) mukaan itkeminen liittyy lievään masennukseen, mutta vakavasti masentunut henkilö ei pysty itkemään, koska hänen koko tunne-elämänsä on latistunut. Lisäksi usein toistuvat itkuepisodit eivät enää vaikuta helpottavasti. Samaan tulokseen tulivat myöhemmin Vingerhoets ja kollegat. (Hamilton, 1982; Vingerhoets et al., 2007.) Rottenberg ja kollegat (2003) päätyivät mielenkiintoisiin tuloksiin: itkeminen voi stimuloida parasympaattista fysiologista toimintaa terveillä, mutta ei masentuneilla yksilöillä. Toisin sanoen itkemisellä voi olla fysiologisesti adaptiivinen vaikutus terveisiin, mutta ei masentuneisiin henkilöihin. (Rottenberg et al., 2003.) On myös havaittu, että henkilöt, joilla on posttraumaattinen stressihäiriö, PTSD, ovat emotionaalisesti turtuneita, mikä ehkäisee kaikenlaisia tunneilmaisuja. Lisäksi on syytä muistaa, että jotkin lääkkeet, erityisesti serotoniinin takaisinoton estäjät (SSRI) voivat vaikuttaa siten, ettei henkilö pysty itkemään. Myös tietyt psykopatologian tyypit ja persoonallisuuden piirteet vaikuttavat itkemiskäyttäytymiseen. Esimerkiksi psykopaatit, joilta puuttuu empatiakyky, oletettavasti itkevät harvoin. Vingerhoets ja Scheirs toteavatkin, että itkemisen ja mielenterveyden välinen yhteys on monimutkainen ja moniselitteinen. (Vingerhoets & Scheirs, 2001.) Joissakin tutkimuksissa on tarkasteltu masennuslääkkeiden vaikutusta itkemiseen. Obroek ja kollegat (2002) vertasivat 15:n vakavaa masennusta sairastavan potilaan ja terveiden henkilöiden tunnereaktioita. Masentuneiden osallistujien kyky itkeä oli heikentynyt huomattavasti. Tulosten yleistettävyys on kuitenkin kyseenalainen joidenkin tutkimuksen puutteiden takia. Toisaalta neurologisista sairauksista kärsivät henkilöt, joilla esiintyy patologista itkua, ovat saaneet nopean avun jo pienistä annoksista SSRI-lääkettä. (Shaibani et al., 2001; Horrocks et al., 2004; Vingerhoets & Bylsma, 2007b.) Rentouttava, jäähdyttävä vai puhdistava itku? Tutkijat ovat ehdottaneet mahdollisia itkemisen taustalla olevia mekanismeja, joilla saattaisi olla myönteisiä vaikutuksia mielialaan, hyvinvointiin ja terveyteen. Ensiksi, itkeminen stimuloi parasympaattista hermojärjestelmää, joka liittyy rentoutumiseen, toipumiseen ja elimistön tasapainon palautumiseen – mutta myös avuttomuuteen ja luovuttamiseen. Itkeminen ei välttämättä nopeuta PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 3.2013 Psykoterapia, psykiatria ja kliininen psykologia 37 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 3.2013 Psykoterapia, psykiatria ja kliininen psykologia psykologisen tai fysiologisen tasapainotilan palautumista. (Vingerhoets & Bylsma, 2007b.) Toiseksi populäärimediassa on saanut suurta huomiota toinen mekanismi, Freyn (1985) esittämä ajatus, että kyynelten mukana poistuu myrkyllisiä tai haitallisia aineita kehosta. Tällä tavoin poistuvien ainesten määrä voisi kuitenkin olla erittäin pieni, ja mm. Stougi ja kollegat (2004) pitävät tätä mahdollisuutta epätodennäköisenä. Kolmanneksi on myös esitetty, että nyyhkyttämisen kautta elimistöön tulee viileää ilmaa, joka jäähdyttää emotionaalisia toimintoja säätelevää hypotalamusta, tai että itkemiseen liittyvät muutokset kasvojen lihaksissa ja verisuonistossa vaikuttavat mielialaan edistämällä tai estämällä aivojen neurokemiallisia prosesseja. Parr ja Hopkins (2000) saivat simpanssien aivoja tutkiessaan rajallista näyttöä siitä, että aivojen lämpötilan alentuminen vaikuttaa myönteisesti (simpanssien) mielialaan. Pankseppin (1998) alustavien löydösten perusteella jotkut tutkijat ovat esittäneet neljännen mahdollisuuden: itkeminen edistää endorfiinin tai muiden morfiinin kaltaisten aineiden erittymistä aivoissa, ja nämä lisäävät kivun sietokykyä ja parantavat mielialaa (Vingerhoets & Scheirs, 2001; Vingerhoets & Bylsma, 2007b). Muutamien eläinkokeiden perusteella (esim. Panksepp, 1998) Vingerhoets ja Scheirs olettavat, että itkeminen voi laukaista joidenkin endogeenisten opioidien erittymisen. Näillä voi olla rauhoittava ja kipua lievittävä vaikutus. Tätä hypoteesia on kuitenkin testattava ihmisillä jatkotutkimuksissa. (Vingerhoets & Scheirs, 2001.) Kuka lohduttaisi Nyytiä? Itkeminen vaikuttaa voimakkaasti sosiaaliseen ympäristöön. Bylsma ym. (2008) totesivat, että itse raportoitu mielialan paraneminen it- kemisen jälkeen liittyi myönteiseen sosiaaliseen tukeen ja itkemisen aiheuttaneen tilanteen ratkaisuun. Jos siis itkemällä saadaan sosiaalista tukea ja lisätään kiintymystä, voi odottaa, että henkilön hyvinvointi paranee. On runsaasti näyttöä siitä, että sosiaalinen tuki voi vaikuttaa psykobiologisiin prosesseihin ja vaimentaa stressaavien tilanteiden kielteisiä terveysvaikutuksia. (Cobb, 1976; Uchino et al. 1996; Becht & Vingerhoets 2001.) Erilaisia tukimuotoja ovat muun muassa emotionaalinen tuki (olkapää, halaus, lohduttavat sanat), tiedollinen tai informatiivinen tuki (neuvot ja ehdotukset, miten toimia) ja käytännöllinen tai instrumentaalinen tuki (avun tarjoaminen, rahan tai välineiden lainaaminen) (Vingerhoets & Scheirs, 2001). Cobb (1976) korostaa emotionaalista ja informatiivista tukea, jotka osoittavat, että henkilöstä välitetään ja häntä rakastetaan. Uchino ym. (1996) puolestaan päättelivät kirjallisuustutkimuksen perusteella, että sosiaalisella tuella on yhteyttä kardiovaskulaaristen, endokriinisten ja immuunipuolustusjärjestelmien normaaliin toimintaan. On näyttöä siitä, että sosiaalinen tuki alentaa kardiovaskulaarista reaktiivisuutta psykososiaalisissa stressitilanteissa, minkä puolestaan uskotaan viittaavan sympaattis-adrenergiseen aktivoitumiseen (adrenerginen = katekoliamiineja eli adrenaliinia ja noradrenaliinia erittävä tai niiden välityksellä stimuloituva). Näiden havaintojen perusteella on oletettu, että sosiaalisella tuella voi tällä tavoin olla pitkällä aikavälillä myönteisiä vaikutuksia terveyteen. Erityisesti emotionaalinen tuki vaikuttaa fysiologisiin toimintoihin. (Vingerhoets & Scheirs, 2001.) Sosiaalisen tuen vaikutuksista löytyy myös vastakkaista näyttöä. Kun Vingerhoets ja Bylsma (2007) vertasivat osallistujien omia raportteja siitä, miten itkeminen vaikutti mielialaan heidän itkiessään yksin tai toisten läsnä ollessa, odotusten vastaisesti henkilöiden hyvinvoinnissa ei todettu eroa. Lisäksi tilanteissa, joissa itkemisen sai aikaan tunteellinen musiikki ja joissa mitään ongelman ratkaisua ei tapahtunut, seuraukset olivat hyvin samankaltaisia kuin itkemisestä yleensä. Tämä löydös haastaa näkemyksen, että itkemisen myönteiset vaikutukset olisivat seurausta sosiaalisen ympäristön reaktioista. (Vingerhoets & Bylsma, 2007b.) Lähemmin tarkasteltaessa itkeminen on laaja-alainen ja monimutkainen ilmiö, ei pelkästään kielteisen mielentilan merkki tai oire. Itkemiskäyttäytymiseen liittyy ainutlaatuisia evolutiivisia ja kehityksellisiä piirteitä sekä merkittäviä eroja ihmisten välillä. Itkemistä tutkittaessa tarvitaan esimerkiksi neurobiologien, etologien, kliinisen psykologian sekä monikulttuurisen ja kehityspsykologian asiantuntijoiden sekä psykiatrien yhteistyötä. Itkun terveysvaikutuksia käsittelevät tutkimukset ovat olleet rajallisia, ja tuloksiin on vaikuttanut muun muassa se, onko ne tehty laboratorio-olosuhteissa vai perustuvatko tulokset osallistujien omiin havaintoihin ehkä viikkoja itkutapahtuman jälkeen. (Vingerhoets & Bylsma, 2007a+b.) Lisätutkimusta näin ollen tarvitaan. Itkemistä voidaan pitää ainutlaatuisena selviytymiskäyttäytymisenä. Siinä yhdistyvät sekä tunteisiin että ongelmaan keskittyvät selviytymismenetelmät. (Vingerhoets & Bylsma, 2007b.) Itkeminen on parhaimmillaan selviytymistoiminto, joka auttaa muuttamaan hallitsemattomat tilanteet paremmin siedettäviksi. Näin se vähentää merkittävästi niiden aiheuttamaa stressiä. Itkun myönteisiin vaikutuksiin näyttäisi liittyvän se, onko itkijällä mahdollisuus saada tukea vai jääkö hän itkunsa kanssa yksin. (Vingerhoets & Scheirs, 2001.) Aina ja kaikkia itku ei kuitenkaan helpota. 38 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ Lähteet Becht, M. C., Vingerhoets, A. J. J. M. (2001). Crying and mood change: A cross-cultural study. – Cognition and Emotion 16: 87–101. Bylsma, L. M., Vingerhoets, A. J. J. M., Rottenberg, J. (2008). When is crying cathartic? An international study. – Journal of Social and Clinical Psychology 27 (10): 1165–1187. Cobb, S. (1976). Social support as a moderator of life stress. – Psychosomatic Medicine 38: 300–314. Cornelius, R. R. (1986). Prescience in the pre-scientific study of weeping? A history of weeping in the popular press from the mid-1800’s to the present. Paper presented at the 57th Annual Meeting of the Eastern Psychological Association, New York, NY. Cornelius, R. R. (1997). Toward a new understanding of weeping and catharsis? – A.J.J.M. Vingerhoets, F. J. van Bussel & A. J. W. Boelhouwer (toim.), The (non-)expression of emotions in health and disease (s. 303–321). Tilburg: Tilburg University Press. Cummings, J. L., Arciniegas, D. B., Brooks, B. R., Herndon, R. M., Lauterbach, E. C., Pioro, E. P., Robinson, R. G., Scharre, D. W., Schiffer, R. B., Weintraub, D. (2006). Defining and diagnosing involuntary emotional expression disorder. – CNS Spectrums 11: A1-A7. Frey, W. H. (1985). Crying: The mystery of tears. Minneapolis: Winston Press. Hamilton, M. (1982). Symptoms and assessment of depression. – E. S. Paykel (toim.), The handbook of affective disorders (s. 3–11). Edinburgh: Churchill Livingstone. Horrocks, J. A., Hackett, M. L., Anderson, C. S., House, A. O. (2004). Pharmaceutical interventions for emotionalism after stroke. – Stroke 35: 2610–2611. Labott, S. M., Ahleman, S., Wolever, M. E., Martin, R. B. (1990.) The physiological and psychological effects of the expression and inhibition of emotion. – Behavioral Medicine 16: 182–189. Labott, S. M., Martin, R. B. (1987). The stress-moderating effects of weeping and humor. – Journal of Human Stress 13: 159–164. Linton, S. J. (1985). A behavioral treatment for inability to express emotions. – Scandinavian Journal of Behavior Therapy 14: 