TA M P E R E E N K A U P U N K I L Ä H E T Y S R Y: N S I D O S R Y H M Ä L E H T I Olympiavoittaja Pertti Ukkola tsemppasi Peurankalliokeskuksen jumppaajia Yhteisöllisyys arjen voimavarana 1/2013 PUOLUSTAJA 1 Pääkirjoitukset Olympiavoittaja Pertti Ukkola vieraili Peurankalliokeskuksessa Peurankalliokeskuksen senioreiden kuntoliikuntaryhmä sai pääsiäisen aluspäivinä kuuluisan vierailijan, kun painin olympiavoittaja Pertti Ukkola poikkesi talossa kannustamassa kuntopiiriharjoituksen parissa hikoilevia jumppaajia. Salissa yhteisöllisyyden tunne oli käsin kosketeltavissa. 1 2 3 4 1 Säännöllinen liikuntaharrastus yhdistää Hilkka Terhoa ja Pertti Ukkolaa sävy sävyyn pukeutumisen ohella. 2 Kuntohoitaja Anne Sipolainen ja kaupungilla liikunnanohjaajana toimiva Pertti Ukkola vaihtavat ajatuksia ikäihmisten kuntoiluvaihtoehdoista. 3 Johanna Sarvalan ja Anne Sipolaisen ohjaamassa kuntopiirissä liikutaan monipuolisesti ja kannustetaan toisia. 4 Liikuntaharrrastus Peurankalliokeskuksessa ei ole ryppyotsaista tohua. Johanna Sarvalan ja Pertti Ukkolan antama niskahieronta tekee Aliisa Tuomen keppijumpasta vieläkin mukavampaa. 5 Kyllikki Laineen hyvä tekniikka kuntopallon pyörityksessä ei jäänyt olympiavoittajalta huomaamatta. 5 Yhteisö elää luottamuksesta Y ksinäisyys ja siihen usein liittyvä osattomuuden tai ulkopuolisuuden tunne ovat lisääntymässä erityisesti kaupunkilaisessa elämäntavassa. Näin kertovat useat tutkimukset. Ihmisarvoisen elämän perusoikeuksiin kuitenkin kuuluu saada olla osa yhteisöä ja saada apua kärsimykseen. Silloin, kun ihmiset eivät ole luonnostaan tekemisissä keskenään niin paljoa kuin aiemmin, he tuntevat toisiaan vähemmän. Silloin, kun he tuntevat toisiaan vähemmän, he myös luottavat toisiinsa vähemmän ja pelkäävät toisiaan enemmän. Jotta tältä kierteeltä vältytään, tarvitaan tiloja ja mahdollisuuksia vuorovaikutukseen. Yhteisöllisyyttä on siis mahdollista aktiivisin toimin rakentaa ja ylläpitää. Jotta näin tapahtuisi, yhteisössä tarvitaan Tampereen Kaupunkilähetyksessä on valittu tämän vuoden teemaksi yhteisöllisyys, joka on yksi Kaupunkilähetyk- Kannen kuvassa olympiavoittaja Pertti Ukkola Peurankalliokeskuksessa. Kuva: Petri Vilkko PUOLUSTAJA mus tulee usein ajankohtaiseksi elämäntilanteissa, jolloin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin luottaa. Matti Helin Kirjoittaja on Tampereen diakoniajohtaja ja Tampereen Kaupunkilähetyksen hallituksen jäsen. ”Kaveria ei jätetä” PUOLUSTAJA Tampereen Kaupunkilähetys ry:n sidosryhmälehti Painosmäärä: 2 500 kpl 2 jatkuvaa keskustelua siitä, mitä juuri nyt tapahtuu, miksi yhteisö on olemassa ja missä yhteisö sekä sen jäsenet ovat ainutlaatuisia. Tämäntapaisen pohdinnan avulla yhteisö luo omaa tulevaisuuttaan. Uutta vuorovaikutusta syntyy ja yhteisö kasvaa aina, kun onnistutaan luomaan uusia tapoja liittää ihmisiä ja heidän osaamistaan yhteen. Tällainen ihmisten ja heidän tärkeinä pitämiensä asioiden yhteen kytkeminen ei voi tapahtua muuten kuin vain aidon kuuntelemisen avulla. Yhteisöt ovat olemassa ensisijassa yhdessä elämistä varten, eivät esimerkiksi jonkin toiminnallisen päämäärän saavuttamiseksi. Siksi kaikkien näkökulmien ja äänten on päästävä yhteisössä esille ja tultava kuulluiksi. Tällaisen vuorovaikutuksen perustana voi olla vain yhteisön jäsenten keskinäinen luottamus. Luotta- sen arvoista. Mietimme, miten se näkyy meidän arjessamme, kun autamme, ohjaamme, tuemme ja hoidamme asiakkaitamme ja elämme yhdessä heidän kanssaan. Yhteisöllisyyden peruspilari on se, että tunnemme toisemme.Asiakas ei voi koskaan olla vain numero tai tilastotieto. Meidän tulee tietää, mistä hän pitää, mistä hän on kiinnostunut, mikä on hänen elämänhistoriansa. Kukaan ihminen ei ole samanlainen kuin joku toinen. Kun ihminen täyttää 85 vuotta, niin ei hän ole samanlainen kuin toinen 85-vuotias. Ihminen on ainutlaatuinen koko ikänsä. Meidän tehtävämme työyhteisössä on olla selvillä tästä ja arvostaa ja kunnioit- Julkaisija: Tampereen Kaupunkilähetys ry Aleksanterinkatu 23 D, 33100 Tampere www.puolustaja.fi Päätoimittaja: Maritta Grönroos (03) 3454 3110, 040 511 4650 [email protected] Toimitussihteerit: Taru Kaera (03) 3454 3157 taa juuri tämän ihmisen erityispiirteitä. Meidän työntekijöiden tehtävä on huolehtia siitä, että ” kaveria ei jätetä”. Silloin kun ihminen ei enää jaksa itse tulla toisten ihmisten yhteyteen, meidän tehtävämme on sen mahdollistaminen. Se tapahtuu yhdessä ruokaillen, yhdessä kahvitellen, yhdessä erilaisissa ryhmissä toimien ja keskustellen. Aito kiinnostus toista ihmistä kohtaan on yhteisöllisyyden perusedellytys. Aito kiinnostus myös tarkoittaa sitä, että oma minä unohtuu ja toisen etu on tärkeämpää. Tässä meillä on oppimisen paikka! Maritta Grönroos Toiminnanjohtaja Ulkoasu ja taitto: Heli Salminen / Idea-Tampere Petri Vilkko Oy Tuula Pesonen (03) 3454 3155 Tuottaja ja toimitus: Idea-Tampere Petri Vilkko Oy, (03) 222 3322 Sirpa Aronen (03) 3454 3112 Painopaikka: Hämeen Offset-Tiimi Oy, Tampere PUOLUSTAJA 3 Teksti ja kuva: Petri Vilkko Yhteiskuntatieteiden tohtori Irene Roivainen: Yhteisöllisyydellä on oleellinen merkitys hyvinvointiimme Edellisellä valtuustokaudella Tampereen kaupunginvaltuuston puheenjohtajana toiminut Irene Roivainen on määräaikainen professori Tampereen yliopistossa. Yhteisöllisyyden eri ulottuvuuksiin hän on saanut tutustua omakohtaisten yhteisöllisyyskokemusten ohella tutkijan, opettajan sekä kansalaisjärjestöaktiivin näkökulmista. I rene Roivainen kertoo, että hänen parhaat henkilökohtaiset yhteisöllisyyteen liittyvät muistonsa sijoittuvat hänen lapsuuskotiinsa Sotkamoon, jossa perheellä ja suvulla oli suuri merkitys kasvuyhteisönä. - Isovanhemmat asuivat