1. No category

Wagner 200 vuotta 22.5.2013
Konsertti- ja esitelmätilaisuus Helsingin yliopistolla
Tilaisuus alkoi Tommi Hyytisen (vas.) soittamalla Siegfriedin torvifanfaarilla. Tervehdyksiä esittivät Helsingin yliopiston vararehtori Kimmo Kontula,
Saksan suurlähettiläs Dr. Thomas Götz ja Suomen Wagner-seuran puheenjohtaja Heikki Virri.
Tenori Tero Halonen ja pianisti Eila Tarasti
esittivät Wagnerin ranskankielisiä lauluja sekä
Siegmundin kevätlaulun Valkyyriasta.
http://www.suomenwagnerseura.org/wagneriaani/
Professori Eero Tarastin juhlaesitelmä ”Wagner
kuuluu kaikille” on tämän lehden sivulla 10.
Mikkelin kaupunginorkesteri esitti Sasha
Mäkilän johdolla Tristanin alkusoiton ja
Siegfried-idyllin. Mäkilälle annettiin tilaisuudessa Pacius-palkinto.
Wagneriaani 7
Richard Wagner and the North
-symposium Helsingissä
Teksti: Kari Lempiäinen
Marraskuun toisena viikonloppuna Sibelius-Akatemian kamarimusiikkisali Helsingissä Pohjoisella Rautatiekadulla oli varattu
Wagner-symposiumia varten. Taideyliopisto
järjesti 8.-9.11. kansainvälisen konferenssin
yhteistyössä Opera on the Move -projektin,
Suomen Wagner-seuran ja The Birch and
Star -yhdistyksen kanssa.
Kahden päivän Wagner-maraton alkoi oikeastaan jo torstai-iltana alakerran konserttisalissa, jossa Risto-Matti Marin soitti pianoresitaalin. Konferenssipäivien välissä perjantai-iltana seuramme järjesti vielä ravintola Laulumiehissä Wagner 200-vuotta juhlaillalliset, jotka olivat myös samalla osana konferenssin kevyempää tarjontaa.
Varsinainen konferenssi alkoi per-
jantaina Riikka Siltasen puheella suomalaisesta Wagner-pioneerista, Richard Faltinista. Faltin vieraili ensimmäisillä Bayreuthin
festivaaleilla ja jopa tapasi Wagnerin illanvieton yhteydessä. Faltin oli ensimmäisiä
suomalaisia wagneriaaneja ja oli keskeisessä
osassa Martin Wegeliuksen ohella edesauttamassa Wagnerin musiikin tunnettavuutta Suomessa.
Ferruccio Busonin toimiessa opettajana Helsingin musiikki-instituutissa vuosina 1888-1890 hän kirjoitti Wagner-parodianäytelmän Der Ring des Nibelungen in’s Finnische übertragen. Christine Fischer on jatkanut tutkimuksia näytelmän tiimoilta liittyen Busonin ja suomalaisten musiikkielämän
vaikuttajien Wagner suhteeseen. Busonin
näytelmä on parodia Ringistä jossa hän on
korvannut hahmot suomalaisilla kollegoillaan, opiskelijoilla ja ystävillään. Hänen itsensä lisäksi mm. Ilmari Krohn, Aarre Me-
Konferenssissa luennoineet Martin Knust (vas.), Barry Millington ja Anne Sivuoja-Kauppala sekä
Suomen Wagner-seuran toiminnanjohtaja Peter Häggblom.
rikanto ja Jean Sibelius seikkailevat Busonin Ring-näytelmässä.
Kristel Pappel on kiinnostunut Wagnerin oopperoiden esityskäytännöistä Tallinnassa 1800-luvun loppupuolella. Kuinka
esitysohjeet mahdollisesti liikkuivat esittäjien mukana kaupungeista toiseen ja millaisia arvioita esityksistä annettiin? Tuon ajan
orkesteri oli huomattavan pieni Wagnerin
suosituksiin nähden. On mielenkiintoista
miten paljon Wagneria esitettiin etelänaapurimme pääkaupungissa, joka tuohon aikaan oli nimeltään Reval. Tannhäuser esitettiin jo vuonna 1853.
