1. No category

Luonto ystäväksi
Tämä kirjanen sisältää Luonto ystäväksi –hankkeen tuottamaa
ympäristökasvatusmateriaalia, joka on vapaasti käytettävissä.
Vihkonen kertoo monenlaisista luontoon ja ympäristöön
liittyvistä aiheista: eliöryhmistä, ympäristöongelmista ja niiden
ratkaisutavoista, ympäristöystävällisistä elämäntavoista,
retkeilystä ja luontoharrastuksista. Materiaali sopii parhaiten 913 –vuotiaille.
Materiaali sopii koulujen ympäristö- ja luonnontiedon opetuksen
tueksi ja luontokerhotoimintaan. Luonto- ja ympäristöasioiden
käsittelyyn uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksessa
soveltuva teemasivu, Luonnon arvo, löytyy myös.
Materiaali on jaettu osiin, joilla käsitellään erilaisia luontoon,
luontoharrastukseen ja ympäristöön liittyviä aiheita. Löydät eri
teemat sisällysluettelosta ja voit kopioida vihkosesta
tarvitsemiasi osia luokkasi tai kerhosi käyttöön tai käyttää
materiaalia sähköisessä muodossa.
Puuhaa ja pohdittavaa –osioissa on erilaisia tehtäviä. Osa
tehtävistä soveltuu esimerkiksi luontokerhossa tehtäviksi, toiset
vaikkapa kotitehtäviksi.
Osa tehtävistä on pohdinta- ja keskustelutehtäviä, osa on
käytännöllisiä, esimerkiksi askartelu- tai havainnointitehtäviä.
Osassa tehtäviä on linkkejä netissä olevaan materiaaliin.
Osassa tehtävistä on pienemmällä fontilla opettajalle tarkoitettua informaatiota
Hankkeen on toteuttanut Suomen luonnonsuojeluliiton
Satakunnan piiri ja sitä on rahoittanut piirin lisäksi Rauman
Seudun Luonnonystävät ry, Porin Ympäristöseura ry sekä
Euroopan Unionin Maaseudun kehittämisrahasto Leadertoimintaryhmien Karhuseutu Ry ja Ravakka Ry sekä Työvoima- ja
elinkeinokeskuksen kautta. Materiaalin piirroskuvituksesta
vastaa Seppo Leinonen.
2
Sisällysluettelo
Iloa luonnosta
Lintuja tarkkailemaan
Tee linnunpönttö
Pöllöretki
Hyönteiset ja hämähäkit
Vedenalaista elämää
Kasvien maailma
Sammakot ja matelijat
Luonnon sato talteen
Oma puutarha
Retkelle
4
11
14
18
23
30
37
45
50
Uhanalainen luonto
Luonnon monimuotoisuus ja uhanalaisuus
Metsät
Luonnon arvo
59
68
74
Yhteinen ympäristö
Luonnonvarat
Ilmastonmuutos
Vastuullinen kuluttaja
Ekologinen selkäreppu ja jalanjälki
Energia
Jätteet ja kierrätys
Liikenne
Vesistöt ja rehevöityminen
79
83
89
94
98
101
108
112
3
Lintuja tarkkailemaan
Linnut ovat selkärankaisia eläimiä. Lintulajeja on maailmassa enemmän
kuin vaikkapa nisäkäslajeja tai matelijalajeja. Lintuja on hyvin
monenlaisissa ympäristöissä Jäämereltä Afrikan aavikoille ja sademetsiin.
Erilaisiin ympäristöihin ja erilaiseen ravintoon sopeutuneet linnut ovat eri
näköisiä.
Suomessa pesii noin 250 lintulajia. Montako niistä tunnet?
Lintuharrastus on helpointa aloittaa talvella tarkkailemalla lintulaudalla
vierailevia lintuja. Voit nähdä lintulaudalla tiaisia, varpusia, viherpeippoja,
punatulkkuja tai vaikka harakan. Montako lintulaudan ruokavierasta
tunnet? Näetkö lintulaudalla lintuja, joita et tunne?
Töyhtötiainen on
vekkulin näköinen pieni
lintu. Jos talosi on
metsän laidassa, voit
saada töyhtötiaisen
käymään lintulaudallasi.
Töyhtötiaisen ääni
kuulostaa siltä kuin se
nauraisi iloisesti.
4
Urpiaisen (oikealla)
päätä ei palele
pakkasella, koska se
on laittanut
päähänsä punaisen
pipon.
Kevättalvella voi
lintulaudalle
pyrähtää
kokonainen
urpiaisparvi.
Viherpeipolla
(vasemmalla) on iso
nokka, jolla sen on
helppo syödä
auringonkukan
siemeniä ja
pähkinöitä
Viherpeippo toruu sinua ryystävällä hryyyyiiihryyyyiii –äänellä. Älä silti välitä, kyllä se pitää
herkuista, joita tarjoat sille.
Värikäs sinitiainen kiittää
sinua herkuista. Mitä
muita tiaisia tunnet?
5
Puuhaa ja pohdittavaa: Katsokaa lintukirjoista talvilintujen kuvia. Etsikää
varpunen, pikkuvarpunen, keltasirkku, talitiainen, sinitiainen, hömötiainen,
töyhtötiainen, kuusitiainen, viherpeippo, vihervarpunen, urpiainen,
punatulkku, tikli, fasaani, mustarastas, käpytikka, harakka ja närhi.
Kirjoittakaa lintujen nimet taululle. Leikkikää sen jälkeen arvausleikkiä:
jokainen vuorollaan kuvittelee olevansa jokin linnuista. Muut kysyvät
häneltä kysymyksiä, joihin voi vastata joko kyllä tai ei. Esimerkiksi: oletko
isompi kuin talitiainen? Onko sinussa keltaista? Yrittäkää arvata, mikä
lintu vastaaja on.
Piirtäkää talvilintujen kuvia värikynillä paperille ja leikatkaa linnut irti
paperista. piirtäkää isolle kartongille lintulauta, lyhde ja talipalloja.
Liimatkaa linnut sopiville paikoille kuvaan, niin teillä on oma lintulauta
luokan seinälle laitettavaksi.
Etsikää talvilinnuista lajipareja, jotka voi sekoittaa toisiinsa (esim.
varpunen/pikkuvarpunen, varis/naakka, urpiainen/vihervarpunen,
vihervarpunen/viherpeippo, varpunen/urpiainen, talitiainen/sinitiainen,
talitiainen/kuusitiainen, kuusitiainen/hömötiainen…) Piirtäkää kuvia
samannäköisistä lajeista rinnakkain ja merkitkää kuvaan, mistä linnut
parhaiten erottaa toisistaan.
Voitte perustaa koulun pihaan oman ruokintapaikan. Seuratkaa mitä lintuja
ruokinnalla käy. Kun tunnette lintulajit hyvin, voitte osallistua
Luonnontieteellisen keskusmuseon ruokintapaikkalaskentaan. Tilatkaa tai
tulostakaa laskentalomakkeet ja täyttäkää ne ohjeiden mukaisesti.
Lisätietoja saat täältä:
http://www.fmnh.helsinki.fi/seurannat/ruokintapaikkaseuranta/index.htm
Lintujen ruokkiminen on hauskaa. Siitä on suuri apu linnuille, jotka
tarvitsevat paljon energiaa selviytyäkseen pakkasesta. Eri lintulajit
pitävät erilaisesta ravinnosta. Seuraavasta taulukosta näet, mikä ruoka
houkuttelee lintulaudalle mitäkin lajeja:
6
Kaura
Auringonkukan siemen
Maapähkinät
Ihra
Keltasirkku, fasaani, varpunen,
pikkuvarpunen
Tiaiset, viherpeippo, varpunen, tikli,
vihervarpunen, urpiainen, punatulkku
Tiaiset, närhi, harakka,
mustarastas, fasaani
Tiaiset, harakka, närhi, käpytikka
Lasse J. Laine: Suomalainen lintuopas
Talipallot kelpaavat lähes kaikille linnuille. Pienimpien lintujen, kuten
urpiaisten ja vihervarpusten on helpoin syödä pähkinöitä ja
auringonkukansiemeniä, jos ne murskattu.
Lintulaudan pitää olla siisti. Ethän sinäkään syö vessanpytystä! Ruokintaautomaatissa on hyvä olla säiliö, josta ruoka valuu lintujen nokittavaksi.
Näin ne eivät pääse kakkimaan ruokansa joukkoon. Likaantuneesta ruoasta
linnut voivat saada sairauksia.
Kun ruokinnan on kerran aloittanut, sitä pitää jatkaa lumien sulamiseen
saakka ja huolehtia, että syötävää on aina tarjolla. Linnut tottuvat
hakemaan ruokaa samasta paikasta ja jos se loppuu, ne voivat menehtyä.
Ruokintaa ei kannata jatkaa enää kesällä, koska silloin ruokintapaikasta voi
tulla tautien pesä. Linnuilla on kesäaikaan luonnossa tarjolla parempaa ja
terveellisempää ravintoa, joka edesauttaa niiden pesinnän onnistumista.
7
Kun talviset lintulautalinnut ovat tulleet tutuiksi, on lintuharrastusta
mukava jatkaa keväällä tunnistamalla Suomeen palaavia muuttolintuja.
Muistatko vanhan lorun, joka kertoo, missä järjestyksessä muuttolinnut
saapuvat? Mikä lintu kuuluu mihinkin kohtaan? Tunnetko lorun linnut?
Tulevatko linnut todella aina tässä järjestyksessä?
Kuu k______ kesään, puolikuuta p_________. V___________ vähäsen,
p___________ ei päivääkään.
Keväällä kannattaa linnuista kiinnostuneen suunnata askeleensa hyville
lintupaikoille. Mutta mikä sitten on hyvä lintupaikka? Muuttolintuja
kerääntyy esimerkiksi lintujärville ja pelloille.
Tehtävä huhtikuuksi: käy katselemassa ja kuuntelemassa ison pellon
laidassa. Mitä lintuja näet? Löydätkö pellolta töyhtöhyypän? Näetkö
laulujoutsenia tai hanhia? Tarkkaile lentävää töyhtöhyyppää? Tunnetko
sen lentotavan ja siipien muodon perusteella? Millaista ääntä
töyhtöhyyppä pitää? Miten kirjoittaisit sen äänen kirjaimilla?
8
Muuttoreittien varrella olevat suojelualueet ovat tärkeitä turvaamassa
lintujen muuttoa. Suojelluilla levähdysalueilla linnut voivat rauhassa syödä
ja levätä jaksaakseen koko pitkän matkan pesimäseuduilleen. Mitä
hanhilajeja löydät kuvasta?
Kuvan hanhet vasemmalta oikealle: valkoposkihanhi, kanadanhanhi, kiljuhanhi, tundrahanhi, metsähanhi ja merihanhi.
Yksi näistä hanhista on Suomen uhanalaisin lintulaji. Mikä?
Kiljuhanhi
Miten erotat toisistaan merihanhen ja metsähanhen?
Merihanhi on hieman isompi ja harmahtavampi, sen jalat ja nokka ovat punaiset (eivät oranssit) ja sen nokka näyttää isolta, koska
siinä ei ole mustaa.
Kesäkuussa kaikki muuttolinnut ovat jo saapuneet Suomeen. Ne laulavat
innokkaasti reviireillään. Jo heinäkuussa monet linnut lakkaavat
laulamasta, koska niillä on täysi työ poikasten ruokkimisessa. Kesäkuussa
9
onkin hyvä aika kuunnella lintujen laulua ja opetella tunnistamaan erilaisia
lintuja niiden äänistä. Etelä-Suomessa yleisin lintu on peippo. Tunnetko jo
sen pirteän laulunsäkeen? Peipon ääntä voi kuunnella täällä:
http://www.lintukuva.fi/lajikuvat/fricoe/index.php Illalla voit kuulla
mustarastaan surumielistä huilua. Mustarastaan laulua voi kuunnella täällä:
http://www.lintukuva.fi/lajikuvat/turmer/index.php
Yleisimpiä lintuja metsissä ovat peippo, pajulintu, punarinta,
punakylkirastas, metsäkirvinen, mustarastas, räkättirastas, laulurastas,
harmaasieppo, lehtokerttu, vihervarpunen, hippiäinen, talitiainen,
hömötiainen ja kirjosieppo. Tunnetko näiden äänet.
Lintuja tarkkailemaan ei tarvitse lähteä kauas kotoa. Vaikka koulumatkan
varrella kannattaa pitää silmät ja korvat tarkkana. Laske, kuinka monta
eri lintulajia havaitset omalla koulumatkallasi. Montako niistä tunsit?
Puuhaa ja pohdittavaa: Merkitse muistiin, milloin näet tai kuulet keväällä
ensimmäisen kerran seuraavat lintulajit: töyhtöhyyppä, västäräkki, kiuru,
peippo, kottarainen, naurulokki, kalatiira, haarapääsky ja tervapääsky.
Tallenna muistiinpanosi ja merkitse ensihavaintosi myös seuraavana
vuonna. Tulivatko linnut taas samaan aikaan? Havaitsitko lajit samassa
järjestyksessä?
10
Järjestäkää lintujen levyraati: Kuunnelkaa levyltä eri lintulajeja ja
antakaa niille arvosana laulutaidon mukaan. Opitte lintujen ääniä kuin
itsestään
Lainaa kirjastosta tai vanhempien kirjahyllystä lintuopas. Katso, missä
järjestyksessä linnut on kirjaan kuvattu. Ovatko toisilleen läheistä sukua
olevat linnut kuvattu lähekkäin? Kerrotaanko kirjassa lintujen lahkot,
heimot ja suvut? Mitä ne tarkoittavat? Kerrotaanko kirjassa lintujen
tieteelliset nimet? Montako peippolintujen heimoon kuuluvaa lintua
löydät? Katso peipon tieteellistä nimeä. Mikä toinen lintu mahtaa olla sille
läheisintä sukua?
Etsi kirjasta kanahaukka, peippo, pajulintu, kuovi, varis, tervapääsky,
sinisorsa ja isokoskelo. Millaiset nokat näillä linnuilla on? Voitko päätellä
nokkien muodoista, mitä linnut syövät?
11
Tee linnunpönttö
Monet linnut ja muutkin eläimet potevat nykyään asuntopulaa, koska me
ihmiset kaadamme metsistä puut, ennen kuin ne ehtivät sopivan kokoisiksi
ja koloisiksi. Parhaita kolopuita eli haapoja ja raitoja on talousmetsissä
tintin mielestä harmittavan vähän. Niitä olisikin tärkeää jättää
talousmetsiin mahdollisimman paljon.
Voimme auttaa kolopesijöitä tekemällä niille pönttöjä. Mutta millainen on
hyvä pönttö?
- Hyvä pönttö on tehty höyläämättömästä laudasta. Siitä poikaset
saavat tukevan otteen kiivetessään pöntöstä ulos maailmaan.
- Hyvää pönttöä ei ole maalattu eikä sitä ole tehty vanerista,
kyllästetystä puusta, saati muovista tai pellistä. Pöntön pitää olla
lautaa, jotta se ei kylmene eikä lämpene sisältä liikaa, eikä siinä saa
olla myrkyllisiä aineita.
- Hyvän pöntön lattia ei ole liian tiivis. Lattia kannattaa upottaa seinän
sisään tai porata lattiaan pari reikää, jotta linnunpesä pysyy kuivana.
Liika kosteus voi kylmettää poikaset.
- Hyvässä pöntössä ei ole ortta suuaukon alapuolella. Siitä on hyötyä
vain pesiä rosvoavalle oravalle.
12
- Linnut kiittävät, kun teet suuaukosta juuri niille sopivan kokoisen.
Liian isosta suuaukosta pääsevät sisälle myös kutsumattomat
vieraat. Sinitiaiselle riittää 2,8 sentin suuaukko, talitiaiselle ja
kirjosiepolle 3,2 sentin aukko.
- Hyvässä pöntössä katto pysyy varmasti paikallaan, eikä tuuli vie sitä
asukkaiden päältä. Oikein hyvässä pöntössä katto on avattava, että
pöntön voi siivota talvella.
Monenlaista pönttöä, monenlaista asujaa
”Tavallisissa” linnunpöntöissä pesivät talitiainen, sinitiainen, kuusitiainen,
töyhtötiainen, hömötiainen, kirjosieppo, käenpiika ja leppälintu. Kun
pönttöä hiukan suurentaa ja sen asettaa laitumen tai niityn reunalle, voi
saada pihapiiriin kottaraisen. Pikkuvarpunen viihtyy kyljelleen käännetyssä
tiaisenpöntössä.
Pöllöt pesivät hiukan isommissa pöntöissä. Varpuspöllö suosii pönttöä,
jossa on paksu etuseinä. Viiru- ja lehtopöllö ovat isoja lintuja ja vaativat
ison pöntön, jossa on iso suuaukko. Pöllönpönttöön voi pesiä myös
uuttukyyhky, naakka, tikka, orava, näätä tai liito-orava. Isoa pönttöä
kaipaa myös telkkä.
Hiukan erikoisempia pönttömalleja suosivat puukiipijä, tuulihaukka,
tervapääsky, räystäspääsky ja harmaasieppo. Myös liito-oravalle ja
lepakoille tehdään ”erikoispönttöjä”.
Ohjeita linnunpönttöjen tekoon löydät näiltä sivuilta:
http://www.saunalahti.fi/retki/linnut/opas.htm
http://www.birdlife.fi/lintuharrastus/linnunponttojen_rakennusohjeet.shtml
Puuhaa ja pohdittavaa: rakentakaa yhdessä tiaisenpönttöjä, joissa on
avattava katto. Ripustakaa ne talvella tai aikaisin keväällä koulun / kerhon
13
lähimaastoon. Seuratkaa, mitä lintuja pönttöihin tulee. Tarkastakaa
pöntöt syyskuussa. Mitä materiaaleja linnut ovat käyttäneet pesäntekoon?
Onko kaikissa pöntöissä pesitty? Miksi joissain pöntöissä on pesitty,
toisissa ei? Onko pönttöihin jäänyt kuolleita poikasia tai kuoriutumattomia
munia? Mistä poikasten kuolema voi johtua?
14
Pöllöretki
Oletko koskaan käynyt pöllöretkellä? Jos et, niin tänä keväänä on korkea
aika! Pöllöjen huhuilukausi alkaa maaliskuussa ja loppuu toukokuussa.
Jotkut lajit huhuilevat myös syksyllä.
Retkelle kannattaa lähteä illan hämärtyessä. Mukaan kannattaa ottaa
lämmin vaatetus ja lämmintä mehua termoskannussa. Hyviä
kuuntelupaikkoja ovat metsänreunat paikoissa, joihin liikenteen melu ei
kuulu.
Retkelle on parasta lähteä tyynellä ja leudolla ilmalla. Kovalla tuulella
pöllöt eivät viitsi huhuilla, koska ääni ei kuuluisi ja kovalla pakkasella ne
säästävät energiaa lämpimänä pysymiseen.
15
Kuvassa retkeläisiä valmistautuvat tervehtimään lähes kaikki Suomen
pöllölajit: lapinpöllö, viirupöllö, helmipöllö, lehtopöllö, varpuspöllö,
sarvipöllö ja huuhkaja. Tunnistatko ne kuvasta?