meillä kotona: heidän merkityksensä arvomaailmani kasvattajana on ollut erittäin tärkeä, hän muistelee. Myös hänen neljää opiskeluvuottansa Oulun Diakonissalaitoksella väritti voimakas yhteenkuuluvaisuuden ja yhteisöllisyyden tunne. - Muistelen lämmöllä opiskeluaikaani Oulun Diakonissalaitoksella. Asuin neljä vuotta sisäoppilaitoksessa solukämpässä, mikä hitsasi meitä sisaria yhteen. Meillä oli hauskaa yhdessä, vaikka välillä kävimme kiihkeitäkin keskusteluja muuan muassa yhteiskunnallisista asioista. - Tuo aika on minulle tärkeä myös siksi, että tutustuin silloin eri herätysliikkeistä tuleviin opiskelijoihin ja löysin oman kotini herännäisyydestä. Oulun opiskeluvuosinaan Irene Roivainen tutustui myös radikaalina pidettyyn Suomen Kristilliseen Ylioppilasliittoon, jonka paikallisena puheenjohtajana hän toimi silloin. - Niissä piireissä tutustuin myös Pauliin, millä oli tietysti kauaskantoiset seuraukset. P U O L U S T A J A - elämän eri vaiheissa 03/2133533 joka aamu klo 5-9. Kun olet yksinäinen tai kaipaat luote�avaa keskustelukumppania, Aamukorva on kuulolla vuoden jokaisena päivänä. 4 PUOLUSTAJA ”Yhdistystoiminnalla on tärkeä rooli yhteisöllisyyden rakentamisessa.” Pauliin tutustumisella ja sen aiheuttamilla kauaskantoisilla seurauksilla Irene Roivainen viittaa Pauli Välimäkeen, josta tuli hänen aviomiehensä ja perheen kolmen lapsen isä. Yhteisöllisyys rakentuu lähiöissä Yhteiskuntatieteeseen sijoittuvassa väitöskirjatyössään Irene Roivainen tutki lähiöitä. Hän kertoo, että suuri osa lähiöistä on rakennettu ajankohtana, jolloin päiväväestön osuus oli niissä pieni. Nyt väki ikääntyy lähiöissä, työttömyysaste on niissä usein korkea ja monissa lähiöissä maahanmuuttajien osuus on suuri. - Yhteisöllisyys on olennainen tekijä ihmisten hyvinvoinnin ja arkielämän kannalta. Naapuruus ja erilaiset osallistumismahdollisuudet luovat edellytyksiä hyvinvoinnille. Hänen mukaansa järjestöillä, seurakunnilla ja erilaisella yhdistystoiminnalla on tärkeä rooli yhteisöllisyyden rakentamisessa asuinalueilla. - Yhteisöllisyyden rakentumisen kannalta olennainen asia ovat tilat. Siksi setlementti- ja seurakuntatalojen, koulujen ja päiväkotien säilyminen alueilla on tärkeä tekijä osallisuuden ja yhteisöllisyy- den kannalta. Tämä on ensiarvoisen tärkeää tilanteessa, jossa kunnalliset palvelut vetäytyvät alueelta. Päättäjiltä hän toivookin sitä, että mahdollisimman monet palvelut säilyisivät lähiöissä jo senkin vuoksi, että monilla jo kulkeminen lähiöistä keskustaan tuottaa kohtuuttomia hankaluuksia. Merkittäviä kunnallisia luottamustehtäviä Poliittisia päätöksiä tehtäessä Irene Roivainen ei tyydy katsomaan asioiden hoitumista sivusta, vaan yhteiskunnallisesti aktiivisena kansalaisena hän on itsekin halunnut olla mukana vaikuttamassa asioihin mahdollisimman keskeisellä tavalla. Tällä hetkellä hän toimii valtuustotyön ohessa Vihreiden edustajana Tampereen kaupunginhallituksessa, jonka toinen varapuheenjohtajista hän on. Aikaisemmasta luottamustoimestaan kaupunginvaltuuston puheenjohtajana hänelle jäi myönteiset muistot. - Kaupunginvaltuuston puheenjohtajuus on ollut tähän asti haastavin luottamustoimi kohdallani.Neljä vuotta on pitkä aika hoitaa vaativaa luottamustehtävää kokopäivätyötä yliopistolla tekevälle perheenäidille. Muistelen aikaa hyvillä mielin ja huojentuneena siitä, että selvisin kaudesta kohtuullisen hyvin. - Haasteellisinta puheenjohtajan tehtävässä oli ajankäytön järjestäminen.Palkitsevinta puolestaan erilaiset kohtaamiset kaupunkilaisten, valtakunnallisten ja kansainvälisten toimijoiden kanssa. Puolustajalle on tarvetta Irene Roivainen on toiminut parin vuoden ajan myös Tampereen Kaupunkilähetyksen hallituksen jäsenenä, mutta lisääntyneet kiireet kunnallisissa luottamustehtävissä pakottivat hänet luopumaan hallituspaikasta kevään 2013 aikana. Ajanjaksoa Tampereen Kaupunkilähetyksen hallituksessa Irene Roivainen muistelee lämmöllä. - Ehdin toimia Kaupunkilähetyksessä varsin lyhyen aikaa, mutta hallitustyöskentely avasi minut näkemään Kaupunkilähetyksen monipuolisen työkentän ja erittäin ammattitaitoisesti johdetun kolmannen sektorin toimijan. Hallitus on erittäin asiantunteva ja motivoinut, vaikka toimii talkoohengessä pro bono -periaatteella. - Kaupunkilähetyksellä on tärkeä rooli erityisesti vanhusväestön, kehitysvammaisten kaupunkilaisten ja mielenterveyskuntoutujien hyvinvoinnin ja osallisuuden vahvistamisessa. Nämä ryhmät tarvitsevat Puolustajaa tulevaisuudessa, sillä he eivät juurikaan pidä itse ääntä itsestään. Setlementtiaate rakentaa yhteisöllisyyden siltoja Valtakunnallisena luottamustehtävänä Irene Roivaisella jatkuu edelleen toimiminen Suomen Setlementtiliiton puheenjohtajana, missä tehtävässä hän on ollut vuodesta 2011.Yksi tunnetuimmista hänen edeltäjistään on presidentti Tarja Halonen, joka toimi liiton puheenjohtajana 1980- ja 1990-lukujen taitteessa. Irene Roivainen sanoo,että setlement- Yhteiskuntatieteiden tohtori Irene Roivainen kuuluu Tampereen kaupunginhallitukseen, jonka toinen varapuheenjohtaja hän on. tiaatteeseen kuuluu keskeisesti ajatus sillan rakentamisesta eri tavoin ajattelevien ihmisryhmien välille. - Setlementtiliitto perustettiin kansalaissodan vuosina, jolloin suomalainen yhteiskunta oli jakautunut kahtia. Siltojen rakentaminen merkitsi tuossa yhteiskunnallisessa tilanteessa yhteyden rakentamista näiden kuilujen yli, ennen muuta työväestöön kristillis-sosiaalisen työn kautta. Hän toteaa, että tuo sosiaalinen agenda vaikutti vuosikymmenet liikkeen toi- minnassa pohjoisen tukkikämpiltä Tampereella toimivan setlementti Ahjolan kerhotyöhön. - Viime vuosikymmenet ovat tuoneet setlementtityöhön monikulttuurisen yhteiskunnan