Aïno Acktén ura Lohengrinin Elsana kesti 15 vuotta. Anne Sivuoja-Kauppala on
perehtynyt Acktén Elsa roolin kehityskaareen. Ackté aloitti Elsan laulamisen ranskan kielellä, mutta opetteli myöhemmin
Konferenssin osanottajia, etualalla Suomen Wagner-seuran puheenjohtaja Heikki Virri.
8 Wagneriaani
roolin myös saksaksi. Acktén omalla kypsymisellä on ollut vaikutusta hänen tulkintaansa ja ilmeisesti hän jossain mielessä kasvoi ulos Elsan roolista. Acktén ranskankielinen versio Elsan unesta on saatavissa, kannattaa tutustua.
Aamusession jälkeen varsinainen konferenssin aloitusseremonia koostui Tommi
Hyytisen soittamasta Siegfriedin torviteemasta ja Taideyliopiston rehtorin Tiina Rosenbergin avajaispuheesta. Rosenberg hahmotteli Wagnerin ja Freudin sukulaisuutta alitajunnan virtojen tulkkeina.
Ensimmäisen kolmesta konferenssin pääpuheenvuorosta piti englantilainen musiikkikriitikko ja Wagner-kirjailija Barry Millington. Hän on todennäköisesti tuttu kaikille
suomalaisille wagneriaaneille Wagner-seuran kustantaman kirjansa Richard Wagner –
Elämä ja teokset ansiosta. Mielenkiintoisessa
puheessaan hän käsitteli Wagneriin liitettyjä stereotypioita, antisemitismiä ja draaman
keskeistä asemaa Wagnerin teoksissa.
Jean Sibeliuksen suhde Richard Wagnerin musiikkiin saavutti kulminaatiopisteen
Sibeliuksen kokemien Bayreuthin ja Münchenin Wagner esitysten jälkeen. Voitaisiinko jopa sanoa, että Wagner tukahdutti omilla teoksillaan Sibeliuksen oopperan kirjoitushaaveet? Ulrich Wilker tutkii Sibeliuksen ainoan oopperan Neito tornissa wagneriaanista
taustaa ja linkityksiä. Vaikka Sibelius olikin
omien sanojensa mukaan hyljännyt Wagnerin, niin silti hänen sävelkielessään on löydettävissä Wagnerin peruja ”Neito tornissa”
oopperaa tutkimalla.
Norjalainen säveltäjä Fartein Valen (1887–
1952) koki oman sävelkielensä muuttumisen
myöhäisromantiikasta modernismiin 1910luvulla. Keskeinen teos tässä muutoksessa
oli hänen sävellyksensä Ave Maria op. 4. Tohttp://www.suomenwagnerseura.org/wagneriaani/
Tenori Antti Tolvanen ja sopraano Jenni Lättilä esiintymässä iltajuhlassa. Lättilä esiintyi
konferenssissa myös puhujana.
mas Erma Møller on tutkinut Ave Mariaa
ja löytänyt niin paljon yhtäläisyyksiä Tristaniin, että hänen mielestään Ave Mariaa voisi
pitää jopa kunnianosoituksena Tristanille ja
Wagnerille. Mielenkiintoisen ristiriidan aiheuttaa Valenin syvä uskonnollisuus ja Ave
Marian siveys verrattuna Tristanin eroottiseen kaipuuseen.