Tunnetko pöllöjen ääniä? Voit opetella niitä ennen retkeä vaikka cdlevyltä. Ääniä voit opetella myös netistä. Osoitteesta
http://www.lintukuva.fi/ löydät kaikkien Suomen pöllöjen ääniä. Valitse
sivun yläreunasta ”Pedot” ja aukeavasta valikosta ”Pöllöt”. Sen alta aukeaa
valikko, josta voit valita eri pöllölajeja. Näet lajien kuvat ja kuulet äänet
(koneella täytyy olla asennettuna Quick time player).
Vaikka huuhkaja on pöllöistä suurin, sen ääni on vaimea ja vaatimaton
huuu-uuuuu. Piskuinen varpuspöllö viheltää kuin punatulkku. Voit kuulla sitä
jo valoisaan aikaan. Lehtopöllön ääni on selkäpiitä karmaiseva, aavemainen
valitus. Helmipöllön nouseva puputus kuuluu todella kauas, vaikka pöllö itse
on pieni.
Älä pety, vaikka et kuulisikaan pöllöjä retkelläsi. Aina ei onnista. Joinain
vuosina pöllöt jättävät pesinnän väliin, koska myyriä on vähän. Ei kannata
perustaa perhettä, jos ei ole ruokaa lapsille. Hyvinä myyrävuosina taas
pesitään ahkerasti.
Puuhaa ja pohdittavaa: Lue pöllöistä osoitteissa
http://fi.wikipedia.org/wiki/P%C3%B6ll%C3%B6t
http://yle.fi/kouluportti/ekolokero/jakso/11/ohjaamo.shtml
http://www.sll.fi/yhdistykset/turku/info/pollot.html
http://www.fmnh.helsinki.fi/tiedotteet/?p=331
http://luontoliitto.fi/pihka/tehtavat/ihminen/pollot.html
http://www.linnunpontto.com/index.php?sivu=lintukiikari_2005_pollot.php
http://www.ranuazoo.com/?deptid=6814&showmodul=
Mitä pöllöt syövät? Mitä pöllölajeja omalla kotiseudullasi elää? Miksi
pöllöjen pesintä onnistuu joinain vuosina paremmin kuin toisina? Mitkä
ovat pöllön tärkeimmät aistit? Millainen nokka pöllöllä on? Miksi pöllön
16
sulat ovat pehmeän untuvan peitossa? Miten pöllö saalistaa? Laita
kotiseudullasi elävät pöllölajit kokojärjestykseen pienimmästä suurimpaan.
Miten iso kokoero on pienimmällä ja suurimmalla lajilla? Mitä erikoista on
pöllön päässä ja niskassa?
17
Hyönteiset ja hämähäkit
Tiesitkö, että maapallo on todellinen hyönteisten planeetta. Kolme
neljäsosaa kaikista lajeista on hyönteislajeja. Läheskään kaikkia ei edes
tunneta vielä.
Tiesitkö, että hämähäkit eivät ole hyönteisiä lainkaan? Ne ovat yhtä
kaukaista sukua hyönteisille kuin me olemme kaloille.
Jalkojen määrästä näet, onko ötökkä hyönteinen vai hämähäkkieläin:
hyönteisellä on aina 6 jalkaa. Hämähäkkieläimillä on 8 jalkaa. Onko kuvan
ötökkä hyönteinen vai hämähäkki?
Hyönteisiä jaetaan erilaisiin ryhmiin niiden rakenteen ja elintapojen
perusteella. Hyönteisten lajiryhmiä ovat esimerkiksi seuraavat:
18
Päiväperhosilla on isot, usein värikkäät siivet. Ne syövät useimmiten
mettä, mutta on myös lajeja, jotka syövät esimerkiksi raatoja.
Päiväperhosen suuosat soveltuvat imemiseen. Toukat syövät kasveja.
Yöperhoset ovat liikkeellä öisin. Myös niiden toukat syövät kasveja.
Aikuiset syövät mettä, osa lajeista ei syö aikuisena lainkaan.
Pistiäisiin kuuluvat muurahaiset, ampiaiset, mehiläiset, kimalaiset ja
loispistiäiset. Kaikilla pistiäisillä on myrkkyrauhanen, osalla lajeista myös
pistin, jolla ne voivat pistää. Eri pistiäislajit käyttävät erilaista ravintoa.
Jotkut pistiäiset, esimerkiksi mehiläiset ja muurahaiset, elävät
yhdyskunnissa. Mehiläisen tai ampiaisen pisto tekee kipeää, mutta ei ole
yleensä vaarallinen. Rypsin ja monen muun viljelykasvin sadot ovat täysin
riippuvaisia mettä syövien yhdyskuntapistiäisten suorittamasta
pölytyksestä.
Kovakuoriaisilla etusiivet ovat kehittyneet koviksi, levymäisiksi
peitinsiiviksi. Useimmat lajit osaavat lentää. Jotkut kovakuoriaiset ovat
kasvinsyöjiä, jotkut raadonsyöjiä. Suomessa on tavattu 3678
kovakuoriaislajia, joista monet ovat uhanalaisia. Uhanalaisia kovakuoriaisia
on etenkin vanhoissa metsissä. Monet niistä elävät lahopuulla tai käävissä.
Sudenkorennot ovat vesistöjen läheisyydessä eläviä petohyönteisiä. Ne
ovat taitavia lentäviä ja saavat kiinni lentäviä saalishyönteisiä. Toukat
elävät vedessä.
Kaksisiipisillä on vain kaksi siipeä, kun muilla lentävillä hyönteisillä siipiä on
neljä. Kärpäset ja hyttyset ovat kaksisiipisiä.
Nivelkärsäisiin kuuluvat kempit, luteet ja kirvat. Ne syövät kasvien
nesteitä, joita ne imevät kärsämäisillä suuosillaan.
Suorasiipisiä kutsutaan tutummalla nimellä heinäsirkoiksi. Niiden toukat
eivät koteloidu, vaan kehittyvät pikkuhiljaa aikuisen näköisiksi.
Heinäsirkoilla on voimakkaat takajalat.
19
Puuhaa ja pohdittavaa: Haavikaa pikkuötököitä erilaisista paikoista.
Millaisia ötököitä saatte metsän aluskasvillisuudesta? Entä niityltä?
Koulun pihalta? Kuinka paljon ötököitä tulee erilaisista paikoista?
Katsokaa saalistanne luuppien tai mikroskooppien avulla.
Mitkä ötököistä ovat hyönteisiä, mitkä hämähäkkejä? Pystyttekö
tunnistamaan, mihin ryhmään haavimanne hyönteiset kuuluvat?
Päästäkää tutkimanne ötökät lopuksi takaisin luontoon.
Mitä yhteistä mahtaa olla verisepällä, aarnimäihiäisellä,
korukeräpallokkaalla, täplähaiskiaisella, aroaamukääriäisellä,
piilolantiaisella, sekolattakoilla, antinhyrrällä, ruokohämy-yökkösellä,
kaakonnirpulla, liito-oravankirpulla, kyrmymerimyyriäisellä, aarnikätkällä,
mörökilpikuoriaisella, jymypallovesiäisellä, sysikonnakkaalla, pitkähukalla,
sarvipötkykärsäkkäällä, väripaksureidellä, outorääpetylpöllä,
sukalymykkäällä, jurokuoriaisella, juovaharjakkaalla, synkkälatikalla,
palleroluteella, luumittarilla ja rättiraatokoilla, paitsi ehkä hassu nimi?
Arvasit ehkä oikein. Ne ovat kaikki hyönteisiä. Lisäksi ne ovat kaikki
uhanalaisia.
Tunnet varmasti monta uhanalaista eläintä: vaikkapa liito-oravan, suden ja
saimaannorpan. Tiedämme myös, että miten näitä lajeja pitää suojella.
Mutta miten suojella uhanalaista hyönteistä, jota moni tuskin edes
tuntee?
Jokaisella hyönteislajilla on omanlaisensa elinympäristö ja ravinto. Kun
säilytämme erilaisia luonnonympäristöjä, suojelemme myös uhanalaisia
hyönteisiä, vaikka emme niitä kaikkia tuntisikaan. Eniten uhanalaisia
hyönteisiä on aarniometsissä ja luonnonniityillä.
Jotkut hyönteislajit ovat erikoistuneet vain tiettyyn ravintoon. Jos
ravintokasvi katoaa, katoaa myös siitä riippuvainen hyönteinen. Jotkut
20
hyönteiset taas pölyttävät tiettyjä kasveja, joita eivät pölytä muut
hyönteislajit. Jos tällainen hyönteislaji katoaa, katoaa myös kasvi, jota se
pölyttää.
Puuhaa ja pohdittavaa: Miksi jotkut hyönteislajit ovat uhanalaisia?
Miettikää, mitä voisi tapahtua, jos jokin hyönteisryhmä, esimerkiksi
sääsket, katoaisivat? Mitä vaikutuksia sillä olisi ravintoketjuun?
Seuraavat lajit ovat riippuvaisia tietystä kasvilajista. Yhdistä hyönteiset
(yllä) oikeisiin kasveihin (alla):
harjusinisiipi haavayrttilattokoi luhtakastikkahitukoi
linnunhernetikkukoi nokkosperhonen haapatyttöperhonen
21
nokkonen luhtakastikka kangasajuruoho linnunherne haavayrtti haapa
Puuhaa ja pohdittavaa: Tee loppukesällä (heinä-elokuu) pihalle perhosten
ruokintapaikka: Tee purkkiin (esimerkiksi lasipurkkiin tai
margariinirasiaan) seuraavanlainen seos:
- loraus olutta tai viiniä
- sokeria tai siirappia
- pieni tilkka etikkaa
Laita purkkiin sieni, joka imee seosta ja laita purkki aurinkoiseen paikkaan
pihalle. Huom! Älä tee ”ruokintakatosta” eli älä laita mitään kattoa tms.
purkin päälle, vaan anna sen olla auringossa. Seuraa, mitä perhosia
ruokintapaikalle tulee. Tunnetko seuraavat lajit: nokkosperhonen,
amiraaliperhonen, neitoperhonen, herukkaperhonen, pihlajaperhonen,
auroraperhonen, suruvaippa, ritariperhonen.
22
Vedenalaista elämää
Oletko koskaan käynyt ongella tai kokenut katiskaa? Tunnet varmasti
ainakin muutaman kalalajin. Ovatko ahven, hauki ja särki tuttuja? Entä
kuore, kivinilkka ja turpa? Jotkut kalalajit ovat tunnetumpia kuin toiset.
Ihan niin kuin nisäkkäissä tai linnuissa, myös kaloissa on hyvin erilaisia
lajeja. Jotkut ovat petoja, toiset syövät planktonia. Toiset elävät
parvissa, toiset viihtyvät yksin. Jotkut pitävät makeasta, toiset
suolaisesta vedestä. Jotkut elävät avomeren väljissä vesissä, toiset
jäävät rannikon turvallisiin lahtiin tai asuvat järvissä. Joku ei viitsi
koskaan poistua pieneltä reviiriltään, toinen vaeltaa tuhansia kilometrejä.
Kalojen kokokin vaihtelee pikkuisesta kolmipiikistä parikymmenkiloisiin
lohiin.
Vertaapa keskenään talitiaista ja kanahaukkaa. Ne ovat molemmat lintuja,
mutta hyvin erilaisia. Aivan samalla tavoin kaloissa on hyvin erilaisia lajeja.
23
Ahvenkalat: Ahven, kiiski ja kuha kuuluvat ahvenkaloihin. Ne kaikki ovat
petokaloja, mutta myös isompien petokalojen ruokaa. Ahvenkaloilla on
selässä iso, piikikäs evä. Kun se nostaa sen pystyyn, isomman petokalan on
vaikea niellä sitä. Ahvenkalat kutevat keväällä. Ne elävät järvissä ja
meren rannikolla. Ahven on Suomen yleisin kala ja kansalliskalamme.
Ahvenkalat kärsivät vesistöjen rehevöitymisestä.
Hauki on iso, terävähampainen petokala. Sillä on oma reviiri, jolla se elää
yleensä koko ikänsä. Hauki kasvaa jopa yli 20-kiloiseksi. Se vaanii
saalistaan piilossa vesikasvillisuuden seassa suojaväriinsä luottaen ja
hyökkää vasta, kun saalis on lähellä. Haukia elää järvissä ja
merenrannikolla
Särkikalat viihtyvät rehevissä vesissä. Niitä elää sekä järvissä että
merenrannikolla. Ne syövät eläinplanktonia, toukkia ja nilviäisiä. Särki on
tunnetuin särkikalalaji, mutta lajeja on paljon muitakin: muun muassa
ruutana, suutari, lahna, sulkava, säyne, vimpa, törö, turpa, salakka, pasuri,
seipi, sorva, toutain ja mutu. Mitä särkikalalajeja tunnet?
Lohikalojen paras tuntomerkki on lähellä pyrstöä oleva rasvaevä. Lohikalat
elävät usein järvissä, mutta osa lajeista elää meressä ja palaa
syntymäjokensa kutemaan. Lajeja ovat lohi, taimen, harjus, siika, muikku
ja nieriä. Lohikalat ovat arvokkaita ruokakaloja. Osa lajeista on
uhanalaisia. Lohikalat ovat kärsineet rehevöitymisestä, saasteista ja
kutujokien patoamisesta.
Pieniä merenrannikon kaloja ovat pienet kymmen- ja kolmipiikit, jotka
elävät rantavesissä, muutaman sentin mittaiset tokot, hiekkapohjaisissa
vesissä viihtyvä kampela, ohuet silo- ja särmäneula, käärmemäinen
ankerias ja pohjassa elävä kivinilkka. Made on talven herkkua. Se on sukua
turskalle. Kivinilkka on yleinen, vaikka et ehkä ole sitä nähnyt. Se on ainoa
kalamme, joka synnyttää eläviä poikasia. Joissa elävä nahkiainen on myös
kala, vaikka se on hyvin kaukaista sukua muille kaloille. Nahkiaisella ei ole
lainkaan leukaluita.
24
Oletko koskaan kalastanut? Tiedätkö, millaiset säännöt ja lait koskevat
kalastusta ja millainen on hyvä kalastaja?
Kalastaminen on mukavaa puuhaa. On hyvä muistaa muutama asia niin oman
turvallisuuden kuin kalojen hyvinvoinninkin takia:
- Onkiminen ja pilkkiminen ovat ilmaisia jokamiehenoikeuksia, seisoviin
pyydyksiin sekä veto- ja heittouisteluun tarvitaan kalastuslupa ja
kalastuksenhoitomaksu.
- Lohi- ja siikapitoisten vesistöjen virtapaikoissa ei saa onkia eikä
pilkkiä.
- Seisovat pyydykset pitää merkitä kunnolla ja kokea ainakin kerran
päivässä, mieluiten useammin.
- Joillakin kalalajeilla on alamitta, jota pienempiä kaloja ei saa pyytää.
Tutustu kalavesiesi sääntöihin ja mahdollisiin rajoituksiin, jotka
voivat koskea esimerkiksi verkkojen silmäkokoa tai kalastustapoja.
Säännöt on tarkoitettu sitä varten, että kalakannat säilyisivät ja
niistä olisi iloa kaikille.
- Kun saat kalan, tapa se heti. Iso kala tapetaan lyömällä sitä
esimerkiksi kalikalla päähän ja pistämällä sen jälkeen puukolla
25
-
-
-
-
kaulaan niin, että veri tulee ulos. Pieni kala tapetaan vääntämällä sen
niska poikki sormin.
Jos kala on alamittainen, vapauta se, jos se ei ole pahasti
vahingoittanut. Älä nosta vapautettavaa kalaa vedenpinnan
yläpuolelle, vaan irrota se varovasti vedessä. Varo puristelemasta tai
raapimasta kalaa.
Muista, että kala tuntee kipua aivan kuten sinäkin. Sillä on paljon
hermoja suomujen pinnalla olevassa ihossa. Kala ei voi hengittää
kuivalla maalla, vaan tukehtuu hitaasti. Myös vesiämpäristä loppuu
happi hyvin nopeasti. Älä rääkkää kalaa, vaan kohtele sitä
hellävaraisesti ja lopeta se mahdollisimman nopeasti. Kalaa ei
koskaan saa perata tai suomustaa, kun se vielä elää.
Muista turvallisuus vesillä. Käytä aina pelastusliivejä ja neuvottele
aikuisten kanssa, mihin saat veneellä mennä ja mihin et. Noudata
saamiasi ohjeita. Älä seiso veneessä. Käsittele uistimia, koukkuja ja
puukkoa varoen.
Opettele hyödyntämään kalasaaliisi. Kala kannattaa perata
mahdollisimman pian pyytämisen jälkeen ja valmistaa se pian ruoaksi
tai pakastaa.
Puuhaa ja pohdittavaa: hankkikaa vaikkapa kalastajalta särkiä tai muita
vähäarvoisia kaloja. Harjoitelkaa kalojen perkaamista opettajan tai kerhoohjaajan johdolla. Tutkikaa kalan rakennetta ja sisäelimiä. Mitä lajia
tutkimanne kalat ovat? Millainen suu niillä on? Mitä kalan suu ja hampaat
kertovat sen ravinnosta? Mitä kalan väri kertoo sen elinympäristöstä?
Mitä samoja sisäelimiä kalalla ja ihmisellä on? Mitä kalalla on sellaista,
jota ihmisellä ei ole? Mitä sellaista ihmisellä on, jota kalalla ei ole? Mikä
kalan elin vastaa ihmisen keuhkoja? Löydätkö kalan sisuksista sydämen,
maksan, sappirakon, munuaiset ja uimarakon? Miten erotat uros- ja
naaraskalan toisistaan? Miksi kalalla on uimarakko? Miksi kalaa peratessa
kannattaa varoa sappirakon rikkomista? Minkä sisäelimen vieressä
sappirakko sijaitsee?
26
Kasvien maailma
Kasvien tunnistaminen on hauska harrastus. Montako kasvilajia tunnet?
Kasveja voi vain katsella, ihastella ja haistella tai sitten myös kerätä.
Kerätä voi kahdella tavalla: kameralla kuvaamalla tai sitten prässäämällä
kasvinäytteitä ja rakentamalla niistä oman kasvion. Yleisten kasvien
keräämisestä ei ole mitään haittaa, mutta harvinaisuudet täytyy jättää
rauhaan. Niistä voi ottaa valokuvan muistoksi. Koko kasvionkin voi koota
valokuvista vaikka omalle tietokoneelle.
Kasviharrastajan parasta aikaa on tietenkin kesä. Silloin useimmat kasvit
kukkivat ja niissä on täysin kehittyneet lehdet.
Puuhaa ja pohdittavaa:
Syksyinen pelto: tutustukaa pellon kasveihin syksyllä, kun vilja on
korjattu. Mitä seuraavista peltorikkakasveista löydätte: puna-apila,
kannusruoho, punapeippi, kirjopillike, peltohatikka, pihatähtimö, pelto-
27
ohdake, savijäkkärä, jauhosavikka, peltovalvatti? Löydättekö muita
kasveja?