haasteet ja samalla rikkauden.Tällä hetkellä ajankohtainen kuntarakenneuudistus haastaa setlementtityön paikallisyhteisöjen kehittämiseen: Uusi Paikallisuus -hanke Tampereen Hervannassa, Vaasan Palosaarella ja Kemijärvellä on perustettu kehittämään tuota paikallisyhteisöllisyyttä. PUOLUSTAJA 5 Teksti: Sointu Jokipii • Kuvat: Petri Vilkko Koskikotikeskus 52 vanhuksen koti Lämminhenkistä ja turvallista asumista kaupungin sydämessä Tampereen Kaupunkilähetyksen Koskikotikeskuksessa jokainen tekee asioita oman kykynsä mukaan, on sitten kyse tuolijumpasta tai erilaisiin arjen askareisiin osallistumisesta. Arvostus, hyväksyminen ja toisen ihmisen kuunteleminen ovat avainsanoja talossa, jonka asukkaista suurin osa on muistisairaita. - Muistisairaan älyssä ei ole mitään vikaa, hän ei vain muista, korostavat fysioterapeutti Ulla Uurasjärvi-Nurmikolu ja TunteVa-ryhmäkoti Rauhalan vastaava sairaanhoitaja Elina Häivälä. Koskikotikeskuksessa asuu kaikkiaan 52 vanhusta. Heistä kuudentoista asukkaan koti on Rauhalassa, joka toimii talon 6. ja 7. kerroksessa. Talossa puhaltavat parhaillaan muutosten tuulet, sillä rakennusmiehet ovat valloittaneet tontin. Kunhan laajennustöiden aiheuttamasta poikkeustilasta päästään, luvassa on lähes tuplasti enemmän asukaspaikkoja.Laajennuksen jälkeen jokainen kerros muodostaa oman ryhmäkotinsa, mikä helpottaa toimintaa. Asukkaiden omien huoneiden lisäksi saadaan enemmän oleskelutilaa yhteiseen ajanviettoon. Keskeinen sijainti Kyttälässä on tärkeää varsinkin omaisille, joiden on helppo tulla vierailemaan läheistensä luona. Asukkaat voivat piipahtaa lähistön kaupoissa ja kahviloissa omaisten tai vapaaehtoisten kanssa. Suosittuja pistäytymispaikkoja ovat myös Koskenranta sekä Tuomiokirkko puistoineen. Oma piha-aluekin onneksi säilyy myös laajennuksen jälkeen ulkoilua ja lauluhetkiä varten. Uurasjärvi-Nurmikolu ja Häivälä iloitsevat siitä, että monella vanhuksella on oma vapaaehtoinen, joka käy viikoittain ulkoilemassa heidän kanssaan. - Niille, jotka tahtovat ulkoilla, on se mahdollisuus luotava, naiset sanovat jämäkästi. 6 PUOLUSTAJA Lounasaika Koskikotikeskuksessa. Monipuolista ruoka-annosta on tuomassa pöytään lähihoitaja Hannele Niiranen. Maitoa kaatamassa laseihin lähihoitajaopiskelija Sanna Yli-Hukkala. Leena Welling iloitsee siitä, että hänen äitinsä sai hoitopaikan Koskikotikeskuksesta. tavat huudahtaa, että kyllähän me nyt sinun kanssasi lähdetään. Pitää itsekin olla innostunut, että saa heidät mukaan. hitellen ilmaantuneita muistisairauden oireita. Hän ei heti ottanut vakavasti äidin hupsuiksi muuttuneita puheita. Vähitellen oli kuitenkin uskottava, ettei äidistä ollut enää asumaan yksin, vaikka tytär viettikin hänen luonaan monta tuntia päivässä. Onneksi Raili Aholalle järjestyi puolitoista vuotta sitten paikka Rauhalasta. - Täällä äidillä ei ole mitään hätää, Leena Welling kiittelee. Alkuaikoina he ulkoilivat paljon lähistöllä, mutta nyt äidin kunto on heikentynyt niin paljon, ettei se enää ole mahdollista. Uurasjärvi-Nurmikolu ja Elina Häivälä ovat opiskelleet TuntaVa-kouluttajiksi, ja opastavat muuta henkilökuntaa sen saloihin. TunteVassa muistisairasta arvostetaan ja kuunnellaan. Omaksutun itsemääräämisperiaatteen mukaisesti asukas saa päättää itseään koskevista asioista oman ja yhteisön turvallisuuden rajoissa. - Jos muistisairas seisoo takki päällä ja sanoo lähtevänsä kotiin, hänelle on turha selittää, ettei entistä kotia enää ole, Ulla Uurasjärvi-Nurmikolu kertoo esimerkkinä. - Sen sijaan otetaan kiinni hänen koti-ikävän tunteestaan. Ehdotetaan, että istutaanko hetkeksi ja muistellaan sitä kotia. Millainen se oli, keitä kaikkia siellä asui... Näin muistisairasta ei nolata, vaan hän tulee kuulluksi ja häntä arvostetaan hänen omassa todellisuudessaan. - Sanat ”ei” ja ”miksi” saa muistisairaan kohdalla kokonaan unohtaa, Uurasjärvi-Nurmikolu neuvoo. Erikoislääkintävoimistelija Ulla Uurasjärvi-Nurmikoulu (vasemmalla) ja vastaava sairaanhoitaja Elina Häivälä toimivat työnsä ohessa TunteVa-kouluttajina. Työ palkitsevaa Asukkaat voivat kalustaa huoneensa omilla tavaroillaan. Sänky on talon puolesta, mutta oma tuttu lipasto tai ryijy seinällä tuovat mieleen rakkaita muistoja. Kodinomaisuuteen kuuluu myös se, että asukkaat auttavat voimavarojensa mukaan yhteisissä asioissa, vaikkapa pöydän kattamisessa, lattian lakaisemisessa tai ruoan jakamisessa. Ulla Uurasjärvi-Nurmikolu naurahtaa, että joskus pitää käyttää pientä luovuutta, jos aikoo saada houkuteltua vanhukset esimerkiksi kuntosalille. Musiikki on hyvä houkutin, ja tutut sävelet nuoruudesta saavat jalan naputtamaan tahtia. Musiikki on myös hyvää aivojumppaa. Kesäillan valssi tai Säkkijärven polkka ovat listaykkösiä, ja Olavi Virta tuo monelle mieleen nuoruusmuistot.Jos ei itse jaksa tehdä liikkeitä,jo mukana oleminen on tärkeää osallistumista. Uurasjärvi-Nurmikolu ja Häivälä pitävät työtään vanhusten parissa palkitsevana. - Tässä saa olla lähellä asukasta, osa hänen hoitopolkuaan. Hoitosuhteet ovat usein pitkiä, ja sekä asukkaan elämänkaari että hänen omaisensa tulevat tutuiksi, Häivälä kuvailee. Muistisairaan kohtaamisessa hoitajan tulee olla aidosti läsnä. Muistisairas antaa usein välitöntä palautetta heti esimerkiksi kun kokee nauttivansa asioista. Myös kollegojen tuki auttaa jaksamaan työssä. Työssä jaksamista palvelevat myös Rauhalan yhteisöllisyyden ja yhteisöhoidon periaatteet, jotka Rauhalan hoitajat ovat TunteVa-ryhmänohjaajakoulutuksessa yhdessä luoneet. Vaikka useimmat eivät tunnista hoitajia nimeltä, Elina Häivälä uskoo jonkinlaiseen tunnemuistiin, tuttuuteen. - Jos tulee vieras hoitaja, vanhukset käyttäytyvät eri tavalla. - Jollain tasolla he kyllä tuntevat, Ulla