This link leads to - Ylösten sukuseura
6 Kotona & kylässä HANKASALMEN SANOMAT TORSTAINA 6. KESÄKUUTA 2013 HANKASALMEN SANOMAT TORSTAINA 6. KESÄKUUTA 2013 7 Piilolan ja Ylösten yhteinen tarina Sukutilan vaiheet osa Hankasalmen historiaa Arja Korpela 14-VUOTIAS Roosa Ylönen astelee Piilolan pihamaalla esiäitinsä jalanjäljillä. Etunimi on molemmilla sama. Kahden Roosan välissä on toista sataa vuotta ja kolme sukupolvea. Kuuhankaveden koulua käyvä Roosa kuuntelee sukulaistensa tarinoita Piilolan talosta ja Ylösen suvusta. Alkukesän päivänä niitä ovat Piilolaan kokoontuneet muistelemaan talon emäntä ja isäntä Helvi ja Pentti Ylönen, heidän tyttärensä Tarja Ylönen ja Sirkku Ylönen, joka on Roosan äiti, Pentin veli Pekka Ylönen Helenavaimonsa kanssa sekä Pentin ja Pekan serkku Leena Roivainen puolisonsa Olavin kanssa. Leena Roivainen sanoo olevansa onnellinen siitä, että hänen isänsä Väinön syntymäkoti Piilola on pidetty niin hyvässä kunnossa. – Kun liikumme Hankasalmella, kysyn Pekalta, että eikö täällä muita asu kuin Ylösiä, kun koko ajan tulee sukua vastaan, Helena Ylönen nauraa. Tulevana sunnuntaina Ylösiä vasta onkin Hankasalmella, sillä sukuseuran kokous pidetään Hallan tuvalla kello 14 alkaen. Silloin koolla on sukua, joka polveutuu noin vuonna 1470 Kangasniemellä syntyneestä Jussi Ylösestä. PIILOLA on ollut edistyksellinen talo ja sen väki toimeliasta ensimmäisistä Ylösistään saakka. Pian Hankasalmelle asetuttuaan Roosa ja hänen miehensä Emil Ylönen kunnostivat päärakennuksen. Taloa, pihamaata ja sen lukuisia muita rakennuksia on senkin jälkeen hoidettu perinteitä arvostaen. Vuoteen 1995 asti Piilola oli lypsykarjatila, jonka navetassa oli enimmillään 30 lypsävää. Traktori taloon hankittiin ensimmäisten joukossa, ja Penttikin kehaisee poikamaisesti ajaneensa romuksi 14 traktoria. Hänen isänsä Martti Ylönen hankki maanviljelyksen ohella lisätienestiä kuorma-autoilijana ajamalla soraa ja kuskaamalla kirkonkylän kauppiaiden tavaroita. T-mallin Ford Martilla oli jo 1920-luvun lopulla. ”Eikö täällä muita asu kuin Ylösiä?” Helena Ylönen Postinkin kuljettamisesta Piilolan talo yhteen aikaan vastasi, ja kulki siinä kyydissä muutakin. Aina oli kolme hevosta valmiina lähtemään tien päälle, ja Piilolan posti palveli vielä autoaikaankin. Puhelin Piilolaan hankittiin jo ennen sotia, ja Pekka tietää kertoa, että talon ensimmäinen puhelinnumero oli 52. Vuosina 1906–15 syntyneen sukupolven sisarussar- jasta Otto Ylönen oli Hankasalmella hyvin tunnettu yrittäjä. Vaimonsa Toinin kanssa hän aloitti kirkonkylällä matkahuollon ja kahvilan pitäjänä 1951. Muutaman vuoden kuluttua Otto rakennutti uuden liikerakennuksen, joka edelleen on kylän keskustassa, viimeksi pitserian tiloina. VUONNA 1932 syntynyt Pentti muistaa hyvin sotaajan, senkin, kun Martti-isänsä vaihtoi Piilolan autoon kelvottomat pyörät, jotta sitä ei huolittu sotatoimiin. Martti ja tämän veljet Väinö ja nuorimmainen Otto olivat kaikki rintamalla koko talvi- ja jatkosodan, Martti tietysti automiehenä. Maatilojen piti osallistua elintarvikehuoltoon, ja Pentti muistaa, kuinka tarkastaja kiersi taloissa kirjaamassa muun muassa karjamääriä. – Navetan pimeässä nurkassa oli viisi mustaa lammasta, jotka jäivät tarkastajalta huomaamatta, hän kertoo. Vaikka miesväki oli rintamalla, kasvoi Piilolan pääluku sota-aikana. Oli evakoita, sotavankeja ja työvelvollisia. Siinä onkin vastaus Sirkku Ylösen hämmästelyyn, miten naiset