Kesäinen niitty: Etsikää kukkivia kasveja kesällä niityltä, joutomaalta tai
tienreunustalta. Löydättekö kannusruohon, kissankellon, mesiangervon,
maitohorsman, koiranputken, puna-apilan, keltamataran, paimenmataran,
ojakellukan, rönsyleinikin ja keto-orvokin? Yksi näistä lajeista on
uhanalainen. Mikä? Uhanalainen laji risteytyy yhden toisen mainitun lajin
kanssa. Minkä? Löydätkö risteytymiä?
Keväinen koulunpiha: Karun näköisellä koulunpihallakin on paljon eri
kasvilajeja. Löydättekö seuraavat: voikukka, leskenlehti, pihatatar,
piharatamo, ketohanhikki. Löydättekö muita lajeja? Huomaatteko, että
mitä vähemmän jotain kohtaa pihassa hoidetaan, sitä enemmän siellä on
mielenkiintoista nähtävää. Montako kasvilajia koulunne pihasta löytyy?
Moniko niistä on istutettu? Montako puulajia pihassa on?
Kasvimuistipeli: Prässätkää löytämiänne kasveja, ainakin kaksi kutakin
lajia. Kun kasvit ovat kuivuneet, leikatkaa paperista samanlaisia
neliönmuotoisia kortteja. Liimatkaa korttien toiselle puolelle kasveja ja
kirjoittakaa alle kasvin nimi. Tehkää jokaisesta kasvista kaksi korttia.
Sitten vain pelaamaan. Kasvilajit tulevat kuin huomaamatta tutuiksi.
Digikasvio: Ottakaa digikuvia kasveista ja kootkaa ne kasvioksi koulun
tietokoneelle. Jokainen voi kuvata sovitun määrän kasvilajeja. Voitte
järjestää kuvat kansioihin heimoittain ja suvuittain.
Kukkakortit: Leikatkaa kartongista postikortin kokoisia kortteja.
Liimatkaa niihin prässäämiänne kesän kukkasia. Muistin virkistämiseksi
voitte kirjoittaa kortin toiselle puolelle kukan nimen. Kortit tuovat iloa
talvella, kun kukat ovat hangen alla. Voit käyttää niitä vaikka joulu-,
isänpäivä- tai syntymäpäiväkortteina.
Mitä lehdet kertovat? Tutkikaa männyn neulasta ja voikukan, pihatataren,
puolukan ja metsäalvejuuren lehtiä. Mitä eroa niillä on? Mitä lehdet
28
kertovat a) kasvin tavasta talvehtia, b) kasvin tyypillisen kasvupaikan
kosteudesta, c) kasvin tyypillisen kasvupaikan valoisuudesta? Kuivan
paikan kasvit vähentävät nestehukkaa pienillä lehdillä. Varjoisen
ympäristön kasvit tarvitsevat isot lehdet saadakseen riittävästi valoa.
Talvellakin vihreät kasvit tarvitsevat lehdet, jotka ovat suojassa
pakkaselta eivätkä haihduta paljoa vettä.
29
Sammakkoeläimet ja matelijat
Tiesitkö tämän sammakoista?
- Sammakkoeläimet ovat yksi selkärankaisten eläinten luokka
- Suomessa elää viisi sammakkoeläinlajia: sammakko, viitasammakko,
rupikonna, vesilisko ja rupilisko
- Vesilisko ja rupilisko ovat nimestään huolimatta sammakkoeläimiä.
Ne eivät ole matelijoita, niin kuin sisilisko. Matelijat ja
sammakkoeläimet ovat aivan erilaisia eläimiä:
o Sammakkoeläinten iho on kostea, matelijoiden kuiva
o Sammakkoeläin tarvitsee kosteutta, matelija pärjää myös
kuivassa
o Sammakkoeläimen poikanen on alkuvaiheessa kiduksilla
hengittävä toukka, matelijan poikanen on rakenteeltaan
samanlainen kuin aikuinen heti synnyttyään
o Sammakon luusto on rustoisempi kuin matelijan
30
Kaikki sammakkoeläimet ovat rauhoitettuja. Sammakon kutua tai toukkia
eli nuijapäitä ei saa ottaa elätiksi tai siirtää toiseen paikkaan. Tarkkaile
niitä vain siellä, missä ne ovat.
Matelijat
Matelijat ovat selkärankaisia eläimiä. Ne ovat vaihtolämpöisiä kuten
sammakkoeläimetkin eli niiden ruumiinlämpö vaihtelee ilman lämpötilan
mukaan. Siksi ne eivät voi olla pakkasessa aktiivisia, vaan vaipuvat
kylmissä oloissa talvihorrokseen. Talvihorros on talviunta syvempi
tajuttomuuden tila, jossa eläimen elintoiminnot lähes pysähtyvät.
Matelijoilla on kehittynyt verenkierto ja ne joko synnyttävät eläviä
poikasia tai sitten munivat munia, joissa oleva sikiö kehittyy nopeasti.
Matelijoita ovat muun muassa liskot, käärmeet, krokotiilit ja kilpikonnat.
Myös dinosaurukset olivat matelijoita.
Suomessa elää viisi matelijalajia: kyykäärme, rantakäärme, kangaskäärme,
vaskitsa ja sisilisko. Näistä kangaskäärme elää vain Ahvenanmaalla.
Kangaskäärme, rantakäärme ja vaskitsa ovat uhanalaisia.
31
Vaskitsa näyttää käärmeeltä, mutta ei ole käärme, vaan jalaton lisko. Sen
jalat ovat surkastuneet. Oletko koskaan nähnyt vaskitsaa? Vaskitsa syö
pikkuötököitä, kuten hyönteisiä ja matoja. Se ei ole myrkyllinen eikä pure.
32
Kyy on sinulle ehkä tuttu eläin. Se on Suomen ainoa myrkkykäärme. Tunnet
sen selän sahanteräkuviosta. Joskus kyy voi olla myös kokonaan musta.
Kyy on harvinaistunut Suomessa viime aikoina. Kyytä ei tarvitse pelätä. Se
ei yleensä pure edes silloin, jos sen ottaa käteen, mutta ei kannata
kuitenkaan kokeilla. Voit katsella kyytä kaikessa rauhassa metrin päästä,
jos se ei lähde karkuun. Älä kuitenkaan ahdista sitä paikkaan, josta sen on
vaikea paeta. Kyy pystyy nielemään kokonaisena myyriä ja sammakoita.
33
Rantakäärme on Suomen isoin käärme. Se voi kasvaa jopa yli metrin
pituiseksi. Se on taitava uimari. Rantakäärmeen väri voi olla musta,
harmaa, rusehtava tai vihertävä. Selässä voi olla täpliä, muttei koskaan
sahanteräkuviota. Niskatäplät voivat olla oranssit, keltaiset tai valkoiset.
Kaikilla mustilla yksilöillä niitä ei ole lainkaan. Ruumis on solakampi kuin
kyyllä ja silmäterät pyöreät. Rantakäärme syö pikkukaloja, sammakoita ja
joskus myös jyrsijöitä. Rantakäärme on myrkytön ja vaaraton. Älä
kuitenkaan ota sitä käteen, sillä se voi pelästyessään ruiskuttaa päällesi
pahanhajuista nestettä. Rantakäärme on uhanalainen laji.
34
Sisilisko on sinulle varmasti tuttu. Se on ainoa jalallinen matelijamme.
Sisiliskot syövät hyönteisiä ja hämähäkkejä. Sisilisko ei pure, mutta älä
silti ota sitä käteen. Säikähtäessään se saattaa nimittäin pudottaa
häntänsä. Hännän pudottaminen on sisiliskolle tapa paeta saalistajaa. Peto
jää jahtaamaan kiemurtelevaa häntää ja lisko puikkii karkuun. Vaikka
sisilisko selviää hengissä hännän pudottamisesta, se on sille suuri rasitus.
Hännässä on sisiliskon vararavintovarasto ja se voi nälkiintyä ilman sitä.
Uuden hännän kasvattaminenkaan ei ole liskolle ihan pikkujuttu.
Lisää tietoa Suomen matelijoista ja sammakkoeläimistä saat täältä.
Sivuilta voi myös tulostaa hauskan herpetobongari –pelin.
http://www.sammakkolampi.fi/index.html
35
Testaa tietosi sammakoista ja matelijoista
1. Voiko kyykäärmeen sukupuolen päätellä sen väristä?
2. Kummat ovat isompia, tyttö- vai poikakäärmeet?
3. Voiko myrkytön rantakäärme purra?
4. Onko Suomessa kuristajakäärmeitä?
5. Onko rupikonna myrkyllinen?
6. Voivatko sisiliskot talvehtia samassa paikassa niitä syövien
kyykäärmeiden kanssa?
7. Kiipeääkö kyykäärme puuhun synnyttämään?
8. Ovatko vastasyntyneet kyynpoikaset erityisen myrkyllisiä?
9. Voiko vaskitsa pudottaa häntänsä, kuten sisilisko?
10.
Onko suurin Suomessa tavattu kyykäärme ollut yli metrin
mittainen?
11. Kannattaako pihalle tullut kyy tappaa?
12.
Kannattaako pihalle tullut rantakäärme siirtää pois?
Oikeat vastaukset: 1.) Yleensä voi: naaraat ovat ruskehtavia, koiraat harmaita. 2.) Käärmeillä, kuten
muillakin matelijoilla naaraat ovat suurempia. Koiraskyy ei kasva yli 30 sentin mittaiseksi. 3.)
Rantakäärmekin voi purra ahdistettuna. Sen hampaat ovat kuitenkin tosi pienet, eivätkä tee juuri
jälkeä. Käärmeen purtua pitää kuitenkin aina ottaa jäykkäkouristusrokotus. 4.) On, Ahvenanmaalla elävä
kangaskäärme kuristaa saaliinsa. Ihmiselle se on täysin vaaraton. 5.) On, sen ihossa on myrkkyä ja
saalistajat jättävät sen yleensä rauhaan. 6.) Voivat. Horroksessa olevat käärmeet eivät syö. 7.) Ei
kiipeä, mutta voi kyllä ottaa puunrungosta tukea. 8.) Eivät ole. 9.) Kyllä voi. 10.) Ei ole. Isoimmat
kyykäärmeet ovat olleet noin 60-senttisiä. Rantakäärme voi olla lähes metrin mittainen. 11.) Ei kannata.
Kyy puree ihmistä hyvin harvoin. Jos pihassa on pieniä lapsia, kyyn voi siirtää muovisaavissa 10
kilometrin päähän aurinkoiseen ja rauhalliseen paikkaan. 12.) Rantakäärmettä ei saa siirtää, koska se on
uhanalainen ja rauhoitettu. Siitä ei ole mitään haittaa. Päinvastoin, se pitää hiiret loitolla.
36
Luonnon sato talteen
Oletko koskaan käynyt sieniretkellä? Mikä on suosikkisienesi? Mitä
sieniruokia olet maistanut? Montako syötävää sientä tunnet?
Sienestäminen on hauskaa ja hyödyllistä. Samalla kertaa saat herkullista
syötävää., liikuntaa ja voit kulkea syksyisessä metsässä. Mikäs sen
mukavampaa.
Sienten syöminen on turvallista ja herkullista, kun muistat muutaman
säännön:
- Opettele tuntemaan ne sienilajit, joita syöt. Jos et ole ihan varma
sienen lajista, älä syö sitä.
- Ota selvää, miten käyttämäsi sienilajit pitää valmistaa. Kantarelleja
voit syödä vaikka raakana, mutta punikkitatti pitää paistaa kypsäksi.
Karvarousku maistuu kitkerältä, jos et keitä sitä. Korvasieni on
37
-
tappavan myrkyllinen raakana, mutta turvallinen herkku pari kertaa
keitettynä. Keitinvedet heitetään pois.
Kerää vain nuoria, hyväkuntoisia sieniä. Matoiset ja pehmenneet
sienet ovat usein pilaantuneita.
Opettele tuntemaan vaarallisimmat myrkkysienet, että osaat välttää
niitä.
Perkaa sienet huolella. Poista multaiset, toukkaiset ja pilaantuneet
kohdat.
Lisätietoa ruokasienistä saat täältä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_suomalaisista_ruokasienist%C
3%A4
Oletko joskus saanut sieniruokaa, josta et pitänyt? Ei hätää! Sen ei
tarvitse tarkoittaa sitä, että kaikki sieniruoat olisivat pahoja. Eri
sienilajit maistuvat erilaiselta ja sienistä voi valmistaa hyvin erilaisia
ruokia. Jos et pidä rouskusalaatista, saatat pitää kantarellikastikkeesta
tai päinvastoin. Tutustu eri sienilajien makuihin, niin voit löytää oman
suosikkisi sienten joukosta.
38
Puuhaa ja pohdittavaa: Tunnetko seuraavat yleiset ja herkulliset
ruokasienilajit: herkkutatti, voitatti, kangastatti, keltavahvero eli
kantarelli, suppilovahvero, vaaleaorakas, koivuhapero, keltahapero,
palterohapero, kuusenleppärousku ja lampaankääpä. Ota selvää, miltä
nämä sienet näyttävät. Ne ovat kaikki mietoja sieniä, joita ei tarvitse
ryöpätä ennen ruoaksi valmistamista.
Lainatkaa kirjastosta sienioppaita.Tehkää sieniretki syksyiseen metsään.
Kerätkää erilaisia sieniä, myös sellaisia, joita ette tunne. Yrittäkää
tunnistaa löytämänne sienet ja tehkää niistä näyttely. Laittakaa jokainen
tunnistettu sienilaji paperiarkille. Kirjoittakaa viereen sienen nimi ja
tiedot käyttökelpoisuudesta tai myrkyllisyydestä.
Marjat ovat helpompia kerättäviä kuin sienet, koska runsaina esiintyvissä
metsämarjoissa ei ole myrkyllisiä lajeja. Parhaita ovat mustikka, puolukka,
vadelma, hilla ja karpalo, mutta myös juolukka ja variksenmarja ovat hyviä
esimerkiksi hillossa.
39
Kotimaiset metsämarjat ovat todellista terveysruokaa. Niissä on paljon
enemmän vitamiineja, hivenaineita ja muita terveellisiä aineita kuin
tuontihedelmissä. Lisäksi on paljon ympäristöystävällisempää syödä
kotimaisia marjoja kuin kaukaa tuotuja hedelmiä.
Puuhaa ja pohdittavaa: Osaatko keittää höyrymehua? Tee näin:
1. Täytä mehumaijan alaosa vedellä. Aseta mehustussuppilo vesikattilan
päälle. Aseta sen jälkeen suppilon päälle lävikköosa ja täytä se marjoilla.
Laita kansi päälle ja laita mehumaija liedelle.
2. Aseta mehustussuppilon letkun pää isoon kattilaan tai ämpäriin, joka on
hieman mehumaijaa alempana, esimerkiksi jakkaralla.
3. Kuumenna, kunnes vesi kiehuu. Pienennä lämpöä niin, että vesi kuitenkin
jatkaa kiehumistaan hiljalleen. Varmista välillä, että vesi ei pääse
kiehumaan kuiviin. Mehua alkaa tippua letkun päästä, kun vesi on kiehunut
jonkin aikaa.
4. Kun mehua ei tunnin tai parin tunnin kuluttua enää tule, voit ottaa
mehumaijan liedeltä. Nosta nyt mehukattila liedelle ja lisää mehuun
sokeria makusi mukaan. Kuumenna sen verran, että sokeri sulaa mehun
joukkoon. Voit lisätä hieman myös säilöntäainetta (esim. Atamon), jos
haluat. Jos mehussa on paljon puolukkaa ja sinulla on hyvä kellari tai
kylmiö, et tarvitse välttämättä säilöntäainetta.
5. Laita puhtaat lasipullot kylmään uuniin ja käännä uunin katkaisija 150
asteeseen. Kun uuni on lämmennyt, ota se pois päältä. Keitä puhtaita
kierrekorkkeja tai kumisia mehupullonkorkkeja hetki kiehuvassa vedessä.
Kaada vesi pois ja ota korkkikattila liedeltä.
6. Kaada nyt lämmin mehu lämpimiin pulloihin suppiloa apuna käyttäen.
Sulje pullot korkeilla. Pidä kätesi puhtaina työn aikana. Vie pullot kellariin
tai kylmiöön. Nyt sinulla on talveksi herkullista marjamehutiivistettä.
40
Useimmat meistä ovat marjastanet tai sienestäneet, mutta mitä muuta
syötävää luonnonkasvit tarjoavat?
Hirvi syö meheviä ulpukanjuuria. Ihmisetkin ovat nälkävuosina tehneet
ulpukanjuurista jauhoa. Myös ulpukan siemeniä ja kukannuppuja on syöty.
Mitään ulpukan osia ei kuitenkaan pidä syödä raakana.
Nykyään ulpukkaa ei enää syödä, mutta monia muita luonnonvaraisia
kasveja voidaan joko syödä tai käyttää teeaineksina.
Oletko koskaan maistanut nokkoskeittoa tai nokkoslettuja? Entä
voikukkasalaattia? Oletko tehnyt teetä luonnonkasveista?
Puuhaa ja pohdittavaa: Kerätkää kevään ensimmäisiä nuoria nokkosia. Ne
ovat parhaimmillaan heti huhtikuussa, kun ensimmäiset versot ovat
nousseet pintaan. Myöhemmin nokkonen muuttuu kitkeräksi ja säikeiseksi.
Nokkoskeitto
Keitä nokkoset noin puolessa litrassa vettä ja muussaa ne haarukalla. Lisää
nokkosten keitinveden joukkoon puoli litraa maitoa, johon on sekoitettu
41
noin 1 dl vehnäjauhoja. Sekoittele kymmenisen minuuttia ja lisää sitten
silputut nokkoset, suolaa ja hieman muskottipähkinää. Kuumenna keitto ja
lisää lopuksi pari desiä kermaa ja kunnon nokare voita.
Nokkosletut
Tee tavallinen lettutaikina ja lisää siihen keitettyä ja silputtua nokkosta.
Paista letut tavalliseen tapaan.
Huhtikuussa voi kerätä myös maitohorsman versoja. Parhaita ovat aivan
nuoret, vielä vaaleat versot, jotka näyttävät maasta työntyviltä piikeiltä.
Lehdet eivät ole vielä auenneet.
Maitohorsmaparsa
Vedä maitohorsman ”piikit” ylös maasta ja siivoa multaiset osat pois. Keitä
versoja pari minuuttia ja tarjoa voisulan kera aterian lisukkeena.
Suolaheinät ovat perinteisiä alkukesän keittoaineksia. Suolaheiniä on
viljeltykin Egyptissä ja Intiassa ja suolaheinäkeitto kuuluu ranskalaisen
keittiön herkkuihin.
Suolaheinät ovat sukua hierakoille. Ne eivät siis nimestään huolimatta ole
heinäkasveja. Suolaheinälajit jaetaan kahteen ryhmään: ahosuolaheinät ja
niittysuolaheinät. Molemmissa ryhmissä on useita lajeja, jotka on vaikea
erottaa toisistaan. Kaikki lajit ovat syötäviä.
Suolaheinäkeitto
Kerää touko-kesäkuussa nuorten, vielä kukkimattomien suolaheinien lehtiä.