Uurasjärvi-Nurmikolukin uskoo. - Joskus vanhuksilla saattaa olla huono päivä eikä tuolijumppa innosta. Kun menen itse pyytämään heitä, he saat- Omaiset mukana arjessa Rauhalassa laaditaan palvelu- ja hoitosuunnitelma yhdessä asukkaan ja omaisten kanssa. Omaisten toivotaan osallistuvan asukkaiden arkeen Lisäksi kodin yhteisöllisyyttä on pyritty korostamaan erityisillä omaisten illoilla. Niiden aiheena on saattanut olla vaikkapa omahoitajuus. - Usein iltojen aihe kehitellään jostain omaisten kanssa esiin tulleesta asiasta, Elina Häivälä selventää. Vanhusten läheiset ovat tuttu näky Koskikotikeskuksessa. Yksi heistä on 82-vuotiasta äitiään Raili Aholaa katsomaan tullut Leena Welling. Ryhmäkotiin siirtyminen tuli ajankohtaiseksi, kun Ahola ei enää pärjännyt yksin kotona - Hellanlevyjen unohtamista päälle ja avainten katoamista,Welling selittää vä- TunteVa®-toimintamalli koko taloon Ryhmäkoti Rauhala on ns. TunteVa -ryhmäkoti, jossa Kaupunkilähetyksen lanseeraama toimintamalli on osa arkea. Tarkoitus on laajentaa dementoituvan ihmisen kohtaamista ohjaava menetelmä koko Koskikotikeskukseen. Ulla PUOLUSTAJA 7 Teksti ja kuva: Petri Vilkko Likioma-projekti käynnistyi Härmälässä Yhteisökehittäjä Riitta Birck: Yhteisöllisyyden lisääntyminen tekee työpaikasta mukavamman Yhteisöllisyys on pitkään ollut organisaatioiden kehittäjänä Humap Oy:ssä toimivan Riitta Birckin henkilökohtaisena kiinnostuksen kohteena. Hän kertoo pohtineensa monesta näkökulmasta sitä, millaiset toimet edesauttavat halutunlaisen yhteisöllisen tunteen muodostumista erilaisten ryhmien sisälle. R iitta Birckin mukaan yhteisöllisyydestä puhutaan sellaisena tilana, jossa tietty ihminen kokee kuuluvansa tiettyyn yhteisöön. Ja jotta hän voisi kokea kuuluvansa siihen yhteisöön, hänellä täytyy olla kontakti jokaiseen, joka on siinä yhteisössä. - Nykyään yhteisöllisyydestä puhutaan nimenomaan tällä vuorovaikutustasolla, Riitta Birck muistuttaa. Yhteisöllisyys siis syntyy hänen mukaansa tällaisten kahdenkeskisten suhteiden verkostosta, jossa ihmiset jakavat jotakin henkilökohtaista toistensa kanssa. Keskustelun aiheet voivat olla vaikka yhteisiä näkemyksiä työstä tai omia ajatuksia tai tarinoita liittyen työhön. - Sen ei tarvitse olla mitään sen syvällisempää, mutta siis jotakin henkilökohtaisesti koettua. Ja mitä enemmän ihmiset jakavat siinä yhteisössä asioita eri ihmisten kanssa, sitä enemmän se tuottaa yhteisöllisyyttä. Yhteisöllisyys lisää työhyvinvointia Ryhmäyttämisessä ryhmän jäsenet saatetaan esimiehen tai ulkopuolisen yhteisökehittäjän toimesta organisoidusti 8 PUOLUSTAJA henkilökohtaiseen vuorovaikutustilanteeseen kaikkien ryhmässä olevien kanssa. Riitta Birck sanoo huomanneensa sen, että mikäli uutta aloittavaa ryhmää ei heti aluksi ryhmäytetä, ryhmä alkaa muodostua itse. Tällöin syntyy epävirallisia organisaatioita, kuppikuntia ja alaryhmiä, jotka muodostuvat eräänlaisen keskinäisen vetovoiman mukaan. Hänen mukaansa tällöin on vaarana, että osa jäsenistä voi jäädä ryhmien ulkopuolelle.Epäviralliset organisaatiot eivät myöskään useinkaan automaattisesti toimi yhteisön edun ja tavoitteiden mukaisesti. - Jos halutaan luoda yhteisöllisyyttä, pitää aikaansaada sellaisia tilaisuuksia, joissa erilaiset ihmiset puhuvat keskenään ja löytävät sen avulla yhteisen tavan olla vuorovaikutuksessa. Riitta Birckin mukaan yhteisöllisyyskokemuksilla on merkittävä työhyvinvointia lisäävä vaikutus. Hän kertoo, että positiivisen yhteisöllisyyskokemuksen syntymiseen organisaatioissa voidaan vaikuttaa ainakin kahdella eri tavalla: - Ensinnäkin niin, että esimies esimerkiksi palavereissa laittaa ihmisiä välillä keskustelemaan keskenään jostakin asiasta, ja pikku hiljaa pyytää ihmisiä liittymään vuorovaikutukseen aina uusien ihmisten kanssa, varsinkin sellaisten joiden kanssa he eivät kovinkaan paljon muuten ole tekemisissä. Näin toimien esimies luo positiivisia tilaisuuksia, joissa ihmiset voivat puhua keskenään ja samalla jakaa jotakin omasta työmaailmastaan toisten kanssa. - Toiseksi jokainen työntekijä voi ajatella omalla kohdallaan sitä, että miten juuri hän voisi lisätä kyseisen työyhteisön yhteisöllisyyttä esimerkiksi olemassa tietoisesti kontaktissa eri ihmisten kanssa ja tietoisesti kuuntelemalla muiden tarinoita. - Kun ihmiset kokevat yhteisöllisyyttä, siihen liittyy myös ryhmään kuuluvien kokemus siitä että he ovat tärkeitä ja pystyvät vaikuttamaan asioihin. Myötätunto toisia kohtaan tärkeää Riitta Birck neuvoo aktiivisesti kyselemään työtovereilta "mitä sinulle kuuluu" tai " mikä sinulle on viime aikoina ollut tärkeää". Hyvä neuvo on myös pyytää työtoveria kertomaan jonkin tarinan omasta työstään. - Kyseiset tarinat luovat koko ajan sitä todellisuutta,missä me olemme.Siksi sellaisia tarinoita, jotka vahvistavat kyseistä yhteisöä, kannattaa kertoa yhteisössä työskenteleville. - Mitä enemmän ryhmässä saadaan luotua henkilökohtaisia kontakteja toisiin, sitä suuremmaksi yhteisöllisyyden verkko kasvaa. Riitta Birck sanoo, että tarinoiden ja henkilökohtaisten kontaktien avulla ihmisillä kehittyy myötätuntoa toisia kohtaan. - Niin kauan kuin myötätunto toista ihmistä kohtaan puuttuu, hänet on helppo sulkea ryhmän ulkopuolelle. Mutta sitten, kun myötätuntoa toista kohtaan syntyy, häntä ei jätetä ryhmän ulkopuolelle. Riitta Birckin mukaan ihmisten perimmäinen asenne vaikuttaa siihen, mitä kukin ihminen ajattelee toisista ihmisistä. - Se vaikuttaa myös siihen miten ihminen suhtautuu työkavereihinsa ja miten hän suhtautuu mahdollisiin asiakkaisiinsa. Samoin on oleellista se, miten asennetta vaalitaan siten, että se säilyy positiivisena ja myötätuntoisena. - Erityisen tärkeää se on sellaisessa työssä, jota