1. No category

TENNISKYYNÄRPÄÄ
Tenniskyynärpää
Tenniskyynärpää on yleinen ja viheliäiseltä tuntuva vaiva,
joka – nimestään huolimatta – saa alkunsa yleensä jostakin
aivan muusta rasituksesta kuin tenniksen peluusta. Tenniskyynärpään hoitoennuste on hyvä, kunhan sille vain annetaan tilaisuus parantua.
Tenniskyynärpää, lateraalinen epikondyliitti eli olkaluun sivunastan
tulehdus on yleinen kyynärseudun, useimmiten rasituksen tai
kolhaisuvamman aiheuttama, ranteen yhden ojentajajänteen alkukohdan vauriosta aiheutuva vaiva.
Tenniksen peluu on harvoin vaivan aiheuttajana, mutta sitäkin
useammin henkilön suorittama
poikkeuksellinen rasitus, esim.
innokas vasaroiminen, ruuvien
vääntäminen, suursiivous tai mikä
tahansa poikkeuksellinen rasitus,
jopa normaali työsuoritus varsinkin kiireaikana. Tenniskyynärpää
on yleisin 40–50-vuotiailla. Vaiva
on yhtä yleinen kummallakin sukupuolella.
Tenniskyynärpään vauriokohta
on ranteen keskimmäisen ojentajalihaksen, musculus extensor
carpi radialis breviksen (ECRB) lähtökohdassa aivan olkaluun sivunastan eli epikondylin etureunassa. Siihen syntyy pieniä vammoja,
mikrotraumoja, jotka aiheuttavat kivuliaan kudosreaktion ja
säryn. Tapaturmassa jänne voi
myös osittain irrota luusta. Myös
keskisormea ojentavan lihaksen
lähtökohta voi olla vaurioitunut.
Kyynärnivelen tähystyksessä on
havaittu, että lihaksen lähtökohta
voi olla kokonaankin irronnut sivunastasta. Näin voi käydä esim.
kyynärseudun voimakkaan revähdysvamman tai paikallisen iskuvamman seurauksena.
noosi on yleensä varsin selkeä. Kipu on mainitussa kohdassa ja arkuus varsin paikallinen. Vaikeissa
tapauksissa arkuutta voi esiintyä
laajemmaltikin, mutta maksimiarkuus paikantuu kuvatulle pienelle alueelle. Tällä alueella saattaa myös ilmetä lievää turvotusta.
Vastustettu ranteen ojennus ja
usein myös keskisormen ojennus
aiheuttavat kipua ulkosivunastan
seudussa, eniten pidettäessä kyynärnivel suorana. Potilas kertoo
usein, että kyynärnivelen ojentaminen aivan suoraksi on vaikeaa
ja kivuliasta varsinkin aamulla.
Tärkeä tenniskyynärpään erotustesti on käden puristusvoiman
mittaaminen kyynärnivel suorana
ja 90 asteen koukistuksessa. Tenniskyynärpäässä puristusvoima
kyynärnivel suorana on aina merkittävästi alempi kuin kyynärnivel
koukussa. Peukalo-etusormi-otteeseen kyynärnivelen asento ei
vaikuta. Millsin testi, jossa ranne
väännetään kyynärnivel suorana
kyynärvarsi sisäkierrossa eli pronaatiossa maksimaaliseen koukistukseen, eli venytetään ECRB-lihasta ja jännettä, aiheuttaa kipua
ulkosivunastan seutuun. Tätä testiasentoa käytetään myös Millsin
harjoituksissa, joilla pyritään ärsyttämään ECRB:n alkukohtaa ja
”lisäämään verenkiertoa” alueelle.
Kyseisessä asennossa alueeseen
kohdistuu venytystä, jonka potilas
tuntee, usein kipunakin, jos tauti
on ärhäkässä vaiheessa.
Tenniskyynärpään
konservatiivinen hoito
Tenniskyynärpäävaiva on yleensä varsin hyvänlaatuinen sairaus,
jolla on suuri taipumus parantua
itsestään, kunhan sille annetaan
paranemiseen mahdollisuus. On
olemassa jonkin verran tieteellistä näyttöä siitä, että konservatiivisella hoidolla voidaan vaikuttaa
tenniskyynärpäävaivan luonnolliseen kulkuun pitkällä aikavälillä.