Freesaa kattilan pohjalla voissa pari kevätsipulia varsineen, hieman
varsiselleriä ja kourallinen suolaheinän lehtiä. Lisää ruokalusikallinen
vehnäjauhoa ja ripaus valkopippuria. Lisää kolmisen desilitraa vettä ja
keitä pari minuuttia. Soseuta sauvasekoittimella. Lisää joukkoon desilitra
kermaa, yksi muna, kasvis- tai kanalientä ja salaattikerä. Soseuta jälleen
ja kuumenna koko ajan sekoittaen, älä päästä enää kiehumaan. Mausta
suolalla.
42
Voikukkasalaatti
Voikukan lehdet ovat nuorina hyviä salaatissa. Voi vielä parantaa niiden
makua vaalentamalla niitä. Tee näin: etsi paikka, jossa kasvaa voikukkia.
Peitä kasvusto laittamalla pahvilaatikko ylösalaisin sen päälle. Viikon tai
parin kuluttua pimeässä kasvaneet lehdet ovat vaaleanvihreitä ja miedon
makuisia.
Voikukkasiirappi
Laita irrallisia voikukan kukintoja kattilaan, peitä vedellä, anna kiehua 1530 minuuttia. Siivilöi ja ota keitinvesi talteen. Huuhtele kattila, kaada
neste takaisin ja anna veden haihtua muutaman tunnin ajan hellan
alimmalla lämmöllä. Kun kyllästyt odottamiseen, mittaa 2 dl nestettä
(pakasta loput 2 dl:n erissä - haluat kuitenkin voikukkasiirappia
myöhemmin kesällä, kun tämä satsi on loppunut, ja voikukkien helppo
keruuaika on pelkkä muisto vain), lisää siihen 450 g sokeria, kaada
kattilaan ja lämmitä nestettä hämmentäen niin että sokeri sulaa. Älä
kiehauta, ja jos sokerin sulaminen kestää kauan kannattaa nesteeseen
lisätä 2-3 ruokalusikallista sokeroimatonta voikukkanestettä.
Luonnon antimista voit tehdä myös teetä. Parasta teetä saat, kun
fermentoit teeainekset. Fermentointi tarkoittaa hiostamista. Parhaiten
teehen sopivat ruusukasvien, esimerkiksi pihlajan, vadelman, mansikan,
mustaherukan ja mesiangervon lehdet. Kokeile myös mustikkaa ja
maitohorsmaa.
Teen valmistus
1. Anna keräämiesi lehtien kuivahtaa pari tuntia pöydällä. Käytä vain
terveitä lehtiä, joissa ei ole hyönteisiä.
2. Pese kätesi hyvin. Puristele ja hiero lehtiä kämmenin välissä niin,
että niiden rakenne rikkoutuu.
3. Purista rikkoutuneet lehdet palloiksi ja pudottele pallot ilmavasti
lasipurkkiin.
4. Laita purkin päälle kansi, mutta älä kierrä sitä kiinni. Purkkiin pitää
päästä ilmaa.
43
5. Laita purkki 40-asteiseen uuniin ja anna olla niin kauan, että lehdet
ruskistuvat.
6. Kuivaa ruskistuneet lehdet nopeasti ja säilö ne purkkeihin.
Puuhaa ja pohdittavaa: Miettikää yhdessä, mitä söisitte eräretkellä? Mitä
luonnon antimia voi retkiaterialla hyödyntää eri vuodenaikoina? Mitä
kannattaa ostaa kaupasta? Suunnitelkaa retkimenu, jonka ainekset on
mahdollisimman kevyt kantaa luontoon, josta syntyy vähän jätteitä ja
jossa voitte hyödyntää retkikohteen luonnon antimia.
44
Oma puutarha
Puutarhanhoito on hauska harrastus! Lisäksi se on hyödyllistä. Omalta
kasvimaalta saat terveellisiä herkkuja alkukesästä myöhään syksyyn.
Kasvimaalla voit hyödyntää oman kompostin tuottamaa multaa
maanparannusaineena. Näin ravinteet kiertävät, eivätkä joudu vesistöihin.
Et myöskään tarvitse kalliita ostolannoitteita.
45
Kasvinsuojeluaineet ovat kotikasvimaalla turhia. Niistä voi olla monenlaista
haittaa sekä luonnolle että käyttäjälle ja lisäksi ne ovat kalliita.
Voit torjua rikkakasveja kitkemällä ja kattamalla, tuhohyönteiset ja
kasvitaudit pysyvät kurissa, kun vaihdat eri kasvilajien kasvupaikkaa
vuosittain ja käytät harsoa. Tätä kutsutaan vuoroviljelyksi. Vuoroviljely
myös parantaa maan ravinteiden hyödyntämistä, koska eri kasvit
käyttävät hieman eri määriä eri ravinneaineita. Esimerkiksi porkkana
tarvitsee paljon kaliumia, sipuli ja peruna paljon typpeä.
Herneet ja pavut tuottavat maahan enemmän typpeä kuin kuluttavat,
joten hernepenkissä kannattaa seuraavana vuonna viljellä sipulia tai
perunaa.
Kokeilepa vaikka seuraavia helppoja vihanneksia:
46
Retiisi: kylvä aikaisin muhevaan multaan. Saat satoa jo muutaman viikon
kuluttua.
Porkkana: Kylvä aikaisin ja harvenna taimet. Kesälajikkeet tuottavat satoa
jo loppukesällä. Käytä alkuvaiheessa harsoa, niin taimet ovat turvassa
hallalta eikä porkkanakemppi löydä taimiasi.
Sipuli: Kylvä istukkaat toukokuussa aurinkoiseen paikkaan. Käytä paljon
ravinteikasta kompostia ja kata rivivälit.
Purjo: Kylvä sisälle jo helmi-maaliskuussa. Istuta ulos toukokuussa. Käytä
runsaasti kompostia ja katteita. Satoa saat vasta myöhään syksyllä.
Tilli: Kylvä toukokuun alussa. Kylvä joka vuosi uuteen paikkaan.
Basilika: Kylvä toukokuussa sisälle ja ulos vasta, kun yöt ovat varmasti
lämpimiä. Basilika paleltuu herkästi. Voit istuttaa taimet ruukkuihin ja
tuoda ne viileinä öinä sisälle. Nypi latvaversoja ruokiin, niin basilikasi
haaroittuu.
Peruna: Kylvä istukkaat toukokuussa harjanteisiin. Käytä paljon kompostia
ja kata rivivälit.
Salaatti: Kylvä aikaisin keväällä. Saat satoa jo kesällä. Salaatti ei idä
kovin lämpimässä maassa, joten kannattaa kylvää aikaisin. Suojaa taimet
hallaharsolla.
Viljelyä, jossa ei käytetä keinotekoisia lannoitteita tai
kasvinsuojeluaineita, sanotaan LUOMUksi.
47
Ammattimaisessa luomutuotannossa pellot lannoitetaan eläinten lannalla ja
eläimiä hoidetaan hyvin. Ne saavat ulkoilla ja niillä on sisälläkin tilaa ja
mukavat oltavat.
Suomalaiset luomutuotteet tunnistat tästä merkistä:
Laiskanpelto
Oletko joskus ajatellut, että oman hyötypuutarhan viljely voisi olla
hauskaa, mutta et millään jaksaisi kitkeä rikkaruohoja? Rikkakasvit ovat
joskus hankala ongelma luonnonmukaisen viljelijän kotipuutarhassa.
Kokeilepa kateviljelyä. Ryytimaata ei välttämättä tarvitse muokata.
Muokkaustyön voit teettää madoilla. Ryytimaata ei välttämättä tarvitse
edes harata eikä kitkeäkään. Rikkaruohojen kasvun voit estää katteilla.
Peitä rivivälit ja käytävänkohdat mustalla muovilla, ja rivit 5-10 sentin
paksuudelta puunlehdillä, heinällä, oljilla tai levällä.
Viljelyn aloittaminen esim. vuosikausia 'paketissa' olleella peltopalstalla,
jossa kasvaa mesiangervoa ja nokkosta, juolavehnää, leskenlehteä ja
niittyleinikkiä, voi tuntua mahdottomalta haasteelta rikkaruohojen takia.
Se voi kuitenkin onnistua varsin vaivattomasti, kun on laiskan antamat
ohjeet. Eli:
48
Niitä pelto (viimeisen kerran). Kulota rikkaruohot (viimeisen kerran).
Käännä pelto (viimeisen kerran). Hanki mustaa jätemuovia, ja peitä sillä
kaikki muu paitsi tulevat kylvörivit - muovi tukahduttaa rikkaruohot.
Sijoita käytävänkohdat puolentoista metrin välein, jolloin yllät hoitamaan
maata käytäviltä. Laita muovin päälle painoksi kiviä ja kaunistukseksi
puunlehtiä ja heinää. Peitä käytävien kohdat jätelaudoilla. Älä koskaan
kävele muualla kuin käytävillä, ettei maa tiivistyisi ja alkaisi vaatia
muokkausta.
www.puutarha.net/artikkelit
49
Retkelle
Osaatko liikkua luonnossa? Milloin olet viimeksi ollut retkellä? Milloin olet
viimeksi yöpynyt maastossa? Mihin vuodenaikaan retkeilet eniten?
Tiedätkö, mitä saat tehdä metsässä ja mitä et?
Retkeily on hauska harrastus. Luonnossa liikkumalla opit tuntemaan
luontoa, näet ja koet aina uutta ja saat liikuntaa.
Retkeillessä tärkeintä on säähän sopiva vaatetus ja kengät. Ei ole hauskaa,
jos palelee tai kengät ovat likomärät.
Märässä maastossa parhaat jalkineet ovat kumisaappaat. Kuivassa
maastossa kannattaa käyttää tukevia retkijalkineita, joiden pitää talvella
olla riittävän lämpimät ja niin isot, että alle mahtuu ainakin yhdet
villasukat. Varmista ennen pidempää retkeä, että kengät eivät hierrä
eivätkä purista. Kylmällä ilmalla kerrospukeutuminen pitää parhaiten
lämpimänä. Kovalla tuulella tarvitset tuulenpitävän takin ja päällyshousut
tai haalarin. Oikea villa on hyvin lämmin materiaali ja talviretkellä
kannattaakin käyttää villapaitaa ja –sukkia.
50
Suunnistaminen on taitolaji ja vain harjoitus tekee mestarin. Opettele
käyttämään karttaa ja kompassia. GPS-laite on kätevä ja helppo käyttää,
mutta kompassista eivät lopu paristot, eikä signaali heikkene metsän
siimeksessä tai ukonilmalla. Siksi retkeilyyn tarkoitetun GPS-laitteen
omistajankin on tärkeää osata suunnistaa myös kompassilla. Opettele
suunnistamaan myös luonnon merkkien mukaan ja arvioimaan ilmansuunnat
ilman kompassia.
Puuhaa ja pohdittavaa: Tutustu kompassin käyttöön täällä:
http://www.suunto.com/suunto/Worlds/outdoor/main/outdoor_article_n
ormal.jsp?CONTENT%3C%3Ecnt_id=10134198673987722&FOLDER%3C
%3Efolder_id=2534374302758003&bmUID=1201701119368&bmLocale=f
i Harjoittele kompassin käyttöä ensin tutussa ympäristössä. Suunnista
kartan ja kompassin avulla esimerkiksi koulun pihalta lähellä olevaan
kohteeseen. Sen jälkeen voitte yhdessä harjoitella suunnistamista
maastossa.
51
Osaatko suunnistaa luonnon merkkien perusteella? Tiedätkö, missä
ilmansuunnassa aurinko on mihinkin aikaan? Mille puolelle puuta
muurahaiset tekevät pesänsä?
Maastossa kävely tai hiihtäminen kuluttaa energiaa enemmän kuin tasaista
tietä tallustelu. Varaa siis mukaan evästä ja kesällä kylmää, talvella
lämmintä juotavaa. Pysähdy lepäämään, kun tuntuu siltä. Luonnossa
liikkumisesta ei kannata tehdä kilpaurheilua, silloin jää paljon
mielenkiintoista näkemättä ja kuulematta.
Varaa retkelle riittävästi aikaa. Muista, että lepotaukoihin menee aikaa.
Jos et ole varautunut liikkumaan pimeässä, lähde liikkeelle niin aikaisin,
että ehdit ennen pimeää yöpymispaikkaan tai kotiin. Muista, mihin aikaan
aurinko mihinkin aikaan vuodesta laskee.
52
Pidemmälle retkelle tarvitset mukaan muutakin kuin eväät. Reppuun
kannattaa pakata ainakin makuualusta, makuupussi, ensiapuvälineet,
tulitikut, puukko, vesipullo ja kuivamuonaa. Pitemmälle retkelle ei ainakaan
aloittelijan kannata lähteä yksin. Järkevintä on liikkua kokeneemman
vaeltajan seurassa.
53
Muistathan, että luonto on siellä elävien kasvien ja eläinten koti. Älä
häiritse asukkaiden kotirauhaa. Esimerkiksi lintuluodoille ei lain mukaan
saa nousta lintujen pesimäaikaan, jota kestää heinäkuulle asti, koska
tiirojen ja muiden vesilintujen munat jäävät hyvin helposti jalan alle ja
emot pelästyvät pois pesiltään ihmisen tullessa lähelle, jolloin munat
saattavat jäähtyä tai päätyä varisten suihin.
Tunnetko jokamiehenoikeudet?
Saat:
•
•
•
•
•
liikkua jalan, hiihtäen tai pyöräillen luonnossa muualla kuin pihamaalla
sekä muilla kuin sellaisilla pelloilla, niityillä tai istutuksilla, jotka
voivat vahingoittua kulkemisesta;
oleskella tilapäisesti alueilla, missä liikkuminenkin on sallittua - voit
esimerkiksi telttailla suhteellisen vapaasti, kunhan pidät huolen
riittävästä etäisyydestä asumuksiin;
poimia luonnonmarjoja, sieniä ja kukkia;
onkia ja pilkkiä sekä
veneillä, uida ja peseytyä vesistössä sekä kulkea jäällä
Et saa:
•
•
•
•
•
aiheuttaa häiriötä tai haittaa toisille;
häiritä tai vahingoittaa lintujen pesiä ja poikasia;
häiritä poroja ja riistaeläimiä;
kaataa tai vahingoittaa kasvavia puita, ottaa kuivunutta tai
kaatunutta puuta, varpuja, sammalta tms. toisen maalta;
tehdä avotulta toisen maalle ilman pakottavaa tarvetta;
54
•
•
•
•
häiritä kotirauhaa esimerkiksi leiriytymällä liian lähelle asumuksia
tai meluamalla;
roskata ympäristöä;
ajaa moottoriajoneuvolla maastossa ilman maanomistajan lupaa ja
kalastaa ja metsästää ilman asianomaisia lupia.
Testaa tietosi (oikeat vastaukset lopussa)
1. Olen retkellä luonnonsuojelualueella. Löydän kauniisti kukkivan,
tikankontin. Saanko poimia sen muistoksi retkestäni?
2. Olen retkellä Metsähallituksen omistamassa kansallispuistossa
kesäkuussa ja tulen laavulle, jossa on nuotiorinki. Mieleni tekee
tehdä nuotio, mutta en ole soittanut Metsähallitukselle ja pyytänyt
lupaa. Saanko silti tehdä nuotion?
3. Minulla on kesäisellä retkellä koira mukanani. Saanko päästää sen
vapaana juoksemaan?
4. Aivan kansallispuiston tilausleirikeskuksen lähistöllä kasvaa
elokuussa makoisia mustikoita. Voinko poimia ne vai ovatko ne
varattu leirikeskuksen vuokraajalle?
5. Olen retkellä Inarissa syyskuussa. Olen eksynyt, enkä ole ollut enää
kahteen päivään varma sijainnistani. Olen hyvin väsynyt ja yöstä on
tulossa kylmä. Kännykkä ei toimi. Oksien taittaminen ja tulenteko on
tietenkin kiellettyä ilman lupaa. Mieleni kuitenkin tekisi tehdä
oksista laavu ja nuotio yöksi. Saanko tehdä ne?
55
6. Olen talvella hiihtoretkellä järven jäällä. Saaressa näkyy kesämökki,
mutta ketään ei ole paikalla. Saanko istahtaa saaren rantaan kivelle
syömään eväitäni?
7. Olen ongella järvellä. Lähimmällä rannalla on kesämökki, jonka väki
on saunomassa. Isäntä näkyy lihoneen viime kesästä. Pitäisikö minun
siirtyä hieman kauemmas?
8. Kaverini asuu vain kilometrin päässä kotoani, jos oikaisen naapurin
metsän läpi. Matka taittuu mukavasti polkua pitkin mönkijällä.
Saanko ajaa polulla vapaasti?
9. Entä saanko taittaa matkan kaverini luo metsän läpi maastopyörällä?
10.
Kesämökkini läheisyydessä on asuttu maalaistalo. Sen piha
näyttää ihan metsältä, koska sitä ei ole hoidettu. Saanko siis poimia
metsämansikoita 20 metrin päässä talon rappusista?
11. Löydän retkelläni maasta pajulinnun pesän. Mieleni tekisi pitää
suloisia linnunpoikasia hetki kädessä. En tietenkään tekisi niille
pahaa. Saanko pidellä niitä hetken?
12.
Joulu on tulossa ja on aika tehdä joulukoristeita. Naapurin
kuuset eivät varmaankaan vahingoitu, jos otan niistä hieman oksia.
Saanko tehdä niin?
13.
Tulen retkelläni kesämökin pihaan. Karviaispensaissa on paljon
makean näköisiä marjoja. Ketään ei ole paikalla, joten saanko poimia
niitä?
14.
Löydän järven rannasta mukavan suojaisan onkipaikan sadan
metrin päässä kesämökistä. Voinko istahtaa ongelle, vaikka lähellä on
mökki ja kalastuslupakin on hankkimatta?
56
15.
Joessa on kohta, jossa vesi virtaa vuolaana. Paikasta saa ongella
pientä siikaa. Saanhan kalastaa ongella myös ilman kalastuslupaa?
16.
Olemme vaeltamassa Lapissa ja yövymme vaellusreitin varrella
olevissa autiotuvissa. Voimmeko aamulla lähtiessämme jättää
reppuun kertyneet tyhjät säilykepurkit ja muut roskat autiotuvan
pöydälle?
17.
Olen sieniretkellä metsässä. Yhtäkkiä eteeni tulee polulla kyltti,
jossa lukee ”yksityisalue, pääsy kielletty”. Pitääkö minun kääntyä
takaisin?
18.
Olen kuullut, että harmaalokki on rauhoittamaton lintu. Olen
veneretkellä kesäkuussa ja erään saaren päällä lentelee paljon
harmaalokkeja. En näe muita lintulajeja. Saanko mennä saareen ja
sytyttää nuotion?
19.
On marraskuu ja olen syömässä eväitä metsässä. Ohi juoksee
koira, jolla on punainen liivi ja oudon näköinen panta. Voinhan kutsua
koiran kanssani syömään makkaraa ja jutustelemaan toviksi?
20.
Minulla on ilmakivääri ja mieleni tekisi hieman harjoitella
tarkkuusammuntaa. Minulla on metsästyskorttikin, joten voin
varmaankin kokeilla ilmakkoani marraskuussa lähellä rantaa
lenteleviin rauhoittamattomiin harmaalokkeihin?