pärjäsivät kaikkine töineen. Sopii sitä siltikin ihmetellä. Melkoista järjestelyä ja uurastamista vaati arjesta selviytyminen. Leena tietää Väinö-isänsä osallistuneen asekätkentään Konginkankaalla ja olleen kuulusteltavanakin. Sekin tiedetään, että Kuuhankaveteen on samassa tarkoituksessa, eli mahdollista myöhempää käyttöä varten upotettu aseita. Pentti ja Helvi Ylönen rakkaaksi käyneen maiseman äärellä Piilolan terassilla. Piilola Piilolan omenapuiden katveessa Sirkku Ylönen (edessä vas.) ja Roosa-tyttärensä, Helvi Ylönen (takana vas.), Tarja Ylönen, Leena Roivainen, Helena Ylönen, Olavi Roivainen ja Pekka Ylönen. Toimeliaita kädentaitajia PIILOLAN väki ja Ylösen suku laajemminkin on tunnettu kädentaidoistaan. Sirkku Ylönen kertoo suvun naisten menestyksestä erilaisissa kädentaitokatselmuksissa, ja taidokkuudesta on monenlaisia todisteita Piilolan huoneissakin. Mutta osaavat ne miehetkin. Kirkkorekiä teki jo Emil Ylönen ja Pekka Ylönen muistaa, miten isänsä Martti rakensi tuvassa iltapuhteinaan parireet tukinajoon. Jalakset hän taivutti saunan kuumassa höyryssä. Peukalo ei ole keskellä kämmentä nyky-Ylösilläkään. Pentti Ylösen pojat Ismo ja Kimmo ovat molemmat automekaanikkoja, mutta myös puuta taitavasti työstäviä. Sirkku Ylönen ja Leena Roivainen ihastelevat Roosa Ylösen 1920-luvulla virkkaamaa pitsiliinaa. VANHAN kunnostaminen ja entisöinti ovat lähellä Sirkun sydäntä. Ammattiosaamistaan hän on hyödyntänyt Piilolan viimeaikaisissa remonteissa, ja tänä kesänä edessä on 1950-luvun kuistin uusiminen vanhanmalliseksi. Sirkun kunnioittavaa käsittelyä vanhassa kivinavetassa odottavat myös monet huonekalut, kuten kamarin klahvipiironki 1800-luvulta. Vuoden 1993 remontissa salin lattian alta pönttöuunin edestä löytyi valkeaan paperiin tehty, narulla paketoitu käärö, jonka sisällä Sirkku kertoo olleen eri eläinten luita. – Olihan se vähän taikauskoiselta tuntuva löytö, Sirkku kummastelee ja viittaa salin kristilliseen huoneentauluun, jossa todetaan, ”Mutta minä ja minun huoneeni palvelemme Herraa”. Sirkku kertoo vasta vuosien kuluessa oikein ymmärtäneensä, mitä taitoja hän ja sisarensa ovat suvun naisilta perineet ja oppineet. Erikseen hän mainitsee Tuulikki-tätinsä, joka syytinkiläisenä asui Piilolan pihamökissä ja hoiti puutarhaa. Häneltä on peräisin Sirkun kiinnostus puutarha- ja kädentöihin. Sisarensa Tarja Ylösen sormissa hän kertoo syntyvän upeimmat pitsit ja tilkkutyöt. Jyväskylästä takaisin lapsuuskotiinsa keväällä muuttanut Tarja on innostunut kukkien laitosta – ja kaikkien iloksi leipomisesta. Sisarukset Sirkku (vas.) ja Tarja Ylönen iloitsevat monista sukunsa naisilta perimistään ja oppimistaan taidoista. PIILOLAN pihapiiri pohjautuu vuonna 1951 laadittuun puutarhasuunnitelmaan, johon puutarhaneuvoja on piirtänyt kaikkiaan 42 merkintää rakennuksille, pihan ja puutarhan toiminnoille kompostista lähtien, yksivuotisille ja monivuotisille kukille ja hyötykasveille. Ukonhattu, kultapiisku, särkynyt sydän, kuusama, jasmiini, sireeni, ruusu ja monta muuta on musteella sijoitet- tu paperille – ja pitkälle toteutettukin, minkä syreenirivistö talon eteläpäädyssä ja marjapensaiden alue vieläkin osoittavat. Pihan kasveista ainakin kuusaman Sirkku arvelee jo Roosa Ylösen tuoneen mukanaan Kangasniemeltä 1907. Vanhoja perennoja vaalitaan, ja Helvi Ylönen on tuonut metsästäkin uusia, kuten kieloja. Pentti puolestaan on istuttanut pihapuita ja pensaita. Sijaitsee Hankasalmen