Hoito perustuu pitkälti siihen,
että vaivan aiheuttanutta tekijää
eli yleensä liikarasitusta pyritään
vähentämään tai poistamaan se
kokonaan. Hyvänä perussääntönä voidaan pitää, että tenniskyynärpääkivun ilmeneminen rasituksen yhteydessä on kudoksen
avunhuuto. On syytä kuunnella
tätä viestiä ja vähentää rasitusta
riittävästi niin, että vaiva häviää
muutamassa päivässä. Joissakin
ammateissa sairausloma voi olla
tarpeellinen ja tärkein juuri tässä
vaiheessa, kun vaiva ei ole vielä
päässyt äitymään pahaksi.
Tenniskyynärpään yleisimmät
hoitomuodot ovat tennisside ja rannelasta. Tennisside kiristetään kyy-
Diagnostiikka
Tenniskyynärpäävaiva alkaa yleensä vähitellen, mutta potilas pystyy
kuitenkin usein määrittämään alkamisviikon, joskus jopa -päivänkin. Hänellä voi myös olla näkemys
siitä, mihin toimintaan vaivan alku
oli yhteydessä. Kivun paikka on
olkaluun ulkosivunastan alueella.
Tenniskyynärpään kliininen diag-
8
Niveltieto 3 / 2012
Tätä lehteä tehtiin joustavan rannetuen ja tennissiteen
avulla. Etenkin rannetuki tuntui auttavan hyvin.
kortisoniatroſa eli rasvakudoksen
häviäminen ja ihon värimuutos, ja
alueelle ilmestyy kuoppa.
Tenniskyynärpään pistoshoitona on käytetty myös muita aineita
kuten botulinumtoksiinia, jolla ranteen ojentajat saadaan toimimattomiksi, verihiutalepitoista plasmaa tarkoituksella saada potilaan
omasta verestä paljon kasvutekijöitä juuri oikealle alueelle, ja hepariinia. Näidenkään hoitomuotojen
tehoa ei ole pystytty osoittamaan
ainakaan vielä.
Harjoitteluhoito on onnistuneen
konservatiivisen hoidon perusta.
Asteittain etenevä ranteen ja sormien liikkeisiin perustuva kyynärvarren lihasten vahvistaminen vähentää tenniskyynärpään kipuja
ja nopeuttaa käden käyttöönottoa
ja työhön palaamista. Harjoitteluhoito aloitetaan hitailla nyrkistysliikkeillä ja kevyesti vastustetuilla
ranteen ojennus- ja koukistusliikkeillä sekä ranteen kiertoliikkeillä.
Harjoittelua jatketaan fysioterapeutin valvonnassa.
Leikkaushoito
Tenniskyynärpään leikkaushoitoon
joudutaan turvautumaan melko
harvoin. Yleisesti suositettu leikkausaihe on kuusi kuukautta kestänyt, asianmukaiseen konservatiiviseen hoitoon reagoimaton
tenniskyynärpää, joka estää työnteon ja vaikeuttaa merkittävästi
käden käyttöä. Jos potilas pystyy
työhönsä, on yleensä viisasta yrittää ilman leikkausta vielä toinen
puoli vuotta.
Erilaisia tenniskyynärpään
leikkauksia on esitetty kymmeniä. Tämän kirjoittaja on käyttänyt jo vuosia yksinkertaista ja
tehokasta menetelmää, jossa toimenpide kohdistetaan ainoastaan
vaivan aiheuttavaan sairaaseen
alueeseen eli ECRB-lihaksen lähtökohtaan. Sairas alue, kooltaan
vain noin 2 x 1 x ½ cm poistetaan
huolellisesti. Leikkauksen jälkeen
sallitaan heti kevyet liikkeet, ja
käden käyttöä lisätään kuuden
viikon aikana niin, että siinä vaiheessa potilas pystyy jo palaamaan kevyeen työhön. Joskus
työkyvyttömyys kuitenkin jatkuu
jopa kolme kuukautta tai pitempään leikkauksenkin jälkeen.
Martti Vastamäki
Klinikka 22
Tenniskyynärpää
Niveltiedosta
Voiko Niveltiedosta saada tenniskyynärpään? Voi, ainakin sen
tekijät. Lehden viimeistely on tiivis, 2–3 viikon mittainen jakso,
jonka aikana kirjoitetaan paljon
tietokoneella – ja ennen kaikkea
tehdään tarkkaa työtä hiirellä.
Oma tenniskyynärpääni antoi
ensimmäisiä oireita viime keväänä saatuamme helmikuun Niveltiedon valmiiksi. Ihmettelin huonontuvia keilailutuloksia ja käden
”heikkoutta”. Tilanne tasaantui,
mutta saatuamme toukokuun
lehden tehtyä, oli oma diagnoosi
päivänselvä: tenniskyynärpää on
iskenyt minuunkin. Kuten nykyään on tapana, etsin diagnoosin
ensin netin avulla ja vasta sitten kävin lääkärin pakeilla. Tosin sitä ennen kyselin lääkäri- ja
fysioterapeuttiystäviltä heidän
arvauksiaan.