57
Oikeat vastaukset: 1. Et saa. Tikankontti on uhanalainen ja rauhoitettu laji. Voit poimia vain sellaisia
kukkia, jotka ovat yleisiä ja rauhoittamattomia. 2. Saat tehdä nuotion, jos ei ole metsäpalovaroitusta.
Metsähallitus on antanut siihen luvan rakentamalla nuotiopaikan. 3. Et saa. Koirat on pidettävä
kytkettyinä 1.3 – 19.8 välisenä aikana ja kansallispuistossa muutoinkin. 4. Saat poimia. Tilausleirikeskus
ei ole kenenkään yksityispiha. 5. Hätä ei lue lakia! Saat tehdä nuotion ja laavun, koska se voi pelastaa
henkesi. 6. Saat oleskella mökin pihalla, kunhan et jätä roskia. 7. Pitää siirtyä. Olet varmasti häiritsevän
lähellä saunojia, jos näet noin tarkasti. 8. Et saa ajaa toisen maalla ilman lupaa moottoriajoneuvolla. 9.
Saat, pyörällä ajo maastossa on jokamiehenoikeus. 10. Et saa. Jokamiehenoikeudet eivät koske toisten
pihapiirejä. 11. Et saa. Lintujen pesiin, muniin tai poikasiin ei saa koskea, eikä pesintää häiritä. Mene pois
pesältä, että emot uskaltavat ruokkia poikasiaan. 12. Et saa. Elävistä puista ei saa ottaa oksia ilman
maanomistajan lupaa. 13. Et saa. Istutetut marjapensaat ovat toisen omaisuutta, johon kajoaminen on
varastamista. 14. Saat onkia. Onkiminen on jokamiehenoikeus eikä siihen tarvita edes kalastuslupaa. 15.
Et saa. Onkiminen on kiellettyä lohi- ja siikapitoisten vesistöjen koski- ja virtapaikoissa. Siialla on
lisäksi alamitta. 16. Ette saa. Minkä jaksat kantaa mukanasi maastoon, jaksat kantaa sieltä poiskin. 17.
Ei tarvitse kääntyä. Yksityismailla liikkumisen kieltävät kyltit ovat laittomia eikä niitä tarvitse
noudattaa. 18. Et saa. Lintujen pesimäluodoille nouseminen pesimäaikaan on aina kiellettyä. Myös
rauhoittamattomat linnut ovat rauhoitettuja pesimäaikaan. 19. Koira on ajamassa riistaa metsästäjille,
joten anna sen tehdä työtään rauhassa. 20. Et saa. Ilmakiväärillä saa ampua vain tauluun.
58
Luonnon monimuotoisuus ja uhanalaisuus
Luonnossa on lukematon määrä erilaisia kasveja, eläimiä, sieniä ja muita
eliöitä. Kaikkia niitä ihminen ei edes tunne. Erilaisten elävien eliöiden
moninaisuutta kutsutaan luonnon monimuotoisuudeksi. ”Hienompi” sana on
biodiversiteetti, mutta se tarkoittaa aivan samaa asiaa kuin luonnon
monimuotoisuus.
Elämän monipuolisuus johtuu siitä, että jokainen laji on sopeutunut hieman
erilaisiin olosuhteisiin ja erilaiseen ravintoon. Esimerkiksi metsässä jotkut
lintulajit pesivät maassa, toiset puunkoloissa ja toiset rakentavat pesänsä
puun oksille. Jotkut syövät siemeniä, toiset hyönteisiä, kolmannet
hämähäkkejä. Näin samaan metsään mahtuu paljon erilaista elämää, kun
kaikkien ei tarvitse kilpailla juuri samanlaisista pesäpaikoista ja
sapuskoista.
59
Luonnossa jokainen eliö on tärkeä. Jos ei olisi kukkia, ei olisi mettä syöviä
hyönteisiä. Jos ei olisi hyönteisiä, ei olisi ruokaa hyönteisiä syöville
linnuille. Jos ei olisi näitä lintuja, niin mitä varpushaukka söisi?
Pienimmät ja huomaamattomimmatkin lajit voivat olla luonnon
monimuotoisuudelle hyvin tärkeitä. Esimerkiksi pieni ja vaatimaton
kangasajuruoho tarjoaa ruokaa uhanalaisen harjusinisiiven toukille. Jos
kangasajuruoho häviäisi, häviäisi myös harjusinisiipi. Samanlaisia
riippuvuussuhteita on lukemattomien eri lajien välillä.
Toisiaan hyödyntävien lajien ketjuja kutsutaan ravintoketjuiksi.
Esimerkiksi kangasajuruoho, harjusinisiipi, harmaasieppo ja nuolihaukka
muodostavat ravintoketjun.
Puuhaa ja pohdittavaa: Mitä muita ravintoketjuja keksit? Yritä keksiä
mahdollisimman pitkä ravintoketju. Piirrä ainakin kaksi ravintoketjua,
joissa itse olet osallisena.
60
Kerhoon tai oppitunnille: Tulostakaa erilaisten eläinten ja kasvien kuvia.
Tehkää isolle kartongille noppapeli liimaamalla kuvia ravintoketjuiksi. Aina,
kun ravintoketju loppuu, voitte jatkaa sen jälkeen taas kasvista. Mikä
taivaalla loistava valon- ja lämmönlähde kuuluu mielestänne
ravintoketjupelin alkuun? Voitte tehdä pelistä mielenkiintoisemman
miettimällä, millä pelin lajeista menee hyvin ja millä huonosti ja miksi.
Ympyröikää hyvin menestyneet lajit vihreällä ja uhanalaiset tai
vähentyneet lajit punaisella. Vihreän lajin kohdalle osuessa saa heittää
toisen kerran ja punaisen lajin kohdalla menettää yhden heittovuoron.
Useiden ravintoketjujen muodostamaa kokonaisuutta kutsutaan
ravintoverkoksi. Kaikkien tietyssä paikassa, vaikkapa metsässä, elävien
lajien kokonaisuus ja niiden suhteet toisiinsa muodostavat ekosysteemin.
Yhdenkin lajin häviäminen ekosysteemistä voi muuttaa koko ekosysteemin
toimintaa.
Puuhaa ja pohdittavaa: Hirven ja valkohäntäkauriin pääravintoa ovat
puiden taimet. Kesällä hirvi syö lehtipuiden versoja ja metsän
aluskasvillisuutta, talvisin enimmäkseen männyntaimia. Hirvet ja kauriit
aiheuttavat paljon harmia metsänomistajille syömällä taimikkoja. Hirvi ja
valkohäntäkauris ovat molemmat tärkeää ravintoa sudelle. Hirviä ja
valkohäntäkauriita on molempia Satakunnassa hyvin runsaasti, vaikka
ihminenkin metsästää niitä paljon. Sen sijaan susia on hyvin vähän. Mitä
tapahtuisi metsissä, jos susikanta kasvaisi huomattavasti? Mitä
tapahtuisi, jos susia ei olisi lainkaan ja ihminen lopettaisi hirven ja
valkohäntäkauriin metsästyksen? Huomaatko, että jokin eläinlaji voi
vaikuttaa ravintoketjun kautta myös sellaisiin lajeihin, joita se ei itse syö.
Esimerkiksi susi voi vaikuttaa lehtipuiden määrään.
61
Luonnossa lajit tarvitsevat toisiaan. Esimerkiksi haarapääsky syö vain
lentäviä hyönteisiä. Näitä on eniten laitumilla. Laidunten vähentyminen on
siis vähentänyt myös haarapääskyjä
Kun jokin laji vähenee niin, että se uhkaa kadota kokonaan, sitä kutsutaan
uhanalaiseksi. Lajien uhanalaistuminen on maailmanlaajuinen ongelma.
Uhanalaisuus johtuu melkein aina ihmisestä. Kun ihminen muuttaa luontoa,
kaikki lajit eivät enää pysty elämään, koska ne eivät löydä ravintoa,
pesäpaikkoja tai suojaa.
Ihmisen ahneus on tuhonnut monien uhanalaisten lajien elinympäristöjä eri
puolilla maailmaa. Myös Suomen lajeista joka kymmenes on uhanalainen.
Metsien hakkuissa, soiden ojituksissa ja muussa taloudellisessa
toiminnassa ei oteta riittävästi huomioon uhanalaisia lajeja.
62
Puuhaa ja pohdittavaa: Mitä uhanalaisia lajeja tunnet? Katso uhanalaisten
lajien luetteloita Suomen ympäristökeskuksen sivuilla. Uhanalaiset eläimet
ovat täällä: http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=5292&lan=fi
Uhanalaiset kasvit ovat täällä:
http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=1760&lan=fi Löydätkö tuttuja
lajeja? Mitä uhanalaisia lajeja tiedät omasta kotikunnastasi? Millaisessa
ympäristössä ne elävät? Tiedätkö, miksi ne ovat uhanalaisia? Miten niitä
voi auttaa?
Suomessa on paljon järviä ja soita. Siksi meillä on myös paljon eläimiä ja
kasveja, jotka viihtyvät soilla ja rannoilla. Näistä monet ovat muualla
vähälukuisempia.
Puuhaa ja pohdittavaa: Montako pelkästään soilla elävää kasvia ja eläintä
tunnet? Millaisia erilaisia soita olet nähnyt? Suolla voi kasvaa myös puita.
Miten puustoinen suo eroaa metsästä?
63
Merkittäviä uhanalaisten lajien elinympäristöjä Suomessa ovat vanhat,
luonnontilaiset metsät. Niitä on enää vain vähän jäljellä.
Uhanalaisuus johtuu yleensä siitä, että lajin elinympäristö häviää. Joskus
uhanalaisuuden syynä voi olla myös metsästys tai vaino. Esimerkiksi
petoeläimiä vainottiin ennen vanhaan ja niiden tappamisesta sai jopa
palkkion. Vainon takia susi ja ahma ovat Suomessa edelleen hyvin
uhanalaisia. Karhu on edelleen harvinainen, mutta ei enää uhanalainen.
Ilves on alkanut toipua aikaisemmasta vainosta vasta viime aikoina. Isoihin
petoeläimiin kohdistuu edelleenkin rikollista salametsästystä.
Nykyään metsästystä säädellään lailla. Uhanalaisia lajeja ei saa metsästää
kuin poikkeustapauksissa. Jotkut riistaeläinlajit, esimerkiksi hirvi ja
sinisorsa, ovat niin yleisiä, että ne eivät ole vaarassa muuttua
64
uhanalaisiksi, vaikka niitä metsästetään paljonkin. Jokainen kunnollinen
metsästäjä huolehtii siitä, että metsästää vain laillisesti sellaisia lajeja,
joiden kanta kestää metsästyksen.
Vanhoissa metsissä elää paljon uhanalaisia lajeja, mutta uhanalaisia lajeja
on myös siellä, missä on ihmisiäkin: maaseudun laitumilla ja niityillä. Nämä
lajit ovat sopeutuneet elämään ihmisen naapurina siellä, missä on karjaa ja
jossa ihminen hoitaa ympäristöä niittämällä ja raivaamalla. Tällaisia
uhanalaisten lajien elinympäristöjä kutsutaan perinnebiotoopeiksi.
Luonnoltaan rikkaassa maaseutuympäristössä on paljon eri kasvilajeja,
paljon hyönteisiä ja paljon lintuja. Maaseutuympäristön lintulajeja ovat
esimerkiksi haarapääsky, kiuru, kuovi ja tuulihaukka.
65
Puuhaa ja pohdittavaa: Mitä pelloilla pesiviä lintulajeja tunnet? Mitä
kuivilla kedoilla kasvavia kukkia tunnet? Esittele tuntemasi lajit myös
toisille.
Tehkää kukkaniitty! Valitkaa sopivan aurinkoinen paikka nurmikolta tai
muusta sopivasta paikasta ja kääntäkää se. Kerätkää tai ostakaa
luonnonvaraisten niittykukkien siemeniä ja kylväkää ne syksyllä. Kylvöstä
ei peitetä eikä lannoiteta. Seuraavana kesänä kukat kasvattavat versot ja
sitä seuraavana kesänä ne kukkivat. Kukkaniittyä hoidetaan tarvittaessa
niittämällä, sitä ei pidä leikata ruohonleikkurilla eikä lannoittaa. Niityllä
viihtyvät monet perhoset. Niittykukkien siemeniä saa ostaa esim. Suomen
Niittysiemen Oy:sta http://www.suomenniittysiemen.fi/ tai Maatiainen
ry:sta http://www.maatiainen.fi/siemen.htm
Maapallo on hyönteisten planeetta. Jos lasketaan yhteen kaikki maailman
kasvit, levät, hyönteiset, linnut, kalat, nisäkkäät, matelijat,
sammakkoeläimet, madot, nilviäiset, tohvelieläimet, korallit, sienet,
bakteerit ja monet muut elävät oliot, niin kaikista näistä 75 % eli ¾ on
hyönteisiä!
66
Myös uhanalaisista lajeista suurin osa on hyönteisiä. Me ihmiset suremme
eniten jääkarhujen, gorillojen, ahmojen, norppien tai kotkien kohtaloa.
Kuitenkin myös moni tuntematon, ehkä vielä nimetönkin pieni ötökkä on
vaarassa kuolla sukupuuttoon.
Autamme parhaiten kaikenlaisia uhanalaisia eliöitä säilyttämällä
mahdollisimman paljon luontoa rakentamisen, metsänhakkuiden,
turpeennoston ja muun ihmismäisen touhun ulkopuolella.
Pohdittavaa: Mitä sinä voit tehdä uhanalaisten lajien hyväksi?
67
Metsät
Vanhat metsät ovat Suomessa tärkeimpiä uhanalaisten lajien elinpaikkoja.
Ikävä kyllä, vanhoja luonnonmetsiä on jäljellä vain vähän ja niistäkin
suurta osaa uhkaavat hakkuut. Tarvitaan monta ihmisikää ennen kuin
hakattu vanha metsä on taas ennallaan. Monilla metsän eläimillä ei ole
aikaa odotella niin kauan.
Luonnontilaisia vanhoja metsiä kutsutaan aarnimetsiksi. Aarnimetsissä
elää monia harvinaisia ja uhanalaisia eliöitä, jotka eivät pysty elämään
talousmetsissä. Usein ne pesivät koloissa tai tarvitsevat lahoa puuta
ravinnokseen tai kasvualustakseen. Aarnimetsissä on erilainen pienilmasto
kuin talousmetsässä: lämpötila ja kosteus vaihtelee vähemmän kuin
talousmetsässä. Luonnontilaisessa metsässä on järeitä haapoja ja raitoja,
68
jotka tarjoavat ravintoa ja pesäpaikkoja liito-oravalle, pikkutikalle,
palokärjelle, pöllöille, pikkusiepoille ja monille muulle metsän eläimille.
Puuhaa ja pohdittavaa: Tunnetko haavan? Tiedätkö, miksi haavan lehdet
havisevat tuulessa? Haapa saa syksyllä kauniit ruskan värit. Voit kerätä
erivärisiä haavanlehtiä ja tehdä niistä iloisenvärisen syyskollaasin.
Haapa onkin todellinen metsien luonnonrikkaus! Se on pehmeää, joten
palokärjen on helppo nakutella siihen pesäkolonsa. Vanhoissa palokärjen
koloissa voivat myöhemmin pesiä muut tikat, oravat, näädät, liito-oravat ja
pöllöt. Haavan puuaines ei ole lainkaan hapanta, joten haavan kuorella,
kuoren alla ja lehvästössä elää suuri joukko sieniä ja hyönteisiä, jotka
eivät voisi elää millään muulla puulajilla. Punahärö on uhanalainen
kovakuoriainen, joka elää vain haavalla. Haavankeltajäkälä kasvaa vain
haavan rungolla ja haavanpökkelökääpä vain lahonneilla haavoilla.
Puuhaa ja pohdittavaa: Tehkää retki paikkaan, jossa kasvaa haapoja.
Löydättekö rungoilta haavankeltajäkälää? Miltä haapa näyttää? Millaiset
lehdet siinä on? Tuleeko haapaan lehdet aikaisemmin vai myöhemmin
keväällä kuin koivuun?
Haavalla eläviä lajeja on hyvin paljon: sammalia noin 160 lajia, jäkäliä noin
200 lajia, sieniä noin 150 lajia, pesiviä lintuja noin 20, nisäkkäitä 13,
perhosia 112 ja kovakuoriaisia noin 350. Yhteensä yli tuhat eliölajia, joista
120 on täysin riippuvaisia haavasta!
Toinen luonnolle tärkeä puulaji on raita. Tunnetko sen? Raitoja ei
myöskään talousmetsistä juuri löydä. Raidalla elää myös sellaisia lajeja,
jotka eivät pärjää millään muulla puulajilla, esimerkiksi hyväntuoksuinen
raidantuoksukääpä.
69
Vanhoista metsistä kaadetusta puusta tehdään enimmäkseen paperia.
Paperi taas käytetään enimmäkseen tuotteisiin, joita kukaan ei oikeasti
tarvitse. Kuten mainoksiin.
Puuhaa ja pohdittavaa: Kuinka paljon teidän perheeseenne tulee paperisia
mainoksia viikossa? Luetaanko niitä? Oletko joskus ostanut jotain
tarpeetonta mainoksen houkuttelemana? Kuka teillä vie mainokset
paperinkeräykseen? Kerää viikon mainokset ja arvioi, paljonko niiden
valmistamiseen on mennyt puuta. Jos mainokset tuntuvat turhilta, voit
liimata postiluukkuun tai –laatikkoon lapun: ”Ei ilmaisjakeluita kiitos.”
Monet metsien lajit ovat vähentyneet liian tehokkaan metsienhoidon
takia. Ennen riekkoja ja kuukkeleita oli koko Suomessa, mutta nyt niitä on
enää vain Lapissa, jossa on luonnontilaisia metsiä ja soita säilynyt
enemmän kuin muualla Suomessa. Metsäkanalinnut, kuten metso ovat
vähentyneet metsänhakkuiden takia. Kun soidinmetsä hakataan,
urosmetso eli ukkometso ei enää tiedä, missä sen pitäisi esittää
70
soidintaan. Se voi tulla ”hulluksi” ja tulla vaikka pihalle ja käydä auton
kimppuun. Sitä kutsutaan ”hullun metson taudiksi”.
Metsiä voi hoitaa myös luonnonmukaisemmin. Silloin metsässä annetaan
kaikkien puulajien kasvaa, eikä kaadeta kaikkia puita kerralla.
Luonnonmukaisemmin hoidetussa metsässä on mukava retkeillä, sienestää
ja marjastaa ja siellä viihtyvät monet metsän kasvit, sienet ja eläimet.
Metsänsä voi myös suojella kokonaan, jos haluaa.
Puuhaa ja pohdittavaa: Suomen talousmetsissä kasvatetaan yleensä yhtä
puulajia siten, että kaikki puut ovat samanikäisiä. Kaikki puut kaadetaan
kerralla ja sen jälkeen istutetaan tai kylvetään taimikko. Taimikkoon
tehdään ensiharvennus noin 10 vuoden kuluttua istutuksesta. Toisen
kerran metsä harvennetaan noin 40-vuotiaana. Harvennuksissa yleensä
71
poistetaan lehtipuut. Uusi avohakkuu tehdään 60-80-vuotiaaseen metsään.