kirkonkylän eteläpuolella maantien ja Kuuhankaveden välimaastossa pienen mäen päällä. Ylösen suku asuttanut vuodesta 1907. Ennen heitä talon rakentamis- ja asumishistoriasta tunnetaan nimet Heikki Janhonen, Kustaa Valkonen ja Antti Laitinen. Asuinrakennuksen nykyinen ulkoasu vuoden 1910 tienoilta, jolloin Ylöset korjasivat taloa. Pihapiirin rakennukset 1800-luvun loppupuolelta. Hirsirunkoisen, paritupapohjaisen talon vanhin osa ollut savutupa, joka rakennettu arviolta 1800-luvun puolivälissä, mahdollisesti jopa 1700-luvulla. Toinen tupa rakennettu viereen 1880-luvulla. Läpi ajettavan porstuan tilalle rakennettiin 1950-luvulla sisäänkäynniksi umpikuisti. 1991 laajennus, jossa pohjoissivustalle rakennettiin kodinhoito-, kylpy- ja wc-tilat. 2000-luvulla terassi järven puolelle sekä uudet ikkunat vanhan T-jakoisen mallin mukaan. Talon pönttöuunit on kunnostettu ja käyttökelpoisia. Pihapiirin aittarivin vanhin osa vuodelta 1882, jatkettu moneen otteeseen. 1880-luvulta olevan kivinavetan uudempi laajennusosa purettiin, kun karjanpito loppui 1995. Riihi tiettävästi vuodelta 1887, pihapiirin savusauna 1930-luvulta. Kaikki rakennukset on peltikatettu. Keski-Suomen museon rakennusinventoinnissa Piilolan pihapiirin ympäröivine peltoineen on todettu olevan maisemallisesti ja rakennushistorialtaan paikallisesti arvokas. Tilan pellot on vuokrattu ja niitä viljellään edelleen. Sukuyhteys säilynyt HELVI JA Pentti Ylösen lapset asuvat Hankasalmella ja Pekka Ylönenkin perheineen ison osan vuodesta lähellä olevalla mökillään. Näin Piilola on suvun luonteva kohtaamispaikka esimerkiksi juhannuksena – kuten on ollut vuosikymmenet. Vielä 1980-luvun alussa Piilolan tuvan lattialle levitettiin haavan lehdet juhlan tuoksua antamaan. Yhteiselle kokolle keräännytään tulevanakin juhannuksena. Muuramessa nykyisin asuvalla Pentin serkulla Leena Roivaisella on paljon lapsuusmuistoja Piilolasta, joka on hänen Väinö-isänsä synnyinkoti. Vieläkin Leena saa mieleensä ruokahuoneen tuoksun ja kuvan viljalaarissa jyvien seassa säilytetyistä leivistä. Tuvan ovenpielessä oli iso vesikorvo, josta kaikki samalla kauhalla joivat. – Ja ne mesimarjat, jotka nykyisin ovat lähes katoava herkku! Lämmin kesäpäivä, läheisiä ihmisiä rannalla ja nuotiokahvin ihanat aromit jättivät myös muistijälkensä. Leenan mieleen palaa yksi sotaaikainen vierailu Piilolaan äitinsä kanssa. – Nukuimme salissa, joka oli juhlallinen paikka ja tosi viileä ensimmäisenä yönä, kun sitä harvoin lämmitettiin. ISOSSA, pimeässä porstuassa lapset leikkivät hippaa ja sokkoa, ja ääntä piisasi, kun ison serkkukatraan lisäksi leikeissä olivat mukana evakkoperheiden lapset. – Tuvan jykevä pöytä käännettiin leivontapäivänä ylösalaisin. Silloin kun ei leivottu, lapset olivat mielellään piilossa pöydän alla. Veljekset, varsinkin tummatukkaiset alkoivat harmaantua, kun jauhot tarttuivat hiuksiin. Piilolassa Leena myös suoritti opettajaopintoihin silloin kuuluneen maatalousharjoittelun Martti-setänsä opastuksella. – Aikainen herätys ja pellolle. Ruista leikkasin sirpillä, ja lyhteet onnistuivat niin ja näin, Leena naurahtaa. Mutta. Oliko Piilolan piimätonkassa sammakko vai narrasiko Pentti-serkku Leenaa lapsena? – Pidettiin siellä sammakkoa. Sen tehtävä oli hyppimällä sekoittaa piimää, Pentti vakuuttaa. Piilolan salissa aika on pysähtynyt. Sali on talon varhaisinta osaa, ja savupirtin jyhkeänmustat kattohirret ovat näkyvillä.
© Copyright 2024