Terveyskeskuslääkäri ei antanut mitään lisää netin ohjeisiin
verrattuna: lepoa ja tulehduskipulääkkeitä. Kyselin vaivan mahdollista pituutta: muutamasta
päivästä kolmeen vuoteen. Eipä
paljon helpottanut.
Fysioterapeuttiystävältä sain
jumppaohjeita ja netistä lisää.
Niitä sitten tein ahkerasti; 5–6
liikettä kymmenen kertaa kutakin pari kertaa päivässä. Käsi tuli
entistä kipeämmäksi kylmähoidosta huolimatta, joten jumpat
jätettiin pois.
Uusintakäynnillä terveyskeskuksessa tuli lähinnä myötätuntoa, tosin sain myös lähetteen
ultraääni- ja sähköhoitoon. Niitä
on nyt kokeiltu muutamaan kertaan, tuntuvat tehoavan hieman.
Tätä lehteä viimeistellessä ja
sitä ennenkin olen alkanut käyttää aina tietokoneella ollessani
kiedottavaa rannetukea ja aina
jotain kättä rasittavampaa tehdessä kyynärtukea. Erityisen
paljon kyynärpäähän sivunastan kohdalle on tuntunut kesän
virvelinheittojen terävä loppunykäys. Kyynärtuen avulla homma
kuitenkin sujuu, joten vitamiineja
nousee järvestä.
TENNISKYYNÄRPÄÄ
närvarren yläosaan siten, että sen
yläreuna on noin 5 cm sivunastan
alapuolella. Side pyrkii säästämään
ranteen ojentajan lähtökohtaa tukemalla lihasmassaa. Side kiristetään sopivalle kireydelle niin,
että se pysyy paikallaan mutta ei
aiheuta käden turvotusta. Joskus kyynärvarren muoto ei sovi
siteeseen, vaan side pyrkii liukumaan. Silloin rannelasta voi olla
sopivampi hoito. Rannelasta estää ranteen ojentajien toimintaa,
jolloin jänteen kiinnittymiskohdan vaurio saa mahdollisuuden
parantua. Sidettä tai rannelastaa
tai molempia käytetään aina kättä
rasitettaessa. Tennissiteen kanssa potilas voi olla työssä ainakin
kevyemmissä ammateissa, mutta rannelasta haittaa usein liikaa
työntekoa.
Fysikaalisista hoidoista esim.
ultraäänihoitoa käytetään tenniskyynärpäätapauksissa. Ultraääni
tunkeutuu kudokseen lämmittäen
kudosta. Sen väitetään aiheuttavan
värähtelyä ja mikrohierontaa, jota
potilas ei tunne. Ultraäänihoidon
kliinistä tehoa tenniskyynärpään
hoidossa ei kuitenkaan ole pystytty kontrolloiduissa tutkimuksissa
osoittamaan. Myös vähäenergistä laserhoitoa on käytetty, mutta
ehkä ultraääntäkin huonommin
tuloksin. Tenniskyynärpäätä on
hoidettu myös mm. munuaiskivien murskaamiseen käytetyillä
sokkiaalloilla. Tämänkään hoidon
vaikuttavuutta ei ole osoitettu.
Kortisonipistokset kuuluivat
aiemmin tenniskyynärpään rutiinihoitoon. Tenniskyynärpään
kortisoni-injektiohoidoista on tehty
toistakymmentä hyvin kontrolloitua tieteellistä tutkimusta. Varsin
yhdenmukaisesti niissä on saatu
hyvä lyhyen aikavälin (2–6 viikkoa) kivunlievitys, mutta pidemmän aikavälin seurannoissa erot
lumelääkeinjektioon tai muihin
hoitomuotoihin ovat tasoittuneet.
Paikallisesta kortisoniruiskeesta on
siis ainoastaan lyhytaikainen apu.
Ainakin useammasta ruiskeesta on
pitkällä aikavälillä enemmän haittaa kuin hyötyä. Ilmeisesti kortisonia on kuitenkin viisasta kokeilla
ainakin silloin, kun muu hoito ei
ole tehonnut ja seuraava vaihtoehto olisi leikkaus. Pistoksen anto
oikeaan kohtaan juuri ECRB-lihaksen lähtökohtaan on oleellisen tärkeää. Jos kortisonia joutuu
ihonalaiseen kudokseen, seuraa
Jyrki Laakso
päätoimittaja
Niveltieto 3 / 2012
9