Pohtikaa yhdessä, miten tällainen metsä eroaa luonnontilaisesta tai
luonnonmukaisesti hoidetusta metsästä? Mitä erot merkitsevät metsän
eläimille? Miksi kaikki lajit eivät voi elää talousmetsissä?
Tunnet ehkä käpytikan, mutta mitä muita tikkoja metsissä elääkään?
Palokärki on komea ilmestys. Se on suuri ja musta lintu, jolla on päässä
punainen lakki. Sen ääni kuuluu kauas. Palokärki on suurin tikkamme. Pienin
tikkamme on puolestaan pikkutikka. Se on vain punatulkun kokoinen
vanhoissa lehtimetsissä viihtyvä raitapaita. Pohjantikka on EteläSuomessa aika harvinainen. Se viihtyy vanhoissa kuusikoissa, joissa on
pystyyn kuolleita puita. Se on käpytikan kokoinen, mutta harmaampi ja
huomaamattomampi. Kaunis harmaapäätikka koreilee vihreän, harmaan ja
punaisen kirjavassa puvussaan. Se viihtyy vanhoissa lehtipuuvaltaisissa
lehdoissa. Valkoselkätikka kuuluu Suomen uhanalaisimpiin lintuihin. Se on
kadonnut lähes tyystin vanhojen koivumetsien mukana. Kaikki tikat pitävät
luonnontilaisista metsistä.
72
Puuhaa ja pohdittavaa: Tiedätkö, missä on lähin metsäinen
luonnonsuojelualue? Oletko käynyt siellä? Mihin vuodenaikaan kävit? Mitä
näit, kuulit ja haistoit?
Kerätkää erilajisten puiden lehtiä. Tehkää kartongista samankokoisia
neliönmuotoisia kortteja. Liimatkaa kortteihin lehtiä, niin että jokaista
lajia tulee kaksi. Kirjoittakaa puulajin nimi lehden alle. Puulajimuistipeli on
valmis. Puulajituntemus kehittyy kuin itsestään muistipeliä pelatessa.
73
Luonnon arvo
Millaisessa luonnossa sinä viihdyt? Mikä on sinun mielestäsi kaunista?
Onko luonnosta hyötyä tai iloa ihmiselle? Mitä sitten, vaikkei olisikaan?
Luonto on aina ollut ihmiselle hyvin tärkeä. Olemmehan itsekin osa luontoa
ja saamme kaiken ravintomme luonnosta – tavalla tai toisella.
Nykyään monet eivät enää elä niin lähellä luontoa kuin ennen. Kuitenkin
meidän kaikkien elämä perustuu luonnossa tapahtuviin asioihin. Ilman
kasveja meitä ei olisi. Kaikki ravintomme syntyy kasvien yhteyttämisen
tuloksena. Myös liha ja maito, koska niitä tuottavat eläimet syövät
kasveja. Tiedätkö, mitä tarkoittaa yhteyttäminen?
Luonnon monimuotoisuuden säilyminen on ihmisenkin etu. Monet lääkkeet
on saatu alun perin kasveista ja ne olisivat jääneet saamatta, jos kasvi
olisi hävinnyt sukupuuttoon ennen sitä. Metsistä voi löytyä lääkkeitä yhä
74
uusiin sairauksiin. Metsät ovat maapallon keuhkot, joita ilman kärsisimme
kuivuudesta ja myrskyistä. Ilmasto muuttuisi ihmiselle mahdottomaksi
elää, jos maapallon metsät häviäisivät.
Luonnossa on paljon myös sellaista, joka ei ainakaan kaikkien mielestä ole
kaunista, hyödyllistä tai kiinnostavaa. Silläkin on kuitenkin oma arvonsa ja
elämisen oikeutensa, aivan kuten meilläkin.
Luonnossa tapahtuu myös asioita, joita emme ymmärrä. Niilläkin on oma
tarkoituksensa.
Me ihmiset eroamme muista eläimistä siinä, että ajattelemme asioiden
arvoja. Arvostamme joitain asioita enemmän kuin toisia. Arvostuksemme
pohjautuvat maailmankuvaamme. Maailmankuvan taustalla on
kulttuurimme ja uskontomme.
Kristityille Raamattu puhuu luonnosta luomiskertomuksessa. Luotuaan
maailman elävine olioineen Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja
katso, se oli sangen hyvää. Luonto on hyvä ja arvokas sellaisena kuin se on,
koska Jumala on sen luonut ja rakastaa sitä.
75
Luomiskertomuksessa kerrotaan myös, että Herra Jumala otti ihmisen ja
pani hänet Eedenin paratiisiin viljelemään ja varjelemaan sitä. Jumala siis
antoi ihmiselle maailmassa erityistehtävän: ihmisen pitää huolehtia siitä,
minkä Jumala on luonut ja samalla hän saa hankkia muusta luomakunnasta
elantonsa.
Juutalaisuudessa ja islaminuskossa on samanlainen käsitys luonnon
synnystä ja arvosta sekä ihmisen tehtävästä maailmassa kuin
kristinuskossakin. Myös muut uskonnot arvostavat luontoa. Joissain
itämaisissa uskonnoissa vältetään eläinten tappamista, koska kaiken elävän
katsotaan olevan arvokasta. Uskonnoton voi päätyä samankaltaisiin
näkemyksiin luonnon arvosta huomaamalla luonnon ainutkertaisuuden ja
ihmisen riippuvuuden muusta luonnosta.
Nykyään useimmat ihmiset eivät ota Raamatun luomiskertomusta täysin
kirjaimellisesti. Tiedämme, että kaikki lajit eivät ole syntyneet samaan
aikaan, vaan jo paljon ennen ihmistä on ollut esimerkiksi hirmuliskoja. Silti
voimme ottaa vakavasti luomiskertomuksen sanoman luonnon
korvaamattomasta arvosta ja omasta tehtävästämme luonnossa.
Puuhaa ja pohdittavaa: Suomessa on keskiajalla ollut ainakin yksi
fransiskaaniluostari. Se sijaitsi Raumalla. Fransiskaanimunkit eli harmaat
veljet pitivät oppi-isänään Franciscus Assisilaista, joka oli suuri eläinten
ja luonnon ystävä. Lue täältä
http://www.suol.fi/raamattunet/assisila.html Franciscus Assisilaisen
tarina ja pohdi tarinan lopussa olevia kysymyksiä.
Kuuluuko perheenne evankelis-luterilaiseen kirkkoon tai johonkin muuhun
uskontokuntaan? Montako eri uskontoa tai uskonsuuntausta ryhmässänne
on? Ottakaa selvää, miten uskontonne suhtautuvat luontoon ja sen
suojeluun? Miten ihmisen pitäisi suhtautua luontoon uskontonne mukaan?
Haastatelkaa esimerkiksi vanhempianne tai seurakuntanne työntekijöitä.
76
Meissä ihmisissä on paljon samaa kuin muissa eläimissä. Tarvitsemme
ruokaa, vettä, kavereita, liikuntaa, sopivan kodin ja mukavaa tekemistä.
Tunnemme iloa, mielenkiintoa, pelkoa, ikävystymistä ja kipua. Rakastamme
lapsiamme ja läheisiämme niin kuin monet eläimetkin.
Silti olemme myös erilaisia kuin muut eläimet. Ajattelemme paljon
enemmän, joskus liikaakin. Meille on olemassa hyviä ja pahoja tekoja. Muut
eläimet eivät voi tehdä pahaa, vaikka jokin niiden tekemä asia tuntuisikin
ihmisen tekemänä pahalta. Eläinten teot eivät ole hyviä tai pahoja, koska
ne eivät pysty ajattelemaan tekojensa seurauksia muiden näkökulmasta,
kuten ihminen. Jos vaikkapa koira puree sinua, se ei tee sitä ilkeyttään,
vaan se saattaa olla peloissaan, turhautunut tai ajatella, että sen pitää
puolustaa reviiriään. Se ei osaa ajatella, että sinuun sattuu, vaan se pystyy
77
ajattelemaan tilannetta vain omasta koiranäkökulmastaan. Sinä sen sijaan
osaat ajatella asioita sekä ihmisnäkökulmasta että koiranäkökulmasta.
Eläimiä pitää kohdella hyvin ja kunnioittaa, mutta ne eivät kuitenkaan ole
samanlaisia kuin ihmiset. Voimme esimerkiksi käyttää eläimiä
ravintonamme. Silloinkin on tärkeää kohdella niitä hyvin.
On tärkeää oppia arvostamaan myös sellaista elämää, joka on itselle
vierasta tai joka ei näytä silmissämme söpöltä tai kiinnostavalta.
Puuhaa ja pohdittavaa: Lue artikkeli kyykäärmeestä osoitteessa
http://www.sammakkolampi.fi/lajit/kyy.html . Mieti , mitä yhteistä ja
mitä eroa on ihmisellä ja kyykäärmeellä? Mitä samoja asioita tarvitsemme
ja tunnemme? Mitä sellaista ihminen tarvitsee, mitä kyykäärme ei
tarvitse? Entä mitä sellaista kyykäärme tarvitsee, mitä ihminen ei
tarvitse? Oletko nähnyt kyykäärmeen? Miten suhtauduit siihen?
Kuvittele, millaiselta maailma mahtaa näyttää kyykäärmeen silmin? Mitä
se näkee, kuulee, haistaa ja tuntee? Pystytkö täysin kuvittelemaan
kaikkea, mitä kuuluu kyykäärmeen maailmaan? Mieti, miksi kyyn ja ihmisen
perhe-elämä on erilaista? Millaisia asioita uskot kyyn pystyvän
ajattelemaan? Mitä sellaisia asioita se huomaa, mitkä jäävät sinulta
huomaamatta?
78
Luonnonvarat
Luonnonvaroilla tarkoitetaan raaka-aineita, joita tarvitsemme
ruoan, energian ja kulutustavaroiden tuotantoon. Luonnonvarat
voidaan jakaa kahteen ryhmään:
- Uusiutuvat luonnonvarat ovat luonnonvaroja, joita luonto
tuottaa koko ajan lisää, jos vain emme tuhoa luonnon
edellytyksiä uusiutua. Uusiutuvia luonnonvaroja ovat
esimerkiksi vesi ja puu. Ne eivät lopu, jos hoidamme ja
käytämme niitä oikein. Jos taas hakkaamme metsiä liikaa tai
saastutamme pohjavesilähteitä, uusiutuvat luonnonvarat
saattavat lakata uusiutumasta.
- Uusiutumattomilla luonnonvaroilla tarkoitetaan
luonnonvaroja, joita on olemassa vain rajallinen määrä. Kun
ne loppuvat, niitä ei saada enää lisää. Uusiutumattomia
luonnonvaroja ovat esimerkiksi metallit, turve, öljy ja
kivihiili. Metalleja voidaan kierrättää, mutta ei louhia
maasta enempää kuin niitä siellä on.
79
Ihmiset käyttävät luonnonvaroja tällä hetkellä enemmän kuin
oikeastaan olisi varaa. Esimerkiksi metsiä hakataan enemmän
kuin ne uudistuvat. Jos kaikki käyttäisivät luonnonvaroja yhtä
paljon kuin me rikkaat eurooppalaiset, tarvittaisiin monta
maapalloa. Tämä yksikään ei tahdo enää riittää. Onkin sanottu,
että maapallo pystyy tyydyttämään kaikkien tarpeet, mutta ei
edes pienen joukon ahneutta.
80
Paperin kulutusta on onnistuttu vähentämään viime vuosina. Silti hakkuut
uhkaavat metsäluontoa monissa maissa. Paperia voidaan tehdä myös
muista kasveista kuin puusta ja paperin valmistukseen voidaan käyttää
jätepaperia. Meillä Suomessa paperia käytetään enemmän kuin missään
muualla. Meidän olisi todella syytä vähentää paperin käyttöämme! Monesti
se olisi myös helppoa.
Puuhaa ja pohdittavaa: Missä sinä olet viimeisen viikon aikana käyttänyt
paperia? Tuleeko mieleen tilanteita, joissa et missään tapauksessa haluaisi
vähentää paperin käyttöä? Entä tilanteita, joissa voisit säästää paperia?
Luonnonvaroja kuluu paljon silloin, kun ostamme tarpeettomia, lyhytikäisiä
tai kertakäyttöisiä tuotteita.
Jos haluamme paljon uusia tavaroita, vanhempamme joutuvat tekemään
enemmän töitä saadakseen rahaa tavaroiden ostamiseen ja heille jää
vähemmän aikaa olla yhdessä lasten kanssa. Kumpi sinusta olisi hauskempi:
uusi lelu vai koko päivän retki metsään tai leivontapäivä yhdessä isän tai
81
äidin kanssa? Jos jälkimmäinen tuntuu hauskemmalta, muista sanoa se
vanhemmillesi!
82
Ilmastonmuutos
Viime aikoina on puhuttu paljon ilmaston lämpenemisestä. Tiedätkö, mitä
se tarkoittaa ja mistä se johtuu? Tiedätkö, mitä haittaa ilmaston
lämpenemisestä voi olla?
Maapalloa ympäröi kaasukehä, joka heijastaa osan maapallon pinnalta
takaisin avaruuteen heijastuvasta auringon lämmöstä takaisin maan
pinnalle. Tätä kutsutaan kasvihuoneilmiöksi. Kasvihuoneilmiö on
tarpeellinen, koska ilman sitä maapallolla olisi niin kylmä, että täällä ei olisi
elämää.
Kaasukehä toimii kuten kasvihuoneen lasikatto: aurinko paistaa
kasvihuoneen katon läpi ja lämmittää maata. Lämpö heijastuu maasta
takaisin ylöspäin, mutta ei pääsekään karkaamaan katon läpi, vaan jää
kasvihuoneeseen sisälle.
83
Nyt on kuitenkin käynyt niin, että ihminen on toiminnallaan lisännyt
ilmakehässä olevia lämpöä heijastavia kasvihuonekaasuja ja
kasvihuoneilmiö on voimistunut. On kuin olisimme laittaneet kasvihuoneen
tuuletusikkunan kiinni. Lämpöä jää maan pinnalle koko ajan enemmän ja
enemmän. Kasvihuonekaasuja ovat esimerkiksi hiilidioksidi, vesihöyry ja
metaani.
Kasvihuonekaasuja syntyy muun muassa silloin, kuin poltamme jotain.
Ilmaston kannalta haitallisimpia ovat fossiiliset eli uusiutumattomat
polttoaineet. Näitä ovat öljy, kivihiili ja turve.
84
Fossiilisiksi polttoaineiksi kutsutaan sellaisia polttoaineita, jotka ovat
sitoutuneet maaperään. Näitä ovat turve, kivihiili, maakaasu ja öljy. Jos
ne jätetään polttamatta, niiden sisältämä hiili ei siirry ilmakehään, vaan
jää maahan. Fossiiliset polttoaineet ovat syntyneet muinoin eläneistä
kasveista ja eläimistä.
Biopolttoaineita ovat puu, erilaiset kasvit ja lannasta tai biojätteistä
tehty biokaasu. Niidenkin polttamisesta syntyy hiilidioksidia, mutta sitä
syntyisi myös, jos nämä aineet jätettäisiin polttamatta ja ne hajoaisivat
vaikkapa kaatopaikalla. Biopolttoaineet eivät siis ole yhtä pahoja
ilmastonmuutoksen aiheuttajia kuin fossiiliset polttoaineet.
Metaani on voimakas kasvihuonekaasu. Sitä syntyy esimerkiksi
karjataloudessa ja kaatopaikoilla, jos sinne on viety kompostiin tai
biojäteastiaan kuuluvia jätteitä. Metaania syntyy eloperäisen aineksen
mädäntyessä. Kompostissa jätteet eivät mätäne tuottaen metaania, vaan
hajoavat tuottaen hiilidioksidia. Mätänemistä tapahtuu, kun eloperäinen
jäte hajoaa hapettomissa oloissa esimerkiksi muovipussissa.
85
Ilmastonmuutos on aiheuttanut monia ikäviä ongelmia eri puolilla maailmaa.
Aasiassa pahat tulvat ovat lisääntyneet ja Afrikassa kärsitään
kuivuudesta. Amerikassa hirmumyrskyt ovat entistä tavallisempia.
Suomessa talvet ovat usein entistä lämpimämpiä ja vetisempiä. Sinun
vanhempiesi lapsuudessa oli enemmän lunta kuin nykyään.
Vanha sananlasku sanoo että ”Eivät ole vuodet veljeksiä”. Tämä
tarkoittaa, että kahta samanlaista talvea, kevättä, kesää tai syksyä ei ole.
Vaikka talvet ovat keskimäärin lämmenneet, on edelleenkin välillä myös
kylmiä ja lumisia talvia.
Monet eläimemme ovat sopeutuneet kylmään ja lumiseen talveen. Tällaiset
eläimet kärsivät talvien lämpenemisestä, koska niiden voi olla vaikeampi
liikkua ja löytää ruokaa vesikelissä. Metsäjäniksen valkoinen talviturkki
toimii lumisella ilmalla suojavärinä. Kun maa on musta, valkoinen jänis on
helppoa saalista pedoille.
86
Tavallinen ihminen voi hidastaa ilmaston lämpenemistä vähentämällä
sähkön ja polttoaineiden käyttöä, syömällä entistä enemmän kasviksia ja
välttämällä tarpeettomia ostoksia. Lyhyillä matkoilla polkupyörä on
ilmastoystävällinen kulkupeli. Pitemmät matkat taittuvat rattoisasti
junalla tai bussilla.
Vastuuntuntoinen ihminen ei matkusta lentäen. Yksi lentomatka kuluttaa
öljyä yhtä paljon kuin ison talon lämmitys kokonaisen vuoden ajan!
Puuhaa ja pohdittavaa: Lue kasvihuoneilmiöstä seuraavista osoitteista:
http://www.tampere.fi/ytoteto/yva/ymparistoverkko/bl_kl_kasvihuoneil
mioaiheuttaailmastonlampenemista.html
http://www.ngceurope.com/combatclimatechange/fi/whatisgw_greenhous
e.aspx
http://users.utu.fi/vivhim/MAMUtehtavat/Hot%20Potato/Kasvihuoneilmi%C3%B6%20%289ymp%29.htm
87
http://ec.europa.eu/environment/youth/air/air_abnormalgh_fi.html
- Mitä tarkoittaa kasvihuoneilmiö? Entä ilmastonmuutos? Mitä eroa
näillä on?
- Ota kynä ja paperia. Miten kuvaisit kasvihuoneilmiötä piirtämällä?
- Mitä aineita ilmakehässä on eniten?
- Kun ihminen tai eläin hengittää, mitä ilmakehän ainetta kuluu? Mitä
taas syntyy?
- Kun kasvi yhteyttää, mitä ilmakehän ainetta kuluu? Entä mitä
syntyy?
- Mitä tapahtuu, kun maapallon kasvipeite vähenee esimerkiksi metsiä
kaadettaessa? Mikä kasvien käyttämä aine lisääntyy ja mikä kasvien
tuottama aine vähenee? Miten se vaikuttaa ilmastoon?