33–38. Martin, R. B., Guthrie, C. A., Pitts, C. G. (1993). Emotional crying, depressed mood, and secretory immunoglobulin A. – Behavioral Medicine 19: 111–114. Opbroek, A., Delgado, P. L., Laukes, C., McGahuey, C., Katsanis, J., Moreno, F. A., Manber, R. (2002). Emotional blunting associated with SSRI-induced sexual dysfunction. Do SSRIs inhibit emotional responses? – International Journal of Neuropsychopharmacology 5: 147–151. Panksepp, J. (1998). Affective neuroscience. New York: Oxford University Press. Parr, L. K., Hopkins, W. D. (2000). Brain temperature assymetries and emotional perception in chimpanzees (Pan troglodytes). – Physiology & Behavior 71: 363–371. Rees, W. D. (1972). Bereavement and illness. Journal of Thanatology 2: 814–819. Rottenberg, J., Bylsma, L. M., Vingerhoets, A. J. J. M. (2008a). Is crying beneficial? – Current Directions in Psychological Science 17 (6): 400–404. DOI: 10.1111/j.1467-8721.2008.00614.x Rottenberg, J., Wilhelm, F. H., Gross, J. J., Gotlib, I. H. (2003). Vagal rebound during resolution of tearful crying among depressed and non depressed individuals. – Psychophysiology 40: 1–6. Shaibani, A. T., Sabbagh, M. N., Khan, B. N. (2001). Pathological human crying. – A. J. J. M. Vingerhoets & R. R. Cornelius (toim.), Adult crying. A biopsychosocial approach (s. 265–276). Hove: Brunner-Routledge. Stougie, S., Vingerhoets, A. J. J. M., Cornelius, R. R. (2004). Crying, catharsis, and health. – I. Nyklicek, L. Temoshok & A. J. J. M. Vingerhoets (toim.), Emotional expression and health (s. 225–288). Hove: Brunner-Routledge. Uchino, B. N., Cacioppo, J. T., Kiecolt-Glaser, J. K. (1996). The relationship between social support and physiological processes: A review with emphasis on underlying mechanisms and implications for health. – Psychological Bulletin 119: 488–531. Vingerhoets, A. J. J. M., Bylsma, L. (2007a). Crying as a multifaceted health psychology conceptualization: crying as a a coping, risk factor, and symptom. – The European Health Psychologist 9: 68–74. Vingerhoets, A. J. J. M., Bylsma, L. (2007b). Crying and health: Popular and scientific conceptions. – Psychological Topics 16 (2): 275–296. Vingerhoets, A. J. J. M., Rottenberg, J., Cevaal, A., Nelson, J. K. (2007). Is there a relationship between depression and crying? A review. – Acta Psychiatr Scand 115: 340–351. DOI: 10.1111/j.1600-0447.2006.00948.x. Vingerhoets, A. J. J. M., Scheirs, J. (2001). Crying and health. – A. J. J. M. Vingerhoets & R. R. Cornelius (toim.), Adult Crying. A Biopsychosocial Aproach (s. 227–246). Hove. Vingerhoets, A. J. J. M., Van den Berg, M., Kortekaas, R. T., Van Heck, G. L., Croon, M. (1993). Weeping: Associations with personality, coping, and subjective health status. – Personality and Individual Differences 14: 185–190. PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 3.2013 Psykoterapia, psykiatria ja kliininen psykologia 39 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ UUSIA KOULUTUKSIA Paripsykoterapian yksivuotinen täydennyskoulutus PARIPSYKOTERAPIAN KOULUTUSKOKONAISUUS Seuraava koulutus alkaa keväällä 2014 Helsinki 1–12/2014 Koulutuksen laajuus: 20 op PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 3.2013 Kohderyhmä Koulutetut perheterapeutit, yksilöpsykoterapeutit, psykologit, psykiatriset sairaanhoitajat ja perheneuvojat. Taustaa Paripsykoterapia on osoittautunut lukuisissa metaanalyyseissä vaikuttavaksi psykoterapiamuodoksi erityisesti tilanteissa, jossa psyykkisen problematiikan yhteydessä esiintyy vuorovaikutusongelmia. Perheterapeutit, mutta myös monet yksilöpsykoterapeutit, tapaavat säännöllisesti pariskuntia. Paripsykoterapiaan liittyen on viime vuosina julkaistu runsaasti korkeatasoista tutkimukseen perustuvaa tietoa. Tavoite Lisätä koulutetun perheterapeutin ja yksilöpsykoterapeutin valmiuksia toimia psykoterapeuttina pareille. Tutustua uusiin tutkimukseen perustuviin interventioihin ja työtapoihin paripsykoterapian kysymyksissä. Sisältö 1. Aloitusseminaari 7. –8.1.2014 Parisuhteen ja paripsykoterapian määrittelyä Kiintymyssuhdeteoria aikuissuhteissa Sanna Aavaluoma 2. Pirjo Tuhkasaari: Psykoanalyyttinen paripsykoterapia 3. Hanna Pinomaa: Tunnekeskeinen pariterapia 4. Juha Holma: Väkivalta ja pariterapia, 1 päivä 5. Pekka Larkela: Uusperhekysymykset pariterapiassa, 1 päivä 6. Rauni Nissinen: Paripsykoterapiaprosessin arviointijakso (Gottman), 1 päivä 7. Sanna Aavaluoma: Vakava sairaus paripsykoterapiassa, 1 päivä 8. Sanna Aavaluoma: Uskottomuus paripsykoterapiassa, 1 päivä 9. Raul Soisalo: Uutta tutkimustietoa paripsykoterapiasta ja tutkimukseen perustuva pariterapia, 1 päivä 10. Raul Soisalo: Homo- ja lesbosuhteet paripsykoterapiassa, 1 päivä 11. Raul Soisalo: Monikulttuurisuus paripsykoterapiassa, 1 päivä 12. Sanna Aavaluoma: Päätösseminaari 26.–27.11.2014 Toteutus Koulutus toteutetaan monimuotokoulutuksena. Kontaktipäiviä on 16, minkä lisäksi ohjelmaan kuuluu pienryhmätyöskentelyä, itsenäistä opiskelua, yksilöllisiä tehtäviä sekä pienimuotoinen lopputyö. Koulutukseen otetaan 18 opiskelijaa ilmoittautumisjärjestyksessä. Hakeminen ja lisätiedot Koulutukseen haetaan osoitteessa www.psyk.fi. Lisätietoja antaa Raija Itäluoma, p. 050 505 5145 tai sähköp. [email protected]. 