Ranskalainen filmintekijä Jean Cocteau
käsikirjoitti Jean Delannoyn ohjaamana elokuvan L’éternel retour, joka ilmestyi vuonna
1943. Elokuva oli aluksi varsin suosittu, mutta pian sitä alettiin myös kritisoida. Elokuva
herätti keskustelua ristiriidasta natsi-ideologian sympatisoinnin ja taiteellisen vapauden
välillä. Mauro Fosco Bertola on perehtynyt
L’éternel retour elokuvan Tristan-legendan
uudelleentulkintaan, jossa Nietzschen ”ikuisen paluun” konsepti on keskeisenä käsitteenä. Oman mausteensa tulkintaan antavat yhteydet Wagner-ikonografiaan, sävytettyinä Debussyn Pélleas ja Mélisande vivahteella. Ranskan kielen hallitsijoille vinkkinä, että elokuva on saatavilla DVD-formaatissa.
Risto-Matti Marin päätti ensimmäisen
konferenssipäivän esittelemällä Wagnerin
musiikin eroavaisuuksia 1800-luvun pianosovituksissa. Yksinkertaisia sovituksia eri instrumenteille oli saatavilla monia eri versioita. Mielenkiintoisimpia olivat luonnollisesti
konserttisovitukset, joita ei ollut tarkoitettu
pelkästään kotikäyttöön vaan osaksi konserttiohjelmistoja. Merkittävimpänä luonnollisesti Richard Wagnerin apen, Franz Lisztin
sovitukset. Marin esitteli sovitusten luonneeroja Tannhäuserin alkusoiton avulla. Kuinka pedagogiset lähtökohdat eroavat virtuoosisovituksista ja orkesterisoinnin imitoinnin
tavoittelusta.
Illalla konferenssin osanottajat saivat seurakseen suuren joukon Suomen Wagner-seuran jäseniä juhlaillallisella ravintola Laulumiehissä. Toistasataa wagneriaania nautti herkullisesta ruuasta ja musiikkiesityksistä joita esittivät Jenni Lättilä, Katariina Heikkihttp://www.suomenwagnerseura.org/wagneriaani/
lä, Antti Tolvanen, Mikko Sateila ja HansOtto Ehrström.
Toinen konferenssipäivä alkoi Eero
Tarastin pääpuheenvuorolla. Tarastin laaja
kirjallinen tuotanto on käsitellyt Richard
Wagneria useasti aikaisemminkin. Tarastin
viimeisin Wagner-tutkimus pureutuu Wagneriin useammasta näkökulmasta käyttäen hyväkseen eksistentialistista semiotiikkaa ja Z-mallia.
Alkuperäisen ohjelman kaksi rinnakkaista luento-osiota tiivistettiin yhteen osioon peruuntuneen luennon vuoksi. Tämä
mahdollisti kaikkien luentojen seuraamisen, mutta aikataulu tuntui valitettavasti
hieman kiireiseltä.
Jenni Lättilän mielenkiintoinen luento
Wagnerin musiikin laulamisesta suomeksi
ilahdutti musiikkinäytteillään. 1800-luvun
lopulla ja 1900-luvun alkupuolella oopperataloilla oli tapana esittää oopperat käännettynä kohdeyleisön kielelle. Laulajan näkökulmasta kielen vaihtuminen ei ole yksinkertainen asia. Oopperalibreton kääntäminen kieleltä toiselle siten että musiikkiin
(nuotteihin) ei kajota on käytännössä mahdotonta. Varsinkin kun kohdekielenä on
suomi. Kääntäjät joutuvat ottamaan vapauksia kielen suhteen ja sovituksissa ei välttämättä tyydytä pelkästään toistamaan samankorkuisia nuotteja. Libretisti Wagner
on tehnyt erinomaista työtä säveltäjä Wagnerin kanssa esimerkiksi vokaalien valinnassa sävelkorkeuksien suhteen, helpottaessaan
näin laulajan työtä ja samalla tekstin ymmärrettävyyttä. Näitä seikkoja kääntäjien on vaikea ottaa huomioon. Omana huomionani
ihastelen kyllä edelleenkin Armas Järnefeltin suomentaman Isolden Lemmenkuolon
loppulausetta: ”Ma taivun ja vaivun, tiedoton autuus on!”