tehdään auttamista tarvitsevien ihmisten parissa, Riitta Birck muistuttaa. Riitta Birck on toteuttanut yhteisövalmennusta myös Tampereen Kaupunkilähetyksen Rongankodin kanssa. - Yhteisöllisyys voi olla myös sellaista, että yhteisöllisyys ei katso sitä, että onko kyseessä toinen työntekijä vai asiakas. On tärkeää, että kaikkia kuunnellaan ja kaikkia arvostetaan tasapuolisesti. Riitta Birck toteaa, että yhteisöllisyyden lisääntymisen myötä työpaikasta tulee mukavampi paikka olla. - Jos ihmiset viihtyvät töissään ja tykkäävät siitä yhteisöstä, niin totta kai se kohottaa myös yhteisössä tehtävän työn tasoa. - Tärkeää on myös tietynlainen keveys työyhteisössä. Se että mukana olisi myös hyvää huumoria ja naurua. Uskon että kaikki, asiakkaina olevia vanhuksia myöten, pitävät kovasti huumorista. YHTEISÖLLISYYS NÄKYY • Tavassa kohdata toinen ihminen •Vieraanvaraisuudessa •Puhekulttuurissa •Ilohakuisuudessa, huumorissa • Positiivisessa palautteessa • Uusi tuttavuus otetaan heti yhdenvertaisena joukkoon Tampereen Kaupunkilähetyksen Petäjäkotikeskuksen ja Tampereen Vanhuspalveluyhdistyksen Kuuselan Seniorikeskuksen yhteishankkeena on käynnistynyt Likima-projekti (2013-2016), joka on osa valtakunnallista Vanhustyön keskusliiton koordinoimaa ja raha-automaattiyhdistyksen rahoittamaa ja käynnistämää Eloisa ikä avustusohjelmaa, jossa yhteisöllisyys ja osallisuus ovat ydinasioita. Tämä avustusohjelma pyrkii luomaan edellytyksiä ikäihmisten hyvälle arjelle herättämällä heissä omatoimisuutta ja avaamalla heille mahdollisuuksia osallistumiseen. Likioma-projektin yhteistyökumppaneita ovat mm. TampereSenior-hanke, Ikäkaste II:n Tampereen Pekka -osahanke, Tampereen kaupunki ja TAMK. Tavoitteena on luoda projektin edetessä toiminnan tasolla kumppanuuksia mahdollisimman laajasti ikäihmisten tarpeiden ja toiveiden mukaan. Likioma-projektin toiminta kohdentuu Härmälän kaupunginosaan, jonne tavoitteena on kehittää osallistava yhteisömalli ikäihmisten kotona asumisen tueksi.Tämä tapahtuu yhteistyössä muiden alueen toimijoiden kanssa, hyödyntäen jo olemassa olevia hyviä käytäntöjä, kehittämällä uusia ja juurruttamalla monipuolisesti erilaisia toimintatapoja. Toiminta on ennaltaehkäisevää ja sitä toteutetaan ikäihmisten arjessa niissä paikoissa, jotka ovat heitä lähellä. Tavoitteena on, että ikäihmisten turvattomuus ja yksinäisyys vähenee. Tärkeää on kunkin omien voimavarojen tunnistaminen ja hyödyntäminen sekä osallisuuden lisääntyminen. Nyt projektille haetaan tiloja Härmälästä, samalla luodaan verkostoja eri toimijoiden kanssa ja lähitulevaisuudessa aloitetaan ikäihmisten tarpeiden ja toiveiden kartoitus. Likioma-projektilla on nyt kaksi työntekijää; projektipäällikkö Arja Anttila ja projektityöntekijä Maarit Kurunmäki. Syksyllä palkataan toinen projektityöntekijä, jonka tehtävä painottuu geroteknologian hyödyntämiseen ikäihmisten arjessa. PUOLUSTAJA 9 Teksti ja kuvat: Petri Vilkko Alkuperäiset perinteet kunniassa Sirpa Kärki ohjaajana 28 vuotta Yhteisöllisyys on läsnä Rongankodin arjessa Kaikki kuin yhtä suurta perhettä Sirpa Kärki on jo 28 vuoden ajan viihtynyt ohjaajan työssään Tampereen Kaupunkilähetyksen ylläpitämässä Rongankodin perusasuntolassa. Paikan kodinomaisuus sekä hyvä yhteishenki asukkaiden ja henkilökunnan kesken ovat alusta lähtien olleet perusta työssä viihtymiselle. T Rongankoti on Tampereen Kaupunkilähetyksen ylläpitämä, kehitysvammahuollon palveluja tuottava toimintayksikkö. Vuonna 1970 aloitettu Rongankodin asuntolatoiminta on yksi avohuollon edelläkävijöistä Suomessa, ja sittemmin toiminta on laajentunut nykyisiin mittoihinsa. R ongankodin johtajana toimiva Minna Toivola sanoo, että toimintaperusta luotiin aikanaan yhteisölliselle pohjalle ja se on arvo, jota tulee edelleen vaalia. - Toteutuessaan yhteisöllisyys näkyy toisten ihmisten ja erilaisuuden arvostamisena sekä tasa-arvoisuutena, joka omalta osaltaan lisää työn mielekkyyttä ja heijastuu myös työhyvinvointiin. Minna Toivolan mukaan yhteisöllisyys antaa ihmisille mahdollisuuden kuulua johonkin sekä päästä vaikuttamaan yhteisöön liittyviin asioihin. - Yhteisöllisyyden tärkeänä osana näen vuorovaikutuksen eli sen miten puhumme toisillemme ja miten kuuntelemme toinen toistamme. Yhteisöllisyys merkitsee pitkälti samoja asioita niin asukkaillemme kuin henkilökunnallekin; se luo turvallisuutta olla oma itsensä. Keskustellaan ja kehitetään yhdessä Minna Toivola sanoo arvostavansa korkealle Rongankodin henkilöstön ammattitaitoa ja monipuolista osaamista. - Meillä keskustellaan asioista paljon ja kehitämme yhdessä hyviä käytäntötapoja työhömme, mikä edesauttaa kaikkien sitoutumista niihin. Meillä vallitsee suuri luottamus toisiamme kohtaan. Rongankodissa on Minna Toivolan mukaan kaksi erilaista tasoa toteuttaa yhteisöllisyyttä. - On se taso, johon kaikki sitoudumme ja mitä toimintatapoja arjessa nou- 10 PUOLUSTAJA Rongankodin johtaja Minna Toivola datamme. Sitten on toinen taso, joka perustuu puhtaasti vapaaehtoisuuteen, johon kuuluu muun muassa. Perheenjäsenten mukana olo. Koska Rongankodin palveluiden piirissä on myös asiakkaita, joilla lähi-ihmisiä ei enää juurikaan ole, henkilökunnan perheenjäsenillä on oma tärkeä merkityksensä osana yhteisöä. - Monien asukkaidemme kiinnostus on kohdistunut tiiviisti henkilökunnan kotitilanteisiin ja he ovat aidon kiinnostuneita kodin kuulumisista. Aitoa iloa tuovat niin henkilökunnan lasten tai muiden lähi-ihmisten vierailut yksiköissämme. Henkilökunnan perheenjäsenet ovat lämpimästi tervetulleita vierailemaan yksiköissä, mutta ketään ei kuitenkaan velvoiteta siihen. Kristillinen arvopohja perustana Monipuolisesti myös ruohonjuuritason kehitysvammatyöhön perehtynyt Minna