40 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ UUSIA KOULUTUKSIA Psykoanalyticaseminaari 12.–13.9.2013, HELSINKI Psykoanalyyttisesta paripsykoterapiasta Torstai 12.9. klo 10–17 Sisäistetty käsitys parista – mielessä elävä pari • Parisuhdekäsityksestä: ”couple state of mind” • Sisäistetystä parista: mies–nainen, äidillisyys–isällisyys • Vietit ja objektisuhteet parisuhteen ja paripsykoterapian näyttämöllä • Kantanäky, oidipaalisuus ja madonnakonstellaatio • Parisuhteen dynamiikasta: olemisen ja kokemisen tiloista Psykoanalyyttisen paripsykoterapian käsitteistä ja menetelmästä • Projektiivisesta identifikaatiosta • Seksuaalisuudesta, rakkaus–viha, Eros ja Thanatos • Paripsykoterapian menetelmästä: aloittaminen, prosessi, lopettaminen • Transferenssi–vastatransferenssi–holding–container–contained • Paripsykoterapeutti psykoterapian prosessissa Kouluttaja Vaativan erityistason psykoterapeutti Pirjo Tuhkasaari Ilmoittautuminen ja lisätiedot Ilmoittautua voi osoitteessa www.psyk.fi. Lisätietoja antaa Raija Itäluoma, p. 050 505 5145 tai sähköp. [email protected]. PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 3.2013 Perjantai 13.9. klo 9–16 41 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ TYÖNOHJAUS PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 3.2013 Pomo, älä pompota! Esimiehen loukkaava käytös yhtä työntekijää kohtaan jättää jälkensä muihinkin työntekijöihin. Piia Nurhonen ”Mitä kerroinkaan sinulle ensimmäisenä työpäivänä. Sinun ajatuksesi eivät merkitse mitään. Sinä et ole yhtään mitään. – – Jos olisit vessanpöntössäni, en vaivautuisi vetämään sinua alas. Kylpymattonikin merkitsee minulle enemmän kuin sinä.” (Elokuvasta Swimming with Sharks, 1994) Kun esimies käyttäytyy epäasiallisesti vaikka vain yhtä työntekijää kohtaan, koko työyhteisö kärsii, kertoo New Hampshiren yliopistossa tehty tutkimus. Nekin työntekijät, jotka näkevät, kuulevat tai ylipäätään ovat tietoisia esimiehen käytöksestä olematta itse sen kohteena, reagoivat samaan tapaan kuin tilanteen varsinainen uhri. Jopa huhupuheilla on oma vaikutuksensa. Tulokset julkaistiin Journal of Social Psychology -lehdessä. Tutkimuksessa kiinnitettiin tiettävästi ensim- 42 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ TYÖNOHJAUS Kiusattu työntekijä kiusaa toista Esimiehen loukkaava käyttäytyminen jättää jälkensä työyhteisön kulttuuriin laajemminkin. Reunalla olemisen kokemus lisääntyy, samaten työntekijöiden keskinäinen vihamielisyys ja aggressiivisuus. On esimerkiksi mahdollista, että kiusaamisen kohteeksi joutuva käyttäytyy vihamielisesti toista työntekijää kohtaan, kun ei pysty ilmaisemaan vihaansa esimiehelleen. Ne työntekijät, jotka todistavat loukkaavan käyttäytymisen olemassaoloa, todistavat samanaikaisesti sitä, ettei asialle tehdä mitään. Näin kokemus ikään kuin tihkuu koko työyhteisöön. Tutkijat, professori Paul Harvey New Hampshiren yliopistosta, Kenneth Harris ja Raina Harris Indianan yliopistosta sekä Melissa Cast New Mexicon yliopistosta, kuvaavat ilmiötä loukkaavan johtamisen sijaiskokemisena (vicarious supervisory abuse). Kielteisten vaikutusten taustalla on empatia loukkaavan käytöksen kohteeksi joutunutta kohtaan sekä pelko siitä, että voi itse tulevaisuudessa olla uhri. Työpaikalla tapahtuva fyysinen väkivalta saa useimmiten nopean lopun. Esimiehen harjoittama henkinen väkivalta on usein piilossa niiltä, jotka sille jotakin voisivat tehdä, ja se saa jatkua siksi hyvinkin kauan. Toiminnan jättämät jäljet voivat olla hyvinkin syvät. Yrityksen näkökulmasta tämä toimimaton johtamistapa on myös kallis – kun työteho laskee, poissaolot sekä terveydenhoitokulut lisääntyvät, ja jossakin vaiheessa joku ehkä uskaltaa myös lähteä oikeusteitse etsimään parempaa kohtelua. Hyvän käytöksen pilkahdukset tuovat toivoa Kiusauksen kohteena oleva kokee yleensä, ettei pysty muuttamaan tilannetta. Valtatasapaino kallistuu esimiehen hyväksi. Työntekijä pelkää mahdollisesti enemmän irtisanoutumiseen liittyvää hyppyä tuntemattomaan kuin itse kiusaamista. Toimeentuloon liittyvät kysymykset ovat mukana vaikuttamassa nekin. Esimies osaa sirotella käyttäytymisensä joukkoon myös niin sanottua normaalia käyttäytymistä. Törkeää sähköpostiviestiä voi seuratakin miellyttävä keskusteluhetki kahvihuoneessa. Tämä antaa työntekijälle toivoa siitä, että kiusaaminen loppuu. Kielteiset vaikutukset ovat rajuimmat silloin, kun työpaikalla ilmenee sekä välitöntä että välillistä kiusaamista. Työntekijä, joka on esimiehen käytöksen uhrina mutta ei näe kiusaamista ympärillään, pystyy ylläpitämään toivoa siitä, että organisaatio tekee kiusaamisesta lopun. Jos hän näkee sitä myös ympärillään, hän luultavasti kokee, että loukkaava johtaminen on tavallinen johtamistapa organisaatiossa. Mitä sitten olisi tehtävissä loukkaavan johtamistavan pois kitkemiseksi? Harvey ehdottaa työntekijöille