- Jos kasvihuoneilmiötä ei olisi lainkaan, miten kylmää Suomessa olisi?
88
Vastuullinen kuluttaja
Tuntuuko sinustakin joskus siltä, että ympärillä on turhaa rojua?
Tarvitsemme toki monia tavaroita ja tuotteita, kuten ruokaa, vaatteita,
kengät ja koulukirjat. Harrastusvälineetkin ovat kivoja. Silti nurkissa
pyörii paljon sellaista, joka ehkä ostohetkellä on tuntunut tärkeältä,
mutta on tarkemmin ajateltuna ihan yhdentekevää.
Turhista tavaroista voi olla harmia meille itsellemmekin, mutta luonnolle
niistä on varmasti harmia. Jokaisen tavaran tekeminen kuluttaa energiaa
ja luonnonvaroja ja aiheuttaa päästöjä vesistöihin, ilmakehään ja
maaperään. Monet halvat tavarat tehdään kehitysmaissa, joissa tehtaat
eivät aina piittaa ympäristön suojelusta ja työntekijöiden olot saattavat
olla huonot tai töitä tekevät ikäisesi lapset, joilla pitäisi olla oikeus
koulunkäyntiin ja leikkeihin.
Oletko koskaan ajatellut, mikä sitten voi tehdä turhien tavaroiden
ostamisesta hetkellisesti niin kiehtovaa?
89
Mainoksissa meille saatetaan uskotella, että mainostettavat tavarat
tekisivät elämästämme jotenkin parempaa tai että tavarat tekisivät
meistä jotakin. Joku voi sortua ostamaan tavaroita, joita ei tarvitse vain
siksi, että jollain toisellakin on.
Kaupoissa on tarpeellisen tavaran joukossa monenlaista tarpeetonta.
Kaupat osaavat ovelasti houkutella ihmisiä ostamaan turhaa. Karkit on
sijoitettu kassalle, että vanhempien olisi vaikeaa pienten lasten kanssa
ohittaa kassaa ostamatta niitä. Meitä isompiakin ihmisiä, lapsia ja aikuisia,
puijataan kaikenlaisin konstein. Mitä keinoja sinulle tulee mieleen?
Mainokset eivät kerro tuotteen taustalla olevista ikävistä asioista:
saasteista tai huonoista työoloista.
Joskus onkin hyvä pysähtyä miettimään, mitä kaupasta ostamme ja onko
se todella tarpeellista.
Usein ostamme uutta, vaikka vanhakin tavara olisi vielä ihan hyvä tai jopa
uutta parempi. Monet kulutustavarat, kuten autot, kodinkoneet, puhelimet
90
ja televisiot ovat itse asiassa muuttuneet koko ajan huonommiksi, jotta
ihmiset saataisiin ostamaan yhä useammin uusia vanhan rikkoutuessa. Siksi
kannattaakin usein korjata vanhaa, eikä ostaa uutta.
Vanhan korjaaminen ja pitkään kestävien tavaroiden hankkiminen on myös
ympäristön kannalta parempi vaihtoehto kuin hankkia aina vain uutta,
nopeasti rikkoutuvaa.
Joskus olisi myös hyvä pysähtyä miettimään, että mitä oikeasti
tarvitsemme.
Pohdittavaa: Mitkä ovat sinulle elämäsi viisi tärkeintä asiaa? Sellaisia,
joita et haluaisi mistään hinnasta menettää? Moniko niistä on sellainen,
jonka voi ostaa kaupasta?
91
Moni sanoo, ettei yhden ihmisen valinnoilla ole merkitystä. Kuitenkin isot
asiat koostuvat monista pienistä. Monen ihmisen pienet valinnat ovat
yhdessä suuria. Voimme vaikuttaa vain omilla valinnoillamme, joten miksi
emme vaikuttaisi?
Puuhaa ja pohdittavaa: kerätkää nippu mainoksia ja leikatkaa niistä
erilaisten tuotteiden kuvia. Miettikää jokaisen tuotteen kohdalla, missä se
on mahdettu tehdä, millaisia ympäristöhaittoja valmistuksesta on voinut
syntyä ja onko tuote tarpeellinen. Voinko elää ilman sitä? Voitte laittaa
tuotteet järjestykseen ensin sen perusteella, miten haitalliseksi
ympäristölle sen arvioitte ja sitten sen perusteella, miten tarpeelliseksi
sen arvioitte. Antakaa tuotteille pisteitä siten, että haitallisimmaksi
arvioimanne tuote saa yhden pisteen, seuraavaksi haitallisin kaksi pistettä
jne. Sen jälkeen antakaa pisteitä tarpeellisuuden mukaan: tarpeettomin
saa yhden pisteen, seuraavaksi tarpeettomin kaksi pistettä jne. Eniten
pisteitä saa ensimmäisellä kierroksella vähiten haitallinen ja toisella
kierroksella tarpeellisin. Laskekaa pisteet sitten yhteen. Mitkä tuotteet
saivat paljon, mitkä vähän pisteitä.
92
Puuhaa ja pohdittavaa : Keskustelkaa ryhmässä, milloin viimeksi olette
ostaneet jotain mainoksen perusteella. Pohtikaa, miten mainos teihin
vaikutti? Mikä mainoksessa teki tuotteesta mielestänne houkuttelevan?
Millaisin keinoin mainoksissa yritetään vaikuttaa juuri teidän ikäisiinne?
Olisitteko tehneet ostoksia ilman mainosta? Oliko hankittu tuote
tarpeellinen?
Keksikää jokin mahdollisimman tarpeeton tuote. Sen ei tarvitse olla
oikeasti olemassa, se voi olla vaikka automaatti, joka heittää keppiä
koiralle. Jakakaa ryhmä kahtia. Toinen ryhmä kuvittelee itsensä
kauppiaiksi, jotka haluavat saada tuotteen myydyiksi. Yrittäkää keksiä
mahdollisimman vakuuttavia tapoja väittää, että juuri tämä tuote on hyvin
tarpeellinen. Esittäkää ne sitten toiselle ryhmälle, jotka ovat asiakkaita.
Asiakkaiden pitää kymmenessä sekunnissa keksiä jokin hyvä perustelu,
miksi mainos ei tehoa heihin ja he jättävät tuotteen ostamatta. Joku
ryhmästä, esimerkiksi opettaja, ottaa aikaa. Jos he eivät keksi, he
joutuvat ”ostamaan” tuotteen ja heistä tulee kyseisen kapineen omistajia.
Vaihtakaa sitten rooleja. Voittaja on se joukkue, jolle kertyy vähemmän
turhaa roinaa.
Miettikää jokainen jokin sellainen tavara, jota teidän tekee kovasti
mielenne, johon säästätte rahaa tai jonka olette juuri saaneet ja josta
pidätte kovasti. Kuvitelkaa sitten, että mitä jos teillä ei olisi tai ette saisi
kyseistä tavaraa. Millä tavalla elämä olisi erilaista? Olisiko asioita, joita
ette voisi tehdä ilman tätä tavaraa? Kuinka tärkeitä nämä asiat ovat
teille?
93
Ekologinen selkäreppu ja ekologinen jalanjälki
Erilaisten tuotteiden ekologisella jalanjäljellä kuvataan sitä, miten paljon
maa-alaa jonkin tuotteen valmistukseen on tarvittu. Esimerkiksi leivän
ekologinen jalanjälki koostuu raaka-aineiden viljelyyn tarvittavasta
peltoalasta ja tarvittavien koneiden, laitteiden ja aineiden valmistukseen
menevästä maa-alasta. Leivän ekologinen jalanjälki on pieni. Voit syödä
leipää vaikka kuinka paljon kuluttamatta kovinkaan paljoa maata.
Ekologinen selkäreppu tarkoittaa aika lailla samaa kuin ekologinen
jalanjälki. Se tarkoittaa tuotteen valmistamiseen tarvittujen
luonnonvarojen määrää. Pienelläkin esineellä voi olla suuri ekologinen
selkäreppu.
Esimerkiksi kultasormuksen ekologinen selkäreppu painaa tuhansia kiloja,
koska kullan louhimiseen ja valmistamiseen tarvitaan niin paljon muita
luonnonvaroja. Paljon sormusta raskaamman kahvikupin ekologinen
selkäreppu on paljon kevyempi.
Meidän oma ekologinen jalanjälkemme koostuu siitä, mitä kulutamme. Se
on siis kuluttamiemme tavaroiden, ruokien ja palveluiden yhteenlaskettu
94
ekologinen jalanjälki. Vaikka syömämme leipä ei jätä kovin isoa jalanjälkeä,
moni muu kuluttamamme tuote jättää.
Yhden suomalaisen ekologinen jalanjälki on 5,2 hehtaaria. Intialaisen
ekologinen jalanjälki on vain 0,8 hehtaaria. Yksi suomalainen kuluttaa siis
ympäristöä enemmän kuin 6 intialaista! Jos kaikki kuluttaisivat yhtä paljon
kuin suomalaiset, tarvittaisiin 3 maapalloa.
Voimme vaikuttaa ekologiseen jalanjälkeemme muun muassa sillä, mitä
syömme. Lihan ekologinen selkäreppu on paljon painavampi kuin kasvisten,
koska eläinten kasvattamiseen on tarvittu paljon vettä ja rehuja, usein
myös sähköä ja polttoaineita, joilla eläinsuoja on lämmitetty ja rehuja
kuljetettu.
Tiesitkö, että pelkästään yhden suomalaisen vuodessa syömän ruoan
ekologinen selkäreppu painaa 6000 kiloa. Tästä noin 2000 kiloa syntyy
95
pelkästään lihatuotteista. Appelsiinimehun ekologinen selkäreppu on kolme
kertaa painavampi kuin kotimaisen marjamehun.
Ympäristön hyvinvointia ajattelevan kannattaa syödä vain vähän lihaa,
mutta paljon kotimaisia juureksia, marjoja, viljatuotteita, kalaa ja
satokauden vihanneksia. Huomaatko, että ympäristöystävällinen ruoka on
myös terveellistä! Kaalit, sipulit, porkkanat, punajuuret, lantut ja perunat
ovat hyvä valinta, koska ne säilyvät ilman pakastinta kellarissa, eikä niitä
tarvitse kuljettaa kaukaa. Metsäsienet, metsämarjat, kotimainen
riistaeläinten liha ja kotimainen luonnonkala ovat erinomaisia valintoja
ruokapöytään. Ne kasvavat metsissä ja vesistöissä kasvattamatta, joten
ympäristökuormitusta ei juuri synny.
Puuhaa ja pohdittavaa: Katso taulukkoa kuluttajaviraston sivulla:
http://www.kuluttajavirasto.fi/fi-FI/eko-ostaja/kestavakulutus/ekologinen-selkareppu/ Mittaa, kuinka lämmintä huoneessasi on
nyt. Entä kuinka lämmintä koulussanne on sisällä luokassa? Kuinka
lämmintä olisi, jos lämpötilaa laskettaisiin kahdella asteella?
Tarkenisitko? Kuinka paljon luonnonvaroja säästyisi? Kuinka usein teillä
syödään liharuokaa? Jos joka toinen liharuokapäivä vaihdettaisiin
kasvisruokapäivään, montako kasvisruokapäivää olisi viikossa? Paljonko
luonnonvaroja säästyisi?
Lue elektroniikan ekologisesta selkärepusta osoitteessa
http://www.nuukuusviikko.fi/taustatietoa/luonnonvarojenkulutus Kuinka
paljon painaa kännykän ekologinen selkäreppu? Miksi se on niin suuri?
Miksi on tärkeää huolehtia kännykästä hyvin ja käyttää sitä niin kauan
kuin se toimii?
Laatikaa koulullenne ympäristöystävällinen ruokalista viikoksi. Millainen se
olisi? Esittäkää laatimanne ruokalista koulunne keittiölle ja toivokaa
ympäristöystävällistä teemaviikkoa kouluruokailuun tai yhtä
ympäristöystävällisen ruoan päivää viikossa.
96
Puuhaa ja pohdittavaa: Suomalaisen ekologinen jalanjälki on keskimäärin
5,2 hehtaaria. Kuinka iso alue se on? Kuinka iso mahtaa olla koulun piha tai
oma kotipihasi? Montako tällaista aluetta menee 5,2 hehtaariin? Jos
saisit 5,2 hehtaaria maata, mitä tekisit sillä? Mitä toivoisit, että siellä
olisi?
Piirrä oma jalanjälkesi paperille. Kuvittele, että se on 5,2 hehtaarin
kokoinen. Mitä sinne mahtuu? Tee lista kaikista sellaisista raaka-aineista,
joita kuluttamiisi ruokiin ja tavaroihin tarvitaan (esimerkiksi rautaa
polkupyörään, viljaa leipään, puuta paperiin, laidunta juomasi maidon
tuottavan lehmän ruoaksi). Nämä ovat kaikki sellaisia asioita, jotka luonto
tuottaa sinulle. Piirrä sitten jalanjälkeesi kaikki tarvitsemasi
luonnonvarat: metsät, pellot, kaivokset… Kuinka paljon mitäkin mahtuu 5,2
hehtaariin? Kuinka iso on yhteensä luokkanne tai kerhoryhmänne
jalanjälki? Millaisia alueita siihen mahtuu?
Suomessa asuu noin 5,3 miljoonaa ihmistä. Viljeltyä peltoalaa Suomessa on
2,3 miljoonaa hehtaaria. Kuinka paljon se on yhtä suomalaista kohden?
Laske laskimella (2,3 / 5,3). Jos suomalaisten ekologinen jalanjälki
sijaitsisi kokonaan Suomen pelloilla, tarvitsisimme 12 Suomea! Mieti, mitä
tämä tarkoittaa koko ihmiskuntaa ajatellen? Mitä tapahtuisi, jos kaikki
maat alkaisivat kuluttaa luonnonvaroja enemmän kuin niillä on?
Puuhaa ja pohdittavaa: Mitä keinoja keksit ekologisen jalanjäljen
pienentämiseksi?
97
Energia
Tarvitsemme energiaa jokapäiväisessä elämässämme. Energiaa kuluu kodin
lämmittämiseen, sähkölaitteisiin, erilaisten tuotteiden valmistukseen ja
autolla ajamiseen.
Ennen ei ollut juuri muita energianlähteitä kuin puu. Sitä polttamalla
saatiin lämpöä taloihin ja voimaa höyrykoneisiin, joita käytettiin tehtaissa.
Liikkuminen tapahtui omilla tai hevosen lihaksilla.
Nykyään käytämme erilaisia maaöljystä valmistettuja polttoaineita, kuten
bensiiniä ja polttoöljyä. Sähkö on johtoja pitkin kuljetettavaksi
muunnettua energiaa. Tuotamme sähköä polttamalla maaperään
varastoituneita fossiilisia polttoaineita, kuten öljyä, hiiltä, turvetta ja
maakaasua. Voimme polttaa myös puuta tai muita kasvinosia tai
esimerkiksi lannasta tehtyä biokaasua. Sähköä tehdään myös ydinvoimalla
ja vesivoimalla.
Kaikkiin energiantuotantotapoihin liittyy ympäristöongelmia. Erilaisten
polttoaineiden polttaminen tuottaa ilmansaasteita ja aiheuttaa ilmaston
muuttumista. Ydinvoimalat tuottavat vaarallista ydinjätettä.
Vesivoimalaitokset muuttavat vesistöjä ja niiden luontoa. Täysin
ongelmatonta tapaa tuottaa energiaa ei ole keksitty.
98
Ei ehkä kuitenkaan kannata yrittää elää täysin ilman energiaa. Silloin voi
tulla vilu ja nälkä. Mitä sitten voisimme tehdä, että energiantuotanto
vahingoittaisi ympäristöä vähemmän?
Voimme säästää!
Energiansäästäjän muistilista:
- Alenna lämpötilaa kotona. Viileämmässäkin tarkenee hyvin, kun
laittaa villapaidan päälle. Pukeudu talvella lämpimästi sisällä, niin et
tarvitse niin paljon lämmitystä
- Käytä energiansäästölamppuja
- Mene vaikka hiihtämään sen sijaan että katselisit telkkaria tai
pelaisit tietokoneella. Se tuo energiaa eikä vie sitä!
- Älä liiku turhaan autolla tai mopolla. Kävellen ja pyörälläkin pääsee ja
pysyt kunnossa.
99
- Ota televisio, stereot ja tietokone kokonaan pois päältä, kun et
käytä niitä.
- Käytä lämmintä vettä säästeliäästi.
Puuhaa ja pohdittavaa: Kysy vanhemmiltasi, mitkä koneet ja laitteet teillä
vievät eniten sähköä. Kuinka suuri on sähkölaskunne kuukaudessa? Kuinka
sitä voisi pienentää? Käytetäänkö teillä tavallista vai ekosähköä?
Ekosähkön tunnet tästä merkistä. Ekosähkö on tuotettu mahdollisimman
vähän ympäristöä kuormittavilla menetelmillä, kuten tuulivoimalla,
biopolttoaineilla ja vanhojen vesivoimaloiden tehoa parantamalla.
Tehkää kouluunne energiansäästösuunnitelma. Löydättekö hyviä
säästökohteita? Voisiko sisälämpötilaa laskea? Tuleeko ovista tai
ikkunoista kylmää sisälle? Millaisia lamppuja käytetään? Jääkö ulko-ovi
helposti auki? Jäävätkö ATK-luokan koneet auki välitunniksi tai tunnin
jälkeen? Mitä muita asioita teille tulee mieleen?
100
Jätteet ja kierrätys
Mitä söit tänään aamupalaksi? Millaisia jätteitä aamupalasi
valmistamisesta syntyi? Millaisia materiaaleja ne olivat? Mihin ne
joutuvat?
Aamupalan valmistuksessa voi syntyä monenlaisia jätteitä:
Puurohiutalepaketti, muovinen leipäpussi, kananmunankuoria,
omenanröntti. Mitä niille pitäisi tehdä? Ne eivät ole kovin haitallisia
jätteitä, mutta ansaitsevat tulla käsitellyiksi oikealla tavalla. Paperit ja
pahvit kuuluvat keräykseen tai uunin sytykkeiksi. Munankuoret ja
omenanröntin voit laittaa kotikompostiin tai viedä biojätteen
keräysastiaan. Muovipussi sopii energiajätteeksi.
Kaikki jätteet eivät ole yhtä vaarattomia kuin omenanröntti, jonka voit
heittää vaikka polun varteen rastaiden syötäväksi. Jotkut jätteet
aiheuttavat luonnossa vakavia ja pitkäaikaisia haittoja.
101
Erityisen haitallisia jätteitä kutsutaan ongelmajätteiksi niiden
vaarallisuuden takia. Ongelmajätteitä ei saa laittaa roskikseen tai
toimittaa kaatopaikalle tavallisten jätteiden seassa, vaan ne pitää viedä
kaatopaikan ongelmajätepisteeseen. Tiedätkö, mitä ongelmajätteitä
kotona voi syntyä?
Ongelmajätteen toimittaminen oikeaan osoitteeseen on hyvin tärkeää,
koska ongelmajätteistä voi koitua paljon haittaa ympäristölle. Emmehän
halua syödä pilaantuneessa maassa kasvatettua ruokaa tai uida myrkyillä
kyllästetyssä vedessä.