Toivola on neljän vuoden ajan jatkanut eläkkeelle siirtyneen tamperelaisen kehitysvammatyön uranuurtajan Mirja Nymanin työtä Rongankodin johtajana. Myös nuoren polven johtajan missiona on se, että Rongankoti on jatkossakin ainutlaatuinen kehitysvammaisten palveluiden tuottaja, johon sekä asukkaat että henkilöstö haluavat tulla ja jossa haluavat pysyä. - Vaikka monet ulkoiset tekijät muovaavat toimintaympäristöämme ja muokkaavat meitä tietyn aikakauden ärkeimmiksi työyhteisönsä vahvuuksiksi Sirpa Kärki nimeää kannustavan ilmapiirin, tasa-arvoisuuden ja Kaupunkilähetyksen kristillisen arvopohjan, joka perustuu jokaisen ihmisen kunnioittamiseen ja arvostamiseen. - Joka päivä puolustamme täällä inhimillisyyttä ja yhdenvertaisuutta. Autamme ja tuemme ihmisiä eri elämäntilanteissa ja –vaiheissa. Niillä on minulle suurin merkitys. Asukkaiden ja ohjaajien yhteiset ruokailut tapahtuvat leppoisissa tunnelmissa. Kultainen sääntö ohjenuorana Vastaava ohjaaja Satu Sulkava kertoo, että perusasuntola tarjoaa ohjattua asumista kehitysvammaisille aikuisille. toimijoiksi, vanhoissa käytännöissämme on paljon sellaisia hyviä perinteitä, ainutlaatuisia piirteitä, jotka on hyvä säilyttää. - Toivon, että myös tulevaisuudessa Rongankoti on yhteisö, jossa voi olonsa tuntea turvalliseksi ja arvostetuksi. Kaupunkilähetyksen kristillinen arvopohja on myös jatkossa työmme perusta, joka määrittelee sitä, kuinka arvostamme elämää ja kuinka kohtaamme ihmisen, Minna Toivola sanoo. Lupsakan karjalaismurteen puheessaan säilyttänyt hoitotyön ammattilainen kertoo, että työssä saa käyttää paljon omaa luovuuttaan. - Olen esimerkiksi ollut mukana järjestämässä paljon erilaisia retkiä ja matkoja, joihin perheetkin ovat saaneet osallistua. Ne ovat lujittaneet yhteishenkeämme, samoin yhteiset joulunvietot vuosien varrella. Sirpa Kärki sanoo tuntevansa, että yhteiset kokemukset ovat muovanneet asukkaista ja henkilökunnasta eräänlaisen suurperheen. - Vieläkin asukkaat tuon tuostakin kyselevät, mitä minun nyt jo aikuisiksi varttuneille lapsilleni kuuluu. Kuitenkin työvuoroon tullessaan hän sanoo pitävänsä mielessään sen tosiseikan, että hän tulee töihin toisen kotiin. - Silloin on tärkeää ottaa huomioon se, miten tulen ovesta sisään ja millä äänensävyllä puhun ja tervehdin asukkaita. Eli on tärkeää ottaa kaikki huomioon yksilöllisesti. - Miten toivoisin itselleni tehtävän,niin minä koetan tehdä samalla tavalla toiselle, Sirpa Kärki viittaa Raamatun Kultaiseen sääntöön. Pitkäaikaisimmat Rongankodin perusasuntolan asukkaat olivat talossa jo silloin, kun hän aloitti työnsä siellä. Pitkään Sirpa Kärki viihtyy työyhteisössään Rongankodin perusasuntolassa. jatkunutta yhteistä taivaltaan asukkaiden kanssa hän kuvaa suhteeksi, jota ilmentää molemminpuolinen luottamus. - Toisaalta voin aika napakasti sanoa heille, jos on jotain sanomista, kyllä he kuuntelevat sitten. Tosin uusia työntekijöitä he tahtovat välillä vähän pompottaa, hän naurahtaa. Aikaa jokaiselle asukkaalle Sirpa Kärki sanoo pitävänsä erittäin myönteisenä asiana sitä, että työntekijät jaksavat tukea toisiaan. Esimiehiä myöten kaikki myös tekevät kaikkea. Henkilökunnan viikkopalaverien ohella asukkaiden ja työntekijöiden kesken järjestetään kerran kuukaudessa asukaspalaveri. Siinä käsitellään asukkaita koskevia asioita, yhteisöllisyyttä ja yhteishengen rakentamista ja lisäämistä, toisten huomioon ottamista ja toisten kunnioittamista. - Lisäksi meillä on omaohjauspäiviä. Kullekin hoitajalle on nimetty 4-5 asukasta, joiden kanssa tehdään jotakin yksilöllisempää, esimerkiksi mennään vaikka kahville Sokokselle, kaupungille shoppailemaan, lähimetsään sieni- tai marjareissulle tai vaikkapa järven jäälle pilkille. - On tärkeää, että annetaan aikaa myös sille yhdelle, Sirpa Kärki muistuttaa. Sirpa Kärjen mukaan monet asukkaat pitävät hyvinkin intensiivisesti yhteyttä omaisiinsa. - Yhteydenpitoa omaisiin pidän itse erittäin tärkeänä myös henkilökunnan puolelta. Kun tutustuu omaisiin ja saa aikaan luottamuksellisen suhteen heidän kanssaan, heiltä voit sitten kysyä neuvoja erilaisten tilanteiden varalta. - Omaisten iltoja meillä on kerran vuodessa, ne ovat mielestäni hirmuisen tärkeitä. Omaisille on tehty myös kirjallisia kyselyitä, joissa nämä saavat kertoa, ovatko he tyytyväisiä omaisensa asumiseen täällä. Sirpa Kärki sanoo iloitsevansa siitä,että palautteet omaisten suunnalta ovat olleet kiittäviä. - He arvostavat sitä, että heidän läheisestään pidetään täällä hyvää huolta niin monin eri tavoin. PUOLUSTAJA 11 Teksti: Sointu Jokipii • Kuvat: Petri Vilkko Leppoisaa vanhuutta Petäjäkotikeskuksessa Kun ajaa omakotialueen läpi Petäjäkotikeskuksen pihaan, tuntee olevansa melkein kuin Herran kukkarossa. Härmälässä elämän ehtoopuoli on mahdollista viettää rauhallisessa ympäristössä ja kodinomaisissa tiloissa. Käpylän hemmotteluhetkessä Iida Katajamäki lakkaa Kerttu Mäkipään kynsiä ja Minna Kuhanen stailaa Irma Korhosen hiuksia. Marja Vuohijoki kuuntelee, mitä Arvo Oikkosella on asiaa. T ampereen Kaupunkilähetyksen Petäjäkotikeskuksen kolmannesta kerroksesta löytyy muistisairaiden ryhmäkoti Käpylä. Osaston asukkailla on ollut saunapäivä, ja sen kunniaksi iltapäivällä vietetään kaunistautumishetkeä. Lähihoitajat Iida Katajamäki ja Minna Kuhanen rullaavat papiljotteja naisten hiuksiin ja lakkaavat heidän kynsiään. Nainen on nainen aina vaan, sanotaan laulussakin, eikä hiusten sovi hapsottaa, vaikka ikä alkaisikin kahdeksikolla. Ryhmän ainoa mies, kohta 90-vuotias Arvo Oikkonen seuraa tilannetta hymyssä suin, ja vakuuttaa, ettei naisvaltaisessa yhteisössä ole ollenkaan hassumpi elää. Tilanne on samantapainen muillakin osastoilla, sillä vankka enemmistö