mahdollisuutta tehdä nimettömänä ilmoitus esimiehestä, joka käyttäytyy epäasiallisesti. Yksinään tällainen yksittäinen käytäntö ei tietenkään ratkaise mitään. Hyödyllisenä tutkijat pitävätkin ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä, mm. esimiehille suunnattuja koulutuksia. Erityisen tärkeänä Harvey ja kumppanit pitävät korkeimman johdon ymmärrystä loukkaavan johtamisen seurauksista työyhteisössä. Tieto synnyttää myös motivaatiota vaikuttaa ilmiön olemassaoloon omassa työyhteisössä ja antaa välineitä tunnistaa siitä kertovia merkkejä. Lähteet Harris, K. J., Harvey, P., Harris, R. B., Cast, M. (2013). An investigation of abusive supervision, vicarious abusive supervision, and their joint impacts. – The Journal of Social Psychology 153 (1): 38–50. Pearlman, L. A., Maclan, P. S. (1995). Vicarious traumatization: An empirical study of the effects of trauma work on trauma therapists. – Professional Psychology: Research and Practice 26: 558–565. Tepper, B. J. (2000). Consequences of abusive supervision. – Academy of Management Journal 43: 178–190. Tepper, B. J. (2007). Abusive supervision in work organizations: Review synthesis, and research agenda. – Journal of Management 33: 261–289. Tepper, B. J., Henle, C. A., Lambert, L. S., Giacalone, R. A., Duffy, M. K. (2008). Abusive supervision and subordinates organization deviance. – Journal of Applied Psychology 93: 721–732. Wu, T., Hu, C. (2009). Abusive supervision and employee emotional exhaustion. – Group and Organization Management 34: 143–169. PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 3.2013 mäistä kertaa huomiota työpaikkakiusaamisen sijaisvaikutuksiin. Ilmiöllä on kosketuspintaa sijaistraumatisoitumista koskevaan tutkimukseen, joka on osoittanut laajalla rintamalla, että loukkaavan käytöksen välilliseen todistamiseen liittyy kielteisiä vaikutuksia. Esimiehen loukkaava käyttäytyminen voi olla esimerkiksi työntekijän ivaamista, julkista arvostelemista, virheellisten tietojen antamista tai tiedon pimittämistä, työntekijän työnteon sabotoimista tai vaikkapa huomiotta jättämistä. Ilmiötä on aiemmin tutkinut muun muassa professori Bennet J. Tepper Kentuckyn yliopistosta. Kiusaava esimies voi aiheuttaa työntekijöissä esimerkiksi masennusta, ahdistuneisuutta ja emotionaalista uupumusta. Fysiologisina vaikutuksina tutkijat mainitsevat muun muassa verenpaineen nousun ja vastustuskyvyn heikkenemisen. Kaiken kaikkiaan vaikutus työntekijöiden työtehoon, käsitykseen omasta työstä ja työpaikasta sekä ammatilliseen kehitykseen on selkeän kielteinen. Työssä koettu turhautuminen lisääntyy, ja organisaation tuessa koetaan puutteita. Näitä vaikutuksia on havaittu sekä kiusaamisen välittömillä että välillisillä kohteilla. Vaikutukset olivat selkeimmät kokoaikaisilla työntekijöillä. 43 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ UUSIA KOULUTUKSIA Esimiestyön haastavat tilanteet Haluatko lisätä työkalupakkiisi välineitä esimiestyön monenlaisiin haasteisiin • henkilöstön haasteet • asiakkaiden pulmat • omaisten vaatimukset • yhteistyökumppanien odotukset Nykypäivän esimies joutuu kohtaamaan ainutlaatuisia haastavia tilanteita, joissa tarvitaan erityistä johtamisen asiantuntemusta. PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 3.2013 Aika ja paikka Keskiviikko 21.8.2013 klo 10–17, Helsinki Keskiviikko 18.12.2013 klo 10–17, Helsinki Koulutuksen tavoite Koulutuksessa opiskellaan psykologisia menetelmiä, joita voi soveltaa monenlaisissa haastavissa esimiestyöhön liittyvissä tilanteissa. Kouluttaja Vaativan erityistason psykoterapeutti, pari- ja perheterapeutti, psykoterapiakouluttaja ja ‑tutkija Raul Soisalo. Hän on kliinikko, joka kouluttaa mm. psykiatrisen hoidon ja muun psykososiaalisen hyvinvoinnin ammattilaisia. Ohjelma – Haastavan ihmisen – ja haastavan käytöksen tai tilanteen – käsittely ja hoito Ihmisen normaalit psykologiset reaktiotavat ja limbinen järjestelmä – ihmisen nonverbaalinen lukeminen – Psykologisia vaikuttamiskeinoja – miten saada toinen yhteistyöhön toivotulla tavalla –Transferenssi–vastatransferenssi-ilmiön hyödyntäminen – Strukturoidut arviointimenetelmät tiedonlähteenä ja vaikuttamisen välineenä – Tietoisuustaidot – kognitiivis-rationaalinen ajattelu – omien impulssien autokontrollointi Ilmoittautuminen ja lisätiedot Ilmoittautua voi osoitteessa www.psyk.fi. Lisätietoja antaa Raija Itäluoma, p. 050 505 5145 tai sähköp. [email protected]. Kohderyhmä Hoivatyön johtajat, osastonhoitajat, hoivakotien johtajat, koulujen ja päiväkotien johtajat, kuntien ja kaupunkien sosiaali-, terveys-, sivistys- ja nuorisopuolen johtavat viranhaltijat. 