Ongelmajätettä ovat
-
Kyllästetty puu
maalit, lakat ja liottimet
lääkkeet
elohopeapitoiset kuumemittarit
elektroniikkaromu
akut ja paristot
102
Roskaamisella tarkoitetaan jätteiden jättämistä paikkoihin, jonne ne eivät
kuulu. Maatumattoman jätteen paikka ei ole luonnossa, jäällä tai edes
oman pihan perällä, vaan kaatopaikalla tai hyötyjätteen keräyksessä.
Roskaamisen seurauksia näkee usein keväällä meren rannoilla. Meri tuo
rantaan roskia isoilta alueilta.
Puuhaa ja pohdittavaa: käy keväällä jäidenlähdön aikaan tutulla
merenrannalla. Mittaa 50 askeleen pituinen pätkä rantaviivaa ja laske,
montako roskaa löydät matkan varrelta. Mihin erilaiset roskat olisi
kuulunut laittaa? Löydätkö ongelmajätteitä? Löydätkö muita luonnolle
vaarallisia jätteitä, esimerkiksi siimaa tai verkkoa? Mitä roskat ovat
joskus olleet? Tunnistatko kaikki? Kuinka kaukaa roskat ovat saattaneet
ajautua rantaan? Vie roskat lopuksi roskikseen. Voitte tehdä rannan
roskista myös kollaasin tai näyttelyn.
103
Roskaaminen on rikos, josta voi saada sakkoa. Ei siis ole oma asiasi, mihin
laitat jätteesi. Minkä jaksat viedä mukanasi luontoon, jaksat tuoda sieltä
poiskin. Vain syötäviä jätteitä, kuten kalanperkeitä ja ruoantähteitä voit
jättää retkelläsi kivenkoloon, et kuitenkaan yleiselle nuotio- tai
leiripaikalle. Käytä luonnossa liikkuessasi järkeäsi! Millaisena seuraava
kävijä näkee paikan sinun jäljiltäsi?
Ennen vanhaan jätteitä ei lajiteltu. Kaikki kipattiin samalle kaatopaikalle.
Kaatopaikoista olikin monenlaista haittaa ympäristölle, kun sekaisin
muhivat tavalliset talousjätteet, vaaralliset ongelmajätteet ja syötävät
biojätteet. Kaatopaikoilla olikin runsaasti rottia ja niiltä valui vesistöihin
myrkyllisiä aineita.
Nykyään kaatopaikat ovat siistimpiä, mutta edelleenkään kaikki eivät
ymmärrä jätteiden lajittelun tärkeyttä.
104
Miten sitten lajitellaan jätteet oikein?
- Kaikki, mitä joku toinen voi vielä käyttää, kuuluu
kierrätyskeskukseen tai kirpputorille, ei roskikseen!
- Valkoinen toimistopaperi ja lehdet kuuluvat paperinkeräykseen.
- Pahvit ja ruskean paperin voit laittaa paperinkeräykseen, jos
paperinkeräysastiassa lukee niin. Muuten ne kuuluvat
pahvinkeräysastiaan tai energiajäteastiaan.
- Muovit kuuluvat energiajäteastiaan, jos paikkakunnallasi kerätään
energiajätettä. Muuten ne kuuluvat sekajätteen joukkoon.
- Säilykepurkit ja muut metalliroskat kuuluvat metallinkeräykseen.
- Lasipurkit ja pullot kuuluvat lasinkeräykseen. Ikkunalasi ja lamput
ovat sekajätettä.
- Ruoantähteet, märät paperit, hedelmien kuoret, munankuoret,
kahvinporot, kukkamullat ja muu sellainen kuuluvat biojäteastiaan.
Jos kotonasi on komposti, ne kuuluvat sinne. Voit kompostoida myös
lemmikkieläinten jätökset.
105
Jos sinulla on kotonasi tulisija, voit polttaa siinä pahvia ja paperia. Älä
polta kyllästettyä puuta (ongelmajäte)!
Lajittelun laiminlyömisestä on monenlaista haittaa: arvokkaita
materiaaleja jää hyödyntämättä ja kaatopaikalla mätänevät jätteet
tuottavat metaania, joka aiheuttaa ilmastonmuutosta.
Lajitteluakin ehkä tärkeämpää on vähentää jätteiden syntyä. Jokainen voi
omilla elämäntavoillaan vaikuttaa siihen, paljonko tuottaa jätettä.
Kertakäyttöiset tai nopeasti rikkoontuvat tavarat tuottavat paljon
jätettä. Samoin tukevasti pakatut tuotteet. Kannattaa valita kestäviä ja
vain vähän pakattuja tuotteita. Kertakäyttötavaran ja pakkausten
valmistus kuluttaa myös turhaan luonnonvaroja.
106
Puuhaa ja pohdittavaa: Leikatkaa mainoksista erilaisten tuotteiden kuvia.
Lajitelkaa tuotteet sen mukaan, millaista jätettä niistä tulee
rikkoutuessaan tai vanhetessaan. Mikä kuuluu lasinkeräykseen,
metallinkeräykseen, paperinkeräykseen, energiajätteeseen, biojätteeseen
tai kompostiin? Mistä tulee sekajätettä? Mistä tulee ongelmajätettä?
Miten hävittäisitte eri tuotteiden pakkaukset?
107
Liikenne
Meillä on monenlaisia tapoja liikkua paikasta toiseen. Voimme juosta,
kävellä, ratsastaa, hiihtää tai lumikenkäillä. Tai matkustaa autolla,
bussilla, junalla tai lentokoneella. Vesillä voimme liikkua uiden, soutaen,
meloen tai moottoriveneellä.
Osa liikkumisesta on välttämätöntä. Meidän pitää päästä kouluun, töihin
tai kotiin ja käydä kaupassa. Osa liikkumisesta tapahtuu vain huvin vuoksi.
Matkustelemme, ajamme autolla kesämökille tai käymme kävelylenkillä.
Huvin ja liikunnan vuoksi liikkuminenkin on ihmiselle tärkeätä.
Ympäristön ja oman terveytemme kannalta on paljon väliä sillä, miten
liikumme. Kun liikumme omilla lihaksillamme eli kävelemme tai
pyöräilemme, emme saastuta ympäristöä ja pysymme hyvässä kunnossa.
108
Ilman autoa, bussia tai junaa ei kuitenkaan pääse joka paikkaan. Silloin
kannattaa valita mieluummin juna tai bussi, koska ne tuottavat paljon
vähemmän päästöjä yhtä matkustajaa kohden kuin henkilöauto.
Maaseudulla asuvilla ei kuitenkaan aina ole mahdollisuutta valita bussia tai
junaa. Silloin kannattaa miettiä, mitkä reissut yleensä ovat tarpeellisia ja
hoitaa mahdollisimman monta asiaa saman matkan aikana.
Puuhaa ja pohdittavaa: Laske, kuinka monta kilometriä olet liikkunut viikon
aikana. Montako kilometriä koko määrästä taitoit jalan, montako
polkupyörällä, montako bussilla, montako autolla? Entä muilla
kulkuneuvoilla? Teitkö automatkoja, jotka olisi voinut korvata
polkupyörällä tai bussilla?
Elämästä ei kannata tehdä autoilurumbaa, se kuluttaa paitsi luontoa, myös
kuskin hermoja ja rahaa. Joskus pääsee paljon nopeammin ja mukavammin
perille, kun valitsee oman auton sijasta jonkin muun liikkumistavan.
109
Autoliikenne ei aiheuta pelkästään ilman saastumista. Siitä on paljon
muutakin harmia. Luontoa jää uusien leveiden teiden alle, eläimiä autojen
alle ja autojen ääni kuuluu lähes kaikkialle.
Puuhaa ja pohdittavaa: Tiedätkö läheltä kotiasi yhtään paikkaa, johon
arvelisit, ettei liikenteen ääni kuulu? Jos sinulle tulee tällainen paikka
mieleesi, varmista asia joskus tyynellä ilmalla. Mene paikalle, laita silmäsi
kiinni ja kuuntele tarkoin. Mitä kuulet? Kuuluuko vaimeaa huminaa? Vai
kuuletko pelkkiä luonnon ääniä? Vai kuuluuko mitään? Kuuletko sydämesi
lyönnit?
Puuhaa ja pohdittavaa: Missä sinä liikut viikoittain? Miten liikut? Ajatko
pyörällä? Missä paikoissa pyörällä liikkuminen on sinun mielestäsi hankalaa
tai pelottavaa? Katsokaa yhdessä kotikaupunkinne, –kuntanne tai –
110
kaupunginosanne / -kylänne karttaa. Merkitkää sinne paikat, joissa lasten
on pelottavaa tai hankalaa liikkua pyörällä. Merkitkää myös paikat, jotka
ovat mielestänne vaarallisia. Miettikää, miten haluaisitte parantaa näitä
paikkoja. Tehkää asiasta raportti kotikuntanne kunnanvaltuustolle.
111
Vesistöt ja rehevöityminen
Suomi on tuhansien järvien maa. Meillä on myös paljon merenrantaa ja
jokia. Jokia ja järviä kutsutaan sisävesiksi. Niiden vesi on suolatonta.
Suolatonta vettä kutsutaan makeaksi vedeksi. Järvistä alkunsa saavat
joet laskevat Itämereen. Itämeressä vesi on murtovettä. Murtovesi on
suolaista, mutta ei yhtä suolaista kuin valtameren vesi.
Itämeri on maailmassa ainutlaatuinen elinympäristö. Itämeressä elää
kaloja ja muita eläimiä, jotka ovat sopeutuneet murtoveteen. Tällainen on
esimerkiksi silakka, jota ei tavata muualla kuin Itämeressä.
Itämereltä kuuluu huonoja uutisia: se on maailman saastunein merialue.
Itämereen on vuosikymmenten aikana joutunut monenlaisia myrkkyjä ja
muita sinne kuulumattomia aineita, jotka ovat aiheuttaneet suurta
vahinkoa kasveille ja eläimille. Isoin ongelma on rehevöityminen, joka
johtuu kasviravinteiden joutumisesta mereen.
Kasvit tarvitsevat kasvaakseen kasviravinteita. Olet ehkä joskus antanut
huonekasveille ravinteita. Kasvien tarvitsemia ravinteita ovat muun
muassa typpi, fosfori ja kalium. Huonekasveille antamasi lannoite on
sekoitus, jossa on näitä aineita.
Myös luonnonkasvit tarvitsevat ravinteita. Joskus ravinteita voi kuitenkin
olla liikaa ja silloin luonto ei enää voi hyvin. Kun vedessä elävät kasvit eli
vesikasvit saavat liikaa ravinteita, vesiluonto rehevöityy.
112
Suomessa meri ja monet järvet ovat rehevöityneitä. Pelloille levitetään
lantaa ja keinotekoisia lannoitteita, joista viljeltävät kasvit saavat
tarvitsemiaan ravinteita. Ilman lannoitusta viljelykasvit eivät kasvaisi
kunnolla ja jäisimme ilman aamupuuroamme. Usein ravinteita joutuu
pellolle kuitenkin liikaa. Viljelykasvit eivät käytä kaikkia ravinteita. Kun
pelto syksyllä käännetään, ylimääräiset ravinteet huuhtoutuvat sadeveden
mukana ojaan ja valuvat sieltä lähimpään järveen tai jokeen. Sieltä ne
valuvat pikkuhiljaa mereen.
Myös metsätalous rehevöittää vesistöjä. Kun metsään tehdään avohakkuu
tai se ojitetaan, sadevesi huuhtoo maaperän ravinteita ojiin ja sitä kautta
vesistöihin.
Kun vesi on rehevöitynyt, paljon ravinteita käyttävät vesikasvit alkavat
kasvaa hurjaa vauhtia. Ne jättävät alleen muut kasvit. Kun leviä ja muita
vesikasveja tulee paljon, lisääntyvät myös niitä syövät pikkuötökät. Sen
jälkeen lisääntyvät särjet, jotka syövät pikkuötököitä.
Nyt ehkä ajattelet, että kaikki on hyvin, kun vedessä on paljon elämää!
Kaikki ei kuitenkaan ole hyvin, sillä särjet kuluttavat vedestä happea ja
likaavat vettä, kun niitä on liikaa. Pikkuötökät eivät ehdi syödä kaikkia
kasveja. Osa kasveista kuolee ja vajoaa pohjaan. Siellä niitä hajottavat
bakteerit, jotka myös kuluttavat happea.
113
APUA! HAPPI LOPPUU!
Mikä nyt neuvoksi?
Ihan samalla tavalla kuin ilma muuttuu liikenneruuhkassa
pakokaasunhajuiseksi, myös vesi muuttuu kasvi- ja särkiruuhkassa
likaiseksi ja vähähappiseksi. Jotkut puhtaiden vesien kasvit ja eläimet
saattavat kuolla rehevöityneessä vedessä.
Seurauksena voi olla myös sinileväkukinta. Sinilevät eivät oikeasti ole
lainkaan leviä, vaan bakteereita. Kun vesi on oikein likaista, sinileviä eli
sinibakteereita alkaa kertyä pinnalle ällöttävän näköiseksi kerrokseksi.
Jotkut sinilevät ovat myrkyllisiä. Jos järvessä on myrkyllisiä sinileviä, et
voi uida siinä. Myös kalat saattavat kuolla.
114
Mitä me voimme tehdä, että vesistöt eivät rehevöityisi?
10 kultaista sääntöä raikkaiden vesien ystävälle:
1. Kun menet äidin tai isän kanssa mattopyykille, peskää ja huuhdelkaa
matot maalla, älkää rannassa. Mäntysuopa ja muut pesuaineet
sisältävät paljon rehevöittävää kasviravinnetta, fosforia. Matot voi
vallan hyvin pesettää pesulassakin ja käyttää säästynyt aika johonkin
muuhun mukavaan. Pesulan jätevedet menevät vedenpuhdistamoon,
eikä fosforia päädy vesistöihin.
2. Pyydä äitiä tai isää laittamaan välillä kasvisruokaa. Lihantuotanto
tuottaa paljon typpeä ja fosforia, jotka rehevöittävät vesistöjä.
Lihaa ei tarvitse syödä joka päivä. Opettele itsekin laittamaan
herkkuja kotimaisista juureksista ja vihanneksista. Voit valita
koulussakin kasvisruokaa, jos sitä on tarjolla.
3. Onko sinulla kukkapenkki? Muista, että koristekukat pärjäävät hyvin
ilman lannoitteitakin.
4. Kun olet retkellä, älä polta nuotiota aivan rannassa. Tuhkassa on
paljon fosforia ja muita ravinteita, jotka huuhtoutuvat rannalta
veteen.
5. Älä osta tavaroita, joita et välttämättä tarvitse. Melkein kaikkien
tavaroiden tuottaminen tuottaa myös päästöjä vesistöihin. Osta
kirppareilta ja lainaa kavereilta. Muista lainata myös omia
tavaroitasi toisille. Mieti, voisitko toivoa joulupukilta vaihteeksi
jotain aineetonta, vaikkapa elokuvaillan tai koko perheen retken
metsään.
6. Jätä vesiskootterit ja muut turhat päristimet rantaan. Kun liikkuu
soutaen ja uiden, näkee ja kokee paljon enemmän, eikä saastuta
vettä.
7. Syö silakkaa ja särkeä, se kasvattaa järkeä! Lisäksi sen mukana
poistuu ravinteita vedestä. Vältä kasvatettua kalaa, koska
kalankasvatus rehevöittää merta.
8. Myös liikenne tuottaa ravinnepäästöjä, koska pakokaasuissa on
typpeä. Kävele ja pyöräile, niin sekä sinä että vesistöt pysytte
terveempinä. Kauemmas pääsee kätevästi junalla tai bussilla.
115
9. Pyydä isää tai äitiä tekemään mökille kunnon kompostikäymälä ja
laita se kauas rannasta. Kompostoikaa käymäläjäte ja muut
biojätteet kaukana rannasta.
10.
Annathan rantapuiden kasvaa rauhassa! Ne pidättävät
ravinteita ja tarjoavat suojaa eläimille. Järviruoko sisältää paljon
ravinteita. Sitä voi niittää vaikkapa eläimille rehuksi tai itselle
askartelumateriaaliksi. Kokeile järviruokomajan rakentamista! Kun
niität vesirajan yläpuolelta, kasvusto on ensi kesänä taas yhtä komea
ja niitettyjen ruokojen mukana poistuu ravinteita. Oikea niittoaika
on heinä-elokuussa lintujen pesinnän jälkeen, kun ruoko on vielä
vihreää.
Puuhaa ja pohdittavaa: Ottakaa lasipurkkeihin vesinäytteitä erilaisista
paikoista: suo, joki, järvi, meri, vesijohto, kaivo… Vertailkaa vesien
väriä. Mitä väri kertoo vedestä? Näkyykö vedessä elämää paljaalla
silmällä? Entä mikroskoopilla? Miltä vesi tuoksuu? Testatkaa vesien
pH-arvoa apteekista saatavalla pH-liuskalla. Mitä pH-arvo kertoo
vedestä? Miksi meriveden pH-arvo on korkeampi kuin muiden vesien?
Tehkää retki järvelle tai merelle. Ottakaa mukaan
pohjaeläinnäytteiden ottoon tarkoitettu näytteenottoastia. Jos
näytteenotinta tai venettä ei ole saatavilla, voitte ottaa pohjanäytteitä
myös rannasta: ottakaa esimerkiksi äyskäriin pohjassa olevaa maata ja
laittakaa se lasipurkkiin. Miltä näyte haisee? Mistä se koostuu?
Näettekö siinä eläimiä: matoja, hyönteisiä, pikkukaloja, simpukoita,
kotiloita? Kuinka monta erilaista lajia löydätte. Tutkikaa näytettä vielä
mikroskoopilla. Löytyykö lisää elämää?
Testatkaa veden näkösyvyyttä testilevyn avulla. Missä syvyydessä
testilevy lakkaa näkymästä?
Opettajalle:
Puhtaassa vedessä on runsaasti pohjaeläimistöä ja paljon erilaisia lajeja. Jos näytteessä on
enimmäkseen vain punaisia surviaissääsken toukkia, vesi saattaa olla vähähappista. Puhdas
pohjasedimentti ei haise pahalle. Mädäntyneen haju kertoo happikadosta ja anaerobisesta
bakteeritoiminnasta. Merivesi on aina hieman emäksistä eli pH-liuska muuttuu vihreäksi. Tämä
116
johtuu merivedessä olevasta suolasta. Järvi- tai suovesi voi olla hapanta, jolloin pH-liuska muuttuu
punaiseksi. Tämä johtuu humuksesta. Juomaveden pitäisi olla neutraalia tai lähes neutraalia, jolloin
pH-liuska ei juuri muuta väriään. Metsätalous happamoittaa vesistöjä. happamuus on ongelma
tietyille lajeille, kuten jokiravulle. Myös liikenteestä tulee happamoittavia päästöjä. Veden väri ei
kerro kaikkea sen puhtaudesta. Juomakelpoinenkin vesi voi olla rusehtavaa esimerkiksi raudan takia
ja toisaalta pahoin saastunut vesi voi olla kirkasta.
117