vanhuksista on naisia. Käpylän 17 hengen porukasta osa on lepäämässä omissa huoneissaan, ja levolle moni parempikuntoisistakin suunnistaa hemmotteluhetken jälkeen.Käpylässä ei ole kiirettä mihinkään, vaan elämää eletään vanhusten ehdoilla. - Asukkaiden vireyden mukaan tehdään iltapäivisin jotain yhdessä, mutta joskus vain lepäillään, kuvailee vastaava sairaanhoitaja, lähiesimies Marja Vuohijoki Käpylän päivätoimia. Ryhmäkoti alkaa heräillä seitsemän jälkeen, aamupalaa tarjoillaan, kun ensimmäinen asiakas sitä haluaa. - Mutta niin pitkään saa nukkua kuin nukuttaa,pakko ei ole nousta,Marja Vuohijoki korostaa. Lounas tarjotaan puoliltapäivin, päivällinen ja päiväkahvit iltapäiväneljältä, illalla on vielä iltapala. Päiviin tuovat 12 PUOLUSTAJA - Tilanteen mukaan katsotaan, mitä tehdään, Marja Vuohijoki selittää. Vapaaehtoisia tarvittaisiin ulkoilukavereiksi Petäjäkotikeskukseen otettaisiin mieluusti enemmänkin vapaaehtoistyöntekijöitä. Mitään erityistaitoja ei vaadita, sillä vanhuksia virkistää jo se, että joku lukee heille tai vaikkapa soittaa jotain soitinta. Vapaaehtoisia tarvittaisiin myös viemään vanhuksia ulos. Vieressä olisi loistavat ulkoilumaastot, mutta hoitajien aika menee muun arjen pyörittämiseen. Marja Vuohijoki on hoitanut vanhuksia yli neljännesvuosisadan ajan. rytmiä myös luovantoiminnanohjaajan ja fysioterapeutin vetämät erilaiset toiminnat, sekä TunteVa-ryhmät. Jos on virkeä päivä, asukkaat saattavat taitella siivousliinoja, käydä hakemassa hoitajien kanssa ruokakärryjä tai kattaa pöytää. Lauluryhmäkin kokoontuu, ja vapaaehtoistyöntekijä käy lukemassa lehtiä. Marja Vuohijoki on hoitanut vanhuksia vuodesta 1986 lähtien,ja nähnyt työssään sen, miten ympärivuorokautiseen hoitoon tulevat vanhukset ovat aina vain huonokuntoisempia. Hän kertoo, että alkuvuosina riitti, kun viikonloppuisin oli yksi hoitaja herättelemässä, jakamassa lääkkeet ja katsomassa perään. - Kaikki kävelivät silloin omin jaloin, nyt suuri osa asukkaista kulkee pyörätuolin tai rollaattorin kanssa. Huonokuntoisuus on lisännyt myös vaihtuvuutta. Ennen ei ollut harvinaista viettää vanhainkodissa jopa yli kymmenen vuotta. Nyt moni ehtii olla siellä vain vuoden tai kaksi. - Lippu on täällä puolitangossa melko usein, Marja Vuohijoki huokaa. Saattohoito onkin olennainen osa Petäjäko- tikeskuksen arkea, se toteutetaan yhdessä lääkärin ja omaisten kanssa. - Kipua meillä ei tarvitse kärsiä, Marja Vuohijoki vakuuttaa. Vaikka kuolema on läsnä koko ajan, jokainen kuolemantapaus pysäyttää. - Laitamme vainajan kauniisti, ja omalla osastolla pidetään yhteinen muistotilaisuus. On aina yhtä pysähdyttävää tajuta, miten yhden ihmisen ehkä pitkäkin elämä on nyt päättänyt. Kun katsoo vainajan ristiin aseteltuja käsiä, ei voi olla ajattelematta, miten paljon niillä käsillä on tehty työtä, Vuohijoki sanoo hiljaa. Uusi Tunteva® -opaskirja muistisairasta hoitaville ”Vihdoinkin turvassa” Käpylän tuorein asukas, Liisa Leppänen, on tyytyväinen uuteen kotiinsa. - Hoitajat ovat mukavia, ja olen saanut uusia kavereita. Olen sopeutuvainen ihminen ja yleensä viihdyn siellä, missä olen. Tässä iässä pitää olla kiitollinen jokaisesta päivästä, jonka saa elää suhteellisen terveenä, eikä omaa ikäänsä kannata surra, Leppänen sanoo. Niin kuin nykyään usein tapahtuu, häntäkin ehdittiin siirtää paikasta toiseen sen jälkeen, kun hän ei enää selviytynyt yksin kotona. Petäjäkotikeskukseen Liisa Leppänen asettui mieluusti, ja myös vierailulla pyrähtänyt tytär Marita Leppänen iloitsee siitä, että äidin hoito on vihdoinkin järjestyksessä. - Huolehdimme puolitoista vuotta sisarusteni kanssa äidin ilta- ja viikonloppuhoidosta, päivisin hänen luonaan kävi pikaisesti kotiavustaja. Äidistä huolehtiminen kävi työn ohessa raskaaksi,ja koko Hiljattain taloon muuttanut Liisa Leppänen nauttii Minna Kuhasen lämminhenkisestä hemmottelusta. ajan oli huoli hänen pärjäämisestään. Ensimmäisten viikkojen jälkeen Marita Leppäsellä on myönteinen kuva äitinsä nykyisestä asuinpaikasta. - Petäjäkotikeskuksessa on positiivinen tunnelma, hoitajat ovat mukavia, ja ihanan huoneenkin äiti sai. Muut osaston asukkaat nyökyttelevät vieressä. - Täällä on hyvä olla, Kyllikki Heikkilä ja Anni Pietilä vakuuttavat. Petäjäkotikeskuksen omistaa Tampereen Kaupunkilähetys ry.Asukasvalinnat tapahtuvat Tampereen kaupungin sosiaali- ja terveystoimen kautta. Kirjaa voi tilata Tampereen Kaupunkilähetyksestä puh. 040 561 9470 tai [email protected] Kirjan hinta on 29 € + postitus- ja toimituskulut 5 €. PUOLUSTAJA 13 Muista adressilla Koskikotikeskus laajenee! T ampereen Kaupunkilähetyksen perinteisellä toimipaikalla vuodesta 1983 sijainnut Koskikotikeskus laajenee. Rakennustyöt alkoivat tammi-helmikuun vaihteessa ja valmistuminen on kesän 2014 lopulla. Nykyisin Koskikotikeskus toimii tehostetun palveluasumisen yksikkönä, jossa on kaksi muistisairaiden ryhmäkotia ja yksi tehostetun palveluasumisen koti. Asukaspaikkoja on 52. Laajennuksen jälkeen Koskikotikeskus on 8-kerroksinen rakennus, jossa ensimmäisessä kerroksessa on erilaisia yhteistiloja. Kerroksissa on yksi tehostetun palveluasumisen koti, muistisairaitten ryhmäkoteja,yksi iäkkäiden kehitysvammaisten ryhmäkoti sekä muutama tuki- asunto.Kaikkiaan asukaspaikkoja laajennuksen jälkeen on 102. Tampereen Kaupunkilähetys ry on saanut Aralta (rahoittamis- ja kehittämiskeskus) kohteeseen investointiavustuksen ja korkotukilainan. Hankkeen arkkitehtisuunnittelu: Arkkitehtitoimisto Vihanto & Co Oy Rakennuttaja:YH Kodit Oy, jossa hankkeen projektipäällikkönä toimii Juha Lehtonen Rakentaja: NCC Rakennus Oy, jossa vastaavana mestarina toimii Marko Nikander Lisätietoja hankkeesta antaa toiminnanjohtaja Maritta Grönroos