44 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ UUSIA KOULUTUKSIA Psyykkinen etäännyttäminen asiakastyössä, 4 t Tavoite Seuraavat koulutukset Koulutuksen tavoitteena on tarjota ihmissuhdetyöntekijälle käytännönläheisiä välineitä työstä irtaantumiseen, palautumiseen ja hyvän toimintakyvyn ylläpitoon. Torstai 22.8. klo 8–12, Joensuu Keskiviikko 28.8. klo 12–16, Salo Tiistai 17.9. klo 12–16, Kotka Torstai 26.9. klo 8–12, Kuopio Tiistai 1.10. klo 12–16, Helsinki Torstai 17.10. klo 12–16, Iisalmi Tiistai 22.10. klo 12–16, Varkaus Tiistai 29.10. klo 12–16, Mikkeli Torstai 14.11. klo 12–16, Turku Torstai 21.11. klo 12–16, Hämeenlinna Maanantai 2.12. klo 12–16, Kerava Maanantai 9.12. klo 12–16, Kuopio Koulutuksen keskeisiä sisältöjä Psyykkinen stressi, tunnetartunnat ja tietoinen irtaantuminen Mitä kehossa ja aivoissa tapahtuu asiakastyön paineessa? Teoriaa ja harjoituksia Terveet ja turvalliset rajat asiakastyössä – välineitä fyysisten, psyykkisten, ammatillisten ja ajankäytöllisten rajojen ylläpitoon Kuinka tunteet tarttuvat? Opi rajoittamaan tarpeettomia tartuntoja (Saatavana myös tilauskoulutuksena) Kouluttaja Psykososiaalisten menetelmien asiantuntijakouluttaja, FM, psykologian opettaja Piia Nurhonen p. 050 532 3323 sähköp. [email protected] Ilmoittautuminen ja lisätiedot Ilmoittautua voi osoitteessa www.psyk.fi. Lisätietoja antaa Raija Itäluoma, p. 050 505 5145 tai sähköp. [email protected]. PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 3.2013 Ajatteletko asiakasasioita myös vapaa-ajalla? Kuormittavatko ne yksityiselämääsi? – Tuttu ilmiö monelle. Haluatko oppia tietoja ja taitoja, joiden avulla voit vähentää asiakastyön aiheuttamaa psykoemotionaalista kuormitusta ja lisätä ammatillisuutta työskentelyysi? 45 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ UUSIA KOULUTUKSIA Henkisen kestävyyden kehittäminen ‑menetelmäkoulutus, 4 t Imeekö työ voimat? Miten jaksaa paineista huolimatta? PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 3.2013 Tavoite Koulutuksen tavoitteena on tarjota ihmissuhdetyöntekijälle välineitä henkisen kestävyyden kehittämiseen työssä, jossa stressi on arkipäivää. Kyseessä on käytännöllinen menetelmäpainotteinen koulutus, joka soveltuu hyvin jatkoksi esimerkiksi psyykkisen etäännyttämisen koulutukselle. Koulutus ei edellytä aiheesta pohjatietoja ja sopii kaikille kiinnostuneille koulutuksesta ja työkokemuksesta riippumatta. Koulutuksen keskeisiä sisältöjä • Tiedostamaton tunteensiirto ja tunteiden kanssa työskentely • Tietoisuustaidot: sovelluksia • Rentoutuminen: tekniikoita • Visualisointi: harjoituksia • Sisäinen puhe: älä usko kaikkea! • Jämäkkyys: kuinka vartioin rajoja? • Oman jaksamisen arviointi • Itsehoito-ohjelma Seuraavat koulutukset Torstai 22.8. klo 12.30–16.30, Joensuu Maanantai 9.9. klo 12–16, Lahti Torstai 26.9. klo 12.30–16.30, Kuopio Perjantai 29.11. klo 12–16, Jyväskylä Tiistai 3.12. klo 12–16, Savonlinna Keskiviikko 4.12. klo 12–16, Joensuu (Saatavana myös tilauskoulutuksena) Kouluttaja Psykososiaalisten menetelmien asiantuntijakouluttaja, FM, psykologian opettaja Piia Nurhonen p. 050 532 3323 sähköp. [email protected] Ilmoittautuminen ja lisätiedot Ilmoittautua voi osoitteessa www.psyk.fi. Lisätietoja antaa Raija Itäluoma, p. 050 505 5145 tai sähköp. [email protected]. 46 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ UUSIA KOULUTUKSIA Psykologiset interventiot aikuisen aggressiivisuuteen Myötätuntouupumus – auttajan sudenkuoppa? Koulutus, 4 t Strukturoitu aggressiivisuuden arviointi Tunnetaidot coping-menetelmänä Väkivaltariskin arviointitieto psykoedukaation perustana Koulutuksessa opiskellaan näyttöön perustuvia menetelmiä aggressiivisuuden hallintaan sekä aggressiivisesti käyttäytyvän henkilön psykoedukaatioon. Empatia, myötätuntostressi ja myötätuntotyydytys Myötätuntouupumus – synty ja välineitä tunnistamiseen Myötätuntouupumuksen systeemivaikutus – uupunut työyhteisö Ennaltaehkäisyn ja hoidon suuntaviivoja Myötätuntostressin, -uupumuksen ja työuupumuksen itsearviointi Seuraavat koulutukset Seuraavat koulutukset Torstai 22.8.2013 klo 8–12 Helsinki Tiistai 11.2.2014 klo 12.30–16.30, Hämeenlinna Tiistai 15.10.2013 klo 12–16, Helsinki Saatavana tilauskoulutuksena – pyydä tarjous. Lisätietoa osoitteesta www.psyk.fi Lisätietoa osoitteesta www.psyk.fi Muistisairaan haitallisten käytösoireiden hoito Lasten ja nuorten käytöspulmien kohtaaminen Haastavan ihmisen – tai haastavan käytöksen ja tilanteen – käsittely ja hoito Lapsen ja nuoren psykososiaalinen hyvinvointi ja pahoinvointi Ihmisen normaalit psykologiset reaktiotavat ja limbinen järjestelmä – potilaan lukeminen ”Normaali oireilu” vs. ”huolestuttava oireilu” Psykologisia vaikuttamiskeinoja – miten saada potilas yhteistyöhön toivotulla tavalla Transferenssi–vastatransferenssi-ilmiön hyödyntäminen hoitotilanteissa Käytösoireiden hoitolinja, uusimmat käypä hoito ‑suositukset ja määräaikainen täydentävä lääkehoito Seuraavat koulutukset Mitä ovat impulssihäiriöt? Mitä ovat lasten ja nuorten mielenterveysongelmat? Interventioita haastavan käytöksen kohtaamiseen ja työrauhan ylläpitoon Koulutuksen tavoitteena on antaa tutkittua ja helposti hyödynnettävää tietoa lapsen ja nuoren käytöspulmien kohtaamiseen liittyvissä asioissa. Seuraavat koulutukset Tiistai 26.11.2013 klo 12–16, Hämeenlinna Torstai 14.11.2013 klo 8–12, Oulu Torstai 21.11.2013 klo 8–12, Helsinki Lisätietoa osoitteesta www.psyk.fi