Kuinka paljon Wagner käytti hyväkseen
jo olemassa olevia näyttämöversioita saksalaisista ja skandinaavisista myyteistä kirjoit-
taessaan Ringiä? Teatterin puolella transitio
kreikkalaisista ja roomalaisesta mytologiasta kohti saksalaisia ja skandinaavisia oli alkanut jo Wagnerin syntymän aikoihin. Minkälainen vaikutus oli vaikkapa Friedrich de
la Motte Fouquén Nibelung-trilogialla nuoreen Richard Wagneriin? Esimerkiksi näiden teemojen parissa puuhailee Pentti Paavolainen. Yksi antoisimpia ja innostuneimpia konferenssin luennoista.
Jukka von Boehm vertailee Volter Kilven
nuoruusteoksen Parsifal teemoja Wagnerin
Lohengriniin ja Parsifaliin. Onko Kilven käsitys graalista taiteen symbolina samanhenkisenä läsnä myös Wagnerin ajatusmaailmassa? Vinkkinä kiinnostuneille että Kilven Parsifalista on julkaistu uusi näköispainos 2012.
Lukekaa ja pohtikaa myös itse!
Kalevala on inspiroinut libretistejä ja säveltäjiä yli 20 oopperaan aiheen tiimoilta.
Elke Albrecht tutkii onko Wagnerin vaikutus havaittavissa näissä oopperoissa. Jo ensimmäisessä Kalevala-oopperassa, Paciuksen
Kyproksen Prinsessassa, vaikutteet ovat havaittavissa, vaikkakin lähinnä libreton puolelta.
Kuitenkin jo seuraava, Müller-Berghausin
Die Kalewainen von Pochjola omaa musiikillista vaikutusta. Melartin ja Merikanto kokeilevat jo johtoaihe-menetelmääkin.
Konferenssin kolmas pääpuheenvuoro
kuultiin Hannu Salmelta. Hän pohdiskeli
wagnerismia kulttuurin leviämiskanavana.
Kuinka wagnerismi yleistyi Pohjoismaissa?
Yhteisöllinen osallistuminen on ollut merkittävä tekijä ennen tallenteiden ilmaantumista.
Martin Knust jatkoi wagnerismin luonteenpiirteiden erosta eri maiden välillä ja
Wagnerin musiikin yleistymisestä PohjoisEuroopassa. Hän on vertaillut kritiikkejä ja
vastaanottoa eri maissa alkuvuosien varrelta.
Kansallinen identiteetti ja nationalismi näyttää vaikuttaneen suhtautumiseen.
Owe Ander tutkii Wagnerin teosten vastaanottoa Ruotsissa vuosina 1840-1865. Erittäin mielenkiintoinen osa hänen tutkimustaan on kuinka Rienzi muotoutui esitysvalmiiksi vuonna 1865. Millainen on Tukholman versio?
Wagnerin musiikin ja ajatusten vastaanotosta Ruotsissa jatkoi Henrik Rosengren.
Hän rajoittaa tutkimuksensa aikavälille 19421952. Toisen maailmansodan ja natsismin
jälkeen suhde Wagneriin piti määritellä uudelleen, kun entisaikojen saksalaisuudella
olikin nyt ilkeä jälkimaku.
Kahden päivän konferenssi oli erittäin
antoisa myös näin harrastelijan kannalta.
Wagnerin musiikki ja näyttämödraama ovat
ne tärkeimmät innoituksen kohteet, mutta
Wagner henkilönä ja historiallisena kulttuurivaikuttajana on niin mielenkiintoinen
hahmo, että oman kirjahyllyn parin metrin
Wagner osastoon ottaa mielellään lisäinfoa
tutkimusmateriaalin muodossa. Käsittääkseni konferenssin materiaaleista on tarkoitus julkaista kirja ja sähköinen julkaisu alkusyksystä 2014.
Wagneriaani 9