puh. (03) 3454 3110 Surun kohdatessa voit muistaa läheisiä Tampereen Kaupunkilähetys ry:n adressilla. Adressin tuotto käytetään yhdistyksen varainhankintaan. Hinta: 12 € + toimituskulut 3 € Vapaaehtoiset kahvittelivat kalaherkkujen parissa T ampereen Kaupunkilähetyksen vapaaehtoiset kokoontuvat syys- ja kevätkauden aikana kerran kuukaudessa yhteisten iltapäiväkahvien merkeissä. Kokoontumisten tarkoituksena on tarjota vapaaehtoisille mahdollisuus tavata kiireettömästi toisiaan ja keskustella samanhenkisessä porukassa ajankohtaisista asioista. Kahvihetkiä on järjestetty vuodesta 2007 alkaen. Aluksi aamukahveina ja myöhemmin iltapäiväkahveina. Iltapäivien ohjelmaan kuuluu yhden vapaaehtoistyökollegan pitämä alustus jostakin kiinnostavasta aiheesta. Aihe on vapaa ja se voi olla mikä tahansa, jonka vapaaehtoinen haluaa jakaa muiden kanssa. Maaliskuussa järjestetyn iltapäiväkahvitilaisuuden aiheena oli. Pikkukalasta pataan – Pekan tapaan.Tilaisuuden isäntänä toimi jo 8-vuotiaasta lähtien pilkkikalastusta harrastanut Pekka Leppänen, joka oli tuonut mukanaan kollegoiden herkuteltaviksi uskomattoman hyviltä maistuvia ahvenpihvejä sekä aidon vastaleivotun kalakukon. Nelisen vuotta erilaisissa Tampereen Kaupunkilähetyksen vapaaehtoistehtävissä ahkeroinut Pekka Leppänen kertoili kahvin ohessa värikkäitä tarinoitaan kalastusharrastuksensa parista ja paljasti Kalakukko Pekan tapaan toi veden kielelle. Pekka Leppänen (edessä) haluaa korostaa myös vaimonsa tärkeää roolia kalaherkkujen teossa. samalla läsnäolijoille ahvenpihviensä salaisen valmistusreseptin.Mukanaan tuomiensa ahvenien avulla hän myös näytti havainnollisesti, miten kätevästi ahventen nylkeminen voikaan alan huippuosaajalta sujua. Tilaukset puh. 0400 126 266 Jokainen meistä kaipaa ilonhetkiä ja yksikin onnellinen päivä kantaa pitkään. Jokainen meistä kaipaa joskus vierelleen ystävää ja tukijaa. Me Tampereen Kaupunkilähetys ry:n Puolustajat etsimme yksinäisiä ja tukea tarvitsevia lähimmäisiä. Puolustajat tarjoavat lähimmäisenrakkautta, tukea ja ilonhetkiä sitä tarvitseville. Varainhankinnan tuotoilla järjestämme onnenpäiviä yksinäisille ikäihmisille ja kehitysvammaisille. Koskikotikeskuksen laajennusosa arkkitehdin näkemyksenä. Kuva Arkkitehtuuritoimisto Vihanto & Co. Näin vapaaehtoistyön viestikapula on kiertänyt: Riitta Ollila Jukka Kaukola Pauli Välimäki Eija Vartila Leena Sulonen Mika Niininen Harri Airaksinen Timo Mäki-Ullakko Jussi Tanhuanpää Teppo Tapani Vapaaehtoinen Marita Sillman seuraa silmä tarkkana Pekka Leppäsen näyttämää ahvenen nylkemistekniikkaa. Ahvenpihvit ja kalakukko Pekan ja hänen kalaruokien laittoa harrastavan vaimonsa tapaan. Pöydän takana oleva Kaupunkilähetyksen vapaaehtoinen on nimeltään Kirsti Mattila. Pekan ahvenpihvit 1 kg nyljettyjä ahvenia, jotka jauhetaan myllyssä 100 g possun jauhelihaa 2 dl hedelmäpommi jogurttia 1 dl päärynäjogurttia 1 iso sipuli pienittynä 1 kananmuna merisuolaa, sitruunapippuria, tilliä Ainekset sekoitetaan ja paistetaan pannulla voissa. Tampereen Kaupunkilähetys ry 14 PUOLUSTAJA PUOLUSTAJA 15 Lämmin KIITOS kaikille lahjoittajille! Teksti: Tuula Pesonen • Kuva: Aija Korhonen Teidän ansiostanne pystyimme lahjoittamaan sadalle vähävaraiselle henkilölle tai perheelle jouluisen tuotekassin. Laskimme, että Operaatio Joulukassi tavoitti välillisesti noin 300 henkilöä, sillä osassa perheissä oli myös puoliso ja osa perheistä oli puolestaan suuria lapsiperheitä. Avunsaajat valittiin yhdessä yhteistyökumppaneidemme kanssa. Kassit pakattiin yhdessä vapaaehtoistemme kanssa ja he osallistuivat myös kassien kuljettamiseen juuri ennen joulua. Useat kassien saajat olivat liikuttuneita saamastaan avusta ja palaute oli useassa paikassa mieleen jäävää. Monet ihmiset elävät hyvin niukasti eikä ylimääräistä rahaa ole. Saamamme palautteen myötä voimme todeta, että teimme yhdessä tärkeää työtä ja apumme meni oikeisiin osoitteisiin. Tästä on hyvä jatkaa jouluna 2013. Ry h dy k e rta - ta i k u u k a u s i l a h j o i t ta j a k s i ! Varainhankinta mahdollistaa pienten ja suurten Onnenpäivien järjestämisen apua tarvitseville ja yksinäisille ihmisille. Myös Sinä voit tukea toimintaamme. Voit alkaa kuukausilahjoittajaksi, jolloin valitsemasi summa veloitetaan tililtäsi sovittuna eräpäivänä suoraveloitukseSaajan tilinumero Mottagarens kontonummer TSOP 573008-2437842 Nordea 114630-1113940 Sampo 833007-10245717 na. Suoraveloitussopimuksen voit tehdä Tampereen Kaupunkilähetys ry:n Järjestötyön keskuksessa (Aleksanterinkatu 31 A 1, 33100 Tampere). Voit myös tilata suoraveloitusvaltakirjan, p. (03) 3454 3155 tai tulostaa sen netistä www.puolustaja.fi IBAN TILISIIRTO GIRERING Saaja Mottagare Tililtä nro Från konto nr Hanki hyvä mieli lahjoittamalla! BIC FI35 5730 0820 4378 42 FI39 1146 3001 1139 40 FI29 8330 0710 2457 17 OKOYFIHH NDEAFIHH DABAFIHH Haluan lahjoittaa Onnenpäivä-keräykseen ☐ 100 euroa ☐ 50 euroa ☐ muun summan _______ Maksajan nimi ja osoite Betalarens namn och adress Allekirjoitus Underskrift Vaihtoehtoisesti voit tehdä kertalahjoituksen oheisella tilisiirrolla. Halutessasi voit ohjata Onnenpäivä-toiminnan tukemiseen myös merkkipäiväsi huomionosoitukset. Kiitos lahjoituksestasi! Viitenro Ref.nr Eräpäivä Förf.dag Keräyslupa on voimassa koko Suomen alueella Ahvenanmaata lukuun ottamatta, ajalla 12.1.2012 – 31.12.2013. Lupanumero: 2020/2011/3229 Euro Maksu välitetään saajalle vain Suomessa Kotimaan maksujenvälityksen yleisten ehtojen mukaisesti ja vain maksajan ilmoittaman tilinumeron perusteella. Betalningen förmedlas till mottagarens endast i Finland enligt Allmänna villkor för inrikes betalningsförmedling och endast till det kontonummer betalaren angivit. PANKKI BANKEN