Lisätietoa lehden sivuilta ja osoitteesta www.psyk.fi PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 3.2013 Mindfullnesspohjainen ohjaus aggressiivisuuden preventio- ja hallintamenetelmänä 47 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ KAIKKOSEN KOLUMNI PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 3.2013 by Irwin H. Kaikkonen med.lic. psykiatriker och spec.i allmänmed. Yleensä ihmiset ovat parhaita asiantuntijoita siinä, mistä eivät mitään tiedä. Parhaat lastenkasvattajat eivät ole vaihtaneet ensimmäistäkään kakkavaippaa, ja suomalaisten hiihtäjien suorituksille naureskelevat hiihtävät lähinnä jääkaapin ja sohvan väliä. Parisuhdeasioista eniten yleensä tietävät ne, jotka seuraavat sivusta sukulaisten ja ystävien häitä ja huoltajuuskiistoja. Tätä kautta minustakin on tullut parisuhdeasioiden rautainen ammattilainen. Viime aikoina olen jopa harkinnut, josko vielä lähtisin opiskelemaan perheterapeutiksi. Tosin epäilen, että pääsyvaatimuksiin kuuluu henkilökohtainen kokemus avioeroista. Ainakin tuttavapiiriini lukeutuvat pari- ja perheterapeutit ovat kaikki konkareita tällä saralla. Kliinisessä työssäni olen hämmästellen seurannut erästä asiaa. Useat asiakkaani, jotka käyvät yksilöterapiassa, ovat päätyneet avioeroon. Ainakin näin poikamiehen korvaan heidän avioliittonsa ovat kuulostaneet suhteellisen mukavilta. On yhteisiä harrastuksia, omakotitalo, koira, lapsia ja joillakin jo lastenlapsiakin. Kun terapian keinoin on sitten lähdetty tutkimaan omia tarpeita, toiselle ei olekaan enää tilaa. Oman tilan kaipuu nousee kaiken yli ja ohi. Individualismi on mitä suurimmissa määrin lyönyt itsensä läpi yksilöhoidoissa. Yksilöllinen kasvu on hieno asia, mutta vielä hienompaa on yhteinen kasvu – silloin kun se on mahdollista. Yhä useammin mietin sitä, auttaisiko asiakasta enemmän se, jos hänen hoidossaan olisi mukana puoliso tai jopa koko perhe. Tai vaikka asiakas kävisikin hoidossa yksin, olisiko perhekeskeinen lähestymistapa hyödyksi. Jos minulla olisi valta, yksilöhoitoja voisivat antaa myös perheterapeutit, jotka mielessään kannattelevat koko perhettä ja ottavat sen huomioon hoitoprosessissa. Perheterapian vaikuttavuudesta on olemassa näyttöä roppakaupalla. Harvoin ihmisten ongelmat ovat pelkästään yksilön ongelmia. Kliinikkona olen havainnut, että yhden perheenjäsenen psyykkinen haaste on hirvittävän usein viesti siitä, että perhesysteemissä on jokin pielessä. Silloin eniten auttaa se, että hoidetaan koko systeemiä, luonnollisesti. Mieleeni tulee esimerkiksi eräs psyykkisesti oireileva nuori mies, jonka hoito opetti koko perheen puhumaan tunteistaan. Tai eräs masentunut nuori nainen, jonka lisähuolena oli miehen haluttomuus seksiin. Suosittelin heille pariterapiaa. Pariterapian keinoin asiakas pääsi irtaantumaan tiiviistä äitisuhteestaan ja mies sai kertomansa mukaan tilaa hengittää. Masennus helpotti, ja myös vällyjen välissä alkoi tapahtua. 48 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 3.2013 Viime aikoina olen suositellut useille tuttavapamaailmaa kolmekymmentä vuotta sitten. Silloin ei reilleni pariterapiaa muihinkin kuin parisuhteissa niinkään puhuttu minun tarpeista vaan meidän. Perkoettuihin haasteisiin. Kun eräs hammaslääkärinä heen, parin, suvun, kylän. On hienoa nähdä välillä toimiva kalakaverini, joka on muuten monta kerniitä pareja, joissa yhteisöllisyys on vielä käsin kostaa parempi paikkaamaan hampaita keteltavaa. Ja kyllähän niitäkin löykuin kalastamaan, masentui, tyy vielä roppakaupalla. Enkä in w Ir marssitin hänet yhdessä vaitarkoita sitä, että yhteisöl, H. Kaik konen monsa kanssa pariterapilisyyden nimessä pitäisi o, fi ktiivinen hahm 0% 10 on c. .li ed aan. Samaten kun eräs kestää mitä vain. Suhm sielämän u kehenkään to a st se eikä hän perust naispuolinen gynekoteessa pitää olla hyvä ri uu tt ul on kaksik henkilöön. Ir win mmenissä oleva omaleilogiystäväni, joka taas olla. Yleensä silloin in viisissäky ääsl no ei ä, yl st on ee n rh hä pe kuulemani mukaan kun kuunnellaan ja taan ies. Koulutuksel Hän seuraa aii. mainen poikam tr ia yk on huomattavasti puhutaan, tuppaa ps kä se slääkäri ntaa värikkäällä ka ketieteen erikoi n aa m ta ot parempi ystävänä näin olemaankin. unut n sa ja on kiinnost in alalla kuin se an ni ka in ih iö ilm kuin gynekologina, Tietää parisuhteian ja ajan u viihteeltavallaan maailm ni on tarkoitett m lu ko en heräsi miettimään, den rautainen amos kk pe enkin vierestäkin. Kai isia tutkimukse to pi ia as ä in isi mitä elämältä oikein mattilainen. to liseksi, vaik ka kin. Toimitus usein käsitellään a it he ai halusi, suosittelin ykOletteko muuten ia uv st nu Kaikkosen ru suotta louk kaan an ka ku e i lk te pi et silöterapian sijaan pahuomanneet, että nyt n o, ki vo iten , sillä ne ovat ku ta is te en m om kk ko ai riterapiaa. Pariterapia anon tullut uusi palvelu rjoitettuja. K silmäkulmassa ki s. ie taa mahdollisuuden myös kumppania etsiville, Eliitim or nen on huum kasvamiseen yhdessä. Toki tikumppani. Siellä tuntuu oletiet voivat erkaantuakin, ei siinä van pilvin pimein hotellinjohtajia ja mitään. Ja niin välillä pariterapiassa kirurgeja tyrkyllä. Vieläköhän tällaista viikäykin. Etuna on kuitenkin se, että molemmat sikymppistä lääkärimiestä onnistaisi? Mikä tekee oitulevat hoidetuksi – niin halutessaan. keasti kumppanista eliittikumppanin, sitä kannattaisi Minä olen jo suhteellisen vanha mies, ja aina välilihmisten pohtia, ennen kuin lähtevät kenenkään kelklä ihmettelen, miten syvälle ja pitkälle individualiskaan. Mutta ei kannata pohtia liian pitkään. Muuten mi voi yhteiskunnassa vielä mennä. Välillä kaipailen käy niin kuin Kaikkoselle konsanaan. 