Wagneria harmonikalla Olen saanut nähdä ja kuulla Wagnerin kaikki oopperat Hollantilaisesta alkaen vähintään kerran; Savonlinnassa, Tampereella, Helsingissä, Bayreuthissa ja Berliinissä. Myös Siegfried-idylli kuuluu suosikkeihini, tässä kappaleessa voi kuulla helposti mitä kapellimestarilla on sanottavanaan. Bayreuthista olen saanut seuran avulla nauttia kahdesti. Ensimmäisellä matkalla 2008 olin viikon ja ohjelmassa olivat Parsifal, Tristan ja Mestarilaulajat. Festspielhausin akustiikka on tietysti ihmeellinen ja muuta mielenkiintoista löytyy myös. Ravintolapalveluja ei talossa ole, niitä tarjoillaan toisessa rakennuksessa, joka valmistui myöhemmin. Festspielhaus on vain talo musiikkia varten. Festspielhausiin on monta sisäänkäyntiä; taloon meneminen ja tuleminen käy käden käänteessä ja nopeasti. Merkillepantavaa on katsomon lattiatila, joka on pelkkää raakalaudalta vaikuttavaa lankkua. Näyttää yllättävän karulta. Samoin tuolit ovat puiset, istuinosat kääntyviä. Katsomon katossa, lampuissa ja pylväissä on kovastikin symboliikkaa, jonka ajatusmaailma johtaa varsin yllättäville teille. Lehdistöpäällikkö rouva Emmerlich- 68 Wagneriaani Kuva: Matti Kolho/Kuvasuomi Oli syksy ja vuosi 1983. Keski-Suomen konservatorio ja Jyväskylä. Opiskelin musiikkia, pääaineena harmonikka. Kuulin ensimmäistä kertaa Richard Teksti: Raimo Vertainen Wagnerin musiikkia LP-levyltä musiikinhistorian tunnilla. Kappale joka jysähti kerralla tajuntaani oli alkusoitto oopperasta Tannhäuser. Teoksessa oli tarttuva pääteema, jota jauhettiin ja taas kerran jauhettiin – alkusoiton lopussa tulivat viulujen nopeat teeman vastakuviot sekä skaalamylly. Myöhemmin lainasin kirjastosta levyn; kuuntelin alkusoittoa uudestaan, sekä aloin tutustua syvemmin kyseiseen säveltäjään, muiden mestareiden ohella. Vähitellen ooppera toisensa jälkeen tuli tutuksi, ja tajusin jotain Wagnerin suurenmoisuudesta, sekä hänen vaikutuksestaan koko länsimaiseen musiikkiin. Juontaja Roman Schatz, harmonikansoittaja Janne Valkeajoki ja baritoni Esa Ruuttunen. in ystävällisellä avustuksella pääsin festivaaliaikaan tutustumaan orkesterisyvennykseen ja seisomaan kapellimestarin paikalla. Tein pari plastista johtoliikettä katse kohti näyttämöä… Parsifal jäi lähtemättömästi mieleeni. Esitys ja ohjaus olivat loistokkaita; Stefan Herheim oli tehnyt aivan suurenmoisen ohjauksen. Ehdottomasti paras Parsifal, jonka olen nähnyt ja kuullut. Jo pelkästään oopperan alkusoitto oli mykistävä kun salin valot sammuvat ja pieni valonkaje hehkui orkesterimontun lipan alta. Kello oli tasan 16.00 ja esitys alkoi täsmällisesti. Vieruskavereinani kaikissa esityksissä tuolloin olivat herrat Pekka Seppänen ja Antti Vihinen. Molemmat ovat myös musiikkimiehiä, jonka seurauksena viikon aikana syntyi paljon mielenkiintoista ajatuksensiirtoa ja kommenttia. Tristan oli myös hieno esitys laivalavasteineen. Viimeisenä näin Mestarilaulajat, jonka kohtalo oli olla raivon ja kiihkon kohteena. Puoli salillista huusi bravoota, toinen puoli buuasi ankarasti jalkoja lattiaan iskien. Kun esitys oli ohi, huusi joku salissa ”oksettavaa!” Ohjaaja Katharina Wagner otti molemmat huomion- osoitukset lavalla kiltisti vastaan. Mestarilaulajien ohjauksessa oli ideaa, mutta myös paljon kysymyksiä herättäviä jaksoja. Ylipäänsä ohjaajat voisi laittaa teoistaan enemmän vastuuseen, niin monta kertaa on syntynyt tekeleitä joissa ei ole juurikaan mieltä. Toinen kerta Bayreuthissa oli vuonna 2013, jolloin oli vuorossa Lentävä Hollantilainen. Christian Thielemann loisti kapellimestarina ja saikin ansaitusti illan isoimmat suosionosoitukset. On mielenkiintoista, mitä tulee tapahtumaan Berliinissä Simon Rattlen jälkeen. Thielemann voi olla vahvoilla ylikapellimestariksi, koska hän on saksalainen. Saattaa olla, että tämä seikka myös osaamisen lisäksi painaa valinnan vaakakupissa. Eule-ravintola oli kokemisen arvoinen; miljöö, ruoka ja seura erinomaista. Sain keskustella Düsseldorfista kotoisin olevan