49 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ Musiikki on muutakin kuin ääntä – se näkyy, tuntuu ja koskettaa. Kiinnostaako Sinua musiikin ja vapaaehtoistoiminnan yhdistäminen? TunneMusiikki Eläkeliiton TunneMusiikki-projektista saat tukea, virtaa ja vinkkejä 50+-ikäisten esteettömään musiikkitoimintaan vapaaehtoistoiminnan keskuudessa. Huomioimme TunneMusiikki-toiminnassa iän tai vamman myötä heikenneet aistit. Tutustu koulutuksiimme sekä materiaaleihin osoitteessa www.tunnemusiikki.fi ja ota yhteyttä! Yhteistyössä Näkövammaisten Keskusliitto ry, Kuuloliitto ry sekä Vanhustyön Keskusliitto ry. Hakulomakkeet ja lisätiedot Eläkeliitosta: puh. (09) 7257 1178 tai [email protected] www.elakeliitto.fi TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ PSYK.FI Suomen Psykologinen Instituutti verkossa www.psyk.fi Suomen Psykologisen Instituutin Internet-sivuilta löydät tarkempaa tietoa toiminnastamme. Sivuilta löydät lisätietoa tulevista koulutuksistamme, julkaisuistamme ja tapahtumistamme. Lisäksi sivulle päivitetään aktiivisesti ajankohtaisia tieteellisiä uutisia psykososiaalisen hyvinvoinnin maailmasta. PSYK.FI-lehti verkossa Suomen Psykologisen Instituutin www.psyk.fi-sivuilta löytyy myös tämän lehden sähköinen versio, jossa lehteen voi tutustua pdf-muodossa. Sivuilta löydät myös osion, johon päivitämme viikoittain uutisia psykososiaalisen hyvinvoinnin maailmasta. PSYK.FI-verkkokauppa Psyk.fi-verkkokaupasta voit kätevästi ostaa julkaisujamme sekä ilmoittautua koulutuksiin edullisempaan hintaan kuin normaalisti. Tutustu kauppaamme kotisivuillamme www.psyk.fi olevasta linkistä. TILAA NYT ITSELLESI TAI LAHJAKSI PSYK.FI-LEHTI VUODEKSI ETEENPÄIN PSYK.FI-LEHDEN TILAUSLOMAKE OTilaan itselleni yhden PSYK.FI-lehden tutustumishintaan 0 €, joka sisältää postikulut. (Normaalihinta 29 €/vuosikerta.) Saatuani lehden voin päättää sitoumuksetta tilauksen jatkamisesta. OTilaan organisaatioon yhden PSYK.FI-lehden tutustumishintaan 0 €, joka sisältää postikulut. (Normaalihinta 29 €/vuosikerta.) Saatuani lehden voin päättää sitoumuksetta tilauksen jatkamisesta. Olen kiinnostunut PSYK.FI-lehden organisaatiotilauksesta: O+5 kpl 25.00 €/kpl O+11 kpl 19.00 €/kpl O+50 kpl 15.00 €/kpl Tilaan itselleni tai työpaikalleni Nimi: Postiosoite: Postinumero ja postitoimipaikka: VOIT MYÖS TILATA LEHDEN TÄYTTÄMÄLLÄ TILAUSLOMAKKEN SIVUILLAMME WWW.PSYK.FI tai VERKKOKAUPASTAMME PSYK.FI / Psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti / 3.2013 Suomen monipuolisin näyttöön perustuva psykososiaalisen hyvinvoinnin asiantuntijalehti – ja pysyt kärryillä. 51 TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ TULEVAA KOULUTUSTARJONTAAMME Keväällä 2014 alkavat prosessikoulutuksemme • Sosiokognitiivinen käyttäytymisvalmentaja, 30 op (Hämeenlinna) • Muistihoitajan koulutusohjelma, 30 op (Vantaa) • Muistihoitajan diplomikoulutus, 30 op (Vantaa) • Kriisityöntekijän koulutus, 25 op (Hämeenlinna) • Hengellisyys ja psykoterapia, 20 op (Helsinki) • Paripsykoterapian yksivuotinen täydennyskoulutus, 20 op (Helsinki) Muita koulutuksiamme ovat mm. • Kliinisen seksologian perusteet, 2 pv • Perhe ja vakava sairaus ‑erityisseminaari, 2 pv • Psykoanalytica-seminaari, 2 pv • Tunnejumien purkaminen TVT-menetelmän ja energiapsykologian avulla, 2 pv • Esimiestyön haastavat tilanteet, 6 t • Henkisen kestävyyden kehittäminen ‑ menetelmäkoulutus, 4 t • Jotta minua ei unohdettaisi ‑menetelmäkoulutus, 4 t • Lapsen ja nuoren käytöspulmien kohtaaminen, 4 t • Lähisuhde- ja perheväkivallan kohtaaminen – miten auttaa? 4 t • Muistisairaan haitallisten käytösoireiden hoito, 4 t • Muistisairaudet ja niiden lääkehoito, 8 t • Muistisairaus–parisuhde–seksuaalisuus, 4 t • Myötätuntouupumus – auttajan sudenkuoppa? 4 t • Netti- ja tietokonepeliriippuvuuden arviointi ja hoito, 4 t • Psykologiset interventiot aikuisen aggressiivisuuteen, 4 t • Psyykkinen etäännyttäminen asiakastyössä, 4 t • Psyykkisen kriisin kohtaaminen – akuutin kriisin arviointi ja hoito, 4 t • Sosiaali- ja terveysalan työturvallisuuskoulutus – väkivallan preventio SOTE-alalla, 4 t • Työkalupakki lasten ja nuorten käytöspulmiin, 4 t Kaikkia lyhytkurssejamme on myös saatavilla tilauskoulutuksina. Lisätietoa koulutuksista: www.psyk.fi tai [email protected]. Postimaksu maksettu Sop. nro 761872 SUOMEN PSYKOLOGINEN INSTITUUTTI Siltakatu 20 A 31 80100 Joensuu TILAA LEHDEN PRINTTIVERSIO ITSELLESI TÄSTÄ
© Copyright 2024