pariskunnan kanssa lähes koko illan. Pariskunta oli Verbandin jäseniä ja he kävivät Bayreuthissa vuosittain. Savonlinna oli myös pariskunnalle tuttu, pitivät sen atmosfääristä sekä Olavinlinnan musiikillisesta tarjonnasta. Ilmassa oli paljon keskusteluja suomalais-saksalaisesta kulttuurista, mikä oli antoisaa. http://www.suomenwagnerseura.org Kun ajatellaan Wagneria, tiedämme että hän uudisti orkesterinkäyttöä, esitystapaa, esitystilaa, synnytti Wagner-tuuban, otti irti orkesterista kaiken mahdollisen ja oli myös kaikesta uudesta jatkuvasti kiinnostunut. Näin tuntui myös luontevalta pohtia omalta osaltani harmonikkawagneria. Trio Fratres -jonka perustin 1993- on ollut uraauurtava suomalainen harmonikkatrio. Trio voitti Italiassa 1994 kamarimusiikkikilpailun, jonka jälkeen trio ura sai lentävän lähdön. Trio on tilannut lähes kaksikymmentä uutta teosta harmonikkatriolle suomalaisilta säveltäjiltä, sekä on soittanut Kuhmon Kamarimusiikin ensimmäisen harmonikalle omistetun konsertin Seppo Kimasen pyynnöstä. Trio on levyttänyt mm. Musorgskin Näyttelykuvat, sekä suomalaisia teoksia. Mietiskelin monesti triossa, että Wagnerin musiikkia voisi esittää hienosti harmonikalla. Konserttiharmonikkahan on taidemusiikkiin mitä loistavin instrumentti, jolla saa todella näyttävää jälkeä aikaiseksi. Harmonikalle ovat kirjoittaneet teoksia oikeastaan suurin osa suomalaista aikamme musiikin säveltäjistä. Kokonainen sukupolvi on soittanut klassista musiik- XVII Kokk olan kia harmonikalla ja soittimen kielioppi on tullut myös säveltäjillemme tutuksi. Mitä musiikkia Wagnerilta? Voisi esittää sopivia teoksia suoraan partituurista orkestroiden triolle, tai esim. Franz Lisztin pianoversioita hyödyntäen. Vaihtoehtojahan on monta. Suunnitelmissa oli myös pohtia harmonikkatriolla Wagnerin Mestarilaulajien alkusoiton tai Valkyyrian Taikatulen esittämistä. Glenn Gouldin Wagner-pianolevytykset olivat myös tässä vaiheessa innoittajina. Aika meni, oli paljon erilaista soitettavaa ja hyvää ideaa ei vain ehtinyt toteuttaa. Miettiessäni Kokkolan Talviharmonikkafestivaalin ohjelmaa ajatus tuli mieleen kerta toisensa jälkeen. Tutustuin baritoni Esa Ruuttuseen yhteisissä projekteissa. Mietin että Esalla saattaisi olla Wagner-projektiin sopiva heittäytymisen aste. Ja katso! Näin tapahtui. Loistava baritoni Esa lähti mukaan toteuttamaan ainutlaatuista konserttia. Mukaan orkesteriosuudet harmonikalla soittamaan saatiin nuori lahjakkuus Janne Valkeajoki Sibelius-Akatemiasta. Ja kaiken kukkuraksi kirjailija Roman Schatz, joka aitonatiivina saksalaisena kertoo vaikutelmiaan Wagnerista ja kaikesta aiheeseen liittyvästä. Tuotanto alkoi vajaa kaksi vuotta sitten ja nyt olemme konsertin ovella. Aikaa on mennyt vähemmän kuin Wagnerilla Nibelungin kanssa; silti matka on ollut työteliäs, mutta erittäin antoisa. Samalla voin todeta että Wagner-seura on ollut kerrassaan loistava näyteikkuna säveltäjän maailmaan ja musiikkiin. Kävin nimittäin Tampereella 1991 opiskelijana siinä kuuluisassa Parsifalissa, jonka johdosta seura perustettiin. Lehdet on luettu myös ahkerasti. Harmillisesti monet hienot luennot ovat jääneet väliin vaikka hyviä aiheita ja hyviä luennoitsijoita on ollut yllin kyllin. Mutta hengessä oltu mukana pohjalaiseen tyyliin! Toivon kaikille seuran jäsenille, sekä aikaansaavalle hallitukselle parhainta tulevaa ja edelleen mieleenpainuvia hetkiä Richard Wagnerin musiikin maailmassa. Tervetuloa Kokkolaan! Die Frist ist um… ”Ilta Richard Wagnerin musiikin parissa”. Konsertti Kokkolan Talviharmonikka-festivaalilla tiistaina 17.2. klo 19.00 konservatorion salissa. www.talviharmonikka.com www.talVIharmonIKKa.com Talviharmonikka XVII Ka rleby Vinteraccordeon 15.-22.2.2015 Mestareiden seurassa Ilta Richard Wagnerin musiikin parissa Tiistaina 17.2. klo 19.00 Konservatorion sali, Kokkola Esa Ruuttunen, baritoni Janne Valkeajoki, harmonikka Roman Schatz, tekstit Liput ennakkoon http://www.suomenwagnerseura.org Wagneriaani 69